27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/1

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Irlannin tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2006 5,4 prosentista keskimäärin hieman yli 4,5 prosenttiin ohjelman loppukaudella. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin, vaikka vahvan asuntorakentamisen hiljenemiseen ja kiinteistöhintojen jyrkkään laskuun liittyykin merkittävä riski. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Julkisen talouden ylijäämäksi vuonna 2006 arvioidaan 2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisessä tarkistetussa ohjelmassa alijäämäksi ennakoitiin 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Viimeaikaisten valtiontalouden kassatietojen mukaan ylijäämää olisi vielä enemmän eli noin 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Odotettua parempi tulos edellisvuoteen verrattuna on kokonaan tulopuolen ansiota ja heijastaa erityisesti kiinteistömarkkinoiden edelleen vahvana jatkuvaa kasvua, joka lisää asumisesta saatavia verotuloja. Se kuvaa myös vähäisemmässä määrin tuotannon kasvua, jolla on samanlainen vaikutus yleisiin veroihin. Nimellismenojen arvioitu toteutuma on lähellä budjetissa esitettyä.

4)

Irlannin keskipitkän aikavälin julkisen talouden strategia perustuu siihen, että vakaus- ja kasvusopimukseen ankkuroitu julkisen talouden kestävyys säilyy. Julkisen talouden ennakoidaan säilyvän ylijäämäisenä koko ohjelmakauden ajan, sillä ylijäämän odotetaan palaavan maltillisemmalle tasolle vuoden 2006 arvioidusta 2,3 prosentista suhteessa BKT:hen 1,2 prosenttiin vuonna 2007 ja supistuvan edelleen vähitellen 0,6 prosenttiin vuonna 2009. Perusylijäämä supistuu samoin vuoden 2006 arvioidusta 3,3 prosentista suhteessa BKT:hen 1,6 prosenttiin vuonna 2009. Budjetoidun ylijäämän puoliintuminen vuonna 2007 johtuu menosuhteen suunnitellusta kasvusta, joka puolestaan aiheutuu lähinnä sosiaalisten tulonsiirtojen lisääntymisestä. Vuosina 2008 ja 2009 sekä tulo- että menosuhteen ennakoidaan supistuvan, joskin menosuhteen vain hieman. Edellisessä tarkistuksessa esitettyihin ennusteisiin (vuoteen 2008 saakka) verrattuna vuoden 2006 arvioitu rahoitusasema kohenee huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että tulot ovat olleet ennakoituja suuremmat, ja vaikutus näkyy — vähenevässä määrin — tuloissa ja ylijäämä- ja perusylijäämäsuhteessa seuraavien kahden vuoden aikana, kun ennakoidussa menosuhteessa ei käytännössä tapahdu lainkaan muutoksia.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan heikkenevän vuoden 2006 hieman alle 3 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen hieman yli 1,5 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä. Edellisen tarkistetun vakausohjelman tapaan ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, joka ohjelmassa pyritään säilyttämään huomattavan liikkumavaran turvin koko ohjelmakauden ajan. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on sinällään vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,25 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, ohjelman mukaisen rakenteellisen rahoitusaseman saavuttamisella voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite sijoittuu euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä asetetulle vaihteluvälille; tavoite on myös tiukempi kuin mitä julkinen velka suhteessa BKT:hen ja potentiaalisen tuotannon keskimääräinen kasvu edellyttäisivät pitkällä aikavälillä.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa. Vaikka makrotalouden alkuasetelma on luultavasti ennakoitua parempi, makrotalouden tilanne saattaa kehittyä arvioitua heikommin, ja tämän vuoksi erityiset, varsinkin asuntomarkkinoihin kaikkein läheisimmin liittyvät tulolähteet, saattavat osoittautua odotettua huomattavasti heikommiksi. Toisaalta muut tuloennusteet vaikuttavat yleisesti ottaen varovaisilta, ja viime vuosina menot on saatu pysymään suunnitelmien mukaisina tai niitä lähellä.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikka vaikuttaa riittävältä varmistamaan, että ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitteesta voidaan pitää kiinni suunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan. Varmuusmarginaali on myös riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa kyseisellä ajanjaksolla. Vuosina 2008 ja 2009 finanssipolitiikka on vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vuonna 2007 rakenteellinen rahoitusasema kuitenkin heikkenee huomattavasti, mihin liittyy riski siitä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikka saattaa olla mainittuna vuonna myötäsyklinen, jos suhdannetilanne osoittautuu hyväksi. Tällaista tilannetta on vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan vältettävä.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan laskeneen noin 25 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde alenee edelleen 3 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Irlannissa huomattavasti EU:n keskiarvon yläpuolella. Tähän ovat lähinnä syynä suhteellisen nuori väestö ja tästä johtuva eläkemenojen kasvu suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Eläkemenojen kasvu johtuu myös osittain siitä, että yhä useampi eläkkeensaaja saa tulevaisuudessa täysimääräisen eläkkeen. Vuoteen 2005 verrattuna kohentunut julkisen talouden alkuasetelma lieventää huomattavasti väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia ennakoituja pitkän aikavälin vaikutuksia muttei riitä kattamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvaa huomattavaa menolisäystä kokonaisuudessaan. Suurten perusylijäämien säilyttäminen keskipitkällä aikavälillä ja ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien toimenpiteiden toteuttaminen vähentäisivät omalta osaltaan julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia riskejä, kuten ohjelmassa todetaan. Irlannin julkisen talouden kestävyyteen näyttää kaiken kaikkiaan liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Vakausohjelma ei sisällä laadullista arvioita siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa ei myöskään esitetä järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuisi, eikä julkista taloutta koskevissa ennusteissa oteta erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kuitenkin kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa tuodaan erityisesti esille infrastruktuurin nykyaikaistamiseen tähtäävien, parhaillaan käynnissä olevien kunnianhimoisten suunnitelmien toteuttaminen. Tämä on erityisesti yhteydessä tammikuussa 2007 julkaistuun kansalliseen kehityssuunnitelmaan. Vakausohjelmassa täydennetään kansallisessa uudistusohjelmassa mainittuja toimia kuvaamalla yksityiskohtaisesti toimenpiteitä, joilla on tarkoitus kehittää julkisen talouden institutionaalisia piirteitä. Näillä toimenpiteillä pyritään varsinkin tehostamaan veronkantoa ja saavuttamaan suurempaa vastinetta rahalle menojen hallinnassa.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (2).

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/5

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Saksan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelman perustana olevassa makrotaloudellisessa skenaariossa ennustetaan kokonaistuotannon kasvun hidastuvan väliaikaisesti vuoden 2006 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin vuonna 2007, jonka jälkeen kasvu olisi keskimäärin 1,75 prosenttia ohjelmakauden loppuun. Saatavilla olevien tietojen perusteella arvioituna (viimeisin virallinen ennuste BKT:n kasvusta vuonna 2006 on 2,7 prosenttia) skenaarion perustana olevat ennusteet näyttävät realistisilta vuoteen 2008 asti ja sen jälkeen hivenen optimistisilta suhteessa komission ennusteisiin potentiaalisesta kasvusta. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat korkeilta.

3)

Vuonna 2006 julkisen talouden alijäämä on ohjelman mukaan 2,1 prosenttia suhteessa BKT:hen (hallituksen viimeisimmässä ilmoituksessa tätä lukua on tarkistettu alaspäin 1,9 prosenttiin). Edellisessä tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteena oli 3,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Valtion verotulot ovat olleet odottamattoman suuret, eikä niitä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti käytetty vuonna 2006. Verokertymän (eli veroista ja sosiaaliturvamaksuista saatavien tulojen) odotetaan vuonna 2006 kasvavan noin 40 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä on noin 1 prosentti enemmän suhteessa BKT:hen kuin edellisessä tarkistuksessa ennakoitiin. Julkiset menot on saatu pysymään hallinnassa vuonna 2006. Talousarviossa on pitäydytty hieman tiukemmin, koska rahansiirrot ovat vähentyneet, mikä puolestaan johtuu pääasiassa siitä, että kohentunut työmarkkinatilanne on tuonut odottamatonta helpotusta liittotasavallan työviraston menoihin. Myös korkomenot ja tukimaksut ovat olleet odotettua pienemmät.

4)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on varmistaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys. Tämän saavuttamiseksi ohjelmassa esitetään julkisen talouden vakauttamisen jatkamista sekä kasvun ja työllisyyden edellytysten parantamista. Liiallisen alijäämän korjaannuttua suunnitelmien mukaisesti vuonna 2006 alijäämäsuhteen ennakoidaan supistuvan 0,5 prosenttiyksikköä vuosittain (vuotta 2008 lukuun ottamatta) ja olevan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Perusjäämä kohenee saman mallin mukaisesti, ja perusylijäämä noussee 2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä. Vaikka talousarvio sisältää korjaavia toimia tulopuolella, muun muassa yleinen alv-kanta korotetaan 16 prosentista 19 prosenttiin, sekä tulo- että menosuhteen ennakoidaan olevan laskusuuntaisia vuosittaisessa vertailussa. Menosuhteen ennakoidaan supistuvan 2,5 prosenttiyksikköä, jolloin se olisi vuoteen 2010 mennessä 43 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suunnitelmien mukaan tähän päästään ennen kaikkia sosiaalimenoja hillitsemällä. Samalla jaksolla tulosuhteen odotetaan supistuvan vuoteen 2010 mennessä 42 prosenttiin eli 1,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Verojen osuuden kasvu (esimerkiksi yleisen alv-kannan korotus vuonna 2007) tasapainottuu suurelta osin sosiaaliturvamaksujen osuuden pienenemisellä (työttömyysvakuutusmaksua alennetaan vuonna 2007 ja sosiaaliturvamaksujen osuus on yleisesti ottaen laskussa), ja samalla muista kuin veroista saatavat tulot vähenevät. Edelliseen tarkistukseen verrattuna julkisen talouden tavoitteita on nostettu kaikkina vuosina, joskaan vuodeksi 2008 ei ole suunnitteilla julkisen talouden sopeutusta.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan keskimäärin lähes 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa, eli kun alijäämä vuonna 2006 oli noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen, se olisi noin 0,5 prosenttia ohjelmakauden loppuun mennessä. Edellisen tarkistetun vakausohjelman tapaan ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, jota ohjelmassa ei kuitenkaan pyritä saavuttamaan ohjelmakauden aikana. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn vaihteluvälin sisällä ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa vuonna 2007, mutta julkisen talouden toteutuma voi olla myöhempinä vuosina ennakoitua heikompi. Erityisesti riskinä on, että sosiaalimenot eivät alenekaan ennakoidulla tavalla ilman lisätoimenpiteitä, joita ei ohjelmassa täsmennetä. Itse tarkistuksessakin todetaan, että lisäuudistuksia tarvitaan työmarkkinoilla ja sosiaaliturvajärjestelmissä. Tietty riski liittyy myös vuodeksi 2008 suunniteltuun yhtiöveron uudistukseen. Sen vuoksi saattaa osoittautua tarpeelliseksi kompensoida yhtiöverosta saatavien tulojen mahdollista vajetta hillitsemällä menoja. Jos yhtiöverouudistusta ei oteta huomioon, tuloennusteet vaikuttavat varovaisilta. Julkisen talouden sopeutukseen kohdistuu edelleen kuitenkin kaiken kaikkiaan negatiivisia riskejä. Erityisesti tämä koskee sopeutusuran toteutusta ohjelman loppuvuosina.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys on asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2006 mennessä eli vuotta ennen neuvoston asettamaa määräaikaa. Se vaikuttaa myös tarjoavan riittävän varmuusmarginaalin, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity normaaleissa suhdannevaihteluissa vuodesta 2007 alkaen. Vuoteen 2008 liittyy kuitenkin joitakin riskejä. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina vauhtia, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, olisi tiukennettava erityisesti vuonna 2008 vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Rakenteellisen rahoitusaseman parannusta ei ole suunnitteilla vuodeksi 2008, jolloin suhdannetilanteen arvioidaan olevan hyvä. Jos vaadittua rakenteellista sopeutusuraa seurattaisiin, keskipitkän aikavälin tavoitteeseen itse asiassa päästäisiin ohjelmakaudella.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan vakaantuneen 67,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Velkasuhde ylittää siis sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmaan sisältyvien ennusteiden mukaan velkasuhde supistuu ohjelmakauden aikana 3,5 prosenttiyksikköä. Saattaa olla, ettei velkasuhde kehity niin suotuisasti kuin ohjelmassa ennakoidaan, kun otetaan huomioon alijäämätavoitteisiin kohdistuvat riskit ja ohjelmassa ennakoituihin, alijäämää supistaviin virta–varanto-korjauseriin liittyvät epävarmuustekijät. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde ei ehkä supistu ohjelmakaudella riittävästi kohti viitearvoa.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Saksassa lähellä EU:n keskiarvoa, vaikka jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta eläkemenot kasvavat hieman vähemmän kuin monissa muissa maissa. Lakisääteisen eläkeiän nostamisesta vaiheittain 67 vuoteen vuodesta 2012 alkaen on annettu lakiesitys. Vaikka tästä korotetusta eläkeiästä on mahdollista poiketa, muutoksella parannetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Uusien yksityisten eläkejärjestelyjen kehittäminen vaikuttaisi lisäksi myönteisesti eläketuloon. Julkisen talouden alkuasetelma on riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia. Lisäksi bruttovelan määrä ylittää perustamissopimuksen viitearvon. Saksan julkisen talouden kestävyyteen näyttää kaiken kaikkiaan liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Vakausohjelma ei sisällä laadullista arvioita siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa ei myöskään esitetä järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuisi, eikä julkista taloutta koskevissa ennusteissa oteta erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmassa mainitut julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa mainitaan muun muassa vuoden 2008 yhtiöverouudistus sekä terveydenhoitoalan uudistus. Lisäksi molemmissa ohjelmissa otetaan esiin liittovaltiojärjestelmän uudistuksen toisessa vaiheessa hallinnon eri tasojen välisten julkisen talouden suhteiden tarkistaminen kunkin tason vastuuvelvollisuuden tiukentamiseksi. Vakausohjelmassa todetaan lisäksi, että on tarpeen kehittää institutionaalinen kehys, jolla varmistetaan budjettikuri kaikilla hallinnon tasoilla ja johon sisältyy toimenpiteitä budjettikriisien ehkäisemiseksi.

11)

Suunnitellut julkista taloutta koskevat toimenpiteet ovat pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisia.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja. (2)

i)

hyödyntämään hyvää suhdannetilannetta ja tehostamaan rakenteellista sopeutusta vuonna 2008 myös käyttämällä mahdolliset ylimääräiset tulot alijäämän supistamiseen, jatkamaan sen jälkeen talouden vakauttamista keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi valvomalla menoja tiukasti ja varmistamalla samalla, ettei yhtiöverojärjestelmän ilmoitettu uudistus vaaranna julkisen talouden vakauttamista;

ii)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä saavuttamalla keskipitkän aikavälin tavoite ja uudistamalla erityisesti terveydenhoitojärjestelmää, kun otetaan huomioon velkataso ja ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu;

iii)

parantamaan talousarviokehystä budjettikurin tiukentamiseksi kaikilla hallinnon tasoilla erityisesti toteuttamalla liittovaltiojärjestelmän uudistuksen toista vaihetta koskevat suunnitelmat.

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/9

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Kreikan tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009 (2)  (3).

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu pysyttelee paljolti vakaana noin 4 prosentissa vuosittain. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin vuosina 2006 ja 2007, mutta siitä eteenpäin suotuisiin oletuksiin, sillä kasvuennusteet näyttävät olevan melko optimistisia. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat matalilta ohjelmakauden loppuvuosina.

3)

4)

5)

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa vuoteen 2007 asti, mutta julkisen talouden toteutuma voi olla myöhempinä vuosina ennakoitua heikompi. Ohjelmaan ei varsinkaan sisälly vuosien 2008 ja 2009 osalta riittävästi tietoja suunnitelluista toimenpiteistä, ja se perustuu suotuisaan makrotalouden skenaarioon. Aiemman kokemuksen perusteella ja vaikkei viimeksi kuluneina kahtena vuonna ole tapahtunut lipsumisia, riskiä menojen ylittämisestä ohjelmakauden aikana ei voida sulkea pois, sillä verotulot saattavat vähetä, jos veronkierron torjumiseksi esitetyt toimenpiteet osoittautuvat tehottomiksi.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikka on asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2006 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Finanssipolitiikka ei näytä kuitenkaan tarjoavan riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ohjelman aikana. Liiallisen alijäämän korjausta seuraavina vuosina Kreikan talouden ennustetaan voivan hyvin. Tämän arvioinnin perusteella vauhtia, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, olisi nopeutettava erityisesti vuoden 2007 jälkeen, jotta se olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 104 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää reilusti sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan supistuvan asteittain lähes 13 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakauden aikana, kun taas virta-varanto-korjauserät vähenevät nopeasti vuodesta 2007 alkaen. Velkasuhde ei kuitenkaan ehkä kehity vuoden 2007 jälkeen yhtä suotuisasti kuin ohjelmassa ennustetaan suotuisien kasvuennusteiden ja edellä mainittujen alijäämätavoitteisiin kohdistuvien riskien vuoksi. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde näyttää kuitenkin supistuvan ohjelmakaudella riittävästi kohti viitearvoa.

9)

Ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvista pitkän aikavälin vaikutuksista ei Kreikassa ole varmuutta, koska eläkemenojen pitkän aikavälin ennusteita ei ole käytettävissä. Menojen oletetaan olevan kuitenkin selvästi yli EU:n keskiarvon. Vuotta 2002 koskevan tarkistetun vakausohjelman viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen mukaan Kreikan eläkemenojen ennustetaan kasvavan huomattavasti suhteessa BKT:hen pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden alkuasetelma on merkittävä riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia, vaikka se onkin parantunut vuoteen 2005 verrattuna. Lisäksi bruttovelkasuhde on selvästi yli perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon, ja sen supistaminen edellyttää, että saavutetaan suuria perusylijäämiä pitkän aikaa. Julkisen talouden vakauttaminen suunnitellulla tavalla sekä ikääntymiseen liittyvien menojen todennäköisesti huomattavan kasvun hillitsemiseen tähtäävät kiireelliset uudistustoimenpiteet edistäisivät osaltaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydelle aiheutuvien riskien vähentämistä. Kaiken kaikkiaan Kreikan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän huomattavia riskejä. Jos käytettävissä olisi eläkemenojen pitkän aikavälin ennusteita, julkisen talouden kestävyyden arviointi pitkällä aikavälillä olisi helpompaa.

10)

Vakausohjelma ei sisällä laadullista arvioita siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa ei myöskään esitetä järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuisi, eikä julkista taloutta koskevissa ennusteissa oteta vuotta 2007 lukuun ottamatta erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kuitenkin kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Erityisesti näyttää siltä, että kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa vuodeksi 2007 suunnitelluista toimenpiteistä ja toimista suurin osa on sisällytetty vuoden 2007 talousarviolakiin, vaikka toimenpiteiden ja niiden täytäntöönpanon yksityiskohtaisen kuvauksen puuttuminen herättää joitakin epäilyjä vaikutuksista julkiseen talouteen.

11)

Ohjelmaan sisältyvä finanssipoliittinen strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (4).

i)

ottaen huomioon hyvän taloudellisen tilanteen, tehostaa liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen sopeutusta kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ja varmistaa, että julkisen velan suhde BKT:hen supistuu vastaavalla tavalla;

ii)

parantaa edelleen talousarviomenettelyä lisäämällä sen avoimuutta, esittämällä julkisen talouden strategian pitkällä aikavälillä sekä panemalla tehokkaasti täytäntöön menetelmät perusmenojen valvomiseksi ja hillitsemiseksi;

iii)

ottaen huomioon erittäin suuren velkaantuneisuusasteen ja ikääntymiseen liittyvien menojen ennustetun kasvun, parantaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä saavuttamalla keskipitkän aikavälin tavoitteen, hillitsemällä eläke- ja terveydenhuoltomenoja ja toteuttamalla kunnianhimoisia uudistuksia päättäväisesti sekä laatii ikääntymisestä aiheutuvien menojen pitkän aikavälin ennusteet mahdollisimman nopeasti.

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/13

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Ranskan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2010.

2)

Ohjelmassa esitetään kaksi erilaista makrotaloutta ja julkista taloutta koskevaa ennustetta: varovainen ja optimistinen skenaario. Varovaista skenaariota, joka on komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteiden mukainen, pidetään viiteskenaariona arvioitaessa julkista taloutta koskevia ennusteita. Käytettävissä olevien tietojen perusteella se näyttää perustuvan realistisiin, joskin vuoden 2006 osalta jonkin verran optimistisiin ennusteisiin. Kokonaistuotannon arvellaan ohjelmakaudella kasvavan 2,25 % vuodessa. Myös ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 2,7 % suhteessa BKT:hen, kun edellisen tarkistetun vakausohjelman tavoite oli 2,9 % (ja toteutunut alijäämä vuonna 2005 oli 2,9 % suhteessa BKT:hen). Vaikka BKT:n kasvuennuste on sama edellisessä ja nykyisessä tarkistuksessa, 2–2,5 %, kasvu koostuu nykyisessä tarkistuksessa enemmän veroista, sillä se perustuu suurempaan yksityiseen kulutukseen. Alijäämätilanteen odotettua parantumista tukevat a) BKT:n kasvun nopeutuminen (1,2 % noin 2 %), mikä lisää tuloja (noin 5 miljardia EUR eli 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen), ja b) menojen väheneminen.

4)

Ohjelma on osa Ranskan viranomaisten kokonaisstrategiaa, jonka mottona on ”kansallinen sitoutuminen velan vähentämiseen”, ja se muodostuu monivuotisesta velan vähentämisohjelmasta, jonka tavoitteena on alijäämän poistaminen ja alle 60 % suhteessa BKT:hen jäävä velkaantumisaste vuoteen 2010 mennessä. Sen mukaan julkisen talouden alijäämää supistetaan jatkuvasti mutta takapainotteisesti 2,7 % suhteessa BKT:hen vuonna 2006 (2,5 prosenttia vuonna 2007) 0 % suhteessa BKT:hen vuonna 2010, jolloin supistus on kokonaisuudessaan 2,7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Perusjäämä muuttuu vuodesta 2007 alkaen 2,5 % ylijäämäksi vuoteen 2010 mennessä verrattuna 0,1 % alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Julkisen talouden vakauttaminen on suunniteltu menojohteiseksi: se perustuu julkisten (perus)menojen lisäyksen monivuotisiin tavoitteisiin, joissa edellytetään, että menot alenevat tänä aikana suhteessa BKT:hen lähes kolmella prosenttiyksiköllä. Edelliseen ohjelmaan verrattuna tarkistetussa ohjelmassa pitkälti vahvistetaan suunniteltu julkisen talouden sopeutus makrotalouden skenaarion pysyessä pääosin muuttumattomana.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 noin 2,5 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen noin 0,25 prosentin ylijäämään ohjelmakauden loppuun eli vuoteen 2010 mennessä. Edellisen tarkistetun vakausohjelman tapaan keskipitkän aikavälin tavoite on tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, joka ohjelmassa pyritään saavuttamaan vuoteen 2010 mennessä. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn vaihteluvälin sisällä ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät tarkistetussa ohjelmassa olevan pitkälti tasapainossa lähitulevaisuudessa (vuoteen 2008 asti), mutta julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi ohjelmakauden loppuvuosina. Lähitulevaisuudessa sopeutus perustuu pääasiassa tiukempaan menojen hallintaan valtion tasolla. Sen tukemiseksi pannaan asteittain täytäntöön uusi budjettilainsäädäntö (2) sekä nykyaikaistamistarkastusten tulokset. Sopeutus on realistinen, vaikka paikallisviranomaisten menokehitys onkin riskitekijä. On epävarmaa, saadaanko tavoitteena olevat voimakkaat korjaustoimenpiteet kokonaan toteutettua ohjelmakauden loppuvuosina. Suunnitellut tiukat hillintätoimet edellyttävät todennäköisesti lisätoimenpiteitä, joita ei ole täsmennetty ohjelmassa, vaikka menotavoitteessa onkin valtion tasolla pysytty hyvin. Riskit muuttuvat negatiivisiksi, kun tarkastellaan yleisemmin Ranskan talousarvion vakauttamisstrategian kannalta keskeistä julkisten menokattojen saavuttamista yhdessä erityisesti paikallisviranomaisia koskevien täytäntöönpanon valvontamekanismien puuttumisen kanssa. On luotu mekanismeja vuoropuhelun aikaansaamiseksi julkisten menojen hallinnoijien kesken, jotta voitaisiin parantaa menojen valvontaa kaikilla tasoilla.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella on mahdollista, ettei ohjelmassa esitetty finanssipolitiikka riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2010 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Se näyttää kuitenkin tarjoavan riittävän varmuusmarginaalin sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämän 3 % viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ohjelmakauden lopussa, todennäköisimmin vuodesta 2009 alkaen. Vuotta 2007 lukuun ottamatta vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 % suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Vaikka Ranska on vasta hiljattain korjannut liiallisen alijäämänsä, suunniteltu sopeutus vuonna 2007 on arviolta vain 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, vaikkei nykyistä taloudellista tilannetta voida pitää ”huonoina aikoina ”vaan verojoustot viittaavat jopa ”hyviin aikoihin”.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 64,6 % suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää sille perustamissopimuksessa asetetun 60 % viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että julkisen velan suhde BKT:hen supistuu 6,5 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana. Velkasuhteen kehitys voi olla jonkin verran suunniteltua epäsuotuisampaa ohjelman loppuvuosina, mikä johtuu 1) edellä mainituista julkisen talouden tavoitteisiin liittyvistä riskeistä ja 2) historiallisen keskiarvon yleensä ylittävään ei-strategisten omaisuuserien myyntiin liittyvästä epävarmuudesta. Tämän riskinarvioinnin pohjalta velkasuhde näyttäisi ohjelmakaudella olevan pienenemässä riittävästi viitearvoa kohden.

9)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Ranskassa hieman EU:n keskiarvon alapuolella ja eläkemenot kasvavat hieman vähemmän kuin monissa muissa maissa jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta. Julkisen talouden alkuasetelma on edelleen huomattava riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia, vaikka se onkin hieman parantunut vuoteen 2005 verrattuna. Lisäksi bruttovelan määrä ylittää perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen vähentää osaltaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä. Julkisen talouden kestävyys hyötyisi myös eläkeuudistuksen etujen säilyttämisestä ja ehkä jopa niiden lujittamisesta. Ranskan julkisen talouden kestävyyteen näyttää yleisesti liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten lokakuussa 2006 esitetty Ranskan kansallinen uudistusohjelma kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Vaikka ohjelmassa ei esitetä järjestelmällisesti tietoja kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuvista suorista julkisen talouden kustannuksista tai säästöistä, sen julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään kuitenkin otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Ohjelmassa esitetään erityisesti mahdollisen kasvun lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotka koskevat työmarkkinoiden nykyaikaistamista, mutta myös innovointia teollisuus- ja tutkimuspolitiikan alalla.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (3).

i)

hyödyntämään vahvoja kasvunäkymiä ja vuoden 2006 odotettua paremman julkisen talouden toteuman positiivista perusvaikutusta etupainottaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteisiin tähtäävää sopeutusuraa ja toteuttamaan kunnianhimoista rakenteellista sopeutusta tulevina vuosina, jotta keskipitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa suunnitellusti vuoteen 2010 mennessä, mikä alentaa velkatasoa ja parantaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Erityisesti on varmistettava, että vuoden 2007 talousarvio toteutetaan kokonaisuudessaan ja tehokkaasti ja että käytetään kaikki mahdollisuudet vauhdittaa rakenteellista sopeutusta;

ii)

tehostamaan julkisen talouden alasektoreille määritettyjen menosääntöjen seurantaa ja noudattamista, jotta kunnianhimoisista monivuotisista menokatoista ei poiketa.

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/17

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Italian tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2011.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu laskee aluksi vuoden 2006 1,6 prosentista 1,3 prosenttiin vuonna 2007. Tämän jälkeen talouden kasvu kiihtyy asteittain ja on 1,7 prosenttia vuonna 2011. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat matalilta ohjelman loppuvuosina.

3)

Vuoden 2006 tarkistetussa vakausohjelmassa alijäämän ennustetaan olevan 5,7 prosenttia suhteessa BKT:hen (2). Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennuste oli puolestaan 4,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission skenaariossa ei oteta huomioon poikkeamaa, jonka suuruus on 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Poikkeama johtuu suurten nopeuksien junahankkeeseen (Ferrovie dello Stato — RFI/TAV) (3) liittyvän rautatieyhtiön velan mitätöimisestä budjettimenettelyn loppuvaiheessa tehdyllä päätöksellä. Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän taasen ennustetaan olevan korkeampi kuin edellisessä tarkistetussa vakausohjelmassa esitetty 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ero on 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen selityksenä ovat pääasiassa kertaluonteisten menojen erilainen vaikutus (0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja yhteisöjen tuomioistuimen yritysautojen arvonlisäverotuksesta antaman tuomion pysyvästi kielteinen vaikutus (noin 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen).

4)

Ohjelman julkisen talouden strategialla pyritään korjaamaan liiallinen alijäämä vuonna 2007 (alijäämän on määrä laskea 2,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen) pääasiallisesti pysyvillä toimenpiteillä. Tämän jälkeen julkisen talouden rahoitusaseman uskotaan paranevan tasaisesti ohjelmakauden ajan ja olevan vuonna 2011 positiivinen 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Perusjäämän odotetaan paranevan 5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, kun se vuonna 2006 oli 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoteen 2007 asti sopeutus on pääasiassa tuloperusteista. Vuoden 2007 jälkeen annetaan ainoastaan korjauksen määrä, joka vaaditaan, jotta trendien mukaiset julkisen talouden tavoitteet saavutetaan. Edelliseen ohjelmaan verrattuna tavoitteet säilyvät pitkälti muuttumattomina vuodesta 2007 eteenpäin, vaikka makrotalouden skenaario onkin hieman aiempaa heikompi. Sopeutus on kuitenkin vuonna 2007 paljon suurempi, koska alijäämän lähtökohta vuonna 2006 oli paljon suurempi.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 noin 4 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,25 prosenttiin ohjelmakauden loppuun eli vuoteen 2011 mennessä. Edellisen tarkistetun vakausohjelman tapaan ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, joka ohjelmassa pyritään saavuttamaan ohjelmakauden loppuun mennessä. Ohjelman edellisessä tarkistuksessa keskipitkän aikavälin tavoitetta ei pyritty saavuttamaan ohjelmakaudella (päättyi 2009). Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn vaihteluvälin sisällä ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Julkisen talouden toteutuma voi vuonna 2006 olla ohjelmassa ennakoitua parempi ja vuoden 2007 jälkeen ohjelmassa ennakoitua heikompi. Vuonna 2007 julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät tarkistetussa ohjelmassa olevan pitkälti tasapainossa. Positiivista on se, että kassatietojen perusteella vuoden 2006 alijäämä voi osoittautua pienemmäksi kuin ennustettu 5,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, jolloin perusvaikutus olisi vuonna 2007 ennustettua parempi. Joidenkin vuoden 2007 talousarvioon sisältyvien toimenpiteiden tehoavuuteen liittyy kuitenkin riskejä. Julkiselle taloudelle keskipitkällä aikavälillä erityisesti terveydenhuoltomenojen jatkuvista ylityksistä aiheutuvia riskejä ei voida sulkea pois. Vuoden 2007 jälkeisestä sopeutusstrategiasta ei myöskään anneta tarkkoja tietoja, mikä lisää julkisen talouden suunniteltuun vakautukseen liittyviä riskejä.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys on pääosin asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2007 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Tämä edellyttää, että julkisen talouden toimenpiteet pannaan täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön. Kaiken kaikkiaan suunniteltuun 1,25 prosentin rakenteelliseen sopeutukseen suhteessa BKT:hen vuonna 2007 liittyy negatiivisia riskejä. Käytettävissä olevat tiedot osoittavat kuitenkin, että rakenteellinen sopeutus voi vuonna 2006 olla ennustettua parempi (0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen), mikä vaikuttaisi suotuisammin vuoteen 2007. Finanssipolitiikan viritys ei ehkä tarjoa riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ennen vuotta 2010. Lisäksi se ei ehkä riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista ohjelmakaudella ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan virallisesti olleen 107,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää selvästi sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Velkasuhteen ennustetaan ohjelmassa supistuvan asteittain noin 98 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011. Kassatietojen perusteella velkasuhde todennäköisesti kehittyy ohjelmassa ennustettua suotuisammin vuonna 2006. Velan ennakoituun kehitykseen kohdistuvat riskit vaikuttavat olevan pääpiirteissään tasapainossa vuonna 2007. Suunniteltuun velan vähentämiseen liittyvät riskit kasvavat vuoden 2007 jälkeen, koska yksityiskohtaiset tiedot sopeutusstrategiasta puuttuvat. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde ei ehkä supistu ohjelmakaudella riittävästi kohti viitearvoa.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Italiassa EU:n keskiarvoa vähäisemmät, sillä toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta eläkemenot kasvavat EU:n keskiarvoa vähemmän. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että uudistukset pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että niihin sisältyy myös suunniteltu elinajanodotteen mukaan tehtävä säännöllinen vakuutusmatemaattinen tarkistus. Erityisesti vanhempien työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen parantaisi työntekijöiden eläkkeitä tulevaisuudessa ja edistäisi eläkeuudistusten onnistumista. Julkisen talouden alkuasetelma on edelleen huomattava riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia, vaikka se onkin jonkin verran parantunut vuoteen 2005 verrattuna. Lisäksi julkinen velka ylittää nykyään reilusti perustamissopimuksessa asetetun viitearvon, ja sen vähentämiseen on saatava suuri perusylijäämä, joka säilyy suurena pitkän ajan. Kaiken kaikkiaan Italian julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuisi. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa käsitellään julkisen talouden kestävyyttä ja pyritään palkkatulojen verokiilan kaventamiseen vuosina 2007–2008.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (4), mikä on korjattava tulevissa ohjelmissa.

i)

saavuttamaan suunniteltu julkisen talouden vakauttaminen vuonna 2007 liiallisen alijäämätilanteen korjaamiseksi EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen mukaisesti;

ii)

käyttämään odotettua parempi julkisen talouden kehitys alijäämän supistamiseen sekä varmistamaan liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen, että edistyminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on riittävää tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmakauden loppuun mennessä ja että velkasuhdetta supistetaan vastaavasti;

iii)

korkean velka-asteen huomioon ottaen panemaan hyväksytyt eläkeuudistukset, myös suunniteltu elinajanodotteen mukaan tehtävä säännöllinen vakuutusmatemaattinen tarkistus, kaikilta osin täytäntöön, jotta vältetään merkittävä ikääntymiseen liittyvien menojen kasvu; ja

iv)

parantamaan talousarviomenettelyä lisäämällä sen avoimuutta, antamalla yksityiskohtaisempaa tietoa julkista taloutta koskevista toimenpiteistä pitemmällä aikavälillä sekä panemalla tehokkaasti täytäntöön menetelmät menojen, erityisesti terveydenhuoltomenojen, valvomiseksi ja tarkastamiseksi.

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/21

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Alankomaiden tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevassa makrotaloudellisessa skenaariossa ennustetaan kokonaistuotannon kasvavan 3,25 prosenttia vuonna 2006, 3 prosenttia vuonna 2007 ja sen jälkeen 1,75 prosenttia vuosittain ohjelmakauden loppuun. Tämänhetkisten tietojen perusteella skenaarion perustana olevat kasvuoletukset näyttävät vuosien 2006 ja 2007 osalta realistisilta ja seuraavien vuosien osalta varovaisilta. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta vuoteen 2007 saakka ja sen jälkeen hieman alhaisilta, kun otetaan huomioon työmarkkinoiden odotettu tiukkeneminen.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden rahoitusaseman odotetaan olevan tasapainossa vuonna 2006. Edellisessä tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteeksi oli asetettu – 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämän supistuminen johtuu lähinnä huomattavasti parantuneista suhdannenäkymistä, joiden ansiosta verotulot kasvavat, sekä maakaasun myynnistä saatavien tulojen kasvusta. Syyskuun talousennusteen jälkeen saatujen tietojen perusteella (kuukausittaiset tiedot julkisen talouden rahoitusasemasta) julkisen talouden toteutuma näyttäisi tätäkin paremmalta. Syksyn 2006 budjettiasiakirjassa esitetyn virallisen arvion mukaan vuoden 2006 tulos on 0,4 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen.

4)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian avulla pyritään julkisen talouden vakauttamista jatkamalla ratkaisemaan haasteet, jotka johtuvat väestön ikääntymisestä aiheutuvista kustannuksista. Ohjelmassa ennakoidaan julkisen talouden ylijäämän kasvavan vuoden 2006 0,1 prosentista suhteessa BKT:hen 0,9 prosenttiin vuonna 2009. Perusylijäämän odotetaan kohenevan vuoden 2006 2,4 prosentista suhteessa BKT:hen 2,9 prosenttiin vuonna 2009. Parannus keskittyy kokonaisuudessaan viimeiseen ohjelmavuoteen ja johtuu suurelta osin siitä, että kyseisenä vuonna odotetaan vuosina 2007–2009 EU:n omiin varoihin maksetun osuuden takaisinmaksua. Nimellinen sopeutus selittyy kokonaisuudessaan sillä, että menot alenevat suhteessa BKT:hen, ja tämä vaikutus on suurempi kuin 0,2 prosenttiyksikön lasku BKT:hen suhteutetuissa tuloissa. Edelliseen tarkistettuun vakausohjelmaan verrattuna julkisen talouden rahoitusasema on huomattavasti aiempaa parempi koko ohjelmakauden ajan. Tämä johtuu lähinnä kaasun myynnistä saatavien tulojen kasvusta, makrotalouden tilanteen paranemisesta vuonna 2005 ja vuoden 2006 näkymistä.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitetun rahoitusaseman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä lukuun ottamatta) odotetaan heikkenevän noin puoli prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2007, vakautuvan vuonna 2008 ja kohenevan noin puoli prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Edellisen tarkistetun vakausohjelman tavoin ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi rakenteellinen alijäämä, joka vaihtelee 0,5 prosentista 1 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä tavoite säilytetään koko ohjelmakauden ajan. Koska keskipitkän aikavälin tavoitteen alaraja on sama kuin vähimmäisvaatimuksena olevaa viitearvo (arviolta noin 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen), keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisella voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn vaihteluvälin sisällä ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa vuodesta 2007 lähtien. Toisaalta vuoden 2006 kasvaneet verotulot saatetaan siirtää vuodelle 2007, mikä luo positiivisen riskin julkisen talouden toteutumalle vuonna 2007. Lisäksi vuosina 2008 ja 2009 julkisen talouden rahoitusasemaan kohdistuu positiivinen riski, joka johtuu varovaisesta makrotalouden skenaariosta. Kaasun myynnistä saatavat tulot saattavat kuitenkin osoittautua oletettua pienemmiksi koko jakson aikana.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys vaikuttaa riittävältä varmistamaan, että ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitteesta voidaan pitää kiinni suunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan. Varmuusmarginaali on myös riittävä, jotta alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ei ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Tästä huolimatta on olemassa riski siitä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys voi muuttua myötäsykliseksi vuonna 2007, jolloin odotetaan hyvää talouskasvua. Tämä ei olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista.

8)

Koska julkisen talouden alijäämä supistui huomattavasti vuosina 2004 ja 2005, julkisen talouden bruttovelan arvioidaan supistuneen 50,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli entistä selkeämmin alle perustamissopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan ohjelmakaudella supistuvan edelleen 6 prosenttiyksikköä.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Alankomaissa huomattavasti suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa eläkemenojen suhteellisen suuri kasvu suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Vaikka julkisen talouden alkuasetelma ei ole yhtä hyvä kuin vuonna 2005, se kuitenkin omalta osaltaan lieventää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisestä ennakoidaan aiheutuvan julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä, mutta ei poista niitä kokonaan. Tulojen ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa suhteessa BKT:hen lähinnä eläkkeiden verotuksen lykkäämisen vuoksi, mikä osittain kompensoisi julkisten menojen kasvua pitkällä aikavälillä. Suurten perusylijäämien varmistaminen keskipitkällä aikavälillä ja/tai ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitua kasvua hillitsevien uudistustoimenpiteiden toteuttaminen auttaisi omalta osaltaan hallitsemaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä. Kaiken kaikkiaan Alankomaiden julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Vakausohjelma ei sisällä laadullista arvioita siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta vuonna 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa ei myöskään esitetä järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytettäisiin kuitenkin otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa kuvataan erityisesti viimeaikaista terveydenhoitoalan uudistusta, yhtiöverojärjestelmän uudistuksia ja esimerkiksi infrastruktuuriin käytettäväksi suunniteltuja ylimääräisiä menoja.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (2).

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/24

1)

Neuvosto tutki 27 päivänä helmikuuta 2007 Luxemburgin tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2006 5,5 prosentista keskimäärin 4,3 prosenttiin ohjelman jäljellä olevalla kaudella. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Myös ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, kun edellisessä tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteeksi oli asetettu 1,8 prosenttia. Tämä selittyy osittain vuoden 2005 alijäämän tarkistamisesta alaspäin 2,3 prosentista suhteessa BKT:hen 1,0 prosenttiin viimeisimpien tietojen perusteella. Vuoden 2006 toteutunut alijäämä voi myös olla uudessa ohjelmassa esitettyjä arvioita parempi (1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), mikä johtuu suotuisasta suhdannetilanteesta ja verotulojen kasvusta, ennen kaikkea viimeisen vuosineljänneksen aikana.

4)

Neuvoston annettua lausuntonsa 14 päivänä helmikuuta 2006 hallitus ja työmarkkinaosapuolet sopivat huhtikuussa 2006 uudistuksia ja julkisen talouden vakauttamista koskevasta paketista, joka on sittemmin pantu täytäntöön. Tämän kolmikantasopimuksen mukaisesti ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on saavuttaa jälleen tasapainoinen asema ohjelmakauden aikana. Tämä on määrä saavuttaa parantamalla julkisen talouden rahoitusasemaa asteittain arvioidusta 1,5 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen hienoiseen ylijäämään vuonna 2009 (0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen). Perusjäämän pieneneminen tapahtuisi samanaikaisesti julkisen talouden alijäämän supistumisen kanssa. Mukautus perustuu siihen, että menot supistuvat 3,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä enemmän kuin kompensoisi tulojen vähenemisen 2,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Tämä strategia on samanlainen kuin vuoden 2005 ohjelmassa kuvattu strategia, jossa pitkälti samanlaisten makrotalouden näkymien valossa julkisen talouden alijäämän arvioitiin saavuttavan huippunsa vuonna 2005 vuoden 2006 sijasta ja rahoitusaseman arvioitiin saavuttavan kutakuinkin tasapainon vuonna 2008 vuoden 2009 sijasta.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 noin 1,25 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen noin 1 prosentin ylijäämään ohjelmakauden loppuun mennessä. Vakausohjelman edellisen tarkistuksen tavoin ohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 0,8 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Ohjelmalla pyritään saavuttamaan keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2007 mennessä eli vuotta aikaisemmin kuin edellisessä tarkistuksessa. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) (hieman) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille määritellyn vaihteluvälin sisällä ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua parempi. Erityisesti verokertymäennusteet vaikuttavat melko varovaisilta varsinkin vuoden 2007 osalta. Luxemburgin julkisen talouden toteutuma onkin viime vuosina ollut usein ennustettua parempi pääasiallisesti siitä syystä, että tulot ovat olleet huomattavasti ennakoituja suuremmat. Ohjelmassa kuitenkin perustellaan yleisesti ottaen varovaisia verokertymäennusteita sillä, että talouden pienuuden ja avoimuuden vuoksi talouskasvu ja sitä kautta verotulot ovat erittäin epävakaita.

7)

Kun tämä riskinarviointi otetaan huomioon ja edellyttäen, että menotavoitteita noudatetaan ehdottomasti ja ettei mitään uusia talousarvion tasapainoa heikentäviä toimenpiteitä toteuteta, näyttää siltä, että ohjelmassa esitetty finanssipolitiikka riittää varmistamaan sen, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan vuoteen 2007 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Se vaikuttaa myös tarjoavan riittävän varmuusmarginaalin, jotta alijäämän 3 prosentin raja-arvoa suhteessa BKT:hen ei ylitetä normaaleissa suhdannevaihteluissa vuodesta 2007 eteenpäin. Vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on täysin vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Kun keskipitkän aikavälin tavoite on saavutettu, myös ohjelman mukainen finanssipolitiikka on täysin sopimuksen mukainen.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 7,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan velkasuhteen kasvavan hieman 8,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuun mennessä.

9)

Ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Luxemburgissa EU:n suurimpia. Erityisesti tähän vaikuttaa eläkemenojen huomattava kasvu 7,5 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen ja ikääntymiseen liittyvien menojen huomattava lisääntyminen 8,25 prosenttiyksiköllä vuosina 2004–2050 (verrattuna eläkemenojen 2,25 prosenttiyksikön ja ikääntymiseen liittyvien menojen 3,5 prosenttiyksikön suuruiseen keskimääräiseen kasvuun EU:n alueella). Bruttovelan nykyinen taso on hyvin alhainen, ja sosiaaliturvajärjestelmään on kertynyt huomattavasti varoja. Vaikka näiden varojen nykyinen määrä (arviolta noin 25 prosenttia suhteessa BKT:hen) edistää selkeästi julkisen talouden kestävyyttä, se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavasta kasvusta velkasuhteeseen pitkällä aikavälillä heijastuvaa vaikutusta. Vaikka julkisen talouden aseman säilyminen vahvana kompensoi osan ikääntymisen aiheuttamista kustannuksista, viranomaiset ovat todenneet. että eläkejärjestelmään on tehtävä tiettyjä muutoksia, jotta julkisten menojen kasvua voidaan tulevaisuudessa hillitä ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvia riskejä vähentää. Kaiken kaikkiaan Luxemburgin julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Erityisesti ohjelmassa vahvistettu hallituksen aikomus säilyttää julkiset investoinnit korkealla tasolla osoittaa sen, että kansallisessa uudistusohjelmassa on asetettu etusijalle T&K-investointien lisääminen, resurssien kestävä käyttö ja naapurimaihin suuntautuvien rautatieyhteyksien parantaminen.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on osittain vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen. Tähän mennessä ei ole varsinkaan toteutettu mitään huomattavia eläkeuudistuksia.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (2). Lisäksi se poikkeaa joissakin olennaisissa kohdissa käytännesäännöistä annetusta rakennemallista. (3)

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/27

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/35

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/36

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/40

—

edistää kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa nuorisoalalla ja epävirallisessa koulutuksessa,

—

auttaa kehittämään nuorisopolitiikkaa, nuorisotyötä ja vapaaehtoistyötä sekä vahvistamaan nuorisoalan organisaatioiden/rakenteiden toimintakykyisyyttä ja asiantuntevuutta,

—

kehittää kestäviä yhteistyökumppanuuksia ja verkostoja nuorisoalan organisaatioiden väillä.

1.

Kansalaisyhteiskunnan, kansalaisuuden tai demokratian lujittaminen

2.

Rasismin ja muukalaisvihan torjuminen

3.

Etnisten ryhmien välinen ja uskonnollisten ryhmien välinen vuoropuhelu

4.

Konfliktin jälkeinen sovitteleminen ja olojen ennalleen palauttaminen

5.

Naisten aktiivinen rooli yhteiskunnassa

6.

Vähemmistöjen oikeudet

—

Euroopan unionin jäsenvaltiot (1),

—

EFTA-valtiot, jotka ovat Euroopan talousaluesopimuksen osapuolia (Islanti, Liechtenstein ja Norja) (2),

—

ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, näiden maiden kanssa niiden osallistumisesta yhteisön ohjelmiin tehtyjen sopimusten puitteissa vahvistettujen yleisten periaatteiden sekä yleisten edellytysten ja sääntöjen mukaisesti (Turkki).

27.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/42

—

sisältöihin ja tavoitteisiin, ottaen huomioon eurooppalaissa nuorisoyhteistyossä tapahtuneen kehityksen sekä ohjelman ”Youth in Action ”painopistealueet ja/tai

—

Sovellettuun menetelmään, joka pohjautuu uusiin menetelmiin epävirallisessa koulutuksessa ja nuorisotoiminnassa.

—

Ohjelmaan kuuluvat maat ovat seuraavat:

—

Euroopan unionin jäsenvaltiot (1),

—

EFTA-valtiot, jotka ovat Euroopan talousaluesopimuksen osapuolia (Islanti, Liechtenstein ja Norja) (2),