30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/1

1.1

Neuvoston päätös 2006/512/EY, joka hyväksyttiin 17. heinäkuuta 2006 ja jolla muutetaan neuvoston päätöstä 1999/468/EY, perustuu perustamissopimuksen 202 artiklaan. Päätöksellä 2006/512/EY otettiin käyttöön uudentyyppinen menettely täytäntöönpanovaltaa käytettäessä: valvonnan käsittävä sääntelymenettely.

1.2

Näin ollen on muutettava kaikkia vireillä olevia säädöksiä, joissa komiteamenettelyä koskevan päätöksen 2006/512/EY voimaantulon jälkeen viitataan sellaiseen perussäädöksen lainsäädäntömenettelyyn, joka on hyväksytty perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn yhteispäätösmenettelyn mukaisesti, mutta jota vielä ei ole julkaistu. Nyt käsiteltävänä oleva lastenlääkkeistä annettu asetus xxx/2006 hyväksyttiin virallisesti 23. lokakuuta 2006, mutta sitä ei ole vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eikä se näin ollen vielä ole tullut voimaan.

1.3

Nyt käsiteltävänä olevan komission ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa lastenlääkkeitä koskevaa asetusta xxx/2006, jotta molemmat täytäntöönpanovaltaa koskevat toimenpiteet, toisin sanoen 20 artiklan 2 kohta ja 49 artiklan 3 kohta, voidaan hyväksyä valvonnan käsittävän uuden sääntelymenettelyn mukaisesti, koska toimenpiteet on tarkoitettu täydentämään asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia:

2.1

Käsiteltävänä oleva komission ehdotus on täysin komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa koskevan menettelyn ja siihen sisältyvien säännösten mukainen. ETSK kannattaa komission ehdotusta varauksetta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/2

1.1

Neuvosto antoi 7. toukokuuta 2002 direktiivin 2002/38/EY ”perustana” olevan arvonlisäverojärjestelmää koskevan direktiivin 77/388/EY muuttamisesta. Muutos koskee radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavia arvonlisäverojärjestelyjä. Siihen sisältyy joukko säännöksiä, joiden voimassaolon oli määrä lakata 30. kesäkuuta 2006, jollei niiden voimassaoloaikaa jatkettaisi.

1.2

Kun direktiivi annettiin, tarkoituksena oli, että neuvosto tarkastelee uudelleen näiden palvelujen suorituspaikkaa koskevia ja tiettyjä EU:n ulkopuolisten yritysten toimintaa helpottavia säännöksiä direktiivin kolmannen voimassaolovuoden loppuun mennessä eli ennen direktiivin voimassaoloajan loppua. Komissio antoi 25. toukokuuta 2006 neuvostolle raportin, jossa kannatetaan hyväksyttyjä säännöksiä ja ehdotetaan niiden voimassaolon jatkamista 31. päivään joulukuuta 2008 saakka. Neuvosto päätti kuitenkin rajoittaa jatkoajan voimassaoloa 31. päivään joulukuuta 2006.

1.3

Komissio toteaa, että direktiivin kyseisten säännösten voimassaoloajan päättymisellä olisi epätoivottuja seurauksia. Tämä eufemismi tarkoittaa sitä, että uusien ehdotusten puuttuessa alalle syntyisi lainsäädännöllinen tyhjiö. Komissio huomauttaa vielä, että verotusta koskeva lainsäädäntöprosessi etenee niin hitaasti, että uusia, korvaavia säännöksiä ei ole mahdollista saada voimaan ennen vuoden 2006 loppua. Komissio ehdottaakin uudelleen voimassaolon jatkamista 31. päivään joulukuuta 2008 saakka.

2.1

Komitea ottaa huomioon komission esittämät perustelut ja katsoo, että toistaiseksi ei ole aiheellista syventyä direktiivin säännöksiin. Alalle tarvitaan kuitenkin kiireellisesti sääntöjä, ja komitea luottaa siihen, että komission esittämät väitteet saaduista hyvistä kokemuksista pitävät paikkansa, joten ETSK kannattaa ehdotusta voimassaolon jatkamisesta. Koska veroalan lainsäädäntömenettely on pitkä, komitea katsoo, että kahden vuoden määräaika eli 31. joulukuuta 2008 on juuri ja juuri riittävä ellei peräti liian lyhyt uusien ehdotusten laatimiseksi.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/3

1.1

Ministerineuvostolla on ratkaiseva rooli EU:n päätöksentekoprosessissa. Jäsenvaltiotason koordinoinnista ja politiikan muotoilusta ei ole kuitenkaan koskaan syvällisesti keskusteltu unionin tasolla. EU:n tapa jakaa suvereniteettia on ainutlaatuinen. Sen vuoksi EU edellyttää avointa ja monitasoista hallintotapaa monilla aloilla. ETSK katsoo, että EU:n hyvään hallintotapaan kuuluu keskeisenä osana paitsi lainsäädännön parantaminen sekä sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan kehittäminen, myös hyvin määritellyt ja tehokkaat poliittiset ja hallinnolliset jäsenvaltiotason menettelyt. Lisäksi ne edistävät avoimuutta ja selkeyttävät EU-lainsäädännön ja unionin politiikkojen vaikutusta yhteiskuntaan yleensä. Jäsenvaltiotason käytäntöjen analysointi osoittaa, että EU-asioita koskevissa poliittisissa ja hallinnollisissa menettelyissä esiintyy huomattavia eroja valtioiden välillä. Sen tulisi herättää keskustelua kyseisistä hallintomenettelyistä. Tässä yhteydessä voitaisiin tuoda esiin kaikkein mielenkiintoisimpia ja parhaita käytäntöjä. Kaikkialla Euroopassa käytävä avoin keskustelu parhaasta tavasta käsitellä unionin asioita jäsenvaltiotasolla hyödyttäisi myös keskustelua siitä, kuinka lainsäädäntöä sekä sen soveltamista ja noudattamisen valvontaa voidaan parantaa. ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden hallintokäytäntöjä ja -menettelyitä tarkastellaan jatkuvasti.

2.1

ETSK antoi lainsäädännön parantamista sekä sen soveltamista ja noudattamisen valvontaa koskevat lausuntonsa vuonna 2005. Lausuntojen keskeisenä periaatteena oli, että hyvä laki on valvottavissa ja sitä myös valvotaan (1). EU-lainsäädännön on oltava avoin, demokraattinen ja ymmärrettävä prosessi, joka tukee EU:n legitiimiyttä. Myös hallintojen sisäiset käytännöt ovat osa tätä prosessia.

2.2

On valitettavasti nähtävissä, että Euroopan pitkään jatkuneesta yhdentymiskehityksestä huolimatta EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa ei monissa jäsenvaltioissa pidetä riittävässä määrin sisäpoliittisen päätöksenteon poliittisena ja hallinnollisena tasona sellaisilla aloilla, joilla valtiot ovat sitoutuneet yhteiseen politiikkaan ja toteuttamaan yhteisen päätöksenteon tuloksia.

2.3

Yhteisön lainsäädännön saattamisella osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisella on keskeinen merkitys lainsäädäntöprosessissa. Myös jäsenvaltioiden tapa hallita prosesseja on ratkaiseva: mitä paremmin ne on organisoitu, sitä parempi lopputulos on Euroopan unionille, itse jäsenvaltioille ja yleensä yhteiskunnalle.

2.4

EU-asioihin jäsenvaltiotasolla sovellettava tehokas ja avoin lähestymistapa on välttämätön. Erilaisista hallintokulttuureista ja -perinteistä huolimatta unionin 25 jäsenvaltion on kunnioitettava yhteistä säännöstöä, johon kuuluu yhteisiä vaatimuksia EU-lainsäädännön laatimisesta, saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisesta ja noudattamisen valvonnasta.

2.5

Jäsenvaltiotason koordinoinnista ja politiikan muotoilusta ei ole koskaan syvällisesti keskusteltu unionin tasolla osaksi toissijaisuusperiaatteen vuoksi ja osaksi siksi, että unionin ja jäsenvaltioiden päättävillä elimillä ei ole ollut siihen todellista mielenkiintoa. On huomattava, että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta myöskään akateeminen maailma ei ole juuri kiinnittänyt huomiota näihin näkökohtiin. On kuitenkin selvää, että valtiotason koordinoinnin ja politiikan muotoilun organisoinnilla ja toiminnalla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia unionin päätöksentekoon ja siten EU-lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamiseen. Keskusteltaessa lainsäädännön ja sen soveltamisen parantamisesta on myös otettava huomioon tapa, jolla jäsenvaltiotason koordinointi ja politiikan muotoilu on järjestetty.

2.6

Kyseessä ei ole pelkästään tekninen asia. Aihe on myös poliittinen, koska on toivottavaa keskustella jäsenvaltioissa tehtävien järjestelyjen ja sisäisten menettelyjen kehittämisestä sekä jäsenvaltioiden ja komission keskinäisten vastuiden mahdollisesta uudelleenmäärittelemisestä. Samalla näiden prosessien avoimuutta ja ymmärrettävyyttä jäsenvaltioissa on lisättävä, jotta voidaan parantaa EU:n ja yhteiskunnan välistä viestintää ja hälventää kansalaisten hämmennystä ja epäilyksiä.

2.7

Ilmeisistä syistä komissio on ollut hyvin vastahakoinen keskustelemaan jäsenvaltiotason menettelyistä. Komissio totesi kuitenkin oikeutetusti jo vuonna 2001 (2): ”On aika tunnustaa, että unioni on siirtynyt diplomatiasta demokratiaan, jossa sen politiikat koskettavat syvältä eri kansakuntia ja niiden arkea. Neuvoston on parannettava koordinointikykyään kaikilla EU:n politiikan osa-alueilla niin omassa työssään kun jäsenvaltioissakin.”

2.8

Komission suositus EU-lainsäädännön saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä vuodelta 2004 sisältää suoraan jäsenvaltioille suunnattuja käytännön ehdotuksia EU-lainsäädännön asianmukaisesta soveltamisesta ja noudattamisen valvonnasta (3). Monet näistä ehdotuksista ovat hyödyllisiä myös jäsenvaltioiden koordinointi- ja päätöksentekomekanismien kehittämiseksi valmisteltaessa EU-lainsäädäntöä ja pyrittäessä saavuttamaan sovitut poliittiset tavoitteet.

2.9

Tarve yksinkertaistaa jäsenvaltioiden poliittisia ja hallinnollisia menettelyjä on epäilemättä korostunut seuraavien seikkojen vuoksi:

Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä.

3.1

EU ei ole valtio eikä pyri tulemaankaan sellaiseksi. Komissiolla on aloiteoikeus tarkkaan määritellyillä aloilla. Neuvostolla on päätösvalta lainsäädäntöä ja talousarvioita koskevissa asioissa, mutta EU:n toisena lainsäädäntöelimenä toimivan Euroopan parlamentin sekä EU:n lainsäädännön valvonnasta vastaavan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen näkemyksillä on usein huomattava vaikutus. Ehdotonta johtajuutta ei EU:ssa ole; paremminkin kyseessä on hyvin monimutkainen monien toimijoiden keskinäinen riippuvuus ja ainutlaatuinen valtio- ja liittovaltiotason vastuiden verkosto.

3.2

EU:n tapa jakaa suvereniteettia on ainutlaatuinen. Sen vuoksi EU edellyttää avointa ja monitasoista hallintotapaa monilla aloilla, mutta tämän vaikutukset jäsenvaltioiden hallintoon ja johtamiseen eivät ole lainkaan selvät (4). Tämä koskee kysymyksiä, joissa vastuu on jaettu jäsenvaltioiden ja EU:n kesken, mutta myös jäsenvaltioiden itsenäisiä vastuita esimerkiksi Lissabonin strategian toteuttamisessa.

3.3

Viime vuosikymmeninä EU on alkanut toimia yhä useammilla aloilla. Kyseessä on dynaaminen prosessi, johon osallistuu jäsenvaltioiden lisäksi yhä enemmän alueyhteisöjä, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita. Äskettäin on alettu soveltaa ns. kolmanteen pilariin kuuluvia eli oikeus- ja sisäasioita koskevia säännöksiä. Toistaiseksi komissio ei voi kuitenkaan käynnistää näillä aloilla rikkomismenettelyjä jäsenvaltioita vastaan valtiotason täytäntöönpanon puutteiden korjaamiseksi (5).

3.4

Vaikka EU-lainsäädännöllä ja päätöksenteolla on usein suoraan kansalaisia, yrityksiä ja organisaatioita koskevia seurauksia, EU:ta pidetään monissa jäsenvaltioissa yhä ensisijaisesti valtionhallinnon ulkopuolisena kansainvälisenä ja joissakin jäsenvaltioissa jopa puhtaasti ulkopoliittisena elimenä. Tämä aiheuttaa sekaannusta ja kielteistä etäisyyttä. EU:n kohtaamat ongelmat jäsenvaltioiden poliittisessa ja hallinnollisessa rakenteessa johtuvat laajalti tästä asenteesta.

3.4.1

Jäsenvaltioiden parlamenttien asema ja rooli politiikassa on ensiarvoisen tärkeä. Niiden tietoisuus- ja sitoutumisasteen sekä EU-tason päätöksentekoprosessin välillä on usein yhä merkittävä kuilu. Tämä lisää myös EU:n ja yhteiskunnan välistä etäisyyttä.

3.4.2

Toisena tekijänä tässä yhteydessä ovat poliitikkojen, jäsenvaltioiden viranomaisten ja yksityisten toimijoiden erilaiset näkemykset ja sitoumukset.

3.4.3

Kolmanneksi, jos päätöksenteko ei ole avointa, sekä jäsenvaltioissa että EU-tasolla voi syntyä epäselvyyttä siitä, miten ja milloin valtiokohtaiset näkökohdat määritellään ja niistä neuvotellaan. Kuvaavaa on, että monissa ministeriöissä on sisäpoliittisista asioista vastaavista yksiköistä enemmän tai vähemmän erillinen Eurooppa-yksikkö, vaikka se huolehtii myös sisällöllisistä kysymyksistä eikä pelkästään koordinoinnista. Se voi vaikuttaa kielteisesti sisäpolitiikasta vastaavien yksiköiden kykyyn ottaa eurooppalainen näkökulma huomioon. Vastaavia koordinointiongelmia esiintyy jäsenvaltioiden parlamenttien pysyvien valiokuntien välillä.

3.4.4

Neljänneksi unionia koskeva jäsenvaltiotason päätöksenteko erotetaan liian usein toimeenpanevista osastoista tai virastoista ja erityisesti alue- ja paikallisviranomaisista.

3.5

Näyttää siltä, että jäsenvaltiot ovat hyvin vastahakoisia mukauttamaan hallinnollisia ja poliittisia menettelyjä. Elleivät ne sopeudu EU:n lisääntyvään monimutkaisuuteen ja merkitykseen, se voi johtaa jatkuvaan kitkaan päätöksenteon eri tasoilla.

3.6

Esillä ovat usein erityiset poliittiset etukysymykset, perinteet sekä kansallinen ja puoluepoliittinen retoriikka. Nämä saattavat luoda keinotekoisen kuilun Brysselissä tehtyjen päätösten sekä kansallisten etunäkökohtien ja menettelyjen välille.

3.7

Tällainen kehitys on tärkein syy siihen eriskummalliseen paradoksiin, että hallitukset sopivat EU:ssa (”Brysselissä”) politiikan tavoitteista ja lainsäädännöstä, mutta kuitenkin usein torjuvat ne heti, kun niistä keskustellaan valtiotason politiikassa.

3.8

Tällainen kuilu voi olla hyvin hämmentävä sekä asianomaisille että suurelle yleisölle. Se pahentaa epäilemättä EU:n legitimiteetin vakavaa kriisiä, koska EU:n politiikan tavoitteiden hallinnan laatu ja luotettavuus jäsenvaltiotasolla sekä yleinen mielipide ja kansalaisten odotukset ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

3.8.1

Tässä yhteydessä ETSK viittaa kuitenkin myös siihen, ettei EU:n oikeutukseen liittyvän mahdollisen kriisin pidä katsoa johtuvan ensi sijassa viestintäongelmista. Kun kansalaisten luottamus unioniin pyritään palauttamaan, ensimmäiseksi lähtökohdaksi on jälleen otettava unionia vaivaavien kiireellisten ongelmien ratkaiseminen.

3.9

Tässä yhteydessä on sanottava, että monissa työmarkkinajärjestöissä ja yleensä kansalaisyhteiskunnan organisaatioissa esiintyy enemmän tai vähemmän samankaltaista kaksijakoisuutta unionin ja valtiotason asioiden hoidossa.

3.10

EU:n maine saattaa heikentyä, koska jäsenvaltiotason kritiikki kohdistuu useimmiten ”Brysseliin” ja komissioon ja vain harvoin itse jäsenvaltioihin, jotka kuitenkin ovat yhdentymisprosessin tärkeimpiä toimijoita.

3.11

Jäsenvaltiotason eturyhmät toimivat usein vastaavasti unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisessa. Toisinaan niiden asenne johtuu neuvoston tekemistä vaikeaselkoisista kompromisseista, jotka antavat harkintavaltaa valtiotasolle. Toisinaan eturyhmät ainoastaan hyödyntävät jäsenvaltioiden lainsäätäjien luomia perusteettomia mahdollisuuksia, jotka johtavat lisäsäännösten laatimiseen ja parhaiden palojen poimimiseen.

3.12

Pyrkimys käyttää joustavia välineitä, kuten avointa koordinointimenetelmää, tiukkojen oikeudellisten välineiden sijaan saattaa myös vahvistaa jäsenvaltiotasoon suuntautumista EU-asioiden hoidossa: mitä enemmän valtiotasolle jätetään tulkinnanvaraa, sitä suurempia maakohtaiset erot ovat.

4.1

Näyttää siltä, että viime aikoihin asti monissa jäsenvaltioissa pyrkimykset tehostaa valtiotason prosesseja ja menettelyjä ovat olleet lähinnä ministeriöiden sisäisiä ja välisiä spontaaneja aloitteita ilman huolellista suunnittelua. Kaikki jäsenvaltiot ovat kehittämässä jonkinlaista rakenteellista koordinointimenetelmää (ja siitä vastaavia hallintoelimiä), mutta monissa tapauksissa ne kattavat vain valtiotason päätöksenteon loppuvaiheen. Aiempien vaiheiden organisointi on usein puutteellista.

4.2

Tällainen tilanne heijastaa pikemminkin hallitustenvälisen yhteistyön monimutkaisia kuvioita kuin dynaamisempaa EU-lainsäädäntöprosessia ja siihen liittyvää mutkikasta poliittista kaupankäyntiä. Todellisuudessa Euroopan yhdentymiskehitys on luonut laajalti hyvin tiiviitä yhteyksiä kaikkien lainsäädäntöä ja hallintoa koskeviin neuvotteluihin ja menettelyihin osallistuvien toimijoiden välille sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Unionin lainsäädännön valmistelu ja siihen sisältyvät asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemiset, uuden lainsäädännön neuvotteluvaihe, hyväksytyn EU-lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen soveltaminen ja noudattamisen valvonta, jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja yhteisöjen tuomioistuimen suorittama unionin lainsäädännön ylläpito ja lopulta unionin lainsäädännöstä valtiotasolla saatujen kokemusten käsittely unionin lainsäätäjän kanssa ovat monin tavoin yhteydessä toisiinsa. Nämä prosessit edellyttävät myös erittäin korkeaa ammattitaitoa jäsenvaltioiden hallintojärjestelmien yleisessä organisoinnissa.

4.3

Sekä riittävän valtiotasoisen hallinnan ja koordinoinnin että tehokkaan kansainvälisen verkostoitumisen tarve kasvaa, koska EU:n poliittiset tavoitteet ja päätöksenteko liittyvät läheisesti jäsenvaltioiden politiikan tavoitteisiin. Lissabonin strategia on tästä kuvaava esimerkki: se luotiin EU:n tasolla, mutta käytännössä unionin päätösvalta kattaa vain rajallisen osan strategiaa ja vastuu tärkeimmistä näkökohdista on edelleen jäsenvaltioilla. Lopputulos on kuitenkin kyseenalainen, koska EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen välillä ei ole pakottavia vuorovaikutteisia menettelyjä, ja monet jäsenvaltiot eivät toteuta sovittuja tavoitteita tai toteuttavat niitä vain osittain.

4.4

Euroopan yhdentymiskehityksen tehostaminen on tavoite, joka on vahvistettu monissa EU:n huippukokouksissa sekä lukuisissa neuvoston kokouksissa läheisessä yhteistyössä Euroopan komission kanssa. Sen tulisi heijastua jäsenvaltioiden poliittisiin ja hallinnollisiin järjestelyihin. Tässä suhteessa yksittäisten jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja (6). Kunkin maan historiallisen kehityksen tuloksena syntyneet erot näkyvät melkein kaikilla poliittisen ja hallinnollisen elämän aloilla.

4.5

Erot koskevat muun muassa hallintomenettelyjä ja hallinnon perusperiaatteita, ministeriöiden välistä hierarkiaa, niiden laatua sekä keskitetyn ja hajautetun järjestelmän vastakkainasettelua.

4.6

Jäsenvaltioiden suhteessa EU:hun esiintyy huomattavia poliittisia eroja seuraavissa kysymyksissä:

4.7

Vastaavia eroja esiintyy eri ministeriöiden toimivallassa ja työskentelymenetelmissä:

4.8

Jäsenvaltioiden ministeriöiden työnjaolla voi olla merkittäviä seurauksia myös neuvostolle. Yhtenä esimerkkinä tästä on kilpailukykyneuvosto, johon osallistuu toisinaan neljä tai viisi ministeriä yhdestä jäsenvaltiosta. Se estää luomasta pitkän aikavälin strategiaa, hankaloittaa johtajuutta ja aiheuttaa politiikan pirstaloitumista.

4.9

Tilanne käy yhä monimutkaisemmaksi, jos myös valtio- ja aluetason välinen toimivallan jako poikkeavat toisistaan kuten liittovaltiojärjestelmissä. Valtio- ja aluetason välisten suhteiden monimutkaisuus ja toisinaan myös avoimuuden puute voivat helposti lisätä hämmennystä.

4.10

Jäsenvaltioiden päätöksentekoprosessin tehokkuutta heikentävät myös komission ja neuvoston epäasianmukaiset käytänteet. Esimerkiksi kun neuvoston käsittelemien asiakirjaluonnosten lopulliset luonnokset toimitetaan eteenpäin vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa ennen neuvoston istuntoa, jäsenvaltioiden parhaitakaan päätöksentekomenettelyjä on mahdotonta noudattaa.

4.11

Jäsenvaltioiden ministerien ja hallintoyksiköiden erilainen työnjako estää usein tehokkaan kansainvälisen verkostoitumisen tai asioista vastaavien virkamiesten pitkäaikaiset henkilökohtaiset suhteet eri puolille Eurooppaa.

4.12

On edelleen hyvin tavallista, että huomattavalla osalla oikeusviranomaisista ja jäsenvaltioiden tuomioistuimista ei ole riittävää asiantuntemusta ottaa unionin lainsäädäntö täysimittaisesti huomioon. Sen vuoksi jäsenvaltioiden hallintojen on vaikea nähdä EU luonnostaan yhtenä sisäpoliittisen päätöksenteon poliittisista ja hallinnollisista kerroksista.

5.1

Rikkomusmenettelyt ovat komission tärkein keino korjata EU-lainsäädännön soveltamisen puutteita jäsenvaltioissa. Menettelyjen määrä on jatkuvasti kasvanut, ja samalla ovat yleistyneet onnistuneet EU-tulostaulut, jotka kertovat EU-lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ne ovat lisänneet tietoisuutta siitä, että valtiotason menettelyt on mukautettava unionin vaatimuksiin.

5.2

Tavoitteena ollut yhteisön säännöstön käyttöönotto kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa vuoteen 2003 mennessä toi esiin saman kysymyksen.

5.3

Ehdotetun perustuslakisopimuksen yhtenä tarkoituksena on jäsenvaltioiden poliittisten menettelyjen yhdistäminen EU-lainsäädännön valmisteluun muun muassa kutsumalla jäsenvaltioiden parlamentit mukaan unionin menettelyihin jo varhaisessa vaiheessa.

5.4

Koordinointimenettelyjen osittaisesta kehityksestä huolimatta on myönnettävä, että useimmissa tapauksissa jäsenvaltioiden hallinnot suhtautuvat epäröivästi sisäisten byrokraattisten menettelyjensä muuttamiseen eivätkä ne ole halukkaita keskustelemaan käytännöistään keskenään tai unionin tasolla. Sitä perustellaan toissijaisuusperiaatteella.

5.5

Toissijaisuusperiaatteen lisäksi on tosiasia ja EU:n ja jäsenvaltioiden suhteita usein mutkistava tekijä, että unionin päätöksenteon sykli poikkeaa yleensä jäsenvaltioiden päätöksenteon kierrosta.

5.6

Vaikka jäsenvaltioissa keskustellaan koordinointimenetelmien mukautuksista (7), lähestymistapojen ja käytäntöjen erot jäsenvaltioiden välillä säilyvät ennallaan.

5.6.1

Esimerkiksi Tanskassa parlamentti osallistuu EU-lainsäädännön ja politiikkojen valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa, mikä lisää järjestelmällisellä tavalla unionin päätöksenteon näkyvyyttä ja avoimuutta. Lisäksi Tanskassa on jo pitkään tehty hallintomenettelyihin sekä valtiotason ja unionin lainsäädäntöä käsittelevien tahojen keskinäisiin suhteisiin tehokkaita mukautuksia.

5.6.2

Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallintomenettelyjä on mukautettu EU-asioiden tuomiseksi lähemmäs maan sisäistä päätöksentekoa muun muassa ministeriöiden välisen tehokkaan koordinointimekanismin avulla ja antamalla hallituksen kanslialle laaja EU-lainsäädäntöä koskeva toimivalta. Alahuoneella on mahdollisuus tutkia tarkoin unionin lainsäädäntöä, ja ylähuone osallistuu aktiivisesti EU-lainsäädännön ja politiikkojen kommentointiin.

5.6.3

Sitä vastoin Ranskassa ja Espanjassa parlamentti pääsee yleensä osallistumaan vasta myöhäisessä vaiheessa. Tämä vaikuttaa EU:n asemaan julkisessa keskustelussa. EU:n lainsäädäntö ja politiikat ovat ensisijaisesti valtiotason hallinnon ja poliittisten johtajien huolenaihe. Osoituksena EU:n kasvavasta merkityksestä Ranskassa on sen hallintokorkeakoulun (ENAn) tärkeimmät laitokset siirretty Pariisista Strasbourgiin.

5.6.4

Hollannissa muutamat valitettavat kokemukset EU-lainsäädännön soveltamisesta ovat lisänneet kiinnostusta unionin asioita koskevaan hallintoon ja menettelyihin. Ministeriöissä on meneillään sisäisten menettelyjen uudelleenorganisointi, jonka tarkoituksena on yhdistää ”valtiotason” ja ”unionin tason” aihekokonaisuudet. Käytännössä se on osoittautunut vaikeaksi prosessiksi. Sama koskee pyrkimyksiä saada parlamentit osallistumaan EU-asioiden käsittelyyn tehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Luxemburgissa parlamentin menettelyt on mukautettu onnistuneesti.

5.6.5

Uusissa jäsenvaltioissa EU-jäsenyyttä valmisteltaessa käyttöönotetut tai mukautetut menettelyt yhteisön lainsäädännön integroimiseksi kansalliseen lainsäädäntöön tuottavat tulosta, silloin kun ne ovat pysyneet ennallaan. Laaja vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden välinen kumppanuushanke lisää uusien jäsenvaltioiden kykyä hyödyntää parhaita käytäntöjä EU-lainsäädännön soveltamisessa, mikä saattaa myös kannustaa ottamaan EU-näkökulman huomioon päätöksenteon varhaisessa vaiheessa.

5.6.6

Liittovaltiojärjestelmissä, kuten Saksassa ja Espanjassa, ei ole todellakaan helppoa kuroa umpeen alueiden (osavaltioiden ja maakuntien) ja Euroopan välistä kuilua. Erityisesti silloin, kun alueilla on täysi vastuu EU-lainsäädännön soveltamisesta, kuten Saksassa, esiin tulee toisinaan vakavia ongelmia. Kaikilla osavaltioilla on edustus Brysselissä, jotta ne voisivat osallistua suoraan niille olennaisten EU-asioiden käsittelyyn.

5.7

Jäsenvaltioiden hallintojen ja komission välille on luotu jatkuva vuorovaikutusprosessi ottamalla laajalti käyttöön kansallisten asiantuntijoiden järjestelmä, joka voi lisätä tuloksellista yhteistyötä valtiotason ja Brysselin välillä.

5.8

Euroopan komissio tarjoaa tukea monille jäsenvaltioiden hallintojen välisille sekä komission ja jäsenvaltioiden hallintojen välillä toimiville yhteistyöverkostoille (esimerkiksi SOLVIT- ja kuluttajaverkostot). Komissio on myös perustamassa sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmää (IMI), jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioiden hallintoja soveltamaan sisämarkkinoita koskevia sääntöjä.

5.9

Eri aloilla, kuten kilpailun, televiestinnän ja energian alalla toimivien ”kansallisten sääntelyelinten” järjestelmä helpottaa sovittujen EU-politiikkojen soveltamista jäsenvaltioissa.

5.10

Yleisesti ottaen lähestymistavat eroavat edelleenkin maissa, jotka kehittävät uusia rakenteita EU:n ja EU-asioiden valtiotason hallinnan vuorovaikutuksen parantamiseksi, ja maissa, jotka ovat tähän asti välttäneet järjestelyjen ja menetelmien uudistamista. Nämä prosessit ovat ensisijaisesti riippuvaisia poliittisesta tahdosta.

6.1.1

Tapa, jolla jäsenvaltioiden hallinnot on järjestetty, on kunkin maan historiallisen kehityksen tulosta. Sen seurauksena maiden väliset erot näkyvät melkein kaikilla poliittisen ja julkisen elämän aloilla. Tilanne pysyy tulevaisuudessakin suurelta osin tällaisena. Erojen ei pitäisi kuitenkaan välttämättä estää menettelyjen ja työskentelytapojen mukauttamista ja jopa yhtenäistämistä EU-lainsäädännön ja sovittujen EU-politiikkojen valmistelussa ja soveltamisessa.

6.1.2

ETSK katsoo, että hyvin määritellyt ja tehokkaat poliittiset ja hallinnolliset menettelyt jäsenvaltioissa ovat keskeinen osa EU:n hyvää hallintotapaa lainsäädännön parantamisen sekä sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan ohella.

6.1.3

Sen vuoksi olisi hyvin toivottavaa, että jäsenvaltiotason menettelyjen mukauttamista ja kehittämistä arvioitaisiin unionitasoisten menettelyjen sekä EU-lainsäädännön parantamista, toteuttamista ja noudattamisen valvontaa koskevien unionin painopisteiden yhteydessä, koska näiden tavoitteiden saavuttaminen riippuu suurelta osin kaikkien jäsenvaltioiden omaksuman lähestymistavan toimivuudesta.

6.1.4

EU-asioiden organisointi jäsenvaltioissa kuuluu valtioille itselleen. Olisi kuitenkin merkittävä edistysaskel, jos poliittiset voimat ja jäsenvaltioiden hallinnot näkisivät EU-asiat erottamattomana osana sisäistä päätöksentekoa ja jos ne myöntäisivät julkisesti olevansa osa EU:ta ja toimisivat sen mukaisesti. Poliittinen tahto on tässä asiassa ratkaiseva tekijä.

6.1.5

Tällainen askel olisi linjassa EU:n ja jäsenvaltiotason politiikkojen keskinäisen suhteen erityispiirteiden sekä niiden tiiviisti toisiinsa liittyvien ja yhä enemmän toisistaan riippuvien seurausten kanssa. EU:n tunnustaminen yhdeksi jäsenvaltioiden sisäisen päätöksenteon poliittiseksi ja hallinnolliseksi kerrokseksi tukisi myös EU-lainsäädännön parantamista.

6.1.6

Eräissä jäsenvaltioissa, erityisesti Tanskassa ja viime aikoina myös Luxemburgissa, komission ehdotukset otetaan poliittiselle asialistalle jo varhaisessa vaiheessa. Tanskan parlamentin osallistuminen on siten järjestelmällistä. Muissa jäsenmaissa on ehdotettu vastaavia mukautuksia. Voidaan kuitenkin sanoa, että useimpien jäsenvaltioiden parlamenttien on vaikea sitoutua täysipainoisesti EU:n politiikkoihin.

6.1.7

Myös ehdotetun perustuslakisopimuksen yhtenä tavoitteena on jäsenvaltioiden parlamenttien kutsuminen mukaan EU:n menettelytapoihin jo varhaisessa vaiheessa. Tämän ajattelutavan mukaisesti komissio on viime aikoina lähettänyt parlamenteille suoraan EU-politiikka- ja lainsäädäntöehdotuksia (8). Tällaiset menettelytapojen muutokset edistävät ja aikaistavat unionin politiikoista ja lainsäädännöstä sekä niiden vaikutuksista käytävää sisäistä keskustelua useimmissa jäsenvaltioissa.

6.1.8

Varhaisessa vaiheessa käytävän valtiotason poliittisen keskustelun ja kuulemisen painottaminen voi edistää hallintojen sitoutumista neuvotteluihin konkreettisista kysymyksistä.

6.1.9

Yhteiskunnassa yleensä tarvitaan avoimuutta, sillä se voi edistää luottamusta ja legitiimiyttä. Olisikin toivottavaa, että EU-asioihin liittyvät jäsenvaltioiden hallinnolliset ja poliittiset menettelyt olisivat tämän periaatteen mukaisia. Tehokkaat ja avoimet menetelmät edistäisivät oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja parantaisivat EU:n sekä elinkeinoelämän, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välistä viestintää. Samalla ne lisäisivät yhteisymmärrystä ja siten myös osallistumista ja sitoutumista (9).

6.1.10

Avoimuus ja toimiva viestintä ovat myös ratkaisevan tärkeitä jäsenvaltioiden yksityisten tahojen jatkuvien tai äskettäin aloitettujen kuulemisten kannalta, vaikka näitä tahoja toisinaan aliarvioidaankin.

6.1.11

Sääntely-ympäristön parantaminen on kaikille toimielimille yhteinen painopisteala. Niitä ovat myös yhtenäismarkkinoiden yhdenmukaisuus ja — vuodesta 2000 lähtien — Lissabonin strategian toteuttaminen. Mahdollisuudet näiden tavoitteiden saavuttamiseen paranevat, mikäli jäsenvaltioiden ja unionin päätöksentekoprosessit liitetään tehokkaasti toisiinsa.

6.1.12

Vaikka toissijaisuusperiaate kytkeytyy läheisesti EU:n ajattelutapaan ja käytänteisiin, on aina muistettava, että unionin lainsäädännön ja velvoitteiden noudattamisella ja soveltamisella yhdessä jäsenvaltiossa on usein suora vaikutus unionin muihin valtioihin ja yhteiskuntiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion tapa hoitaa suhdettaan unioniin vaikuttaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asemaan. Toisin sanoen jäsenvaltioiden hallintojen organisointi ja työskentelymenetelmät ovat osa koko EU:n hallintoa.

6.1.13

EU-asioiden asianmukaiset hallinta- ja valvontamenettelyt jäsenvaltioissa helpottaisivat myös merkittävästi komission työtä ja parantaisivat sen laatua.

6.2.1

Lausunnossaan ”EU:n lainsäädännön soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantaminen” esittämiensä ehdotusten lisäksi (10) ETSK suosittaa, että EU-asioita koskevista valtio- ja aluetason sekä poliittisista että hallinnollisista menettelyistä ja käytännöistä tehtäisiin unionin 25 jäsenvaltiossa perinpohjaisia analyyseja, jotta asiasta saataisiin kokonaiskuva.

6.2.2

On syytä kiinnittää huomiota kaikkiin luvussa 4 (”Jäsenvaltiotason koordinointi”) mainittuihin tapoihin, joilla valtiotason poliittiset ja hallinnolliset päätöksentekijät toimivat. Komissio toimii yhä aktiivisemmin EU-lainsäädännön laadinnan, soveltamisen ja noudattamisen valvonnan alalla, ja lisäksi se voi toimia näissä kysymyksissä aloitteentekijänä ja tukijana.

6.2.3

Analyysit ovat hedelmällinen lähtökohta keskustelulle EU:hun liittyvien hallinnollisten ja poliittisten menettelyjen tehokkuudesta. Yleensä ottaen olisi korostettava suotavia ja parhaita käytäntöjä. On luotava vakaa perusta kaikkialla Euroopassa käytävälle avoimelle keskustelulle Eurooppa-asioiden käsittelystä valtiotasolla. Se hyödyttäisi myös keskustelua lainsäädännön sekä sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantamisesta.

6.2.4

Yleisarvion ja siihen perustuvien käyttökelpoisten päätelmien tekeminen on hyvin monimutkaista. Valtio- ja aluetason viranomaiset tuovat myös yhä useammin esille tarpeen vaihtaa näkemyksiä ja tietoa EU-asioiden asianmukaisesta hallinnasta. ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden hallintokäytäntöjä ja -menettelyitä tarkastellaan jatkuvasti. Myös jäsenvaltioiden viranomaisten kahdenvälistä näkemysten vaihtoa voidaan edistää, kuten IMPEL-tietokeskuksen (11) ja SOLVIT-verkoston yhteydessä tapahtuu.

6.2.5

Myös elinkeinoelämän, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan näkemykset tulisi ottaa järjestelmällisesti huomioon. Kaikki nämä osapuolet ovat aidosti kiinnostuneita lainsäädännön sekä sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan kehittämisestä, ja se edellyttää myös avoimuutta ja tehokkaita jäsenvaltiotason kuulemismenettelyjä alusta alkaen.

6.2.6

Sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmän (IMI) tavoitteena on helpottaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden hallintojen välillä ja tehostaa sisämarkkinasääntöjen soveltamista, ja sitä tulisi kehittää ja hyödyntää edelleen.

6.2.7

Jäsenvaltiotason menettelyjä ja käytäntöjä koskeva EU-käsikirja olisi hyödyllinen. Käsikirjassa, jossa otettaisiin huomioon tietokeskuksen välityksellä saatavat tulokset, voitaisiin antaa ohjeita hyvin toimivista jäsenvaltiotason menettelyistä sekä opastaa lainsäädännön ja sen soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantamisprosessiin kokonaisuudessaan.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/11

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Uudistettu EU:n matkailupolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi” ja suhtautuu siihen myönteisesti. Komitea antaa tukensa komission sitoumukselle vahvistaa selkeällä tavalla lähivuosien matkailustrategiaa ja -politiikkaa.

1.2

Komitea antaa tunnustuksen komission ponnisteluille esittää lyhyt tiivistelmä lukuisista asiakirjoista, lausunnoista ja keskusteluista. Syntynyt tulos vastaa asianmukaisella tavalla tavoitetta tiedottaa yleisölle selkeästi uudistetusta matkailupolitiikasta.

1.3

Komitean mielestä on asianmukaista, että uusi politiikka perustuu uudistettuun Lissabonin strategiaan ja että sen tavoitteiksi asetetaan kilpailukyvyn parantaminen ja kestävä kehitys.

1.4

Komitea pitää komission tiedonannossa esitettyjä haasteita sekä keinoja niihin vastaamiseksi asianmukaisina. Lähestymistavaksi ehdotetaan kaikkien toimijoiden osallistumista monentyyppiseen yhteistyöhön ja ”yhteistyökilpailuihin”, ja osallistumista pidetään uudistetun matkailupolitiikan kulmakivenä.

1.5

Komitea pitää asianmukaisena, että komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa yhteistyönä tukitoimien ja toimijoiden välisen koordinoinnin avulla, mutta katsoo, että käytännön menettelytapoja ja toimintavälineitä tulisi kehittää ja täydentää. Komitean mielestä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston on omaksuttava aiempaa aktiivisempi rooli ja johdettava monien Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämistä.

1.6

ETSK ehdottaa ja suosittaa jälleen kerran, että yhteistyöpolitiikan kehittämiseksi luodaan Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto ja tutkitaan edellytyksiä perustaa Euroopan matkailuvirasto.

1.7

Komitea pitää myönteisenä komission halukkuutta parantaa tarjolla olevien rahoitusvälineiden käyttöä; tiedonannossa ei kuitenkaan ehdoteta ohjelmaa, jolla puututtaisiin kaikkien tiedossa oleviin matkailualan haasteisiin. Komitea katsoo, että esimerkiksi sosiaalisen matkailun alalla on jo soveltuvia aihealueita, jotta valtioiden rajat ylittävää toimintaa koskevat kokeilut voitaisiin aloittaa pilottihankkeen muodossa.

1.8

ETSK odottaa suurin toivein, että matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelman meneillään oleva valmistelutyö saadaan päätökseen; asiakirja täydentää ja täsmentää epäilemättä Euroopan matkailun kestävyyteen vaikuttavaa yleistä politiikkaa. Komitea katsoo, että hyvistä käytänteistä laadittavat tietokannat, jotka liittyvät matkailualan kestävään kehitykseen sekä sen laadun, luovuuden ja kilpailukyvyn kaltaisiin muihin aihepiireihin, ovat asianmukaisia välineitä, joita komission tulisi edistää.

1.9

ETSK ehdottaa, että tilastointia varten perustetaan matkailun seurantakeskusten verkosto. Ne tarjoaisivat alakohtaisia tietoja ja niiden avulla kyettäisiin luomaan strateginen ja suuntaa-antava näkemys sekä suunnittelemaan tulevia toimia.

1.10

ETSK on valmis jatkossakin käsittelemään matkailualaan liittyviä kysymyksiä komission tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen pohjalta. Se kehottaa unionin muita toimielimiä, jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia, alan toimijoita — yrityksiä ja työntekijäjärjestöjä — sekä kaikkia kansalaisia toimimaan yhteistyössä niin, että matkailu ymmärrettäisiin kaikkien oikeudeksi ja sitä tuettaisiin Euroopan tulevaisuuden kannalta strategisena taloudellisena toimintana.

2.1.1

Kasvun ja työpaikkojen luomisen haaste — Komission tiedonannon kohdassa 1 todetaan, että uusi eurooppalainen matkailupolitiikka liittyy tarpeeseen panna uudistettu Lissabonin strategia täytäntöön. Matkailun merkittävä rooli nykyisin työpaikkojen säilyttäjänä ja luojana myönnetään näin selkeästi, ja matkailun todetaan aiheellisesti olevan taloudellista toimintaa, jonka täystyöllisyyttä edistävä vaikutus voi jatkua ja jopa kasvaa. Komission tiedonannossa tarkastellaan toimialan rakennetta ja tuodaan esiin alan kehittämisessä mukana olevien palveluiden ja ammattialojen laaja kirjo sekä mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten merkittävä osuus koko matkailualaa ajatellen. Tiedonannossa todetaan, että matkailualan erityispiirteet suosivat joustavia työmuotoja, mutta ei unohdeta, että tarvitaan täydentäviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan vakaat ja laadukkaat työpaikat.

Kuten komissio toteaa, matkailulla on keskeinen rooli unionin alueellisessa kehittämisessä, ja kestävyyden vaatimuksella on myönteisiä vaikutuksia moniin talouden ja yhteiskunnan aloihin. Tässä mielessä parhaillaan työstettävä komission aloite ”Euroopan matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelma” on kiistatta tarkoituksenmukainen opas ja väline, jolla matkailun kestävä kehitys varmistetaan.

Euroopan unionin laajentuminen ja sen myönteinen vaikutus kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen on toinen tekijä, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa matkailualan myönteistä vaikutusta Lissabonin strategiaan.

Kaiken tämän toteutuminen edellyttää kuitenkin yksityisen ja julkisen sektorin kaikkien toimijoiden osallistumista ja yhteistyötä kaikilla tasoilla, mikä onkin komission ehdottaman Euroopan uudistetun matkailupolitiikan kulmakivi.

2.1.2

Matkailualan haasteet — Komission tiedonannossa tuodaan esiin monia Euroopan matkailualan yleisiä haasteita, joita ovat luoneet syvälliset yhteiskunnalliset muutokset Euroopassa ja koko maailmassa.

Ensimmäinen haasteista koskee väestörakennetta. Se muuttuu voimakkaasti, minkä seurauksena entistä useammat henkilöt — etenkin yli 50-vuotiaat — matkustavat aiempaa enemmän, ja matkailualan on näin ollen mukauduttava kyseisen väestöryhmän uusiin vaatimuksiin.

Toinen merkittävä haaste koskee uusia matkakohteita, joita syntyy eri puolilla maailmaa ja jotka pakottavat mukauttamaan tuotteet ja palvelut uuteen markkinatilanteeseen.

Lisäksi matkailualan on kehityttävä taloudellisen, sosiaalisen, ympäristöllisen ja kulttuurisen kestävyyden vaatimusten pohjalta.

Komission tiedonannossa todetaan, että kilpailukykyä parantamalla voidaan asianmukaisella tavalla vastata edellä mainittuihin haasteisiin ja saavuttaa näin Lissabonin strategian tavoitteet.

2.1.3

Vuoropuhelu ja kumppanuus — Komission tiedonannossa kannatetaan kaikkien toimijoiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä kilpailukyvyn parantamisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tarvitaan kaikenlaisia ja kaikilla tasoilla toteutuvia kumppanuuksia; niillä on keskeinen asema matkailualan toimintaa ajatellen.

2.2

Euroopan matkailupolitiikan uudistaminen — Tiedonannossaan komissio ehdottaa, että hyväksyttäisiin uudistettu eurooppalainen matkailupolitiikka, jonka tavoitteena on parantaa kilpailukykyä ja luoda enemmän ja parempia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta Euroopassa ja maailmassa. Sen saavuttamiseksi komissio kehottaa käymään vuoropuhelua, koordinoimaan toimintaa ja tekemään yhteistyötä kaikilla tasoilla.

2.2.1

Matkailualan valtavirtaistamistoimenpiteet — Komission tiedonannossa ehdotetaan seuraavia kolmea toimenpidekokonaisuutta:

Komission tiedonannossa esitetään sen omille erikoisyksiköille keskeisiä, julkisen ja yksityisen sektorin aloitteiden koordinointitehtäviä. Erityisesti niiden tehtävänä on pitää vireänä alan interaktiivinen tiedonvälitys sekä saada kaikki osapuolet tekemään keskenään yhteistyötä, jotta matkailuala voisi hyödyntää kaikkia yhteisön rahoitusvälineitä.

2.3

Kestävän matkailun edistäminen — Komission tiedonannon mukaan Euroopan matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelmaehdotuksen laatiminen on olennainen osa Euroopan matkailupolitiikan uudistamisen suunnittelua. Ehdotusta laaditaan parhaillaan, ja sen on määrä valmistua vuonna 2007.

Odotettaessa että edellä mainitut strategiset tehtävät saadaan päätökseen, komission on tarkoitus toteuttaa välittömästi useita erityistoimia. Niistä voidaan erityisesti mainita toimet, joilla pyritään helpottamaan matkailualaa koskevien hyvien käytänteiden vaihtamista useilla eri aihealueilla, joista ETSK on laatinut ainakin seitsemän oma-aloitteista lausuntoa: esteettömyys ja kestävyys, urheilu, kulttuuri, taloudellinen elpyminen, unionin laajentuminen, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö sekä Euroopan sosiaalinen matkailu.

2.4

Matkailualan tuntemuksen ja sen näkyvyyden parantaminen — Komission tiedonannossa ehdotetaan useita perusluonteisia toimia matkailualan strategisen merkityksen parantamiseksi unionin politiikassa yleensä. Tällaisia toimia ovat muun muassa seuraavat:

3.1

Matkailuala on saanut ansaitusti laajalti huomiota kaikkien unionin toimielinten strategisissa asiakirjoissa ja toimenpidesuunnitelmissa, mutta sen huomioiminen ei kuitenkaan vastaa vielä läheskään matkailualan nykyistä merkitystä taloudellisena toimintana eikä sen tulevia mahdollisuuksia Euroopassa. Tämä merkitys ei ole yksinomaan taloudellinen, vaan siihen sisältyy selkeitä sosiaalisia, kulttuurisia sekä kulttuuriperintöön ja unionin kansalaisten integroitumiseen liittyviä tekijöitä, joten matkailualan laaja-alaisuus vaikuttaa lukuisiin yhteisön strategioihin, politiikkoihin ja toimiin.

3.2

On tärkeää tuoda esiin, että vaikka matkailu ei nykyään kuulu Euroopan unionin yhteiseen eurooppalaiseen politiikkaan, unionin toimielimet esittävät toimenpiteitä, jotka vaikuttavat matkailuun tai hyödyntävät sitä Euroopan unionin keskeisten päämäärien saavuttamiseksi. Uusi, hyväksymistään odottava perustuslakisopimus merkitsee edistysaskelta siltä osin, että siinä myönnetään kansallisten politiikkojen täydentävä ja koordinoiva rooli yritysten kilpailukyvyn edistämisessä ja tuodaan esiin matkailualan taloudellinen luonne.

3.3

Matkailualaa on käsitelty useissa unionin toimielimissä, kuten seuraavasta käy ilmi:

3.4

ETSK:n käsillä olevan lausunnon tarkoituksena ei ole olla pelkkä kriittinen arvio komission tiedonannosta ja selonteko aiheesta käydyssä keskustelussa esitetyistä, tiedonantoa koskevista suosituksista, vaan siinä pyritään myös analysoimaan nykyisiä aloitteita ja tekemään selkeitä ehdotuksia. Vaikka komitea suhtautuukin komission tiedonantoon myönteisesti, käsillä olevassa lausunnossa pyritään myös tarkastelemaan tiettyjä toimia, jotka kokonaisuudessaan muodostavat matkailupolitiikan. Unionin nykyisessä politiikassa on tiettyjä osa-alueita, joilla on merkittävä vaikutus matkailualan kehitykseen, vaikka ne eivät suoraan liitykään matkailualaan: henkilöiden, palveluiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus, liikenne, ympäristö jne. Kaikki kyseiset toimet on otettava huomioon luotaessa kilpailukykyinen ja kestävä matkailupolitiikka.

3.5

Yleisesti ottaen käsillä olevassa lausunnossa on tarkoitus korostaa ja täsmentää seuraavia seikkoja:

4.1

Komission tiedonannossa esitetään yleisellä tasolla EU:n uudistetun matkailupolitiikan perusperiaatteet, haasteet, politiikat, keskeiset toimet ja yleiset menetelmät. Kaiken tämän sisällyttäminen varsin lyhyeen tiedonantoon on epäilemättä merkinnyt huomattavaa tiivistämistyötä ja edellyttänyt lukuisten asiakirjojen, lausuntojen ja keskustelujen analysointia. On aiheellista tähdentää, että syntynyt tulos vastaa tavoitetta välittää yhteiskunnalle selkeä kuva komission keskeisistä matkailualaa koskevista näkemyksistä sekä kyseisellä monitahoisella elinkeinoalalla toteutettavista toimista.

4.2

Tiedonannon uudistettua matkailupolitiikkaa tukevat argumentit vaikuttavat asianmukaisilta, sillä perustana on uudistettu Lissabonin strategia ja sen kaksi keskeistä osa-aluetta: kasvu ja työllisyys. Yhteisön keskeisenä strategiana on saavuttaa kyseiset tavoitteet, ja matkailualan hyödyntäminen kyseisessä strategiassa merkitsee epäilemättä sen roolin vahvistumista ja asianmukaisen perustan luomista sen kehittymiselle.

4.3

Komission tiedonannossa olisi ehkä ollut asianmukaista tarkastella myös matkailualan roolia yhteisön keskeisissä julistuksissa ja Euroopan perustuslakisopimuksessa pyrkimällä arvioimaan, kuinka nykyinen matkailupolitiikka on määritelty kyseisissä asiakirjoissa ja miten eurooppalaisen matkailupolitiikan uudistaminen on edistynyt. On muistettava, että jäsenvaltiot ja alueet ovat useaan otteeseen ilmoittaneet haluavansa säilyttää matkailualan toimivaltuutensa estämättä kuitenkaan Euroopan unionia toteuttamasta tiettyihin yhteisiin näkökohtiin liittyviä tukitoimia, joilla voidaan parantaa Euroopan matkailualan kilpailukykyä. Esimerkiksi Eurooppaa matkakohteena markkinoivan eurooppalaisen portaalin perustaminen ja ylläpitäminen on esitys, jota ollaan parhaillaan toteuttamassa ja parantamassa. Aikana, jolloin sisärajat ovat häviämässä, tarvitaan yhteisiä toimia.

4.4

Tiedonannossa esitetyt haasteet ovat varmasti tärkeimmät haasteet, jotka matkailualalla kohdataan lähivuosikymmeninä. Luetteloa voitaisiin ehkä laajentaa, mutta kilpailukyvyn parantamista koskeva ensisijainen haaste on epäilemättä riittävän laaja sisällyttääkseen piiriinsä muita merkittäviä haasteita, kuten laadun parantaminen, kausiluonteisuuden vaikutusten torjuminen tai matkailualan työntekijöiden ammattitaidon lisääminen. Erityisen tärkeää on taata matkailualan ammattikoulutus ja työntekijöiden ammattipätevyyden parantaminen elinikäisen oppimisen alan integroidun toimintaohjelman puitteissa, koska tällaiset toimet parantavat alan kilpailukykyä ja takaavat tarjottavien palvelujen laadukkuuden.

4.5

Komission tiedonannossa kehotetaan toistuvasti tekemään yhteistyötä, ja kuten tiedonannon otsikosta käy ilmi, ja kumppanuuden vahvistamista esitetään uudistetun matkailupolitiikan kulmakiveksi ja tuntomerkiksi. Erityisen tärkeää on tähdentää työntekijä- ja työnantajajärjestöjen roolia; ne on kutsuttava mukaan kumppanuusjärjestelyihin, ja niitä on kehotettava osallistumaan kaikkiin keskusteluihin ja foorumeihin sekä yleisluonteisten matkailualan kehittämistoimien täytäntöönpanoon. Olisi myös mielenkiintoista perustaa matkailualan hyvien käytänteiden tietopankki, jonka avulla vaihdettaisiin tietoa kaikkien toimijoiden yhteistyötä koskevista menestyksellisistä kokemuksista. Lisäksi olisi hyödyllistä tukea sellaisia kaupunkien ja matkakohteiden pysyviä verkostoja, joille on ominaista yhteinen tavoite parantaa kilpailukykyä. Komitea suhtautuu myönteisesti ”Euroopan huippukohde” -nimityksen käyttöönottoon ja painottaa, että kyseisenlaisessa hankkeessa on kiinnitettävä huomiota työmarkkina- ja yhteiskunnallisten suhteiden asianmukaiseen hoitamiseen sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen osallistumiseen valitussa kohteessa.

4.6

Komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa yhteistyön pohjalta käynnistämällä erityisiä tukitoimia ja koordinoimalla toimijoiden välillä. Olisi ehkä kuitenkin syytä antaa yksityiskohtaisempia tietoja käytännön tavoista, joilla kukin edellä mainituista kolmesta lähestymistavasta pannaan täytäntöön. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla on ETSK:n mielestä erittäin tärkeä rooli koordinoitaessa kaikkia yhteisön politiikkoja, joilla on suoria tai välillisiä vaikutuksia matkailualaan, mutta on komission tehtävä määrittää, minkä elimen on koordinoinnista vastattava. Lisäksi komitea katsoo, että komissiolla tulisi olla aiempaa aktiivisempi rooli Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämisessä. Erityisesti on aiheellista mainita, että ETSK on useaan otteeseen ehdottanut, että perustetaan Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto ja tutkitaan edellytyksiä perustaa Euroopan matkailuvirasto.

4.7

Komission tiedonannossa tuodaan erittäin selkeästi esiin, että kilpailukyvyn lisääminen on Euroopan matkailualan välttämätön tavoite. Alan kasvava maailmanlaajuinen kilpailu murentaa toimijoiden kannattavuutta. Siksi Euroopan johtoaseman säilyttäminen maailman matkailualalla edellyttää tulevaisuudessa huomattavia innovointitoimia, laatua, tukea ja luovuutta sekä kaikkien osatekijöiden ja toimijoiden tuottavuuden parantamista.

4.8

Komitea katsoo, että komission tiedonannossa ei käsitellä riittävästi tieto- ja viestintäteknologian roolia matkailualan uudessa toimintaympäristössä käyttäjien eikä yritysten ja alan toimijoiden kannalta. Tulevina vuosina etusijalle on asetettava matkailualan tutkimus- ja kehittämistoimet, joilla kyseisten tekniikoiden hyödyntämistä lisätään.

4.9

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti sääntelyn parantamista koskevaan komission toimenpide-ehdotukseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että sääntelyä vähentämällä ei sitä aina paranneta. Sopimusneuvotteluja on tuettava työmarkkinaosapuolten yksilöimillä aihealueilla työmarkkinoiden säädösten ja vaatimusten mukauttamiseksi.

4.10

Ilmaistu halukkuus toteuttaa konkreettisia toimia sekä etenkin parantaa tarjolla olevien EU:n rahoitusvälineiden käyttöä on merkittävä, mutta komitea jää kaipaamaan yksityiskohtaisempia tietoja sekä ehdotusta ohjelmasta, jonka avulla olisi erityisesti tarkoitus puuttua Euroopan matkailualan keskeisiin haasteisiin, jotka tiedonannossa on täysin tunnistettu. On taattava, että matkailuun myönnetyt varat käytetään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

4.11

”Euroopan matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelmalle” varattu rooli on komission tiedonannossa erityisen merkittävä, sillä kyseisen asiakirjan on tarkoitus olla perusta matkailualan kestävän kehityksen strategioille, ohjelmille ja toimille. Komitean asiakirjaa koskevat odotukset ovat korkealla, ja asiakirjassa valotetaan epäilemättä hyvin moninaisia kysymyksiä sekä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia. Komitea katsoo, että asiakirjassa on tarkasteltava seikkaperäisesti seuraavia keskeisiä aiheita: kasvun rajat, matkailukohteiden kehittämisen kestävä rytmi, rannikon ja muiden herkkien luonnonalueiden suojelu sekä elinkelpoisten ja kestävien ehdotusten teko.

4.12

Komission tiedonannossa annetaan matkailualan tilastoille merkittävä rooli, mutta niitä täytyy ehkä täydentää tutkimuksilla, joiden strategiset ja suuntaa-antavat lähtökohdat ovat selkeät ja joiden avulla kyetään havainnollistamaan kehityssuuntia, johtamaan tuloksia ja ennustamaan tulevia toimia. Yksi hyvä keino vastata tähän alalla koettuun tarpeeseen on perustaa Euroopan tasolla yksi tai useampia matkailun seurantakeskuksia, jotka ovat järjestäytyneet verkostoksi. Komitea katsoo, että matkailualan tilastoissa on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota työllisyyttä koskeviin muuttujiin.

4.13

Komission tiedonannossa tuodaan erittäin selkeästi esiin tarve parantaa matkailualan näkyvyyttä, tuntemusta ja hyväksymistä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Kuten jo todetaan Katowicen julkilausumaksi nimetyssä ETSK:n lausunnossa ja lausunnossa aiheesta ”Matkailu ja kulttuuri: kaksi kasvun vauhdittajaa” sekä muissa ETSK:n asiakirjoissa, kaikille unionin kansalaisille ja erityisesti nuorille olisi myös järjestettävä valistavia ja motivoivia tiedotuskampanjoita.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/16

1.

2.

3.

4.

5.

1.1

Komitea pitää tervetulleena Saksan puheenjohtajuuden valmisteluihin liittyvää Saksan liittotasavallan opetus- ja tutkimusministerin pyyntöä laatia valmisteleva lausunto aiheesta ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen”. Komitea pitää tärkeänä ja hyödyllisenä, että tällä tavoin myös EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välisenä siltana toimivan ETSK:n mielipide tästä hyvin laajasta ja monitahoisesta aiheesta pääsee vaikuttamaan hyvissä ajoin eurooppalaisen koulutus-, tutkimus- ja innovointipolitiikan tulevaan muotoiluun.

1.2

Komission vastikään julkaisemien innovaatio-aihetta käsittelevien laajojen tiedonantojen (1) sekä erinomaisen Ahon raportin (2) vuoksi komitea keskittyy käsillä olevassa lausunnossaan ensisijaisesti kestävän innovointikyvyn välttämättömiin edellytyksiin, eli tutkimukseen ja kehittämiseen sekä niiden perustana olevaan koulutukseen. Näin pyritään myös välttämään turhan laajat päällekkäisyydet mainittujen julkaisujen kanssa.

1.3

Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaisevia edellytyksiä sille, että voimme turvata — esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää tai parantaa nykyistä asemaamme maailmanlaajuisella toimintakentällä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia.

1.4

Näin ollen Euroopan on nyt tiedostettava perinteensä johtavana tutkimus- ja innovointialueena ja elävöitettävä se uudelleen. Tämä edellyttää, että asian edellyttämää kansalaisten osaamista tuetaan aiempaa vahvemmin, tutkimukseen ja kehitykseen investoidaan selkeästi enemmän, tutkimusta ja kehitystä tehostetaan, teollisuuden innovointivalmiutta ja -kykyä vahvistetaan ja niitä haittaavia esteitä poistetaan.

1.5

Tärkein edellytys tälle on kehitysmyönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka ilmenee kaikilla politiikan tasoilla siten, että niillä luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Niiden pohjalta saadaan luotua työpaikkoja ja elinkeinoelämän parissa syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia tarvittavien investointien tekemiseen.

1.6

Tähän sisältyy myös, että kansalaisten tietoa tieteestä ja tekniikasta lisätään ja tarjolla olevaa lahjakkuuspotentiaalia hyödynnetään entistä enemmän ja sitä tuetaan entistä tehokkaammin. Tämä edellyttää, että tieteen ja tekniikan aihepiiriä painotetaan selkeästi aiempaa enemmän jo perus- ja etenkin keskiasteen koulutuksessa.

1.7

Lapsille ja nuorille on välitettävä asteittain ja havainnollisten esimerkkien ja käytännön kokemusten avulla tieteen ja tekniikan hyötyjä sekä aihepiirin peruskäsitteitä ja periaatteita. Lahjakkaita nuoria on kannustettava asianmukaiseen ammatinvalintaan ja innostumaan tunnetusti vaikeasta opiskelusuunnasta, ja heille on välitettävä riittävät perustiedot.

1.8

Lisäksi yliopistoissa ja teknisissä korkeakouluissa on taattava vähintään parasta kansainvälistä tasoa vastaava tieteellis-tekninen koulutus, sillä tutkimuksen ja innovoinnin tärkein pääoma ovat huippukoulutetut ja motivoidut, molempia sukupuolia edustavat tutkijat ja insinöörit, jotka hyödyntävät elinikäistä oppimista ja pitävät yllä ja lisäävät ammatillista osaamistaan koko uransa ajan.

1.9

Yhteiskunnan, jäsenvaltioiden ja elinkeinoelämän on myös tarjottava näille tutkijoille ja insinööreille kiinnostavia työskentelymahdollisuuksia, ammatillisia kannusteita, uranäkymiä ja asiamukaista vakautta elämän suunnittelua varten. Kyseisten toimenpiteiden on vastattava sekä yhteiskunnan koulutusinvestointeja että henkilökohtaista panostusta erityisen vaikeaan ja vaativaan opiskeluun. Tämä on ainoa mahdollisuus muuttaa nykyinen, paljon huolta herättävä aivovienti huippuosaajien virraksi Eurooppaan.

1.10

Lisäksi on edistettävä elinkeinoelämän — erityisesti myös pk-yritysten — innovointi-intoa ja halukkuutta investoida tutkimukseen ja kehitykseen asianmukaisten oikeudellisten, hallinnollisten ja rahoituksellisten olosuhteiden avulla. Tällaisista investoinneista on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampia ja kannattavampia.

1.11

Erityisesti on pyrittävä nopeuttamaan tutkimuksen ja kehityksen uusien saavutusten muuntamista uusiksi tuotteiksi ja prosesseiksi. Tämä edellyttää, että yritykset varmistavat henkilöstöpolitiikallaan riittävän tieteellis-teknisen kompetenssin, jotta ne voivat osallistua innovointiprosessiin tai ainakin pystyvät arvioimaan uusia ideoita ja mahdollisuuksia ja tarvittaessa sopeutumaan niihin.

1.12

Rahoitusteknisten, vero-oikeudellisten ja vastuuoikeudellisten näkökohtien lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää yliopistojen ja elinkeinoelämän väliseen liikkuvuuteen. Asiaa voitaisiin edistää ottamalla käyttöön uusi, kiinnostava, akateemisen alan ja elinkeinoelämän tasapuolisesti kattava liikkuvuus- ja stipendijärjestelmä tiedon siirtämistä sekä koulutusta ja jatkokoulutusta varten.

1.13

Tavoitteena olisi mahdollistaa — korkeakouluprofessoreiden sapattivuotta vastaavasti — korkeasti koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien määräaikainen toiminta elinkeinoelämässä (ja myös toisinpäin!). Tällaisen jakson jälkeen heille taattaisiin paluu aiemmalle uralleen. Näin luotaisiin henkilöpohjainen silta yliopisto- ja elinkeinomaailman välille ja edistettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla tarvittavaa tiedonsiirtoa.

1.14

Seuraavassa esitetään muutamia muita esimerkkejä konkreettisista suosituksista ja toteamuksia:

1.14.1

Kaikkien asianomaisten toimijoiden on otettava hyvin vakavasti Lissabonin strategian toteuttamiseksi Barcelonassa asetetut tavoitteet, jotta Eurooppa ei jää T&K-investointien maailmanlaajuisessa kilpailussa viimeiseksi. Kyseisen tavoitteen mukaan EU:n tutkimus-, ja kehitystoimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi vuoteen 2010 mennessä lisättävä siten, että se lähestyisi kolmea prosenttia BKT:stä. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta.

1.14.2

EU:n nykyisen, vuosia 2007–2013 koskevan budjettisuunnitelman mukaan seitsemännellä T&K-puiteohjelmalla ohjataan tutkimus- ja kehitysalan investointeihin vain 2 prosenttia Barcelonassa tavoitteeksi asetetuista kokonaisvaroista. Komitean mielestä tämä ei riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen huomattavaa vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka vaikuttaa puolestaan jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja tarvittavaan elinkeinoelämän investointivalmiuteen. Tarvittava merkittävä kasvu jää siis saavuttamatta.

1.14.3

Näin ollen kyseistä EU:n tukiosuutta tulisi nostaa vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä aluksi noin kolmeen prosenttiin. Tämä olisi erityisen tehokas keino, jolla EU nopeuttaisi edelleen tärkeiden Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden saavuttamista nykyisestään. Tämä on tarpeen myös siksi, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kiinassa tutkimustoiminta lisääntyy nopeasti.

1.14.4

EU:n tukioikeutta tulisi muotoilla siten, että jäsenvaltioille tarjotaan kannusteita ja annetaan riittävä toimintavapaus ja niitä kannustetaan tukemaan entistä enemmän, tehokkaammin ja epäbyrokraattisemmin yliopistojen, tutkimusjärjestöjen ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityssuunnitelmia sekä näiden toimijoiden tarpeellista verkottumista.

1.14.5

Yksittäisten jäsenvaltioiden talousarviolainsäädännön tulisi mahdollistaa T&K-toimien tukemisessa varojensiirron joustava sopeuttaminen asianomaisen hankkeen etenemiseen. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että osoitettuja varoja voitaisiin siirtää seuraavalle kalenteri- tai budjettivuodelle.

1.14.6

Pyrkimykset yhteisöpatentin luomiseksi tulisi vihdoin saattaa onnistuneeseen päätökseen, ja kielikysymys tulisi ratkaista kansainvälisen tiedeyhteisön pitkäaikaisten käytänteiden mukaisesti.

1.14.7

Innovaatio ja edistys ovat perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja tuotesuunnatun kehitystyön yhteistulos, mutta mainittujen kategorioiden väliset rajat eivät ole kovin selkeät.

1.14.8

Näin ollen koulutus, tutkimus ja teollinen soveltaminen on verkotettava entistä vahvemmin. Komitea pitääkin tervetulleena suunnitelmia perustaa Euroopan teknologiainstituutti, jonka tarkoituksena on kehittää edelleen EU:n ja jäsenvaltioiden innovointikapasiteettia yhdistämällä koulutus, tutkimus ja innovointi korkeimmalla mahdollisella tasolla toisiinsa.

1.14.9

Tämän vuoksi tarvitaan kuitenkin myös riittävää EU-tason tukea perustutkimukselle. Hyvän lähestymistavan tarjoaa seitsemännen T&K-puiteohjelman ”Ideat”-ohjelma.

1.14.10

Edistys ja kestävä innovaatio perustuvat kuitenkin paitsi tieteeseen ja tekniikkaan myös kaikkien osapuolten motivaatioon, uudenlaisiin liiketoiminnan malleihin sekä oikeanlaiseen johtamiseen.

1.14.11

Tavoitteena on tarjota ihmisille parhaimmat mahdollisuudet kehittää itseään ja oma-aloitteellisuuttaan lahjakkuuksiensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tämän vuoksi on myös varmistettava, että kaikilla yrityksen tai instituutin työntekijöillä on mahdollisuus esittää omia ideoitaan ja ehdotuksiaan ja saada tästä asianmukainen tunnustus. Nämä ovat tärkeitä sosiaalitutkimukseen, yritystoimintaan ja yleisesti johtamiskulttuuriin liittyviä kysymyksiä.

1.14.12

Uusien tutkimussuuntien ja innovatiivisten teknologioiden, toimintamallien ja yritysmallien edistäminen edellyttää tiettyjen riskien hyväksymistä. Edistys ja riski ovat saman mitalin kaksi puolta.

1.14.13

Järjestäytymismuotojen, tutkimusohjelmien ja työskentelymenetelmien yhdenmukaistamiseen tähtäävät, liian tiukat säännöstöt voivat haitata uusien ideoiden ja innovaation kehittymistä. Tutkimusvapaus on luovan tieteen, uusien löytöjen ja innovoivien tekniikoiden perusedellytys, ja ainoiksi rajoiksi voidaan asettaa eettisiä kysymyksiä koskevat oikeudelliset säännöt sekä myönnettyjen tukirahojen asianmukainen käyttö.

1.14.14

Tutkimuksen ja kehityksen tukemiseen liittyviä hallinnollisia menettelyitä on yksinkertaistettava. Vaadittujen moninaisten ja osittain jopa päällekkäisten hakemus-, arviointi-, seuranta-, ja kuulemismenettelyiden tulvaa on vähennettävä järkevin mittasuhteisiin.

1.14.15

Muilta osin komitea viittaa lausuntonsa tekstiin, jossa näitä suosituksia perustellaan yksityiskohtaisemmin. Lisäksi siinä nostetaan esiin muita — myös hyvin konkreettisia — näkökohtia ja esitetään niihin liittyviä suosituksia.

2.1

Komission vastikään julkaisemien innovaatio-aihetta koskevien laajojen tiedonantojen (3) (ks. myös kohta 4.12.1) sekä erinomaisen Ahon raportin (4) vuoksi komitea keskittyy käsillä olevassa lausunnossaan ensisijaisesti kestävän innovointikyvyn välttämättömiin edellytyksiin, eli tutkimukseen ja kehittämiseen sekä niiden perustana olevaan koulutukseen. Näin pyritään myös välttämään turhan laajat päällekkäisyydet mainittujen julkaisujen kanssa.

2.2

Eurooppa (5) on modernin tieteen ja tutkimuksen syntysija. Tiede ja tutkimus, niiden metodiikka ja ajattelutapa ovat olleet nykyisen eurooppalaisen yhteiskunnan, sen arvojen, elintavan ja elintason tienraivaajia. Tiede ja tutkimus olivat eurooppalaisen kulttuuripiirin tunnusmerkkejä (6). Niistä seuranneiden saavutusten perustana oli käsityöllisen keksijä- ja yrityshengen sekä tieteellisen metodiikan ja systematiikan vapaa vuorovaikutus.

2.3

Lähes käsi kädessä tieteellis-teknisen edistyksen kanssa kulki ratkaiseva yhteiskuntapoliittinen kehitys kohti modernia valtiota, jonka tunnusmerkkejä ovat vallanjako, demokratia, perusoikeudet ja sosiaalilainsäädäntö.

2.4

Näiden yhteisten prosessien tuloksena ihmisten elinolosuhteet kehitykseen osallistuneissa valtioissa ja alueilla ovat muuttuneet ja parantuneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.

2.5

Viimeisen 135 vuoden aikana väestön (7) odotettavissa oleva elinikä on yli kaksinkertaistunut (8). Viimeisen 50 viime vuoden aikana alakohtainen maataloustuotanto on lähes kolminkertaistunut. Menestyneissä teollisuusmaissa keskustellaan aliravitsemuksen sijaan ylipainosta, tiedonpuutteen sijaan tietotulvasta ja lapsikuolleisuuden sijaan väestön ikääntymisestä.

2.6

Tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin kautta saavutettu modernin, liikkuvan teollisuusyhteiskunnan osaaminen ja suorituskyky kattaa kaikki inhimillisen kehityksen ja elämänlaadun alat.

2.7

Tutkimuksen ja kehittämisen välittömänä tehtävänä on lisätä ja syventää tietoa — ja siis tutkia tuntematonta ja vahvistaa arvailuja ja tunnettuja faktoja — sekä kehittää uutta osaamista. Näiden pyrkimysten tulokset ovat kuitenkin samalla edistäneet merkittävissä ja etukäteen odottamattomissa määrin ihmisten hyvinvointia. Tässä kuvainnollisessa mielessä tutkimuksen ja kehityksen tarkoituksena on siis myös palvella ihmiskunnan hyvinvointia.

2.8

Toinen saavutetun edistyksen kannalta ratkaiseva tekijä oli energiaa kuluttavien teollisten prosessien ja koneiden kehittäminen ja intensiivinen käyttö: energia vapautti ihmiset raskaan ruumiillisen työn ikeestä ja muuttui nykyaikaisten kansantalouksien ”ravinnoksi”.

2.9

Tästä juontuukin ensimmäinen tärkeä komitean suositus: yhteiskunnan on tiedostettava näiden saavutusten ratkaiseva rooli nykyisen elintapamme kannalta ja ymmärrettävä näiden saavutusten edellytykset sekä niihin liittyvät tieteellis-tekniset ja kulttuuriset panokset. Kyseisten saavutusten eksistentiaalista merkitystä on arvostettava, ja tämän ymmärryksen on oltava kiinteä osa yleissivistystä. Jotta voimme arvostaa asianmukaisesti meille jo itsestään selvää elintasoamme ja sen edellytyksiä, on muistutettava kolmannessa maailmassa edelleen vallitsevasta huomattavasti alhaisemmasta elämänlaadusta ja jopa hädästä sekä siitä, että ennen em. saavutuksia samoja ongelmia esiintyi myös nykyisissä teollisuusmaissa.

2.9.1

Näin ollen kaikissa kouluissa on mukautettava opetussuunnitelmia ja käytettävissä olevaa opetusaikaa siten, että lapset ja nuoret johdatetaan havainnollisten ja mielenkiintoisten selitysten ja oppimateriaalien avulla asteittain tieteen ja tekniikan ajatusmaailmaan sekä olemassa olevan tiedon pariin (9) ja heille välitetään tietoisuus tieteellisen työn ja teknisen kehityksen merkityksestä jokapäiväisen elämämme kannalta. Kumpaakin sukupuolta edustavat lahjakkaat nuoret on saatava valitsemaan tieteellis-tekninen opiskelusuunta, ja samalla heille on tarjottava paras mahdollinen tieteellis-tekninen koulutus korkeakouluissa ja yliopistoissa. Jatkokoulutuksesta on myöhemmin huolehdittava elinikäisen oppimisen ohjelmien avulla. Saavutukset ovat tulevan kehityksen perusta.

2.10

Edellä sanottu ei pääosin rajoitu pelkästään Eurooppaan, vaikka mainitut saavutukset eivät — valitettavasti — ole vielä tasapuolisesti ja riittävästi kaikkien ihmisten, väestöryhmien ja kansojen käytettävissä.

2.10.1.

Tässä yhteydessä on nostettava esiin yksi nykyaikaisen osaamisyhteiskunnan tärkeistä ominaisuuksista: toisin kuin entisinä aikoina, kun esimerkiksi silkin valmistustaitoa vaalittiin Kiinassa salaisuutena, hankittua tietoa, eli arvokkainta omaisuuttamme, tarjotaan nykyään lähes ilmaiseksi (10), esimerkiksi yliopistoissa ja teknisissä korkeakouluissa kaikenmaalaisille opiskelijoille (jopa stipendien muodossa), mutta myös oppikirjoissa, julkaisuissa, patenttikirjoissa, Internetissä sekä eri alojen konferensseissa ja julkaisuissa.

2.10.2

Kyseinen hankitun tiedon julkisuus palvelee yhtäältä tieteellistä kehitystä edistävää maailmanlaajuista tiedonvaihtoa ja muodostaa toisaalta ainutlaatuisen ja erityisen tehokkaan kehitysavun muodon, joka on esimerkiksi jo 1800-luvusta lähtien vaikuttanut osaltaan siihen, että Japanin kaltainen maa on onnistunut hyvin lyhyessä ajassa siirtymään omin avuin keskiaikaisesta elämäntavasta ja yhteiskunnasta ja saavuttamaan vastaavan elintason, kuin Euroopassa vallitsee.

2.10.3

Hankitun tiedon ja osaamisen vapaata käytettävyyttä on kuitenkin rajoitettava tapauksissa, joissa tutkimukseen ja kehitykseen tehdyt investoinnit halutaan myöhemmin saada takaisin taloudellisen hyödyn muodossa ja samalla vahvistaa asianomaisen kansantalouden kilpailukykyä tarvittavan markkinaetumatkan avulla.

2.10.4

Tähän tarkoitukseen useimmat teollisuusmaat ovat kehittäneet tasapainoisen oikeusjärjestelmän henkisen omaisuuden suojelemiseksi määräajaksi, kehittyneimmässä muodossaan kyse on patenttioikeudesta. Komitea on jo useaan otteeseenottanut kantaa (11) asiaan ja toistuvasti vaatinut eurooppalaisen yhteisöpatentin käyttöönottoa mutta myös henkisen omaisuuden taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen tiedostamisen lisäämistä. Lisäksi henkisen omaisuuden tunnustaminen ja suojaaminen kannustaa ja palkitsee uusien tekniikoiden keksijöitä ja uusien teosten luojia.

2.11.

Mitä tämä merkitsee EU:n politiikan kannalta? Tässä on tarkasteltava ensin tärkeää ja hyvin konkreettista kysymystä siitä, kuinka suuri osa bruttokansantuotteesta (bkt) tulisi investoida — tasapainoisen kokonaispolitiikan puitteissa — tutkimukseen ja kehitykseen.

2.11.1

Vastaus tähän perustuu Euroopan asemaan maailmanlaajuisessa kilpailussa, eli usein siteerattuun Lissabonin strategiaan (12).

2.11.2

Neuvosto teki tähän liittyviä suuntaa-antavia päätöksiä (13) jo maaliskuussa 2002 Barcelonassa (14) ja muotoili siellä nyt yleisesti tunnetun kolmen prosentin tavoitteen, jonka mukaan unionin tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi lisättävä siten, että se olisi vuonna 2010 lähes kolme prosenttia bkt:stä. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta (neuvoston päätöksen kohta 47). EU:n T&K-investointien huomattavan lisäämisen lisäksi kyse on siis yhä enemmän myös siitä, että luodaan kannusteita jäsenvaltioiden ja etenkin elinkeinoelämän investointien lisäämiseksi. Komitea on kannattanut painokkaasti kyseistä tavoitetta useissa lausunnoissaan (15), mutta valitettavasti sitä ei ole — muutamia jäsenvaltioita lukuun ottamatta — saavutettu. Tämä on hyvin huolestuttavaa.

2.11.3

Lisäksi lokakuun 2006 lopussa julkaistussa Stern-katsauksessa (16) (”The Economics of Climate Change”) todettiin, että pelkästään kasvihuonekaasujen aiheuttaman maailmanlaajuisen lämpenemisen pysäyttämiseen tarvitaan noin prosentti bkt:stä, ja tähän panokseen sisältyy myös muita, tässä yhteydessä tarpeellisia T&K-toimia.

2.11.4

Ilmastonmuutos ja sen yhteys energiankäyttöön, energiankulutukseen ja kestävään energiahuoltoon yleensä ei kuitenkaan ole ainoa ongelmakenttä. Esimerkiksi fyysisten ja psyykkisten sairauksien torjunta, vammaisten elinolojen helpottaminen, väestörakenteen muutosten vaikutukset ja ikääntyminen,ympäristönsuojelu sekä elämämme perusehtojen ja eurooppalaisen arvojärjestelmämme varmistaminen ovat myös tärkeitä tutkimusaiheita, joista komitea on antanut yksityiskohtaisia suosituksia aiemmissa, muun muassa seitsemättä T&K-puiteohjelmaa ja sen erityisohjelmia käsittelevissä lausunnoissaan.

2.12.

EU joutuu tunnetusti kohtaamaan vakavia, tiukentuvan maailmanlaajuisen kilpailun haasteita, ja tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena on säilyttää EU:n työpaikat, tulotaso sekä sosiaali- ja ympäristönormit. Vastavoimina eivät ole pelkästään Yhdysvaltojen ja Japanin taloudellinen suorituskyky vaan etenkin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden merkittävät ja jatkuvasti kasvavat teollisuus- ja tutkimussaavutukset (vuoteen 2050 mennessä Kiina ottanee Yhdysvaltojen paikan maailman teknologiajohtajana (17)), sekä näiden maiden merkittävästi alhaisemmat palkkatasot ja sosiaali- ja ympäristönormit.

2.13

Nimenomaan tämän maailmanlaajuisen kilpailun sekä siihen liittyvän maailmanlaajuisen tutkimus- ja kehitysinvestointien kilpajuoksun ja parhaiden tutkijoiden ja insinöörien houkuttelun vuoksi Euroopan unionin on hyödynnettävä paremmin tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovoinnin potentiaaliaan ja vahvistettava sitä edelleen. Kyse on ensisijaisesti maailmanlaajuisesta eikä Euroopan sisäisestä kilpailusta!

2.14

Eurooppa voi säilyttää kilpailukykyisen asemansa vain, jos se pystyy säilyttämään etumatkansa (18) tutkimuksessa, teknologisessa kehittämisessä ja innovoinnissa, joka toteutuu demokratian, oikeusvaltion, yritysvapauden, suunnitteluvarmuuden, suoritushalukkuuden ja saavutusten tunnustamisen leimaamassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Eurooppalaista tutkimusaluetta on vahvistettava ja laajennettava. Vaikka tämä ajatus sisältyykin nykyisin yleisesti kaikkiin poliittisiin aiejulistuksiin, niin todellisissa toimissa ja realististen painopisteiden (esimerkiksi tutkimusbudjettien) toteutuksessa ja asianomaisissa säännöstöissä (esimerkiksi työehtojärjestelmät (19), verolainsäädäntö) on edelleen olemassa selkeitä ja valitettavia puutteita — sekä EU:n että useimpien jäsenvaltioiden tasolla.

2.15

Muut vastaavien ongelmien kanssa kamppailevat valtiot — kuten Yhdysvallat tai Japani, mutta myös Sveitsi — panostavat menestyksekkäästi selkeästi enemmän ja myös tehokkaammin tutkimukseen, teknologiseen kehittämiseen ja innovointiin. Tätä kuvastaa myös se, miten Yhdysvallat houkuttelee eurooppalaisia tutkijoita ja insinöörejä. Tämä johtaa edelleen siihen, että periaatteessa toivotun vastavuoroisen liikkuvuuden myötä enemmän asiantuntijoita ja lahjakkuuksia siirtyy Yhdysvaltoihin kuin sieltä tulee Eurooppaan (aivovienti)

2.16

Nimenomaan Yhdysvaltoja ajatellen kyseinen tosiasia ei pelkästään osoita talouden ja tutkimusjärjestelmän ylivoimaa, vaan se lisäksi heikentää Eurooppaa ja vahvistaa Yhdysvaltoja. Lisäksi Yhdysvaltojen T&K-politiikkaa leimaa Eurooppaan verrattuna avoimempi ja rohkeampi uusien lähestymistapojen hyväksyminen ja yleensäkin suurempi riskinottovalmius. Yhdysvaltojen tutkimus- ja kehityspolitiikka ei myöskään perustu pelkästään taloudellisen kilpailukyvyn tavoitteeseen, vaan tukeutuu yhtä paljon myös johdonmukaiseen kansalliseen turvallisuusstrategiaan (20) ja siihen liittyviin suuriin T&K-investointeihin, mikä tuo mukanaan hedelmällisen vuorovaikutuksen.

2.17

Euroopan on siis elävöitettävä uudelleen perinteensä johtavana tutkimus- ja innovointialueena, investoitava huomattavasti enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen, lisättävä kansalaistensa osaamista alalla, palkittava heidän suorituksiaan sekä poistettava tutkimuksen ja kehittämisen esteitä.

2.18

Tärkein tämän tavoitteen saavuttamisen edellytys on yhteiskunnallinen ilmapiiri, jonka vaikutuksesta kaikille politiikan tasoille luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Vain siten koulut ja yliopistot voivat täyttää maailmanlaajuisessa kilpailussa tehtävänsä ja johdattaa riittävästi nuoria tieteen ja tekniikan pariin. Tämä on edellytys sille, että elinkeinoelämän piirissä syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia tarvittavien investointien tekemiselle.

3.1

Investointilähteet. Tutkimus ja innovointi — yhdessä lahjakkaiden ihmisten laadukkaan ja tehokkaan koulutuksen kanssa — ovat yhteiskunnan tulevan hyvinvoinnin edellytys. Yhteiskunnan on siis huolehdittava tarvittavista investoinneista. EU:ssa kyseisten investointien lähteinä ovat EU, jäsenvaltiot, elinkeinoelämä ja — vähäisissä määrin — yksityiset säätiöt.

3.2.1

Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma. EU tukee tutkimusta ja kehittämistä pääasiallisesti (21) seitsemännestä T&K-puiteohjelmasta. Puiteohjelman vuosien 2007–2013 budjetti (22) on noin 50 miljardia euroa (23), eli noin 5,8 prosenttia EU:n kokonaistalousarviosta kyseisellä aikavälillä.

3.2.2

Kyseinen summa on näin ollen noin 0,06 prosenttia EU:n bkt:stä, eli ainoastaan noin 2 prosenttia Barcelonan tavoitemäärästä (ks. liite). Komitean mielestä tämä ei riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen huomattavaa vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka vaikuttaa puolestaan jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja tarvittavaan elinkeinoelämän investointivalmiuteen. Tarvittava merkittävä kasvu jää siis saavuttamatta.

3.2.3

Näin ollen komitea pitää hyvin valitettavana, että sen suositusta (24), jonka mukaan seitsemännen puiteohjelman budjetin osuutta EU:n kokonaistalousarviosta tulisi nostaa entisestään, ei ole noudatettu.

Komitea pyytää Eurooppa-neuvostoa ja Euroopan parlamenttia toiminaan niin, että vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä tätä seikkaa edistettäisiin selkeästi ja seitsemännen T&K-puiteohjelman käytössä olevat tukimäärät nostettaisiin kolmeen prosenttiin Barcelonan tavoitemäärästä.

3.2.4

Euroopan investointipankki. Komitea muistuttaa lisäksi, että myös Euroopan investointipankin tukirahoja tulisi käyttää entistä enemmän tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin hyväksi (25) ja etenkin hankkeisiin, jotka palvelevat tarvittavia infrastruktuureja sekä tiedonsiirtoa teolliseen soveltamiseen.

3.2.5

Euroopan rakennerahasto. Sama koskee yhtä lailla tai jopa suuremmassa määrin Euroopan rakennerahastoa. Erityisesti uusien jäsenvaltioiden on kurottava kiinni muiden valtioiden selkeä etumatka tarvittavien tutkimusinfrastruktuurien rakentamisessa, mihin liittyy myös nykyaikaisten korkean teknologian yritysten sijoittuminen kyseisiin jäsenvaltioihin.

3.3.1

Elinkeinoelämän investointien lisääminen. Koska EU:n tukiosuus on rakenteellisesti tarkasteltuna vaatimaton, on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot, mutta myös Euroopan elinkeinoelämä (26) investoivat riittävästi — eli aiempaa enemmän — tutkimukseen, kehittämiseen ja siihen liittyvään koulutukseen, jotta Euroopan tutkimus-, kehittämis- ja innovointipotentiaalia voidaan vapauttaa ja vahvistaa, eurooppalaista tutkimusaluetta hyödyntää ja Barcelonan tavoite — edes suurin piirtein — saavuttaa. Tässä suhteessa useimmilla jäsenvaltioilla on vielä runsaasti ja kiireellistä tehtävää!

3.3.2

Luotettavat ja asianmukaiset toimintaedellytykset. Rahoituksen lisäämisen ohella on myös tarkistettava kaikki muut toimintaedellytykset, jotta käytetyillä resursseilla voidaan saavuttaa paras mahdollinen vaikutus. Tässä yhteydessä on erityisesti tarkasteltava muiden kuin tutkimusnäkökohtien ja -ohjeiden hyötyjä ja haittoja sekä taattava mahdollisimman suuri suunnitteluvarmuus ja valtiollisten säännöstöjen luotettavuus.

3.3.3

Yhteisön tukitoimet. Euroopan yhteisö voi tässä yhteydessä luoda ja sen on luotava politiikallaan vahvoja tukitoimia. Tämä on toteutettava etenkin soveltuvien asetusten tai direktiivien, optimaalisten perusedellytysten sekä seitsemännen TTK-puiteohjelman nojalla annetun tuen järkevän vipuvaikutuksen avulla.

3.3.4

Yhteisön valtiontukisäännöt. Yhteisön valtiontukisäännöissä säädetään EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden TTK-toimintaan kohdentaman sallitun valtiontuen laadusta ja määrästä sekä siihen liittyvistä hallinnollisista menettelyistä (27). Valtiontukisääntöjen muoto on siis ratkaiseva lisätekijä, jonka avulla voidaan sekä vaikuttaa jäsenvaltioiden antamaan tutkimustukeen että hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla yhteisön seitsemännen TTK-puiteohjelman kautta annettua tukea. Yhteisön valtiontukisäännöt tulisi muotoilla siten (28), että ne kannustavat ja auttavat jäsenvaltioita edistämään nykyistä enemmän ja tehokkaammin sekä mahdollisimman tuloksellisesti ja epäbyrokraattisesti tutkimus- ja kehittämishankkeita korkeakouluissa, tutkimusorganisaatioissa ja teollisuudessa sekä niiden välisessä yhteistoiminnassa.

3.3.5

Maailmanlaajuinen kilpailukyky etusijalle. Tässä yhteydessä on ennen kaikkea vältettävä sitä, että liian tiukat ja erittäin byrokraattiset sekä vain eurooppalaisen kilpailutilanteen huomioon ottavat tutkimus- ja kehittämistoimintaan suunnatun valtiontuen rajoitukset haittaavat Euroopan yhteisön maailmanlaajuista kilpailukykyä. Koska yhteisö tukee tutkimus- ja kehittämistoimintaa suhteellisesti hyvin vähän (29), jäsenvaltioiden on voitava tukea huomattavasti ja ilman byrokraattisia esteitä eurooppalaisella tutkimusalueella välttämätöntä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja teollisuuden verkottumista.

3.3.6

Pk-yritykset ja uudet yritykset. Pk-yritysten ja etenkin uusien yritysten innovointimahdollisuuksia on vahvistettava edelleen. Yleisesti ottaen on kannustettava nykyistä enemmän teollisuuden asianomaisia investointeja. Komitea muistuttaa EU:n ohjelmaa ”Monivuotinen ohjelma yritysten jayrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi” koskevista suosituksistaan (30) sekä tässä yhteydessä erityisen tärkeästä osaamiseen perustuvan talouden tukemisesta. EU:ssa pk-yritysten osuus on kaikista yrityksistä 98 prosenttia, joten niiden innovointikyvyn vahvistaminen on erityisen tärkeää.

3.3.7

Yhdysvaltojen esimerkki. Suuntaa-antavana esimerkkinä tulisi mainita maailmanlaajuisten kilpailijoiden, etenkin Yhdysvaltain asianomainen tukipolitiikka.

3.4

Jäsenvaltioiden talousarviolainsäädäntö. Rahoituskysymyksiin liittyvä oleellinen kysymys on myös se, palveleeko yksittäisten jäsenvaltioiden talousarviolainsäädäntö varojen tehokkaan käytön tavoitetta. Jos näin ei ole, tulisi yhteisön vaikuttaa siihen, että kulloistenkin jäsenvaltioiden talousarviolainsäädännössä otetaan nykyistä paremmin huomioon tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeet.

3.4.1

Nykyistä joustavammat varojen käyttösuunnitelmat ja talousarviolainsäädäntö. Etenkin suurissa kehittämishankkeissa, mutta yleisesti ottaen kaikissa tutkimus- ja kehittämistoimintaan tehtävissä investoinneissa tulisi välttää sitä, että asiaankuulumattomasti laaditut varojen käyttösuunnitelmat valtiotasolla (esimerkiksi julkistalouden tilinpidossa) johtavat päätöksiin, jotka eivät ole hankkeiden kannalta edullisia. Koska tällaisissa uudella maaperällä liikkuvissa hankkeissa ei aina voida riittävän tarkasti suunnitella varojen käyttöä kalenterivuotta kohti, voivat hankevarat loppua kalenterivuoteen sidottujen varojen käyttösuunnitelmien vuoksi. Tämä johtaa asiaankuulumattomiin optimointiprosesseihin ja tehottomuuteen. Näin ollen tulisi löytää parempia ratkaisuja ja esimerkiksi mahdollistaa määrärahojen osittainen siirtäminen seuraavalle kalenteri- tai budjettivuodelle. Ratkaisut tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden talousarviolainsäädäntöön.

3.5

Jäsenvaltioiden verolainsäädäntö ja vastuujärjestelmä. Yhteisön tulisi myös vaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden verolainsäädäntö ja vastuujärjestelmä vastaavat nykyistä paremmin tavoitetta kannustaa teollisuutta investoimaan entistä enemmän tutkimus- ja kehittämistoimintaan, sekä pyrkimystä pitää taloudelliset riskit hallittavina innovatiivisia tekniikoita tai tuotteita käyttöön otettaessa.

3.6

Jäsenvaltioiden antama riittävä perusrahoitus. Jäsenvaltioiden tulisi myös huolehtia tutkimuslaitostensa riittävästä perusrahoituksesta, jotta ne ylipäätään voivat hyödyntää seitsemännen TTK-puiteohjelman yhteisrahoitusmahdollisuutta.

3.7

Kirjanpito, kustannusten arviointi ja taloudellisten rasitusten arviointi. Myös kirjanpitoa, kustannusten arviointia ja valtiontukien saajille eli tutkimuslaitoksille koituvien taloudellisten rasitusten arviointia tulisi tutkia sen selvittämiseksi, soveltuvatko ne tutkimus- ja kehittämistoiminnan ominaispiirteisiin. Etenkin tulisi tutkia sitä, voidaanko tuotantoteollisuutta varten optimoituja liiketaloudellisia näkökohtia soveltaa suoraan organisaatioihin, joiden tuotteena on osaaminen, sillä tästä voi aiheutua vääristymiä kustannusten, esittelyn ja arvioinnin suhteen.

3.8

Poliittiset ja yhteiskunnalliset painopisteet. Poliittisella tasolla — ja viestimissä mielipiteenmuodostajina — on yleisesti ottaen edistettävä tietoisuutta siitä, että riittävä ja tehokas tutkimus- ja kehittämistoiminta on tulevan hyvinvoinnin eli työpaikkojen, sosiaalipalvelujen ja kilpailukyvyn edellytys ja että on toimittava tämän mukaisesti. Tämä koskee sekä välttämättömien investointien edellyttämiä budjettipäätöksiä että muun muassa koulutuksen, työlainsäädännön ja työolojen sekä vero- ja työehtolainsäädännön perusedellytyksiä. Tässä yhteydessä on myös otettava kokonaisuudessaan huomioon yhteiskunnan asenne tieteellis-tekniseen edistykseen, johon liittyy suuria mahdollisuuksia mutta kaikesta varovaisuudesta huolimatta väistämättä myös tietty riski. Liiallinen riskin välttäminen johtaa pysähtyneisyyteen ja lopulta jopa osaamisen menetykseen ja taantumiseen.

4.1

Yleistä  (31). Erityisen tärkeä on taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa luovuus ja kekseliäisyys sekä yrittäjyys voivat parhaiten kukoistaa (32) ja joka mahdollistaa parhaiden tutkijoiden ja insinöörien houkuttelemisen eurooppalaiselle tutkimusalueelle ja heidän jäämisensä. Siihen kuuluvat myös toimet, joita tarvitaan korkeatasoisen tieteen ja tutkimuksen parhaiden toimintaedellytysten säilyttämiseksi tai luomiseksi.

4.2

Uusien ideoiden ja suunnitelmien kokeilu. Tiede ja tutkimus pyrkivät löytämään parhaat ja uusimmat ideat, menetelmät ja tulokset. Tähän sisältyy myös saatujen tulosten riippumaton toistaminen (tai niiden kumoaminen) — eli ”sertifiointi” — samoin kuin niiden levittäminen, syventäminen ja täydentäminen. Ensisijaisena tavoitteena on päästä asteittain uudelle maaperälle. Tästä syystä tarvitaan moniarvoista (33) ja monialaista tutkimusta, jossa on mahdollistettava ja edistettävä erilaisia lähestymistapoja, arviointimenetelmiä ja rakenteita. On huolehdittava siitä, että kehitysprosessissa (34) kannustetaan ja hyödynnetään kulloinkin parhaita ideoita, tuloksia ja organisaatiomuotoja.

4.3

Arviointikriteerit ja toimintavara. Myös arviointikriteerien avulla on edistettävä uutta, ja tässä yhteydessä on hyväksyttävä epäonnistumisen riski, sillä menestystä ei lähtökohtaisesti voida taata. On vältettävä liian tiukkoja ylhäältä alaspäin suuntautuvia sääntöjä tai säännöksiä, joilla pyritään yhtenäistämään organisaatiomuotoja, tutkimusohjelmia ja työskentelymenetelmiä, sillä ne voivat haitata uusien ideoiden ja innovoinnin kehittämistä. Innovointi edellyttää riittävää toimintavapautta, jotta liiat rajoittavat määräykset eivät tukahduta uusia ideoita. Tutkimusvapaus — joka tarkoittaa myös vapautta asiaankuulumattomista, rajoittavista (35) tai jopa ideologisista säännöistä — on luovan tieteen ja uusien löytöjen perusedellytys, ja sen ainoina rajoina voivat olla eettisten kysymysten oikeudelliset säännöt sekä myönnettyjen tukirahojen asianmukainen käyttö.

4.3.1

Alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa. Kaiken tutkimuspolitiikan periaatteena tulisi olla, että toiminta suuntautuu mahdollisimman paljon alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin vain tarpeellisen määrän. Tulisi siis pyrkiä mahdollisimman paljon hajauttamiseen ja turvautua keskittämiseen vain tarvittaessa. Kyse on loppujen lopuksi yhtäältä henkilökohtaisen ideointikyvyn ja luovuuden ja toisaalta välttämättömän suunnittelun, yhtenäistämisen ja resurssien kokoamiseen tähtäävän ohjauksen tasapainosta suurten ja työnjakoa edellyttävien hankkeiden toteuttamiseksi.

4.3.2

Yhteistyöhankkeet. Erityisen vaativat ja lupaavat T&K-hankkeet tai korkean teknologian hankkeet edellyttävät usein eri tutkimuslaitosten, yritysten jne. kansainvälistä yhteistyötä sekä eri tuenantajien rahoitusta. Toivottu yhteistyö voi kuitenkin epäonnistua, jos esimerkiksi osapuolten sisäiset organisaatiorakenteet, arviointijärjestelmät, henkilöstöpolitiikka, talousarviosäännöt (36) ovat selkeästi erilaiset. Kaikkien asianomaisten toimijoiden on oltava valmiit ottamaan huomioon muiden toimijoiden tarpeet, luopumaan yksittäisen hankkeen vuoksi tarvittaessa tavanomaista toimintatavoistaan ja sopimaan yhteisistä säännöistä, perääntymään erityisistä painopistevaatimuksista sekä tekemään toimivia sopimuksia.

4.3.3

Avoin koordinointimenetelmä. Kohdassa ”Uusien ideoiden ja suunnitelmien kokeilu” suositellaan moniarvoisuutta ja esitetään kehityksen liiallisen yhdenmukaisuuden haittoja. Yhteistyöhankkeet ja yleensä eurooppalainen yhteistyö edellyttävät kuitenkin, että niihin osallistuvat instituutiot laativat yhtenäiset vähimmäissäännöt ja -kriteerit. Tässä yhteydessä on käytettävä varoen avointa koordinointimenetelmää ristiriitaisten näkökohtien tasapainottamiseksi tarvittavalla tavalla.

4.4

Yksinkertaistaminen  (37) ja hallinnollisten menettelyjen vähentäminen — päällekkäisten tai rinnakkaisten rakenteiden välttäminen  (38) . Tutkimus- ja kehittämistoiminta edellyttää ehdottomasti myös suunnitteluun, yritystoimintaan, hallintoon ja asiantuntijatoimintaan liittyviä tehtäviä, joiden suorittamiseen tarvitaan kokeneita tutkijoita ja insinöörejä. Vaaditut hallinnolliset menettelyt ovat kuitenkin lisääntyneet ja paisuneet siinä määrin, että niihin liittyvä työ vie huomattavasti aikaa varsinaiselta tutkimustoiminnalta. Etenkin vaadittavat hakemus-, arviointi-, seuranta-, ja kuulemismenettelyt ovat lisääntyneet, mikä johtaa tuottamattomaan toimintaan ja vie aikaa varsinaiselta tutkimustoiminnalta (39). Koulutukseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan tehtyjä puutteellisia investointeja ei myöskään voida korvata lisäämällä arviointimenetelmiä.

4.4.1

Komitea toistaa painokkaasti kehotuksensa (40), jonka mukaan sekä komission että jäsenvaltioiden on tarkasteltava tätä kysymystä intensiivisesti ja pyrittävä tehostamaan ja koordinoimaan menetelmiä nykyistä paremmin (etenkin jäsenvaltioiden osallistuvien tahojen kanssa ja välillä). Komitea suosittelee etenkin, että vähennetään liiallisia erillisiä ja vertikaalisia (myös horisontaalisia tai rinnakkaisia) hyväksyntä-, ohjaus- ja valvontaelimiä (ja -menetelmiä).

4.5

Huippuosaamisen edistäminen ja kilpailu. Komitea kannattaa komission, jäsenvaltioiden ja tutkimuslaitosten toimia etenkin huippuosaamisen tai siihen liittyvien ohjelmaehdotusten edistämiseksi. Näin pyritään yleisesti ottaen toteuttamaan huippusuorituksia tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä pitämään menestyneimmät tutkijat Euroopassa tai houkuttelemaan heidät Eurooppaan. Tämä lisää kuitenkin edelleen hallinnollisia menettelyjä. Sen vuoksi onkin painotettava yhä enemmän sitä, että kaikkien kyseisten menettelyjen määrää on vähennettävä huomattavasti ja että niitä on rationalisoitava ja yksinkertaistettava. Motto ”vähemmän on enemmän” on tässä yhteydessä erityisen paikallaan.

4.6

Tutkimuskategorioiden rajojen hämärtyminen. Perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja kehittämistoiminnan välillä ei ole selkeitä rajoja vaan pikemminkin hedelmällistä verkottumista ja vastavuoroisuutta. Mikäli säännöksissä halutaan edelleen säilyttää asianomaiset tutkimuskategoriat, on kyseisille organisaatioille annettava riittävästi arviointi- ja päätösvaltaa kulloisiakin osuuksia määriteltäessä. On kuitenkin selvää, ettei perustutkimuksen tuloksia voida ennakoida tai suunnitella etukäteen ja että kohdennettua, perinpohjaisesti suunniteltua menettelytapaa voidaan soveltaa vasta sitten, kun tavoite voidaan määritellä ja suunta on riittävän selkeä.

4.7

Luonnon tuntemisesta innovatiiviseen tuotteeseen ja prosessiin sekä innovatiivisiin palveluihin. On panostettava etenkin tavoitteeseen nopeuttaa perustutkimuksen sekä soveltavan tutkimuksen ja kehittämistoiminnan uusien saavutusten muuntamista uusiksi tuotteiksi, prosesseiksi tai palveluiksi. Vaikka kyseessä on yksi perusongelmista, ei sen ratkaisemiseksi valitettavasti ole kattavaa yleisratkaisua. Voidaan kuitenkin määritellä periaatteita ja suositella toimenpiteitä.

4.7.1

Tärkein toimenpide lienee henkilöiden liikkuvuuden parantaminen akateemisen maailman ja teollisuuden välillä (ks. kohta 5.5 ja sen jälkeiset kohdat). Yleisesti ottaen on edistettävä näiden kahden ”kulttuurin” (41) keskinäistä ymmärtämystä ja vuorovaikutusta.

4.7.2

Tässä yhteydessä myös yksityissektorin on kehitettävä vastaavaa yrityskulttuuria, pyrittävä nykyistä voimakkaammin tuloksiin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä osoitettava entistä enemmän rohkeutta luoda innovatiivinen tuote (ks. myös kohta 4.9). Yritysten on suunnattava henkilöstöpolitiikkansa siten, että niillä on ainakin sen verran tieteellis-teknistä pätevyyttä, että ne ovat arvostelukykyisiä ja pystyvät soveltamaan uutta tietoa. Yritysten on myös luotava innovaatiomyönteinen ilmapiiri henkilöstön luovan potentiaalin edistämiseksi ja hyödyntämiseksi. Taitotietoa voidaan siirtää tai ostaa vain, jos sitä on olemassa ja siitä tiedetään ja se ymmärretään (42).

4.7.3

Internetissä julkisesti saatavilla olevat entistä paremmat tiedotusjärjestelmät voisivat osaltaan edistää kyseistä tavoitetta, sillä niiden avulla mahdolliset asiasta kiinnostuneet voisivat yleisen avainsanakokoelman kautta saada selville eurooppalaisen tutkimuksen tulokset sekä alkuperäisjulkaisut ja niiden laatijat sekä löytää näin tarvittavat yhteystiedot. Tähän pyritään osittain jo nyt Cordis-tietokannan (43) avulla. Tällaisten tiedotusjärjestelmien tulisi olla parhaalla mahdollisella tavalla myös vammaisten ulottuvilla (44), ja niissä tulisi ottaa huomioon yhteiskunnan ikääntyminen.

4.7.4

Vähintään yhtä tärkeää on myös tutkimuslaitosten ja asianomaisilla aloilla toimivien yritysten välttämätön yhteistyö. Sille on edullista välitön alueellinen läheisyys (45), sillä osaamiskeskittymien (klusterien) muodostuminen edistää sekä väistämättömiä että haluttuja tapaamisia ja kumppanuuksia. Osaamiskeskittymien syntymistä on edistettävä edelleen soveltuvin ohjelmin. Myös kaikki paikallis- ja aluetason toimet tiedonsiirron edistämiseksi ja yhteyksien luomiseksi on tunnustettava ja niitä on edistettävä. Esimerkkinä mainittakoon tiedekaupunkeja (Science Cities) koskevat aloitteet (46).

4.7.5

Komitea onkin erityisen tyytyväinen suunnitelmiin (47) perustaa Euroopan teknologiainstituutti, jonka on tarkoitus kehittää yhteisön ja jäsenvaltioiden innovointikapasiteettia yhdistämällä korkeimmalla tasolla koulutus, tutkimus ja innovointi. Euroopan teknologiainstituutin on määrä toimia ensisijaisesti osaamis- ja innovointiyhteisöjen kumppanuuksien pohjalta. Komitea suosittelee, että kannustetaan ja edistetään etenkin alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita ja menetelmiä sekä annetaan niille etusija.

4.7.6

Myös jäsenvaltioiden tulisi tässä yhteydessä ryhtyä nykyistä voimakkaimpiin tukitoimiin. Tukitoimien tulisi kattaa sekä edellä mainitut uudet yritykset että tutkimuslaitosten ja jo vakiintuneiden yritysten yhteistyö (48).

4.8

Perustutkimuksen merkitys. Tällaiset tukiohjelmat eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa haitata perustutkimusta. Sen vuoksi komitea toistaa tukevansa seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvää hyvin tärkeää ”Ideat”-ohjelmaa sekä sitä varten perustettua Euroopan tutkimusneuvostoa. Yhdellä ainoalla uudella idealla voi olla valtava innovaatiovaikutus ja sovelluksia monella tekniikan alalla (49). Myös teollisuus myöntää perustutkimuksen merkityksen ja kannattaa sen tukemista (50).

4.8.1

Tämä vastaa komitean useaan otteeseen esittämää suositusta siitä, että innovaatiokolmiossa ”perustutkimus, soveltava tutkimus ja kehittäminen” (tuote- ja prosessikehitys) kaikille kolmelle osatekijälle on annettava niille kuuluva painoarvo myös tukemalla perustutkimusta riittävästi.

4.9

Innovatiiviset tuotteet. Vaikka kaikki nämä suositukset otettaisiin huomioon, yksityissektorin tehtäväksi jää innovatiivisten tuotteiden, innovatiivisten prosessien ja innovatiivisten palveluiden toteuttaminen, hyödyntäminen tai tuottaminen sekä markkinoiminen T&K-toiminnan kautta saatujen tietojen ja osaamisen pohjalta. Tämä edellyttää huomattavia ennakkoinvestointeja ja riittävästi aikaa. Lisäksi siihen liittyy selviä kaupallisia riskejä varsinkin pk-yrityksille. Myös tältä osin unioni ja jäsenvaltiot voivat kuitenkin auttaa ratkaisevasti kauttaaltaan luotettavan politiikan, hallinnollisten esteiden poistamisen, talouspoliittisten ja varsinkin verotuksellisten kannustimien, riittävän riskipääoman tarjoamisen ja järkevien, tehokkaiden ja epäbyrokraattisten tukiohjelmien avulla sekä erityisesti pyrkimällä jatkuvasti teknologia- ja innovaatiomyönteisen yhteiskunnallisen ympäristön luomiseen.

4.9.1

Innovatiivisten tuotteiden (teknologioiden, palveluiden jne.) markkinoille saattamista voitaisiin edistää myös julkisten hankintojen avulla; ne tarjoaisivat tällä tavoin mahdollisuuden ajanmukaistaa julkisia palveluja ja laitoksia (51).

4.10

Teollis- ja tekijänoikeudet ja yhteisöpatentti. Yksi EU:n heikkouksista on yhteisöpatentin puuttuminen. Se nostaa kustannuksia selvästi ja lisää muita henkisen omaisuuden suojaamisen esteitä. Tästä on kaksi suurta haittaa: ensinnäkin patentinhakumenettelyn ja patenttisuojan kustannusten nousu ja toiseksi jopa mahdollisen patenttisuojan menettäminen — nimittäin viivästysten ja lannistumisen vuoksi.

4.10.1

Kieliongelmat Yksi este yhteisöpatentin käyttöönottamisen edellyttämän yksimielisyyden tiellä on kieliongelmat. Sen vuoksi komitea suosittaa, että kielikysymys ratkaistaisiin kansainvälisen tiedeyhteisön pitkäaikaisten käytänteiden mukaisesti. Sitä ei saa kuitenkaan missään tapauksessa käyttää tai ymmärtää pyrkimyksenä Euroopan kielten moninaisuuden — joka on arvokas ja komitean tukema (52) Euroopan kulttuurisen moninaisuuden ilmentymä — yleiseen heikentämiseen tai rajoittamiseen.

4.10.2

Patentin julkaiseminen ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa keksinnön uutuutta. Samalla komitea toistaa, että patentin julkaisemiselle tulisi asettaa määräaika ennakkoon (53) ilman, että julkaiseminen vaarantaa keksinnön uutuutta. Näin ratkaistaisiin se ristiriita, että yhtäältä tutkijoiden on tarpeen julkaista nopeasti tutkimustuloksensa jaettä toisaalta on olemassa rajoitus, jonka mukaan vain uusia, aiemmin tuntemattomia keksintöjä voidaan patentoida.

4.11

Uusien jäsenvaltioiden erityistilanteita. Uusilla jäsenvaltioilla on yleisesti puolellaan matalampien palkkojen tarjoama kilpailuetu — jonka haittapuolena on luonnollisesti myös useimpien kansalaisten alempi elintaso — toisaalta uudet jäsenvaltiot kärsivät siitä, että niiden tutkimus- ja kehitystoiminnan kannalta tarpeellinen infrastruktuuri ei ole toistaiseksi kovin kehittynyt.

4.11.1

Sen vuoksi komitea on suosittanut useasti (54), että selvästi nykyistä suurempi osa yhteisön rakennerahastovaroista käytettäisiin tieteellisen infrastruktuurin kehittämiseen. Myös Euroopan investointipankin varoista olisi siinä suurta hyötyä.

4.11.2

Uusien jäsenvaltioiden tulisi kuitenkin puolestaan tehdä kaikkensa, jotta em. puute saadaan korjattua mahdollisimman pian ja jotta sen jälkeen voidaan saavuttaa asteittain kolmen prosentin tavoite. Kaiken kaikkiaan unionin ensisijaisena tavoitteena on tukea uusia jäsenvaltioita määrätietoisesti niiden tutkimusjärjestelmän kehittämisessä ja nuorten tutkijoiden työn edistämisessä.

4.12

Innovaation  (55) yleinen merkitys. Tähänastisissa huomioissa ja suosituksissa on pidetty innovaatiota pääasiassa tieteellisteknisten toimien ja aloitteiden tuloksena, kun taas tässä lausunnossa otetaan esiin nimenomaan myös yritystoimintaan ja kaupankäyntiin liittyvät ja yhteiskunnalliset näkökohdat (56) sekä innovatiivisten ideoiden ja menettelyjen mahdollisuudet. Epäilemättä niillä on tieteellisteknistä näkökohtaa täydentävä ja sen kanssa samanarvoinen merkitys hyvinvoinnille, kilpailukyvylle ja Lissabonin strategialle. Käsillä olevan valmistelevan lausunnon mukaan ne koskevat kuitenkin etupäässä talous- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä, joita käsitellään erikseen tulevassa Lissabonin strategiaa koskevassa komitean lausunnossa. (Ks. myös seuraava kappale.)

4.12.1

Komitea on tyytyväinen 13. syyskuuta 2006 annettuun komission tiedonantoon  (57) (ks. myös kohta 1.2) aiheesta ”Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle” ja 12. lokakuuta 2006 annettuun tiedonantoon aiheesta ”Innovaatiomyönteinen moderni Eurooppa”.Komitea tukee varauksetta niiden pääasiallista sisältöä, jota se osittain vielä täsmentää tämän lausunnon avulla. (Ensimmäisessä tiedonannossa viitataan puolestaan niin ikään kannatettavaan Innovatiivisen Euroopan luomista käsittelevään raporttiin, eli nk. Ahon raporttiin (58). Komitea viittaa lisäksi omiin ehdotuksiinsa (59) innovatiiviseksi työllisyyspolitiikaksi.

5.1

Henkilökohtaiset näkökohdat — motivaatio. Tällä kohdin komitea viittaa erityisesti aihetta koskevaan lausuntoonsa (61), johon sisältyvät kannanottonsa se vielä vahvistaa ja joita se korostaa. Komitea on jo aikaisemmassa lausunnossaan todennut, että henkilöresurssit ovat tutkimuksen, kehityksen ja innovaation herkin ja arvokkain resurssi. Tärkein tehtävä on motivoida lahjakkaita nuoria tieteelliseen tai tekniseen koulutukseen ja sitten myös tarjota heille paras mahdollinen alan koulutus.

5.2

Yliopistot ja teknilliset korkeakoulut. Alan oppilaitokset ovat osaavien tutkijoiden ja insinöörien tarpeen täyttämisen ratkaiseva edellytys. On siis luotava ja säilytettävä tarpeeksi korkealaatuista opetusta tarjoavia ja hyvin varustettuja, kiinnostavia yliopistoja ja ennen kaikkea teknillisiä korkeakouluja. Opettajakunnan on oltava huipputasoa, ja tutkimuksen ja opetuksen (62) välillä on oltava kiinteä yhteys. Niiden on pystyttävä pärjäämään kilpailussa Yhdysvaltojen ja muiden Euroopan ulkopuolisten maiden parhaiden yliopistojen kanssa. Niiden on siten oltava myös riittävän houkuttelevia Euroopan ulkopuolisten maiden parhaiden opiskelijoiden näkökulmasta. Myös tässä Euroopan tekninen instituutti voisi olla hyödyksi.

5.3

Liikkuvuus. Kun otetaan huomioon, että nuorten tutkijoiden ja insinöörien korkeakoulututkinnon jälkeistä liikkuvuutta sekä Euroopan sisällä että sen ulkopuolella pidetään nykyään jo melkein osana vaadittavaa jatkokoulutusta, on asetettava kaksi seuraavaa lisävaatimusta:

5.3.1

Liikkuvuuden on oltava kannattavaa, eikä rankaisevaa. Valitettavasti on edelleen olemassa paljon, ja jopa uusia (63), työehto-, vero-, vakuutus- ja eläkelainsäädäntöön perustuvia sääntöjä, joiden vaikutus on juuri päinvastainen. Tässä tilanteessa on syytä selvittää järjestelmällisesti ja kohdennetusti kaikki kyseeseen tulevat näkökohdat ja esteet. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että sääntöjen tulee päteä koko perheeseen perheyhteyden turvaamiseksi.

5.3.2

Liikkuvuus ei saa olla yksisuuntainen väylä ”aivovientiin”. Euroopan ulkopuolisista ja erityisesti sen kanssa kilpailevista maista tuleville tutkijoille ja insinööreille tulee siis tarjota menestymismahdollisuudet huolehtimalla asianmukaisesta varustuksesta ja työympäristöstä sekä tulotasosta ja uramahdollisuuksista.

5.4

Ura. Koska yhteiskunta sekä yksittäiset tutkijat panostavat halutun laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla — jota politiikka edustaa — on vastuu hyödyntää näitä sijoituksia parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuuseen kuuluu huolehtiminen siitä, että koulutetulle tutkijalle avautuu asianmukaisia ja kiinnostavia uravaihtoehtoja ilman ammatillisille syrjäpoluille joutumisen vaaraa. Koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien työttömyys tai työskentely muissa kuin koulutustaan vastaavissa tehtävissä on kansantaloudellisten investointien tuhlausta, ja se säikyttää uuden sukupolven osaajien parhaimmistoa niin, että sen kiinnostus tiede- ja tekniikka-aloihin häviää tai se päättää lähteä Euroopasta!

5.4.1

Tutkijaopiskelijat. Kun otetaan huomioon loppuun saatettujen tieteellisteknisten opintojen ja niihin sisältyvän väitöskirjatyön kesto sekä se, että tieteen ja tekniikan alan väitöskirja edellyttää kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä kokopäiväistä työskentelyä, on kyseinen työ myös tunnustettava sellaiseksi ja palkittava (kuten väitöskirjaansa valmistelevien insinöörien kohdalla joskus tehdään). On monessa mielessä haitallista, että juuri lahjakkaimmilla nuorilla tutkijoilla ei ole väitöskirjatyönsä pitkänä aikana mahdollisuutta taloudelliseen riippumattomuuteen pienen palkkauksen  (64) takia. Insinöörit ja tutkijat, jotka ovat saattaneet akateemiset opintonsa päätökseen, eivät ole oppisopimuskoulutettavia eivätkä harjoittelijoita.

5.4.2

Tulevan uran kannalta on tärkeää kehittää kiinnostavia virkauramalleja sekä vaihtoehtoisia ammatillisia suuntautumisvaihtoehtoja. Edellisessä kohdassa sanottu pätee vielä selvemmin tässä yhteydessä.

5.4.3

Ihmisille tulee tarjota todelliset mahdollisuudet. Edistys ja jatkuva innovaatio perustuvat myös kaikkien osapuolten motivaatioon, uudenlaisiin liiketoiminnan malleihin sekä oikeanlaisiin hallintomenetelmiin. Tavoitteena on tarjota ihmisille, myös kaikille yritysten ja tutkimuslaitosten työntekijöille, parhaat mahdolliset edellytykset itsensä ja oma-aloitteellisuutensa kehittämiseen lahjakkuutensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tavoitteena on niin ikään mahdollistaa sellainen yhteiskunnallinen ympäristö, joka palvelee ja edistää heidän luomiskykyään. Nämä ovat tärkeitä sosiaalipolitiikan ja -tutkimuksen, perhepolitiikan, yritystoiminnan ja yleensä hallintokulttuurin kysymyksiä. Näillä aloilla tunnustetaan nykyään työ- ja perhe-elämän mielekkään tasapainon merkitys luovuudelle ja tuottavuudelle (65).

5.5

Väylät korkeakoulujen ja teollisuuden välillä. Tietämyksen siirron ja kokemustenvaihdon paras väline ovat alan ammattilaiset itse. Sen vuoksi on jo kauan pyritty lisäämään henkilökohtaisia yhteyksiä yhtäältä yliopistojen ja tutkimuslaitosten ja toisaalta teollisuuden välillä. Niitä tulisi ehdottomasti vahvistaa vaikeuksista ja esteistä huolimatta.

5.5.1

Valitettavasti toistaiseksi ei ole juurikaan onnistuttu (66) voittamaan moninaisia esteitä, joita ovat esimerkiksi työehtolainsäädäntö, nimityskulttuuri ja urakriteerit. Kun otetaan huomioon, että ongelmat ovat pääosin tiedossa, tulisi nyt pyrkiä uudestaan vaikuttamaan menettelyihin tai muuttamaan niitä sekä poistamaan palkkapoliittiset esteet. Tosin kysymys ei ole vain työehdoista ja hyvin erisuuruisista tuloista, vaan myös yrityskulttuurin eroista teollisuudessa ja tiedeyhteisössä. Vaikka osa eroista saattaakin olla luonnollisia, on kuitenkin tärkeä tehtävä lisätä huomattavasti henkilövaihtoa ja yhteistyötä.Komitea suosittaa, että asiaa alettaisiin pohtia uudelleen, jotta tähän tärkeään kysymykseen löydettäisiin myönteisiä ratkaisuja.

5.5.2

Rahoitusteknisten, vero-oikeudellisten ja vastuuoikeudellisten näkökohtien lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää yliopistojen ja elinkeinoelämän väliseen liikkuvuuteen. Komitea toistaa näin ollen suosituksensa luoda stipendi- ja tukijärjestelmä, jolla kannustetaan määräaikaista (esimerkiksi yhdestä kolmeen vuotta kestävää) vastavuoroista liikkuvuutta (johon sisältyy taattu oikeus palata edeltävälle uralle) teollisuuden ja tieteellisten laitosten välillä korkeakouluissa käytössä olevan ”sapattivuoden” tapaan. Tämä paitsi lisäisi vastavuoroista olosuhteiden tuntemusta ja ymmärtämystä sekä tietämyksen siirtämistä, avaisi myös luonnollisesti tilaisuuden pidempikestoiseen vaihtoon. Komitea on tosin tietoinen siitä, että tällaiset paluuprosessitkaan eivät ole ongelmattomia (67) kummallekaan osapuolelle, mutta tällaisen stipendin edut ovat niin suuret, että ongelmat täytyisi voida voittaa. Lisäksi vaihto voisi avata uusia uranäkymiä.

—

Perustutkimus — kuten kaikenlainen pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämistoiminta — menestyy, kun sen parissa saavutetut tulokset julkaistaan varhaisessa vaiheessa, jotta muut tutkijaryhmät voivat tarkistaa ne. Tämän lisäksi on hyödynnettävä yhteisvaikutusta, joka syntyy tiedeyhteisön välittömästä vastavuoroisesta yhteydenpidosta etenkin silloin, kun monet laboratoriot tekevät yhteistyötä yhteisessä tutkimus- ja kehittämisohjelmassa.

—

Myös julkisen sektorin on yleensä vaadittava rahoittamansa tutkimuksen tulosten julkaisemista oikeudenmukaisen tuen ja kilpailun takaamiseksi.

—

Yritysten on sitä vastoin — kilpailutilanteensa huomioon ottaen — käsiteltävä tuotekehittelynsä tuloksia luottamuksellisina ainakin siihen asti, kunnes uusi tuote on markkinakelpoinen.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/28

1.1

Kansalaisten Euroopassa yhteisön lainsäädännön ymmärrettävyys ja selkeys ovat tärkeitä. Euroopan parlamentti, ministerineuvosto ja komissio ovat sen vuoksi korostaneet tarvetta kodifioida usein muutettuja säädöksiä, ja ne ovat päättäneet toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä.

1.2

Käsillä oleva komission ehdotus on täysin kodifioinnin tavoitteen ja menettelysääntöjen mukainen. Näin ollen ETSK kannattaa ehdotusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/29

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena, että komissio on julkaissut tiedonannon viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksesta. Komitea pitää erityisen tervetulleena Euroopan komission lähtökohtaista ehdotusta säilyttää viinialan oma markkinajärjestely, jonka puitteissa voidaan toteuttaa ”perusteellisen uudistuksen” vaihtoehto.

1.2

Koska eurooppalaiset viinit ovat sekä sisämarkkinoilla että tärkeillä vientimarkkinoilla menettäneet markkinaosuuttaan kolmansien maiden ja erityisesti uuden maailman viineille, lainsäädäntöpuitteita on muutettava eurooppalaisten viinien kilpailukyvyn parantamiseksi ja markkinaosuuksien palauttamiseksi. Tässä yhteydessä komission tulisi ottaa uudistuksessa ja ulkomaankauppaa koskevissa säännöissä paremmin huomioon eurooppalaisen viinialan asema maailmanmarkkinoiden johtajana.

1.3

ETSK muistuttaa 27.–28. tammikuuta 1999 antamastaan lausunnosta (1), jossa komitea piti jo silloisia Euroopan komission uudistusehdotuksia riittämättöminä. Monet komitean — erityisesti kilpailukykyyn, interventiotoimiin, alueellisten erojen huomioimiseen ja tiedottamiseen liittyvistä — ehdotuksista ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia.

1.4

ETSK korostaa, että viini ja viininviljely ovat tärkeitä ja kiinteitä osia eurooppalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Viininviljely vaikuttaa monilla eurooppalaisilla viininviljelyalueilla sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön. Näin ollen komitea pitää tärkeänä, että uudistuksessa otetaan huomioon paitsi taloudelliset seuraukset myös vaikutukset työllisyyteen, yhteiskunnalliseen rakenteeseen, ympäristöön (erityisesti raivausohjelmat), kuluttajansuojaan ja terveyteen.

1.5

ETSK muistuttaa, että viininviljely tarjoaa Euroopan unionissa toimeentulon 1,5 miljoonalle yritykselle, joista suurin osa on pieniä perheyrityksiä, ja että se tarjoaa ainakin kausiluonteista työtä yli 2,5 miljoonalle työntekijälle. Tämän vuoksi komitea katsoo, että uudistuksessa on asetettava etusijalle sellaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti viininviljelijöiden tuloihin ja eurooppalaisen viininviljelyn työllistämismahdollisuuksiin.

1.6

ETSK katsoo, että Euroopan komission ehdotus, jonka mukaan viiniä tuottaville jäsenvaltioille myönnetään kansalliset määrärahat, edistää merkittävästi toissijaisuusperiaatteen toteuttamista ja alueellisten erojen huomioon ottamista. ETSK noudattaa näitä periaatteita ehdotuksissaan, jotka koskevat tukivälineiden jakautumista EU:n yhteisten toimien ja kansallisista määrärahoista toteutettavien toimien välillä, ja vastustaa viinin markkinapolitiikan uudelleenkansallistamiseen johtavia toimia.

1.7

ETSK odottaa, että komissio esittää konkreettisia ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla parannetaan kuluttajavalistusta ja menekinedistämistä sisä- ja vientimarkkinoilla.

2.1

Komission luettelee seuraavat uudistuksen tavoitteet: kilpailukyvyn parantaminen, eurooppalaisten viinien imagon vahvistaminen, entisten markkinaosuuksien palauttaminen ja uusien hankkiminen, sääntöjen yksinkertaistaminen, viininviljelyalueiden yhteiskunnallisen ja poliittisen roolin huomioonottaminen.

2.1.1

Komissio mainitsee tavoitteena myös markkinoiden tasapainon saavuttamisen, ja johtaa siitä tiettyjä toimenpiteitä, kuten laajan viinitarhojen raivaustarpeen.

2.2

Komissio analysoi asiakirjassaan nykyistä markkinatilannetta, kuvaa nykyisen YMJ:n ongelmia ja muotoilee sen perusteella toimenpiteitä.

2.3

Komissio on tarkastellut neljää mahdollista vaihtoehtoa EU:n viinin markkinajärjestelyn uudistamiseksi:

2.3.1

Komissio päätyy pohdintojensa perusteella siihen tulokseen, että näistä neljästä vaihtoehdosta perusteellinen uudistus tarjoaa eniten hyötyä ja että erityisen viinin markkinajärjestelyn säilyttäminen on tarpeen.

2.4

Komissio ehdottaa uudistuksen toteuttamista vaihtoehtoisesti yhdessä tai kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa viljelysäännökset poistettaisiin välittömästi (tai 1.8.2010) ilman siirtymäkautta. Toisessa vaihtoehdossa suoritettaisiin ennen viljelysäännösten poistamista laajoja raivaustoimia rakennemuutoksen toteuttamiseksi.

2.5

Euroopan komissio ehdottaa seuraavien toimenpiteiden välitöntä poistamista:

2.6

Komissio ehdottaa, että kullekin viiniä tuottavalle jäsenvaltiolle annettaisiin käyttöön talousarviomäärärahat, jotka lasketaan puolueettomin perustein. Näillä määrärahoilla jäsenvaltion tulisi rahoittaa tiettyjen toimenpiteiden joukosta valitsemansa toimenpiteet.

2.7

Euroopan komissio ehdottaa, että monet näistä sopeuttamis- ja rakennemuutostoimista toteutettaisiin maaseudun kehittämisen puitteissa ja että tähän tarkoitukseen siirrettäisiin määrärahoja erityisestä viinibudjetista toiseen pilariin.

2.8

Komissio ehdottaa, että nykyinen laatua koskeva sääntelykehys tarkistettaisiin perinpohjin tavoitteena kansainvälisten sääntöjen ja erityisesti WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen mukainen EY:n laatupolitiikka.

2.9

Komissio ehdottaa viininvalmistusmenetelmien vapauttamista ja erityisen huomion kiinnittämistä kansainvälisen viinijärjestön (OIV) sääntöihin.

2.10

Komissio haluaa kieltää viinin väkevöimisen sakkaroosin avulla ja samalla lopettaa rypäleen puristemehun käytöstä maksettavan tuen sekä laskea huomattavasti väkevöinnin enimmäistasoa pohjoisilla viininviljelyaloilla.

2.11

Komissio ehdottaa, että päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan ottamalla käyttöön yksi oikeudellinen kehys, jota sovelletaan kaikkiin viiniluokkiin ja niihin liittyviin merkintöihin.

2.12

Komissio aikoo ryhtyä noudattamaan vastuullista menekinedistämis- ja tiedotuspolitiikkaa. Tässä on tarkoitus hyödyntää kaikkia voimassa olevan lainsäädännön suomia mahdollisuuksia.

2.13

Komissio aikoo varmistaa, että viinijärjestelmän uudistus parantaa osaltaan viininviljelyn ja -valmistuksen ympäristövaikutuksia.

2.14

Komissio pitää tärkeänä että uusi YMJ on yhteensopiva WTO-sääntöjen kanssa. Tähän liittyy nykyisten interventiotoimien poistaminen, tuotujen rypäleen puristemehujen viiniyttämisen salliminen EU:ssa sekä EU:n ulkopuolelta tulevien viinien sekoittaminen yhteisön viineihin.

3.1

ETSK kannattaa pitkälti Euroopan komission esittämiä tavoitteita. Komitea pitää kuitenkin tiettyjä mukautuksia tarpeellisina.

3.1.1

ETSK muistuttaa aiemmassa lausunnossaan esittämistään tavoitteista:

3.1.2

ETSK pitää tarpeellisena tutkia perusteellisesti, voidaanko markkinoiden tasapainoa ylipäätään enää saavuttaa viinimarkkinoiden maailmanlaajuistumisen ja tehokkaiden ulkoisten suojatoimien poistamisen jälkeen.

3.1.3

Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota eurooppalaisten viinintuottajien kilpailukyvyn parantamiseen. Tavoitteena on oltava Euroopan talouden vahvistaminen, laatupyrkimysten tukeminen sekä markkinakehitysten ja kuluttajien toiveiden tarkempi noudattaminen.

3.1.4

Komitea pitää tarpeellisena konkretisoida taloudellisia tavoitteita ja täydentää niitä sosiaalisin ja työllisyyspoliittisin tavoittein. Tässä yhteydessä on pyrittävä ennen kaikkea viinitilojen tulotason parantamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten viininviljelijöiden kehitysmahdollisuuksiin. Samalla on otettava huomioon myös kokopäivätyöntekijöiden ja kausityöntekijöiden työllistämismahdollisuudet sekä parannettava mahdollisuuksia huolehtia asianmukaisesta palkkatasosta.

3.1.5

Komitea suhtautuu kielteisesti — esimerkiksi uusien viininvalmistusmenetelmien hyväksymiseen liittyvän — toimivallan siirtämiseen ministerineuvostolta komissiolle, koska komissio ei ole ajanut riittävän hyvin eurooppalaisten viinintuottajien etuja kahdenvälisiä sopimuksia koskevissa neuvotteluissa.

3.1.6

Komitea katsoo, että määrärahoja tulee lisätä nykyisestä, jotta voidaan ottaa huomioon kahden uuden tuottajamaan liittyminen Euroopan unioniin.

3.2

ETSK pitää tarpeellisena komission analyysin ja siitä johdettujen toimenpiteiden perusteellista tarkistusta, koska markkinaosapuolet ja riippumattomat järjestöt kyseenalaistavat analyysin.

3.2.1

Komitea katsoo, että markkinoita tulisi tarkastella yksityiskohtaisemmin ja laajemmin, jotta viinimarkkinoiden järjestelyn perustaksi voitaisiin kerätä tarkempia tietoja tuotannosta, kaupasta ja kulutuksesta. Tähän asti käytetyt kokonaistiedot ovat merkittäviä mutta riittämättömiä. Tarvitaan myös ajankohtaisia tietoja tuotantorakenteen, myyntikanavien ja kuluttajatottumusten muutoksista.

3.2.2

Komission väite rakenteellisen ylijäämän lisääntymisestä on tarkastettava. Komitea muistuttaa, että varastojen lisääntymisessä on otettava huomioon myös laatuviinien tuotannon kasvu.

3.3

ETSK varaa itselleen oikeuden tutkia näitä neljää mahdollisuutta perusteellisesti, mutta yhtyy alustavan analyysin perusteella komission valintaan. Perusteellisen uudistuksen toteutusta on kuitenkin muutettava.

3.3.1

Komitea pitää Euroopan komission ehdotusta säilyttää viinialan oma markkinajärjestely hyvin tervetulleena. Viinin markkinajärjestelyssä on otettava huomioon kaikki markkinajärjestelyn näkökohdat, jotka ulottuvat valmistuksesta kulutukseen ja liittyvät erityisesti kuluttajansuojaan, kansanterveyteen ja kuluttajavalistukseen.

3.4

ETSK kannattaa viinialan uuden markkinajärjestelyn voimaantuloa vuonna 2008. ETSK pitää kuitenkin tarpeellisena määritellä siirtymäkausi, joka antaisi tiloille mahdollisuuden sopeutua tarvittaessa asteittain uusiin olosuhteisiin.

3.4.1

ETSK vastustaa ehdottomasti sitä, että yli kolmannes määrärahoista käytetään raivausohjelmaan, kun kyseisille varoille voi olla tarvetta markkinatoimenpiteiden tai kilpailukyvyn lisäämiseen tähtäävien toimien rahoittamisessa. Komitea tunnustaa kuitenkin raivauksen markkinajärjestelyn välineeksi (katso jäljempänä), jota tulisi tarjota viininviljelyalueille vapaaehtoisena toimenpiteenä yhteisön kokonaispuitteissa.

3.4.2

Komitea vastustaa istutussääntöjen täysimääräistä vapauttamista, koska se vaarantaisi viinin markkinauudistuksen taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöpoliittiset ja maisemahoidolliset tavoitteet. Viininviljelyn siirtämistä perinteisiltä viinialueilta kustannustehokkaammin viljeltäville aloille ei voida tukea. Mikäli eurooppalaisia viljelysäännöksiä ja siihen liittyvää uusien viljelmien istutuskieltoa ei aiota jatkaa, on luotava kehykset, joiden perusteella viinialueet voivat jatkaa tai mukauttaa viljelysäännöksiään viinin eurooppalaisen markkinajärjestelyn tavoitteiden mukaisesti.

3.4.3

Komitea pitää valitettavana, että komissio ei tue puheitaan ”markkinaosuuksien palauttamisesta” asianmukaisin toimin perusteellisen uudistuksen muotoilun yhteydessä. Puutetta on välineistä ja toimenpiteistä, joilla näitä kannatettavia tavoitteita voitaisiin toteuttaa.

3.5

ETSK muistuttaa aiemmasta vaatimuksestaan, jonka mukaan interventiotoimet on poistettava keinotekoisena ylituotannon poistokanavana, ja kannattaa tähän liittyviä komission ehdotuksia.

3.5.1

Komitea suosittelee, että tiloille, jotka haluavat lopettaa tuotantonsa kokonaan tai osittain, tarjottaisiin raivausta vapaaehtoisena toimenpiteenä ja osana viininviljelyalueilla toteutettavaa rakenteellista, sosiaalisia näkökohtia sisältävää ohjelmaa.

3.5.2

Komitea ei pidä interventiotoimenpiteiden välitöntä lopettamista hyväksyttävänä. Komitea suosittelee sen sijaan, että siirtymäaikana 2008–2010 kansallisissa rahoituspuitteissa voitaisiin mahdollistaa

3.5.3

ETSK pitää tärkeänä, että säilytetään sivutuotteiden poistovelvollisuus, jotta voidaan varmistaa viinituotteiden laatu ja välttää mahdollisia väärinkäytöksiä.

3.5.4

Komitea katsoo, että kansallisten määrärahojen puitteissa tulee suunnitella kriisien ennaltaehkäisytoimia, jotka perustuvat tuottajien yhteisvastuuseen.

3.5.5

Komitea pitää tarpeellisena ottaa käyttöön uusia tulevaisuuteen tähtääviä välineitä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisia välineitä ovat mm.

3.5.6

Komitea korostaa, että markkinajärjestelyn välineiden on tuotettava hyötyä ensisijaisesti niille tahoille, jotka haluavat kehittää viininviljelyä Euroopassa eteenpäin, eikä niille viljelijöille, jotka haluavat jostain syystä lopettaa toimintansa.

3.6

ETSK pitää ehdotusta tervetulleena, sillä se vastaa komitean vaatimusta, jonka mukaan viinialalla on otettava paremmin huomioon alueelliset erot ja toteutettava entistä johdonmukaisemmin toissijaisuusperiaatetta. On kuitenkin säilytettävä johdonmukaiset ja riittävät yhteisön puitteet, jotta vältetään uudelleenkansallistaminen ja säilytetään unionin viinialan eurooppalainen luonne.

3.6.1

Komitea vaati jo aiemmassa lausunnossaan (CES 68/99), että jäsenvaltioiden tulisi itse voida päättää, mitkä toimenpiteet ne valitsevat viininviljelyalueilleen mukauttamisohjelmasta. Tässä yhteydessä suuri merkitys on tuottajajärjestöillä, alan liitoilla ja asianomaisia tavoitteita ajavilla instituutioilla.

3.6.2

ETSK muistuttaa vaatineensa erityistä ohjelmaa epäsuotuisten viininviljelyalueiden tukemiseksi, esimerkiksi erilaisilla rinteillä tapahtuvan viljelyn edistämiseksi. Myös äärimmäisistä ilmasto-olosuhteista kärsivien alueiden tulisi voida hyötyä kyseisestä ohjelmasta.

3.6.3

ETSK kannattaa laajaa toimenpideluetteloa, joka ei rajoittuisi pelkästään komission ehdotuksiin. Komitea viittaa aiempaan lausuntoonsa (CES 68/99), jossa se jo vaati kellaroinnin ja markkinoinnin edistämisohjelman huomattavaa laajentamista.

3.6.4

ETSK katsoo lisäksi, että kansallisista määräahoista on rahoitettava keskenään johdonmukaisia ja yhdennettyjä toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa niiden mahdollisimman suuri tehokkuus. Nämä toimenpiteet on siksi liitettävä alan eri suunnitelmiin aina viinitilalta jalostuksen kautta tuotteen markkinoille saattamiseen. On myös rahoitettava toimenpiteitä, jotka mahdollistavat sen, että tuottajat voivat hallinnoida yhteisvastuullisesti vaihtoehtoisten markkinoiden mahdollisuuksia ja hyödyntämistä. ETSK katsoo, että viinintuottajien organisaatioiden tulee olla keskeisessä asemassa tällaisten suunnitelmien hallinnoinnissa.

3.6.5

Kansallisten määrärahojen budjetti tulisi jakaa — kuten jo rakennemuutoksenkin yhteydessä tehtiin — viinitarhojen perusteella. Siirtymäaikana on varattava riittävästi määrärahoja päättyviin markkinamekanismeihin, jotta niitä tähän asti käyttäneet yritykset voivat sopeutua asteittain uusiin olosuhteisiin.

3.6.6

Kansallisiin määrärahoihin liittyvät välineet tulisi määritellä viinin YMJ:n puitteissa. Jäsenvaltioiden tehtävänä on valita oman (viinitarhoihin perustuvan) määrärahaosuutensa puitteissa asianmukaiset toimet viininviljelynsä kilpailukyvyn lisäämiseksi. Ohjelmista on ilmoitettava unionille. Vastuu niiden asianmukaisesta toteuttamisesta on jäsenvaltioilla.

3.6.7

Komitea ehdottaa seuraavaa tukivälineiden jakoa EU:n yhteisten toimenpiteiden ja kansallisilla määrärahoilla toteutettavien toimenpiteiden välillä:

3.6.7.1

EU:n toimenpiteet:

3.6.7.2

Kansalliset määrärahat:

3.7

Komitea on korostanut lukuisissa lausunnoissa toisen pilarin merkitystä maaseudun ja siis myös eurooppalaisten viininviljelyalueiden tulevan kehityksen kannalta.

3.7.1

Tämän lähtökohtaisen tavoitteen huomioon ottaen komitea katsoo, että viinialan erityisongelmien ratkaisemiseksi viinin markkinauudistuksen puitteissa esille nostetut toimenpiteet tulisi rahoittaa kokonaisuudessaan viinibudjetista. Tässä yhteydessä budjettia ei saa pienentää leikkauksin eikä määrärahojen siirroilla.

3.8

Koska kyseisillä komission ehdotuksilla on erittäin kauaskantoiset vaikutukset ja niiden avulla on viime kädessä tarkoitus poistaa nykyinen laatujärjestelmä, ETSK odottaa, että Euroopan komissio esittää simulaatiomalleja, jotka osoittavat, millä tavoin kyseiset ehdotukset vaikuttavat viinialan markkinauudistuksen tavoitteisiin — sekä kilpailukyvyn parantamisen ja laadun edistämisen että kuluttajansuojan osalta.

3.8.1

ETSK vaatii, että ennen keskusteluja voimassa olevan eurooppalaisen laatujärjestelmän muuttamisesta toteutetaan WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen velvoitteet ja etenkin alkuperämerkintöjä suojaava rekisteri.

3.9

ETSK:n mielestä ehdotukset luovat ristiriitoja, jotka on ratkaistava.

3.9.1

Komitea pitää ehdottoman tarpeellisena luoda viini-tuotteelle kansainvälisesti hyväksytty määritelmä. Tähän liittyy myös hyväksyttyjen valmistusmenetelmien määrittely.

3.9.2

Kaikkien maailmalla sallittujen menetelmien hyväksyminen on ristiriidassa kansainvälisen viinijärjestön (OIV) sääntöjen tiukemman noudattamisen kanssa.

3.9.3

Komitea toivoo, että viininvalmistusmenetelmien mukauttaminen OIV:n sääntöihin sisällytettäisiin aiempaa johdonmukaisemmin kahdenvälisten ja kansainvälisten kauppasopimusten strategisiin tavoitteisiin.

3.9.4

Komitea vastustaa ehdotusta sallia Euroopassa viinin valmistaminen tuodusta rypäleen puristemehuista ja kolmansien maiden tuotteiden sekoittaminen eurooppalaisiin viineihin.

3.10

ETSK vaatii vuonna 1999 antamassaan lausunnossa, että Euroopan unionin viininviljelyalueiden erilaiset sijainnit sekä ilmasto- ja sääolot on otettava huomioon. Aihe on hyvin arkaluonteinen ja on varottava, että sen käsittely ei johda eurooppalaisen viinialan jakautumiseen tai peräti uudistusehdotusten pysäyttämiseen.

3.10.1

Näin ollen ETSK ottaa komission ehdotusten arvioinnissa huomioon aiemman lausuntonsa, komission esittämät analyysit, viininvalmistusmenettelyiden ehdotetun vapauttamisen ja viininvalmistusmenettelyiden tunnustamisen kahdenvälisissä sopimuksissa ja tarkastelee niitä myös uudistustavoitteiden ja erityisesti kilpailukyvyn lisäämisen ja tuotantokustannusten vähentämisen valossa. Tarkasteltuaan komission ehdotuksen etuja ja haittoja komitea kannattaa sakkaroosin käyttöä sekä rypäleen puristemehun tukemista koskevien säännösten periaatteellista jatkamista.

3.11

ETSK pitää kyseisiä ehdotuksia erittäin monitahoisina ja odottaa Euroopan komissiolta ehdotettujen muutosten aiheuttamien vaikutusten huolellista simulointia.

3.11.1

ETSK muistuttaa, että nimityssäännöksiä muutettiin vasta äskettäin vuosikausia kestäneiden keskusteluiden jälkeen. Komitea kehottaa komissiota esittämään mahdolliset uudet näkökohdat, joita ei juuri päättyneissä keskusteluissa ole otettu huomioon.

3.11.2

Komitea pitää tervetulleena päällysmerkintäsääntöjen yksinkertaistamista silloin, kun se parantaa kuluttajien tiedonsaantia. Tällaiset muutokset eivät kuitenkaan saa kasvattaa kilpailuvääristymien tai kuluttajien harhauttamisen vaaraa eivätkä siten lisätä oikeusprosesseja. Tästä seuraa myös tarve tarkastaa komission ehdotus, jonka mukaan voitaisiin ryhtyä ilmoittamaan rypälelaji ja satovuosi myös sellaisten yksinkertaisten pöytäviinien kohdalla, joille on asetettu paikallisviinejä ja tma-laatuviinejä alhaisemmat vaatimukset.

3.11.3

Komitea muistuttaa, että Euroopan unionin laajentuessa myös kielten määrä kasvaa, mikä voi aiheuttaa kauppaesteitä, kuten nyt on tapahtunut sulfiittien merkitsemisen suhteen. Tämän vuoksi pakollisten tietojen, esimerkiksi ainesosien, ilmoittaminen päällysmerkinnöissä on voitava tehdä yleisesti ymmärrettävissä olevien symbolien avulla.

3.12

ETSK vaatii jo aiemmassa lausunnossaan (CES 68/99), että kohtuullisen viininkulutuksen terveydellistä hyötyä ja alkoholin väärinkäytön vaaroja koskeva tiedotus tulisi nostaa tärkeäksi osaksi viinin markkinajärjestelyä.

3.12.1

Koska Euroopan komission ehdotukset ovat hyvin epämääräisiä, ETSK kehottaa komissiota ehdottamaan kuluttajavalistuksen ja menekinedistämisen parantamiseen sisä- ja vientimarkkinoilla tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä, jotka ylittävät nykyiset riittämättömät lainsäädäntöpuitteet ja soveltuvat markkinaosuuksien palauttamiseen tai lisäämiseen.

3.12.2

Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tiedotukseen, joka koskee kohtuullisen viininkulutuksen etuja osana terveystietoisia ravintotottumuksia ja nykyaikaista elämäntapaa.

3.12.3

Jo vuosien ajan havaittavissa ollut ulkokauppataseen heikentyminen on pysäytettävä ja tasetta on parannettava huomattavasti vienninedistämisohjelmien avulla.

3.13

ETSK vaati jo aiemmassa lausunnossaan (CES 68/99) ympäristökysymysten laajempaa tarkastelua.

3.13.1

Viininviljelyalueet muodostavat yleensä ainutlaatuisen kulttuurimaiseman, jota viininviljelijöiden on hoidettava ympäristöä säästävillä viljelymenetelmillä. Viininviljely on oleellinen osa kokonaisten alueiden kulttuuria, ja niiden taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen olemassaolo perustuu viininviljelyyn.

3.13.2

Näin ollen uudistuksessa on otettava laajasti huomioon ympäristö, sosiaalinen rakenne, perusrakenteet, talous ja elämänarvot.

3.14

ETSK vastustaa jo aikaisemmassa lausunnossaan (CES 68/99) kolmansien maiden tuontien sekoittamista EU-tuotteiden kanssa ja viinien valmistamista EU:hun tuoduista tuotteista, koska ne aiheuttaisivat haittoja EU:n viinintuottajille ja tuottaisivat kuluttajiin kohdistuvia väärinkäytösten vaaroja. Komitea pahoittelee samassa yhteydessä, että komissio ei ollut esittänyt ehdotuksia, joilla voitaisiin vahvistaa EU:n viinien kilpailukykyä kansainvälisessä kaupassa ja erityisesti vientimarkkinoilla. Komitea vahvistaa uudelleen tämän kritiikin viinin YMJ:n tulevan uudistuksen yhteydessä.

3.14.1

Aiempien analyysiensä valossa ETSK vaatii, että komissio ottaa viinin YMJ:n uudistuksessa ja erityisesti ulkomaankauppaa koskevissa säännöissä paremmin huomioon eurooppalaisen viinialan aseman maailmanmarkkinoiden johtajana.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/35

1.1

ETSK:n mielestä ehdotus muuttaa maaseuturahastosta annetun asetuksen kahta artiklaa on neuvoston rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013 tekemän päätöksen looginen seuraus. Koheesion edistämiseen tarkoitetuista rahastoista myönnettävien määrärahojen yhteydessä on järkevää ottaa eriytetysti huomioon jäsenvaltion taloudellinen suorituskyky. Portugalille myönnettävä poikkeus kansallisen osarahoituksen vaatimuksesta on kuvatussa tilanteessa hyväksyttävä.

1.2

ETSK kehottaa komission ehdotuksesta antamassaan lausunnossa myös pohtimaan huolellisesti Eurooppa-neuvoston tekemää päätöstä maaseuturahastovarojen leikkaamisesta sekä eräiden valtioiden kanssa sovittuja erityisjärjestelyjä maaseudun kehittämiseen myönnettävien tukien määrän ja rakenteen osalta.

2.1.1

EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet pääsivät 19. joulukuuta 2005 kuukausia kestäneiden neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrykseen EU:n rahoituskehyksestä vuosiksi 2007–2013. Euroopan parlamentin, neuvoston ja Euroopan komission 14. kesäkuuta 2006 tekemällä toimielinten välisellä sopimuksella täytäntöönpannussa kompromississa vahvistetaan yksittäisten otsakkeiden määrärahojen ohella eräitä lisämääräyksiä.

2.2.1

Eräät kyseisistä määräyksistä koskevat maaseudun kehittämisen tukea, josta säädetään 20. syyskuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen.

2.2.2

Joulukuussa 2005 vahvistetut määräykset on nyt komission ehdotuksesta tarkoitus sisällyttää asetukseen (EY) N:o 1698/2005 (maaseuturahastosta annettu asetus). Tarkasteltavassa komission ehdotuksessa käsitellään näin ollen maaseuturahastosta annetun asetuksen muuttamista, jotta joulukuussa 2005 sovitun rahoituskehyksen kanssa nyt ristiriidassa olevat asetuksen tekstikohdat voidaan mukauttaa rahoituskehyksen muotoiluihin.

3.1.1

Euroopan komission tarkoituksena on tarkasteltavan ehdotuksen avulla sovittaa yhteen maaseuturahastosta annettu asetus ja neuvoston 19. joulukuuta 2005 tekemä, rahoitusnäkymiä 2007–2013 koskeva päätös. Kahta maaseuturahastosta annetun asetuksen artiklaa on määrä muuttaa. Suunnitellut muutokset koskevat 69 artiklaa (6 kohta) ja 70 artiklaa.

3.2.1

Maaseuturahastosta annetussa nykyisessä asetuksessa rajoitetaan yhdelle jäsenvaltiolle koheesion edistämiseen tarkoitetuista rahastoista vuosittain myönnettävät kokonaismäärärahat (maaseuturahaston määrärahat mukaan lukien) korkeintaan neljään prosenttiin kulloisenkin jäsenvaltion BKT:stä (maaseuturahastosta annetun asetuksen 69 artiklan 6 kohta). Rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013 koskevassa neuvoston päätöksessä (kohdassa 40) rajoitetaan koheesion edistämiseksi rahastoista vuosittain myönnettävät määrärahat asukasta kohti lasketun keskimääräisen BKTL:n (bruttokansantulon) perusteella 3,2380–3,7893 prosenttiin BKT:stä.

3.3.1

Rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013 koskevassa neuvoston päätöksessä esitetään laskennasta teknisiä lisämääräyksiä. Määrärahojen enimmäismäärää on tarkoitus alentaa 0,09 prosenttia bruttokansantuotteesta kultakin 5 prosenttiyksikön lisäykseltä asukasta kohti lasketussa, vuosien 2001–2003 keskiarvona ilmaistussa bruttokansantulossa verrattuna EU:n 25 jäsenvaltion keskiarvoon.

3.3.2

Asiaa on määrä tarkistaa vuonna 2010. Jos tässä yhteydessä todetaan, että tietyn jäsenvaltion kumulatiivinen bruttokansantuote vuosina 2007–2009 poikkeaa yli viisi prosenttia arvioidusta kumulatiivisesta bruttokansantuotteesta (valuuttakurssimuutoksista johtuvat syyt mukaan luettuina), kyseiselle jäsenvaltiolle kyseisellä jaksolla myönnettyjä määrärahoja mukautetaan vastaavasti. Mukautusten positiivinen tai negatiivinen kokonaisnettovaikutus saa kuitenkin olla enintään kolme miljardia euroa.

3.3.3

Lisäksi esitetään säännöksiä Puolan zlotyn arvon asianmukaiseksi huomioon ottamiseksi.

3.4.1

Maaseuturahastosta annetun asetuksen 70 artiklassa säädetään, että maaseuturahaston määrärahoja myönnetään ainoastaan tukena ja että ne edellyttävät (vaihtelevan suuruista) kansallista osarahoitusta. Joulukuussa 2005 sovitussa rahoituskehyksessä myönnetään kuitenkin Portugalille maaseudun kehittämisen yhteydessä 320 miljoonan euron määrärahat, jotka eivät edellytä kansallista osarahoitusta (kohta 63). Järjestely on komission ehdotuksen mukaan määrä sisällyttää maaseuturahastosta annetun asetuksen 70 artiklaan. Kyseisen artiklan 4 kohta sisältää poikkeussäännöksen, jonka mukaan maaseuturahaston osuutta voidaan nostaa 85 prosenttiin syrjäisimmillä alueilla sekä pienillä Egeanmeren saarilla. Kyseiseen kohtaan on nyt tarkoitus sisällyttää poikkeussäännös, jonka mukaan Portugalilta ei edellytetä maaseuturahastosta myönnettyjen 320 miljoonan euron yhteydessä kansallista osarahoitusta.

4.1.1

ETSK painottaa, että oikeudellisten perustojen on ehdottomasti oltava yhdenmukaisia. Komission ehdotus, jolla pyritään muuttamaan asetusta (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen, on neuvoston rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013 tekemän päätöksen looginen seuraus. Komission ehdotuksen teksti vastaa neuvoston joulukuussa 2005 tekemiä päätöksiä ja nivoutuu kiinteästi maaseuturahastosta annetun asetuksen rakenteeseen.

4.2.1

Ehdotetun asetuksen ansiosta Euroopan parlamentilla, Euroopan komissiolla sekä alueiden komitealla ja ETSK:lla on nyt tilaisuus ilmaista kantansa rahoitusnäkymiä koskevien neuvoston päätösten sisältöön edellyttäen, että päätökset eivät jo sisälly toimielinten väliseen sopimukseen.

4.3.1

ETSK on aina kannattanut tavoitteita, joiden avulla pyritään vahvistamaan taloudellista ja sosiaalista koheesiota EU:ssa sekä kaventamaan alueiden välisiä kehityseroja. Lähentymistavoite on tärkeä osa koheesiopolitiikkaa, ja sen mukaan heikoimmin kehittyneitä ja alueita voidaan tuoda lähemmäs EU:n keskiarvoa tukemalla kasvua edistäviä olosuhteita ja tekijöitä.

4.3.2

ETSK muistuttaa, että koheesiopolitiikkaa harjoitetaan rahastojen (Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, Euroopan sosiaalirahasto ESR ja koheesiorahasto) avulla ja että tukikelpoisuus riippuu alueen taloudellisesta suorituskyvystä ja sijainnista. Alueet, joiden alueellinen BKT on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta, ovat lähentymistavoitteiden puitteissa tukikelpoisia, kun taas kaikki muut alueet voivat saada tukea kilpailukyky- ja työllisyystavoitteiden yhteydessä. 25:n jäsenvaltion EU:ssa 86 aluetta 18:ssa jäsenvaltiossa kuuluu ns. lähentymisalueisiin. Lähentymisalueita on yhdeksässä kymmenestä uudesta EU:n jäsenvaltiosta (muissa paitsi Kyproksessa) sekä Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Portugalissa, Belgiassa, Itävallassa, Kreikassa ja Italiassa.

4.3.3

ETSK on tyytyväinen säännöksiin, joissa jäsenvaltion taloudellinen suorituskyky otetaan eriytetysti huomioon laskettaessa myönnettävien koheesiovarojen ylärajaa. Tuen eriyttäminen kiinteän neljän prosentin ylärajan soveltamisen sijaan on lähentymisperiaatteen mukaista ja mahdollistaa tukirakenteen, jonka avulla heikoimmin kehittyneille jäsenvaltioille voidaan myöntää suhteellisesti enemmän tukea. Näin ollen maan taloudellisesta suorituskyvystä riippuva yläraja on myös järkevä.

4.4.1

Yhteisen maatalouspolitiikan ”toinen pilari”, maaseudun kehittäminen, on ETSK:n mielestä erittäin tärkeä politiikanala, jonka merkitys on viime vuosina oikeutetusti kasvanut ja tulee kasvamaan edelleen. Tämä näkyy myös komission ja jäsenvaltioiden kannanotoissa. Poliittiset aiejulistukset eivät kuitenkaan vastaa lainkaan ”toisen pilarin” rahoitusta rahoituskaudella 2007–2013. ETSK pitää asiaa erittäin kielteisenä ja tarkastelee kysymystä myöhemmin soveltuvassa yhteydessä.

4.4.2

Rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007–2013 koskeneissa neuvotteluissa useat valtiot onnistuivat sopimaan erityisjärjestelyistä maaseudun kehittämiseen myönnettävien tukien määrän ja rakenteen osalta. Maaseudun kehittämiseen kaikkiaan varatuista 69,75 miljardista eurosta myönnettiin erikseen 4,07 miljardia euroa kahdeksalle maalle. Itävalta saa 1,35 miljardia euroa, Ruotsi 820 miljoonaa euroa, Irlanti ja Italia kumpikin 500 miljoonaa euroa, Suomi 460 miljoonaa euroa, Portugali 320 miljoonaa euroa, Ranska 100 miljoonaa euroa ja Luxemburg 20 miljoonaa euroa. ETSK panee merkille, että tällainen määrärahojen odottamaton jako on poliittinen myönnytys, joka kuitenkin heijastaa sekä sitoutuneisuutta maaseudun kehittämiseen että maaseudun kehittämisen merkitykseen kyseisissä maissa. ETSK katsoo, että neuvottelujen perusteella tehtävää näin laajamittaista ja epätavallista määrärahojen jakoa koskevien periaatteellisten ongelmien ohella on myös olemassa maaseudun kehittämispolitiikan eriytymisen vaara, joka johtuu yksittäisille jäsenvaltioille myönnetyistä erisuuruisista määrärahoista ja jäsenvaltioiden eriasteisesta sitoutumisesta.

4.4.3

ETSK ottaa huomioon jo Portugalin maatalouden tilannetta koskevassa Euroopan komission kertomuksessa (KOM(2003) 359 lopullinen, 19.6.2003) esiin tuodun Portugalin vaikean tilanteen ja hyväksyy neuvoston sopiman järjestelyn, jonka mukaan Portugalilta ei edellytetä maaseuturahastosta myönnettyjen 320 miljoonan euron yhteydessä kansallista osarahoitusta. Kansallisen osarahoituksen periaate maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen määrärahojen yhteydessä on oikea, mutta ei dogmi. ETSK tarkastelee myös tulevaisuudessa kriittisesti osarahoituksen määrää ja rakennetta yksittäistapauksissa sekä sitä koskevia poikkeuksia.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/37

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen muuttaa väittämistä annetun asetuksen 25 artiklaa, joka käsittelee komiteamenettelyä, jota on noudatettava asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien toimien toteuttamiseksi.

1.2

Komitea tukee ehdotusta, että 25 artiklaan liitetään 3 ja 4 kohta, sillä niissä säädetään valvonnan käsittävän uuden sääntelymenettelyn soveltamisesta hyväksyttäessä laajakantoisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muuttaa väittämistä annetun asetuksen muita kuin keskeisiä osia. Muutos on tarpeellinen kyseessä olevissa kohdissa säädetyn menettelyn täydentämiseksi.

1.3

ETSK pitää hyväksyttävänä valvonnan käsittävän uuden sääntelymenettelyn soveltamista väittämistä annetun asetuksen asiaankuuluviin artikloihin, sillä uusi menettely on aikaisempaa selkeämpi ja tehokkaampi.

1.4

ETSK uskoo, että väittämistä annettua asetusta, jokakattaa elintarvikkeiden merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa käytettävät ravitsemus- ja terveysväittämät, olisi ryhdyttävä soveltamaan viipymättä. ETSK korostaa olevan tärkeää varmistaa, että uuden sääntelymenettelyn soveltaminen väittämistä annetun asetuksen tiettyihin artikloihin ei synnytä liian pitkiä menettelyjä, jotka hankaloittaisivat asetuksen tehokasta ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa.

1.5

ETSK katsoo ja toteaa, että komission olisi tulevaisuudessa käsiteltävä sääntelyjärjestelmän yksinkertaistamista elintarviketurvallisuuden ja kuluttajansuojan osalta. ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen tarkistaa ja ajantasaistaa elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa EU-lainsäädäntöä (1) ja korostaa, että sääntelyn parantamisen yhteydessä on tärkeää yksinkertaistaa ja selkeyttää merkintöjä koskevia nykyisiä säännöksiä.

1.6

ETSK suhtautuu myönteisesti kaikkien sellaisten eurooppalaisten sääntelyjärjestelmien käyttöönottoon, jotka sekä parantavat kuluttajansuojaa että edistävät sisämarkkinoiden harmonisointia ja niiden tehokasta toimintaa.

2.1

Neuvosto on pyytänyt ETSK:ta laatimaan lausunnon ehdotuksesta muuttaa elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o …/… (väittämistä annettua asetusta (2)), jotta se saadaan yhteneväiseksi neuvoston uuden päätöksen 2006/512/EY kanssa, jolla muutetaan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehtyä päätöstä 1999/468/EY (komiteamenettelystä tehty päätös). Neuvoston päätöksellä 2006/512/EY päätökseen 1999/468/EY lisättiin uusi komiteamenettely, valvonnan käsittävä uusi sääntelymenettely, sillä mainitulla päätöksellä on säädetty vain rajoitettu määrä menettelyjä, joita voidaan noudattaa tätä toimivaltaa käytettäessä.

2.2

Väittämistä annettu asetus kattaa elintarvikkeiden merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa käytettävät ravitsemus- ja terveysväittämät. Siinä viitataan aina sääntelymenettelyyn komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä, ja sen vuoksi asetusta on tarvittavin osin muutettava siten, että se sisältää neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisen valvonnan käsittävän uuden sääntelymenettelyn.

3.1

Komitea suhtautuu periaatteessa myönteisesti komission ehdotukseen soveltaa valvonnan käsittävää uutta sääntelymenettelyä hyväksyttäessä laajakantoisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muuttaa väittämistä annetun asetuksen muita kuin keskeisiä osia.

3.2

ETSK katsoo, että väittämistä annettu asetus annetaan aikana, jolloin ravintoa ja terveysongelmia koskevan tietoisuuden myötä syntyy tarve tarjota kuluttajille tarkkaa ja olennaista tietoa. Komitea toteaa, että väittämistä annetun asetuksen menestyminen edellyttää korkealaatuista kuluttajasuojaa ja samalla kuluttajan valinnanmahdollisuuksien parantamista siten, että kotimaiset ja tuontituotteet ovat turvallisia ja niissä on tarkat ja selkeät merkinnät.

3.3

Väittämistä annettu asetus täydentää direktiivin 2000/13/EY yleisiä säännöksiä, joissa kielletään sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa kuluttajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan sairauksia hoitavia ominaisuuksia. Lisäksi asetuksessa on erityismääräyksiä ravitsemus- ja terveysväittämien käytöstä. Komitea katsoo, että asetus on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen, ja se olisi syytä panna täytäntöön viipymättä, sillä terveiden elämäntapojen ja ruoan väliseen suhteeseen kiinnitetään yleisesti yhä enemmän huomiota, ja on yhä enemmän tarvetta tiedolle, jonka avulla kuluttajat voivat tehdä ”terveitä valintoja”.

3.4

ETSK katsoo, että komission tulisi sääntelyjärjestelmän lisäksi tukea kansanterveysohjelmansa kautta terveyttä ja ravitsemusta koskevia tiedotuskampanjoja.

4.1

ETSK pitää keskeisinä muutoksia väittämistä annetun asetuksen 25 artiklaan, joka käsittelee komiteamenettelyä, jota on noudatettava hyväksyttäessä laajakantoisia toimenpiteitä, joilla muutetaan yhteispäätösmenettelyllä hyväksytyn säädöksen muita kuin keskeisiä osia.

4.2

ETSK katsoo, että 25 artiklan uudet kohdat viittaavat keskeisemmin ja yksityiskohtaisemmin neuvoston päätöksen 1999/468/EY asiaankuuluviin artikloihin ja tekevät menettelystä tehokkaamman lujittamalla sääntelykomitean täytäntöönpanovaltuuksia. Erityisesti todetaan, että uusissa kohdissa määritellään tarkemmin komissiolle siirretyt valtuudet ja korostetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston roolia toimenpiteiden hyväksyntää edeltävässä valvonnassa.

4.3

ETSK tukee ehdotusta, että 25 artiklaan liitetään 3 ja 4 kohta, joilla komission täytäntöönpanovallan käyttöön lisätään uusi menettelytyyppi. Uuden menettelytyypin ansiosta parlamentti tai neuvosto voi vastustaa sellaisia toimenpide-ehdotuksia, jotka ylittävät komission täytäntöönpanovaltuudet tai ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden vastaisia.

4.4

Komitea on tyytyväinen mahdollisuuteen lyhentää tai pidentää menettelyn määräaikoja asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa (päätöksen 1999/468/EY 5a artikla sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY).

4.5

ETSK pitää hyväksyttävänä väittämistä annetun asetuksen muutosta, jonka tarkoituksena on valvonnan käsittävän uudensääntelymenettelyn soveltaminen asetuksen niihin artikloihin, jotka edellyttävät komiteamenettelystä tehdyn päätöksen (neuvoston päätös 1999/468/EY) 5 artiklan (sääntelymenettely) mukaisia toimia.

4.5.1

Komitea katsoo, että muutos on myönteinen ja tehokas toimenpide, sillä sen ansiosta valvonnan käsittävää uutta sääntelymenettelyä sovelletaan määriteltäessä ravitsemus- ja terveysväittämien käytön yleisiä ehtoja.

4.5.2

Komitea uskoo, että muutos auttaa osaltaan varmistamaan korkeatasoisen kuluttajansuojan säilymisen silloin, kun sovelletaan väittämistä annettua asetusta, ja erityisesti silloin, kun määritellään erityisiä ravintosisältöprofiileja, joita elintarvikkeiden tai tiettyjen elintarvikeluokkien on vastattava, jotta ravitsemus- tai terveysväittämiä voidaan esittää.

4.5.3

ETSK korostaa, että kuluttajaryhmiä sekä elintarvikealan toimijoita ja niiden edustajia on tärkeää kuulla silloin, kun määritellään tai ajantasaistetaan ravitsemus- ja terveysväittämien käytön yleisiä ehtoja, ja silloin, kun muutetaan sallittujen väittämien luettelon sisältävää liitettä.

4.6

ETSK suosittaa, että komissio harkitsisi tulevaisuudessa, tulisiko terveyskysymyksiin liittyvien ravitsemusväittämien (3) tieteellisen perustan hyväksymiseen liittyvää menettelyä yksinkertaistaa. Lisäksi ETSK katsoo, että sääntelyjärjestelmää on tarpeen yksinkertaistaa elintarviketurvallisuutta ja kuluttajansuojaa silmällä pitäen.

4.7

ETSK korostaa, että väittämistä annetun asetuksen on oltava käytännönläheinen. Se on lisäksi huolissaan siitä, että tietyt väittämiä koskeviin asiakirjoihin liittyvät määräykset saattavat olla tarpeettoman monimutkaisia. Komitea katsoo, että on tärkeää saada tasapainoon toisaalta kuluttajien tarve saada enemmän tieteellistä ja selkeää tietoa ja toisaalta elintarviketuottajien mahdollisuudet kehittää ja markkinoida elintarvikkeita, joilla on kuluttajille hyödyllisiä ja merkityksellisiä ominaisuuksia.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/40

1.1

ETSK pitää valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn sisällyttämistä asetukseen hyödyllisenä. ETSK pitää komission tavoin yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja selventämistä tärkeänä.

2.1

Ehdotuksen tarkoituksena on sisällyttää vitamiinien, kivennäisaineiden ja tiettyjen muiden aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o …/… viittaus, joka koskee uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä kaikissa tapauksissa, kun komissiolla on valtuudet suorittaa sellaisia lainsäädäntötyyppisiä toimenpiteitä, joita tarkoitetaan neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa, joka koskee menettelyä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä, sellaisena kuin artikla on muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/512/EY.

2.2

Ehdotettu muutos on tarpeen uuden komitologiamenettelyn vuoksi. Kyseessä on valvonnan käsittävä sääntelymenettely.

2.3

Ehdotus koskee vain niitä muutoksia, jotka ovat välttämättömiä asetuksen saattamiseksi uuden komitologiamenettelyä koskevan päätöksen mukaiseksi.

3.1

ETSK pitää valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn sisällyttämistä asetukseen hyödyllisenä. ETSK pitää komission tavoin yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja selventämistä tärkeänä.

3.2

Uuden valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn ansiosta tehostuu perussäädöksen muiden kuin keskeisten osien muuttaminen myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä säädöstä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla.

3.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi maaliskuussa 2004 lausunnon vitamiinien, kivennäisaineiden ja tiettyjen muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin. Tässä käsiteltävässä ehdotuksessa asetuksen muuttamiseksi on kyse kodifioinnista, eikä aiheesta siksi ole tarpeen antaa uutta lausuntoa.

3.4

Valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn uusia sääntöjä on pitänyt soveltaa 23. heinäkuuta 2006 lähtien.

3.5

On vahvistettu, ettei uudessa asetuksessa muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin, vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. ETSK on erittäin tyytyväinen tavoitteeseen ja edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen kannattaa täysin komission ehdotusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/41

1.1

Komitea toteaa yhteisön banaanintuottajien nykyisen tukijärjestelmän uudistamistarpeen ja on tässä mielessä tyytyväinen komission ehdotukseen. Se katsoo kuitenkin, että on vielä liian aikaista arvioida 1. tammikuuta 2006 voimaan tulleen uuden, kiinteään tullitariffiin perustuvan tuontijärjestelmän vaikutuksia tuottajien tuloihin ja että tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa kyseiseen järjestelmään ei kiinnitetä asianmukaista huomiota.

1.2

Komitea ehdottaa, että asetusehdotuksen johdanto-osan viides perustelukappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osastossa säädetään, että syrjäisimmillä alueilla otetaan käyttöön yhteisön tukiohjelmia, jotka sisältävät paikallista maataloustuotantoa edistäviä erityistoimenpiteitä. Asetuksessa säädetään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 tehtävästä uudelleentarkastelusta. Komissio esittää kertomuksen aikaisemmin, jos ilmenee huomattavia taloudellisten olosuhteiden muutoksia, jotka vaikuttavat syrjäisimpien alueiden tuottajien toimeentuloon. Jotta voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon yhteisön banaanintuottajien erityinen tilanne, komissio esittää erityiskertomuksen ennen mainittua päivämäärää siinä tapauksessa, että kyseisten tuottajien tulot laskevat tuontijärjestelmään tehtyjen muutosten seurauksena. Kyseinen väline vaikuttaa soveltuvan parhaiten banaanintuotannon tukemiseen kyseisillä alueilla, sillä se on joustava ja banaanintuotannon tukimekanismit voidaan hajauttaa. Mahdollisuuden sisällyttää banaanintuotannon tuki kyseisiin tukiohjelmiin pitäisi lisätä kyseisten alueiden maataloustuotannon tukistrategioiden johdonmukaisuutta.”

1.3

Komitea ehdottaa, että 3 artiklan 2 kohtaan sisällytetään asetuksen (EY) N:o 247/2006 28 artiklan uusi 3 a kohta.

”Siinä tapauksessa, että banaanintuottajien taloudellinen tilanne huononee tuontijärjestelmään tehtyjen muutosten seurauksena, komissio esittää erityiskertomuksen ennen 31. päivää joulukuuta 2009 ja liittää siihen tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.”

1.4

Komitea ehdottaa, että asetuksen N:o 247/2006 30 artiklaa muutetaan sisällyttämällä siihen seuraava kohta:

”Euroopan komissio voi valtuuttaa jäsenvaltiot sisällyttämään tukiohjelmiinsa banaanintuottajille tarkoitetun erityisen ennakkomaksujärjestelmän.”

2.1

Banaaniala on hyvin erikoislaatuinen toimiala, minkä johdosta sitä varten on luotu oma yhteinen markkinajärjestelynsä. Banaanialan erityisluonne johtuu lähinnä siitä, että suurin osa yhteisön tuotannosta tapahtuu syrjäisimmillä alueilla, jotka — kuten perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa todetaan — kärsivät tietyistä erityishaitoista, ja että kyseinen tuotanto kattaa ainoastaan 16 prosenttia EU:n banaaninkulutuksesta sekä siitä, että banaanin maailmanmarkkinat ovat käytännössä oligopolistiset, sillä banaanikauppaa hallitsee viisi suuryritystä.

2.2

Tarkasteltavana oleva Euroopan komission ehdotus, joka hyväksyttiin pitkän ulkoisen ja sisäisen kuulemisprosessin jälkeen, merkitsee huomattavaa muutosta yhteisön banaanintuottajien nykyiseen tukijärjestelmään. Nykyinen yhteisön sisäinen tukijärjestelmä, joka perustuu tasausmaksujen periaatteeseen ja jossa tuen määrä vaihtelee vuosittain banaanin hintatason mukaan, korvataan jäsenvaltiokohtaisiin määrärahaosuuksiin jaetulla tuella, joka syrjäisimpien alueiden osalta sisällytetään asiaankuuluviin Posei-ohjelmiin ja yhteisön muiden tuotantoalueiden osalta tilatukijärjestelmään.

2.3

Ehdotus merkitsee seuraavien kolmen yhteisön asetuksen uudistamista:

2.3.1

Asetus N:o 404/93 banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä — Poistetaan II osasto (tuottajajärjestöt ja yhteistoimintamekanismit), III osasto (tasaustukijärjestelmä, toimintaohjelmat ja raivauspalkkio) sekä IV ja V osaston useita artikloja, jotka ovat vanhentuneet, kun tariffikiintiöjärjestelmä on korvattu pelkästään tulliin perustuvalla tuontijärjestelmällä. Lisäksi muutetaan eräitä V osaston artikloja: lakkautetaan banaanin hallintokomitea (viittauksia kyseiseen komiteaan pidetään viittauksina hedelmien ja vihannesten hallintokomiteaan) sekä poistetaan säännös velvollisuudesta esittää vuosittainen, asetukseen N:o 404/93 perustuva kertomus.

2.3.2

Asetus N:o 1782/2003, yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vuonna 2003 — Muutetaan asiaankuuluvia artikloja muualla kuin syrjäisimmillä alueilla tuotettujen banaanien sisällyttämiseksi tilatukijärjestelmän piiriin. Sitä varten kansallisia viitemääriä muutetaan Kreikan (1,1 miljoonan euron korotus), Portugalin (0,1 miljoonan euron korotus) ja Kyproksen (3,4 miljoonan euron korotus) osalta. Kyseiset jäsenvaltiot vahvistavat viitemäärät ja tukikelpoiset hehtaarit tilatukea varten vuosien 2000–2005 viitekauden perusteella.

2.3.3

Asetus N:o 247/2006, maatalouden Posei-ohjelmat — Posei-ohjelmien talousarviomäärärahoja korotetaan 278,8 miljoonalla eurolla seuraavasti: Poseican 141,1 miljoonaa euroa, Poseidom 129,1 miljoonaa euroa ja Poseima 8,6 miljoonaa euroa.

2.4

Komitea katsoo, että komission ehdotus merkitsee tietyssä mielessä sitä, että komissio luopuu yhteisön banaanintuotantoalaan liittyvästä vastuustaan, sillä käytännössä se jättää banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn ilman sisältöä ja siirtää kyseiselle tuotteelle annettavan rahoitustuen Posei-ohjelmien kokonaistalousarvioon erottamatta banaaneja varten erillistä lukua.

2.5

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdottamaan kiinteiden jäsenvaltiokohtaisten määrärahaosuuksien järjestelmään. Se kuitenkin pelkää, ettei kokonaistalousarvio ole riittävä siinä tapauksessa, että yhteisön hinnat laskevat merkittävästi uuden tuontijärjestelmän aikaansaaman markkinoiden entistä suuremman vapautumisen sekä meneillään oleviin kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin perustuvan, ennustettavissa olevan markkinakehityksen johdosta.

3.1

Komission tulisi löytää vaihtoehtoinen keino säilyttää banaanintuottajajärjestöjä koskevat yhteisön puitteet, koska banaanin tuotanto on Euroopassa erittäin pirstoutunut. Useimmat banaaninkasvattajat ovat pientuottajia, joiden täytyy myydä hedelmänsä markkinoilla, joille on ominaista kova kilpailu. Siksi tarjonnan voimakas keskittyminen on välttämätöntä. Komitea katsoo, että tuottajajärjestöjä koskevat yhteisön puitteet voitaisiin säilyttää pitämällä voimassa asetuksen (ETY) N:o 404/93 II osaston eräät säännökset, erityisesti 5, 8 ja 9 artikla.

3.2

Banaani edellyttää hyvin intensiivistä viljelyä, jossa tilojen ylläpito vaatii ympärivuotisia toimia. Tämä merkitsee jatkuvia kustannuksia etenkin runsaan työvoimavaltaisuuden ja kastelun käyttämisen johdosta. Tästä syystä nykyiseen mekanismiin on sisällytetty ennakkomaksujärjestelmä, joka tulisi säilyttää.

3.3

Kertomuksesta, jonka pohjalta ryhdytään tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin siinä tapauksessa, että uudesta tuontijärjestelmästä on aiheutunut tuottajille tulonmenetyksiä, komitea katsoo, että komission ehdotuksen tulisi olla kertomuksen sisällön osalta täsmällisempi.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/43

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asetuksen N:o 1408/71 muuttamiseksi. Komitea toivoo, että tämä olisi viimeisiä muutoksia tai pikemminkin viimeinen muutos, johon sen on otettava kantaa. Se merkitsisi, että asetus N:o 883/2004 olisi kaikilta osin voimassa ja että Euroopan parlamentti ja neuvosto olisivat antaneet uuden täytäntöönpanoasetuksen, jolla asetus N:o 574/72 on määrä korvata.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaakin jäsenvaltioita ja parlamenttia kiirehtimään uuden asetuksen hyväksymistä ja käsittelemään sitä tehokkaammin kuin asetusta N:o 883/2004. Näin Euroopan unionin toimielimet voisivat parhaiten antaa panoksensa Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuoteen.

2.1

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta Euroopan unionin alueella liikkuviin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annettuja asetuksia N:o 1408/71 ja N:o 574/72 on niiden voimaantulon jälkeen muutettu useaan kertaan niiden mukauttamiseksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tehtyihin muutoksiin ja tuomioistuimen sosiaaliturva-alalla antamiin päätöksiin.

2.2

Tehdyillä muutoksilla taataan sosiaaliturvan unionin laajuisen yhteensovittamisjärjestelmän päivitys, jotta unionin rajojen sisäpuolella liikkuvien Euroopan kansalaisten sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet säilyvät ennallaan heidän nauttiessaan yhtä unionin perusoikeuksista eli liikkumis- ja asettautumisvapautta.

2.3

Euroopan unionin jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista on kuitenkin muutettu eniten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 883/2004 (1). Tämä asetus, jolla korvataan asetus N:o 1408/71, ei ole vielä tullut voimaan odotettaessa, että sen täytäntöönpanoasetus — jolla puolestaan korvataan nykyinen asetus N:o 574/72 — hyväksytään. Ehdotus asetukseksi asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelyistä (2) on tehty, ja sen lainsäädäntämenettely onjo käynnistynyt. Komitea on hiljattain antanut lausunnon (3) kyseisestä ehdotuksesta.

2.4

ETSK on antanut aikoinaan lausunnon (4) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevasta asetuksesta.

3.1

Komitean käsittelemän ehdotuksen tarkoituksena on saattaa asetuksen N:o 1408/71 liitteet ajan tasalle, jotta ne vastaavat jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännössä tapahtunutta kehitystä. Tarkoituksena on siis helpottaa sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista.

3.2

Komission tekstissä ei tällä kertaa ehdoteta tehtäväksi lainkaan muutoksia asetukseen N:o 574/72.

3.3

Koska ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan vaihtelevia, niiden sisältöä käsitellään työasiakirjan yksinkertaistamiseksi osiossa ”Erityistä”.

4.1

Komitea suhtautuu tarkasteltavana olevaan ehdotukseen yleisesti ottaen myönteisesti, sillä muutokset ovat peräisin jäsenvaltioiden omaehtoisesti säätämistä laeista. Kaikki Euroopan unionin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen tehtävät muutokset ovat aina tervetulleita, jos niistä on hyötyä unionin kansalaisille ja ne yksinkertaistavat ja parantavat kansalaisten asiointia niiden hallintoportaiden kanssa, joihin heidän on otettava yhteyttä voidakseen käyttää oikeuksiaan.

4.2

Vaikka asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen hyväksymismenettely on jo käynnistynyt, on syytä palauttaa mieliin yleiset huomiot, jotka komitea esitti asetusten N:o 1408/71 ja 574/72 osittaisesta muuttamisesta antamassaan lausunnossa, sillä huomiot ovat komitean käsityksen mukaan edelleen ajankohtaisia. Lausunto hyväksyttiin 28.–29. syyskuuta 2005 pidetyssä täysistunnossa. (5) Lausunnossa esitetyt huomiot ovat edelleen kaikilta osin ajankohtaisia.

4.3

Käsiteltävän ehdotuksen otsikkona on ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta”.

4.4

Ehdotetun asetuksen 1 artiklassa todetaan, että asetuksella muutetaan tiettyjä asetuksen N:o 1408/71 liitteitä, mutta siinä ei mainita lainkaan asetusta N:o 574/72. Komitea ehdottaakin, että ehdotetun asetuksen otsikko korjattaisiin vastaamaan ehdotuksen sisältöä ja että otsikosta poistettaisiin viittaus asetukseen N:o 574/72.

5.1

Ehdotetun asetuksen 1 artiklan mukaan muutetaan nykyisen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteitä I, II a, III, IV ja VI.

5.2

Liitteessä I olevassa 1 osassa määritellään ”palkatut työntekijät” ja ”itsenäiset ammatinharjoittajat”. Osaa muutetaan Ruotsin sosiaalivakuutuslaissa ja sosiaalivakuutusmaksulaissa tapahtuneiden muutosten mukaisesti.

5.3

Alankomaiden uuteen hoitovakuutuslakiin tehtyjen muutosten vuoksi muutetaan liitteessä I olevassa II jaksossa asetuksen soveltamisalaan liittyvää ”perheenjäsenen” merkitystä. Käsitteeseen kuuluvat nyt puoliso, rekisteröity kumppani ja alle 18-vuotiaat lapset.

5.4

Koska Liettuan ja Slovakian sosiaalieläkelakia on useaan kertaan muutettu, muutetaan asetuksen liitettä II a, joka koskee maksuihin perustumattomia erityisetuuksia. Liettuan tapauksessa liite mukautetaan ajan tasalle saatettuun Liettuan lainsäädäntöön. Slovakiaa koskeva maininta mukautetaan maan lainsäädäntöön ja avustus säilytetään vain saavutettujen etuuksien osalta.

5.5

Liitteessä III olevassa A osassa luetellaan sellaisten sosiaaliturvasopimusten määräykset, joita sovelletaan edelleen. Osaa muutetaan siten, että siitä poistetaan 187 kohdassa oleva maininta Italian ja Alankomaiden välisestä yleissopimuksesta.

5.6

Liitteessä IV olevassa A osassa luetellaan asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lainsäädännöt, joiden mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta. Osassa A olevaa Slovakiaa koskevaa jaksoa muutetaan, koska asiasta säädetään maan lainsäädännössä.

5.7

Liitteessä IV olevassa B osassa luetellaan itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät, joihin sovelletaan erityisiä säännöksiä, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien laskemista yhteen. Koska Espanjan lainsäädäntöä on tältä osin muutettu, kyseistä osaa muutetaan vastaavasti.

5.8

Liitteessä IV olevaa C osaa muutetaan Slovakian ja Ruotsin osalta. Liitteessä mainitaan tapaukset, joissa etuuden kaksinkertaisesta laskemisesta voidaan luopua, koska näin päästäisiin samaan tulokseen kuin muutoin. Slovakian tapauksessa viitataan perhe-eläkkeeseen ja Ruotsin tapauksessa takuueläkkeen laskentaan, jonka perustana ovat asumiskaudet Ruotsissa.

5.9

Koska Ruotsin lainsäädäntöön on tehty muutoksia, muutetaan liitteessä IV olevaa D osaa samanlaisten etuuksien ja sopimusten päällekkäisyydestä, joka syntyy kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön perusteella. Osaan lisätään vielä Suomen ja Luxemburgin tekemä kahdenvälinen sopimus.

5.10

Liitteessä VI vahvistetaan erityismääräykset tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamiseksi. Myös tätä liitettä muutetaan. Muutoksia tehdään seuraavia jäsenvaltioita käsitteleviin jaksoihin:

5.11

Asetuksen N:o 1408/71 liitteisiin tehdyt muutokset johtuvat perusluonteisesti jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tehdyistä muutoksista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti kaikkiin sellaisiin uudistuksiin, jotka parantavat unionin kansalaisten saamia etuuksia.

5.12

Komitea korostaa kuitenkin, että asetusten N:o 1408/71 ja N:o 883/2004 lukuisat liitteet ja erityistapaukset eivät ole paras tapa yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia säännöksiä. Asetusta N:o 883/2004 laadittaessa asetettiin tavoitteiksi lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen, ja komitea toivoo, että työskentelyä jatketaan tämänsuuntaisesti.

5.13

Komissio on tehnyt ehdotuksen asetukseksi asetuksen (EY) 883/2004 muuttamisesta ja liitteen XI sisällön määrittämisestä. (6) Kyseinen liite vastaa asetuksen N:o 1408/71 liitettä VI. Komitea panee merkille, että liitteet poikkeavat toisistaan jaksossa ”W. SUOMI”, jota käsitellään tämän lausunnon kohdassa 4.10.

5.14

Tämän lausunnon kohteena olevan asetusehdotuksen tarkoittaman liitteen 6 kohdan c alakohdan 1 luetelmakohdassa todetaan seuraavaa: ”– — siinä tapauksessa, että henkilö on työskennellyt osan Suomen lainsäädännön mukaista viitekautta toisessa jäsenvaltiossa — –.” Sen sijaan ehdotukseen asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamiseksi kuuluvan liitteen XI jaksossa ”W. SUOMI” todetaan seuraavaa: ”– — siinä tapauksessa, että henkilö on toiminut osan Suomen lainsäädännön mukaista viitekautta toisessa jäsenvaltiossa palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana — –.”

5.15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että koska kyseessä on sama tilanne, sanamuoto olisi yhtenäistettävä ja laadittava kumpikin teksti samansisältöiseksi.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/46

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa komissiota julistamaan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden sekä julkaisemaan mahdollisimman pian valkoisen kirjan vapaaehtoistoiminnasta ja aktiivisesta kansalaisuudesta Euroopassa. Näin voitaisiin korostaa kyseisten ilmiöiden vuorovaikutusta sekä niiden laajuutta ja merkitystä. Koska vapaaehtoistoimintaa harjoitetaan pääasiassa paikallistasolla, on valkoisella kirjalla edistettävä strategiaa, jonka avulla voidaan vahvistaa vapaaehtoistoiminnan eurooppalaista ulottuvuutta sekä aktiivista Euroopan kansalaisuutta ja samaistumista Eurooppaan.

1.2

Jäsenvaltioiden hallituksia tulisi kannustaa laatimaan kansallinen vapaaehtoistoimintaa koskeva politiikka ja strategia, joiden avulla voidaan suoraan kannustaa vapaaehtoistoimintaa ja antaa sille tunnustusta. Kansallisen vapaaehtoistoimintaa koskevan politiikan tulisi kattaa myös vapaaehtoistoimintaa tukevien perusrakenteiden rooli. EU voi tässä yhteydessä luoda kehyksen ja edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

1.3

Kaikissa jäsenvaltioissa tulisi laatia oikeudelliset perusedellytykset, jotta varmistetaan oikeus osallistua vapaaehtoistoimintaan riippumatta henkilön oikeudellisesta tai sosiaalisesta asemasta. Samoin on varmistettava kaikkien, myös vammaisten, vapaaehtoistoimintaan osallistuvien yhdenvertaiset mahdollisuudet. Eräissä jäsenvaltioissa oikeudelliset perusseikat haittaavat edelleen vapaaehtoistoiminnan kehittämistä ja vaikeuttavat näin ollen sen yhteiskunnallisen tuen vahvistamista. Toisinaan lainsäädäntö, mm. työlainsäädäntöön perustuvat kiellot tai rajoitukset, jopa estää vapaaehtoistoiminnan kehittämisen. Näitä rajoituksia on tarkasteltava ja edistettävä vapaaehtoistoimintaa lainsäädäntökehyksellä, johon sisältyy esimerkiksi vakuutusta ja kulujen korvaamista koskevia säännöksiä.

1.4

Komitean mielestä hallitusten ohella myös muiden asianomaisten toimijoiden, kuten parlamenttien, alue- ja paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, tulisi tunnustaa vapaaehtoistoiminnan merkitys ja osallistua aktiivisesti sen edistämiseen. Näin korostettaisiin vapaaehtoistoiminnan roolia ja parannettaisiin sen yhteiskunnallista arvostusta.

Lisäksi ETSK kiinnittää painokkaasti komission huomiota siihen, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiolla on ratkaiseva asema vapaaehtoistoiminnassa.

1.5

Komitea pitää samalla toivottavana koulujen ja kansalaisyhteiskunnan suhteiden vahvistamista, jotta edistettäisiin valmiutta vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen. Tätä silmällä pitäen on peruskoulutuksessa otettava nykyistä enemmän huomioon sosiaalisen tietoisuuden kehittämiseen ja yleisten sosiaalisten kysymysten ratkaisuun osallistumiseen tähtäävät pedagogiset toimet. Esimerkiksi ”sosiaalisen ja ekologisen vuoden” yhteydessä voitaisiin yli 15-vuotiaille nuorille tarjota mahdollisuus käytännön toimintaan, jotta nuoria kannustettaisiin tärkeään ja hyödylliseen vapaaehtoistoimintaan. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota niihin valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin, joiden parissa nuoret osallistuvat vapaaehtoistoimintaan ensimmäisen kerran.

1.6

EU pyrkii edistämään epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tunnustamista mm. Europass-todistuksella ja avaintaitoja koskevalla suosituksella. Tässä yhteydessä unionin tulisi painottaa erityisesti vapaaehtoistoiminnassa hankittujen taitojen tunnustamista. Nuoria ajatellen erittäin hyödyllinen keino olisi yleisesti hyväksyttävä nuorten Europass-todistus.

1.7

ESTK suosittelee, että jäsenvaltiot ja EU laatisivat politiikan, joka kattaisi vapaaehtoistoiminnan ja sisältäisi seuraavia seikkoja: strategian ja konkreettisia ohjelmia vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi, kohdennettuja tukiehdotuksia, yleisölle suunnattua tiedottamista, kannustimia kansalaisyhteiskunnan ja yritysten välisten kumppanuuksien luomiseksi ja keinoja rohkaista julkisia tahoja tunnustamaan vapaaehtoistoiminnan tulokset. Näiden seikkojen toteuttamisen kannalta olisi erityisesti tarpeen luoda asianmukainen oikeuskehys, joka edistäisi vapaaehtoistoimintaa. EU on oikea taho luomaan tarvittavan oikeuskehyksen ja ehdottamaan eri näkökulmia sekä rohkaisemaan parhaiden käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden kesken.

1.8

EU:n tasolla tarvitaan luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja vapaaehtoistoiminnan laajuudesta, merkityksestä ja sosioekonomisesta arvosta. Tällaisen tutkimuksen tulisi perustua yhtenäiseen vapaaehtoistoiminnan määritelmään. Tutkimuksessa tulisi tarkastella toimintaan osallistuvien tarpeita ja motivaation perusteita sekä ennen kaikkea myös syitä siihen, miksi vapaaehtoistoimintaan ei haluta tehdä. EU:n tasolla on etsittävä keinoja, joiden avulla voidaan tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan panosta kansantuloon sekä sen vaikutusta yhteiskuntaan. Eurostat voisi toimia aloitteen käynnistäjänä ja koordinoijana. Kaikilla EU:n jäsenvaltioiden tilastokeskuksilla tulisi olla käytettävissään kyseiset tiedot.

1.9

ETSK suosittelee, että Euroopan unioni rahoittaa sekä edistää politiikoissaan ja ohjelmissaan nykyistä voimakkaammin vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan tukemiseksi tarvitaan etenkin Euroopan laajuisia perusrakenteita. EU tukee tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaa Eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelmassa, jonka yhteydessä noin 40 000 (18–25-vuotiasta) nuorta on osallistunut vapaaehtoistoimintaan puolesta vuodesta vuoteen 31 EU-valtiossa tai kumppanuusmaassa. Muiden vapaaehtoistoimintaan osallistuvien toiminta kehitysmaissa rahoitetaan kuitenkin kehitysapuun varatuista määrärahoista. ETSK:n mielestä rahoituslähteet ovat riittämättömät ja komitea toivoo, että Euroopan unioni omaksuisi nykyistä aktiivisemman, johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän lähestymistavan vapaaehtoistoimintaan ja että se huolehtisi etenkin siitä, että kaikki väestöryhmät voivat osallistua Euroopan laajuisiin vapaaehtoistoiminnan ohjelmiin, eikä niitä rajoiteta vain nuorten pitkäaikaiseen vapaaehtoistoimintaan.

1.10

ETSK pitäisi lisäksi tervetulleena erityistä suositusta ikääntyneiden vapaaehtoistoiminnasta, joka sisältäisi esim. kokeilutoimia kumppanuuden ja kokemustenvaihdon alalla. Se voisi olla yksi ensimmäisistä käynnistettävistä aloitteista.

1.11

Periaatteena tulisi lisäksi olla, että vapaaehtoistoiminta EU:n hankkeissa rinnastetaan yleisesti osarahoitukseen. Lisäksi eurooppalaisia hankkeissa käytettävät hakulomakkeet on laadittava yksinkertaisemmiksi ja epäbyrokraattisemmiksi, jotta vapaaehtoistoimintaan osallistuvat organisaatiot voivat ylipäätään osallistua eurooppalaisten hankkeiden kilpailumenettelyyn.

1.12

Tiedotusta on vahvistettava ja laajennettava. Liian usein tieto ei valitettavasti saavuta kiinnostuneita tahoja. Tässä yhteydessä on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia tiedotuskanavia. Esimerkiksi voitaisiin luoda asianomaiset tiedot sisältävä Internet-sivusto, johon olisi suora linkki kaikilta vapaaehtoistoimintaa koskevilta sivustoilta. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien organisaatioiden eurooppalaiset verkot ovat tässä yhteydessä erityisen merkittäviä. Niiden avulla voidaan varmistaa, että organisaatiot vaihtavat keskenään tietoa, levittävät parhaita käytänteitä sekä välittävät EU:n toimielimille ruohonjuuritasolla vapaaehtoistoimintaan osallistuvien toiveita ja vaatimuksia. Kyseisiä verkkoja on tuettava kohdennetusti osana vapaaehtoistoimintaa tukevia perusrakenteita.

1.13

Euroopan unioni voi antaa merkittävän panoksen vapaaehtoistoiminnan edistämiseen ja viralliseen tunnustamiseen tukemalla YK:n julistamaa ja 5. joulukuuta vietettävää kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan päivää sekä antamalla kyseisenä päivänä tunnustusta vapaaehtoistoiminnalle ja juhlistamalla sitä. Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2001 osoitti, miten tärkeitä ovat valtion tukemat ja viestinten huomion herättävät ohjelmat. Jos ETSK:n ehdotuksen mukaisesti julistettaisiin vapaaehtoistoiminnan eurooppalainen teemavuosi, voitaisiin osaltaan vaikuttaa siihen, että lukuisten paikallistason vapaaehtoistoimintaan osallistuvien tekemää työtä arvostettaisiin ja edistettäisiin EU:n tasolla. Näin myös luotaisiin vapaaehtoistoimintaan osallistuvien keskuudessa eurooppalaista identiteettiä.

1.14

Edistääkseen vapaaehtoistyön tunnustamista merkittäväksi jäsenvaltioiden kehitykselle ETSK esittää, että eurooppalaisella tasolla hyväksytään peruskirja, jossa määritellään vapaaehtoisorganisaatioiden rooli, oikeudet ja velvollisuudet. Jäsenvaltioissa toimivien vapaaehtoisorganisaatioiden taloudellisen tilanteen tukemiseksi ETSK ehdottaa, että ne vapautetaan yhteisön säädöksen nojalla alv-velvollisuudesta. Näiden organisaatioiden roolin, oikeuksien ja velvollisuuksien määrittely eurooppalaisessa peruskirjassa on perusteltua yhtenäisten suuntaviivojen laatimiseksi niitä organisaatiota ajatellen, joille voidaan taloudellisten ja muiden erityisoikeuksien saavuttamiseksi myöntää erityinen oikeudellinen asema.

2.1

Vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnalle mittaamattoman arvokasta. Yli 100 miljoonaa eurooppalaista vapaaehtoista harjoittaa vapaa-ajallaan moninaista toimintaa, josta kolmannet osapuolet hyötyvät ja joka palvelee yleishyödyllistä tarkoitusta. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden työtä, josta vapaaehtoiset vastaavat usein kokonaan tai suurelta osalta, arvostetaan yhä enemmän yritysten, julkisen tahon ja ennen kaikkea kansalaisten keskuudessa (1).

2.2

Vapaaehtoistoiminnan erityisarvo ulottuu kuitenkin palvelujen tarjontaa ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä paljon pidemmälle. Vapaaehtoistoimintaan osallistutaan siksi, että sen avulla voidaan antaa oma-aloitteisesti panos yleisen edun hyväksi ja osallistua sen muotoiluun. Näin edistetään yleisen edun mukaisen suuntautumisen ja yhteisvastuullisuuden kaltaisia arvoja ja muodostetaan vastapaino eristäytymiselle ja itsekkyydelle, jotka ovat yhä tyypillisempiä nykyaikaisen yhteiskunnan piirteitä.

2.3

Vapaaehtoistoiminta liittyy erottamattomasti aktiiviseen kansalaisuuteen, joka on niin paikallisella kuin Euroopan tasolla demokratian ydin. Kansalaiset ovat mukana yhteiskunnallisessa elämässä sekä osallistumalla poliittisesti että tarjoamalla kohdennettuja ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yhteiskunnallisen toiminnan avulla kansalaiset voivat tuoda konkreettisesti julki halunsa vaikuttaa. Yksilö toimii toisten hyväksi joko vapaa-ajallaan tai vapaaehtoispalvelun yhteydessä — usein huomattavan taloudellisen tai jopa terveydellisen riskin alaisena — ja palvelee näin yhteisöä. Juuri tämä aktiivisen kansalaisuuden muoto luo kansalaisten keskuudessa voimakasta tunnetta kuulumisesta yhteiskuntaan. Vapaaehtoistoiminta on näin ollen yksi parhaita esimerkkejä osallistumisesta sekä aktiivisen kansalaisuuden keskeinen osatekijä ja jopa sen edellytys.

2.4

Vapaaehtoistoiminta edistää myös henkilökohtaista kehitystä: yhtäältä sosiaalisen tietoisuuden luomista ja toisaalta avaintietojen ja -taitojen kehittämistä. Näin se osaltaan parantaa vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien mahdollisuuksiatyömarkkinoilla sekä edistää heidän aktiivista osallistumistaan yhteiskuntaan. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa moninaisissa muodoissaan tilaisuuden arkioppimiseen (2) ja epäviralliseen oppimiseen (3), joilla on — virallisen oppimisen (4) ohella — merkittävä rooli elinikäisen oppimisen toteuttamisessa.

2.5

Vapaaehtoistoiminta vaikuttaa merkittävästi kansantalouksiemme kansantuotteeseen. Vapaaehtoistoiminnan osuutta ei useinkaan oteta huomioon kansallisissa tilastoissa, sillä se ei aina perustu rahallisesti mitattavaan vaihtoon, eikä vapaaehtoistoiminnan taloudellisen arvon mittaamiseksi ole olemassa yhtenäistä menetelmää. Silloin, kun sitä kuitenkin mitataan, on ilmennyt, että vapaaehtoistoiminnan taloudellinen arvo on merkittävä (5). Vapaaehtoistoiminnan taloudellisen arvon arvioidaan esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevan 7,9 prosenttia BKT:stä, ja sitä tekee 38 prosenttia väestöstä. Irlannin ja Saksan väestöstä yli 33 prosenttia ja Puolan väestöstä 18 prosenttia harjoittaa vapaaehtoistoimintaa jossakin muodossa.

2.6

Euroopassa ja sen ulkopuolella tehtävä kansainvälinen vapaaehtoistoiminta voi lisäksi edistää huomattavasti kansojen välistä solidaarisuutta, kansojen keskinäistä ymmärtämystä ja kulttuurien välistä vuoropuhelua. Tähän liittyen ETSK pitää tervetulleena komission aikomusta laajentaa eurooppalaista vapaaehtoistoimintaa ja lisätä sen näkyvyyttä ja tehokkuutta.

2.7

Vapaaehtoistoiminnan tekemisen keskeisiä perusteita ovat yhteisvastuullisuus, vastuuntunto muita kohtaan sekä tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi. Vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan luoda sosiaalisia suhteita, ja se edistää yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa, elämänlaatua ja unionin yhteiskunnallista kehitystä. Vapaaehtoistoiminta edustaa näin ollen Euroopan integraation arvoja, jotka on mainittu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa. Lisäksi vapaaehtoistoiminta ilmentää oleellisesti osallistavaa demokratiaa, joka tunnustetaan Euroopan perustuslakisopimuksessa osaksi demokratian toteuttamista EU:ssa. Vapaaehtoistoiminta ja siihen osallistuvat edistävät yhteistä hyvää. Vapaaehtoistoiminta ja siihen osallistuvien panos tulisi tunnustaa asianmukaisesti kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

2.8

ETSK on jo vuonna 2002 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa ”Saattohoito esimerkkinä vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa” (esittelijä: Soscha zu Eulenburg) käsitellyt vapaaehtoistoimintaa.

Komitea on myös tarkastellut vapaaehtoistoimintaa muista näkökulmista, mutta tähän mennessä aiheesta ei ole laadittu erityistä lausuntoa (6).

2.9

Vapaaehtoistoiminnan panos yhteiskunnallisella sekä kulttuuri- ja ympäristönsuojelualalla tunnustetaan yhä useammin myös EU:ssa, ja vapaaehtoistoimintaan organisaatiot otetaan entistä paremmin mukaan poliittiseen päätöksentekoprosessiin mm. koulutuksen, elinikäisen oppimisen, terveydenhoidon, kuluttajansuojan, kehitysyhteistyön ja kaupan aloilla. ETSK kannattaa kyseisiä aloitteita mutta katsoo kuitenkin, että tähänastinen kehitys ei ole ollut läheskään riittävää.

2.10

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että nuorten vapaaehtoistoiminta on otettu komission vuonna 2001 käynnistämän poliittisen prosessin yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi ja osaksi avointa koordinointimenetelmää. Komitea kannustaa komissiota jatkamaan vapaaehtoistoiminnan kehittämistä jo saavutetun pohjalta käsittelemällä horisontaalisia näkökohtia kokonaisvaltaisesti.

2.11

Vuonna 2001 annettiin kansainvälisesti merkittävä signaali, kun YK julisti vuoden 2001 kansainväliseksi vapaaehtoistoiminnan vuodeksi. Kyseisen vuoden aikana vapaaehtoistoimintaan kiinnitettiin julkisuudessa huomiota, kansalaisia kannustettiin osallistumaan vapaaehtoistoimintaan ja osoitettiin tapoja, joilla poliittinen taho voi antaa tunnustusta vapaaehtoistoiminnalle sekä tukea ja edistää sitä. YK:n aloitteesta vietetään vuosittain joulukuun 5. päivänä kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan päivää. Euroopan unionin tulisi kiinnittää Euroopan kansalaisten huomiota tähän tärkeään tapahtumaan.

2.12

Komitea on kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi osoittaa nykyistä enemmän kiinnostusta vapaaehtoistoimintaa kohtaan. ETSK on tästäkin syystä tyytyväinen komission jäsenen Margot Wallströmin komitealle esittämään pyyntöön laatia lausunto tästä tärkeästä aiheesta.

3.1

Vapaaehtoistoiminta määritellään käytännössä ja teoriassa usein eri tavoin, ja onkin vaikeaa laatia määritelmää, jossa otetaan huomioon vapaaehtoistoiminnan kaikki eri muodot. EU:n jäsenvaltioissa laadituilla määritelmillä on yleensä kolme yhteistä piirrettä:

On kiistanalaista, tulisiko määritelmän piiriin kuulua vain säännöllinen toiminta, sisältyykö siihen naapuriapu tai viimevuosina syntyneet ”aikapankit” vai onko ainoastaan virallinen ja järjestelmällinen toiminta vapaaehtoistoimintaa. Kolmen edellä mainitun perusedellytyksen on kuitenkin välttämättä täytyttävä, jotta toiminta luokiteltaisiin vapaaehtoistoiminnaksi, olipa kyseessä paikallisyhteisön hyväksi tehtävä vapaaehtoistoiminta tai järjestelmällinen vapaaehtoispalvelu. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että laaja-alainen määritelmä on vapaaehtoistoiminnan erilaisia muotoja ajatellen paras.

3.2

Vapaaehtoistoiminnalla ei pyritä korvaamaan palkkatyötä; olisi erittäin toivottavaa, ettei palkkatyön korvaaminen vapaaehtoistoiminnalla olisi edes mahdollista. Vapaaehtoistoiminnan erityisarvo on sen panos yhteisöjen muotoiluun. Vapaaehtoistoiminta ei myöskään ole pelkkää sosiaalipalvelujen tarjontaa, eikä sen ole tarkoitus korvata valtiovallan perustehtäviä. Vapaaehtoistoiminnan erityisarvo perustuu siihen, että

3.3

Vapaaehtoistoiminta on luonteeltaan monimuotoista, minkä vuoksi sitä on vaikea luokitella. Mitä erilaisimmat yhteiskunnalliset ryhmät osallistuvat vapaaehtoistoimintaan, vaikkakin eri mitassa eri jäsenvaltioissa. Eri aloilla vapaaehtoistehtävissä toimivien henkilöiden määrä ja ominaispiirteet (kuten ikä, tausta ja koulutustaso) vaihtelevat maittain osittain hyvinkin paljon.

3.4

Virallisen ja tietyssä laitoksessa tehtävän toiminnan ohella harjoitetaan myös epävirallista ja julkisuudelta piilossa pysyvää toimintaa (usein esimerkiksi maahanmuuttajien osallistuminen vapaaehtoistoimintaan).

3.4.1

Vapaaehtoistoiminnan eri muotoja ovat muun muassa

3.4.2

Vapaaehtoistoiminta voidaan jakaa toiminta-aloihin (esimerkiksi urheilu, kulttuuri, sosiaaliasiat, terveys, koulutus, nuorisoasiat, ympäristönsuojelu, katastrofiapu, politiikka, kuluttajansuoja ja kehitysapu).

3.5

Vapaaehtoispalvelu on vapaaehtoistoiminnan erityismuoto. Vapaaehtoispalvelu on ajallisesti rajoitettu, ja se on usein vapaaehtoisten pääasiallista toimintaa eivätkä he — toisin kuin useimmiten vapaaehtoistoiminnassa — harjoita sitä muun toiminnan, kuten opiskelun tai työn, ohella. Vapaaehtoistoimintaa harjoitetaan jatkuvasti vapaa-ajalla, kun taas vapaaehtoispalvelu perustuu yleensä toimintaan osallistuvien — vapaaehtoiset mukaan lukien — sopimukseen, jossa on määritelty vapaaehtoisen oikeudet ja velvollisuudet. Vapaaehtoispalvelussa voidaan erottaa eri muodot seuraavasti:

Vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan kaikenlaista vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa. Sillä on seuraavat tunnuspiirteet: se on avointa kaikille, se tapahtuu maksutta ja henkilön omasta vapaasta tahdosta, siihen liittyy koulutuksellisia näkökohtia (epävirallinen oppiminen) ja se tuottaa yhteiskunnan kannalta lisäarvoa.

Vapaaehtoistyö on osa vapaaehtoistoimintaa, ja sillä on lisäksi seuraavat ominaispiirteet: määrätty kesto, selkeät tavoitteet, sisältö, tehtävät, rakenne ja toimintapuitteet, asianmukainen tuki sekä oikeus- ja sosiaaliturva.

Yhteiskuntapalvelu on valtion hallinnoimaa tai valtion puolesta hallinnoitua vapaaehtoistoimintaa esimerkiksi sosiaalialalla tai väestönsuojelussa.

Siviilipalvelu on joissakin maissa käytössä oleva vaihtoehto pakolliselle asepalvelukselle, mutta se ei ole luonteeltaan vapaaehtoista. (7)

3.6

Vapaaehtoispalvelun ja vapaaehtoistyön välillä on selvä ero: voittoa tavoittelemattomassa organisaatiossa YK:n ja ILO:n määritelmien mukaisesti suoritettavasta vapaaehtoispalvelusta maksetaan usein markkinatasoa alempaa korvausta, kun taas vapaaehtoistyöstä ei saada korvausta, mutta sen suorittamisen aiheuttamat kulut voidaan korvata. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon selkiytettäessä vapaaehtoispalvelun ja -työn oikeudellista asemaa toimintaan osallistuvien tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota henkilöihin, jotka suorittavat opintoihinsa liittyvän pakollisen harjoittelun kansalaisjärjestössä.

Kansainvälinen työjärjestö ja YK:n erityiselimet ovat määritelleet vapaaehtoistyön työksi, jota vapaaehtoistyöntekijöiksi kutsutut työntekijät tekevät voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa eli vapaaehtoisjärjestöissä tai valtiovallasta riippumattomissa humanitaarisissa organisaatioissa tai muissa kansalaisjärjestöissä ja useimmiten palkansaajien tavoin eli korvausta vastaan. He ovat siis työntekijöitä, joiden työn vapaaehtoiseen luonteeseen liittyy kuitenkin läheisesti se tosiasia, että heidän palkkansa on usein vapaiden markkinoiden palkkoja alempi. Esimerkiksi humanitaarisen katastrofiapujärjestön logistiikka-asiantuntija tai pakolaisten oikeuksia puolustavan järjestön juristi ovat palkansaajia, mutta heidän palkkansa on pienempi kuin se olisi yksityisellä sektorilla esimerkiksi liikenteen alalla tai asianajotoimistoissa.

Usein mainittu sekä laajentamisen ja hyödyntämisen arvoiseksi katsottu Eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelma on itse asiassa palvelu, jonka avulla saadaan nuoret kansalaisjärjestöjen tehtäviin pientä korvausta vastaan (esimerkiksi majoitus- ja ateriakorvaukset) ja johon liittyy harjoittelukorvauksien kaltainen korvausosuus. Tällä tavoin saadaan nuoret yksityisten ja kansalaisjärjestöjen käyttöön korkea-asteen opintojen puitteissa, koska harjoittelujakso ulkomailla on pakollinen melkein kaikissa opintokokonaisuuksissa, joihin sisältyy kansainvälinen tai eurooppalainen ulottuvuus.

Nuorten osallistuminen humanitaarisiin tai yleishyödyllisiin projekteihin kertakaikkisten korvausten avulla on molempia osapuolia hyödyttävä keino. On perusteltua selkiyttää korvausten oikeudellista asemaa, mutta samalla ei tule kuitenkaan sekoittaa palkatonta ja palkallista vapaaehtoistyötä.

3.7

YK:n ja ILOn määritelmien mukainen palkallinen vapaaehtoistyö, jollaisesta voidaan esimerkkinä mainita ”Lääkärit ilman rajoja” -järjestön toiminta, ei kuulu tämän lausunnon piiriin.

3.8

Viime vuosina vapaaehtoistoiminnan muodot ja sen tekemisen perusteet ovat eriytyneet edelleen. Tämä johtuu ratkaisevasti uusista yhteiskunnallisista arvoista ja kehityskuluista. Vapaaehtoistoiminnasta ollaan yhä kiinnostuneempia, ja sen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Vapaaehtoistoiminnan rahoitus, varat ja perusrakenteet sekä vapaaehtoistoiminnalle annettu tunnustus eivät kuitenkaan ole parantuneet kiinnostukseen ja kysyntään nähden riittävästi.

3.8.1

Vapaaehtoistoiminnan tarjoamia houkuttelevia etuja vapaaehtoisille ovat järkevä vapaa-ajanviettotapa, sosiaalisten kykyjen kehittäminen sekä kokemusten hankkiminen ja välittäminen. Tiedon lisääminen tai itsetuntemuksen ja taitojen parantaminen ovat yhä useammin nuorille vapaaehtoistoimintaan osallistumisen perusteita. Vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan näin hankkia osaamisyhteiskunnan edellyttämiä valmiuksia. Ulkomailla suoritettavaan vapaaehtoispalveluun päädytään usein kulttuurien välisten yhteyksien ja vieraiden kielten oppimisen vuoksi. Etenkin Euroopan integraation yhteydessä edistetään näin kulttuurien välistä ymmärtämystä. Rajatylittävät vapaaehtoishankkeet, kuten Euregio-alueiden vapaaehtoispörssit, voivat olla erittäin merkittäviä Euroopan kansalaisuuden kehittämisen kannalta.

3.8.2

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja vapaaehtoiskeskukset saavat helpommin vapaaehtoisia, jos ne ottavat huomioon yhteiskunnan uudet kehityskulut. Mainittakoon esimerkkeinä nuorisokulttuurin muutokset, Internetin käytön yleistyminen, sähköisen vapaaehtoispalvelun mahdollisuudet ja uudet nuorison viestintätavat, kuten tekstiviestit. Niiden on myös kyettävä tarjoamaan lyhytaikaista toimintaa vapaaehtoistoimintaa aloitteleville nuorille. Lisäksi niiden tulisi ottaa huomioon uudet vapaa-ajanviettotavat, vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden kansalaisten käytettävissä oleva aika sekä uudet kohderyhmät, kuten maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät tai eläkeläiset, joiden määrä lisääntyy ja jotka haluavat olla hyödyksi.

3.9

Tiivistäen voidaan todeta, että vapaaehtoistoiminta on horisontaalinen ilmiö, joka kattaa huomattavan osan yhteiskuntaa ja koskee lähes kaikkia väestöryhmiä. On kuitenkin pantava merkille, että vapaaehtoistoiminta ei ole yhtä yleistä muita heikommassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden keskuudessa.

4.1

Alan kansainvälisessä kirjallisuudessa vapaaehtoistoiminnan roolia analysoidaan useimmiten sen yhteiskunnallisen tai taloudellisen tehtävän pohjalta. Kuten jo aiemmin todettiin, vapaaehtoistoiminnan erityisarvo perustuu siihen, että se edistää aktiivista kansalaisuutta. Vapaaehtoistoiminnan vaikutuksia on kuitenkin yleensä vaikea mitata määrällisesti: on vaikea mitata yhteiskunnallista toimintaa, yhteenkuuluvuudentunnetta, samaistumista yhteiskuntaan, yhteisvastuullisuutta, vastuuntunnetta yhteiskunnasta ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämistä.

4.2

Soveltuva lähestymistapa, jota kuvataan kansalaisyhteiskuntaa koskevassa tutkimuksessa (esimerkiksi Putnam, 2000 (8)), on niin sanottu sosiaalinen pääoma, johon vapaaehtoistoiminta antaa merkittävän panoksen. Kansalaisten sosiaaliset verkot, yhteydet, arvot ja asenteet sekä keskinäinen luottamus ovat erittäin tärkeitä alueiden yhteiskunnallisen (ja taloudellisen) kehityksen kannalta. Jos tietyllä alueella on lukuisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita tai vapaaehtoistehtävissä toimivia henkilöitä, myös muut taloudelliset ja sosiaaliset indikaattorit ovat yleensä positiivisia. Vapaaehtoistoiminta parantaa huomattavasti yhteiskunnan sosiaalista pääomaa, sillä se luo sosiaalisia verkkoja ja suhteita.

4.3

Yleisesti käytettyihin määrällisiin, maan kehitystä mittaaviin indikaattoreihin (keskeiset taloudelliset indikaattorit, kuten talouskasvu ja taloudellinen tasapaino) on näin ollen lisättävä uusia ja vaihtoehtoisia indikaattoreita, joiden avulla mitataan sosiaalista pääomaa, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä vapaaehtoistoiminnan panosta. Myös vapaaehtoistoiminnan taloudellista arvoa tulisi mitata, kuten ehdotetaan YK:n käsikirjassa, joka koskee voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä kansallisissa kansantalouden tilinpidossa.

4.4

Näin otetaan huomioon myös kestävä kehitys, jonka tavoitteena on sellainen yleinen järjestelmä, jossa pyritään taloudellisen menestyksen ohella edistämään myös ympäristön kestävyyttä, yhteisvastuullisuutta ja demokratiaa. Tämä vastaa myösLissabonin strategian tavoitteita, joiden mukaan kestävän kehityksen kokonaiskehyksessä talous, sosiaaliasiat ja ympäristö ovat erottamattomia ja joiden yhteydessä pyritään hyödyntämään entistä paremmin kyseisten alojen yhteisvaikutusta. Vapaaehtoisten panos kaikilla kolmella alalla — sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen, ympäristöalan toimet sekä (pitkäaikais)työttömien integroiminen työmarkkinoille — on merkittävä ja se on mitattava.

4.5

Eurooppa-neuvoston keväällä 2005 hyväksymässä eurooppalaisessa nuorisosopimuksessa, joka on myös osa uudelleen käynnistettyä Lissabonin strategiaa, nuoria kannustetaan vapaaehtoistoimintaan (9).

4.6

Kansainvälisten tutkimusten ja kokemusten mukaan vapaaehtoistoimintaa voidaan eri aloilla edistää nykyistä paremmin ja kohdennetummin.

4.6.1

Esimerkiksi jo lasten sosiaalistamisessa, koulutuksessa ja kasvatuksessa voitaisiin tähdätä siihen, että heistä tulee myöhemmin aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Erityinen, inspiroiva tehtävä tässä prosessissa on organisaatioilla, jotka toteuttavat yhteiskunnallisia ohjelmia, joissa valtaosa jäsenistä on lapsia ja nuoria.

4.6.2

Vapaaehtoistoiminnalla voi olla erityinen rooli nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä yleensä työelämän aloittamisen yhteydessä.

Vapaaehtoiset voivat kerätä kohdennetusti työmarkkinoilla edellytettäviä tärkeitä kokemuksia ja tietoja sekä luoda yhteysverkon. Vapaaehtoistoiminnan perinteisten toiminta-alojen eli sosiaali- ja terveysalan ohella vapaaehtoiset voivat hankkia tietoja ja taitoja esimerkiksi mainonnan, viestinnän, ilmaisun, sosiaalisten taitojen organisaation hallinnon ja ammattikoulutuksen aloilla.

Vapaaehtoiset voivat kokeilla erilaisia sosiaalisia rooleja, oppia tekemään oikeita päätöksiä, ratkaista ongelmia, omaksua tietyn työskentelytavan sekä soveltaa käytännössä oikeudentajuaan ja johtamiskykyjään. Vapaaehtoistoiminta voi olla merkittävä osa ansioluetteloa ja uraa. Vapaaehtoistoiminta on näin ollen tärkeä epävirallisen ja arkioppimisen väline ja täydentää virallista oppimista ja koulutusta. Vapaaehtoistoiminta voi myös parantaa siihen osallistuvien, etenkin nuorten, mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

4.6.3

Vapaaehtoistoiminnalla on aktiivisena ikääntymisen kannalta kahtalainen merkitys. Ensinnäkin iäkkäät kansalaiset voivat vapaaehtoistoiminnan kautta osallistua edelleen yhteiskunnalliseen elämään, hyödyntää elämänkokemustaan ja tuntea itsensä edelleen hyödyllisiksi. Tämä vaikuttaa myönteisesti heidän terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Toiseksi vapaaehtoistoiminta voi auttaa edistämään sukupolvien keskinäistä ymmärtämystä, kun vanhat ja nuoret toimivat yhdessä, vaihtavat kokemuksiaan ja tukevat toisiaan.

4.6.4

Vapaaehtoistoiminta voi antaa syrjäytyneille väestöryhmille mahdollisuuden osallistumiseen ja integroitumiseen joko siten, että vapaaehtoiset työskentelevät omaksi hyväkseen tai siten, että he palaavat vapaaehtoistoiminnan kautta yhteiskunnalliseen toimintaan. Tällainen vapaaehtoistoiminnan tarjoama mahdollisuus on tärkeä ennen kaikkea sosiaalisesti syrjäytyneille väestöryhmille ja maahanmuuttajille. Eräissä jäsenvaltioissa lainsäädäntö valitettavasti rajoittaa tätä prosessia, eivätkä esimerkiksi maahanmuuttajat voi tietyissä jäsenvaltioissa osallistua vapaaehtoistoimintaan.

4.6.5

Mainittakoon myös erilaisten itseapuryhmien merkitys. Itseapuryhmien keskeisin ominaispiirre on se, että henkilöt, joilla on samankaltaisia ongelmia mitä moninaisimmilla aloilla, kokoontuvat yhteen ja auttavat toisiaan vaihtamalla henkilökohtaisia kokemuksiaan.

4.6.6

Työnantajilla ja yrityksillä on myös tietty rooli vapaaehtoistoiminnan edistämisessä. Ensinnäkin niiden työntekijät ja ammattitaitoinen työvoima voivat hankkia yrityksen ulkopuolella tekemänsä vapaaehtoistoiminnan avulla sosiaalisia taitoja ja parantaa näin luovuuttaan ja työmotivaatiotaan. Näin he tuntevat olevansa aiempaa sitoutuneempia yritykseen. Toiseksi yritykset ovat yhä tietoisempia sosiaalisesta vastuustaan. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien organisaatioiden, kuntien ja valtion sekä yritysten väliset, molempia osapuolia hyödyttävät kumppanuudet auttavat osaltaan kokoamaan paikallisia mahdollisuuksia sekä vaikuttamaan yhdessä yhteisön muotoutumiseen. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, toisilta oppiminen ja alakohtaiset sopimukset voivat osaltaan edistää sitä, että vapaaehtoistoiminta — osa sosiaalista vastuuta — saa nykyistä enemmän tunnustusta ja tukea.

4.6.7

ETSK on huolissaan siitä, ettei vapaaehtoistoimintaan osallistuvia organisaatioita eikä vapaaehtoistoimintaa tunnusteta virallisesti sen vuoksi, että vapaaehtoistoimintaa ei useinkaan ole jäsenvaltioiden lainsäädännössä määritelty tai sillä ei ole oikeudellista perustaa. Tämä asiantila on usein syynä jopa siihen, että vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ei hyödynnetä, jos vapaaehtoistoimintaa ei tunnusteta esimerkiksi nuorten, työttömien tai maahanmuuttajien integrointia koskevissa toimissa. Vapaaehtoisten asema on myös usein ongelmallinen etenkin verotuksen, sosiaaliturvan tai vakuutusturvan kannalta. Onkin tärkeää edistää lainsäädäntöä, jossa selvennetään vapaaehtoisten oikeudellinen asema ja annetaan jokaiselle maassa asuvalle oikeus osallistua vapaaehtoistoimintaan. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan poistamaan työoikeudellisia esteitä, jotka vaikeuttavat tärkeitä yleishyödyllisiä tehtäviä täyttävien vapaaehtoisvoimien käyttöä etenkin katastrofitapauksissa. Aivan liian usein työntekijät ovat riippuvaisia työnantajansa hyvästä tahdosta, saavatko he esim. työstään vapaata tällaisia tehtäviä varten.

4.6.8

ETSK suosittelee, että valtion, yritysten ja vapaaehtoisjärjestöjen väliset suhteet ja tehtävät määritellään täsmällisesti. Vaikka vapaaehtoistoiminnalla on merkittävä rooli yhteiskunnassa, sillä ei ole tarkoitus korvata sosiaalisia peruspalveluja tai valtion toimia. Poliittisten toimien tavoitteena on oltava vapaaehtoistoiminnan edistäminen sellaisenaan, ei sen välineellistäminen, sillä muutoin se menettää oikeutuksensa ja erityisarvonsa, jotka perustuvat kansalaisten vapaaseen valintaan.

4.6.9

ETSK:n mielestä valtion tehtävänä on asettaa vapaaehtoistoiminnan käyttöön tarvittavat perusrakenteet. Vaikka vapaaehtoistoiminta onkin maksutonta, sen tekemisestä koituu kustannuksia, eli niillä on budjettivaikutus. Eräissä Euroopan maissa saadut kokemukset ovat myös osoittaneet, että erityisesti vapaaehtoistoimintaan kohdennetut perusrakenteet parantavat huomattavasti sen määrää ja laatua. Vapaaehtoistoimintaan osallistuville organisaatioille tarjottu tuki ja neuvonta sekä vapaaehtoisten motivointi, koulutus ja tukeminen sekä mahdollisten kulujen korvaaminen maksavat — mutta sijoitus kannattaa. Valtio voi toimia aktiivisesti strategisen ohjelmasuunnittelun, kansalaisten valveuttamisen sekä koordinoinnin yhteydessä. Valtion tulisi rahoittaa tutkimuksia sekä painottaa vapaaehtoistoiminnan huomioon ottamista koulutuksessa, jotta vapaaehtoistoiminnasta tulisi tutumpaa.

4.6.10

Kaikkien asianomaisten toimijoiden (valtion, yritysten, ammattijärjestöjen ja vapaaehtoistoimintaa tekevien organisaatioiden) on tehtävä yhteistyötä vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi ja kannustamiseksi sekä sen yhteiskunnallisen arvostuksen parantamiseksi. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien organisaatioiden tehokas verkottuminen parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi ja voimavarojen kokoamiseksi on tässä yhteydessä yhtä välttämätöntä kuin eri alojen vuoropuhelu ja yhteistyö.

”Nuorisopolitiikka”, esittelijä: Jillian van Turnhout (EUVL C 28, 3.2.2006, s. 35–41)

”Youth in Action -ohjelma 2007–2013”, esittelijä: José Rodríguez García-Caro (EUVL C 234, 22.9.2005, s. 46–51)

”Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen erottuvuuden ja sen tehon parantaminen”, esittelijä: Bruno Vever (ei vielä julkaistu EUVL:ssä)

”Aktiivista kansalaisuutta koskeva toimintaohjelma”, esittelijä: Daniel Le Scornet (EUVL C 28, 3.2.2006, s. 29–34).

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/53

1.1

Yritysten yhteiskuntavastuulla, joka on osa eurooppalaista sosiaalimallia, on merkitystä jokaiselle unionin kansalaiselle. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen siihen, että komissio on sisällyttänyt tämän näkemyksen tiedonantoon, jossa korostetaan myös, että ”[y]ritysten yhteiskuntavastuu — – heijastaa EU:n omia perusarvoja”. Komitea katsookin, että unionin kansalaisten tulisi saada luotettavaa ja mahdollisimman kattavaa tietoa yritysten ja alueiden selvityksistä ja toimintatavoista. Kunnollisten selontekojen avulla kansalaiset voisivat suunnata kuluttamista, säästämistä ja asumista koskevat valintansa. Tuotteilla ja palveluilla, jotka tarjoavat korkeatasoista yhteiskunnallista tietoa ja jotka ovat jäljitettäviä, on jo nyt vertailussa todellinen etulyöntiasema sijoittajien, kuluttajien ja kuluttajajärjestöjen keskuudessa. Tämä suuntaus on vahvistumassa kestävän kehityksen yhteydessä.

1.2

Eurooppa-asioista tiedottamisen parantamista koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä voitaisiinkin toteuttaa yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä tietoportaali. Käytettävissä olevan informaation yhteen kokoavan eurooppalaisen portaalin avulla voitaisiin saada tietoa yritysten lukumäärästä ja tyypeistä, käsiteltävistä aiheista ja sidosryhmistä. Se edistäisi yritysten yhteiskuntavastuun omaksumista kaikkien jäsenvaltioiden toimijoiden keskuudessa. Olisi hyvin toivottavaa, että portaalissa olisi tietoa erityisesti uusien jäsenvaltioiden hyvistä käytänteistä. Näin mahdollistettaisiin yritysten yhteiskuntavastuun kokonaisvaltainen arviointi. Tällainen oma-aloitteisiin ilmoituksiin perustuva monenkeskinen hakemisto on välttämätön täydennys yhteiskuntavastuun eurooppalaiselle liittoumalle, ja komission tulisi osallistua sen rahoitukseen. Näin muodostuva yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien käytänteiden kokoelma (praxisthèque  (1)) mahdollistaisi tietojen vaihdon yritysten ja alueiden hyvistä käytänteistä.

1.3

Koska yritysten yhteiskuntavastuu edistää omalta osaltaan Lissabonin strategiaa (innovointi, kilpailukyky, työllistettävyys ja työpaikkojen luominen), ETSK ehdottaa, että jäsenvaltiot sisällyttäisivät yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen kansallisiin uudistussuunnitelmiinsa ja tietysti myös kansallisiin kestävän kehityksen strategioihin. Komitea muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuun käytänteet ovat vapaaehtoisia, että niitä sovelletaan kansallisen työ- ja sosiaalilainsäädännön lisäksi ja että niiden avulla tuetaan tarvittaessa kansainvälisiä työnormeja. Komitea kehottaa jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaisia edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan avulla luotujen tai kehitettyjen uusien toiminta-alojen esiinnousua ja kehitystä. Se kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta kannustamaan yrityksiä vastuuntuntoiseen toimintaan julkisten hankintojen yhteydessä (sosiaalisesti ja ympäristön kannalta suotuisimman tarjouksen politiikka).

1.4

Kaikkialla Euroopassa on käytössä lukuisia toimintatapoja, jotka liittyvät kestävään kehitykseen tai yritysten yhteiskuntavastuuseen. Tällainen monimuotoisuus on dynamisoivaa mutta vaikeuttaa yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan muodostamista. ETSK pitää ilahduttavana yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän jäsenvaltioiden korkean tason ryhmän uudelleenaktivoimista, jota tiedonannossa toivotaan. Ryhmän tulisi toimia keskustelufoorumina hyviä käytänteitä koskevan tietojenvaihdon parantamiseksi. Kansallisia käytänteitä koskevat tiedot tulee saattaa ajan tasalle ennen kuin käytänteitä pyritään lähentämään. Tässä yhteydessä tarkasteltaisiin julkisia toimia ja voimassa olevia lainsäädäntöjä. Tarkastelun avulla voitaisiin selvittää monimuotoisuus huomioon ottaen, millaisia tuloksia yritysten yhteiskuntavastuuta edistävällä julkisella politiikalla on saavutettu.

1.5

Euroopan komissio katsoo, että eurooppalaisten yritysten tulisi toimia vastuullisesti riippumatta siitä, missä ne toimivat, sekä noudattaa unionin arvoja ja kansainvälisesti tunnustettuja normeja etenkin ihmisarvoista työtä koskevissa kysymyksissä. ETSK kehottaakin Euroopasta lähtöisin olevissa monikansallisissa yrityksissä toimivia työmarkkinaosapuolia täydentämään kansainvälistä sosiaalidialogia neuvotteluilla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista kansainvälisistä puitesopimuksista (international framework agreement, IFA). Tällaisten puitesopimusten vähimmäisperustana tulee olla ILO:n julistuksen periaatteiden noudattaminen sekä OECD:n monikansallisille yrityksille antamat suuntaviivat. Puitesopimuksen allekirjoittaneet yritykset osallistuvat siis vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen.

1.6

ETSK antaa tukensa työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua koskeville aloitteille, joiden yhteydessä yritysten yhteiskuntavastuu pyritään nivomaan taloudellisten muutosten hallintaan. Komitea kehottaa eri aloja varmistamaan, että kyseisissä aloitteissa on osallistujia kaikista jäsenvaltioista.

1.7

Komitea toteaa, että yrityksen yhteiskuntavastuu on mallikelpoista, kun se on integroitu toimintastrategiaan ja kun sitä toteutetaan yrityksessä kaikilla tasoilla. Komitea kehottaa yrityksiä, jotka haluavat tukea yhteiskuntavastuun eurooppalaista liittoumaa, osallistumaan siihen täysipainoisesti ja antamaan halukkaille henkilöstön edustajille mahdollisuuden osallistua. Jos yrityksessä on eurooppalainen yritysneuvosto, myös se tulee ottaa mukaan.

1.8

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että pk-yritykset asetetaan keskeiselle sijalle pyrittäessä komission toivoman mukaisesti edistämään yritysten yhteiskuntavastuun käytänteiden yhä laajempaa omaksumista. Komitea kehottaa kuitenkin kaikentyyppisiä yrityksiä, osuus- ja yhteisötalouden yritykset mukaan luettuina, panostamaan yhteiskuntavastuuseen. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin ottaa huomioon yritysten monimuotoisuus.

1.9

Arvioinnin parantamiseksi komitea kehottaa eurooppalaisia yrityksiä panostamaan yritysten yhteiskuntavastuun arviointia ja asiasta tiedottamista koskevien välineiden (esim. EMAS-selonteko, GRI-raportti ja ISO 26000 -standardi) kehittämiseen ja tarkistamiseen. Komitea kuitenkin muistuttaa, että mahdollinen sertifiointi on aina vapaaehtoista eikä siitä pidä tehdä pakollista. Legitiimiyden ja toteutettavuuden varmistamiseksi arviointi- ja sertifiointilaitosten on tärkeää hyödyntää arviointikriteereitä, jotka perustuvat vuonna 2004 kokoontuneen sidosryhmien monenvälisen foorumin laatimaan luetteloon sisältyviin asiakirjoihin. ETSK kannattaa arviointilaitosten itsesääntelyaloitteita.

1.10

ETSK toteaa, että tiedonannon liite on tulosta komission ja yritysmaailman eräiden piirien yhteisestä aloitteesta. Muita asiaankuuluvia tahoja ei ole pyydetty mukaan. Komitea katsookin, että työnantajajärjestöjen tulee levittää tietoa liittoumaan kuuluvien yritysten toiminnasta yritysten yhteiskuntavastuun alalla ja edistää sitä jäsenvaltio- ja paikallistasolla.

1.11

ETSK kehottaa ulkopuolisia sidosryhmiä osallistumaan yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmäfoorumin uusiin kokouksiin sekä liittoumaan kuuluvissa yrityksissä käynnistettyyn vuoropuheluun. Komitea suosittaa, että jäsenvaltiotasolla luotaisiin monenvälisiä keskustelufoorumeja, joissa tarkasteltaisiin muun muassa eurooppalaiseen portaaliin koottuja hyviä käytänteitä. Näin vastattaisiin mahdollisimman hyvin kansalaisten odotuksiin.

1.12

ETSK toivoo, että yritysten yhteiskuntavastuussa saavutetun tason arviointia pohdittaisiin perusteellisesti. Olisi toimittava mahdollisimman ripeästi, jotta varmistettaisiin nimenomaan huipputasoon tähtäävän uuden lähestymistavan uskottavuus. Asiaa voitaisiin pohtia tarkasteltaessa jäsenvaltioiden ja yhteisön kestävän kehityksen strategioita, sillä kyseessä on saman käsitteen kaksi eri puolta: yritysten ja alueiden yhteiskuntavastuu sijoittuu mikrotasolle ja kestävä kehitys makrotasolle. Asian tulisi olla (vuoden 2006 lopussa pidettävien) sidosryhmien monenvälisen foorumin ensimmäisten kokousten esityslistalla. ETSK haluaa osallistua foorumin toimintaan täysimääräisesti.

1.13

ETSK ehdottaa komissiolle, että jokin tulevista vuosista julistetaan yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

2.1.1

Lissabonissa vuonna 2000 ja Göteborgissa vuonna 2001 pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa valotettiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa yhteisön toimintatapaa kolmesta näkökulmasta. Yritysten yhteiskuntavastuuta edistetään yhteisössä vapaaehtoisin toimin, jotka ulottuvat yhteisön säännöstöä pidemmälle. Yhteisön säännöstö muodostaa kuitenkin välttämättömän pohjan sosiaalisissa (työoikeus), yhteiskunnallisissa (kuluttajansuoja) ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä (ympäristöoikeus). Kyseisten kokousten aikaan oli jo vapaaehtoispohjaisia, ympäristönäkökohtia koskevia yhteisön välineitä (EMAS, ympäristömerkki).

2.1.2

Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2001 asiakirjan ”Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä” (2), jossa määriteltiin yritysten yhteiskuntavastuu. ETSK antoi vihreästä kirjasta lausunnon (3) maaliskuussa 2002. Vihreässä kirjassa pyydettiin jokaista jäsenvaltiota ottamaan kantaa kyseiseen aiheeseen. Komissio julkaisi saamiensa vastausten perusteella heinäkuussa 2002 ensimmäisen yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän tiedonannon otsikolla ”Elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen”. Kyseisellä otsikolla korostettiin sitä, että yritysten yhteiskuntavastuu on makrotaloudelliseen kestävän kehityksen käsitteeseen liittyvä mikrotaloudellinen näkökohta.

2.1.3

Komissio järjesti sidosryhmien monenvälisen foorumin, jossa tarkasteltiin yritysten yhteiskuntavastuuta unionissa. Tavoitteena oli laatia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia yhteisiä suosituksia. Kyseessä oli aivan uudenlainen vuoropuhelu- ja neuvotteluprosessi, johon osallistui työmarkkinaosapuolia, tutkimuslaitoksia ja sidosryhmiä. Sen yhteydessä pyrittiin ainutlaatuisella tavalla järjestämään kansalaisvuoropuhelu komissiolta saadun toimeksiannon pohjalta. Foorumi antoi loppuraporttinsa 29. kesäkuuta 2004 työskenneltyään pitkään valiokunnissa ja pidettyään neljä täysistuntoa. Foorumi totesi, että kestävässä kehityksessä ovat osallisina yritysten lisäksi myös erilaiset sidosryhmät. Raportti sisältää yhdeksän yrityksille, sidosryhmille, julkishallinnolle ja Euroopan unionin toimielimille tarkoitettua suosituskokonaisuutta. Suositusten aiheina ovat yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva tiedotus ja koulutus sekä yhteiskuntavastuun ottaminen huomioon kaikkien tahojen toiminnassa. Tavoitteena on luoda yritysten yhteiskuntavastuulle suotuisa ympäristö. Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö (UNICE) oli tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) hyväksyi loppuraportin eräin varauksin, ja muut osapuolet ilmaisivat olevansa tyytymättömiä. Kuten 22. maaliskuuta 2006 julkaistussa tiedonannossa muistutetaan, ”[f]oorumi onnistui saamaan aikaan jonkinasteisen yhteisymmärryksen osallistujien välillä, mutta se paljasti myös huomattavia näkemyseroja yritysten ja yritysmaailman ulkopuolisten sidosryhmien välillä”.

2.1.4

Kesäkuussa 2003 annetussa direktiivissä 2003/51/EY, jolla muutettiin kahta yritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettua direktiiviä, säädettiin mahdollisuudesta julkaista muita kuin taloudellisia tulosindikaattoreita, jotka voivat koskea muun muassa ympäristöä ja työntekijöitä. Edistääkseen omalta osaltaan yritysten yhteiskuntavastuuta ETSK antoi kesäkuussa 2005 lausunnon yritysten sosiaalisen vastuun arviointimenetelmistä ja asiasta tiedottamisesta (4).

2.1.5

Maaliskuun 22. päivänä 2006 julkaistiin käsillä olevan lausunnon aiheena oleva toinen tiedonanto (5). Sen otsikkona on ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla”. Tiedonannossa on liite, jonka otsikkona on ”Eurooppalainen liittouma yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi”.

2.1.6

Aiheesta ”Ihmisarvoista työtä kaikille” toukokuussa 2006 annetussa tiedonannossa (6) todetaan seuraavaa: ”Komissio tunnustaa yritysten yhteiskuntavastuun täydentävän merkittävällä tavalla lainsäädäntöä, kollektiivisia neuvotteluja ja työehtojen valvontaa. Komissio katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien menettelysääntöjen ja muiden sen välineiden on oltava kansainvälisesti (OECD, ILO) sovittujen välineiden mukaisia. — – Se kehottaa yrityksiä, Eurooppalaista liittoutumaa yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi sekä muita asianomaisia toimijoita kehittämään aloitteita, joilla voidaan osaltaan edistää kaikkien ihmisten mahdollisuutta tehdä ihmisarvoista työtä.” Neuvosto puolestaan suositti kesäkuussa 2006 Lissabonin strategian täytäntöönpanoa koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa, että jäsenvaltiot kannustaisivat yrityksiä kehittämään yhteiskuntavastuutaan.

2.1.7

Neuvosto toteaa kesäkuussa 2006 julkaisemansa kestävän kehityksen uudistetun strategian (7) kohdassa ”Politiikkojen pääperiaatteet”, että yritysten ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen tulee järjestää seuraavasti: ”On vahvistettava yhteiskunnallista vuoropuhelua, yritysten sosiaalista vastuuta sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia, jotta yhteistyötä edistämällä ja vastuuta yhteisesti ottamalla saataisiin aikaan kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja.” Kyseisen asiakirjan kohdassa 31 todetaan seuraavaa: ”Yritysjohtajien ja muiden keskeisten sidosryhmien, mukaan lukien työntekijäjärjestöt ja valtioista riippumattomat järjestöt, olisi kiireellisesti ryhdyttävä pohtimaan poliittisten johtajien kanssa kestävän kehityksen strategian edellyttämiä keskipitkän ja pitkän aikavälin politiikkoja ja tehtävä kunnianhimoisia ehdotuksia yritysten toimiksi, jotka ylittävät lainsäädännössä säädetyt vähimmäisvaatimukset. Komissio tekee vuonna 2007 ehdotuksen tämän prosessin aloittamiseksi. Olisi lisättävä tietoisuutta ja tiedotusta yritysten yhteiskunnallisesta ja ympäristöä koskevasta vastuusta ja tilivelvollisuudesta yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaisen liittoutuman (European Alliance for Corporate Social Responsibility) periaatteiden mukaisesti.”

2.2.1

Maaliskuussa 2006 julkaistu tiedonanto (8) on jatkoa aiemmin toteutetuille toimille, ja se antaa yritysten yhteiskuntavastuulle jälleen poliittista näkyvyyttä. Uusi komissio antaa tiedonannossa tukensa yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaisen liittouman luomiselle ja käynnistää uudelleen sidosryhmien monenvälisen foorumin tapaamiset. Liittouman luomista puolletaan tiedonannossa seuraavasti: ”[K]omissio ilmaisee tukensa yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaiselle liittoumalle, joka on muodostettu yritysten yhteiskuntavastuuta aktiivisesti edistävien yritysten kannanottojen pohjalta.” Sidosryhmien monenvälisen foorumin tapaamisten uudelleenkäynnistämisestä todetaan seuraavaa: ”Komissio pitää erittäin tärkeänä vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa ja niiden välillä ja ehdottaa, että sidosryhmäfoorumi kutsuttaisiin säännöllisesti koolle, jotta EU:ssa saavutettua edistymistä yritysten yhteiskuntavastuun alalla voitaisiin jatkuvasti tarkastella.”

2.2.2

Komissio korostaa, ettei sillä ole liittoumassa aktiivista roolia. Tiedonannossa todetaan erityisesti, että liittouma ”ei aiheuta komissiolle mitään uusia rahoitusvelvoitteita”. Komissio toteaa, että liittoumassa ”ei ole kyse oikeudellisesta asiakirjasta, joka yritysten, komission tai minkään viranomaisen olisi allekirjoitettava”, vaan se on ”poliittinen sateenvarjo uusille ja olemassa oleville yritysten yhteiskuntavastuun aloitteille, joita suuryritykset, pk-yritykset ja niiden sidosryhmät tekevät”.

2.2.3

Tiedonannon liitteessä, joka on merkitykseltään erilainen kuin tiedonannon teksti, liittouma esitellään kumppanuuteen perustuvana yritysmaailman aloitteena. Liitteessä todetaan seuraavaa: ”Euroopan komissio tukee yritysmaailman jäseniä, jotka ovat luomassa perustaa yritysten yhteiskuntavastuuta edistävälle eurooppalaiselle liittoumalle. Kyseessä on avoin liittouma, jonka muodostavat saman kunnianhimoisen tavoitteen jakavat yritykset: tavoitteena on tehdä Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla kilpailukykyisen ja kestävän yritystoiminnan ja markkinatalouden tukemiseksi. Tämä aloite pohjautuu ennen kaikkea kumppanuuteen.” Tarkoituksena on, että vapaaehtoisuuteen perustuva liittouma on avoin kaikille Euroopan yrityksille koosta riippumatta. UNICEn verkkosivuille oli syksyllä 2006 kirjattu satakunta yritystä.

2.2.4

Komissio katsoo, että ”[k]oska yritysten yhteiskuntavastuussa on kyse vapaaehtoisesta yritysten toiminnasta, lisävelvollisuuksia ja hallinnollisia vaatimuksia yrityksille aiheuttava lähestymistapa voisi toimia itseään vastaan ja olisi myös paremman sääntelyn periaatteiden vastainen”. Uusien sitovien sääntöjen asettaminen on kylläkin ristiriidassa yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien toimien vapaaehtoisuuden kanssa, mutta on selvää, että yhteiskuntavastuun edistämiseen sitoutuvan yrityksen tulee alun perinkin noudattaa tiukasti lain henkeä ja kirjainta toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisen valvonnan alaisena.

2.2.5

Komissio pitää varmana, että tukemalla liittoumaa se edistää yhteiskuntavastuun käytänteiden yhä laajempaa omaksumista Euroopan yrityksissä. Kyseisessä prosessissa keskeisen tärkeää on luottamus. Sitä ei voida ohjailla määräyksin, vaan se voidaan taata vain laadukkaan yrityshallinnon avulla.

2.2.6

Yritysten osallistuminen liittouman toimintaan perustuu pelkkään ilmoitukseen eikä edellytä minkäänlaista virallista sitoutumista. Osallistumisen yksinkertaisuuden tulisi helpottaa liittouman puoleen kääntyvien yritysten määrän nopeaa kasvua.

2.2.7

Komissio ”tunnustaa, että yritysten yhteiskuntavastuu ei voi kukoistaa ilman — – sidosryhmien aktiivista tukea ja rakentavaa kritiikkiä”. Yritysmaailman ulkopuolisten sidosryhmien aktiivinen tuki ja rakentava kritiikki tuovat siis prosessiin uusia ulottuvuuksia.

2.2.8

Liittouma ei korvaa kaikkien sidosryhmien kanssa ja niiden kesken käytävää vuoropuhelua. Vuoropuhelun edistämiseksi komissio ”ehdottaa, että sidosryhmäfoorumi kutsuttaisiin säännöllisesti koolle, jotta EU:ssa saavutettua edistymistä yritysten yhteiskuntavastuun alalla voitaisiin jatkuvasti tarkastella”. Tällaisten kokousten avulla saataisiin selkoa tilanteesta, mistä todetaan seuraavaa: ”Komissio arvioi uudelleen yritysten yhteiskuntavastuun kehittymistä — – vuoden kuluttua sidosryhmäfoorumin keskustelujen jälkeen.” Käsillä olevan lausunnon avulla pyritään näyttämään tietä seuraavan etapin valmistelulle. Lausunnossa otetaan esille asioita, joista voitaisiin antaa suosituksia.

2.3.1.1

Komission näkemyksen mukaan yritykset tuottavat vaurautta ja työpaikkoja ja tarjoavat tavaroita ja palveluja, joilla on yhteiskunnallista lisäarvoa. Se kehottaa Euroopan yrityksiä ”vauhdittamaan” sitoutumistaan yritysten yhteiskuntavastuuseen. ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yhteiskuntavastuutaan vapaaehtoisesti edistävät yritykset antavat oman panoksensa tarkistettuun Lissabonin strategiaan. Yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoispohjaisten käytänteiden avulla voidaan muun muassa auttaa viranomaisia panemaan toimeen sosiaalista integroitumista, elinikäistä oppimista, innovointia ja yrittäjyyden kehittämistä koskevia yhdennettyjä suuntaviivoja. Keinoina voivat olla esimerkiksi etenkin vammaisten syrjinnän torjuminen ja monimuotoisuuden edistäminen, pätevyysvaatimusten kehityksen ennakointi, rekrytointi kehittämistä kaipaavilta asuinalueilta sekä kauppa- ja teollisuuskamarien tuki nuorille yrittäjille, naiset ja vastikään maahan muuttaneet mukaan luettuina.

2.3.1.2

Komitea toteaa tuoreessa lausunnossaan (9), että ”eurooppalaisen yhteiskuntamallin olisi heijastettava kaikille Euroopan kansalaisille tarkoitettua demokraattista, ympäristömyötäistä, kilpailukykyistä, sosiaalisesti osallistavaa ja solidaarista hyvinvointialuetta”. Komissio kannustaa Euroopan yrityksiä ryhtymään yhteiskuntavastuuta edistäviin toimiin, joista ei ole välitöntä taloudellista hyötyä yrityksille mutta jotka parantavat Euroopan kilpailukykyä kaiken kaikkiaan ja edistävät omalta osaltaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi työntekijöiden rekrytointi vähäosaisten joukosta, saasteiden vähentäminen ja yhä parempi perusoikeuksien kunnioittaminen kehitysmaissa. ETSK pitää tällaista kannustusta myönteisenä.

2.3.1.3

ETSK pitää myönteisenä Lissabonin strategian, kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuun nivomista toisiinsa. Komitea toistaa kuitenkin vastikään eräässä toisessa lausunnossa (10) esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen strategian välisiä yhteyksiä tulisi tarkentaa ja selventää. Kyseisten strategioiden toteuttamisessa keskeistä on viranomaisten toiminta: ne laativat kasvulle ja innovoinnille parhaat mahdolliset makrotaloudelliset puitteet (kansalliset uudistussuunnitelmat, kansalliset kestävän kehityksen strategiat). Toteutuksesta vastaavat yritykset toimivat tässä yhteydessä mikrotaloudellisella tasolla. Kun yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta kehittämällä innovatiivisia prosesseja ja vastuullisen hallinnon strategioita, ne osallistuvat kestävän kehityksen edistämiseen Euroopassa ja koko maailmassa.

2.3.2.1

Maaliskuussa 2006 julkaistussa tiedonannossa eurooppalaisia yrityksiä kehotetaan sitoutumaan yritysten yhteiskuntavastuuseen, olivatpa ne minkä kokoisia tahansa. ETSK on vakuuttunut siitä, että yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen pk-yrityksissä on vastuun yhä laajemman omaksumisen tärkeimpiä haasteita. Erityisvälineiden kokeilu kahtena viimeksi kuluneena vuonna muodostaa kokemusperustan, josta kannattaa tehdä vaikutusselvitys kyseisten käytäntöjen kehityksen seurantaa varten.

2.3.2.2

Sidosryhmien monenvälisen foorumin päätelmissä todetaan, että suositukset on suunnattu kaikentyyppisille yrityksille (pk-yritykset sekä osuus- ja yhteisötalouden yritykset mukaan luettuina) niiden monimuotoisuus huomioon ottaen. ETSK kannattaa ajatusta siitä, että asianmukaisten välineiden avulla pk- ja mikroyrityksillä on oma paikkansa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa strategiassa. Lisäksi komitea korostaa, että asia koskee yhtä lailla kaikentyyppisiä yrityksiä: ei ainoastaan pääomayhtiöitä vaan myös yksityisiä elinkeinonharjoittajia, julkisia yrityksiä, keskinäisiä yhtiöitä, käsiteollisuus-, teollisuus- ja maatalousosuuskuntia, yhteiselimiä, osuus- ja yhteisötalouden yhdistyksiä jne. Komitea kehottaa kaikkia näitä yritysmuotoja osallistumaan liittoumaan. Yhteiskuntavastuuseen liittyviä toimia on suotavaa toteuttaa kaikissa yrityksissä niiden perustamisesta lähtien.

2.3.3.1

Tiedonannossa mainitaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vaikuttavuus yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa kysymyksissä sekä eurooppalaisten yritysneuvostojen rakentava rooli määriteltäessä hyviä käytänteitä. ETSK pahoitteleekin, ettei ammattialojen välistä ja toimialakohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua käyviä organisaatioita pyydetty mukaan, kun liittouma perustettiin.

2.3.3.2

ETSK katsoo, että ”Euroopan sosiaalisessa markkinatalousmallissa yrityksiä ei pidetä ainoastaan pääomayhtiöinä tai sopimusten solmukohtina vaan ennen kaikkea yhteisöinä, joissa tulisi käydä sosiaalista vuoropuhelua” (11). Aloite yhteiskuntavastuun toimintatapojen omaksumiseksi on usein lähtöisin yrityksen johdosta. Hyvät käytänteet eivät kuitenkaan voi kuulua yksin yritysjohdolle. ETSK katsoo, että eurooppalaistyyppinen yritysten yhteiskuntavastuu ei ole hyväntekeväisyyspäätös vaan kumpuaa yrityksen kaikkien tasojen aktiivisten toimijoiden vuoropuhelusta. Yhteiskuntavastuulla on merkitystä paitsi yrityksen johtajalle myös keskijohdolle ja kaikille työntekijöille etenkin ulkopuolisten sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun johdosta. Komitea toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on nimensä veroista, kun se on integroitu yrityksen toimintastrategiaan ja kun kaikki yrityksessä toteuttavat sitä. Koska yritysten yhteiskuntavastuun käytänteet ovat lähtökohtaisesti vapaaehtoisia eivätkä perustu lainsäädäntöön, vastuu kattaa sitovat oikeudelliset säännökset ja ulottuu niitä pidemmällekin.

2.3.3.3

Juuri tästä syystä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansainväliset puitesopimukset (IFA) ovat erittäin kiinnostavia. Tällaisten sopimusten neuvotteluosapuolina ja allekirjoittajina ovat yhtäältä yrityksen tai konsernin yritysten johto ja toisaalta työntekijöiden edustajat. Työntekijöiden edustajina ovat kansainväliset tai eurooppalaiset ammattialajärjestöt taikka kansalliset työntekijäjärjestöt ja eurooppalainen yritysneuvosto. Osapuolet sitoutuvat allekirjoituksellaan noudattamaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita yrityksen suhteissa ulkopuolisiin sidosryhmiin, etenkin alihankkijoihin ja alueellisiin yhteisöihin.

2.3.3.4

ETSK:n mielestä on hyvä, että tiedonannossa todetaan seuraavaa: ”Työntekijöiden, heidän edustajiensa ja ammattiliittojen tehtävää yritysten yhteiskuntavastuun käytänteiden kehittämisessä ja toteuttamisessa olisi vahvistettava.” Komitea kehottaa yrityksiä, jotka haluavat tukea yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaista liittoumaa, osallistumaan siihen täysipainoisesti ja antamaan halukkaille henkilöstön edustajille mahdollisuuden osallistua. Yrityksessä mahdollisesti toimivalla eurooppalaisella yritysneuvostolla on tässä yhteydessä oma tehtävänsä.

2.3.3.4.1

Komitea toteaa hiljattain antamassaan lausunnossa (12) seuraavaa: ”ETSK tukee yritysten yhteiskunnallista ulottuvuutta Euroopan unionissa ja eurooppalaisten yritysneuvostojen roolia. Kestävästä kehityksestä ja eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista käytävässä keskustelussa on keskitytty Euroopan unionin ainutlaatuisiin piirteisiin. Yritysten sosiaalinen vastuu maailmanlaajuisessa taloudessa on yksi Euroopan unionin vastauksista maailmanlaajuistumisen aiheuttamiin ongelmiin. Globalisaation kielteiset seuraukset voisivat lieventyä, jos kaikki Maailman kauppajärjestön jäsenvaltiot noudattaisivat ILO:n määrittämiä perusnormeja.” Lisäksi komitea toteaa seuraavaa: ”Eurooppalaiselle sosiaaliselle mallille on ominaista ihmisarvon perustana olevien oikeuksien kunnioittaminen aina ja kaikkialla sekä heikoimpien suojelu sosiaalihuoltojärjestelmien kautta. Nykyajan Euroopassa pitäisi olla mahdollista harjoittaa kansalaisoikeuksia kaikkialla, myös työpaikalla ja erityisesti ylikansallisissa yrityksissä.”

2.3.3.5

ETSK kannustaa yrityksiä ja ammatillisia oppilaitoksia sisällyttämään toimintasuunnitelmiinsa kestävää kehitystä ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa koulutusta.

2.3.4.1

Komissio aikoo jatkaa tukeaan erityisesti alakohtaisille toimille, joita sidosryhmät — etenkin työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt — ovat käynnistäneet yritysten yhteiskuntavastuun alalla. Komissio korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden merkittävää roolia. ETSK kannattaa kyseisiä aloitteita. Komitea kehottaa eri aloja varmistamaan, että kyseisissä aloitteissa on osallistujia kaikista jäsenvaltioista.

2.3.5.1

Tiedonannon tavoitteena on tehdä ”Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla”, mutta siinä ei mainita sanallakaan, miten saavutettua laatutasoa on tarkoitus arvioida. Jotta huipputasolle sijoittuminen voidaan taata, on kuitenkin pystyttävä arvioimaan tavalla tai toisella Euroopassa saavutettua yritysten yhteiskuntavastuun tasoa. Yritysten omien selontekojen lisäksi Euroopan tulisi voida verrata yhteiskuntavastuun tasoaan muihin alueellisiin ryhmittymiin. Yritysten lukumäärästä ja tyypeistä, käsiteltävistä aiheista ja eri sidosryhmistä voitaisiin saada ensi vaiheessa tietoa sellaisen eurooppalaisen portaalin avulla, johon kootaan käytettävissä oleva informaatio.

2.3.5.2

Jotta Euroopasta tulisi esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla, yhteiskuntavastuun eurooppalaisen liittouman puitteissa tulisi selvittää, millaisia välineitä alalla tarvitaan. Tuotteilla ja palveluilla, jotka tarjoavat korkeatasoista yhteiskunnallista tietoa ja jotka ovat jäljitettäviä, on jo nyt vertailussa todellinen etulyöntiasema sijoittajien, kuluttajien ja kuluttajajärjestöjen keskuudessa. Tämä suuntaus on vahvistumassa kestävän kehityksen yhteydessä.

2.3.5.3

ETSK toivoo, että yritysten yhteiskuntavastuussa saavutetun tason arviointia pohdittaisiin perusteellisesti. Asiassa tulisi toimia mahdollisimman ripeästi, jotta varmistettaisiin nimenomaan huipputasoon tähtäävän uuden lähestymistavan uskottavuus. Arvioinnin pohdinnan tulisi olla (vuoden 2006 lopussa pidettävien) monenvälisen sidosryhmäfoorumin ensimmäisten kokousten esityslistalla. Brysselissä 7. joulukuuta 2006 järjestetyssä sidosryhmäfoorumissa komissio esitteli luettelomaisen koosteen yritysten yhteiskuntavastuun alalla tähän asti toteutetuista aloitteista. ETSK ilmoittaa olevansa valmis analysoimaan tietyillä erityisaloilla toteutettuja toimenpiteitä ja tekemään institutionaalista yhteistyötä komission kanssa myös CSR:n portaalin hallinnoinnissa.

2.3.5.4

Käsitteet eivät ole vakiintuneita, eikä välineistä vallitse yleistä yhteisymmärrystä. Tietyissä jäsenvaltioissa toteutetaan kuitenkin politiikkoja, joiden tavoitteena on lisätä yritysten avoimuutta niiden yhteiskuntavastuuseen liittyvissä asioissa. Syventämällä tietämystä jäsenvaltioiden kansallisista politiikoista saataisiin aikaan hedelmällistä vuorovaikutusta. Tiedonannossa ehdotettu yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän korkean tason ryhmän uudelleenaktivointi on askel oikeaan suuntaan, mikäli uudet ja tulevat jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti ryhmän toimintaan. Yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevista julkisista politiikoista voitaisiin tehdä selkoa Euroopan (unionin ja jäsenvaltioiden) kestävän kehityksen strategian vuodeksi 2007 kaavaillun tilannekatsauksen yhteydessä.

2.3.6.1

ETSK panee kiinnostuneena merkille, että komission tavoitteena on lisätä avoimuutta ja parantaa kuluttajille suunnattua tiedotusta. Komitea korostaa kuitenkin, etteivät avoimuus ja tiedotus yritysten yhteiskuntavastuusta voi rajoittua pelkästään kulutushyödykkeitä koskeviin kansanterveysvaatimuksiin. Kuluttajat voivat kannustaa tuottamaan tavaroita ja palveluja vastuullisella tavalla. He tarvitsevat siis tietoa paitsi siitä, ovatko kulutushyödykkeet kansanterveysvaatimusten mukaisia, myös siitä, onko niiden valmistuksen yhteydessä noudatettu sosiaali- ja ympäristönormeja. Lisäksi avoimuuspyrkimykset tulee laajentaa koskemaan kaikkia talouden aloja. Kuluttajan tulee tietää, ovatko hänen kuluttamansa hyödykkeet tuotettu sosiaalisesti vastuullisella tavalla; sijoittajan ja säästäjän tulee tietää, ovatko sijoituksen kohteena olevat yritykset sosiaalisesti vastuuntuntoisia; asukkaiden tulee tietää, ovatko asuinalueen laitteet, infrastruktuuri ja muut rakenteet tehty sosiaalisesti vastuullisella tavalla ja ympäristöä vahingoittamatta. Rahoitusalan toimijat osoittavat jo kiinnostusta yritysten muihin kuin taloudellisiin tietoihin sosiaalisesti vastuuntuntoisten investointirahastojen välityksellä. Kyseiset toimijat ovat ei-taloudellisiin tietoihin perustuvia arviointeja tekevien laitosten ohella ensiarvoisen tärkeitä yritysten yhteiskuntavastuun edistäjiä. Teollisuudenalat ovat järjestäytyneet ja laatineet käytännesääntöjä, joista esimerkkinä voidaan mainita rakennusalan laatima, ympäristölliseen korkeaan laatuun tähtäävä HQE-menettelytapa (Haute Qualité Environnementale). Ympäristön kannalta erittäin merkittävät alat, kuten alumiini-, öljy- ja paperiteollisuus, kantavat huolta toimintansa ympäristövaikutuksista. ETSK:n mielestä tällaisia itsesääntelyaloitteita olisi hyvä saada lisää.

2.3.6.2

Yrityksillä on erilaisia tapoja arvioida taloudellista elinvoimaisuuttaan (investointien, tilinpidon ja valvonnan luonne ja avoimuus) sekä suorituksiaan sosiaali- ja ympäristökysymyksissä (työehdot, ympäristön ja maa-alueiden suojelu arvoketjussa). Erilaiset arviointitavat täydentävät toisiaan, ja niiden tulee olla yhteisvaikutteisia.

2.3.6.3

Arviointi- ja sertifiointilaitosten legitiimiyden ja luotettavuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että periaatteet ovat selkeitä ja avoimia. Yritysten on tiedettävä millä perusteilla niitä arvioidaan. ETSK pitääkin tervetulleena yhteiskunnallisesti vastuullisten investointiperiaatteiden julkaisemista (13). Arviointi- ja sertifiointilaitosten on tärkeää hyödyntää arviointikriteereitä, jotka perustuvat vuonna 2004 kokoontuneen sidosryhmien monenvälisen foorumin laatimaan luetteloon sisältyviin asiakirjoihin. Laitosten toiminnan on lisäksi oltava mahdollisimman avointa. Ammattikunnan sisäistä sääntelyä koskeva CSRR-QS-standardi oli yksi tämänsuuntainen hanke. ETSK toivoo, että hanketta jatketaan. Hiljattain antamassaan lausunnossa (14) ETSK kehottaa eurooppalaisia yrityksiä osallistumaan aktiivisesti eri mittaus- ja arviointivälineiden, kuten EMAS, GRI ja ISO 26000, kehittämiseen ja tarkistamiseen. ETSK painottaa, ettei kansainvälisissä normeissa tule määritellä uudelleen yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä eikä heikentää sitä näin merkitsemään vain laillisten velvoitteiden noudattamista, kun se perustuu itse asiassa lainsääntöä pidemmälle ulottuviin yritysten vapaaehtoisiin aloitteisiin. Komitea suosittaa, että ISO 2600 -suuntaviivoja laativat kansalliset edustajat edistäisivät laillisten velvoitteiden rajat ylittävää yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaista määritelmää. Onpa arviointilaitosten työ kuinka merkittävää tahansa, ei yrityksiä pidä velvoittaa noudattamaan ”yksityisiä” normeja, joiden varmistaminen on pk-yrityksille työlästä. Kun välineet on mahdollista sertifioida, sen on tapahduttava yrityksen omasta tahdosta, eikä siitä missään nimessä saa tehdä pakollista.

2.3.6.4

Tiedonannossa korostetaan, että ”[u]lkopuolisilla sidosryhmillä, myös valtiosta riippumattomilla järjestöillä, kuluttajilla ja sijoittajilla, olisi oltava suurempi merkitys vastuullisen yritystoiminnan kannustajina ja palkitsijoina”, tai niiden tulisi toimia varoittajina. Edellytyksenä on, että ulkopuolisilla sidosryhmillä on korkealaatuista tietoa. Tiedonannossa kannustetaan liittoumaa tukevia yrityksiä antamaan yhteiskuntavastuuta koskevat tiedot kaikille sidosryhmille kuluttajat, sijoittajat ja yleisö mukaan luettuina. Lisäksi siinä kehotetaan suuryrityksiä esittämään yritysten yhteiskuntavastuun strategiansa ja aloitteensa sekä niiden tulokset tai parhaat käytänteet tavalla, joka on helposti yleisön ulottuvilla. Yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan tiedotuksen osalta ETSK palauttaa mieliin ehdotuksensa (15) sellaisen eurooppalaisen portaalin perustamisesta, jossa on tietoa suuryrityksissä sovellettavista yhteiskuntavastuun käytännöistä. Koska ulkopuolisen tahon tekemän analyysin avulla voidaan parantaa tiedotusta ja taata avoimuus, ETSK katsoo, että luotetun ulkopuolisen tahon, esimerkiksi yhteisön tasolla toimivan virallisen tarkkailijan, tulisi analysoida yrityksiltä saadut tiedot. Tiedot voitaisiin analysoida jälkikäteen eurooppalaisen portaalin välityksellä.

2.3.6.5

Toisaalta tiedonannossa todetaan, että tuen ilmaisemiseen liittoumalle ei ole mitään muodollisia vaatimuksia ja ettei Euroopan komissio pidä luetteloa liittoumaa tukevista yrityksistä. Tätä nykyä — seitsemän kuukautta liittouman perustamisen jälkeen — liittoumaa esitellään vain UNICEn, CSR Europe -verkoston ja eräiden kansallisten työnantajaorganisaatioiden verkkosivustoissa. ETSK pahoittelee, ettei tietoa ole saatavilla ja ettei sitä esitellä jäsennellysti asiasta kiinnostuneille tahoille.

2.3.7.1

Vastuullisesti toimiva yritys voi saada julkisuuskuvaan liittyvää kilpailuetua. Tämä kiinnostaa erityisesti kulutushyödykkeiden markkinoilla toimivia yrityksiä.

2.3.7.2

Vastuulliset yritykset ovat otollisia innovoinnille ja luovalle toiminnalle. Ne tuottavat asiakkaan kannalta laadukkaampia ja arvokkaampia tuotteita ja palveluja. Myös tämä seikka voi tuottaa etua muihin verrattuna.

2.3.7.3

Luomalla yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva integroitu prosessi voidaan ennakoida riskejä sekä hallita entistä paremmin kriisejä tai välttää ne; tämä koskee etenkin kavalluksen riskiä sekä teolliseen toimintaan ja teknologiaan liittyviä riskejä. Esimerkiksi tapaturmat vähenevät, kun henkilöstön työsuojelu on kunnossa koulutuksen ja tarpeellisten investointien ansiosta. Yritysten yhteiskuntavastuun käytäntöjen avulla voidaan siis todella pienentää havaittuja tai ennakoitavissa olevia riskejä. ETSK pitää kiinnostavana, että eräät vakuutusyhtiöt ottavat tämän seikan huomioon hinnoittelussaan, ja kehottaa koko rahoitusalaa toimimaan samoin.

2.3.7.4

Yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita noudattamalla yritys voi parantaa päätöksentekoprosessiaan ja hallintoaan ja näin ollen myös pitkän aikavälin suorituskykyään. Kun henkilöstöhallinnossa otetaan huomioon elinikäinen oppiminen ja ikääntyvien pitäminen työelämässä, voidaan yrityksen henkistä pääomaa hyödyntää mahdollisimman hyvin ja edistetään ikääntyvien aktiivisuutta. ETSK pitää kiinnostavina eurooppalaisen tilintarkastusalan aloitteita, jotka koskevat vastuullisen hallinnon edistämistä laadukkaiden ympäristö- ja henkilöstöasioita koskevien tietojen avulla yrityksen strategisen analysoinnin yhteydessä.

2.3.7.5

ETSK muistuttaa, että pitkän aikavälin kilpailukyky perustuu usein toimiin, joista aiheutuu kustannuksia lyhyellä aikavälillä. Komitea kehottaa yrityksiä kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin välittömään tuottavuuteen.

2.3.7.6

Komitea kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta kannustamaan yrityksiä vastuuntuntoiseen toimintaan julkisten hankintojen yhteydessä (sosiaalisesti ja ympäristön kannalta suotuisimman tarjouksen politiikka).

2.3.7.7

Sosiaali- tai ympäristöongelmien ratkaisemiseen liittyy makrotalouden tasolla mahdollisuuksia luoda tai kehittää uusia toiminta-aloja, jotka avaavat näkymiä talouden kehittämiselle ja työpaikkojen luomiselle. Esimerkkeinä voidaan mainita ekotehokkuus, henkilöpalvelut sekä kaupunkisuunnittelun ja liikenteen väliset yhteydet. ETSK kehottaa jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaisia edistämään tällaisten alojen syntyä ja kehitystä.

2.3.8.1

Eräissä uusissa jäsenvaltioissa on toteutettu yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä toimia, mutta pääosa yrityksistä, jotka katsovat olevansa tällä alalla kärjessä, ovat peräisin vanhoista jäsenvaltioista.

2.3.8.2

ETSK katsoo, että uusien jäsenvaltioiden yrityksissä, etenkin pk-yrityksissä, sovellettavia hyviä käytänteitä tulee tehdä tunnetuiksi ja hyödyntää.

2.3.8.3

Taloudellisen ja kulttuurisen kontekstin erojen johdosta uusien jäsenvaltioiden yritykset voivat varmasti ammentaa paljon sellaisten yritysten kokemuksista, jotka sijaitsevat ominaispiirteiltään uusien jäsenvaltioiden kaltaisilla alueilla. Sellaisten maiden toimijoita, joilla ei ole pitkää kokemusta sosiaalisesta markkinataloudesta, voivat inspiroida läheisemmin sosiaalista vastuuntuntoa koskevat aloitteet, joita toteutetaan historialliselta taustaltaan samanlaisissa maissa.