30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/1

1.1

Komissio on julkaissut vihreän kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista. Asiakirja käynnistää laaja-alaisen keskustelun tarpeesta laatia yhteisön suuntaviivat, joilla helpotetaan yritysten, kuluttajien ja työntekijöiden mahdollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne sellaisia yrityksiä vastaan, jotka toiminnallaan rikkovat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa.

1.2

Ensinnäkin ETSK toteaa, että näin pyritään suojelemaan tehokkaasti kaikkia yhteisön sisämarkkinoilla toimivia tahoja. Koska tavarat liikkuvat vapaasti, sopimuksista ja palveluista johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava kaikissa maissa sisällöltään jossain määrin yhtenäisiä. Koska toimitaan yli rajojen, kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö on pyrittävä tietyssä määrin yhtenäistämään.

1.3

Toiseksi on tärkeää, että otetaan huomioon sekä unionin että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset, joiden tehtävänä on todeta kielletyt käytänteet ja langettaa rikkomukseen syyllistyneille yrityksille mahdollisesti taloudellisia seuraamuksia. Vihreän kirjan tavoitteena on, että vahingonkorvausvaatimukset ratkaistaisiin yksityisoikeudellisin keinoin eli tuomioistuimissa. Tämä tarkoittaa sitä, että toiminta on sovitettava yhteen jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten nykyisen toiminnan kanssa.

1.4

Todettakoon, ettei ETSK:lla ole yksiselitteistä kantaa tärkeimpiin vihreässä kirjassa käsiteltyihin kysymyksiin, vaan komitea esittää kustakin seikasta argumentteja, joiden perusteella komissio voi tehdä päätöksensä määritelläkseen tulevan säädöstoimien suuntaviivat. Kaikkiin vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin vastataan ja vastauksia perustellaan tämän lausunnon kohdassa 5.

2.1

Yhteisön sisämarkkinoiden kilpailusääntöihin on tehty huomattavia muutoksia. Tällä tavoin markkinoille on yhtäältä voitu antaa tarkat säännöt, jotta yritykset kilpailisivat keskenään vapaasti, ja jäsenvaltioiden oma kilpailulainsäädäntö on toisaalta voitu mukauttaa siten, että kaikki yritykset voivat entistä helpommin käyttää vapaata asettautumisoikeuttaan yhdenvertaisin ehdoin.

2.2

Eräs sisämarkkinoilla esiin tullut kysymys on toisen markkinaosapuolen eli kuluttajien suojelu — kuluttaja-käsite on tässä mahdollisimman laajamerkityksinen –, sillä kuluttajien oikeudet vähenevät sopimusten ja palveluiden muuttuessa rajatylittäviksi eli silloin, kun toimintaansa harjoittavat yritykset sijaitsevat toisessa jäsenvaltiossa. Tällöin kuluttajat voivat turvautua vain oman maansa kuluttajalainsäädäntöön, vaikka kilpailuoikeus kattaa koko sisämarkkina-alueen.

2.3

Yhteisön kilpailulainsäädännössä ei ole tehokasta vahingonkorvausvaatimuksia koskevaa järjestelmää, kun sisämarkkinoilla rikotaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräyksiä. Komissio on laatinut vihreän kirjan kilpailupolitiikkaa ja kuluttajansuojaa koskevien uusien suuntaviivojensa pohjalta. Asiakirjassa käsitellään aiheen kannalta keskeisiä seikkoja, jotta aikanaan laadittaisiin säädöksiä, joilla turvataan sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineen osapuolen oikeudet.

2.4

On syytä ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 3 kohta (1) on erittäin tärkeä. Sen nojalla kaikissa toimintaperiaatteissa voidaan panna täytäntöön laaja-alaista kuluttajansuojapolitiikkaa.

2.5

Vihreässä kirjassa tuodaan esiin keskeisimmät kysymykset pyrittäessä turvaamaan oikeudet ja korvaamaan vahingot, kun yhteisön kilpailulainsäädäntöä sekä erityisesti perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ja sen täytäntöönpanomääräyksiä on rikottu. On kuitenkin pidettävä mielessä, että vihreässä kirjassa käsitellään monimutkaista lainsäädännön osa-aluetta, joka saattaa edellyttää jäsenvaltioiden menettelysääntöjen tarkistamista. Tämä puolestaan herättää tiettyjä etenkin toissijaisuuteen liittyviä epäilyksiä ja saattaa jopa vaikuttaa myös muihin siviilioikeudellisiin seikkoihin.

2.6

Vihreän kirjan lähtökohtana on kilpailuoikeuden täytäntöönpano kahdella tasolla. Yhtäältä kilpailuoikeuden täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset, joilla tarkoitetaan sekä komissiota että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia. Ne panevat oikeuden täytäntöön kukin oman toimivaltansa puitteissa. Kilpailuviranomaisten toimivaltaan kuuluu sekä todeta kilpailuoikeuden rikkomukset että mitätöidä kilpailua rajoittavat sopimukset. Ne ovat myös toimivaltaisia asettamaan kilpailuoikeuden täytäntöönpanoasetusten mukaisia taloudellisia seuraamuksia.

2.7

Toisaalta kilpailuoikeus voidaan panna täytäntöön yksityisoikeudellisesti tavanomaisen tuomiovallan toimesta, sillä se on tuomioistuimen päätöksellä suoraan täytäntöönpanokelpoinen. Yksityisoikeuden kannalta ovat erityisen tärkeitä kieltotuomioita koskevat kanteet, joilla yrityksiä vaaditaan lopettamaan kielletyt käytänteet. Näin estetään kyseisten käytänteiden jatkaminen, ja niiden kilpailijoille ja kuluttajille aiheuttamat tappiot vähenevät.

2.8

Vahingon korvaaminen on kuitenkin perustamissopimuksen mukaisten oikeuksien tehokkaan turvaamisen perimmäinen tarkoitus, ja se on kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden keskeinen tavoite. Vapaan kilpailun rajoittaminen vaikuttaa sekä yrittäjiin että kuluttajiin, jotka ovat markkinatoiminnan lopullisia kohteita.

2.9

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle on kertynyt asiasta laaja oikeuskäytäntö. Siinä todetaan, että henkilöt, jotka ovat kärsineet tappiota perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan rikkomisen vuoksi, ovat oikeutettuja vaatimaan vahingonkorvausta. Jopa tapauksissa, joissa kyseinen oikeus ei sisälly kansalliseen lainsäädäntöön (2), perustamissopimuksen artikloiden suora soveltaminen asetetaan kansalliseen lainsäädäntöön nähden etusijalle.

2.10

Vihreässä kirjassa esitetään useita pohdintavaihtoehtoja, joiden pohjalta mahdollisesta vahingonkorvauksesta voidaan päättää kilpailuviranomaisten nostettua julkisoikeudellisen kanteen tai vahinkoa kärsineiden pantua vireille yksityisoikeudellisen vahingonkorvausvaatimuksen. Asiakirjassa esitetään joukko pääasiallisiksi katsottuja kysymyksiä useine mahdollisuuksineen ohjata keskustelua, jotta päästään mahdollisimman hyviin tuloksiin. Kysymykset liittyvät sekä kilpailuoikeuden täytäntöönpanoon että jäsenvaltioiden usein toisistaan poikkeavien oikeusjärjestelmien mukauttamiseen.

3.1

Vihreä kirja on jäsennelty kysymyksiksi, joiden pohjalta voidaan keskustella vahingonkorvauskanteiden oikeudellisesta luonteesta. Siinä esitetään useita vaihtoehtoja, joilla rajataan ja hahmotellaan komission tuleva sääntelytoiminta. Koska tietyissä jäsenvaltioissa on jo asiaa koskevaa lainsäädäntöä, tarkoituksena on selvittää, millaisin ehdoin vahingonkorvausvaatimus voitaisiin panna vireille ja miten kyseisen oikeuden käyttöä voitaisiin helpottaa.

3.2

Komissio ottaa esiin kolme seikkaa, joihin kuhunkin liittyy useita vaihtoehtoja:

Kysymys A: Pitäisikö EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan nojalla aloitetussa vahingonkorvauksia koskevassa siviiliprosessissa olla erityiset säännöt asiakirjatodisteiden ilmaisemiselle? Jos pitäisi, missä muodossa?

Kysymys B: Onko erityisistä kilpailuviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevista säännöistä apua kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvausvaatimuksissa? Miten tällainen mahdollisuus olisi järjestettävissä?

Kysymys C: Pitäisikö kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvaan vahingonkorvauskanteeseen liittyvää kantajan todistustaakkaa helpottaa, ja jos pitäisi, miten?

Seuraavaksi käsitellään tuottamusedellytystä, sillä se on useissa jäsenvaltiossa siviiliasian vireillepanon edellytys. Kysymys kuuluu seuraavasti:

Kysymys D: Pitäisikö kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauskanteisiin liittyä tuottamusedellytys?

Kolmanteen seikkaan, joka koskee vahingonkorvauksia, liittyy kaksi kysymystä:

Kysymys E: Miten korvaukset olisi määriteltävä?

Kysymys F: Mitä menetelmää olisi käytettävä vahingonkorvauksen määrää laskettaessa?

Lisäksi tarkastellaan vaikutusten siirtoa ja epäsuoran ostajan asemaa:

Kysymys G: Pitäisikö vaikutusten siirtoon vetoamisen hyväksyttävyydestä ja toiminnasta olla sääntöjä? Millaisia? Mikä on epäsuoran ostajan asema?

Eräs tärkeä kysymys on, voidaanko tällaisin toimin turvata kuluttajien edut, sillä toimien katsotaan olevan yksityisoikeudellisesti vaikeasti toteutettavissa. Tässä tapauksessa olisi mielekästä turvautua muutamissa EU-maissa jo käytössä oleviin joukkokanteisiin.

Kysymys H. Pitäisikö joukkokanteita ja kuluttajansuojaa varten olla erityisiä menettelyjä? Minkälaiset puitteet niillä pitäisi olla?

Toimien kustannukset ovat niiden tehokkuuden kannalta erittäin tärkeä tekijä, sillä toimista asianosaisille aiheutuvat korkeat kustannukset estävät toisinaan kanteiden nostamisen. Kysymys kuuluu seuraavasti:

Kysymys I: Pitäisikö ottaa käyttöön erityisiä sääntöjä, joilla pienennetään kantajan kustannusriskiä? Millaisia näiden sääntöjen pitäisi olla?

Eräs ehdotettujen toimien tehokkuuden kannalta keskeinen seikka lienee julkisen ja yksityisen täytäntöönpanon yhteensovittaminen. Niinpä esitetään seuraava kysymys:

Kysymys J: Miten yksityistä ja julkista täytäntöönpanoa koordinoidaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla?

Asiakirjassa korostetaan myös toimivaltakysymyksiä ja sovellettavaa lakia, sillä useat kilpailuoikeuden mukaan kielletyt käytänteet ovat luonteeltaan rajatylittäviä. Kysymys kuuluu seuraavasti:

Kysymys K: Mitä aineellisoikeudellista lainsäädäntöä kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvausvaatimuksiin olisi sovellettava?

Muita ehdotukseen sisältyviä seikkoja:

Kysymys L: Pitäisikö tuomioistuimen nimittää asiantuntija, jos sellaista tarvitaan?

Kysymys M: Pitäisikö vanhentumisaika keskeyttää? Missä vaiheessa?

Kysymys N: Pitäisikö syy-yhteyden oikeudellista velvoitetta selkiyttää vahingonkorvauskanteiden helpottamiseksi?

4.1

Asetuksen 1/2003 (3) mukaan sekä komissio että kansalliset kilpailuviranomaiset vastaavat siitä, että yhteisön ja jäsenvaltioiden viranomaiset panevat yhteisön kilpailulainsäädännön täytäntöön. Ne voivat kukin oman toimivaltansa puitteissa todeta tietyn yrityskäytänteen kielletyksi tai tehdä päätöksen, jossa yrityksen todetaan käyttäneen väärin johtavaa markkina-asemaansa, sekä asettaa kyseisistä käytänteistä seuraamuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa aiheutettuun vahinkoon ja tappioon nähden.

4.2

Ongelmia aiheuttaa sääntöjen yksityisoikeudellinen soveltaminen siviiliasioissa, kun kielletyistä kilpailukäytänteistä kärsineet yksityiset oikeussubjektit, kuluttajat mukaan luettuina, haluavat nostaa kilpailun rajoittamisesta johtuvan vahingonkorvauskanteen. Tästä on keskusteltava EU:n laajuisesti, sillä tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus yhteisön sisämarkkinoilla edellyttää yhteistä toimintaa, etenkin kun otetaan huomioon, että tilanne vaihtelee suuresti valtiosta toiseen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, koska yhteistä eurooppalaista säännöstöä ei ole.

4.2.1

Tapa, jolla kuluttajien kärsimien vahinkojen korvaamista helpotetaan, ei välttämättä sovellu yritysten välisten riita-asioiden ratkaisemiseen. Juuri yritykset riitauttavat eniten kilpailun rajoittamiseen liittyviä asioita. Komission on huomioitava ehdotuksessaan yritysten välisten riita-asioiden ratkaiseminen. Samoin olisi annettava säännöt sellaisten yritysten työntekijöiden suojelemisesta, jotka ovat syyllistyneet kiellettyihin kilpailukäytänteisiin.

4.3

Koska yhteisöllä ei kuitenkaan ole omaa lainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan rikkomisesta johtuvien vahinkojen korvaamisesta, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, jolta on pyydetty ennakkoratkaisuja siitä, miten jäsenvaltioiden tuomioistuinten on tällaisissa tapauksissa sovellettava sääntöjä, on ilmoittanut, että EY:n perustamissopimuksen artikloja on sovellettava suoraan (4). Kilpailun rajoittamisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet käsitellään jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. EY:n tuomioistuin on sitä paitsi toistanut lukuisissa tuomioissa jo ilmaisemansa kannan ja katsoo, että ”perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys”, joka on sisällytetty jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja velvoittaa samanarvoisesti sekä jäsenvaltioita että yksityisiä oikeussubjekteja (5).

4.4

EY:n tuomioistuin on niin ikään vahvistanut, että perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklat ”tuottavat välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa ja niillä perustetaan välittömästi yksityisten oikeussubjektien hyväksi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava” (6). EY:n tuomioistuin toteaa lisäksi seuraavaa: ”Koska yhteisö ei ole kuitenkaan antanut tätä kysymystä koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä voidaan määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yhteisön oikeuteen perustuvat oikeussubjektien oikeudet.” (7)

4.5

ETSK katsoo, että voitaisiin laatia yhteisön suuntaviivat, joissa määriteltäisiin, milloin perustamissopimuksen rikkomisesta johtuva vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää. Vahingon kärsineille on korvattava kohtuulliseen rajaan asti heidän kärsimänsä taloudellinen vahinko tai ansionmenetys, jonka kielletyt kilpailukäytänteet ovat heille mahdollisesti aiheuttaneet. Mutta ennen kaikkea on annettava kuluttajille mahdollisuus käyttää kuluttajansuojaoikeudessa heille myönnettyä taloudellista oikeutta. Niinpä komitea suhtautuu asiasta laadittuun vihreään kirjaan myönteisesti. Se korostaa kuitenkin, että menettelyn määräaikoja on lyhennettävä, jotta sillä saavutetaan parhaat tulokset mahdollisimman pian.

5.1

ETSK:n mielestä on keskeistä, että kielletyistä kilpailukäytänteistä vastaisuudessa nostettavat vahingonkorvauskanteet määritellään kuuluviksi siviilioikeudellisten lainkäyttöelinten välityksellä täytäntöön pantavan yksityisoikeuden soveltamista koskevan periaatteen piiriin.

5.2

Sekä yhteisön että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöön panemasta oikeudesta säädetään yhteisön kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (8), jolla viranomaisille annetaan laajat toimintavaltuudet kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjä yrityksiä vastaan vireille pannuissa vaatimuksissa. Laajoista toimintavaltuuksistaan huolimatta ne voivat vain todeta yrityksen rikkoneen kilpailuoikeutta ja langettaa sakkoja.

5.3

Ongelmaa monimutkaistaa se, etteivät kilpailuviranomaiset ole yhteisön tasolla toimivaltaisia panemaan vahingonkorvausvaatimuksia vireille. EY:n tuomioistuin voi antaa vain ennakkoratkaisuja, ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat asiassa yksin toimivaltaisia. Yhteisön tuomioistuin onkin todennut, että jäsenvaltioiden on annettava säännöt vahingonkorvausvaatimusten vireillepanosta (9).

5.4

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan yksityisoikeudellinen soveltaminen merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet turvautuvat kyseisiin artikloihin siviilioikeudellisissa riita-asioissa korvattaessa yksityisille oikeussubjekteille aiheutuneita vahinkoja. Ongelmallista on päättää, millainen toimi on tarkoituksenmukainen, ja etenkin se, otetaanko käyttöön erityistoimi artiklojen täytäntöön panemiseksi. Lukuisten ongelmien laajuus heijastuu useina kysymyksinä, joita komissio esittää vihreässä kirjassaan. ETSK antaa oman panoksensa keskustelun ohjeistukseen esittämällä muutamia ajatuksia esiin tuoduista kysymyksistä.

5.4.1

Mahdollisuus tutustua todisteisiin — Sääntöihin mahdollisuudesta tutustua todisteisiin siviiliprosesseissa liittyy kaksi keskeistä seikkaa: 1) todistustaakka ja 2) todisteiden arviointi. Ne on otettava huomioon eri vaiheissa tapahtuvan oikeuskäsittelyn aikana: a) kilpailuviranomaisen tehtyä päätöksensä, b) ennen kuin kilpailuviranomainen on tehnyt päätöksensä ja c) samaan aikaan kun toimivaltainen viranomainen tutkii tiettyjä käytänteitä.

5.4.1.1

Asetuksessa (EY) N:o 1/2003 säädetään kaikista niistä tapauksista, joissa yhteisön ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat vaatia esittämään todisteita, joiden perusteella voidaan päätellä, onko yritys syyllistynyt kiellettyihin käytänteisiin (10). Mahdollisuus käyttää todisteena kilpailuviranomaisten hallussa olevaa aineistoa olisi eräs tapa ratkaista helpottaa yksityisten oikeussubjektien todisteiden saantia. Niinpä onkin kysyttävä, voisivatko aineistoon tutustua tuomioistuimet, joissa kannetta käsitellään, vai olisiko yksityisillä oikeussubjekteilla eli kantajilla oikeus saada aineisto käyttöönsä. EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään (11) usein puoltanut komission sitoumusta olla paljastamatta riita-asiaan liittyviä asiakirjoja kolmansille osapuolille, kunnes pääasiallinen käsittely on saatettu päätökseen.

5.4.1.2

Niinpä nk. jatkokanteissa voitaisiin lähteä liikkeelle siitä, että kilpailuviranomaisten todettua käytänteen kielletyksi ja asianomaisten yksityisten oikeussubjektien pantua vireille vahingonkorvauskanteen kilpailuviranomaiset antaisivat todisteet tuomioistuinten käyttöön. Tällä tavoin julkiset ja yksityiset toimijat kommunikoisivat keskenään (12).

5.4.1.3

Kun kilpailuviranomaisten päätös ei anna aihetta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvaan vahingonkorvausvaatimukseen, ETSK katsoo, että vaatimuksen vireille panemiseksi tulisi riittää, että hakijat esittävät riittävästi todisteita, jotta kanteen menestymisen todennäköisyyttä voidaan arvioida alustavasti (tosiseikkojen selvittäminen). Siksi komitea suosittaa, että todistusaineiston levittämisestä laaditaan erityiset säännöt ja tuomioistuimille annetaan aktiivinen rooli ja laajat valtuudet — seuraamusten langettaminen mukaan luettuna — toimia vaatimukseen liittyvissä perusasioissa ja erityisesti todisteita etsittäessä, koottaessa ja levitettäessä.

5.4.1.4

Koska jäsenvaltioiden tuomioistuimet, jotka juuri tekevät päätöksiä yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa, ovat toimivaltaisia kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa asioissa (asetus (EY) N:o 1/2003), niiden mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta edellä mainitun salassapitovelvollisuuden turvaamiseen, ei saa olla ylitsepääsemätön este, ja asiakirjojen saatavuutta koskevien sääntöjen on oltava ensisijaisesti tuomioistuinvaltion lain mukaisia. Kilpailuviranomaisten on kuitenkin oltava velvollisia antamaan tuomioistuimen käyttöön tämän pyytämä aineisto.

5.4.1.5

Korostettakoon, että mahdollisuus tutustua rikkomismenettelyn yhteydessä jo koottuihin asiakirjoihin on yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden kannalta erityisen tärkeä riippumatta siitä, mikä elin prosessin on käsitellyt (hallintoelin tai tuomioistuin) tai mikä on ollut prosessin lopputulos (13).

5.4.1.6

Rikkomusmenettelyyn osallistuvien hallintoelinten mahdollisuus valita todisteet, joita mahdollisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä voidaan käyttää, saattaa aiheuttaa epäselvyyttä valintaperusteista ja tuoda esiin niihin liittyviä vastuukysymyksiä.

5.4.1.7

Komitea katsoo, että mikäli tuomioistuimille annetaan vahingonkorvauskanteissa laajat valtuudet ja erityistä toimivaltaa, toisen osapuolen kieltäytyminen esittämästä todisteita voisi vaikuttaa kielteisesti todisteiden arviointiin ja tuomioistuin voisi ottaa kieltäytymisen huomioon päättäessään, tuleeko tosiseikka todistetuksi vai ei.

5.4.1.8

Jos asia koskee kuluttajia, toinen mahdollisuus on kääntää todistustaakka koskemaan vastaajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kilpailuviranomaiset toteavat tietyn käytänteen kilpailun vastaiseksi, vahinkojen korvaamisesta voidaan vapauttaa vain, jos todistetaan, ettei käytänne vaikuta kantajiin. Tämä on yksi kuluttajansuojan yleisperiaatteista, jota on syytä korostaa. Miltei kaikissa jäsenvaltioissa on kuitenkin vielä voimassa sääntö, jonka mukaan todistustaakka kuuluu kantajille, vaikka säännöstä myönnetään olevan myös poikkeuksia, jotka johtavat käänteiseen todistustaakkaan (14), kuten muutamista tuomioistuinpäätöksistä käy ilmi (15)  (16). Jos rikkomus on vahvistettu annetulla päätöksellä, todistustaakan kääntämättä jättäminen kyseisestä rikkomuksesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa merkitsisi kaksinkertaista todistusvelvollisuutta, mitä ei voida hyväksyä. Tällöin todisteen esittämistä ei vaadittaisi erityiset tutkintavaltuudet saaneelta viranomaiselta vaan itse vahingon kärsineiltä, mikä korostaisi entisestään osapuolten eriarvoisuutta tämänkaltaisissa vaatimuksissa.

5.4.1.9

Todisteiden esittämiseen liittyy myös kysymys asiantuntijoista, sillä koska vahingonkorvausvaatimukset ovat monimutkaisia, ne edellyttävät usein asiantuntijoiden käyttöä. On kuitenkin vältettävä käyttämästä liian monia asiantuntijoita, koska heidän lausumansa ovat mahdollisesti keskenään ristiriitaisia, ja se saattaisi heikentää prosessin tehokkuutta. Koska tuomioistuimella myönnetään jo olevan asiassa laajat toimivaltuudet, se voisi olla vastuussa asiantuntijoiden nimeämisestä, jos asianosaiset eivät pääse asiasta sopimukseen. Tuomioistuin voisi toimia mahdollisesti yhteistyössä toimivaltaisten hallintoyksiköiden kanssa.

5.4.2

Vahingonkorvaus — Keskeistä on korvata yksityisille oikeussubjekteille aiheutunut vahinko ja määritellä vahingon suuruus. Terveys- ja kuluttaja-asioiden PO on tehnyt asiasta tutkimuksen (17) selvittääkseen kuluttajille aiheutuneen vahingon käsitettä ja laatiakseen määritelmän, jota voidaan käyttää monissa yhteyksissä, esimerkiksi kilpailuasioita käsiteltäessä. Aihe on laajavaikutteinen, sillä vahinkojen arviointi riippuu siitä, mihin markkinasegmenttiin kielletyt käytänteet vaikuttavat. Vahingon yksilöiminen on joka tapauksessa erittäin hankalaa, sillä usein on edullista optimoida yritysten tuotot kartellisopimuksella, vaikka näin joudutaankin vastaamaan kyseisen sopimuksen aiheuttamista vahingoista.

5.4.2.1

Koska on tärkeää, että tuomioistuimilla on laajat valtuudet tehdä päätöksiä vahingonkorvauskanteista, lienee järkevää omaksua asiaan tasapuolinen lähestymistapa. Järjestelmän yhtenäisyyttä ja mahdollista tulevaa oikeuskäytäntöä ajatellen on syytä antaa ohjeistusta perusteista, joita korvausten määrästä päätettäessä on noudatettava (jotta tasapuolisuus toteutuisi).

5.4.2.2

Toinen asiaan liittyvä seikka on sellaisista kilpailukäytänteistä johtuvia vahingonkorvauksia koskevan kanneoikeuden vanheneminen (18), joiden alkamisajankohta ei ole laskettavissa. Kyseeseen tulevat erityisesti kilpailuviranomaisen tekemän päätöksen johdosta nostettavat kanteet, kun lopullista päätöstä rikkomuksesta ei vielä ole tehty. On näet olemassa vaara, että mahdollisuus tutustua todisteisiin hankaloituu entisestään.

5.4.2.3

Niinpä onkin syytä pohtia vahingonkorvausvaatimusten oikeudellista luonnetta, sillä koska rikkomukseen syyllistyneen yrittäjän ja kuluttajan välillä ei ole sopimussuhdetta, useimmissa tapauksissa on yhä vaikeampi päättää, mitä oikeusperustaa kanteeseen sovelletaan. Sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavan lain (19) nojalla asiassa voitaisiin nostaa vahingonkorvauskanne, jolla on jäsenvaltioiden lainsäädännössä pitkät perinteet.

5.4.3

Joukkokanne vai yksittäinen vahingonkorvauskanne  (20) — Korvattaessa yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahinkoja joukkokanteilla saavutetaan kaikilta osin tietyt keskeiset tavoitteet: 1) vahingot korvataan yhteisesti, koska järjestöt voivat joustavasti esittää vahingonkorvausvaatimuksen vahinkoa kärsineiden kuluttajien nimissä, mikä helpottaa oikeussuojan todellista saatavuutta, ja 2) näin ehkäistään kilpailunvastaista käyttäytymistä, koska kyseisillä kanteilla on muita kauaskantoisempia sosiaalisia vaikutuksia. Rikkomuksentekijän näkökulmasta tarkasteltuna mahdollisuus keskittää puolustus merkitsee huomattavaa kustannus- ja tehokkuusetua.

5.4.3.1

Joukkokanteen kannalta on olennaista, että järjestöillä on oikeus panna vireille tuomioistuinkäsittely, samaan tapaan kuin direktiivissä 98/27/EY (21) säädetään erityisesti kuluttajien etua loukkaavista käytänteistä johtuvista kieltokanteista. Kuluttajansuojadirektiivin lähtökohtana ovat järjestöjen haasteoikeuden keskinäistä tunnustamista koskeva periaate ja kyseisten yksiköiden ilmoittaminen komissiolle (22). Vaikka kuluttajansuojadirektiivissä ei säädetä vahinkojen eikä aiheutettujen tappioiden korvaamisesta, se on raivannut tietä unionin tasolla erilaisten yhteisöjen ja järjestöjen kanneoikeuden toteutumiselle ja sille, että ne voivat käydä oikeutta yhteisten etujen nimissä (23).

5.4.4

Korvauskanteisiin liittyvät taloudelliset seikat — Prosessin kustannukset näyttävät käytännössä vaikuttavan siten, ettei vahingonkorvauskanteita panna vireille. Ensinnäkin kanteen vireillepanoon tarvittava suuri takuusumma estää kanteen nostamisen. Toiseksi siviilioikeudenkäyntien venyminen pitkiksi nostaa menettelyn kustannuksia. Voitaisiinkin harkita, että kuluttajaviranomaiset perustaisivat rahaston joukkokanteiden rahoittamiseksi.

5.4.4.1

Päinvastaisessa tapauksessa vahingonkärsijöiden kesken saattaa esiintyä huomattavaa hajontaa, ja yksittäiset summat saattavat toisinaan jäädä naurettavan vähäisiksi, mikä vaikeuttaa suuresti kyseisten kanteiden rahoittamista verrattuna vastaajiin, jotka voivat hyvinkin käyttää puolustukseensa enemmän resursseja kuin kantajat.

5.4.4.2

Kokemus on osoittanut, että uhrien ja rikkomukseen syyllistyneen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän erisuuruiset kustannukset aiheuttavat yritykselle tietynlaista painetta. Komitea katsoo, että asianosaisten välistä epäsymmetriaa voidaan tasapainottaa vapauttamalla yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden tekijät oikeuskuluista tai vähentämällä kyseisiä kuluja, sanotun kuitenkaan estämättä rankaisemasta kanteen nostamisesta vilpillisessä tarkoituksessa tai tuomitsemasta kantajaa maksamaan oikeudenkäyntikulut, jos tämä häviää oikeudenkäynnin.

5.4.5

Vaikutusten siirto ja epäsuoran ostajan asema kätkevät sisäänsä monimutkaisen menettelyn, kun yrittäjän harjoittamasta kielletystä toiminnasta aiheutuneet vahingot saattavat siirtyä toimitusketjun tai jopa loppukuluttajan kärsittäviksi. Tämä monimutkaistaa entisestään vahingonkorvausvaatimuksia etenkin siksi, että vahingon ja kielletyn toiminnan välistä yhteyttä on hankala todistaa. Koska todisteita on vaikea esittää, vaikutusten siirto lienee parasta sulkea vahingonkorvauskanteiden ulkopuolelle.

5.4.6

Toimivaltakysymykset ja sovellettava laki — Brysselin yleissopimus kattaa tuomioistuimen toimivallan käsitellä haasteita ja panna tuomioita täytäntöön siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Yleissopimuksen jälkeen annetussa asetuksessa 44/2001 säädetään rajatylittäviin riita-asioihin EU:ssa sovellettavista säännöistä. Näin tulee ratkaistuksi suurin osa kiellettyihin kilpailukäytänteisiin liittyvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä mahdollisesti esiin tulevista toimivaltakysymyksistä. Yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvat, vahingonkorvauksista nostettavat joukkokanteet ovat käytössä vain hyvin harvoissa jäsenvaltioissa, joten niitä harkittaessa on otettava huomioon eräät joukkokanteiden erityispiirteet, etenkin kysymys toimivaltaisesta tuomioistuimesta ja sovellettavasta laista. Sekä hakijat että vastaajat hyötyvät kanteiden alhaisista kustannuksista ja tehokkuudesta vain, jos sääntöjä sovelletaan johdonmukaisesti, mikä edellyttäisi tuomioistuinvaltion lain asettamista etusijaan. Myös tietojen saatavuus — sekä kanteen vireillepanoon oikeutettuja viranomaisia koskevien tietojen että vireillä olevia kanteita ja niihin liittyviä tuomioita koskevien tietojen saatavuus — on kilpailupolitiikan tehokkaan yksityisen täytäntöönpanon kannalta merkittävä askel.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/7

1.1

Ehdotuksessa on kyse kodifioinnista; kodifioidut tekstit eivät eräitä muodollisia mukautuksia lukuun ottamatta aiheuta muutoksia lainsäädäntöön, joka oli voimassa vakiintuneen oikeuden mukaisesti toteutetun kodifioinnin aikana.

1.2

Kansalaisten Euroopassa yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeys ovat erittäin tärkeitä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sen vuoksi korostaneet tarvetta kodifioida usein muutettuja säädöksiä, ja ne ovat sopineet toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä.

2.1

ETSK toteaa, että komission ehdotukset ovat täysin kodifiointia koskevan nopeutetun käsittelymenettelyn tavoitteiden mukaiset.

2.2

Olisi kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön saattamiseen tasapainoon. Kodifioinnin hyödyllisyys on itse asiassa ilmeinen vasta kun lainsäädännön ei katsota enää muuttuvan merkittävästi tarkasteltavana olevalla alalla.

2.3

Tarkasteltaessa jatkuvasti muuttuvaa yhteisön lainsäädäntöä (erityisesti odotetaan ehdotuksia rikosoikeudellisista toimenpiteistä) sekä säädösten hyvin eri tavoin toteutettua kansallista voimaansaattamista on pakko todeta, ettei tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksien eikä etenkään lähioikeuksien ja teosten käyttäjien (yleisö, tiede- ja korkeakouluyhteisö jne., toisin sanoen kulttuuripalveluiden kuluttajat) oikeuksien välillä ole ylläpidetty tasapainoa, sillä suojattuja teoksia koskevat käyttäjien oikeudet ovat useissa jäsenvaltioissa yhä rajallisemmat. Monissa tapauksissa esimerkiksi laitteisto- tai ohjelmistosuojat, joita kutsutaan digitaaliseen sisältöön kohdistuvien oikeuksien hallintajärjestelmiksi (Digital Rights Management, DRM), kyseenalaistavat oikeuden yksityiseen kopiointiin. Ne kyseenalaistavat myös samoista syistä käänteistekniikan, jolla pyritään ohjelmistojen yhteentoimivuuteen.

2.4

Tätä kuluttajien kannalta epäsuotavaa kehitystä pahentaa rikosoikeudellisten seuraamusten tiukentaminen tapauksissa, joissa kyse on digitaaliseen sisältöön kohdistuvien oikeuksien hallintajärjestelmien kiertämisestä yksityistä kopiointia tai varmuuskopiointia varten.

2.5

ETSK katsoo näin ollen, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kodifiointitoimenpiteet ovat ennenaikaisia, sillä yhteisön lainsäädäntö tulisi tasapainottaa erityisesti kiinnittämällä huomiota Lissabonin strategiaan. Lisäksi suuresta joukosta merkittäviä kysymyksiä päätetään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, samalla kun yhteisön säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ilmenee eroja, jotka uhkaavat estää teosten ja kulttuuripalveluiden vapaan liikkuvuuden.

2.6

Nykyvaiheessa julkaisutoimiston suorittaman yksinkertaisen, teknisen konsolidoinnin avulla olisi kyetty selkiyttämään konsolidoinnin aikana voimassa ollutta lainsäädäntöä. Tällä tavoin voitaisiin toimia jatkossa aina kun sovellettavaan lainsäädäntöön tehdään merkittäviä muutoksia antamatta vaikutelmaa siitä, että tulevia muutoksia pyrittäisiin pysäyttämään, mikä saattaa olla kodifioinnin valinnasta syntyvä vaikutelma.

3.1

Komitea toivoo myös, että yhteisön lainsäädäntöön sisällytetään käyttöoikeuksien asianmukainen tunnustaminen ja suoja. Tällöin kyse on esimerkiksi yleisestä julkisesta käyttöoikeudesta (General Public Licence, GPL) tai kirjoja ja taiteellisia teoksia koskevasta Creative Commons -käyttöoikeudesta. Kyseisenlaiset käyttöoikeudet tarjoavat käyttäjille merkittävän vapauden. Esimerkiksi yleinen julkinen käyttöoikeus koskee erittäin laajaa joukkoa tietokoneiden palvelimilla käytössä olevia ohjelmistoja (Internet-reitittimet, hallinto, yritykset).

3.2

Laajemmat käyttöoikeudet parantavat teosten levitystä sekä käyttäjien ja vastaanottajien mahdollisuuksia hyödyntää niitä. Lisäksi ne vastaavat täysin Lissabonin strategiaan keskeisesti kuuluvia osaamisen ja tekniikan nopean levityksen tavoitteita.

3.3

ETSK kehottaa näin ollen komissiota aloittamaan uudelleen asiaa koskevan keskustelun, joka näyttää kuihtuvan kodifioinnin myötä, sekä suunnittelemaan toimia, jotta teokset saatettaisiin tietoyhteiskunnassa aiempaa useampien ulottuville tunnustamalla vapaat käyttöoikeudet sekä saattamalla oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien väliset oikeudet tasapainoon. Tavoitteena on vahvistaa kilpailukykyä ja innovointia Euroopan yhteisössä.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/8

1.1

Ehdotuksessa on kyse kodifioinnista; kodifioidut tekstit eivät eräitä muodollisia mukautuksia lukuun ottamatta aiheuta muutoksia lainsäädäntöön, joka oli voimassa vakiintuneen oikeuden mukaisesti toteutetun kodifioinnin aikana.

1.2

Kansalaisten Euroopassa yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeys ovat erittäin tärkeitä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sen vuoksi korostaneet tarvetta kodifioida usein muutettuja säädöksiä, ja ne ovat sopineet tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä.

2.1

ETSK toteaa, että komission ehdotukset ovat täysin kodifiointia koskevan nopeutetun käsittelymenettelyn tavoitteiden mukaiset.

2.2

Olisi kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön saattamiseen tasapainoon. Kodifioinnin hyödyllisyys on itse asiassa ilmeinen vasta kun lainsäädännön ei katsota enää muuttuvan merkittävästi tarkasteltavana olevalla alalla.

2.3

Tekijänoikeuden suojan voimassaoloaika on nykyään 70 vuotta tekijän kuolemasta, kun se nykyisenkaltaisen tekijänoikeuden alkuaikoina 1800-luvulla oli kymmenen vuotta. On kuitenkin mahdollista, että tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden painostuksen lisääntymisen vuoksi tulevaisuudessa suojan voimassaoloaikaa pidennetään entisestään.

2.4

Tilanne on nykyään erittäin vääristynyt tekijöiden perillisten (noin kolme sukupolvea) ja lähioikeuksien haltijoiden eduksi. Voimassaoloaikoja olisikin aiheellista tarkistaa, sillä niistä on suuren yleisön ja tekijöidenkin tarpeisiin nähden tullut suhteettoman pitkiä. Jos jokin WTO:n jäsenvaltio, kuten Yhdysvallat, pidentää — niin kuin on odotettavissa — alkuperäsuojan 90:een tai sataan vuoteen (niin sanottu Disney-muutosehdotus), mitä tapahtuu unionissa? Onko unionin tarkistettava teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat kauppasopimukset?

2.5

Hyvin suuri määrä kirjallisia, filosofisia ja muita teoksia julkaistaan alkukielellä ainoastaan yhden kerran, eikä niitä julkaista uudelleen tekijöiden eikä edes heidän perillistensä elinaikana. Vaikka teokset eivät olisikaan olleet aikanaan menekkiteoksia, niistä monilla on kuitenkin tietty arvo. Teokset ovat kuitenkin nopeasti kaikkien mahdollisten lukijoiden saavuttamattomissa. Tekijänoikeuksien määräämätön jatkaminen hyödyttää itse asiassa vain suhteellisen vähälukuista joukkoa tekijöitä. Suojajärjestelmä sitä vastoin estää voimassaoloajallaan sen, että lukijat ja opiskelijat voisivat löytää teokset — joiden lukumäärä on huomattavasti merkittävämpi kuin otaksutaan — niiden ensimmäisen painoksen loputtua.

2.6

On siis aiheellista kiinnittää huomiota tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön tasapainottamiseen. Kodifioinnin hyödyllisyys on itse asiassa ilmeinen vasta kun alan lainsäädännön ei katsota enää muuttuvan merkittävästi.

2.7

Nykyisenä digitaaliaikana olisi käynnistettävä seikkaperäinen pohdinta teosten levityksestä sekä yleisön oikeudesta voida saada haltuunsa teoksia ja kulttuuria, jotka ovat yleismaailmallisia. ETSK pitää näin ollen kodifiointia ennenaikaisena. Se olisi pitänyt parempana yksinkertaista konsolidointia sekä sitä, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan edellytyksiä ja voimassaoloaikaa olisi tarkistettu Lissabonin strategian kannalta asianmukaisiksi.

3.1

Komitea toivoo myös, että yhteisön lainsäädäntöön sisällytetään käyttöoikeuksien asianmukainen tunnustaminen ja suoja. Tällöin kyse on esimerkiksi rajoitetusta yleisestä julkisesta käyttöoikeudesta (”light” General Public Licence, GPL) teknistä aineistoa varten tai kirjoja ja taiteellisia teoksia koskevasta Creative Commons -käyttöoikeudesta. Kyseisenlaiset käyttöoikeudet tarjoavat käyttäjille merkittävän vapauden. Esimerkiksi yleinen julkinen käyttöoikeus koskee erittäin laajaa joukkoa tietokoneiden palvelimilla käytössä olevia ohjelmistoja (Internet-reitittimet, hallinto, yritykset).

3.2

Laajemmat käyttöoikeudet edistävät teosten levitystä sekä käyttäjien ja vastaanottajien mahdollisuuksia hyödyntää niitä. Lisäksi ne vastaavat täysin Lissabonin strategiaan keskeisesti kuuluvia osaamisen ja tekniikan nopean levityksen tavoitteita.

3.3

ETSK kehottaa näin ollen komissiota aloittamaan uudelleen asiaa koskevan keskustelun, joka näyttää kuihtuvan kodifioinnin myötä, sekä suunnittelemaan toimia, jotta teokset saatettaisiin tietoyhteiskunnassa aiempaa useampien ulottuville tunnustamalla vapaat käyttöoikeudet sekä saattamalla oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien väliset oikeudet tasapainoon.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/10

1.1

Kansalaisten Euroopassa yhteisön lainsäädännön ymmärrettävyys ja selkeys ovat tärkeitä. Euroopan parlamentti, ministerineuvosto ja komissio ovat sen vuoksi korostaneet tarvetta kodifioida usein muutettuja säädöksiä, ja ne ovat päättäneet toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä.

1.2

Käsillä oleva komission ehdotus on täysin kodifioinnin tavoitteen ja menettelysääntöjen mukainen. Näin ollen ETSK kannattaa ehdotusta varauksettomasti.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/11

1.1

Useita kertoja muutetut säädökset on kodifioitava, jotta yhteisön oikeus olisi selkeää ja luettavaa.

1.2

Kodifioinnissa on noudatettava tarkkaan yhteisön tavanomaista lainsäädäntömenettelyä.

1.3

Ehdotuksella on tarkoitus kodifioida kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen takarekisterikilven kiinnityspaikasta 29. lokakuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/94/ETY. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole ehdotuksessa muutettu, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

1.4

Tarkasteltavana oleva komission ehdotus vastaa täysin kodifioinnille asetettuja tavoitteita ja noudattaa sitä koskevia säännöksiä. Näin ollen ETSK kannattaa ehdotusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/12

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena komission aloitetta päivittää väkevien alkoholijuomien määritelmiä, kuvauksia ja merkintöjä koskevia sääntöjä ja erityisesti maantieteellisten merkintöjen järjestelmään ehdotettuja muutoksia, jotka kattavat mm. asianomaisten kansallisten viranomaisten jättämät hakemukset sekä menettelyn uuden asetuksen mahdolliseksi muuttamiseksi.

1.2

Komitea ei kannata asetusehdotuksessa esitettyä luokittelua, koska se voi olla harhaanjohtava.

1.3

Komitea kannattaa väkevien alkoholijuomien ainesosien luetteloa ainoastaan, jos sitä sovelletaan vastaavasti kaikkiin alkoholijuomiin.

1.4

Aitousvarmennukset ovat tärkeitä petosten ja väärennösten vastaisessa taistelussa, ja varmennusten käyttöä koskevia sääntöjä on sisällytettävä ehdotukseen.

1.5

Erityisen kiistanalainen on votkan määritelmä ja etenkin sen valmistuksessa sallittujen raaka-aineiden luettelo. Komitea ehdottaa, että sallitut raaka-aineet tulisi rajoittaa viljaan, perunaan ja juurikasmelasseihin, jolloin ei myöskään olisi tarpeen ilmoittaa käytettyjä raaka-aineita etiketissä.

2.1

Väkevien alkoholijuomien määritelmiä, kuvauksia ja esittelyä koskevat voimassa olevat säännöt sisältyvät neuvoston asetukseen (ETY) 1576/89 (1) ja komission asetukseen 1014/90 (2). Näiden säädösten avulla on onnistuneesti säännelty väkevien alkoholijuomien alaa. Nyt on kuitenkin tarpeen selkeyttää eräitä kohtia sekä ottaa huomioon sääntöjen laatimisen jälkeen tapahtunut kehitys. Tätä tarkoitusta varten komissio on laatinut käsillä olevan asetusehdotuksen.

2.2

Ehdotuksen tarkoituksena on selkeyttää nykyisiä säädöksiä (alaviitteet 1 ja 2), mukauttaa ne uusiin teknisiin vaatimuksiin sekä ottaa huomioon lisätekijät, kuten WTO:n vaatimukset. Sillä pyritään myös säilyttämään EU:n väkevien alkoholijuomien hyvä maine ja tarjoamaan kuluttajille tarvittavia tietoja.

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää tervetulleena ehdotusta muuttaa ja ajanmukaistaa nykyisiä säädöksiä ja toteaa, että väkevien alkoholijuomien tuottajia edustavaa EU-tason järjestöä CEPS:ää (3) on kuultu perusteellisesti ja että se kannattaa aloitetta.

3.2

Erityisen tervetulleina komitea pitää muutoksia, joilla maantieteellisten merkintöjen järjestelmä saatetaan yhtäpitäväksi WTO:n vaatimusten kanssa, sekä ehdotusta ottaa käyttöön yksinkertainen ja avoin menettelytapa ehdotetun asetuksen muuttamiseksi.

3.3

Heti ehdotuksen johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa tulisi mainita, että asetuksen 1576/89 lisäksi uudella asetuksella kumotaan ja korvataan myös asetus 1014/90, jotta kävisi selkeäksi, että ehdotetulla uudella asetuksella korvataan kaksi voimassaolevaa asetusta.

3.4

Alalla on hyvin suuri merkitys EU:n taloudelle: vuosittaisen viennin arvo on noin 5 miljardia euroa (4), ala työllistää suoraan noin 50 000 ihmistä (ja välillisesti noin viisinkertaisen määrän), ja sen pääomainvestoinnit ovat vuosittain yli miljardi euroa. Ala on myös EU:n viljelijöiden merkittävä asiakas. Ennen viimeisintä laajentumista alkoholiteollisuudessa käytettiin noin 2 miljoonaa tonnia viljaa, 2,5 miljoonaa tonnia sokerijuurikasta, 300 000 tonnia hedelmiä ja 16 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuosittain. Nämä luvut on päivitettävä koskemaan 25:n jäsenvaltion EU:ta. Kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen seurauksena mukaan on otettava myös peruna, jota käytetään vuosittain noin 100 000 tonnia väkevien alkoholijuomien raaka-aineeksi.

3.5

EU:n väkevien alkoholijuomien ala on nykyisin maailman kilpailukykyisin, ja tätä etua on varottava menettämästä mahdollisilla muutoksilla. Erityisen tärkeää tässä yhteydessä on sen erinomaisen maineen sekä innovaatiokyvyn ylläpitäminen.

3.6

On tärkeää, että voimassaolevien asetusten konsolidointiin ja ajankohtaistamiseen liittyvien muutosten myötä ei menetetä yhtäkään niiden avainperiaatteista. Erityisen tärkeitä tässä yhteydessä ovat nykyiset merkintäsäännöt. Näitä kysymyksiä koskevat yksityiskohtaiset kommentit löytyvät tämän asiakirjan liitteestä I.

3.7

Yksittäisten väkevien alkoholijuomien määritelmät ovat monitahoisia, ja komitea käsittelee niitä ainoastaan, kun asia vaikuttaa oleelliselta.

4.1

Ehdotuksessa otetaan käyttöön uusi luokittelu: kaikki väkevät alkoholijuomat on tarkoitus jaotella kolmeen eri ryhmään: luokkiin A (tislatut väkevät alkoholijuomat), B (väkevät erityisalkoholijuomat) ja C (muut väkevät alkoholijuomat). Ei käy selväksi, miksi tällaista luokittelua tarvittaisiin, ja komitea pitää mahdollisena sekaannuksen syntymistä siitä, että tietyt juomat voidaan valmistusmenetelmästä riippuen lukea useampaan kuin yhteen luokkaan. Komitea panee myös merkille, että ehdotuksen perusteluissa A-luokkaa kutsutaan valioluokaksi, joka sisältää ainoastaan tislattuja alkoholijuomia ”puhtaimmassa muodossa”. Tämä voidaan ymmärtää niin, että muut luokat eivät ole puhtaita, vaikka asetuksen tavoitteena onkin varmistaa kaikkien EU:ssa tuotettujen väkevien alkoholijuomien eriomainen maine.

4.2

ETSK tiedostaa, että ehdotetulla luokituksella ei olisi oikeudellisia vaikutuksia, mutta komitean mielestä sillä ei myöskään olisi myönteisiä vaikutuksia kuluttajien tai muiden tahojen kannalta. Luokittelu ei myöskään vaikuta tarpeelliselta asiakirjan rakenteen kannalta. Komitea katsoo, että jos luokitus otetaan käyttöön, sille pitää esittää asianmukainen perustelu. Tässä tapauksessa ETSK:lla olisi lisäksi huomautettavaa luokkien kuvauksista.

4.3

ETSK on myös huolissaan siitä, että luokittelu voisi luoda perusteen eri väkevien alkoholijuomien väliselle diskriminoinnille esimerkiksi merkintöjen tai verotuksen suhteen. Komitea vastustaisi tällaista syrjintää.

4.4

Tähänastinen keskustelu (5) on osoittanut, että ehdotettu luokittelu on kiistanalainen ja että sitä luultavasti muutetaan. Mikäli näin tapahtuu, ehdotuksen uudelleenmuotoilussa on otettava yleisesti huomioon myös erilaiset perinteiset valmistusmenetelmät. Lisäksi ehdotuksen liitteessä II tulisi määritellä entistä tarkemmin, mitkä menetelmät ovat sallittuja eri tuotteiden kohdalla.

5.1

ETSK ei ole tietoinen kuluttajajärjestöiltä tulleista, väkeviä alkoholijuomia koskevista vaatimuksista. Kuluttajajärjestöjen toiveena lienee edelleen, että väkevät alkoholijuomat ovat erittäin korkealaatuisia ja turvallisia kuluttaa (kun niitä käytetään asianmukaisesti).

5.2

Ainesosien luettelointikysymystä ei ole sisällytetty komission ehdotukseen, ja ETSK pitäisikin sitä tällä hetkellä tarpeettomana ja epärealistisena. ETSK kannattaisi kuitenkin ainesosien luettelointia, mikäli sitä sovellettaisiin kaikkien alkoholijuomien kohdalla samalla tavalla ja se voitaisiin toteuttaa kuluttajan kannalta mielekkäällä tavalla.

6.1

ETSK pitää tervetulleena väkeviin alkoholijuomiin sovellettavien maantieteellisten merkintäsääntöjen selkeyttämistä. Olisi hyödyllistä ilmoittaa selkeästi, että vain jäsenvaltiot tai tietyissä tapauksissa kolmannet valtiot voivat esittää hakemuksia komissiolle.

6.2

On kuitenkin muistettava, että maantieteellisten merkintöjen arvon säilyttämiseksi on vältettävä niiden myöntämistä kovin monille tuotteille.

6.3

ETSK olettaa, että 5 artiklan säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat vahvistaa ja soveltaa asetuksen sääntöjä tiukempia sääntöjä, koskevat ensisijaisesti tuotteita, joille on myönnetty maantieteellinen merkintä. Olisi kuitenkin hyödyllistä selkeyttää, voidaanko tätä artiklaa soveltaa kaikkiin tuotteisiin (maantieteellisen merkinnän saannista riippumatta).

7.1

On oltava hyvin tarkka aromien ja maustamisen (6) suhteen, sekä sen suhteen mitä menetelmiä voidaan käyttää missäkin tuotteissa. Ehdotus ei vaikuta olevan asian suhteen täysin selkeä.

7.2

Mahdollisesti on tarvetta muutamien uusien maustettujen väkevien alkoholijuomien määritelmille, mikä tulisi ottaa huomioon.

7.3

Makeuttamisen suhteen komission tulisi ottaa huomioon tarve selkeyttää kantaansa ns. ”pyöristämisestä”, jossa lisäämällä rajattu määrä tiettyjä makeutusaineita säädellään lopputuotteen makua.

8.1

Komitea kannattaa komission ehdotusta sisällyttää väkevien alkoholijuomien määritelmät liitteeseen ja sallia näiden muuttamisen väkevien alkoholijuomien hallintokomitean päätöksellä ilman että asetuksen koko teksti avattaisiin uudelleen keskustelun kohteeksi. Tämä mahdollistaa asetuksen joustavan mukauttamisen innovointeihin.

8.2

Tulisi harkita, olisiko syytä kieltää muutosten tekeminen komission ehdotuksen liitteessä II lueteltuihin yksittäisten väkevien alkoholijuomien määritelmiin esimerkiksi voimaantuloa seuraavien viiden vuoden aikana. Näin tarjottaisiin alan toimijoille vakaa toimintaympäristö.

9.1

Komission ehdotuksessa ei käsitellä kysymystä aitousvarmennuksista, vaikka se olisi tarpeen. Euroopan alkoholintuottajien yhdistyksen (CEPS) ehdotuksen mukaan aitousvarmennusten tulisi olla elintarviketurvallisesta materiaalista, niiden pitoisuus tuotteessa tulisi olla alle 0,1 prosenttia tilavuuspainona, eivätkä ne saisi lisätä tuotteen erottautuvuutta. ETSK kannattaa kyseistä ehdotusta.

9.2

Aitousvarmennuksilla on yhä suurempi merkitys petosten ja tuoteväärennysten vastaisessa taistelussa. Aitousvarmennuksia käytetään myös muissa tuotteissa kuin väkevissä alkoholijuomissa, mutta on tärkeää varmistaa, että väkevien alkoholijuomien tuottajat suostuvat tämän ehdotuksen laatimisen puitteissa niiden käyttämiseen.

10.1

Vaikka ETSK:lla ei ole halua sekaantua tuotemääritelmien pieniin yksityiskohtiin, niin votka muodostaa kuitenkin erityisen vaikean tapauksen, kuten neuvoston (maatalous ja kalastus) 20. helmikuuta 2006 pidetyssä istunnossa kävi ilmi (7). Komitea on siksi pohtinut asiaa ja tutkinut mahdollisuuksia yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja yhteisen kannan muodostamiseksi.

10.2

Komitea käsittelee votkaa lausuntonsa liitteessä II ja päätelmänä on, että votkan tuotannossa käytettävien raaka-aineiden rajaamiselle (viljaan, perunaan ja juurikasmelasseihin) on aihetta. Avainkohtana on suojella tätä merkittävää juomaluokkaa paremmin ja antaa kaupallisille toimijoille mahdollisuus tukeutua sen maineeseen ja asemaan. On kuitenkin huolehdittava myös niiden tuotteiden määrittelystä, joita ei enää luokiteltaisi votkaksi. Kyseisille tuotteille tulisi myöntää uutta asetusta koskevan yhteisymmärryksen saavuttamisesta alkava noin kolmen vuoden siirtymäaika, jotta niiden vaihtaminen luokasta toiseen voidaan toteuttaa ja niiden markkinointia sopeuttaa.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/15

1.1

Neuvosto on kehottanut ETSK:ta antamaan lausunnon ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tulokaslajien (1) ja paikallisesti esiintymättömien lajien (2) käytöstä vesiviljelyssä.

1.2

Komission ehdotuksen tavoitteena on suojella vesiympäristöä ja sen biologista monimuotoisuutta tulokaslajien esiintymiseen liittyviltä riskeiltä. Komission mielestä nykyinen sääntely, johon kuuluu mm. luontotyyppidirektiivi (3), on riittämätöntä.

1.3

Komission ehdottama asetus perustuu nykyisiin käytäntöihin ja käytännesääntöihin eikä haittaisi tulevia strategioita.

1.4

Ehdotetussa asetuksessa ei käsitellä esim. onkikalastukseen, koristekaloihin ja muihin eksoottisiin eläimiin liittyviä ongelmia, mutta sen avulla pyritään ennakoimaan, ehkäisemään ja hallitsemaan ongelmia, joita luontaisen elinympäristönsä ulkopuolella elävät tulokaslajit voivat vastaisuudessa aiheuttaa.

1.5

Komitean mielestä Euroopan unionilla on taipumusta ylisääntelyyn. Ehdotetun asetuksen yhteydessä niin ei tulisi tehdä.

1.6

ETSK suosittaa vakiintuneiden lajien (eli kotiutuneiden tulokaslajien) luettelointia niihin liittyvän byrokratian ja hallintotaakan vähentämiseksi.

1.7

Komitea suosittaa, että termi ”paikallisesti esiintymätön laji” määritellään asianmukaisesti. Ehdotetussa asetuksessa tulisi määritellä myös termit ”paikka” ja ”luonnonmaantieteellinen alue”.

1.8

Lisäksi ETSK katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden johdosta tulisi tehdä ero EU:n ja sen ulkopuolisten alueiden tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien välillä.

1.9

ETSK panee merkille, että ehdotettu asetus aiheuttaisi vaikeuksia pienille tuottajille. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota erityisesti laajahkoihin lomakkeisiin, kuten ehdotetun asetuksen liitteeseen 1.

2.1

ETSK suhtautuu periaatteessa erittäin myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan tulokaslajien tuontia yhteisön alueelle vesiviljelykäyttöön säänneltäisiin EU:n tasolla. Näin suojeltaisiin kotoperäisen vesieläimistön ja -kasvillisuuden (4) monimuotoisuutta ja edistettäisiin samalla vesiviljelyn kehittämistä.

2.2

Komitea toteaa, että tulokaslajien vesiviljelykäytön sääntely on erittäin tärkeää ja tarpeellista vesiympäristön ja sen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi.

2.3

Jos ehdotettu asetus hyväksytään, komitea kehottaa komissiota käynnistämään asianmukaisen kampanjan siitä tiedottamiseksi. Näin ehkäistäisiin sen epäasianmukaista hyödyntämistä tiedotusvälineissä, jotka pyrkivät pelottelemaan kuluttajia ja lisäämään lehtimyyntiä.

2.4

ETSK:n mielestä asetuksen avulla on olennaista pyrkiä edistämään vesiviljelyn kehittämistä Euroopassa (5), sillä kyseessä on kasvava ala, johon liittyy vastaisuudessa paljon kehitysmahdollisuuksia. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei alalle aseteta esteitä ehdotetun muotoisella asetuksella.

2.5

ETSK huomauttaa, että vesiviljelyala kehittyy nopeasti EU:n ulkopuolisissa maissa. Alan markkinat ovat kylläiset, ja uusien lajien kehittäminen on tarpeen. Lisäksi ETSK huomauttaa, että vesiviljely voi kehittyä kalatalousalalle menestyksekkääksi yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) puitteissa.

2.6

ETSK:n mielestä EU:n sisäistä kaupankäyntiä tulisi yksinkertaistaa, siihen liittyviä hallinnollisia velvoitteita ja asiakirjoja tulisi vähentää, eikä sitä pitäisi säännellä kohtuuttomasti.

2.7

Komitean mielestä on tärkeää varmistaa, ettei asetuksen mutkikkuus estä alan jatkokehitystä. Komitea asettaa kyseenalaiseksi asetuksen ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien yhtenäisyyden. Lisäksi komitea katsoo, että EU:ssa valvotaan jo riittävästi lajien siirtämistä.

2.8

Varsinaisia ongelmia Euroopan alueiden vesiympäristölle aiheutuu eksoottisten tai tulokaslajien käyttöönotosta vesiviljelyssä. Komitea esittää, että asetusehdotuksessa keskityttäisiin kyseiseen ongelmaan ja että paikallisesti esiintymättömiä lajeja käsiteltäisiin erikseen. Näin ehdotusta voitaisiin yksinkertaistaa ja lyhentää mahdollisimman paljon. Paikallisesti esiintymättömiä lajeja ei ilmeisesti käytetä vesiviljelyssä kovin laajasti. Tässä yhteydessä ongelmallista on myös se, ettei komissio esitä sellaisen alueen määritelmää, jolla jotakin lajia ei esiinny.

2.9

Ehdotusta voitaisiin yksinkertaistaa myös tekemällä ero EU:ssa olevien lajien sekä EU:n ulkopuolelta peräisin olevien tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien välillä. ETSK suosittaa tämän seikan huomioon ottamista, sillä EU:n sisämarkkinat yhdentyvät yhä enemmän.

2.10

Komitea toteaa, että alan epävakauden takia tuottajat eivät ehkä aina käytännössä pysty suunnittelemaan toimiaan niin pitkälle eteenpäin kuin komission arvion mukaan on tarpeen tuonti- ja siirtolupien saamiseksi.

2.11

Jos tuottaja esimerkiksi kasvattaa tiettyä Israelista peräisin olevaa kantaa ja eläimet kuolevat, hänen täytyy toimia nopeasti ja tuoda tilalle eläimiä esimerkiksi Yhdysvalloista, jotta arvokasta aikaa ei menisi hukkaan. Nykymuodossaan ehdotettu asetus estäisi tuottajaa jatkamasta toimintaansa, kunnes hän saa uuden luvan. Siirrot — erityisesti kauppaan liittyvät siirrot — tulisi vapauttaa ehdotetusta sääntelystä sen jälkeen, kun tulokaslajin tai paikallisesti esiintymättömän lajin vesiviljelykäytön ”riskit” on todettu yleisessä tieteellisessä lausunnossa vähäisiksi.

2.12

ETSK huomauttaa, että alan ammattilaiset ovat turhautuneita komission usein omaksumasta lähestymistavasta. On siis niin ikään tärkeää pyrkiä varmistamaan, että asetus on yksinkertainen ja käytäntöön suuntautunut ja että asianomaisille osapuolille aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia.

2.13

Tarkasteltavana oleva ehdotus ei koske koristekaloja eikä lohta. Komitea kuitenkin korostaa, että niillä saattaa olla huomattava vaikutus kokonaisongelmaan.

2.14

ETSK:n mielestä on tärkeää varmistaa, että asetuksen tavoitteet, soveltamisala ja rajat ovat selkeät. Koska alalla ei ole kattavia ja yksityiskohtaisia sääntöjä, ETSK ehdottaa, että komissio laatisi yleisasetuksen tai ainakin toimintasuunnitelman, jolla viitoitettaisiin alan tulevaa kehittämissuuntaa.

2.15

ETSK on tietoinen siitä, että ehdotuksen valmistelu alkoi ennen EU:n vuonna 2005 käynnistämää yksinkertaistamisaloitetta. Komitea katsoo kuitenkin, että aloite tulisi ottaa tässä yhteydessä huomioon ja ehdotusta tulisi yksinkertaistaa.

3.1

Ehdotuksessa mennään tarpeellisia ja perusteltuja toimenpiteitä paljon pidemmälle, eikä siinä oteta huomioon vallitsevaa lajitilannetta: eräitä lajeja (esim. karppia, kirjolohta, nieriää ym.) on käytetty Euroopassa vesiviljelyssä vuosisatoja. Kyseisten lajien kasvattaminen ei ole toistaiseksi vahingoittanut ekosysteemejä. Riskienarvioinnit kaikissa kehitysvaiheissa kyseisten lajien siirtoa varten ja pitkähköt lupamenettelyt ovat todellisuudelle vieraita ja epäkäytännöllisiä. Yhteisön alueella toimivien vesiviljely-yritysten yleisenä käytäntönä on tehdä yhteistyötä rajojen yli siten, että eläinlääkintävaatimukset täyttyvät, ja siirtää karppeja, taimenia ja muita vakiintuneita kalalajeja lyhyellä varoitusajalla.

3.2

Komitea kehottaa jättämään vakiintuneet kalalajit (6) ehdotetun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja laatimaan luettelon sallituista lajeista tai jäsenvaltiokohtaisista poikkeuksista. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tulisi jättää myös kysymykset, jotka liittyvät paikallisesti esiintymättömiin lajeihin. Valvotun vesiviljelyn yhdistämistä kotoperäisen, mutta paikallisesti esiintymättömän kala- tai muun lajin leviämiseen tai siirtoon on mahdotonta ymmärtää.

3.3

Paikallisesti esiintymättömiin lajeihin liittyviä seikkoja säännellään jo jäsenvaltioiden erityissäännöksillä. Ehdotetussa asetuksessa tulisi keskittyä EU:n vesiympäristön biologisen monimuotoisuuden suojeluun tulokaslajien tuontiin liittyviltä riskeiltä. Ehdotetun asetuksen täytäntöönpano paikallisesti esiintymättömien lajien osalta olisi itse asiassa hyvin vaikeaa, sillä tässä yhteydessä tarkoitettavasta paikallisesta alueesta ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Paikallisesti esiintymättömiä lajeja koskevien säännösten poistaminen selkeyttäisi ehdotettua neuvoston asetusta ja tekisi sen täytäntöönpanosta huomattavasti helpompaa ja huokeampaa.

3.4

Komitea huomauttaa, että siirtolupapäätöksen odotusaika, joka voi venyä jopa yhteen vuoteen (10 artikla), viivästyttäisi tuotantopäätöksiä kohtuuttomasti ja aiheuttaisi liian paljon taloudellisia häiriöitä. Komitea suosittaakin, että päätöksenteon määräaikaa lyhennetään.

3.5

Lisäksi ETSK korostaa, että 10 artiklan yhteydessä tulee tarkastella sitä mahdollisuutta, että lupahakemukseen ei saada vastausta. Esimerkiksi Espanjan oikeusjärjestyksessä se, ettei vastausta saada ehdotetun yhden vuoden määräajan kuluessa, merkitsisi hyväksymistä. ETSK:n mielestä 10 artiklaan tulisi soveltaa Espanjan mallia, jos se on juridisesti mahdollista.

3.6

Hakemukset useita, viiden vuoden pituisen ajanjakson kuluessa tehtäviä siirtoja varten (6 artikla) ovat käytännössä mahdottomia, sillä usein on tehtävä lyhyellä varoitusajalla ennakoimattomia osto- ja myyntipäätöksiä ja päätöksiä eri kehitysvaiheessa olevien kalojen vaihtamisesta. Ehdotettu asetus olisi suoraan ristiriidassa niiden kaavailtujen säännösten kanssa, jotka koskevat vesiviljelyn edistämiseksi ja siinä käytettävän lajiston monipuolistamiseksi asetettuja tavoitteita.

3.7

Päätökset vesiviljelykäyttöön tarkoitettujen vesieliöiden tuonti- ja siirtohakemuksista ovat tärkeitä. Niiden tulisi olla tieteellisesti perusteltuja, ja niistä tulisi ilmoittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

3.8

Laaja-alaiset säännöt aiheuttaisivat asianomaisille viranomaisille, kaavaillulle neuvoa-antavalle komitealle ja vesiviljely-yrityksille mittavia henkilöstö- ja rahoituskustannuksia, joista ei pystytä huolehtimaan saatavilla olevin henkilöresurssein. Tämä olisi ristiriidassa byrokratian vähentämisen kanssa, mikä on yleisenä suuntauksena niin jäsenvaltioissa kuin EU:n tasolla.

3.9

ETSK katsoo, että kohtuuttoman runsasta säännöstöä tulee karsia ja että säännöistä tulee antaa vain ehdottoman tarpeelliset. Erityisesti ehdotetun asetuksen liitteessä 1 esitettyjä kriteerejä tulisi vähentää.

3.10

Tulokaslajien tuontiin ja siirtoon saattaa liittyä huomattavia riskejä. Kyseisten riskien arvioimiseksi tarvitaan perusteellista tieteellistä tietoa. Hakijat eivät voi hankkia tieteellistä tietoa työnsä ohessa, kuten liitteessä 1 annetaan ymmärtää, vaan he saattavat tarvita asiantuntija-apua.

3.11

Komitean mielestä tuottajilla tulisi olla apunaan helppokäyttöinen luettelo EU:n tutkijoista, joilla on tarvittava asiantuntemus. Tuottajille tulisi myös tiedottaa tai järjestää koulutusta hakuprosessista.

3.12

Komitea ehdottaa, että suunniteltujen yksittäisten arviointien sijasta laadittaisiin vain yksi otantaan perustuva riskienarviointi kutakin luonnonmaantieteellistä aluetta tai jäsenvaltiota kohti. Arvioinnin suorittaisi päteväksi todettu tieteellinen tutkimuslaitos. Jos riski arvioidaan otantaselvityksessä pieneksi, voidaan hakuprosessia kyseisellä luonnonmaantieteellisellä alueella tehtäviä rutiininomaisia siirtoja varten vastaisuudessa karsia siten, että hakijan on esitettävä vain paikkaa, henkilöstöä ja ajankohtaa koskevat tiedot. Näin toimittaessa riskienarvioinnin laatu paranisi, ja samalla säästettäisiin huomattavasti hallintokustannuksia vesiviljely-yrityksissä ja hallintoelimissä. Euroopan kalatalousrahaston tulisi vastata tieteellisen tutkimuslaitoksen suorittaman otantaselvityksen kustannuksista.

3.13

Lisäksi komitea korostaa, että luonnonmaantieteelliset alueet tulee määritellä neuvoston asetuksessa jäsenvaltioiden käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.

3.14

ETSK:n mielestä olisi hyvä, jos asetuksen julkaisemisen ja voimaantulon välillä olisi ainakin yksi vuosi, jotta jäsenvaltiot ehtivät mukauttaa lainsäädäntönsä asetuksen mukaiseksi ja tehtävistä muutoksista voidaan tiedottaa alan toimijoille ja asianosaisille.

3.15

Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota aiemmin antamiinsa lausuntoihin yhteisestä kalastuspolitiikasta (7), vesiviljelystä (8) ja biologisesta monimuotoisuudesta (9). Niissä esitetyt näkemykset pätevät komitean mielestä täysin myös käsillä olevaan lausuntoon.

3.16

Komitea kiinnittää komission huomiota muuntogeenisiin ja polyploidisiin lajeihin. Niistä vesiympäristölle mahdollisesti aiheutuvaa vaaraa ei tulisi aliarvioida. Muuntogeenisten organismien, lohen vesiviljelykäytön sekä koristelajien tuonnin ja siirron sääntelyä tulee tiukentaa.

3.17

Komitea kehottaa komissiota ottamaan huomioon sekä käsillä olevan lausunnon että edellä mainitut lausunnot yhä paremman työskentely-ympäristön luomiseksi vesiviljelyalalle tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien vesiviljelykäyttöön liittyvissä kysymyksissä.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/18

1.1

Eläinten hyvinvointiin ja eläintensuojeluun osoitetaan entistä enemmän kiinnostusta huomattavassa osassa EU:ta ja tietyissä EU:n ulkopuolisissa maissa. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista tukea markkinavoimia ja mukauttaa tarpeellisessa määrin alaa koskevat unionin vähimmäisnormit. Tämä ei merkitse välttämättä vaatimusten tiukentamista, vaan tieteellisiin ja sosioekonomisiin tutkimuksiin perustuvaa entistä parempaa ja tarkoituksenmukaisempaa sääntelyä. Samoin on tärkeää päättää eläinten hyvinvointia koskevat erityisvaatimukset täyttäville tuotteille myönnettävästä yhteisestä laatumaininnasta. On myös tarpeen parantaa olennaisesti tutkimuksissa ja kokeissa käytettävien eläinten hyvinvointia sekä päättää lakisääteisistä turvallisuustesteistä.

1.2

Komissio kiinnittää toimintasuunnitelmassaan ensisijaisesti huomiota näihin tarpeisiin, ja toimintasuunnitelma voi toimia perustana alan jatkotoimien priorisoinnille. ETSK tukee lähtökohtaisesti ehdotettua strategiaa, mutta haluaa myöhemmin arvioida tarkkaan komission asiaa koskevat ehdotukset tarkastellakseen, onko eläinten hyvinvointi ja sosioekonomiset olosuhteet otettu niissä huomioon tasapainoisella tavalla. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että tuonti EU:n ulkopuolisista maista, joissa sovelletaan unionia lievempiä standardeja, ei syrjäytä EU:n omaa tuotantoa. Siitä saattaisi olla seurauksena, että eläintuotanto siirtyy alueille, joissa vaatimukset ovat unionia heikommalla tasolla, ja että EU:n tuottajat joutuvat lakkauttamaan tuotantonsa. ETSK ei ole vakuuttunut, että komission toimintasuunnitelma on riittävä keino varmistaa pitkäjänteiset ja kestävät ratkaisut.

1.3

ETSK on syvästi pahoillaan, ettei tätä kysymystä ole mahdollista käsitellä Maailman kauppajärjestön käynnissä olevalla neuvottelukierroksella. On kuitenkin välttämätöntä, että eläinten hyvinvointi tunnustetaan pitkällä aikavälillä maatalousalan kaupassa ei-kaupalliseksi näkökohdaksi. EU:n voi muussa tapauksessa olla pakko ryhtyä yksipuolisiin toimiin saadakseen riittävää ymmärrystä sille, että sääntöjä on tarpeen mukauttaa. Lyhyellä aikavälillä komission ja kansalaisyhteiskunnan on painostettava EU:n vähittäiskauppiaita ja elintarviketeollisuutta varmistamaan vastaavien vaatimusten täyttyminen sertifiointijärjestelmin ja muin vastaavin takuin, kun kyseessä on tuonti unionin ulkopuolelta.

1.4

Voimavarojen mahdollisimman tehokas yhteinen hyödyntäminen edellyttää tutkimusalan panostuksen yhteensovittamista ja vahvistamista. Sääntöjä on lisäksi asianmukaisin väliajoin tarkistettava teknologisen kehityksen ja uuden tiedon vuoksi.

1.5

ETSK kannattaakin ehdotusta eläinten suojelua ja hyvinvointia käsittelevän eurooppalaisen keskuksen tai laboratorion perustamiseksi. On kuitenkin harkittava, olisiko tätä kauaskatseisempi ratkaisu parempi, ja pohdittava mahdollisuutta perustaa maailmanlaajuinen keskus, joka pystyisi osaltaan käsittelemään kansainvälisesti eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja siten vahvistamaan OIE:n (1) ja Euroopan neuvoston tai kahdenvälisten sopimusten puitteissa toteutettavia toimia.

1.6

Lisäksi komission tulee yhdessä OIE:n ja Euroopan neuvoston kanssa tehdä aloite kansainvälisen konferenssin järjestämiseksi tavoitteena verkottua nykyistä vakiintuneemmin unionin ulkopuolisissa maissa toimivien tutkijoiden kanssa ja lisätä alalla tehtävää epävirallista kansainvälistä yhteistyötä.

1.7

Koe-eläinten käytöstä toksikologisissa kokeissa ETSK on sitä mieltä, että strategiaan on liitettävä myös tarvekriteeri, eli kokeiden yhteydessä tulisi esittää dokumentoitua tietoa siitä, että kyseiselle tuotteelle on yhteiskunnallinen tarve.

2.1

Toimintasuunnitelman ensisijainen tavoite on varmistaa eläinten hyvinvoinnin taso EU:ssa ja kansainvälisesti sekä kattaa tulevat tarpeet ja varmistaa nykyisten resurssien entistä tehokkaampi koordinointi. Toimintasuunnitelmassa on hahmoteltu kaudeksi 2006–2010 viisi eläinten hyvinvointia koskevaa keskeistä toiminta-alaa, ja niitä tarkoitus punnita ja arvioida myös vuoden 2010 jälkeistä aikaa silmällä pitäen. Toiminta-alat ovat

2.2

Suunnitelma sisältää lisäksi 28 aloitetta, jotka komissio aikoo toteuttaa vuoteen 2010 mennessä. Aloitteista 21 liittyy sellaisiin toimiin, jotka on jo joko käynnistetty tai ilmoitettu käynnistetyiksi tai joista on erikseen säädetty yhteisön lainsäädännössä.

2.3

Komissio on samassa yhteydessä julkaissut työasiakirjoja, joissa esitetään strateginen pohja panoksen suunnittelemiseksi sekä kuvataan toimintasuunnitelmassa ehdotettujen toimien perustaa. Komissio painottaa vuonna 2005 hyväksytyn, eläinkokeita koskevan julistuksen (2) täytäntöönpanon olevan toimintasuunnitelman yksi keskeinen osa.

2.4

Komissio katsoo, että asianomaisten palvelujen koordinoinnin tehostaminen helpottaisi komission toimintaa eläintensuojelun alalla. Se mahdollistaisi nykyistä johdonmukaisemman ja paremmin yhteensovitetun panoksen yhteisön politiikan eri aloilla ja sen, että eläinten hyvinvoinnille tärkeitä toimia arvioidaan perustamissopimuksen eläintensuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevan pöytäkirjan kannalta ja että tässä yhteydessä otetaan huomioon mm. toimenpiteiden sosioekonomiset vaikutukset.

3.1

ETSK:n on kansalaisyhteiskunnan edustajana ja monipuolisen kokoonpanonsa ansiosta luonnollista kantaa osansa vastuusta, kun kyse on eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen muotoilusta ja siitä, että eläinten hyvinvointi luetaan ”eurooppalaisen yhteiskuntamallin” osatekijäksi (3). On tärkeää säilyttää tähänastinen suuntaus ja varmistaa, että eläinten hyvinvointi EU:ssa on asianmukaisella ja hyväksyttävällä tasolla. Tämä ei kuitenkaan saa aiheuttaa tarpeetonta kilpailun vääristymistä, ja samalla on vältettävä, että tuonti unionin ulkopuolelta maista, joissa noudatetaan unionia löyhempiä vaatimuksia, vaarantaisi tavoitteen. Yleinen strategiasuunnitelma parantaa toimien avoimuutta ja edistää kaikkien asianosaisten rakentavaa yhteistoimintaa. Tämä koskee etenkin maataloustuottajia, joiden tulisi osallistua tulevan strategian suunnitteluun, kun otetaan huomioon heidän pitkän aikavälin investointinsa, motivaationsa sekä tilojensa hallinnointi.

3.2

Maatalousala suhtautuu unionissa yleensä myönteisesti eläinten hyvinvointia koskeviin asianmukaisiin ja tasapainoisiin säädöksiin, mutta kiinnittää huomiota kilpailun vääristymisen riskiin, jonka voi aiheuttaa yhtäältä jäsenvaltioille tarjoutuva mahdollisuus asettaa täydentäviä kansallisia vaatimuksia ja toisaalta tuonti EU:n ulkopuolisista maista, joissa sovelletaan puutteellisia tai unionin vaatimuksia lievempiä standardeja. Lisäksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisällytetyt täydentävät ehdot (”cross compliance”) pahentavat täydentävien kansallisten vaatimusten aiheuttamaa kilpailun vääristymisen uhkaa. Tämä heikentää jäsenvaltioiden oikeusvarmuutta ja edellyttää säädösten selkiyttämistä.

3.3

Puhuttaessa tuonnista unionin ulkopuolelta 30 valtion ja 500 miljoonan asukkaan (4) muodostamilla unionin sisämarkkinoilla noudatettavilla yhteisillä säännöillä on heijastusvaikutuksia EU:n ulkopuolisiin maihin ja niiden EU-maihin suuntautuvaan vientiin. Esim. Maailmanpankin alaisuudessa toimiva Kansainvälinen rahoitusyhtiö (International Finance Corporation) on hiljattain kiinnittänyt huomiota eläinten hyvinvointia koskevan maailmanlaajuisen kiinnostuksen kasvuun ja tarpeeseen sopeuttaa sekä alkutuotanto että jalostus tähän kehityskulkuun. (5)

3.4

Unionissa toimiville vähittäiskaupan ketjuille ja jalostusteollisuudelle on lyhyellä aikavälillä kuitenkin tehtävä selväksi, että niiden tulee oman etunsa vuoksi ja profiloituakseen varmistaa kolmansista maista tuotavien maataloustuotteiden ja jalostettujen eläintuotteiden tuonnin yhteydessä, että tuotantomaassa noudatetaan asianmukaisia ja unionin sääntöjä vastaavia käytännesääntöjä mm. eläintensuojelun alalla. Tämä voidaan toteuttaa esim. tavarantoimittajien kanssa tehtävän velvoittavan yhteistyön muodossa (6). Komission on joka tapauksessa tehtävä tätä koskeva aloite, ja kansalaisyhteiskunnan puolestaan tulee kiinnittää ongelmaan huomiota viestimien välityksellä. Unionin vähittäiskaupan ketjuille ja jalostusteollisuudelle on tässä yhteydessä tehtävä selväksi, että unioniin tuotavien maataloustuotteiden ja jalostettujen eläintuotteiden tuotanto-oloihin kiinnitetään tulevaisuudessa nykyistä enemmän huomiota. Kuluttaja- ja maatalousjärjestöjen tulee yhteistyössä hoitaa vastaavaa tehtävää kansallisella tasolla. Samalla on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että eläinten hyvinvointi tunnustetaan pitkällä aikavälillä maatalousalan kaupassa ei-kaupalliseksi näkökohdaksi (vrt. jäljempänä).

3.5

EU:n sisäisen kilpailun vääristymisen uhasta puhuttaessa säännösten yhdenmukaistaminen, johon liittyy unionin normeja tiukempien, jäsenvaltioiden omien määräysten kieltäminen, olisi epäloogista, eikä se useimmissa jäsenvaltioissa olisi yleisen mielipiteen mukaista. Mikäli tulevien vähimmäisnormien perustaksi kuitenkin otetaan EU-tason tutkimuksiin ja tieteellisiin selvityksiin perustuvat entistä asiallisemmat kriteerit, voidaan odottaa, että ne ymmärretään entistä paremmin ja hyväksytään aiempaa laajemmin, minkä ansiosta kattavampaan kansalliseen sääntelyyn on vähemmän halua. Tästä syystä asianmukaisen sääntelyn keskeinen edellytys on, että alaa koskevat uudet toimet perustuvat tieteelliseen tietoon ja asianmukaisiin sosioekonomisiin arvioihin. Samalla on varmistettava, että tutkimustuloksia arvioidaan ja käytetään sovellettavien indikaattoreiden määrittelyssä pätevästi. Jäsenvaltioille tulee samalla antaa riittävästi joustovaraa, jotta esim. ympäristö- ja ilmasto-olojen huomioon ottaminen on mahdollista.

3.6

Normien soveltamista, hallinnointia ja levittämistä, samoin kuin asiaan liittyvien sosioekonomisten tutkimusten ja vaikutustenarviointien valmistelua, voitaisiin komission mukaan helpottaa perustamalla eläinten suojelua ja hyvinvointia käsittelevä eurooppalainen keskus tai laboratorio. ETSK kehottaa kuitenkin harkitsemaan vielä kauaskatseisempaa ratkaisua eli maailmanlaajuisen keskuksen perustamista. Maailmanlaajuinen keskus pystyisi osaltaan käsittelemään eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia kansainvälisesti ja siten vahvistamaan OIE:n ja Euroopan neuvoston sekä mahdollisten kahdenvälisten sopimusten puitteissa toteutettavia toimia.

3.7

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tarpeen edistää komission ja teollisuuden yhteistyötä, mm. mainitun keskuksen perustamisen yhteydessä, vaihtoehtojen löytämiseksi teollisuuden käyttämille koe-eläimille sekä laatia nk. 3R-julistukseen pohjautuva strategia ohjeeksi koe-eläinten käytölle EU:ssa (7). Komission aloite voi tukea työtä vaihtoehtojen löytämiseksi, kuten muissa yhteyksissä on käynyt ilmi (8). ETSK pitää kuitenkin välttämättömänä strategian laajentamista siten, että siihen liitetään myös tarvekriteeri: jotta eläinkokeita saataisiin tehdä, tulee esittää dokumentoitua tietoa siitä, että tuotteelle, johon kyseistä kemikaalia tai ainetta tarvitaan, on yhteiskunnallinen tarve.

3.8

Kireä kilpailu ja unionin markkinoiden avautuminen merkitsee huomattavaa riskiä, että tuonti unionin ulkopuolisista maista, joissa noudatetaan heikompia tai puutteellisia standardeja, vähitellen syrjäyttää EU:n oman tuotannon ja kaupan, myynti EU:n ulkopuolisille markkinoille mukaan luettuna. Tuottajan mahdollisuuksiin jatkaa tuotantoa voivat siten vaikuttaa ratkaisevasti maatalouden erittäin kapea ansiomarginaali ja eläinsuojelutoimista aiheutuvat lisäkustannukset. Lisäksi useimmissa tapauksissa tuottaja ei voi laskea tuotantoaan sen kuluttajien vähemmistön varaan, joka on valmis maksamaan korkeampia hintoja (9).

3.9

Tuonti unionin ulkopuolelta maista, joissa noudatetaan unionia löyhempiä eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia aiheuttaa siten erittäin monimutkaisia ongelmia. ETSK ei ole vakuuttunut, että komission toimintasuunnitelma on riittävä keino varmistaa pitkäjänteiset ja kestävät ratkaisut. ETSK on syvästi pahoillaan, ettei tätä kysymystä ole mahdollista käsitellä Maailman kauppajärjestön käynnissä olevalla neuvottelukierroksella. EU:n tulee kuitenkin siitä huolimatta jatkossakin vaatia, että eläintensuojelu tunnustetaan maataloustuotteiden kaupassa ei-kaupalliseksi näkökohdaksi.

3.10

Ellei tällä tavoin pystytä WTO:n piirissä saavuttamaan riittävän kestäviä ratkaisuja tai riittävää ymmärtämystä, unionin tulee vaatia, että tuonti sen ulkopuolelta täyttää vastaavat määräykset, vaikka kansainvälinen ennakkohyväksyntä puuttuukin. Riittävän huomion ja ymmärryksen saaminen sille, että sääntöjä on tarpeen muuttaa, voi siis edellyttää provosointia.

4.1

Alaa koskevien EU:n sääntöjen noudattaminen edellyttää, että unionin toimielimet ja jäsenvaltiot noudattavat itse asettamiaan konkreettisten säädösten esittämis-, hyväksymis- ja toteuttamisaikatauluja. Tämä ei läheskään aina ole toteutunut. Myös useiden toimintasuunnitelmaan sisältyvien toimien määräaika on ylittynyt aiempien päätösten vastaisesti.

4.2

Toimintasuunnitelma ei kata niitä pitkiin eläinkuljetuksiin liittyviä ongelmia, jotka ovat seurauksena EU:n sisämarkkinoista sekä rajojen avaamisesta eläinlääketieteellisessä mielessä. Neuvosto hyväksyi vuonna 2004 eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevan sääntömuutoksen, jota aletaan soveltaa vuodesta 2007 (10), ja komissio on ilmoittanut tekevänsä ehdotuksen vuoden 2010 jälkeen. Tällä, kuten muillakin aloilla, on tärkeää, että säännökset perustuvat tieteellisiin selvityksiin ja että kuljetusaikoja ja kuljetustilan pinta-alaa koskevien ratkaisevan tärkeiden säännösten valvontaa tehostetaan.

4.3

Kaikki kokemukset osoittavat, että eläinten hyvinvoinnin kannalta alan hallinta on tärkein tekijä. Tämä tulee ottaa erityisesti huomioon tulevissa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevissa säädöksissä, esim. sisällyttämällä niihin koulutusta ja neuvontaa koskevia vaatimuksia yhdistettyinä eläinten hyvinvoinnin jatkuvaan seurantaan tuotantojärjestelmän eri vaiheissa. Myös tuotantojärjestelmiä koskevien sääntöjen tulisi olla vähemmän yksityiskohtaisia ja lainsäädännön helpommin käsiteltävää.

4.4

Eläintuotannon rakenteellinen kehitys, jossa tuotantoyksiköt suurenevat ja erikoistuvat, sekä uuden teknologian käyttö mahdollistavat eläinten hyvinvoinnin tarkkailun entistä täsmällisemmin useiden indikaattoreiden rekisteröinnin ansiosta. On myös mahdollista rakentaa uusia tuotantorakennuksia, jotka vastaavat entistä tarkemmin eläinten hyvinvointia koskevia tunnettuja, objektiivisia ja mitattavia indikaattoreita. Perustettavaksi ehdotetun keskuksen määrittelemien tieteelliseen tietoon perustuvien vertailukohtien määrittely edistäisi kehitystä tässä mielessä. Uusien vaatimusten toteuttamisen yhteydessä tulee kuitenkin ottaa huomioon maataloudessa tehtävien investointien pitkä kuoletusaika.

4.5

ETSK kannattaa erityisen eläinten hyvinvointia koskevan ”tiedotusfoorumin” perustamista. Tiedotusfoorumin tehtävänä olisi edistää vuoropuhelua ja asiantuntijatiedon välittämistä mm. kuluttajien, tuottajien, vähittäiskauppiaiden ja teollisuuden kesken (11). Tähän liittyy kuitenkin olennaisia rajoituksia, eikä kuluttajien ole käytännössä mahdollista saada yleiskuvaa unionissa noudatettavista erilaisista tuotantojärjestelmistä eikä niiden eduista ja haitoista. Kuluttajaorganisaatiot toivovatkin, että EU ja jäsenvaltiot vastaisivat vähimmäisstandardien asettamisesta.

4.6

ETSK tukee niin ikään yhteistä markkinointijärjestelmää, jonka avulla voidaan edistää vähimmäisvaatimukset ylittävien hyvinvointinormien soveltamista. On ratkaisevan tärkeää, että järjestelmä perustuu yhteisiin objektiivisiin kriteereihin ja dokumentoituun tietoon. Unioni voi kyllä tarjota tuottaja- ja kauppaorganisaatioiden käyttöön tällaisen merkintäjärjestelmän, mutta on olennaisen tärkeää, että entistä korkeampia standardeja vastaavien tuotteiden kehittäminen on mahdollisimman markkinalähtöistä. Onnistuminen edellyttää, että merkintäjärjestelmä kattaa valvonnan ja huolellisesti toteutetun tiedotuskampanjan, jolla varmistetaan sen uskottavuus.

4.7

Unioniin sen ulkopuolelta tuotavien tuotteiden alkuperämaan kertovan merkintäjärjestelmän käyttöönottoa on käsitelty erikseen yleisellä tasolla. Järjestelmä olisi erityisesti paikallaan eläintuotteiden ja teollisesti jalostettujen eläinperäisten tuotteiden kohdalla. Merkinnän tulee kertoa, mikäli kyseisen tuotteen valmistuksessa ei ole noudatettu eläinten hyvinvointia koskevia EU:n normeja.

4.8

Toimintasuunnitelman mukaan ekologisessa tuotannossa tavoitellaan tyypillisesti korkeaa tasoa. Komission mukaan ekologiaa tulee soveltaa eläinten hyvinvoinnin korkeimman standardin mittapuuna (12). Kokemukset osoittavat, että tietyillä aloilla luonnonmukainen tuotanto voi parantaa eläinten hyvinvointia. Samalla tavataan myös epätarkoituksenmukaisia oloja, ja lisätiedot ovatkin tarpeen.

4.9

Olipa tilanne mikä hyvänsä, on tärkeää hyödyntää EU:n resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Tämä pätee tutkimukseen ja tieteellisiin selvityksiin, joiden osalta jäsenvaltioiden resurssit tulee sovittaa yhteen mahdollisimman tehokkaasti vastavuoroista hyötyä silmällä pitäen. Pätevistä edustajista koostuvan yhteisen neuvoa-antavan komitean perustaminen toimintaa koordinoimaan voisi osaltaan tehostaa resurssien hyödyntämistä. Lisäksi komission tulee yhdessä OIE:n ja Euroopan neuvoston kanssa tehdä aloite kansainvälisen konferenssin järjestämiseksi, tavoitteena luoda nykyistä vakiintuneempia verkostoja unionissa ja sen ulkopuolisissa maissa toimivien tutkijoiden välille ja lisätä alalla tehtävää epävirallista kansainvälistä yhteistyötä.

4.10

Eläinlääkinnälliset ja tautien torjuntaan liittyvät EU:n toimenpiteet sisältävät myös hyvinvointinäkökohtia, vaikkei niiden välinen yhteys aina olekaan yksiselitteinen. Kun pahanlaatuisen tarttuvan eläintaudin puhjetessa hävitetään myös huomattava määrä terveitä eläimiä, toimenpide huolestuttaa suurta yleisöä. Vastaisuudessa onkin tärkeää keskittyä nykyistä enemmän eläintautien ennaltaehkäisyyn sekä vaihtoehtoisten ja käytännöllisten torjuntakeinojen kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä tieteellisten piirien ja eläinlääkäreiden kanssa.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/22

1.1

Eläintautien ehkäisyä ja valvontaa koskeva EU:n yhteisrahoitus on ajan mittaan kehittynyt asteittain, ja sitä on mukautettu alalla kertyneiden kokemusten mukaisesti. Järjestelmää on nyt kuitenkin tarkistettava aiempaa perusteellisemmin ja otettava huomioon tuleva kehitys sekä etenkin kaupan kasvu. ETSK seuraa asian edistymistä ja pyrkii rakentavaan rooliin prosessin muotoilussa ja käytännön toteutuksessa.

1.2

ETSK kannattaa komission ehdotusta, johon sisältyy tällä hetkellä vain rajallisia muutoksia ja mukautuksia. Muutokset vastaavat koko alan kattavan politiikan ennakkoarvioinnin yhteydessä esitettyjä ehdotuksia, ja hallintojärjestelyjen yksinkertaistaminen sekä monivuotisen suunnittelun mahdollisuudet ovat joka tapauksessa erinomaisia tavoitteita. ETSK kannattaa myös ehdotusta myöntää rahoitustukea kauppa- ja tuontimenettelyjen tietokoneistamiseksi sekä IT-pohjaisen yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän käyttöönottamiseksi. Tarkoituksenmukaisilta vaikuttavat myös ehdotettu tautien ja zoonoosien luettelo sekä yksinkertaistettu menettely sen muuttamiseksi.

2.1

Komissio on käynnistänyt eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan kokonaisarvioinnin. Tähän sisältyy eläintautien ja zoonoosien seurantaan, torjuntaan ja hävittämiseen tarkoitettujen nykyisten rahoitusvälineiden kustannustehokkuuden arviointi. Samalla tarkastellaan myös tehokkaimpia tapoja, joilla tuottajat saadaan toteuttamaan vaadittuja ehkäisytoimia. Tämän arvioinnin tulosten perusteella saatetaan ehdottaa muutoksia käytänteihin, joiden mukaisesti jäsenvaltioille nykyisin myönnetään yhteisön rahoitustukea (1). Komissio on päättänyt esittää nyt vain muutamia rajallisia mukautuksia ja säilyttää eläintautien ja zoonoosien hävittämis-, torjunta- ja seurantapolitiikan ennallaan. Ehdotuksella pyritään ainoastaan toteuttamaan suoraan sovellettavia ja selkeästi tarpeellisia muutoksia, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi meneillään olevan arvioinnin yhteydessä.

2.2

Komission ehdotuksella yksinkertaistetaan eläintautien ja zoonoosien kansallisia hävittämis-, seuranta- ja torjuntaohjelmien hyväksymis- ja rahoitusmenettelyitä. Ehdotuksen mukaan ohjelmat voidaan hyväksyä ja rahoittaa enintään kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Vaikka jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus esittää monivuotisia ohjelmia, komissio on tähän asti voinut hyväksyä ohjelmien rahoituksen vain vuodeksi kerrallaan. Komissio ehdottaa myös, että laajennetaan eläinten terveyttä ja eläinperäisten elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan tiedotuspolitiikan ja yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän käytön kehittämiseen tarkoitettujen nykyisten rahoitustoimien soveltamisalaa. (2)

2.3

Voimassa olevien säännösten mukaan EU:n rahoitustukea voidaan myöntää kustannuksiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu 23 endeemisen eläintaudin ja 8 zoonoosin tai eläinkulkutaudin kansallisten hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien rahoittamisesta (3). Luetteloa voidaan laajentaa tai muuttaa neuvostossa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta. Priorisoinnin tehostamiseksi komissio ehdottaa yhteisrahoitukseen oikeutettujen tautien luettelon lyhentämistä. Komissio selittää, että luettelo on laadittu entistä vahvemmin sen perusteella, millainen vaikutus taudeilla on kansanterveyteen sekä kansainväliseen ja yhteisön sisäiseen kauppaan. Komissio ehdottaa myös tautien ja zoonoosien luetteloiden yhdistämistä sekä saman yhteisön rahoituksen myöntämismenettelyn soveltamista molempiin luetteloihin (4). Kuten komissio toteaa, tarkoituksena on parantaa resurssien käyttöä ja varmistaa, että jäsenvaltioiden painopisteet vastaavat EU:n tärkeimpiä tavoitteita ja muita kansallisia ohjelmia. Komissio ehdottaa myös, että luettelon tulevat muutokset tehdään sääntelymenettelyä noudattaen. Komissio pitää tätä erityisen tärkeänä etenkin sellaisten eläintautien puhjetessa, jotka voivat olla vaaraksi sekä eläinten terveydelle että kansanterveydelle.

3.1

Tarttuvien eläintautien ja zoonoosien hävittämis-, torjunta- ja seurantatoimia koskevat yhteisön yhteisrahoitusmenettelyt ovat aina herättäneet paljon huomiota kyseisten tautien monitahoisen ja laajan vaikutuksen sekä kyseisten toimien merkittävien kustannusten vuoksi. Vakavien tarttuvien eläintautien torjunta vaatii kuitenkin selkeitä rahoitusmenettelyitä sekä jo alkuvaiheessa ja joka tapauksessa annettavia vakuuksia täysimääräisten korvausten maksamisesta sellaisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi eläimet on lopetettava tai tuotteet hävitettävä. Muuten on olemassa riski, että vakavan tarttuvan eläintaudin (epäillyn) puhkeamisen alkuvaiheessa ei toimita tarpeeksi tehokkaasti, mikä voi pahentaa tarpeettomasti taudin vaikutuksia. Tämä koskee etenkin kansallista päätöksentekoa. Lisäksi vakavan tarttuvan eläintaudin puhkeaminen saa usein osakseen laajaa julkista huomiota, mikä saattaa aiheuttaa huomattavan reaktion kuluttajien keskuudessa, vaikka suoraa ja väistämätöntä yhteyttä elintarviketurvallisuuteen ei olisikaan olemassa.

3.2

Markkinoille pääsyn helpottuminen, kaupan lisääntyminen, kuljetusaikojen pidentyminen ja erilaiset suurien kotieläinmäärien keskittymät kasvattavat tautien leviämisen riskiä ja lisäävät tautien ehkäisyn ja torjunnan taloudellisia vaikutuksia. Tästäkin syystä tarvitaan eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan kokonaisarviointia, jonka puitteissa on mm. tarkasteltava tarkemmin eläintautien seurantaan, torjuntaan ja hävittämiseen tarkoitettujen nykyisten rahoitusvälineiden kustannustehokkuutta sekä karjoissa toteutettavia ehkäisytoimia. ETSK haluaa osallistua aktiivisesti kansallisten ohjelmien yhteisrahoitusmallien muotoiluun, sillä se kannattaa etenkin entistä johdonmukaisempien ja tehokkaampien puitteiden luomista elintarvikkeiden turvallisuutta koskevalle politiikalle ja politiikan avoimuuden korkean tason varmistamista.

3.3

Tässä yhteydessä ETSK pitää valitettavana voimassa olevien sääntöjen epäselkeyttä ja mutkikkuutta, ja komitea aikoo tulevassa tarkistuksessa vaatia helpommin ymmärrettävää ja yhtenäisempää järjestelmää sekä yhteisrahoitussääntöjen parempaa luokittelua. Eläinten terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden laajaan kenttään kuuluvat tähdelliset säädökset on näin ollen kartoitettava kaikkialla yhteisössä ja niiden käyttöä on helpotettava. Tämä tukisi myös komission ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä toimia, kun EU:n kauppakumppaneiden ja naapurivaltioiden tietämys EU:n lainsäädännöstä ja yhteyksien avoimuus paranisivat. Tietojen kerääminen ja levittäminen tukisi myös sääntöjen toimeenpanon tehostamista.

4.1

ETSK katsoo, että ehdotus, joka koskee kansallisten ohjelmien hyväksymistä ja rahoittamista useammaksi vuodeksi kerrallaan, yksinkertaistaa selkeästi hallintoa ja edistää ohjelmatavoitteiden saavuttamista. Se myös lisää hallinnon tehokkuutta ja avoimuutta ja takaa näin yhteisön varojen paremman käytön.

4.2

Jotta lainsäädännön kehittämistä ja täytäntöönpanoa voidaan tehostaa, on kerättävä ja jaettava eläinten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvää ajankohtaista tietoa. Tulevaisuudessa on erityisen tärkeää luoda avoimempaa EU:n lainsäädäntöä ja viestittää säännöistä asianomaisille viranomaisille, tuottajille ja kuluttajille.

4.3

ETSK kannattaa siis ehdotusta, jonka mukaan yhteisö osallistuu eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja eläinperäisten tuotteiden turvallisuutta koskevan tiedotuspolitiikan täytäntöönpanoon mm. myöntämällä rahoitusta sellaisen järjestelmän käyttöönottoon ja kehittämiseen, joka koostuu asianmukaisia tietoja sisältävästä tietokannasta, johon puolestaan kootaan ja jossa säilytetään yhteisön lainsäädäntöön liittyviä tietoja.

4.4

Eläinlääkinnällisten menetelmien tietokoneistamisessa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi on niin ikään aiheellista säätää yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän hoitamiseen, hallinnointiin ja ylläpitoon tarvittavista varoista.

4.5

Luettelon eläintaudeista ja zoonooseista, joiden hävittämiseen voidaan myöntää yhteisön rahoitusta, olisi ilman muuta oltava yhteisön prioriteettien mukainen sen perusteella, millainen vaikutus kyseisillä taudeilla ja zoonooseilla voisi olla kansanterveyteen sekä kansainväliseen ja yhteisön sisäiseen eläinten ja eläinperäisten tuotteiden kauppaan. ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että luettelossa tulisi keskittyä enemmän zoonooseihin ja kansanterveyteen kuin tuotantoon liittyviin eläintauteihin, ja kannattaa ehdotusta tautien ja zoonoosien luetteloiden yhdistämiseksi sekä saman menettelyn soveltamiseksi kaiken EU-tuen myöntämisessä.

4.6

Tekniset ja tiedottamiseen liittyvät vaatimukset, jotka koskevat hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmia, joille haetaan yhteisön rahoitusta, olisi luonnollisesti ajantasaistettava ja mukautettava säännöllisesti ja viipymättä tekniikan ja tieteen edistyksen sekä ohjelmien täytäntöönpanosta saadun kokemuksen perusteella. Siksi on asianmukaista antaa komissiolle ehdotuksen mukaisesti valtuudet hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa kyseisiä teknisiä perusteita sääntelymenettelyä soveltaen.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/25

1.1

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on kodifioida simpukkavesiltä vaadittavasta laadusta 30. lokakuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/923/ETY, ja siihen sisällytetyt säädökset korvataan uudella direktiivillä. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.1

Komitean mielestä on erittäin hyödyllistä koontaa kaikki asiaa koskevat säädökset yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja käyttökelpoisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

Kodifiointi on toteutettava noudattaen kokonaisuudessaan yhteisön tavanomaista lainsäädäntömenettelyä.

2.3

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea on erittäin tyytyväinen kyseiseen tavoitteeseen ja — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — kannattaa komission ehdotusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/26

1.1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista annettu neuvoston direktiivi 91/629/ETY joulukuun 20. päivänä 1994 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa sovitun nopeutetun käsittelymenettelyn mukaisesti. Kodifiointia sovelletaan säädöksiin, joita on muutettu usein ja joista on sen vuoksi tullut vaikeaselkoisia.

1.2

Edellä mainittua direktiiviä on muutettu perusteellisesti useita kertoja, minkä vuoksi lainsäädännön kohderyhmän on vaikea saada selvää sen sisällöstä ja soveltamisalasta ilman oikeudellista analysointia ja voimassa olevan tekstin täsmentämistä.

2.1

Komitea hyväksyy kodifiointiehdotuksen, joka avaa lainsäädäntöä EU:n kansalaisille ja parantaa sitä komitean aikaisemmissa lausunnoissaan ilmaisemien toiveiden mukaisesti (1).

2.2

Direktiivin 6 artiklan mukaan komissio antaa neuvostolle viimeistään 1. tammikuuta 2006 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon perusteella laaditun kertomuksen niistä voimaperäisen karjankasvatuksen järjestelmistä, joissa noudatetaan vasikoiden hyvinvointia koskevia vaatimuksia patologian, kotieläinjalostuksen, fysiologian ja käyttäytymistieteen kannalta. Samalla analysoidaan myös eri järjestelmien sosiaalis-taloudellisia seurauksia. Kertomukseen liitetään aiheelliset ehdotukset, joissa otetaan huomioon kertomuksen johtopäätökset. Neuvosto päättää sen jälkeen ehdotuksista määräenemmistöllä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua niiden esittämisestä.

2.3

Näin ei ole tapahtunut, ja komissio näyttää ehdottavan määräpäivän kodifiointia, vaikka määräpäivä on mennyt ohi jo kauan sitten. Tämä merkitsisi sitä, että yksinkertaistetun menettelyn soveltaminen ei ole mahdollista, sillä muutos edellyttää uutta päätöstä.

2.4

Kuten ETSK on usein huomauttanut, ei ole hyväksyttävää, että toimielimet ja jäsenvaltiot asettavat määräaikoja, joita ne eivät itsekään pysty noudattamaan. Tällainen menettely vähentää kunnioitusta ja luottamusta EU:n säännöksiä kohtaan ja saa aikaan sen, että myöskään muut asianosaiset eivät pidä määräaikojen noudattamista tarpeellisena.

2.5

Samalla komissio on ehdotuksessaan eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevaksi toimintasuunnitelmaksi ilmoittanut, että vuonna 2008 ”neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimitetaan kertomus tuotantovasikoiden suojelusta” (2). Ehdotettu kertomus perustuisi kesäkuussa 2006 julkaistuun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen selontekoon (3). Komissio aikoo nyt analysoida selonteon, kerätä lisätietoa, arvioida sosioekonomisia näkökohtia sekä kuulla asiantuntijoita, jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä voidakseen tehdä käytännön ehdotuksia. ETSK kannattaa perusteellisen valmistelutyön tekemistä, mutta pitää määräajan ylittämistä valitettavana.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/27

1.1

Tarkasteltavalla ehdotuksella on tarkoitus kodifioida geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 23. huhtikuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/219/ETY. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.1

Komitean mielestä on erittäin hyödyllistä koontaa kaikki asiaa koskevat säädökset yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja käyttökelpoisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisoikeuksia.

2.2

Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ja turvaamiseksi on toteutettava kaikki bioteknologian optimaalisen käytön varmistavat toimet etenkin elintarvikkeiden osalta sekä suoritettava kaikki geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käyttöä koskevat toimet suljetuissa oloissa kaikenlaisten haittavaikutusten välttämiseksi.

2.3

ETSK korostaa, että geneettisesti muunnettuja mikro-organismeja on valvottava yhtenäisesti kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa, sillä kyseiset mikro-organismit voivat käytettäessä lisääntyä ja ylittää jäsenvaltioiden rajat.

2.4

ETSK panee merkille, että ”geneettisesti muunnetulla mikro-organismilla” (GMM) tarkoitetaan ”mikro-organismia, jonka perintöainesta on muutettu tavalla, joka ei toteudu luonnossa”. Komitea on komission kanssa samaa mieltä työturvallisuudesta ja työhygieniasta, onnettomuuksien ennaltaehkäisystä sekä päästöjen valvonnasta.

2.5

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin, vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea on erittäin tyytyväinen tavoitteeseen ja — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — kannattaa täysin komission ehdotusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/28

1.1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida tiettyjen eläintautien hävittämis- ja valvontatoimiin sovellettavista yhteisön perusteista 27. marraskuuta 1990 annettu neuvoston päätös 90/638/ETY. Uudella päätöksellä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Tässä ehdotuksessa ei ole muutettu kodifioitavien säädösten asiasisältöä, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.1

Komitea kannattaa ehdotettua kodifiointia, joka helpottaa lainsäädännön ymmärtämistä kansalaisten keskuudessa ja parantaa osaltaan lainsäädäntöä.

3.1

On myös harkittava muiden yksinkertaistamismenettelyjen hyödyntämistä, mutta samalla on säilytettävä eläintautien hävittämis- ja valvontatoimien tehokkuus.

3.2

Eläimiin tarttuvat taudinaiheuttajat ovat yhä useammin peräisin Euroopan unionin ulkopuolisista maista. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on lähitulevaisuudessa oltava yhä valppaampia ja yhdistettävä eläintautien torjuntaa koskeva asiantuntemuksensa kansalaisten terveyden suojelemiseksi ja lihatuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/29

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) huomauttaa, että metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman, kuten myös avaintoimien käytännön toteutuksen, tulee olla taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti (kestävällä tavalla) tasapainoinen ja tasapuolinen.

1.2

Komitean mielestä päätavoitteiden määrää tulisi lisätä neljästä viiteen. Lisätavoitteena olisi ”Metsäalan työpaikkojen lisääminen ja vahvistaminen”, johon sisältyisivät ”Metsäalalla työskentelevien ammattitaidon turvaaminen ja edistäminen” sekä ”Maaseudun vahvistaminen ja säilyttäminen”.

1.3

Komitea ehdottaa, että metsäalalla työskentelevien ammattitaidon turvaamiseen ja edistämiseen kiinnitettäisiin huomiota tarkasteltaessa metsää työpaikan näkökulmasta. Ehdotus on järkeenkäypä, sillä loppujen lopuksi toimintasuunnitelman toteuttavat maaseudulla käytännössä — metsänomistajien ohella — metsäyritysten henkilöstö, jäsenvaltioiden ministeriöt ja viranomaiset.

1.4

ETSK:n mielestä maaseudun vahvistaminen ja säilyttäminen on keskeistä sen varmistamiseksi, että metsänhoitoa koskeva EU:n toimintasuunnitelma voidaan toteuttaa menestyksekkäästi jäsenvaltioissa. Käsittelemällä toimintasuunnitelmassa maaseutukysymyksiä pidetään aktiivisesti huolta siitä, että Euroopan maaseudulla on tulevaisuus ja ettei se näivety ja jää jälkeen ekologisessa ja sosiaalisessa mielessä.

1.5

Komitean mielestä on tärkeää, että metsänhoitoa koskeva EU:n toimintasuunnitelma on täysin luotettava hanke eikä pelkkä tahdonilmaus. Luotettavuus on keskeistä metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman hyväksymisen ja uskottavuuden varmistamiseksi.

2.1

Komissio ja jäsenvaltiot ovat metsänhoitoa koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa valmistellessaan kehittäneet yhteisen näkemyksen metsätaloudesta sekä metsien ja metsätalouden merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.

2.2

Metsät yhteiskunnassa: pitkäjänteinen ja monimuotoinen metsätalous vastaa yhteiskunnan nykyisiin ja tuleviin vaatimuksiin, ja sen yhteydessä turvataan metsäelinkeinot.

2.3

Monimuotoinen metsätalous on taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyödyllistä. Siitä saadaan uusiutuvia ja ympäristöystävällisiä raaka-aineita, ja sillä on suuri merkitys Euroopan talouskehitykselle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille varsinkin maaseudulla. Metsät edistävät elämänlaatua, sillä ne ovat asumisen kannalta miellyttäviä ja tarjoavat vapaa-ajanvietto- ja virkistysmahdollisuuksia. Lisäksi niihin liittyy luonnonsuojelullisia ja ekologisia arvoja. Metsien edustamaa henkistä ja kulttuuriperintöä tulee suojella.

2.4

Toimintasuunnitelmalla on edellä kuvatun mukaisesti neljä tavoitetta:

2.5

Viisivuotinen toimintasuunnitelma (2007–2011) koostuu useista avaintoimista, joita komissio haluaisi toteuttaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Siihen sisältyy myös lisätoimia, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityisolojensa ja painopisteidensä mukaisesti nykyisten yhteisön välineiden avulla. Lisätoimien toteuttamiseksi voidaan tarvita myös kansallisia välineitä.

2.6

Yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla tulee laatia metsätoimille ja -päätöksille selkeä kehys metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman käytännön toteutusta varten.

2.7

Toimintasuunnitelman tarkoituksena tulisi olla tavoitteellisten metsäpoliittisten jatkotoimien kehittäminen ja niistä tiedottaminen. Tämä koskee sekä yhteisön toimenpiteitä että jäsenvaltioiden metsäpolitiikkaa.

2.8

Metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman päätavoitteena on ylläpitää, tukea ja edistää taloudellista, ekologista ja sosiaalista (kestävää) metsänhoitoa ja metsien monimuotoista tehtävää.

2.9

Perustavan tärkeää on laatia kansallisesti vertailukelpoiset metsänhoito-ohjelmat, jotka muodostavat sitovan kehyksen metsiin liittyvien kansainvälisten sitoumusten ja sääntöjen täytäntöönpanolle. Maailmanlaajuisilla ja monialaisilla kysymyksillä, kuten puun energiakäytöllä, on metsäpolitiikassa yhä suurempi merkitys, joten johdonmukaisuutta, tiedotusta ja koordinointia on parannettava.

2.10

Koska ympäristö-, sosiaali-, talous- ja kulttuuriolojen kirjo on EU:ssa laaja ja metsien omistusjärjestelyissä on eroja, toimintasuunnitelmassa tulisi ETSK:n mielestä ottaa huomioon, että kannustimet ja toimet tulee eriyttää alueellisesti metsänhoidon ja omistusolojen eri tyyppien mukaisesti. Toimintasuunnitelmassa korostetaan metsänomistajien sekä metsätalouden työntekijöiden ja maaseudun suurta merkitystä EU:n metsien kestävässä hoidossa.

2.11

Komitea suosittaa komissiolle, että se ottaisi metsänhoitoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa huomioon seuraavat viisi tavoitetta:

3.1.1

Komitea katsoo, että tämän tavoitteen yhteydessä tulee ottaa huomioon metsästä puusadon lisäksi mahdollisesti saatava muu hyöty. Esimerkkeinä mainittakoon korkealaatuisen juomaveden saanti tai hiilidioksidin sitoutuminen ja päästökauppa.

3.1.2.1

Tutkimuksen ja teknologian edistämisen lisäksi metsäalan kilpailukykyä tulisi parantaa myös eurooppalaisten tutkimuskeskusten välisen, tuloksia koskevan yleisen tutkimus- ja teknologiavaihdon ja tietämyksen siirron avulla.

3.1.2.2

Metsätalouden yleisen kilpailukyvyn parantamiseksi toimintasuunnitelman yhteydessä tulee selvittää tieteellisesti, paljonko asianmukaisen pätevyyden omaavaa henkilöstöä jäsenvaltioissa tarvitaan kestävän metsänhoidon toteuttamiseksi taloudellisesti kannattavalla tavalla kansallisten säädösten mukaisesti. Kyseinen selvitystyö tulee tehdä yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kanssa.

3.1.3.1

ETSK:n mielestä metsänomistajille ei tulisi myöntää subventioita tällä hetkellä kaupan pidettävistä tuotteista ja palveluista. Kunkin käyttäjän ja edunsaajan tulisi maksaa palveluista suoraan metsänomistajalle.

3.1.3.2

Komitea kehottaa komissiota ehdottamaan pysyvälle metsäkomitealle tilapäisen työryhmän perustamista selvittämään ja dokumentoimaan, millaisia toimia jäsenvaltioissa toteutetaan ja millaisia kokemuksia niissä on saatu metsätaloustuotteiden ja -palvelujen lisämarkkinointimahdollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä. Tällaisesta asiakirjojen vaihdosta hyötyvät kaikki metsänomistajat ja jäsenvaltiot.

3.1.4.1

Energiapuun valmistaminen hakkuujätteestä ei saa johtaa maaperän köyhtymiseen ja lajirunsauden vähenemiseen.

3.1.4.2

Kemiallisesti käsitellyn puujätteen energiakäytön yhteydessä on huolehdittava siitä, ettei ilmaan ja maaperään joudu polton yhteydessä vaarallisia aineita.

3.1.4.3

ETSK katsoo, että yhteisössä tulee ratkaista tieteellisten tutkimustulosten perusteella, millä taholla (jäsenvaltiot), miten ja missä energiapuuta hyödynnetään ja käytetään kestävällä tavalla. Pelkästään nk. kehitysmaissa 50 prosenttia välttämättä polttoaineeksi (energianlähteeksi) tarvittavasta puusta menee hukkaan ilman asianmukaista arvonlisäystä. Tulee varmistaa, ettei EU:n jäsenvaltioissa tapahdu näin. Strategisesti, ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kulloinkin soveliainta eurooppalaista puuenergiantuotannon mallia tulee arvioida pitkän aikavälin tehokkuuden kannalta ja toteuttaa käytännössä.

3.1.4.4

Ennen muuntogeenisten siementen tai kasvien käyttöä metsätaloudessa on varmistettava, että käyttö on ekologisesti hyväksyttävää.

3.1.5.1

Yhteistyötä tulee edistää paitsi metsänomistajien myös metsätaloustyöntekijöiden kanssa. Tässä yhteydessä korostuu erityisesti metsänhoitajien ja maaseutualueiden hallinnoinnin väliportaan rooli metsänomistajien ja teollisuuden välisenä linkkinä. Kyseisiä tahoja tulee pitää yllä ja tukea rakenteellisesti. Puuvarojen liikkeelle saamisen ja metsien hoidon ehdottomana edellytyksenä on ammattitaitoinen hallinnointi paikan päällä.

3.1.5.2

Tämän vuoksi ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi tukea metsänomistajille, metsänhoitajille, metsureille ja metsäpalveluja tuottaville yrityksille suunnattua ammatillista ja yleissivistävää koulutusta. Jäsenvaltioiden tulee tukea neuvontapalvelujen avulla paitsi metsänomistajia ja heidän järjestöjään myös alan työntekijöitä ja heidän ammattialajärjestöjään. Tällainen tukeminen on osa erityisesti maaseudun kannalta myönteistä kestävää (sosiaalista) kehitystä.

3.1.5.3

Jäsenvaltiot voivat myös metsätalouden kilpailukyvyn ja taloudellisen elinkelpoisuuden lujittamiseksi ja omien painopisteidensä mukaisesti

3.2.1

Komitean mielestä ekologisen kestävyyden ylläpito, suojelu ja edistäminen on keskeistä tämän komission ehdottaman tavoitteen saavuttamiseksi.

3.2.2

ETSK katsoo, että vapaaehtoinen metsäsertifiointi tunnustettujen sertifiointijärjestelmien avulla on omiaan vahvistamaan, tukemaan ja edistämään ekologista kestävyyttä.

3.2.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan metsien seurantajärjestelmään. Siihen osallistuvat alan kansainväliset järjestöt tulee nimetä, jotta voidaan varmistaa, ettei joukosta puutu tärkeitä toimijoita ja siten myös asiantuntemusta.

3.2.3.2

Euroopan metsätietokeskuksen tulisi saattaa kerätyt ja tieteellisesti analysoidut tiedot tietosuojaa koskevia suuntaviivoja noudattaen yleiseen tietoisuuteen ja luovuttaa ne tarvittaessa käyttöön.

3.2.4.1

Kunkin jäsenvaltion vuosittain laatimat ja julkaisemat kertomukset metsätaloudesta ovat tärkeitä ajantasaisen tiedon saamiseksi metsien tilasta. Komitea katsookin, että maakohtaisten kertomusten laatimista tulisi edistää maaseuturahaston ja Life+-välineen avulla.

3.2.4.2

Paloalttiiden monokulttuurien muuttamista sekametsiksi tulisi hyödyntää ja edistää nykyistä tehokkaammin metsäpalojen ennaltaehkäisyssä.

3.3

Komitea ehdottaa, että komission esittämän toimintasuunnitelman kolmas tavoite (”Elämänlaadun lisääminen”) muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: ”Elämänlaadun parantaminen kestävän metsätalouden avulla”.

3.3.1

Komissio toteaa tiedonannossaan, että jäsenvaltiot voivat edistää metsien virkistysarvoa lisääviä investointeja. Komitea katsoo, että maaseuturahastosta tulisi tukea myös maaseudun ylläpitoa ja vahvistamista, sillä metsillä on tässä yhteydessä erittäin merkittävä rooli.

3.3.2.1

Valistusta ja tiedotusta tulisi edistää ympäristöalan lisäksi yhtä lailla myös sosiaalisissa kysymyksissä. Ympäristö- ja sosiaalikysymyksillä on yhtymäkohtia: esim. opettajien sosiaalinen vastuu tai kulttuurinen ulottuvuus edellyttävät hyvin laajaa koulutusta ja tietoa sosiaalisista kysymyksistä.

3.3.3.1

Kaupunki- ja taajama-alueiden metsät ja puuvarat ovat selvästi vähentyneet kaikissa jäsenvaltiossa. Metsiä uhkaavat saastevaurioiden pahentumisen lisäksi etenkin raivaukset. Samoilla luontoalueilla on harvoin korvaavia alueita. Syynä ovat keskimääräistä suurempi asuin- ja teollisuustilan tarve ja infrastruktuurin jatkuva laajentaminen. Maanteillä, rautateillä ja lentokenttien laajentamisilla on tässä yhteydessä erityinen ja ensisijainen merkitys.

3.4.1.1

ETSK katsoo, että toimintasuunnitelman toteuttamisen aikana tulee järjestää yhteiskokouksia, joihin voivat osallistua kaikki Euroopan kestävässä metsänhoidossa mukana olevat, omia alojaan edustavat yhteenliittymät ja toimijat. Lisäksi tulee perustaa tilapäisiä työryhmiä. Näin varmistetaan, että toimintasuunnitelmalle saadaan lukuisten metsänhoidon toimijoiden kannatus ja tuki.

3.4.2.1

Maailmanlaajuista metsänhävitystä voitaisiin vähentää mm. laatimalla aarniometsien suojelua koskeva yhteisön säädös. Siinä tulisi mm. säätää sade- ja aarniometsistä peräisin olevan puun tuonnin, jalostuksen ja käytön oikeudellisista edellytyksistä EU:ssa. Komission tulisi harkita asiaa koskevaa säädösaloitetta ja aikaansaada yhteisön aarniometsänsuojelusäädöksen hyväksyminen vuoteen 2012 mennessä. ETSK korostaa, että meneillään olevan EU:n FLEGT-prosessin avulla voidaan torjua maailmanlaajuista metsänhävitystä ja aarniometsien tilan heikkenemistä. FLEGT-lainsäädännön tulisi toimia järjestelmänä, jonka avulla estetään laittomasti hakatun puun pääsy EU:n markkinoille ja puunjalostusteollisuuteen.

3.4.3.1

Metsätalouden kaikkien sidosryhmien tulee voida osallistua jäsenvaltioissa järjestettäviin runsaasti julkisuutta saaviin tapahtumiin, sillä ne levittävät tietoa eteenpäin. Sidosryhmien tulee myös saada rahallista tukea.

3.5

ETSK katsoo, että metsäalalla työskentelevien ammattitaito tulee turvata kestävän metsänhoidon varmistamiseksi EU:ssa. Myös maaseudun vahvistamisella ja ylläpidolla on tässä yhteydessä ratkaiseva rooli. ETSK kehottaakin komissiota ottamaan huomioon seuraavan uuden tavoitteen: ”Metsäalan työpaikkojen lisääminen ja vahvistaminen”.

3.5.1

Komitea korostaa metsien voivan täyttää kaikki tehtävänsä ja tuottaa yhteiskunnalle palveluja vain sillä ehdolla, että metsien hoitamiseksi on riittävästi henkilöstöä (metsureita, koneenkäyttäjiä, metsänhoidon hallintohenkilöstöä ja metsänhoitajia). Heillä — ja tietysti myös työhön osallistuvilla metsänomistajilla — tulee olla ammatillinen peruskoulutus, ja jatkokoulutusta tulee järjestää jatkuvasti. Pätevyyden tulee olla ammattiin liittyvien taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaatimusten mukainen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä metsäluonnon suojelun varmistamiseen.

3.5.2

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ETSK ehdottaa seuraavia uusia avaintoimia:

3.5.3.1

Komission ja jäsenvaltioiden tulisi tukea yhä voimakkaammin metsä-, puu- ja luonnonsuojelualojen perus- ja jatkokoulutusta, tutkimusta, kehittämistä ja teknologian siirtoa.

3.5.3.2

Komitea katsoo, että komission tulee tukea tunnustettuja metsänhoidon sertifiointijärjestelmiä, joihin liittyy metsäalan henkilöstösuunnittelun ja -kehityksen kestävyyttä mittaavia indikaattoreita työllisyyden turvaamiseksi ja edistämiseksi.

3.5.4.1

Komission tulisi edistää tieteellistä tutkimusta sen selvittämiseksi, millainen yhteys kestävällä metsänhoidolla on metsänomistajien ja metsätaloustyöntekijöiden ammatilliseen koulutukseen ja pätevyyteen (vaatimusten selkeyttäminen).

3.5.4.2

ETSK kehottaa komissiota laatimaan selvityksen siitä, mitä erityisiä ammatteja tarvitaan metsäalan pitkäkestoisen kilpailukyvyn varmistamiseksi.

3.5.5.1

Jäsenvaltioiden metsät sijaitsevat useimmiten rakenteellisesti heikoilla maaseutualueilla. Kyseisillä alueilla perusrakenteiden säilyminen sekä metsänomistajien ja maaseutuväestön työllistyminen ja toimeentulo ovat metsäalan ansiota. Kyseiset alueet, jotka ovat myös luonnon ja matkailun kannalta arvokkaita, jäävät jälkeen muun maan kehityksestä, ellei alan taloudellinen toimintaympäristö pysy häiriöttömänä. Jos näin ei tapahdu, todennäköisinä seurauksina olisivat väestön poismuutto ja maaseudun väestökato, väestön ikääntyminen, metsäalueiden hyödyntämättä jääminen ja infrastruktuurien taantuminen. Maaseudun rakenteelliset häiriöt vaikeuttaisivat väistämättä puuraaka-aineen saantia maailmanlaajuisen tarpeen kasvaessa.

3.5.5.2

Komission tulisi edistää ja tukea selvitysten ja tutkimusten laatimista metsätalouden merkityksestä maaseudulle.

3.5.5.3

ETSK:n mielestä jäsenvaltioita tulisi kehottaa turvaamaan maaseudun työmarkkinatilanne ja parantamaan sitä. Pysyvän rakennemuutoksen aiheuttamia sosiaalisia ongelmia tulee pyrkiä ehkäisemään. Tarvittaessa tällaista kehitystä tulee pyrkiä torjumaan koordinoitujen ohjelmien avulla. Maaseudun vetovoimaa etenkin nuoriin tulee lisätä.

3.5.5.4

Komitea vetoaa komissioon, jotta maaseudun kehittämiseksi annettaisiin taloudellista tukea maaseuturahastosta. Metsänomistajille/metsätiloille tai metsäalan yritysten yhteenliittymille tulisi hakemuksesta myöntää suoraan rahallista tukea.

4.1

Komission tulisi varmistaa, että metsien ja korkintuotannon neuvoa-antavassa ryhmässä ovat edustettuina Euroopan metsätalouden kaikki sidosryhmät.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/34

1.1

Tuotantoeläinten rehuseosten tuotannosta ja pitämisestä kaupan vuonna 1979 annettuihin säännöksiin on tehty useita muutoksia, jotka ovat koskeneet mm. tuotteiden merkitsemistä sekä tuotteiden koostumuksesta annettavia tietoja (1). Samoin myös tasapaino (rehualan tukeman) tietosuojan sekä (maatalousalan kannattaman) sisältöä ja koostumusta koskevan täydellisen tiedottamisen välillä on muuttunut useita kertoja.

1.2

Merkintäsäännökset yhdenmukaistettiin vuonna 1990, minkä jälkeen rehuseoksissa käytetyt rehuaineet oli lueteltava painon mukaan suurimmasta pienimpään ilman velvollisuutta ilmoittaa käytettyjä määriä. BSE- (naudan spongiforminen enkefalopatia) ja dioksiinikriisien seurauksena päätettiin vuonna 2002 ottaa käyttöön niin sanottu ”avoin merkintä”, johon sisältyy sekä laadullisia että määrällisiä tietoja tuotteen sisällöstä. Tämä merkitsi sitä, että käytetyt määrät tuli ilmoittaa painoprosenttiosuuksien mukaisesti suurimmasta pienimpään. Ilmoitettavissa arvoissa sallittiin 15 prosentin poikkeama. Lisäksi säädettiin, että tarkat painoprosentit rehuseoksessa olevista rehuaineista on toimitettava asiakkaan pyynnöstä. (2)

1.3

Tuomioistuimelle tehtiin vaatimuksia koskeva ennakkoratkaisupyyntö rehualan tekemien sellaisten valitusten tutkimisen yhteydessä, joissa vaadittiin riidanalaisten kansallisten säännösten kumoamista tai niiden soveltamisen keskeyttämistä. Tuomioistuin oli 6. joulukuuta 2005 antamassaan tuomiossa (3) yleisesti ottaen yhtä mieltä EU:n toimielinten kanssa etenkin direktiivin pätevyydestä. Se katsoi kuitenkin, että vaatimus, jonka mukaan tarkat painoprosentit rehuseoksessa olevista rehuaineista on toimitettava asiakkaan pyynnöstä, oli pätemätön suhteellisuusperiaatteen valossa. Tuomioistuin katsoi mm., että velvoitetta ei voida perustella terveyden suojelua koskevalla tavoitteella ja että velvoite ylittää sen, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

1.4

Komissio ehdottaa näin ollen, että tehdään ”oikaiseva päätös” tukeutuen periaatteeseen, jonka mukaan muutossäädöksiä ei muuteta, mutta niitä voidaan oikaista. Komission mukaan siten ”– — taataan yhteisön oikeuden avoimuus ja selkeys. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan suoraan velvoiteta muuttamaan kansallista lainsäädäntöään, koska niiden on joka tapauksessa toteutettava oikeusjärjestelmissään tarpeelliset toimenpiteet, joilla varmistetaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön paneminen — –.”

2.1

Tuomioistuimen ratkaisu tunnetaan EU:n rehualalla hyvin, ja edellä lainatun huomautuksensa myötä komissio myöntää, että oikaisulla ei ole käytännön merkitystä. ETSK katsoo kuitenkin, että säännösten tulee kuvastaa vallitsevaa oikeudellista tilannetta, ja kannattaa sen vuoksi komission oikaisuehdotusta.

2.2

ETSK tukee myös ”seosten avoimuuden” periaatetta, kun otetaan huomioon käyttäjien toiminta ja alan kilpailu. Maataloustuottajille on tärkeää tietää rehuseoksen sisältö mahdollisimman tarkkaan sekä itse rehukoostumuksen vuoksi että myös siksi, että he voisivat tehdä hinta- ja laatuvertailuja. Rehualan perustelut, joiden mukaan tietosuoja on turvattava markkinoiden kilpailutilanteen ja patentointimahdollisuuden vuoksi, eivät vaikuta yhtä painavilta, kun otetaan huomioon tähänastiset kokemukset rehuseosten markkinaolosuhteista.

2.3

ETSK myöntää kuitenkin, että erikoistapauksia ovat tietyt yksittäistapaukset ja tietyt erityisrehuseokset, kuten kalankasvatuksessa käytettävät rehut. (4) ETSK kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan mahdollisuutta myöntää eräille harvoille eritysseoksille poikkeus velvoitteesta ilmoittaa käytetyt määrät painoprosenttiosuuksien mukaisesti suurimmasta pienimpään, jotta voidaan taata teknologista kehitystä koskeva tietosuoja. Tätä mahdollisuutta tulee hyödyntää kuitenkin vain poikkeustapauksissa ja mikäli se on aivan välttämätöntä.

2.4

Säännös, joka koskee määrien ilmoittamista painoprosenttiosuuksien mukaisesti ja 15 prosentin poikkeaman sallimista, on pääasiassa perusteltu, kun otetaan huomioon käytännön olosuhteet. Mikäli pienien määrien (esim. 10 %) täsmällinen kontrollointi ei ole käytännössä mahdollista, jäsenvaltion valvontaviranomaisen tulee voida toteuttaa tarkastus yrityksen asiakirjojen perusteella.

2.5

Välillä kuulee väitettävän, että seosten sisältöä ei ole mahdollista analysoida käytännössä. Väittämä on edellä mainittua poikkeusta lukuun ottamatta virheellinen, sillä kaikissa jäsenvaltioissa on olemassa laboratorioita, jotka ovat täysin kykeneviä hoitamaan kyseistä tehtävää luotettavalla tavalla.

2.6

ETSK mainitsee vielä lopuksi, että EU:n sisäisen kaupan ja EU:n alaa koskevan säännöstön noudattamisen kannalta on täysin olennaista, että jäsenvaltioiden viranomaiset valvovat ja noudattavat säännöksiä täysimittaisesti. Näin ei ole aina ollut. Komission tulee niin ollen ryhtyä aiempaa tarmokkaampiin toimiin eläinlääkintä- ja kasvintarkastusviraston avulla asiaa koskevien velvollisuuksiensa täyttämiseksi.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/36

1.1

Ehdotetulla päätöksellä (1) halutaan kumota 21. maaliskuuta 1962 tehty neuvoston päätös (2) tiettyihin jäsenvaltioiden suunnittelemiin liikenteen alan lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin etukäteen sovellettavasta tarkastelu- ja kuulemismenettelystä.

1.2

Ehdotuksen tarkoituksena on kodifioida 21. maaliskuuta 1962 annettu neuvoston päätös, joten siinä ei ole muutettu kodifioitavien säädösten asiasisältöä, vaan säädöksiin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

1.3

Käsillä oleva kodifiointiehdotus johtuu komission 1. huhtikuuta 1987 tekemästä päätöksestä (3), jossa se antaa henkilöstölleen ohjeet toteuttaa säädösten kodifiointi viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta voidaan varmistaa yhteisön oikeuden selkeys ja ymmärrettävyys.

2.1

Komitea on erityisen huolestunut viimeaikaisesta kehityksestä, joka etäännyttää Euroopan kansalaiset Eurooppa-aatteesta ja ennen kaikkea EU:n lainsäädäntä- ja päätöksentekoprosessista. Komitean tehtävänä on auttaa kuromaan umpeen kasvavaa kuilua EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eli Euroopan kansalaisten välillä.

2.2

On selvää, että niin kauan kuin monet useita kertoja muutetut säännökset ovat hajallaan siten, että osaa niistä pitää etsiä alkuperäisestä säädöksestä ja osaa alkuperäistä säädöstä muuttavista teksteistä, siihen vaadittava huomattava selvitystyö estää tavallisia kansalaisia ja useita kansalaisyhteiskunnan organisaatioita löytämästä tarvitsemaansa oikeudellista tietoa vaivattomasti.

2.3

Komitea tukee sen vuoksi varauksetta käsillä olevaa ehdotusta ja toivoo, että se auttaa kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan eturyhmiä saamaan entistä paremmin ja entistä täsmällisempää tietoa EU:n lainsäädännöstä kulloisessakin tilanteessa.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/37

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea painottaa jälleen kerran Galileo -satelliittinavigointiohjelman onnistumisen äärimmäisen tärkeää merkitystä. ETSK on todennut useissa aiheesta antamissaan lausunnoissa (1), että Galileo on tieteellinen ja tekninen hanke, jolla on symbolista arvoa Euroopan unionille. Siviilihallinnon alainen eurooppalainen satelliittinavigointijärjestelmä on strateginen haaste maailmanlaajuisen satelliittinavigointi- ja -paikannusjärjestelmän kannalta, mutta myös yrityksille tarjottavien palvelujen, kansalaisten, yhteiskunnan ja kansainvälisesti entistä kilpailukykyisemmän eurooppalaisen teollisuuden kannalta.

1.2

Komitean mukaan on tärkeää, että Galileo-ohjelman strateginen arvo tunnustetaan yleisesti, sillä se on suurin koskaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä Euroopan laajuisesti toteutettu hanke ja ensimmäinen julkinen infrastruktuuri, joka muodostuu kolmella eri kiertoradalla olevista kolmestakymmenestä satelliitista, jotka ovat yhteisön toimielinten omistuksessa. Sen tarjoamalla uudella maailmanlaajuisella julkisella palvelulla on eksponentiaalisesti kasvavat markkinat (2), ja se antaa tarkkaa aika- ja paikannustietoa kaikkialla maailmassa.

1.3

Komitea on huolissaan satelliittien ja järjestelmän maan päällä toimivien osien kehittämistä ja kiertoradalla tapahtuvaa validointia koskevan vaiheen viivästyksistä. Kyseinen vaihe oli tarkoitus saada päätökseen Galileo-yhteisyrityksen johdolla vuoden 2006 aikana, mutta se jatkuu aina vuoden 2009 alkuun. Seuraavat vaiheet eli satelliittien lähettäminen, maan päällä toimivien osien asentaminen kokonaisuudessaan sekä järjestelmän käyttö erityisesti kaupallisessa tarkoituksessa on siis mahdollista saada päätökseen vasta vuoden 2010 loppupuolella.

1.4

Komitea on täysin samaa mieltä siitä, että on vältettävä tuhlaamasta resursseja ja asiantuntemusta. Tällaista tuhlausta aiheutuisi Galileo-yhteisyrityksen toiminnan jatkamisesta. Yhteisyrityksen tehtävänä oli kattaa kehitysvaihe ja järjestelmän validointia kiertoradalla koskeva vaihe kokonaisuudessaan. Neuvoston 12. heinäkuuta 2004 antamalla asetuksella (3) perustettiin maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) Euroopan valvontaviranomainen, joka aloitti toimintansa jo vuoden 2006 puolivälissä.

1.5

Komitea toteaa hiljattain antamassaan lausunnossa, että ”Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo -valvontaviranomaisen välisen siirtymän on tapahduttava kitkattomasti”. Sen yhteydessä tulisi varmistaa seuraavat seikat:

1.6

Komitea kannattaa Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen (5) muuttamista koskevan ehdotuksen taustalla olevia periaatteita. Komiteaa on perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla kuultava ehdotuksesta. Komitea esittää kuitenkin seuraavat huomiot ja suositukset.

1.6.1

ETSK kannattaa edellä mainittuun asetukseen ehdotettuja muutoksia. Komitean mielestä ei kuitenkaan riitä, että muutoksia tehdään vain asetuksen liitteenä olevaan yhtiöjärjestykseen, vaan se katsoo, että olisi myös

1.6.2

ETSK:n mielestä Galileo-valvontaviranomaista koskevaa asetusta on muutettava, ”jotta Galileo-valvontaviranomaiselle voidaan siirtää Galileo-yhteisyrityksen tehtävät, kuten kehitystä ja kiertoradalla validointia koskevan vaiheen ohjailu, tutkimuksen ja kehittämisen eurooppalaisiin puiteohjelmiin kuuluvien toimien hoitaminen tai toimivan järjestelmän teknisen kehityksen seuranta ja hallinnointi”.

1.6.2.1

Galileo-valvontaviranomainen perustettiin 12. heinäkuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1321/2004, ja se on ollut toiminnassa vuoden 2006 puolivälistä. Se varmistaa eurooppalaisiin satelliittinavigointiohjelmiin, EGNOS- ja Galileo-ohjelmaan, liittyvän yleisen edun valvonnan ja toimii toimiluvan myöntävänä viranomaisena tulevaa satelliittinavigointipalvelujen toimiluvan haltijaa silmällä pitäen. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus hallinnoida kehittämisvaihetta eikä hoitaa tutkimustoimintaa, joka kuuluu kehittämisvaiheeseen ja sitä seuraaviin vaiheisiin. Sille ei ole myöskään osoitettu kyseisten tehtävien hoitamiseen tarvittavaa henkilöstöä eikä varoja.

1.6.2.2

Komiteaa ei kuultu 2. kesäkuuta 2006 annetusta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun asetuksen (EY) N:o 1321/2004 muuttamisesta (KOM(2006) 261 lopullinen). Tästä syystä kyseisen säädöksen käsittely ei kuulu virallisesti käsillä olevan lausunnon piiriin.

1.7

Komitea katsoo kuitenkin, että asetukseen (EY) N:o 1321/2004 on tehtävä muutoksia, jotta varmistetaan Galileo-ohjelman jatkuvuus ja Galileo-yhteisyrityksen toimintojen asianmukainen siirtäminen valvontaviranomaiselle sekä taataan parhaalla mahdollisella tavalla ohjelman kehittämisvaiheen loppuunsaattaminen yhteisyrityksen lakkauttamisen jälkeen. Lisäksi on määriteltävä selkeästi, miten hoidetaan oikeudelliset, tekniset ja taloudelliset menettelyt ja seikat 31. joulukuuta 2006 jälkeen, jotta voidaan helpottaa eri vaiheiden loppuunsaattamista sekä varmistaa järjestelmän optimaalinen toiminta.

1.8

Komitea painottaa olevan tärkeää, että komissio, Galileo-yhteisyritys, GNSS:n Euroopan valvontaviranomainen ja Euroopan avaruusjärjestö tekevät kaikkensa varmistaakseen, että Galileo-järjestelmä on täysin toimintavalmis vuoden 2010 loppuun mennessä, kuten 12. lokakuuta 2006 kokoontunut liikenne- energia- ja televiestintäneuvosto esittää päätelmissään. Neuvosto kannattaa myös komission säädösehdotuksia, joiden tavoitteena on Galileo-yhteisyrityksen jäljellä olevien toimintojen siirtäminen valvontaviranomaiselle vuoden 2006 aikana.

1.9

Komitea pyytää, että se pidetään ajan tasalla Galileo-ohjelman edistymisestä sekä Euroopan avaruusjärjestön ratkaisevasta roolista eurooppalaisten GNSS-ohjelmien suunnittelussa ja kehittämisessä. ETSK toivoo lisäksi, että komissio kuulisi sitä Galileo-ohjelman sovelluksia käsittelevästä vihreästä kirjasta, joka komission on tarkoitus julkaista ennen vuoden 2006 loppua (6).

2.1

ETSK on alusta lähtien seurannut eurooppalaisen Galileo-satelliittinavigointi- ja satelliittipaikannusohjelman syntymistä ja kehittymistä. Komitea toteaa ohjelman keskeisen strategisen merkityksen unionin kilpailukyvylle sekä sen innovatiiviset taloudelliset, sosiaaliset ja työllistävät vaikutukset. Lisäksi Galileo-ohjelmalla voidaan parantaa kansalaisten elämänlaatua.

2.2

Ohjelma koostuu neljästä peräkkäisestä vaiheesta:

2.3

Komitea on erittäin huolissaan kehittämisvaiheessa ja validointia kiertoradalla koskevassa vaiheessa kasautuneista viivästyksistä, jotka vaikuttavat niitä seuraavaan kaupalliseen käyttövaiheeseen. Viivästykset vaarantavat hankkeelle asetetun yleisen aikataulun ja lykkäävät tämän poikkeuksellisen välineen toteuttamista. Järjestelmässä on koottu yhteen eurooppalaisen tutkimuksen asiantuntemus ja tulokset, ja sen avulla voidaan varmistaa, että maailmanmarkkinoille saadaan onnistuneesti radiosatelliittinavigointituotteita ja -palveluita. Vuonna 2005 kyseisten markkinoiden arvo oli 60 miljardia euroa. Ne kasvavat vuosittain 25 prosenttia, ja yksinomaan EU:ssa ne luovat 150 000 työpaikkaa pääasiassa huipputeknologian, tutkimuksen ja palvelujen aloille.

2.4

ETSK on vielä huolestuneempi nykyisestä tilanteesta, jossa on epäselvyyttä oikeudellisista, teknisistä ja taloudellisista menettelyistä ja seikoista. Komitea on tähdentänyt tätä seikkaa tuoreessa lausunnossaan (7). Epäselvyydet liittyvät sekä Galileo-yhteisyritykseen että Galileo-valvontaviranomaiseen, ja jos niitä ei ratkaista vuoden 2006 aikana, ne saattavat vaarantaa eri vaiheiden asianmukaisen loppuunsaattamisen. Kyseisten vaiheiden tarkoituksena on varmistaa järjestelmän optimaalinen toiminta, ja järjestelmällä voi olla puolestaan merkittävä rooli tietoon perustuvan, maailmanlaajuisesti entistä kilpailukykyisemmän eurooppalaisen talouden toteuttamisessa.

2.5

ETSK on tähdentänyt, että yksityissektorin olisi aiheellista osallistua Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta lähtien järjestelmän kehittämiseen ja käyttöön ja että toteuttamisvaiheissa on varmistettava jatkuva tuki, sillä Galileo on suurin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä toteutettava eurooppalainen hanke.

2.6

Määrittelyvaiheen jälkeen toukokuussa 2002 perustettiin asetuksella (EY) N:o 876/2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla neljäksi vuodeksi Galileo-yhteisyritys. Sen perustajaosakkaiksi määriteltiin EU ja ESA (8), ja sen tehtävänä oli huolehtia ”Galileo-ohjelman tutkimus-, kehittämis- ja esittelyvaiheen hallinnon yhtenäisyydestä ja varainhoidon valvonnasta” ja käyttää ”tätä tarkoitusta varten ohjelmalle myönnettyjä varoja”.

2.7

Galileo-yhteisyritys perustettiin hoitamaan Galileo-ohjelman kehittämisvaihetta ja valmistelemaan seuraavia vaiheita, ja sille annettiin kaksi pääasiallista tehtävää:

2.8

Myös Euroopan parlamentti korosti 29. tammikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa toimintasuunnitelmasta Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamiseksi (9) Galileo-ohjelman suurta merkitystä teollisuuden, liikenteen ja ympäristönsuojelun kehittämisen sekä Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Parlamentti kehotti komissiota ja neuvostoa antamaan Galileo-ohjelman käyttöön tehokkaat rakenteet sekä perustamaan valvontaviranomaisen takaamaan avoimen toiminnan lisäksi myös järjestelmän turvallisuuden (10).

2.9

Galileo-valvontaviranomainen perustettiin 12. heinäkuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1321/2004, ja se on ollut toiminnassa vuoden 2006 puolivälistä. Sen tehtävänä on varmistaa eurooppalaisiin satelliittinavigointiohjelmiin eli EGNOS- ja Galileo -ohjelmaan liittyvän yleisen edun valvonta ja toimia toimiluvan myöntävänä viranomaisena tulevaa satelliittinavigointipalvelujen toimiluvan haltijaa silmällä pitäen.

2.10

Galileo-valvontaviranomaista koskeva asetus ei mahdollista nykymuodossaan kehittämisvaiheen hallinnointia eikä kehittämisvaiheeseen ja sitä seuraaviin vaiheisiin kuuluvan tutkimustoiminnan hoitamista. Sille ei ole myöskään osoitettu kyseisten tehtävien hoitamiseen tarvittavaa henkilöstöä eikä varoja.

2.11

Galileo-yhteisyritystä (11) koskevassa asetuksessa yhteisyrityksen kestoksi asetetaan neljä vuotta, joka tuli täyteen vuoden 2006 puolivälissä. Kyseistä asetusta tulisi näin ollen jatkaa, jotta järjestelmän tulevan toimiluvan haltijan valintaa koskevat neuvottelut, satelliittien ja maanpäällisten osien koko kehittämisvaihe sekä järjestelmän validointi kiertoradalla saataisiin päätökseen.

2.12

Jotta vältetään lisäviivästyksiä hankkeen toteuttamisessa sekä epäselvyyksiä eri elinten välisissä suhteissa, on komitean mielestä ryhdyttävä pikaisesti ja avoimesti tarkistamaan sekä Galileo-yhteisyritystä että Galileo-valvontaviranomaista koskevaa asetusta ja varmistettava selkeys toimivaltuuksien siirrossa ja kyseisten elinten välisissä suhteissa.

2.13

Komitea kannattaa lausunnon kohteena olevan ehdotuksen tavoitteita, sillä sen tarkoituksena on välttää resurssien ja asiantuntemuksen tuhlausta, johon päädyttäisiin, jos Galileo -yhteisyrityksen toimintaa jatkettaisiin jo vuoden 2006 puolivälissä toimintansa aloittaneen Galileo-valvontaviranomaisen perustamisen jälkeen.

2.14

ETSK pitää kuitenkin ehdotusta riittämättömänä, sillä se rajoittuu vain asetuksen (EY) N:o 876/2002 liitteenä olevaan Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestykseen. Lisäksi ehdotus tulisi nivoa Galileo-valvontaviranomaista koskevan asetuksen tarkistukseen, eikä komiteaa ole toistaiseksi kuultu kyseisestä tarkistusehdotuksesta.

2.15

Ohjelman nykytilanteessa kehittämisvaihetta ei saada päätökseen ennen vuoden 2008 loppua. Vasta silloin Euroopan avaruusjärjestön kiertoratavalidointivaiheessa rakentamat ja lähettämät neljä satelliittia ovat toimintakunnossa. Voimassa olevan yhtiöjärjestyksen mukaisesti Galileo-yhteisyrityksen ei tulisi siis lopettaa toimintaansa ennen vuoden 2008 loppua, mikä merkitsisi sen olemassaoloajan jatkamista noin kolmella vuodella alun perin suunniteltuun nähden.

2.16

Galileo-valvontaviranomainen perustettiin varmistamaan eurooppalaisiin satelliittinavigointiohjelmiin eli EGNOS- ja Galileo-ohjelmiin liittyvän yleisen edun valvonta ja toimimaan toimiluvan myöntävänä viranomaisena tulevaa satelliittinavigointipalvelujen toimiluvan haltijaa silmällä pitäen. Sitä ei perustettu hallinnoimaan kehittämisvaihetta eikä hoitamaan kehittämisvaiheeseen ja sitä seuraaviin vaiheisiin kuuluvaa tutkimustoimintaa, eikä sille ole osoitettu kyseisten tehtävien hoitamiseen tarvittavaa henkilöstöä eikä varoja.

2.17

Komitea on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että ”kaupallisen menestyksen saavuttamiseksi on tärkeää edistää eurooppalaista satelliittinavigointijärjestelmää, erityisesti tutkimustoiminnan avulla”. Suurin osa Galileon taloudellisesta hyödystä tulee neuvoston mukaan käytännön sovelluksista (12).

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/41

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää — kuten se on todennut useaan otteeseen — Galileo-ohjelman onnistumista äärimmäisen tärkeänä.

1.2

Kuten komitea on korostanut oma-aloitteisessa lausunnossaan ”Galileo-ohjelma: Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen onnistuminen”, Galileo-yhteisyrityksen ja Galileo-valvontaviranomaisen välisen siirtymäkauden on sujuttava kitkattomasti ja niin, että oikeusvarmuus säilyy.

1.3

Näin ollen komitea hyväksyy neuvoston oikeudellisen lähestymistavan eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun asetuksen (EY) N:o 1321/2004 muuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa Galileo-ohjelman jatkuvuus ja Galileo-yhteisyrityksen tehtävien sujuva siirto valvontaviranomaiselle.

1.4

Komitea katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1321/2004 2 artiklan ensimmäiseen kohtaan ehdotetussa muutoksessa, jossa määritellään valvontaviranomaisen tehtävät, otetaan asianmukaisella tavalla huomioon, että viranomaiselle tulee sallia kehittämisvaiheen päätökseen saattamisen varmistaminen sekä toisaalta eurooppalaisten GNSS-ohjelmien kannalta hyödyllisten ja tarpeellisten tutkimustoimien toteuttaminen.

1.5

Komitea pitää myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 3 artiklan ensimmäisen kohdan ehdotettua uutta muotoilua asianmukaisena. Se vastaa tarvetta taata omistuksen oikeusvarmuus, kun on kyse itse järjestelmästä — ennen kehittämisvaiheen päättymistä — ja siitä aineellisesta ja aineettomasta omaisuudesta, joka on luotu tai kehitetty kehittämisvaiheessa yhteisyrityksen aikana tai sen lakkauttamisen jälkeen.

1.6

Komitea — kuten neuvostokin — painottaa, että tarpeetonta ja kallista rakenteiden päällekkäisyyttä on syytä välttää mitä suurimmassa määrin. Lisäksi on varmistettava sopusointuinen yhteistyö rakenteiden välillä siirtymäkauden aikana.

1.7

Lisäksi ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotettuun tekstiin on sisällytetty suositukset, jotka se esittää oma-aloitteisessa lausunnossaan TEN/246.

2.1

Neuvoston asetusehdotuksella pyritään ratkaisemaan oikeudelliset ja omistusta koskevat ongelmat, joita nykyisen säädöstekstin voimassa ollessa olisi voinut syntyä yhteisyrityksen lakkauttamisesta ennen kehittämisvaiheen päättymistä sekä yhteisyrityksen tehtävien siirrosta Euroopan valvontaviranomaiselle.

2.2

Jotta kyseisten ongelmien ilmaantuminen vältettäisiin, asetusehdotuksessa ehdotetaan lisäystä asetuksen (EY) N:o 1321/2004 2 artiklan ensimmäisen kohdan nykyiseen tekstiin sekä asetuksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan korvaamista uudella tekstillä.

3.1

Galileo-ohjelman käynnistysvaiheessa yhteisyritykselle ja Euroopan valvontaviranomaiselle annetut tehtävät olivat luonteeltaan ja toteutusaikataulultaan erilaiset. Kun otetaan huomioon kehitysvaiheen viivästyminen noin kahdella vuodella sekä Euroopan valvontaviranomaisen tosiasiallinen perustaminen, nykytilanteessa oli taloudellisista, oikeudellisesta ja teknisistä syistä tarpeellista antaa valvontaviranomaiselle kehitysvaihetta koskevat toimintavaltuudet ja lakkauttaa yhteisyritys. Tämä edellytti luonnollisesti muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä nimenomaan asetukseen (EY) N:o 1321/2004.

3.2

Välttämättömän siirtymävaiheen aikana kyseisten tahojen on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta toiminnot saadaan siirrettyä sujuvasti.

3.3

Toimintojen ja taitotiedon asianmukainen siirto edellyttää, että oikeudellinen kehys on selkeästi määritelty ja oikeusvarmuus turvattu.

3.4

Asetusehdotuksen tavoitteena on nimenomaan luoda kyseinen oikeudellinen kehys ja varmistaa oikeusvarmuus keskeisissä kysymyksissä, joita ovat

3.5

Asetusehdotus täyttää edellä mainitut vaatimukset. Komitea on tyytyväinen siihen, että neuvosto tuo selkeästi esiin halunsa välttää kaikenlaiset rakenteiden päällekkäisyydet, jotka olisivat sekä tarpeettomia että kalliita.

3.6

Lisäksi oikeudellisella tasolla ja liittymättä suoraan tarkasteltavana olevaan asetukseen olisi aiheellista, että neuvosto pohtisi kysymystä Galileo-järjestelmän satelliittien lähettäjävaltioiden kansainvälisestä vastuusta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/42

1.1

Komitea on komission kanssa yhtä mieltä tämän esittämistä kriteereistä. Matkaviestinten käyttäjien joutuessa maksamaan kansainvälisestä verkkovierailupalvelusta korkeita hintoja komissio on tehnyt ehdotuksen asetukseksi yhtenäisen oikeusperustan luomiseksi toimenpiteille, jotka helpottavat sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteutumista ja joissa samalla asetetaan kansalaiset yhteisön politiikan keskipisteeksi.

1.2

Ehdotus on tarpeellinen ja oikeasuhtainen. Se tehostaa kuluttajansuojaa parantamalla kuluttajien tiedonsaantioikeutta avoimuuteen tähtäävillä toimenpiteillä ja suojelemalla kuluttajien taloudellisia etuja luotaessa mekanismi, jolla jäsenvaltiosta toiseen soitettavien puheluiden verkkovierailupalvelun tarjoamiselle asetetaan enimmäishinta tukku- ja vähittäismyyntitasolla.

1.3

Komitean mielestä olisi parempi, että asetuksen toimivuutta tarkistaessaan komissio ottaisi myöhempien ehdotustensa lähtökohdaksi ”soittaja maksaa” -periaatteen (calling party pays) ja periaatteen, jonka mukaan verkkovierailupalvelusta peritään samantapainen hinta kuin kotioperaattori perii puheluistaan (kotihinnoitteluperiaate, home pricing principle).

2.1

Koska eurooppalaiset liikkuvat yhä enemmän oman maansa rajojen ulkopuolella ja aivan erityisesti EU:n alueella, on noussut esiin myös lisääntyvä tarve taata puhelinviestintä yhä yleisempien matkapuhelinten välityksellä. ”Verkkovierailuksi” kutsutaan tässä yhteydessä käyttäjän mahdollisuutta soittaa ja ottaa vastaan puheluja ulkomailla eri maiden operaattoreiden tekemän sopimuksen ansiosta.

2.1.1

Verkkovierailupalvelut ovat siis tietyn kansallisen matkaviestinverkon (vierailuverkon) operaattorin toisen maan matkaviestinverkon (perusverkon) operaattorille tarjoamia palveluja. Markkinat koostuvat yleensä seuraavista palveluista:

2.1.2

Arvioiden mukaan lähes 150 miljoonaa eurooppalaista käyttää jo kyseistä palvelua joko lomamatkoillaan tai suurimmaksi osaksi työmatkoillaan (jotka muodostavat kolme neljäsosaa kaikista verkkovierailupalveluista).

2.2

Kansalaiset hyötyvät epäilemättä verkkovierailuista taloudellisesti ja sosiaalisesti, mutta käyttäjät, kuluttajajärjestöt, sääntelyviranomaiset ja poliittiset päättäjät myös arvostelevat kerta toisensa jälkeen palvelun hintoja, sillä verkkovierailut maksavat paljon enemmän kuin kotimaanpuhelut. Arvostelijoiden mukaan verkkovierailun hinta ei lisäksi ole kovinkaan avoin lopulliselle asiakkaalle. Se ei ole perusteltavissa palvelun tarjoamisen peruskustannuksilla, ja maiden ja operaattoreiden välillä on suuria hintaeroja: verkkovierailuhinta vaihtelee suurin piirtein suomalaisen käyttäjän Ruotsista kotimaahansa soittaman puhelun 0,20 eurosta maltalaisen käyttäjän Latviassa maksamaan 13,05 euroon. Erilaisten alakohtaisten tutkimusten mukaan puhelinyhtiöt tulouttavat verkkovierailupalvelusta EU:ssa vuosittain noin 8,5 miljardia euroa. Summa saattaa olla 3–7 % yhtiön liikevaihdosta, ja se kasvaa kasvamistaan.

2.3

Komissio on ilmaissut 90-luvun lopusta lähtien eri aloitteissa olevansa huolestunut Euroopassa matkustavilta matkaviestinasiakkailta verkkovierailusta perittävistä korkeista hinnoista:

2.4

Arvostelujen diagnoosi on selkeä, unionin toimielimet ovat tehneet asiassa aloitteita, muutamat jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin ja tietyt operaattorit ovat jopa alentaneet hintoja. Kaikesta tästä huolimatta ei toistaiseksi ole voitu ryhtyä tehokkaisiin ja nopeisiin toimenpiteisiin, joilla verkkovierailun hintoja olisi alennettu EU:ssa tuntuvasti ja yhtenäisesti.

2.5

Tarkasteltuaan eri sääntelyvaihtoehtoja ja niiden seurauksia komissio teki 12. heinäkuuta 2006 ehdotuksen asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella. Ehdotetulla asetuksella pyritään rajoittamaan matkapuheluiden välittämisestä operaattoreiden toisiltaan perimää hintaa sekä puheluiden soittamisesta ja vastaanottamisesta ulkomailla Euroopan unionin alueella käyttäjältä perittävää hintaa. Tämä asetus muuttaisi nykyistä, direktiivillä 2002/21/EY säädettyä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää.

3.1

Ehdotetulla asetuksella komissio pyrkii luomaan yhtenäisen, objektiivisen, johdonmukaisen ja oikeasuhtaisen oikeusperustan, joka helpottaisi sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteutumista ja sopisi yhteen uudelleen käynnistetyn Lissabonin strategian kanssa — jonka tarkoituksena on puolestaan kohentaa kasvua ja työllisyyttä parantamalla kilpailukykyä — sekä vastaisi asiaan läheisesti liittyvää komission i2010 -aloitetta.

3.2

Oikeusperustan avulla voitaisiin määritellä minuuttikohtainen enimmäishinta, jonka yhteisössä toimivat maanpäällisten matkaverkkojen operaattorit voisivat periä tarjoamistaan verkkovierailupalveluista jäsenvaltiosta toiseen soitettaessa. Tämä koskisi sekä verkko-operaattoreiden välisiä tukkuhintoja että kotioperaattorin perimiä vähittäishintoja. Hintojen ylärajoissa on otettava huomioon kansainväliseen verkkovierailupuheluun vaikuttavat tekijät (kuten yleiskustannukset sekä signaalinanto ja puhelun aloittaminen, välittäminen ja päättäminen) sekä palvelun tarjoamisen erisuuruiset peruskustannukset.

3.3

Ehdotetulla asetuksella pyritään nk. eurooppalaisten kotimarkkinoiden periaatteen mukaisesti takaamaan yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjien korkeatasoinen suoja heidän matkustaessaan yhteisön alueella. Samalla turvataan matkaviestinoperaattoreiden välinen kilpailu ja sallitaan niiden eriyttää tarjontansa sekä mukauttaa hintarakenteensa markkinatilanteeseen ja kuluttajien mieltymyksiin.

3.4

Hintarajoituksia asetetaan seuraavasti:

3.5

Ehdotetussa asetuksessa mainitaan myös, että hintojen on oltava avoimia, ja velvoitetaan matkaviestinpalvelujen tuottajat antamaan verkkovierailuasiakkailleen pyynnöstä asiakaskohtaisia tietoja verkkovierailun vähittäishinnoista. Tietojen on oltava ilmaisia, ja asiakkaiden on voitava valita, vastaanottavatko he tiedot tekstiviestinä (SMS) vai suullisesti matkapuhelimensa välityksellä. Matkaviestinoperaattoreiden on lisäksi annettava tietoa verkkovierailuhinnoista liittymissopimuksia tehtäessä. Hintatiedot on annettava säännöllisesti ja aina kun hinnoissa tapahtuu huomattavia muutoksia.

3.6

Ehdotetun asetuksen hinnoitteluvaatimuksia on sovellettava riippumatta siitä, onko verkkovierailuasiakkailla kotioperaattorinsa kanssa etukäteismaksuun vai jälkikäteislaskutukseen perustuva sopimus, jotta kaikki matkapuhelimien käyttäjät hyötyisivät asetuksen säännöksistä.

3.7

Ehdotetussa asetuksessa annetaan kansallisille sääntelyviranomaisille tarpeelliset toimivaltuudet, jotta ne voivat taata asetuksen noudattamisen yhteisön nykyisessä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä niille annetun roolin mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävänä on ilmoittaa keskimääräinen kohdeverkkomaksu, jonka komissio julkaisee säännöllisesti. Niiden on lisäksi seurattava verkkovierailuasiakkaille yhteisössä tarjottavien puhelu- ja datapalvelujen tukku- ja vähittäishintojen kehitystä, tekstiviestipalvelu (SMS) ja multimediaviestipalvelu (MMS) mukaan luettuina, erityisesti syrjäisimmillä alueilla. Tarkoituksena on sekä arvioida operaattoreiden kannattavuutta ja kustannusten palautumista että langettaa tarvittaessa tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia.

3.8

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet on vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. Komissiota avustaa direktiivin 2002/21/EY 22 artiklalla perustettu viestintäkomitea.

3.9

Ehdotuksen mukaan asetusta tarkistetaan kahden vuoden kuluttua. Jos markkinoiden kehittyminen on tuolloin tehnyt asetuksen tarpeettomaksi, komissio harkitsee mahdollisuutta ehdottaa asetuksen kumoamista säädöskäytännön parantamista koskevan periaatteen mukaisesti.

4.1

Komitea myöntää komission pyrkineen luomaan oikeusperustan, jonka avulla voidaan ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin Euroopan matkaviestinliikenteen verkkovierailupalvelujen hintojen alentamiseksi. Huomattakoon, että komission arvion mukaan verkkovierailuhinnat laskevat 70 %:iin asti, mikä merkitsee kuluttajille noin 5 miljardin euron säästöä.

4.1.1

Komitea katsoo, että ehdotettu toimenpide sisältää korkeatasoisen kuluttajansuojan. Toimenpide suojelee yhtäältä kuluttajien taloudellisia etuja, kun verkkovierailun kustannukset alenevat, ja lisää toisaalta hintojen avoimuutta, kun kuluttajien tiedonsaantioikeudet paranevat. Niinpä komitea yhtyy kriteereihin, jotka ovat saaneet komission tekemään tarkasteltavana olevan ehdotuksen, ja kannattaa sitä.

4.2

Komitea on myös tietoinen siitä, että verkkovierailuhintojen alentamisesta on vaikea päästä yhteisymmärrykseen, koska tietyt sääntelyviranomaiset ja itse operaattorit suhtautuvat asiaan epäilevästi. On ylipäätään arvosteltu siitä, että komission tekemään aloitteeseen sisältyvissä sääntelytoimenpiteissä mennään liian pitkälle, asianomaisia toimijoita ei ole kuultu tarpeeksi, asetusta aletaan soveltaa välittömästi tai hyvin pian antamatta yrityksille mahdollisuutta mukautua siihen, yrityksille olisi annettava tilaisuus itsesääntelyn, olisi voitu puuttua vähittäishintoihin mutta ei tukkuhintoihin, aloite saattaa vahingoittaa etenkin sellaisten maiden operaattoreita, joissa käy erityisen paljon vierailijoita, tai sen kielteisenä seurauksena muiden televiestintäpalvelujen hinnat saattavat nousta, mikä asettaa vaakalaudalle sähköisen viestinnän kehittämisen tulevat investointitarpeet (3G:n, laajakaistan jne.).

4.3

Sitä vastoin on todettava, että puhelinoperaattoreiden tulot ovat hyvin korkeat, joten niiden taloudellinen kannattavuus on taattu verkkovierailuhintojen alentamisesta huolimatta, kuten palveluntarjoajien teettämissä alakohtaisissa tutkimuksissa todetaan.

4.3.1

Mikä sitten olisi tarkoituksenmukainen sääntelytapa? Vaikka tietyt operaattorit ovat jo alentaneet verkkovierailuhintoja, kokemuksista päätellen näin ei taata ongelman ratkaisun edellyttämää aikataulua eikä asianmukaista yhtenäistämistä.

4.3.2

Komitea katsoo, että asetuksen antaminen on tarpeen, sillä jäsenvaltiot voivat panna sen suoraan täytäntöön. Tässä tapauksessa asetus on parempi väline kuin pelkkä markkinoiden itsesääntely ja jäsenvaltioiden mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet, sillä verkkovierailu on luonteeltaan valtioidenvälistä ja siinä on kyse rajatylittävästä ongelmasta, johon kansalliset sääntelyviranomaiset eivät voi puuttua.

4.4

Toisaalta mahdollisuus perustaa tulevaisuudessa virtuaalioperaattoreita varoittaa vaaroista, joita erilaisten päätösten tekeminen EU:n eri alueita varten tuo muassaan. Tällaiset päätökset saattaisivat vaarantaa sähköisen viestinnän Euroopan laajuisen kokonaisvaltaisen kehittämisen.

4.5

Edellä esitetyn lisäksi ETSK pahoittelee sitä, että toimenpiteet, joita komissio ehdottaa yritysten perimien liiallisten palvelumaksujen poistamiseksi, eivät lopulta suinkaan yllä käyttäjien odotuksiin ja ovat niin ikään paljon suppeampia kuin komission alun perin kaavailemat toimenpiteet.

4.6

Komitea katsoo, että on pyrittävä poistamaan jäsenvaltioiden väliset verkkovierailuhintojen erot vähättelemättä eri operaattoreiden tarjonnan mahdollista keskinäistä kilpailua. Toisin sanoen on pyrittävä siihen, että asiakkaat maksavat palvelusta saman hinnan kuin kotimaassaan sijaintipaikastaan riippumatta (nk. kotihinnoitteluperiaate, home pricing principle). Tällä ehdotuksella kyseistä kotivaltion ja verkkovierailuhintojen yhtäläistämistavoitetta ei saavuteta hinnanalennuksesta huolimatta.

4.7

Ehdotuksessa asetetaan hintarajoituksia verkkovierailuasiakkaan vastaanottamille puheluille, mutta asiakkaan on edelleen maksettava niistä, vaikka käyttäjäyritykset ja kuluttajat ovat pitkään vaatineet maksun poistamista ja komissiokin kaavaili sitä aluksi. Komitean mielestä on tarkoituksenmukaisempaa pyrkiä vastaisuudessa ottamaan käyttöön ”soittaja maksaa” -periaate, koska se on nykyistä oikeudenmukaisempi.

4.8

ETSK pahoittelee sitä, ettei komissio ole arvioinut tämänkertaisen toimenpiteen mahdollisia työllisyysvaikutuksia, ja toivoo, ettei asetuksen täytäntöönpano millään tavoin heikennä työllisyyttä eikä alan työoloja vaan että päinvastoin Euroopan sosiaaliohjelman (7) luomat odotukset voidaan säilyttää.

4.8.1

Komitea pitää liian pitkänä aikana kuuden kuukauden viivettä, jonka jälkeen vähittäishintojen rajoitus eli loppukuluttajien maksamia hintoja koskeva rajoitus tulee voimaan, sillä operaattoreiden on helppo mukautua uuteen tilanteeseen, joten viive olisi poistettava.

4.8.2

Sen sijaan pidetään järkevämpänä sisällyttää asetusehdotukseen mahdollisuus toteuttaa kyseisenä kuuden kuukauden ajanjaksona siirtymätoimenpiteitä asetuksen voimaantulon tietyille operaattoreille, erityisesti uusien jäsenvaltioiden operaattoreille, mahdollisesti aiheuttaman epätasapainon korjaamiseksi, kunhan siirtymäjärjestelyllä ei syrjitä kyseisten maiden kuluttajia.

4.9

Komitea toivoo, ettei asetuksen soveltaminen johda matkaviestinnän hinnanmuutokseen, jolla tietyt operaattorit pyrkisivät tietyissä olosuhteissa korvaamaan kustannukset lisäämällä muiden palveluiden tuottamia tuloja. Siksi on huolehdittava siitä, että tukku- ja vähittäishintojen määrittelymekanismit kattavat kaikki palvelukustannukset.

4.9.1

Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat kuitenkin hyvin dynaamiset, komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että asetuksen toimivuus on tarkistettava viimeistään kahden vuoden kuluttua säädöksen voimaantulosta. Säädetyssä kertomuksessa on perusteltava, onko sääntely edelleen tarpeen vai antavatko markkinoiden kehitys ja kilpailutilanne aihetta purkaa sääntely.

4.9.2

Asetuksen toimivuutta tarkistettaessa on arvioitava, miten säädös on vaikuttanut työllisyyteen ja alan työoloihin sekä operaattoreiden investointeihin, ja tehtävä tästä tarpeelliset päätelmät.

4.10

Komitea katsoo myös, että uuden sääntelyjärjestelmän antamisen yhteydessä olisi verkkovierailun ylihinnoittelun lisäksi ratkaistava muita palveluun liittyviä ongelmia, kuten niin ikään ylihinnoiteltu verkkopalvelun aktivointi EU-maiden välisillä raja-alueilla.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/47

1.1

Komitea on samalla kannalla kuin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, joka on korostanut kodifioinnin merkitystä, koska sillä taataan oikeusvarmuus tiettynä ajankohtana tiettyyn kysymykseen sovellettavasta lainsäädännöstä ja tehdään siitä yksiselitteisempää ja ymmärrettävämpää Euroopan unionin kansalaisille.

1.2

Puheena olevalla ehdotuksella on tarkoitus kodifioida valvonnan poistamisesta jäsenvaltioiden rajoilla maantie- ja sisävesiliikenteessä 21. päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4060/89 sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) 3356/91. Komitean mielestä kannattaa pohtia, missä määrin nyt käsillä olevaan kodifiointiehdotukseen pitäisi kytkeä lainsäädäntöä, joka koskee muita kuljetusmuotoja, kuten rautatieliikennettä, yhdistettyjä kuljetuksia, lähimerenkulkua ja ilmailua.

1.3

Komitea pitää ehdotusta kodifioiduksi versioksi kannatettavana, kunhan kodifioitavien päätösten asiasisältöä ei muuteta, vaan niihin tehdään yhdistettäessä ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

1.4

Komitea kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia lainsäädännön kodifiointiin, koska on tärkeää, että unionin kansalaisilla on käytettävissään selkeää yhteisön lainsäädäntöä.

1.5

Jäsenvaltioiden tulee yhtenäistää tekemänsä valvonta, tarkastukset ja tutkimukset tai matkan sujuvuutta ajatellen vähintäänkin vaihtaa tiedot havainnoistaan keskenään, jotta vältytään siltä, että kukin maa vuorollaan suorittaa tutkimuksia tai valvontaa. Koska sisävesiliikenteessä sovelletaan jokiliikenteen tietopalvelua (River Information Service, RIS), tiedonvaihdon pitäisi käydä päinsä ongelmitta.

2.1

Unionissa sovelletaan mittavaa yhteisön oikeutta, ja kun voimassa oleviin säädöksiin tehdään muutoksia usein, on kansalaisen vaikea säilyttää yleiskuva asioista, koska kokonaisuus on varsin hajanainen.

2.2

Euroopan komissio ilmoittaa pitävänsä yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkeyttämistä hyvin tärkeänä, jotta se on kansalaisille ymmärrettävämpää.

2.3

Tämän vuoksi komissio on antanut henkilöstölleen ohjeet toteuttaa säädösten kodifiointi viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa.

2.4

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Edinburghin huippukokouksessa joulukuussa 1992 esittämissä päätelmissä korostettiin kodifioinnin merkitystä, koska sillä taataan oikeusvarmuus tiettynä ajankohtana tiettyyn kysymykseen sovellettavasta lainsäädännöstä ja siten lisätään avoimuutta.

2.5

Koska kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet 20. päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä toimielintenvälisellä sopimuksella nopeutetusta kodifioinnin käsittelymenettelystä.

2.6

Puheena olevalla ehdotuksella on tarkoitus kodifioida valvonnan poistamisesta jäsenvaltioiden rajoilla maantie- ja sisävesiliikenteessä 21. päivänä joulukuuta 1989 annettu asetus (ETY) N:o 4060/89. Ehdotettu uusi asetus yhdistää asetuksen (ETY) N:o 4060/89 ja asiaankuuluvat muutospäätökset.

2.7

Komission ehdotuksessa ei kajota muutospäätösten asiasisältöön, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

3.1

Komitea panee merkille, että tarkasteltavana oleva komission ehdotus käsittää ainoastaan valvonnan poistamisesta jäsenvaltioiden rajoilla maantie- ja sisävesiliikenteessä annetun asetuksen (ETY) N:o 4060/89 kodifioinnin. Muihin kuljetusmuotoihin, kuten rautatieliikenteeseen, yhdistettyihin kuljetuksiin, lähimerenkulkuun ja ilmailuun, siinä ei puututa, vaikka viimeksi mainittuihin kuljetusmuotoihin kohdistetaan yhä rajatarkastuksia. Komitean näkemyksen mukaan olisi suotavaa ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin myös kyseisten kuljetusmuotojen osalta.

3.2

Komitea painottaa, että asetus (ETY) N:o 4060 ja kodifiointiehdotus koskevat järjestelmällisen valvonnan poistamista jäsenvaltioiden rajoilta. Kuten ehdotetun asetustekstin 3 artiklassa myös mainitaan, on edelleen mahdollista suorittaa valvonta osana tavanomaista valvontaa, jota harjoitetaan jäsenvaltion koko alueella ketään syrjimättä.

3.3

Komitean mielestä on syytä olla tyytyväinen komission päätökseen tehdä nyt käsillä oleva kodifiointiehdotus. Mitä selkeämmäksi yhteisön lainsäädäntö tulee unionin kansalaisille sen parempi. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan lisämahdollisuuksia lainsäädännön kodifiointiin.

3.4

Vaikka ehdotetun asetuksen johdanto-osan 4 perustelukappaleessa todetaankin, että voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltiot saavat toteuttaa valvonnan, tarkastukset ja tutkimukset haluamissaan paikoissa, jäsenvaltioiden tulisi kuitenkin yhtenäistää kyseiset toimenpiteet tai matkan sujuvuutta ajatellen vähintäänkin vaihtaa tiedot havainnoistaan keskenään, jotta vältytään siltä, että kukin maa vuorollaan suorittaa tutkimuksia tai valvontaa. Koska sisävesiliikenteessä sovelletaan jokiliikenteen tietopalvelua (River Information Service, RIS), tiedonvaihdon pitäisi käydä päinsä ongelmitta.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/49

—

Hintavakaustavoitetta on tarkennettava siten, että tavoite on symmetrinen, esim. 2 % ± 1 prosenttiyksikkö. Kun tavoitteella on keskikohta, on helpompi arvioida, kuinka lähellä tavoitetta ollaan. Tällä on myös merkitystä sitä ajatellen, että EKP reagoi asianmukaisesti, kun kysynnän vaihtelut vaikuttavat inflaatioon.

—

Politiikassa, jossa raha- ja finanssipoliittisten toimien välillä on nykyistä selvempi yhteys, perusinflaatio (core inflation) on se mittari, jolla inflaatiota tulee mitata. Siitä on poistettu hintavaihtelut, joihin EKP ei voi vaikuttaa ja jotka voivat olla tilapäisiä. Mittarina se antaa laajemman kuvan hintojen suhdannevaihteluista. EKP:n tulee lisäksi hintojen vaihtelua arvioidessaan ottaa huomioon se, että vaihtelu voi johtua verotuksessa tapahtuneista muutoksista.

—

Hintavakauden vaatimusta on tarkennettava niiden maiden kohdalla, jotka haluavat ottaa käyttöön yhtenäisvaluutan. Muodollisesti tämä edellyttää sopimuksen muuttamista. Kun otetaan huomioon, ettei mainittua muutosta kirjattu ehdotukseen sopimukseksi Euroopan perustuslaista, olisi sopimusta paikallaan tulkita joustavasti, kun ratkaisu mahdollisuudesta liittyä euroalueeseen perustuu vaatimuksen tarkoitukseen eikä muotoiluun. Lienee luonnollista, että hintavakauden osalta niille asetetaan samat tavoitteet kuin euromaille.

—

Vakaus ja luottamus rahapolitiikkaan ei riipu alle 2 prosentin inflaatiotasosta. Hieman korkeamman tason soveltaminen hintavakauden mittarina ei horjuttaisi vakautta. Ratkaisevampaa on se, että tuodaan julki halu ja kyky pitää inflaatio kurissa siten, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

—

EKP:n tulisi julkistaa kokoustensa pöytäkirjat.

—

Prosyklisen politiikan riski on pieni, kunhan kapasiteetin hyödyntäminen ei ole yltänyt tasolle, jolla merkkejä inflaation kiihtymisestä alaa näkyä. Työttömyys on edelleen monin paikoin kohtuuttomalla tasolla, ja työllisyyttä on vara parantaa huomattavasti. Niinä vuosina, kun talouden tila on hyvä, tulee tuleviin väestökehityksestä johtuviin talousvaikeuksiin varautumisen olla talouspolitiikan pääsuuntana. Tilanteessa, jossa talouden kehitys on myönteistä, eivät yleiset valtion talousarviota ja velkaa koskevat EU:n tavoitteet riitä. Ne jäsenvaltiot, jotka ovat nämä tavoitteet jo saavuttaneet, eivät voi heittäytyä lepäämään.

—

ETSK katsoo, että julkisen talouden tasapainoa ja valtion velkaa koskevat indikaattorit on säilytettävä, mutta keskustelua on vietävä hieman pidemmälle ja tarkasteltava lähemmin talouspolitiikan todellisia tavoitteita.

—

Kolmivuotisten talouspolitiikan suuntaviivojen päätavoitteena tulee olla talouskasvun minimitaso, työttömyyden vähentyminen sekä Lissabonin strategiassa työllisyydelle asetettujen prosentuaalisten tavoitteiden saavuttaminen. On asetettava jäsenvaltiokohtaiset tavoitteet, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla koko unionille asetettuja tavoitteita vaatimattomammat.

—

Valtiovarainministerien tulee ryhtyä toimimaan johdonmukaisesti eikä niin, että Brysselissä sanotaan yhtä ja kotimaassa toimitaan toisin.

—

Kölnin prosessiin kuuluvien kokousten välillä on tehtävä yhteisiä tutkimuksia taloudellisista yhteyksistä, erilaisten poliittisten toimien vaikutuksista ja muista vastaavista kysymyksistä.

—

Kölnin prosessi voi lisäksi olla oikea tilaisuus painottaa sitä, että kaikkien asianosaisten tulee täyttää talouden tilastointia koskevat velvoitteensa.

—

Parlamentin tulee ennen jokaista kokousta antaa päätöslauselma talouden tilasta ja toivottavasta politiikasta.

—

Sekä Ecofin-neuvoston että ”euroryhmän” tulee olla paikalla, jotta edustettuina ovat kaikki valtiovarainministerit sekä EKP:n rahapolitiikkaan suoraan liittyvästä finanssipolitiikasta vastaavat valtiovarainministerit.

—

Perusinflaation analysointia on jatkettava. On tutkittava perusteellisesti, millaista politiikkaa on toteutettu maissa, joissa inflaatio on alhainen ja sen suhde talouskasvuun on hyvä; tuloksia voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää vertailuanalyysissä.

—

Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää, missä määrin kasvuerot johtuvat esim. tuottavuuden muutoksista. Missä määrin investointeja ja innovaatiota koskevat erot aiheuttavat eroja tuottavuuden kasvussa? Mitä muita keinoja on parantaa tuottavuutta? ETSK kehottaakin komissiota tutkimaan yleisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden yhteyttä esim. tuottavuuden kasvuun ja inflaatiotasoon.

1.1

EU:n talouspolitiikan laajat suuntaviivat (Broad Economic Policy Guidelines) kattavat nykyään kolmen vuoden jakson. Kuluvaa vuotta koskevat suuntaviivat sisältävät vuonna 2005 päätettyihin suuntaviivoihin verrattuna vain pieniä tarkennuksia.

1.2

Siksi ETSK on tänä vuonna päättänyt ottaa talouspolitiikkaa käsittelevän lausuntonsa aiheeksi näiden muutosten sijaan suuntaviivojen muodolliset perusteet. Tällaisessa selvityksessä ei voida keskittyä pelkästään seikkoihin, joita talouspolitiikan suuntaviivoissa käsitellään puhtaan muodollisesti, vaan on välttämätöntä pohtia myös rahapolitiikkaa sekä sen ja finanssipolitiikan välistä yhteyttä.

1.3

EU:n toimet raha- ja finanssipolitiikan alalla perustuvat Maastrichtissa tehdyn sopimuksen määräyksiin, jotka koskevat yhteisvaluuttaa, vakaus- ja kasvusopimusta sekä talouspoliittisia suuntaviivoja. Vuonna 2005 tehtyjen muutosten myötä suuntaviivojen käsittely liitettiin vuosittaiseen Lissabonin prosessiin.

1.4

Tarkoituksena on tarkastella määräyksiä ja sitä, miten ne vaikuttavat EU:ssa ja jäsenvaltioissa toteutettavaan politiikkaan sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutusta. Kattava analyysi edellyttää myös palkanmuodostuksen tarkastelua. Analyysista tulee väistämättä melko teoreettinen, mikäli keskustelua halutaan edistää ja politiikkaa parantaa. Päämääränä on selvittää, edistävätkö nykyiset säännöt ja määräykset hintavakautta, kasvua ja työllisyyttä koskevien yleistavoitteiden saavuttamista mahdollisimman tehokkaasti.

1.5

ETSK:n suositukset eivät siis koske pelkästään nykyistä politiikkaa vaan myös sääntöjen ja määräysten muuttamista. Muutokset on mahdollista toteuttaa viipymättä, etenkin jos päättäjät muuttavat käyttäytymistään. Ainoastaan yksi ehdotuksista edellyttää sopimuksen muuttamista.

2.1

EKP:n toiminnan päätavoite on hintavakaus. Maastrichtissa hyväksytyn sopimuksen määräyksissä toiseksi tavoitteeksi EKP:lle asetetaan kasvun tukeminen, kun hintavakaus on saavutettu. Tässä yhteydessä tuodaan yleensä vertailun vuoksi esiin Yhdysvaltojen keskuspankki Federal Reserve, joka päämäärä perustuu pikemmin kokonaiskuvaan niin hintavakaudesta kuin työllisyydestä ja kasvusta. Sanamuodon tasolla tarkasteltuna kyseessä voi näyttää olevan aste-ero, mutta toimeenpantavassa rahapolitiikassa erot ovat huomattavammat. Yhdysvaltain keskuspankki perustelee korkotason muutoksiaan melko usein työllisyydellä. EKP:lle sen sijaan hintavakaus vaikuttaa olevan ainoa peruste muuttaa korkotasoa.

2.2

Varsinaisten rahapoliittisten toiminen lisäksi myös päämäärien muotoilulla on siksi merkitystä koko talouspolitiikkaan kohdistuvaa vaikutusta ajatellen.

2.3

Kun ajatellaan talouspolitiikan — sekä raha- että finanssipolitiikan — kokonaiskuvaa, ei finanssipolitiikan toteuttamisen kannalta ole ratkaisevaa pelkästään noudatettava korkopolitiikka, vaan yhtä tärkeää on rahapolitiikan tavoitteiden valinta. Valtiovarainministerithän ajattelevat usein seuraavasti: ”Jos toimin näin, onko vastareaktiona korkotason muutos, joka pyrkii korjaamaan toimeni vaikutusta?” Jotta vältetään se, ettei yksi politiikanala rajoita liikaa toimintaa toisella, tulee EKP:n ja Ecofin-neuvoston harkita politiikkojensa päämäärien yhdenmukaistamista. On erityisen tärkeää, että euromaiden edustajat Ecofin-neuvostossa ja EKP toimivat samansuuntaisesti. Rahapolitiikalle asetettavien tavoitteiden tulee olla erittäin pitkäjänteisiä. EKP on useissa yhteyksissä esittänyt, että 2 prosentin tavoite perustuu Ecofin-neuvoston aiempiin lausuntoihin. Näkemykset tavoiteltavasta inflaatiotasosta eivät ehkä poikkeakaan niin paljon toisistaan, mutta tavoitteen ja sen saavuttamiseksi toteutettavien toimien on oltava sellaisia, että kaikki voivat niitä kunnioittaa.

2.4

Kun EKP asetti tavoitteeksi hintavakauden, valittiin alle kahden prosentin inflaatiotaso. Jo vuonna 2003 tavoitetta muutettiin siten, että päämääränä on inflaatiovauhdin pitäminen alle kahden prosentin, mutta sen tuntumassa. Päämäärä on näin muotoiltuna entistä realistisempi, sillä aluksi asetettu alle kahden prosentin inflaatiotavoite olisi voinut merkitä mm. deflaation hyväksymistä.

2.5

Tämän määritelmän myötä jäljelle jää kuitenkin kaksi ongelmaa. On lähes mahdotonta määritellä, kuinka kaukana tavoitteesta ollaan ja millainen etäisyys siitä voidaan hyväksyä. Symmetrisen tavoitteen myötä kaikkein toivotuimman inflaatioasteen ympärille luodaan marginaali. Koska EKP:n toivoo, että inflaatio on lähellä 2:ta prosenttia, paras tapa muotoilla tavoite on asettaa päämääräksi 2 prosenttia ± 1 prosenttiyksikkö. Näin muotoillun tavoitteen myötä poistuisi myös osa siitä epävarmuudesta, jota yksittäiset promilleluokan muutokset toisinaan aiheuttavat. ETSK katsoo, että EKP:n tavoitteen uudelleenmuotoilu symmetriseksi on kaikin tavoin perusteltua. Sillä, että tavoitteella on keskikohta, voi myös olla merkitystä, jos EKP:n halutaan toimivan asianmukaisesti, kun kysynnän vaihtelut vaikuttavat inflaatioon. Historiallisesti tarkasteltuna korkotasoa kyllä nostettiin nopeasti, kun Euroopan taloudella meni ennen vuosituhannen vaihdetta hyvin, mutta muutama vuosi myöhemmin koittaneina huonoina vuosina korkotasoa alennettiin huomattavasti hitaammin.

2.6

Ratkaisematta jää ongelma, mitä inflaatiota mitataan. EKP:n virallinen tavoite on YKHI (yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi), jolla mitataan kokonaisinflaation tasoa. Tästä voidaan karsia esim. energian ja elintarvikkeiden hinnat. Näin saadaan selville inflaatiotaso, johon rahapolitiikalla voidaan ajatella vaikutettavan ja joka ei riipu tekijöistä, joihin ei voida vaikuttaa. Näin voidaan välttyä öljyn hinnannousun vaikutukselta, sillä hinnannousu on väliaikaista ja voi kääntyä laskuun melko nopeastikin. Jotta tilapäiset muutokset eivät vaikuttaisi EKP:n politiikkaan, on mukautettu hintaindeksi tarpeen. Vaikka on odotettavissa, että energianhinta pitkällä aikavälillä nousee, ei tilapäisten öljynhinnankorotusten vaikutuksia koskaan voida torjua korkomuutoksin, koska niiden vaikutuksen voidaan arvioida näkyvän vasta vuoden tai kahden kuluttua.

2.7

Perusinflaatio (core inflation) on termi, joka kuvaa talouden (EKP:n kohdalla euroalueen) sisäistä inflaatiosuuntausta. Perusinflaation kuvaamat hintatason muutokset ovat luonteeltaan pikemminkin suuntauksenomaisia, ja juuri sellaisiin EKP:n on tärkeintä vaikuttaa. Hintojen nousutahtia seuraavan korkotason vaihtelun suorimpien vaikutusten tulisi loogisesti asettua tämän inflaatiomittarin ja EKP:n korkopolitiikan välimaastoon. Silloin kun EKP on hyväksynyt asetettua tavoitetta korkeamman inflaation, voidaan nähdä, että huomioon on itse asiassa otettu jokin mainituista karsituista inflaatiosarjoista. EKP:n on myös helpompi saada politiikalleen ymmärtämystä, jos lisäksi viitataan perusinflaatioon. Politiikassa, jossa raha- ja finanssipoliittisten toimien välillä on nykyistä selvempi yhteys, perusinflaatio on se mittari, jota tulee käyttää. Myös koko talouspolitiikkaa ajatellen näin olisi entistä helpompi saada aikaan positiivinen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen.

2.8

Kun verrataan YKHI:llä mitattua virallista inflaatiota ja perusinflaation mittaustuloksia, käy (liitteestä) ilmi, että useimpina vuosina erot ovat olleet ainoastaan hyvin pieniä. Vain vuonna 2005 energianhinta vaikutti mainitsemisen arvoisesti yleiseen hintatasoon. Jos tarkastellaan inflaatiota EKP:n tavoitteen kannalta, niin ainoastaan vuosina 2000 ja 2005 perusinflaatio on saatu pitkälti alle pankin asettaman tavoitteen. Jos tavoite olisi ollut perusinflaation mukainen, olisi noudatetun politiikan esim. vuonna 2005 pitänyt olla vähemmän rajoittavaa.

2.9

Toinen inflaatiotasoon vaikuttava tekijä, joka ei kuitenkaan vaikuta suoraan kotimaisen kysynnän tasoon, ovat verojen ja maksujen muutokset. Jos jäsenvaltiot esim. korottavat arvonlisäveroa budjettivajeen pienentämiseksi, inflaatio kasvaa. Mikäli inflaatiota mitataan YKHI:llä, tämä voi johtaa siihen, että EKP päättää nostaa korkoa. Kokonaisvaltaisesti talouspolitiikan kannalta tarkasteltuna alv:tä korotettaessa korkoa olisi pikemminkin laskettava, koska arvonlisäveron korotus hillitsee kysyntää. Tällaisissa tilanteissa, jollainen esim. Saksassa on edessä vuodenvaihteessa 2006-2007, jolloin arvonlisäveroa korotetaan 16:sta 19:ään prosenttiin, EKP:n on tarkasteltava huolellisesti inflaation syitä ja otettava huomioon, että kyseessä on yksittäinen tapahtuma, joka ei aiheuta inflaation kiihtymissuuntausta. Toinen seikka on, että mikäli EKP antaa tällaisen yhdessä maassa toteutettavan veronkorotuksen vaikuttaa rahapolitiikkaansa, kohdistuvat kielteiset vaikutukset kaikkiin muihinkin euromaihin.

2.10

Yhteisvaluutan käyttöönottoa tavoittelevien jäsenmaiden, jotka eivät vielä kuulu euroalueeseen, on edelleen täytettävä sopimuksessa mainittu ehto, jonka mukaan niiden tulee olla ”lähellä enintään kolmen hintavakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion inflaatiovauhtia”. Lähellä tarkoittaa tässä enintään 1,5 prosentin päässä. Parhaalla puolestaan tarkoitetaan edellä kaikkein alhaisinta inflaatiotasoa. Tavoite ei ole nykyään yhtä luonnollinen kuin 1990-luvun alussa. Kuluneina vuosina vallinneen tilanteen valossa se voi merkitä sitä, että inflaation on oltava euromaiden inflaatiota alemmalla tasolla. Vieläkin järjettömämmäksi vaatimuksen tekee se, että se perustuu EU-maiden eikä ainoastaan euromaiden inflaatiotasoon. Viime aikoina niiden kolmen maan joukossa, joiden inflaatiotahdin perusteella hintavakautta koskeva vaatimus määritellään, on pääasiallisesti ollut euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita. Hintavakauden vaatimusta onkin tarkennettava niiden maiden kohdalla, jotka haluavat ottaa käyttöön yhtenäisvaluutan. Muodollisesti tämä edellyttää sopimuksen muuttamista. Koska tätä muutosta ei ole edes kirjattu perustuslakisopimukseen, kestäisi muodollinen muutos niin kauan, että enemmistön maista, jotka haluavat euron ottaa käyttöön, on pakko pyrkiä täyttämään nykyinen vaatimus. Tästä syystä sopimusta olisikin paikallaan tulkita joustavasti siten, että ratkaisevaa olisi vaatimuksen tavoite eikä sen muotoilu, kun ajatellaan mahdollisuutta liittyä euroalueeseen. Lienee luonnollista, että niille maille asetetaan samat tavoitteet kuin euromaille. Jos kyseinen tavoite muutettaisiin muotoon 2 % ± 1 prosenttiyksikkö, koskisi sama vaatimus myös euroalueeseen pyrkiviä maita.

2.10.1

Hintavakauden vaatimusta täytyy ehkä myös tarkastella nykyistä joustavammin, kun on kyse maista, joissa talouskasvu on erittäin nopeaa. Muun muassa Irlanti tarjoaa hyvän esimerkin siitä, että jonkin verran tavanomaista nopeampi inflaatio saattaa olla välttämätön osa nopeasti kasvava talouden sopeuttamisprosessia.

2.11

Inflaatio on tilastollinen mitta. Talouspolitiikka tarvitsee senkaltaisen perustan. Kansalaiset kokevat kuitenkin hintojen nousun eri tavalla. Vuokrat, elintarvikkeiden ja polttoaineiden hinnat yms. vaikuttavat kuluttajiin voimakkaasti. Toisaalta tiettyjen tuotteiden hintojen laskun harva edes huomaa. Vakavampaa on kuitenkin se, että vaikutukset heijastuvat eri ihmisiin eri tavoin. Välttämättömyystuotteiden hinnannousu kohdistuu pahiten kaikkein köyhimpiin. Hintojen yleinen 2-3 prosentin nousu voi merkitä heille huomattavaa elinkustannusten kallistumista. Poliitikkojen on pantava nämä vaikutukset merkille ja torjuttava niitä poliittisin toimin. Tällöin kyse ei ole budjettipolitiikan kattavuudesta vaan sen konkreettisesta sisällöstä.

3.1

Onko jäsenvaltioiden politiikka muuttunut vakaus- ja kasvusopimuksen uuden muotoilun myötä ja ovatko komission ja sittemmin neuvoston maista esittämät arviot muuttuneet? Vaikuttaa siltä, että ainoastaan Liettua on selvästi käyttänyt uuden sopimuksen selityksiä alijäämän selittämiseksi. Täällä välin uusi sopimus on johtanut siihen, että kaikki jäsenvaltiot ovat asettaneet talousarvioilleen kansalliset keskipitkän aikavälin tavoitteet. Tavoitteet perustuvat kussakin maassa vallitsevaan tilanteeseen.

3.2

Talouden kehityksen kannalta tarkasteltuna on luonnollista, ettei sopimuksella ole sen uudelleen muotoilun jälkeen ollut näkyvää vaikutusta. Tehdyistä muutoksista useimmat koskevat tilanteita, joihin joudutaan, kun kyseessä on suurehkojen taloudellisten ongelmien jakso. Nyt on sitä vastoin eletty talouden elpymisen ja tilanteen parantumisen aikaa, mikä näkyy myös sopimuksen indikaattoreista.

3.3

Kun otetaan huomioon vuosien 2005 ja 2006 talouskehitys ja erityisesti Saksan talouden entistä myönteisempi kehityssuunta, voidaan odottaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen raja-arvot saavutetaan entistä paremmin. Se, että myönteinen kehitys tapahtuu aikana, jolloin öljy on kallistunut erittäin paljon, osoittaa, että talouden elpyminen on varsin voimakasta. Öljyn hinnannousun vaikutuksen voimakkuus voi vaihdella maittain sen mukaan, kuinka riippuvaisia ne ovat tuontiöljystä. Myös ”hyvinä vuosina” on kuitenkin maita, jotka edelleen jäävät kauas budjettitasapainoa koskevasta tavoitteesta. Muiden EU-maiden tulee tukea tällaisten maiden kehitystä asianmukaisesti.

3.4

Nykyisen tai odotetun kasvutason vallitessa useimmat maat eivät kuitenkaan ole pystyneet saavuttamaan tasoa, joka on budjettitoimien osalta paketin tiukemman linjan mukaan suositeltava taloudellisesti hyvinä vuosina. Prosyklisen politiikan riski on pieni, kunhan kapasiteetin hyödyntäminen ei ole yltänyt tasolle, jolla merkkejä inflaation kiihtymisestä alkaa näkyä. Työttömyys on edelleen monin paikoin kohtuuttomalla tasolla, ja työllisyyttä on vara parantaa huomattavasti. Verrattuna kuluneiden vuosien hyvin heikkoon taloudelliseen tilanteeseen finanssi- ja rahapolitiikkaan kohdistuu nyt uusia paineita. Niinä vuosina, kun talouden tila on hyvä, tulee väestökehityksestä johtuviin tuleviin talousvaikeuksiin varautumisen olla talouspolitiikan pääsuuntana.

3.5

Tilanteessa, jossa talouden kehitys on myönteistä, eivät yleiset valtion talousarviota ja velkaa koskevat EU:n tavoitteet riitä. Ne jäsenvaltiot, jotka ovat nämä tavoitteet jo saavuttaneet, eivät voi heittäytyä lepäämään. Talouden tilanteen parantamiseksi on olennaista hyödyntää vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia kansallisia tavoitteita.

3.6

Sen lisäksi, että vuotta 2005 edeltänyt hankala taloudellinen tilanne on haitannut eniten sopimuksen raja-arvojen selvittämistä, tilanteelle on myös tilastollisia selityksiä, jotka monesti jätetään huomiotta. Taloudessa, jossa vallitsee matala inflaatio, valtionvelan arvo säilyy. Velan pienentäminen edellyttää todellisia toimia. Vahva kasvu vähentää valtionvelan osuutta BKT:sta itsestään ja parantaa talousarvion tasapainoa. Korkean inflaation vallitessa julkisen sektorin taloudellinen panos BKT-osuutena mitattuna pienenee. Seurauksena on, että budjettitasapaino paranee ja valtionvelka pienenee tilastollisesti. Talouden kasvaessa myös julkiset tulot lisääntyvät ilman että veroja joudutaan korottamaan. Näin ollen viimeaikaiset myönteiset tilastovaikutukset ovat tietyssä määrin kumonneet valtionvelkaan ja budjettitasapainoon kohdistuvat haitalliset tilastovaikutukset.

3.7

Toinen huonoina vuosina ilmennyt vaikutus on säästämisasteen kohoaminen epätavallisen korkeaksi. Koska Euroopasta ei ole löytynyt sopivaa investointikohdetta, tämä pääoma on hakeutunut Yhdysvaltioihin. Koska luottamus talouteen kasvaa aikojen parantuessa, voidaan olettaa, että kun tulevaisuuteen suhtaudutaan aiempaa luottavaisemmin, myös säästäminen vähenee. Entisestään kasvavan kysynnän myötä voi syntyä myönteinen kierre.

3.8

Lopuksi voidaan todeta, että finanssipolitiikkaan liittyy unionin tasolla erityinen ongelma. Sen muotoilija ja toteutuksen valvoja vaihtuu jatkuvasti. On mahdollista, että jäsenvaltioiden valtiovarainministereistä neljännes vaihtuu vuoden aikana. Vastuuntunne edeltäjien luomasta politiikasta ei näin ollen muodostu kovin vahvaksi. Ecofin-neuvostossa onkin tarpeen tehdä nykyistä pitkäjänteisempiä päätöksiä, jotta uudet ministerit eivät tee tyhjäksi alullepantua politiikkaa. Ministerien jatkuvan vaihtumisen vuoksi Ecofin-neuvostossa on myös vaikea ehtiä luomaan yhteisen politiikan edellyttämä poliittinen tahto.

4.1

Talouspolitiikan laajat suuntaviivat laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 1993. Aluksi ne koskivat vain finanssipolitiikkaa, mutta myöhemmin mukaan otettiin myös työllisyyskysymykset. Vuodesta 2005 suuntaviivoja on toteutettu koottuna prosessina yhdessä työllisyyssuuntaviivojen ja Lissabonin strategian kanssa. Käytännössä kyseessä on jäsenvaltioiden oma politiikka, jota komissio ja neuvosto ohjailevat suuntaviivoin. Vakaus- ja kasvusopimus ei sisällä sanktioita koskevia määräyksiä.

4.2

Keskustelussa, jota on käyty talous- ja rahaliiton olemassaolon ajan, on pääosassa ollut yhteisen rahapolitiikan ja jäsenvaltioille edelleen kuuluvan finanssipolitiikan epätasapaino. Vakaus- ja kasvusopimus on eräänlainen ”risteymä”, joka sisältää yhteisen politiikan piirteitä ja sanktioita, kun taas talouden suuntaviivat perustuvat suosituksiin.

4.3

Mitä keinoja on tarjolla talouspoliittisten suuntaviivojen kehittämiseksi? Keinojen löytäminen edellyttää, että talouspolitiikan tavoitteiden ja asetettuihin tavoitteisiin pyrittäessä tarvittavien keinojen määrittely erotetaan selvästi toisistaan.

4.4

Vakaus- ja kasvusopimuksesta puhuttaessa budjettitasapaino ja julkisen velan osuus BKT:sta on yleisessä keskustelussa käsitetty tavoitteeksi. Nämä kaksi tekijää eivät kuitenkaan sinänsä ole lopullinen päämäärä. Ne ovat pikemminkin mittareita, jotka osoittavat politiikan suunnan. Tasapainoisella tai ylijäämäisellä valtion talousarviolla pyritään varautumaan talouden taantuman varalle. Tuolloin ylijäämän ansiosta varoja on käyttävissä talouden elvyttämiseen. ETSK katsoo, että julkisen talouden tasapainoa ja valtion velkaa koskevat indikaattorit on säilytettävä, mutta keskustelua on vietävä hieman pidemmälle ja tarkasteltava lähemmin talouspolitiikan todellisia tavoitteita.

4.5

Hintavakaus, kasvu ja täystyöllisyys ovat koko talouspolitiikan, eli myös raha- ja finanssipolitiikan kattavat tavoitteet. Nämä tavoitteet on muotoiltava. Hintavakautta on käsitelty jo edellä. Talouden suuntaviivojen perusteena tulee siksi olla myös toivotun kasvun ja täystyöllisyyden määrittely unionitasolla. Käytännössä tämä on huomattavan ongelmallista. Jotta tavoitteet ovat realistisia, ne on suhteutettava vallitsevaan talouden tilaan. Tämä merkitsee, että niitä voidaan tarkistaa melko usein eivätkä ne ole yhtä pitkäjänteisiä kuin hintavakauden tavoite.

4.6

Voidaan keskustella, kuinka hyvin kasvu ruokkii talouskehitystä. Se mittari, jolla tätä tavallisesti mitataan, ei ota huomioon yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Jos tarkastellaan kuitenkin vain talouskasvua, käytettävissä on kaksi tunnustettua mittaria: asukaskohtaisen BKT:n reaalikasvu ja sama ilmiö ostovoimapariteetilla mitattuna. Ostovoimapariteetilla pyritään kuvaamaan yhteismitallisesti eri maiden talouden todellista tilaa. Valitulla mittarilla ei ole tässä yhteydessä merkitystä, koska tavoitteena on saada selville kasvuvauhti. Vauhti tuskin vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kumpaa mittaria käytetään. Muutamia vuosia sitten yritettiin saada selville, millaista vauhtia talouden tulisi kasvaa, jotta työttömyys kääntyisi laskuun. Tuolloin vähimmäistavoitteeksi asetettiin kyseinen BKT:n kasvuvauhti (n. 3 prosenttia). Tämän luonteinen kasvutavoite voi kuitenkin vaihdella sekä eri aikoina että eri talouksien välillä. Työttömyyden vähentämisongelmaa silmällä pitäen on kuitenkin vaikea kuvitella sellaista kasvutavoitetta, joka jää työttömyyttä alentavan kasvun alle. Maita, joissa talouskasvu on kuluneina vuosina saavuttanut tämän vähimmäistason, ei ole monia.

4.7

Kun vertaillaan eri maita ja kun valitaan kasvua vauhdittavaa politiikkaa, on tärkeää erottaa kaksi keskeisintä keinoa kasvun lisäämiseksi. Talouskasvua saadaan lisättyä joko tuottamalla entistä enemmän samalla tekniikalla, tavallisesti lisäämällä työvoiman määrää, tai parantamalla tuottavuutta, jolloin samalla työvoimalla tuotetaan enemmän. Lähivuosina on edelleen mahdollista hyödyntää ensin mainittua keinoa. Muutaman vuoden kuluttua on kuitenkin väestökehityksen vuoksi jäljelle jää melkein yksinomaan jälkimmäinen vaihtoehto.

4.8

Työllisyystavoitteen määrittely on selvästi vaikeampaa. Tavoitteen on oltava kaksiosainen: on määriteltävä se, kuinka suuri osa työikäisestä väestöstä on mukana työvoimassa (työllisyysaste) sekä se, kuinka moni heistä on työttömänä. Lissabonin strategiassa on asetettu tavoitteet kokonaistyöllisyysasteelle (70 prosenttia), naisten työllisyysasteelle (60 prosenttia) ja henkilöille, jotka ovat iältään 55:n ja eläkeiän välillä (50 prosenttia).

4.9

Työttömyydelle ei ole asetettu prosentuaalisia tavoitteita. Sen selvittämiseksi, ketkä lasketaan työttömiin, on useita eri menetelmiä. Syy sille, että tarvitaan vähintään kaksi tavoitetta on se, että yhtäältä on olemassa avointa työttömyyttä ja toisaalta työttömiä, jotka osallistuvat johonkin työmarkkinatoimenpiteeseen. Erittäin harvat maat ovat lähelläkään nk. täystyöllisyyttä (eli muutaman prosentin työttömyyttä, mitä voidaan pitää normaalina dynaamisessa taloudessa, jonka tulee muuttua jatkuvasti). Sen sijaan voi pitkällä aikavälillä olla sopivaa ottaa tavoitteeksi tietty prosentuaalinen työttömyyden väheneminen.

4.10

Näin ollen kolmivuotisten talouspolitiikan suuntaviivojen päätavoitteena tulee olla talouskasvun minimitaso ja työttömyyden vähentyminen. Työllisyysasteen osalta voidaan tavoitteina toistaiseksi säilyttää Lissabonin strategian tavoitteet. Finanssipolitiikassa kaivataan vastaavaa tilannetta kuin rahapolitiikassa, eli selkeitä tavoitteita, joita vasten politiikkaa voidaan arvioida.

4.11

Talouspoliittisten suuntaviivojen avulla tulee pikemminkin pyrkiä siihen, että jäsenvaltiot osoittavat, mitä ne tekevät asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, minkä jälkeen komissio ja neuvosto arvioivat, onko tavoitteet saavutettu riittävässä määrin. Ellei tavoitetta saavuteta, tulee EU:lla olla mahdollisuus kritisoida valittua politiikkaa ja ehdottaa vertailuanalyysin pohjalta sille muissa jäsenvaltioissa onnistuneeksi osoittautunut vaihtoehto. Jokaista valtiota tulee siten arvioida sen omista lähtökohdista ja maassa vallitsevan talouden tilanteen pohjalta.

4.12

Nykyinen tapa painottaa koko unionin talouden tilaa arvioitaessa jäsenvaltioiden noudattamaa politiikkaa ei vaikuta kovin asianmukaiselta, koska finanssipolitiikka kuuluu edelleen jäsenvaltioille. Talouspolitiikan suuntaviivoja onkin tarkennettava. Tulevissa suuntaviivoissa jäsenvaltioiden tulee asettaa itselleen yleistavoitteet, jotka eivät kuitenkaan saa olla koko unionia koskevia tavoitteita vaatimattomammat. Lisäksi jokaisen valtion suoriutumista arvioidaan sen perusteella, miten se täyttää tavoitteensa.

4.13

Korostamalla nykyistä enemmän kunkin jäsenvaltion omien taloudellisten edellytysten mukaisia toimia ja luomalla yhteys Lissabonin strategian entistä selkeämpiin työllisyystavoitteisiin voidaan talouden suuntaviivat sitoa nykyistä tiiviimmin muihin Lissabonin strategian suuntaviivoihin. Yleisestä talouspolitiikasta voi tulla entistä luonnollisempi osa kansallisia uudistusohjelmia, mikä voi parantaa koko Lissabonin strategian toteutustahtia.

5.1

Nk. Kölnin prosessi luotiin vuonna 1999. Kyseessä on varsin tuntemattomaksi jäänyt vuosittain järjestettävä keskustelufoorumi, jossa ajankohtaista politiikkaa kokoontuvat käsittelemään Ecofin-neuvosto, EKP, komissio sekä työmarkkinaosapuolten edustajat (EAY sekä UNICE ja CEEP). Keskustelut ovat kuitenkin todennäköisesti edistäneet arvokkaalla tavalla keskustelukumppaneiden politiikan ja talouspoliittisten näkemysten tuntemusta osallistujien keskuudessa.

5.2

Keskusteluja käydään kahdella tasolla: asiantuntijatasolla ja korkean tason ryhmässä. Tapaamisia järjestetään yleensä puolivuosittain, ja niissä käsitellään näkemyksiä ajankohtaisesta talouden tilanteesta ja tarvittavasta politiikasta.

5.3

Vuonna 2005 käydyt keskustelut osoittavat, miten sekä analyysi että ehdotetut toimet eroavat toisistaan. Komissio viittaa talouden tilan paranemiseen. EKP korostaa maltillisen palkkapolitiikan (wage moderation) merkitystä, ja tämä näkemys sisältyy myös UNICEn kannanottoon. CEEP tuo esiin julkisten investointien tarpeen. UEAPME puolestaan tuo esiin pienyritysten merkityksen lisäksi myös ajatuksen, että nykyistä korkeampi inflaatio joudutaan ehkä vain hyväksymään. EAY korostaa yleisten taloudellisten kannusteiden tarvetta kotimaisen kysynnän lisäämiseksi ja toteaa, etteivät palkat ole pelkästään kustannus, vaan tärkein kysynnän edellytys, ja että palkansaajat ovat jo useita vuosia tehneet oman osansa alhaisen inflaation puolesta hyväksymällä tuottavuuden kasvua pienemmät palkankorotukset.

5.4

Kuvauksen perusteella voidaankin kysyä, kaipaako Kölnin prosessi uutta alkua. Miten prosessia voitaisiin kehittää? Tähän asti osana Kölnin prosessia käyty vuoropuhelu on koostunut tapaamisista ja näkemysten vaihdosta. Yksi mahdollinen kehitysmalli on, että prosessiin kuuluvien kokousten välillä tehdään yhteisiä tutkimuksia taloudellisista yhteyksistä, erilaisten poliittisten toimien vaikutuksista ja muista vastaavista kysymyksistä. Sen ansiosta näkemykset siitä taloudellisesta todellisuudesta, joka on otettava toiminnan lähtökohdaksi, saattaisivat lähentyä. Tämä ehdotus voidaan myös liittää ETSK:n aiemmin esittämään ehdotukseen, joka koskee riippumatonta taloustutkimuslaitosta (1).

5.5

Luonteeltaan vähemmän ideologinen, mutta toteutettavan politiikan kannalta ratkaisevan tärkeä kysymys on tilastotietojen luotettavuus. Pitäisi olla itsestään selvää, että kaikki jäsenvaltiot pystyvät tarjoamaan välttämättömät tilastot saataville samanaikaisesti. Toteutettavan politiikan valitseminen virheellisten tilastotietojen perusteella on erittäin vahingollista. Ehkä Kölnin prosessi voi lisäksi olla oikea tilaisuus painottaa sitä, että kaikkien asianosaisten tulee täyttää talouden tilastointia koskevat velvoitteensa. Myös Euroopan parlamentti on monta kertaa vaatinut nykyistä parempia tilastotietoja.

5.6

Muodollisissa rakenteissa muutokset voisivat ehkä myös aktivoida käytävää keskustelua. Euroopan parlamentin roolia tulisi vahvistaa. Muodollisen mukanaolon sijasta parlamentti voisi ennen jokaista kokousta antaa päätöslauselman talouden tilasta ja toivottavasta politiikasta. Tällainen tilannekatsaus voisi tasapainottaa komission todennäköisesti esittämää muodollisempaa selvitystä. Sekä Ecofin-neuvoston että ”euroryhmän” tulee olla paikalla, jotta edustettuina ovat kaikki valtiovarainministerit sekä EKP:n rahapolitiikkaan suoraan liitettävästä finanssipolitiikasta vastaavat valtiovarainministerit.

5.7

Vaikka kaikki osapuolet — EKP, valtiovarainministerit ja työmarkkinaosapuolet — ovatkin politiikkansa suhteen riippumattomia, tarvitaan kipeästi komiteankin ajamaa yhteistyön parantamista. Riippumattomuus ei merkitse yleisen keskustelun ulkopuolelle jäämistä eikä myöskään sitä, ettei hyviä nevoja kuunnella. Riippumattomuutta ei myöskään riko se, että siitä puhutaan julkisesti sen sijaan, että tuodaan aina esiin, että arviot ovat omia eikä niihin vaikuta kukaan. Valtiovarainministerien tulee ryhtyä toimimaan johdonmukaisesti eikä niin, että Brysselissä sanotaan yhtä ja kotimaassa toimitaan toisin. EKP:n tulee voida toimia Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin keskuspankkien tavoin ja julkistaa kokoustensa pöytäkirjat.

6.1

Euroopan parlamentti totesi 26. toukokuuta 2005 integroiduista suuntaviivoista seuraavaa: Euroalueen ja 25 valtion Euroopan unionin alueen kasvu ei kykene saavuttamaan kestävästi potentiaalista tasoaan ja jää heikoksi. Tämä koskee etenkin euroalueen neljää suurinta taloutta. Kotitalouksien kulutus on edelleen heikkoa ja vuosien 2005-2006 taloudelliset näkymät ovat epätyydyttävät ja vaikuttavat osaltaan siihen, että työttömyysaste säilyy korkeana ja laskee vain vähitellen. Vaikka korkotaso on alimmillaan sitten toisen maailmansodan, investointivalmiudet ovat heikot.

6.2

Inflaatio ja työttömyys muodostavat talouskirjallisuudessa perinteisen vastaparin. Tilastollisesti tarkasteltuna näyttää siltä, että jos toinen alenee niin toinen kasvaa. Tässä lausunnossa pyritään sen sijaan etsimään inflaation ja kasvun välisiä yhteyksiä. Tässä hyödynnetään lähtökohtana mm. parlamentin esittämiä näkemyksiä.

6.3

Tietyssä talouden tilanteessa on mahdollista verrata kasvua maissa, joissa vallitsee alhainen inflaatio, korkean inflaation maihin. Samoin voidaan nähdä, miten kasvu vaihtelee samassa valtiossa eri tilanteissa inflaatiovaihtelujen mukaan. Jäljempänä esitettävää taulukkoa ei ehkä voida kutsua tieteelliseksi, mutta se osoittaa selvästi, että inflaation ja kasvun välisen suhteen tunteminen on tärkeää, jotta osataan valita oikea poliittisten toimien yhdistelmä.

6.4

Verrattaessa maita, joissa sekä inflaatio että kasvu ovat suhteellisen korkeita, maihin, joissa vallitsee matala inflaatio ja kasvu, lienee luonnollista selvittää seuraavaksi, vallitseeko inflaation ja kasvun välillä muukin kuin tilastollinen yhteys. Jotta saadaan selville, onko vallitseva yhteys todellakin syy-yhteys, on ensin karsittava epävarmuustekijät, sillä talouden tilanne ja etenkin kehitystaso (BKT) voivat vaihdella. Lisäksi on selvitettävä, onko noudatettu erityistä talouspolitiikkaa, jonka vuoksi talouskasvu on korkeaa tai matalaa, vaikka inflaatiotaso vaihtelee. Tällöin tarkastellaan usein tiettyjä maita, eikä yleisten johtopäätösten tekeminen inflaation ja kasvun suhteesta ehkä olekaan mahdollista.

6.5

Kasvutahti on todellinen ongelma ainakin 15:ssä ”vanhassa” jäsenvaltioissa. Komission tilastojen mukaan on nähtävissä, että näissä maissa kasvu on ollut niin vähäistä, että maat ovat menettäneet keskimäärin puoli prosenttiyksikköä BKT:staan verrattuna muihin teollisuusmaihin (1995-2005) (2). Samaan aikaan kotimainen kysyntä on näissä maissa laskenut noin yhden prosenttiyksikön muihin teollisuusmaihin verrattuna. Vuosituhannen vaihteen jälkeiset suhteellisen hyvät vuodet johtuivat kokonaan eurooppalaisten tuotteiden kysynnän kasvusta unionin ulkopuolisissa maissa. Jotta tulevaisuudessa voidaan toteuttaa parempaa politiikkaa, on tämän lähes katastrofaalisen kasvuvauhdin kehityskulun taustalla olevat syyt analysoitava.

6.6

Tätä matalan inflaation ”kulujen” kuvausta voidaan verrata korkean inflaation kulujen kuvaukseen, jonka sisältää EKP:n puheenjohtajan Wim Duisenbergin Euroopan parlamentille osoittama kirje: EKP:n määrällinen hintavakauden määritelmä heijastaa terveitä ja vakiintuneita talouden kriteerejä. Yleisesti tunnetut ja kirjallisuudessa perusteellisesti dokumentoidut inflaatiosta aiheutuvat kulut voidaan minimoida sallimalla hintatason kohota vain vähän.

6.7

Etsittäessä optimaalista inflaatiotavoitetta on otettava huomioon, että korkeasta inflaatiosta mahdollisesti aiheutuvien kulujen lisäksi on myös estettävä kulut, joita riittävän kasvun aikaansaamiseen liittyvät hankaluudet aiheuttavat. On myös tarpeen ottaa huomioon, ettei inflaatio itsessään ole sen enempää ratkaisu kuin ongelmakaan, vaan tällöin kyseessä on yhtäältä tietyn tasoisen inflaation talouteen tuoma joustavuus ja toisaalta korkean inflaation katastrofaaliset vaikutukset, jotka voivat kohdistua luottamukseen, pitkäjänteisyyteen ja tulonjakoon.

6.8

Oheisessa liitteessä esitetään tietoja EU-maiden inflaatiosta (YKHI ja perusinflaatio) ja kasvusta (BKT:n reaalikasvu). Vanhimmat luvut ovat peräisin vuodelta 1999, jolloin myös EKP aloitti toimintansa.

6.8.1

Yleisesti ottaen ajanjaksolle on ollut tyypillistä matala inflaatio ja alhainen kasvu. Lähes hyväksyttävään kasvuvauhtiin yllettiin vain vuosina 2001 ja 2002. Lisäksi kasvu eräissä maissa on vuonna 2004 ja siitä eteenpäin ollut lähes tavoitelukemissa. Melkein kaikissa näissä maissa inflaatio ja kasvu seuraavat toisiaan. Ensimmäisenä tarkasteluvuonna (1999-2000) havaittu kasvu perustui korkeaan unionin ulkopuoliseen kysyntään. Sen jälkeen unionin sisäinenkään kysyntä ei ole pystynyt luomaan riittävää kasvutahtia. Sen enempää mainittuina vuosina kuin viimeaikaisenkaan elpymisen aikana inflaatio ei ole noussut kovin paljon yli kahden prosentin.

6.8.2

Olisi ehkä paikallaan kommentoida kaikkein maiden tilannetta, mutta seuraavassa otetaan esille vain muutamia esimerkkejä:

6.8.3

Jos inflaation tulkitaan osoittavan taloudessa kysynnän yleisen tason kehitystä, ovat molemmat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jääneet liian alhaiselle tasolle. Kun kokonaishinnat eivät juuri muutu, on taloudessa vaikea toteuttaa tarvittavat muutokset. Näin ollen inflaatio on haitannut kasvua. Vaikka näkemys, jonka mukaan tietyn suuruinen inflaatio toimii dynaamisen talouden voiteluaineena, on hyväksytty, em. väittämää ei ole pidetty poliittisesti korrektina. Aikamme globaalissa taloudessa kansainvälisessä kilpailussa selviytyminen edellyttää dynaamisia muutoksia.

6.8.4

Vakaus ja luottamus rahapolitiikkaan ei riipu alle 2 prosentin inflaatiotasosta. Hieman korkeamman tason soveltaminen hintavakauden mittarina ei horjuttaisi vakautta. Ratkaisevampaa on se, että tuodaan julki halu ja kyky pitää inflaatio kurissa siten, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

6.9

Analyysia on mahdollista jatkaa kuvaamalla perusinflaatiota aikasarjoin. Kuluttajahintaindeksin ja hintakehityksen ero — ottamatta jälkimmäisessä huomioon energian hintoja — jää vuotta 2005 lukuun ottamatta melko pieneksi. On tutkittava aiempaa perusteellisemmin, millaista täsmäpolitiikkaa on toteutettu maissa, joissa inflaatio on alhainen ja sen suhde talouskasvuun on hyvä; tuloksia voitaisiin hyödyntää tulevaisuuden vertailuanalyysissä.

6.10

Liitteessä esitetään myös tietoja tuottavuudesta työtuntia kohti. Luvut eivät kuvaa yksittäisen maan kehitystä, vaan maiden kehitystä suhteessa 15:n jäsenvaltion keskimääräiseen tuottavuuteen. Taulukko kertoo siis sen, onko maa lähestynyt keskiarvoa.

6.10.1

Suhteet eivät ole voineet muuttua kovinkaan nopeasti kuudessa vuodessa, mikä pitää paikkansa useimpien maiden kohdalla. Poikkeuksiakin on. Kreikka, jossa tuottavuus on alhaisella tasolla, lähestyy nopeasti muita. Irlannissa tuottavuus on keskitasoa parempi ja paranee entisestään. Italia on tarkasteltavana ajanjaksona jäänyt muista jälkeen. Sama pätee Portugaliin, jonka lähtötaso jo jakson alussa oli lisäksi hyvin alhainen.

6.10.2

Myös tässä yhteydessä olisi tilannetta kiinnostavaa tutkia syvällisemmin. Olisi esim. mielenkiintoista selvittää, missä määrin kasvuerot johtuvat esim. tuottavuuden muutoksista. Missä määrin tuottavuuden kasvun erot johtuvat investointeja ja innovaatiota koskevista eroista? Missä määrin koulutusjärjestelmien erot näkyvät innovatiivisuudessa? Mitä muita keinoja on parantaa tuottavuutta? ETSK kehottaakin komissiota tutkimaan yleisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden yhteyttä esim. tuottavuuden kasvuun ja inflaatiotasoon.

6.11

Inflaatiota ja kasvua kuvaavien tilastojen perusteella voidaan jo alustavasti todeta, että raha- ja finanssipolitiikan yhteensovittamista on parannettava. Se auttaisi kaikkia talouspoliittisia päätöksiä tekeviä tahoja, EKP:ia, komissiota, Ecofin-neuvostoa, työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioita näkemään hintavakauden, kasvun ja työllisyyden merkittävinä tavoitteina. Kun mainitut kolme tavoitetta ovat kaikkien toimijoiden toimenpide-ehdotusten lähtökohtana, ne joutuvat myös tarkastelemaan ehdotustensa kokonaisseurauksia. Tietyssä talouden tilanteessa hintavakauden kannalta erinomaiset toimet voivat toisessa tilanteessa olla täysin vääriä. Tietyssä tilanteessa ne voivat tukea kasvua ja työllisyyttä, mutta toisessa tilanteessa niiden vaikutus voi olla päinvastainen.

6.12

Helmikuussa 2004 julkaistu EKP:n kuukausikatsaus sisältää esimerkin siitä, että keskuspankissa on noussut esiin uusi näkemys, joka voi tarjota lähtökohdan uudelle yhteiselle politiikalle. Tärkeimpinä investointeja vauhdittavina tekijöinä mainitaan riittävä kannattavuus, riittävä rahoituksen saatavuus ja riittävien edellytysten luominen kysynnän kasvulle.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/57

1.1

ETSK:n mielestä komission tiedonannossa kerrotaan tarkasti ja tyhjentävästi Sloveniassa meneillään olevasta euroon valmistautumisesta sekä niiden kymmenen muun jäsenvaltion edistymisestä, joiden on määrä ottaa euro käyttöön täytettyään tarvittavat edellytykset. Komitea suhtautuukin komission tiedonantoon myönteisesti.

1.2

ETSK suosittaa komissiolle, että se pohtii asiaa huolellisesti ja ottaa komitean suositukset mahdollisuuksien mukaan huomioon tulevissa kertomuksissaan ja suosituksissaan.

2.1

Komission asiakirja on säännöllisesti annettava vuosikertomus niiden yhdentoista jäsenvaltion (1) edistymisestä, joiden on määrä ottaa euro käyttöön ja liittyä euroalueeseen täytettyään tarvittavat edellytykset. Kertomuksia on annettu vuodesta 2004 alkaen, ja käsillä oleva kertomus on jo kolmas. Kertomus annetaan yleensä marraskuussa, mutta tällä kertaa se annettiin tavanomaista aikaisemmin, koska Slovenia liittyy euroalueeseen jo 1. tammikuuta 2007 (2). Kertomuksessa luodaan yksityiskohtainen katsaus Slovenian nykyisiin valmisteluihin. Siinä selostetaan myös muissa kymmenessä jäsenvaltiossa toteutettavia käytännön valmisteluja.

2.2

Poliittinen ja taloudellinen vastuu euroalueen laajentumisprosessista on jäsenvaltioilla. Komissio korostaa, että tässä yhteydessä tarvitaan huolellista suunnittelua sekä perusteellisia ja kattavia valmisteluja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Myös suuri yleisö on otettava huomioon. Kertomuksen päätelmissä esitetään Sloveniassa tarvittavia lisätoimia. Lisäksi kertomuksessa korostetaan, että muiden jäsenvaltioiden tulee kiirehtiä valmistelujaan ja vahvistaa suuri osa euron käyttöönottoon liittyvistä kansallisista suunnitelmista.

3.1

Käsillä oleva komission kertomus euroalueen tulevan laajentumisen käytännön valmisteluista on ensimmäinen ETSK:n tarkasteltavaksi esitetty kertomus. Se on kuitenkin jo kolmas euroalueen perustamisen (2002) jälkeen annettu kertomus. Tässä yhteydessä tulisi kuitenkin korostaa, ettei euron käyttöönottoa tule tarkastella ja käsitellä vain teknisenä projektina vaan pikemminkin siitä näkökulmasta, että se on suuri muutos, jolla on huomattavia taloudellisia, rahapoliittisia ja sosiaalisia seurauksia.

3.2

Euron käyttöönoton menestyksekkäästä toteuttamisesta ovat eittämättä vastuussa jäsenvaltiot. Tulisi kuitenkin korostaa, että kaikkien järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluvien organisaatioiden tulee olla mukana, sillä ne edustavat yksittäisiä sidosryhmiä ja niiden avulla varmistetaan sidosryhmien aktiivinen osallistuminen käyttöönottoprosessiin kaikissa jäsenvaltioissa, joiden on määrä ottaa euro käyttöön. Käynnissä oleva laajentuminen tapahtuu eri jäsenvaltioissa eri aikaan eikä — kuten vuonna 2002, kun euro otettiin käyttöön — yhtaikaa kahdessatoista jäsenvaltiossa. ETSK totesi vuonna 2001 (3), että käyttöönottoa varten oli osoitettu huomattavat resurssit, että sen lisäksi sidosryhmät olivat toimineet aktiivisesti euroon siirtymisen yhteydessä ja että suuren yleisön valmistelu oli ollut hyvää ja osallistuminen kattavaa. On erittäin tärkeää ja kiireellistä varmistaa, että olosuhteet ovat Sloveniassa samanlaiset, sillä maan on määrä ottaa euro käyttöön vajaan kolmen kuukauden kuluttua.

3.3

Mielipidetiedustelujen (4) mukaan slovenialaiset ovat saaneet kaikista euroalueeseen liittymistä kaavailevien jäsenvaltioiden kansalaisista parhaiten tietoa eurosta. Tiedonsaantia on edistänyt huomattavasti kansallisin ja EU:n varoin toteutettu tiedotuskampanja. Kuitenkin on huolestuttavaa, että huhtikuussa 2006 tehdyn tuoreimman Eurobarometri-mielipidekyselyn mukaan slovenialaiset myös suhtautuvat epäilevimmin euron käyttöönoton inflaatiovaikutuksiin. He ovat vieläkin skeptisempiä kuin niiden jäsenvaltioiden kansalaiset, joiden arvellaan suhtautuvat euroon kaikkein epäilevimmin (5).

3.4

Kansalaisten epäilyksiä euron käyttöönoton kielteisistä vaikutuksista voidaan vähentää merkittävästi valvomalla sekä tavaroiden että etenkin julkisten palvelujen hintoja euron käyttöönoton alla ja tietyn aikaa sen jälkeen. Näin pienennetään myös perusteettomien hinnankorotusten ja ”pyöristysten” mahdollisuutta euroon siirryttäessä. Euroopan parlamentti kiinnitti euroalueen laajentumista koskevassa päätöslauselmassaan (6) huomiota vastaaviin ongelmiin.

3.5

Kuluttajajärjestöjen ja kauppiaiden vapaaehtoinen yhteistyö on tarkoituksenmukaista, mutta se ei yksin riitä. Tavaroiden hintoja koskevan seurantakatsauksen julkaiseminen kolmen kuukauden välein ennen euron käyttöönottoa ei näytä riittävän minimoimaan kansalaisten negatiivista suhtautumista euron käyttöönoton vaikutuksiin.

4.1

Komitea ehdottaa, että komissio suosittaisi jäsenvaltioille tarvittavien tiedotuskampanjoiden lisäksi erityishuomion kiinnittämistä siihen, että kaikki sidosryhmät voivat varmasti osallistua euron käyttöönoton valmisteluun järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tuella. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n tulisi antaa taloudellista tukea eri sidosryhmien kouluttamiseksi ja valmistamiseksi työskentelyyn ja elämään uuden valuutan kanssa.

4.2

Tulisi harkita vakavasti järjestelyjen käynnistämistä julkisten palvelujen hintojen valvomiseksi sekä yleensä tavaroiden ja palvelujen hintamuutosten kuukausittaiseksi seuraamiseksi kuuden kuukauden ajan ennen euron käyttöönottoa ja vähintään vuoden ajan sen jälkeen. Näin jäsenvaltiot voisivat vastaisuudessa välttää vuonna 2002 euron käyttöönoton yhteydessä havaitut ja euroalueen tulevien laajentumisten yhteydessä havaittavat heikkoudet.

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/59

1.1

ETSK pitää ehdotusta sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun uuden asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annettavaksi asetukseksi tärkeänä askeleena EU:n vapaan liikkuvuuden edistämisessä.

1.2

Erityisesti parhaillaan meneillään olevaa Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuotta ajatellen ETSK pitää aiheellisena kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään ehdotetun täytäntöönpanoasetuksen mahdollisimman pikaiseen voimaan saattamiseen, sillä vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä soveltamaan myös uutta asetusta 883/2004 ja siihen liittyviä parannuksia ja yksinkertaistamisia.

1.3

Nopea hyväksyminen olisi enemmän kuin symboli, sillä kyse on Euroopan kansalaisten liikkumismahdollisuuksien konkreettisista parantamisesta. Asetuksen 883/2004 ja tässä käsiteltävän täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen yksinkertaistaisi, selkeyttäisi ja parantaisi huomattavasti sosiaalilainsäädännön yhteensovittamista kaikkien osapuolten kannalta.

1.4

ETSK pitää erityisen tervetulleena henkilöitä ja asioita koskevaa laajennettua soveltamisalaa sekä kaikkia sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten yhteistyön parantamiseen tähtääviä säännöksiä.

1.5

ETSK kehottaa komissiota ryhtymään mahdollisimman pikaisesti tarvittaviin toimiin kaikkien niiden asetusten ja sopimusten mukauttamiseksi, jotka laajentavat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen koskemaan myös Euroopan talousaluetta, Sveitsiä, Grönlantia sekä kolmansien maiden kansalaisia. Kaikissa kyseisissä asetuksissa ja sopimuksissa viitataan asetukseen 1408/71 ja täytäntöönpanoasetukseen 574/72. Asianmukaiset muutokset, joissa viitataan asetukseen 883/2004 on saatava päätökseen viimeistään asetuksen soveltamisen alkamisajankohtaan mennessä.

1.6

ETSK myöntää, että tiedonvaihtomenetelmien parantaminen ja nopeuttaminen tuo mukanaan hallintokustannusten säästöpotentiaalia sekä käsittelyaikojen nopeuttamisella hyötyä vakuutetuille rajat ylittävissä tilanteissa. ETSK muistuttaa kuitenkin siitä, että pelkkä tiedonsiirron nopeuttaminen ei ole riittävä parannus. Käsittelyaikojen toivottu tehostuminen saavutetaan vain, jos samanaikaisesti varmistetaan jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten henkilöstön riittävyys ja hyvä koulutus sekä asianmukaiset tekniset resurssit.

1.7

Tulevaisuudessa ensisijaisesti sähköisesti tapahtuvaan tiedonsiirtoon liittyen ETSK korostaa huolestuneena, että kyse on joukosta arkaluonteisia henkilökohtaisia tietoja (jotka koskevat esimerkiksi terveyttä, työkyvyttömyyttä tai työttömyyttä). Näin ollen on ehdottomasti varmistettava, että kyseiset tiedot turvataan asianmukaisesti, eivätkä ne voi joutua vääriin käsiin.

1.8

ETSK kehottaa lisäksi hyödyntämään eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöönotossa kertyneitä kokemuksia — ja huomioimaan myös yksittäisissä jäsenvaltioissa käytännön sovelluksessa esiintyvät puutteet. Komitea kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että EU:n kansalaiset pääsevät täysin hyötymään uusien sääntöjen eduista erityisesti sairausvakuutuksen alalla.

1.9

ETSK pitää erityisen tervetulleina niitä täytäntöönpanoasetuksen toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään kaikkien uuden yhteensovittamisasetuksen käyttäjien oikeusturvaa ja lainsäädännön avoimuutta, sillä aiemmin on esiintynyt tapauksia, joissa eri jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäisten velkojen selvittäminen on kestänyt vuosia. ETSK toivoo, että valtioidenvälinen maksumoraali paranee selkeästi. Käytännössä esiintyy kuitenkin edelleen vaikeuksia sosiaaliturvalaitosten keskinäisten saatavien perimisessä.

1.10

ETSK kysyy, onko mahdollista, että asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännösten vuoksi — etenkin, koska soveltamisalaan sisällytetään myös henkilöitä, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia — käynnistyy kehitys, joka heikentää EU:n pitkälle kehitettyjä sosiaalijärjestelmiä ja aiheuttaa etuuksien vähenemistä. ETSK pitää tässä yhteydessä tarpeellisena ryhtyä sellaisten toimenpiteisiin vertailukelpoisten ja merkityksellisten tietojen tarjoamiseksi, joista ilmenee nykyinen ja tulevaisuudessa odotettava terveys- ja sosiaalipalveluiden rajanylittävä käyttö EU:ssa. Erityisen mielenkiintoisia ovat asetuksen 883/2004 soveltamisesta aiheutuvat muutokset.

1.11

Lopuksi ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimenpiteitä, joilla kaikille asetuksen mahdollisille käyttäjille välitetään enemmän tietoa sen säännöksistä ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen eduista. Komitean mielestä tähän tähtääviin valmisteluihin on ryhdyttävä välittömästi.

2.1

Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat säännöt on tällä hetkellä kirjattu asetukseen (ETY) N:o 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetukseen (ETY) N:o 574/72. Molempia asetuksia on vuosien aikana toistuvasti muutettu ja ajantasaistettu. Asetus 1408/71 on tarkoitus korvata jo 29. huhtikuuta 2004 hyväksytyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004.

2.2

Näillä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevilla asetuksilla on tarkoitus määritellä toimenpiteet, joita soveltamisalaan kuuluvat henkilöt tarvitsevat matkustaakseen, oleskellakseen tai asuakseen toisessa jäsenvaltiossa menettämättä sosiaaliturvaoikeuksiaan. Oikeuksien säilyttämisen takaamiseksi asetuksissa annetaan erilaisia sääntöjä, jotka vastaavat sosiaaliturvan eri alojen erityistarpeisiin, ja ne sisältävät lisäksi yleisiä periaatteita, jotka mahdollistavat yhteensovittamisen toimivuuden. Kyse on järjestelmien yhteensovittamisesta eikä niiden yhdenmukaistamisesta.

2.3

Uuden asetuksen 883/2004 89 artiklan mukaan asetuksen täytäntöönpanomenettelyä koskevat säännökset annetaan toisessa asetuksessa. Voimaan tullutta uutta asetusta 883/2004 voidaan ryhtyä soveltamaan vasta sitten, kun käsillä olevan ETSK:n lausunnon kohteena oleva 31. tammikuuta 2006 esitetty ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi (KOM(2006) 16 lopullinen) on hyväksytty. Kyseiseen ajankohtaan asti sovelletaan edelleen rajoituksetta asetusta 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetusta 574/72.

2.4

Kahtiajako perusasetukseen ja täytäntöönpanoasetukseen on vakiintunut kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevissa EU:n lainsäädännöllisissä toimissa. Perusasetuksessa määritellään periaatteet ja täytäntöönpanoasetus taas sisältää lähinnä teknisiä yksityiskohtia.

2.4.1

Käsillä olevaa ehdotusta täytäntöönpanoasetukseksi voidaan siis pitää eräänlaisena asetuksen 883/2004 ”käyttöohjeena”. Täytäntöönpanoasetuksessa pyritään käsittelemään kaikki avoimet hallintotekniset ja menettelytapakysymykset sekä tietyt erityismenettelyitä vaativat EU-tason koordinoinnin näkökohdat.

2.4.2

Esimerkiksi vanhuuseläkkeiden suhteen on täsmennettävä, mitä vakuutetun on tehtävä hakiessaan eläkettä, mille laitokselle hänen on toimitettava hakemuksena, jos hän on työskennellyt useammassa jäsenvaltiossa, miten laitosten on vaihdettava tietoja ottaakseen huomioon vakuutetun koko vakuutusajan ja miten ne laskevat kunkin maksettavaksi tulevan eläkkeen.

2.5

Periaatteiden ja teknisten yksityiskohtien erottelu ei käytännössä ole kuitenkaan täysin toteutunut. Käsillä olevassa täytäntöönpanoasetuksessa on muutamia kohtia, jotka oikeastaan kuuluisivat perusasetukseen 883/2004.

2.5.1

Asetusta 883/2004 koskeneet yli kuusi vuotta kestäneet neuvottelut saatiin onneksi myönteiseen päätökseen ennen EU:n viimeisintä laajentumista huhtikuussa 2004, ja näin vältyttiin uusilta viivästyksiltä. Seurauksena oli, että asetus 883/2004 jäi osittain vajavaiseksi (esimerkiksi osittain tyhjät liitteet, kuten liite XI). Nyt ehdotetussa täytäntöönpanoasetuksessa on näin ollen säädettävä myös eräistä aineellisista asioista, jotka oikeastaan olisivat kuuluneet perusasetukseen 883/2004. Kyse on erityisesti sosiaaliturvalaitosten välisiä maksutasauksia koskevista näkökohdista. Kansalaisten oikeuksiin liittyviä aineellisia kysymyksiä ei ole jäänyt avoimiksi.

2.5.2

ETSK kiinnittää käsillä olevassa lausunnossaan erityistä huomiota mainittuihin aineellisiin kysymyksiin.

3.1

Esitetyillä täytäntöönpanomääräyksillä pyritään seuraavaan:

3.2

Uusi täytäntöönpanoasetus eroaa rakenteeltaan huomattavasti asetuksen 1408/71 täytäntöönpanoa koskevasta asetuksesta 574/72. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että uuden täytäntöönpanoasetuksen rakenne perustuu uuteen perusasetukseen 883/2004, joka eräiltä kohdin eroaa oleellisesti perusasetuksesta 1408/71. Ensisijaisesti tässä on mainittava erot henkilöitä ja asioita koskevissa soveltamisaloissa, jotka uudessa asetuksessa 883/2004 ovat laajempia kuin vielä toistaiseksi voimassa olevassa asetuksessa 1408/71. Lisäksi uudessa asetuksessa 883/2004 keskitytään yleisiin määräyksiin ja määritelmiin toisin kuin asetuksessa 1408/71, jonka yksittäisiä vakuutusluokkia koskevat kohdat sisältävät erityisiä määräyksiä.

3.2.1

Asetus 1408/71 oli alunperin suunnattu pelkästään työntekijöiden ja heidän omaistensa tarpeisiin. 80-luvun alussa henkilöihin liittyvää soveltamisalaa laajennettiin koskemaan myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. 90-luvun lopussa mukaan otettiin vielä virkamiehet ja opiskelijat.

3.2.2

Edellytyksenä asetuksen yksilökohtaiselle soveltamiselle oli jonkin jäsenvaltion kansalaisuus tai kansalaisuudettomien henkilöiden ja pakolaisten kohdalla asuinpaikka jossain jäsenvaltiossa. Soveltamisalaan kuuluvat myös perheenjäsenet ja jälkeenjääneet.

3.2.3

Samoin soveltamisalan kuuluvat myös jälkeenjääneet, mikäli heillä on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, jolloin oikeuksien perusteena olevan henkilön kansalaisuudella ei ole merkitystä.

3.2.4

Asetus 883/2004 koskee nyt kaikkia kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa vakuutettuja EU:n kansalaisia, koska sitä sovelletaan myös työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin henkilöihin.

3.2.5

Myös asiakohtaista soveltamisalaa on laajennettu asetukseen 1408/71 verrattuna: uuteen asetukseen 883/2004 on sisällytetty voimassa olevien määräysten lisäksi myös varhaiseläkkeet ja äitiysetuuksiin rinnastetut isyysetuudet. Toisin kuin asetuksessa 1408/71, ennakot lasten elatusavusta eivät kuitenkaan kuulu enää asetuksen 883/2004 soveltamisalaan.

3.2.6

Asetus 883/2004 kattaa nyt kaikki säädökset, jotka koskevat seuraavia sosiaaliturvan luokkia: a) sairausetuudet, b) äitiys- ja vastaavat isyysetuudet, c) työkyvyttömyysetuudet, d) vanhuuseläkkeet, e) jälkeenjääneille myönnettävät avustukset, f) työtapaturma- ja ammattitautietuudet, g) kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset, h) työttömyysetuudet, i) varhaiseläkkeet, j) perhe-etuudet.

3.3

Soveltamisalan laajentaminen edellyttää tiettyjä, kyseisille henkilöryhmille suunnattuja uusia sääntöjä ja menettelyitä. Tähän kuuluu esimerkiksi lasten kasvatukseen käytettyjen kausien huomioon ottamisessa sovellettava lainsäädäntö, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole koskaan toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana niissä jäsenvaltioissa, joissa hän on asunut.

3.4

Rakenteeltaan käsillä oleva täytäntöönpanoasetus seuraa perusasetuksen 883/2004 rakennetta: I osastossa käsitellään yleisiä säännöksiä, II osastossa sovellettavan lainsäädännön määrittämistä ja III-osastossa eri etuusryhmiin sovellettavia erityissäännöksiä. Tämän jälkeen seuraavat vielä varainhoitoa koskevat säännökset (IV osasto) sekä siirtymä- ja loppusäännökset (V osasto). Asetuksen yksittäisistä artikloista esittämissään erityisissä huomautuksissa komitea keskittyy yleisiin säännöksiin sekä sovellettavaan lainsäädäntöön eikä paneudu kovin tarkasti eri etuusryhmiä koskeviin yksityiskohtiin.

3.4.1

Täytäntöönpanoasetuksen liitteet ovat nyt vielä tyhjät, ja niiden otsikot ovat: ”Kahdenvälisten sopimusten voimaan jäävät täytäntöönpanosäännökset ja kahdenvälisten sopimusten uudet täytäntöönpanosäännökset” (liite 1), ”Virkamiehiin sovellettavat erityisjärjestelmät” (liite 2), ”Jäsenvaltiot, jotka korvaavat etuuksien kustannukset kiinteämääräisten summien perusteella” (liite 3) sekä jo mainittu luettelo toimivaltaisista viranomaisista ja laitoksista (liite 4).

3.5

Lisäksi useilla asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä ja menettelyillä pyritään tekemään avoimemmiksi perusteita, joita jäsenvaltioiden laitosten on sovellettava asetuksen (EY) N:o 883/2004 puitteissa.

3.5.1

Uudessa asetuksessa on esimerkiksi yhdistetty lukuisia asetuksen 883/2004 I osaston yleisten säännösten määräyksiä, jotka asetuksessa 1408/71 jakautuvat sosiaaliturvan eri luokkiin ja joita koskevat nykyiset säädökset ovat osittain epäyhdenmukaisia. Yleisiä määritelmiä on painotettu enemmän, ja yksittäisissä luvuissa määrittelyä on vähennetty. Uudessa asetuksessa jokaista vakuutusluokkaa ei siis kohdella ”omana maailmanaan”, jossa on noudatettava asianomaisia määräyksiä.

3.5.2

Tärkeänä askeleena on pidettävä myös 5 artiklaa (tietojen assimilointi). Kyseisen artiklan mukaan toisessa jäsenvaltiossa toteutuneita tilanteita ja tapahtumia on kohdeltava niin kuin ne olisivat toteutuneet jäsenvaltion omalla alueella.

3.6

Perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen sisällöt koskevat useimmiten pelkästään kahden jäsenvaltion välisiä rajanylittäviä tilanteita. Vain näissä tapauksissa vakuutetuille tai työnantajille asetetaan lisävaatimuksia, kuten lähettämisestä ilmoittaminen sosiaaliturvasta vastaaville viranomaisille. Vakuutettujen ja työnantajien mahdolliset muut velvoitteet asianomaisessa jäsenvaltiossa jäävät edelleen jäsenvaltioiden asiaksi, eikä niihin puututa perusasetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa.

4.1

ETSK pitää ehdotusta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annettavaksi asetukseksi tervetulleena. Ehdotus on askel EU:n vapaan liikkuvuuden edellytysten parantamiseksi. Se ei sisällä suuria ongelmia jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettujen lainsäädäntöpuitteiden ja hallinnollisten menettelyjen eri käyttäjien kannalta eikä myöskään selvästi ongelmallisia määräyksiä vakuutettujen kannalta.

4.2

Sen sijaan ehdotettu asetus on aiempaa huomattavasti yksinkertaisempi, selkeämpi ja parempi. ETSK pitää erityisen tervetulleena henkilöihin ja asioihin liittyvää laajennettua soveltamisalaa sekä kaikkia sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten yhteistyön parantamiseen tähtääviä säännöksiä.

4.2.1

Henkilöihin liittyvän soveltamisalan laajentaminen vaikuttaa oleellisesti soveltamisen piiriin kuuluvien henkilöiden määrään etenkin niissä maissa, joissa vakuutussuoja liittyy asuinpaikkaan. Niissä maissa, joissa vakuutussuoja on liitetty ammatilliseen toimintaan, vaikutukset ovat pienempiä: näissä mukaan ei ole otettu uusia merkittäviä henkilöryhmiä.

4.3

ETSK toistaa näin ollen erityisesti jäsenvaltioille osoittamansa ja jo aiemmissa lausunnoissaan esittämänsä vaatimuksen edetä mahdollisimman nopeasti ehdotetun täytäntöönpanoasetuksen käsittelyssä ja pyrkiä sen mahdollisimman pikaiseen voimaanastumiseen. Uuden yhteensovittamisasetuksen ja siihen liittyvien parannusten ja kevennysten on astuttava voimaan mahdollisimman nopeasti (1).

4.4

Käsillä oleva ehdotus asetuksen 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä on esitetty suhteellisen myöhään — vasta noin puolitoista vuotta asetusta 883/2004 koskevan päätöksen jälkeen. Se on ollut nyt käsiteltävänä vuoden 2006 alusta lähtien. Aiheiden monitahoisuuden ja laajuuden sekä lukuisten avoimiksi jääneiden kysymysten vuoksi tarvitaan varmasti vielä aikaa, ennen kuin kaikki yksityiskohtaiset kysymykset asetuksen soveltamisesta ja menettelytavoista eri jäsenvaltioissa ja elimissä on selvitetty neuvoston ja hallintotoimikuntien tasolla.

4.4.1

Suunnitelmien mukaan asetus tulee voimaan vuoden 2008 alussa. 91 artiklan mukaan asetus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä määräaika vaikuttaa tarpeelliselta ja myös riittävältä järjestelmien sopeuttamiseksi uusiin määräyksiin. Julkaisun ja voimaantulon välisen kuusikuukautisen määräajan pidentämistä tulisi joka tapauksessa välttää.

4.4.2

Jotta perusasetusta päästäisiin soveltamaan mahdollisimman pikaisesti, ETSK kehottaa jäsenvaltioita varustamaan sosiaaliturvasta vastaavat viranomaisensa jo nyt tarvittavilla henkilöstö- ja teknisillä resursseilla, jotta siirtymä voi tapahtua nopeasti. Asetuksen käytännön soveltamisen arvioimisessa eri jäsenvaltioissa sen voimaanastumisen jälkeen tulisi hyödyntää kansallisen tason toimijoiden ja käyttäjien olemassa olevia välineitä — erityisesti olemassa olevia TRESS-verkostoja (2), joissa sidosryhmät ja toimijat on koottu yhteen jäsenvaltioiden tasolla. ETSK kehottaa komissiota tukemaan näitä toimenpiteitä. Julkaisun ja voimaantulon välisen kuusikuukautisen määräajan pidentämistä tulisi joka tapauksessa välttää.

4.5

Myös asetusta 883/2004 työstetään vielä. Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti liite XI. Kyseinen liite jätettiin vuonna 2004 päätöstä tehdessä tyhjäksi ja sitä käsitellään nyt neuvoston työryhmässä rinnakkain täytäntöönpanoasetusehdotuksen kanssa.

4.5.1

Liite XI ei koske pelkästään asetusta 883/2004 vaan liittyy myös täytäntöönpanoasetukseen. Tekstejä ei voida käsitellä toisistaan erotettuina. Liitteessä XI annetaan ”Erityissäännökset jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamiseksi”. Euroopan parlamentti päättää yhdessä neuvoston kanssa liitteen sisällöstä. Liitteen sisältö on määritettävä ennen täytäntöönpanoasetuksen soveltamisen alkamispäivää.

4.5.2

Kyseisessä liitteessä voidaan määritellä tietyt menettelytavat eräiden määräysten soveltamiseksi. Jäsenvaltiot pyrkivät säilyttämään näin eräitä kansallisia sääntöjä. Lisäysten mahdollisesti suurtakin määrää ajatellen liite XI muodostaa erityisen arkaluonteisen osan. ETSK ottaa siihen erikseen kantaa välittömästi käsillä olevan lausunnon antamisen jälkeen.

4.6

Erityisetujen ajamisella ei saa viivästyttää edelleen uuden yhteensovittamisasetuksen voimaanastumista ja siten jo päätettyjen parannusten soveltamista — etenkin kun otetaan huomioon komission vuodeksi 2006 julistama Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuosi. Nopea hyväksyminen olisi enemmän kuin symboli, sillä kyse on Euroopan kansalaisten liikkumismahdollisuuksien konkreettisista parantamisesta (3).

4.7

ETSK muistuttaa siitä, että asetusta 1408/71 ja myös sen täytäntöönpanoasetusta 574/72 sovelletaan edelleen tiettyjen henkilöryhmien kohdalla vielä silloinkin, kun käsillä oleva täytäntöönpanoasetus ja sen perusasetus tulevat voimaan, mikäli eräitä muita asetuksia ja sopimuksia ei muuteta (ks. perusasetuksen 90 artikla ja täytäntöönpanoasetuksen 90 artikla).

4.7.1

Asetuksessa 1408/71 olevien sosiaaliturvan yhteensovittamissääntöjen soveltamisalaa on vuosien mittaan laajennettu useisiin henkilöryhmiin. Näiden henkilöryhmien mukaan ottaminen ei kuitenkaan tapahtunut itse asetuksessa 1408/71 tai 574/72, vaan erillisillä lisäasetuksilla tai -sopimuksilla.

4.7.2

Tämä koskee ensinnäkin asetuksella 859/2003 säädettyä yhteensovittamissääntöjen soveltamista kolmansien maiden kansalaisiin, heidän perheenjäseniinsä ja jälkeenjääneisiin. Kesäkuun 1. päivästä 2003 lähtien yhteensovittamissääntöjä on sovellettu jossain jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin yhtä lailla kuin EU:n kansalaisiin. On muistettava, että kolmansien maiden kansalaisten sisällyttäminen soveltamisalaan koskee pelkästään rajanylittäviä tilanteita (vähintään) kahden EU-maan välillä eikä rajanylittäviä tilanteita vakuutettujen kotimaan ja EU-valtion välillä.

4.7.3

Toiseksi asetusten 1408/71 ja 574/72 määräyksiä on jo vuodesta 1994 lähtien sovellettu ETA:n jäsenvaltioihin ja kansalaisiin. Kesäkuun 1. päivänä 2002 voimaan tulleen, vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen myötä yhteensovittamissäännöt laajennettiin koskemaan myös Sveitsiä. Grönlanti ja sen väestö sisällytettiin soveltamisalaan asetuksella 1661/85.

4.7.4

Tämä kaikki laajensi alueellista soveltamisalaa myös EU:n kansalaisten kannalta. ETA-maat ja Grönlanti asetettiin EU-valtioiden kanssa samalle tasolle. Tämä tilanne on säilytettävä EU-kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten yhtäläisen kohtelun takaamiseksi sosiaalialalla. Kyseisiä asetuksia on muutettava asianmukaisesti, mikäli laajennettu soveltamisala halutaan säilyttää myös asetuksen 883/2004 kohdalla.

4.8

ETSK vaatiikin, että kaikkia asianomaisia, asetukseen 1408/71 viittaavia asetuksia ja sopimuksia mukautetaan mahdollisimman pikaisesti ja viimeistään siihen mennessä kun uudistettua yhteensovittamista aletaan soveltaa. Tulevaisuudessa myös asetusta 883/2004 on voitava soveltaa yhtä laajalti — sekä alueellisesti että henkilöryhmittäin. Muussa tapauksessa asianomaiset kolmansien maiden, ETA:n, Sveitsin kansalaiset ja Grönlannin asukkaat eivät kuuluisi asetuksen tarjoaman suojan piiriin, ja myös EU:n kansalaiset voisivat kärsiä haitoista tietyissä, näihin maihin liittyvissä rajanylittävissä tilanteissa, joissa olisi edelleen sovellettava asetusta 1408/71.

4.8.1

Komitea kehottaa komissiota ryhtymään tässä asiassa mahdollisimman pian tarvittaviin toimiin, koska muuten EU:ssa asuvia henkilöitä kohdellaan eriarvoisesti. Lisäksi kahden näin mutkikkaan asetuksen yhtäaikainen soveltaminen aiheuttaisi suhteettomasti lisää työtä myös sosiaaliturvasta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille.

4.8.2

On myös otettava huomioon, että mikäli asetus 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetus 574/72 jätetään edelleen voimaan, niitä on jatkuvasti uudistettava ja mukautettava muutoksiin, vaikka ne koskisivat enää pientä vakuutettujen ryhmää. Tämä muodostaa kohtuuttoman rasitteen Euroopan unionin hallinnolle sekä myös kaikille asetusten käyttäjille.

4.9

Asetuksen 883/2004 mukaan on myös tarkoitus toteuttaa parempia menettelyitä sosiaaliturvasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten välisen tiedonvaihdon nopeuttamiseksi ja sen luotettavuuden lisäämiseksi. Tämän on tarkoitus tapahtua etenkin sähköisiä tiedonvaihtomenetelmiä ja sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja käyttämällä.

4.9.1

Kun tähän asti käsittelyssä on turvauduttu ensisijaisesti paperiasiakirjoihin ja vaihtoehtoiseen sähköiseen käsittelyyn vain kahden jäsenvaltion keskinäisestä sopimuksesta, niin nyt kaikki tiedonvaihto viranomaisten välillä on tarkoitus hoitaa säännönmukaisesti sähköisesti.

4.9.2

Hallintokustannusten säästämisen ohella tämän toivotaan tuovan erityisesti etuja vakuutetuille, koska menettelyt nopeutuvat, vastaus- ja käsittelyajat lyhenevät sekä korvausten ja palveluiden saaminen nopeutuu rajat ylittävissä tilanteissa.

4.9.3

Ehdotetussa asetuksessa ei kuitenkaan säädetä, että jokaisen EU:n sosiaaliturvaviranomaisen on viestittävä kaikkien muiden vastaavien viranomaisten kanssa sähköisesti. Tarvitaankin vain vähintään yksi yhteyspiste jossain jäsenvaltion elimessä, joka pystyy vastaanottamaan ja lähettämään sähköisiä sosiaaliturvatietoja ja joka huolehtii tietojen siirtämisestä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Esityksen 83 artiklan mukaan viestintätahojen tunnistamiseksi on luotava kansalaisten käyttöön tietokanta, johon on sisällytettävä määritelmän mukaisesti ”toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset”, ”asuin- ja oleskelupaikan laitokset”, ”yhteyspisteet” ja ”yhteyselimet”. Tämä tiedonlähde mahdollistaa sen, että tähänastiset asetuksen liitteet voidaan korvata laitosten ajankohtaisilla luetteloilla.

4.9.4

ETSK kehottaa tässä yhteydessä hyödyntämään eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöönotossa kertyneitä kokemuksia — myös yksittäisissä jäsenvaltioissa käytännön soveltamisessa esiintyvät puutteet huomioiden. Erityisesti tulisi tutkia mahdollisuuksia hyödyntää sairausvakuutuslaitosten olemassa olevia tietokantoja. Hallintotoimikunnan tehtäväksi jää määritellä viestinnän kannalta tarpeelliset tiedot. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että EU:n kansalaiset pääsevät täysin hyötymään uusien sääntöjen eduista erityisesti sairausvakuutuksen alalla.

4.10

ETSK ymmärtää, että sähköinen tiedonsiirto mahdollistaa käsittelyn nopeuttamisen, mikä on vakuutettujen edun mukaista. Komitea pitääkin kyseistä muutosta näiltä osin tervetulleena. ETSK muistuttaa kuitenkin samalla siitä, että kyse on joukosta arkaluonteisia henkilökohtaisia tietoja (jotka koskevat esimerkiksi terveyttä, työkyvyttömyyttä tai työttömyyttä). Näin ollen on ehdottomasti varmistettava, että kyseiset tiedot turvataan asianmukaisesti, eivätkä ne voi joutua vääriin käsiin.

4.10.1

Tässäkin yhteydessä sovelletaan tietysti kaikkia takeita niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa, ja joista on säädetty asetuksen 1408/71 84 artiklassa ja uuden asetuksen 883/2004 77 artiklassa. Etenkin nyt säännöksi muuttuvan jäsenvaltioiden sosiaaliturvaviranomaisten välinen sähköisen tiedonvaihdon vuoksi ETSK vaatii kuitenkin, että täytäntöönpanoasetuksessa viitataan selkeästi tietojen arkaluonteisuuteen ja luodaan asianmukaiset mekanismit niiden turvallisuuden takaamiseksi.

4.10.2

ETSK kaipaa joka tapauksessa asetuksen 1408/71 84 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaista muotoilua, jossa nimenomaan kielletään tietojen käyttäminen muihin kuin sosiaaliturvaan liittyviin tarkoituksiin. Asianomainen kohta on lisättävä täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklaan.

4.11

Sosiaaliturvalaitosten välisen sähköisen tiedonvaihdon tuomaa etua ei kuitenkaan tulisi yliarvioida. Epäilemättä tietojensiirto nopeutuu. Se edellyttää monilta osin kansallisten laitosten rakenteiden uudistamista.

4.11.1

On kuitenkin kyseenalaista, syntyykö tiedonvälityksen nopeuttamisesta todella huomattavia etuja vakuutetuille. Tiedonsiirtoon kuluva aika on koko käsittelyaikaan verrattuna yleensä kuitenkin suhteellisen lyhyt. Tietyt tapaukset vaativat monimutkaisuutensa vuoksi edelleen erityiskäsittelyä, eikä niitä voi käsitellä — ainakaan ilman suhteettoman suurta työpanosta — tietokoneohjelmien avulla. (Tämä koskee etenkin eläkevakuutusasioita: osittain valtioidenväliset maksut ja suhteuttaminen.) Tällaisten tapausten käsittelyyn tarvitaan edelleen asiasta vastaavia virkamiehiä.

4.11.2

Näin ollen ETSK ei pidä pelkkää tiedonsiirron nopeuttamista läpimurtona. Käsittelyaikojen toivottu tehostuminen saavutetaan vain, jos samanaikaisesti varmistetaan jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten henkilöstön riittävyys ja hyvä koulutus sekä asianmukaiset tekniset resurssit.

4.11.3

ETSK kehottaa näin ollen jäsenvaltioita valmentamaan sosiaaliturvalaitostensa henkilöstöä jo nyt asianmukaisesti perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen uusiin säännöksiin. Henkilöstön asianmukainen pätevöittäminen ja koulutus on välttämätöntä. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään toimivaltuuksiensa puitteissa aloitteita jäsenvaltioiden tukemiseksi tässä tehtävässä. Koulutukseen tarvitaan etenkin EU:n varoja ja mahdollisesti myös osallistumista.

4.12

Koska asetuksen 883/2004 soveltamisalaan kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat kaikkien vakuutettujen yhteisvastuun periaatteeseen, on säädettävä mekanismeista, joilla peritään tehokkaammin saatavat, jotka liittyvät aiheettomasti maksettuihin etuuksiin tai maksuihin, joita vakuutetut tai maksuvelvolliset tahot eivät ole suorittaneet.

4.12.1

Komitea yhtyy komission käsitykseen siitä, että tiukemmat menettelyt, joilla lyhennetään jäsenvaltioiden laitosten välisten saatavien maksuaikoja, vaikuttavat keskeisiltä luottamuksen säilyttämiseksi.

4.12.2

Täytäntöönpanoasetuksessa on asetettu tiettyjen velvoitteiden tai hallinnollisten vaiheiden hoitamiselle yhteisiä määräaikoja, joiden pitäisi selkeyttää ja jäsentää vakuutettujen ja laitosten välisiä suhteita.

4.12.3

Lisäksi siihen on tarkoitus sisällyttää — laitosten keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annettua direktiiviä 76/308/ETY perustana käyttäen — keskinäistä avunantoa koskevia menettelyjä. Käyttöön otetaan myös maksuvelkoja koskevat korot, millä on tarkoitus parantaa maksumoraalia.

4.12.4

ETSK pitää erityisen tervetulleina niitä täytäntöönpanoasetuksen toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään kaikkien uuden yhteensovittamisasetuksen käyttäjien oikeusturvaa ja lainsäädännön avoimuutta, sillä aiemmin on esiintynyt tapauksia, joissa eri jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäisten velkojen selvittäminen on kestänyt vuosia. ETSK toivoo, että valtioidenvälinen maksumoraali paranee selkeästi. Käytännössä esiintyy kuitenkin edelleen vaikeuksia sosiaaliturvalaitosten keskinäisten saatavien perimisessä.

4.13

ETSK pitää myös tervetulleena, että uuden täytäntöönpanoasetuksen joustavuutta on lisätty asetuksen 1408/71 täytäntöönpanoasetuksen 574/72 verrattuna, mikä säilyttää jäsenvaltioiden mahdollisuuden tehostaa täytäntöönpanoa kahdenvälisellä tasolla, mikäli se ei vaaranna edunsaajien intressejä ja yhteensovittamisen toimivuutta. Koska on ensisijaisen tärkeää, että joustavuutta ei sovelleta edunsaajien kustannuksella, ETSK toivoo 9 artiklaan nykyistä tekstiä (”edellyttäen että nämä menettelyt eivät rajoita edunsaajien oikeuksia”) tiukempaa muotoilua. Erityisen tärkeää olisi todeta selkeästi, että täytäntöönpanon joustavuus ei mahdollista määräaikojen pidentämistä tai ylimääräisiä virkateitä.

4.14

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimenpiteitä, joilla kaikille asetuksen käyttäjille välitetään enemmän tietoa sen säännöksistä ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen eduista sekä asetuksen 883/2004 soveltamisalan muutoksista. Tiedot on toimitettava yrityksille ja kaikille vakuutetuille, eli kaikilla hyvin erilaisilla aloilla työskenteleville henkilöille palkkasuhteessa olevista työntekijöistä epäviralliseen sektoriin asti. Komitean mielestä tähän tähtääviin valmisteluihin on ryhdyttävä välittömästi.

4.15

Asetuksen 883/2004 mukaan menettelyissä on lisäksi otettava huomioon vaatimus tehtävien tasapuolisesta jakautumisesta jäsenvaltioiden kesken. ETSK kysyy tässä yhteydessä, onko mahdollista, että asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännösten vuoksi käynnistyy kehitys, joka heikentää EU:n pitkälle kehitettyjä sosiaalijärjestelmiä ja aiheuttaa etuuksien vähenemistä. ETSK vaatii, että koordinointipyrkimykset eivät saa johtaa sosiaaliturvapalveluiden heikentämiseen ja purkamiseen — erityisesti kun otetaan huomioon, että asetuksen ja EU:n sisäisen henkilöiden vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan sisällytetään myös henkilöitä, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia.