ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 314
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
21. joulukuuta 2006

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Tiedonantoja

 

Komissio

2006/C 314/1

Euron kurssi

1

2006/C 314/2

Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen kompressorien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

2

2006/C 314/3

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen — Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )

7

2006/C 314/4

Komission tiedonanto neuvoston direktiivi täytäntöönpanoksi 1999/5/EY ( 1 )

8

2006/C 314/5

Sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto täytäntöönpanoksi ( 1 )

31

2006/C 314/6

Henkilönsuojaimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/686/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto ( 1 )

48

2006/C 314/7

Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 nojalla myönnetystä valtiontuesta ( 1 )

73

2006/C 314/8

Ilmoitus tiettyjen Etelä-Afrikasta peräisin olevien mangaanidioksidien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

78

2006/C 314/9

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen — Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )

80

2006/C 314/0

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukainen tiedoksianto yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavan kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevan pyynnön peruuttaminen ( 1 )

82

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

EFTAn valvontaviranomainen

2006/C 314/1

EUVL:ssä julkaistava tiivistelmä

83

2006/C 314/2

Suuntaviivat valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta

84

2006/C 314/3

Kehotus huomautusten esittämiseen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Islannin asuntorahoitusrahastosta

89

2006/C 314/4

Kehotus esittää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisia huomautuksia korotettujen sosiaaliturvamaksujen korvaamisesta Hurtigruten-yhtiöille (asia N:o 56343)

115

 

 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

 

I Tiedonantoja

Komissio

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/1

Euron kurssi (1)

20. joulukuuta 2006

(2006/C 314/01)

1 euro=

 

Rahayksikkö

Kurssi

USD

Yhdysvaltain dollaria

1,3203

JPY

Japanin jeniä

156,00

DKK

Tanskan kruunua

7,4529

GBP

Englannin puntaa

0,67020

SEK

Ruotsin kruunua

9,0038

CHF

Sveitsin frangia

1,6039

ISK

Islannin kruunua

91,45

NOK

Norjan kruunua

8,1610

BGN

Bulgarian leviä

1,9558

CYP

Kyproksen puntaa

0,5781

CZK

Tšekin korunaa

27,418

EEK

Viron kruunua

15,6466

HUF

Unkarin forinttia

251,90

LTL

Liettuan litiä

3,4528

LVL

Latvian latia

0,6974

MTL

Maltan liiraa

0,4293

PLN

Puolan zlotya

3,7993

RON

Romanian leuta

3,4029

SIT

Slovenian tolaria

239,66

SKK

Slovakian korunaa

34,688

TRY

Turkin liiraa

1,8855

AUD

Australian dollaria

1,6820

CAD

Kanadan dollaria

1,5137

HKD

Hongkongin dollaria

10,2651

NZD

Uuden-Seelannin dollaria

1,8915

SGD

Singaporin dollaria

2,0316

KRW

Etelä-Korean wonia

1 222,60

ZAR

Etelä-Afrikan randia

9,2441

CNY

Kiinan juan renminbiä

10,3184

HRK

Kroatian kunaa

7,3680

IDR

Indonesian rupiaa

12 001,53

MYR

Malesian ringgitiä

4,6791

PHP

Filippiinien pesoa

65,196

RUB

Venäjän ruplaa

34,7170

THB

Thaimaan bahtia

47,400

(1)  

Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/2

Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen kompressorien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

(2006/C 314/02)

Komissio on vastaanottanut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan mukaisen valituksen, jossa väitetään, että tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien kompressorien tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa tästä syystä merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

1.   Valitus

Valituksen teki 20. marraskuuta 2006 Federazione ANIMA/COMPO, jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisen tuottajaryhmän puolesta, jonka tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tiettyjen kompressorien kokonaistuotannosta yhteisössä.

2.   Tuote

Tuotteet, joita väitetään tuotavan polkumyynnillä, ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia mäntäkompressoreita, mukaan lukien mäntäkompressoripumput, joiden tuottama virtaus on enintään 2 m3 minuutissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka yleensä luokitellaan CN-koodeihin ex 8414 40 10, 8414 80 22, ex 8414 80 28 ja ex 8414 80 51. Annetut CN-koodit ovat ainoastaan ohjeellisia.

3.   Polkumyyntiä koskeva väite

Valituksen tekijä on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan säännösten mukaisesti määrittänyt Kiinan kansantasavallan osalta normaaliarvon 5.1 d) kohdan mainitussa markkinatalousmaassa käytettävän hinnan perusteella. Polkumyyntiä koskeva väite perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen edellä kuvatulla tavalla määritetyn normaaliarvon ja tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin myyntihintojen vertailuun.

Näin laskettu polkumyyntimarginaali on huomattava.

4.   Vahinkoa koskeva väite

Valituksen tekijä on esittänyt näytön siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinan kansantasavallasta on kasvanut kokonaisuudessaan sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna.

Valituksessa väitetään, että tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen määrillä ja hinnoilla on muiden seurausten lisäksi ollut kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan markkinaosuuteen sekä sen myymiin määriin ja veloittamiin hintoihin, mikä puolestaan on vaikuttanut erittäin kielteisesti yhteisön tuotannonalan kokonaistulokseen ja taloudelliseen tilanteeseen.

5.   Menettely

Komissio on neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tullut siihen tulokseen, että valitus on yhteisön tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty ja että on olemassa riittävä näyttö menettelyn aloittamiseksi, mistä syystä komissio panee vireille tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla.

5.1.   Menettely polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi

Tutkimuksessa määritetään, tuodaanko Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyynnillä ja onko kyseinen polkumyynti aiheuttanut vahinkoa.

a)   Otanta

Koska tässä menettelyssä on ilmeisesti osallisena suuri määrä osapuolia, komissio voi päättää soveltaa otantamenetelmää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

i)   Kiinan kansantasavallassa toimivia viejiä/tuottajia koskeva otos

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja voidakseen tarvittaessa valita otoksen komissio pyytää kaikkia viejiä/tuottajia tai niiden edustajia ilmoittautumaan ottamalla yhteyttä komissioon ja toimittamalla yrityksestään tai yrityksistään 6 b) i) kohdassa asetetussa määräajassa ja 7 kohdassa ilmoitetulla tavalla seuraavat tiedot:

—

yrityksen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelin- ja faksinumero sekä yhteyshenkilön nimi,

—

tarkasteltavana olevan tuotteen 1.10.2005—30.9.2006 yhteisöön vietäviksi myydyt kappalemäärät ja tämän myynnin liikevaihto paikallisena valuuttana,

—

tarkasteltavana olevan tuotteen 1.10.2005—30.9.2006 kotimarkkinoilla myydyt kappalemäärät ja tämän myynnin liikevaihto paikallisena valuuttana,

—

tieto siitä, aikooko yritys pyytää yksilöllisen polkumyyntimarginaalin vahvistamista (2) (ainoastaan tuottajat voivat pyytää yksilöllisiä polkumyyntimarginaaleja),

—

tarkka kuvaus yrityksen toiminnasta, joka koskee tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa,

—

kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin (vienti- ja/tai kotimarkkinoilla) osallistuneiden etuyhteydessä olevien yritysten (3) nimet ja tarkka kuvaus niiden toiminnasta,

—

muut asiaa koskevat tiedot, joista voi olla komissiolle hyötyä otoksen valinnassa,

—

toimittaessaan edellä mainitut tiedot yritys antaa suostumuksensa siihen, että se voidaan valita otokseen. Jos yritys valitaan otokseen, sen edellytetään täyttävän kyselylomakkeen ja suostuvan paikalla tehtävään vastausten tarkastukseen. Jos yritys ilmoittaa, ettei se suostu osallistumaan otokseen, sen katsotaan kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Yhteistyöstä kieltäytymisen seuraukset esitetään jäljempänä 8 kohdassa.

Saadakseen viejiä/tuottajia koskevan otoksen valinnassa tarvitsemansa tiedot komissio ottaa lisäksi yhteyttä Kiinan kansantasavallan viranomaisiin ja tiedossa oleviin viejien/tuottajien järjestöihin.

ii)   Tuojia koskeva otos

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja voidakseen tarvittaessa valita otoksen komissio pyytää kaikkia tuojia tai niiden edustajia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan yrityksestään tai yrityksistään tämän ilmoituksen 6 b) i) kohdassa asetetussa määräajassa ja 7 kohdassa ilmoitetulla tavalla seuraavat tiedot:

—

yrityksen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelin- ja faksinumero sekä yhteyshenkilön nimi,

—

yrityksen kokonaisliikevaihto euroina 1.10.2005—30.9.2006,

—

työntekijöiden kokonaismäärä,

—

tarkka kuvaus yrityksen toiminnasta tarkasteltavana olevan tuotteen osalta,

—

ne kappalemäärät, joita Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta on tuotu yhteisön markkinoille ja jälleenmyyty siellä 1.10.2005— 30.9.2006, ja kyseisen tuonnin arvo euroina,

—

kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin osallistuvien etuyhteydessä olevien yritysten (3) nimet ja tarkka kuvaus niiden toiminnasta,

—

muut asiaa koskevat tiedot, joista voi olla komissiolle hyötyä otoksen valinnassa,

—

toimittaessaan edellä mainitut tiedot yritys antaa suostumuksensa siihen, että se voidaan valita otokseen. Jos yritys valitaan otokseen, sen edellytetään täyttävän kyselylomakkeen ja suostuvan paikalla tehtävään vastausten tarkastukseen. Jos yritys ilmoittaa, ettei se suostu osallistumaan otokseen, sen katsotaan kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Yhteistyöstä kieltäytymisen seuraukset esitetään jäljempänä 8 kohdassa.

Saadakseen tuojia koskevan otoksen valinnassa tarvittavat tiedot komissio ottaa lisäksi yhteyttä tiedossaan oleviin tuojien järjestöihin.

iii)   Yhteisön tuottajia koskeva otos

Koska valitusta tukevia yhteisön tuottajia on paljon, komissio aikoo käyttää otantamenetelmää tutkiessaan yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa.

Voidakseen valita otoksen komissio pyytää kaikkia yhteisön tuottajia toimittamaan yrityksestään tai yrityksistään 6 b) i) kohdassa vahvistetussa määräajassa ja 7 kohdassa ilmoitetulla tavalla seuraavat tiedot:

—

yrityksen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelin- ja faksinumero sekä yhteyshenkilön nimi,

—

yrityksen kokonaisliikevaihto euroina 1.10.2005—30.9.2006,

—

tarkka kuvaus yrityksen toiminnasta, joka koskee tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa,

—

tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön markkinoilla 1.10.2005—30.9.2006 tapahtuneen myynnin arvo euroina,

—

tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin kappalemäärät 1.10.2005—30.9.2006,

—

tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon kappalemäärä 1.10.2005—30.9.2006,

—

kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin osallistuvien etuyhteydessä olevien yritysten (3) nimet ja tarkka kuvaus niiden toiminnasta,

—

muut asiaa koskevat tiedot, joista voi olla komissiolle hyötyä otoksen valinnassa,

—

toimittaessaan edellä mainitut tiedot yritys antaa suostumuksensa siihen, että se voidaan valita otokseen. Jos yritys valitaan otokseen, sen edellytetään täyttävän kyselylomakkeen ja suostuvan paikalla tehtävään vastausten tarkastukseen. Jos yritys ilmoittaa, ettei se suostu osallistumaan otokseen, sen katsotaan kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Yhteistyöstä kieltäytymisen seuraukset esitetään jäljempänä 8 kohdassa.

iv)   Otosten lopullinen valinta

Asianomaisten osapuolten on toimitettava otoksen valinnan kannalta merkitykselliset tiedot 6 b) ii) kohdassa asetetussa määräajassa.

Komissio aikoo valita otokset lopullisesti kuultuaan niitä asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua otokseen.

Otoksiin valittujen yritysten on palautettava kyselylomake 6 b) iii) kohdassa asetetussa määräajassa ja toimittava yhteistyössä tutkimuksessa.

Jos yhteistyö ei ole riittävää, komissio saattaa tehdä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan mukaisesti. Kuten 8 kohdassa todetaan, käytettävissä olevien tietojen perusteella tehty päätelmä saattaa olla asianomaiselle osapuolelle epäedullisempi.

b)   Kyselylomakkeet

Saadakseen tutkimuksessa tarvittavat tiedot komissio lähettää kyselylomakkeen otokseen valituille yhteisön tuottajille sekä yhteisön tuottajien järjestöille, otokseen valituille Kiinan kansantasavallassa toimiville viejille/tuottajille, viejien/tuottajien järjestöille, otokseen valituille tuojille, valituksessa mainituille tuojien järjestöille ja asianomaisen viejämaan viranomaisille.

Sellaisten Kiinan kansantasavallassa toimivien viejien/tuottajien, jotka pyytävät yksilöllisen marginaalin vahvistamista perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi, on palautettava täytetty kyselylomake tämän ilmoituksen 6 a) ii) kohdassa asetetussa määräajassa. Tästä syystä niiden on pyydettävä kyselylomake 6 a) i) kohdassa asetetussa määräajassa. Näiden osapuolten on kuitenkin huomattava, että jos viejiin/tuottajiin sovelletaan otantaa, komissio voi päättää olla vahvistamatta niille yksiköllistä marginaalia, jos viejien/tuottajien määrä on niin suuri, että yksilöllinen tarkastelu olisi kohtuuttoman vaivalloista ja estäisi tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa.

c)   Tietojen kerääminen ja osapuolten kuuleminen

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa, toimittamaan kyselyvastauksia täydentäviä tietoja ja esittämään asiaa tukeva näyttö. Nämä tiedot ja näyttö on toimitettava komissiolle 6 a) ii) kohdassa asetetussa määräajassa.

Komissio voi lisäksi kuulla asianomaisia osapuolia, jos ne pyytävät sitä ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä. Tämä pyyntö on esitettävä 6 a) iii) kohdassa asetetussa määräajassa.

d)   Markkinatalousmaan valinta

Normaaliarvon määrittämisessä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti Kiinan kansantasavallan osalta käytettäväksi markkinatalousmaaksi aiotaan valita Brasilia. Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään huomautuksensa valinnan sopivuudesta 6 c) kohdassa asetetussa erityisessä määräajassa.

e)   Markkinatalousasema

Normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti niiden Kiinan kansantasavallassa toimivien viejien/tuottajien osalta, jotka väittävät toimivansa markkinatalousolosuhteissa eli täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset ja esittävät asiasta riittävän näytön. Viejien/tuottajien, jotka aikovat esittää tätä koskevan asianmukaisesti perustellun pyynnön, on tehtävä se 6 d) kohdassa asetetussa erityisessä määräajassa. Komissio lähettää lomakkeen tällaisen pyynnön esittämistä varten kaikille valituksessa mainituille Kiinan kansantasavallassa toimiville viejille/tuottajille, valituksessa mainituille viejien/tuottajien järjestöille ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille.

5.2.   Menettely yhteisön edun arvioimiseksi

Jos polkumyyntiä ja sen aiheuttamaa vahinkoa koskevat väitteet ovat perusteltuja, tehdään perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti päätös siitä, olisiko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön edun mukaista. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonala, tuojat, niitä edustavat järjestöt, käyttäjien edustajat ja kuluttajajärjestöt voivat 6 a) ii) kohdassa asetetussa yleisessä määräajassa ilmoittautua ja toimittaa tietoja komissiolle, jos ne osoittavat, että niiden toiminnan ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä on kiistaton yhteys. Osapuolet, jotka ovat toimineet edellisen virkkeen ohjeiden mukaisesti, voivat 6 a) iii) kohdassa asetetussa määräajassa pyytää kuulemista ja esittää erityiset syyt, miksi niitä olisi kuultava. On syytä huomata, että 21 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon vain, jos niiden tueksi on toimitettaessa esitetty tosiasioihin perustuva näyttö.

6.   Määräajat

a)   Yleiset määräajat

i)   Kyselylomakkeen tai muiden pyyntöjen esittämisessä käytettävien lomakkeiden pyytäminen

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi pyydettävä kyselylomake tai pyyntöjen esittämisessä tarvittavat lomakkeet mahdollisimman pian ja viimeistään 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

ii)   Osapuolten ilmoittautuminen, kyselylomakkeiden palauttaminen ja muiden tietojen toimittaminen

Jotta asianomaisten osapuolten huomautukset voitaisiin ottaa tutkimuksessa huomioon, niiden on ilmoittauduttava komissiolle, esitettävä näkökantansa, palautettava kyselylomakkeet ja toimitettava mahdolliset muut tiedot 40 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta. On syytä huomata, että useimpien perusasetuksessa säädettyjen menettelyjä koskevien oikeuksien käyttö edellyttää osapuolen ilmoittautumista edellä mainitussa määräajassa.

Otokseen valittujen yritysten on palautettava kyselylomake 6 b) iii) kohdassa asetetussa määräajassa.

iii)   Osapuolten kuuleminen

Asianomaiset osapuolet voivat myös esittää komissiolle kuulemispyynnön samassa 40 päivän määräajassa.

b)   Otantaa koskeva erityinen määräaika

i)

Edellä 5.1 a) i), ii) ja iii) kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, koska komissio aikoo kuulla otoksen lopullisesta valinnasta niitä asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittaneet haluavansa kuulua otokseen, 21 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

ii)

Kaikki muut otoksen valinnan kannalta merkittävät, 5.1 a) iv kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle 21 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

iii)

Otoksiin valittujen osapuolten on palautettava kyselyvastaukset komissiolle 37 päivän kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu valinnasta.

c)   Erityinen määräaika markkinatalousmaan valitsemiselle

Asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia siitä, onko Brasilia, jota tämän ilmoituksen 5.1 d) kohdassa ehdotetaan markkinatalousmaaksi normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan kansantasavallan osalta, sopiva valinta tähän tarkoitukseen. Nämä huomautukset on toimitettava komissiolle kymmenen päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

d)   Erityinen määräaika markkinatalousasemaa ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen esittämiselle

Tämän ilmoituksen 5.1 e) kohdassa tarkoitetut asianmukaisesti perustellut markkinatalousasemaa koskevat pyynnöt ja/tai perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaiset yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt on toimitettava komissiolle 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7.   Kirjalliset huomautukset, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto

Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä kirjallisina (ei sähköisessä muodossa, ellei toisin ilmoiteta), ja niissä on oltava asianomaisen osapuolen nimi, osoite, sähköpostiosoite sekä puhelin- ja faksinumero. Kaikki asianomaisten osapuolten luottamuksellisina toimittamat kirjalliset huomautukset, mukaan luettuina tässä ilmoituksessa pyydetyt tiedot, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto, on varustettava merkinnällä ”Limited” (4), ja niihin on liitettävä perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei-luottamuksellinen toisinto, joka varustetaan merkinnällä ”or inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltavaksi).

Komission yhteystiedot:

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate B

Office: J-79 5/16

B-1049 Brussels

Faksi (32-2) 295 65 05

8.   Yhteistyöstä kieltäytyminen

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla kyseisen osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

9.   Tutkimuksen aikataulu

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti 15 kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Väliaikaiset toimenpiteet voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  Yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrittämistä voivat perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti pyytää otokseen kuulumattomat yritykset. Lisäksi perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetään muiden kuin markkinatalousmaiden tai siirtymätalouksien yritysten mahdollisuudesta pyytää yksilöllistä kohtelua ja 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa niiden mahdollisuudesta hakea markkinatalousasemaa. On huomattava, että yksilöllisen kohtelun pyytäminen edellyttää hakemuksen tekemistä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja markkinatalousaseman pyytäminen hakemuksen tekemistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(3)  Etuyhteydessä olevan yrityksen käsitettä selvitetään tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 143 artiklassa (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(4)  Tämä tarkoittaa, että asiakirja on tarkoitettu ainoastaan sisäiseen käyttöön. Se on suojattu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan nojalla (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43). Se on perusasetuksen 19 artiklassa ja vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklassa tarkoitettu luottamuksellinen asiakirja.

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/7

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen

Tapaukset, joita komissio ei vastusta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 314/03)

Päätöksen tekopäivä

25.1.2006

Tuen numero

N 305/05

Jäsenvaltio

Puola

Nimike

Zobowiązania operatorów sieci telefonicznych

Oikeusperusta

Ustawa z dnia 23 listopada 2002 r. o restrukturyzacji zobowiązań koncesyjnych operatorów stacjonarnych sieci telefonicznych

Toimenpidetyyppi

Tukiohjelma

Tuen intensiteetti

Toimenpide ei ole tukea

Kesto

28. joulukuuta 2002 — 31. joulukuuta 2004

Toimiala

Posti- ja teleliikenne

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Minister ds. Łączności

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

22.3.2006

Tuen numero

N 638/05

Jäsenvaltio

Ranska

Alue

Corse

Nimike

Aide à la création de la chaîne corse Via Stella

Oikeusperusta

Convention d'objectifs et de moyens de la chaîne Via Stella entre l'Etat français, la Collectivité Territoriale de Corse et France 3

Toimenpidetyyppi

Yksittäinen tuki

Tarkoitus

Alakohtainen kehitys

Tuen muoto

Avustus

Talousarvio

Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 6,2 milj. EUR

Kesto

31. joulukuuta 2008

Toimiala

Tiedonvälitys

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Collectivité Territoriale de Corse

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/8

Komission tiedonanto neuvoston direktiivi täytäntöönpanoksi 1999/5/EY

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja numerot

(2006/C 314/04)

Eurooppalainen Standardointijärjestö (1)

Standardin nimi ja numero

(Viiteasiakirja)

Korvattavan standardin numero

Päivä jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa

Huomautus 1

Artikla 1999/5/EY

CENELEC

EN 41003:1998

Televerkkon liitettävien laitteiden erityiset sähköturvallisuusvaatimukset

EN 41003:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2002)

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 50360:2001

Tuotestandardi matkapuhelimien vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta perusrajoituksiin koskien inmisen altistumista sähkömagneettisille kentille (300 MHz — 3 GHz)

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta

CENELEC

EN 50364:2001

Ihmisen altistumisen rajoittaminen taajuusalueella 0Hz — 10 GHz toimivien laitteiden aiheuttamille sähkömagneettisille kentille. Elektroninen tuoteseuranta (EAS), radiotaajuinen tunnistaminen ja vastaavat sovellutukset

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 50371:2002

Yleisstandardi pienitehoisten elektroniikka- ja sähkölaitteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta perusrajoituksiin koskien ihmisen altistumista sähkömagneettisille kentille (10 MHz — 300 GHz) — Yleisö

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 50385:2002

Tuotestandardi radiotukiasemien ja langattomien tietoliikennejärjestelmien kiinteiden asemien vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta perusrajoituksiin tai viitearvoihin liittyen ihmisten altistumiseen radiotaajuisille sähkömagneettisille kentille (110 MHz — 40 GHz) — Väestö

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta

CENELEC

EN 50401:2006

Langattomissa tietoliikenneverkoissa käytettäväksi tarkoitetun kiinteästi asennetun radiolähetyslaitteiston (110 MHz — 40 GHz) tuotestandardi sen osoittamiseksi, että väestön altistuminen radiotaajuisille sähkömagneettisille kentille ei ylitä perusrajoituksia tai viitearvoja, kun laitteisto on otettu käyttöön

 

 

3.1.a artikla

CENELEC

EN 55022:1994

Tietotekniikan laitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:1993)

EN 55022:1987

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A1:1995 standardiin EN 55022:1994

(CISPR 22:1993/A1:1995)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

 

Muutos A2:1997 standardiin EN 55022:1994

(CISPR 22:1993/A2:1996 (Muutettu))

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

 

CENELEC

EN 55022:1998

Tietotekniikan laitteet-Radiohäiriöt-Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:1997 (Muutettu))

EN 55022:1994

ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.8.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A1:2000 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A1:2000)

Huomautus 3

1.10.2009

 

Muutos A2:2003 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A2:2002)

Huomautus 3

1.10.2009

 

CENELEC

EN 55022:2006

Tietotekniikan laitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:2005 (Muutettu))

EN 55022:1998

ja sen muutokset

1.10.2009

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 55024:1998

Tietotekniikan laitteet-Häiriönsieto-Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 24:1997 (Muutettu))

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2001)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A1:2001 standardiin EN 55024:1998

(CISPR 24:1997/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2004)

 

Muutos A2:2003 standardiin EN 55024:1998

(CISPR 24:1997/A2:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2005)

 

CENELEC

EN 60065:1998

Audio-, video- ja vastaavat eletroniikkalaitteet — Turvallisuusvaatimukset

(IEC 60065:1998 (Muutettu))

EN 60065:1993

+A11:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2002)

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60065:2002

Audio, video ja vastaavat elektroniset laitteet. Turvallisuusvaatimukset

(IEC 60065:2001 (Muutettu))

EN 60065:1998

Huomautus 2.1

1.3.2007

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60215:1989

Radiolähetyslaitteiden turvallisuus

(IEC 60215:1987)

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

Muutos A1:1992 standardiin EN 60215:1989

(IEC 60215:1987/A1:1990)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.6.1993)

 

Muutos A2:1994 standardiin EN 60215:1989

(IEC 60215:1987/A2:1993)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(15.7.1995)

 

CENELEC

EN 60825-1:1994

Laserlaitteiden turvallisuus — Osa 1: Laiteluokitus, vaatimukset ja käyttäjän opas

(IEC 60825-1:1993)

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

Muutos A11:1996 standardiin EN 60825-1:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.1997)

 

Muutos A1:2002 standardiin EN 60825-1:1994

(IEC 60825-1:1993/A1:1997)

EN 60825-1:1994/A11:1996

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

 

Muutos A2:2001 standardiin EN 60825-1:1994

(IEC 60825-1:1993/A2:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2005)

 

CENELEC

EN 60825-2:2000

Laserlaitteiden turvallisuus — Osa 2: Optisten tietoliikennejärjestelmien turvallisuus

(IEC 60825-2:2000)

EN 60825-2:1994

+A1:1998

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2003)

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60825-2:2004

Lasertuotteiden turvallisuus — Osa 2: Valokuituviestijärjestelmien turvallisuus

(IEC 60825-2:2004)

EN 60825-2:2000

Huomautus 2.1

1.9.2007

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60825-4:1997

Laserlaitteiden säteilyturvallisuus — Osa 4: Lasersuojat

(IEC 60825-4:1997)

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

Muutos A1:2002 standardiin EN 60825-4:1997

(IEC 60825-4:1997/A1:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

 

Muutos A2:2003 standardiin EN 60825-4:1997

(IEC 60825-4:1997/A2:2003)

Huomautus 3

1.10.2006

 

CENELEC

EN 60825-12:2004

Lasertuotteiden turvallisuus — Osa 12: Tiedonsiirtoon käytettyjen vapaan tilan optisten viestintäjärjestelmien turvallisuus

(IEC 60825-12:2004)

EI OLE

 

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60950:2000

Tietotekniikan laitteiden turvallisuus

(IEC 60950:1999 (Muutettu))

EN 60950:1992

+A1:1993

+A2:1993

+A3:1995

+A4:1997

+A11:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2005)

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

CENELEC

EN 60950-1:2001

Tietotekniikan laitteet — Turvallisuus — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 60950-1:2001 (Muutettu))

EN 60950:2000

Huomautus 2.1

1.7.2006

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

Muutos A11:2004 standardiin EN 60950-1:2001

Huomautus 3

 

 

CENELEC

EN 61000-3-2:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-2 — Raja-arvot — Harmooniset virrat (laitteet, joiden ottovirta on enintään 16 A/vaihe)

(IEC 61000-3-2:2000 (Muutettu))

EN 61000-3-2:1995

+A1:1998

+A2:1998

+A14:2000

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A2:2005 standardiin EN 61000-3-2:2000

(IEC 61000-3-2:2000/A1:2001+ A2:2004)

Huomautus 3

1.1.2008

 

CENELEC

EN 61000-3-3:1995

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-3: Raja-arvot — Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut ja välkyntä — Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 16 A vaihe ja joiden liittämiselle ei ole erityisehtoja

(IEC 61000-3-3:1994)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A1:2001 standardiin EN 61000-3-3:1995

(IEC 61000-3-3:1994/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2004)

 

CENELEC

EN 61000-3-11:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-11: Raja-arvot — Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut, huojunta ja välkyntä — Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 75 A ja joiden liittämiselle on erityisiä ehtoja

(IEC 61000-3-11:2000)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2003)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 61000-3-12:2005

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-12: Yleiseen pienjänniteverkkoon liitettävien laitteiden, joiden ottovirta vaihetta kohti on suurempi kuin 16 A ja pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 A, tuottamien harmoonisten virtojen raja-arvot

(IEC 61000-3-12:2004)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.2.2008

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 61000-6-1:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-1: Yleiset standardit — Häiriönsieto kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöissä

(IEC 61000-6-1:1997 (Muutettu))

EN 50082-1:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 61000-6-2:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-2: Yleiset standardit — Häiriönsieto teollissuusympäristöissä

(IEC 61000-6-2:1999 (Muutettu))

EN 61000-6-2:1999

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 61000-6-2:2005

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-2: Yleiset standardit — Häiriönsieto teollisuusympäristöissä

(IEC 61000-6-2:2005)

EN 61000-6-2:2001

Huomautus 2.1

1.6.2008

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

CENELEC

EN 61000-6-3:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-3: Yleiset standardit — Häiriönpäästöt kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöissä

(CISPR/IEC 61000-6-3:1996 (Muutettu))

EN 50081-1:1992

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

Muutos A11:2004 standardiin EN 61000-6-3:2001

Huomautus 3

1.7.2007

 

CENELEC

EN 61000-6-4:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-4: Yleiset standardit — Häiriönpäästöt teollisuusympäristöissä

(IEC 61000-6-4:1997 (Muutettu))

EN 50081-2:1993

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta (& 4 artikla, 89/336/ETY)

ETSI

EN 300 065-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Kapeakaistaiset suoraan tulostavat lennätinlaitteet sään ja merenkulun tietojen vastaanottoon (NAVTEX); Osa 2: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 065-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Kapeakaistaiset suoraan tulostavat lennätinlaitteet sään ja merenkulun tietojen vastaanottoon (NAVTEX); Osa 3: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.3e olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 086-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät; Integraali- tai ulkoisella RF-liittimellä varustetut radiolaitteet pääasiassa analogiseen puheensiirtoon; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi EN, joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

ETS 300086/A2 (02-1997)

Voimassaolo lakkaa

(31.8.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 113-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvä maaradioliikenne; Antenniliittimellä varustetut datasiirtoon (ja/tai puheensiirtoon) tarkoitetut vakioverhokäyrämodulaatiota tai ei-vakioverhokäyrämodulaatiota käyttävät radiolaitteet; Osa 2: Harmonisoitu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

EN 300113-2 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.12.2003)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 113-2 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvä maaradioliikenne; Antenniliittimellä varustetut datasiirtoon (ja/tai puheensiirtoon) tarkoitetut vakioverhokäyrämodulaatiota tai ei-vakioverhokäyrämodulaatiota käyttävät radiolaitteet; Osa 2: Harmonisoitu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

EN 300113-2 V1.2.1

28.2.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 135-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Vaihemoduloidut CEPT PR-27 radiopuhelimet; Osa 2: Harmonisoitu EN kattaa R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

ETS 300135/A1:1997

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 152-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Merenkulun hätäradiomajakat (EPIRB), jotka toimivat taajuudella 121,5 MHz tai taajuuksilla 121,5 ja 243 MHz vain kohtiajotarkoituksiin; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 152-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Merenkulun hätäradiomajakat (EPIRB), jotka toimivat taajuudella 121,5 MHz tai taajuuksilla 121,5 ja 243 MHz vain kohtiajotarkoituksiin; Osa 3: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.3e olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 162-2 V1.1.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän meriradioliikenteen VHF — taajuuksilla toimivat radiolähettimet ja vastaanottimet; Osa 2: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 162-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän meriradioliikenteen VHF — taajuuksilla toimivat radiolähettimet ja vastaanottimet; Osa 3: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.3e olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 219-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiotaajuusasiat (ERM); Siirtyvä maaradioliikenne; Selektiivikutsun lähetykseen välittämiseen tarkoitetut radiolaittteet; Osa 2: Harmonisoitu standardi (EN), joka sisältää R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 220-2 V2.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman radiolaitteet (SRD); Taajuusalueella 9kHz — 1000 MHz toimivat radiolaitteet, joiden teho on enintään 500 mW; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 oleelliset vaatimukset

EN 300220-3V.1.1.1

31.12.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 220-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman radiolaitteet (SRD); Taajuusalueella 9kHz — 1000 MHz toimivat radiolaitteet, joiden teho on enintään 500 mW; Osa 3: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 oleelliset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 224-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Paikalliset kaukohakujärjestelmät; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi EN, joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 296-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät (RP02); Integraaliantennilla varustetut radiolaitteet pääasiassa analogiseen puheensiirtoon; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi EN, joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 328 V1.6.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Laajakaistasiirtojärjestelmät; datansiirtolaitteet, jotka toimivat 2,4 GHz ISM -kaistalla ja käyttävät hajaspektrimodulaatiotekniikkaa; Harmonisoitu EN kattaa R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

EN 300328 V1.5.1

Voimassaolo lakkaa

(31.8.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 328 V1.7.1

Elektromagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Laajakaistasiirtojärjestelmät; datasiirtolaitteet, jotka toimivat 2,4 GHz ISM-kaistalla ja käyttävät laajakaistamodulaatiotekniikkaa; Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

EN 300328 V1.6.1

31.7.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 330-2 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Pienteholaitteet (SRD); 9kHz:n ja 25 MHz:n välisellä taajuusalueella toimivat radiolaitteet ja induktiiviset kehäantenni järjestelmät taajuusalueella 9kHz ja 30 MHz; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

EN 300330-2 V1.1.1

31.12.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 341-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät (RP02); Selektiivikutsun lähettämiseen tarkoitetut intergaaliantennilla varustetut radiolaitteet; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 373-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); MF ja HF -taajuuksilla toimivat siirtyvän meriradioliikenteen lähettimet ja vastaanottimet; Osa 2: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 373-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); MF ja HF -taajuuksilla toimivat siirtyvän meriradioliikenteen lähettimet ja vastaanottimet; Osa 3: Harmonisoitu EN, joka kattaa R&TTE — direktiivin artiklan 3.3(e) olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 390-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät; datansiirtoon (ja puheensiirtoon) tarkoitetut integraaliantennia käyttävät radiolaitteet; Osa 2: Harmonisoitu EN kattaa R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

ETS 300390/A1:1997

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 422-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Taajuusalueella 25 MHz... 3 GHz toimivat langattomat mikrofonit; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 433-2 V1.1.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät; Kaksisivukaistaisesti (DSB) ja/tai yksisivukaistaisesti (SSB) amplitudimoduloidut LA -radiopuhelinlaitteet (CB); Osa 2: Harmonisoitu EN kattaa R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

EN 300433-2 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 440-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Pienteholaitteet; Taajuusalueella 1 GHz — 40 GHz käytettävät radiolaitteet; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 440-2 V1.1.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Pienteholaitteet; Taajuusalueella 1 GHz — 40 GHz käytettävät radiolaitteet; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

EN 300440-2 V1.1.1

30.6.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300454-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Laajakaistaiset audiolinkit; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 471-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät; määrittely 300 113 mukaisten radiolaitteiden yhteiskäyttökanavien varausprotokollalle ja kanavakäytölle; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi EN, joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 674-2-1 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Tiekuljetus- ja liikennetelematiikka (RTTT); Erikoistuneet lyhyen kantaman tiedonsiirtolaitteet (500 kbit/s/250 kbit/s), jotka toimivat teollisuuden, tieteen ja lääketieteen käyttöön tarkoitetulla 5,8 GHz:n taajuuskaistalla; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi (EN); Aliosa 1: Tienvarsilaitteille asetettavat vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 674-2-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Tiekuljetus- ja liikennetelematiikka (RTTT); Erikoistuneet lyhyen kantaman tiedonsiirtolaitteet (500 kbit/s/250 kbit/s), jotka toimivat teollisuuden, tieteen ja lääketieteen käyttöön tarkoitetulla 5,8 GHz:n taajuuskaistalla; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi (EN); Aliosa 2: Ajoneuvoihin asennettaville päätelaitteille asetettavat vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 698-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän meriradioliikenteen VHF -taajuusalueella toimivat sisävesialueiden radiolähettimet ja -vastaanottimet; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 698-3 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän meriradioliikenteen VHF -taajuusalueella toimivat sisävesialueiden radiolähettimet ja -vastaanottimet; Osa 3: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.3e olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 718-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lumivyöryn uhrien paikannuslaitteet; lähetin- ja vastaanotinjärjestelmät; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 718-3 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lumivyöryn uhrien paikannuslaitteet; lähetin- ja vastaanotinjärjestelmät; Osa 3: R&TTE direktiivin artiklan 3.3e mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

EN 300718-3 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 300 720-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Alusten sisäisen liikenteen UHF -järjestelmät ja laitteet; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 300 761-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Pienteholaitteet (SRD); Tekniset ominaisuudet ja testausmenetelmät rautateiden automaattiseen vaununtunnistukseen (AVI), jotka toimivat 2.45 GHz:n alueella; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi EN, joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 025-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yleisen liikenteen meri-VHF -radiopuhelimet ja D-luokan digitaalisen selektiivikutsun (DSC) lisälaitteet; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

EN 301025-2 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 025-3 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yleisen liikenteen meri-VHF -radiopuhelimet ja D-luokan digitaalisen selektiivikutsun (DSC) lisälaitteet; Osa 3: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.3e olennaisten vaatimusten mukaisesti

EN 301025-3 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2006)

3 artiklan 3 kohta

ETSI

EN 301 091-2V.1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Tiekuljetus ja liikenne telematikka (RTTT); 76 — 77 GHz:n taajuusalueilla toimivat tutkalaitteet; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 166-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät (RP02); Antenniliitintä käyttävät analogiseen ja/tai digitaaliseen tiedonsiirtoon (data ja/tai puhe) tarkoitetut radiolaitteet, jotka toimivat kapeakaistaisilla kanavilla; Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen yhdenmukaistettu standardi EN

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 178-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän meriradioliikenteen VHF -taajuuksilla toimivat käsiradiopuhelimet (ei GMDSS -tarkoituksiin); Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten mukaisesti

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 357-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Langattomat audiolaitteet taajuusalueella 25 MHz — 2000 MHz; kuluttajakäyttöön tarkoitetut radiomikrofonit ja korvamonitorit, jotka toimivat CEPT:n harmonisoimalla taajuuskaistalla 863-865 MHz; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten toteuttamiseksi

EN 301357 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2003)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 357-2 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Langattomat audiolaitteet taajuusalueella 25 MHz — 2000 MHz; kuluttajakäyttöön tarkoitetut radiomikrofonit ja korvamonitorit, jotka toimivat CEPT:n harmonisoimalla taajuuskaistalla 863-865 MHz; Osa 2: Harmonisoitu EN R&TTE — direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten toteuttamiseksi

EN 301357-2 V1.2.1

30.4.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 360 V1.1.3

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi EN taajuusalueella 27.5 — 29.5 geostationäärisellä radalla olevia satelliitteja kohti lähettäville satelliittien käyttäjäpäätelaitteille (SUT), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 360 V1.2.1

Satelliittimaa asemat ja järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset taajuusalueella 27,5 29,5 GHz toimiville geostationäärisellä radalla olevia satelliitteja kohti lähettäville interaktiivisille satelliittipäätelaitteille (SIT) ja satelliittien käyttäjäpäätelaitteille (SUT)

EN 301360 V1.1.3

30.11.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 406 V1.5.1

Langaton tietoliikennejärjestelmä (DECT); Yhdenmukaistettu standardi EN langattomalle tietoliikennejärjestelmälle (DECT), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset Yleinen radio

EN 301406 V1.4.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2005)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 419-1 V4.0.1

Digitaalinen solukkoteleviestintäjärjestelmä (vaihe 2); Liitäntävaatimukset GSM-matkaviestinjärjestelmälle; Osa 1: Liikkuvat asemat GSM 900 ja DCS 1800 -kaistoilla; Yleiset pääteliitäntävaatimukset (GSM 13.01 versio 4.0.1) (soveltuvat osat: 12.1.1, 12.1.2, 12.2.1, 12.2.2, 13.1, 13.2, 13.3-1, 13.4, 14.1.1.2, 14.1.2.2, 14.3, 14.4.1, 14.5.1, 14.6.1, 14.7.1, 19.1, 19.2, 19.3, 20.1, 20.2, 20.3, 20.4, 20.5, 20.6, 20.7, 20.8, 20.9, 20.10, 20.11, 20.12, 20.13, 20.15, 20.16, 20.20.1, 20.20.2, 21.1, 21.2, 21.3.1, 21.3.2, 21.4, 22.1, 25.2.1.1.4, 25.2.1.2.3, 25.2.1.2.4, 25.2.3, 26.2.1.1, 26.2.1.2, 26.2.1.3, 26.2.2, 26.6.1.1, 26.6.1.2, 26.6.13.10, 26.6.13.3, 26.6.13.5, 26.6.13.6, 26.6.13.8, 26.6.13.9, 26.7.4.6, 26.7.5.7.1, 26.8.1.2.6.6, 26.8.1.3.5.2, 26.8.2.1, 26.8.2.2, 26.8.2.3, 26.8.3, 26.9.2, 26.9.3, 26.9.4, 26.9.5, 26.10.2.2, 26.10.2.3, 26.10.2.4.1, 26.10.2.4.2, 26.11.2.1, 26.12.1, 26.12.2.1, 26.12.3, 26.12.4, 27.6, 27.7, 31.6.1.1, 34.2.1, 34.2.2, 34.2.3)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 419-2 V5.1.1

Digitaalinen solukkoteleviestintäjärjestelmä (vaihe 2+); Liitäntävaatimukset GSM-matkaviestinjärjestelmälle; Suurinopeuksinen piirikytkentädata (HSCSD) moniaikaväliset liikkuvat asemat; Yleiset pääteliitäntävaatimukset (GSM 13.34 versio 5.0.3)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 419-3 V5.0.2

Digitaalinen solukkoteleviestintäjärjestelmä (vaihe 2+); Liitäntävaatimukset GSM-matkaviestinjärjestelmälle; Edistyneet puhelupalvelutominaisuudet (ASCI); Liikkuvat asemat; Yleiset pääteliitäntävaatimukset (GSM 13.68 versio 5.0.2 julkaisu 1996) (soveltuvat osat: 26.14.5.2, 26.14.7.3, 26.14.8.1)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 419-7 V5.0.2

Digitaalinen solukkoteleviestintäjärjestelmä (vaihe 2+); Liitäntävaatimukset GSM-matkaviestinjärjestelmälle; Rautateiden kaista (R-GSM); Liikkuvat asemat; Yleiset pääteliitäntävaatimukset (GSM 13.67 versio 5.0.2 julkaisu 1996) (soveltuvat osat: 12.3.1, 12.3.2, 12.4.1, 12.4.2, 13.9, 14.7.3, 20.21.1, 20.21.2, 20.21.3, 20.21.4, 20.21.5, 20.21.6, 20.21.7, 20.21.8, 20.21.9, 20.21.10, 20.21.11, 20.21.12, 20.21.13, 20.21.15, 20.21.16, 20.21.18, 26.10.2.2, 26.10.2.3, 26.10.2.4.1, 26.10.2.4.2)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 423 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukainen, yhdenmukaistettu standardi TFTS-laitteille

TBR 23: 1998

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 426 V1.2.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueella 1,5/1,6 GHz hitaalla tiedonsiirtonopeudella toimivat siirtyvän satelliittimaaradioliikenteen maa-asemat (LMES)

EN 301426 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 427 V1.2.1

Satelliitimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset Taajuusalueen 11/12/14 GHz hitaalla tiedonsiirtonopeudella toimivat satelliittimaa-asemat (LMES)

EN 301427 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.8.2003)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 428 V1.2.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueella 11/12/14 GHz toimivien, lähetykseen, lähetykseen/vastaanottoon tai vain vastaanottoon tarkoitettujen satelliittimaa-asemien VSAT-päätelaitteet

EN 301428 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301428 V1.3.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset taajuusalueilla 11/12/14 GHz toimiville lähetykseen, vastaanottoon tai lähetykseen ja vastaanottoon tarkoitetuille VSAT-maa-asemille

EN 301428 V1.2.1

30.6.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 430 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueilla 11-12/13-14 GHz toimivat, ohjelmien keruuseen tarkoitetut siirrettävät satelliittimaa-asemat (SNG TES)

TBR 30: 1998

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 441 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Siirtyvän satelliittiliikenteen taajuusalueella 1,6/2,4 GHz toimivien henkilökohtaisten satelliittiviestinjärjestelmien (S-PCN) liikkuvat maa-asemat (MES) mukaan lukien käsipäätelaitteet

TBR 41: 1998

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 442 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Siirtyvän satelliittiliikenteen taajuusalueella 2,0 GHz toimivien satelliittiviestinjärjestelmien (S-PCN) liikkuvat maa-asemat (MES) mukaan lukien käsipäätelaitteet

TBR 42: 1998

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 443 V1.2.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueella 4 GHz ja 6 GHz toimivat, lähetykseen/vastaanottoon tai vastaanottoon tarkoitetut VSAT -maa-asemat

EN 301443 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 443 V1.3.1

Satelliittimaa asemat ja järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset taajuusalueilla 4 GHz ja 6 GHz toimiville lähetykseen, vastaanottoon tai lähetykseen ja vastaanottoon tarkoitetuille VSAT maa asemille

EN 301443 V1.2.1

30.11.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 444 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja –järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueella 1,5 GHz ja 1,6 GHz toimivat, puheeseen ja datasiirtoon käytettävät siirtyvän satelliittimaaradioliikenteen maa-asemat (LMES)

TBR 44: 1998

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2001)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 449 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset CDMA-hajaspektritekniikkaa käyttäville 450 MHz:n taajuuskaistalla toimiville tukiasemille (CDMA 450) ja 410, 450 ja 870 MHz:n PAMR- taajuuskaistoilla toimiville tukiasemille (CDMA-PAMR)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 459 V1.2.1

Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3:2 mukaiset olennaiset vaatimukset Taajuusalueilla 29,5-30,0 GHz, geostationäärisellä radalla olevia satelliitteja kohti lähettävät interaktiiviset satelliittipäätelaitteet (SIT) ja satelliitin käyttäjäpäätelaitteet (SUT)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 459 V1.3.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset. Taajuusalueilla 29,5 — 30,0 GHz toimivat, geostationäärisellä radalla olevia satelliitteja kohti lähettävät interaktiiviset satelliittipäätelaitteet (SIT) ja satelliitin käyttäjäpäätelaitteet (SUT)

EN 301459V.1.2.1

31.12.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 489-01 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 1: Yleiset tekniset vaatimukset

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-01 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 1. Yleiset tekniset vaatimukset

EN 301489-01 V1.2.1

31.8.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-01 V1.4.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 1. Yleiset tekniset vaatimukset

EN 301489-01 V1.2.1 & V1.3.1

31.8.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-01 V1.5.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 1. Yleiset tekniset vaatimukset

EN 301489-01 V1.4.1

11.8.2008

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-01 V1.6.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 1. Yleiset tekniset vaatimukset

EN 301489-01 V1.5.1

30.11.2008

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-02 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 2: Erityisvaatimukset henkilöhakulaitteille

EN 301489-02 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-03 V1.4.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 3: Erityisvaatimukset pienteholaitteille (SRD), 9kHz ja 40 GHz taajuusalueella

EN 301489-03 V1.3.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-04 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 4: Erityisvaatimukset kiinteille radiolinkeille ja niiden lisälaitteille

EN 301489-04 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-05 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 5: Erityisvaatimukset PMR — radiolaitteille (puhe ja data) ja niiden lisälaitteille

EN 301489-05 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-06 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 6: Erityisvaatimukset DECT puhelimille

EN 301489-06 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-07 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 7: Erityisvaatimukset GSM — ja — DCS päätelaitteille ja niiden lisälaitteille

EN 301489-07 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-07 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 7: Erityisehdot GSM- ja DCS-päätelaitteille ja niiden apulaitteille

EN 301489-07 V1.2.1

31.1.2009

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-08 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja — järjestelmille; Osa 8: Erityisehdot GSM maa-asemille

EN 301489-08 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-09 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); sähkömagneettinen yhteensopivuustandardi (EMC) radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 9: Erityisvaatimukset langattomille mikrofoneille ja vastaaville RF-audiolinkkilaitteille, johdottomille äänentarkkailulaitteille ja korvamonitoreille

EN 301489-09 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-10 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja — järjestelmille; Osa 10: Erityisehdot ensimmäisen (CT1 ja CT1+) ja toisen sukupolven johdottomille puhelinlaitteille (CT2)

EN 301489-10 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-11 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 11: Erityisehdot maanpäällisen ääniyleisradiotoiminnan lähettimille

EN 301489-11 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-11 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 11: Erityisehdot maapäällisen ääniyleisradiotoiminnan lähettimille

EN 301489-11 V1.2.1

30.11.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-12 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 12: Erityisehdot pienikokoisille interaktiivisille satelliittimaa-asemille (VSAT), jotka toimivat taajuusvälillä 4 GHz — 30 GHz kiinteässä satelliittiliikenteessä (FSS)

EN 301489-12 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.7.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-13 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 13: Erityisvaatimukset PR-27 — radiopuhelimelle (puhe- ja datansiirto) ja sen lisälaitteille

EN 301489-13 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-14 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 14: Erityisehdot maanpäällisen televisiotoiminnan analogisille ja digitaalisille lähettimille

EN 301489-14 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.7.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-15 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa15: Erityisvaatimukset kaupallisesti saatavilla oleville radioamatöörilaitteille

EN 301489-15 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-16 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 16: Erityisvaatimukset analogisen solukkoradiopuhelinverkon päätelaitteille

EN 301489-16 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-17 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Radiolaitteiden ja palveluiden sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC); Osa 17: 2,4 GHz:n laajakaistasiirtolaitejärjestelmien ja 5 GHz:n erittäin suorituskykyisten radiopaikallisverkkolaitteiden (RLAN) erityisehdot

EN 301489-17 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-18 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja — järjestelmille; Osa 18: Erityisehdot maanpäällisen digitaalisen trunking-verkon radiolaitteille (TETRA)

EN 301489-18 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-19 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 19: Erityisvaatimukset siirtyville vain vastaanottoon tarkoitetuille ROMES — maa-asemille, jotka toimivat 1,5 GHz:n alueella ja

EN 301489-19 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-20 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 20: Erityisvaatimukset siirtyville maa-asemille (MES), joita käytetään MSS — satelliittijärjestelmissä

EN 301489-20 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-22 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 22: Erityisehdot siirtyville ja kiinteille maa-asemien VHF-laitteille

EN 301489-22 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-22 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 22: Erityisehdot siirtyville ja kiinteille maa-asemien VHF-laitteille

EN 301489-22 V1.2.1

28.2.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-23 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 23: Erityisehdot IMT-2000 CDMA suorasekvenssihajaspektriterkniikkaa käyttäville (UTRA) ajoneuvoon asennettaviksi ja kannettaviksi tarkoitetuille päätelaitteille (UE)

EN 301489-23 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-24 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 24:Erityisehdot IMT-2000 CDMA suorasekvenssihajaspektriterkniikkaa käyttäville (UTRA) ajoneuvoon asennettaviksi ja kannettaviksi tarkoitetuille päätelaitteille (UE)

EN 301489-24 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.11.2005)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-24 V1.3.1 (10-2005)

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 24: Erityisehdot IMT-2000 CDMA-suorasekvenssihajaspektritekniikkaa käyttäville (UTRA) ajoneuvoon asennettaviksi ja kannettaviksi tarkoitetuille päätelaitteille (UE) ja niiden apulaitteille

EN 301489-24 V1.2.1

31.1.2009

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-25 V2.0.0

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 25:Erityisehdot IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa käyttäville matkaviestimille ja apulaitteille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-25 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 25:Erityisehdot IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa käyttäville matkaviestimille ja apulaitteille

EN 301489-25 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.7.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-25 V2.3.2 (7-2005)

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja –järjestelmille; Osa 25: Erityisehdot CDMA 1x -hajaspektritekniikkaa käyttäville matkaviestimille ja apulaitteille

EN 301489-25 V2.2.1

30.4.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-26 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 26:Erityisehdot IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa käyttäville tukiasemille ja apulaitteille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-26 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) standardi radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 26:Erityisehdot IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa käyttäville tukiasemille ja apulaitteille

EN 301489-26 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.7.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-26 V2.3.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja järjestelmille; Osa 26:: Erityisehdot CDMA 1x hajaspektritekniikkaa käyttäville tukiasemille, toistimille ja niiden oheislaitteille

EN 301489-26 V2.2.1

30.4.2007

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-27 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja –järjestelmille; Osa 27: Erityisehdot erittäin pienitehoisille aktiivisille lääketieteellisille istutteille (ULP-AMI) ja niiden oheislaitteille (ULP-AMI-P)

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-28 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja –järjestelmille; Osa 28: Erityisehdot langattomille digitaalisille videolinkeille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-31 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 31: Erityisehdot 9 — 315kHz:n taajuusalueella toimiville radiolaitteille, jotka on tarkoitettu käytettäviksi erittäin pienitehoisiin aktiivisiin lääketieteellisiin istutteisiin (ULP-AMI) ja niiden oheislaitteisiin (ULP-AMI-P)

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 489-32 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 32: Erityisehdot maa- ja pintatutkasovelluksille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 502 V8.1.2

GSM -järjestelmän yhdenmukaistettu standardi EN; R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 oleelliset vaatimukset tukiasemille ja toistimille (GSM 13.21 version 8.0.1 Release 1999)

EN 301502 V7.0.1

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 511 V9.0.2

Maailman laajuinen systeemi matkapuhelin viestintään (GSM); Tärkeät vaatimuksen artiklan 3.2 R&TTE direktiivin mukaan GSM 900 ja DCS 1800 taajuisten matkapuhelinten harmonisoituun standardiin

EN 301511 V7.0.1

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2004)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 526 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset CDMA-hajaspektritekniikkaa käyttäville 450 MHz:n taajuuskaistalla toimiville matkaviestimille (CDMA 450) ja 410, 450 ja 870 MHz:n PAMR-taajuuskaistoilla toimiville matkaviestimille (CDMA-PAMR)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 681 V1.3.2

Satelliittimaa-asemat ja järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN) geostationäärisen satelliittijärjestelmän siirtyvän liikenteen maa-asemille (MES), mukaan lukien kannettavat maa-asemat, henkilökohtaisille satelliittiviestintäverkoille (S-PCN) 1,5/1,6 GHz:n taajuusalueilla siirtyvän liikenteen satelliittijärjestelmissä (MSS), jotka kattavat R&TTE direktiivin artikla 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

EN 301681 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 721 V1.2.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 oleellisten vaatimusten osalta siirtyville maa-asemille (MES), jotka tarjoavat matalanopeuksista dataviestintää (LBRDC), ja jotka käyttävät alle 1 GHz:n alueella toimivia LEO -satelliitteja

EN 301721 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2002)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 751 V1.2.1

Kiinteän liikenteen radiojärjestelmät; Radiolinkkilaitteet ja niiden antennit; Kiinteän liikenteen digitaalisten, kahden aseman välisten radiolinkkijärjestelmien ja niiden antennien geneerinen harmonisoitu standardi, joka kattaa direktiivin 1999/05/EY artikkelin 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

EN 301751 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2005)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 753 V1.2.1

Kiinteän liikenteen radiojärjestelmät; Monipisteradiolinkkilaitteet ja niiden antennit; Kiinteän liikenteen digitaalisten monipisteradiolinkkijärjestelmien ja niiden antennien geneerinen harmonisoitu standardi, joka kattaa direktiivin 1999/05/EY artikkelin 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

EN 301753 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(28.2.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 783-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Siirtyvän maaradioliikenteen järjestelmät; Kaupallisesti saatavavilla olevat radioamatööri laitteet; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 796 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM), Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3:2 mukaiset olennaiset vaatimukset CT1 ja CT1+ johdoton puhelin

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 797 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3:2 mukaiset olennaiset vaatimukset CT2 johdoton puhelin

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 839-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Erittäin pientehoiset radiolaiteet taajuusalueella 402 — 405 MHz aktiivisille lääketieteellisille siirrännäisille ja niiden lisälaitteille; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artikla 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 840-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiotaajuusasiat (ERM); Digitaaliset radiomikrofonit, jotka toimivat CEPT:n harmonisoimalla taajuusalueella 1785 MHz — 1800 MHz; Osa 2:Harmonisoitu standardi (EN), joka sisältää R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 843-1 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi merenkulun radiolaitteille; Osa 1: Yleiset teknilliset vaatimukset

EN 301843-1 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 843-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi merenkulun radiolaitteille; Osa 2: Erityisvaatimukset radiopuhelimille

EN 301843-2 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 843-4 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi merenkulun radiolaitteille; Osa 4: Erityisvaatimukset NAVTEX vastaanottimille

EN 301843-4 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2006)

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 843-5 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat(ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuusstandardi (EMC) merenkulun radiolaitteille ja palveluille; Osa 2: Erityisvaatimukset MF/HF-radiopuhelimien lähettimille ja vastaanottimille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 843-6 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteeensopivuusstandardi (EMC) merenkulun radiolaitteille ja -järjestelmille; Osa 6: Erityisehdot yli 3 GHz:n taajuudella toimiville alusten satelliittimaa-asemille

 

 

3 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ja 4 artikla, direktiivi 89/336/ETY)

ETSI

EN 301 893 V1.2.3

Laajakaistaiset radioliityntäverkot (BRAN); 5 GHz korkean suoritustuskyvyn RLAN; Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 893 V1.3.1

Laajakaistaiset radioliityntäverkot (BRAN); 5 GHz korkean suoritustuskyvyn RLAN; Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

EN 301893 V1.2.3

31.3.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-01 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 1: IMT-2000 yhdenmukaistettu standardi, johdanto ja yleiset vaatimukset jotka toteuttavat R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset

EN 301908-01 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-02 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 2: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 CDMA suorasekvenssihajaspektritekniikkaa (UTRA FDD) käyttäville päätelaitteille (UE)

EN 301908-02 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-03 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 3: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 CDMA suorasekvenssihajaspektritekniikkaa (UTRA FDD) käyttäville tukiasemille (BS)

EN 301908-03 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-04 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 4: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa (cdma2000) käyttäville päätelaitteille (UE)

EN 301908-04 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-05 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven solukkoverkkojen tukiasemat (BS), toistimet ja matkaviestinlaitteet (UE);Osa 5: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu EN IMT-2000 CDMA monikantoaaltotekniikkaa (cdma2000) käyttäville tukiasemille (BS) ja toistimille

EN 301908-05 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-06 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven solukkoverkkojen tukiasemat (BS), toistimet ja matkaviestinlaitteet (UE); Osa 6: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu EN IMT-2000 CDMA aikajakotekniikkaa (UTRA TDD) käyttäville matkaviestinlaitteille (UE)

EN 301908-06 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-07 V2.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 7: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 CDMA aikajakotekniikkaa (UTRA TDD) käyttäville tukiasemille (BS)

EN 301908-07 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(31.1.2006)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-07 V2.2.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven solukkoverkkojen tukiasemat (BS), toistimet ja matkaviestinlaitteet (UE); Osa 7: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu EN IMT-2000 CDMA aikajakotekniikkaa (UTRA TDD) käyttäville tukiasemille (BS)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-08 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 8: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 TDMA yhden kantoaallon aikajakotekniikkaa (UWC 136) käyttäville päätelaitteille (UE)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-09 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 9: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 TDMA yhden kantoaallon aikajakotekniikkaa (UWC 136) käyttäville tukiasemille (BS)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-10 V2.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat (BS) ja päätelaitteet (UE); Osa 10: R&TTE direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 FDMA/TDMA tekniikkaa (DECT) käyttäville radiolaitteille

EN 301908-10 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2005)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 908-11V.2.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); IMT-2000 kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmien tukiasemat, toistimet ja päätelaitteet; Osa 11: R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset toteuttava yhdenmukaistettu standardi IMT-2000 CDMA suorasekvenssihajaspektritekniikkaa (UTRA FDD) käyttäville toistimille

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 929-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Rannikkoradioasemien VHF- lähettimet ja vastaanottimet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi GMDSS-järjestelmässä ja muissa siirtyvän meriradioliikenteen sovelluksissa; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 301 997-2 V1.1.1

Siirto ja kanavointi (TM); Monipistelaitteet; Langattoman multimedia järjestelmän (MWS) käyttöön tarkoitetut radiolaitteet jotka toimivat taajusvälillä 40,5 GHz — 43,5 GHz; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 017-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Amplitudimoduloidut (AM) ääniyleisradiolähettimet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset määrittelevä harmonisoitu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 018-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Taajuusmodulaatiota käyttävät ääniyleisradiotoiminnan ULA-lähettimet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva harmonisoitu standardi (EN)

ETS 300384/A1: 1997

Voimassaolo lakkaa

(31.12.2005)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 018-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Taajuusmodulaatiota käyttävät ääniyleisradiotoiminnan ULA-lähettimet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva harmonisoitu standardi (EN)

EN 302018-2 V1.1.1

30.11.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 054-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM);Meteorologian apulaitteet (Met Aids);Taajuusalueella 400,15 MHz — 406 MHz toimivat radiosondit, joiden teho on enintään 200 mW; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 064-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Taajuusalueella 1,3 GHz — 50 GHz toimivat langattomat videolinkit (WVL); Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 066-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman laitteet; Maa- ja pintatutkasovellukset; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 077-2V.1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Digitaalisten ääniyleisradiolähetysten maanpäälliseen (T-DAB) jakeluun tarvittavat lähetinlaitteet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 186 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE -direktiivin artiklan 3.2 olennaiset vaatimukset siirtyvässä satelliittiliikenteessä käytettäville ilma-alusten maa-asemille (AES), jotka toimivat taajuusalueilla 11/12/14 GHz

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 195-2 V1.1.1 (3-2004)

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Taajuusalueella 9 — 315kHz toimivat radiolaitteet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi erittäin pienitehoisiin lääketieteellisiin istutteisiin (ULP-AMI) ja niiden lisälaitteisiin; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 208-2V.1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Radiotaajuiset etätunnistuslaitteet, jotka toimivat taajuusalueella 865 — 868 MHz ja joiden tehotaso on enintään 2W; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN) R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 olennaisten vaatimusten toteuttamiseksi

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 217-2-2 V1.1.3

Kiinteät radiojärjestelmät; Kahden pisteen välisten radiolinkkilaitteiden ja antennien ominaisuudet ja vaatimukset; Osa 2 2: Harmonisoitu Euronormi (EN), joka kattaa koordinoiduilla taajuuskaistoilla toimivien radiolinkkilaitteiden R&TTE direktiivin artiklassa 3.2 tarkoitetut olennaiset vaatimukset

EN 301751 V1.2.1

31.5.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 217-3 V1.1.3

Kiinteät radiojärjestelmät; Kahden pisteen välisten radiolinkkilaitteiden ja antennien ominaisuudet ja vaatimukset; Osa 3: Harmonisoitu Euronormi (HEN), joka kattaa koordinoimattomilla taajuuskaistoilla toimivien laitteiden R&TTE direktiivin artiklassa 3.2 tarkoitetut olennaiset vaatimukset

EN 301751 V1.2.1

31.5.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 217-4-2 V1.1.3

Kiinteät radiojärjestelmät; Kahden pisteen välisten radiolinkkilaitteiden ja antennien ominaisuudet ja vaatimukset; Osa 4-2: Harmonisoitu Euronormi (EN), joka kattaa direktiivin 1999/05/EY artikkelin 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset antenneille

EN 301751 V1.2.1

31.5.2007

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 217-4-2 V1.2.1

Kiinteät radiojärjestelmät; Kahden pisteen välisten radiolinkkilaitteiden ja antennien ominaisuudet ja vaatimukset; Osa 4-2: Harmonisoitu Euronormi (EN), joka kattaa direktiivin 1999/05/EY artikkelin 3.2 tarkoittamat olennaiset vaatimukset antenneille

EN 302217-4-2 V1.1.3

31.3.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 245-2V.1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Maailmanlaajuisen digitaalisen radion lähetysjärjestelmän (DRM) lähetinlaitteet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 288-2V.1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman laitteet; Maantiekuljetusten ja liikenteen telematiikka; 24 GHz:n taajuusalueella toimivat tutkalaitteet; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 288-2 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman laitteet; Maantiekuljetusten ja liikenteen telematiikka; 24 GHz:n taajuusalueella toimivat tutkalaitteet; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

EN 302288-2 V1.1.1

30.6.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 291-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman radiolaitteet (SRD); 13,56 MHz:n taajuudella toimivien lyhyen matkan induktiiviset datasiirtolaitteet; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 296 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Digitaalisten maanpäällisten televisiolähetysten (DVB-T) jakeluun tarvittavat lähetinlaitteet; R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 297 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Analogisten televisiolähetysten jakeluun tarvittavat lähetinlaitteet R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 326-2 V1.1.2

Radiolinkkijärjestelmät; Monisuuntaradiolinkit ja niiden antennit; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

EN 301753 V1.2.1

30.9.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 326-3 V1.1.2

Radiolinkkijärjestelmät; Monisuuntaradiolinkit ja niiden antennit; Osa 3: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset monisuuntaradiolinkkien antenneille

EN 301753 V1.2.1

30.9.2008

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 340 V1.1.1

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset laivoissa käytettäville satelliittimaa-asemille, jotka toimivat kiinteälle satelliittiliikenteelle osoitetuilla 11/12/14 GHz:n taajuusalueilla

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 372-2 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Lyhyen kantaman laitteet (SRD); Säiliöiden sisällön pinnankorkeutta mittaavat tutkat (TLPR), jotka toimivat 5, 8, 10, 25, 61 ja 77 GHz:n taajuuskaistoilla; Osa 2: R&TTE-direktiivin artiklaan 3.2 perustuva yhdenmukaistettu standardi (EN)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 426 V1.1.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset CDMA hajaspektritekniikkaa käyttäville 450 MHz:n matkaviestinverkkojen taajuuskaistalla toimiville toistimille (CDMA 450) ja 410, 450 ja 870 MHz:n PAMR taajuuskaistoilla toimiville toistimille (CDMA PAMR)

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 302 502 V1.1.1

Laajakaistaiset radioliityntäverkot (BRAN); 5,8 GHz:n taajuudella toimivat kiinteät laajakaistaiset datasiirtojärjestelmät; Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin artiklan 3.2 mukaiset olennaiset vaatimukset

 

 

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 303 035-1 V1.2.1

Harmonisoitu EN TETRA laitteille sisältäen keskeiset, R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset vaatimukset; Osa 1: Puhe ja Data (V+D)

EN 303035-1 V1.1.1

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2003)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

EN 303 035-2 V1.2.2

Harmonisoitu EN TETRA laitteille sisältäen keskeiset, R&TTE direktiivin artiklan 3.2 mukaiset vaatimukset; Osa 2: Suorakanavatoiminne (DMO)

EN 303035-2 V1.2.1

Voimassaolo lakkaa

(31.10.2004)

3 artiklan 2 kohta

ETSI

ETS 300 487/A1:1997

Satelliittimaa-asemat ja -järjestelmät (SES); Siirtyvät maa-asemat vain vastaanottoon (ROMES), jotka toimivat 1,5 GHz-kaistalla ja mahdollistavat dataviestinnän; Radiotaajuuden (RF) spesifikaatiot

 

 

3 artiklan 2 kohta

Huomautus 1:

Yleisesti päivä, jolloin vaatimustenmukaisuusolettamus päättyy, on sama kuin ristiriitaisten standardien kumoamispäivä ( ”dow” ), jonka eurooppalainen standardisointijärjestö on asettanut, mutta näiden standardien käyttäjille huomautetaan, että tietyissä erityistapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1:

Standardilla, joka on uusi (tai johon on tehty muutos), on sama soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 2.2:

Uudella standardilla on laajempi soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 2.3:

Uudella standardilla on suppeampi soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien osittain korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimustenmukaisuudesta niille tuotteille, jotka kuuluvat uuden standardin soveltamisalueeseen. Osittain korvatun standardin soveltamisalueeseen kuluville laitteille, jotka eivät kuulu uuden standardin soveltamisalueeseen, direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuuden olettamus jatkuu.

Huomautus 3:

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ja tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 4) käsitetään EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ilman tätä uutta muutosta.. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Esimerkki: Standardille EN 60215:1989, pätee seuraava:

CENELEC

EN 60215:1989

Radiolähetyslaitteiden turvallisuus

(IEC 60215:1987)

[Viite standardi on EN 60215:1989]

EI OLE

[Ei ole korvattavaa standardia]

-

3 artiklan 1 kohdan a alakohta (& 2 artikla, 73/23/ETY)

Muutos A1:1992 standardiin EN 60215:1989

(IEC 60215:1987/A1:1990)

[Viite standardi on EN 60215:1989

+A1:1992 standardiin EN 60215:1989]

Huomautus 3

[Korvattu standardi on EN 60215:1989]

Voimassaolo lakkaa

(1.6.1993)

Muutos A2:1994 standardiin EN 60215:1989

(IEC 60215:1987/A2:1993)

[Viite standardi on EN 60215:1989

+A1:1992 standardiin EN 60215:1989

+A2:1994 standardiin EN 60215:1989]

Huomautus 3

[Korvattu standardi on EN 60215:1989

+A1:1992 standardiin EN 60215:1989]

Voimassaolo lakkaa

(15.7.1995)

Huomautus 4:

EN 301 489-1 sisältää kaikille radiolaitteille yhteiset sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyvät säteilyä ja häiriönsietoa koskevat vaatimukset, ja sitä on käytettävä yhdessä tämän standardin radiolaitteita koskevan vastaavan osan kanssa osoituksena oletetusta yhdenmukaisuudesta direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.

HUOMAUTUS:

—

Lisäksi direktiiveissä 73/23/EY, 89/336/ETY, 90/385/ETY ja 93/42/ETY julkaistuja standardeja voidaan käyttää yhteensoveltuvuuden näyttämiseksi direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.

—

Tuotteita pidetään direktiivin mukaisina, jos ne ovat vaatimustenmukaisia niissä käyttöolosuhteissa, joissa niitä on tarkoitettu käytettävän.

—

Tämä luettelo korvaa aiemmin Euroopan unionin virallinen lehti julkaistut luettelot.

(1)  

—

CEN: rue de Stassart/De Stassartstraat 36, B-1050 Brussels, tel: (32-2) 550 08 11, fax: (32-2) 550 08 19 (http://www.cenorm.be)

—

CENELEC: rue de Stassart/De Stassartstraat 35, B-1050 Brussels, tel: (32-2) 519 68 71, fax: (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

—

ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, tel: (33) 492 94 42 12, fax: (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org)

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/31

Sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto täytäntöönpanoksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja numerot)

(2006/C 314/05)

Eurooppalainen Standardointijärjestö (1)

Standardin nimi ja numero

(Viiteasiakirja)

Korvattavan standardin numero

Päivä jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa

Huomautus 1

CENELEC

EN 50065-1:2001

Viestinsiirto pienjänniteverkossa taajuusalueella 3 kHz — 148,5 kHz — Osa 1: Yleiset vaatimukset, taajuusalueet ja sähkömagneettiset häiriöt

EN 50065-1:1991

+ A1:1992

+ A2:1995

+ A3:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2003)

CENELEC

EN 50065-2-1:2003

Viestinsiirto pienjänniteverkossa taajuusalueella 3kHz-148,5 kHz — Osa 2-1:Immuniteettivaatimukset taajuusalueella 95kHz-148,5kHz toimiville kotitalous-toimisto-ja kevyenteollisuuden ympäristössä käytettäville viestin siirtojärjestelmille

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2004)

Muutos A1:2005 standardiin EN 50065-2-1:2003

Huomautus 3

1.7.2008

CENELEC

EN 50065-2-2:2003

Viestinsiirto pienjänniteverkossa taajuusalueella 3kHz-148,5 kHz — Osa 2-2: Teollisuusympäristöön tarkoitettujen taajuusalueella 95kHz-148,5kHz toimivien viestinsiirtolaitteiden ja- järjestelmien häiriönsietovaatimukset

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2004)

Muutos A1:2005 standardiin EN 50065-2-2:2003

Huomautus 3

1.7.2008

CENELEC

EN 50065-2-3:2003

Viestinsiirto pienjänniteverkossa taajuusalueella 3kHz-148,5kHz — Osa2-3:Sähköntuottajien ja jakelijoiden käyttöön tarkoitettujen taajuusalueella 3kHz-95kHz toimivien viestinsiirtolaitteiden ja- järjestelmien häiriönsietovaatimukset

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2004)

Muutos A1:2005 standardiin EN 50065-2-3:2003

Huomautus 3

1.7.2008

CENELEC

EN 50083-2:2001

Yhteisantennilaitteet — Osa 2: Laitteiden sähkömagneettinen yhteensopivuus

EN 50083-2:1995

+ A1:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

Muutos A1:2005 standardiin EN 50083-2:2001

Huomautus 3

1.4.2008

CENELEC

EN 50090-2-2:1996

Kotielektroniikkajärjestelmät — Osa 2-2: Järjestelmän yleistaso Yleiset tekniset vaatimukset

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.1999)

CENELEC

EN 50091-2:1995

Katkeamattoman sähkönsyötön järjestelmät (UPS) — Osa 2:EMC-vaatimukset

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.3.1999)

CENELEC

EN 50130-4:1995

Hälytysjärjestelmät — Osa 4:Sähkömagneettinen yhteensopivuus- Tuoteperhestandardi:Palo-ja murtohälytysjärjestelmien ja turvapuhelinjärjestelmien häiriönsietovaatimukset

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

Muutos A1:1998 standardiin EN 50130-4:1995

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

Muutos A2:2003 standardiin EN 50130-4:1995

Huomautus 3

1.9.2007

CENELEC

EN 50148:1995

Elektroniset taksamittarit

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(15.12.1995)

CENELEC

EN 50240:2004

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Tuotestandardi vastushitsauslaitteille

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.4.2007

CENELEC

EN 50263:1999

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Tuotestandardi mittausreleille ja suojalaitteille

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2002)

CENELEC

EN 50270:1999

Sähkömagneettinen yhteensopivuus: palavien tai myrkyllisten kaasujen tai hapen ilmaisuun tai mittaamiseen käytettävät sähkölaitteet

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2001)

CENELEC

EN 50293:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Tieliikenteen merkinantojärjestelmät — Tuotestandardi

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2003)

CENELEC

EN 50295:1999

Pienjännitekytkinlaitteet — Rajapinnat ohjauskytkimissä ja laitteissa — Rajapinnat ohjaimissa ja tuntoelimissä

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.1999)

CENELEC

EN 50370-1:2005

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Tuoteperhestandardi konetyökaluille — Osa 1: Häiriöpäästöt

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.2.2008

CENELEC

EN 50370-2:2003

Sähkömagneettinen yhteensopivuus(EMC)-Tuoteperhestandardi konetyökaluille — Osa 2:Häiriönsieto

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2005)

CENELEC

EN 50412-2-1:2005

Pienjänniteverkossa käytettävät tiedonsiirtolaitteet ja järjestelmät taajuusalueella 1,6...30 MHz — Osa 2-1: Häiriönsietovaatimukset kotitalous-, toimisto- ja teollisuusympäristöissä

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.4.2008

CENELEC

EN 50428:2005

Kotitalouksiin ja vastaaviin käyttöihin tarkoitetut kiinteän asennuksen rasiakytkimet — Koti- ja rakennusautomaatiojärjestelmissä käytettävät kytkimet ja niiden oheislaitteet

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.1.2008

CENELEC

EN 55011:1998

Teollisuuden, tieteen ja lääketieteen suurtaajuuslaitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 11:1997 (Muutettu))

EN 55011:1991

+ A1:1997

+ A2:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

Muutos A1:1999 standardiin EN 55011:1998

(CISPR 11:1997/A1:1999)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2002)

Muutos A2:2002 standardiin EN 55011:1998

(CISPR 11:1999/A2:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

CENELEC

EN 55012:2002

Ajoneuvot, veneet ja polttomoottorikäyttöiset laitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät radiovastaanoton suojaamiseksi lukuunottamatta ajoneuvoon/ veneeseen/laitteeseen itseensä tai viereiseen ajoneuvoon/veneeseen/laitteeseen asennettuja vastaanottimia

(CISPR 12:2001)

Huomautus 8

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.2.2005)

Muutos A1:2005 standardiin EN 55012:2002

(CISPR 12:2001/A1:2005)

Huomautus 3

1.3.2008

CENELEC

EN 55013:2001

Yleisradio- ja TV-vastaanottimet ja niiden oheislaitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 13:2001 (Muutettu))

EN 55013:1990

+ A12:1994

+ A13:1996

+ A14:1999

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.9.2004)

Muutos A1:2003 standardiin EN 55013:2001

(CISPR 13:2001/A1:2003)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2006)

Muutos A2:2006 standardiin EN 55013:2001

(CISPR 13:2001/A2:2006)

Huomautus 3

1.3.2009

CENELEC

EN 55014-1:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Vaatimukset kotitalouslaitteille, sähkötyökaluille ja vastaaville laitteille — Osa 1: Päästöt

(CISPR 14-1:2000)

EN 55014-1:1993

+ A1:1997

+ A2:1999

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2003)

Muutos A1:2001 standardiin EN 55014-1:2000

(CISPR 14-1:2000/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2004)

Muutos A2:2002 standardiin EN 55014-1:2000

(CISPR 14-1:2000/A2:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

CENELEC

EN 55014-2:1997

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Vaatimukset kotitalouslaitteille, sähkötyökaluille ja vastaaville laitteille — Osa 2: Häiriönsieto — Tuoteperhestandardi

(CISPR 14-2:1997)

EN 55104:1995

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

Muutos A1:2001 standardiin EN 55014-2:1997

(CISPR 14-2:1997/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2004)

CENELEC

EN 55015:2000

Valaisimien ja vastaavien laitteiden radiohäiriöiden raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 15:2000)

EN 55015:1996

+ A1:1997

+ A2:1999

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2003)

Muutos A1:2001 standardiin EN 55015:2000

(CISPR 15:2000/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2004)

Muutos A2:2002 standardiin EN 55015:2000

(CISPR 15:2000/A2:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

CENELEC

EN 55020:1994

Yleisradiovastaanottimien ja niiden oheislaitteiden häiriönsieto

EN 55020:1988

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

Muutos A11:1996 standardiin EN 55020:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.6.1999)

Muutos A13:1999 standardiin EN 55020:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2001)

Muutos A14:1999 standardiin EN 55020:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2001)

Muutos A12:1999 standardiin EN 55020:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2002)

CENELEC

EN 55020:2002

Yleisradio-ja televisiovastaanottimet ja niihin liittyvät laitteet-Häiriönsieto-Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 20:2002)

EN 55020:1994 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.12.2006

Muutos A1:2003 standardiin EN 55020:2002

(CISPR 20:2002/A1:2002)

Huomautus 3

1.12.2006

Muutos A2:2005 standardiin EN 55020:2002

(CISPR 20:2002/A2:2004)

Huomautus 3

1.2.2008

CENELEC

EN 55022:1994

Tietotekniikan laitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:1993)

EN 55022:1987

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

Muutos A1:1995 standardiin EN 55022:1994

(CISPR 22:1993/A1:1995)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

Muutos A2:1997 standardiin EN 55022:1994

(CISPR 22:1993/A2:1996 (Muutettu))

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.1998)

Muutos A1:2000 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A1:2000)

Huomautus 3

1.8.2007

Muutos A2:2003 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A2:2002)

Huomautus 3

1.8.2007

CENELEC

EN 55022:1998

Tietotekniikan laitteet-Radiohäiriöt-Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:1997 (Muutettu))

EN 55022:1994 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.8.2007

Muutos A1:2000 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A1:2000)

Huomautus 3

1.10.2009

Muutos A2:2003 standardiin EN 55022:1998

(CISPR 22:1997/A2:2002)

Huomautus 3

1.10.2009

CENELEC

EN 55022:2006

Tietotekniikan laitteet — Radiohäiriöt — Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 22:2005 (Muutettu))

EN 55022:1998 ja sen muutokset

1.10.2009

CENELEC

EN 55024:1998

Tietotekniikan laitteet-Häiriönsieto-Raja-arvot ja mittausmenetelmät

(CISPR 24:1997 (Muutettu))

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2001)

Muutos A1:2001 standardiin EN 55024:1998

(CISPR 24:1997/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2004)

Muutos A2:2003 standardiin EN 55024:1998

(CISPR 24:1997/A2:2002)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2005)

CENELEC

EN 55103-1:1996

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Tuoteryhmästandardi ammattikäyttöön tarkoitetuille audio- video, audiovisuaali-javaloshowlaitteille — Osa 1: Häiriönpäästö

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.9.1999)

CENELEC

EN 55103-2:1996

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Tuoteryhmästandardi ammattikäyttöön tarkoitetuille audio-, video-, audiovisuaali-ja valoshowlaitteille — Osa 2: Häiriönsieto

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.9.1999)

CENELEC

EN 60034-1:1998

Pyörivät sähkökoneet — Osa 1: Mitoitus ja suorituskyky

(IEC 60034-1:1996 (Muutettu))

—

—

Muutos A11:2002 standardiin EN 60034-1:1998

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2005)

CENELEC

EN 60204-31:1998

Koneturvallisuus — Koneiden sähkölaitteet — Osa 31 Ompelukoneiden, ompeluyksiköiden ja ompelujärjestelmien erityiset turvallisuus- ja EMC-vaatimukset

(IEC 60204-31:1996 (Muutettu))

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.6.2002)

CENELEC

EN 60439-1:1999

Jakokeskukset — Osa 1: Tyyppitestattujen ja osittain tyyppitestattujen keskusten vaatimukset

(IEC 60439-1:1999)

EN 60439-1:1994

+ A11:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2002)

CENELEC

EN 60669-2-1:2000

Kotitalouksiin ja vastaaviin olosuhteisiin tarkoitetut kiinteän asennuksen rasiakytkimet — Osa 2-1: Erityisvaatimukset — Elektroniset kytkimet

(IEC 60669-2-1:1996 (Muutettu)

+ A1:1997 (Muutettu))

EN 60669-2-1:1996

+ A11:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

Muutos A2:2001 standardiin EN 60669-2-1:2000

(IEC 60669-2-1:1996/A2:1999 (Muutettu))

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

CENELEC

EN 60669-2-1:2004

Kotitalouksiin ja vastaaviin olosuhteisiin tarkoitetut kiinteän asennuksen rasiakytkimet — Osa 2-1: Erityisvaatimukset — Elektroniset kytkimet

(IEC 60669-2-1:2002 (Muutettu))

EN 60669-2-1:2000 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.7.2009

CENELEC

EN 60669-2-2:1997

Kotitalouksiin ja vastaaviin käyttöihin tarkoitetut rasiakytkimet — Osa 2: Erityisvaatimukset — Luku 2: Sähkömagneettisesti kauko-ohjattavien kytkimien erityisvaatimukset

(IEC 60669-2-2:1996)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.6.1999)

CENELEC

EN 60669-2-3:1997

Kotitalouksiin ja vastaaviin olosuhteisiin tarkoitetut kiinteän asennuksen rasiakytkimet — Osa 2-3: Aikahidastettujen rasiakytkimien erityisvaatimukset

(IEC 60669-2-3:1997)

EN 60669-2-3:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.6.1999)

CENELEC

EN 60730-1:1995

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 60730-1:1993 (Muutettu))

—

—

Muutos A11:1996 standardiin EN 60730-1:1995

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.1998)

Muutos A17:2000 standardiin EN 60730-1:1995

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2002)

CENELEC

EN 60730-1:2000

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 60730-1:1999 (Muutettu))

Huomautus 7

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

—

Muutos A1:2004 standardiin EN 60730-1:2000

(IEC 60730-1:1999/A1:2003 (Muutettu))

Huomautus 3

 

CENELEC

EN 60730-2-5:1995

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Sähköisten poltin automatiikoiden eristyisvaatimukset

(IEC 60730-2-5:1993 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(15.12.2000)

CENELEC

EN 60730-2-5:2002

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2-5: Sähköisten poltinautomatiikoiden erityisvaatimukset

(IEC 60730-2-5:2000 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:2004 standardiin EN 60730-2-5:2002

(IEC 60730-2-5:2000/A1:2004 (Muutettu))

EN 60730-2-5:1995

Huomautus 2.1

1.12.2008

Muutos A11:2005 standardiin EN 60730-2-5:2002

Huomautus 3

1.12.2008

CENELEC

EN 60730-2-6:1995

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Automaattisten painesäätimien erityisvaatimukset sisältäenmekaaniset vaatimukset

(IEC 60730-2-6:1991 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:1997 standardiin EN 60730-2-6:1995

(IEC 60730-2-6:1991/A1:1994 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(15.12.2003)

CENELEC

EN 60730-2-7:1991

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Erityisvaatimukset ajastimille ja aikakytkimille

(IEC 60730-2-7:1990 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:1997 standardiin EN 60730-2-7:1991

(IEC 60730-2-7:1990/A1:1994 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

CENELEC

EN 60730-2-8:1995

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Sähköisten vesiventtiilien erityisvaatimukset mukaanlukienmekaaniset vaatimukset

(IEC 60730-2-8:1992 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:1997 standardiin EN 60730-2-8:1995

(IEC 60730-2-8:1992/A1:1994 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

Muutos A2:1997 standardiin EN 60730-2-8:1995

(IEC 60730-2-8:1992/A2:1997)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

CENELEC

EN 60730-2-8:2002

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet-- Osa 2-8: Sähkötoimisten vesiventtiilien erityisvaatimukset sisältäen mekaaniset vaatimukset

(IEC 60730-2-8:2000 (Muutettu))

EN 60730-2-8:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.12.2008

Muutos A1:2003 standardiin EN 60730-2-8:2002

(IEC 60730-2-8:2000/A1:2002 (Muutettu))

Huomautus 3

1.12.2008

CENELEC

EN 60730-2-9:1995

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Lämpötilansäätimien erityisvaatimukset

(IEC 60730-2-9:1992 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:1996 standardiin EN 60730-2-9:1995

(IEC 60730-2-9:1992/A1:1994 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

Muutos A2:1997 standardiin EN 60730-2-9:1995

(IEC 60730-2-9:1992/A2:1994 (Muutettu))

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

CENELEC

EN 60730-2-9:2002

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Lämpötilansäätimien erityisvaatimukset

(IEC 60730-2-9:2000 (Muutettu))

EN 60730-2-9:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.12.2008

Muutos A2:2005 standardiin EN 60730-2-9:2002

(IEC 60730-2-9:2000/A2:2004 (Muutettu))

Huomautus 3

1.12.2007

Muutos A1:2003 standardiin EN 60730-2-9:2002

(IEC 60730-2-9:2000/A1:2002 (Muutettu))

Huomautus 3

1.12.2008

CENELEC

EN 60730-2-11:1993

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2-11: Energiansäätimien erityisvaatimukset

(IEC 60730-2-11:1993)

—

—

Muutos A1:1997 standardiin EN 60730-2-11:1993

(IEC 60730-2-11:1993/A1:1994 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2000)

Muutos A11:2005 standardiin EN 60730-2-11:1993

Huomautus 3

1.3.2009

CENELEC

EN 60730-2-13:1998

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Erityisvaatimukset kosteudensäätimille

(IEC 60730-2-13:1995 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.8.2001)

Muutos A11:2005 standardiin EN 60730-2-13:1998

Huomautus 3

1.2.2009

CENELEC

EN 60730-2-14:1997

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut automaattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2: Erityisvaatimukset sähköisille ohjaimille

(IEC 60730-2-14:1995 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.6.2004)

Muutos A1:2001 standardiin EN 60730-2-14:1997

(IEC 60730-2-14:1995/A1:2001)

Huomautus 3

1.7.2008

CENELEC

EN 60730-2-18:1999

Kotitalouteen ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut auto-maattiset sähköiset ohjauslaitteet — Osa 2-18: Automaattisten sähköisten vesi- ja ilmavirtauksen säätö- ja ohjauslaitteiden erityisvaatimukset mukaan lukien mekaaniset vaatimukset.

(IEC 60730-2-18:1997 (Muutettu))

EN 60730-1:1995 ja sen muutokset

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2002)

CENELEC

EN 60870-2-1:1996

Kaukokäyttölaitteet ja — järjestelmäat — Osa 2: Käyttöolosuhteet — Luku 1:Tehonsyöttö ja sähkömagneettinenyhteensopivuus (EMC)

(IEC 60870-2-1:1995)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.9.1996)

CENELEC

EN 60945:2002

Merenkulun navigointi ja radiolaitteet — Yleiset vaatimukset — Testausmenetelmät ja vaatimukset testaustuloksille

(IEC 60945:2002)

EN 60945:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

CENELEC

EN 60947-1:1999

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 60947-1:1999 (Muutettu))

Huomautus 6

EN 60947-1:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2001)

Muutos A2:2001 standardiin EN 60947-1:1999

(IEC 60947-1:1999/A2:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2004)

CENELEC

EN 60947-1:2004

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 60947-1:2004)

Huomautus 6

EN 60947-1:1999 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.4.2007

CENELEC

EN 60947-2:2003

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 2: Katkaisijat

(IEC 60947-2:2003)

EN 60947-2:1996

+ A1:1997

+ A2:2001

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.6.2006)

CENELEC

EN 60947-3:1999

Pienjännitekytkinlaitteet. Osa 3: Kytkimet, erottimet, kuormanerottimet ja varokekytkinyhdistelmät

(IEC 60947-3:1999)

EN 60947-3:1992

+ A1:1995

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2002)

Muutos A1:2001 standardiin EN 60947-3:1999

(IEC 60947-3:1999/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2004)

CENELEC

EN 60947-4-1:2001

Pienjännitekytkin laitteet — Osa 4: Kontaktorit ja moottorinkäynnistimet. Luku 1: Sähkömekaaniset kontaktorit ja moottorinkäynnistimet

(IEC 60947-4-1:2000)

—

—

Muutos A1:2002 standardiin EN 60947-4-1:2001

(IEC 60947-4-1:2000/A1:2002)

EN 60947-4-1 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2005)

Muutos A2:2005 standardiin EN 60947-4-1:2001

(IEC 60947-4-1:2000/A2:2005)

Huomautus 3

1.7.2008

CENELEC

EN 60947-4-2:2000

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 4-2: Kontaktorit ja moottorinkäynnistimet. Vaihtovirtamoottorien puolijohdesäätimet ja -käynnistimet

(IEC 60947-4-2:1999)

EN 60947-4-2:1996

+ A2:1998

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2002)

Muutos A1:2002 standardiin EN 60947-4-2:2000

(IEC 60947-4-2:1999/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2005)

CENELEC

EN 60947-4-3:2000

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 4-3: Kontaktorit ja moottorinkäynnistimet. Muille kuin moottorikuormille tarkoitetut puolijohdesäätimet ja -kontaktorit

(IEC 60947-4-3:1999)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2002)

CENELEC

EN 60947-5-1:1997

Pienjännitekytkinlaiteet — Osa 5-1: Ohjauspiirin laitteet ja kytkinelementit — Sähkömekaaniset ohjauspiirin laitteet

(IEC 60947-5-1:1997)

—

—

Muutos A12:1999 standardiin EN 60947-5-1:1997

EN 60947-5-1:1991

+A12:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2002)

CENELEC

EN 60947-5-1:2004

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 5-1: Ohjauspiirin laitteet ja kytkinelementit — Sähkömekaaniset ohjauspiirin laitteet

(IEC 60947-5-1:2003)

EN 60947-5-1:1997 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.5.2007

CENELEC

EN 60947-5-2:1998

Pienjännitekytkinlaiteet — Osa 5-2: Ohjauspiirin laitteet ja kytkinelementit — Lähestymiskytkimet

(IEC 60947-5-2:1997 (Muutettu))

EN 60947-5-2:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.10.2001)

Muutos A2:2004 standardiin EN 60947-5-2:1998

(IEC 60947-5-2:1997/A2:2003)

Huomautus 3

1.2.2007

CENELEC

EN 60947-5-3:1999

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 5-3: Ohjauspiirin laitteet ja kytkinelementit — Vikatapauksissa määritetyllä tavalla käyttäytyvien lähestymiskytkimien erityisvaatimukset

(IEC 60947-5-3:1999)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2002)

Muutos A1:2005 standardiin EN 60947-5-3:1999

(IEC 60947-5-3:1999/A1:2005)

Huomautus 3

1.3.2008

CENELEC

EN 60947-5-6:2000

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 5-6: Ohjauspiirin laitteet ja kytkinelementit — Lähestymistunnistimien ja kytkentävahvistimien tasajänniterajapinnat (NAMUR)

(IEC 60947-5-6:1999)

EN 50227:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2003)

CENELEC

EN 60947-5-7:2003

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 5-7: Ohjauspiirin laitteen ja kytkinelementit — Analogisella lähdöllä varustettujen lähestymiskytkimien erityisvaatimukset

(IEC 60947-5-7:2003)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.9.2006

CENELEC

EN 60947-6-1:1991

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 6-1: Monitoimikytkimet. Automaattiset verkonvaihtokytkimet

(IEC 60947-6-1:1989)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.10.1997)

Muutos A2:1997 standardiin EN 60947-6-1:1991

(IEC 60947-6-1:1989/A2:1997)

EN 60947-6-1:1991/A11:1997

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.1998)

CENELEC

EN 60947-6-1:2005

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 6-1: Monitoimikytkimet — Verkonvaihtokytkimet

(IEC 60947-6-1:2005)

EN 60947-6-1:1991 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.10.2008

CENELEC

EN 60947-6-2:2003

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 6-2: Monitoimikytkimet — Kytkinlaitteenlaitteet (tai laitteistot) ohjaukseen ja suojaukseen (CPS)

(IEC 60947-6-2:2002)

EN 60947-6-2:1993

+ A1:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.9.2005)

CENELEC

EN 60947-8:2003

Pienjännitekytkinlaitteet — Osa 8: Pyörivien sähkökoneiden sisäisten lämpösuojien (PTC) ohjausyksiköt

(IEC 60947-8:2003)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.7.2006

CENELEC

EN 60974-10:2003

Kaarihitsauslaitteet — Osa 10: Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset

(IEC 60974-10:2002 (Muutettu))

EN 50199:1995

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 61000-3-2:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-2 — Raja-arvot — Harmooniset virrat (laitteet, joiden ottovirta on enintään 16 A/vaihe)

(IEC 61000-3-2:2000 (Muutettu))

EN 61000-3-2:1995

+ A1:1998

+ A2:1998

+ A14:2000

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2004)

Muutos A2:2005 standardiin EN 61000-3-2:2000

(IEC 61000-3-2:2000/A1:2001

+ IEC 61000-3-2:2000/A2:2004)

Huomautus 3

1.1.2008

CENELEC

EN 61000-3-3:1995

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-3: Raja-arvot — Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut ja välkyntä — Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 16 A vaihe ja joiden liittämiselle ei ole erityisehtoja

(IEC 61000-3-3:1994)

EN 60555-3:1987

+ A1:1991

Huomautus 2.2

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

Muutos A1:2001 standardiin EN 61000-3-3:1995

(IEC 61000-3-3:1994/A1:2001)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2004)

Muutos A2:2005 standardiin EN 61000-3-3:1995

(IEC 61000-3-3:1994/A2:2005)

Huomautus 3

1.9.2008

CENELEC

EN 61000-3-11:2000

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-11: Raja-arvot — Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut, huojunta ja välkyntä — Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 75 A ja joiden liittämiselle on erityisiä ehtoja

(IEC 61000-3-11:2000)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2003)

CENELEC

EN 61000-3-12:2005

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 3-12: Yleiseen pienjänniteverkkoon liitettävien laitteiden, joiden ottovirta vaihetta kohti on suurempi kuin 16 A ja pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 A, tuottamien harmoonisten virtojen raja-arvot

(IEC 61000-3-12:2004)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.2.2008

CENELEC

EN 61000-6-1:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-1: Yleiset standardit — Häiriönsieto kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöissä

(IEC 61000-6-1:1997 (Muutettu))

EN 50082-1:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

CENELEC

EN 61000-6-2:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-2: Yleiset standardit — Häiriönsieto teollissuusympäristöissä

(IEC 61000-6-2:1999 (Muutettu))

EN 61000-6-2:1999

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

CENELEC

EN 61000-6-2:2005

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-2: Yleiset standardit — Häiriönsieto teollisuusympäristöissä

(IEC 61000-6-2:2005)

EN 61000-6-2:2001

Huomautus 2.1

1.6.2008

CENELEC

EN 61000-6-3:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-3: Yleiset standardit — Häiriönpäästöt kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöissä

(CISPR/IEC 61000-6-3:1996 (Muutettu))

EN 50081-1:1992

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

Muutos A11:2004 standardiin EN 61000-6-3:2001

Huomautus 3

1.7.2007

CENELEC

EN 61000-6-4:2001

Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) — Osa 6-4: Yleiset standardit — Häiriönpäästöt teollisuusympäristöissä

(IEC 61000-6-4:1997 (Muutettu))

EN 50081-2:1993

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2004)

CENELEC

EN 61008-1:1994

Kotitalouksiin ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut ilman ylivirtasuojaa olevat vikavirtasuojakytkimet (RCCB) — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 61008-1:1990 (Muutettu)

+ A1:1992 (Muutettu))

—

—

Muutos A2:1995 standardiin EN 61008-1:1994

(IEC 61008-1:1990/A2:1995)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2000)

Muutos A14:1998 standardiin EN 61008-1:1994

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

CENELEC

EN 61008-1:2004

Kotitalouksiin ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut ilman ylivirtasuojaa olevat vikavirtasuojakytkimet (RCCB) — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 61008-1:1996 (Muutettu)

+ A1:2002 (Muutettu))

EN 61008-1:1994 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.4.2009

CENELEC

EN 61009-1:1994

Kotitalouksiin ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut ylivirtasuojin varustetut vikavirtasuojakytkimet (RCCB) — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 61009-1:1991 (Muutettu))

—

—

Muutos A1:1995 standardiin EN 61009-1:1994

(IEC 61009-1:1991/A1:1995)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2000)

Muutos A14:1998 standardiin EN 61009-1:1994

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2001)

CENELEC

EN 61009-1:2004

Kotitalouksiin ja vastaavaan käyttöön tarkoitetut ylivirtasuojin varustetut vikavirtasuojakytkimet (RCCB) — Osa 1: Yleiset vaatimukset

(IEC 61009-1:1996 (Muutettu)

+ A1:2002 (Muutettu))

EN 61009-1:1994 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.4.2009

CENELEC

EN 61037:1992

Tariffien ja kuormituksen ohjaukseen käytettävät elektronisetverkkokäskynvastaanottimet

(IEC 61037:1990 (Muutettu))

EI OLE

—

Muutos A1:1996 standardiin EN 61037:1992

(IEC 61037:1990/A1:1996)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.1996)

Muutos A2:1998 standardiin EN 61037:1992

(IEC 61037:1990/A2:1998)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2001)

CENELEC

EN 61038:1992

Tariffien ja kuormituksen ohjaukseen käytettävät kellokytkimet

(IEC 61038:1990 (Muutettu))

EI OLE

—

Muutos A1:1996 standardiin EN 61038:1992

(IEC 61038:1990/A1:1996)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.12.1996)

Muutos A2:1998 standardiin EN 61038:1992

(IEC 61038:1990/A2:1998)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2001)

CENELEC

EN 61131-2:2003

Ohjelmoitavat ohjauslaitteet — Osa 2: Laitevaatimukset ja testit

(IEC 61131-2:2003)

EN 61131-2:1994

+ A11:1996

+ A12:2000

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2006)

CENELEC

EN 61204-3:2000

Pienjännitetehonsyöttölaitteet, tasasähkölähtö — Osa 3: EMC-tuotestandardi

(IEC 61204-3:2000)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2003)

CENELEC

EN 61326:1997

Elektroniset mittaus-, ohjauslaitteet ja laboratoriokäytön laitteet — EMC-vaatimukset

(IEC 61326:1997)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2001)

Muutos A1:1998 standardiin EN 61326:1997

(IEC 61326:1997/A1:1998)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2001)

Muutos A2:2001 standardiin EN 61326:1997

(IEC 61326:1997/A2:2000)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.4.2004)

Muutos A3:2003 standardiin EN 61326:1997

(IEC 61326:2002 (Annexes E & F only)

Huomautus 3

1.10.2006

CENELEC

EN 61543:1995

Vikavirtasuojat kotitalous- ja vastaavaan käyttöön — Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC)

(IEC 61543:1995)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(4.7.1998)

Muutos A11:2003 standardiin EN 61543:1995

Huomautus 3

1.3.2007

Muutos A12:2005 standardiin EN 61543:1995

Huomautus 3

1.3.2008

Muutos A2:2006 standardiin EN 61543:1995

(IEC 61543:1995/A2:2005)

Huomautus 3

1.12.2008

CENELEC

EN 61547:1995

Yleisen valaistuskäytön laitteet — Vaatimukset EMC-siedolle

(IEC 61547:1995)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.7.1996)

Muutos A1:2000 standardiin EN 61547:1995

(IEC 61547:1995/A1:2000)

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.11.2003)

CENELEC

EN 61800-3:1996

Nopeussäädetyt sähkökäytöt — Osa 3: Tietyt testimenetelmät sisältävä EMC-tuotestandardi

(IEC 61800-3:1996)

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.4.1997)

Muutos A11:2000 standardiin EN 61800-3:1996

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2002)

CENELEC

EN 61800-3:2004

Nopeussäädetyt sähkökäytöt — Osa 3: EMC vaatimukset ja erityiset testimenetelmät

(IEC 61800-3:2004)

EN 61800-3:1996 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.10.2007

CENELEC

EN 61812-1:1996

Määritetyt aikareleet teollisuuskäyttöön — Osa 1: Vaatimukset ja testit

(IEC 61812-1:1996)

—

—

Muutos A11:1999 standardiin EN 61812-1:1996

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.1.2002)

CENELEC

EN 62020:1998

Sähkötarvikkeet — Vikavirtanäytöt kotitalous- ja vastaaviin käyttöihin

(IEC 62020:1998)

—

—

Muutos A1:2005 standardiin EN 62020:1998

(IEC 62020:1998/A1:2003 (Muutettu))

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

1.3.2008

CENELEC

EN 62040-2:2006

Keskeytymättömän tehonsyötön järjestelmät (UPS) -- Osa 2: Vaatimukset sähkömagneettiselle yhteensopivuudelle (EMC)

(IEC 62040-2:2005)

EN 50091-2:1995

Huomautus 2.1

1.10.2008

CENELEC

EN 62052-11:2003

Vaihtosähköenergian mittauslaitteet — Yleiset vaatimukset, testit ja testausolosuhteet — Osa 11: Mittauslaitteisto

(IEC 62052-11:2003)

Huomautus 9

Oleellinen yleinen standardi

Huomautus 2.3

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 62052-21:2004

Vaihtosähköenergian mittauslaitteistot — Yleiset vaatimukset, testit ja testausolosuhteet — Osa 21: Tariffien ja kuormitusten ohjauslaitteet

(IEC 62052-21:2004)

Huomautus 11

EN 61037:1992 ja sen muutokset

+ EN 61038:1992 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.7.2007

CENELEC

EN 62053-11:2003

Vaihtosähköenergian mittauslaitteet — Erityisvaatimukset — Osa 11: Sähkömekaaniset pätöenergiamittarit (luokat 0.5, 1 ja 2)

(IEC 62053-11:2003)

EN 60521:1995

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 62053-21:2003

Vaihtosähköenergian mittauslaitteet — Erityisvaatimukset — Osa 21: Staattiset pätöenergiamittarit (luokat 1 ja 2)

(IEC 62053-21:2003)

EN 61036:1996

+ A1:2000

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 62053-22:2003

Vaihtosähköenergian mittauslaitteet — Erityisvaatimukset — Osa 22: Staattiset pätöenergiamittarit (luokat 0.2S ja 0.5S)

(IEC 62053-22:2003)

EN 60687:1992

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 62053-23:2003

Vaihtosähköenergian mittauslaitteet — Erityisvaatimukset — Osa 23: Staattiset loisenergiamittarit (luokat 2 ja 3)

(IEC 62053-23:2003)

EN 61268:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.3.2006)

CENELEC

EN 62054-11:2004

Vaihtosähköenergian mittaus — Tariffien ja kuormitusten ohjaus — Osa 11: Verkkokäskynvastaanottimien erityisvaatimukset

(IEC 62054-11:2004)

EN 61037:1992 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.7.2007

CENELEC

EN 62054-21:2004

Vaihtosähköenergian mittaus — Tariffien ja kuormitusten ohjaus — Osa 21: Kellokytkimien erityisvaatimukset

(IEC 62054-21:2004)

EN 61038:1992 ja sen muutokset

Huomautus 2.1

1.7.2007

ETSI

EN 300 386 V1.2.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Televerkkojen laitteet; Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset;

EN 300 386-2 V1.1.3

31.8.2007

ETSI

EN 300 386 V1.3.1

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Televerkkojen laitteet; Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset;

EN 300 386-2 V.1.1.3

31.8.2007

ETSI

EN 300 386 V1.3.2

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Televerkkojen laitteet; Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset;

EN 300 386-2 V.1.1.3

31.8.2007

ETSI

EN 300 386 V1.3.3

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Televerkkojen laitteet; Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset

EN 300 386-2 V1.1.3

31.8.2007

ETSI

EN 300 386-2 V1.1.3

Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Televerkkojen laitteet; Sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset;

 

 

CEN

EN 617:2001

Kuljetinlaitteet ja –järjestelmät. Massatavaran siilojen ja säiliöiden laitteita koskevat turvallisuusvaatimukset ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset

—

 

CEN

EN 618:2002

Kuljetinlaitteet ja -järjestelmät. Turvallisuusvaatimukset ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset. Massatavarakuljettimet ja -laitteistot kiinteitä hihnakuljettimia lukuunottamatta

—

 

CEN

EN 619:2002

Kuljetinlaitteet — ja järjestelmät. Turvallisuusvaatimukset ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset — Kappaletavarakuljettimet ja -laitteistot

—

 

CEN

EN 620:2002

Kuljetinlaitteet ja -järjestelmät. Turvallisuusvaatimukset ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset — Massatavaran kuljetuksessa käytettävät kiinteät hihnakuljettimet

—

 

CEN

EN 12015:1998

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Tuoteperhestandardi hisseille, liukuportaille ja liukukäytäville — Häiriönpäästö

—

 

CEN

EN 12015:2004

Sähkömagneettinen yhteensopivuus. Tuoteperhestandardi hisseille, liukuportaille ja liukukäytäville. Häiriönpäästö

EN 12015:1998

30.6.2006

CEN

EN 12015:1998

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Tuoteperhestandardi hisseille, liukuportaille ja liukukäytäville — Häiriönpäästö

—

 

CEN

EN 12016:2004

Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Tuoteperhestandardi hisseille, liukuportaille ja liukukäytäville — Häiriönsieto

EN 12016:1998

30.6.2006

CEN

EN 12895:2000

Trukit. Sähkömagneettinen yhteensopivuus

—

 

CEN

EN 13241-1:2003

Teollisuus-, liike- ja toimistorakennusten sekä autotallin ovet ja portit. Tuotestandardi. Osa 1: Tuotteet, joilla ei ole palonkestävyys- tai savunhallintaominaisuuksia

—

 

CEN

EN 13309:2000

Rakennuskoneet. Oman sisäisen sähköjärjestelmän omaavien koneiden sähkömagneettinen yhteensopivuus.

—

 

CEN

EN 14010:2003

Koneturvallisuus. Moottoriajoneuvojen konekäyttöiset pysäköintilaitteistot. Turvallisuus- ja EMC-vaatimukset suunnittelua, valmistusta, asennusta ja käyttöönottoa varten

—

 

CEN

EN ISO 14982:1998

Maatalous- ja metsäkoneet. Sähkömagneettinen yhteensopivuus — Testimenetelmät ja vaatimukset (ISO 14982:1998)

—

 

Yleinen huomautus: kun neljännessä sarakkeessa on viiva (korvattavan standardin kohdalla), tämä tarkoittaa sitä, että viitestandardia ei saa käyttää ilman lisäystä tai erityistä EMC-osaa.

Huomautus 1:

Yleisesti päivä, jolloin vaatimustenmukaisuusolettamus päättyy, on sama kuin ristiriitaisten standardien kumoamispäivä ( ”dow” ), jonka eurooppalainen standardisointijärjestö on asettanut, mutta näiden standardien käyttäjille huomautetaan, että tietyissä erityistapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1:

Standardilla, joka on uusi (tai johon on tehty muutos), on sama soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 2.2:

Uudella standardilla on laajempi soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 2.3:

Uudella standardilla on suppeampi soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien osittain korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimustenmukaisuudesta niille tuotteille, jotka kuuluvat uuden standardin soveltamisalueeseen. Osittain korvatun standardin soveltamisalueeseen kuluville laitteille, jotka eivät kuulu uuden standardin soveltamisalueeseen, direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuuden olettamus jatkuu.

Huomautus 3:

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ja tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY, sen mahdolliset aikaisemmat muutokset ilman tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Esimerkki: Standardille EN 61037:1992, pätee seuraava:

CENELEC

EN 61037:1992

Tariffien ja kuormituksen ohjaukseen käytettävät elektronisetverkkokäskynvastaanottimet

(IEC 61037:1990 (Muutettu))

[Viite standardi on EN 61037:1992]

EI OLE

[Ei ole korvattavaa standardia]

—

Muutos A1:1996 standardiin EN 61037:1992

(IEC 61037:1990/A1:1996)

[Viite standardi on EN 61037:1997

+A1:1996 standardiin EN 61037:1992]

Huomautus 3

[Korvattu standardi on EN 61037:1992]

Voimassaolo lakkaa

(1.12.1996)

Muutos A2:1998 standardiin EN 61037:1992

(IEC 61037:1990/A2:1998)

[Viite standardi on EN 61037:1992

+A1:1996 standardiin EN 61037:1992

+A2:1998 standardiin EN 61037:1992]

Huomautus 3

[Korvattu standardi on EN 61037:1992

+A1:1996 standardiin EN 61037:1992]

Voimassaolo lakkaa

(1.5.2001)

Huomautus 6:

EN 60947-1:1999 ei anna vaatimustenmukaisuusolettamusta ilman standardin toista osaa. EN 60947-1:2004 ei anna vaatimustenmukaisuusolettamusta ilman standardin toista osaa.

Huomautus 7:

EN 60730-1:2000 ei anna vaatimustenmukaisuusolettamusta ilman standardin toista osaa.

Huomautus 8:

EN 55012 soveltuu antamaan direktiivin 89/336/EEC mukaisen vaatimustenmukaisuusolettamuksen niille ajoneuvoille, veneille ja polttomoottorikäyttöisille laitteille, jotka eivät kuulu direktiivien 95/54/EC, 97/24/EC, 2000/2/EC tai 2004/104/EC soveltamisalaan.

Huomautus 9:

EN 62052-11:2003 ei anna vaatimustenmukaisuusolettamusta ilman standardisarjan EN 62053 osaa.

Huom 11:

EN 62052-21:2004 ei täytä vaatimuksenmukaisuusolettamusta ilman EN 62054 sarjan osaa.

Huomautus:

Tämä luettelo korvaa aiemmin Euroopan unionin virallinen lehti julkaistut luettelot.

(1)  

—

CEN: rue de Stassart/De Stassartstraat 36, B — 1050 Brussels, tel: (32-2) 550 08 11, fax: (32-2) 550 08 19 (http://www.cenorm.be)

—

CENELEC: rue de Stassart/De Stassartstraat 35, B — 1050 Brussels, tel: (32-2) 519 68 71, fax: (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

—

ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, tel: (33) 492 94 42 12, fax: (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org)

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/48

Henkilönsuojaimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/686/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja viitenumerot)

(2006/C 314/06)

ESO:n viitenumero (1)

Yhdenmukaistetun standardin viitenumero ja nimi

(ja viiteasiakirja)

Ensimmäinen julkaisu EYVL

Korvattavan standardin viitenumero

Päivä, jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa

Huomautus 1

CEN

EN 132:1998

Hengityksensuojaimet. Termien ja piktogrammien määritelmät

4.6.1999

EN 132:1990

Voimassaolo lakkaa

(30.6.1999)

CEN

EN 133:2001

Hengityksensuojaimet. Luokitus

10.8.2002

EN 133:1990

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 134:1998

Hengityksensuojaimet. Osien nimet

13.6.1998

EN 134:1990

Voimassaolo lakkaa

(31.7.1998)

CEN

EN 135:1998

Hengityksensuojaimet. Toisiaan vastaavien termien luettelo

4.6.1999

EN 135:1990

Voimassaolo lakkaa

(30.6.1999)

CEN

EN 136:1998

Hengityksensuojaimet. Kokonaamarit. Vaatimukset, testaus, merkintä

13.6.1998

EN 136:1989

EN 136-10:1992

Voimassaolo lakkaa

(31.7.1998)

EN 136:1998/AC:1999

 

 

 

CEN

EN 137:1993

Hengityksensuojaimet. Kannettavat avoimeen kiertoon perustuvat paineilmahengityslaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

23.12.1993

EN 137:1986

Voimassaolo lakkaa

(23.12.1993)

EN 137:1993/AC:1993

 

 

 

CEN

EN 138:1994

Hengityksensuojaimet. Kokonaamarin, puolinaamarin tai suukappaleen kanssa käytettävät raitisilmalaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

16.12.1994

—

 

CEN

EN 140:1998

Hengityksensuojaimet. Puoli- ja neljäsosanaamarit. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.11.1998

EN 140:1989

Voimassaolo lakkaa

(31.3.1999)

EN 140:1998/AC:1999

 

 

 

CEN

EN 142:2002

Hengityksensuojaimet. Suukappaleet. Vaatimukset, testaus, merkintä

10.4.2003

EN 142:1989

Voimassaolo lakkaa

(10.4.2003)

CEN

EN 143:2000

Hengityksensuojaimet. Hiukkassuodattimet. Vaatimukset, testaus, merkintä

24.1.2001

EN 143:1990

Voimassaolo lakkaa

(24.1.2001)

EN 143:2000/A1:2006

Tämä on ensimmäinen julkaisu

Huomautus 3

Tämän tiedonannon julkaisupäivämäärä

CEN

EN 144-1:2000

Hengityksensuojaimet. Kaasupullojen venttiilit. Osa 1: Pulloventtilin kierreliitokset

24.1.2001

EN 144-1:1991

Voimassaolo lakkaa

(24.1.2001)

EN 144-1:2000/A1:2003

21.2.2004

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.10.2003)

EN 144-1:2000/A2:2005

6.10.2005

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.2005)

CEN

EN 144-2:1998

Hengityksensuojaimet. Kaasupullojen venttiilit. Osa 2: Sivuliittimien kierreliitäntä

4.6.1999

—

 

CEN

EN 144-3:2003

Hengityksensuojaimet. Kaasusäiliöiden venttiilit. Osa 3: Happirikastetun paineilman (nitroksi) ulostulon liitännät

21.2.2004

—

 

CEN

EN 145:1997

Hengityksensuojaimet. Kannettavat suljettuun kiertoon perustuvat painehappi- tai painehappityppilaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

19.2.1998

EN 145:1988

EN 145-2:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.2.1998)

EN 145:1997/A1:2000

24.1.2001

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(24.1.2001)

CEN

EN 148-1:1999

Hengityksensuojaimet. Kasvo-osan kierteet. Osa 1: Standardikierreliitos

4.6.1999

EN 148-1:1987

Voimassaolo lakkaa

(31.8.1999)

CEN

EN 148-2:1999

Hengityksensuojaimet — Kasvo-osan kierteet — Osa 2: Keskiökierreliitos

4.6.1999

EN 148-2:1987

Voimassaolo lakkaa

(31.8.1999)

CEN

EN 148-3:1999

Hengityksensuojaimet. Kasvo-osan kierteet. Osa 3: Kierreliitos M 45x3

4.6.1999

EN 148-3:1992

Voimassaolo lakkaa

(31.8.1999)

CEN

EN 149:2001

Hengityksensuojaimet. Hiukkasilta suojaavat suodattavat puolinaamarit. Vaatimukset, testaus, merkintä

21.12.2001

EN 149:1991

Voimassaolo lakkaa

(21.12.2001)

CEN

EN 165:2005

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Sanasto

19.4.2006

EN 165:1995

Voimassaolo lakkaa

( 31.5.2006)

CEN

EN 166:2001

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Vaatimukset

10.8.2002

EN 166:1995

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 167:2001

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Optiset testausmenetelmät

10.8.2002

EN 167:1995

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 168:2001

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Muut kuin optiset testausmenetelmät

10.8.2002

EN 168:1995

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 169:2002

Henkilökohtainen silmien suojaus. Suodattimet hitsauksessa ja vastaavissa menetelmissä. Läpäisyvaatimukset ja suositeltu käyttö

28.8.2003

EN 169:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 170:2002

Henkilökohtainen silmien suojaus. Ultraviolettisäteilyn suodattimet. Läpäisyvaatimukset ja suositeltu käyttö

28.8.2003

EN 170:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 171:2002

Henkilökohtainen silmien suojaus. Infrapunasäteilyn suodattimet. Läpäisyvaatimukset ja suositeltu käyttö

10.4.2003

EN 171:1992

Voimassaolo lakkaa

(10.4.2003)

CEN

EN 172:1994

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Suodattimet auringonvaloa vastaan ammattikäyttöön

15.5.1996

—

 

EN 172:1994/A1:2000

4.7.2000

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.10.2000)

EN 172:1994/A2:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2005)

CEN

EN 174:2001

Henkilökohtainen silmiensuojain. Silmiensuojaimet laskettelua varten

21.12.2001

EN 174:1996

Voimassaolo lakkaa

(21.12.2001)

CEN

EN 175:1997

Henkilökohtainen suojelu. Hitsauksen ja sen kaltaisten työvaiheiden aikana käytettävät laitteet silmien- ja kasvojensuojaukseen

19.2.1998

—

 

CEN

EN 207:1998

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Suodattimet ja silmiensuojaimet lasersäteilyä vastaan

21.11.1998

EN 207:1993

Voimassaolo lakkaa

(31.3.1999)

EN 207:1998/A1:2002

28.8.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 208:1998

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Silmiensuojaimet laserien ja laserjärjestelmien säätötyötä varten

21.11.1998

EN 208:1993

Voimassaolo lakkaa

(31.3.1999)

EN 208:1998/A1:2002

28.8.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 250:2000

Hengityslaite. Sukelluslaite, jossa on paineilmasäiliö. Vaatimukset, testaus, merkintä

8.6.2000

EN 250:1993

Voimassaolo lakkaa

(19.7.2000)

EN 250:2000/A1:2006

Tämä on ensimmäinen julkaisu

Huomautus 3

Tämän tiedonannon julkaisupäivämäärä

CEN

EN 269:1994

Hengityksensuojaimet. Moottoroidut hupulla varustetut tuoreilmalaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

16.12.1994

—

 

CEN

EN 340:2003

Suojavaatetus. Yleiset vaatimukset

6.10.2005

EN 340:1993

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 341:1992

Putoamissuojaimet. Laskeutumislaitteet

23.12.1993

—

 

EN 341:1992/A1:1996

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

EN 341:1992/AC:1993

 

 

 

CEN

EN 342:2004

Suojavaatetus. Suojaus kylmältä

6.10.2005

—

 

CEN

EN 343:2003

Suojavaatetus. Suojaus sateelta

21.2.2004

—

 

CEN

EN 348:1992

Suojavaatetus. Testausmenetelmä: Materiaalin suojavaikutus pieniä sulametalliroiskeita vastaan

23.12.1993

—

 

EN 348:1992/AC:1993

 

 

 

CEN

EN 352-1:2002

Kuulonsuojaimet. Yleiset vaatimukset. Osa 1: Kupusuojaimet

28.8.2003

EN 352-1:1993

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 352-2:2002

Kuulonsuojaimet. Yleiset vaatimukset. Osa 2: Tulppasuojaimet

28.8.2003

EN 352-2:1993

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 352-3:2002

Kuulonsuojaimet. Yleiset vaatimukset. Osa 3: Teollisuuskypärään kiinnitettävät kupusuojaimet

28.8.2003

EN 352-3:1996

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 352-4:2001

Kuulonsuojaimet. Turvallisuusvaatimukset ja testaus. Osa 4: Äänitason mukaan toimivat kupusuojaimet

10.8.2002

—

 

EN 352-4:2001/A1:2005

19.4.2006

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2006)

CEN

EN 352-5:2002

Kuulonsuojaimet. Turvallisuusvaatimukset ja testaus. Osa 5: Vastamelukupusuojaimet

28.8.2003

—

 

CEN

EN 352-6:2002

Kuulonsuojaimet. Turvallisuusvaatimukset ja testaus. Osa 6: Kommunikointijärjestelmällä varustetut kupusuojaimet

28.8.2003

—

 

CEN

EN 352-7:2002

Kuulonsuojaimet. Turvallisuusvaatimukset ja testaus. Osa 7: Tasorajoitteiset tulppasuojaimet

28.8.2003

—

 

CEN

EN 353-1:2002

Putoamissuojaimet. Osa 1: Kiinteässä johteessa liikkuvat liukutarraimet

28.8.2003

EN 353-1:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 353-2:2002

Putoamissuojaimet. Osa 2: Taipuisassa johteessa liikkuvat liukutarraimet

28.8.2003

EN 353-2:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 354:2002

Putoamissuojaimet. Liitosköydet

28.8.2003

EN 354:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 355:2002

Putoamissuojaimet. Nykäyksen vaimentimet

28.8.2003

EN 355:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 358:1999

Työntekijää tukevat ja putoamista estävät henkilönsuojaimet. Pylväsvyöt ja varmistusvyöt sekä niiden kanssa käytettävät hihnat ja köydet

21.12.2001

EN 358:1992

Voimassaolo lakkaa

(21.12.2001)

CEN

EN 360:2002

Putoamissuojaimet. Kelautuvat tarraimet

28.8.2003

EN 360:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 361:2002

Putoamissuojaimet. Kokovaljaat

28.8.2003

EN 361:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 362:2004

Putoamissuojaimet. Liitoselimet

6.10.2005

EN 362:1992

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 363:2002

Putoamissuojaimet. Putoamisen pysäyttävät järjestelmät

28.8.2003

EN 363:1992

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 364:1992

Putoamissuojaimet. Testimenetelmät

23.12.1993

—

 

EN 364:1992/AC:1993

 

 

 

CEN

EN 365:2004

Putoamissuojaimet. Käyttö-, huolto-, määräaikaistarkastus- ja korjausohjeita

6.10.2005

EN 365:1992

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 367:1992

Suojavaatetus. Suojaus kuumuutta ja liekkejä vastaan. Testausmenetelmä: Lämmönsiirtymisen määrittäminen liekkikosketuksessa

23.12.1993

—

 

EN 367:1992/AC:1992

 

 

 

CEN

EN 373:1993

Suojavaatetus. Materiaalin kestävyyden määrittäminen sulametalliroiskeita vastaan

23.12.1993

—

 

CEN

EN 374-1:2003

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat käsineet. Osa 1: Sanasto ja vaatimukset

6.10.2005

EN 374-1:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 374-2:2003

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat käsineet. Osa 2: Penetraation vastustuskyvyn määrittäminen

6.10.2005

EN 374-2:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 374-3:2003

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat käsineet. Osa 3: Kemikaaliläpäisevyyden määrittäminen

6.10.2005

EN 374-3:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

EN 374-3:2003/AC:2006

 

 

 

CEN

EN 379:2003

Henkilökohtainen silmien suojaus. Hitsausmaskit

6.10.2005

EN 379:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 381-1:1993

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 1: Viiltosuojauksen testaamisessa käytettävä testausteline

23.12.1993

—

 

CEN

EN 381-2:1995

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 2: Jalkojen suojainten testausmenetelmät

12.1.1996

—

 

CEN

EN 381-3:1996

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 3: Jalkineiden testausmenetelmät

10.10.1996

—

 

CEN

EN 381-4:1999

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 4: Käsineiden testausmenetelmät

16.3.2000

—

 

CEN

EN 381-5:1995

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 5: Jalkojen suojainten vaatimukset

12.1.1996

—

 

CEN

EN 381-7:1999

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 7: Käsineiden vaatimukset

16.3.2000

—

 

CEN

EN 381-8:1997

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 8: Nilkkaimien testausmenetelmät

18.10.1997

—

 

CEN

EN 381-9:1997

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 9: Nilkkaimien vaatimukset

18.10.1997

—

 

CEN

EN 381-10:2002

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 10: Vartalon yläosan suojainten testausmenetelmä

28.8.2003

—

 

CEN

EN 381-11:2002

Moottorisahan käyttäjän viiltosuojaimet. Osa 11: Vartalon yläosan suojainten vaatimukset

28.8.2003

—

 

CEN

EN 388:2003

Suojakäsineet mekaanisia vaaroja vastaan

6.10.2005

EN 388:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 393:1993

Pelastusliivit ja kelluntavarusteet. Kelluntavarusteet 50 N

16.12.1994

—

 

EN 393:1993/A1:1998

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

EN 393:1993/AC:1995

 

 

 

CEN

EN 395:1993

Pelastusliivit ja henkilökohtaiset kelluntavarusteet. Pelastusliivit. 100 N

16.12.1994

—

 

EN 395:1993/A1:1998

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

EN 395:1993/AC:1995

 

 

 

CEN

EN 396:1993

Pelastusliivit ja kelluntavarusteet. Pelastusliivit 150 N

16.12.1994

—

 

EN 396:1993/A1:1998

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

EN 396:1993/AC:1995

 

 

 

CEN

EN 397:1995

Teollisuuskypärät

12.1.1996

—

 

EN 397:1995/A1:2000

24.1.2001

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(24.1.2001)

CEN

EN 399:1993

Pelastusliivit ja kelluntavarusteet. Pelastusliivit 275 N

16.12.1994

—

 

EN 399:1993/A1:1998

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

EN 399:1993/AC:1995

 

 

 

CEN

EN 402:2003

Hengityksensuojaimet. Kannettava avoimeen kiertoon perustuva paineilmapakolaite, joka on varustettu hengityksen ohjaamalla annosteluventtiilillä ja joka voidaan yhdistää kokonaamariin tai suukappaleeseen. Vaatimukset, testaus, merkintä

21.2.2004

EN 402:1993

Voimassaolo lakkaa

(21.2.2004)

CEN

EN 403:2004

Hengityksensuojaimet pelastautumistarkoitukseen. Hupulla varustetut suodatinsuojaimet tulipalosta pelastautumista varten. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

EN 403:1993

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 404:2005

Hengityksensuojaimet pelastautumistarkoitukseen. Suodattava suukappaleella varustettu pakolaite hiilimonoksidia vastaan. Vaatimukset, testaus, merkinnät

6.10.2005

EN 404:1993

Voimassaolo lakkaa

(2.12.2005)

CEN

EN 405:2001

Hengityksensuojaimet. Kaasuilta tai kaasuilta ja hiukkasilta suojaava venttiilillä varustettu puolinaamari. Vaatimukset, testaus, merkintä

10.8.2002

EN 405:1992

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 407:2004

Suojakäsineet kuumuutta vastaan (kuumuus ja/tai tuli)

6.10.2005

EN 407:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 420:2003

Suojakäsineet. Yleiset vaatimukset ja testausmenetelmät

Huomautus 4

2.12.2005

EN 420:1994

Voimassaolo lakkaa

(2.12.2005)

CEN

EN 421:1994

Suojakäsineet ionisoivaa säteilyä ja radioaktiivista saastetta vastaan

16.12.1994

—

 

CEN

EN 443:1997

Palokypärät

19.2.1998

—

 

CEN

EN 458:2004

Kuulonsuojaimet. Valintamenetelmät, käyttö, huolenpito ja kunnossapito. Suositukset

6.10.2005

EN 458:1993

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 463:1994

Kemikaalinsuojavaatetus. Suojaus nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Testausmenetelmä. Nesteiden läpitunkeutumisvastuksen määrittäminen (Jet-testi)

16.12.1994

—

 

CEN

EN 464:1994

Kemikaalinsuojavaatetus. Suojaus kaasuja ja höyryjä vastaan. Testausmenetelmä. Tiiviyden määrittäminen (testaus sisäisellä paineella)

16.12.1994

—

 

CEN

EN 468:1994

Kemikaalinsuojavaatetus. Suojaus nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Testausmenetelmä. Nesteiden läpitunkeutumisvastuksen määrittäminen (spray-testi)

16.12.1994

—

 

CEN

EN 469:2005

Palomiesten suojavaatetus. Palopukujen vaatimukset

19.4.2006

EN 469:1995

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2006)

EN 469:2005/AC:2006

 

 

 

CEN

EN 470-1:1995

Hitsauksessa ja vastaavissa töissä käytettävä suojavaatetus. Osa 1: Yleiset vaatimukset

12.1.1996

—

 

EN 470-1:1995/A1:1998

13.6.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.8.1998)

CEN

EN 471:2003

Näkyvä varoitusvaatetus ammattikäyttöön. Testausmenetelmät ja vaatimukset

6.10.2005

EN 471:1994

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 510:1993

Vaatimukset suojavaatteille töissä, joissa on vaara takertua liikkuviin koneen osiin

16.12.1994

—

 

CEN

EN 511:2006

Kylmänsuojakäsineet

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 511:1994

Tämän tiedonannon julkaisupäivämäärä

CEN

EN 530:1994

Suojavaatemateriaalin hankauksenkesto. Testausmenetelmät

30.8.1995

—

 

EN 530:1994/AC:1995

 

 

 

CEN

EN 531:1995

Suojavaatetus kuumassa teollisuustyössä (ei koske palomiesten ja hitsaajien vaatetusta)

6.11.1998

—

 

EN 531:1995/A1:1998

4.6.1999

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(4.6.1999)

CEN

EN 533:1997

Suojavaatetus. Suojaus kuumuutta ja liekkejä vastaan. Rajoitetusti palavat materiaalit ja materiaaliyhdistelmät

14.6.1997

—

 

CEN

EN 564:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Apuköysi. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 565:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Nauha. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 566:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Nauhalenkit. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 567:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Nousukahvat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 568:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Jäähaat ja -ruuvit. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

14.6.1997

—

 

CEN

EN 569:1997

Vuorikiipeilyvarusteet. Haat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 659:2003

Palomiesten suojakäsineet

21.2.2004

EN 659:1996

Voimassaolo lakkaa

(21.2.2004)

CEN

EN 702:1994

Suojavaatetus. Suojaus kuumuutta ja liekkejä vastaan. Testausmenetelmä: Kontaktilämmön siirtyminen suojavaatetuksen tai sen materiaalien läpi

12.1.1996

—

 

CEN

EN 795:1996

Suojautuminen putoamiselta. Kiinnityslaitteet. Vaatimukset ja testaus

12.2.2000

—

 

Varoitus: Tämä julkaisu ei koske luokissa A (kiinteät kiinnityslaitteet; structural anchors), C (joustavilla vaakasuorilla tuilla varmistetut kiinnityslaitteet; anchor devices employing horizontal flexible lines) ja D (jäykillä vaakasuorilla raiteilla varustetut kiinnityslaitteet; anchor devices employing horizontal rigid anchor rails) kuvattuja laitteita, jotka mainitaan kohdissa 3.13.1, 3.13.3, 3.13.4, 4.3.1, 4.3.3, 4.3.4, 5.2.1, 5.2.2, 5.2.4, 5.2.5, 5.3.2 (luokan A1 osalta), 5.3.3, 5.3.4, 5.3.5, 6 (luokkien A, C ja D osalta), liitteessä A (kohdat A.2, A.3, A.5 ja A.6), liitteessä B, liitteessä ZA (luokkien A, C, ja D osalta) ja joiden osalta tämä julkaisu ei merkitse olettamusta, että standardin mukaiset laitteet olisivat direktiivin 89/686/ETY mukaisia.

 

EN 795:1996/A1:2000

24.1.2001

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2001)

CEN

EN 812:1997

Kolhupäähineet työkäyttöön

19.2.1998

—

 

EN 812:1997/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 813:1997

Putoamissuojaimet. Lantiovaljaat

14.6.1997

—

 

CEN

EN 863:1995

Suojavaatetus. Mekaaniset ominaisuudet. Testausmenetelmä: Puhkaisunkestävyys

15.5.1996

—

 

CEN

EN 892:2004

Vuorikiipeilyvarusteet. Joustavat kiipeilyköydet. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

EN 892:1996

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 893:1999

Vuorikiipeilyvarusteet. Jääraudat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 943-1:2002

Suojavaatetus nestemäisiä ja kaasumaisia kemikaaleja vastaan mukaan lukien nestemäiset aerosolit ja kiinteät partikkelit. Osa 1: Suojausvaatimukset ilmanvaihdolla varustetuille ja ilman ilmanvaihtoa oleville kaasutiiviille (tyyppi 1) ja kaasua läpäisevill

28.8.2003

—

 

CEN

EN 943-2:2002

Suojavaatetus nestemäisiä ja kaasumaisia kemikaaleja vastaan, mukaan lukien nestemäiset aerosolit ja kiinteät partikkelit. Osa 2: Suojausvaatimukset kaasutiiviille (Tyyppi 1) pelastusjoukkojen (ET) kemikaalinsuojapuvuille

10.8.2002

—

 

CEN

EN 958:1996

Vuorikiipeilyvarusteet. Kitkajarruperiaatteella toimivat laitteet putoamisenergian vähentämiseksi via ferrata -kiipeilyssä (kallioon kiinnitetyt vaijerit). Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

14.6.1997

—

 

CEN

EN 960:1994

Suojakypärien testauksessa käytettävät mallipäät

15.5.1996

—

 

EN 960:1994/A1:1998

6.11.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.11.1998)

CEN

EN 960:2006

Suojakypärien testauksessa käytettävät mallipäät

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 960:1994

31.12.2006

CEN

EN 966:1996

Ilmailu-urheilussa käytettävät kypärät

10.10.1996

—

 

EN 966:1996/A1:2000

4.7.2000

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2000)

EN 966:1996/A2:2006

Tämä on ensimmäinen julkaisu

Huomautus 3

Tämän tiedonannon julkaisupäivämäärä

CEN

EN 1073-1:1998

Suojavaatetus radioaktiivista kontaminaatiota vastaan. Osa 1: Vaatimukset ja testausmenetelmät ilmanvaihdolla varustetuille suojavaatteille, jotka suojaavat partikkelimuodossa olevalta radioaktiisiselta kontaminaatiolta

6.11.1998

—

 

CEN

EN 1073-2:2002

Suojavaatetus radioaktiivista kontaminaatiota vastaan. Osa 2: Vaatimukset ja testausmenetelmät ilman ilmanvaihtoa oleville suojavaatteille, jotka suojaavat partikkelimuodossa olevalta radioaktiiviselta kontaminaatiolta

28.8.2003

—

 

CEN

EN 1077:1996

Laskettelukypärät

10.10.1996

—

 

CEN

EN 1078:1997

Kypärät pyöräilyyn, rullalautailuun ja rullaluisteluun

14.6.1997

—

 

EN 1078:1997/A1:2005

19.4.2006

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2006)

CEN

EN 1080:1997

Suojakypärät nuorille lapsille

14.6.1997

—

 

EN 1080:1997/A1:2002

28.8.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

EN 1080:1997/A2:2005

19.4.2006

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.6.2006)

CEN

EN 1082-1:1996

Suojavaatetus. Veitsen viillolta ja pistolta suojaavat käsineet ja käsivarsisuojat. Osa 1: Metallisilmukkakäsineet ja käsivarsisuojat

14.6.1997

—

 

CEN

EN 1082-2:2000

Suojavaatetus. Veitsen viillolta ja pistolta suojaavat käsineet ja käsivarsisuojat. Osa 2: Muusta materiaalista kuin metallisilmukoista valmistetut käsineet ja käsivarsisuojat

21.12.2001

—

 

CEN

EN 1082-3:2000

Suojavaatetus. Veitsen viillolta ja pistolta suojaavat käsineet ja käsivarsisuojat. Osa 3: Iskeytymisestä johtuvan viillon testimenetelmä kankaalle, nahalle ja muille materiaaleille

21.12.2001

—

 

CEN

EN 1095:1998

Veneilyturvavaljas ja turvaköysi käytettäväksi huvialuksilla. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

6.11.1998

—

 

CEN

EN 1146:2005

Hengityksensuojaimet. Kannettavat avoimeen kiertoon perustuvat hupulla varustetut paineilmahengityslaitteet pakenemista varten. Vaatimukset, testaus ja merkintä

19.4.2006

EN 1146:1997

Voimassaolo lakkaa

(30.4.2006)

CEN

EN 1149-1:1995

Suojavaatetus. Sähköstaattiset ominaisuudet. Osa 1: Pintaresistiivisyys (testausmenetelmät ja vaatimukset)

10.10.1996

—

 

CEN

EN 1149-1:2006

Suojavaatetus — Sähköstaattiset ominaisuudet — Osa 1: Pintaresistiivisyyden testausmenetelmä

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 1149-1:1995

31.12.2006

CEN

EN 1149-2:1997

Suojavaatetus. Sähköstaattiset ominaisuudet. Osa 2: Materiaalin läpimenoresistanssin testausmenetelmä

19.2.1998

—

 

CEN

EN 1149-3:2004

Suojavaatetus. Sähköstaattiset ominaisuudet. Osa 3: Varauksen purkautumisen testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 1150:1999

Suojavaatetus. Näkyvä vaatetus muuhun kuin ammattikäyttöön. Testausmenetelmät ja vaatimukset

4.6.1999

—

 

CEN

EN 1384:1996

Ratsastuskypärät

14.6.1997

—

 

EN 1384:1996/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 1385:1997

Melontakypärät

13.6.1998

—

 

EN 1385:1997/A1:2005

6.10.2005

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 1486:1996

Palomiesten suojavaatetus. Testausmenetelmät ja vaatimukset erityisiin sammutustehtäviin tarkoitetuille heijastaville puvuille

3.12.1996

—

 

CEN

EN 1621-1:1997

Moottoripyöräilijöiden suoja-asut mekaanista iskua vastaan. Osa 1: Törmäyssuojainten vaatimukset ja testausmenetelmät

13.6.1998

—

 

CEN

EN 1621-2:2003

Moottoripyöräilijöiden suoja-asut mekaanista iskua vastaan. Osa 2: Selkäsuojainten vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 1731:1997

Mekaanisilta vaaroilta ja/tai kuumuudelta suojautumiseen käytettävät verkkotyyppiset silmien- ja kasvojensuojaimet työ- ja muuhun käyttöön

14.6.1997

—

 

EN 1731:1997/A1:1997

13.6.1998

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.6.1998)

CEN

EN 1809:1997

Sukelluslisävarusteet. Nostovoiman tasauslaite. Toiminnalliset ja turvallisuusvaatimukset, testausmenetelmät

13.6.1998

—

 

CEN

EN 1827:1999

Hengityksensuojaimet. Puolinaamarit ilman sisäänhengitysventtiileitä ja erillisin suodattimin suojaamaan kaasuja, kaasuja ja hiukkasia tai hiukkasia vastaan. Vaatimukset, testaus, merkintä

24.2.2001

—

 

CEN

EN 1836:2005

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Yleiskäyttöön tarkoitetut aurinkolasit ja auringonsuodattimet sekä suodattimet suoraan auringon tarkkailuun

2.12.2005

EN 1836:1997

Voimassaolo lakkaa

(31.3.2006)

EN 1836:2005/AC:2006

 

 

 

CEN

EN 1868:1997

Henkilökohtaiset putoamissuojaimet. Samaa käsitettä merkitsevien termien luettelo

18.10.1997

—

 

CEN

EN 1891:1998

Putoamissuojaimet. Vähäjoustoiset ydinköydet

6.11.1998

—

 

CEN

EN 1938:1998

Henkilökohtainen silmien suojaus. Moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden silmäsuojaimet

4.6.1999

—

 

CEN

EN ISO 4869-2:1995

Akustiikka. Kuulonsuojaimet. Osa 2: Kuulonsuojaimia käytettäessä vaikuttavien A-painotettujen äänenpainetasojen arviointi (ISO 4869-2:1994)

15.5.1996

—

 

CEN

EN ISO 4869-4:2000

Akustiikka. Kuulonsuojaimet. Osa 4: Palauttavia kupusuojaimia käytettäessä vaikuttavien A-painotettujen äänenpainetasojen arviointi (ISO/TR 4869-4:1998)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 6529:2001

Suojavaatetus. Suojaus kemikaaleja vastaan. Suojavaatemateriaalien kestävyyden määrittäminen nesteiden ja kaasujen permeaatiota vastaan (ISO 6529:2001)

6.10.2005

EN 369:1993

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN ISO 6530:2005

Suojavaatetus. Suojaus nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Nesteiden läpitunkeutumisen (penetraation) määrittäminen materiaaleista (ISO 6530:2005)

6.10.2005

EN 368:1992

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN ISO 6942:2002

Suojavaatetus. Suojaus kuumuutta ja liekkejä vastaan. Testausmenetelmä. Materiaalien ja materiaaliyhdistelmien lämpösäteilynkestävyyden arviointi (ISO 6942:2002)

28.8.2003

EN 366:1993

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN ISO 10256:2003

Jääkiekkoilijoiden pään- ja kasvojensuojaimet (ISO 10256:2003)

6.10.2005

EN 967:1996

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN ISO 10819:1996

Mekaaninen värähtely ja isku. Käsitärinä. Käsineiden kautta kämmeniin kohdistuvan tärinän mittaus- ja arviointimenetelmä (ISO 10819:1996)

3.12.1996

—

 

CEN

EN 12083:1998

Hengityksensuojaimet. Letkulla naamariin kiinnitetyt suodattimet. Hiukkassuodattimet, kaasunsuodattimet ja yhdistelmäsuodattimet. Vaatimukset, testaus, merkintä

4.7.2000

—

 

EN 12083:1998/AC:2000

 

 

 

CEN

EN 12270:1998

Vuorikiipeilyvarusteet. Kiilat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

16.3.2000

—

 

CEN

EN 12275:1998

Vuorikiipeilyvarusteet. Sulkurenkaat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

16.3.2000

—

 

CEN

EN 12276:1998

Vuorikiipeilyvarusteet. Säätyvät kiilat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

24.2.2001

—

 

EN 12276:1998/AC:2000

 

 

 

CEN

EN 12277:1998

Vuorikiipeilyvarusteet. Valjaat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

6.11.1998

—

 

CEN

EN 12278:1998

Vuorikiipeilyvarusteet. Köysirullat. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

6.11.1998

—

 

CEN

EN ISO 12402-2:2006

Kelluntavarusteet — Osa 2: Pelastusliivit merelle ja avovesille, vaativat olosuhteet (taso 275) -Turvallisuusvaatimukset (ISO 12402-2:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 399:1993

31.3.2007

CEN

EN ISO 12402-3:2006

Kelluntavarusteet -Osa 3: Pelastusliivit merelle ja avovesille (taso 150) -Turvallisuusvaatimukset (ISO 12402-3:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 396:1993

31.3.2007

CEN

EN ISO 12402-4:2006

Kelluntavarusteet — Osa 4: Pelastusliivit sisävesille ja rannikoille (taso 100) — Turvallisuusvaatimukset (ISO 12402-4:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 395:1993

31.3.2007

CEN

EN ISO 12402-5:2006

Kelluntavarusteet — Osa 4: Pelastusliivit sisävesille ja rannikoille (taso 100) — Turvallisuusvaatimukset (ISO 12402-5:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN 393:1993

31.3.2007

CEN

EN ISO 12402-6:2006

Kelluntavarusteet. Osa 6: Pelastusliivit ja kellunta-avut erikoistarkoituksiin. Turvallisuusvaatimukset ja lisämenetelmät (ISO 12402-6:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN ISO 12402-8:2006

Kelluntavarusteet. Osa 8: Lisäosat, turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät (ISO 12402-8:2006)

2.8.2006

EN 394:1993

Voimassaolo lakkaa

(31.8.2006)

CEN

EN ISO 12402-9:2006

Kelluntavarusteet — Osa 9: Testausmenetelmät (ISO 12402-9:2006)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN ISO 12402-10:2006

Kelluntavarusteet. Osa 10: Kelluntavarusteiden ja muiden niihin liittyvien varusteiden valinta- ja käyttöopas (ISO 12402-10:2006)

2.8.2006

—

 

CEN

EN 12477:2001

Hitsaajien suojakäsineet

10.8.2002

—

 

EN 12477:2001/A1:2005

6.10.2005

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(31.12.2005)

CEN

EN 12492:2000

Vuorikiipeilyvarusteet. Vuorikiipeilijöiden kypärät. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät

21.12.2001

—

 

EN 12492:2000/A1:2002

28.8.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 12568:1998

Jalkojen suojaimet. Vaatimukset ja testausmenetelmät varvassuojuksille ja metallisille naulaanastumissuojuksille

6.11.1998

—

 

CEN

EN 12628:1999

Sukelluslisävarusteet. Yhdistetyt nostovoima- ja pelastuslaitteet. Toiminnalliset ja turvallisuusvaatimukset, testimenetelmät

4.7.2000

—

 

EN 12628:1999/AC:2000

 

 

 

CEN

EN 12841:2006

Putoamissuojaimet — Köysityöskentely — Työasemointiin käytettävät köyden pituuden säätölaitteet

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN 12941:1998

Hengityksensuojaimet. Puhaltimella varustetut laitteet, joihin kuuluu kypärä tai huppu. Vaatimukset, testaus, merkintä

4.6.1999

EN 146:1991

Voimassaolo lakkaa

(4.6.1999)

EN 12941:1998/A1:2003

6.10.2005

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 12942:1998

Hengityksensuojaimet. Puhaltimella varustetut suodatinlaitteet, jotka sisältävät koko-, puoli- tai neljäsosanaamarin. Vaatimukset, testaus, merkintä

4.6.1999

EN 147:1991

Voimassaolo lakkaa

(4.6.1999)

EN 12942:1998/A1:2002

28.8.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 13034:2005

Suojavaatetus nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Vaatimukset kemikaalinsuojavaatetukselle, joka suojaa vain rajoitetusti nestemäisiltä kemikaaleilta (tyypin 6 varusteet)

6.10.2005

—

 

CEN

EN 13061:2001

Suojavaatetus. Jalkapalloilijan säärisuojukset. Vaatimukset ja testimenetelmät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13087-1:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 1: Esikäsittely

10.8.2002

—

 

EN 13087-1:2000/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 13087-2:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 2: Iskunvaimennuskyky

10.8.2002

—

 

EN 13087-2:2000/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 13087-3:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 3: Läpäisynkestävyys

10.8.2002

—

 

EN 13087-3:2000/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 13087-4:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 4: Kiinnitysjärjestelmän tehokkuus

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13087-5:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 5: Kypärän irtoamisvoima

24.2.2001

—

 

CEN

EN 13087-6:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 6: Näkökenttä

10.8.2002

—

 

EN 13087-6:2000/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 13087-7:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 7: Liekinkestävyys

10.8.2002

—

 

EN 13087-7:2000/A1:2001

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(10.8.2002)

CEN

EN 13087-8:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 8: Sähköiset ominaisuudet

21.12.2001

—

 

EN 13087-8:2000/A1:2005

6.10.2005

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 13087-10:2000

Suojakypärät. Testausmenetelmät. Osa 10: Säteilylämpökestävyys

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13138-1:2003

Uimaopetuksessa käytettävät uima-avut. Osa 1: Vaatimukset ja testausmenetelmät päällepuettaville uima-avuille

6.10.2005

—

 

CEN

EN 13158:2000

Suojavaatetus. Ratsastajien suojatakit sekä vartalon- ja olkapäiden suojaimet. Vaatimukset ja testausmenetelmät

24.2.2001

—

 

CEN

EN 13178:2000

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Silmien- ja kasvojensuojaimet moottorikelkkailijoille

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13274-1:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 1: Sisäänvuodon ja kokonaissisäänvuodon määrittäminen

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13274-2:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 2: Käytännön toimivuustestit

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13274-3:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 3: Hengitysvastuksen määrittäminen

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13274-4:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 4: Liekkitestit

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13274-5:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 5: Olosuhteet testauksessa

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13274-6:2001

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 6: Sisäänhengitysilman hiilidioksidipitoisuuden määritys

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13274-7:2002

Hengityksensuodattimet. Testausmenetelmät. Osa 7: Hiukkassuodattimen läpäisevyyden määrittäminen

Huomautus 5

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13274-8:2002

Hengityksensuojaimet. Testausmenetelmät. Osa 8: Suodattimen tukkeutumisen määrittäminen dolomiittipölyllä

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13277-1:2000

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 1: Yleiset vaatimukset ja testausmenetelmät

24.2.2001

—

 

CEN

EN 13277-2:2000

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 2: Lisävaatimukset ja testausmenetelmät jalkapöydän, säären ja kyynärvarren suojaimille

24.2.2001

—

 

CEN

EN 13277-3:2000

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 3: Lisävaatimukset ja testausmenetelmät vartalon suojaimille

24.2.2001

—

 

CEN

EN 13277-4:2001

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 4: Lisävaatimukset ja testausmenetelmät pään suojaimille

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13277-5:2002

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 5: Lisävaatimukset ja testausmenetelmät alasuojille ja vatsan suojaimille

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13277-6:2003

Kamppailulajeissa käytettävät suojavarusteet. Osa 6: Lisävaatimukset ja testausmenetelmät naisten rintasuojaimille

21.2.2004

—

 

CEN

EN 13287:2004

Henkilönsuojaimet. Jalkineet. Liukkauden testausmenetelmä

6.10.2005

—

 

CEN

EN 13356:2001

Heijastimet ei-ammattimaiseen käyttöön. Testausmenetelmät ja vaatimukset

21.12.2001

—

 

CEN

EN 13484:2001

Ohjaskelkkailijoiden kypärät

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13546:2002

Suojavaatteet. Maahockeymaalivahtien käsi-, käsivarsi-, vatsa-, sääri-, jalka- ja alasuojaimet sekä pelaajien säärisuojaimet. Vaatimukset ja testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13567:2002

Suojavaatteet. Miekkailijoiden käsi-, käsivarsi-, vatsa-, sääri-, ala- ja kasvosuojat. Vaatimukset ja testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13594:2002

Moottoripyöräilijän suojakäsineet ammattikäyttöön. Vaatimukset ja testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13595-1:2002

Moottoripyöräilijöiden suojavaatteet ammattikäyttöön. Takit, housut ja yksi- tai moniosaiset puvut. Osa 1: Yleiset vaatimukset

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13595-2:2002

Moottoripyöräilijöiden suojavaatteet ammattikäyttöön. Takit, housut ja yksi- tai moniosaiset puvut. Osa 2: Iskuhankauksenkeston testausmenetelmä

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13595-3:2002

Moottoripyöräilijöiden suojavaatteet ammattikäyttöön. Takit, housut ja yksi- tai moniosaiset puvut. Osa 3: Puhkaisulujuuden testausmenetelmä

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13595-4:2002

Moottoripyöräilijöiden suojavaatteet ammattikäyttöön. Takit, housut ja yksi- tai moniosaiset puvut. Osa 4: Iskuviillonkeston testausmenetelmä

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13634:2002

Moottoripyöräilijöiden suojajalkineet ammattikäyttöön. Vaatimukset ja testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13781:2001

Suojakypärät moottori- ja rattikelkkojen kuljettajille ja matkustajille

10.8.2002

—

 

CEN

EN 13794:2002

Hengityksensuojaimet. Pelastautumiseen tarkoitetut kannettavat suljettuun kiertoon perustuvat hengityslaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

28.8.2003

EN 1061:1996

EN 400:1993

EN 401:1993

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 13819-1:2002

Kuulonsuojaimet. Testaus. Osa 1: Fysikaaliset testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13819-2:2002

Kuulonsuojaimet. Testaus. Osa 2: Akustiset testausmenetelmät

28.8.2003

—

 

CEN

EN 13832-1:2006

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat jalkineet. Osa 1: Sanasto ja testausmenetelmät

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN 13832-2:2006

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat jalkineet. Osa 2: Kemikaaliroiskeilta suojaavat jalkineet

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN 13832-3:2006

Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat jalkineet. osa 3: Kemikaalien läpäisyltä suojaavat jalkineet

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN 13911:2004

Palomiesten suojavaatetus. Palohupun vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 13949:2003

Hengityksensuojaimet. Kannettava avoimeen kiertoon perustuva sukelluslaite, jossa käytetään happirikastettua paineilmaa (nitroksi). Vaatimukset, testaus, merkintä

21.2.2004

—

 

CEN

EN ISO 13982-1:2004

Suojavaatetus kiinteitä hiukkasia vastaan — Osa 1: Vaatimukset kemikaalinsuojavaatteille koko kehon suojaukseen kiinteitä ilmassa kulkeutuvia hiukkasia vastaan (tyypin 5 vaatteet) (ISO 13982-1:2004)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 13982-2:2004

Suojavaatetus kiinteitä hiukkasia vastaan — Osa 2: Testausmenetelmä pienhiukkasaerosolin sisäänvuodon määrittämiseksi (ISO 13982-2:2004)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 13995:2000

Suojavaatteet. Mekaaniset ominaisuudet. Materiaalien pistosta aiheutuvan repäisynkeston testausmenetelmä (ISO 13995:2000)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 13997:1999

Suojavaatetus. Mekaaniset ominaisuudet. Viillon kesto teräviä esineitä vastaan (ISO 13997:1999)

4.7.2000

—

 

EN ISO 13997:1999/AC:2000

 

 

 

CEN

EN ISO 13998:2003

Suojavaatteet. Veitsen viillolta ja pistolta suojaavat esiliinat, housut ja liivit (ISO 13998:2003)

28.8.2003

EN 412:1993

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN 14021:2003

Moottoripyöräilijöiden kivisuojat maastoajoon. Vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14052:2005

Korkean suojauskyvyn teollisuuskypärä

19.4.2006

—

 

CEN

EN 14058:2004

Suojavaatetus. Suojaus viileältä

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14120:2003

Suojavaatteet. Ranne-, kämmen-, polvi- ja kyynärpääsuojaimet rullaurheiluvälineiden käyttäjille. Vaatimukset ja testausmenetelmät

21.2.2004

—

 

CEN

EN 14126:2003

Suojavaatetus. Vaatimukset ja testausmenetelmät suojavaatteille infektioita vastaan

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14143:2003

Hengityksensuojaimet. Suljettukiertoinen kannettava sukelluslaite. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14225-1:2005

Sukelluspuvut. Osa 1: Märkäpuvut, vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14225-2:2005

Sukelluspuvut. Osa 2: Kuivapuvut, vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14225-3:2005

Sukelluspuvut. Osa 3: Lämmitettävät tai jäähdytettävät puvut. Vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14225-4:2005

Sukelluspuvut. Osa 4: Yhden ilmakehän puku. Inhimillisten tekijöiden vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14325:2004

Suojavaatetus kemikaaleja vastaan. Materiaalien, saumojen, liitosten ja kokoonpanokohtien testausmenetelmät ja luokittelu

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14328:2005

Suojavaatetus. Käsineet ja käsivarsisuojat sähköveitsien viiltoja vastaan. Vaatimukset ja testausmenetelmät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14360:2004

Suojavaatteet sadetta vastaan. Valmiiden vaatteiden testausmenetelmä. Ylhäältä tulevan rankkasateen vaikutus

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14387:2004

Hengityksensuojaimet. Kaasunsuodatin ja yhdistetty suodatin. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

EN 141:2000

EN 371:1992

EN 372:1992

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 14404:2004

Henkilönsuojaimet. Polvisuojaimet polvillaan tehtäviä töitä varten

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14435:2004

Hengityksensuojaimet. Kannettava, avoimeen kiertoon perustuva paineilmalaite, jossa on positiivisella paineella toimiva puolinaamari. Vaatimukset, testaus,merkintä

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14458:2004

Henkilökohtainen silmiensuojaus. Palomiesten sekä ambulanssi- ja ensiapuhenkilöstön kypärien kanssa käytettävät kasvojensuojaimet ja visiirit

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 14460:1999

Kilpa-autoilijoiden suojavaatetus. Suojaus tulta ja kuumuutta vastaan. Vaatimukset ja testausmenetelmät (ISO 14460:1999)

16.3.2000

—

 

EN ISO 14460:1999/A1:2002

10.8.2002

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(30.9.2002)

EN ISO 14460:1999/AC:1999

 

 

 

CEN

EN 14529:2005

Hengityksensuojaimet. Kannettavat avointa kiertoa käyttävät puolinaamarilla varustetut paineilmahengityslaitteet, jotka sisältävät ylipaineella toimivan hengityksen ohjaaman annosteluventtiilin ja jotka on tarkoitettu ainoastaan pakenemistarkoituksiin

19.4.2006

—

 

CEN

EN 14572:2005

Korkean suojauskyvyn ratsastuskypärät

6.10.2005

—

 

CEN

EN 14593-1:2005

Hengityksensuojaimet- Annosteluventtiilillä varustetut paineilmaletkulaitteet. Osa 1: Kokonaamarilla varustetut laitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

EN 139:1994

Voimassaolo lakkaa

(2.12.2005)

CEN

EN 14593-2:2005

Hengityksensuojaimet. Annosteluventtiilillä varustetut paineilmaletkulaitteet. Osa 2: Ylipaineella toimivat puolinaamarilla varustetut laitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

EN 139:1994

Voimassaolo lakkaa

(2.12.2005)

EN 14593-2:2005/AC:2005

 

 

 

CEN

EN 14594:2005

Hengityksensuojaimet, Vakiovirtauksella toimivat paineilmaletkulaitteet. Vaatimukset, testaus, merkintä

6.10.2005

EN 271:1995

EN 12419:1999

EN 139:1994

EN 1835:1999

EN 270:1994

Voimassaolo lakkaa

(2.12.2005)

EN 14594:2005/AC:2005

 

 

 

CEN

EN 14605:2005

Suojavaatteet nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Vaatimukset kemikaalinsuojavaatteille, joiden osien liitokset ovat nestetiiviit (tyyppi 3) tai suihkutiiviit (tyyppi 4), mukaanlukien vain osia vartalosta suojaavat tuotteet

6.10.2005

EN 467:1995

EN 466:1995

EN 465:1995

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 14786:2006

Suojavaatetus — Ruiskutettavien nestemäisten kemikaalien, emulsioiden ja dispersioiden läpäisyvastuksen määritys — Sumutintesti

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN ISO 14877:2002

Suojavaatetus raepuhallustöihin (ISO 14877:2002)

28.8.2003

—

 

CEN

EN ISO 15025:2002

Suojavaatetus. Suojaus kuumuutta ja liekkejä vastaan. Rajoitetun liekin leviämisen testausmenetelmä (ISO 15025:2000)

28.8.2003

EN 532:1994

Voimassaolo lakkaa

(28.8.2003)

CEN

EN ISO 15027-1:2002

Kylmältä vedeltä suojaava vaatetus. Osa 1: Työkäyttöön tarkoitetut puvut, vaatimukset ja turvallisuus (ISO 15027-1:2002)

10.4.2003

—

 

CEN

EN ISO 15027-2:2002

Kylmältä vedeltä suojaava vaatetus. Osa 2: Pelastuspuvut, vaatimukset ja turvallisuus (ISO 15027-2:2002)

10.4.2003

—

 

CEN

EN ISO 15027-3:2002

Kylmältä vedeltä suojaava vaatetus. Osa 3: Testausmenetelmät (ISO 15027-3:2002)

10.4.2003

—

 

CEN

EN 15090:2006

Palomiesten jalkineet

Tämä on ensimmäinen julkaisu

—

 

CEN

EN ISO 15831:2004

Vaatetus. Fysiologiset ominaisuudet. Lämmöneristävyyden mittaus lämpönukella (ISO 15831:2004)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 17249:2004

Moottorisahan käyttäjän turvajalkineet (ISO 17249:2004)

6.10.2005

—

 

CEN

EN ISO 20344:2004

Henkilönsuojaimet. Jalkineiden testausmenetelmät (ISO 20344:2004)

6.10.2005

EN 344:1992

EN 344-2:1996

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

EN ISO 20344:2004/AC:2005

 

 

 

CEN

EN ISO 20345:2004

Henkilönsuojaimet. Turvajalkineet (ISO 20345:2004)

6.10.2005

EN 345:1992

EN 345-2:1996

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN ISO 20346:2004

Henkilönsuojaimet. Suojajalkineet (ISO 20346:2004)

6.10.2005

EN 346-2:1996

EN 346:1992

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN ISO 20347:2004

Henkilönsuojaimet. Työjalkineet (ISO 20347:2004)

6.10.2005

EN 347:1992

EN 347-2:1996

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

CEN

EN 24869-1:1992

Akustiikka. Kuulonsuojaimet. Äänenvaimennuksen subjektiiviinen mittausmenetelmä (ISO 4869-1:1990)

16.12.1994

—

 

CEN

EN 24869-3:1993

Akustiikka. Kuulonsuojaimet. Osa 3: Yksinkertaistettu menetelmä kupusuojaintyyppisten suojaimien lisäysvaimennuksen mittaamiseksi laaduntarkastausta varten (ISO/TR 4869-3:1989)

16.12.1994

—

 

CENELEC

EN 50237:1997

Sähkötöissä käytettävät mekaanisesti suojatut hansikkaat ja rukkaset

4.6.1999

—

 

CENELEC

EN 50286:1999

Eristeaineiset suojavaatteet pienjänniteasennuksiin

16.3.2000

—

 

CENELEC

EN 50321:1999

Alle 1000 V a.c. ja 1500 V d.c. asennuksissa käytettävät eristetyt jalkineet

16.3.2000

—

 

CENELEC

EN 50365:2002

Sähköisesti eristävät suojakypärät pienjänniteasennuksiin

10.4.2003

—

 

CENELEC

EN 60743:2001

Jännitetyöt — Terminologia työkaluille ja laitteille (IEC 60743:2001)

10.4.2003

EN 60743:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.12.2004)

CENELEC

EN 60895:2003

Jännitetyöt — 800 kV ja ± 600 kV nimellisjännitteellä kaytettävat johtavat vaatteet (IEC 60895:2002 (Muutettu))

6.10.2005

EN 60895:1996

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2006)

CENELEC

EN 60903:2003

Jännitetyöt — eristeaineiset hansikkaat (IEC 60903:2002 (Muutettu))

6.10.2005

EN 60903:1992

Ja sen muutokset + EN 50237:1997

Huomautus 2.1

Voimassaolo lakkaa

(1.7.2006)

CENELEC

EN 60984:1992

Jännitetöissä käytettävät eristeaineiset hihat (IEC 60984:1990 (Muutettu))

4.6.1999

—

 

EN 60984:1992/A11:1997

4.6.1999

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(4.6.1999)

EN 60984:1992/A1:2002 (IEC 60984:1990/A1:2002)

10.4.2003

Huomautus 3

Voimassaolo lakkaa

(6.10.2005)

Huomautus 1

Yleensä korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa päivänä, jona eurooppalainen standardointielin poistaa kyseisen standardin käytöstä. Tällaisten standardien käyttäjiä pyydetään kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että joissakin poikkeustapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 2.1

Standardilla, joka on uusi (tai johon on tehty muutos), on sama soveltamisalue kuin korvatulla standardilla. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 3

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset sekä tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset mutta ei tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huomautus 4

Terveyttä ja turvallisuutta koskevien olennaisten vaatimusten kohtaa 1.2.1.1 ja käsinemateriaalien Cr(VI)-pitoisuutta koskeva, standardista EN 420:2003 johtuva vaatimustenmukaisuusolettama perustuu Cr(VI)-pitoisuutta mittaavan testimenetelmän havaitsemisrajaan ≤ 3 mg/kg Cr(VI):a.

Huomautus 5

Direktiivin 89/686/ETY terveyttä ja turvallisuutta koskevien olennaisten vaatimusten mukaisuutta koskevaa olettamusta ei ole standardin EN 13274-7:2002 lausekkeen 6.4 viimeisessä virkkeessä eikä lausekkeen 7.4 viimeisessä virkkeessä.

HUOM:

—

Tietoja standardien saatavuudesta saa joko Euroopan standardointielimiltä tai kansallisilta standardointilaitoksilta, joita koskeva luettelo on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (2), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY (3), liitteenä.

—

Viitetietojen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei tarkoita sitä, että standardit ovat saatavana kaikilla yhteisökielillä.

—

Tämä luettelo korvaa kaikki aiemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistut luettelot. Komissio huolehtii kyseisen luettelon ajan tasalle saattamisesta.

Lisätietoja yhdenmukaistetuista standardeista saa Internet-osoitteesta

http://europa.eu.int/comm/enterprise/newapproach/standardization/harmstds.

(1)  ESO: Eurooppalaiset standardointielimet:

—

CEN: rue de Stassart 36, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 550 08 11; faksi (32-2) 550 08 19 (http://www.cenorm.be)

—

CENELEC: rue de Stassart 35, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 519 68 71; faksi (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

—

ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, puhelin (33) 492 94 42 00; faksi (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org)

(2)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(3)  EYVL L 217, 5.8.1998, s. 18.

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/73

Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 nojalla myönnetystä valtiontuesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 314/07)

Tuen numero

XS 137/05

Jäsenvaltio

Latvia

Alue

Koko Latvia

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Tukiohjelma Latvian takuuviraston lainatakauksille

Oikeusperusta

1)

Latvijas vienotais programdokuments 2004. — 2006. gadam. (www.esfondi.lv)

2)

Papildinājumi Latvijas vienotam programdokumentam 2004. — 2006. gadam. (www.esfondi.lv)

3)

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra” valdes sēdes lēmums Nr. 21. 29.5.2003. par garantēšanas noteikumu grozījumiem.

4)

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra” valdes sēdes lēmums Nr. 57. 23.5.2003. par garantēšanas noteikumu grozījumiem.

5)

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra” valdes sēdes lēmums Nr. 79 6.6.2006. par garantēšanas noteikumu grozījumiem.

6)

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra” valdes sēdes lēmums Nr. 81. 21.6.2006. par garantēšanas noteikumu grozījumiem.

7)

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra” valdes sēdes lēmums Nr. 84. 20.7.2006. par garantēšanas noteikumu grozījumiem.

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

Vuodesta 2004: 3 450 000 LVL (4 908 935 EUR)

Vuodesta 2006: 168 072 LVL (239 146 EUR)

Tuen kokonaismäärä

3 618 072 LVL (5 148 081 EUR)

Lainatakauksien kokonaismäärä (kerrottuna kahdella): 7 236 144 LVL (10 296 163 EUR)

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä

Täytäntöönpanopäivä

18.6.2003

Ohjelmaan tehtävien muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1. lokakuuta 2006.

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

31.8.2008 saakka

Jos tukiohjelman ehdot eivät vastaa kaupallisen toiminnan valvontaan sovellettavia sääntöjä, voidaan tuen myöntämisehdot ottaa tarkasteltavaksi Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan nojalla.

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Alat, joita tuki koskee

Kaikki alat, joilla voidaan myöntää tukea pk-yrityksille, lukuun ottamatta:

a)

perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai markkinointiin liittyvää toimintaa;

b)

maatalouteen liittyvää toimintaa, paitsi jalostusta;

c)

vientiin liittyvää toimintaa, esimerkiksi tukea vientiin meneville tuotteille sekä tukea jakeluverkoston perustamiseen ja toimintaan tai viennistä aiheutuviin juokseviin menoihin;

d)

tukea, joka edellyttää kotimaisten tuotteiden suosimista tuontituotteiden kustannuksella;

e)

kuljetusalaa.

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

SIA “Latvijas Garantiju aģentūra”

Tirgoņu iela 11

LV-1050, Rīga, Latvija

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä


Tuen numero

XS 184/05

Jäsenvaltio

Puola

Alue

Miasto Skierniewice, Województwo Łódzkie

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Horisontaalinen tukiohjelma Skierniewicen kaupungin alueella toimivien pk-yritysten kehittämiseen

Oikeusperusta

Ustawa z 8 marca 1990 r. o samorządzie gminnym (tekst jedn. Dz.U. nr 142, poz. 1591 z późniejszymi zmianami), Ustawa z dnia 12 stycznia 1991 r. o podatkach i opłatach lokalnych (tekst jedn. Dz.U. z 2002 r. nr 9, poz. 84), Uchwała nr XLI/71/05 Rady Miasta Skierniewice z dnia 14 lipca 2005 roku w sprawie zwolnień z podatku od nieruchomości i udzielania dotacji dla małych i średnich przedsiębiorców na terenie Miasta Skierniewice

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

7 400 EUR

Taatut lainat

 

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

 

Taatut lainat

 

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä

Täytäntöönpanopäivä

31.8.2005 alkaen

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

31.12.2006 saakka

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Alat, joita tuki koskee

Kaikki alat, joilla voidaan myöntää tukea pk-yrityksille

Kyllä

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Ryszard Bogusz

Prezydent Miasta Skierniewice

ul. Rynek 1

PL-96-100 Skierniewice

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä


Tuen numero

XS 185/05

Jäsenvaltio

Puola

Alue

Centralny

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Suunnittelu- ja palveluyritys BISPROL sp. z o.o.

Oikeusperusta

Ustawa z dnia 30 sierpnia 1996 r. o komercjalizacji i prywatyzacji (Dz.U. nr 171/2002, poz. 1397, z późn. zm.) art. 52 ust. 1

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

 

Taatut lainat

 

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

0,098559 miljoonaa EUR  (1)

Taatut lainat

 

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä

Täytäntöönpanopäivä

22.9.2005

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

30.12.2015 saakka

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Alat, joita tuki koskee

Rajattu tiettyihin aloihin

Kyllä

Muut palvelut

Kyllä

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Minister Skarbu Państwa

ul. Krucza 36/Wspólna 6

PL-00-522 Warszawa

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä


Tuen numero

XS 205/05

Jäsenvaltio

Alankomaat

Alue

Provincie Zuid-Holland

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Deltalinqs

Oikeusperusta

Algemene Subsidieverordening Zuid-Holland, 1 juni 2004

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

 

Taatut lainat

 

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

224 728 EUR

Taatut lainat

 

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä,

valtiontuen intensiteetti on 43 prosenttia.

Täytäntöönpanopäivä

1.12.2005

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

31.3.2008 saakka (2)

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Hankkeen tarkoituksena on auttaa vasta aloittaneita yrityksiä muodostamaan käsitys Rotterdamin sataman monimutkaisista rahtivirroista. Suoritettavan tutkimuksen tulokset luovutetaan vapaaseen käyttöön.

Alat, joita tuki koskee

Kaikki alat, joilla voidaan myöntää tukea pk-yrityksille

Kyllä

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Provincie Zuid-Holland

Postbus 90602

2509 LP Den Haag

Nederland

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä


Tuen numero

XS 206/05

Jäsenvaltio

Alankomaat

Alue

Provincie Zuid-Holland

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

LTO Groeiservice

Oikeusperusta

Algemene Subsidieverordening Zuid-Holland, 1 juni 2004

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

 

Taatut lainat

 

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

69 500 EUR

Taatut lainat

 

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä, valtiontuen intensiteetti on 50 prosenttia.

Täytäntöönpanopäivä

1.12.2005

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

1.4.2007 saakka (3)

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Hankkeen tarkoituksena on selvittää, mitä tietoa on saatavilla valon vaikutuksesta kasvihuonetuotteiden kasvuun ja laatuun. Kun saatavilla oleva tieto on kartoitettu, on tarkoitus tehdä ehdotuksia vielä puuttuvien tietojen hankkimiseksi.

Alat, joita tuki koskee

Rajattu tiettyihin aloihin

Kyllä

Muut teollisuusalat

Kasvihuoneviljely

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Provincie Zuid-Holland

Postbus 90602

2509 LP Den Haag

Nederland

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä


Tuen numero

XS 209/05

Jäsenvaltio

Alankomaat

Alue

Provincie Zuid-Holland

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Holland Scherming

Oikeusperusta

Algemene Subsidieverordening Zuid-Holland, 1 juni 2004

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Tukiohjelma

Vuotuinen kokonaismäärä

 

Taatut lainat

 

Yksittäinen tuki

Tuen kokonaismäärä

101 330 EUR

Taatut lainat

 

Tuen enimmäisintensiteetti

Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen

Kyllä,

valtiontuen intensiteetti on 60 prosenttia.

Täytäntöönpanopäivä

1.12.2005

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

1.6.2006 saakka

Tuen tarkoitus

Tuki pk-yrityksille

Kyllä

Hankkeessa on kyse teollisesta tutkimuksesta, jossa selvitetään erityyppisen valon vaikutusta kasvien ja kukkien kasvuun. Holland Scherming on yritys, joka asentaa aurinkosuojia kasvihuoneisiin. Tutkimustulosten pohjalta voidaan kehittää uusia tuotteita. Tuki on tarkoitettu valon vaikutuksia selvittävään tutkimukseen, ei uusien tuotteiden kehittämiseen.

Alat, joita tuki koskee

Rajattu tiettyihin aloihin

Kyllä

Muut palvelut

Asennustyö

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Provincie Zuid-Holland

Postbus 90602

2509 LP Den Haag

Nederland

Suurten yksittäisten tukien myöntäminen

Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa

Kyllä

(1)  Yritykselle myönnetyn tuen määrä on ilmoitettu bruttoavustusekvivalentin mukaan.

(2)   Toimenpidettä mukautetaan tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 70/2001 tarkistamisen jälkeen. Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan komissiolle.

(3)   Toimenpidettä mukautetaan tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 70/2001 tarkistamisen jälkeen. Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan komissiolle.

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/78

Ilmoitus tiettyjen Etelä-Afrikasta peräisin olevien mangaanidioksidien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

(2006/C 314/08)

Komissio on vastaanottanut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (2), 5 artiklan mukaisen valituksen, jossa väitetään, että Etelä-Afrikasta peräisin olevien mangaanidioksidien tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa tästä syystä merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

1.   Valitus

Valituksen teki 10. marraskuuta 2006 Tosoh Hellas AIC, jäljempänä ’valituksen tekijä’, jonka tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia tiettyjen mangaanidioksidien yhteisön koko tuotannosta.

2.   Tuote

Tuote, jota väitetään tuotavan polkumyynnillä (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’), on Etelä-Afrikasta peräisin oleva elektrolyyttinen mangaanidioksidi (elektrolyysimenetelmällä valmistettu erittäin puhdas mangaanidioksidi), jota ei ole lämpökäsitelty, mikä tavallisesti tehdään, jotta se soveltuisi käytettäväksi litiumakuissa, ja joka yleensä luokitellaan CN-koodiin ex-2820 10 00. Tämä CN-koodi on ainoastaan ohjeellinen.

3.   Polkumyyntiä koskeva väite

Polkumyyntiä koskeva väite perustuu Etelä-Afrikan osalta tarkasteltavana olevalle tuotteelle määritetyn laskennallisen normaaliarvon ja tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen vertailuun, koska tuotetta ei myydä riittävässä määrin kotimarkkinoilla.

Tällä perusteella laskettu polkumyyntimarginaali on huomattava.

4.   Vahinkoa koskeva väite

Valituksen tekijä on esittänyt näytön siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Etelä-Afrikasta on lisääntynyt kokonaisuutena katsoen sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna.

Valituksessa väitetään, että tarkasteltavana olevan tuontituotteen määrillä ja hinnoilla on muiden seurausten lisäksi ollut kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan veloittamiin hintoihin, mikä puolestaan on vaikuttanut erittäin kielteisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen.

5.   Menettely

Komissio on neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tullut siihen tulokseen, että valitus on yhteisön tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty ja että on olemassa riittävä näyttö menettelyn aloittamiseksi, mistä syystä komissio panee vireille tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla.

5.1   Menettely polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi

Tutkimuksessa määritetään, tuodaanko Etelä-Afrikan tasavallasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyynnillä ja onko kyseinen polkumyynti aiheuttanut vahinkoa.

a)   Kyselylomakkeet

Saadakseen tutkimuksensa kannalta välttämättöminä pitämänsä tiedot komissio lähettää kyselylomakkeet yhteisön tuotannonalalle sekä yhteisön tuottajia edustaville järjestöille, Etelä-Afrikassa toimiville viejille/tuottajille, viejien/tuottajien järjestöille, tuojille, valituksessa mainituille tuojien järjestöille ja asianomaisten viejämaiden viranomaisille.

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi joka tapauksessa otettava faksitse yhteyttä komissioon viipymättä ja viimeistään 6 kohdan b alakohdassa asetettuun määräaikaan mennessä saadakseen selville, onko ne mainittu valituksessa, ja niiden olisi tarvittaessa pyydettävä kyselylomake, sillä 6 kohdan b alakohdassa asetettua määräaikaa sovelletaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin.

b)   Tietojen kerääminen ja osapuolten kuuleminen

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa, toimittamaan kyselyvastauksia täydentäviä tietoja ja esittämään asiaa tukeva näyttö. Nämä tiedot ja näyttö on toimitettava komissiolle 6 kohdan b alakohdassa asetetussa määräajassa.

Komissio voi lisäksi kuulla asianomaisia osapuolia, jos ne pyytävät sitä ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä. Tämä pyyntö on esitettävä 6 kohdan b alakohdassa asetetussa määräajassa.

5.2   Menettely yhteisön edun arvioimiseksi

Jos polkumyyntiä ja sen aiheuttamaa vahinkoa koskevat väitteet ovat perusteltuja, tehdään perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti päätös siitä, olisiko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön edun mukaista. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonala, tuojat, niitä edustavat järjestöt, käyttäjien edustajat sekä kuluttajia edustavat järjestöt voivat 6 kohdan b alakohdassa asetetussa määräajassa ilmoittautua ja toimittaa tietoja komissiolle, jos ne voivat osoittaa, että niiden toiminnan ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä on objektiivisesti havaittava yhteys. Osapuolet, jotka ovat toimineet edellisen virkkeen ohjeiden mukaisesti, voivat pyytää saada tulla kuulluiksi esittäen erityiset syyt sille, miksi niitä olisi kuultava 6 kohdan b alakohdassa asetetussa määräajassa. Olisi huomattava, että 21 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos tietoja toimitettaessa niiden tueksi esitetään tosiasioihin perustuva näyttö.

6.   Määräajat

a)   Kyselylomakkeen pyytäminen

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi pyydettävä kyselylomake tai muut pyyntöjen esittämisessä käytettävät lomakkeet mahdollisimman pian ja viimeistään 15 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

b)   Osapuolten ilmoittautuminen, kyselylomakkeiden palauttaminen ja muiden tietojen toimittaminen

Jotta asianomaisten osapuolten huomautukset voitaisiin ottaa tutkimuksessa huomioon, niiden on ilmoittauduttava komissiolle, esitettävä näkökantansa ja toimitettava täytetty kyselylomake tai muut tiedot 40 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jollei toisin ilmoiteta. On syytä huomata, että useimpien perusasetuksessa säädettyjen menettelyjä koskevien oikeuksien käyttö edellyttää osapuolen ilmoittautumista edellä mainitussa määräajassa.

c)   Osapuolten kuuleminen

Asianomaiset osapuolet voivat myös esittää komissiolle kuulemispyynnön samassa 40 päivän määräajassa.

7.   Kirjalliset huomautukset, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto

Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä kirjallisina (ei sähköisessä muodossa, jollei toisin ilmoiteta), ja niissä on oltava asianomaisen osapuolen nimi, osoite, sähköpostiosoite sekä puhelin- ja faksinumero.

Komission yhteystiedot:

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate B

Toimisto: J-79 5/16

B-1049 Bryssel

Faksi: (32-2) 295 65 05

8.   Yhteistyöstä kieltäytyminen

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla kyseisen osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

9.   Tutkimuksen aikataulu

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti 15 kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Väliaikaiset toimenpiteet voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)  EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/80

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen

Tapaukset, joita komissio ei vastusta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 314/09)

Päätöksen tekopäivä

24.10.2006

Tuen numero

N 254/06

Jäsenvaltio

Belgia

Nimike

Minimumprijs voor groenestroomcertificaten van PV installaties

Oikeusperusta

Artikel 25ter, eerste alinea, van het decreet van 17 juli 2000 houdende de organisatie van de elektriciteitsmarkt en het decreet van 7 mei 2004.

Article 25ter, paragraphe 1, du décret relatif à l'organisation du marché d'électricité du 17 juillet 2000 et décret du 7 mai 2004.

Toimenpidetyyppi

Toimenpide ei ole tukea

Tuen intensiteetti

Toimenpide ei ole tukea

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

24.10.2006

Tuen numero

N 623/06

Jäsenvaltio

Slovakia

Nimike

Individuálna pomoc na audiovizuálnu tvorbu v prospech spoločnosti ALEF Film & Media group s.r.o.

Oikeusperusta

a)

Zákon č. 523/2004 Z. z. o rozpočtových pravidlách verejnej správy a o zmene a doplnení niektorých zákonov,

b)

Zákon č. 231/1999 Z. z. o štátnej pomoci v znení zákona č. 203/2004 – § 4 ods. 1, písm. d),

c)

Výnos MK SR – 12947/05-110/30493 o poskytovaní dotácií v pôsobnosti MK SR

Toimenpidetyyppi

Yksittäinen tuki

Tarkoitus

Kulttuuri

Tuen muoto

Avustus

Talousarvio

Suunnitellut vuosikustannukset: 7,5 milj. SKK

Tuen intensiteetti

23 %

Kesto

1. tammikuuta 2006 — 31. joulukuuta 2006

Toimiala

Tiedonvälitys

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Ministerstvo kultúry SR

Nám. SNP 33

SK-813 31 Bratislava

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

24.10.2006

Tuen numero

N 624/06

Jäsenvaltio

Slovakia

Nimike

Individuálna pomoc na audiovizuálnu tvorbu v prospech spoločnosti SEN Film s.r.o.

Oikeusperusta

a)

Zákon č. 523/2004 Z. z. o rozpočtových pravidlách verejnej správy a o zmene a doplnení niektorých zákonov,

b)

Zákon č. 231/1999 Z. z. o štátnej pomoci v znení zákona č. 203/2004 – § 4 ods. 1, písm. d),

c)

Výnos MK SR – 12947/05-110/30493 o poskytovaní dotácií v pôsobnosti MK SR

Toimenpidetyyppi

Yksittäinen tuki

Tarkoitus

Kulttuuri

Tuen muoto

Avustus

Talousarvio

Suunnitellut vuosikustannukset: 4 milj. SKK

Tuen intensiteetti

12 %

Kesto

1. tammikuuta 2006 — 31. joulukuuta 2006

Toimiala

Tiedonvälitys

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Ministerstvo kultúry SR

Nám. SNP 33

SK-813 31 Bratislava

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/82

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukainen tiedoksianto

yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavan kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevan pyynnön peruuttaminen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 314/10)

1.

Tšekki antoi 5 päivänä joulukuuta 2005 tiedoksi pyynnön saada jatkaa kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamista koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista. Kyseinen lainsäädäntö oli voimassa ennen päivää, jona Tšekki liittyi Euroopan unioniin, ja se poikkeaa lannoitteista annetun asetuksen (EY) N:o 2003/2003 (1) säännöksistä.

2.

Kansallisessa lainsäädännössä (2) kielletään Tšekin alueella sellaisten fosforipitoisten kivennäislannoitteiden markkinoille saattaminen, jotka sisältävät kadmiumia enemmän kuin 50 mg/kg P2O5.

3.

Tšekin asetuksella N:o 209/2005, joka on ollut voimassa 1 päivästä kesäkuuta 2005, on keskeytetty nykyisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen ”EY-tyypin” lannoitteisiin ja rajoitettu kadmiumpitoisuusrajoituksen soveltaminen koskemaan kansallisia lannoitteita.

4.

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

5.

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan nojalla komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisesta todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

6.

Koska asia on monitahoinen, eikä näyttöä vaarallisuudesta ihmisen terveydelle ole, komissio katsoi, että Tšekin kannan arviointia on lykättävä siihen asti, kunnes komissio on saanut terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCHERin) lausunnon ja sen vuoksi piti perusteltuna jatkaa EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa siten, että se päättyy 6 päivänä joulukuuta 2006.

7.

Komissio antoi 24 päivänä toukokuuta 2006 Tšekille tiedoksi kyseisenä päivänä antamansa päätöksen 2006/390/EY (3), jolla se pidensi 95 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa, jonka kuluessa komission on hyväksyttävä tai hylättävä tiedoksiannetut kansalliset säännökset, 6 päivään joulukuuta 2006 asti.

8.

Tiedekomitea antoi Tšekin toimittamasta riskinarvioinnista lausunnon 19 päivänä syyskuuta 2006 (4).

9.

Tšekin viranomaiset ilmoittivat 17 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä komissiolle peruuttavansa nykyisen pyyntönsä, joka koskee kadmiumpitoisuuden rajoittamista koskevaa poikkeusta. Kirjeen mukaan Tšekin viranomaiset aikovat esittää uuden pyynnön heti kun Tšekin toimittamassa riskinarviointitutkimuksessa olevia tietoja on valmisteltu edelleen tiedekomitean lausunto huomioon ottaen.

10.

Koska Tšekin viranomaiset ovat peruuttaneet pyyntönsä komission ei tarvitse tehdä päätöstä kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

11.

Komissio arvioi erikseen EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla Tšekin viranomaisten mahdollisesti toimittaman uuden tiedoksiannon kadmiumin enimmäispitoisuudesta lannoitteissa.

(1)  EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1.

(2)  Asetus N:o 474/2000 lannoitteita koskevista vaatimuksista.

(3)  EUVL L 150, 3.6.2006, s. 17.

(4)  http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scher/scher_opinions_en.htm

EUROOPAN TALOUSALUE

EFTAn valvontaviranomainen

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/83

EUVL:ssä julkaistava tiivistelmä

(2006/C 314/11)

Tuen numero

60540

EFTA-valtio

Liechtenstein

Tukiohjelman nimike

Laki tiedotusvälineiden tukemisesta (Medienförderungsgesetz)

Oikeusperusta

Laki tiedotusvälineiden tukemisesta — hallituksen Liechtensteinin maapäiville antama ehdotus nro 36/2006

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset

1,5 miljoonaa CHF (noin 966 000 EUR)

Viiden vuoden kokonaiskustannukset: 7,5 miljoonaa CHF (noin 4 829 000 EUR)

Kesto

Voimaantulo: 1.1.2007

Tiedotusvälineiden tukemisesta annetun lain kestoa ei ole rajattu. Vapautusta on kuitenkin anottu viideksi vuodeksi eli 31.12.2011 saakka, minkä jälkeen ohjelmasta annetaan uusi ilmoitus valvontaviranomaiselle.

Tuen enimmäisintensiteetti

30 prosenttia tiedotusvälineiden tukemisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetuista tiedotusvälineen journalistisen/toimituksellisen sisällön luomiseen osallistuvien työntekijöiden vakiopalkkakuluista

25 prosenttia tiedotusvälineiden tukemisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetuista tiedotusvälineelle tosiasiallisesti aiheutuneista levityskuluista

40 prosenttia tiedotusvälineiden tukemisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetuista tiedotusvälineen journalistisen/toimituksellisen sisällön luomiseen osallistuvien työntekijöiden koulutuskuluista

Alat, joita tuki koskee

Mediayritykset

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Media Commission

Regierungsgebäude

FL-9490 Vaduz

Liechtensteinin ruhtinaskunta

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/84

Suuntaviivat valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta

(2006/C 314/12)

A.

Tämä tiedonanto on annettu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) määräysten nojalla.

B.

Euroopan komissio (jäljempänä ’komissio’) antoi tiedonannon ”Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa” (1). Kyseisessä asiakirjassa määritellään periaatteet, joita komissio noudattaa EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suhteen (2).

C.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainittu asiakirja on ETAn kannalta merkityksellinen. Pitääkseen kilpailuolosuhteet samanlaisina ja varmistaakseen ETAn kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen koko Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen antaa tämän tiedonannon käyttäen sille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettuja valtuuksia. Se aikoo noudattaa tässä tiedonannossa annettuja periaatteita ja sääntöjä soveltaessaan asian kannalta merkityksellisiä ETAn sääntöjä yksittäisiin asioihin.

JOHDANTO

1.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti (jäljempänä ’II luku’) (3) EFTAn valvontaviranomainen voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkovat ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklaa.

2.

Käyttäessään sakkojen määräämistä koskevaa toimivaltaansa EFTAn valvontaviranomaisella on runsaasti harkintavaltaa (4) II luvussa säädetyissä rajoissa. Valvontaviranomaisen on otettava huomioon rikkomisen vakavuus ja kesto. Sakon määrä ei saa ylittää II luvun 23 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa täsmennettyjä enimmäismääriä.

3.

Varmistaakseen päätöstensä avoimuuden ja puolueettomuuden EFTAn valvontaviranomainen antoi 16. päivänä tammikuuta 2003 sakkojen laskentaa koskevat suuntaviivat (5), jotka vastasivat komission vuonna 1998 antamia sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja (6). Ottaen huomioon näissä tiedonannoissa annettujen suuntaviivojen toteuttaminen käytännössä, EFTAn valvontaviranomainen katsoo asianmukaiseksi kehittää edelleen sakkojen määräämistä koskevia menettelytapojaan.

4.

EFTAn valvontaviranomaisen toimivalta määrätä sakkoja yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, jotka tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkovat ETA-sopimuksen 53 artiklan tai 54 artiklan määräyksiä, on yksi valvontaviranomaisen käytettävissä olevista keinoista ETA-sopimuksessa määrätyn valvontatehtävän hoitamiseksi (7). Valvontatehtävään kuuluu paitsi yksittäisten rikkomisten tutkiminen ja seuraamusten määrääminen niistä, myös velvollisuus harjoittaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta noudattamaan ETA-sopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten käyttäytymistä näiden periaatteidenmukaisesti (8). Valvontaviranomaisen on sen vuoksi huolehdittava siitä, että sen toiminnalla on tarpeellinen pelotevaikutus (9). Tästä seuraa, että kun valvontaviranomainen toteaa, että ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklaa on rikottu, määräyksiä rikkoneille voi olla tarpeen määrätä sakko. Sakkojen on saatava aikaan riittävä pelote sekä yrityksille, joiden maksettaviksi sakot määrätään (pelotevaikutus yksittäistapauksessa), että sen estämiseksi, että muut yritykset päättäisivät ottaa käyttöön tai jatkaa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan vastaisia menettelytapoja (yleinen pelotevaikutus).

5.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarkoituksenmukaista, että valvontaviranomainen käyttää sakkojen määritysperusteena rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa. Myös rikkomisen keston olisi oltava merkittävä peruste asianmukaisen sakon määrityksessä. Rikkomisen kesto vaikuttaa väistämättä seurauksiin, joita rikkominen mahdollisesti aiheuttaa markkinoilla. Sen vuoksi on tärkeää, että sakon määrässä otetaan huomioon myös se, kuinka monta vuotta kyseinen yritys on ollut mukana rikkomisessa.

6.

Rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myyntiarvon sekä rikkomisen keston katsotaan yhdessä muodostavan asianmukaisen vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi. Nämä indikaattorit tarjoavat hyvän lähtökohdan sakon suuruusluokan arvioimiselle mutta niitä ei pidä käyttää automaattisen ja aritmeettisen laskentamenetelmän perustana.

7.

Lisäksi katsotaan aiheelliseksi, että sakkoon sisällytetään rikkomisen kestosta riippumaton määrä sen estämiseksi, että yritykset päättävät aloittaa laittoman toiminnan.

8.

Jäljempänä kuvaillaan periaatteita, joita valvontaviranomainen noudattaa II luvun 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa.

SAKKOJEN LASKENTAMENETELMÄ

1.

Rajoittamatta jäljempänä olevan 37 kohdan soveltamista valvontaviranomainen käyttää seuraavaa kaksivaiheista menettelyä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille määrättävän sakon laskennassa.

2.

Ensiksi valvontaviranomainen määrittää perusmäärän kullekin yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle (ks. jäljempänä 1 jakso).

3.

Toiseksi se voi mukauttaa perusmäärää korottamalla tai alentamalla sitä (ks. jäljempänä 2 jakso).

1.   Sakkojen perusmäärä

4.

Perusmäärä lasketaan myyntiarvon perusteella käyttämällä seuraavaa menettelyä.

A.   Myyntiarvon määritys

5.

Määrittääkseen sakon perusmäärän valvontaviranomainen käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti (10) liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Se käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen (jäljempänä ’myyntiarvo’).

6.

Kun yritysten yhteenliittymän toteuttama rikkominen kohdistuu sen jäsenten toimintaan, myyntiarvo vastaa yleensä yhteenliittymän jäsenten myyntiarvon summaa

7.

Määrittääkseen yrityksen myyntiarvon valvontaviranomainen käyttää tarkimpia saatavilla olevia tietoja kyseisestä yrityksestä.

8.

Kun yrityksen saataville asettamat tiedot ovat puutteellisia tai epäluotettavia, valvontaviranomainen voi määrittää kyseisen yrityksen myyntiarvon saamiensa osittaisten tietojen ja/tai muiden merkityksellisiksi tai asianmukaisiksi katsomiensa tietojen perusteella.

9.

Myyntiarvo määritetään ilman alv:tä ja muita myyntiin suoranaisesti liittyviä veroja.

10.

Kun rikkomisen kannalta merkityksellinen maantieteellinen alue ulottuu ETAn ulkopuolelle (esimerkiksi maailmanlaajuisten kartellien tapauksessa), on mahdollista, että yritysten myyntiluvut ETAn alueelta eivät anna riittävän täsmällistä kuvaa kunkin yrityksen osuudesta rikkomisessa. Tilanne voi olla tämä erityisesti silloin, kun markkinoiden jakamisesta on tehty maailmanlaajuisia sopimuksia.

Jotta myyntiluvuissa tällaisissa olosuhteissa otettaisiin huomioon sekä kyseisen myynnin kokonaislaajuus ETAn alueella että kunkin yrityksen suhteellinen osuus rikkomisessa, valvontaviranomainen voi arvioida rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin kokonaisarvon kyseisellä maantieteellisellä alueella (joka on laajempi kuin ETA), määrittää kunkin rikkomiseen osallistuvan yrityksen osuuden myynnistä kyseisillä markkinoilla ja soveltaa kyseistä osuutta näiden yritysten kokonaismyyntiin ETAn alueella. Tulosta käytetään myyntiarvona sakon perusmäärän määrityksessä.

B.   Sakon perusmäärän määritys

11.

Sakon perusmäärä lasketaan osuutena myyntiarvosta, joka määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui.

12.

Kunkin rikkomistyypin vakavuus arvioidaan tapauskohtaisesti kaikkien tapauksessa merkityksellisten seikkojen perusteella.

13.

Sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on yleensä enintään 30 prosenttia.

14.

Päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus myyntiarvosta, valvontaviranomainen ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä.

15.

Hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt horisontaaliset sopimukset (11), jotka ovat yleensä salaisia, kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisista sopimuksista on määrättävä kilpailupolitiikan mukaan ankarat sakot. Kyseisten rikkomisten tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu sen vuoksi yleensä asteikon yläpäähän.

16.

Jotta kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kesto otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon, myyntiarvon perusteella määritetty määrä (ks. edellä 20–23 kohta) kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut rikkomiseen. Alle kuusi kuukautta kestävät jaksot lasketaan puolena vuotena. Yli kuusi kuukautta mutta alle yhden vuoden kestävät jaksot lasketaan täytenä vuotena.

17.

Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, EFTAn valvontaviranomainen sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15-25 prosenttia edellä A jaksossa määritellystä myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin. Valvontaviranomainen voi lisätä perusmäärään kyseisen lisäsumman myös muunlaisten rikkomisten tapauksessa. Päättääkseen kussakin tapauksessa huomioon otettavan osuuden myyntiarvosta valvontaviranomainen ottaa huomioon useita tekijöitä, erityisesti 22 kohdassa mainitut tekijät.

18.

Kun rikkomiseen osallistuvien yritysten myyntiarvo on samaa suuruusluokkaa muttei täysin sama, valvontaviranomainen voi vahvistaa kullekin yritykselle saman perusmäärän. Valvontaviranomainen käyttää lisäksi sakon perusmäärän määrityksessä pyöristettyjä lukuja.

2.   Perusmäärään tehtävät mukautukset

19.

Määrittäessään sakon määrää valvontaviranomainen voi ottaa huomioon olosuhteita, joiden perusteella edellä 1 jaksossa määritettyä perusmäärää voidaan korottaa tai alentaa. Se tekee perusmäärän korotukset ja alennukset kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella.

A   Raskauttavat seikat

20.

Sakon perusmäärää voidaan korottaa, kun valvontaviranomainen havaitsee esimerkiksi seuraavia raskauttavia seikkoja:

—

yritys jatkaa tai toistaa samanlaista tai samantyyppistä rikkomista sen jälkeen, kun valvontaviranomainen tai kansallinen kilpailuviranomainen on todennut kyseisen yrityksen rikkoneen 53 tai 54 artiklan määräyksiä; perusmäärää korotetaan jopa 100 prosenttia todettua rikkomista kohden.

—

yritys kieltäytyy yhteistyöstä valvontaviranomaisen kanssa tai estää valvontaviranomaista tutkimasta rikkomista.

—

yritys on toiminut rikkomisen johtajana tai alkuunpanijana; valvontaviranomainen kiinnittää lisäksi erityishuomiota toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on ollut pakottaa muita yrityksiä osallistumaan rikkomiseen, ja/tai muihin yrityksiin kohdistettuihin rankaisutoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada ne noudattamaan rikkomiseen sisältyviä käytäntöjä.

B   Rangaistuksen lieventämisperusteet

21.

Sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun valvontaviranomainen havaitsee esimerkiksi seuraavia lieventäviä seikkoja:

—

kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että se on lopettanut rikkomisen välittömästi sen jälkeen, kun valvontaviranomainen puuttui rikkomiseen; tätä lieventävää seikkaa ei sovelleta salaisten sopimusten tai menettelytapojen (varsinkaan kartellien) tapauksessa.

—

kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että rikkominen on ollut tuottamuksellista.

—

kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla. Pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä

—

kyseinen yritys tekee valvontaviranomaisen kanssa tosiasiallista yhteistyötä, joka ylittää sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalan ja menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle.

—

yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä (12).

C   Perusmäärän korottaminen pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi

22.

Eftan valvontaviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sen varmistamiseen, että sakoilla on riittävä pelotevaikutus. Se voi tämän vuoksi korottaa sellaisille yrityksille määrättävää sakkoa, joilla on huomattavan suuri liikevaihto siitä riippumatta, kuinka suuri osa siitä kertyy rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myynnistä.

23.

Eftan valvontaviranomainen ottaa huomioon myös sen, että sakkoa voi joissakin tapauksissa olla tarpeen korottaa, jotta se ylittäisi rikkomisen ansiosta saavutetun ansaitsemattoman voiton määrän, jos kyseisen määrän arviointi on mahdollista.

D   Lakisääteinen enimmäismäärä

24.

Yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle määrättävän sakon lopullinen määrä voi II luvun 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti kullekin rikkomiseen osalliselle olla joka tapauksessa olla enintään kymmenen prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.

25.

Jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten kokonaisliikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.

E   Sakkojen lieventämistä koskeva tiedonanto

26.

Valvontaviranomainen soveltaa sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevia sääntöjä asiaan sovellettavassa tiedonannossa ilmoitettujen edellytysten mukaisesti.

F   Maksukyky

27.

Poikkeustilanteissa valvontaviranomainen voi pyynnöstä ottaa huomioon yrityksen maksukyvyttömyyden erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa. Valvontaviranomainen ei alenna sakkoa tämän seikan perusteella pelkästään epäedullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Alennus voidaan myöntää vain sillä perusteella, että esitetään objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen näissä suuntaviivoissa vahvistetuin edellytyksin vaarantaisi väistämättä kyseisen yrityksen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.

MUUT NÄKÖKOHDAT

28.

EFTAn valvontaviranomainen voi määrätä tietyissä tapauksissa symbolisen sakon. Tällaisen symbolisen sakon määrääminen on perusteltava päätöksessä.

29.

Vaikka näissä suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että valvontaviranomainen poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista.

30.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joista on annettu väitetiedoksianto niiden Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ETA-täydennysosassa julkaisemispäivän jälkeen, riippumatta siitä, määrätäänkö sakko valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 23 artiklan 2 kohdan vai II luvun 15 artiklan 2 kohdan aikaisemman tekstin mukaisesti (13).

(1)  EUVL C 210, 1.9.2006, s. 2.

(2)  Toimivalta ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamisalaan kuuluvien yksittäisten asioiden käsittelemiseen on jaettu EFTAn valvontaviranomaisen ja komission välillä ETA-sopimuksen 56 artiklan määräysten mukaisesti. Ainoastaan yhdellä valvontaviranomaisella on toimivalta käsitellä tiettyä yksittäistä asiaa.

(3)  Sen jälkeen, kun valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjaa 4 muuttava, 24 päivänä syyskuuta 2004 tehty sopimus tuli voimaan 20 päivänä toukokuuta 2005, valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 oleva II luku vastaa pitkälti EFTA-pilariin kuuluvaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(4)  Ks. esimerkiksi asiat C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P — C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri A/S ym. v. komissio. Kok. 2005 I-5425, 172 kohta.

(5)  EFTAn valvontaviranomaisen suuntaviivat määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL C 10, 16.1.2003, s. 16 ja ETA-täydennysosa N:o 3, 16.1.2003, s.6).

(6)  ”Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTYn perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta” (EYVL C 9, 14.1.1998, s. 3).

(7)  Valvontaviranomainen ja komissio jakavat tämän tehtävän ETA-sopimuksen 55 artiklan mukaisesti sekä ETA-sopimuksen 56 artiklassa esitettyjen toimivaltuuksia koskevien sääntöjen mukaisesti. Ks. edellä olevaa alaviitettä 2.

(8)  Ks. esimerkiksi edellä mainittu tuomio asiassa Dansk Rørindustri A/S ym. v. komissio, 170 kohta.

(9)  Ks. yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, Kok. 1983, s. 1825, 106 kohta.

(10)  Tästä esimerkki on tiettyä hyödykettä koskeva horisontaalinen hintasopimus, jonka mukaiseen hintaan perustuu myös ylemmän tai alemman laatuluokan hyödykkeiden hinta.

(11)  Näitä ovat ETA-sopimuksen 53 artiklassa tarkoitetut sopimukset, yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset.

(12)  Tämä ei rajoita mahdollisia toimenpiteitä kyseistä EFTAn jäsenvaltiota kohtaan.

(13)  Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun teksti (joka vastasi asetusta N:o 17/62: perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan [nyt 81 ja 82 artikla] ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, annettu 6. helmikuuta 1962 (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204) korvattiin 20 päivänä toukokuuta 2005. Ks. edellä oleva alaviite 3).

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/89

Kehotus huomautusten esittämiseen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Islannin asuntorahoitusrahastosta

(2006/C 314/13)

EFTAn valvontaviranomainen aloitti valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn 21 päivänä kesäkuuta 2006 tehdyllä, tätä yhteenvetoa seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla päätöksellä 185/06/KOL. Jäljennös päätöksestä on toimitettu Islannin hallitukselle tiedoksi.

EFTAn valvontaviranomainen kehottaa EFTA-valtioita, EU:n jäsenvaltioita ja muita asianomaisia lähettämään kyseistä toimenpidettä koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa tämän tiedonannon julkaisemisesta seuraavaan osoitteeseen:

EFTAn valvontaviranomainen

Rue Belliard/Belliardstraat 35

B-1040 Bryssel

Huomautukset toimitetaan Islannin hallitukselle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

YHTEENVETO

TAUSTA

EFTAn valvontaviranomainen teki 11 päivänä elokuuta 2004 päätöksen 213/04/KOL (1). Valvontaviranomainen julisti päätöksessä Islannin asuntorahoitusrahaston ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla valtiontukisääntöjen mukaiseksi.

Islannin asuntorahoitusrahasto, jonka Islannin valtio omistaa kokonaisuudessaan, tarjoaa Islannin asukkaille kiinnelainoja asunnon ostoon. Valvontaviranomainen totesi, että asuntorahoitusrahasto sai Islannin valtiolta ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea lainajärjestelmänsä rahoittamiseen ja toimintaan. Lisäksi valvontaviranomainen havaitsi, että vuonna 1999 perustettu asuntorahoitusrahastojärjestelmä oli uutta tukea, joka oli menettelyllisistä syistä sääntöjenvastaista ja josta olisi pitänyt ennen täytäntöönpanoa ilmoittaa valvontaviranomaiselle valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 osan nojalla.

Valvontaviranomainen totesi kuitenkin, että asuntorahoitusrahaston tarjoama palvelu voitiin katsoa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi. Perusteluna oli, että rahaston oli tarjottava asuntorahoitusta edullisesti ja yhdenvertaisin ehdoin kaikkialla Islannissa riippumatta yksittäisten lainojen kannattavuudesta. Valvontaviranomaisen mukaan rahasto tarjosi palvelua, jota Islannin yksityisillä markkinoilla ei tuolloin ollut. Tämän vuoksi valvontaviranomainen päätti alustavan tutkimuksen perusteella hyväksyä asuntorahoitusrahastojärjestelmän aloittamatta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muodollista tutkintamenettelyä.

Islannin pankkien ja arvopaperinvälittäjien yhdistys vei asian EFTAn tuomioistuimeen. Kumoamiskanteen perusteluna oli muun muassa se, ettei asuntorahoitusrahasto tarjonnut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, sillä yksityiset pankit tarjosivat asuntorahoitusta vastaavin ehdoin. ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan poikkeusta ei siis voinut soveltaa asuntorahoitusrahastoon. Lisäksi esitettiin, että koska asuntorahoitusrahaston julistaminen ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaiseksi ei ollut yksiselitteistä, valvontaviranomaisen olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

EFTAn TUOMIOISTUIMEN 7 PÄIVÄNÄ HUHTIKUUTA 2006 ANTAMA TUOMIO ASIASSA E-9/04

EFTAn tuomioistuin hyväksyi kanteen (2). EFTAn tuomioistuimen mukaan on kyseenalaista, soveltuuko tukiohjelma ETA-sopimuksen toimintaan. Epäilyt eivät ole poistuneet alustavassa tutkimuksessa. Tämän vuoksi valvontaviranomaisen olisi pitänyt aloittaa ennen päätöksensä tekemistä muodollinen tutkintamenettely valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan nojalla. Näin ei ollut tapahtunut, joten EFTAn tuomioistuin kumosi valvontaviranomaisen päätöksen.

EFTAn tuomioistuin totesi ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan soveltamisesta, että palvelu, jolla on asuntorahoitusrahaston tavoitteet, voidaan katsoa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, jolloin valtiontuki on sallittua. Tietyt järjestelmän piirteet aiheuttivat kuitenkin epäilyjä sen soveltumisesta ETA-sopimuksen toimintaan. Lainajärjestelmää ei ollut rajattu ainoastaan sellaisten asuntojen rakentamiseen tai ostoon, jotka täyttävät erityiset kokoon tai arvoon liittyvät perusteet. Sitä ei myöskään ollut rajattu lainsaajien avustamiseen omien asuntojensa ostamisessa. EFTAn tuomioistuin esitti myös epäilyjä, jotka liittyivät tuotemarkkinoiden määrittelyyn arvioitaessa, vaikuttaako lainajärjestely kaupan kehitykseen ETA-sopimuksen sopimuspuolten etujen kanssa ristiriitaisella, ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

TUOMION SEURAUKSET

Tämän menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tarkoituksena on noudattaa EFTAn tuomioistuimen tuomiota ja pyytää asianomaisilta osapuolilta huomioita, jotta voidaan selvittää, ovatko asuntorahoitusrahaston tarjoamat palvelut ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisia.

(1)  Päätöksen tiivistelmä julkaistiin vuonna 2005 EUVL:ssä C 112, s. 8. Tiivistelmässä viitataan EFTAn valvontaviranomaisen Internet-sivuille, joilla on päätöksen ei-luottamuksellinen teksti kokonaisuudessaan: www.eftasurv.int/fieldof work/fieldstateaid/stateaidregistry/

(2)  EFTAn tuomioistuimen asiassa E-9/04, Islannin pankkien ja arvopaperinvälittäjien yhdistys vastaan EFTAn valvontaviranomainen antama tuomio (EFTAn oikeustapauskokoelma 2006; ei vielä julkaistu). Tuomioon voi tutustua EFTAn tuomioistuimen Internet-sivuilla osoitteessa www.eftacourt.lu

EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY DECISION

No 185/06/COL

of 21 June 2006

to initiate the formal investigation procedure provided for in Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement with regard to the Icelandic Housing Financing Fund

(Iceland)

THE EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY,

HAVING REGARD TO the Agreement on the European Economic Area (1), in particular to Articles 59, 61 to 63 and Protocol 26 thereof,

HAVING REGARD TO the Agreement between the EFTA States on the Establishment of a Surveillance Authority and a Court of Justice (2), in particular to Article 24 and Protocol 3 thereof,

HAVING REGARD TO the EFTA Surveillance Authority's Decision No 213/04/COL of 11 August 2004 concerning the Icelandic Housing Financing Fund and an increase of lending by that fund up to 90 % of the purchase price of housing (3),

HAVING REGARD TO the judgment of the EFTA Court dated 7 April 2006 in Case E-9/04 concerning an application for annulment of Decision No 213/04/COL regarding the Icelandic Housing Financing Fund (4),

HAVING REGARD TO the Authority's Guidelines (5) on the application and interpretation of Articles 61 and 62 of the EEA Agreement, and in particular Chapter 18C on ‘State aid in the form of public service compensation’,

WHEREAS:

I.   FACTS

1.   Introduction

On 11 August 2004, the EFTA Surveillance Authority (hereinafter referred to as ‘the Authority’) adopted Decision No 213/04/COL. In this Decision the Authority declared, according to Article 59(2) of the EEA Agreement, the Icelandic Housing Financing Fund (Íbúðalánasjóður) to be compatible with the State aid rules.

The Icelandic Housing Financing Fund (hereinafter referred to as ‘the HFF’ or ‘the HFF system’), an institution wholly owned by the Icelandic State, provides mortgage-secured housing loans to residents in Iceland. The Authority found that in funding and operating its loan system, the HFF received State aid from the Icelandic State within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. Furthermore, the Authority found that the HFF system, established in 1999, constituted ‘new aid’, unlawful on procedural grounds, which should have been notified to and approved by the Authority pursuant to Article 1(3) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, prior to putting it into effect.

Nevertheless, the Authority concluded that the service provided for by the HFF could be qualified as a ‘service of general economic interest’, in the meaning of Article 59(2) of the EEA Agreement. This conclusion was based on the premise that the HFF was obliged to provide house financing at affordable rates and on equal conditions throughout the entire Icelandic territory, irrespective of the profitability of individual operations. In the Authority's view, the HFF offered a service which was not available on the private market in Iceland. Therefore, the Authority decided to approve the HFF system, by means of a preliminary examination, without opening the so-called formal investigation procedure provided for in Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement.

This Decision was challenged before the EFTA Court by an application of the Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland. The annulment action was, inter alia, based on the plea that the HFF did not provide a service of general economic interest, since the private banks offered house financing at comparable conditions. The HFF could therefore not profit from the derogation in Article 59(2) of the EEA Agreement. It was further argued that because of the difficulty to declare the HFF compatible with Article 59(2) of the EEA Agreement, the Authority should have opened the formal investigation procedure.

The EFTA Court sustained the application. In the opinion of the EFTA Court, the State aid scheme in question had raised ‘doubts … as to the compatibility with the functioning of the EEA Agreement’, doubts which had not been overcome by means of the preliminary examination. Hence, the Authority was under an obligation to initiate a formal investigation procedure as provided for under Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, before making a decision. This was not done and, for that reason, the EFTA Court annulled the Authority's Decision.

With regard to the application of Article 59(2) of the EEA Agreement, the Court found that a service with the objectives of the HFF's loan scheme may qualify as a service of general economic interest justifying State aid. However, certain specific features of the scheme gave rise to doubts as to the compatibility with the functioning of the EEA Agreement. The loan scheme was not limited to providing loans for the construction or purchase of dwellings that fulfilled any particular criteria as to size or value. Neither was the lending scheme limited to assisting the borrowers in financing their own dwellings. The EFTA Court also found that there were doubts as to the identification of the relevant product market for the assessment of whether the lending scheme would affect the development of trade contrary to the interest of the Contracting Parties to the EEA Agreement, in the meaning of Article 59(2) of the EEA Agreement.

The purpose of this opening Decision is to follow the EFTA Court's judgment and to call upon the parties concerned to submit their comments, in order to clarify whether the services provided by the HFF comply with the conditions laid down in Article 59(2) of the EEA Agreement.

2.   The administrative procedure and developments leading up to the EFTA Court's judgment of 7 April 2006

By letter of 20 November 2003 from the Icelandic Mission to the EU, forwarding a letter from the Icelandic Ministry of Finance dated the same date, both received and registered by the Authority on 25 November 2003 (Doc No: 03-8227 A, now Event No: 255584), the Icelandic Government notified, pursuant to Article 1(3) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, an increase of lending by the HFF up to 90 % of the purchase price of housing.

According to Article 5(1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, the Competition and State Aid Directorate sent a letter dated 23 January 2004 (Event No: 184357), requesting additional information from the Icelandic Government. By letter of 11 March 2004 from the Icelandic mission to the EU, forwarding a letter from the Icelandic Ministry of Finance dated the same date, both received and registered by the Authority on 12 March 2004 (Event No: 259197), the Ministry of Finance replied to the request for additional information. Attachments to the letter of 11 March 2004 were forwarded separately by the Icelandic Mission to the EU on 18 March 2004, received and registered by the Authority on the same day (Event No: 259976).

By letter dated 23 April 2004, received and registered by the Authority on 27 April 2004 (Event No: 279495), the Bankers' and Securities Dealers' Association of Iceland (hereinafter referred to as ‘SBV’) lodged a complaint with the Authority, alleging that the ‘… current legislation in Iceland on the operation of the State Housing Financing Fund is incompatible with the EEA Agreement, in particular the competition rules, the rules on State aid, free movement of services, capital and the freedom of establishment of the EEA Agreement’. As a consequence of this complaint, the Authority opened two additional cases, to the already existing State aid case, which dealt separately with the alleged infringements of the competition rules and the rules on the four freedoms.

Based on Article 5(1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, the Competition and State Aid Directorate sent a letter dated 14 May 2004 (Event No: 280306) to the Icelandic Government requesting, for a second time, information and clarification, and forwarded by that letter with the consent of SBV, a copy of the complaint.

The notification was discussed between representatives of the Icelandic Ministries of Finance and Social Affairs, the HFF and the Authority during the State aid package meeting in Reykjavik on 26 May 2004. By letter of 10 June 2004 from the Icelandic Mission to the EU, forwarding a letter from the Icelandic Ministry of Finance dated the same date, both received and registered by the Authority on 11 June 2004 (Event No: 284350), the Ministry of Finance replied to the second request for information.

On the request of SBV, a meeting took place in Brussels on 14 June 2004 between representatives of SBV and the Authority, to discuss the complaint.

By letter of 23 June 2004 (Event No: 284459), the Authority informed SBV that it saw no reason to take further action on the complaint with regard to the alleged abuse of the dominant position of the HFF. Therefore, the Authority indicated that it was inclined to close the case, unless SBV would submit further information or arguments within two weeks from the receipt of the letter. SBV did not react to the letter.

On 1 July 2004, the Icelandic Mission to the EU forwarded a letter from the Icelandic Ministry of Finance dated 30 June 2004, received and registered by the Authority on 1 July 2004 (Event No: 286392), in which the Icelandic Government provided outstanding information in response to the Authority's second information request.

By letter of 1 July 2004 (Event No: 285198), the Authority informed SBV that it had not been able to detect any incompatibility of the HFF system with the four freedoms. SBV was informed that the case was proposed to be closed and was invited to submit its comments at the latest by 12 July 2004. SBV did not react to the letter.

The Authority received an email from the Department of Local Government in the Ministry of Social Affairs on 7 July 2004, registered by the Authority on 8 July 2004 (Event No: 287125), by which the Icelandic Government forwarded the following laws: Act No 57/2004, amending the Housing Act No 44/1998; Regulation No 544/2004 on ‘the Finances and Risk Management of the Housing Financing Fund’; Regulation No 522/2004 on ‘HFF Mortgages and HFF Bonds’; Regulation No 521/2004 on ‘Loan Proportions and Maximum Amounts of HFF Mortgages’ (6). By the same email the Icelandic Government also provided a document on the HFF's Funding and Risk Policy elaborated by a financial consultant.

Supplementary information and explanations concerning the above mentioned laws, the document on the HFF's Funding and Risk Policy, and certain other issues were sent by fax from the Icelandic Ministry of Social Affairs dated 8 July 2004, forwarded to the Authority by letter of 9 July 2004 from the Icelandic Mission to the EU, received and registered by the Authority on the same day (Event No: 287337).

In light of the Authority's assessment of the raised competition issues and SBV's inactivity, the Authority decided to close the case and informed SBV of this closure by letter of 27 July 2004 (Event No: 288068).

On 11 August 2004, the Authority adopted Decision No 213/04/COL approving the HFF system and declaring it compatible with Article 59(2) of the EEA Agreement (7).

By letter dated 23 August 2004 (Event No: 289467), the Authority informed SBV that it had closed the case with regard to the alleged violation of the four freedoms.

By letter dated 15 September 2004 (Event No: 292140), the Authority informed SBV of Decision No 213/04/COL and attached, to this end, a copy of the decision.

By an application lodged at the Registry of the EFTA Court on 23 November 2004, SBV brought an action under Article 36 of the Surveillance and Court Agreement for annulment of the Authority's Decision No 213/04/COL.

On 7 April 2006, the EFTA Court rendered its judgment in the case and annulled the Authority's Decision No 213/04/COL (hereinafter referred to as the ‘annulled Decision’) (8).

3.   The HFF system

3.3.   Background

In 1955, a basis for State involvement, both as regards policy making in the field of housing affairs and the provision of loans for private housing, was laid. Later the State Housing Agency (Húsnæðisstofnun ríkisins) was established by Act No 51/1980 and provided, inter alia, loans on preferential terms to private home buyers.

In 1986 Icelandic Government assistance to private home-ownership was tied to access to pension funds, with the pension funds being required to provide partial funding for the system. The Icelandic banks generally did not provide funding for private housing. At this time, the State Housing Agency issued housing loans at affordable rates. This led to a substantial increase in demand, which in turn stretched the resources of the pension funds beyond their limits. To remedy the situation and in order to generate more financial resources to finance housing, a Housing Bond system was introduced in 1989. The Housing Bond system generated funding for the provision of housing loans. The issuing of Housing Bonds and the operation of the system were entrusted to the State Housing Agency.

The Housing Bond system was not a traditional mortgage loan system, but a bond swap system, meaning that homebuyers applied to the HFF to issue a mortgage bond, which was secured against the property to be bought. The State Housing Agency then bought this bond from the homebuyer and paid for it by issuing a Housing Bond to the seller. This Housing Bond could then be freely traded in the securities market. The seller could sell the Housing Bond on the securities market, use it as means of payment or keep it.

The Housing Bonds had maximum loan periods of 40 years but were subject to prepayment without penalty. They were linked to the consumer price index and carried a fixed real interest of 4,75 %. The Housing Bonds were secured by all the assets of the State Housing Agency, which consisted primarily of the collateral (mortgage-secured bonds) that the Agency held in property. In addition, the Housing Bonds carried an implicit State guarantee, due to the State ownership of the State Housing Agency.

The mortgage bonds had the same loan terms as the Housing Bonds, but with a fixed interest surcharge of 0,35 percentage points, to cover operational costs and expected losses on loans. This meant that the lending rate under the Housing Bond system was set at 5,10 % in real terms.

3.2.   The Act on Housing Affairs No 44/1998

On 1 January 1999, the Act on Housing Affairs No 44/1998 (hereinafter referred to as ‘the Housing Act’) entered into force (9).

The Housing Act established and governed the HFF (10). The HFF was entrusted with the management and implementation of housing affairs under the Housing Act. The previous State Housing system was repealed (11) and the HFF took over all assets and obligations of the State Housing Agency (12), including the tasks of issuing Housing Bonds and providing housing loans through the bond-swap system. The HFF is a separate State-owned institution subject to special management. The State carries full liability for all obligations undertaken by the HFF. Organisationally, the HFF is accountable to the Minister of Social Affairs, who appoints its Board of Directors in accordance with Article 7 of the Housing Act.

According to Article 1 of the Housing Act, it is the purpose of this Act ‘… to promote, through the granting of loans and the organisation of housing affairs, the ability of Icelanders to live with security and equal rights in housing affairs along with the special allocation of funds to increase people's chances of acquiring or renting housing on manageable terms’.

The Housing Act was amended, inter alia, by Act No 57/2004, which entered into force on 1 July 2004. A number of changes were made to the housing loan system. These changes comprised, inter alia, the abolition of the system of swapping mortgage bonds for Housing Bonds. After 1 July 2004, loans have been paid out in cash to home buyers and secured by mortgages in the property under purchase.

At the time the Authority adopted the annulled Decision, the HFF provided the following three loan categories:

—

General loans to individuals for the purchase, renovation or construction of residential housing.

—

Additional loans to individuals with low income and limited assets for the construction or purchase of their own residential housing. The additional loans were, however, later abolished by Act No 120/2004, which entered into force on 3 December 2004.

—

Loans for rental housing to municipalities, associations and companies for the construction or purchase of residential housing to be rented out.

3.2.1.   General Loans

The conditions for general loans are established in Chapter VI of the Housing Act. The general loans are available on equal terms to all residents in Iceland, regardless of nationality, on the conditions laid down in and pursuant to the Housing Act. The loans are not limited to persons with income below a certain income bracket or with limited assets.

Before a general loan is paid out, the borrower must issue a borrower's mortgage instrument as a security as stated in Article 19(1) of the Housing Act. Article 19(2) of the Housing Act and Articles 2 and 3 of Regulation No 521/2004 on ‘Loan Proportions and Maximum Amounts of Borrowers' Mortgages’ set out maximum amounts for general loans in percentage of the value of the housing and in absolute figures.

According to Article 19(2) of the Housing Act, prior to 1 July 2004, a mortgage bond was exchanged for a Housing Bond for an amount up to 70 % of a dwelling's appraised value if the applicant was buying or building his first dwelling, but otherwise for up to 65 % of the dwelling's appraised market value (the ‘relative lending cap’). The loans were also limited in relation to the fire insurance value, which was often lower than the market value. The relative lending cap has later been raised to 90 % with Act No 120/2004, amending the Housing Act, which entered into force on 3 December 2004.

In addition to the relative lending cap, the Housing Act, both under the bond-swap system and after the amendments of 1 July 2004, states that a maximum lending cap is to be specified in regulations (the ‘absolute lending cap’). As specified in Regulation No 521/2004, which entered into force on 1 July 2004, the absolute lending cap was ISK 9,7 million for new housing and ISK 9,2 million for existing housing. Regulation No 959/2004 replaced Regulation No 521/2004 on 6 December 2004 and the absolute lending cap was raised to ISK 14,9 million (subsequently increased to ISK 15,9 million and later to ISK 18 million) for both new and existing housing.

With the entry into force of Regulation No 522/2004 on 1 July 2004, a limit was set of two dwellings for each borrower financed through HFF general loans. In exceptional circumstances, a loan for a third dwelling could be authorised, but it would be up to the Board of Directors to define the precise conditions for such an exception.

3.2.2.   Additional Loans and Loans for rental housing

Prior to the amendments of 1 July 2004, additional loans and loans for rental housing were not financed through Housing Bonds, but through a separate class of bonds issued by the HFF. As of 1 July 2004, the HFF stopped issuing both separate class of bonds and the Housing Bonds. The main means of funding the HFF became the HFF bonds. Unlike the Housing Bonds, which were subject to prepayment without penalty, the HFF bonds are non-callable. As for the loans from the HFF which are still subject to prepayment without penalty, the interest surcharge paid by borrowers was increased from 0,35 to 0,6 percentage points as of 1 July 2004, in order to take account of the new risk created by the mismatch in optionality between assets and liabilities. However, as the HFF bonds are issued in classes with varying interest rates depending on the market situation, the interest rates charged to HFF borrowers fluctuate.

3.3.   The financing mechanism

The HFF financed its tasks with the income from the fund's equity capital (i.e. the payments, interest and indexation of granted loans), by issuing Housing Bonds and by the sale of Housing Authority Bonds and the taking of loans (13).

The HFF's management of its assets and liabilities is described in Article 11 of the Housing Act. The HFF must always have adequate liquid funds to honour its obligations. Furthermore, it has to keep its revenues and expenses in balance and must establish a risk management system. Further requirements concerning risk management are set out in Articles 6 and 7 of Regulation No 544/2004 on ‘the Financing and Risk Management of the Housing Financing Fund’, according to which the HFF must, inter alia, keep its equity ratio over 5 % and provide quarterly reports on the progress of its risk management policy and key figures in operation to the Minister of Social Affairs and the Financial Supervisory Authority.

In case of unexpected difficulties such as illness, accident, loss of employment or comparable situations, the HFF may extend refinancing loans for up to 15 years in order to address temporary payment difficulties experienced by borrowers according to Article 48(1) of the Housing Act. The HFF is further authorised to freeze payments from borrowers for up to three years and add the payments due during that period to the debt proper, if this is considered likely to prevent payment difficulties as stated in Article 48(2) of the Housing Act.

According to Articles 2 and 3 of Regulation No 119/2003 on ‘Treatment of claims by the Housing Financing Fund that are without Collateral’, the HFF shall not make claims against borrowers individually if a house or apartment which stands as a security for a HFF loan is sold or auctioned as a part of collection proceedings and the price does not cover the claim of the HFF. The remaining debt does not accumulate interest and is not subject to index linkage. If the borrower wants to obtain a new loan from the HFF during a period of 5 years after the sale or the auction, he/she can pay up the remaining debt by paying half the nominal amount, upon which the HFF is authorised to write off the other half according to Article 5. As stated in Article 6, five years after an apartment or a house is sold or auctioned as a part of collection proceedings, the HFF can write off the remaining debt if the borrower shows himself/herself unable to pay.

With regard to the HFF's more detailed financial figures, the Authority's annulled Decision was based on the following information, which was submitted by the Icelandic Government in the initial notification:

—

Housing Bonds

As described above, the lending rate under the Housing Bond system was set at 5,10 % in real terms. According to the Icelandic Government, the margin of 0,35 percentage points was supposed to cover operational costs, losses on loans and to ensure a certain return on the HFF's capital. The Housing Bonds carried an implicit State guarantee, due to the State ownership of the HFF. The HFF was not subject to a State guarantee fee under Article 7 of Act No 121/1997 on State Guarantees.

—

Housing Authority Bonds

Housing Authority Bonds were bonds issued in the name of the HFF, which the fund sold on the general market to raise capital for its operations (i.e. to finance the HFF's other loan categories, see above). Housing Authority Bonds were indexed through the Consumer Price Index and carried a fixed real interest of 2,7 %. The loan periods of the Housing Authority Bonds were 24 or 42 years. The HFF charged a commission of 0,35 percentage points on the loan, which was the same as in the case of the Housing Bonds.

—

Losses on loans

According to the Icelandic Government, since the HFF's general policy was to provide loans to everyone everywhere, given some basic conditions, one could expect that the HFF would be vulnerable to losses on loans. In order to cover losses on loans, the HFF reserved some provisions every year. Loan-loss provision as a percentage of total loans has been quite stable around 0,20 %. For example, actual losses were 0,29 % in 2001 and 0,10 % in 2002.

—

Salary and administrative expenses

The Icelandic Government submitted that salaries and administrative expenses of the HFF were ISK 617 million in 1999 and increased to ISK 742 million in 2002. These were the total salary and administrative costs for the whole HFF and all its functions, not only the lending operations.

—

Direct interest support

The HFF received some interest support from the State to cover obligations resulting from lending below market rates at 3,5 % and 4,5 % for rented housing for low income families. The support varied through the years and was ISK 9 million in 2001 and 71 million in 2002.

—

Tax exemptions

The HFF does not pay any corporate tax or property tax. The Icelandic Government submitted that the HFF did not pay what would have amounted to ISK 335 million in corporate tax and 417 million ISK in property tax for the years 1999 to 2002. According to the Icelandic Government, these advantages were used to strengthen the HFF's equity and provide for losses. The Icelandic Government stated that the foregone tax revenue had to be weighted against the need for the HFF to cover losses amounting to ISK 1 715 million for the same period.

—

Profits and dividends

The HFF is charged with preserving and earning a return on the funds it supervises (Article 11 of the Housing Act) (14). The Icelandic Government stated that the HFF did not pay any dividends to its owners. The return was solely intended to sustain the HFF's lending operations and cover losses on loans.

—

Other aspects

It was not foreseen that the Icelandic Government provided funds for the operation of the Housing Bond system. Furthermore, the Icelandic Government argued that the HFF was not a credit institution and therefore not subject to the rules of a ‘regular credit institution’ with regard to capital adequacy requirements and minimum solvency ratios.

—

HFF's key financial figures

The HFF's key financial figures for the years 1999 to 2002 were as follows:

TABLE 1

HFF's key financial figures

 

1999

2000

2001

2002

Net operating income before loss provisions

859

1 031

278

2 009

Loss provisions

592

563

652

748

Operating profit/loss

267

468

-374

1 261

Actual losses on loans

258

48

1 022

387

Total assets

279 187

311 036

362 262

401 722

Loans

264 952

298 694

355 569

392 926

Equity

7 560

8 353

8 684

9 946

Equity in % of total assets

2,71 %

2,69 %

2,40 %

2,48 %

Return on equity

3,53 %

5,60 %

-4,31 %

12,68 %

Numbers in ISK 1 000

Source: Central Bank of Iceland and HFF's Annual Reports 1999 — 2002

—

Some of the changes introduced in 2004

The Icelandic Government submitted that the lending rate of the HFF, as of 1 July 2004, was decided on the basis of the HFF's net capital costs. According to Article 13 of Regulation No 522/2004, the rate was determined in the following manner:

‘HFF mortgages shall be price-indexed by the Consumer Price Index calculated and published by Statistics Iceland as provided for in Article 1 of the Consumer Price Index Act, No 12/1995. The board of the Housing Financing Fund shall determine the interest rate of HFF mortgages with a view to the costs of financing in regular issues of HFF bonds and financing costs due to loans paid up, plus interest additions, cf. Article 3’ (15).

The Icelandic Government also pointed out that, in principle, the HFF is required to operate at a pre-determined profit margin. However, this profit margin does not aim to create a dividend for the HFF's owner, as that is not allowed by law, but rather to create and maintain a ‘safety net’ in order to ensure that the HFF will be able to honour its obligations. The HFF's capital adequacy ratio (CAD) was around 5 % and therefore did not constitute a change in the HFF operation or its business strategy.

4.   Icelandic market for house financing and possible trade effects

4.1.   Situation before August 2004

The Icelandic market for mortgage loans was largely divided between three main actors. These were the HFF (previously the State Housing Agency), the pension funds and other private credit institutions. Between 1997 and 2003, the State Housing system had a market share of about 77,5 % to 79 %. The rest was shared between the pension funds (approximately 13 % to 17 %) and the commercial banks and savings banks (approximately 4,5 % to 8 %). The banks did, however, provide certain services for the HFF, such as being the sole agents for evaluating borrowers for the HFF. Until a process of privatisation was completed in 2002 — 2003, most of the commercial banks were controlled by the State as majority shareholder.

The Icelandic Government stated that private banks almost exclusively restricted lending for housing purchases to property around the Reykjavik area. The Icelandic Government stressed that the HFF is the only lender which offered loans on equal terms which are universally accessible throughout the Icelandic territory. When lending is broken down by geographic areas the trend shows that the further one moves outside of Reykjavik the higher the proportion of the HFF lending gets.

SBV has submitted some documentation during the EFTA Court proceedings, which, in SBV's opinion, demonstrated that the commercial banks have granted affordable loans outside the Reykjavik area during the period between 1999 and August 2004.

As regards the financial institutions' interest rates charged on loans, the Icelandic Government provided in the initial notification lending rates of banks and pension funds for the years 1999 to 2003, which showed an average lending rate in real terms of approximately 7,4 %.

The Icelandic Government further presented, in the initial notification, average funding rates by financial institutions in the Icelandic housing finance market for the years 1999 to 2003. The information showed average funding rates for banks (real interest rates) of 6,43 %, for pension funds of 3,50 % and for the HFF of 4,75 %.

According to information submitted by SBV, all commercial banks in Iceland, savings banks, pension funds and some mortgage companies offered long-term housing loans to the public. According to SBV, these loans carried a real interest rate of between 5,9 % and 7,9 % depending on the security.

According to the Icelandic Government, the housing loan market for individuals is by its nature a local market and does ‘normally’ not involve any direct cross-border transactions. The Icelandic Government stressed that no foreign banks are granting mortgage loans in ISK to Icelandic households. Furthermore, it was stated, in the initial notification, that there were currently no foreign financial institutions or representative offices of foreign financial institutions in Iceland. It was moreover pointed out that the Icelandic economy was very limited in size. The limited number and small size of transactions in trade in the foreign exchange markets of the ISK did not warrant interest from foreign banks. The special geography and the scattered population outside Reykjavik further reduced the foreign interest for lending to the Icelandic housing market.

4.2.   Situation after August 2004

During the court proceedings, SBV argued that the market situation in Iceland changed in summer 2004. According to SBV, commercial banks have offered competitive rates compared to HFF rates and have gained market shares. SBV stated in its application to the EFTA Court that ‘[…] commercial banks in Iceland have demonstrated, through recent cuts in interest rates, that they would be both willing and able to provide general loans on similar terms (or even better) then HFF’. It was, for example, submitted that since summer 2004, the gap between commercial banks and the HFF has completely disappeared, as the banks have reduced their interest rates on long-term housing loans to 4,2 % due to their improved refinancing conditions.

According to a Icelandic news agency (16), the price of residential property in the Reykjavík area has risen by 67 % since August 2004, when the commercial banks entered the mortgage market.

5.   Alternatives to the HFF system

In the procedure leading up to the annulled Decision, the Icelandic Government discussed possible alternatives to the HFF system. The Icelandic Government stated, inter alia, that abandoning Government intervention in house financing would lead to considerable changes for lower and middle income families, increase division between the Reykjavik area and the rest of the country and dramatically reduce the number of families able to purchase housing on the market. Alternatively, entrusting banks to lend with the same favourable conditions would not be possible without massive direct State aid.

The Icelandic Government discussed, in the initial notification of 20 November 2003, the following alternative models:

—

The HFF would be turned into a limited liability company, wholly owned by the State, either as a profit or a non-profit entity. This was considered the most obvious solution in order to dispense with the State aid. In the Icelandic Government's view, interest rates would increase — more if the company was supposed to earn profits — but the change would not have any effect on competition between credit institutions, except the change would raise the HFF's interest rates so much as to make bank loans or bonds issued by the banks competitive. In the Icelandic Government's view, this would have no effect on trade among the Contracting Parties.

—

The HFF would be auctioned off to the highest bidder, with a universal service obligation and a continued State guarantee on the bonds. It is highly likely that the highest bidder would be a credit institution, as the HFF's assets would raise CAD ratio and improve credit ratings. The HFF's assets are similar to the assets of the biggest Icelandic bank. This change would have great influence on the national banking market and put the successful bank in a dominant position on the national market. This would create the risk of transfer of profits from the issuance of bonds to other operations. This would have serious effects on the interests of the other Contracting Parties, as this would in effect foreclose the Icelandic market under existing competitive circumstances.

—

The HFF would be sold jointly to the domestic banks. This would be better for the banks not successful in an auction, but would foreclose the domestic banking market.

—

The HFF would be dismantled and its assets auctioned off, at the same time as a new system for State intervention in housing purchase would be introduced.

—

The last model was proposed by SBV to the Icelandic Government (so-called ‘whole sale model’). This proposal foresaw that the HFF ceased direct lending to home buyers, but continued to fund lending by the banks to individuals. The commercial banks would each lend to individuals, but the HFF would fund that lending through monthly bond issuance by the HFF, with State guarantee, the outcome of which would then govern the rates applicable to the housing loans lent by the banks, plus the banks operating margin. A prerequisite for this solution to work would be the HFF's agreement to accept to be in general last in line of priority mortgages up to the 90 % limit, allowing the banks lending opportunities ahead of that percentage. This would enable the banks to grant 90 % loans, as the HFF would carry the principal risk of losses.

II.   APPRECIATION

1.   State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement

Article 61(1) of the EEA Agreement reads as follows:

‘Save as otherwise provided in this Agreement, any aid granted by EC Member States, EFTA States or through State resources in any form whatsoever which distorts or threatens to distort competition by favouring certain undertakings or the production of certain goods shall, in so far as it affects trade between Contracting Parties, be incompatible with the functioning of this Agreement.’

This implies that for measures to be classified as State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement, they must be granted by the State or through State resources, confer an advantage on the recipient, be liable to affect trade between the Contracting Parties and distort competition.

Beforehand, it needs to be clarified whether the HFF is subject to the application of Article 61(1) of the EEA Agreement, since it has been argued by the Icelandic Government, in the initial notification, that the HFF could not be qualified as an undertaking in the meaning of that Article.

Firstly, the HFF is a separate State-owned institution set up by law, having its own board of directors and annual accounts. Secondly and more importantly, the Court of Justice of the European Communities (hereinafter referred to as ‘the Court of Justice’) has repeatedly defined the concept of an undertaking as any entity engaged in an economic activity, which is any activity which offers goods or services on a given market, regardless of its legal status and the way in which it is financed (17). Although the Icelandic Government considers the HFF not to be a separate undertaking, as it operates only as a ‘branch of the State itself’, the Authority takes the view that the HFF is engaged in an economic activity. The economic activity consists of offering services on the market for housing mortgage loans, i.e. long-term house financing (for residential accommodation). Therefore, it is the Authority's preliminary conclusion that the HFF has to be qualified as an undertaking in the sense of Article 61(1) of the EEA Agreement.

1.1.   Transfer of State resources and thereby favouring certain undertakings

In order to qualify as State aid, the HFF system must imply a transfer of State resources and thereby confer on the Housing Financing Fund an advantage that relieves it of charges that are normally borne from its budget.

1.1.1.   The Altmark conditions

The Icelandic Government argued initially in its notification that the HFF system does not constitute State aid, because the system would, inter alia, not confer any advantage on the HFF. In this respect, the Icelandic Government referred to the Altmark ruling (18) of the Court of Justice and argued that the HFF system would comply with all of the four criteria that the Court of Justice established in that ruling.

It needs to be recalled that the Court of Justice has established the following conditions, which need to be fulfilled cumulatively, for a State measure to escape the classification of State aid. These conditions are:

—

First, the recipient undertaking must actually have public service obligations to discharge, and the obligations must be clearly defined.

—

Second, the parameters on the basis of which the compensation is calculated must be established in advance in an objective and transparent manner, to avoid it conferring an economic advantage which may favour the recipient undertaking over competing undertakings.

—

Third, the compensation cannot exceed what is necessary to cover all or part of the costs incurred in the discharge of public service obligations, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit for discharging those obligations.

—

Fourth, where the undertaking which is to discharge public service obligations, in a specific case, is not chosen pursuant to a public procurement procedure which would allow for the selection of the tenderer capable of providing those services at the least cost to the community, the level of compensation needed must be determined on the basis of an analysis of the costs which a typical undertaking, well run and adequately provided with means so as to be able to meet the necessary public service requirements, would have incurred in discharging those obligations, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit for discharging the obligations.

It is the Authority's preliminary opinion that the HFF system neither complies with the second nor with the fourth condition (19). Concerning the second condition, the Icelandic authorities did not establish in advance, and in an objective and transparent manner, the parameters on the basis of which the compensation was to be calculated, in order to avoid conferring an economic advantage, which may favour the HFF over competing undertakings. The Icelandic Government has not demonstrated that such an ex ante assessment has taken place in an objective and transparent manner. To establish the parameters for the calculation of the compensation would have required quantifying the costs incurred in discharging the public service obligation in advance and comparing them with the possible benefits that the HFF enjoys. However, such quantification of costs has not taken place. Based on that shortcoming, it is not apparent from the outset what the level of compensation will amount to, since the isolated costs incurred in discharging the public service obligation have not been identified. Furthermore, with regard to the fourth condition, the HFF has neither been chosen by way of a public procurement procedure nor did the Icelandic authorities determine the level of compensation by way of a comparison between the HFF and a privately run ‘reference company’, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit for discharging the obligations.

Since the HFF system seems not to comply with all of the above mentioned conditions, there is a presumption that the HFF system involves State aid, if the conditions of Article 61(1) of the EEA Agreement are met.

1.1.2.   Possible State aid elements

The HFF enjoys an implicit State guarantee for all of its securities. The State guarantee results in a more favourable credit rating for its bonds than bonds issued by private undertakings. This leads to cheaper funding costs for the HFF. Private credit institutions do not benefit from such a State guarantee. The State guarantee confers an advantage on the HFF compared to private credit institutions. The HFF is not subject to a State guarantee fee under Article 7 of Act No 121/1997 on State Guarantees. Hence, the Icelandic State is foregoing revenue it would normally collect. Since the HFF is not paying a premium for the State guarantee it enjoys, it is the Authority's preliminary conclusion that the State guarantee, without any sort of premium to be paid, implies a transfer of State resources which favours the HFF.

The HFF received interest support from the State to cover obligations resulting from lending below market rates at 3,5 % and 4,5 % for rented housing for low income families. The support has varied through the years. It was ISK 9 million in 2001 and 71 million in 2002. This interest support is financed by State resources. It is the Authority's preliminary conclusion that the interest support constitutes an aid element. The Authority is not in possession of any up-dated figures with regard to the interest support for the years 2003 to 2006. If interest support was granted in these years, the Authority would qualify such support, in light of the above assessment, as a transfer of State resources which favours the HFF.

The HFF is exempted from corporate tax and property tax. The HFF has not paid what would have amounted to ISK 335 million in corporate tax and 417 million ISK in property tax for the years 1999 to 2002. Thus, the Icelandic State has foregone income, which under normal circumstances would have been charged to the HFF's budget. It is the Authority's preliminary conclusion that the exemptions from corporate and property tax constitute aid elements. The Authority is not in possession of any up-dated figures for the years 2003 to 2006. Any forgone tax for these years would qualify, in light of the above assessment, as a transfer of State resources which favours the HFF.

The HFF is charged with preserving and earning a return on the funds it supervises. The return is intended to sustain the operations of the HFF. The HFF is, however, not required to pay out any dividends to its owner.

A normal market investor requires a sufficient return on his capital. It is the Authority's preliminary view that the fact that the HFF is per se relieved from paying out any dividends to its owner might imply that it is generating not a sufficient return on capital a normal market investor would expect and that this might imply foregone revenues for the State and thereby a transfer of State resources which favours the HFF.

The Icelandic Government argued that the special status of the HFF implied that it was not subject to the same rules (20) as private credit institutions, as regards capital adequacy requirements and minimum solvency ratio rules.

However, if the HFF were covered by the same rules as private credit institutions, then an exemption from these rules could imply State aid.

Capital adequacy requirements and minimum solvency ratio rules for credit institutions are contained in the Act referred to in point 14 of Chapter II(i) of Annex IX to the EEA Agreement (hereinafter referred to as ‘the Banking Directive’) (21). In this context, the Authority notes that the adaptation text (22) to Article 2(3) of the Banking Directive explicitly exempted from the scope of that Directive in Iceland the ‘Byggingarsjóðir ríkisins’ (literally translated ‘the State's Building Funds’ (23)). The Icelandic Government stated that this term was traditionally used for the funds operated by the predecessor of the HFF, namely the State Housing Board, which comprised the State Housing Fund and the Workers' Building Fund. The HFF was established by taking over all assets and obligations of the State Housing Board.

Furthermore, Article 1(1) of the Banking Directive defines a credit institution as ‘an undertaking whose business is to receive deposits or other repayable funds from the public and to grant credits for its own account […]’. Given the way the HFF's financing mechanism operates, the Authority cannot see how the HFF could be classified as a credit institution in the meaning of the Banking Directive because the HFF is not receiving any deposits or other repayable funds from the public.

In light of the above and for the limited purpose of identifying possible State aid elements, it is the Authority's preliminary conclusion that the HFF is not covered by the scope of the Banking Directive. The HFF is therefore not subject to the same rules as private credit institutions as regards capital adequacy requirements and minimum solvency ratio rules. Since the HFF is not subject to these rules, it is consequently not relieved of charges that it would normally bear from its own budget. Hence, excluding the HFF from these requirements seems not to entail an aid element.

In any event, even if the HFF should have been subject to these rules, an exemption from these rules seems not to imply that any State resources have been transferred to the HFF. A transfer of State resources is, however, a necessary condition, in order to qualify a measure as State aid in the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement (24).

1.2.   Distortion of competition and effect on trade between Contracting Parties

The granting of loans for financing purchases of residential accommodation is a financial service which, in the present market circumstances, is predominantly of a local character and normally does not involve any direct cross-border transactions. Distortion of competition arising from financial advantages accorded to the HFF operating such services seems therefore prima facie likely to have only limited direct trade effects. However, it cannot be excluded that the aid, which is involved in the HFF system, threatens to distort competition between banks in the European Economic Area, by making it more difficult for them to enter the Icelandic housing mortgage loan market. Such a potential effect on trade is sufficient for State aid to be caught by Article 61(1) of the EEA Agreement.

1.3.   Conclusion

In light of the above, it is the Authority's preliminary conclusion that the HFF system involves State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. To enable the Authority to calculate the amount of potential State aid involved, it is necessary, in the course of this formal investigation procedure, to obtain up-dated figures concerning the HFF's financing mechanisms.

2.   Notification requirement and Standstill obligation

Pursuant to Article 1(3) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, ‘the EFTA Surveillance Authority shall be informed, in sufficient time to enable it to submit its comments, of any plans to grant or alter aid (…). The State concerned shall not put its proposed measures into effect until the procedure has resulted in a final decision’.

The above notification requirement and standstill obligation concern ‘new aid’. On the other hand, ‘existing aid’ can be granted until the Authority finds the aid in question to be incompatible with the functioning of the EEA Agreement.

The HFF system was not notified to the Authority. The HFF was established and entered into force on 1 January 1999, i.e. after the entry into force of the EEA Agreement, taking over all assets and obligations of its predecessor, the State Housing Agency. In this context, the Icelandic Government argued that the HFF system had to be classified as existing aid.

The Authority does not share this point of view. In deciding whether or not an aid scheme is to be regarded as ‘new aid’ or ‘existing aid’, the Authority examines the relevant legal provisions providing for the aid in question and in particular the entry into force of these provisions.

In such cases the Authority is not obliged to carry out an economic analysis of the measure in question as compared to aid schemes which were in place prior to the introduction of the new legal provisions. This view is confirmed by the ruling of the Court of Justice in Namur-Les Assurances. In that ruling the Court held that ‘[…] the emergence of new aid or the alteration of existing aid cannot be assessed according to the scale of the aid or, in particular, its amount in financial terms at any moment in the life of the undertaking if the aid is provided under earlier statutory provisions which remain unaltered. Whether aid may be classified as new aid or as alteration of existing aid must be determined by reference to the provisions providing for it’ (25)(emphasis added).

The fact that the HFF system is the result of alterations to an old system, by merging different legal entities, and that a complete new law was adopted, which repealed the previous State Housing system, and which forms the legal basis of the HFF and the loan system, are sufficient grounds to classify the entire HFF system as ‘new aid’ within the meaning of Article 1(3) in Part I and Article 1(c) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement (26).

Therefore, it is the Authority's preliminary conclusion that the HFF system, established in 1999, constitutes ‘new aid’, which, pursuant to Article 1(3) in Part I of Protocol 3 of the Surveillance and Court Agreement, should have been notified to the Authority in advance (27). Since the HFF system was not notified to the Authority, it is considered to constitute ‘aid unlawful on procedural grounds’, in accordance with Articles 1(f) and 10 et seq. in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement (28). It should be recalled that any unlawful aid, which is finally not declared compatible with the functioning of the EEA Agreement, is subject to recovery, in accordance with Article 14 in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement. This issue will be further addressed below in section II.4. of this Decision.

3.   Compatibility of the aid

The Authority cannot declare State aid compatible with the functioning of the EEA Agreement, if that aid would infringe other provisions of the EEA Agreement. SBV submitted in its initial complaint that the ‘Housing Financing Fund is incompatible with the EEA Agreement, in particular the competition rules, the rules on State aid, free movement of services, capital and the freedom of establishment’.

In relation to the competition rules, the free movement of services, capital and the freedom of establishment, the Authority assessed these allegations and restated in its annulled Decision that they were unfounded.

With regard to the alleged infringement of some of ‘the four freedoms’, the Authority found that it was the State aid which created the possible hindrances to the free movement of services, capital and establishment. The effect of these possible hindrances was indissolubly linked to the objective of the State aid. Therefore, the Authority concluded that the case should be assessed under the lex specialis of the State aid rules and that the rules on the ‘four freedoms’ should not be applicable (29).

This view was confirmed by the EFTA Court in this judgment of 7 April 2006, when it held that:

‘With regard to the effects that the HFF general loans scheme may have on the free movement of services and capital and the right of establishment, the Court holds that any such effects would indeed seem inherent in the State-supportive elements of the HFF system and therefore are so indissolubly linked to the object of the aid that it is impossible to evaluate them separately (see to this effect Case 74/76 Iannelli & Volpi SpA v Ditta Paolo Meroni [1977] ECR 557, at paragraph 14).’ (30)

With regard to the alleged infringement of the competition rules (the complainant alleged in particular an infringement of Articles 59(1) and 54 of the EEA Agreement), the Authority stated in the annulled Decision that SBV's complaint did not warrant the initiation of formal proceedings, since SBV did not substantiate that the HFF abused or will abuse its position as a consequence of the legislative framework by which it was governed.

In light of the above, it is the Authority's preliminary view that it sees no reasons why it should deviate from it original assessment on these points.

3.1.   Article 61 paragraphs (2) or (3) of the EEA Agreement

The Icelandic Government argued, in the initial notification, that the derogation under Article 61(2)(a) of the EEA Agreement applies to the case at hand. The intervention of the State in the housing market through the HFF is, according to the Icelandic Government, based on particular social objectives and is limited in scope. The Icelandic Government submitted that the privilege accorded to the HFF, through the implicit State guarantee on the Bonds, does not in any way benefit the HFF, but only the recipients of funding from the HFF.

Article 61(2)(a) of the EEA Agreement declares State aid compatible with the functioning of the EEA Agreement, if the aid has a social character and is granted to individual consumers, provided that such aid is granted without discrimination related to the origin of the products concerned.

In the Authority's preliminary view, this derogation is not applicable to the case at hand. The aid is granted to the HFF, which is considered to be an undertaking in the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement (see above in section II.1), and not directly to individual consumers. Furthermore, consumers are bound to finance their housing by the HFF, in order to enjoy favourable conditions. Consumers are not free to benefit from State aid by their own choice of financial institution. Hence, the State aid is not granted without discrimination related to the origin, in this case, of the service concerned. Therefore, the aid is not neutral with respect to the operators in the market for house financing (31).

With regard to the other derogations mentioned in Article 61, paragraphs (2) and (3), of the EEA Agreement, the Authority takes the preliminary view that none of them are relevant to the case at hand. For example, although it is one of the objectives of the HFF to ensure territorial cohesion, it is not its primary goal to serve as an instrument for regional development. The HFF system is based on the universality objective and grants housing finance under the same conditions throughout Iceland, regardless of the region.

3.2.   Article 59(2) of the EEA Agreement

State aid may be declared compatible with the EEA Agreement under Article 59(2) of the EEA Agreement (32) if it is necessary to the operation of the services of general economic interest and does not affect the development of trade to such an extent as would be contrary to the interests of the Contracting Parties.

The following conditions must be satisfied in the present case, in order for Article 59(2) of the EEA Agreement to apply:

—

The service in question must be a service of general economic interest and must be accurately defined by the State (see below in point 3.2.1).

—

The undertaking in question must be entrusted by the State with the provision of such service (see below in point 3.2.1).

—

The application of the rules of the EEA Agreement must obstruct the performance, in law and fact, of the particular tasks assigned to undertakings entrusted with the operation of services of general economic interest (see below in point 3.2.2).

—

The derogation must not affect the development of trade within the EEA to an extent that would be contrary to the interest of the Contracting Parties (see below in point 3.2.3).

In the context of assessing the HFF system under Article 59(2) of the EEA Agreement, the Authority will also apply Chapter 18C of the State Aid Guidelines. The purpose of Chapter 18C is to spell out the conditions under which State aid can be found compatible with the functioning of the EEA Agreement pursuant to Article 59(2) of the EEA Agreement.

As stated in point 24 of section 18C.5 of the State Aid Guidelines, Chapter 18C will apply as of the day of adoption by the Authority. The Authority adopted Chapter 18C on 20 December 2005. Furthermore, point 25 of section 18C.5 of the State Aid Guidelines states:

‘The Authority will apply the provisions of these guidelines to all aid projects notified to it and will take a decision on those projects after adoption of the guidelines, even if the projects were notified prior to adoption. In case of non-notified aid, the Authority will apply:

—

The provisions of these guidelines if the aid was granted after the adoption of these guidelines;

—

The provisions in force at the time the aid was granted, in all other cases’.

Thus, the Authority will take Chapter 18C of the State Aid Guidelines into account in its future assessment (33).

3.2.1.   Definition of service of general economic interest and entrustment

The concept of service in the general economic interest means, among other things, that the State assigns ‘particular tasks’ to an undertaking (34). In order to qualify for classification as service of general economic interest, a service must have certain characteristics, the most important of which is that the service provided can not be provided in the same manner on the market and that the service should be clearly defined (35).

As an exception to the main rule in Article 59(1) of the EEA Agreement (36), the concept of ‘services of general economic interest’ must be interpreted restrictively (37) and applies only to activities of direct benefit to the public. Still, States remain free, in principle and where no common policy is established, to designate which services they consider to be of general economic interest and to organize these services as they see fit, subject to the rules of the EEA Agreement and the specific conditions laid down in Article 59(2) of the EEA Agreement (38). States may take account of objectives pertaining to their national policy when defining the service of general economic interest which they entrust to certain undertakings (39). Thus, the competence to define such services lies with the States, subject to scrutiny by the Authority. This scrutiny must essentially be conducted on a case-by-case basis.

In this assessment, the nature of the undertaking entrusted with the service is not of decisive importance, nor whether the undertaking is entrusted with exclusive rights, but rather the essence of the service deemed to be of general economic interest and the special characteristics of this interest that distinguish it from the general economic interest of other economic activities (40). In conducting such analysis the Authority has to consider the nature of the service, as well as the extent to which the same service is provided by the market on the same conditions, and in the case of a universal service, particularly, the State's legitimate objective to ensure continuity of service on acceptable conditions throughout its territory (41).

As mentioned above (in section I.3.2), the HFF granted, at the time the annulled Decision was adopted, loans in the form of general loans, additional loans and loans for rental housing. The annulled Decision accepted all three lending activities as services of general economic interest.

The relevant part of the annulled Decision reads as follows:

‘In this respect, the so-called “Husbanken-case” is of importance, as it also concerned the relationship between Article 59(2) of the EEA Agreement and State aid to a public undertaking with a view to provide cheap housing loans […]. In that case, the EFTA Court found that the services concerned were covered by Article 59(2) of the EEA Agreement, since the services concerned were specifically defined by Norway, limited to certain categories of houses and available to everyone on an equal basis. That the loans in the “Husbanken-case” were not restricted to people in weak financial situations could not, as had been argued by the applicant, lead to another result.

The Icelandic housing policy dates back more than 50 years and is based on the political goal to encourage private home ownership. To this end, public intervention in the Icelandic housing market has been aimed at making private housing affordable to a bigger proportion of the public. The HFF is the financing instrument whereby the Icelandic State pursues its public housing policy objectives. The Housing Act […] entrusts the HFF with the management and implementation of the housing affairs and lays down in detail the tasks of the HFF, the objectives and the HFF's financing mechanisms. The Icelandic State uses the HFF to channel capital to the housing sector and to provide house financing on more advantageous terms than are available on the open Icelandic capital market. The HFF is obliged to provide house financing at affordable tariffs and on equal conditions, irrespective of the profitability of individual operations […].

The loan system is available to everyone on equal terms and applies to the entire territory of Iceland, including sparsely populated areas, where asset evaluations differ compared to more densely populated areas. Thus, the HFF provides a universal service throughout Iceland on equal conditions. No private credit institution would be in the position to offer mortgage secured loans on equal conditions throughout the entire territory of Iceland. Asset evaluations differ between the Reykjavik area and sparsely populated areas. Prices and securities in real estate differ depending on where the dwelling is located in Iceland. In the Authority's opinion, this aim to correct regional imbalances must be considered as a task of general economic interest in the sense of Article 59(2) of the EEA Agreement both for the so-called additional loans and for the general loans.

The HFF's loan system contains also certain social dimensions. This is of course especially so for the additional loans. However, as the HFF loans will continue to be subject to a lending cap in the form of a maximum amount available, also the general loans entail a social element. These loans aim at financing housing that corresponds to the price of average apartments in Iceland. The HFF's loans alone will not be sufficient to finance high priced property. The relative advantage to house owners, due to the cheap loans that the HHF can offer, is accordingly inversely proportionate to the amounts they wish to loan and thereby, also to the price of the house. In this respect, the Authority has no reason to contest the notified increase in lending terms, since this increase is necessary to, inter alia, take account of inflation in housing prices in recent years.

Additionally, the Icelandic Government has introduced a new provision to the effect that HFF's loans will be limited to two dwellings for each applicant. In exceptional circumstances, a loan for a third dwelling could be authorised, but it would be up to the Board of Directors to define the precise rules for such an exception.

In light of the above, the Authority concludes that the HFF is entrusted with services of general economic interest, given their social and universal dimension, distinguishable from the economic interest of other economic activities, within the meaning of Article 59(2) of the EEA Agreement.’

SBV's application to the EFTA Court, concerning doubts as to whether HFF loans could qualify as a service of general economic interest, was limited to the general loans scheme. The EFTA Court consequently limited its review on the general loans and did not address the other two loan schemes.

With regard to the question, whether the HFF general loans scheme could qualify as a service of general economic interest, the EFTA Court held:

‘The tasks of the HFF are defined in the Housing Act and further laid down by Regulations and ministerial decisions. The HFF general loans system is intended to promote security and equal rights as regards housing in Iceland by providing loans on manageable terms to the general public throughout the territory of Iceland and thereby foster private home ownership. This goes beyond the normal economic interest of operators in the financial sector. A service with this objective may qualify as a service of general economic interest justifying State aid, provided that the service fulfils the requirements laid down in Article 59(2) EEA. In that respect, the presumptions or conditions under which the HFF system operates (cf. Case E-4/97 Husbanken II, at paragraph 48) will be addressed below.’ (42)

When the EFTA Court later turned in its judgment to the presumptions or conditions under which the HFF system operates, it held:

‘[…] it is necessary to address the question of whether the conditions under which the loans were granted did not go beyond what was necessary for HFF to perform the tasks entrusted to it. The Court recalls that the ultimate aim of the State's intervention in lending services through the general loans scheme is to foster private home ownership in Iceland through lending on “manageable terms”. A service rendered with such an objective may, as has been stated above, be considered legitimate under Article 59(2) EEA. However, ESA has to make sure that public intervention does not, in reality, pursue other goals than those defined by Icelandic law or exceed what is necessary to achieve the defined goal.

In that regard, the Court notes that unlike the cost and size limitations practiced by the Norwegian Husbanken in Case E-4/97 Husbanken II, the HFF's relative and absolute lending caps do not limit the subsidised lending scheme to dwellings which fulfil certain criteria. They only limit the amount one may borrow from the HFF for any dwelling, regardless of the value or size of that dwelling. There is no limit as to how big or valuable a dwelling may be and still be eligible for a general loan under the HFF scheme; there are only limits to how much the HFF may grant as a general loan.

Moreover, the HFF general loans scheme is not limited to the financing of one unit of residential housing for each borrower. This means that in principle the system may provide financing for houses or apartments build or purchased for investment purposes. In 2004, a general limit of two units was introduced. As the Government of Iceland has pointed out, there may be social policy reasons why certain persons need to own more than one unit. The provision of more than one loan to the same person has not, however, been made dependent on that person fulfilling any criteria relating to such reasons.

These features mean that in principle the HFF general loans scheme provides subsidised financing, up to a certain limit, for any house or apartment regardless of size and value, and also for construction or purchase of residential units for investment purposes. The scheme is not formally limited to assisting the average citizen in financing his or her own dwelling. Even if it may be so that few people have in fact exploited these features of the system, they raise questions under Article 59(2) EEA. The Court recalls in this context that the HFF scheme is intended to promote security and equal rights as regards housing by providing loans on manageable terms. Whether the above-mentioned features of the aid system at stake go beyond this is not clear. That warrants an in-depth assessment, with the opportunity for interested parties to comment. […]’ (43)

In its initial assessment, the Authority placed emphasis on three elements, in order to qualify HFF general loans as services of general economic interest:

—

First, the element of affordable house financing. In other words, the fact that the Icelandic State has used its more favourable credit rating to raise money at lower cost than the banks could have done, thereby fulfilling the obligation to provide residents in Iceland with affordable house financing on ‘manageable terms’.

—

Second, the element of territorial cohesion. The HFF general loans ensured territorial cohesion, because they provided affordable house financing on equal terms throughout the entire Icelandic territory. Commercial banks were not granting loans at affordable rates outside the Reykjavik area.

—

Third, a social element. The Authority endorsed an underlying social motivation of HFF's general loans to support only ‘average housing’.

With regard to the first element of affordable house financing, the Authority understands that the EFTA Court did not rule out per se that State intervention in lending services through general loans, which pursues the objective of fostering private home ownership through lending on ‘manageable terms’ may be considered legitimate under Article 59(2) of the EEA Agreement. In this respect, it is also important to note that the EFTA Court clarified in its judgment that the Contracting Parties enjoy a margin of discretion in deciding what ‘manageable terms’ should mean in relation to a housing financing scheme which qualifies as a service of general economic interest (44). In this respect, it is the Authority's preliminary view that until August 2004 commercial banks in Iceland have not offered house financing on ‘manageable terms’. As confirmed in the judgment of 7 April 2006, SBV stated that its members were only from August 2004 onwards able to match the interest rate of HFF general loans (45). Concerning the element of affordable house financing, the Authority needs up-dated information on the development on the Icelandic mortgage market after the annulled Decision was taken, in order to assess to what extent commercial banks have offered mortgage secured loans on terms the Icelandic State would consider as manageable.

With regard to the second element of territorial cohesion, it is the Authority's preliminary conclusion that this element is an important factor to assess whether the HFF general loans system can qualify as a service of general economic interest. It is the Authority's opinion that SBV has not submitted any tangible evidence during the EFTA Court proceedings, which demonstrated that the commercial banks have offered and actually granted loans on ‘manageable terms’ outside the Reykjavik area during the period between 1999 and August 2004. Furthermore, in the Authority's view, SBV has submitted so far no evidence which showed that commercial banks have offered and granted loans on ‘manageable terms’ outside the Reykjavik area after August 2004.

Finally, with regard to the social element, the EFTA Court raised concerns whether the current conditions ensure that the general loans are formally limited to assisting the ‘average citizen in financing his or her own dwelling’. The EFTA Court criticized that the current features imply that in principle the HFF general loans scheme provides subsidised financing, up to a certain limit, for any house or apartment regardless of size and value, and also for construction or purchase of residential units for investment purposes. In light of the EFTA Court's conclusions on this point, doubts are raised whether the conditions for the lending services through general loans pursue a sufficiently restricted social objective.

With regard to additional loans, the Authority takes the preliminary view that these loans could be declared as services of general economic interests. Additional loans were granted to individuals with low income and limited assets for the construction or purchase of their own residential housing. Finally, concerning loans for rental housing to municipalities, associations and companies for the construction or purchase of residential housing to be rented out, the Authority takes the preliminary view that these loans might be qualified as services of general economic interests, if they pursue a sufficiently restricted social objective, in line with the concerns raised above, or if the private market is not providing for such kind of loans. To arrive at a final conclusion on these points the Authority would need up-dated information.

With regard to unlawfully granted State aid under the HFF system after the 20th of December 2005 (see above sections II.2 and II.3.2 of this Decision), it should be recalled that point 11 in section 18C.2.3 of the State Aid Guidelines requires that the responsibility for operation of the service of general economic interest must be entrusted to the undertaking concerned by way of one or more official acts, the form of which may be determined by each EFTA State. The act or acts must specify, in particular:

—

the precise nature and the duration of the public service obligations;

—

the undertaking(s) and territory concerned;

—

the nature of any exclusive or special rights assigned to the undertaking;

—

the parameters for calculating, controlling and reviewing the compensation;

—

the arrangements for avoiding and repaying any overcompensation.

In the Authority's preliminary view, it is doubtful whether the HFF system complies with all of the above mentioned conditions, in particular with regard to the duration of the public service obligation and arrangements for avoiding and repaying any overcompensation.

3.2.2.   Obstruction of the performance of the particular tasks

Article 59(2) of the EEA Agreement states that the rules of the EEA Agreement (here the State aid rules) apply as long as this does not obstruct, in law and fact, the fulfilment of the task of general economic interest entrusted to the given undertaking. In other words, the derogation contained in Article 59(2) of the EEA Agreement is only applicable to the extent that it is necessary so that the undertaking in question can fulfil the task of general interest which has been conferred on it (46). This requirement of necessity is simply an expression of the principle of proportionality.

It is incumbent upon the State, which invokes Article 59(2) of the EEA Agreement, to demonstrate that this condition is met. Thus, the State must set out in detail the reasons for which, in the event of elimination of the measures, the performance of the tasks of general economic interest under economically acceptable conditions would, in its view, be jeopardized (47). However, that burden of proof cannot be so extensive as to require the EEA State to go even further and prove, positively, that no other conceivable measure could enable those tasks to be performed under the same conditions (48).

On these points, the annulled Decision stated:

‘In the Authority's view, the HFF would not be able to perform the same level of services of general economic interest, described above, without any State support. However, the above mentioned proportionality test also requires that the State support for the obligation to render a service of general economic interest must be based on the costs of such specific service. Therefore, in the following it will be assessed whether the HFF's costs to render the service of general economic interest are overcompensated and whether the State support is limited to what is necessary for the HFF to perform the specific service in question.

As stated above, the implicit State guarantee, the exemptions from taxes, the abstention from paying any dividends and the interest support imply that the HFF receives State aid in the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. On the other hand, the costs for the HFF can be said to be the interest support the final consumers get as a result of the HFF's lending activities. To the extent the HFF is able to be funded at lower costs than competing financial institutions, a benefit may be said to accrue to the HFF. Correspondingly, to the extent it is obliged to lend at lower rates than competing institutions, costs may be said to be incurred. In other words, as long as the HFF's is forced to lend at rates lower than market rates, it is forced to abstain from revenue.

While the HFF can raise money cheaply because of the State guarantee, it is not free to set interest rates to the public. Until the end of June 2004 it could only charge an interest rate on its loans that was 0,35 percentage points higher than its funding rate. As tables 2 and 3 above show, this margin was clearly lower than margins charged by other financial institutions. This means that low funding costs obtained by the HFF due to the State guarantee were transferred to the final consumers.

The charge of 0,35 percentage points was supposed to cover current operational costs of the HFF, provisions for losses on loans and to provide for a certain return on equity such that the HFF sustains its activity without drawing on direct State grants. Back in 1993 the margin was fixed at 0,25 percentage points. However, it turned out that this margin was a too small to cover losses on loans. Therefore, the margin was increased to 0,35 percentage points in 1994. A new review was undertaken in 1997. It was then concluded that the 0,35 % margin would be sufficient. Looking at developments for the years from 1999 to 2002, as shown in table 1 above, it also appears that this mark-up was appropriate to cover just operating expenditures, loss provisions and to yield a certain rather modest net profit, such that equity was kept rather stable in relation to total assets. Against this background the Authority concludes that the mark-up of 0,35 percentage points was and still is appropriate to just cover these different provisions.

The changes in the lending system as of 1 July 2004 have, introduced a new cost element that needs to be assessed. As of that date, the interest margin has been increased by 25 basis points. This increase stems from the fact that the previous bond swap system has been abolished and that direct cash lending has been introduced. As the Icelandic Government has pointed out, this implies that the HFF takes on new risks related to interest rate developments. Mortgage holders will, as before, have the possibility of prepayment of loans at par while the HFF cannot redeem its obligations in the same manner. Before 1 July 2004 HFF had the possibility to prepay its funding at par. The new situation creates new risks for HFF as developments in interest rates are uncertain. A fall in interest rates will normally increase prepayments while HFF does not have an identical means of adjusting its funding.

The value, or the cost, related to this new risk is naturally uncertain. The financial consultant estimated it to be in the range of 15 to 35 basis points. The Financial Supervisory Authority and the State Guarantee Fund have called for caution when fixing the additional mark-up to cover the risk. Under these circumstances, and also taking into account the new provisions on solvency ratio according to the Rules of the Financial Supervisory Authority, the Authority can accept that the increase in the interest rate margin for HFF with 0,25 percentage points is what is necessary to cover the costs of the new risks HFF is facing.

The Authority also takes note of the statement from the Icelandic Government that HFF's interest margin shall be reviewed regularly on the basis of HFF's performance and the risks it is facing at any given time. The Icelandic Government has also stated that building up funds inside HFF beyond what is required to maintain the solvency rate of 5 % is not the policy of the Government and would run counter to the expressed policy of enabling the borrowers to gain directly from the operation of the housing lending system.

According to the Icelandic Government, a common dividend requirement for Icelandic banks is some 15 % on equity. If the HFF were to be subject to a similar dividend policy and also subject to normal taxation, the interest mark-up would need to be increased correspondingly as the current margin would not provide for any means to cover such obligations. The Icelandic Government has estimated what the necessary interest mark-up would be in such a case, taking into account an 8 % capital adequacy ratio — instead of the current 5 % — and concluded that the mark-up would increase by 65 to 80 basis points above the current level. To the extent that the HFF were subject to the same taxation and dividend requirements as commercial banks, borrowing costs would increase for the ultimate borrowers, corresponding to what the State would charge in the form of taxes and dividends. When the Icelandic Government abstains from taxes and dividends in relation to the HFF, it is just to keep interest rates for house buyers low such that the Government is able to offer the service of general economic interest, namely to provide the Icelandic population with affordable housing.

As far as direct interest support is concerned, the HFF is obliged in certain conditions to grant interest support to low income families. To some extent such support has been granted by drawing on the Fund's own equity. In other instances the HFF has received direct contributions from the State. These contributions have been transferred directly to the beneficiaries and have not left the HFF with any extra financial means.

In light of the above and as demonstrated by the Icelandic Government, the mark-up of 0,35 percentage points applicable until 30 June 2004 and the mark-up of 0,60 percentage points thereafter can be justified as an appropriate margin to cover the expenses of running the HFF. In other words, it is reasonable to assume that the benefit of the HFF's low borrowing rate is fully transferred to the final consumers. The Authority has not detected any overcompensation to the HFF. The benefits it receives are passed on to the final consumers.

In conclusion, the Authority is of the view that the HFF's costs to render the service of general economic interest are not overcompensated and that the State support is limited to what is necessary for the HFF to perform the specific service in question’.

With regard to possible doubts as to the proportionality assessment of HFF's general loans, the EFTA Court held:

‘[…] This must include an assessment of whether the subsidised HFF general loans scheme is a suitable means of attaining its objective. There is no reason why a service which is not suitable to meet its aim should benefit from a derogation from the EEA rules. Furthermore, this also calls for an analysis of whether the HFF, or a different provider, could have provided loans at the same “manageable terms” as the HFF provided at the relevant time without, or with less State aid.

Firstly, with regard to suitability, the Applicant has claimed that the low interest rate on HFF general loans has led to a general increase in prices for houses and apartments which neutralises the effects of the low interest rates, since purchasers need to borrow more money in order to buy a certain house or apartment than they would have had to with lower prices.

The Court does not find it doubtful that the low interest rate on HFF general loans did not lead to price increases which completely neutralised the effect of the low interest rate. With respect to any lesser effect on housing prices, regard must be had to the margin of discretion which the Contracting Parties must enjoy in deciding what “manageable terms” should mean in relation to a housing financing scheme which qualifies as a service of general economic interest. As a consequence, the Contracting Parties must also enjoy a margin of discretion in deciding what constitutes a sufficient effect of the low interest rates on the real burden on borrowers' economy. In the end, it is this burden that borrowers have to be able to manage. For that reason, as long as it is not established that the effect of the low interest rate on HFF general loans is completely neutralised by an increase in housing prices, the HFF general loan scheme must be considered suitable to meet its aim.

Secondly, as to the question of whether there were doubts that neither the HFF, nor a different provider, could have provided loans at the same “manageable terms” at the relevant time without, or with less, State aid, the Court recalls that the interest rates charged by the HFF for its general loans are calculated on the basis of its funding costs, with an added margin set by the Minister of Social Affairs. This margin was set at 0,6 percentage points from 1 July 2004, up from 0,35 percentage points. The funding costs consist mainly in the interest paid on bonds issued by the HFF. In this context, the HFF benefits from the State guarantee which follows from the State's unlimited liability for the HFF's debts as its owner.

The Court does not find it doubtful that the State aid provided to the HFF system did not go beyond what was necessary in the case at hand to allow the HFF to cover expected losses and operate the general loans system under economically acceptable conditions (see, for comparison, Case C-157/94, Commission v Netherlands [1997] ECR I-5699, at paragraphs 52 and 53). This does not mean, however, that the general loans system as operated by the HFF is necessarily compatible with the EEA Agreement.

With regard to the ability of any other provider to supply the same service as the HFF, but without State support, the Court recalls that Contracting Parties must be allowed a margin of discretion with regard to what exactly should be considered affordable terms in relation to such schemes. In this regard, a Contracting Party cannot be bound to what other Contracting Parties, in leaving this kind of housing financing completely to the market, implicitly consider acceptable. The Court does not find that it has been demonstrated that doubts existed as to whether the regular banks did match the HFF interest rate level on comparable loans in any part of Iceland prior to the annulled Decision, or would have been able to do so without State support. Indeed, the Applicant has stated that it was only from August 2004 onwards that the banks were able to match the interest rate of HFF general loans.

Neither does the Court find that it has been demonstrated that doubts existed as to whether an alternative model for State-supported housing financing through the banks, the so-called “whole-sale alternative”, would enable the banks to provide the same loans as the HFF were providing at the relevant time without this support constituting State aid, or with less State aid and without the risk of cross-subsidisation.’ (49)

The Court endorsed the Authority's initial assessment that there were no doubts that the commercial banks did not match the HFF interest rate level on comparable loans in any part of Iceland prior to the annulled Decision, or would have been able to do so without State support. SBV itself stated that it was only from August 2004 onwards that commercial banks were able to match the interest rate of HFF general loans. With regard to the developments on the Icelandic mortgage market after the annulled Decision was taken, the Authority would require up-dated information, in order to assess to what extent commercial banks have offered loans on terms that the Icelandic State would consider ‘manageable’.

Should the Authority's assessment reveal that commercial banks have offered loans in the Reykjavik area since August 2004 on terms that the Icelandic State would consider ‘manageable’, concerns could be raised as to what extent the HFF needs to offer general loans within the Reykjavik area, in order to enable the HFF to grant general loans outside the Reykjavik area.

With regard to alternative models to the HFF system, it is the Authority's preliminary view that the presented models do not seem to be less distortive to competition.

With regard to unlawfully granted State aid under the HFF system after the 20th of December 2005 (see above sections II.2 and II.3.2 of this Decision), it should be recalled that point 18 in section 18C.2.4 of the State Aid Guidelines states that ‘[w]hen a company carries out activities falling both inside and outside the scope of the service of general economic interest, the internal accounts must show separately the costs and receipts associated with the service of general economic interest and those associated with other services, as well as the parameters for allocating costs and revenues’.

Furthermore, point 19 in section 18C.3 of the State Aid Guidelines states that ‘… EFTA States must check regularly, or arrange for checks to be made, to ensure that there has been no over-compensation’.

Without prejudice to the Authority's final Decision in the present case, for any HFF services which might fall outside the scope of services of general interest, the HFF would be required to comply with the above mentioned accounting requirements.

3.2.3.   Development of trade and the interest of the Contracting Parties

Article 59(2) of the EEA Agreement further involves an assessment of whether the specific service in question affects the development of trade to an extent contrary to the interests of the Contracting Parties (50). The Authority is charged with striking a balance between the right of Iceland to invoke the derogation and the interest of the Contracting Parties to avoid distortions of competition and restrictions to the ‘four freedoms’ (51).

This entails that it must be established that the performance of the service of general economic interest does not affect competition and unity of the market established by the EEA Agreement in a disproportionate manner. It is, however, not required that the measures adopted be the least restrictive possible (52). Rather, the test is of a negative nature: it examines whether the measure adopted is not disproportionate (53). This ‘negative test’ has once more been confirmed by the EFTA Court in its ruling of 7 April 2006 (54). A reasonable relationship between the aim and the means employed is satisfactory (53). Thus, the Authority does not have competence to strike down a measure that otherwise fulfils Article 59(2) of the EEA Agreement simply because the measure might, in some minor aspects and details, go further than what is strictly necessary to fulfil the aims behind it. It is for the States to define their policies and organize general interest services, leaving the Authority no power to take a position on the organization and scale of the service or the expediency of the political choice made. Even if it were successfully shown that the scheme in question were not an optimally efficient one, this alone would not lead to the conclusion that the distortive effects are necessarily disproportionate to the goals assigned.

On this point, the Authority concluded in its annulled Decision:

‘The EEA Agreement establishes inter alia the general principles, both applicable to financial services, of the right of establishment for nationals of the EEA States and their freedom to provide services within the territory of the Contracting Parties. However, the secondary legislation which, under the EC Treaty and the EEA Agreement, has been adopted to make these basic provisions effective, does not extend to specialised housing finance institutions like the HFF( (55)). Consequently, such institutions are at present not able to benefit from the principles of mutual recognition and home country control contained in the banking legislation of the EEA Agreement. Therefore, due to different national credit rules and practices and the absence of effective harmonisation or mutual recognition at EEA level for such institutions, there continue to be considerable obstacles to effective cross-border operations in this area.

In most developed countries, including most parties to the EEA Agreement, Governments, both at central and local level, intervene in housing and housing finance markets. This intervention takes different forms from one State to another, depending, inter alia, on certain realities in the housing markets, in particular the pattern of housing tenure, and the objectives of the housing policy of the Governments concerned. There is, for instance, likely to be a relationship between the extent to which private individuals' home ownership is an objective of public housing policy and the scope of intervention by the Government concerned in housing finance; a Government that sees it as an important objective to its housing policy that as many households as possible own their own dwelling, like in Iceland, is likely to want to support the financing of such investments on a broad scale.

As already stated above, the Authority considers long-term house financing for residential accommodation to be the relevant market for the assessment in the present case.

As submitted by the Icelandic Government, the Icelandic market for mortgage loans is largely divided between three main actors. These are the HFF, the pension funds and other private credit institutions. The HFF had, in 2002, a market share of approximately 78 % of that market. The market share of pension funds was, in 2002, approximately 17 %. The remaining 5 % was taken by private credit institutions. The Icelandic Government submitted figures showing that the HFF had, in 2002, a total amount of ISK 382 billion in mortgage loans, compared to ISK 84 billion of the pension funds and ISK 27 billion of private banks (56).

The granting of loans for financing purchases of residential accommodation is a financial service which, in the present market conditions, is predominantly of a local character and normally does not involve any direct cross-border transactions. Distortion of competition arising from financial advantages accorded to the HFF operating such services are therefore prima facie likely to have only limited direct trade effects.

The HFF is not entitled to grant any loans for the financing of dwellings outside Iceland. The HFF's activities are, as laid down in the Housing Act, targeted exclusively towards promoting Icelandic housing policy.

Today no foreign banks are granting cross-border mortgage loans in ISK to Icelandic households. Furthermore, there are currently no foreign financial institutions or representative offices of foreign financial institutions in Iceland. The Icelandic economy is very limited in size. The limited number and small size of transactions in trade in the foreign exchange markets of the ISK warrants only limited interest from foreign banks. The special geography and the scattered population outside the Reykjavik area further reduces the foreign interest for lending to the Icelandic housing market. That foreign banks do not even operate representative offices in Iceland underpins the lack of interest in the Icelandic financial market. In the absence of any “flourishing” financial activities of foreign banks on the Icelandic market outside the particular market for long term housing loans, it can therefore hardly be argued that it is the State aid to the HFF which prevents foreign banks from entering the Icelandic financial market.

In the light of the above, given the limited size of the Icelandic housing market, with its special geographic and demographic features, the Authority is of the opinion that the HFF's financing mechanism does not affect the development of trade to an extent contrary to the interests of the Contracting Parties.’

With regard to the assessment of whether HFF general loans did not affected the development of trade contrary to the interest of the Contracting Parties, the EFTA Court held:

‘As part of the assessment of whether the scheme did not affect the development of trade to such an extent as would be contrary to the interest of the Contracting Parties, the relevant market must be defined. ESA considered “long-term house financing for residential accommodation” to be the relevant product market (see section II point 3.2.3 of the annulled Decision). It is not obvious to the Court that the assessment should be limited in scope in this way, excluding the possible effects of the aid granted to the HFF on other parts of the EEA internal market, in particular the financial markets. For that reason, the definition of the relevant market in this particular case is also an issue which interested parties ought to be able to comment upon in a formal investigation procedure. The further assessment of the consequences of the HFF general loan system on the development of trade will depend to a considerable extent on the definition of the relevant market which the formal investigation procedure will lead to.’ (57)

In light of the EFTA Court's conclusions on this point, the Authority would require for its further assessment information as to what extent the aid granted to the HFF could affect other parts of the EEA internal market, in particular other financial markets, such as, for example, the private lending market.

3.3.   Conclusion

Doubts are raised, in light of the EFTA Court's ruling of 7 April 2006, whether the HFF system, partly or in its entirety, can be declared compatible with the State aid rules, according to Article 59(2) of the EEA Agreement.

4.   Recovery

According to Article 14(1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, ‘[w]here negative decisions are taken in cases of unlawful aid, the EFTA Surveillance Authority shall decide that the EFTA State concerned shall take all necessary measures to recover the aid from the beneficiary (hereinafter referred to as a “recovery decision”). The EFTA Surveillance Authority shall not require recovery of the aid if this would be contrary to a general principle of EEA law’.

In other words, any unlawful aid which cannot be declared compatible with the State aid rules will be subject to recovery. In case of recovery, it is the Authority's preliminary view that, in the case at hand, no legitimate expectations could be invoked, which would preclude the recovery.

According to settled case-law, ‘[…] undertakings to which an aid has been granted may not, in principle, entertain a legitimate expectation that the aid is lawful unless it has been granted in compliance with the procedure laid down in that article. A diligent businessman should normally be able to determine whether that procedure has been followed’ (58).

However, a recipient of illegally granted aid is not precluded from relying on exceptional circumstances on the basis of which it had legitimately assumed the aid to be lawful and thus declining to refund that aid (59). Because the aid at stake was not notified in advance, it is necessary to examine whether the Authority's favourable Decision No 213/04/COL, which approved the HFF system, is to be regarded as an ‘exceptional circumstance’ within the meaning of the case-law referred to. Such an assessment must be made in the light of the purpose of the protection of legitimate expectations.

In the Authority's view, the judicial review by the Community Courts or the EFTA Court of decisions concerning State aid cannot be regarded as an exceptional and unforeseeable event, forming as it does an integral and essential part of the system established by the EC Treaty and the corresponding provisions in the EEA Agreement and the Surveillance and Court Agreement for that purpose. A diligent businessman should be well aware of the fact that a decision, to the effect that a State measure is declared compatible, is, within the time-limit of two months referred to in Article 230 EC and Article 36 of the Surveillance and Court Agreement, liable to be challenged before the Community Courts or the EFTA Court.

The Court of Justice itself has, moreover, and indeed recently, stated that ‘[…] in view of the mandatory nature of the supervision of State aid by the Commission under Article 88 EC, undertakings to which aid has been granted cannot, in principle, entertain a legitimate expectation that the aid is lawful unless it has been granted by the procedure laid down in that article […] It follows that so long as the Commission has not taken a decision approving aid and so long as the period for bringing an action against such a decision has not expired, the recipient cannot be sure as to the lawfulness of the proposed aid which alone is capable of giving rise to a legitimate expectation on his part’ (60).

Subsequently, to the same effect, in Spain v Commission, the Court made it clear that ‘[t]he fact that the Commission initially decided not to raise any objections to the aid in issue cannot be regarded as capable of having caused the recipient undertaking to entertain any legitimate expectation since that decision was challenged in due time before the Court, which annulled it. However regrettable it may be, the Commission's error cannot erase the consequences of the unlawful conduct of the Kingdom of Spain’ (61).

Any argument to the contrary would render ineffective the review conducted by the Community judicature and the EFTA Court of the legality of a positive State aid decisions. If it were to be concluded that such a decision automatically gives rise to legitimate expectations on the part of the recipients, competitors of those recipients or other third parties harmed by the decision would have no interest in attacking the vitiated measure. That is because any annulment of a positive State aid decision would ultimately become a ‘pyrrhic victory’, since the negative effects of the decision could never be eliminated (62).

The Authority, therefore, preliminarily considers that the adoption of a favourable decision by the Authority regarding aid cannot in itself be regarded as an event which causes the recipient of that aid to entertain legitimate expectations as to its lawfulness.

5.   Conclusion

It is the Authority's preliminary conclusion that the HFF system constitutes unlawful aid on procedural grounds. Doubts are raised whether the HFF system, either partly or in its entirety, can be declared compatible with the State aid rules, according to Article 59(2) of the EEA Agreement. Any unlawful aid which ultimately will be declared incompatible with the State aid rules will be subject to recovery.

HAS ADOPTED THIS DECISION:

1.

The Authority has decided to open the formal investigation procedure provided for in Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement with regard to the Icelandic Housing Financing Fund.

2.

The Icelandic Government is requested, pursuant to Article 6 in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, to submit its comments on the opening of the formal investigation procedure within two month from the notification of this Decision and to provide all such information as may help to assess the aid measure.

3.

Other EFTA States, EC Member States, and interested parties shall be informed by the publishing of this Decision in its authentic language version, accompanied by a meaningful summary in languages other than the authentic language version, in the EEA Section of the Official Journal of the European Union and the EEA Supplement thereto, inviting them to submit comments within one month from the date of publication.

4.

This Decision is addressed to the Republic of Iceland.

5.

This Decision is authentic in the English language.

Done at Brussels, 21 June 2006

For the EFTA Surveillance Authority

B. T. GRYDELAND

President

K. JAEGER

College Member

(1)  Hereinafter referred to as ‘the EEA Agreement’.

(2)  Hereinafter referred to as ‘the Surveillance and Court Agreement’.

(3)  The cartouche of this Decision is published in OJ 2005 C 112, page 8. The cartouche makes reference to the EFTA Surveillance Authority's website, where the non-confidential full text of the Decision is available: www.eftasurv.int/fieldof work/fieldstateaid/stateaidregistry/

(4)  Judgment of 7 April 2006, Case E-9/04 The Bankers' and Securities' Dealers Association of Iceland v EFTA Surveillance Authority [2006] EFTA Court Report (not yet reported). The judgment is available at the EFTA Court's website: www.eftacourt.lu

(5)  Procedural and Substantive Rules in the Field of State Aid (hereinafter referred to as the ‘State Aid Guidelines’), adopted and issued by the Authority on 19 January 1994, published in OJ 1994 L 231. The State Aid Guidelines are available on the Authority's website: www.eftasurv.int

(6)  The Icelandic Government provided English translations of these laws. Quotes from these laws in this decision are based on the translation provided by the Icelandic Government.

(7)  The cartouche of this Decision is published in OJ 2005 C 112, page 8. The cartouche makes reference to the EFTA Surveillance Authority's website, where the non-confidential full text of the Decision is available: www.eftasurv.int/fieldof work/fieldstateaid/stateaidregistry/.

(8)  Judgment of 7 April 2006, Case E-9/04, cited above.

(9)  The Housing Act was amended by Act No 57/2004. Act No 57/2004 entered into force on 1 July 2004, except for Temporary Provision I, which entered into effect immediately (see Article 22 of Act No 57/2004).

(10)  As amended, and various regulations, inter alia, Regulation No 544/2004 on ‘the Financing and Risk Management of the Housing Financing Fund’, Regulation No 522/2004 on ‘Borrowers' Mortgages and HFF Bonds’ and Regulation No 521/2004 on ‘Loan Proportions and Maximum Amounts of Borrowers' Mortgages’.

(11)  Section XII of the Housing Act. For example, according to Article 52 of the Housing Act, Act. No 97/1993 on the State Housing Board was repealed.

(12)  Article 53 of the Housing Act merged the State Housing Fund and the Workers' Building Fund and transferred the rights, assets, liabilities and obligations of these two funds to the HFF.

(13)  The above wording reflects the situation prior to 1 July 2004, i.e. prior to the entering into force of Act No 57/2004. Article 10 of the Housing Act was amended by Article 4 of Act No 57/2004. According to this amendment, the HFF finances its tasks with the income from the fund's equity capital (i.e. the payments, interest and indexation of granted loans), by issue and sale of HFF bonds and by borrowing as provided for in the Budget Act at any particular time and by service charges as provided for in Article 49.

(14)  This is the wording prior to 1 July 2004. After that date Article 5 of Act No 57/2004 amended Article 11 of the Housing Act and, inter alia, changed the title of that Article to: Management of Assets and Liabilities (this translation has been provided by the Icelandic Government).

(15)  This translation was provided by the Icelandic Government.

(16)  NFS, 10 May 2006.

www.visir.is/apps/pbcs.dll/article?AID=/20060510/FRETTIR01/60510079/1091

(17)  Case C-118/85 Commission v Italy [1987] ECR 2599; Case C-41/90 Klaus Höfner and Fritz Elser v Macrotron GmbH [1991] ECR I-1979; Case C-69/91 Decoster [1993] ECR I-5335. See similar Case E-4/97 Norwegian Bankers' Association v EFTA Surveillance Authority [1999] Report of the EFTA Court, page 3, paragraph 30.

(18)  Case C-280/00 Altmark Trans GmbH [2003] ECR I-7747.

(19)  With regard to the question whether the HFF is actually entrusted with public service obligations, see the discussion below in section II.3.2.1.

(20)  The Icelandic Government referred in this context to Directive 2000/12/EC on credit institutions.

(21)  Directive 2000/12/EC of the European Parliament and the Council of 20 March 2000 relating to the taking up and pursuit of the business of credit institutions (OJ L 126, 26.5.2000, p. 1), as amended.

(22)  The adaptation text mentioned in point 14(a) of Chapter II(i) of Annex IX to the EEA Agreement.

(23)  This translation has been provided by the Icelandic Government.

(24)  Case C-379/98 PreussenElektra AG v Schleswag [2002] ECR I-2099.

(25)  Case C-44/93 Namur-Les Assurances du Crédit SA [1994] ECR I-3829, paragraph 28.

(26)  Furthermore, Article 4(1), first sentence, of the Authority's Decision No 195/04/COL of 14 July 2004 states that ‘[f]or the purposes of Article 1(c) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, an alteration to existing aid is any change, other than modifications of a purely formal or administrative nature which cannot affect the evaluation of the compatibility of the aid measure with the common market’.

(27)  The European Commission Decision No 2005/842/EC of 28 November 2005 on the application of Article 86(2) EC (which corresponds to Article 59(2) of the EEA Agreement) to State aid in the form of public service compensation granted to certain undertakings entrusted with the operation of services of general economic interest (OJ L 312, 29.11.2005, page 67) lays down the conditions under which certain types of public service compensation constitutes State aid compatible with Article 86(2) EC and exempts compensation satisfying those conditions from the prior notification requirement. The Decision has not yet been incorporated into the EEA Agreement. Public service compensation which constitutes State aid and does not fall within the scope of Decision No 2005/842/EC will still be subject to the prior notification requirement, also after that Decision has been incorporated into the EEA Agreement. In any event, it should be noted that, with regard to house financing, Article 2(1)(b) of Commission Decision No 2005/842/EC only exempts public service compensation granted to social housing undertakings. Recital 16 of Commission Decision No 2005/842/EC further specifies that social housing undertakings should be understood as meaning ‘… undertakings in charge of social housing providing housing for disadvantaged citizens or socially less advantaged groups, which due to solvability constraints are unable to obtain housing at market conditions…’.

(28)  Since the Authority's Decision No 213/04/COL was annulled by the EFTA Court's judgment of 7 April 2006 in Case E-9/04, the aid granted under the HFF system remains unlawful aid.

(29)  With regard to the relationship between the State aid rules and the provisions of the ‘four freedoms’, see for example Case 74/76 Ianelli & Volpi v Meroni [1977] ECR 557.

(30)  Case E-9/04, cited above, paragraph 82.

(31)  See similar Case E-4/97, cited above, paragraph 30.

(32)  Which corresponds to Article 86(2) EC.

(33)  Since the Authority's Decision No 213/04/COL was annulled by the EFTA Court's judgment of 7 April 2006 in Case E-9/04, the aid granted under the HFF system remains unlawful aid (see above section II.2).

(34)  See for example: Case 10/71 Muller [1971] ECR 723; Case 127/73 BRT v SABAM [1974] ECR 313; Case 7/82 GVL [1983] ECR 483; Case C-393/92 Almelo [1994] ECR I-1520; Case C-266/96 Corsica Ferries [1998] ECR I-3949.

(35)  Communication from the Commission — Services of General Interest in Europe (OJ C 17, 19.1.2001, p. 7), see paragraph 14 (hereinafter referred to as ‘Services of General Interest’).

(36)  The main rule in Article 59(1) of the EEA Agreement states that in the case of public undertakings and undertakings to which EC Member States or EFTA States grant special or exclusive rights, the Contracting Parties shall ensure that there is neither enacted nor maintained in force any measure contrary to the rules contained in the EEA Agreement, in particular to those rules provided for in Articles 4 and 53 to 63.

(37)  See Case C-242/95 GT-Link A/S v De Danske Statsbaner [1997] ECR I-4449, paragraph 50; Case T-260/94 Air Inter [1997] ECR II-147, paragraph 135; Case C-159/94 Commission v France [1997] ECR I-5815, paragraph 53.

(38)  See in this context for example: Services of General Interest, cited above, paragraph 22; Case T-106/95 FFSA [1997] ECR II-229, paragraph 192. As stated by Advocate General Léger in his opinion in Case C-438/02 Åklagaren v Krister Hanner [2005] ECR I-4551, paragraph 139: ‘…it falls to the Member States to define the content of their services of general economic interest and, in so doing, they enjoy considerable leeway since the Court and the Commission will intervene only in order to penalise manifest errors of assessment’.

(39)  Case E-9/04, cited above, paragraph 67.

(40)  Case E-4/97, cited above, paragraph 47.

(41)  See in this context: Report of the European Commission to the Council of Ministers: Service of general economic interest in the banking sector (adopted by the Commission on 17.6.1998 and presented to the ECOFIN Council on 23.11.1998). Services of General Interest, cited above, paragraph 10.

(42)  Case E-9/04, cited above, paragraph 68.

(43)  Case E-9/04, cited above, paragraphs 76 to 79.

(44)  Case E-9/04, cited above, paragraph 71. See in this context also below section II.3.2.2 of this decision.

(45)  Case E-9/04, cited above, paragraph 74.

(46)  See Case C-41/90, cited above, paragraph 24; and Case C-242/95, cited above, paragraph 54.

(47)  It is not necessary that the survival of the undertaking itself be threatened. See Case C-157/94 Commission v The Netherlands [1997] ECR I-5699, paragraph 43.

(48)  See Case C-159/94 Commission v France [1997] ECR I-5815, paragraphs 94 to 107.

Case E-4/97, cited above, paragraph 62.

(49)  Case E-9/04, cited above, paragraphs 69 to 75.

(50)  In this context, it is interesting to note the opinion of Advocate General Léger in Case C-438/02, cited above, paragraph 143: ‘Finally, the last condition in Article 86(2) EC requires that “[t]he development of trade must not be affected to such an extent as would be contrary to the interest of the Community”. Even though the Court has not yet ruled on the meaning of that requirement, certain Advocates General have already adopted a position on the issue. In their view, effect on the development of intra-Community trade within the meaning of Article 86(2) EC, unlike the classic definition of the concept of “measures having an effect equivalent to a quantitative restriction”, calls for proof that the measure in issue has in fact had a substantial effect on intra-Community trade. That assessment does seem to me to be supported by the wording of Article 86(2) EC’.

(51)  See similar Case E-4/97, cited above, paragraph 70.

(52)  See for example: Case C-159/94, cited above; Case C-158/94 Commission v Italy [1997] ECR I-5789; Case C-157/94, cited above; Case E-9/04, cited above, paragraph 80.

(53)  Case E-4/97, cited above, paragraph 62.

(54)  Case E-9/04, cited above, paragraph 80.

(55)  See similar Case E-4/97, cited above, paragraph 63.

(56)  Sources: The Central Bank of Iceland and the HFF.

(57)  Case E-9/04, cited above, paragraph 81.

(58)  Case C-5/89 Commission v Germany [1990] ECR I-3437, paragraph 14; Case C-169/95 Spain v Commission [1997] ECR I-135, paragraph 51.

(59)  Case C-5/89, cited above, paragraph 16.

(60)  Case C-91/01 Italy v Commission [2004] ECR I-4355, paragraphs 65 and 66.

(61)  Case C-169/95 Spain v Commission [1997] ECR I-135, paragraph 53.

(62)  See in this context: Opinion of Advocate General Tizzano delivered on 9 February 2006 in Joined Cases C-442/03 P and C-471/03 P P&O European Ferries (Vizcaya) SA and Diputacion Foral de Vizcaya v Commission (not yet reported), paragraphs 146 to 158.

21.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/115

Kehotus esittää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisia huomautuksia korotettujen sosiaaliturvamaksujen korvaamisesta ”Hurtigruten-yhtiöille” (asia N:o 56343)

(2006/C 314/14)

EFTAn valvontaviranomainen aloitti valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn 5. heinäkuuta 2006 tehdyllä päätöksellä 215/06/KOL, joka on toistettu todistusvoimaisella kielellä tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla. Jäljennös päätöksestä on toimitettu Norjan hallitukselle tiedoksi.

EFTAn valvontaviranomainen kehottaa EFTA-valtioita, EU:n jäsenvaltioita ja muita asianomaisia lähettämään kyseistä toimenpidettä koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa tämän tiedonannon julkaisemisesta seuraavaan osoitteeseen:

EFTAn valvontaviranomainen

35, rue Belliard/Belliardstraat 35

B-1040 Bryssel

Huomautukset toimitetaan Norjan hallitukselle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

EFTAn valvontaviranomainen (jäljempänä ’valvontaviranomainen’) lähetti Norjan viranomaisille 2. elokuuta 2004 tietopyynnön, joka koski tulevaa maksua yhtiöille Ofotens og Vesteraalens Dampskibsselskap ASA ja Troms Fylkes Dampskibsselskap ASA (jäljempänä ’Hurtigruten -yhtiöt’).

Valvontaviranomaisen ja Norjan viranomaisten välisen runsaan kirjeenvaihdon jälkeen valvontaviranomainen päätti 5. heinäkuuta 2006 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koskee Hurtigruten-yhtiöille suoritettua maksua.

Hurtigruten-yhtiöt tarjoavat meriliikennepalveluja järjestämällä yhdistettyjä henkilö- ja tavarakuljetuksia Norjan rannikkomerellä Bergenistä Kirkkoniemeen (Kirkenes). Kyseisten palvelujen tarjoamiseen sovellettiin 1.1.2002—31.12.2004 välisenä aikana Norjan viranomaisten ja Hurtigruten-yhtiöiden välistä sopimusta, jossa määrättiin meriliikennepalvelujen tarjoamisesta Norjan rannikolla. Norjan viranomaiset ilmoittivat ns. Hurtigruten-sopimuksesta valvontaviranomaiselle heinäkuussa 2000, ja valvontaviranomainen hyväksyi sopimuksen 19. joulukuuta 2001. Hurtigruten-yhtiöiden palvelut ovat osittain taloudellisesti kannattavia etenkin kesäkaudella, mutta talvikaudella toiminta on yleensä tappiollista. Valvontaviranomainen totesi vuonna 2001 tekemässään päätöksessä, että Hurtigruten-sopimuksen mukaisesti maksettava korvaus voidaan hyväksyä ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla, koska kyseessä ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut.

Hurtigruten-sopimuksen 10 jaksossa on lauseke, jonka mukaan kumpikin sopimuspuoli voi vaatia uusia sopimusneuvotteluja, jos olosuhteet muuttuvat oleellisesti. Hurtigruten-sopimuksen voimassaolo päättyi suunnitellusti 31. joulukuuta 2004. Kesäkuussa 2004 tehdyn tarjouksen jälkeen yhtiöt solmivat uuden sopimuksen, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2005.

Käsiteltävänä oleva asia koskee Norjan valtion vuoden 2004 talousarvion 1330 luvun (Særskilte transporttiltak) 70 kohdassa olevaa maksua Hurtigruten-yhtiöille. Yhtiöille on myönnetty enintään 8,5 miljoonaa Norjan kruunua (noin 1,1 miljoonaa euroa) korvauksena Norjan eriytettyjen sosiaaliturvamaksujen järjestelmään tehdyistä muutoksista. Tuen myöntämisestä ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle. Hurtigruten-yhtiöille suoritetulla maksulla korvattiin lisääntyneet sosiaaliturvakustannukset kokonaisuudessaan erittelemättä sitä, kuinka sosiaaliturvamaksut jakautuivat yhtiöiden kaupallisen toiminnan ja ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen välillä.

Oikeuskäytännön mukaan neljän edellytyksen on täytyttävä, jotta ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa. Edellytyksenä on ensinnäkin toimeksianto, jossa valtio antaa tietyn tehtävän hoitamisen yrityksen vastuulle. Toiseksi toimeksiannon on koskettava yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua. Kolmanneksi poikkeuksen on oltava välttämätön toimeksiannetun tehtävän suorittamiselle ja oikeassa suhteessa siihen (jäljempänä ’välttämättömyysvaatimus’). Myöskään kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa sopimuspuolten etujen kanssa.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella valvontaviranomainen epäilee, että Hurtigruten-yhtiöille myönnetty tuki ei ollut ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaista. Erityisesti on epäselvää, oliko tuki edellä mainitun välttämättömyysvaatimuksen mukaista, koska Hurtigruten-yhtiöille vuonna 2004 myönnetty lisätuki hyödytti myös yhtiöiden kaupallista toimintaa. Maksettua tukea ei eritelty sen mukaan, liittyivätkö sosiaaliturvakustannukset yhtiöiden kaupalliseen toimintaan vai toimintaan, jota voidaan pitää ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna julkisena palveluna.

Valvontaviranomaisella on epäilyksiä myös sen suhteen, voidaanko Hurtigruten-yhtiöille myönnettyä tukea pitää olemassa olevana tukena Hurtigruten-sopimuksen 10 jakson perusteella. Sopimuksen 10 jaksossa annetaan mahdollisuus muuttaa sopimusta, jos olosuhteet muuttuvat odottamattomasti ja oleellisesti. Sopimuksessa ei määrätä Hurtigruten-yhtiöille maksettavan määrän automaattisesta korotuksesta kustannusten kasvaessa. Kummallakin sopimuspuolella on ainoastaan mahdollisuus pyytää uusia sopimusneuvotteluja, joiden tuloksesta ei myöskään määrätä sopimuksessa. Valvontaviranomainen katsoo menettelyn tässä vaiheessa, että Hurtigruten-yhtiöille myönnettyä tukea ei voida pitää olemassa olevana tukena.

Valvontaviranomainen epäilee, että Hurtigruten-yhtiöille myönnetty tuki ei ole ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen eikä erityisesti ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaista. Näin ollen valvontaviranomaisen on aloitettava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely.

EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY DECISION

No 215/06/COL

of 5 July 2006

on compensation to the ‘Hurtigruten companies’ for increased social security contributions

(Norway)

THE EFTA SURVEILLANCE AUTHORITY (1),

Having regard to the Agreement on the European Economic Area (2), in particular to Articles 59 (2) and 61 to 63, and to Protocol 26 thereof,

Having regard to the Agreement between the EFTA States on the establishment of a Surveillance Authority and a Court of Justice (3), in particular to Article 24 thereof and Article 1(2) in Part I of Protocol 3 thereof,

Having regard to the Authority's decision 417/01/COL of 19 December 2001 on compensation for maritime transport services under the ‘Hurtigruten Agreement’ (4),

Having regard to the Authority's decision 172/02/COL of 25 September 2002 to propose appropriate measures to Norway with regard to State aid in the form of regionally differentiated social security taxation,

Having regard to the Authority's decision 218/03/COL of 12 November 2003 on a three-year transition period in Zones 3 and 4 for the regionally differentiated social security contributions,

Having regard to the decision of the Standing Committee of the EFTA States No 2/2003/SC of 1 July 2003 whereby it was decided that the regionally differentiated social security contributions in Zone 5 was compatible with the EEA Agreement due to exceptional circumstances in this zone,

Whereas:

I.   FACTS

1.   Procedure

On 2 August 2004, the Authority sent an information request to the Norwegian authorities regarding a prospective payment to Ofotens og Vesteraalens Dampskibsselskap ASA and Troms Fylkes Dampskibsselskap ASA (5) as a possible compensation due to the changes in the Norwegian differentiated social security system (Event No 289240).

The Norwegian authorities replied by letter from the Ministry of Trade and Industry dated 1 September 2004, forwarding a letter from the Ministry of Transport and Communications of the same date, received and registered by the Authority on 1 September 2004 (Event No 291435).

By letter dated 12 October 2004, the Authority asked for further information (Event No 294990). In this letter, the Authority's Competition and State Aid Directorate stated its view that as the payment was not notified to the Authority and was apparently already put into effect, it would have to be considered as unlawful aid in the meaning of Article 1 f) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement.

The Norwegian authorities replied by letter from the Norwegian Mission dated 18 November 2004, forwarding letters from the Ministry of Modernisation dated 17 November 2004 and the Ministry of Transport and Communications dated 16 November 2004. The letter was received and registered by the Authority on 22 November 2004 (Event No 300326).

By letter dated 26 October 2005, the Authority's Competition and State Aid Directorate informed the Norwegian authorities that it had doubts concerning the compatibility of the payment to the Hurtigruten companies with the functioning of the EEA Agreement (Event No 329347).

The Norwegian authorities replied by letter from the Norwegian Mission dated 22 December 2005, forwarding letters from the Ministry of Modernisation dated 15 December 2005 and the Ministry of Transport and Communications dated 15 December 2005, received and registered by the Authority on 3 January 2006 (Event No 355950).

By letter dated 9 March 2006 the Authority commented on the Norwegian reply (Event No 364024). The Norwegian authorities responded by letter from the Norwegian Mission dated 29 March 2006, forwarding letters from the Ministry of Government Administration and Reform dated 27 March 2006 and the Ministry of Transport and Communications dated 24 March 2006. The letter was received and registered by the Authority on 30 March 2006 (Event No 368446).

2.   Background

The Hurtigruten companies operate maritime transport services consisting of the combined transport of persons and goods along the coastal line from Bergen to Kirkenes. From 1 January 2002 until 31 December 2004, these services were covered by the agreement between the Norwegian authorities and the Hurtigruten companies concerning operation of maritime services along the Norwegian coast (6). The ‘Hurtigruten Agreement’ was notified by the Norwegian authorities to the Authority in July 2000 and subsequently approved by the Authority on 19 December 2001 (7). The Hurtigruten companies are also engaged in commercial business activities which are not part of the Hurtigruten service, such as operating high-speed ferries. The Hurtigruten service itself is partly commercially viable, notably during the summer season, whereas it is, in general, not commercially viable during the winter season. The Authority in its 2001 Decision considered that compensation under the Hurtigruten Agreement could be authorised under Article 59 (2) of the EEA Agreement as the services covered by it were considered to be services of general economic interest.

On 25 September 2002, the Authority decided to propose appropriate measures to Norway with regard to the Norwegian system concerning regionally differentiated social security contributions (8). In the appropriate measures the Authority proposed that Norway should take any legislative, administrative and other measures necessary to eliminate State aid resulting from the system of regionally differentiated social security contributions or render such aid compatible with the EEA Agreement with effect from 1 January 2004. However, the appropriate measures also stated that the Authority might agree to a later date should that be considered objectively necessary and justified by the Authority in order to allow an appropriate transition for the undertakings in question to the adjusted situation. The appropriate measures were accepted by Norway on 31 October 2002.

On 12 November 2003, the Authority accepted a three-year transitional period for the differentiated social security contributions in Zones 3 and 4 in order to achieve a smooth facing-out of the system (9).

On this basis, the Norwegian Parliament, during the autumn of 2003, adopted changes to the differentiated social security system, which entered into force on 1 January 2004. The changes led to higher social security costs for the Hurtigruten companies.

Section 10 of the Hurtigruten Agreement contained a clause whereby both parties to the Agreement could demand a re-negotiation procedure in the event of substantial changes in the prerequisites of the Hurtigruten Agreement. The Hurtigruten Agreement ended as foreseen on 31 December 2004, and a new agreement with the companies entered into force on 1 January 2005, following a tender in June 2004.

3.   Description of the measure

The current case concerns a payment to the Hurtigruten companies contained in Position 70, Chapter 1330 (Særskilte transporttiltak) of the Norwegian 2004 State budget, whereby the Hurtigruten companies would be granted up to NOK 8,5 million (approximately EUR 1,1 million) as compensation due to the changes in the differentiated social security system (10).

The compensation payment granted to the Hurtigruten companies was paid out to fully compensate the increased social security costs without making a distinction between the part of the social security costs pertaining to the commercial activities of the companies and those activities which might be considered public service within the meaning of Article 59 (2) of the EEA Agreement.

In addition to the compensation granted to the Hurtigruten companies, the companies also received aid as a consequence of the Authority's decision of 12 November 2003. However, the present case only concerns the aid granted as compensation for higher social security contributions. In this respect, an amount of NOK 7,352 million (approximately EUR 900 000) was paid out to the companies.

4.   Comments by the Norwegian authorities

The Norwegian authorities are of the opinion that the compensation was within the limits of the compensation authorised by the Authority in its 2001 Decision, and should therefore be classified as ‘existing aid’ in line with the definition of Article 1 b (ii) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement.

The Norwegian authorities consider the payment to be covered by the Hurtigruten Agreement in force at the time when the payment was granted. They rely, in this respect, on Section 10 of the Hurtigruten Agreement, a clause whereby both parties to the Hurtigruten Agreement may demand a re-negotiation procedure in the event of substantial changes in the prerequisites of the Hurtigruten Agreement. The Norwegian authorities state that they regard the changes in the differentiated social security system to fulfil this criterion. They could not have been foreseen by the Hurtigruten companies. As a result of the negotiations with the companies, the compensation for these costs was set to NOK 7,352 million for 2004. The purpose of compensating for the amendments in the social security scheme was, according to the Norwegian authorities, to ensure status quo with regard to the agreed level of transport along the Norwegian coastline, by enabling the Hurtigruten companies to continue to carry out the public service obligation entrusted on them in the Agreement.

The Norwegian authorities take the position that Section 10 of the Hurtigruten Agreement constitutes a legal basis for the re-negotiation of the Agreement and that the clause was recognised by the Authority in its 2001 Decision. On this basis, the compensation for increased social security contributions would, according to the Norwegian authorities, not constitute new aid provided that the compensation was within the scope of the State aid provisions of the EEA Agreement.

Concerning the compatibility of the aid, the Norwegian authorities claim that the compensation for the changes in the social security scheme was granted to the Hurtigruten companies, in order to maintain the transport standard fixed by the Norwegian Parliament. Without the compensation, the standard of the public service obligations entrusted to the companies would have declined; either by the application of higher fares or by reduced frequency of the services. On this background, the Norwegian authorities consider the compensation to be necessary.

The Norwegian authorities declare that, on the basis of § 1 of the Hurtigruten Agreement, the Hurtigruten companies had been compensated without making a distinction between the part of the social security costs pertaining to the commercial activities of the companies and those activities which might be considered public service within the meaning of Article 59 (2) of the EEA Agreement. This provision states that a substantial part of the profits generated by the Hurtigruten companies in the summer season should be used to finance the unprofitable activity in the winter season. The Norwegian authorities are of the opinion that the Authority, by accepting the principle laid down in this provision, has accepted that no clear separation of the commercial and non-commercial services of the Hurtigruten companies is made. On this basis, the Norwegian authorities argue that it is ‘difficult to separate the PSO activity from other commercial activities’ of the companies and thus to grant compensation only to the public service part of the activities. The Norwegian authorities furthermore take the view that the separation between commercial and non-commercial services is not decisive in this connection, and claim that the cross subsidy in this case is clearly in support of the non-commercial services. Moreover, the Norwegian authorities stress that the compensation granted for 2004 does not alter the fact that the commercial services covered by the Hurtigruten Agreement support the activities linked to the public service obligation of the Hurtigruten companies.

Finally, the Norwegian authorities point out that the financial performance of the Hurtigruten companies indicates lower profit than expected (11), and maintain that this shows that no over-compensation takes place.

II.   APPRECIATION

1.   The presence of State aid within the meaning of Article 61(1) EEA

Article 61(1) of the EEA Agreement reads as follows:

‘Save as otherwise provided in this Agreement, any aid granted by EC Member States, EFTA States or through State resources in any form whatsoever which distorts or threatens to distort competition by favouring certain undertakings or the production of certain goods shall, in so far as it affects trade between Contracting Parties, be incompatible with the functioning of this Agreement’.

According to the Authority's 2001 Decision, the compensation granted to the Hurtigruten companies under the Hurtigruten Agreement constitutes State aid within the meaning of Article 61(1) of the EEA Agreement. The Authority's assessment of the grants to the Hurtigruten companies in the 2001 Decision is relevant when assessing the additional aid granted to the companies for the year 2004. The following assessment will therefore, to a large extent, be based on the appreciation made in the 2001 Decision.

The increased compensation to the Hurtigruten companies is financed directly through a budgetary allocation and is thus granted directly by the State. Furthermore, the compensation relieves the companies of social security charges which they normally would have to bear in the ordinary course of business, and thus strengthens the position of these undertakings compared with other undertakings competing in intra-EEA trade. Moreover, the Hurtigruten companies are active on the markets for passenger and cargo transport and on the tourism market, in particular by offering cruises/round trips along the Norwegian coast. The Hurtigruten service to a large extent attracts foreign tourists, and the Hurtigruten companies thus compete with other undertakings offering similar services in attracting these customers. The compensation granted to the Hurtigruten companies can therefore have an effect on the competition on these markets, and is liable to affect trade between the Contracting Parties to the EEA Agreement. The Authority thus considers the payment to the Hurtigruten companies to constitute State aid within the meaning of Article 61 (1) of the EEA Agreement.

2.   New or existing aid

The Norwegian authorities argue that the compensation was in line with the Authority's 2001 Decision, since Section 10 of the Hurtigruten Agreement contained a clause whereby both parties to the Hurtigruten Agreement may demand a re-negotiation procedure in the event of substantial changes in the prerequisites of the Hurtigruten Agreement. According to the Norwegian authorities, the compensation should thus be regarded as existing aid. The Norwegian authorities have stated that they regard the changes in the differentiated social security system to constitute a substantial change, and thus consider the compensation to be reasonable.

The Authority would like to point out that annual compensation of NOK 170 million, expressed in 1999-prices, under the Hurtigruten Agreement had been approved by the Authority. In contrast, the Authority's decision did not deal with Section 10 of the Hurtigruten Agreement as such, and nothing in the Authority's decision suggested that any future amendments of the Hurtigruten Agreement based on this clause would automatically be considered to be in compliance with the State aid provisions of the EEA Agreement.

Section 10 of the Agreement merely allows for the possibility of amending the contract due to unforeseen substantial changes of circumstances. It does not prescribe an automatic increase in the compensation to the Hurtigruten companies in the event of raised costs, but merely opens up for the possibility for both parties to the Hurtigruten Agreement to request a re-negotiation procedure without prescribing the result of such re-negotiation. Furthermore, the provision does not explicitly mention augmentation of the costs as a result of a tax increase as a reason for renegotiation, let alone as a fact that would require an automatic adjustment of the agreement with the exact amount flowing from the tax increase. A change in the tax situation of one contracting party is normally not a factor that the other party is obliged to bear. Hence, even if the Hurtigruten Agreement in its entirety was sent to the Authority, the Authority could not reasonably have been expected to foresee all the possible effects of the provision, and the Authority's silence about the provision in its decision cannot be held to imply that all uses of the provision was hereinafter automatically acceptable from a State aid point of view.

It is the view of the Authority that the contractual provision needs to be distinguished from the separate question of whether the chosen re-adaptation complies with the EEA Agreement, and in particular with the State aid provisions. This question needs to be assessed on its own merits for each case of re-adaptation.

In this case, the Norwegian argumentation can only be considered valid, if at all, for the part of the Hurtigruten activities which are covered by public service obligations within the meaning of Article 59 (2) of the EEA Agreement, as it was the public service obligation compensation which the Authority authorised. Any compensation under Section 10 of the Hurtigruten Agreement cannot be deemed to be in compliance with the State aid provisions of the EEA Agreement. In the case at hand, compensation was granted for the full increase in social security costs, also for those costs that were related to commercial activities not being services of general economic interest. As stated by the Norwegian authorities themselves, it cannot be excluded that the compensation also benefits the commercial parts of the Hurtigruten activities.

The Authority thus considers the aid to be new aid within the meaning of Article 1 c) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement.

3.   Procedural requirements

Pursuant to Article 1 (3) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, ‘the EFTA Surveillance Authority shall be informed, in sufficient time to enable it to submit its comments, of any plans to grant or alter aid (…). The State concerned shall not put its proposed measures into effect until the procedure has resulted in a final decision’.

The Authority considers the aid to the Hurtigruten companies to be new aid within the meaning of Article 1 c) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement. This implies that the compensation should have been notified to the Authority, according to Article 1 (3) in Part I and Article 2 in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, and should not have been put into effect until the Authority approved the compensation. The Norwegian authorities, however, decided to grant the compensation and not to notify it to the Authority. The compensation is therefore considered as ‘unlawful aid’ within the meaning of Article 1 f) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement and, thus, possibly subject to recovery.

4.   Compatibility of the State aid

Direct aid aimed at covering operating losses is, in general, not compatible with the functioning of the EEA Agreement. Since the increased compensation granted to the Hurtigruten companies covers costs concerning the day-to-day operation of the Hurtigruten service, this payment is to be regarded as operating aid. Such operating aid may be approved, exceptionally, if the conditions set out in derogation provisions of the EEA Agreement are fulfilled.

As in the 2001 Decision, the Authority takes the view that the aid under examination does not qualify for an exemption from the general prohibition of State aid in Article 61 (1) of the EEA Agreement on the basis of Article 61 (2) or (3) of the EEA Agreement.

Aid granted to undertakings performing a service in the general economic interest may, however, be regarded as compatible with the functioning of the EEA Agreement, provided that the conditions laid down in Article 59 (2) of the EEA Agreement are respected.

Pursuant to Article 59 (2) of the EEA Agreement ‘undertakings entrusted with the operation of services of general economic interest…shall be subject to the rules contained in this Agreement, in particular to the rules on competition, in so far as the application of such rules does not obstruct the performance, in law or in fact, of the particular tasks assigned to them. The development of trade must not be affected to such an extent as would be contrary of the interests of the Contracting Parties.’

According to case law, four criteria must be met in order for Article 59 (2) of the EEA Agreement to apply. Firstly, there must be an act of entrustment whereby the State confers responsibility for the execution of a certain task to an undertaking. Secondly, the entrustment must relate to a service of general economic interest. Thirdly, the measure has to be necessary for the performance of the tasks assigned and proportional to that end (hereinafter ‘the necessity requirement’). Finally, the development of trade must not be affected to such an extent as would be contrary to the interests of the Contracting Parties.

In its 2001 Decision, the Authority assessed the compatibility of the compensation to the Hurtigruten companies, as defined in the Hurtigruten Agreement, with Article 59 (2) of the EEA Agreement. When carrying out that assessment, the Authority took into account sector specific rules, as laid down in the Maritime Cabotage Regulation (12) and Chapter 24A of the Authority's State Aid Guidelines: Aid to maritime transport. The Authority will base its assessment of the increased compensation for 2004 on the appreciation of the Hurtigruten Agreement in the 2001 Decision.

In the 2001 Decision, the Authority regarded parts of the Hurtigruten service as covered by the concept of a service of general economic interest. It furthermore concluded that the Hurtigruten Agreement constituted a public act through which the Hurtigruten companies were entrusted with the operation of services in the general economic interest. Moreover, the agreed payment to Hurtigruten under the Hurtigruten Agreement was, in the Authority's opinion, necessary in order to compensate for the public service obligations imposed on the Hurtigruten companies. Finally, the Authority concluded that the Hurtigruten Agreement would not affect trade to an extent contrary to the interests of the Contracting Parties to the EEA Agreement.

As the Norwegian authorities have paid an increased compensation to the Hurtigruten companies for 2004, the question arises whether the compensation can still be considered to meet the criteria of Article 59 (2) of the EEA Agreement, and in particular whether the necessity requirement is still met.

The necessity requirement implies that the amount of compensation shall not exceed what is necessary to cover the costs incurred in discharging the public service obligations, taking into account the relevant receipts and a reasonable profit on own capital necessary for discharging those obligations. This compensation must be used for the functioning of the service of general economic interest concerned. It furthermore follows that where the undertaking also carries out activities falling outside the scope of the service of general economic interest, only the costs associated with the service of general economic interest shall be taken into consideration.

However, the increased aid to the Hurtigruten companies in 2004, paid out in order to compensate them for changes in the differentiated social security scheme, has been granted — as stated by the Norwegian authorities — also in favour of commercial activities, as the compensation did not make a distinction between the part of the social security costs related to the commercial activities of the companies and those activities which might be considered public service within the meaning of Article 59 (2) of the EEA Agreement.

The Norwegian authorities have agued that it follows from the Hurtigruten Agreement that no clear separation of the commercial and non-commercial services of the Hurtigruten companies has to be made, as a substantial part of the profits generated by the Hurtigruten companies in the summer season should be used to finance the unprofitable activity in the winter season. However, the fact that Norwegian authorities have chosen this solution in order to minimize the need for public service compensation does not imply that an increased new aid partially in favour of commercial activity can be considered as necessary for the provision of the public service.

Furthermore, the Authority would like to point out that the 2001 Decision clearly stated that the compensation granted to the Hurtigruten companies may only cover activities in relation with the public service obligation of the companies. The Authority did not accept State aid for the commercially viable part of the service. Moreover, the 2001 Decision was based on a report prepared by Arthur Andersen which analysed the Hurtigruten activities and the need for public service compensation in order to uphold the level of the public service. The public service cost, and thus the allowed State aid set out in the 2001 Decision, was established based on this report.

In addition, the Authority underlines that in order to increase the level of State aid granted to the Hurtigruten companies in line with the 2001 Decision, the Norwegian authorities would have to document that the increased aid is granted only to the public service part of the activity. However, the Norwegian authorities have not denied that the increased State aid to the Hurtigruten companies does partially finance the commercial part of the activity. Neither have the Norwegian authorities made any attempt to calculate the split between the public service part and the commercial part of the Hurtigruten activity in order to grant compensation only to the public service related part of the activity.

Concerning the argument made by the Norwegian authorities that the compensation has been paid without distinction because it was difficult to separate the public service obligations from the commercial activities of the Hurtigruten companies, this is not sufficient to accept an aid which is not in line with the necessity requirement. The concept of public service compensation presupposes that a separation of the costs relating to the public service activities and costs relating to commercial activities has been performed.

Furthermore, the Norwegian authorities argue that even if the grant to the Hurtigruten companies has been increased, this does not involve overcompensation, as the financial performance of the Hurtigruten companies indicates lower profit than was expected when the amount of compensation for public services activities carried out by the companies was calculated. However, even if the companies' profits should indeed be lower than expected, this does not give the Norwegian authorities the right to give a higher compensation than that approved by the Authority in the 2001 Decision, unless it is established that this compensation is necessary to cover the public service costs. In any event, it cannot justify the granting of aid for commercial activities, which are not covered by the application of Article 59 (2) of the EEA Agreement.

In the view of the Authority, it follows from the above that the increased aid paid to the Hurtigruten companies seems to exceed the amount of compensation necessary in order for the companies to fulfil their public service obligations. Such over-compensation would not be compatible with Article 59 (2) of the EEA Agreement, and would thus constitute State aid which is incompatible with the EEA Agreement.

It follows from the above that, according to the preliminary appreciation of the Authority, the part of the compensation granted to the commercial activities of the Hurtigruten companies is to be regarded as State aid incompatible with the EEA Agreement and, thus, possibly subject to recovery. Only the part of compensation directly relating to the performance of the public service obligation would be compatible and, hence, not subject to recovery. Should it, as argued by the Norwegian authorities, prove impossible to make a separation between the increased costs incurred in relation with the public service activities and with the commercial activities of the Hurtigruten companies, the Authority might be forced to regard the compensation in its entirety as State aid incompatible with the EEA Agreement. The compensation would in this case also be subject to recovery in its entirety.

5.   Conclusion

Based on the information submitted by the Norwegian Government, the Authority cannot exclude that the compensation to the Hurtigruten companies for increased social security contributions constitutes aid within the meaning of Article 61 (1) of the EEA Agreement. The Authority cannot see that any exceptions under Article 61 (2) or (3) to the general prohibition of State aid under Article 61 (1) of the EEA Agreement applies to the aid. Furthermore, the Authority has doubts that the measure can be regarded as complying with Article 59 (2) of the EEA Agreement. Consequently, the Authority has doubts that the above measure is compatible with the functioning of the EEA Agreement.

Furthermore, it is the Authority's preliminary view that the aid is to be considered as new aid within the meaning of Article 1 c) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement. This implies that the compensation should have been notified to the Authority, according to Article 1 (3) in Part I and Article 2 in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement. The compensation is therefore considered as ‘unlawful aid’ within the meaning of Article 1 f) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement and subject to possible recovery.

Consequently, and in accordance with Articles 13 (1) and 4 (4) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, the Authority is obliged to open the procedure provided for in Article 1 (2) in Part I of Protocol 3 of the Surveillance and Court Agreement. The decision to open proceedings is without prejudice to the final decision of the Authority, which may conclude that the measure in question is compatible with the functioning of the EEA Agreement.

In the light of the foregoing considerations, the Authority, acting under the procedure laid down in Article 1 (2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, requests Norway to submit its comments and to provide all such information as may help to assess the compensation to the Hurtigruten companies for increased social security contribution, within two months from receipt of this decision.

HAS ADOPTED THIS DECISION:

1.

The Authority has decided to open the formal investigation procedure provided for in Article 1(2) in Part I of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement with regard to the compensation granted to the Hurtigruten companies for increased social security contributions.

2.

The Norwegian Government is invited; pursuant to Article 6 (1) in Part II of Protocol 3 to the Surveillance and Court Agreement, to submit its comments on the opening of the formal investigation procedure within two months from the notification of this decision and to provide all such information as may help to assess the aid measure.

3.

The Norwegian Government shall be informed by means of a letter containing a copy of this decision.

4.

The EC Commission shall be informed in accordance with Protocol 27(d) to the EEA Agreement, by means of a copy of this decision.

5.

Other EFTA States, EC Member States and interested parties shall be informed by the publishing of this decision in its authentic language version, accompanied by a meaningful summary in languages other than the authentic language version, in the EEA Section of and the EEA Supplement to the Official Journal of the European Communities, inviting them to submit comments within one month from the date of the publication.

6.

This Decision is addressed to Norway.

7.

This Decision is authentic in the English language.

Done at Brussels, 5 July 2006

For the EFTA Surveillance Authority

Bjørn T. GRYDELAND

President

Kristján A. STEFÁNSSON

College Member

(1)  Hereinafter referred to as the ‘Authority’.

(2)  Hereinafter referred to as the ‘EEA Agreement’.

(3)  Hereinafter referred to as the ‘Surveillance and Court Agreement’.

(4)  The Authority's decisions are available on http://www.eftasurv.int/.

(5)  Hereinafter referred to as the ‘Hurtigruten companies’.

(6)  Hereinafter referred to as the ‘Hurtigruten Agreement’.

(7)  Decision 417/01/COL, hereinafter referred to as the ‘2001 Decision’.

(8)  Decision 172/02/COL.

(9)  Decision 218/03/COL. The transitional period did not apply to Zone 5, as the EFTA States by decision No 2/2003/SC of 1 July 2003 decided that the regionally differentiated social security contributions in Zone 5 was compatible with the EEA Agreement due to exceptional circumstances in this zone.

(10)  The comments to Position 70 read as follows: Av budsjettforslaget på 200,8 mill. kr for 2004, er 192,3 mill. kr direkte relatert til den gjeldende avtalen med hurtigruterederiene. Restbeløpet på 8,5 mill. kr er knyttet til ev. kompensasjon som følge av endringer i ordningen med differensiert arbeidsgiveravgift. Endelig kompensasjonsbeløp vil bli bestemt når forhandlingene mellom hurtigruteselskapene og departementet er avsluttet. [Unofficial translation by the Authority: Of the budget proposal of NOK 200,8 million for 2004, NOK 192,3 million are directly related to the current agreement with the Hurtigruten companies. The remainder of NOK 8,5 million is related to possible compensation as a consequence of amendments to the system concerning differentiated social security contributions. The final compensation will be determined when the negotiations between the Hurtigruten companies and the Ministry are finished.]

(11)  In this regard, the Norwegian authorities refer to a report prepared by Arthur Andersen in 2000 called Behov for statlige tjenestekjøp etter 2001, which analysed the Hurtigruten activities.

(12)  Council Regulation (EEC) No 3577/92 of 7 December 1992 applying the principle of freedom to provide services to maritime transport within Member States (maritime cabotage).