19.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 311/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (3) on määrä muodostaa yhtenäinen oikeudellinen kehys tarttuville spongiformisille enkefalopatioille (TSE) yhteisössä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä muuttamisesta siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanokauden pidentämiseksi 8 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 932/2005 (4) pidennetään asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädettyjen siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanokautta enintään 1 päivään heinäkuuta 2007 asti.

(3)

Maailman eläintautijärjestön toukokuussa 2003 pidetyssä yleiskokouksessa annettiin päätöslauselma tarkoituksena yksinkertaistaa niitä nykyisiä kansainvälisiä kriteerejä, joilla maat luokitellaan BSE-riskinsä (naudan tarttuva spongiforminen enkefalopatia) mukaan. Ehdotus hyväksyttiin yleiskokouksessa toukokuussa 2005. Asetuksen (EY) N:o 999/2001 artiklat olisi mukautettava, jotta otettaisiin huomioon uusi kansainvälisesti hyväksytty luokittelujärjestelmä.

(4)

Näytteenoton ja analyysien alalla tapahtunut uusi kehitys edellyttää asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen X huomattavaa muuttamista. Tämän vuoksi on tarpeen tehdä tietyt tekniset muutokset asetuksessa (EY) N:o 999/2001 annettuun ”pikatestien” nykyiseen määritelmään, jotta kyseisen liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(5)

Yhteisön lainsäädännön selkeyden vuoksi on aiheellista täsmentää, että muussa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä säädettyä ”mekaanisesti erotetun lihan” määritelmää olisi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 999/2001 TSE:iden hävittämistoimenpiteiden yhteydessä.

(6)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 perustetaan BSE:n ja scrapien seurantaohjelma. Tieteellinen ohjauskomitea suositteli 6 ja 7 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan lausunnossa TSE:iden seurantaohjelman käynnistämistä hirvieläimillä. Kyseisessä asetuksessa säädettyä seurantajärjestelmää olisi tämän vuoksi laajennettava kattamaan muutkin TSE:t, ja olisi järjestettävä mahdollisuus hyväksyä myöhemmin lisätoimenpiteitä järjestelmän käyttöönottoon liittyen.

(7)

Vähimmäisvaatimuksista jalostusohjelmien perustamiseksi tavoitteena saada lampaissa aikaan resistenssi tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita vastaan 13 päivänä helmikuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2003/100/EY (5) on otettu siirtymätoimenpiteenä käyttöön yhdenmukainen jalostusohjelma TSE-resistenssin aikaansaamiseksi lampaissa. Asetusta (EY) N:o 999/2001 olisi muutettava pysyvän oikeusperustan luomiseksi tälle ohjelmalle ja mainittujen ohjelmien muuttamiseksi, jotta arvioidut tutkimustulokset ja niiden täytäntöönpanon kaikki vaikutukset voidaan ottaa huomioon.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 kielletään tiettyjen eläinten ruokkiminen tietyllä käsitellyllä eläinvalkuaisella ja säädetään mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia. Eläinten ruokintaa koskevien kieltojen alalla tapahtunut uusi kehitys saattaa edellyttää kyseisen asetuksen liitteen IV muuttamista. Vastaavan artiklan nykyiseen sanamuotoon on tarpeen tehdä tietyt tekniset muutokset, jotta kyseisen liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(9)

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (6) annetaan säännöt erikseen määritellyn riskiaineksen ja TSE-tartunnan saaneiden eläinten hävittämiseksi. Nyt on annettu säännöt eläinperäisten tuotteiden kuljetuksesta yhteisön kautta. Näin ollen riskiaineksen ja tartunnan saaneiden eläinten hävittämistä koskevat asetuksen (EY) N:o 999/2001 nykyiset säännöt olisi yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyttä silmällä pitäen korvattava viittauksella asetukseen (EY) N:o 1774/2002, ja asetuksesta (EY) N:o 999/2001 olisi poistettava viittaus kauttakulkua koskeviin sääntöihin.

(10)

Erikseen määritellyn riskiaineksen osalta tapahtuneen uuden kehityksen vuoksi on lisäksi tarpeen tehdä kattavia muutoksia asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteeseen V. On tarpeen tehdä tiettyjä teknisiä muutoksia kyseisen asetuksen vastaavien säännösten nykyiseen sanamuotoon, jotta mainitun liitteen rakennetta olisi myöhemmin helpompi muuttaa.

(11)

Vaikka yhteisössä on kiellettyä tainnuttaa eläin ruiskuttamalla kaasua kallon sisään, kaasun ruiskutus voi kuitenkin tapahtua myös tainnuttamisen jälkeen. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 999/2001 teurastusmenetelmiä koskevia säännöksiä siten, että kielletään kaasun ruiskuttaminen kallon sisään tainnuttamisen jälkeen.

(12)

Komission asetuksella (EY) N:o 1915/2003, annettu 30 päivänä lokakuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteiden VII, VIII ja IX muuttamisesta lampaiden ja vuohien kaupan ja tuonnin osalta sekä nautaeläinten, lampaiden ja vuohien tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden toteamisesta johtuvien toimenpiteiden osalta (7) annetaan uudet säännökset scrapien hävittämiseksi lampaista ja vuohista. Tämän vuoksi on tarpeen kieltää lampaiden ja vuohien siirrot tiloilta, joilla virallisesti epäillään esiintyvän scrapieta.

(13)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 olisi voitava tieteellisen tiedon kehityksen perusteella tarjota mahdollisuus laajentaa nautojen, lampaiden ja vuohien sekä niiden siemennesteen, alkioiden ja munasolujen markkinoille saattamista ja vientiä koskevien sääntöjen soveltamisalaa muihin lajeihin.

(14)

Tieteellisen ohjauskomitean 26 päivänä kesäkuuta 1998 antamassa lausunnossa todetaan, että dikalsiumfosfaatin valmistuksessa käytettävän raaka-aineen hankkimisen osalta olisi noudatettava tiettyjä rajoituksia. Dikalsiumfosfaatti olisi tämän vuoksi poistettava niiden tuotteiden luettelosta, joihin ei asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaan sovelleta markkinoille saattamista koskevia rajoituksia. Maitoon ja maitotuotteisiin sovellettavien rajoitusten puuttuminen olisi selvennettävä.

(15)

Asetuksella (EY) N:o 999/2001 olisi — tieteellisen tiedon kehityksen ja riskinluokituksen pohjalta ja huolimatta mahdollisuudesta hyväksyä suojatoimenpiteitä — sallittava täsmällisempien vaatimusten hyväksyminen komiteamenettelyn mukaisesti sellaisten eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamisen ja viennin osalta, jotka ovat peräisin hallinnassa olevalle tai määrittelemättömälle TSE-riskille alttiista jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta.

(16)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(17)

Komissiolle tulisi erityisesti antaa valtuudet tehdä pikatestien hyväksymistä, eläinten iän muuttamista, toleranssitason käyttöönottoa ja nuorten märehtijäeläinten kalaperäisellä valkuaisella tapahtuvan ruokinnan sallimista koskevat päätökset, vahvistaa säännöt riskiaineksen poistamista ja hävittävistä koskevista poikkeuksista, sekä vahvistaa tautitilanteen parantumisen osoittamiseen sovellettavat, rajoituksia koskevan poikkeuksen myöntämiseen liittyvät ja tuotantomenetelmiä koskevat vaatimukset. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä on tarkoitus muuttaa asetuksen (EY) N:o 999/2001 muita kuin keskeisiä osia ja/tai täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, toimenpiteet olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5a artiklassa määrätyn valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti.

(18)

Asetus (EY) N:o 999/2001 olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään johdanto-osan kappale seuraavasti:

2)

Lisätään johdanto-osan kappaleet seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Jalostusohjelmat

1.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön jalostusohjelmat, joiden tavoitteena on TSE-resistenssi niiden lammaspopulaatioissa. Kyseisiin ohjelmiin on kuuluttava järjestelmä tiettyjen lammaskarjojen tunnustamiseksi TSE-resistenteiksi ja ne voidaan laajentaa koskemaan muitakin eläinlajeja sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka vahvistaa kyseisten lajien erityisten genotyyppien olevan TSE-resistenttejä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ohjelmia koskevat erityiset säännöt hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Jalostusohjelmia käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on annettava komissiolle säännöllisesti kertomus, jotta voidaan arvioida tieteellisesti ohjelmia ja etenkin niiden vaikutuksia TSE:n esiintyvyyteen, mutta myös geneettiseen monimuotoisuuteen ja vaihteluun samoin kuin vanhojen, harvinaisten tai paikallisiin oloihin mukautuneiden lammasrotujen säilymiseen. Tieteellisiä tuloksia ja jalostusohjelmien kokonaisvaikutuksia arvioidaan säännöllisesti ja jalostusohjelmia muutetaan tarvittaessa vastaavasti.”;

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 8 artiklan 1–5 kohta seuraavasti:

”1.   Erikseen määritelty riskiaines on poistettava ja hävitettävä tämän asetuksen liitteen V ja asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti. Sen tuonti yhteisöön on kielletty. Liitteessä V oleva erikseen määritellyn riskiaineksen luettelo sisältää yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten osalta vähintään aivot, selkäytimen, silmät ja risat sekä 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävän iän ylittäneiden nautaeläinten osalta selkärangan. Liitteessä V olevaa erikseen määritellyn riskiaineksen luetteloa muutetaan 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut riskiluokat ja 6 artiklan 1 a kohdan ja 1 b kohdan b alakohdan säännökset huomioon ottaen.

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisista eläimistä saatuihin kudoksiin, joille on suoritettu vaihtoehtoinen testi, joka on hyväksytty tähän erityistarkoitukseen 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, edellyttäen, että kyseinen testi on merkitty liitteessä X olevaan luetteloon, sitä sovelletaan liitteessä V määrätyin edellytyksin ja sen tulokset ovat negatiiviset.

Jäsenvaltioiden, jotka hyväksyvät tämän kohdan mukaisen vaihtoehtoisen testin käytön, on ilmoitettava siitä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

3.   Jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty, sellaisia nautaeläimiä, lampaita tai vuohia, joiden liha on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, ei saa tainnutuksen jälkeen lopettaa vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä eikä ruiskuttamalla kaasua niiden kallon sisään tainnuttamisen yhteydessä.

4.   Liitteessä V tarkoitettuja ikärajoja voidaan tarkistaa. Niitä tarkistetaan TSE:n esiintymisen tilastollista todennäköisyyttä yhteisön nauta-, lammas- ja vuohikarjojen kyseisissä ikäryhmissä koskevan uusimman luotettavan tieteellisen tiedon perusteella.

5.   Tämän artiklan 1–4 kohdan säännöksistä poikkeamista koskevia sääntöjä voidaan hyväksyä 24 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen päivämäärän osalta, jona ruokintakieltoa koskevan 7 artiklan 1 kohdan säännösten tosiasiallinen täytäntöönpano on aloitettu, tai jos se on hallinnassa olevalle BSE-tautiriskille alttiiden kolmansien maiden tai niiden alueiden kannalta tarkoituksenmukaista, sen päivämäärän osalta, jona nisäkäsperäisen valkuaisen käyttöä märehtijöiden ruokinnassa koskevan kiellon tosiasiallinen täytäntöönpano on aloitettu, jotta yksittäiset vaatimukset poistaa ja hävittää erikseen määritelty riskiaines voidaan rajata koskemaan eläimiä, jotka ovat syntyneet kyseisissä maissa tai kyseisillä alueilla ennen tätä päivämäärää.”;

9)

Korvataan 9 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Liitteessä VI luetellut eläinperäiset tuotteet on valmistettava 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen tuotantomenetelmien mukaisesti.

2.   Sellaisten nautaeläinten, lampaiden ja vuohien luita, jotka ovat peräisin hallinnassa olevalle tai määrittämättömälle BSE-riskille alttiista maista tai alueilta, ei saa käyttää mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon. Jäsenvaltiot toimittavat 1 päivään heinäkuuta 2008 mennessä komissiolle kertomuksen mekaanisesti erotetun lihan käytöstä ja tuotantomenetelmästä niiden alueella. Kertomukseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, aikooko asianomainen jäsenvaltio jatkaa mekaanisesti erotetun lihan tuotantoa.

Tämän jälkeen komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä yhteisössä, kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna.”;

10)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

12)

Korvataan 15 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan muitakin eläinlajeja 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan antaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

13)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Seuraavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa täydentämällä asetusta, päätetään 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti:

15)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

Komiteat

1.   Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea. Kuitenkin 6 a artiklaa koskevissa asioissa komissio kuulee myös pysyvää kotieläinjalostusta käsittelevää komiteaa.

2.   Tähän kohtaan viitatessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan määräykset.

Edellä mainitun päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta, ja tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen suojatoimenpiteiden osalta määräaika on 15 päivää.

3.   Tähän kohtaan viitatessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan määräykset.”;

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”24 a artikla

Edellä 24 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen tehdyt päätökset perustuvat ihmisten ja eläinten terveyden vaarantumisen asianmukaiseen arviointiin ja niillä säilytetään ihmisten ja eläinten terveyden suojelu yhteisössä ennallaan nykyisen tieteellisen näytön perusteella tai sitä parannetaan, jos parantaminen on tieteellisesti perusteltavissa.”.

19.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 311/10

1)

Tulvat voivat aiheuttaa kuolemantapauksia, ja ihmiset voivat niiden vuoksi menettää kotinsa, ympäristölle voi aiheutua vahinkoa, taloudellinen kehitys voi vaarantua merkittävästi ja yhteisön taloudellinen toiminta voi vaarantua.

2)

Tulvat ovat luonnonilmiöitä, joita ei voi estää. Jotkut ihmisen toiminnat ja ilmastonmuutos lisäävät kuitenkin osaltaan tulvien todennäköisyyttä ja haittavaikutuksia.

3)

On mahdollista ja toivottavaa vähentää tulvista erityisesti ihmisten terveydelle ja hengelle, ympäristölle, kulttuuriperinnölle, taloudelliselle toiminnalle ja infrastruktuurille aiheutuvien vahingollisten seurausten riskiä. Näiden riskien vähentämistoimet olisi kuitenkin sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen koko vesistöalueella, jotta ne olisivat tehokkaita.

4)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (3) edellytetään, että jokaiselle vesipiirille laaditaan vesipiirin hoitosuunnitelma hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamiseksi; tällä voidaan edistää tulvien vaikutusten lieventämistä. Tulvariskin vähentäminen ei kuitenkaan kuulu edellä mainitun direktiivin päätavoitteisiin, eikä siinä myöskään oteta huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamia tulevia tulvariskejä.

5)

Komission 12 päivänä heinäkuuta 2004 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassa tiedonannossa ”Tulviin liittyvä riskienhallinta — Tulvien ehkäisy, torjunta ja lieventäminen” esitetään yhteisön tason tulvariskien hallintatoimia koskeva analyysi ja niissä käytettävä lähestymistapa sekä todetaan, että yhdensuuntaiset ja yhteensovitetut toimet yhteisön tasolla toisivat mukanaan huomattavaa lisäarvoa ja nostaisivat tulvantorjunnan yleistä tasoa.

6)

Jäsenvaltioiden välisen yhteensovittamisen lisäksi tulvien ehkäisy ja lieventäminen edellyttää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Tämä on direktiivin 2000/60/EY sekä neuvoston päätöksellä 95/308/EY (4) hyväksytyn valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelua ja käyttöä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen soveltamisesta myöhemmin tehtyjen sopimusten mukaista.

7)

Yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa 23 päivänä lokakuuta 2001 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2001/792/EY, Euratom (5) säädetään jäsenvaltioiden tuen ja avun mobilisoinnista vakavissa hätätilanteissa, myös tulvatilanteissa. Pelastuspalvelutoimilla voidaan auttaa tarvittavalla tavalla hätätilanteen vaikutuksista kärsivää väestöä sekä parantaa valmiutta ja palautumiskykyä.

8)

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (6) nojalla on mahdollista myöntää pikaisesti taloudellista tukea suurkatastrofien sattuessa, jotta katastrofin vaikutuksista kärsineiden ihmisten, luontoalueiden, alueiden ja maiden olosuhteet voitaisiin palauttaa mahdollisimman normaaleiksi; tätä tukea voidaan kuitenkin myöntää rahastosta vain hätätoimiin, ei hätätilannetta edeltäviin vaiheisiin.

9)

Yhteisön alueella esiintyy erilaisia tulvia, kuten vesistötulvia, rankkasadetulvia, taajamatulvia ja merenpinnan nousua rannikkoalueilla. Myös tulvien aiheuttamat vahingot voivat vaihdella yhteisön eri maissa ja alueilla. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi itse määriteltävä tulvariskien hallinnan tavoitteet, joiden olisi perustuttava paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin.

10)

Voidaan katsoa, etteivät tulvariskit ole merkittäviä tietyillä yhteisön alueilla, kuten harvaan asutuilla tai asumattomilla alueilla taikka alueilla, joiden taloudellinen arvo on pieni tai ekologinen arvo vähäinen. Tulvariskit ja lisätoimien tarve olisi arvioitava jokaisen vesipiirin tai hallintayksikön osalta.

11)

Jotta tiedonvälitystä varten olisi käytössä tehokas väline ja jotta saataisiin pätevä perusta tulvariskien hallinnalle asetettaville painopisteille ja tätä koskeville teknisille, rahoitusta koskeville ja poliittisille päätöksille, on tarpeen säätää sellaisten tulvavaara- ja tulvariskikarttojen tekemisestä, joista ilmenevät erilaisiin tulvatilanteisiin liittyvät mahdolliset vahingolliset seuraukset.

12)

Jotta kyseessä olevalla alueella voitaisiin välttää tai vähentää tulvien kielteisiä vaikutuksia, on tarpeen antaa säännöksiä tulvariskien hallintasuunnitelmista. Tulvien syyt ja seuraukset vaihtelevat yhteisön eri maissa ja alueilla. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa olisi näin ollen otettava huomioon niiden kattamien alueiden erityisominaisuudet ja tuotava esiin yksilöllisiä ratkaisuja näiden alueiden tarpeiden tai painopisteiden mukaisesti siten, että toimet sovitetaan asianmukaisesti yhteen vesipiirien sisällä.

13)

Tulvariskien hallintasuunnitelmissa olisi keskityttävä ehkäisyyn, suojeluun ja valmiustoimiin. Tulvariskien hallintasuunnitelmien osatekijät olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin ja tarvittaessa saatettava ajan tasalle ottaen huomioon ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset tulvien esiintymiseen.

14)

Yhteisvastuun periaate on hyvin tärkeä tulvariskien hallinnan yhteydessä. Sen mukaisesti jäsenvaltioita olisi rohkaistava pyrkimään velvollisuuksien oikeudenmukaiseen jakamiseen silloin, kun yhdessä päätetään kaikkia hyödyttävistä toimenpiteistä vesistöjen tulvariskien hallitsemiseksi.

15)

Päällekkäisten toimien välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää olemassa olevia tulvariskien alustavia arviointeja, tulvavaara- ja tulvariskikarttoja sekä tulvariskien hallintasuunnitelmia tämän direktiivin tavoitteiden toteuttamiseksi ja sen vaatimusten täyttämiseksi.

16)

Direktiivin 2000/60/EY mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien ja tämän direktiivin mukaisten tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen ovat vesistöalueen yhteensovitetun hoidon osatekijöitä. Näissä kahdessa prosessissa olisi näin ollen hyödynnettävä yhteisen synergian ja yhteisten etujen mahdollisuuksia siten, että otetaan huomioon direktiivin 2000/60/EY ympäristötavoitteet ja varmistetaan tehokkuus ja resurssien järkevä käyttö, vaikka toimivaltaiset viranomaiset ja hallintayksiköt eivät välttämättä ole samat tässä direktiivissä ja direktiivissä 2000/60/EY.

17)

Sellaisten tapausten osalta, joissa vesistöjä käytetään monimuotoisesti kestävän kehityksen mukaisissa ihmisen toimissa (esimerkiksi tulvariskien hallinta, ekologia, sisävesiliikenne tai vesivoima) ja jos nämä toimet vaikuttavat vesistöön, säädetään direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa selkeästä ja avoimesta prosessista näiden käyttötarkoitusten ja vaikutusten käsittelemiseksi, mukaan luettuna poikkeukset tavoitteista ”hyvä tila” tai ”ehkäistään tilan huononeminen”.

18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

19)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sillä pyritään erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti edistämään sitä, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään unionin politiikkoihin.

20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on puitteiden luominen tulvien aiheuttamien vahinkojen riskin vähentämiselle, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mitä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

21)

Suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteen sekä perustamissopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti sekä ottaen huomioon jäsenvaltioiden nykyiset valmiudet, alueelliselle ja paikalliselle tasolle olisi annettava huomattavasti liikkumavaraa erityisesti viranomaisten organisaation ja vastuualueiden osalta.

22)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

1.

’tulvalla’ maan, joka ei ole tavallisesti veden peittämä, tilapäistä peittymistä vedellä. Tähän sisältyvät jokien ja vuoristopurojen aiheuttamat tulvat, Välimeren alueen ajoittaisvirrat sekä merenpinnan nousu rannikkoalueilla; sen ulkopuolelle voivat jäädä viemäritulvat;

2.

’tulvariskillä’ tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvan johdosta ihmisten terveydelle, ympäristölle, kulttuuriperinnölle ja taloudelliselle toiminnalle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää.

a)

nimetä toimivaltaisen viranomaisen, joka on muu kuin direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 2 kohdan nojalla määritelty;

b)

määrittää tiettyjä rannikkoalueita tai yksittäisiä vesistöalueita ja liittää ne johonkin muuhun kuin direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti muodostettuun hallintayksikköön.

a)

asianmukaisessa mittakaavassa olevat vesipiirin kartat, joissa on kuvattu myös vesistöalueiden, vesistöalueiden osien ja tarvittaessa rannikkoalueiden rajat ja joista käy ilmi alueen topografia ja maankäyttö;

b)

kuvaus tulvista, joita on esiintynyt alueella aikaisemmin ja joilla on ollut huomattavia vahingollisia vaikutuksia ihmisten terveydelle, ympäristölle, kulttuuriperinnölle ja taloudelliselle toiminnalle ja joiden kaltaisten tapahtumien toistumista voidaan edelleen pitää todennäköisenä, mukaan lukien tulvan laajuus, tulvareitit ja arvio tulvien vahingollisista vaikutuksista;

c)

kuvaus aikaisemmin esiintyneistä merkittävistä tulvista, jos samanlaisten tulvien toistumisella saattaisi olla huomattavia vahingollisia seurauksia;

d)

arvio tulevien tulvien mahdollisista vahingollisista seurauksista ihmisten terveydelle, ympäristölle, kulttuuriperinnölle ja taloudelliselle toiminnalle; arviossa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon sellaiset tekijät kuin alueen topografia, vesistöjen sijainti ja niiden yleiset hydrologiset ja geomorfologiset ominaisuudet, asuttujen alueiden ja taloudelliseen toimintaan käytettyjen alueiden sijainti sekä pitkän aikavälin kehitys mukaan lukien ilmastonmuutoksen vaikutukset tulvien esiintymiseen.

a)

tulvan esiintymisen todennäköisyys on vähäinen tai tulva on mahdollinen äärimmäisissä olosuhteissa;

b)

tulvan esiintymisen todennäköisyys on keskisuuri (todennäköinen toistumisaika ≥ 100 vuotta);

c)

tarpeen mukaan alueet, joilla tulvan esiintymisen todennäköisyys on korkea.

a)

tulvan laajuus;

b)

vaihtoehtoisesti joko vesisyvyys tai vedenkorkeus;

c)

tarvittaessa virtausnopeus tai asiaankuuluva virtaama.

a)

seurauksista mahdollisesti kärsivien asukkaiden viitteellinen määrä;

b)

seurauksista mahdollisesti kärsivällä alueella harjoitettavan taloudellisen toiminnan tyyppi;

c)

ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (10) liitteessä I tarkoitetut laitokset, jotka voivat aiheuttaa äkillistä pilaantumista tulvatilanteessa, ja direktiivin 2000/60/EY liitteessä IV olevassa i, iii ja v kohdassa määritellyt, seurauksista mahdollisesti kärsivät suojelualueet;

d)

muut tiedot, jotka jäsenvaltio katsoo hyödyllisiksi, kuten sellaisten alueiden nimeäminen, joilla saattaa esiintyä tulvia, joiden mukana kulkeutuu paljon kiinteää ainesta.

1)

tämän direktiivin 6 ja 14 artiklassa tarkoitettujen ensimmäisten tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen ja niiden myöhemmät uudelleentarkastelut on toteutettava siten, että niiden sisältämät tiedot ovat yhdenmukaisia direktiivin 2000/60/EY mukaisesti esitettyjen asianomaisten tietojen kanssa. Niitä voidaan tarvittaessa sovittaa edelleen yhteen ja ne voidaan yhdistää direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan 2 kohdassa säädettyihin tarkasteluihin;

2)

tämän direktiivin 7 ja 14 artiklassa tarkoitettujen ensimmäisten tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen ja niiden myöhemmät uudelleentarkastelut on suoritettava siten, että ne sovitetaan, jos se katsotaan tarpeelliseksi, yhteen direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdassa säädettyjen vesipiirin hoitosuunnitelmien uudelleentarkastelujen kanssa, ja ne voidaan yhdistää kyseisiin tarkistuksiin;

3)

tämän direktiivin 10 artiklan mukainen kaikkien asianomaisten osapuolten aktiivinen osallistuminen on sovitettava tarvittavilta osin yhteen direktiivin 2000/60/EY 14 artiklan mukaisen asianomaisten osapuolten aktiivisen osallistumisen kanssa.

a)

niiden jo tekemässä riskinarvioinnissa on ennen 22 päivää joulukuuta 2010 todettu, että mahdollinen merkittävä tulvariski on olemassa tai sellaisen voidaan kohtuudella olettaa esiintyvän, minkä johdosta alue nimetään 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi alueeksi, tai

b)

ne ovat päättäneet ennen 22 päivää joulukuuta 2010 laatia tulvavaara- ja tulvariskikartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

19.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 311/21

(1)

Tiettyjen nesteiden pakkaamisesta valmispakkauksiin tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä joulukuuta 1974 annetussa neuvoston direktiivissä 75/106/ETY (3) ja eräiden valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismäärien ja nimellistilavuuksien sallittuja valikoimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 15 päivänä tammikuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä 80/232/ETY (4) vahvistetaan nimellismäärät eräille nestemäisille ja muille valmiiksi pakatuille tuotteille; tarkoituksena on varmistaa direktiivien mukaisten tuotteiden vapaa liikkuvuus. Useimpien tuotteiden osalta sallitaan yhteisön nimellismäärien ohella kansalliset nimellismäärät. Joidenkin tuotteiden osalta kuitenkin vahvistetaan yhteisön nimellismäärät sallimatta kansallisten nimellismäärien käyttöä.

(2)

Kuluttajien mieltymysten muutokset samoin kuin valmiiksi pakattuihin tuotteisiin ja vähittäismyyntiin liittyvät innovaatiot yhteisön ja kansallisella tasolla antoivat aihetta selvittää, onko voimassa oleva lainsäädäntö edelleen tarkoituksenmukainen.

(3)

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asiassa C-3/99 Cidrerie-Ruwet 12 päivänä lokakuuta 2000 antamassaan tuomiossa (5), etteivät jäsenvaltiot saa kieltää sellaisen valmiiksi pakatun tuotteen saattamista markkinoille, joka poikkeaa yhteisön vahvistamista nimellistilavuuksista mutta joka on laillisesti valmistettu ja saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, jollei sellaisella kiellolla pyritä täyttämään kuluttajansuojaa koskevia pakottavia vaatimuksia, jollei kieltoa sovelleta erotuksetta sekä kotimaisiin tuotteisiin että tuontituotteisiin, jollei se ole välttämätön kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja jollei tätä päämäärää ole mahdollista saavuttaa yhteisön sisäistä kauppaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä.

(4)

Kuluttajansuojaa helpotetaan direktiiveillä, jotka on annettu direktiivien 75/106/ETY ja 80/232/ETY voimaantulon jälkeen. Niistä mainittakoon erityisesti kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa 16 päivänä helmikuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY (6).

(5)

Toimenpiteen vaikutusten arvioinnissa, jonka yhteydessä kuultiin laajasti kaikkia asiaan liittyviä tahoja, saatiin viitteitä siitä, että vapaasti valittavat nimellismäärät lisäävät useilla aloilla tuottajien vapautta valmistaa kuluttajien makumieltymysten mukaisia tuotteita ja tehostavat laatuun ja hinnoitteluun liittyvää kilpailua sisämarkkinoilla. Toisilla aloilla on kuitenkin asianmukaisempaa säilyttää toistaiseksi pakolliset nimellismäärät kuluttajien ja yritysten etuja silmällä pitäen.

(6)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi annettava kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille enemmän tietoa, jotta yksikköhinnat ymmärrettäisiin paremmin.

(7)

Näin ollen nimellismääriä ei yleisesti ottaen pitäisi säännellä yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla, vaan valmiiksi pakattuja tuotteita pitäisi voida markkinoida valinnanvaraisia nimellismääriä käyttäen.

(8)

Joillakin aloilla sääntelyn purkaminen saattaisi kuitenkin aiheuttaa suhteettoman suuria lisäkustannuksia etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Näillä aloilla olisikin mukautettava yhteisön nykylainsäädäntöä kokemusten perusteella ja etenkin pyrittävä varmistamaan, että yhteisön nimellismäärät vahvistetaan ainakin niille tuotteille, joita kuluttajille myydään eniten.

(9)

Koska pakollisten nimellismäärien säilyttämistä olisi pidettävä poikkeustapauksena, sitä olisi aika ajoin arvioitava uudelleen kokemusten perusteella, jotta voitaisiin vastata kuluttajien ja tuottajien tarpeisiin. Kyseisten alojen osalta olisi mukautettava yhteisön voimassa olevaa lainsäädäntöä ja etenkin rajoitettava yhteisön nimellismäärien käyttö pelkästään niihin tuotteisiin, joita kuluttajille myydään eniten.

10)

Avoimuuden lisäämiseksi olisi kaikki valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä annetut säännökset kerättävä yhteen ja samaan säädökseen ja tästä johtuen kumottava direktiivit 75/106/ETY ja 80/232/ETY.

11)

Kuluttajansuojan, etenkin muita heikommassa asemassa oleville kuluttajille kuten vammaisille ja ikääntyneille tarjottavan suojan vahvistamiseksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota kulutustuotteiden pakkausmerkinnöissä annettaviin painoa ja tilavuutta koskeviin tietoihin ja parannettava niiden luettavuutta ja näkyvyyttä esillepanoltaan tavanomaisissa valmiiksi pakatuissa tuotteissa.

12)

Direktiivissä 75/106/ETY vahvistetaan tietyille nestemäisille tuotteille vastaavat metrologiset vaatimukset kuin tiettyjen tuotteiden pakkaamista valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan tapahtuvaa täyttöä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä tammikuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/211/ETY (7). Direktiiviä 76/211/ETY olisi siksi muutettava sisällyttämällä sen soveltamisalaan ne tuotteet, joihin nykyisin sovelletaan direktiiviä 75/106/ETY.

13)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkistamaan ne.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, kun otetaan huomioon, että on kumottava yhteisön tasolla vahvistettuja yksikkömääriä ja huolehdittava yhteisön tasolla vahvistettujen nimellismäärien yhtenäisestä soveltamisesta silloin kun niitä tarvitaan, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen,