7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/1

Neuvoston päätelmät kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä

(2006/C 297/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOKA

katsoo seuraavaa:

—	Kulttuuriperintö, -sisältö ja -ilmaisut edustavat ja välittävät Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja ja ovat osoituksena Euroopan kulttuurisesta ja kielellisestä moninaisuudesta.

—

Kulttuurisisällöllä on keskeinen sosiaalinen ja taloudellinen merkitys. Kansalaisten ja tiedeyhteisön keskuudessa on todellista kysyntää digitaaliselle sisällölle. Kulttuuriperintömme digitoinnilla ja sähköisellä saatavuudella voidaan edistää luovuutta ja tukea muiden alojen toimintoja, kuten opiskelua ja matkailua, ja siten parantaa Euroopan laajuisesti kilpailukykyä ja kasvua Lissabonin strategian mukaisesti.

—

Yhteisön tason koordinoitu toiminta on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja synergioiden luomiseksi. Tässä on kuitenkin otettava huomioon, että sisällön digitoinnin ja digitaalisen säilyttämisen ja koordinoinnin nykyinen taso vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioissa. Suurta vaihtelua ilmenee myös edellä mainittujen alojen kansallisten painopisteiden välillä.

1. ON TYYTYVÄINEN

—	komission tiedonantoon ja suositukseen ”kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä”, joka on osa i2010 digitaaliset kirjastot -aloitetta.

2. HYVÄKSYY

—	kulttuuriaineiston digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskevan komission suosituksen perimmäiset strategiset tavoitteet ja pääkohdat;

—

vision Euroopan digitaalisesta kirjastosta yhteisenä monikielisenä portaalina, jonka kautta Euroopan eri paikoissa hajallaan sijaitseva — eli eri organisaatioiden eri paikoissa säilyttämä — digitaalinen kulttuuriperintö on saavutettavissa, joka sopii erityyppisille kulttuuriaineistoille (tekstit, audiovisuaalinen aineisto, museoesineet, arkistotallenteet jne.) ja jonka tavoitteena on nopeasti toimittaa kriittisen massan resursseja käyttäjille.

3. TOTEAA, ETTÄ

—	jäsenvaltioissa on meneillään monenlaisia toimia arkistojen, kirjastojen ja museoiden sisällön digitoimiseksi ja sen sähköisen saatavuuden toteuttamiseksi ja että ne ovat edenneet eri vaiheisiin;

—	digitointia käsittelevä kansallisten edustajien ryhmä tekee arvokasta jäsenvaltioiden kokemusten vaihtoa ja edistymisen valvontaa koskevaa koordinointityötä muun muassa dynaamisen toimintasuunnitelman avulla (1).

—	edellä mainittu koordinointityö on kytkettävä yhteisön toimielinjärjestelmään.

4. KOROSTAA, ETTÄ

—

Euroopan kansalliskirjastonhoitajien yhteistyöelin CENL tekee Euroopan tasolla välttämätöntä

—	Euroopan kirjaston (TEL) organisoimis- ja perustamistyötä. Euroopan kirjaston kautta luodaan pääsy eri puolilla Eurooppaa olevien kansalliskirjastojen yhteisiin aineistoihin;

—	työtä Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisen edistämiseksi;

—	MICHAEL- (2) ja Michael Plus -hankkeiden puitteissa tehdään parhaillaan työtä eri jäsenvaltioiden museoiden, kirjastojen ja arkistojen digitaalisten kokoelmien kuvailemiseksi ja linkittämiseksi ja pääsyn tarjoamiseksi näihin kokoelmiin;

—	tulevan työskentelyn olisi perustuttava näihin ja niihin liittyviin aloitteisiin, jotta voitaisiin edetä kohti kirjastojen, museoiden ja arkistojen välistä tasapainoista yhteistyötä;

—

vaikka Euroopan digitaalinen kirjasto tekee alusta alkaen kaikkiin kulttuuriaineiston muotoihin (tekstit, audiovisuaalinen aineisto, museoesineet, arkistotallenteet) liittyvät käsitteitä koskevat ja tekniset valmistelut, se voi jo varhaisvaiheessa hyödyntää monikielisen tekstiaineiston kriittisen massan mahdollisuuksia.

—	on tärkeää tehdä sisällön digitointiin, säilyttämiseen ja saatavuuteen liittyvää työtä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälistä lainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen.

5. PANEE MERKILLE

—	komission aikeen toteuttaa tutkimuksia kulttuuria koskevan digitoinnin edistymisestä Euroopan unionissa sekä digitaalisen aineiston pitkäaikaisen säilyttämisen ja toisaalta julkisen aineiston sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista;

—	komission aikeen yhteisrahoittaa digitoinnin ja digitaalisen säilyttämisen osaamiskeskusten verkkoa seitsemännessä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmassa.

6. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA

—	käsittelemään komission suosituksessa yksilöityjä kulttuuriaineiston digitointiin ja sähköiseen saatavuuteen sekä digitaaliseen säilyttämiseen liittyviä asioita ja erityisesti näissä päätelmissä esille tuotuja seikkoja;

—

ensimmäisinä toimina oheisen aikataulun mukaisesti ja jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat huomioon ottaen

—	vahvistamaan digitointia ja digitaalista säilyttämistä koskevia kansallisia strategioita ja tavoitteita;

—	osallistumaan Euroopan hajallaan sijaitsevan kulttuuriperinnön monikielisenä yhteisenä portaalina toimivan Euroopan digitaalisen kirjaston perustamiseen;

—	parantamaan kulttuuriaineiston digitoinnin ja sähköisen saatavuuden sekä digitaalisen säilyttämisen perusedellytyksiä;

—	lujittamaan aiheeseen liittyvää koordinointia jäsenvaltioiden kanssa ja niiden välillä;

—	osallistumaan edistymisen tehokkaaseen seurantaan Euroopan tasolla.

7. KEHOTTAA KOMISSIOTA

—

ensimmäisinä toimina oheisen aikataulun mukaisesti

—	tukemaan ja koordinoimaan Euroopan hajallaan sijaitsevan kulttuuriperinnön yhteisenä monikielisenä portaalina toimivan Euroopan digitaalisen kirjaston perustamista;

—

edistämään kulttuuriaineiston digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskevien politiikkojen parempaa koordinointia etenkin perustamalla jäsenvaltioiden edustajien ryhmän jatkamaan kansallisten edustajien ryhmän koordinointityötä yhteisön toimielinjärjestelmän puitteissa, varmistamalla jatkuvuuden tehokkaat siirtymäjärjestelyt mukaan lukien — ja käyttämällä hyväksi saatuja kokemuksia ja hankittua asiantuntemusta;

—	käsittelemään digitoinnin, sähköisen saatavuuden sekä digitaalisen säilyttämisen perusedellytyksiä;

—	arvioimaan jäsenvaltioiden yleistä edistymistä keskeisissä asioissa jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat huomioon ottaen ja arvioimaan yleistä etenemistä kohti Euroopan digitaalista kirjastoa sekä raportoimaan siitä neuvostolle.

(1) Dynaaminen suunnitelma kulttuuristen ja tieteellisten sisältöjen digitoinnin koordinoimiseksi EU:ssa.

(2) Euroopan kulttuuriperinnön monikielinen kartoitus.

LIITTEEN

ENSISIJAISET TOIMET JA OHJEELLINEN (1) AIKATAULU

A. JÄSENVALTIOIDEN TOIMET JA TAVOITTEET

Vahvistetaan digitointia ja digitaalista säilyttämistä koskevia kansallisia strategioita ja tavoitteita:

kulttuuriaineiston digitointia koskevien suunnitelmien ja kansallisten strategioiden laadinta ja päivittäminen	2007
pitkäaikaista säilyttämistä ja tallettamista koskevien kansallisten strategioiden luominen	Vuoden 2008 puolivälissä
kulttuuriaineiston tallettamista, digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä pitkäaikaista säilyttämistä koskevien määrällisten ja laadullisten tavoitteiden määrittely, mukaan lukien tähän liittyvän rahoituksen suunnittelu monivuotiselta pohjalta	2007
digitointia koskevien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tutkiminen ja tarvittaessa niiden käynnistäminen ja tukeminen	2007-2008

Lujitetaan jäsenvaltioiden sisäistä ja niiden välistä koordinointia:

kulttuurisisällön alan digitointitoimia, myös alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimia, koskevien kansallisten koordinointijärjestelmien perustaminen	2007
tietojenvaihto muiden jäsenvaltioiden kanssa synergioiden luomiseksi sekä pirstaleisuuden ja päällekkäisyyden välttämiseksi	2007-2008
digitoitavaa aineistoa koskevien yhteisten valintakriteerien kehittäminen, niin että Euroopan tasolla saadaan aikaan lisäarvoa	2007

Osallistutaan Euroopan digitaalisen kirjaston perustamiseen:

etenemissuunnitelmien ja kannustimien luominen kulttuurilaitoksia varten olemassa olevan äskettäin digitoidun aineiston sisällyttämiseksi Euroopan digitaaliseen kirjastoon	2007
yksityisten sisällönhaltijoiden rohkaiseminen antamaan tekijänoikeudella suojatun aineistonsa yhteisen monikielisen portaalin kautta haettavaksi ja saatavaksi	2008-2009
oikeudenhaltijoiden ja kulttuurilaitosten (arkistot, museot ja kirjastot) väliset sopimukset ja kollektiiviset sopimukset, joiden perusteella kulttuurilaitokset saavat asettaa tekijänoikeudella suojattua aineistoa sähköisesti saataville sopimusehdoin	2009

Osallistutaan edistymisen tehokkaaseen seurantaan Euroopan tasolla:

kansallisen tason tulosten ja kokemusten arviointi	Keväällä 2008
komissiolle tiedottaminen näistä tuloksista ja kokemuksista sekä sen kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä antaman suosituksen ja näiden päätelmien eri osatekijöiden jatkotoimista	Keväällä 2008

Parannetaan kulttuuriaineiston digitoinnin ja sähköisen saatavuuden sekä digitaalisen säilyttämisen perusedellytyksiä:

kulttuuriaineiston digitointia ja sen sähköistä saatavuutta muun muassa opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin tai muuhun käyttöön asianmukaisissa olosuhteissa koskevien kansallisen lainsäädännön sisältämien esteiden poistamiseksi toteutettavien toimien määrittäminen ja käynnistäminen	2008
mekanismien luominen orpojen teosten ja sellaisten teosten, joiden painos on loppuunmyyty tai joita ei enää levitetä, digitoinnin ja sähköisen saatavuuden helpottamiseksi sisällönhaltijoiden etuja ja oikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen	2008
digitaalista säilyttämistä koskevien lainsäädännöllisten tai muiden tehokkaiden puitteiden vakiinnuttaminen; tähän olisi sisällyttävä digitaaliseen kulttuuriaineiston tallettaminen juridisesti valtuutetuissa laitoksissa ja verkon haravointi näissä laitoksissa muun muassa yhteisön tietosuojalainsäädäntö huomioon ottaen sekä jäljentäminen suurin määrin ja siirtäminen toisiin tietojärjestelmiin	2009
kannustetaan kulttuurilaitoksia panemaan täytäntöön asianmukaiset digitaalista säilyttämistä koskevat tekniset standardit digitointiin liittyvän järjestelytyön puitteissa	2008

B. KOMISSION TOIMET JA TAVOITTEET

Tuetaan ja koordinoidaan Euroopan digitaalisen kirjaston perustamista:

kulttuuriaineiston levittämistä koskevan yhteisen monikielisen portaalin perustamiseen liittyvien toimien koordinointi ja edistäminen	vuodesta 2007
yhteentoimivuuden saavuttamiseen liittyviä standardeja koskevien kysymysten ratkaisemista ja monikielisen saatavuuden tehokasta toteuttamista koskevan työskentelyn koordinointi ja edistäminen	2007-2008
foorumin luominen yksityisen sektorin ja asianosaisten organisaatioiden kanssa käytävää keskustelua varten, jotta voitaisiin hahmotella periaatteet, jotka koskevat aineiston toimittamista yhteiseen portaaliin	2007-2008
rahoituksen ja muiden resurssien tarjoaminen Euroopan tason toimille; eurooppalaisen digitoinnin ja digitaalisen säilyttämisen osaamiskeskusten verkoston tukeminen seitsemännestä puiteohjelmasta siten, että jäsenvaltioiden erilaiset mahdollisuudet ja kulttuurisisällön eri tyyppien erityispiirteet otetaan täysin huomioon; tuen antaminen seitsemännestä puiteohjelmasta sellaisia innovatiivisia palveluja tukeville teknologioille, jotka voidaan integroida osaksi yhteistä monikielistä portaalia	vuodesta 2007

Edistetään kulttuuriaineiston digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskevien politiikkojen parempaa koordinointia:

jäsenvaltioiden toimien seuranta ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tukeminen	vuodesta 2007
jäsenvaltioiden avustaminen ongelmien yksilöimisessä ja pullonkaulojen valvomisessa sekä tarvittaessa digitointiprosessin käynnistämistä koskeviin toimiin liittyvien ehdotusten tekemisessä	2008-2009
jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuvan ryhmän perustaminen jatkamaan kansallisten edustajien ryhmän koordinointityötä yhteisön toimielinjärjestelmän puitteissa, niin että turvataan jatkuvuus — tehokkaat siirtymäjärjestelyt mukaan lukien — ja käytetään hyväksi saatuja kokemuksia ja hankittua asiantuntemusta	2007

Parannetaan perusedellytyksiä:

ratkaisujen ehdottaminen eräisiin erityisiä oikeuksia koskeviin kysymyksiin (esim. orvot teokset ja sellaiset teokset, joiden painos on loppuunmyyty) sisällönhaltijoiden etuja ja oikeuksia täysin kunnioittaen ja kyseisten ratkaisujen tehokkuuden rajat ylittävissä yhteyksissä varmistaen	2008-2009
Euroopan tason korjaavien toimien ehdottaminen yksilöityjen pullonkaulojen johdosta, jos ”joustava koordinointi” ei ole johtanut toivottuihin tuloksiin	2008-2009

Arvioidaan Euroopan tason yleistä edistymistä:

jäsenvaltioiden edistymisen ja Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisen seuranta käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita, jotka perustuvat niin kansallisella kuin Euroopan tasolla kerättyyn tietoon	vuodesta 2007
kertomuksen esittäminen jäsenvaltioiden edistymisestä ja yhteistä monikielistä portaalia koskevasta edistymisestä; kertomuksessa arvioidaan, missä määrin ”joustava koordinointi” on tuottanut tulosta	2008

(1) Ehdotetussa toimia ja tavoitteita koskevassa aikataulussa esitetään jäsenvaltioita ja komissiota koskevat tavoitteet, mutta kyseinen aikataulu ei ole luonteeltaan sitova.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/6

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta nuorten aktiivisen unionin kansalaisuuden edistämiseksi

(2006/C 297/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN EDUSTAJAT

ottavat huomioon seuraavaa:

(1)

Neuvosto vahvisti 27. kesäkuuta 2002 annetussa päätöslauselmassaan (1) avoimen koordinointimenetelmän uutena nuorisoalan eurooppalaisena yhteistyömuotona ja hyväksyi neljä aihekohtaista painopistettä, jotka esitetään komission marraskuussa 2001 julkaisemassa valkoisessa kirjassa ”Euroopan unionin nuorisopolitiikan uudet tuulet” ja jotka ovat nuorten osallistuminen, tiedotus ja vapaaehtoistoiminta sekä nuorten parempi ymmärtäminen ja tuntemus.

(2)	Neuvosto vahvisti 25. marraskuuta 2003 annetussa päätöslauselmassaan (2) avoimen koordinointimenetelmän puitteissa yhteiset tavoitteet nuorten osallistumiselle ja heitä koskevalle tiedottamiselle ja sopi tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevasta raportoinnista vuoden 2005 loppuun mennessä.

(3)	Maaliskuussa 2005 pidetty Eurooppa-neuvosto (3) hyväksyi eurooppalaisen nuorisosopimuksen yhtenä Lissabonin strategian tavoitteita edistävänä välineenä.

(4)

Neuvosto sopi nuoria koskevalle tiedottamiselle asetettujen yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta 24. toukokuuta 2005 annetussa päätöslauselmassaan (4), että keskitytään nuorille suunnattujen tietojärjestelmien verkottamisen lisäämiseen ja nuoria koskevaan tiedottamiseen osallistuvien jatkokoulutukseen.

(5)	Neuvosto sopi nuorten osallistumisen lisäämisestä edustuksellisen demokratian järjestelmässä 24. toukokuuta 2005 annetussa päätöslauselmassaan (5), että se arvioi vuonna 2006 edistymistä tässä tavoitteessa osallistumista koskevasta painopisteestä tehtyjen kansallisten selvitysten pohjalta.

(6)	Neuvosto sopi yhteenvedosta nuorisoalan eurooppalaisissa yhteistyöpuitteissa toteutetuista toimista 24. toukokuuta 2005 annetussa päätöslauselmassaan (6), että kehitetään edelleen avoimen koordinointimenetelmän täytäntöönpanomenettelyjä.

(7)	Neuvosto pyysi Euroopan nuorten huomioon ottamisesta 15. marraskuuta 2005 (7) annetussa päätöslauselmassaan komissiota kehittämään jäsenneltyä vuoropuhelua sekä kehotti komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyöpuitteet vuonna 2008.

(8)

Komissio ehdotti 20. heinäkuuta 2005 annetussa tiedonannossaan (8), että osallistumista ja tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden merkityksellisyys ja paikkansapitävyys vahvistetaan ja että omaksuttuja toimintalinjoja mukautetaan ja parannetaan. Komissio ehdotti myös konkreettisia toimia nuorten kanssa käytävän vuoropuhelun jäsentelemiseksi ja avoimen koordinointimenetelmän hallinnoinnin parantamiseksi.

panevat merkille, että

Eurooppalaisessa nuorisotiedotuksen peruskirjassaan Euroopan nuorisotiedotus ja -neuvontajärjestö määrittelee vähimmäisvaatimuksia ja laatutoimenpiteitä koskevia suuntaviivoja, jotka voivat toimia nuorisopolitiikan osana olevaa nuorisotiedotustyötä koskevan kokonaisvaltaisen, johdonmukaisen ja koordinoidun lähestymistavan osatekijöinä.

Tarkistetussa eurooppalaisessa peruskirjassaan nuorten osallistumisesta kunnallis- ja aluehallintoon Euroopan neuvosto korosti olevan tärkeää luoda olosuhteet nuorten ja paikallisten ja alueellisten viranomaisten väliselle aidolle vuoropuhelulle ja kumppanuudelle sekä mahdollistaa nuorten ja heidän edustajansa täysipainoinen osallistuminen heitä koskevan politiikan laatimiseen.

KOROSTAVAT, että

1.	nuorten osuuden vähentymisestä Euroopan väestössä johtuvat sosioekonomiset ja kulttuuriset haasteet olisi otettava huomioon nuorisoa ja sukupolvikysymyksiä koskevissa yhteisön politiikoissa,

2.	laaja-alaiset nuorisopolitiikat ovat erittäin tärkeitä Lissabonin strategian tavoitteiden täytäntöönpanolle kasvua, työllisyyttä ja kansalaisuutta koskevien politiikkojen osalta,

3.	yhteiset nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevat painopistealat ovat antaneet virikkeitä kansallisille nuorisopolitiikoille, ja ne ovat edelleenkin olennaisia erityisesti muita heikommassa asemassa olevien nuorten aktiivisen kansalaisuuden kehittämisessä,

4.	nuorisojärjestöt ovat avainasemassa helpotettaessa ja edistettäessä nuorten osallistumista ja autettaessa nuoria toteuttamaan kaikki kehitysmahdollisuutensa,

5.	nuorisopolitiikkojen kehittämisessä on olennaista saada nuoret, nuorisotyössä ja nuorisojärjestöissä toimivat sekä nuorisotutkijat toimivaltansa puitteissa mukaan nuoriin liittyviä kysymyksiä koskeviin päätöksiä valmisteleviin keskusteluihin,

6.	aktiivisen kansalaisuuden käsite olisi laajennettava sisältämään, paitsi sosiaaliset ja poliittiset ulottuvuudet, myös kulttuuriset, taloudelliset ja kehittyvät teknologiset näkökohdat,

7.	aktiivisen kansalaisuuden erilaisia muotoja olisi pidettävä mahdollisuutena demokratian kehittämiseksi ja uusien aiheiden ottamiseksi politiikan toimintasuunnitelmaan,

8.	nuorisoalan avointa koordinointimenetelmää olisi käytettävä tehokkaammin keinona parantaa yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanoa kansallisten nuorisopolitiikan ohjelmien ja strategioiden kehittämisen yhteydessä,

SOPIVAT, että

1.	vahvistetaan vuonna 2003 hyväksyttyjen nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden merkityksellisyys ja paikkansapitävyys,

2.	nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskeviin yhteisiin tavoitteisiin liittyviä hyväksyttyjä toimintalinjoja mukautetaan ja parannetaan liitteessä kuvatulla tavalla,

3.	nuorten, nuorisotyössä ja nuorisojärjestöissä toimivien sekä nuorisotutkijoiden keskustelu- ja vuoropuhelufoorumit olisi jäsenneltävä paremmin ja niitä olisi kehitettävä edelleen paikalliselta tasolta aina Euroopan tasolle,

4.	nuorten mielipiteet ja huolenaiheet olisi otettava huomioon sekä ”ylhäältä alas” että ”alhaalta ylös” toteutettavin vuoropuheluin, jotta varmistetaan nuorten elämän niiden näkökohtien huomioon ottaminen, joita he itse pitävät tärkeinä,

5.	jäsennelty vuoropuhelu ja sen tulokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon poliittisessa päätöksenteossa asianmukaisilla tasoilla,

6.	olisi perustettava nuorten edustajien, neuvoston nykyisen ja tulevien puheenjohtajavaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission välinen epävirallinen foorumi, joka kokoontuisi säännöllisesti yhtenäisyyden ja jatkuvuuden varmistamiseksi nuorisoalan toimintasuunnitelmien välillä,

7.	jotta vahvistettaisiin nuorten tunnetta Euroopan kansalaisuudesta, olisi hyödynnettävä muitakin aloitteita kuten komission K-suunnitelmaa (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu) (9),

tämän jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa vuoteen 2009 saakka käsiteltävät painopisteaiheet ovat sosiaalinen osallisuus ja monimuotoisuus vuonna 2007, kulttuurien välinen vuoropuhelu vuonna 2008 ja nuorisoalan yhteistyön jatkamisen näkymät vuonna 2009. Näistä kysymyksistä olisi keskusteltava samanaikaisesti kuin nuorisoalan avoimen koordinointimenetelmän ja eurooppalaisen nuorisosopimuksen puitteissa käsiteltävistä ensisijaisista aihealueista sekä nuorisoasioiden alalla sovituista laaja-alaisista prioriteeteista, kuten syrjimättömyydestä ja terveydestä. Puheenjohtajavaltiot määrittelevät tarkemmin nämä aihealueet omien esityslistojensa mukaisesti.

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA

1.	valitsemaan maaliskuun 2007 loppuun mennessä ne osallistumista ja tiedottamista koskevat toimintalinjat, joihin ne haluavat keskittyä, ja määrittelemään niitä koskevat konkreettiset toimenpiteet ja/tai toimintasuunnitelmat,

2.	luomaan valmistelu- ja seurantajärjestelyt, jotta varmistetaan yhteisten tavoitteiden tehokas täytäntöönpano yhteistyössä asiaankuuluvien tahojen, muun muassa nuorten, nuorisojärjestöjen, nuorisotutkijoiden sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa,

edistämään osallistumista ja tiedottamista koskevia yhteisiä tavoitteita kansallisella tasolla alueellisten ja paikallisten viranomaisten, nuorisojärjestöjen ja nuorten keskuudessa sekä tekemään tiivistä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan näiden tavoitteiden mahdollisimman kattava täytäntöönpano,

4.	raportoidessaan nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskevista yhteisistä tavoitteista vuoden 2008 lopulla selvittämään, miten nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden tunnustetut toimintalinjat on pantu täytäntöön,

PANEVAT MERKILLE KOMISSION AIKOMUKSEN

1.	järjestää nuorisoa koskeva Eurobarometri-selvitys,

2.	hyödyntää eurooppalaisia nuorisotiedotuksen verkostoja (10) jäsennellyssä vuoropuhelussa,

3.	kehittää Euroopan nuorisoportaalia edelleen,

4.	järjestää yhdessä osallistuvien maiden asianmukaisten kumppaneiden kanssa säännöllisesti Euroopan nuorisoviikko, johon osallistuu myös komission jäseniä ja muiden EU:n toimielinten edustajia ja jota edeltää Euroopan nuorisoportaalissa toteutettava kuuleminen aina, kun se on mahdollista,

5.	järjestää tapaamisia sellaisten nuorten kanssa, joilla ei yleensä ole yhteyttä Euroopan unionin toimielimiin,

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA

1.	varmistamaan, että avoin koordinointimenetelmä säilyy avoimena ja selkeänä ja että sen avulla saatuja tietoja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti,

2.	luomaan jatkuva ja jäsennelty vuoropuhelu ja tukemaan sitä, jotta nuoret ja nuorisoalan muut asiaankuuluvat toimijat voivat vaikuttaa ajoissa ja tehokkaasti nuorten elämän kannalta merkityksellisten politiikkojen suunnitteluun,

3.	tekemään yhteistyötä asianmukaisten toimijoiden, kuten paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen kanssa jäsennellyn vuoropuhelun toteuttamisessa,

4.	pyrkimään varmistamaan, että jäsennellyllä vuoropuhelulla saadaan yhteen toimijat, jotka käsittelevät nuoriin liittyviä kysymyksiä joko suoraan tai epäsuorasti, jotta voitaisiin taata yhtenäinen ja monialainen toimintatapa näihin kysymyksiin,

kannustamaan osallistavaa lähestymistapaa, jotta tähän vuoropuheluun otetaan mukaan myös aktiiviseen kansalaisuuteen erilaisissa ja innovatiivisissa muodoissa osallistuvat nuoret, järjestöihin kuulumattomat nuoret ja heikossa asemassa olevat nuoret, sekä luomaan edellytykset kaikkien nuorten tasavertaiselle osallistumiselle,

6.	tukemaan vertaisryhmäoppimista koskevia toimia, jotka koskevat nuorille tiedottamista ja nuorten osallistumista, tarpeen mukaan yhdessä niiden Euroopan maiden kanssa, jotka eivät ole EU:n jäseniä,

7.	perustamaan Euroopan tasolla vapaaehtoisuuteen perustuvan työryhmän, joka käsittelee käytännön tapoja arvioida nuorten osallistumista ja nuorille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanon vaikutuksia. Komissiota pyydetään raportoimaan neuvostolle työryhmän työn tuloksista,

8.	hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti vuosien 2007–2013 nuorisotoimintaohjelmaa jäsennellyn vuoropuhelun tukemiseksi,

9.	keskustelemaan jäsennellyn vuoropuhelun toteuttamisesta kansallisella ja Euroopan tasolla arvioitaessa nuorisoalan eurooppalaisia yhteistyöpuitteita vuoden 2009 lopussa.

(1) EUVL C 168, 13.7.2002, s. 2.

(2) EUVL C 295, 5.12.2003, s. 6.

(3) 7619/1/05. Päätelmien 37. kohta.

(4) EUVL C 141, 10.6.2005, s. 5.

(5) EUVL C 141, 10.6.2005, s. 3.

(6) EUVL C 141, 10.6.2005, s. 1.

(7) EUVL C 292, 24.11.2005, s. 5.

(8) 11957/06.

(9) Asiak. 14775/05 ja 9393/06.

(10) Kuten ERYICA, EURODESK ja EYCA.

LIITE

TOIMENPITEET NUORTEN OSALLISTUMISTA JA HEILLE TIEDOTTAMISTA KOSKEVIEN YHTEISTEN TAVOITTEIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANON TEHOSTAMISEKSI

Kukin jäsenvaltio voi olosuhteistaan ja painopisteistään riippuen noudattaa seuraavaa ohjeellista toimintalinjojen luetteloa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten eri vastuualueisiin jäsenvaltioissa:

TIEDOTTAMINEN

1. Nuorten pääsy tietopalveluihin

(a)	Laaditaan ja edistetään erityisesti omalla alueella sijaitsevia tietopalveluja koordinoimalla yhtenäisiä ja kattavia nuorisotiedotuksen strategioita, joissa otetaan huomioon kaikki nuoriin liittyvät kysymykset.

(b)	Kehitetään Internetiin perustuvia tiedotus- ja neuvontapalveluja ja muita innovatiivisia nuorisotiedotuksen muotoja, kuten liikkuvia nuorisotiedotusyksikköjä, jotta helpotetaan heikossa asemassa olevien nuorten tiedonsaantia.

2. Tiedon laadukkuus

(c)	Tarjotaan koulutusmahdollisuuksia nuorisotiedotuksesta vastaaville.

(d)	Kehitetään edelleen yksilöllisiä tiedotus- ja neuvontapalveluja.

(e)	Kehitetään nuorten tarpeisiin soveltuvia tiedotus- ja neuvontapalveluja ja käytetään nuorten itsensä suosimia tiedotuskanavia.

(f)	Käytetään tehokkaasti hyväksi nykyisiä vähimmäislaatuvaatimuksia koskevia suuntaviivoja ja/tai kehitetään laatuvaatimuksia tiedon laadukkuuden varmistamiseksi.

(g)	Parannetaan tiedon laadun seurantaa.

(h)	Pyritään varmistamaan, että nuorisotutkimuksen tulokset ovat saatavilla helposti ymmärrettävässä ja helppokäyttöisessä muodossa.

3. Nuorten osallistuminen tiedotustoimiin

(i)	Rohkaistaan nuorisojärjestöjä jakamaan tietoja niiden keskeisestä asemasta kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa.

(j)	Tehostetaan nuorten osallistumista julkisten tiedotusstrategioiden laatimiseen ja arviointiin.

(k)	Kannustetaan nuoria osallistumaan nuorille suunnatun ja heitä hyödyttävän tiedon keräämiseen, tuottamiseen ja levittämiseen sekä tähän liittyvään neuvontatoimintaan.

OSALLISTUMINEN

1. Nuorten osallistuminen kansalaistoimintaan

(a)	Luodaan sopivat olosuhteet nuorisojärjestöjen ja nuorisotoimintaryhmien toiminnalle, esimerkiksi tarjoamalla taloudellista tukea tai tiloja niiden toimintaa varten.

(b)	Kannustetaan laaja-alaisten ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kaikille nuorille.

(c)	Rohkaistaan nuoria ja nuorisojärjestöjä perustamaan maailmanlaajuisia kumppanuuksia.

(d)	Selvitetään uusia osallistumismuotoja ja kannustetaan pilottihankkeita näiden uusien osallistumismuotojen tukemiseksi.

(e)	Edistetään jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten kanssa heihin liittyvissä kysymyksissä ottaen sekä kansalliset nuorisoneuvostot että aktiivisen kansalaisuuden uusiin muotoihin, kuten verkkoihin ja toimintaryhmin, osallistuvat nuoret mukaan kuulemismenettelyyn.

(f)

Tuetaan paikallisten osallistumisen mahdollistavien rakenteiden, kuten nuorisoneuvostojen — joiden kautta nuoret voivat osallistua järjestelmällisesti paikallisten päätöksentekoelinten toimintaan — kehittämistä ja niiden verkostoitumista ja varmistetaan alueellisten ja paikallisten viranomaisten tuki.

(g)	Varmistetaan, että nuoria kuullaan järjestelmällisesti heihin liittyvissä kysymyksissä, ja rohkaistaan kehittämään ja täytäntöön panemaan paikallisia nuoria koskevia aloitteita.

(h)	Luodaan kansallisella tasolla laaja-alaisia politiikkoja, joiden täytäntöönpanoon nuoret saavat osallistua.

(i)	Tutkitaan mahdollisuutta perustaa Internetin kautta toimivia järjestöjä.

(j)	Kehitetään osallistumista edistäviä välineitä, kuten osallistumisjärjestelyjen suuntaviivat tai Internetin interaktiiviset osallistumisfoorumit.

2. Nuorten aktiivisempi osallistuminen edustukselliseen demokratiaan

(k)	Kehitetään konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että nuoret osallistuvat enemmän edustuksellisen demokratian instituutioiden toimintaan kunnioittaen samalla ihmisarvon, vapauden, demokratian ja tasavertaisuuden arvoja.

(l)	Hyödynnetään tehokkaammin tietotekniikkaa, jotta helpotetaan nuorten osallistumista vaaleihin paikallisella, kansallisella, alueellisella ja Euroopan tasolla.

(m)	Harkitaan tarpeen mukaan äänioikeusikärajasta keskustelemista ja hyödynnetään täysipainoisesti muutamissa jäsenvaltioissa saatuja kokemuksia.

3. Erilaisten osallistumisen oppimismuotojen tukeminen

(n)

Kehitetään synergiaa koulutusalalla toteuttavien toimien kanssa. Euroopan tasolla tämä voidaan saavuttaa tiiviimmällä yhteydellä koulutuksen ja opetuksen avoimeen koordinointimenetelmään. Asianmukaisia toimenpiteitä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, esimerkiksi aktiivista kansalaisuutta koskevia aloitteita kouluissa, olisi kehitettävä jäsenvaltioissa.

(o)

Tarjotaan nuorille epävirallisen oppimisen mahdollisuuksia, joilla lisätään heidän osallistumistaan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen ja vahvistetaan yhteyksiä koulun sekä kansalaisyhteiskunnan, nuorisojärjestöjen ja paikallisen nuorisotyön välillä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä heikommassa asemassa oleviin nuoriin.

(p)	Kehitetään, arvioidaan ja levitetään demokratiakoulutusta ja nuorten osallistumista koskevia parhaita käytäntöjä.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/14

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen

Tapaukset, joita komissio ei vastusta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 297/06)

Päätöksen tekopäivä

12.10.2006

Tuen viitenumero

N 53/06

Jäsenvaltio

Belgia

Alue

Flanderi

Nimeke

„Proefproject van het Vlaamse Gewest voor subsidies voor het vervoer van containers via binnenvaart en estuaire vaart van en naar de Vlaamse kusthavens”.

Oikeusperusta

Besluit van de Vlaamse regering tot toekenning van een toelage voor het transport via binnenvaart en estuaire vaart van de Vlaamse kusthavens naar het hinterland

Toimenpide-tyyppi

Tukiohjelma

Tavoite

—	Mahdollistaa siirtyminen tieliikenteestä sisävesiliikenteeseen.

—	Korvata ulkoiset kustannukset, joita ei makseta tieliikenteestä.

—	Luoda tarpeeksi vilkas tavaraliikenne, jotta säännöllistä konttiliikennettä voidaan käynnistysvaiheen päätyttyä ylläpitää Flanderin rannikkosatamien ja sisämaan välillä ilman valtion tukea.

Tukimuoto

Suora avustus

Talousarvio

6 240 776 EUR kolmeksi vuodeksi

Intensiteetti

Suistoalueen aluksien valmistusta ja uudistamista tuetaan 20 prosentilla kokonaiskustannuksista. Käynnistysvaiheessa yhden TEU-kontin kuljetusta Flanderin alueelle tuetaan 1,14 prosentilla kokonaiskustannuksista ja Reinin alueelle 3,16 prosentilla kokonaiskustannuksista.

Kesto

2006-2008

Toimiala(t)

Sisävesiliikenne

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Waterwegen en Zeekanaal NV -yhtiön välityksellä Flanderin alue

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

13.9.2006

Tuen numero

N 223/06

Jäsenvaltio

Ranska

Alue

Martinique

Nimike

Régime d'aides sociales à caractère individuel au profit de certaines catégories de passagers des liaisons aériennes régulières entre la Martinique et la métropole, en application de l'article 60 de la loi no 2003-660 du 21 juillet 2003 de programme pour l'outre-mer

Oikeusperusta

Article 60 de la loi no 2003-660 du 21 juillet 2003 de programme pour l'outre-mer; décret no 2004-100 du 30 janvier 2004 relatif à la dotation de continuité territoriale instituée par l'article 60 de la loi de programme pour l'outre-mer; arrêté du 7 février 2006 fixant pour l'année 2006 la répartition de la dotation de continuité territoriale instituée par l'article 60 de la loi de programme pour l'outre-mer; délibération du conseil régional de la Martinique no 04-1012 du 15 juin 2004 portant dispositif de continuité territoriale; délibération du conseil régional de la Martinique no 04-1711 du 6 octobre 2004 portant autorisation de signer des conventions avec les agences de voyage dans le cadre de la mise en place du dispositif de continuité territoriale; délibération du conseil régional de la Martinique no 05-1742 du 25 octobre 2005 portant modification du dispositif d'aide au voyage aérien

Toimenpide-tyyppi

Tukiohjelma

Tavoite

Lisätä Martiniquen asukkaiden liikkuvuutta Martiniquen saaren ja Ranskan Euroopassa sijaitsevien alueiden välillä.

Tukimuoto

Korvataan 50 % edestakaisen lentolipun hinnasta

Talousarvio

Noin 5 miljoonaa EUR vuodessa

Intensiteetti

50 % edestakaisen lentolipun hinnasta

Kesto

10 vuotta

Toimiala

Lentoliikenne

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Conseil régional de la Martinique — Hôtel de Région — Plateau Roy-Cluny

Rue Defferre — BP 601 F-97200

Fort-de-France

Muita tietoja

Kertomus

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

4.7.2006

Tuen numero

N 279/06

Jäsenvaltio

Slovakia

Nimike

SEN Films s.r.o.

Oikeusperusta

a)	Zákon č. 523/2004 Z. z. o rozpočtových pravidlách verejnej správy a o zmene a doplnení niektorých zákonov,

b)	Zákon č. 231/1999 Z. z. o štátnej pomoci v znení zákona č. 203/2004 - § 4 ods. 1, písm. d),

c)	Výnos MK SR - 12947/05-110/30493 zo 16. novembra 2005 o poskytovaní dotácií v pôsobnosti MK SR

Toimenpidetyyppi

Yksittäinen tuki

Tarkoitus

Kulttuuri

Tuen muoto

Avustus

Talousarvio

Suunnitellut vuosikustannukset: 9 milj. SKK; Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 30,6 milj. SKK

Tuen intensiteetti

29,4 %

Kesto

31. joulukuuta 2006

Toimiala

Vapaa-ajan, kulttuuri- ja urheilutoiminta

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Ministerstvo kultúry Slovenskej republiky, Námestie SNP č. 33, SK-813 31 Bratislava 1

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä

12.10.2006

Tuen numero

N 348/2006

Jäsenvaltio

Alankomaat

Nimike

Overgangsbudget voor de liberalisatie van de markt voor inburgeringscursussen voor recente immigranten

Oikeusperusta

Artikel 60 Wetsvoorstel

Ministeriële Regeling

Kamerstukken 2005-2006 30308 nr. 2 & 3.

Toimenpidetyyppi

Tukiohjelma

Tarkoitus

Alakohtainen kehitys

Tuen muoto

Avustus

Talousarvio

Suunnitellut vuosikustannukset: 2007: 62 milj. EUR, 2008: 40 milj. EUR, 2009: 20 milj. EUR; Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 122 milj. EUR

Kesto

1. tammikuuta 2007 — 31. joulukuuta 2009

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Ministerie van Onderwijs, Cultuur en Wetenschap

Postbus 16375, 2500 BJ Den Haag, Nederland

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä	13.9.2006
Tuen numero	N 387/06
Jäsenvaltio	Slovakian tasavalta
Alue	Nitriansky kraj
Nimike	Renty (t. j. odškodnenia za pracovné úrazy a choroby z povolania) pre Hornonitrianske bane Prievidza, a.s. Prievidza
Oikeusperusta	Článok 7 nariadenia Rady (ES) č. 1407/2002 o štátnej pomoci pre uhoľný priemysel v kombinácii s číslom 1 písm. f) prílohy k nariadeniu
Toimenpide-tyyppi	Yksittäinen tuki
Tarkoitus	Aikaisemmasta toiminnasta periytyvien velvoitteden korvaaminen
Tuen muoto	Suora tuki
Talousarvio	39,9 miljoonaa SKK
Kesto	1.1.—31.12.2005
Alat	Hiiliteollisuus
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Ministerstvo hospodárstva Slovenskej republiky

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä	7.06.2006
Tuen numero	N 622/2005
Jäsenvaltio	Alankomaat
Nimike	Steunregeling voor de aanpassing van het Europese signaleringssysteem (ETCS) in series goederenlocomotieven
Oikeusperusta	Regeling, houdende bepalingen voor de subsidiëring van ombouw en typekeuring van ETCS in goederenlocomotieven
Tarkoitus	Annetaan rahoitustukea kuluihin, jotka aiheutuvat ETCS:n käyttöön ottamisesta tavarajunavetureissa, joiden on määrä käyttää uutta Betuwe-rataa.
Talousarvio	15 miljoonaa EUR
Tuen intensiteetti	50 % tukikelpoisista kustannuksista
Kesto	2006 — 2007

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä	13.9.2006
Tuen numero	NN 9/2006
Jäsenvaltio	Slovakia
Nimike	Kivihiiliteollisuuden valtiontuki
Oikeusperusta	Zákon č. 461/2003
Tarkoitus	Kaivosten sulkeminen
Talousarvio	191 miljoonaa SKK
Kesto	2004—2010

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

Päätöksen tekopäivä	20.4.2004
Tuen numero	N. 54/2001
Jäsenvaltio	Italia
Alue	Provincia autonoma di Trento
Nimike	Provvidenze per gli impianti a fune e le piste da sci
Oikeusperusta	Deliberazione della giunta provinciale n. 6749 del 12 giugno 1998, concernente provvidenze per gli impianti a fune e le piste da sci — anni 1999 e 2000
Toimenpidetyyppi	Tukiohjelma
Tarkoitus	Alakohtainen kehitys
Tuen muoto	Avustus
Talousarvio	Suunnitellut vuosikustannukset: 10.9 milj. EUR; Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 21.8 milj. EUR
Tuen intensiteetti	45 %
Kesto	1. tammikuuta 1999 — 31. joulukuuta 2000
Toimiala	Vapaa-ajan, kulttuuri- ja urheilutoiminta
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Provincia autonoma di Trento — Piazza Dante 15, I-38100 Trento

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/19

VALTIONTUKI — RANSKA

Valtiontuki C 47/2006 (ex N 648/2005) — Videopelien suunnittelulle myönnettävä verohyvitys

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 297/07)

Komissio on ilmoittanut 22. marraskuuta 2006 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Ranskalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittua toimenpidettä.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa toimenpiteistä, joita koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto (DG COMP)

Valtiontukien kirjaamo

SPA 3 6/5

B-1049 Bryssel

Faksi (32-2) 296 12 42

Huomautukset toimitetaan Ranskalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä, ja tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

1. TOIMENPITEEN KUVAUS

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 20. joulukuuta 2005 suunnitelmasta myöntää videopelien suunnitteluun liittyvää verohyvitystä.

Hyvityksen voivat saada pelejä suunnittelevat studiot, itsenäiset yrittäjät tai valmistajien tytäryritykset. Pelin on oltava tietyt edellytykset täyttävä tietokone- tai konsolipeli, mobiili- tai verkkopeli, koulutuksellinen tai viihteellistä opetusmenetelmää (edutainment) hyödyntävä tietokoneohjelma tai joissakin tapauksessa kulttuurikasvatuksellinen CD-Rom.

Sen sijaan pornografisia tai hyvin väkivaltaisia osia sisältävät pelit eivät ole tukikelpoisia. Tukikelpoisen pelin on täytettävä toinen seuraavista edellytyksistä:

1.	se kehittelee eteenpäin jo olemassa olevaa Euroopan kulttuuriperintöön kuuluvaa teosta ranskaksi laaditun käsikirjoituksen pohjalta

2.	se on lähtökohdaltaan laadukas ja omaperäinen ja ilmentää Euroopan kulttuurin monimuotoisuutta ja luomiskykyä; tätä perustetta arvioidaan laadun, sisällön omaperäisyyden, käsikirjoituksen, pelattavuuden, käytettävyyden, vuorovaikutteisuuden sekä kuva- ja äänisisällön ja grafiikan perusteella.

Lisäksi arvioidaan pelin yhteyttä Euroopan kulttuuriin. Käytössä on taulukko, joka perustuu luokittain ja Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuden mukaan annettuihin pisteisiin. Taulukon avulla määritellään pelin eurooppalainen luonne ja mahdollisuus saada verohyvitystä. Laskelma ei riipu menojen maantieteellisestä kohteesta.

Tukikelpoisia menoja ovat henkilöstökulut (palkat ja sosiaalimaksut), määrärahat pelien suunnitteluun suoraan liittyviin käyttöomaisuuden (ei rakennusten) poistoihin sekä muut toimintakustannukset, jotka vahvistetaan kiinteästi 75 prosentiksi henkilöstömenoista.

Verohyvitystä sovelletaan näin määriteltyyn menopohjaan ja se on 20 prosenttia tukikelpoisista menoista. Kun veronalennus tiettynä verovuonna ylittää maksettavan veron määrän, yritykselle maksetaan yli menevä osa takaisin. Tukitoimenpiteen alustava vuosibudjetti on 30–60 miljoonaa euroa. Sen on määrä jatkua 31. joulukuuta 2008 asti.

2. TOIMENPITEIDEN ARVIOINTI

Verohyvityksellä annetaan eräille videopelien tuotannossa toimiville yrityksille valikoiva etu verojen alentamisen muodossa eli tukitoimenpide rahoitetaan valtion varoista. Alalla käydään jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Tämän vuoksi ilmoitettu tuki on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Komission on varmistuttava siitä, ettei tuki ole EY:n perustamissopimuksen vastainen myös muilla kuin valtiontukien aloilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tukikelpoisiin kustannuksiin voidaan laskea ainoastaan tuensaajayrityksen poistomäärärahat ja henkilöstökulut. Ei ole selvää, otetaanko — mahdollisesti myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden — alihankkijoiden kustannukset huomioon ja miten. Komissio ei siis voi todeta, ettei toimenpiteellä ole kustannusten aiheutumispaikan perusteella syrjivää vaikutusta. Ei ole myöskään selvää, voivatko eurooppalaiset yritykset, joilla on kiinteä kotipaikka Ranskassa, saada oikeudellisesta muodostaan riippumatta verohyvitystä.

Ranskan viranomaiset katsovat, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa ilmoitettuun toimenpiteeseen. Jotta tukitoimenpide olisi kyseisen säännöksen mukainen, sen on edistettävä kulttuuria asianmukaisessa suhteessa ja tarpeellisella tavalla.

Komissio ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tietyt videopelit voisivat olla EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja kulttuurituotteita. Määrittely riippuu niiden sisällöstä ja Ranskan viranomaisten käyttämistä valintaperusteista.

Ensimmäinen Ranskan viranomaisten käyttämä kulttuuriin liittyvä peruste on, että peli on mukaelma tietystä Euroopan kulttuuriperintöön kuuluvasta olemassa olevasta teoksesta. Viranomaiset toimittivat perusteen täyttävistä peleistä esimerkkejä, joiden perusteella vaikuttaa siltä, että perustetta sovelletaan hyvin laajasti. Tämä ei riitä osoittamaan tarvittavalla tavalla, että peli perustuu Euroopan kulttuuriperintöä edustavaan jo olemassa olevaan teokseen. Euroopan kulttuuriperinnön käsitettä pitäisi siis tarkentaa.

Pelit ovat tukikelpoisia myös, jos ne ovat lähtökohdaltaan laadukkaita ja omaperäisiä ja ilmentävät Euroopan kulttuurin monimuotoisuutta ja luomiskykyä videopelien alalla. Tätä toistakin perustetta voidaan tulkita laajasti esimerkiksi siten, että mukaan voitaisiin ottaa simulaatiopelejä tai urheilupelejä, joiden kulttuurisisältö on kyseenalainen. ”Lähtökohdan laadukkuutta ja omaperäisyyttä” voitaisiin käyttää valintaperusteena pikemminkin viihdyttävälle ja visuaalisesti hyvälle videopelille kuin sellaiselle, jolla on kulttuurisia arvoja.

Komissio siis epäilee tässä vaiheessa, voidaanko ilmoitetun toimenpiteen avulla valita yksinomaan sellaisia pelejä, jotka tosiasiassa liittyvät kulttuuriin, eli täyttääkö se kulttuurin edistämisen tavoitteen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Jos tukitoimenpiteen määritelmän mukaisten videopelien tuotannon edistämistä pidetään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna kulttuurin edistämisenä, on varmistuttava siitä, että toimenpiteellä pyritään saavuttamaan kyseinen tavoite ja erityisesti siitä, että se on asianmukainen keino, sillä on riittävän kannustava vaikutus ja se on oikeassa suhteessa tavoitteeseen. Komissio katsoo tässä vaiheessa, etteivät Ranskan viranomaiset ole toimittaneet riittäviä todisteita toimenpiteen kannustavasta vaikutuksesta. Komissio toteaa suhteellisuuskysymyksestä, että verohyvitys vastaa 20 prosenttia menoista. Tämä on kohtuullista, jos tukikelpoiset kustannukset on määritelty oikein ja jos ainoastaan tosiasiallisesti aiheutuneet tuotantokustannukset otetaan huomioon.

”Muiksi toimintamenoiksi” (henkilöstökulut ja määrärahat käyttöomaisuuden poistoihin) katsotaan kiinteästi 75 prosenttia henkilöstömenoista. Komissio epäilee, voidaanko ”muiden toimintamenojen” laskemisen avulla määritellä, mitä kuluja tukikelpoisille yrityksille on pelien suunnittelusta aiheutunut eli onko se yhteisön valtiontukisääntöjen mukainen.

Jotta ilmoitettu tukitoimenpide olisi perustamissopimuksen mukainen, kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvan vaikutuksen olisi oltava rajallisia siten, että tuen kokonaisvaikutus on myönteinen. Verohyvityksellä vähennetään Ranskassa toimivien alan yritysten tuotantokustannuksia. Näin ollen se on omiaan vahvistamaan kyseisten yritysten asemaa eurooppalaisten, eritoten brittiläisten ja saksalaisten, kilpailijoidensa kustannuksella. Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet tarkkoja tietoja toimenpiteen vaikutuksista yhteisön sisäiseen kilpailuun.

Komissio epäilee näiden syiden vuoksi tässä vaiheessa toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla. Komissiolla ei ole varmuutta myöskään siitä, soveltuuko se yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen minkään muunkaan säännöksen tai niistä johtuvien sääntöjen perustella.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaan sääntöjenvastainen tuki voidaan periä takaisin tuensaajalta.

KIRJEEN TEKSTI

”Par la présente, la Commission a l'honneur d'informer la France qu'après avoir examiné les informations fournies par vos autorités sur la réforme citée en objet, elle a décidé d'ouvrir la procédure prévue à l'article 88, paragraphe 2, du traité CE.

1. PROCÉDURE

1.	Le 20 décembre 2005, les autorités françaises ont notifié la présente mesure d'aide.

2.	Par lettre datée du 25 janvier 2006, la Commission a demandé des informations supplémentaires, qui ont été fournies par courrier daté du 15 février 2006.

3.	Le 3 mai 2006, une réunion a eu lieu entre les services de la Commission et les autorités françaises. À la suite de cette réunion, les autorités françaises ont apporté des changements à cette mesure, dont elles ont informé la Commission par lettre en date du 12 juin 2006.

4.	Sur la base de ces changements, la Commission a demandé des informations supplémentaires par lettre datée du 1er août 2006, à laquelle les autorités françaises ont répondu, après une demande d'extension de délai, par courrier daté du 18 septembre 2006.

2. DESCRIPTION DE LA MESURE

2.1. Contexte de la mesure

D'après les autorités françaises, la France est historiquement un pays de création de jeux vidéo. Actuellement trois sociétés françaises figurent au rang des tout premiers éditeurs mondiaux: Ubisoft, Atari et Vivendi Universal Games. Outre ces trois éditeurs, près d'une soixantaine de studios de développement indépendants, généralement de taille petite (5-10 personnes) à moyenne (50-60 personnes) participent en France à la création de jeux sur le territoire.

Les autorités françaises soulignent par ailleurs que le jeu vidéo s'est affirmé comme “un mode créatif d'expression capable de véhiculer des valeurs sociales, culturelles voire artistiques”. Cela serait particulièrement vrai en France. Selon les autorités françaises, il y a en effet une tradition et un savoir-faire français du jeu vidéo, qui sont tournés vers la création originale et où le graphisme et la jouabilité (“gameplay”) s'inspirent tout à la fois du cinéma et de la bande dessinée. Le jeu vidéo français se distingue aussi par l'importance des jeux à contenu directement culturel ou ludo-éducatif.

Or, selon les autorités françaises, l'environnement économique mondial menace les conditions de la création du jeu vidéo en France. La première raison serait d'ordre technologique: la particularité du jeu vidéo est d'être soumise à un cycle technologique court, marqué par le renouvellement tous les cinq ou six ans des consoles de jeu. L'introduction de nouvelles technologies rend chaque cycle de production plus coûteux et plus complexe puisqu'il faut à chaque fois réinventer la chaîne de production. Le dernier changement de consoles au début des années 2000 a ainsi abouti à des budgets de développement des nouveaux produits très supérieurs à ceux de la génération précédente. Or un nouveau cycle industriel est en court, avec les mêmes conséquences économiques pour les producteurs de jeux vidéos.

En outre, si les éditeurs français de jeux vidéo sont parmi les premiers au rang mondial, les studios européens et notamment français quant à eux souffrent, selon les autorités françaises, d'un manque de compétitivité par rapport aux autres pays, notamment le Canada Ainsi, pour un même projet, l'écart de coût de développement peut atteindre 33 % entre la France et les États-Unis et 90 % par rapport au Canada. En effet, le Québec a mis en place un crédit d'impôt sur les dépenses de jeux vidéo (37,5 % sur les dépenses de production éligibles), dont semble bénéficier d'ailleurs Ubisoft, qui a installé une filiale dans ce pays.

La concomitance de ces facteurs aurait ainsi provoqué un effondrement du tissu productif français, dont les effectifs seraient en baisse de 50 % depuis 2000. Ainsi une vingtaine de sociétés françaises ont cessé leurs activités entre 2001 et 2004. Cette situation mettrait en péril le secteur de la création de jeux vidéo européenne et française dont la dimension culturelle est essentielle, selon les autorités françaises. Face à ces difficultés, les autorités françaises proposent de mettre en place un mécanisme de soutien à la création de jeux vidéo ayant une dimension culturelle.

2.2. Modalités de la mesure

10.	La base juridique de la mesure est un projet d'article de loi instaurant un crédit d'impôt pour dépenses dans la création de jeux vidéo, à insérer dans la loi de finances pour 2006.

a) Entreprises et jeux vidéo éligibles

11.	Les entreprises éligibles sont celles qui produisent les jeux vidéos, à savoir les studios de développement, indépendants ou filiales d'éditeurs.

12.

Les jeux éligibles sont définis comme les logiciels de loisir mis à la disposition du public sur support physique ou en ligne et intégrant des éléments de création artistique et technologique. Ceci recouvre non seulement le jeu vidéo pour PC ou console, mais aussi le jeu mobile, le jeu en ligne multi-joueurs ou non, le logiciel éducatif ou ludo-éducatif et le CD-Rom culturel si il intègre une interactivité et une créativité suffisante. Un montant minimum de 150 000 EUR de coûts de développement a été fixé pour exclure les jeux qui n'ont pas vocation à une commercialisation significative. De plus, pour être admis au bénéfice du crédit d'impôt, les jeux vidéo devront remplir un certain nombre de critères.

13.	Le premier critère sera négatif: seront exclus du bénéfice du crédit d'impôt les jeux vidéo comportant des séquences à caractère pornographique ou de très grande violence.

14.

Les jeux vidéo éligibles devront par ailleurs avoir une dimension culturelle. Pour ce faire, les jeux vidéo devront satisfaire l'un de deux critères suivants:

a)	Soit ils développent une adaptation d'une œuvre pré-existante du patrimoine culturel européen à partir d'un scénario écrit en français.

Soit ils développent un concept original. Ce critère a été ultérieurement précisé par les autorités françaises: les jeux vidéo sont éligibles sur la base du second critère culturel si ils remplissent “un critère de qualité et d'originalité du concept et de contribution à l'expression de la diversité culturelle et de la création européennes en matière de jeu vidéo”. L'appréciation de ce critère comprendra “l'examen de la qualité et de l'originalité du contenu, du scénario, de la jouabilité, de la navigation, de l'interactivité et des composantes visuelles, sonores et graphiques”.

15.

S'ajoutera enfin un critère “culturel” européen: un barème de points répartis par catégories et affectés par postes en fonction de la qualité de ressortissant d'un État membre de l'Union européenne déterminera le caractère européen des jeux vidéo et donc leur admissibilité au bénéfice du crédit d'impôt. Sont pris en compte pour le barème non seulement les collaborateurs directement engagés par le producteur de jeu, mais aussi ceux rattachés aux éventuelles entreprises sous-traitantes chargées des opérations de fabrication. Le calcul de ce barème est aussi fait indépendamment de la localisation des dépenses: ainsi les dépenses effectuées auprès d'entreprises sous-traitantes établies en Europe seront éligibles.

b) Dépenses éligibles

16.

Les dépenses éligibles sont définies de façon à correspondre aux dépenses de conception et de création. En sont notamment exclues les dépenses de débogage et de tests avals. Elles recouvrent par contre:

les charges de personnel (rémunération et charges sociales) afférentes:

—	au réalisateur, à l'adjoint du réalisateur, au directeur artistique, au directeur technique;

—	aux personnes chargées du scénario et des dialogues, du design et de la conception des niveaux de jeu;

—	aux personnes chargées de la programmation;

—	aux personnes chargées du graphisme et de l'animation;

—	aux personnes chargées de l'environnement sonore.

b)	Les dotations aux amortissements des immobilisations, autres que les immeubles, affectées directement à la création de jeux vidéo agréés;

c)	Les autres dépenses de fonctionnement, établies de façon forfaitaire à 75 % des dépenses de personnel.

17.	Les subventions publiques perçues par les entreprises à raison de dépenses ouvrant droit au crédit d'impôt viendront en diminution de la base de calcul du crédit d'impôt.

c) Mécanisme d'application du crédit d'impôt

18.	C'est à l'assiette de dépenses ainsi définies qu'est appliqué le taux de crédit d'impôt. Le taux du crédit d'impôt est de 20 % de l'assiette des dépenses éligibles.

19.

Les autorités françaises se proposent par ailleurs d'instituer un plafond par entreprise dans un souci de maîtriser le coût fiscal de la mesure. Dans l'état actuel du projet, les autorités françaises se proposent de fixer ce plafond à 3 millions EUR. Le budget annuel prévisionnel pour ce dispositif est chiffré entre 30 millions EUR et 60 millions EUR.

20.

Un mécanisme d'agrément est par ailleurs mis en place afin de vérifier les critères de sélection des jeux vidéo. Cette évaluation sera effectuée par un comité d'experts composé de représentants des administrations françaises et de personnalités qualifiées, qui n'appartiendront pas forcément au monde du jeu vidéo, mais qui pourront aussi représenter d'autres disciplines culturelles. Ce groupe d'experts vérifiera l'éligibilité de l'entreprise, du jeu, la nature des dépenses, et le respect des critères culturels énumérés ci-dessus. Ce comité émettra un avis sur la base duquel le Ministère de la Culture et de la Communication émettra son agrément.

21.

Les modalités de versement sont les suivantes: le crédit d'impôt est imputé sur l'impôt sur les sociétés dû au titre du premier exercice clos à compter de la date d'agrément provisoire qui est donné au démarrage du projet, puis sur l'impôt sur les sociétés dû au titre de chaque exercice au cours desquelles les dépenses éligibles ont été engagées. L'agrément définitif est délivré lors de la livraison à l'éditeur. Si l'agrément définitif n'est pas délivré dans un délai de 24 mois à compter de la date de délivrance de l'agrément provisoire, l'entreprise doit reverser le crédit d'impôt qu'elle a utilisé. Enfin, lorsque le montant de la réduction d'impôt au titre d'un exercice excède le montant de l'impôt dû, l'excédent est restitué à l'entreprise.

22.	Le dispositif est initialement prévu pour durer jusqu'au 31 décembre 2008.

3. ÉVALUATION DE LA MESURE

3.1. Qualification des mesures

23.

L'article 87 paragraphe 1 du traité CE dispose: “Sauf dérogations prévues par ledit traité, sont incompatibles avec le marché commun, dans la mesure où elles affectent les échanges entre États membres, les aides accordées par les États ou au moyen de ressources d'État sous quelque forme que ce soit qui faussent ou qui menacent de fausser la concurrence en favorisant certaines entreprises ou certaines productions”.

24.	La mesure visée par la présente décision consiste en un crédit d'impôt qui vient en déduction de l'impôt sur les sociétés normalement dû par les bénéficiaires. Le caractère de ressource étatique de cette mesure ne fait donc aucun doute.

25.

Cette mesure vise à réduire les coûts de production des entreprises bénéficiaires et constitue clairement un avantage qui est par ailleurs sélectif dans la mesure où seul le secteur de production de jeux vidéo peut en bénéficier. Cette mesure constitue donc un avantage sélectif susceptible de créer une distorsion de concurrence au sens de l'Article 87(1) CE.

26.

Par ailleurs, selon les informations sur les parts de marchés fournies par les autorités françaises, et qui ne sont disponibles que pour les éditeurs de jeux vidéo, les trois grands éditeurs français de jeux vidéo, à savoir Ubisoft, Atari et VUGames représentaient respectivement 6,4 %, 3,5 % et 4,4 % des parts de marchés des éditeurs de jeux vidéo en 2005 dans l'ensemble formé par le Royaume-Uni, l'Allemagne, la France, l'Espagne et l'Italie. Les studios établis en France, à qui la mesure est destinée, ne représentent qu'une proportion limitée du chiffre d'affaire de ces éditeurs (25 % pour Ubisoft, 10 % pour Atari et 2 % pour VUGames). Ils n'en représentent donc pas moins une proportion non négligeable de la part de marché de ces éditeurs dans les cinq pays européens mentionnés ci-dessus. À l'évidence, le marché des jeux vidéo n'est donc pas un marché national. L'on peut donc considérer que le crédit d'impôt est susceptible d'affecter les échanges entre États Membres.

27.	Eu égard à ces considérations, il convient de conclure que ces financements constituent des aides d'État au sens du traité.

3.2. Compatibilité des mesures

3.2.1. Position des autorités françaises

28.

Les autorités françaises considèrent que la dérogation visée à l'article 87 paragraphe 3 d) du traité CE s'applique à la mesure notifiée. Cet article précise que peuvent être considérées comme compatibles avec le marché commun les aides destinées à promouvoir la culture et la conservation du patrimoine, quand elles n'altèrent pas les conditions des échanges et de la concurrence dans la Communauté dans une mesure contraire à l'intérêt commun. Pour établir que les jeux vidéo éligibles au bénéfice de ce crédit d'impôt constituent des objets culturels au sens de l'article 87 paragraphe 3 d) du traité CE, les autorités françaises avancent les arguments suivants:

a)	Ces jeux vidéo sont conçus sur la base d'un scénario en langue française, ce qui est un véhicule des modes de pensée associés à l'usage de cette langue.

Les jeux vidéo sont une création artistique et technologique. La part des dépenses artistiques devient en effet majoritaire dans la conception du jeu, au détriment des dépenses de programmation qui ne représentent plus qu'un tiers des coûts d'un projet. En effet, une grande partie de ces dépenses porte sur la substance du jeu, à savoir la qualité de l'interaction, autrement dit la jouabilité (“gameplay”). Cet élément essentiel relève de la dimension culturelle, à savoir le talent artistique.

La dimension culturelle des jeux vidéo transparaît aussi dans les relations complémentaires que ce média a tissées avec le cinéma et qui se manifestent à travers l'utilisation de certaines techniques cinématographiques dans les jeux vidéo (telles que les techniques d'animation), à travers le fait qu'un nombre croissant de jeux vidéo s'inspirent du cinéma et que les jeux vidéos reprennent les modes de narration utilisés au cinéma.

Cette dimension culturelle du jeu vidéo explique par ailleurs la réflexion actuellement en cours en France autour du statut des auteurs dans le jeu vidéo, réflexion qui va dans le sens de la protection des droits de propriété artistique de certains fonctions créatives telles que la réalisation du scénario interactif, la conception graphique et la création de la composition musicale originale.

e)	Les autorités françaises soutiennent que la Commission a soutenu cette industrie à travers le programme MEDIA.

f)	En outre, le caractère culturel des jeux vidéo éligibles serait garanti par les critères de sélection décrits au point 14.

29.

De plus, les autorités françaises soutiennent par ailleurs que, conformément à la Communication de la Commission sur l'application des règles relatives aux aides d'État aux mesures relevant de la fiscalité directe des entreprises de 1998, ce crédit d'impôt respecte les principes de légalité générale et notamment les principes du Traité interdisant toute discrimination en fonction de la nationalité et assurant la liberté d'établissement, la libre circulation des marchandises et la libre prestation des services. À ce titre, les autorités françaises soulignent qu'aucune discrimination n'est faite entre collaborateurs nationaux et européens. Toutes les entreprises établies en France, quelque soit leur nationalité, peuvent aussi être bénéficiaires du dispositif.

30.

Enfin, les autorités françaises considèrent que la mesure notifiée n'altère pas les échanges dans une mesure contraire à l'intérêt commun. Tout d'abord, la mesure proposée n'est pas discriminatoire, puisqu'elle permet d'associer les talents de tous les États membres de l'Union, sans traitement différencié en fonction des nationalités. Ensuite, les autorités françaises soutiennent que l'intérêt commun réside dans l'existence et le soutien à une production culturelle de jeux vidéo. Ainsi, même si le Royaume Uni et l'Allemagne ont aussi une industrie du jeux vidéo, la concurrence est aujourd'hui essentiellement extra-communautaire et provient des États-Unis, du Canada, de la Corée du Sud et du Japon. Ainsi, l'impact de la mesure devrait s'apprécier au regard de cette concurrence extra-communautaire.

3.2.2. Position de la Commission

31.

En premier lieu, et en application du principe établi par la Cour dans l'arrêt Matra (1), la Commission doit s'assurer que les conditions d'accès au crédit d'impôt ne contiennent pas de clauses contraires aux dispositions du traité CE dans des domaines autres que les aides d'État, et notamment qu'elles ne comprennent aucune discrimination en raison de la nationalité.

32.

Sur ce point, il convient de noter que la mesure ne paraît contenir aucune restriction quant à la nationalité des personnels employés. Par contre, seules les dotations aux amortissements et les charges de personnels salariés de l'entreprise bénéficiaire du crédit d'impôt semblent être pris en compte dans les coûts éligibles. Il n'apparaît pas clairement si et comment sont pris en compte dans les coûts éligibles les coûts d'entreprises sous-traitantes, qui peuvent être situées dans d'autres États Membres. La Commission ne peut donc à ce stade conclure que la mesure n'introduit aucune discrimination sur la base de la localisation des coûts.

33.

Du plus, le fait que les studios de production de jeux vidéo éligibles doivent être établis en France est, compte tenu des règles françaises d'imposition, inhérent à la condition de l'assujettissement en France aux fins de l'impôt sur les sociétés et serait donc justifié par la nature fiscale de la mesure d'aide qui est un crédit d'impôt. Il reste néanmoins à vérifier que les établissements stables français d'entreprises européennes pourraient elles aussi bénéficier du crédit d'impôt quelque soit leur forme juridique.

34.	En conclusion, à ce stade, la Commission ne peut conclure que la mesure d'aide ne comporte aucune infraction aux autres dispositions du Traité CE.

35.

Concernant ensuite la question de la compatibilité de la mesure avec le marché commun sur la base de l'article 87 paragraphe 3 d), la Commission souhaite rappeler à titre préliminaire que cette dérogation doit, comme toute dérogation à la règle générale énoncée à l'article 87 paragraphe 1, être interprétée de façon restrictive.

36.

Afin d'être compatible sur la base de cet article, une mesure d'aide doit remplir un objectif de promotion de la culture de façon proportionnelle et nécessaire. Elle doit en particulier être évaluée sur la base des questions suivantes:

1.	La mesure vise-t-elle à un réel objectif de promotion de la culture?

Est-elle conçue de façon à remplir cet objectif culturel? En particulier:

a)	Est-elle un instrument approprié ou existent-ils d'autres instruments mieux appropriés?

b)	A-t-elle un effet incitatif suffisant?

c)	Est-elle proportionnelle? Est-ce que le même résultat ne pourrait être obtenu avec moins d'aide?

3.	Est-ce que les distorsions de concurrence et les effets sur le commerce sont limités, de telle manière que le bilan global de l'aide est positif?

1) Existence d'un objectif culturel

37.	Les jeux vidéo sont des produits audiovisuels pour lesquels il existe un marché international en pleine expansion, avec une forte concurrence internationale, ainsi que potentiellement des marchés plus locaux.

38.

La production de jeux vidéo fait certes appel à des talents créatifs mais cela ne signifie pas nécessairement que ce sont des produits culturels au sens de l'article 87 paragraphe 3 d). Certains éléments de créativité interviennent en effet dans la production de nombreux produits qui ne sauraient à l'évidence rentrer dans le champ d'application de cet article (e.g.: design d'automobiles).

39.

Toutefois, la Commission a eu l'occasion de déclarer compatibles sur la base de l'article 87 paragraphe 3 d) du traité CE des mesures de soutien à la création de certains produits audiovisuels sélectionnés sur la base de critères précis visant à identifier ceux qui ont un contenu culturel. Ainsi, dans sa décision du 16 mai 2006 dans le cas no N45/2006 Crédit d'impôt en faveur de la production phonographique, la Commission a conclu que le soutien à la création d'œuvres musicales remplissant certains critères visait à promouvoir la culture. De la même manière, à ce stade, la Commission n'exclut pas que certains jeux vidéo puissent constituer des produits culturels au sens de l'article 87 paragraphe 3 d) du Traité CE. Leur caractère culturel dépendrait de leur contenu et donc en premier lieu des critères de sélection des jeux éligibles utilisés par les autorités françaises.

40.

Le premier critère culturel proposé par les autorités françaises pour sélectionner les jeux vidéo éligibles est que ces jeux constituent une adaptation d'une œuvre pré-existante du patrimoine culturel européen à partir d'un scénario écrit en français. Or certains des exemples fournis par les autorités françaises de jeux vidéo qui rempliraient ce critère semblent indiquer que ce dernier pourrait être appliqué d'une façon très large, qui ne fournirait pas toutes les garanties nécessaires pour assurer que les jeux vidéo sélectionnés constituent effectivement une adaptation d'une œuvre pré-existante du patrimoine culturel européen. Ainsi, parmi les exemples cités, figure le jeu vidéo “Caméra Café: Le Jeu”, basé sur un programme télévisuel français dont l'appartenance au patrimoine culturel européen n'apparaît pas clairement à ce stade. Le concept de patrimoine culturel européen devrait donc être précisé.

41.

Les jeux vidéo sont aussi éligibles s'ils remplissent “un critère de qualité et d'originalité du concept et de contribution à l'expression de la diversité culturelle et de la création européennes en matière de jeu vidéo”. L'appréciation de ce deuxième critère culturel inclut “l'examen de la qualité et de l'originalité du contenu, du scénario, de la jouabilité, de la navigation, de l'interactivité et des composantes visuelles, sonores et graphiques”. Le contenu de ce critère est lui aussi sujet à une interprétation potentiellement large. Il n'est ainsi pas exclu que, sur la base de ce critère, soient éligibles des jeux de simulation, ou des jeux sportifs, par exemple basés sur les courses automobiles, dont le contenu culturel n'apparaît pas clairement à ce stade. Ainsi, ce critère de “qualité et d'originalité du concept” pourrait être utilisé plutôt pour sélectionner de bons jeux vidéo, en termes de divertissement ou d'animation, que des jeux vidéo en effet culturels.

42.

Une évaluation, par exemple basée sur la production des dernières années, du pourcentage de jeux vidéo qui seraient éligibles sur la base de ces deux critères permettrait aussi de mieux évaluer leur caractère sélectif. Ainsi, par exemple, si la mesure aboutissait à soutenir la production d'une large proportion de jeux vidéo, il pourrait alors apparaître qu'elle est détournée de son objectif avoué de promotion de la culture, et qu'elle pourrait alors avoir plus un objectif industriel de soutien à un secteur subissant une forte concurrence internationale et une phase de mutation technologique.

43.	Il conviendrait enfin d'expliciter le critère qui vise à exclure du bénéfice du crédit d'impôt les jeux de “très grande violence”.

44.

Pour les raisons décrites ci-dessus, à ce stade, la Commission a des doutes que les critères proposés par les autorités françaises permettent d'identifier uniquement des jeux vidéo qui sont en effet des produits culturels et que la mesure a donc réellement pour seul objectif la promotion de la culture au sens de l'article 87 paragraphe 3 d) du traité CE.

2) Est-ce que la mesure est conçue de façon à remplir cet objectif culturel?

45.	À supposer que la promotion de la production des jeux vidéo tels que définis sur la base de cette mesure d'aide soit un objectif culturel au sens de l'article 87 paragraphe 3 d), il convient de s'assurer que la mesure est conçue de façon à remplir cet objectif.

46.

Dans un contexte où les producteurs de jeux vidéo doivent faire face à des coûts croissants, un crédit d'impôt assis sur les coûts de production de ces jeux vidéo peut être vu comme un instrument approprié pour encourager la production de ces jeux. Les autorités françaises n'ont toutefois par fourni d'informations démontrant qu'aucun autre instrument ne permettrait d'aboutir au même objectif.

47.	Les autorités françaises n'ont pas non plus fourni d'éléments visant à prouver que la mesure a un effet incitatif suffisant et notamment qu'elle est nécessaire pour la production de jeux vidéo ayant un caractère culturel.

48.

Enfin, la mesure doit être proportionnelle. Il convient en particulier de s'assurer que le même résultat ne pourrait être obtenu avec moins d'aide. À ce titre, la Commission note que le taux du crédit d'impôt est de 20 % des dépenses éligibles, ce qui semble à première vue et à ce stade raisonnable et en ligne avec les taux déjà acceptés par la Commission dans les cas similaires de promotion de produits culturels (2). Il convient néanmoins de s'assurer que les coûts éligibles sont correctement définis et que seuls les coûts de production réellement supportés sont pris en compte.

49.

Or, les “autres dépenses de fonctionnement” (hors charges de personnel et dotations aux amortissements des immobilisations) sont établies forfaitairement à 75 % des dépenses de personnel. La Commission doute que ce calcul des “autres dépenses de fonctionnement” permette de déterminer les coûts réellement supportés pour la création des jeux vidéo par les entreprises éligibles et soit donc conforme aux règles communautaires en matière d'aide d'État. Les autorités françaises ont expliqué qu'elles ont retenu ce mode de calcul des coûts éligibles par analogie avec le dispositif français du crédit d'impôt recherche. Selon les autorités françaises, la Commission a eu connaissance de cette mesure et elle n'aurait pas émis d'objection sur ce mode de calcul.

50.

Or il s'avère que le crédit d'impôt recherche est une mesure générale. La Commission n'a donc pas eu par conséquent à se prononcer sur ses modalités d'application et en particulier sur la conformité de ce mode de calcul des coûts éligibles au regard des règles communautaires en matière d'aide d'État.

51.	À ce stade, la Commission a des doutes quant à la conformité du calcul des coûts éligibles avec les règles communautaires en matière d'aides d'État.

3) Est-ce que les distorsions de concurrence et les effets sur le commerce sont limités, de telle manière que le bilan global de l'aide est positif?

52.

Si les principaux concurrents dans le domaine des jeux vidéo proviennent d'Amérique du Nord et d'Asie, il existe aussi des producteurs de jeux vidéo dans le autres États membres et en particulier au Royaume Uni et en Allemagne. Ainsi le Royaume-Uni compte environ 160 studios indépendants, et un éditeur national, SCi Games. Quant à l'Allemagne, elle compte une cinquantaine de studios indépendants.

53.

Ainsi, en réduisant les coûts de production des entreprises de ce secteur établies en France, ce crédit d'impôt est susceptible de renforcer leur position par rapport à leurs concurrents européens. Les autorités françaises n'ont fourni aucune information précise sur l'impact de cette mesure sur la concurrence intra-communautaire.

54.	À ce stade, la Commission doute donc que les distorsions de concurrence et les effets sur le commerce de la mesure sont suffisamment limités de telle manière que le bilan global de l'aide est positif.

Conclusion

55.

Pour l'ensemble de ces raisons, à ce stade, la Commission a des doutes que la mesure notifiée soit compatible avec le marché commun sur la base de l'article 87 paragraphe 3 d) du traité CE. La Commission a par ailleurs des doutes que la mesure puisse être compatible sur la base d'autres dispositions. L'article 87 paragraphe 2 n'est clairement pas applicable. L'article 87 paragraphe 3 a) concerne les aides pour les régions assistées, or la présente mesure n'est pas limitée à ces régions. Elle ne constitue pas non plus une projet important d'intérêt européen au sens de l'article 87 paragraphe b). Selon l'article 87 paragraphe 3 c), les aides qui visent à faciliter le développement de certaines activités ou de certaines régions peuvent être compatibles avec le marché commun lorsqu'elle n'altèrent pas les conditions des échanges dans une mesure contraire à l'intérêt commun. Les autorités françaises n'ont pas avancé d'arguments permettant de conclure que la mesure notifiée vise au développement de certaines activités au sens de l'article 87 paragraphe 3 c). La Commission note toutefois qu'il n'est pas exclu que cette mesure, qui concerne le développement de nouveaux produits, puisse dans une certaine mesure tomber dans le champ d'application de l'encadrement communautaire des aides d'État à la recherche et au développement (3). Les autorités françaises n'ont toutefois pas fourni les informations nécessaires permettant de vérifier l'éventuelle conformité de la mesure notifiée avec cet encadrement.

56.	En conséquence, la Commission requiert l'avis de la France et des parties intéressées sur la mesure notifiée.

4. CONCLUSION

Compte tenu des considérations qui précèdent, la Commission a des doutes à ce stade que la mesure en cause soit compatible avec le marché commun. Par conséquent, conformément à l'article 6 du règlement (CE) no 659/1999 du Conseil du 22 mars 1999 portant modalités d'application de l'article 93 du traité CE, la Commission invite la France, dans le cadre de la procédure prévue à l'article 88, paragraphe 2, du traité CE, à présenter ses observations et à fournir toute information utile pour l'évaluation des mesures dans un délai d'un mois à compter de la date de réception de la présente.

La Commission rappelle à la France l'effet suspensif de l'article 88, paragraphe 3, du traité CE et se réfère à l'article 14 du règlement (CE) no 659/1999 du Conseil qui prévoit que toute aide illégale pourra faire l'objet d'une récupération auprès de son bénéficiaire.

Par la présente, la Commission avise la France qu'elle informera les intéressés par la publication de la présente lettre et d'un résumé de celle-ci au Journal officiel de l'Union européenne. Elle informera également les intéressés dans les pays de l'AELE signataires de l'accord EEE par la publication d'une communication dans le supplément EEE du Journal officiel, ainsi que l'autorité de surveillance de l'AELE en leur envoyant une copie de la présente.”

(1) Matra v. Commission (Aff. C-225/91), Rec. 1993, I -3203.

(2) Voir par exemple décision de la Commission du 16 mai 2006 dans le cas no N45/2006 crédit d'impôt en faveur de la production phonographique.

(3) JO C 45 du 17.2.1996, p. 5.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/27

VALTIONTUKI — RUOTSI

Valtiontuki C 46/2006 (ex N 347/2006) — EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvissa laitoksissa käytettäville polttoaineille myönnettävä hiilidioksidiveron huojennus

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 297/08)

Komissio on ilmoittanut 8. marraskuuta 2006 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Ruotsille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee mainittua tukea.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa tukitoimenpiteestä, jota koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto (DG COMP)

Valtiontukien kirjaamo

Rue de la Loi/Wetstraat 200

B-1049 Bruxelles/Brussel

Faksi: (32-2) 296 12 42

Huomautukset toimitetaan Ruotsille. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

1. KUVAUS

Energiatuotteiden ja sähkön kulutukseen sovellettavat yhteisön vähimmäisverotasot vahvistetaan energiaverodirektiivissä (2003/96/EY). Ruotsissa direktiivin mukaisia vähimmäisverotasoja laskettaessa huomioon otetaan kaksi veroa: energiavero ja hiilidioksidivero. Käytössä on erilaisia kansallisia verotasoja, joista korkeampaa sovelletaan kotitalouksiin sekä palvelu- ja kaukolämpöaloihin (täysi energiavero ja täysi hiilidioksidivero) ja alempaa teollisuuden tuotantoprosesseissa käytettävään polttoaineeseen sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa lämmöntuotantoon käytettävään polttoaineeseen (0 prosenttia energiaveroa ja 21 prosenttia hiilidioksidiverosta). Energiavaltaisilla aloilla toimiville teollisuusyrityksille myönnetään lisäalennus verosta, jos niiden tuotannossaan käyttämän fossiilisen polttoaineen arvo ylittää 0,8 prosenttia tuotettujen tavaroiden myyntiarvosta. Teollisuusyritysten käyttämää polttoainetta sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa käytettävää polttoainetta koskevista veronalennuksista on aiemmin tehty myönteiset valtiontukipäätökset. Yhteisön päästökauppadirektiivin 2003/87/EY mukainen EU:n päästökauppajärjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2005. Päästökauppadirektiiviä sovelletaan tiettyihin energiatoimiin ja tiettyihin teollisuustuotannon muotoihin. Sen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajien on palautettava kasvihuonekaasupäästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia. Päästöoikeudet joko jaetaan toiminnanharjoittajille maksutta kunkin päästökauppakauden alussa tai toiminnanharjoittaja voi ostaa niitä huutokaupassa ja/tai markkinoilta. Ensimmäisellä päästökauppakaudella, joka alkoi tammikuussa 2005 ja päättyy joulukuussa 2007, Ruotsi päätti jakaa kaikki päästöoikeudet maksutta.

Ilmoitettu toimenpide käsittää EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa käytettävää polttoainetta koskevat verohuojennukset. Päästökauppajärjestelmään kuuluviin teollisuuden ja energia-alan laitoksiin ehdotetaan sovellettavan seuraavia verohuojennuksia:

—	Teollisuuden tuotantoprosesseissa käytettävä polttoaine sekä tietyissä huipputehokkaissa lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa lämmöntuotantoon käytettävä polttoaine vapautettaisiin kokonaan sekä hiilidioksidiverosta että energiaverosta.

—	Muissa lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa käytettävä polttoaine vapautettaisiin kokonaan energiaverosta, mutta siitä kannettaisiin 7 prosenttia hiilidioksidiverosta.

—	Muissa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa (eli lämmöntuotantolaitoksissa) käytettävästä polttoaineesta kannettaisiin edelleen täysi energiavero ja 86 prosenttia hiilidioksidiverosta.

Ilmoitettu toimenpide johtaisi tilanteeseen, jossa ensimmäiseen edellä mainituista kolmesta ryhmästä kuuluvista polttoaineista ei kannettaisi lainkaan energiaverodirektiivissä tarkoitettua energiaveroa. Muissa kuin huipputehokkaissa lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa lämmöntuotantoon käytettävää polttoainetta ja kaukolämpölaitoksissa käytettävää polttoainetta koskevat verotasot noudattaisivat kuitenkin energiaverodirektiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja.

Ilmoitetun toimenpiteen tavoitteena on välttää se kaksoissääntely, jonka EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönotto on Ruotsin viranomaisten mukaan aiheuttanut. Ruotsi haluaa näin olla luomassa kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa koko EU:n tarpeisiin. Ruotsin ilmastopolitiikan yleisenä periaatteena on säännellä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten hiilidioksidipäästöjen vähentämistä pelkästään päästökauppajärjestelmän keinoin ja luopua hiilidioksidiverosta asteittain. Ilmoitettu toimenpide on hiilidioksidiveron poistamisen ensimmäinen vaihe. Päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa käytettävä polttoaine on tarkoitus vapauttaa vähitellen jäljellä olevasta hiilidioksidiverosta sitä mukaa, kun valtion talousarvio sen sallii. Edunsaajia ovat kaikenkokoiset ja millä tahansa alueella sijaitsevat yritykset, jotka harjoittavat toimintaa päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa. Edunsaajia on arviolta 101–500. Toimenpiteen ennakoitu talousarvio on 358 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 38 miljoonaa euroa) vuodessa ja 2 258 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 239 miljoonaa euroa) kokonaisuudessaan. Ilmoitettu tukiohjelma on voimassa 1. päivän tammikuuta 2007 ja 31. päivän joulukuuta 2011 välisen ajan.

2. ALUSTAVA ARVIOINTI JA KOMISSION EPÄILYT

2.1 EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki

Edunsaajat saavat ilmoitetusta verohuojennuksesta taloudellista etua, jonka ansiosta ne voivat säästää toimintamenoissaan. Komissio epäilee, että veronalennusta ei voida perustella ”järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella”, kun huomioon otetaan tämän käsitteen määritelmä (1). Koska näyttää siltä, että 87 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät, komissio pitää tässä vaiheessa toimenpidettä valtiontukena.

2.2 Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

Komissio epäilee, että Ruotsin viranomaisten ehdottamia verovapautuksia ei voida hyväksyä ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella. Ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 1 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa, koska yritysten ehdotetun tukiohjelman puitteissa maksama vero on energiaverodirektiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja pienempi. Myöskään ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 1 kohdan a alakohdan vaatimukset eivät täyty, koska tuensaajayritykset eivät liity vapaaehtoisiin sitoumuksiin tai sopimuksiin.

Komissio epäilee lisäksi, että ehdotettuja verovapautuksia ei voida hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sillä perusteella, että kyse olisi kaksoissääntelyn poistamisesta. Komissio ei ole tässä vaiheessa varma siitä, miten mahdollinen kaksoissääntely voisi vaikuttaa tukiohjelman arviointiin ja voitaisiinko sillä perustella hiilidioksidiverosta vapauttamista valtiontukisääntöjä sovellettaessa. Komission epäilyt kohdistuvat erityisesti seuraaviin seikkoihin:

—

Energiaverodirektiivi ja EU:n päästökauppajärjestelmä ovat kaksi erillistä yhteisön lainsäädäntövälinettä. Vaikka niiden päämäärä on osittain sama, nimittäin hiilidioksidipäästöjen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin, niillä on myös toisistaan eroavia tavoitteita. Tämä koskee varsinkin vähimmäisverotasoja, joilla pyritään ensi sijassa varmistamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Energiaverodirektiivin vaatimusten täyttämiseksi jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus kantaa erilaisia veroja, kuten esim. hiilidioksidiveroa, jonka tavoite voi olla sama kuin EU:n päästökauppajärjestelmän. Kansalliset käytännöt vaihtelevat, ja hiilidioksidivero muodostaa osan vähimmäisverotasoihin sisältyvistä veroista ainoastaan joissakin jäsenvaltioissa. Kun hiilidioksidiveroa kannetaan energiaverodirektiivissä säädettyjen vähimmäisverotasojen noudattamiseksi, kuten Ruotsissa, huojennus tällaisesta verosta voisi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla lisäämällä veroporrastusta sellaisella alalla, jolla verotus on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja toimijoiden tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamiseksi.

—

Komissio on myös sitä mieltä, että ympäristöalan valtiontukien myöntämisessä on otettava huomioon aiheuttamisperiaate. Kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien yritysten vapauttaminen hiilidioksidiverosta ei näyttäisi perustellulta. Olisi aiheuttamisperiaatteen vastaista vapauttaa verosta sellaisia yrityksiä, jotka ovat saaneet päästöoikeudet maksutta. Toisaalta sellaisten yritysten vapauttaminen hiilidioksidiverosta, jotka joutuvat ostamaan ylimääräisiä päästöoikeuksia lisäpäästöjensä kattamiseksi, saattaa olla vastoin ympäristönsuojelun sisäistä logiikkaa. Se voisi johtaa siihen, että etuja myönnetään niille, jotka eivät ole investoineet päästöjensä vähentämiseen tai ovat jopa lisänneet päästöjään.

Komission on lisäksi arvioitava, missä määrin kaksoissääntely vääristää kilpailua ja onko tästä väitetystä kilpailun vääristymisestä haittaa erityisesti ruotsalaisille yrityksille, kuten Ruotsin viranomaiset tuntuvat uskovan. Komission on tarkasteltava perusteellisemmin sitä mahdollisuutta, että yrityksille saattaa aiheutua päästöistä hiilidioksidiveroa suurempia kustannuksia, jos ne joutuvat ostamaan päästöoikeuksia ja maksamaan samalla hiilidioksidiveroa samoista päästöistä. Toisaalta tilanteissa, joissa päästöoikeudet on saatu maksutta ja päästöistä ei makseta veroa, aiheuttamisperiaatetta ei välttämättä noudateta. Kun arvioidaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien yritysten kokonaiskuluja, on otettava huomioon, että jäsenvaltiot vahvistavat kokonaispäästökiintiöt ja että niiden oli ensimmäisellä päästökauppakaudella jaettava vähintään 95 prosenttia päästöoikeuksista maksutta.

Komissio korostaa, että EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteena on juuri rajoittaa hiilidioksidipäästöjä luomalla järjestelmään kuuluville yrityksille taloudellinen kannustin päästöjensä vähentämiseen. Tämä perustuu tiukan ylärajan asettamiseen kokonaispäästöille. Pystyäkseen arvioimaan, voiko hiilidioksidiveron samanaikainen kantaminen johtaa kilpailun vääristymiseen, komission olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisen taloudellisia vaikutuksia Ruotsissa. Komissio tarvitseekin lisää tietoja Ruotsin viranomaisten kaavailemista järjestelyistä voidakseen selvittää, aiheutuuko niistä hiilidioksidiveron ylittävä ylimääräinen rasite ja kuinka suuri se on kunkin yrityksen kannalta, ja varmistaakseen, että ainoastaan ne yritykset, jotka tosiasiallisesti kärsivät ainakin osittain tällaisesta rasitteesta, vapautetaan siitä ilmoitetuilla verohuojennuksilla.

Komission on myös arvioitava, onko ehdotettu verohuojennus energiaverodirektiivin 17 artiklan mukainen. Tätä varten komissio pyytää Ruotsia täydentämään jo toimittamiaan tietoja.

KIRJEEN TEKSTI

”Kommissionen önskar underrätta Sverige om att den, efter att ha granskat uppgifter som tillhandahållits av Era myndigheter om det ovannämnda stödet, har beslutat inleda det förfarande som anges i artikel 88.2 i EG-fördraget.

1. FÖRFARANDE

(1)

Genom en skrivelse av den 6 juni 2006, som registrerades hos kommissionen samma dag, anmälde de svenska myndigheterna den nedan beskrivna åtgärden till kommissionen. Genom en skrivelse av den 10 juli 2006 begärde kommissionen kompletterande upplysningar. Sverige inkom med kompletterande upplysningar genom skrivelser av den 11 september 2006 och den 18 september 2006, som registrerades hos kommissionen samma dagar.

2 DETALJERAD BESKRIVNING AV ÅTGÄRDEN

2.1 Bakgrund till den anmälda stödordningen

(2)

Gemenskapens minimiskattenivåer för förbrukning av energiprodukter och elektricitet fastställs i rådets direktiv 2003/96/EG av den 27 oktober 2003 om en omstrukturering av gemenskapsramen för beskattning av energiprodukter och elektricitet (2) (nedan kallat energiskattedirektivet). I Sverige räknas två olika skatter in i minimiskattenivåerna enligt direktivet, nämligen en energiskatt och en koldioxidskatt. Olika nationella skattenivåer tillämpas, en högre nivå för hushållen och tjänste- och fjärrvärmesektorn (100 % energiskatt och 100 % koldioxidskatt) och en lägre nivå för bränsle som används i tillverkningsprocesser inom industrin och bränsle som används för värmeproduktion i kraftvärmeanläggningar (0 % energiskatt och 21 % koldioxidskatt). En extra skattenedsättning beviljas tillverkningsföretag inom energiintensiv industri om värdet på det fossila bränsle de använder inom produktionen överstiger 0,8 % av försäljningsvärdet på de varor som tillverkas. Den högsta skatten på sådant bränsle uppgår till 0,8 % av försäljningsvärdet plus 24 % av det skattebelopp som ursprungligen översteg sistnämnda belopp. Skattenedsättningarna för bränsle som används inom tillverkningsindustrin och för bränsle som används i kraftvärmeanläggningar har tidigare godkänts som statligt stöd enligt följande tabell:

Förbrukningssektor

Aktuell situation

Godkännande av statligt stöd

1.	Tillverkningsindustri

a)	Energiintensiv industri

0 % energiskatt; 21 % koldioxidskatt + extra nedsättning av koldioxidskatten enligt 0,8 %-regeln

N 588/2005 + N 595/2005; EU:s minimiskattenivåer iakttas

b)	Icke energiintensiv industri

0 % energiskatt; 21 % koldioxidskatt

N 588/2005; EU:s minimiskattenivåer iakttas

2.	Värmeproduktion i kraftvärmeanläggningar

0 % energiskatt; 21 % koldioxidskatt

N 594/2005; EU:s minimiskattenivåer iakttas

3.	Fjärrvärmeproduktion och tjänstesektorn

100 % energiskatt; 100 % koldioxidskatt

(3)

I enlighet med Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/87/EG av den 13 oktober 2003 om ett system för handel med utsläppsrätter för växthusgaser inom gemenskapen och om ändring av rådets direktiv 96/91/EG (3) (nedan kallat direktivet om handel med utsläppsrätter), trädde EU:s system för handel med utsläppsrätter (nedan kallat EU:s utsläppshandelssystem) i kraft den 1 januari 2005.Direktivet om handel med utsläppsrätter omfattar vissa energiverksamheter och viss industriproduktion. I direktivet krävs att de som driver anläggningar som omfattas av EU:s utsläppshandelssystem skall överlämna utsläppsrätter för sina utsläpp av växthusgaser. Utsläppsrätterna delas ut avgiftsfritt till operatören i början av varje handelsperiod eller köps av operatören på auktion och/eller på marknaden. Under den första handelsperioden, som började löpa i januari 2005 och pågår till december 2007, var medlemsstaterna skyldiga att dela ut minst 95 % av utsläppsrätterna avgiftsfritt (4). Sverige valde att dela ut alla utsläppsrätter avgiftsfritt.

2.2 Den anmälda stödordningen

(4)

Den anmälda stödordningen består av skattelättnader för bränsle som används i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet. Det föreslås att olika typer av sådana anläggningar inom tillverkningssektorn och energisektorn skall omfattas av följande skattelättnader:

—

Bränsle som förbrukas i samband med tillverkningsprocesser inom industriell verksamhet och bränsle som förbrukas för värmeproduktion i vissa högeffektiva kraftvärmeanläggningar skulle helt befrias från både koldioxidskatt och energiskatt (en extra nedsättning av koldioxidskatten med 21 procentenheter jämfört med dagens situation). De svenska myndigheterna har åtagit sig att tillämpa denna fullständiga befrielse endast på företag som uppfyller villkoren för energiintensiva företag enligt artikel 17.1 a i energiskattedirektivet.

—	Bränsle som förbrukas i andra kraftvärmeanläggningar skulle helt befrias från energiskatt och betala 7 % av koldioxidskatten (en extra nedsättning av koldioxidskatten med 14 procentenheter jämfört med dagens situation).

—	Bränsle som förbrukas i andra anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet, det vill säga värmeverk, skulle fortsätta betala full energiskatt och betala 86 % av koldioxidskatten (en extra nedsättning av koldioxidskatten med 14 procentenheter jämfört med dagens situation).

(5)

Den anmälda åtgärden skulle leda till en situation där bränslen i den första av de tre nämnda kategorierna inte skulle omfattas av någon energiskatt enligt energiskattedirektivet. De svenska myndigheterna har dock uppgivit att skattenivån för bränsle som används för värmeproduktion i kraftvärmeanläggningar som inte är högeffektiva och för bränslen som används i fjärrvärmeanläggningar kommer att följa minimiskattenivåerna i energiskattedirektivet, vilket illustreras i följande tabell:

Förbrukning	Tung eldningsolja, skatt/m3		Kol, skatt/1 000 kg		Naturgas, skatt/1 000 m3		Gasol, skatt/1 000 kg
Förbrukning	SEK	euro	SEK	euro	SEK	euro	SEK	euro
Värmeproduktion i kraftvärmeanläggningar:
Energiskatt	0	0	0	0	0	0	0	0
Koldioxidskatt	184	20	160	17	138	15	193	21
Summa	184	20	160	17	138	15	193	21
Fjärrvärmeanläggningar:
Energiskatt	739	79	315	34	239	26	145	16
Koldioxidskatt	2256	242	1963	211	1690	182	2373	255
Summa	2995	321	2278	245	1929	208	2518	271
EU:s minimiskattenivå	130	14	38	4	49	5	0	0

(6)

Anmälan i detta ärende omfattar de ovan beskrivna skattelättnaderna bara i den mån lättnaderna avser bränslen som används i anläggningar som omfattas av EU:s utsläppshandelssystem, men där användningen av energiprodukter inte omfattas av första, andra och femte strecksatsen i artikel 2.4 b i energiskattedirektivet. Enligt de bestämmelserna gäller direktivet inte användningen av energiprodukter som används för andra ändamål än som motorbränslen eller som bränslen för uppvärmning, dubbel användning av energiprodukter och mineralogiska processer.

2.3 Syftet med den anmälda stödordningen

(7)	Syftet med den anmälda stödordningen är att undvika de dubbla styrmedel som enligt de svenska myndigheterna uppkommit på grund av att EU:s utsläppshandelssystem införts. De svenska myndigheterna vill således bidra till en kostnadseffektiv klimatpolitik för EU som helhet.

(8)

Det övergripande syftet med den svenska klimatpolitiken är att enbart med hjälp av EU:s utsläppshandelssystem reglera minskningen av koldioxidutsläpp från anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet och att så småningom avskaffa koldioxidskatten. Den anmälda stödordningen är det första steget mot att avskaffa koldioxidskatten. Enligt planerna skall befrielsen från koldioxidskatt på resten av det bränsle som förbrukas i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet införas successivt, när statsbudgeten tillåter det.

2.4 Rättslig grund

(9)	Den rättsliga grunden för de föreslagna skattenedsättningarna är ett förslag till lag om ändring i 6 a kap. 1 § 15–17 lagen (1994:1776) om skatt på energi.

2.5 Stödmottagare

(10)

Stödmottagare är företag, av alla storlekar och i alla regioner, som bedriver verksamhet i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet. Stödmottagarna är verksamma inom följande sektorer:

Nace-kod

DA 15 – Livsmedels- och dryckesvaruframställning

DB 17 – Textilvarutillverkning

DD2 – Tillverkning av trä och varor av trä, kork, rotting o.d. utom möbler, Tillverkning av varor av halm och flätningsmaterial.

DE21 – Massa-, pappers- och pappersvarutillverkning.

DG24 – Tillverkning av kemikalier och kemiska produkter

DH25 – Tillverkning av gummi- och plastvaror

DM34.1 – Tillverkning av motorfordon

E – El-, gas- och vattenförsörjning

(11)	Antalet stödmottagare uppskattas till 101–500.

2.6 Budget och varaktighet

(12)	Den planerade årliga budgeten är 358 miljoner kronor (cirka 38 miljoner euro) och den totala budgeten 2 258 miljoner kronor (cirka 239 miljoner euro) (5). Den anmälda stödordningen löper från den 1 januari 2007 till den 31 december 2011.

3. PRELIMINÄR BEDÖMNING

3.1 Förekomst av statligt stöd enligt artikel 87.1 i EG-fördraget

(13)

Selektiv nedsättning av skatter som tas ut av miljöskyddsskäl utgör i regel driftsstöd som omfattas av artikel 87 i EG-fördraget. Artikel 87 är tillämplig på stöd som ges av en medlemsstat eller med hjälp av statliga medel, av vilket slag det än är, som snedvrider eller hotar att snedvrida konkurrensen genom att gynna vissa företag eller viss produktion, i den utsträckning det påverkar handeln mellan medlemsstaterna.

(14)	Den anmälda skattelättnaden utgör en ekonomisk förmån för stödmottagarna och befriar dem från kostnader som normalt belastar deras driftsbudget. Stödordningen leder till bortfall av skatteintäkter och finansieras således med statliga medel.

(15)

Skattelättnaden gäller bara företag som omfattas av EU:s utsläppshandelssystem. De svenska myndigheterna har hävdat att det ligger i den svenska klimatförändringsstrategins natur och logik att avskaffa koldioxidskatten för anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet, eftersom den logiska ekonomiska grunden för den strategin är att tillämpa ett enda marknadsbaserat styrmedel i fall där fler styrmedel inte skulle leda till någon ytterligare minskning av utsläppen. Med hänsyn till definitionen av ‚systemets art och struktur‘, som fastställts i EG-domstolens rättspraxis (6) och antagits av kommissionen i dess meddelande av den 10 december 1998 om tillämpningen av reglerna om statligt stöd på åtgärder som omfattar direkt beskattning av företag (7), tvivlar kommissionen emellertid på att skattenedsättningen skulle vara berättigad på den grunden. Kommissionen konstaterar vidare att nedsättningen inte gäller lika för alla anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet, eftersom vissa av de berörda anläggningarna skulle fortsätta att betala 7 % respektive 86 % i koldioxidskatt. Kommissionen anser därför i det här skedet att stödet är selektivt.

(16)	De företag som gynnas av stödet är verksamma på marknader där det förekommer handel mellan medlemsstater. Det betyder att stödet snedvrider eller hotar att snedvrida konkurrensen på den inre marknaden. Kommissionen anser därför i det här skedet att villkoren i artikel 87.1 i fördraget är uppfyllda.

3.2 Stödets förenlighet med den gemensamma marknaden

(17)

Statligt stöd enligt definitionen i artikel 87.1 anses oförenligt med den gemensamma marknaden om det inte omfattas av något av de undantag som anges i fördraget. Ett av undantagen är artikel 87.3 c, enligt vilket stöd för att underlätta utveckling av vissa näringsverksamheter eller vissa regioner kan anses vara förenligt med den gemensamma marknaden, när det inte påverkar handeln i negativ riktning i en omfattning som strider mot det gemensamma intresset. Kommissionen har antagit gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till skydd för miljön (8) (nedan kallade miljöstödsriktlinjerna) för att med hjälp av dem kunna bedöma om statligt stöd på miljöområdet är förenligt med den gemensamma marknaden enligt den artikeln.

3.2.1 Tillämpliga bestämmelser i miljöstödsriktlinjerna

(18)

Avsnitt E.3.2 i miljöstödsriktlinjerna innehåller regler för bedömning av om driftsstöd i form av nedsättningar eller befrielser från miljöskatter är förenligt med den gemensamma marknaden. Enligt punkt 51.1 b i miljöstödsriktlinjerna kan en nedsättning av en miljöskatt som avser en harmoniserad gemenskapsskatt vara berättigad om det belopp företaget betalar efter nedsättningen fortfarande är högre än gemenskapens harmoniserade minimibelopp.

(19)

Enligt punkt 51.1 a i miljöstödsriktlinjerna kan också befrielser från miljöskatter som underskrider gemenskapens harmoniserade miniminivåer vara berättigade, om stödmottagarna har ingått frivilliga avtal genom vilka de åtar sig att uppnå miljöskyddsmål under den period för vilken befrielserna gäller. Medlemsstaterna måste noggrant kontrollera att företagen fullgör sina åtaganden, och avtalen måste innehålla föreskrifter om vilka straff som blir följden om åtagandena inte fullgörs. Den bestämmelsen är också tillämplig när en medlemsstat förenar en skattenedsättning med villkor som har samma effekt som sådana frivilliga avtal eller åtaganden.

(20)

Punkt 51.1 i riktlinjerna är tillämplig på nya skatter men kan enligt punkt 51.2 också tillämpas på befintliga skatter, under förutsättning att skatten har en betydande positiv effekt när det gäller miljöskydd och att undantaget har blivit nödvändigt till följd av en betydande förändring av de ekonomiska betingelserna som försatte företagen i en särskilt svår konkurrenssituation.

3.2.2 Tillämpliga bestämmelser i energiskattedirektivet

(21)

Undantag från harmoniserade miljöskatter kan bara godkännas enligt miljöstödsriktlinjerna om de också är tillåtna enligt det berörda harmoniseringsdirektivet. Den åtgärd som anmälts av Sverige kan således godkännas bara i den mån den är förenlig med energiskattedirektivet, genom vilket energibeskattningen har harmoniserats.

(22)

Enligt artikel 17.2 i energiskattedirektivet kan energiintensiva företag i den mening som avses i direktivet beviljas nedsättning av energiskatt ända ner till noll procent. I artikel 17.3 i samma direktiv tillåts skattenivåer ner till 50 % av direktivets miniminivåer för företag som inte är energiintensiva. Enligt artikel 17.4 tillåts en sådan nedsättning bara om stödmottagarna har ingått avtal eller genomfört system för handel med utsläppsrätter eller likvärdiga arrangemang, som leder till att miljömål uppnås, i stort sett motsvarande vad som skulle ha uppnåtts om gemenskapens vanliga minimiskattesatser hade iakttagits.

3.2.3 Argument som anförts av de svenska myndigheterna

(23)

De svenska myndigheterna har åberopat villkoret i artikel 17.4 i energiskattedirektivet och hävdat att förenligheten med detta kan bedömas genom att marginalkostnaderna för utsläppsminskningar som härrör från minimiskattesatserna respektive utsläppshandelssystemet jämförs. Eftersom marknadspriset för en utsläppsrättighet enligt de svenska myndigheterna är cirka 10 euro per ton koldioxid och gemenskapens genomsnittliga minimiskattesatser motsvarar en koldioxidskatt på omkring 5 euro per ton koldioxid, hävdar de svenska myndigheterna att marginalkostnaden för en utsläppsminskning är högre inom utsläppshandelssystemet jämfört med minimiskattesatserna, och att utsläppsminskningen inom utsläppshandelssystemet således är större än minskningen hade varit om minimiskattesatserna hade tillämpats. De svenska myndigheterna har dessutom gjort gällande att villkoren för en skattebefrielse i enlighet med artikel 17 i energiskattedirektivet är uppfyllda.

(24)

Enligt de svenska myndigheterna omfattas en skattebefrielse för bränslen som används i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet av villkor som har samma effekt som frivilliga avtal i den mening som avses i punkt 51.1 a i miljöstödsriktlinjerna. Enligt dem är den tillämpliga bestämmelsen inriktad på miljöeffekten och föreskriver inte på något sätt att villkoren måste vara frivilliga. De svenska myndigheterna hävdar att miljövinsten av EU:s utsläppshandelssystem är känd på förhand, vilket är en fördel jämfört med att använda skattestyrmedlet, och att det saknar betydelse att miljöskyddssyftet uppnås genom ett obligatoriskt EU-system snarare än genom ett frivilligt avtal mellan ett enskilt företag och en medlemsstat.

(25)

Skulle kommissionen finna att den anmälda åtgärden inte kan godkännas med hänsyn till miljöstödsriktlinjerna, anser de svenska myndigheterna i alla händelser att den uppfyller villkoren för ett undantag enligt artikel 87.3 i EG-fördraget och därför är förenlig med den gemensamma marknaden genom direkt tillämpning av fördraget tillsammans med artikel 17 i energiskattedirektivet, eftersom den ekonomiska logiken och EU:s övergripande miljöskyddsmål talar mycket starkt för att en koldioxidskatt på bränslen som används i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet bör avskaffas. De svenska myndigheterna anser att de gällande miljöstödsriktlinjerna inte är fullt tillämpliga på åtgärder som vidtas i samband med EU:s utsläppshandelssystem, eftersom riktlinjerna antogs före direktivet om handel med utsläppsrätter. Att inte vidta åtgärder för att minimera samhällets kostnader för en gemensam tillämpning av EU:s utsläppshandelssystem och koldioxidskatten skulle enligt dem strida mot gemenskapens rättsuppfattning. Enligt de svenska myndigheterna leder de dubbla styrmedlen i form av samtidig tillämpning av beskattning och utsläppshandel till ökade kostnader både för enskilda operatörer och för samhället, och det faktum att de dubbla styrmedlen åsamkar samhället kostnader bör kunna motivera ett avskaffande av koldioxidskatten.

(26)

De svenska myndigheterna gör gällande att alla marginalskatter, till exempel en koldioxidskatt eller någon annan indirekt skatt som beräknas utifrån mängden förbrukat bränsle, snedvrider priset på utsläppsrätterna och leder till att utsläppsminskningarna sprids ineffektivt över utsläppshandelssystemet. De gör därför gällande att eventuella övervinster som härrör från en fri fördelning av utsläppsrätter bör fångas in genom en schablonskatt för att undvika en sådan snedvridning av marginalbeteendet inom utsläppshandelssystemet. Den begränsning av koldioxidutsläppen som fastställs genom utsläppshandelssystemet åsamkar kostnader för de operatörer som deltar i systemet, för det första i form av extra kostnader för att köpa nödvändiga utsläppsrätter utöver fördelade utsläppsrätter och för det andra i form av högre elpriser på grund av den begränsning som fastställts för utsläpp från elproduktion som grundar sig på fossila bränslen och det faktum att en eventuell ökning av marginalkostnaden för elproduktion också påverkar marknadspriset på elektricitet.

(27)

Enligt de svenska myndigheterna snedvrids prismekanismen av beskattning inom utsläppshandelssystemet utan att det ger några miljöfördelar. De anser att en samtidig tillämpning av beskattning och utsläppshandel inte påverkar de totala utsläppen inom utsläppshandelssystemet, eftersom den totala utsläppsnivån avgörs av mängden fördelade utsläppsrätter, och ett eventuellt överskott på utsläppsrätter kommer bara att säljas på marknaden och leda till en ökning av utsläppen inom en annan del av systemet. Det påverkar dock marginalkostnaden för utsläppsminskningar och därmed den totala kostnaden för att nå målet att minska utsläppen. De svenska myndigheterna anser att en samtidig tillämpning av de båda styrmedlen leder till att utsläppsminskningarna fördelas ineffektivt över utsläppshandelssystemet, och resultatet blir att den totala kostnaden för att nå EU:s mål för utsläppsminskningar kommer att öka.

(28)

De svenska myndigheterna gör gällande att snedvridningarna i det långa loppet kommer att påverka investeringarna och därmed till vilken ort framtida produktionskapacitet kommer att förläggas inom de sektorer som omfattas av utsläppshandelssystemet. De europeiska företagens konkurrenskraft på den internationella marknaden kommer att försvagas. Den samtidiga tillämpningen av beskattning och utsläppshandel kommer att leda till att kostnaderna för att minska utsläppen kommer att vara högre än minskningens marknadsvärde. Det är ett ineffektivt sätt att fördela resurser som leder till förlorat välstånd, det vill säga en kostnad för samhället.

(29)

De svenska myndigheterna har gett ett exempel där två operatörer omfattas av EU:s utsläppshandelssystem och där utsläppshandelssystemet inte innehåller någon skatt. I ett sådant fall kommer operatören med de lägre marginalkostnaderna för utsläppsminskningar att minska utsläppen mer, hävdar de svenska myndigheterna. Utsläppsminskningarna kommer att fördelas optimalt eftersom varje operatör kommer att minska utsläppen tills de har samma marginalkostnader för minskningen. De svenska myndigheterna hävdar att om en av operatörerna är skyldig att betala en viss skatt kommer de ökade marginalkostnaderna för en utsläppsminskning att sporra den operatören att minska utsläppen mer och därmed göra det möjligt för denne att sälja utsläppsrätter på marknaden, vilket leder till lägre marknadspriser på utsläppsrätter. Det gör det möjligt för andra operatörer med potentiellt lägre marginalkostnader för utsläppsminskningar att köpa och använda utsläppsrätter. Denna ineffektiva resursfördelning leder till förlorat välstånd för samhället. Principskälen för en koldioxidskatt är i praktiken också tillämpliga på andra typer av energiskatter inom EU:s utsläppshandelssystem, eftersom energiskattedirektivet inte gör någon åtskillnad mellan olika slag av indirekta skatter (utom mervärdesskatt) som beräknas utifrån mängden energiprodukter och elektricitet när de frisläpps för konsumtion.

(30)

De svenska myndigheterna gör gällande att om skattebasen och den skattesats som tillämpas harmoniserades fullständigt inom EU-25 för bränslen som förbrukas i de berörda anläggningarna och om skattebasen motsvarade räckvidden för EU:s utsläppshandelssystem, skulle de dubbla styrmedlen inte störa utsläppshandelssystemets funktion, eftersom det bara skulle leda till lägre priser på utsläppsrätter tack vare mindre efterfrågan på eller större utbud på utsläppsrätter. Enligt de svenska myndigheterna omfattar den obligatoriska beskattningen på EU-nivå emellertid bara delar av de bränslen som ger upphov till koldioxidutsläpp som omfattas av EU:s utsläppshandelssystem, och det faktum att beskattningen inte tillämpas lika inom utsläppshandelssystemet snedvrider systemets funktion. Möjligheten till nollbeskattning enligt artikel 17.4 i energiskattedirektivet är väsentlig. De svenska myndigheterna hävdar vidare att i Sverige utgör utsläppen från industrisektorn 80 % av den totala mängden fördelade utsläppsrätter, medan situationen för hela EU-25 är att 70 % av de utsläpp som omfattas av utsläppshandelssystemet härrör från fossila bränslen som används inom energisektorn.

(31)

De svenska myndigheterna anser att tillämpningen av koldioxidskatten utöver EU:s utsläppshandelssystem inte kommer att leda till någon ytterligare minskning av den totala mängden utsläpp inom EU, eftersom den mängden fastställs på förhand. De gör gällande att svenska företag kommer att minska sina utsläpp mer än utländska företag som inte ålagts någon skatt, eftersom de svenska företagen har högre kostnader för utsläpp på grund av skatten på bränslen som förbrukas i anläggningar som omfattas av utsläppshandelssystemet. Enligt de svenska myndigheternas uppfattning kommer beskattningen bara att leda till en situation där företag i olika medlemsstater åsamkas olika kostnader för sina koldioxidutsläpp. Den grundläggande prismekanismen i utsläppshandelssystemet – som går ut på att alla företag möter samma kostnad för att släppa ut koldioxid – sätts ur spel. Då finns det inte längre någon garanti för att utsläppsminskningarna sker till lägsta möjliga kostnad. Konkurrensen snedvrids till nackdel för svenska företag, som kommer att ha en relativt sett högre kostnad för sina utsläpp, och samma grad av miljöstyrning uppnås till en högre kostnad. Förekomsten av kostnadsineffektiva miljörelaterade styrmedel är ett hinder för att nå målen för Lissabonstrategin.

(32)

De svenska myndigheterna påpekar vidare att kommissionen har godkänt den nationella allokeringsplan (NAP) som Sverige anmälde i enlighet med direktivet om handel med utsläppsrätter, och därmed godkänt en viss nivå av koldioxidutsläpp i Sverige. Att kräva att Sverige skall ha kvar sin koldioxidskatt skulle enligt de svenska myndigheterna i praktiken innebära att Sverige måste minska sina utsläpp ytterligare. De svenska myndigheterna anser dock att kommissionen måste anses ha avhänt sig den möjligheten när den godkände den utsläppsnivå som skulle bli följden av den svenska allokeringsplanen.

(33)	Påföljderna för brott mot lagen (2004:1199) om handel med utsläppsrätter, genom vilken direktivet om handel med utsläppsrätter införlivades i svensk lagstiftning, fastställs i lagen och uppfyller de krav på påföljder som föreskrivs i punkt 51.1 a i miljöstödsriktlinjerna.

3.2.4 Kommissionens tvivel

Förenlighet med miljöstödsriktlinjerna

(34)

Kommissionen betvivlar att de undantag som de svenska myndigheterna föreslår kan godkännas på grundval av miljöstödsriktlinjerna. Punkt 51.1 b är inte tillämplig, eftersom den skatt som företagen skulle betala enligt den föreslagna stödordningen skulle ligga under miniminivåerna enligt energiskattedirektivet. Inte heller villkoren i punkt 51.1 a förefaller vara uppfyllda, eftersom de företag som gynnas av stödet inte skulle ingå frivilliga åtaganden eller avtal. För att ett företag skall beviljas en skattenedsättning måste det vidta åtgärder som går utöver fullgörandet av en harmoniserad EU-skyldighet. EU:s utsläppshandelssystem utgör emellertid en obligatorisk standard i alla medlemsstater, och därför kan förenligheten med det systemet inte betraktas som en tillräcklig miljöinsats som tillåter statligt stöd.

(35)	Sammanfattningsvis tvivlar kommissionen på att de föreslagna skattelättnaderna – som underskrider gemenskapens minimiskattesatser och inte medför någon miljövinst som går utöver de krav gemenskapen ställer – är förenliga med miljöstödsriktlinjerna.

Förenlighet med den gemensamma marknaden enligt artikel 87.3 c i EG-fördraget på grundval av en ekonomisk bedömning av det påstådda behovet av att avskaffa dubbla styrmedel

(36)	När det gäller möjligheten att godkänna den anmälda stödordningen på grundval av behovet att avskaffa de dubbla styrmedel som de svenska myndigheterna hänvisar till anser kommissionen att principen om att förorenaren betalar måste beaktas när statligt stöd beviljas på miljöområdet.

(37)

Kommissionen tvekar i detta skede beträffande hur förekomsten av dubbla styrmedel kan komma att påverka dess bedömning och huruvida den kan berättiga till en befrielse från koldioxidskatt enligt reglerna om statligt stöd. Kommissionen har särskilt följande betänkligheter:

—

Energiskattedirektivet och utsläppshandelssystemet är två separata instrument i gemenskapens lagstiftning. Även om de delvis har samma politiska mål, nämligen att internalisera de externa kostnaderna för koldioxidutsläpp, har de också skilda syften. Det gäller särskilt minimiskattenivåerna, vars primära syfte är att få den inre marknaden att fungera smidigt. För att uppfylla kraven i energiskattedirektivet kan medlemsstaterna dock ta ut olika skatter, till exempel koldioxidskatt, som kan ha samma syfte som utsläppshandelssystemet. De nationella strategierna skiljer sig från varandra, och det är bara i vissa medlemsstater som de skatter som ingår i miniminivåerna delvis utgörs av en koldioxidskatt. När en koldioxidskatt tas ut för att uppfylla kraven enligt minimiskattenivåerna i energiskattedirektivet, vilket är fallet i Sverige, kan en nedsättning av en sådan koldioxidskatt således snedvrida konkurrensen på den inre marknaden genom att öka skattedifferentieringen på ett område där skatteharmonisering har genomförts på gemenskapsnivå, framför allt i syfte att skapa en välfungerande inre marknad och lika villkor mellan aktörerna.

—

Att befria alla företag som deltar i utsläppshandelssystemet från en sådan koldioxidskatt kan vara oberättigat, eftersom det skulle kunna strida mot den nämnda principen om att förorenaren betalar, om företag som avgiftsfritt tagit emot utsläppstillstånd befrias från skatten. Å andra sidan kan det strida mot miljölogiken att en sådan koldioxidskatt sätts ned för de företag som måste köpa fler utsläppstillstånd därför att de behöver täcka sin extra förorening – det kan leda till att en förmån beviljas de företag som inte gjort investeringar och inte minskat sin förorening eller till och med förorenat mer.

(38)

Kommissionen måste dessutom bedöma i vilken utsträckning de dubbla styrmedlen snedvrider konkurrensen, och huruvida denna påstådda snedvridning särskilt drabbar svenska företag, vilket de svenska myndigheterna tycks hävda. Kommissionen behöver närmare undersöka möjligheten att företag kan åsamkas en högre kostnad än koldioxidskatten för sina föroreningar i fall där de måste köpa utsläppstillstånd och samtidigt betala koldioxidskatt för samma utsläpp. Å andra sidan kanske principen om att förorenaren betalar inte iakttas i en situation där tillstånden har tilldelats avgiftsfritt och det inte finns någon skatt på utsläpp.

(39)

Kommissionen anser att man vid bedömningen av den samlade finansiella bördan för de företag som deltar i EU:s utsläppshandelssystem jämfört med de företag som inte deltar måste ta hänsyn till att medlemsstaterna fastställer mängden totala utsläppskvoter och att de under den första handelsperioden var tvungna att dela ut minst 95 % av utsläppsrätterna avgiftsfritt till företagen.

(40)

Kommissionen betonar att syftet med EU:s utsläppshandelssystem är just att begränsa koldioxidutsläppen genom att ge de deltagande företagen ett ekonomiskt incitament att minska utsläpp, som härrör från restriktiviteten hos den totala utsläppsgränsen. För att kunna bedöma om samtidig koldioxidskatt eventuellt orsakar en snedvridning av konkurrensen skulle kommissionen i detalj behöva undersöka de ekonomiska konsekvenserna av att EU:s utsläppshandelssystem tillämpas i Sverige. I detta sammanhang skulle kommissionen vidare behöva ytterligare uppgifter om de mekanismer som de svenska myndigheterna kan ha planerat för att fastställa förekomsten av en eventuell extra börda utöver koldioxidskatten och, för varje enskilt företag, fastställa beloppet för denna samt säkerställa att bara företag som faktiskt drabbas, åtminstone delvis, av en sådan börda befrias från den genom de anmälda skatteundantagen.

(41)	Kommissionen hyser därför tvivel om huruvida den anmälda stödordningen kan anses förenlig med den gemensamma marknaden enligt artikel 87.3 c i EG-fördraget på grundval av det påstådda behovet av att avskaffa dubbla styrmedel.

Bedömning av stödordningen mot bakgrund av energiskattedirektivet

(42)

Kommissionen måste dessutom undersöka om den planerade skattenedsättningen är förenlig med artikel 17 i energiskattedirektivet. Därför begär kommissionen att Sverige kompletterar den information som redan lämnats när det gäller tillämpningen av artikel 17, särskilt med uppgifter för ekvivalenstestet i artikel 17.4 i energiskattedirektivet.

3.3 Slutsats

(43)

Kommissionens preliminära undersökning har således väckt tvivel beträffande förekomsten av statligt stöd i den mening som avses i artikel 87.1 i EG-fördraget. Kommissionen tvivlar vidare på att sådant potentiellt statligt stöd är förenligt med miljöstödsriktlinjerna och med den gemensamma marknaden enligt artikel 87.3 c i EG-fördraget på grundval av det påstådda behovet av att avskaffa dubbla styrmedel. Dessa tvivel gör det nödvändigt att undersöka frågan vidare, och kommissionen vill ha in synpunkter från de svenska myndigheterna och från andra berörda parter.

4. BESLUT

Kommissionen underrättar härmed Sverige om att den efter att ha undersökt den information som de svenska myndigheterna lämnat i ärendet har beslutat att inleda ett formellt granskningsförfarande enligt artikel 88.2 i EG-fördraget.

Av ovan anförda skäl uppmanar kommissionen, i enlighet med det förfarande som anges i artikel 88.2 i EG-fördraget, Sverige att inom en månad för mottagandet av denna skrivelse inkomma med synpunkter och tillhandahålla alla upplysningar som kan bidra till bedömningen av stödet. Kommissionen uppmanar Era myndigheter att omedelbart översända en kopia av denna skrivelse till den potentiella stödmottagaren.

Kommissionen påminner Sverige om att artikel 88.3 i EG-fördraget har uppskjutande verkan och hänvisar till artikel 14 i rådets förordning (EG) nr 659/1999, som föreskriver att allt olagligt stöd kan återkrävas från mottagaren.

Kommissionen meddelar Sverige att den kommer att underrätta alla berörda parter genom att offentliggöra denna skrivelse och en sammanfattning av den i Europeiska unionens officiella tidning. Kommissionen kommer även att underrätta berörda parter i de Eftaländer som är avtalsslutande parter i EES-avtalet genom att offentliggöra ett tillkännagivande i EES-supplementet till Europeiska unionens officiella tidning, samt Eftas övervakningsmyndighet genom att skicka en kopia av denna skrivelse. De berörda parterna kommer att uppmanas att inkomma med synpunkter inom en månad från dagen för offentliggörandet.”

(1) Ks. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, mm. asiassa C-88/03, Portugalin tasavalta vastaan komissio, 6.9.2006 annettu tuomio, ja valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen 10. joulukuuta 1998 annettu komission tiedonanto (EYVL C 384, 10.12.1998, s. 3).

(2) EUT L 283, 31.10.2003, s. 51.

(3) EUT L 275, 25.10.2003, s. 32.

(4) Under den andra perioden inom EU:s system för utsläppshandel, som inleds 2008, kommer medlemsstaterna att åläggas att dela ut minst 90 % av utsläppsrätterna avgiftsfritt.

(5) Detta innefattar en årlig ökning med 2 % på grund av inflationen.

(6) Senast bekräftad genom EG-domstolens dom i mål C-88/03, Portugal mot kommissionen (dom av den 6 september 2006).

(7) EGT C 384, 16.2.1998, s. 3.

(8) EGT C 37, 3.2.2001, s. 3.

7.12.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/38

VALTIONTUKI — KREIKKA

Valtiontuki C 44/2006 (ex N 614/2005) — Alueellinen tuki Kreikan tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alalle

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/C 297/09)

Komissio on ilmoittanut 24. lokakuuta 2006 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Kreikalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee mainittua toimenpidettä.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa toimenpiteestä, jota koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto

Valtiontukien kirjaamo

B-1049 Bruxelles/Brussel

Faksi: (32-2) 296 12 42

Huomautukset toimitetaan Kreikalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

TOIMENPITEEN KUVAUS

Kreikka ilmoitti joulukuussa 2005 edellä mainitusta tukiohjelmasta, jonka tarkoituksena on auttaa Kreikan vaikeuksissa olevaa tekstiili- ja vaatetusteollisuutta. Kriisin taustalla on kiintiöiden lakkauttaminen asteittain vuodesta 2005 ja tuonnin täydellinen vapauttaminen.

Koko Kreikan katsotaan täyttävän EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun alueellisen tuen myöntämisehdot 31. joulukuuta 2006 saakka. Tuki annetaan avustuksina. Osa ilmoitetusta tuesta myönnetään alkuinvestointihankkeisiin ja osa siitä on toimintatukea. Toimintatukea on etenkin tuki olemassa olevien laitteiden purkamiseen ja siirtämiseen muualle, valmistusprosessin laadunvalvontaan liittyvän ohjelmiston hankkimiseen, tietokantojen luomiseen sekä verkottumiseen, mainoskampanjoihin ja markkinointiin.

Jotkin ilmoitetun toimenpiteen osista kuuluvat eri ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisalaan. Erityisesti kyseeseen tulevan pk-yrityksiä, koulutusta sekä pk-yritysten tutkimus- ja kehitystyötä koskevat ryhmäpoikkeusasetukset. Kaikki tuensaajat ovat perustamissopimuksen määritelmän mukaisia pk-yrityksiä. Tukiohjelma noudattaa Kreikalle vuosiksi 2000–2006 laadittua aluetukikarttaa ja voimassa olevia tuen enimmäismääriä. Ohjelma päättyy 31. joulukuuta 2006, ja sen yhteenlaskettu talousarvio on noin 150 miljoonaa euroa.

ARVIOINTI

Komissio katsoo, että tukiohjelma on valtiontukea. Siinä on kyse valtion varoista, sillä myönnetään etu tuensaajille, se on valikoiva, ja se vaikuttaa kauppaan.

Komissio on tarkastellut ohjelmaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan ja erityisesti alueellisia valtiontukia koskevien komission suuntaviivojen sekä pk-yrityksiä ja työllisyyttä koskevien poikkeusasetusten valossa.

Komissio panee merkille, että osa ilmoitetuista tukitoimenpiteistä on toimintatukea, koska niiden tarkoituksena on alentaa yrityksen juoksevia kuluja. Komission mielestä niitä epäkohtia, joita tuella pyritään korjaamaan, ei ole perusteltu riittävästi, ja se tarvitseekin lisätietoja voidakseen arvioida toimintatuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille.

Ohjelma on kohdennettu määrätylle Kreikan taloussektorille eli tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alalle. Komissio katsoo, että yhdelle tuotantoalalle rajattu tuki voi vaikuttaa merkittävästi kyseisten markkinoiden kilpailuun, kun taas vaikutus aluekehitykseen jää todennäköisesti vähäiseksi.

Komissiolle ei selvinnyt, onko tällainen yhdelle taloussektorille rajattu tukiohjelma kiinteä osa aluekehitysstrategiaa. Kreikka ei ole selittänyt, miksi voimassa oleva horisontaalinen tukijärjestelmä ei riitä aluekehityksen elvyttämiseen. Lisäksi kilpailu tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alalla on voimakasta ja jäsenvaltioiden välinen kauppa vilkasta. Näin ollen Kreikan tukiohjelman hyväksyminen uhkaisi vakavasti vääristää kilpailua.

Edellä esitetyn perusteella komissio ei toimenpiteen alustavan arvioinnin jälkeen ole varma, voidaanko ohjelma katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja missä määrin. Komissio haluaisi saada tietoja muilta asianomaisilta.

Sen vuoksi komissio on päättänyt aloittaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 6 artiklan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn varmistaakseen tukitoimenpiteen soveltuvuuden yhteismarkkinoille.

KIRJEEN TEKSTI

”Η Επιτροπή επιθυμεί να ενημερώσει την Ελλάδα ότι, αφού εξέτασε τις πληροφορίες που έχει στη διάθεσή της και που υποβλήθηκαν από τις αρχές της χώρας σας σχετικά με το προαναφερόμενο μέτρο, αποφάσισε να κινήσει την επίσημη διαδικασία που προβλέπεται στο άρθρο 88 παράγραφος 2 της Συνθήκης ΕΚ.

1. ΔΙΑΔΙΚΑΣΙΑ

(1)

Με επιστολή της 5ης Δεκεμβρίου 2005, που καταχωρήθηκε από την Επιτροπή στις 8 Δεκεμβρίου 2005 (Α/40253), οι ελληνικές αρχές κοινοποίησαν στην Επιτροπή το προαναφερόμενο καθεστώς ενισχύσεων σύμφωνα με το άρθρο 88 παράγραφος 3 της Συνθήκης ΕΚ. Με επιστολές της 23ης Δεκεμβρίου 2005 (D/60212), της 22ας Φεβρουαρίου 2006 (D/51560), της 18ης Μαΐου 2006 (D/54076) και της 27ης Ιουλίου 2006 (D/56465), η Επιτροπή ζήτησε συμπληρωματικές πληροφορίες, οι οποίες υποβλήθηκαν εν μέρει από τις ελληνικές αρχές με επιστολές της 25ης Ιανουαρίου 2006 (Α/30736), της 21ης Μαρτίου 2006 (A/32245), της 8ης Ιουνίου 2006 και της 7ης Σεπτεμβρίου 2006 (Α37004).

2. ΠΕΡΙΓΡΑΦΗ ΤΟΥ ΜΕΤΡΟΥ ΕΝΙΣΧΥΣΗΣ

Στόχος του καθεστώτος

(2)

Το καθεστώς ενισχύσεων θα εφαρμόζεται μόνο στον τομέα της υφαντουργίας, της ένδυσης και των υποδημάτων (1). Το καθεστώς αυτό αποσκοπεί στην προώθηση της ανταγωνιστικότητας των επιχειρήσεων των κλάδων κλωστοϋφαντουργίας, ένδυσης, υποδημάτων και δέρματος της Ελλάδας. Σκοπό έχει την ενίσχυση των επιχειρήσεων που δραστηριοποιούνται στους ανωτέρω τομείς προκειμένου να αντιμετωπίσουν την κρίση που διέρχεται επί του παρόντος ο κλάδος. Ειδικότερα, θα βοηθήσει τις επιχειρήσεις αυτές να αναβαθμίσουν τις επιδόσεις τους και να αποκτήσουν καλύτερη πρόσβαση στις αγορές μέσω της βελτίωσης της ποιότητας των προϊόντων και των παραγωγικών μεθόδων, της εισαγωγής καινοτόμων μεθόδων παραγωγής ή/και προϊόντων. Το καθεστώς δεν θα εφαρμόζεται στους τομείς άνθρακα και χάλυβα, των συνθετικών ινών και της γεωργίας.

Νομική βάση του καθεστώτος

(3)	Νομική βάση του καθεστώτος είναι οι νόμοι 2244/94 (2), 2308/95 (3) και το προεδρικό διάταγμα 93/97 (4).

Μορφές της ενίσχυσης

(4)

Η ενίσχυση θα έχει μορφή άμεσων (μη επιστρεπτέων) επιχορηγήσεων. Θα χορηγείται επίσης ενίσχυση για τη δημιουργία θέσεων απασχόλησης που δεν συνδέονται με επενδύσεις. Δεν είναι σαφές εάν η ενίσχυση θα υπόκειται σε φορολογία. Η χορήγηση της ενίσχυσης θα είναι στη διακριτική ευχέρεια των ελληνικών αρχών, με βάση αντικειμενικά κριτήρια αξιολόγησης. Ειδικότερα, τα κριτήρια θα αφορούν την αξιολόγηση του επενδυτή (βιωσιμότητα και οικονομικά στοιχεία της εταιρείας, υποδομή, πιστοληπτική ικανότητα) και την αξιολόγηση του επενδυτικού σχεδίου (εισαγωγή νέων τεχνολογιών, ποσοστό ιδίας συμμετοχής).

Επιλέξιμα σχέδια και δαπάνες

(5)

Οι επιλέξιμες δαπάνες περιλαμβάνουν την επέκταση υφιστάμενων εγκαταστάσεων ή την έναρξη δραστηριότητας η οποία συνεπάγεται θεμελιώδη αλλαγή στο προϊόν ή τη μέθοδο παραγωγής μιας υφιστάμενης εγκατάστασης, νέα μηχανήματα και εξοπλισμό, καθώς και άυλα περιουσιακά στοιχεία, όπως δαπάνες για τη μεταφορά τεχνολογίας με απόκτηση διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας, αδειών εκμετάλλευσης και τεχνογνωσίας ή τεχνικών γνώσεων μη κατοχυρωμένων με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας. Οι επενδύσεις αντικατάστασης δεν είναι επιλέξιμες για τη χορήγηση ενίσχυσης.

(6)

Το ανώτατο όριο των δαπανών όσον αφορά τις άυλες επενδύσεις δεν μπορεί να υπερβαίνει το 50 % των επιλέξιμων δαπανών. Τα επιλέξιμα άυλα περιουσιακά στοιχεία θα εξακολουθούν να συνδέονται με την περιφέρεια που λαμβάνει την ενίσχυση και θα περιλαμβάνονται στα περιουσιακά στοιχεία της επιχείρησης τα οποία μπορούν να αποσβεστούν.

(7)

Επιπλέον, θα χορηγείται ενίσχυση για την αποξήλωση ή τη μετεγκατάσταση υφιστάμενων μηχανημάτων ή εξοπλισμού για την αγορά λογισμικού που συνδέεται με τον έλεγχο της ποιότητας της διαδικασίας παραγωγής, για τη δημιουργία βάσεων δεδομένων για πελάτες ή εμπόρους, καθώς και τη διασύνδεση των επιχειρήσεων, τις διαφημιστικές εκστρατείες και το μάρκετινγκ.

(8)	Όσον αφορά τη δημιουργία θέσεων απασχόλησης, δεν είναι σαφές τι περιλαμβάνουν οι επιλέξιμες δαπάνες ή σε ποια βάση θα υπολογίζεται η ενίσχυση.

Αποδέκτες

(9)

Αρχικά, οι ελληνικές αρχές δήλωσαν ότι αποδέκτες μπορούν είναι οι επιχειρήσεις κάθε μεγέθους. Με επιστολή της 25ης Ιανουαρίου 2006 (5), ανέλαβαν τη δέσμευση ότι οι αποδέκτες θα είναι μόνο μικρομεσαίες επιχειρήσεις που δραστηριοποιούνται στους μεταποιητικούς τομείς της κλωστοϋφαντουργίας, της ένδυσης, των υποδημάτων και του δέρματος. Οι ελληνικές αρχές ανέλαβαν τη δέσμευση να τηρήσουν τον ορισμό των ΜΜΕ που περιλαμβάνεται στο παράρτημα Ι του κανονισμού (EΚ) αριθ. 364/2004 (6). Με επιστολή δε της 8ης Ιουνίου 2006 (7), επιβεβαίωσαν ότι οι δικαιούχοι δεν θα χαρακτηρίζονται ως προβληματικές επιχειρήσεις σύμφωνα με τον ορισμό που περιέχεται στις κοινοτικές κατευθυντήριες γραμμές όσον αφορά τις κρατικές ενισχύσεις για τη διάσωση και την αναδιάρθρωση προβληματικών επιχειρήσεων (8) και ότι τυχόν ενισχύσεις που χορηγούνται σε προβληματικές επιχειρήσεις θα κοινοποιούνται ατομικά στην Επιτροπή.

Ένταση των ενισχύσεων

(10)

Αρχικά οι ελληνικές αρχές κοινοποίησαν ένα και μόνο ανώτατο όριο ενισχύσεων για το σύνολο της ελληνικής επικράτειας που έφθανε σε 55 % για τα ενσώματα περιουσιακά στοιχεία και 50 % για τα άυλα περιουσιακά στοιχεία. Ωστόσο, με επιστολή της 25ης Ιανουαρίου 2006 (9), ανέλαβαν τη δέσμευση να τηρήσουν τα ισχύοντα ανώτατα όρια περιφερειακών ενισχύσεων, όπως προσδιορίζονται στον χάρτη περιφερειακών ενισχύσεων για την Ελλάδα για την περίοδο 2000-2006 (10).

Άλλοι όροι

(11)	Οι αιτήσεις για τη χορήγηση ενίσχυσης πρέπει να υποβάλλονται πριν αρχίσουν οι εργασίες εφαρμογής του σχεδίου.

(12)	Η συμβολή του αποδέκτη στη χρηματοδότηση της επένδυσης θα πρέπει να ανέρχεται σε τουλάχιστον 25 % του επενδυτικού κόστους.

Διάρκεια και προϋπολογισμός του καθεστώτος

(13)	Το καθεστώς λήγει στις 31 Δεκεμβρίου 2006, τελευταία ημερομηνία κατά την οποία οι ελληνικές αρχές θα είναι σε θέση να λάβουν νομικά δεσμευτικές αποφάσεις σχετικά με τη χορήγηση ενίσχυσης. Ο συνολικός προϋπολογισμός του καθεστώτος ανέρχεται κατά προσέγγιση σε 150 εκατ. ευρώ.

Σώρευση ενισχύσεων

(14)	Με επιστολή της 8ης Ιουνίου 2006 (11), οι ελληνικές αρχές επιβεβαίωσαν ότι οι ενισχύσεις που χορηγούνται βάσει του καθεστώτος δεν μπορούν να σωρευθούν με άλλες κρατικές ενισχύσεις για τις ίδιες επιλέξιμες δαπάνες, και ότι θα τηρούνται τα ανώτατα επιτρεπόμενα όρια για τις περιφερειακές ενισχύσεις.

3. ΑΞΙΟΛΟΓΗΣΗ

Νομιμότητα

(15)	Με την κοινοποίηση του σχεδίου χορήγησης ενισχύσεων μέσω του καθεστώτος ενισχύσεων που περιγράφηκε ανωτέρω πριν αυτό τεθεί σε εφαρμογή, οι ελληνικές αρχές τήρησαν τις υποχρεώσεις που υπέχουν δυνάμει του 88 παράγραφος 3 της Συνθήκης ΕΚ.

Χαρακτήρας του καθεστώτος ως κρατικής ενίσχυσης

(16)

Βάσει του καθεστώτος, το κράτος χορηγεί επιχορηγήσεις σε επιχειρήσεις που δραστηριοποιούνται στον τομέα της κλωστοϋφαντουργίας και της ένδυσης οι οποίες πραγματοποιούν επενδύσεις. Η ενίσχυση θα χορηγείται σε περιορισμένο αριθμό επιχειρήσεων, οι οποίες θα επιλέγονται από τις ελληνικές αρχές με βάση αντικειμενικά κριτήρια. Κατά την επιλογή των δικαιούχων, οι ελληνικές αρχές ασκούν κάποιο βαθμό διακριτικής ευχέρειας. Η ενίσχυση συνιστά πλεονέκτημα για τους αποδέκτες (μειώνονται οι δαπάνες των σχετικών επενδύσεων). Με αυτή την έννοια, η ενίσχυση βελτιώνει τη θέση των αποδεκτών σε σύγκριση με εκείνη των ανταγωνιστών τους σε άλλα κράτη μέλη. Συνεπώς, πρέπει να θεωρηθεί ότι στρεβλώνει τον ανταγωνισμό και επηρεάζει τις συναλλαγές μεταξύ των κρατών μελών.

(17)	Λαμβάνοντας υπόψη τα ανωτέρω, η Επιτροπή θεωρεί ότι υφίσταται κρατική ενίσχυση κατά τη έννοια του άρθρου 87 παράγραφος 1 της συνθήκης ΕΚ.

Συμβιβάσιμο του μέτρου ενίσχυσης

(18)	Αφού διαπιστώθηκε ότι το καθεστώς συνιστά κρατική ενίσχυση κατά την έννοια του άρθρου 87 παράγραφος 1 της συνθήκης ΕΚ, είναι απαραίτητο να εξεταστεί κατά πόσο το μέτρο μπορεί να θεωρηθεί συμβιβάσιμο με την κοινή αγορά.

(19)

Η Επιτροπή εξέτασε το καθεστώς με βάση το άρθρο 87 της συνθήκης ΕΚ, και ιδίως με βάση τις “κατευθυντήριες γραμμές σχετικά με τις κρατικές ενισχύσεις περιφερειακού χαρακτήρα” (12) (αναφέρονται στο εξής ως ΚΕΠΧ), τον κανονισμό για τις ΜΜΕ (13) και τον κανονισμό για την απασχόληση (14). Τα αποτελέσματα της εξέτασης αυτής συνοψίζονται στη συνέχεια.

(20)

Η Επιτροπή διαπιστώνει ότι ένα μέρος των ενισχύσεων που κοινοποιήθηκαν θα χορηγούνται σε σχέδια για αρχική επένδυση στην Ελλάδα, τα οποία είναι εξ ολοκλήρου επιλέξιμα για τη χορήγηση περιφερειακών ενισχύσεων βάσει του άρθρου 87 παράγραφος 3 στοιχείο α) της συνθήκης ΕΚ μέχρι τις 31.12.2006. Αυτό ισχύει ιδίως για τις επενδύσεις σε κτίρια και εγκαταστάσεις ή μηχανήματα. Η Επιτροπή σημειώνει ότι οι μέγιστες εντάσεις των επενδυτικών ενισχύσεων που χορηγούνται βάσει του καθεστώτος είναι σύμφωνες με τα ανώτατα όρια περιφερειακών ενισχύσεων που ισχύουν για την Ελλάδα για την περίοδο 2000-2006. Το καθεστώς αυτό λήγει την ίδια ημερομηνία όπως και ο ισχύων χάρτης περιφερειακών ενισχύσεων, δηλαδή στις 31.12.2006.

(21)

Οι ελληνικές αρχές σκοπεύουν επίσης να χορηγήσουν περιφερειακές ενισχύσεις για τη δημιουργία θέσεων απασχόλησης που δεν συνδέονται με επενδυτικά σχέδια. Ωστόσο, δεν παρέχονται περισσότερες επεξηγήσεις. Η Επιτροπή χρειάζεται περισσότερες πληροφορίες, ειδικότερα σχετικά με τη μέθοδο υπολογισμού της ενίσχυσης έτσι ώστε να είναι σε θέση να αξιολογήσει το συμβατό της βάσει των ΚΕΠΧ ή του κανονισμού για την απασχόληση.

(22)

Η Επιτροπή διαπιστώνει ότι ορισμένα από τα μέτρα ενίσχυσης που κοινοποιήθηκαν ενδέχεται να συνιστούν ενίσχυση λειτουργίας, δεδομένου ότι αποσκοπούν στη μείωση των τρεχουσών δαπανών των επιχειρήσεων. Αυτό ισχύει ιδίως για τη στήριξη που χορηγείται για την αποξήλωση και τη μετεγκατάσταση υφιστάμενου εξοπλισμού, την αγορά λογισμικού που συνδέεται με τον έλεγχο ποιότητας των διαδικασιών παραγωγής, τη δημιουργία βάσεων δεδομένων καθώς και τη διασύνδεση των επιχειρήσεων, τις διαφημιστικές εκστρατείες και τις δαπάνες μάρκετινγκ. Δεν μπορεί να αποκλεισθεί ότι οι δαπάνες μάρκετινγκ μπορεί να συνδέονται με τις εξαγωγικές δραστηριότητες και, συνεπώς, να συνιστούν εξαγωγικές ενισχύσεις.

(23)

Σύμφωνα με το σημείο 4.15 των ΚΕΠΧ, οι ενισχύσεις λειτουργίας καταρχήν απαγορεύονται, αλλά κατ' εξαίρεση, μπορούν να χορηγούνται ενισχύσεις λειτουργίας σε περιοχές που δικαιούνται την παρέκκλιση του άρθρου 87 παράγραφος 3 στοιχείο α), υπό τον όρο ότι (i) δικαιολογούνται από τη συμβολή τους στην περιφερειακή ανάπτυξη και το χαρακτήρα τους και (ii) το ύψος τους είναι ανάλογο προς τα προβλήματα που καλούνται να αντιμετωπίσουν. Επίσης πρέπει να μειώνονται προοδευτικά και να χορηγούνται για περιορισμένο χρονικό διάστημα. Ωστόσο, παρόλο που ζητήθηκε επανειλημμένα από την Επιτροπή, οι ελληνικές αρχές δεν απέδειξαν ότι τα διαρθρωτικά προβλήματα των περιοχών είναι τόσο σοβαρά ώστε η περιφερειακή επενδυτική ενίσχυση να μην είναι επαρκής για να θέσει σε λειτουργία μια διαδικασία περιφερειακής ανάπτυξης και ότι η επενδυτική ενίσχυση θα πρέπει να συμπληρωθεί από περιφερειακή ενίσχυση λειτουργίας. Διαβεβαιώνουν απλώς ότι οι ενισχύσεις λειτουργίας είναι καθοριστικές για τη βιωσιμότητα και την ανάπτυξη των κλάδων αυτών, οι οποίοι είναι κρίσιμοι για τις σχετικές περιφέρειες. Επιπλέον, δεν παρέχονται πληροφορίες για τις σχεδιαζόμενες εντάσεις των ενισχύσεων όσον αφορά τις ενισχύσεις λειτουργίας.

(24)

Λαμβάνοντας υπόψη την ανεπαρκή αιτιολόγηση των συγκεκριμένων προβλημάτων τα οποία προορίζονται να επιλύσουν τα ανωτέρω μέτρα, η Επιτροπή χρειάζεται περισσότερες πληροφορίες για να είναι σε θέση να εκτιμήσει το συμβιβάσιμο των ενισχύσεων λειτουργίας με την κοινή αγορά. Σχετικά με την πτυχή αυτή, οι ενδιαφερόμενοι τρίτοι καλούνται να υποβάλουν όλες τις σχετικές παρατηρήσεις τους.

(25)

Επιπλέον, η Επιτροπή διαπιστώνει ότι το καθεστώς στοχεύει σε ένα συγκεκριμένο κλάδο της ελληνικής οικονομίας, και συγκεκριμένα την κλωστοϋφαντουργία, τη βιομηχανία ένδυσης και δέρματος. Η Επιτροπή έχει την άποψη ότι οι ενισχύσεις που περιορίζονται σε ένα τομέα δραστηριότητας μπορεί να έχουν σημαντικές επιπτώσεις στον ανταγωνισμό στη σχετική αγορά και ότι τα αποτελέσματά τους στην περιφερειακή ανάπτυξη είναι πιθανό να είναι πολύ περιορισμένα. Οι ενισχύσεις αυτές υπάγονται εν γένει σε συγκεκριμένες ή τομεακές βιομηχανικές πολιτικές και συχνά δεν συνάδουν με το πνεύμα της πολιτικής περιφερειακών ενισχύσεων αυτής καθεαυτής. Η πολιτική αυτή θα πρέπει να παραμείνει ουδέτερη όσον αφορά την κατανομή παραγωγικών πόρων μεταξύ των διαφόρων οικονομικών τομέων και δραστηριοτήτων (15).

(26)

Οι ελληνικές αρχές ισχυρίζονται ότι η σταδιακή κατάργηση των ποσοστώσεων από το 1995 και η απελευθέρωση των εισαγωγών από το 2005 στην κλωστοϋφαντουργία έπληξαν την ελληνική κλωστοϋφαντουργία, και τη βιομηχανία ένδυσης και δέρματος και οδήγησαν σε απώλεια θέσεων εργασίας και στο κλείσιμο ενός σημαντικού αριθμού των επιχειρήσεων του κλάδου. Επισημαίνουν ότι στη βιομηχανία ένδυσης και μόνο από το 1995 έως το 2004, έκλεισε το 50 % των επιχειρήσεων και η απασχόληση μειώθηκε κατά 16 %. Το πρόβλημα επιδεινώνεται με τη μετεγκατάσταση των ελληνικών επιχειρήσεων σε γειτονικές βαλκανικές χώρες και ιδίως τη Βουλγαρία. Συνεπώς, οι ελληνικές αρχές έχουν την άποψη ότι πρέπει να ληφθούν συγκεκριμένα μέτρα έτσι ώστε να υποστηριχθεί και να ενισχυθεί ανταγωνιστικότητα των επιχειρήσεων που δραστηριοποιούνται στους ανωτέρω τομείς.

(27)

Η Επιτροπή χρειάζεται περισσότερες πληροφορίες για να αξιολογήσει κατά πόσο ένα καθεστώς ενισχύσεων που περιορίζεται σε ένα τομέα της οικονομίας αποτελεί αναπόσπαστο μέρος μιας στρατηγικής περιφερειακής ανάπτυξης με σαφώς καθορισμένους στόχους. Οι ελληνικές αρχές δεν εξήγησαν για ποιο λόγο το υφιστάμενο γενικό καθεστώς οριζόντιων ενισχύσεων δεν είναι επαρκές για να θέσει σε λειτουργία μια διαδικασία περιφερειακής ανάπτυξης.

(28)

Επιπλέον, η Επιτροπή διαπιστώνει ότι υπάρχει έντονος ανταγωνισμός στους τομείς της κλωστοϋφαντουργίας, της ένδυσης και του δέρματος, και οι εμπορικές συναλλαγές μεταξύ των κρατών μελών είναι εκτεταμένες. Κατά συνέπεια, η έγκριση ενός τέτοιου καθεστώτος στην Ελλάδα θα αποτελούσε σοβαρή απειλή για στρέβλωση του ανταγωνισμού. Συνεπώς, η Επιτροπή δεν είναι βέβαιη εάν μια τέτοια ενίσχυση δεν θα οδηγήσει σε απαράδεκτες στρεβλώσεις του ανταγωνισμού στην ΕΕ. Σχετικά με την πτυχή αυτή, οι ενδιαφερόμενοι τρίτοι καλούνται να υποβάλουν όλες τις σχετικές παρατηρήσεις τους.

(29)

Επιπλέον, η Επιτροπή σημειώνει ότι δεν πληρούνται οι λοιπές προϋποθέσεις για τη χορήγηση περιφερειακής ενίσχυσης:

—	Το μέτρο δεν προβλέπει υποχρέωση διατήρησης της σχετικής επένδυσης και των θέσεων απασχόλησης που δημιουργούνται στην επιλέξιμη περιφέρεια επί μια τουλάχιστον πενταετία.

—	Το μέτρο δεν προβλέπει το δικαίωμα για τις αρχές που χορηγούν την ενίσχυση να ζητούν την πλήρη ανάκτησή τους σε περίπτωση παράβασης των προϋποθέσεων χορήγησης.

(30)

Λαμβάνοντας υπόψη τα ανωτέρω, η Επιτροπή, μετά από αρχική προκαταρκτική εξέταση του μέτρου, έχει αμφιβολίες για το αν και σε ποιο βαθμό το κοινοποιηθέν καθεστώς ενισχύσεων μπορεί να θεωρηθεί συμβιβάσιμο με την κοινή αγορά. Η Επιτροπή δεν είναι σε θέση να σχηματίσει εκ πρώτης όψεως (prima facie) γνώμη για τον εν μέρει ή πλήρως συμβιβάσιμο χαρακτήρα του εξεταζόμενου μέτρου και θεωρεί ότι απαιτείται διεξοδικότερη ανάλυση του μέτρου ενίσχυσης. Η Επιτροπή οφείλει να πραγματοποιήσει όλες τις απαιτούμενες διαβουλεύσεις και, συνεπώς, να κινήσει τη διαδικασία που προβλέπεται στο άρθρο 88 παράγραφος 2 της συνθήκης ΕΚ, εάν η αρχική έρευνα δεν επιτρέψει την αντιμετώπιση όλων των δυσχερειών που συνδέονται με την εξακρίβωση του συμβιβάσιμου της ενίσχυσης με την κοινή αγορά. Λαμβάνοντας υπόψη τις πληροφορίες που θα υποβληθούν τόσο από το οικείο κράτος μέλος όσο και από τους ενδιαφερόμενους τρίτους, η Επιτροπή θα αξιολογήσει το μέτρο και θα λάβει την τελική της απόφαση.

4. ΑΠΟΦΑΣΗ

(31)

Λαμβάνοντας υπόψη τις ανωτέρω παρατηρήσεις, η Επιτροπή συμφωνεί με τη διαδικασία που ορίζεται στο άρθρο 88 παράγραφος 2 της συνθήκης ΕΚ, καλεί την Ελλάδα να υποβάλει τις παρατηρήσεις της και να παράσχει όλες τις πληροφορίες που θα συνέβαλαν στην αξιολόγηση του μέτρου, εντός προθεσμίας ενός μήνα από την παραλαβή της παρούσας επιστολής. Στις πληροφορίες αυτές πρέπει ιδίως να διευκρινίζονται τα εξής:

—

να αποδεικνύεται ότι το καθεστώς ενισχύσεων που αφορά ειδικά τους τομείς της κλωστοϋφαντουργίας, της ένδυσης και του δέρματος της Ελλάδας, συμβάλλει σε μια συνεκτική στρατηγική περιφερειακής ανάπτυξης και ότι δεν θα οδηγήσει σε απαράδεκτες στρεβλώσεις του ανταγωνισμού. Ειδικότερα, οι ελληνικές αρχές θα πρέπει να εξηγήσουν για ποιο λόγο το υφιστάμενο γενικό καθεστώς οριζόντιων ενισχύσεων δεν θα επαρκούσε να θέσει σε λειτουργία μια διαδικασία περιφερειακής ανάπτυξης·

—	βάσει ποιων στοιχείων αιτιολογείται η ανάγκη χορήγησης ενίσχυσης λειτουργίας σε επιχειρήσεις που δραστηριοποιούνται στους τομείς της κλωστοϋφαντουργίας, της ένδυσης και του δέρματος της Ελλάδας·

—	να αναφέρονται λεπτομέρειες όσον αφορά τη χορήγηση ενίσχυσης για τη δημιουργία θέσεων απασχόλησης·

—	να δικαιολογείται γιατί το μέτρο δεν περιλαμβάνει υποχρέωση διατήρησης της επένδυσης και των δημιουργούμενων θέσεων εργασίας στην επιλέξιμη περιοχή για διάστημα τουλάχιστον πέντε ετών·

—	να εξηγείται γιατί το μέτρο δεν προβλέπει δικαίωμα της χορηγούσας αρχής να ζητήσει πλήρη επιστροφή της ενίσχυσης σε περίπτωση παραβίασης των όρων χορήγησης.

(32)

Η Επιτροπή γνωστοποιεί στην Ελλάδα ότι θα ενημερώσει όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη με δημοσίευση της παρούσας επιστολής και σχετικής περίληψής της στην Επίσημη Εφημερίδα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Επίσης, θα ενημερώσει τους ενδιαφερόμενους στις χώρες της ΕΖΕΣ που έχουν υπογράψει τη συμφωνία με τον ΕΟΧ, με δημοσίευση ανακοίνωσης το συμπλήρωμα για τον ΕΟΧ της Επίσημης Εφημερίδας της Ευρωπαϊκής Ένωσης και θα ενημερώσει την Εποπτεύουσα Αρχή της ΕΖΕΣ με την αποστολή αντιγράφου της παρούσας επιστολής. Όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη θα κληθούν να υποβάλουν τις παρατηρήσεις εντός προθεσμίας ενός μηνός από την ημερομηνία της δημοσίευσής της.”

(1) Οι κωδικοί NACE: ΔB.17.00 — Παραγωγή κλωστοϋφαντουργικών ινών, ΔB.18.00 — Κατασκευή ειδών ενδυμασίας· κατεργασία και βαφή γουναρικών· ΔΓ.19.00 — Κατεργασία και δέρψη δέρματος· κατασκευή ειδών ταξιδίου (αποσκευών), τσαντών, ειδών σελοποιίας, ειδών σαγματοποιίας και υποδημάτων, 743, 748.9.

(2) ΦΕΚ 168/A/1994.

(3) ΦΕΚ 114/A/1995.

(4) ΦΕΚ 92/A/1997.

(5) A/30736, A.Π. Φ6410/Α/705.

(6) Κανονισμός (EΚ) αριθ. 364/2004 της 25ης Φεβρουαρίου 2004 για την τροποποίηση του κανονισμού (EΚ) αριθ. 70/2001 όσον αφορά την επέκταση του πεδίου εφαρμογής του ώστε να συμπεριλαμβάνει τις ενισχύσεις για έρευνα και ανάπτυξη, ΕΕ L 63 της 28.2.2004, σ. 22.

(7) Α/34500, Α.Π. Φ6410/Α/5286.

(8) ΕΕ C 244 της 1.10.2004, σ. 2.

(9) A/30736, A.Π. Φ6410/Α/705.

(10) Ο ελληνικός χάρτης περιφερειακών ενισχύσεων για την περίοδο 2000-2006 εγκρίθηκε από την Επιτροπή με την επιστολή N469/1999 SG(2000) D/100661 της 21.1.2000 όπως τροποποιήθηκε με την απόφαση της Επιτροπής N349/02 της 17.2.2002.

(11) Α/34500, Α.Π. Φ6410/Α/5286.

(12) ΕΕ C 74 της 10.3.1998, σ. 9.

(13) Κανονισμός (EΚ) αριθ. 70/2001 της Επιτροπής, της 12ης Ιανουαρίου 2001, σχετικά με την εφαρμογή των άρθρων 87 και 88 της συνθήκης ΕΚ στις κρατικές ενισχύσεις προς μικρές και μεσαίες επιχειρήσεις, ΕΕ L 10 της 13.1.2001, σ. 33.

(14) Κανονισμός (EΚ) αριθ. 2204/2002 της Επιτροπής, της 12ης Δεκεμβρίου 2002, σχετικά με την εφαρμογή των άρθρων 87 και 88 της συνθήκης ΕΚ στις κρατικές ενισχύσεις στην απασχόληση, ΕΕ L 337 της 13.12.2002, σ. 3.

(15) Βλ. επίσης τμήμα 2 των ΚΕΠΧ.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 297

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	49. vuosikerta 7. joulukuuta 2006

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Neuvosto
2006/C 297/1	Neuvoston päätelmät kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä	1

2006/C 297/2	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta nuorten aktiivisen unionin kansalaisuuden edistämiseksi	6

	Komissio
2006/C 297/3	Euron kurssi	11

2006/C 297/4	Ilmoitus yhteisössä voimassa olevien polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden sekä suojatoimenpiteiden soveltamisesta Bulgarian tasavallan ja Romanian liityttyä yhteisöön ja toimenpiteiden mahdollisesta uudelleentarkastelusta	12

2006/C 297/5	Ilmoitus tuojille — Tuotteiden tuonti Montenegrosta yhteisöön	13

2006/C 297/6	EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen — Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )	14

2006/C 297/7	Valtiontuki — Ranska — Valtiontuki C 47/2006 (ex N 648/2005) — Videopelien suunnittelulle myönnettävä verohyvitys — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	19

2006/C 297/8	Valtiontuki — Ruotsi — Valtiontuki C 46/2006 (ex N 347/2006) — EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvissa laitoksissa käytettäville polttoaineille myönnettävä hiilidioksidiveron huojennus — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	27

2006/C 297/9	Valtiontuki — Kreikka — Valtiontuki C 44/2006 (ex N 614/2005) — Alueellinen tuki Kreikan tekstiili-, vaatetus- ja nahka-alalle — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	38

2006/C 297/0	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2204/2002 nojalla myönnetystä valtiontuesta ( 1 )	43

2006/C 297/1	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 nojalla myönnetystä valtiontuesta ( 1 )	44

2006/C 297/2	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4504 — SFR/TELE 2 France) ( 1 )	46

2006/C 297/3	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4501 — HAL/Egeria/NB) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	47

2006/C 297/4	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4242 — Thermo Electron/Fisher Scientific) ( 1 )	48

2006/C 297/5	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4271 — Daikin/OYL) ( 1 )	48

2006/C 297/6	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.4428 — AXA/Gerflor) ( 1 )	49

	EUROOPAN TALOUSALUE
	EFTAn valvontaviranomainen
2006/C 297/7	Tiedot, jotka EFTAn jäsenvaltiot ovat toimittaneet ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 f kohdassa tarkoitetun säädöksen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annettu komission asetus (EY) N:o 70/2001) nojalla myönnetystä valtiontuesta	50

	EFTAn tuomioistuin
2006/C 297/8	Tuomioistuimen tuomio annettu 3. toukokuuta 2006 asiassa E-3/05 — EFTA:n valvontaviranomainen vastaan Norjan kuningaskunta (Sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — työntekijöiden vapaa liikkuvuus — siirtotyöläisten sosiaaliturva tapauksissa, joissa henkilön perheenjäsenet asuvat jossakin toisessa ETA-valtiossa — perhe-etuuksien saamisen edellytyksenä olevat kotipaikkaa koskevat alueelliset vaatimukset — asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artikla — asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta — syrjintä — oikeuttamisperusteena tavoite päästä pysyvään ratkaisuun)	51

2006/C 297/9	Tuomioistuimen tuomio, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2006, yhdistetyissä asioissa E-5/05, E-6/05, E-7/05, E-8/05 ja E-9/05 — EFTAn valvontaviranomainen vastaan Liechtensteinin ruhtinaskunta (Sopimuspuolen velvoitteiden noudattamatta jättäminen — kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla 16 päivänä syyskuuta 2002 annettu komission direktiivi 2002/77/EY — sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) — sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) — sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) — yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi))	52

	Oikaisuja
2006/C 297/0	Oikaistaan valtiontuki N. 625/06 — Italia (EUVL C 291, 30.11.2006)	53

2006/C 297/1	Oikaistaan valtiontuki N. 51/06 — Italia (EUVL C 291, 30.11.2006)	53

2006/C 297/2	UK-Cardiff: Säännöllisen lentoliikenteen harjoittaminen — Oikaistaan Yhdistyneen kuningaskunnan järjestämä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen tarjouskilpailu säännöllisen lentoliikenteen harjoittamisesta Cardiffin ja RAF Valleyn, Anglesey, välillä (EUVL C 248, 14.10.2006) (EUVL S 197, 14.10.2006, avoin menettely, 208709-2006)	53

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3274
JPY	Japanin jeniä	152,66
DKK	Tanskan kruunua	7,4561
GBP	Englannin puntaa	0,67540
SEK	Ruotsin kruunua	9,0757
CHF	Sveitsin frangia	1,5888
ISK	Islannin kruunua	91,74
NOK	Norjan kruunua	8,1350
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CYP	Kyproksen puntaa	0,5781
CZK	Tšekin korunaa	28,015
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	255,40
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6984
MTL	Maltan liiraa	0,4293
PLN	Puolan zlotya	3,8111
RON	Romanian leuta	3,4368
SIT	Slovenian tolaria	239,66
SKK	Slovakian korunaa	35,465
TRY	Turkin liiraa	1,9201
AUD	Australian dollaria	1,6892
CAD	Kanadan dollaria	1,5177
HKD	Hongkongin dollaria	10,3129
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,9429
SGD	Singaporin dollaria	2,0447
KRW	Etelä-Korean wonia	1 216,16
ZAR	Etelä-Afrikan randia	9,4459
CNY	Kiinan juan renminbiä	10,3848
HRK	Kroatian kunaa	7,3569
IDR	Indonesian rupiaa	12 105,89
MYR	Malesian ringgitiä	4,7116
PHP	Filippiinien pesoa	65,713
RUB	Venäjän ruplaa	34,8160
THB	Thaimaan bahtia	47,342

Tuen numero	Pk-yritysten tuki 1/2006
EFTA-valtio	Norja
Alue	Hordaland, Länsi-Norja
Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi	Pilotprosjekt for å utløyse ei bioenerginæring i Hordaland. (Pilottihanke, jolla pyritään edistämään bioenergia-alan toimintaa Hordalandin alueella.)
Oikeusperusta	Budjettipäätös 12.10.2005, Hordalandin lääninkäräjät (fylkestinget), kirje Hordalandin lääninkäräjiltä 17.1.2006
Tukijärjestelmän vuosikustannukset	Vuotuinen kokonaismäärä: 0,25 miljoonaa EUR vuonna 2006 (2 miljoonaa NOK), 0,125 miljoonaa EUR vuonna 2007 (1 miljoona NOK), 0,125 miljoonaa EUR vuonna 2008 (1 miljoona NOK)
Tuen enimmäisintensiteetti	Asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdan ja 5 artiklan mukainen
Täytäntöönpanopäivä	16.3.2006
Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto	31.12.2008
Tuen tarkoitus	Tuki pienille ja keskisuurille yrityksille Investointituki sekä tuki konsultti- ja muihin palveluihin
Alat, joita tuki koskee	Rajattu tiettyihin aloihin: muu teollisuus (bioenergia)
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	Osterfjord Næringssamarbeid
Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite	N-5282 Lonevåg
Suurten yksittäisten tukien myöntäminen	Yhdenmukaista asetuksen 6 artiklan kanssa