ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 206

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
29. elokuu 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Alueiden komitea

 

26.—27. huhtikuuta 2006 pidetty 64. täysistunto

2006/C 206/1

Alueiden komitean lausunto aiheista Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa

1

2006/C 206/2

Alueiden komitean lausunto aiheista Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) ja Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia

5

2006/C 206/3

Alueiden komitean lausunto aiheesta Luonnonkatastrofit (tulipalot, tulvat, kuivuus)

9

2006/C 206/4

Alueiden komitean lausunto aiheesta Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupunkialueiden panos kasvuun ja työpaikkojen syntyyn alueilla

17

2006/C 206/5

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelu KOM(2005) 290 lopullinen

23

2006/C 206/6

Alueiden komitean lausunto aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia

27

2006/C 206/7

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

40

2006/C 206/8

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008)

44

FI

 


II Valmistavat säädökset

Alueiden komitea

26.—27. huhtikuuta 2006 pidetty 64. täysistunto

29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/1


Alueiden komitean lausunto aiheista Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa

(2006/C 206/01)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa (KOM(2005) 447 lopullinen – 2005/0183 COD) ja komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005) 446 lopullinen),

ottaa huomioon Euroopan komission 21. syyskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan ja 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa”,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 25. heinäkuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kestävä kehitys” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa” (KOM(2004) 60 lopullinen), CdR 93/2004 fin (1),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto – Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelma: Kohti ilmanlaadun teemakohtaista strategiaa” (KOM(2001) 245 lopullinen), CdR 203/2001 fin (2),

ottaa huomioon”kestävä kehitys” -valiokunnan (27. helmikuuta 2006) hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 45/2006 rev. 1, jonka esittelijä oli Hohenlohen piirikunnanjohtaja Helmut Jahn (DE, PPE),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Ilman epäpuhtauksia esiintyy etenkin taajamissa, joten kaupungit ovat erittäin kiinnostuneita ottamaan kantaa komission esittämään tiedonantoon ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”.

2)

Sama koskee myös ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa, sillä kyseisessä ehdotuksessa esitetään muun muassa pienhiukkaskuormituksen mittaus- ja arviointinormien tarkistusta.

3)

Kaupungit voivat käytännön kokemuksensa perusteella osaltaan edistää merkittävästi ilman puhtautta koskevan politiikan toteutettavuutta ja onnistumista.

hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että teemakohtaisessa strategiassa mainituista edistysaskeleista huolimatta terveydelle ja ympäristölle haitallisia, kaasumaisista tai kiinteistä hiukkasista johtuvia ilman epäpuhtauksia on edelleen vähennettävä ja että – koska ilman puhtautta koskevalla politiikalla on sekä paikallinen että rajatylittävä ulottuvuus – kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain kaikkien paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitason toimijoiden yhteisvoimin. Komitea muistuttaa, että paikallisyhteisöjen ensisijainen tavoite on asukkaiden terveyden suojelu ja että tavoitteeseen pyritään kaupunkisuunnitteluun liittyvin toimenpitein (asuin- ja elinkeinoalueiden erottaminen toisistaan, toimet liikenteen ohjaamiseksi ja rauhoittamiseksi, taajamien rakentamattomat alueet ja viheralueet sekä mikroilmastollisten olosuhteiden huomioon ottaminen ilmanvaihtumisen edistämiseksi asuinalueilla).

1.2

on tyytyväinen komission asiakirjaan ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” sekä samanaikaisesti julkaistuun ehdotukseen direktiiviksi, sillä niiden avulla voidaan keskustella strategiasta ja ajanmukaistaa tavoitteita sekä ottaa samalla huomioon uusimmat tutkimustulokset.

1.3

toteaa, että myös kaupunkien näkökulmasta tarvitaan mukautuksia, jotta etenkin ilman puhtautta edistävät paikalliset toimet voidaan toteuttaa.

1.4

muistuttaa, että kaupunkien on huolehdittava alueellaan tasapainoisesti mitä erilaisimmista toiminnoista, mikä rajoittaa yksittäisten alakohtaisten tavoitteiden saavuttamista.

1.5

kannustaa näin ollen tarjoamaan unionin lainsäädännössä mahdollisuuden joustavia ratkaisuja varten. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus priorisoida toimenpiteissään alueita (esimerkiksi asuinalueita), joilla paljon ihmisiä altistuu liian suurille epäpuhtauspitoisuuksille.

1.6

toteaa painokkaasti, että ilman puhtauden alalla on ehdottomasti pyrittävä ensisijaisesti vähentämään päästöjä ja että immissioiden vähentäminen saa aina olla vain hätäratkaisu. Tarkemmin sanottuna on

sovitettava keskenään asetetut ympäristötavoitteet ja päästöjen vähentämisinstrumentit, jotta useimmissa kaupungeissa on realistisesti mahdollista saavuttaa asetetut tavoitteet

ryhdyttävä unionitasolla riittäviin tukitoimiin kyseisen direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon helpottamiseksi

parannettava unionitasolla vähentämistekniikoita ja tiukennettava ajoneuvojen päästönormeja (esim. raskaiden ajoneuvojen Euro VI -normi), jotta ilmanlaatua koskevien normien noudattaminen on kaupungeissa mahdollista

torjuttava unioninlaajuisin toimin, esim. tarkistamalla pikaisesti tiettyjen epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annettu direktiivi, yleistä (PM10) taustakuormitusta, joka vaikeuttaa tuntuvasti PM10-raja-arvojen noudattamista kaupunkialueilla.

2.   Alueiden komitean suositukset

2.1   Teemakohtaisen strategian osalta

2.1.1

ymmärtää teemakohtaisen strategian hyödyllisyyden viiteasiakirjana muotoiltaessa ilman puhtautta koskevaa politiikkaa ja kehottaa tavoitteiden saavuttamista ja käytännönläheisyyttä ajatellen toteuttamaan mallilaskelmia, jotka perustuvat epidemiologisten tutkimustulosten ja teknisten mahdollisuuksien täysimittaisen hyödyntämisen ohella myös oletuksiin normien käytännön toteutettavuudesta kaupungeissa.

2.1.2

vaatii siksi, että tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä tehtävissä tutkimuksissa otetaan huomioon ilman puhtautta koskevan aktiivisen politiikan mahdollisuudet ja rajoitukset paikallis- ja aluetasolla (esimerkiksi paikallisten tapaus- ja toteutettavuustutkimusten avulla), ja kehottaa komissiota sisällyttämään asiakirjaansa kyseisen ulottuvuuden.

2.1.3

pahoittelee, ettei komissio komitean mielestä ole tähän mennessä kutsunut riittävästi alue- ja paikallisyhteisöjen järjestöjen edustajia osallistumaan teemakohtaisen strategian laatimiseen, vaikka alue- ja paikallisyhteisöt ovat ilman puhtautta koskevan politiikan päätoimijoita, ja pitää välttämättömänä, että osallistumismahdollisuus varmistetaan esimerkiksi komission ja alue- ja paikallisyhteisöjä edustavien järjestöjen järjestelmällisen vuoropuhelun yhteydessä.

2.1.4

pelkää, että teemakohtaiseen strategiaan vaikuttaa liikaa ilman puhtautta koskevan politiikan pyrkimys vähentää immissioita, ja kehottaa komissiota tarkistamaan teemakohtaista strategiaa ja keskittymään immissioiden vähentämisen sijasta ennalta ehkäisevään politiikkaan, jotta ilmansaasteiden lisääntyminen voidaan estää.

2.1.5

toteaa, että periaatteessa kannatettava ilmanlaatunäkökohtien huomioonottaminen muilla politiikanaloilla mainitaan osittain vain aikomuksena, ja kehottaa tekemään kyseisellä alalla lisäselvityksiä ja päätöksiä.

2.1.6

pitää edellä mainituista syistä välttämättömänä, että teemakohtaista strategiaa tarkistetaan seuraavilta osin:

Teollisuutta, energia-alaa, liikennettä ja kuljetusalaa varten on laadittava kunnianhimoinen EU:n politiikka, joka perustuu ongelmien ratkomiseen niiden alkulähteellä.

Kyseisen politiikan toteuttamiselle on asetettava aikataulu.

Ilmanlaatunäkökohdat on sisällytettävä muihin politiikanaloihin.

Toteutettujen toimien käytännön tuloksia koskevia tutkimuksia on täydennettävä ja laajennettava.

Teemakohtaisessa strategiassa olisi lisäksi selvitettävä alue- ja paikallisyhteisöille annettavaa taloudellista tukea, sillä ne ovat ennalta ehkäisevän ja ilman puhtautta koskevan politiikan keskeisiä toteuttajia.

2.1.7

suosittaa komissiolle ja jäsenvaltiolle nykyistä aktiivisempaa politiikkaa kaukolämmön sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon edistämiseksi. Samalla voidaan ehkäistä sellaista ilman saastumista, joka aiheutuu biomassan poltosta pienissä polttokammioissa. Kaukolämmityksen mahdollisuuksia rajoittavien kansallisten esteiden, kuten esimerkiksi kilpailulainsäädännön aiheuttamien esteiden, poistaminen on välttämätöntä pyrittäessä parantamaan paikallista ilmanlaatua. Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden lämmitystavat on syytä määritellä jo maankäytön suunnitteluvaiheessa. Paikallisella tasolla on usein tähän parhaat edellytykset.

2.2   Direktiiviehdotuksen osalta

2.2.1

toteaa, että komission ehdottama unionin lainsäädännön ajanmukaistaminen vastaa ilman puhtautta koskevan politiikan edellytyksiä ja vaatimuksia käytännössä, ja kehottaa näin ollen asian käsittelyyn osallistuneita jäsenvaltio- ja unionitason elimiä yhtymään tähän arvioon ja samalla kannattamaan ennen kaikkea joustavia säännöksiä ja parantamaan näin niiden toteutettavuutta.

Epäpuhtauksien huomiotta jättäminen ja määräaikojen pidennykset

2.2.2

on erityisen tyytyväinen sellaisten säännösten käyttöönottoon, joiden avulla voidaan ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa säilyttämään ehdotuksessaan torjuvista kannanotoista huolimatta seuraavat säännökset:

Talviaikaan tapahtuvan teiden hiekoittamisen aiheuttamia vaikutuksia pienhiukkaskuormitukseen ei oteta huomioon ilmanlaadun arvioinnissa (ehdotetun direktiivin 13 artiklan 3 kohta).

Luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvia epäpuhtauksia ei oteta huomioon ilmanlaadun arvioinnissa (ehdotetun direktiivin 19 artikla). Tässä yhteydessä komitea kehottaa komissiota laatimaan selkeän oppaan tai suuntaviivat siitä, miten tällaisia epäpuhtauksia mitataan.

Poikkeukset säännöksiin erityisen epäsuotuisten (esimerkiksi topografisten) olosuhteiden vuoksi (ehdotetun direktiivin 20 artiklan 2 kohta).

Lisäksi komitea kehottaa säätämään, että direktiivin 20 artiklassa mainittuja määräaikoja voidaan jatkaa kymmenellä vuodella, mikäli ennalta osoitetaan, että immissioiden vähentämiseksi on ryhdytty kaikkiin kohtuullisin toimiin.

2.2.3

kehottaa lisäksi luomaan direktiivissä oikeudellisen mahdollisuuden tehdä kyseisillä alueilla kolmen osapuolen välisiä erityissopimuksia silloin, kun säännöksiä ei erityisolosuhteiden (esimerkiksi topografian) vuoksi käytännössä voida noudattaa pitkällä aikavälillä tai jatkuvasti ja kun on osoitettu, että immissioiden vähentämiseksi on ryhdytty kaikkiin kohtuullisin toimiin. (Kyse on siis EU:n, asianomaisen jäsenvaltion ja yhden tai useamman alueyhteisön välisistä sopimuksista integraatiopoliittisten toimien toteuttamiseksi paikallisissa erityisolosuhteissa.)

2.2.4

perustelee ehdotustaan yhtäältä alue- ja paikallisyhteisöjen pyrkimyksellä välttää oikeudellista epävarmuutta ja toisaalta mahdollisuudella tehdä kyseinen sopimus, jonka mukaan epäpuhtauksia vähennetään erityisoloissa siinä määrin kuin mahdollista; muistuttaa ehdotuksensa tueksi siitä, että osa tutkijoista ja viranomaisista katsoo, ettei tavoitearvoja voitaisi saavuttaa käytännössä suurinkaan ponnistuksin.

Pienhiukkasten mittaus ja arviointi

2.2.5

huomauttaa, että direktiivissä puhutaan pienhiukkasten osalta kolmesta raja-arvosta ja yhdestä vähentämistavoitteesta. Komissio ottaa tähänastisten, pienhiukkasia koskevien ilmanlaatunormien (PM10) ohella käyttöön erittäin pieniä hiukkasia koskevat normit (PM2,5) ja perustelee tätä epidemiologisilla tutkimustuloksilla (Cafe-ohjelma, Maailman terveysjärjestö, käytäntö Yhdysvalloissa ja Japanissa). Tutkimustulosten mukaan erittäin pienet hiukkaset ovat muita vaarallisempia, koska ne tunkeutuvat keuhkojen ohuimpiin haarautumiin ja koska suhteellisen suuri ja jatkuva altistuminen PM2,5-hiukkasille vaarantaa terveyttä satunnaisia huippukuormituksia enemmän.

2.2.6

toteaa, että ehdotetun direktiivin mukaan PM10-hiukkasten raja-arvojen ohella (vuosittainen keskiarvo ei saa ylittää mittausalueella arvoa 40 μg/m3, ja päivittäinen keskiarvo 50 μg/m3 saa ylittyä enintään 35 päivänä vuodessa) on siis määrä ottaa käyttöön PM2,5-hiukkasia koskevat säännökset (sovelletaan pitoisuuskattoa, jonka vuosikeskiarvo olisi 25 μg/m3 ja asetetaan vapaaehtoinen tavoite vähentää PM2,5-hiukkaspitoisuuksia kaupungeissa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä). Komitea toteaakin, että pienhiukkasten osalta on määrä ottaa käyttöön kaikkiaan kolme raja-arvoa ja yksi vähentämistavoite.

2.2.7

pelkää, että tämänkaltainen useista rinnakkaisista säännöksistä koostuva pienhiukkasten vähentämispyrkimys aiheuttaa liikaa oikeudellisia ja käytännön ongelmia, ja kehottaa – teemakohtaisen strategian yhteydessä mainittujen, pienhiukkasten vaikutusta koskevien tutkimustulosten vakuuttavuutta ajatellen – ottamaan pienhiukkasten aiheuttamien ilman epäpuhtauksien mittauksessa ja valvonnassa huomioon ainoastaan PM2,5-hiukkaset, realistisen raja-arvon ja vähentämistavoitteen.

2.2.8

muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että PM10-hiukkasten ja PM2,5-hiukkasten mittausarvot korreloivat (luonnollisesti) huomattavasti keskenään (joten toinen mittausmenetelmä korvaa pitkälti toisen) ja että näin ollen on asianmukaista käyttää vain yhtä mittausmenetelmää. Tässä yhteydessä on järkevää asettaa etusijalle ilman puhtauspolitiikan kannalta merkittävämmät, PM2,5-hiukkasia koskevat ilmanlaatutavoitteet. On otettava huomioon direktiivin 2004/107/EY tarkistus, jotta siinä tarkoitetut metallit mitataan PM2,5-hiukkaspitoisuuksina.

2.2.9

perustelee siirtymistä PM2,5-hiukkasiin perustuviin normeihin sekä pienhiukkasten vähentämistavoitteeseen myös kaupunkien puhtauden ja kaupunkirakentamisen kannalta seuraavasti:

Epäpuhtauksien vähentäminen koko kaupunkialueella alentaa terveysriskiä enemmän kuin huippukuormituksen poistaminen erityisen kuormitetuista paikoista, jotka eivät useinkaan ole asuinkortteleita.

Nykyinen päiväkohtainen raja-arvo, johon toimenpiteet perustuvat, keskittää ilman puhtautta koskevan politiikan käytännössä immissioiden vähentämiseen, kun taas päästöjen ylärajan käyttöönotto edellyttäisi päästöjen vähentämistä kaikissa päästöpaikoissa ja toimenpiteissä.

2.2.10

kehottaa siinä tapauksessa, että PM10-hiukkasia koskevat ilmanlaatutavoitteet säilytetään, luopumaan edellä esitetyistä syistä päiväkohtaisesta raja-arvosta ja laatimaan normit, joissa ilman puhtautta koskevassa politiikassa asetetaan etusijalle päästöjen vähentäminen niin paikallisesti kuin koko alueella.

Alueiden määrittäminen

2.2.11

on tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot määrittävät alueet ehdotuksen 4 artiklan mukaisesti. Aluejaon ei tule olla liian yksityiskohtainen vaan pikemminkin yleisluonteinen. Komitea kehottaa noudattamaan mittausasemien sijoituksessa yhdenmukaisia perusteita (ja tarvittaessa painottamaan nykyisten asemien tuottamia mittaustuloksia eri tavoin pelkästään sijoituspaikasta johtuvien vaikutusten tasaamiseksi) ja siten varmistamaan unionin alueelta saatavien mittaustulosten vertailukelpoisuuden. Sekä jäsenvaltio- että paikallistasolla on laadittava yhdenmukaisiin kriteereihin perustuvat säännöt mittausasemien sijoittamisesta ja lukumäärästä.

2.2.12

pitää tässä yhteydessä huolestuttavana, että pelkästään mittausalueen välittömään läheisyyteen rajatut toimenpiteet, kuten esimerkiksi liikenteen ohjauksen muuttaminen, kasvattavat kuormitusta muissa kortteleissa ja – pahimmassa tapauksessa – tekevät tyhjäksi kaupunkien pyrkimykset rajoittaa liikennettä ja vähentää näin onnettomuusriskejä, melua ja ilman epäpuhtauksia asuinalueilla. Ilman epäpuhtauksien vähentämisen suhteen direktiivissä tulisi antaa etusija toimille, joilla vähennetään epäpuhtauksille altistuvien ihmisten määrää.

Solidaariset rahoitussäännökset

2.2.13

vaatii rahoitustukea niille jäsenvaltioille ja niille kyseisten jäsenvaltioiden alue- ja paikallisyhteisöille, joiden on tehtävä eniten ilman puhtauden parantamiseksi.

Tutkimustoimet, alue- ja paikallisyhteisöjen edustajien osallistuminen

2.2.14

toteaa huolestuneena, että tutkijoiden arviot mahdollisimman onnistuneesta ja edullisesta ilman puhtautta koskevasta politiikasta ovat vielä ristiriitaisia, ja vaatii lisätutkimuksia, joiden yhteydessä on ehdottomasti arvioitava tarkemmin toimien käytännön toteutuksesta johtuvia vaikutuksia.

2.2.15

kehottaa painokkaasti kutsumaan alue- ja paikallisyhteisöjen intressejä edustavien järjestöjen asiantuntijoita osallistumaan välittömästi ilman puhtautta koskevan politiikan muotoiluun.

Bryssel 26. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

Puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


(1)  EUVL C 43, 18.2.2005, s. 35.

(2)  EYVL C 107, 3.5.2002, s. 78.


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/5


Alueiden komitean lausunto aiheista Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) ja Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia

(2006/C 206/02)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), KOM(2005) 505 lopullinen ja komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia", KOM(2005) 504 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 29. marraskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 12. huhtikuuta 2005 tekemän päätöksen antaa aiheita käsittelevän lausunnon valmistelu "kestävä kehitys" –valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon12. lokakuuta 2005 antamansa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta "Euroopan unionin meripolitiikka: haaste alue- ja paikallisyhteisöille kestävän kehityksen saralla", CdR 84/2005 fin,

ottaa huomioon9. huhtikuuta 2003 antamansa lausunnon aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa", KOM(2002) 539 lopullinen – CdR 24/2003 fin (1),

ottaa huomioon13. kesäkuuta 2001 antamansa lausunnon aiheista "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kuudes ympäristöä koskeva Euroopan yhteisön toimintaohjelma 'Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta' – Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma" ja "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2001–2010)", KOM(2001) 31 lopullinen – 2001/0029 COD – CdR 36/2001 fin (2),

ottaa huomioon "kestävä kehitys" -valiokunnan helmikuun 27. päivänä 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 46/2006 rev. 1), jonka esittelijä oli Kalkaran kunnanjohtaja Michael Cohen, MT, PSE,

hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

pahoittelee, että viime vuosina meriympäristön ja merien ekosysteemien tila on heikentynyt merkittävästi sen vuoksi, että ihmisen toiminta ja merien liiallinen hyödyntäminen rasittavat vakavasti meriympäristömme tilaa.

1.2

panee merkille, että kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa Euroopan komissiota kehotetaan laatimaan meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia, jonka selvinä tavoitteina ovat merien kestävän käytön edistäminen sekä meriekosysteemien säilyttäminen.

1.3

odottaa vuoden 2006 alkupuoliskolla julkaistavaksi suunniteltua vihreää kirjaa EU:n uuden meripolitiikan kehittämisestä. Vihreässä kirjassa on tarkoitus ottaa huomioon merten taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöä koskeva merkitys Euroopalle.

1.4

huomauttaa, että strategia on myönteinen ja tervetullut edistysaskel, sillä se auttaa tunnustamaan meriympäristön suojelun ja säilyttämisen sekä merialueen ekosysteemien monimuotoisuuden arvon.

1.5

pitää strategiaa EU:n uuden meripolitiikan välttämättömänä ympäristöpilarina.

1.6

korostaa, että meriympäristöllä ja sen suojelulla ja säilyttämisellä on merkittäviä vaikutuksia paikallis- ja aluetalouteen ja että alue- ja paikallisviranomaisten on osallistuttava strategiassa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.

2.   Euroopan meriympäristön tila huonontuu

Alueiden komitea

2.1

on tietoinen siitä, että meriympäristön hyvä tila on elintärkeää merien elämän sekä biologisen monimuotoisuuden säilymiselle.

2.2

on tietoinen Euroopan meriympäristön tilan huononemisesta. Siihen on syynä ennen kaikkea ihmisen toiminta, muun muassa merten saastuminen ja pilaantuminen sekä liiallisen kaupallisen kalastuksen vaikutukset.

2.3

korostaa, että nykyisten sekä tulevien sukupolvien etujen turvaamiseksi on tärkeää edistää kestävän lähestymistavan soveltamista merien luonnonvarojen käyttöön.

2.4

on tietoinen siitä, että ellei mahdollisimman pian ryhdytä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin, on olemassa suuri vaara, että Euroopan merien ekosysteemeissä tapahtuu mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia.

2.5

korostaa, että on tärkeää ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin huonontumisprosessin pysäyttämiseksi ja kehityssuunnan kääntämiseksi.

2.6

huomauttaa, että tällaisen lähestymistavan soveltaminen on välttämätöntä puhtaiden ympäristösyiden lisäksi myös sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien huomioimiseksi.

3.   Merien hoidon riittävä institutionaalinen perusta

Alueiden komitea

3.1

huomauttaa, että meriympäristö ei noudata olemassa olevia geopoliittisia rajoja.

3.2

on tietoinen siitä, että Euroopan meriympäristön suojelun parantamiselle saattaa kansainvälisellä tasolla, EU:ssa ja jäsenvaltioissa olla joitakin institutionaalisia esteitä ja että nykyiset täytäntöönpanomekanismit ovat usein heikkoja ja puutteellisia.

3.3

on samaa mieltä siitä, että on tarpeen muotoilla selkeä, kattava visio meriympäristöstä ja sitä koskevista politiikoista, jotta voitaisiin hyödyntää olemassa olevien instituutioiden, politiikkojen ja yleissopimusten avulla saavutettuja tuloksia ja taata asian edistyminen jatkossakin.

3.4

korostaa, että on tärkeää kehittää EU:lle vahva meripolitiikka, jonka tavoitteina ovat myös merien luonnonvarojen kestävän käytön varmistaminen sekä siten merien suojelemiseen tähtäävien hankkeiden edistäminen.

4.   Riittämätön tietopohja

Alueiden komitea

4.1

huomauttaa, että hyvä politiikka perustuu korkeatasoiseen tietoon.

4.2

on tietoinen siitä, että nykyiset seuranta- ja arviointiohjelmat eivät ole kattavia eivätkä täydellisiä ja että Euroopan meriympäristön tilasta puuttuu huomattavasti tietoja.

4.3

on tyytyväinen vaatimukseen, että merien seurantaan ja arviointiin tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta voidaan edistää tiedon yhdenmukaistamista, entistä laajempaa levittämistä ja käyttöä sekä jäsenvaltiotasolla käytettävissä olevien tietojen vaihtoa ja siten lisätä tehokkuutta.

5.   Haasteeseen vastaaminen

Alueiden komitea

5.1

on samaa mieltä siitä, että mikäli halutaan estää biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja meriympäristön tilan jatkuva huonontuminen sekä edistää merien biologisen monimuotoisuuden palautumista, on noudatettava kattavaa merien ekosysteemien suojelu- ja ennallistamispolitiikkaa.

5.2

katsoo, että jotta tällainen kattava poliittinen lähestymistapa voisi onnistua, siinä on otettava huomioon kaikki etunäkökohdat sekä määriteltävä selvästi tavoitteet.

6.   Strategia

Alueiden komitea

6.1

panee tyytyväisenä merkille, että strategian tavoitteina ilmoitetaan olevan Euroopan merien suojelu ja ennallistaminen sekä sen varmistaminen, että ihmisten toimet toteutetaan kestävän kehityksen mukaisesti.

6.2

painottaa, että nykyisillä ja tulevilla sukupolvilla on oikeus nauttia biologisesti monimuotoisista ja dynaamisista merien ekosysteemeistä, jotka ovat turvallisia, puhtaita, terveitä ja tuottavia.

6.3

ymmärtää, että kyseessä on kunnianhimoinen ja tosielämässä vaikeasti saavutettavissa oleva tavoite ja että tuloksia voi syntyä vain pitkän ajan kuluessa.

6.4

toteaa, että strategian tavoitteet voidaan saavuttaa vain kutsumalla kaikki sidosryhmät mukaan sen toteuttamiseen.

6.5

huomauttaa, että strategian tavoitteet ja päämäärät olisi asetettava ylikansallisella tasolla. Komitea on kuitenkin tyytyväinen siihen, että tarkoituksena on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti varmistaa, että toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuu alueellisella tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon eri merialueiden erilaiset olosuhteet, ongelmat ja tarpeet.

6.6

on kuitenkin huolestunut siitä, että tietyissä tapauksissa asianomaisten tahojen yhteistyön ja sitoutumisen puute saattaa haitata ohjelmien käytännön toteutusta etenkin silloin, kun merialueen naapureina on useita unioniin kuulumattomia valtioita.

7.   Uusi poliittinen väline

Alueiden komitea

7.1

toteaa, että meriympäristönsä suojelemiseksi ja säilyttämiseksi Euroopan on tehostettava asiaa koskevia toimenpiteitään.

7.2

kannattaa strategiassa esitettyjen parempien yhteistyöjärjestelyjen luomista. Yhteistyöjärjestelyjen tarkoituksena on varmistaa Euroopan meriympäristön korkeatasoinen suojelu parantamalla tietopohjaa sekä luomalla integroituja ja kustannustehokkaita toimia ja tehokkaita seuranta- ja arviointijärjestelmiä.

7.3

kannattaa sellaisen toissijaisuusperiaatteeseen pohjautuvan, joustavan lähestymistavan soveltamista, joka on soveltamisalaltaan kunnianhimoinen mutta ei välineidensä puolesta liian määräävä ja joka antaa siten mahdollisuuden ottaa huomioon eri alueiden olosuhteet.

8.   Meristrategiadirektiivi

Alueiden komitea

8.1

katsoo, että Euroopan meriympäristön nykyisen nopean heikkenemisen vuoksi on kiireesti ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tavoitteena oleva Euroopan meriympäristön hyvä tila saavutetaan paljon ennen suunniteltua ajankohtaa eli vuotta 2021.

8.2

katsoo, että ympäristön hyvä tila voidaan saavuttaa paljon lyhyemmässä ajassa, jos halua siihen löytyy.

8.3

kannattaa Euroopan merialueiden sekä niiden osa-alueiden määrittämistä poliittisten toimien todellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

8.4

katsoo kuitenkin, että myös Mustameri tulisi jo nyt sisällyttää strategiaan. Kyseessä on tärkeä merialue, jonka rantavaltioina on kaksi EU:hun liittymässä olevaa valtiota (Romania ja Bulgaria) sekä Turkki, jonka kanssa liittymisneuvottelut ovat käynnissä.

8.5

katsoo, että määriteltyjen merialueiden ja niiden osa-alueiden ulkopuolella sijaitsevat Euroopan unioniin maantieteellisesti kuuluvat saaret ja alueet olisi sisällytettävä tämän politiikan soveltamisalaan.

8.6

huomauttaa, että jäsenvaltioiden ja yksittäisten alueiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä toistensa ja Euroopan komission kanssa, jos asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa aiotaan onnistua.

8.7

huomauttaa, että niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden määrittämät asiat kuuluvat yhteisön toimivaltaan, jäsenvaltioiden tulisi ilmoittaa asiasta komissiolle ja kuulla komissiota, mutta sen lisäksi komission tulisi itse olla merkittävin kumppani prosessissa ja koordinoida poliittisten toimien toteuttamista.

8.8

katsoo, että määräys, jonka mukaan jäsenvaltion havaitessa seikan, jota ei voida ratkaista kansallisilla toimenpiteillä, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava komissiolle tarvittava näyttö kantansa tueksi, ei ole riittävä.

8.9

suosittaa, että tällaisissa tapauksissa komissio suorittaa itse tarvittavat arviointi-, valvonta- ja täytäntöönpano-ohjelmat asian ratkaisemiseksi. Lisäksi komission tulee määritellä selkeästi, mitä seurauksia koituu, jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut tavoitteita eikä komissio siten ole hyväksynyt niitä.

8.10

pitää lisäksi oleellisena, että komissio säilyttää itsellään täydentävän roolin strategian konkreettisen täytäntöönpanon seurannassa. Komissio voisi tarvittaessa toimia tehokkaana koordinaattorina ja helpottaa toimenpiteiden yhteistä toteuttamista eri valtioiden ja toimijoiden välillä kaikilla merialueilla.

8.11

kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot ottavat strategioita laatiessaan huomioon merialueidensa muut biologiset yhteisöt, kuten levät ja merikilpikonnat.

8.12

kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että muuntogeeniset organismit katsotaan meriympäristöön vaikuttaviksi tekijöiksi, joilla on ympäristölle nykyisin vaikeasti ennustettavissa olevia seurauksia.

8.13

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti direktiivin 4 artiklassa asetettuja vaatimuksia, kun ne tekevät arviointeja, asettavat ympäristötavoitteita ja laativat seurantaohjelmia.

8.14

katsoo, että tässä yhteydessä myös yksittäisten merialueiden paikallis- ja aluehallinnon tulisi voida suoraan osallistua kyseisten arviointien, tavoitteiden ja valvontaohjelmien laatimiseen.

8.15

suhtautuu epäillen direktiivin 4 artiklassa asetettuihin aikatauluihin erityisesti toimenpideohjelmien hyväksymisen osalta.

8.16

tietoisena siitä, että riittäviä tuloksia voidaan saavuttaa vain pitkällä aikavälillä, kannattaa ajatusta toistuvasta ja mukautetusta täytäntöönpanoprosessista, jossa otetaan huomioon seurantaohjelmissa kerätyt tiedot, uusi kehitys ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset. Tällä tavalla voidaan tarvittaessa ryhtyä välittömiin lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimiin meriympäristön tilaan kohdistuviin negatiivisiin vaikutuksiin puuttumiseksi.

8.17

huomauttaa, että vaikka lyhyellä aikavälillä toimenpiteistä voi aiheutua huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia, pitkällä aikavälillä ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten etujen odotetaan ylittävän nämä kustannukset huomattavasti.

8.18

on kuitenkin sitä mieltä, että lyhyen ja keskipitkän aikavälin taloudellista taakkaa ei saisi jättää yksinomaan jäsenvaltioiden tai aluehallinnon tai etenkään yksityishenkilöiden tai yhteisöjen yksin kannettavaksi.

9.   Synergia muiden politiikkojen kanssa

Alueiden komitea

9.1

ymmärtää kasvavan tarpeen soveltaa kattavaa lähestymistapaa asianmukaisen tasapainon löytämiseksi usein keskenään kilpailevien ympäristöllisten ja taloudellisten etunäkökohtien välille.

9.2

on tietoinen EU:n uuden meripolitiikan kehittämisen tärkeydestä erityisesti kun otetaan huomioon Lissabonin ja Göteborgin strategian tavoitteet.

9.3

huomauttaa, että EU:n uutta meripolitiikkaa koskevassa vihreässä kirjassa on käsiteltävä yleistä hallintorakennetta, jonka avulla voidaan säännellä merien käyttäjiä ja käyttötapoja. Komission on tärkeää varmistaa, että EU:n meripolitiikan yhteydessä käsitellään ympäristöasioita ja että merien käyttäjiä ja käyttötapoja koskevaa yleistä hallintorakennetta hyödynnetään tyydyttävällä tavalla.

9.4

huomauttaa lisäksi, että strategia on suunniteltu tukemaan niitä nykyisiä toimenpiteitä ja aloitteita, jotka edistävät jossain määrin meriympäristön suojelua, vaikka niitä ei ole suunniteltu erityisesti meriympäristön suojelua ajatellen. Lisäksi strategia rakentuu kyseisten toimenpiteiden ja aloitteiden pohjalle.

9.5

kannattaa kattavan puitestrategian laatimista, sillä siten toteutetaan EU:n tulevan meripolitiikan ympäristöosuus.

9.6

huomauttaa, että EU:n meristrategia myötävaikuttaa siihen, että yhteisö ja jäsenvaltiot voivat täyttää useaan kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitteensa ja noudattaa sopimusten yhteydessä tehtyjä merkittäviä sitoumuksia, jotka liittyvät meriympäristön suojeluun.

9.7

kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot sisällyttävät laatimiensa meristrategioiden toimenpideohjelmiin rannikkoalueiden hoitoa koskevat näkökohdat, sillä suurin osa meriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista on peräisin rannikkoalueilta.

10.   Alueiden komitean suositukset

Alueiden komitea

10.1

suosittaa, että tavoitteeksi asetetaan, että Euroopan meriympäristön hyvä tila saavutetaan viimeistään vuonna 2018.

10.2

suosittaa, että toimenpideohjelmat on laadittava viimeistään vuonna 2013 ja pantava täytäntöön viimeistään vuonna 2015.

10.3

kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan Mustanmeren erillisenä merialueena.

10.4

edellyttää, että komissio määrittelee ympäristön hyvän tilan arvioimiseksi kunnianhimoiset, selkeät, johdonmukaiset ja vertailukelpoiset kriteerit, joiden perusteella koko EU:ssa voidaan saavuttaa samanaikaisesti yhtä korkeatasoinen ympäristön hyvä tila.

10.5

pitää täytäntöönpanotoimenpiteiden jatkuva valvontaa sekä saavuttujen tulosten ja saatujen tietojen säännöllistä julkaisemista oleellisen tärkeänä.

10.6

kehottaa komissiota valvomaan poliittisten toimien konkreettista täytäntöönpanoa eri merialueilla. Komissio voisi tarvittaessa helpottaa toimenpiteiden toteuttamista ja toimia siten tehokkaana koordinaattorina ja välittäjänä kyseisillä alueilla toimivien eri tahojen välillä.

10.7

luottaa siihen, että komissio esittää säännöllisin väliajoin meristrategian täytäntöönpanoa ja meristrategiadirektiivin vaikutuksia käsitteleviä arviointikertomuksia, joissa annetaan esimerkkejä parhaista käytännöistä.

10.8

luottaa siihen, että kaikki komission kertomukset toimitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston lisäksi myös alueiden komitealle.

10.9

luottaa lisäksi siihen, että asiaa koskevat komitean kommentit ja kannanotot myös sisällytetään komission kertomuksiin.

10.10

on vakuuttunut siitä, että jakamalla asianmukaista tietoa kansalaisten aktiivisen osallistumisen varmistaminen ja heidän tukensa saaminen on mahdollista.

10.11

on tietoinen siitä, että lyhyen aikavälin taloudelliset kustannukset voivat vaikuttaa yhteisöjen tai yksilöiden hyvinvointiin, mikä puolestaan voi vaikuttaa siihen, miten aktiivisesti kansalaiset osallistuvat strategiaan ja tukevat sitä. Koska heidän tukensa on erittäin tärkeää, komitea kehottaa luomaan erityisiä Euroopan tason tukiohjelmia, joiden tarkoituksena on auttaa suoraan strategian täytäntöönpanon kohteeksi joutuvia henkilöitä ja yhteisöjä lieventämään strategian täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia.

10.12

kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita, muun muassa jäsenvaltioita, komissiota ja yksityistä sektoria, laatimaan pitkäaikaisia suunnitelmia meriympäristön tutkimukseen tarkoitetun rahoituksen merkittäväksi lisäämiseksi. Näin voidaan taata, että meriympäristön tutkimiseen on käytettävissä riittävästi varoja.

10.13

katsoo, että kansalaisia lähimpänä hallinnon tasona alue- ja paikallisviranomaiset voivat saavuttaa merkittäviä tuloksia tiedon jakamisessa sekä yleisön tuen hankkimisessa.

10.14

tarjoutuu siksi toimimaan asiassa komission ja jäsenvaltioiden merkittävänä kumppanina. Komitea suosittaa myös, että käynnistetään EU:n rahoittama pitkäaikainen tiedotuskampanja, johon myös alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat.

Bryssel 26. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


(1)  EUVL C 244, 10.10.2003, s.14.

(2)  EYVL C 357, 14.12.2001, s.44.


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/9


Alueiden komitean lausunto aiheesta Luonnonkatastrofit (tulipalot, tulvat, kuivuus)

(2006/C 206/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. huhtikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan neljännen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää asiasta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa työjärjestyksen 40 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän päätöksen nimetä Murcian aluevaltuuston puheenjohtaja Ramón Luis Valcárcel Siso (ES, PPE) asiaa käsittelevän lausunnon yleisesittelijäksi,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin pelastuspalveluvalmiuksien tehostamisesta”, (KOM(2004) 200 lopullinen, CdR 241/2003 fin (1),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Luonnonkatastrofit, metsäpalot, tulvat ja kuivuudet merkitsevät kasvavaa uhkaa ihmishengille, vaikuttavat syvällisesti alueiden tasapainoiseen kehitykseen, vaarantavat alueiden taloudelliset resurssit sekä niiden luonnon- ja kulttuuriperinnön, johtavat väestön siirtymiseen ja heikentävät taloudellista toimintaa sekä väestön elämänlaatua katastrofialueilla.

2)

Luonnonkatastrofit eivät kunnioita rajoja, ja siksi samoille riskeille alttiiden alueiden välinen yhteistyö on välttämätöntä.

3)

Aavikoitumisen, eroosion ja suolapitoisuuden kasvun kaltaiset ilmastonmuutoksen seuraukset koskevat kaikkia jäsenvaltioita, vaikkakin eri mitassa. Euroopan unionin on nähtävä luonnonkatastrofien minimoiminen kestävän kehityksen keskeisenä osatekijänä.

4)

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate tulee ottaa huomioon yhteisön politiikkojen suunnittelun, laadinnan ja toteutuksen eri vaiheissa luonnonkatastrofien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi sekä niiden seurausten lievittämiseksi luonnononnettomuuden kohdanneilla unionin alueilla ja kaupungeissa.

5)

Kaikissa etenkin maaseutua ja ympäristöä, infrastruktuureja sekä tutkimus- ja kehitystoimia koskevissa yhteisön politiikoissa on päätettävä toimenpiteistä, joiden avulla suojaudutaan luonnonkatastrofeilta.

6)

EU:n solidaarisuusrahasto on osoittautunut riittämättömäksi luonnonkatastrofien sattuessa. Tilannetta pahentaa se, että nykyisten mekanismien välillä ei ole koordinointia eri jäsenvaltioiden valtakunnallisella ja alueellisella tasolla.

hyväksyi yksimielisesti 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

Alueiden komitean huomiot ja suositukset

Alueiden komitea

1.

toteaa huolestuneena, että Euroopan unionin alueilla viime vuosina tapahtuneiden luonnonkatastrofien lukumäärä, vakavuus ja voimakkuus on kasvanut merkittävästi.

2.

on tyytyväinen mielenkiintoon, jota Euroopan parlamentti on osoittanut luonnonkatastrofeihin.

3.

painottaa monien muunlaisten luonnonkatastrofien vakavuutta. Sellaisia ovat esimerkiksi maanjäristykset, maanjäristysaallot, tsunamit, tulivuorenpurkaukset ja muut geologiset ilmiöt sekä ilmastonmuutokseen ja maapallon lämpenemiseen liittyvät ilmiöt, joiden seurauksena merenpinta EU:n rannikoilla nousee, rannat katoavat, asutut alueet joutuvat veden valtaan ja infrastruktuureja ja kalustoa menetetään. Komitea kiinnittää myös huomiota äärimmäisiin lumi- ja pakkasolosuhteisiin liittyviin uhkiin.

4.

toteaa, että alueet ja kunnat kansalaisia lähimpinä olevina yhteisöinä ovat katastrofin tapahtuessa ensimmäisiä kärsijöitä ja asianosaisia ja että niiden täysipainoinen osallistuminen luonnonkatastrofeja koskevien politiikkojen ja toimien laatimiseen, toteuttamiseen ja valvontaan on olennaista. Siksi unionin kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että alueilla ja kunnilla on käytettävissään järkevät ja toimivat oikeudelliset, materiaaliset ja taloudelliset välineet, jotta tehtävien hoitaminen olisi mahdollista.

5.

muistuttaa, että yhteisön toiminnan on täydennettävä kansallisten, alueellisten ja paikallisten elinten toimia, ja kehottaa komissiota suuntaamaan yhteisön toimet uudelleen hallinnon eri tasoille.

6.

pitää välttämättömänä sitä, että yhteisvastuun, yhteistyön ja avunannon periaatteita unionin valtioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten välillä sovelletaan täysipainoisesti kaikilta osin luonnonkatastrofien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä niiden seurausten lievittämiseksi ja korjaamiseksi.

7.

korostaa, että niin viranomaisten kuin kansalaistenkin on sitouduttava tiukasti minimoimaan tilanteet, jotka aiheuttavat katastrofeja tai pahentavat niiden seurauksia ja vaikutuksia.

8.

kannattaa Euroopan parlamentin esitystä laatia eurooppalainen strategia luonnonkatastrofien torjumiseksi (tulipalot, tulvat ja kuivuus) sekä siihen liittyviä eri rahoitusvälineitä kyseisen strategian toteuttamiseksi. Tässä yhteydessä tulee varmistaa, että etusijalle asetetaan EU:n yhteisrahoittamat hankkeet, jotka on suunnattu pelastuspalvelutoimiin sekä alueiden kehittämiseen niin, että erityistä huomiota kiinnitetään eristyneisiin, harvaanasuttuihin ja syrjäisimpiin ja saarialueisiin sekä niihin alueisiin, jotka luontaisten rakenteellisten syiden johdosta kärsivät erityisesti kyseisenlaisista katastrofeista.

9.

kehottaa yhteisön toimielimiä arvioimaan sitä, olisiko kyseiseen strategiaan tarkoituksenmukaista sisällyttää maanjäristykset ja niihin liittyvät ilmiöt sekä tulivuorenpurkaukset siitä syystä, että ne saattavat aiheuttaa tuhoisia seurauksia.

10.

esittää, että strategiassa tarkasteltaisiin luonnonkatastrofeja kokonaisvaltaisesti niin, että se käsittäisi ennaltaehkäisevät toimet (riskien analysointi ja yksilöiminen), suunnittelua ja toteutusta koskevat toimet (toiminnan organisointi, resurssien käyttöön asettaminen jne.) sekä jälkihoitoon ja valvontaan liittyvät toimet.

11.

pitää tärkeänä, että strategian kaikkiin vaiheisiin sisältyy katastrofiriskejä ja toimintasuunnitelmia koskevia kansalaisten tiedottamis-, koulutus- ja valveuttamistoimia ja että hätätilanteessa strategiassa kiinnitetään erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin sekä muihin erityisen haavoittuviin väestöryhmiin, kuten vanhuksiin ja liikuntarajoitteisiin henkilöihin.

12.

painottaa tiedotusvälineiden merkittävää roolia, jotta yleisöllä olisi asianmukaiset tiedot ja jotta se kykenisi toimimaan tehokkaasti katastrofien aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

13.

suosittaa, että toimissa keskityttäisiin luomaan sellaisia tietojärjestelmiä, joita tarvitaan kaikenlaisia luonnonkatastrofeja koskevien ennusteiden, seurannan ja arvioinnin parantamiseksi uusia tekniikoita hyödyntämällä. Komitea kannattaa erityisesti Euroopan parlamentin ehdotuksia edistää Galileo-järjestelmää sekä laajentaa ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (Global Monitoring for Environment and Security, GMES) toiminta-alaa käsittämään kaikki luonnonkatastrofit.

14.

katsoo, että seitsemännessä tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevassa puiteohjelmassa on tehostettava tutkimustyötä katastrofien ennaltaehkäisemiseksi rahoittamalla toimia, joiden avulla pyritään kehittämään ennustemalleja, sekä parantamalla ennakkovaroitusjärjestelmiä.

15.

suosittaa, että maaseudun kehittämistä koskevissa kansallisissa ja alueellisissa suunnitelmissa annettaisiin etusija sellaisille toimille, jotka on suunnattu ehkäisemään katastrofien syyt (tällaisia toimia ovat esimerkiksi eroosion torjuminen, metsitys tarkoitukseen sopivia lajeja käyttämällä, vesi-infrastruktuurit, metsien siistiminen ja valvonta sekä maatalousympäristöön liittyvät toimet veden säästämiseksi).

16.

muistuttaa, että tulipalojen yleisyyden ja vaarallisuuden vähentämiseksi Euroopan unionin tulee toiminnassaan keskittyä tulipalojen syiden torjumiseen asianmukaisten ennaltaehkäisevien toimien ja metsien valvontatoimien avulla. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että asiaan liittyvää yhteisön nykyistä lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti.

17.

pahoittelee, että Forest Focus -ohjelmaan kuuluvia tulipaloja ennalta ehkäiseviä toimia ei ole sisällytetty uuden ”Life+”-ohjelman toimintalinjoihin.

18.

korostaa, että kuivuus on pahentunut ja että nykyään intensiivinen ja pitkäaikainen kuivuus on levinnyt koskettamaan lukuisia unionin alueita. Kyseisillä alueilla vesivarat ovat viime vuosina vähentyneet huomattavasti, millä on vakavia sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia seurauksia.

19.

on tyytyväinen monien jäsenvaltioiden EU:n ympäristöneuvostossa esittämään aloitteeseen kuivuuteen liittyvien riskien hallinnasta ja kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin suojautumisen tason parantamiseksi kuivuutta vastaan sekä kansalaisiin, talouteen ja ympäristöön mahdollisesti kohdistuvien riskien vähentämiseksi.

20.

suosittaa perustamaan Euroopan kuivuuden ja aavikoitumisen seurantakeskuksen osana seitsemättä tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevaa puiteohjelmaa sekä toteuttamaan valistustoimia kestävästä vedenkäytöstä.

21.

katsoo, että viime vuosina tapahtuneiden luonnonkatastrofien vakavuuden ja voimakkuuden vuoksi on lisättävä aluesuunnittelutoimia ja pantava entistä enemmän painoa kokonaisvaltaisten alueellisten toimien toteuttamiselle maaseutualueilla.

22.

suhtautuu myönteisesti tulvien arviointia ja hallintaa koskevaan direktiiviehdotukseen. Komitea huomauttaa, että ei pidä unohtaa Välimeren alueella syntyviä suuria tulvia, jotka liittyvät rankkasateisiin ja vedenpinnan nousuun. Samalla on tiedostettava, että eräissä unionin jäsenvaltioissa tulviin liittyvät olosuhteet ovat täysin toisenlaiset, ja vaativat siksi mukautettuja ratkaisuja.

23.

vaatii, että luonnonvarojen ja/tai luonnonilmiöiden hallintaa koskevia nykyisiä ja tulevia direktiivejä on voitava koordinoida kunkin maan erityisten olosuhteiden pohjalta.

24.

esittää, että yhteisön pelastuspalvelumekanismia parannettaisiin, ja tukee tässä mielessä Euroopan parlamentin ehdotusta yhteisön mekanismiin kuuluvan seuranta- ja tiedotuskeskuksen vahvistamiseksi. Lisäksi komitea suosittaa laatimaan kutakin katastrofityyppiä varten yhteensopivia toiminta- tai torjuntamalleja, jotka mahdollistavat kansallisten ja alueellisten katastrofienhallintamekanismien aiempaa paremman koordinoinnin.

25.

katsoo, että on harkittava Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamista, ja kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden olisi tarkoituksenmukaista etsiä keinoja varmistaakseen siviili- ja sotilasresurssien asianmukaisen yhteentoimivuuden, sekä suosittaa sotilaallisten hätäjoukkojen liittämistä yhteisön pelastuspalvelujärjestelmään.

26.

kannattaa lähtökohtaisesti ehdotusta uudesta solidaarisuusrahastosta sekä teollisuuteen ja teknologiaan liittyvien katastrofien aiheuttamien vakavien kriisien, kansanterveyteen liittyvien uhkien sekä terroristi-iskujen sisällyttämistä sen piiriin. Komitea kuitenkin kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen kynnysarvoa, joka vastaa miljardia euroa tai 0,5 prosenttia BKTL:sta, varmistamaan menettelyjen riittävän joustavuuden, avoimuuden ja yksinkertaisuuden sekä ottamaan huomioon katastrofialueen erityistarpeet sekä eräiden luonnonilmiöiden alueellinen ulottuvuus.

27.

esittää, että kuivuus sisällytettäisiin selkeästi solidaarisuusrahastosta tuettaviin ilmiöihin, kun otetaan huomioon, että kyse on pitkäkestoisesta rakenteellisesta ongelmasta, jota on vaikea sovittaa asetettuihin rekisteröinnin määräaikoihin ja jolla on vakavia vaikutuksia katastrofialueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Lisäksi komitea esittää, että rahastosta annettava tuki poikkeuksellisiin paikallisiin kriiseihin säilytetään.

28.

toteaa, että rakennerahastot ovat olennainen väline rahoitettaessa katastrofien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan liittyviä toimia. Komitea pitää tässä mielessä erittäin tärkeänä, että riittämätöntä yhteisvaikutusta rakennerahastojen ja solidaarisuusrahaston välillä parannetaan ryhtymällä soveltamaan teoreettista ”jälleenrakennuksesta kehitykseen” -lähestymistapaa, joka edellyttää paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista luonnonkatastrofeja koskevaan hallintoon.

29.

esittää, että suunniteltaessa rahoitusta seuraavalle ohjelmakaudelle 2007–2013 varmistetaan varainkäytön välttämätön joustavuus ja niiden uudelleenjako rahastojen välillä sekä rakennerahastojen N+2-säännön perusteella vapautuneiden varojen mahdollinen uudelleenkäyttö, jotta alueet voisivat lisätä katastrofitilanteessa käytettävissä olevia varoja katsoessaan sen tarkoituksenmukaiseksi.

30.

toteaa jälleen, että maatalousalan katastrofien torjumiseen tähtäävässä todellisessa strategiassa ei voida rajoittua pelkkiin hätätoimenpiteisiin; siinä on näin ollen otettava huomioon koulutukseen, tiedottamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyvät toimet turvautumalla niiden rahoittamisessa Forest Focus -ohjelmaan, maaseudun kehittämispolitiikkaan tai Euroopan sosiaalirahastoon sen lisäksi, että luodaan julkinen vakuutus, jonka rahoittamisesta vastaa Euroopan unioni.

31.

toteaa, että Interreg-aloite on osoittautunut erittäin tehokkaaksi vaihdettaessa hyviä käytänteitä luonnonkatastrofien ennaltaehkäisemisestä, ja viittaa tässä yhteydessä liitteessä esitettyihin esimerkkeihin. Lisäksi komitea on tyytyväinen siihen, että sovittaessa uudesta rahoituskehyksestä kaudeksi 2007–2013 päätettiin lisätä alueelliseen yhteistyöhön osoitettavia määrärahoja.

32.

toteaa, että oikeushenkilön asemassa olevien eurooppalaisten alueyhteistyöyhtymien perustaminen saattaa parantaa pelastuspalvelutoimien toteuttamista.

33.

tukee Euroopan parlamentin esitystä käyttää valtiontukia tai Euroopan investointipankin lainoja luonnonkatastrofien yhteydessä.

34.

esittää Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle, että ne ottaisivat huomioon paikallis- ja alueviranomaisten näkemykset suunniteltaessa mitä tahansa luonnonkatastrofien torjumiseen liittyvää aloitetta varmistamalla tehokkaan edeltävän kuulemisprosessin katastrofien hallinnasta välittömästi vastuussa olevien kanssa.

Bryssel 26. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


(1)  EUVL C 43, 18.2.2005, s. 38.


LIITE

Esimerkkejä parhaista toimintatavoista luonnonkatastrofien estämiseksi

1   ESCAPE (European Solutions by Co-operation and Planning in Emergencies) rannikkoalueiden tulviin varautuminen

Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Belgian tulvaherkimmät alueet käynnistivät Escape-projektin lieventääkseen tulvien vaikutuksia. Hankkeella pyrittiin laajentamaan toimintaa pelkästään tulvien ehkäisemisestä ja riskien hallinnasta sekä kehittämään aluesuunnittelupolitiikkoja, riskinhallintastrategioita, valmiussuunnitelmia ja yleisön tietoisuutta, jotta tulvien aiheuttamat vahingot rannikkoalueiden yhteisöille jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Yksi tärkeimmistä hankkeeseen sisältyneistä toimista oli tulvia koskeva tiedotuskampanja. Sen välineinä käytettiin videofilmejä, tiedotustilaisuuksia ja sanomalehtiä, jotta sekä lapset että aikuiset ja toisaalta niin paikallisväestö kuin ammattilaisetkin ymmärtäisivät tulviin liittyvät vaarat. Kampanjan yhteydessä selostettiin myös, mitä hallintoviranomaisten voidaan odottaa tekevän ja kuinka kansalaiset voisivat auttaa itseään. Toinen tärkeä toimintamuoto oli joustavan ja monitahoisen valmiussuunnitelman kehittäminen paikallisten asukkaiden, matkailijoiden ja yritysten suojelemiseksi tulvan sattuessa. Rajatylittävän valmiussuunnittelun kehys on muiden käytettävissä.

Escape-hankkeen yhteydessä laadittiin ja testattiin meritulvia ja vedenkorkeutta koskeva tietojärjestelmä (High Water Information System, HIS), jolla seurataan vuorovettä, tuulen voimaa ja aallonkorkeutta. Järjestelmä on integroitu päätöksenteon tukijärjestelmään (Decision Support System, DSS), joka arvioi katastrofialueen evakuoimiseen tarvittavan ajan ja suosittaa evakuointireittejä käyttämällä perusteena esimerkiksi tiestön kapasiteettia ja väestörakennetta. Sekä valmius- että aluesuunnittelusta vastaavat paikallis-, alue- ja kansalliset viranomaiset voivat käyttää järjestelmiä ennakoimaan meritulvien vaikutuksia ja ajankohtia. http://www.interregnorthsea.org/project-details.asp?id=1-16-31-7-526-02

2   AWARE (Attention to warning and readiness in emergencies) – hätätilanteisiin varautuminen

Yksi Escape-hankkeen johtopäätelmistä oli, että koska hätätilanteet eivät noudata rajoja, myös valmiussuunnittelun pitäisi olla rajatylittävää. Aware-hankkeen voidaan sanoa olevan Escapen seuraaja. Escape-hanke käsitteli ainoastaan tulviin varautumista, mutta Aware koskee myös muita aloja. Hankkeen tärkeimpänä piirteenä on monitahoinen yhteistyö, jolla kehitetään valmiussuunnittelua ja lisätään kansalaisten parissa riskien tiedostamista ihmisen aiheuttamien ja luonnonkatastrofien varalta.

Aware-hanke keskittyy tietoisuuden lisäämiseen raja-alueiden asukkaiden suojelemiseksi katastrofin aikana ja sen jälkeen kehittämällä tietolähteitä ja viestintäkanavia. Jotta voitaisiin lisätä kansalaisten, tiedotusvälineiden, viranomaisten ja pelastuspalvelujen tietoisuutta katastrofitilanteisiin sisältyvistä riskeistä ja siitä, kuinka niissä tulisi toimia, järjestetään kaksi kestävää nuorisolle ja ammattilaisille suunnattua tiedotuskampanjaa. Lisäksi hankkeeseen kuuluu selvitys joukkotiedotusvälineiden katastrofiuutisoinnin kattavuudesta eri maissa ja ilmoitustyökalua koskeva toteutettavuustutkimus. Työkalun avulla viranomaiset voisivat ilmoittaa uhrien omaisille ja ystäville uhrien olinpaikasta katastrofin jälkeen. Aware-hankkeessa käsitellään myös rajaseutujen paikallis- ja alueviranomaisten välisen tiedonkulun sisältöä ja viestinnän rakennetta ennen katastrofia sekä sen aikana ja katastrofin jälkeen. Tarkoituksena on, että paikallisviranomaiset ottaisivat huomioon päätösten rajatylittävät seuraukset ja varmistaisivat, että myös naapurimaan viranomaiset saavat tiedon tapahtuneesta. Kumppanit jakavat tietoa ja saamiaan kokemuksia sekä laativat selonteon, joka sisältää virtuaalista rajatylittävää kriisinhallintajärjestelmää koskevia suosituksia. Lisäksi järjestetään kaksi kriisinhallintaa ja katastrofiapua koskevaa alueidenvälistä asiantuntijakokousta. Hankkeen lopullisena tavoitteena on parantaa katastrofiavun laatua rajaseuduilla toteuttamalla henkilöstön vaihtoa osallistuvien alueiden kesken sekä järjestämällä alueellisia ja rajatylittäviä harjoituksia (vain viranomaistasolla), joihin osallistuu alueiden yhteisiä tarkkailijoita. www.project-aware.com

3   Chain of Safety – Aloite koko Pohjanmeren alueen kattavaksi valmiussuunnitelmaksi tulvien varalta

Koska katastrofit eivät noudata alueellisia tai valtakunnallisia rajoja, tulee riskin- ja kriisinhallinnankin olla rajatylittävää. Euroopan komissio on tunnustanut aiheen tärkeyden, ja se on parhaillaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laatimassa useita aloitteita, joilla pyritään kehittämään unionin lähestymistapaa valmiussuunnitteluun. Chain of Safety -aloitteen tarkoituksena on tuoda näihin aloitteisiin Pohjanmeren alueen näkökulma ja käynnistää hanke chain of safety -malliin perustuvan ja koko Pohjanmeren alueen kattavan valmiussuunnittelurakenteen luomiseksi tulvien varalta. Hankkeen tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä, kokemusten jakamista ja keskinäistä avunantoa Pohjanmeren alueen tulvatilanteissa kokoamalla tietoja ja kokemuksia rannikkotulvista koko Pohjanmeren alueen yhdistävän ”turvaketjun” avulla. Näin voidaan optimoida Pohjanmeren alueiden välistä yhteistyötä ja minimoida rannikkotulvista aiheutuvat vahingot ja ihmishenkien menetykset. Hankkeen yleistavoitteena on laatia yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa koko Pohjanmeren alueen kattava valmiussuunnitelma tulvien varalta. Sen avulla kootaan yhteen alueiden kokemukset ja parhaat toimintatavat.

Chain of Safety -aloitteeseen kuuluvat toimet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Pohjanmeren alueen nykyisten alueellisten ja kansallisten tulvavalmiussuunnitelmien vertaileva analyysi, yhtenäisen Chain of Safety -hanketta koskevan lähestymistavan määritteleminen Pohjanmeren alueella ja tulvien varalta laadittavan yhteisen valmiussuunnitelman toteuttamisessa tarvittavien ja saatavilla olevan välineistön kartoittaminen.

4   Yhteisen tutkimuskeskuksen NEDIES-tietokannan (Natural and Environmental Disaster Information Exchange System) kehittäminen

Erilaiset luonnonriskit ja -onnettomuudet aiheuttavat jatkuvia haasteita Euroopan kansalaisten ja ympäristön suojelulle. Siksi aiemmin tapahtuneiden katastrofien ja niihin johtaneiden olosuhteiden järjestelmällisistä analyyseistä saadut kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä riskialttiuden hallinnassa tulevien riskien vähentämiseksi ja tärkeysjärjestyksen määrittelemiseksi. Myös saatujen kokemusten levittäminen ja soveltaminen on tärkeää pyrittäessä ehkäisemään onnettomuuksia ja etenkin lieventämään niiden seurauksia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Yhteinen tutkimuskeskus ylläpitää NEDIES-tietokantaa, jonka tarkoituksena on käsitellä ja levittää saatuja kokemuksia luonnonkatastrofien ja tekniikan aiheuttamien onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä niihin varautumiseksi ja reagoimiseksi. Järjestelmään sisältyvät selvitykset luonnonkatastrofeista ovat saatavilla Internet-portaalin välityksellä.

Katastrofeihin liittyvää tietoa ja kokemuksia sisältävää NEDIES-tietokantaa vahvistettaessa ja laajennettaessa onnettomuuksien olosuhteita on käsiteltävä aiempaa järjestelmällisemmin ja perusteellisemmin, jotta voidaan tarjota yksityiskohtaisia ja luotettavia perusteita päätösten tekemiseen. Osana Yhteisen tutkimuskeskuksen ja Euroopan komission teettämää tutkimusta Zeelandin yliopistossa (Alankomaat) kehitetään ohjelmaa, joka mahdollistaa itse katastrofin, sen ennaltaehkäisyn, hallinnan ja jälkitoimien sekä toimijoiden, ympäristön ja muiden katastrofin hallinnan tehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden jäsennellyn analyysin ja kartoittamisen. Tarkoituksena on tuottaa riittävän järjestelmällinen rakenne kokemustiedon hyödyntämistä varten. Analyysin tulokset lisätään ”turvaketjuun”. Tämän tuloksena saadaan esiin kussakin vaiheessa toisiinsa kytkeytyvät seuraukset.

5   Interreg IIIA – Italian ja Slovenian SIMIS-hanke Isonzo–Soča -joen yhdistetyn valvontajärjestelmän perustamiseksi

Hankkeen tarkoituksena on kehittää Isonzo–Soča -joen alueen valvontajärjestelmää ja parantaa siten alueen väestön turvallisuutta tulvien varalta. Hankkeella kehitetään myös ylikansallisia turvatoimia, vahvistetaan Friuli-Venezia Giulian alueen ja Slovenian välistä yhteistyötä ja kehitetään innovatiivisten teknisten keinojen käyttöä. Tavoitteiden saavuttamiseksi Palmanovan ja Ljubljanan operatiivisten keskusten välille on perustettu yhteys ja hätätilanteissa tarvittavia toimia varten on luotu yhteiset käytännöt. Jokialueesta on myös tehty perusteellinen tutkimus, ja alueen kriittisimpiin kohtiin on asennettu pitkälle kehitettyjä valvontayksiköitä tulvien ennakoimiseksi ja torjumiseksi. http://www.simis.si

6   Alueidenvälinen sopimus rajatylittävästä yhteistyöstä pelastuspalvelujen alalla – Friuli-Venezia Giulia, Kärnten ja Slovenia

Friuli-Venezia Giulian autonomisen alueen, Kärntenin osavaltion ja Slovenian pelastuspalvelut ovat tiedostaneet ihmisen aiheuttamien ja luonnonkatastrofien muodostaman vaaran kansalaisille ja tarpeen taata vastavuoroisen ja oikea-aikaisen avun saanti hätätilanteissa. Nämä pelastuspalvelut ovatkin päättäneet lisätä ja edistää rajatylittävää pelastusalan yhteistyötä. Ne ovat ilmaisseet halunsa pyrkiä mahdollisimman laajaan vastavuoroiseen yhteistyöhön ja suunnitella yhtenäisellä tavalla toimia, joita tarvitaan alueen kansalaisten turvallisuuden, omaisuuden, rakennuskannan ja ympäristön suojelemiseksi hätätilanteissa tai vaaratilanteen, esimerkiksi metsäpalon, uhatessa. Yhteistyöpöytäkirjoissa määritellään rajatylittävän yhteistyön käytännön menettelyt, joihin kuuluvat katastrofien ennakointi ja torjunta, reaaliaikainen tietojen vaihto ja hätätilanteisiin liittyvän tiedon oikea-aikainen välitys, molemminpuolinen apu hätätilanteissa sekä katastrofin uhreille annettavan avun koordinointi.

Ennakointi- ja torjuntatoimien toteuttamiseksi ja pelastusalaan liittyvien yhteistä etua koskevien tietojen vaihtamiseksi Friuli-Venezia Giulian autonominen alue, Kärnten ja Slovenia ovat luoneet yhteydet pelastuspalvelukeskusten välille. Niiden avulla ne pystyvät välittämään toisilleen oikea-aikaisesti kaikki tarvittavat tiedot ja vaihtamaan yhteistä koulutusmateriaalia. Osapuolet ovat sopineet pelastuspalvelukeskusten yhteyksien toteuttamisesta tehokkaan tiedonsiirtojärjestelmän avulla. Siten ne voivat vaihtaa reaaliajassa alueilleen asennetuista seismisen valvonnan, hydrometeorologisen seurannan ja merialueiden meteorologisista verkostoista kerättyä tietoa. Lisäksi on tarkoitus järjestää yhteys pelastuspalvelukeskusten välisiä videokonferensseja varten.

Alueet sitoutuvat välittämään oikea-aikaista ja vastavuoroista tietoa pelastuspalvelukeskusten välillä uhkaavasta tai meneillään olevasta hätätilanteesta, joka voi aiheuttaa vaaraa raja-alueiden kansalaisille, omaisuudelle, rakennuskannalle tai ympäristölle. Ne järjestävät keskusten teknisten yksiköiden säännöllisiä tapaamisia. Ne pyrkivät myös vaihtamaan pelastuspalvelun tavoitteiden kannalta olennaista teknis-tieteellistä edistystä koskevaa tietoa ja aloittavat yhteisiä hankkeita kehittääkseen ja soveltaakseen näitä tietoja luonnonkatastrofien ennakoimisen ja ehkäisemisen alalla. Ne järjestävät myös yhteistä koulutustoimintaa ja harjoituksia tehdäkseen hätätilanteita varten suunnitellut yhteiset toimintamenettelyt tunnetuksi. Myös naapurialueiden väestöön mahdollisesti vaikuttavissa hätätilanteissa alueet voivat pyytää keskinäistä apua pelastuskeskusten kautta. Vastavuoroinen apu voi käytettävissä olevista resursseista riippuen käsittää teknisten asiantuntijoiden, vapaaehtoisryhmien ja tarvittavien välineiden ja laitteiden, ilma-alusten ja asukkaille tarkoitettujen aputarvikkeiden lähettämisen sekä muut mahdolliset hätätilanteiden hoitamisessa hyödylliset toimet. Alueet ovat sopineet tekevänsä vastavuoroista yhteistyötä naapurialueiden metsäpalojen sammutustoimissa. Vastavuoroista apua annetaan ilman maksua.

7   Desertnet – aavikoitumisen seuranta ja torjuntatoimet Välimeren alueella

Desertnet-hankkeen tarkoituksena on tutkia ja seurata Välimeren alueen aavikoituvia alueita ja huolehtia riskialueiden kestävästä hoidosta. Lisäksi sen tarkoituksena on tehostaa alueellisissa ja kansallisissa ohjelmissa riskialueiksi määriteltyjä alueita koskevien teknis-tieteellisten tietojen ja kokemusten käyttöä. Jotta saataisiin aikaan yhtenäinen järjestelmä tietojen vaihtamista ja autioitumisprosessin seurantaa varten, luodaan palvelurakenne, kokeiluhankkeiden ja toimijoiden verkosto sekä alueidenvälinen seurantakeskus aavikoitumisen hillitsemistä varten.

Desertnet-hankkeeseen sisältyy kokeilutoimien verkosto, jonka tarkoituksena on yhtenäistää menetelmiä vertailemalla eri alueilla saatuja kokemuksia. Verkoston konkreettisena tuloksena on palvelurakenne, jonka avulla on voitu luoda kumppanialueiden käyttämiä menetelmiä ja malleja sekä muita niiden käytettävissä olevia tietoja sisältävä tietokanta. Rakenteen avulla voidaan tulevaisuudessa yksinkertaistaa toimien hallintaa ja yhteisiin hankkeisiin tai muihin toimiin liittyvää yhteistyötä, ja sen avulla saadaan tietoa käytetyimmistä yhteisistä menetelmistä. Kumppanit sitoutuvat edistämään palvelurakennetta tulevaisuudessa, koska sen käyttäjien määrä tulee nousemaan. Ohjelmasta muodostunee virtuaalinen tiedonjakopaikka, jonka käyttäjiksi liittyvät myös kansalliset aavikoitumisen ehkäisemiseen pyrkivät komiteat. Hankkeeseen osallistuvia kumppanialueita ovat Italian alueet Liguria, Campania, Calabria, Toskana, Sisilia, Emilia Romagna, Basilicata ja Sardinia sekä Espanjan autonomiset alueet Murcia ja Andalusia. (www.desertnet.org)

8   Robinwood – maaseutu- ja vuoristoalueiden elvyttäminen kestävän kehityksen ja integroidun metsänhoidon keinoin

Robinwood on hanke, jota Euroopan komissio osarahoittaa Etelä-Euroopan Interreg III C -ohjelmasta. Hankkeen tavoitteena on maaseutualueiden sosioekonominen kehittäminen elvyttämällä puuntuotantoa. Siinä pyritään soveltamaan kestävään metsänhoitoon perustuvaa innovatiivista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon suunnittelun, alueelliset, taloudelliset, ympäristö-, energia- ja työllisyysnäkökohdat.

Robinwood-hanke kattaa viisi pääalaa:

Ohjelman koordinointi ja hallinnointi

Maaperän elvyttäminen: pyritään löytämään ratkaisuja eroosion, maanvyöryjen ja tulvien ehkäisemiseksi metsänhoidon keinoin

Metsävarat: pyritään kehittämään metsänhoitoa vaihtamalla parhaita toimintatapoja ja etsimään ratkaisuja metsien sertifiointia sekä metsänhoidon hallinnointia ja suunnittelua koskeviin ongelmiin. Tässä yhteydessä laaditaan kumppanialueiden metsänhoidon toimintasuunnitelma, jossa arvioidaan metsänhoitomenetelmien taloudellista ja ekologista kestävyyttä.

Energia: pyritään lisäämään metsäbiomassan käyttöä hiilidioksidineutraalin ja kestävän kehityksen mukaisen energian tuottamiseksi

Viestintä: pyritään kehittämään kumppanialueiden maaseutu- ja vuoristoalueita. Viestintä on keskeisen tärkeä väline huippuosaamisen edistämisessä ja hyvien toimintapojen levittämisessä alueellisten kumppanien kesken.

Hankkeeseen osallistuvat alueet ovat Liguria (Italia), Brandenburg (Saksa), Murcian autonominen alue (Espanja), Wales (Yhdistynyt kuningaskunta), Itä-Pommeri (Puola) ja Itä-Slovakia (Košicen ja Prešovin autonomiset alueet, Slovakian tasavalta).


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/17


Alueiden komitean lausunto aiheesta Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupunkialueiden panos kasvuun ja työpaikkojen syntyyn alueilla

(2006/C 206/04)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtaja Straubille 25. tammikuuta 2006 osoittaman kirjeen, jossa komiteaa pyydetään antamaan lausunto aiheesta ”Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupunkialueiden panos kasvuun ja työpaikkojen syntyyn alueilla”,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 10. marraskuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon komission työasiakirjan ”Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupunkialueiden panos kasvuun ja työpaikkojen syntyyn alueilla”,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä”, KOM(2004) 492 lopullinen – 2004/0163 AVC, (CdR 232/2004 fin) (1),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastosta”, KOM(2004) 495 lopullinen – 2004/0167 COD, (CdR 233/2004 fin) (1),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto – Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013”, KOM(2005) 299 lopullinen, (CdR 140/2005 fin),

ottaa huomioon Bristolissa 6.–7. joulukuuta 2005 aiheesta ”Kestävät yhteisöt ja koheesiopolitiikka vuosina 2007–2013” järjestetyn ministerineuvoston epävirallisen kokouksen päätelmät,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin mietinnön kaupunkiulottuvuudesta laajentumisen yhteydessä (2004/2258),

ottaa huomioon”alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka” -valiokunnan helmikuun 23. päivänä 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 38/2006 rev. 1), jonka esittelijä oli Wienin kaupunginjohtaja Michael Häupl (AT, PSE),

hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

muistuttaa aluksi siitä tosiasiasta, että 78 prosenttia Euroopan unionin väestöstä elää kaupungeissa, taajama-aluilla tai asutuskeskuksissa. Väestöstä yli 60 prosenttia elää yli 50 000 asukkaan kaupungeissa. Kaupunkialueille keskittyvät sekä huomattavat mahdollisuudet että monimutkaiset vaikeudet.

1.2

muistuttaakin komission aiheesta ”Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus – Uusi koheesiokumppanuus: Lähentyminen, kilpailukyky, yhteistyö” (2) julkaisemassaan tiedonannossa ilmaisemasta aikeesta tuoda kaupunkeihin liittyviä kysymyksiä entistä voimakkaammin esiin liittämällä ne kokonaisuudessaan osaksi alueellisia ohjelmia.

1.3

korostaa kaupunkiulottuvuuden ratkaisevaa merkitystä unionin koheesiopolitiikan lisäksi kaikessa yhteisön politiikassa. Vasta kun yhteisen hankkeemme myönteiset vaikutukset ovat konkreettisesti kaupunkiväestön nähtävissä ja koettavissa, voi EU saada (takaisin) sen poliittisen hyväksynnän, jota yhteisen projektimme onnistunut edistäminen ehdottomasti edellyttää.

1.4

tukee Euroopan parlamentin aiheesta ”Kaupunkiulottuvuus laajentumisen yhteydessä” (3) antamassa mietinnössä tekemää aloitetta vahvistaa kaupunkiulottuvuutta kaikessa yhteisön ja jäsenvaltioiden politiikassa. AK kannattaa myös mietinnössä esitettyjä vaatimuksia.

1.5

painottaa kaupunkien ratkaisevaa panosta vuonna 2005 uudelleen suunnatun Lissabonin strategian toteuttamisessa. Kasvu ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Se on pikemminkin keino lisätä työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ekologista kestävyyttä. Samalla kun kasvu auttaa osaltaan säilyttämään eurooppalaisen yhteiskuntamallin, se varmistaa myös Euroopan kansalaisten elämänlaadun. EU-kansalaisten kannalta tärkein teema on työllisyys. Samalla kun nyt keskitytään talouden ja tuottavuuden kasvuun, ei pidä unohtaa muita Lissabonin strategian ulottuvuuksia.

1.6

kiinnittää huomiota siihen, että kaupungit ovat aina olleet kaikenlaisen kehityksen laboratorioita. Sosiaalinen ja tekninen kehitys on pääosin lähtöisin kaupungeista. Kaupungeille tyypilliseen rakennemuutokseen liittyy sekä mahdollisuuksia että riskejä niin yksilön kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Kaupungit ovat oppineet toimimaan rakennemuutoksen kanssa ja reagoimaan siihen. Samoin niissä on totuttu tasapainottamaan rakennemuutoksenkin aiheuttamia markkinahäiriöitä. Kaupungit ovatkin keskeisessä asemassa, sillä Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen riippuu monilla aloilla siitä, miten rakenteet saadaan sopeutettua uusia haasteita vastaaviksi.

1.7

kritisoi sitä, että Lissabonin strategian kehittämisessä ja toteuttamisessa noudatetun ”ylhäältä alaspäin” suuntautuvan toimintamallin vuoksi ylivoimaisesti suurinta osaa eurooppalaisista kaupungeista ei otettu mukaan suunnittelemaan jäsenvaltioiden omia uudistusohjelmia. Osa kaupungeista kyllä osallistui toimintaan muodollisesti, muttei sisällöllisesti. Aihetta käsittelevästä selvityksestä käy ilmi, että yleensä kaupungit osallistuivat ohjelmien laadintaan jäsenvaltioissa, joissa on erillinen kaupunkiministeriö (esim. Alankomaissa) tai mikäli kaupunki muodostaa samalla oman alueensa (kuten Berliini, Hampuri, Wien jne.). Kaupunkien jättäminen suunnittelun ulkopuolelle johtaa siihen, ettei kaupunkien kaikkia mahdollisuuksia hyödynnetä eivätkä ne voi käyttää hyväksi kykyään saada aikaan yhteisvaikutuksia yksityisten ja julkisten toimijoiden sekä työmarkkinatoimijoiden yhteistyön avulla. Pääpiirteissään samaan tulokseen päätyy myös alueiden komitean tutkimus alueiden ja kuntien osallistumisesta Lissabonin strategiaan liittyvien kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun (4). Selvityksen mukaan vain 17 prosenttia kaupungeista ja alueista on tyytyväisiä siihen, miten ne ovat voineet osallistua kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun.

1.8

pitää kiinni siitä, että kaupungit on kutsuttava nykyistä enemmän mukaan yleisen rakennerahastoasetuksen (5) 25 ja 26 artiklojen mukaisten kansallisten strategisten viitekehysten suunnitteluun. Kaupunkiulottuvuuden ottaminen huomioon kansallisissa strategisissa viitekehyksissä ja niistä johdetuissa toimintaohjelmissa ei kuitenkaan ole edelleenkään itsestään selvää.

1.9

kritisoi sitä, että ajankohtaisessa luonnoksessa yhteisön strategisiksi suuntaviivoiksi kaudelle 2007–2013 (6) kaupunkiulottuvuus on jätetty pitkälti huomiotta. Kaupunkiulottuvuutta käsitellään ainoastaan yhtenä alueellisena erityispiirteenä. Tämä puute näkyy myös strategisia suuntaviivoja 2007–2013 koskeneen kuulemisprosessin tuloksissa: monissa yhteyksissä vaadittiin kasvuun ja työllisyyteen liittyvän kaupunkien ratkaisevan roolin korostamista. Kaupunkien elintärkeä rooli tulisi siten tunnustaa virallisesti myös suuntaviivoissa. Ilman selkeää EU-säädöstä, joka velvoittaa kutsumaan kaupungit mukaan, on olemassa vaara, että koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuus pikemminkin heikkenee kuin vahvistuu kaudella 2007–2013.

1.10

pitää siksi tervetulleena komission työasiakirjaa (7), joka käsittelee koheesiopolitiikka ja kaupunkien panosta kasvuun ja työllisyyteen alueilla. Tällä aloitteella komissio reagoi esitettyyn kritiikkiin ja vahvistaa tulevan koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta. Asiakirjassa havainnollistetaan erinomaisesti kaupunkien keskeinen merkitys Euroopan, jäsenvaltioiden ja alueiden kehitykselle. Siinä tuodaan samoin selkeästi esiin se ratkaiseva panos, joka kaupungeilla voi olla kasvuun, työllisyyteen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen.

1.11

arvostaa erityisesti sitä, että komissio tuo asiakirjassaan julki kaupunkiulottuvuuden koko monitahoisuuden. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa on asiakirjan ratkaiseva vahvuus, jota ei missään tapauksessa pidä hukata. Asiakirjassa konkreettisin esimerkein ja tiedoin kuvatun monitahoisuuden asianmukainen huomioon ottaminen edellyttää kaikki politiikan alat kattavan integroidun lähestymistavan noudattamista. Kaupunkiulottuvuutta ei voida rajata pelkästään koheesiopolitiikkaan, vaan se on otettava selvästi huomioon kaikessa yhteisön politiikassa.

1.12

korostaa erityisesti, että asiakirjassa kaupunkien panos on eritelty 50:ksi toimintasuuntaviivaksi. Nämä ohjeet ovat nyt kaupunkien käytettävissä tulevien konkreettisten toimien organisoimiseksi.

1.13

kannattaa komission työasiakirjaan liittyvää kuulemisprosessia sekä komission aikomusta julkaista prosessin tärkeimmät tulokset strategisten koheesiosuuntaviivojen lopullisessa versiossa sekä työasiakirjan pohjalta laadittavassa tiedonannossa.

1.14

tukee osaltaan kaupunkiulottuvuuden vahvistamista entisestään järjestämällä 26. huhtikuuta 2006 kaupunkifoorumin yhdessä komission sekä Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan kanssa.

1.15

on tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta annetaan lupa rahoittaa kyseisestä rahastosta ekologista kaupunkiliikennettä.

2.   Komission työasiakirja: koheesiopolitiikka ja kaupungit – kaupunkien panos kasvuun ja työllisyyteen alueilla – alueiden komitean ehdotukset

Alueiden komitea

2.1

kiittää komissiota siitä, että seuraavia aiheita on käsitelty täsmällisesti ja yksityiskohtiin tukeutuen: kaupunkien kestävä kehitys eurooppalaisen aluepolitiikan osana, kaupunkien rooli, kaupunkien merkityksen perusteet, houkuttelevat kaupungit, innovaation tukeminen, yritystoimintaan liittyvät aloitteet ja tietoon tukeutuva talous, entistä parempien työpaikkojen lisääminen, kaupunkien väliset erot, hallintotapa ja kaupunkien uudistamisen rahoitus.

2.2

on tyytyväinen siihen, että toimintasuuntaviivoissa jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan kaupunkien toimia.

2.3

kehottaa luomaan yhteisön strategisiin suuntaviivoihin kaupunkeja ja kaupunkialueita koskevan neljännen painopisteen, jonka tarkoituksena on luoda taloudelliselta, yhteiskunnalliselta, ekologiselta ja kaupalliselta kannalta turvallisia, yhtenäisiä ja kestäviä yhteisöjä myös köyhimmille kaupunkialueille.

2.4

muistuttaa kaupunkien tilanteiden vaihtelevan erityisesti kaupunkien koon, maantieteellisen sijainnin (esim. syrjäisillä alueilla), jäsenvaltion sisäisen toimivallanjaon ja sen mukaan, onko kyseessä vanhassa vai uudessa jäsenvaltiossa sijaitseva kaupunki. Lisäksi komitea ehdottaa, että tärkeänä kriteerinä otetaan huomioon myös yksittäisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien kaupunkien keskinäiset erot, jotka johtuvat maan kaupungistumisasteesta ja talouden tasosta.

2.5

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kaupunkien kehittämisen onnistuminen edellyttää niiden toimintavalmiuksien vahvistamista. Siten ne voivat vaikuttaa merkittävästi aluekehitykseen. Tämä edellyttää, että kaupungeilla on käytettävissään asianmukaiset järjestelmät, välineet ja rahoitus, jotta ne voivat reagoida taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Rahoitusta voitaisiin myöntää yleiskattavan tuen ja hallintotoimintojen siirtämisen avulla, kuten uudessa EAKR-asetuksessa säädetään (36, 41 ja 42 artikla).

2.6

korostaa, että on ratkaisevan tärkeää tunnustaa kaupunkien ja kaupunkialueiden merkitys Lissabonin strategiaan sisältyvien korkeiden kasvu- ja tuottavuustavoitteiden saavuttamisessa, koska väestön kriittinen massa keskittyy kaupunkeihin ja koska ne ovat korkeakoulutuksen ja tieteen osaamiskeskuksia ja kykenevät hyödyntämään innovaatioita teollisesti. Komitea kehottaakin sisällyttämään koheesiopolitiikkaan kaupunkiulottuvuuden ja ottamaan huomioon kaupunkien potentiaalin innovaatiotoiminnan ja osaamistalouden edistäjinä.

2.7

viittaa etenkin yritys- ja innovaatiotoiminnan perusehtojen parantamiseen, sillä tästä tärkeästä ohjaustehtävästä huolehtiminen edellyttää, että kaupungeilla on käytettävissään tarvittavat taloudelliset resurssit. Tämä koskee luonnollisesti kaikkia muitakin mainittuja toiminta-aloja.

2.8

korostaa koordinoidun ja ”toiminnallisten alueiden” todellisuuden huomioon ottavan etenemisen merkitystä, kun tavoitteena on tilanteen parantaminen kestävästi mainittujen toimintasuuntaviivojen avulla. Vasta kun kumppanuuden leimaamaa yhteistyötä tehdään yli hallintorajojen, luodaan ratkaisumahdollisuuksia ja sekä tilaisuuksia potentiaalin hyödyntämiseksi. Tällaista yhteistyötä, joka ei aina ole käytännössä yksinkertaista, tulisi tukea yhteisön politiikalla erityisin kannustimin. Erityisesti tulisi edistää laajojen alueiden strategista kehitystä koskevia hankkeita. On erityisen tärkeää luoda uusia suurkaupunki- ja kaupunkialueiden yhteistyöverkostoja ja vahvistaa nykyisiä verkostoja. Kannattaa erityisesti mainita nykyisellä ohjelmakaudella Interreg III -aloitteen puitteissa tehtävä yhteistyö, jota vuosina 2007–2013 tehdään alueidenvälisen yhteistyön tavoitteen avulla.

2.9

korostaa, että kaupungeilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa, koska niiden väestömäärä on suuri ja ne kykenevät toteuttamaan laajamittaisia muutoksia esimerkiksi julkisissa liikennepalveluissa ja ottamaan rakentamisessa käyttöön innovatiivisia energiaratkaisuja. Komitea ehdottaakin ympäristövelvoitteen sisällyttämistä rakennerahasto-ohjelmiin.

2.10

korostaa kaupunkien hylättyjen teollisuusalueiden ja julkisten tilojen kunnostamisen ja kaupunkirakentamiseen liittyvän kehittämisen tärkeyttä osana kehittyneiden kaupunkien uudistamista ja taajamien hallitsemattoman leviämisen rajoittamista. Tätä varten kaupungit tarvitsevat jäsenvaltioiden ja EU:n tukea. Suurkaupunki- ja kaupunkialueet tarvitsevat erityisongelmiensa ratkaisuun yhteisön rahoitustukea. Yhteisön on siis käynnistettävä erityisohjelmia taantuvien kaupunkialueiden elvyttämiseksi ja tuettava aloitteita, joilla jatketaan Urban-aloitteen puitteissa alullepantua työtä.

2.11

tiedostaa kaikki julkishallinnon alat kattavan diversiteettipolitiikan merkityksen. Kyseessä on maahanmuuttotaustaisten henkilöiden erityispotentiaalin täydellisen hyödyntämisen ehdoton edellytys. Kyseiset henkilöt ovat yhä nykyäänkin hyödyntämätön resurssi.

2.12

viittaa erityisesti yleishyödyllisten palvelujen merkitykseen kaupunkijärjestelmien tehokkuudelle ja kaupunkien houkuttelevuudelle. Tässä yhteydessä on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota alue- ja paikallisviranomaisten vapauteen valita, missä muodossa yleishyödyllisiä (taloudellisia) palveluja tarjotaan. AK vaatii, että eurooppalainen oikeuskehys tarjoaa kaupungeille jatkossakin mahdollisuuden tuottaa näitä palveluja itse tai antaa niiden tuottaminen jonkin sisäisen yksikkönsä tehtäväksi (inhouse). Kaupungit ja alueet tarvitsevat lisää joustoa julkisia hankintoja ja tukia koskevaan lainsäädäntöön.

2.13

suosittelee, että kaikilla toiminta-aloilla otetaan huomioon erityisesti naiset, nuoret, ikääntyneet ja erityistarpeiset henkilöt.

2.14

katsoo, että kaupungeista tulisi tehdä naisille aiempaa suotuisampia tukemalla naisyrittäjyyttä ja kehittämällä naisjohtajuutta tukevia toimia sekä liike-elämässä että julkisella sektorilla riittävien lähi- ja sosiaalipalvelujen avulla.

2.15

ehdottaa, että asiakirjaa täydennetään terveyttä käsittelevällä osuudella. Vaikka aihetta käsitelläänkin kolmen ydinteeman – saavutettavuus ja liikkuvuus, palvelujen saatavuus, luonnollinen ja fyysinen ympäristö – yhteydessä, se on merkityksensä vuoksi paikallaan ottaa myös selkeästi huomioon toimintasuuntaviivoissa.

2.16

korostaa, että on erityisen tärkeää varmistaa lastenhoitopalvelut, jotka ovat kattavia, kohtuuhintaisia ja aukioloajoiltaan kysyntää vastaavia. Tällainen tarjota mahdollistaa lasten huoltajille työn hankkimisen, luo tärkeän perustan lasten tulevalla koulutukselle sekä edistää huomattavasti eri kulttuurien ja erityistarpeisten lasten integrointia.

2.17

kritisoi sitä, että pk- ja mikroyrityksiä koskevissa toimintasuuntaviivoissa riskin siirtoa, jolla pyritään yksinkertaistamaan rahoituksen hankkimista, rajoitetaan huomattavasti ja että siirto edellyttää tiukkojen kriteerien täyttämistä. Komitea korostaa, että mikroyrityksille tarkoitettujen tukien korottaminen on välttämätöntä.

2.18

viittaa siihen, että koulutusta ja koulutuspolitiikkaa on tarkasteltava kokonaisuudessaan – myös elinikäinen oppiminen mukaan luettuna. Tarkastelussa ei tule keskittyä pelkästään siihen, miten koulutus ja koulutuspolitiikka vaikuttavat kasvuun ja työllisyyteen, vaan on otettava huomioon myös sosiaalisen ja yhteisvastuullisen yhteisön näkökulma, jossa etualalla on kaikkien ihmisten osallisuus yhteiskunnan kaikkiin eikä pelkästään taloudellisiin prosesseihin.

2.19

on tietoinen, että ikääntyvien osuuden kasvaminen lisää hoiva- ja hoitoalojen sekä ”sosiaalipalvelujen” merkitystä. Tämä ikäpyramidin sisäinen siirtymä aiheuttaa kaupungeille suuria haasteita tulevaisuutta ajatellen. Niihin sisältyy myös kasvu- ja työllisyysmahdollisuus esim. hoitoalan ammatteja ajatellen.

2.20

korostaa, että lukuisat Euroopan suurkaupunki- ja kaupunkialueilla asuvat maahanmuuttajat ovat alueille suuri haaste, mutta he ovat myös uusi mahdollinen voimavara. Toimivaltaisten viranomaisten on etsittävä tältä kentältä uusia kasvumahdollisuuksia. Julkishallinnon eri tahojen on tuettava tällaisten mahdollisuuksien hyödyntämistä.

2.21

korostaa, että erityisesti kaupungeissa osuus- ja yhteisötalouden merkitys työllistäjänä kasvaa ensimmäisen sektorin (yksityissektorin) lisäksi myös toisella sektorilla (julkisella alalla). AK vaatii, että tarve edistää osuus- ja yhteisötaloudessa (kolmas sektori) toimivien yritysten mahdollisuuksia toimia markkinoilla otetaan toimintasuuntaviivoissa selkeästi huomioon. Tässä yhteydessä tulevat kysymykseen esim. luotonsaanti tai valtiontakuut.

2.22

korostaa erityisesti, että kestävä työpaikkojen luominen ja työttömyyden torjunta ovat ratkaisevassa asemassa koko EU:n kehityksen kannalta. Kansalaisten hyväksynnän (takaisin) saaminen unionille edellyttää näkyvää onnistumista tällä alalla. Kaupungit, jotka ovat rakennemuutoksen keskuksia, kärsivät erityisesti työttömyyteen liittyvistä ongelmista.

2.23

vaatii, että jäsenvaltiot ottavat työmarkkinapolitiikassaan entistä paremmin huomioon kaupunkialueiden tarpeet ja että niitä varten kehitetään asianmukaisia suunnitelmia yhdessä kaupungit kattavien toiminnallisten työmarkkina-alueiden kanssa. Alueellisten työllisyyssopimusten kaltaiset erimuotoiset sopimukset kansallisen, alueellisen ja paikallisen työmarkkinapolitiikan yhteensovittamiseksi voivat toimia lähtökohtana. Ne vahvistavat entisestään kaupunkien tasolla talous-, alue- ja työmarkkinapolitiikan keskinäistä yhteyttä. Sopimuksia on paikallaan laajentaa ja tukea EU-varoista.

2.24

yhtyy Euroopan komission näkemyksiin siitä, että suuri kaupungeissa asuvien ulkomaalaisten määrä on myönteinen mahdollisuus ja että ollakseen kilpailukykyisiä kaupunkien on kiinnostettava ja tuettava osaamiseltaan hyvin monenlaisia ihmisiä; siirtolaiset paikkaavat usein aukkoja hyödyllisellä tavalla. Komitea kannattaakin Euroopan komission esittämää suositusta, joka sisältyy sen äskettäin ilmestyneeseen kertomukseen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta. Sen mukaan komissio ”– – kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan tarkoin, onko niiden työmarkkinoiden tilanteen ja tämän kertomuksen sisältämän tiedon perusteella tarpeellista jatkaa siirtymäkauden rajoituksia.”

2.25

huomauttaa, että ratkaisevaa on luotujen työpaikkojen laatu. Työllisyys on kasvanut pääasiassa osa-aikatyön ja uusien elinkeinojen lisääntymisen myötä. Tarjolla olevien työpaikkojen laatu laskee yksittäisillä aloilla ja/tai tarjottavat työsuhteet eivät vastaa oikeudellisia normeja. Nämä uudenlaiset työsuhteet eivät useinkaan riitä takaamaan työntekijän taloudellista vakautta ja aiheuttavat siten uusia sosiaalisia vääristymiä. Talouden yksityistä sektoria ja yrityksiä kehotetaankin luomaan työpaikkoja, jotka mahdollistavat kestävän työllisyyden. Työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen työsuojelun ja sosiaaliturvan kustannuksella ei ole kestävä tapa edetä asiassa. Siksi julkishallinnon eri tahojen on huolehdittava siitä, ettei näin pääse tapahtumaan.

2.26

korostaa, että ratkaisevaa elämänlaadun takaamiseksi kaupungeissa on sosiaalisen syrjäytymisen ja siitä aiheutuvien ongelmien – ghettoutumisesta rikollisuuteen – torjunta. Julkishallinnon on kiinnitettävä erityistä huomiota suurimmassa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleviin väestöryhmiin, joista kannattaa mainita erityisesti maahanmuuttajat.

2.27

painottaa, että yhteisöaloitteiden ja erityisesti Urban- ja Equal-aloitteiden liittäminen kansallisiin ja alueellisiin toimintaohjelmiin ei saa vähentää EU:n ohjelmien ja aloitteiden merkitystä innovaation kannalta. Päinvastoin on syytä tukea uuteen koheesiopolitiikkaan sisältyvien kaupunkialoitteiden innovatiivista luonnetta ja edistää ideoiden verkottumista ja käyttökelpoisuuden välittymistä.

2.28

kehottaa komissiota varmistamaan, että sellaiset kaupunkeja koskevat aloitteet, jotka vastaavat EU:n pyrkimyksiä ja ovat luonteeltaan edustavia ja sovelluskelpoisia, pidetään voimassa myös seuraavalla ohjelmakaudella. Aloitteiden tulee olla myös keskenään vertailukelpoisia ja toimien tehokkuutta tulee voida mitata laadullisesti ja määrällisesti.

3.   Alueiden komitean suositukset

Alueiden komitea

3.1

kehottaa komissiota ottamaan kaupunkiulottuvuuden huomioon kaikessa yhteisön politiikassa. Tämä edellyttää panosta, joka auttaa tuomaan esiin, analysoimaan ja ottamaan huomioon kaupunkien todelliset ongelmat ja arvioimaan yhteisön politiikan vaikutusta kaupunkeihin. Tämän varmistamiseksi on välttämätöntä, että kaupunkien vastuuhenkilöt osallistuvat kaikissa vaiheissa politiikkojen ja ohjelmien kehittämiseen sekä niiden toteuttamiseen ja arviointiin.

3.2

pitää välttämättömänä kaupunkiulottuvuuden koordinoinnin parantamista komission sisällä ja erityisesti aluepolitiikan PO:n, ympäristöasioiden PO:n, energia- ja liikenneasioiden PO:n, työllisyyden ja sosiaaliasioiden PO:n sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden PO:n kesken. Lisäksi kaupunkiulottuvuuteen tulee kiinnittää kaikissa EU:n ohjelmissa nykyistä enemmän huomiota, niin rahoituksellisessa kuin alueellisessakin mielessä.

3.3

painottaa lisäksi, että selkeän työjärjestyksen laatimiseksi kaupunkeja koskeville unionin toimille on välttämätöntä tehostaa komission, Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston toimien yhteensovittamista.

3.4

suosittelee, että komissio vahvistaa yksiköidensä välistä työryhmää (intraservice working group) ottamalla toimintaan mukaan kaupunkeja edustavia asiantuntijoita sekä perustamalla yksiköiden välisen ja monialaisen toimintaryhmän Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien rajat ylittävän ”Urban-logement” -työryhmän esimerkin mukaisesti. Lisäksi suositellaan ympäristökysymyksiä käsittelevien foorumien esimerkin mukaisesti perustamaan foorumeita kaupunkeja koskevasta yhteisön politiikasta käytävää säännöllistä vuoropuhelua varten.

3.5

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään sosiaalisen ja kansalaisvuoropuhelun kaltaisen ”alueellisen vuoropuhelun”. Se tarjoaisi alueiden ja kaupunkien viranomaisille ja niitä edustaville kansallisille ja eurooppalaisille yhteenliittymille tilaisuuden näkökantojensa esittämiseen kaupunkeja ja kaupunkialueita koskevien politiikkojen ja toimien valmistelu-, neuvottelu- ja päätösvaiheessa ja siten mahdollisuuden vaikuttaa kaupunkeihin kohdistuviin politiikkoihin ja toimiin. Komission vuonna 2003 alueyhteisöjen järjestöjen kanssa käynnistämä vuoropuhelu (8), johon alueiden komiteakin osallistuu, on vasta ensimmäinen askel tähän suuntaan.

3.6

kannattaa neuvoston ja jäsenvaltioiden korkean tason tapaamista jokaisen keväällä järjestettävän huippukokouksen alla. Tapaamiseen tulisi ”alueellisen vuoropuhelun” osapuolten lisäksi osallistua myös erityisesti komission, Euroopan parlamentin, alueiden komitean sekä kaupunkien verkostojen. AK esittää myös jäsenvaltioissa kaupunkipolitiikasta vastaavien ministereiden tapaamisten järjestämistä vuosittain. Tapaamista tulisi edeltää kaupunkien valtakunnallisten verkostojen ja esim. Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston (CEMR) kaltaisten eurooppalaisten ja kansallisten paikallisyhteisöjen järjestöjen edustajien kokous. Komission monialaisen työryhmän (interservice working group) tulisi kertoa näissä tapaamisissa työskentelynsä edistymisestä.

3.7

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan kaupunkiulottuvuuden entistä paremmin huomioon kaikessa jäsenvaltion politiikassa. Erityisesti on paikallaan varmistaa, että kaupungeilla on käytössään niiden tehtävien edellyttämä rahoitus. Lisäksi vuoropuhelua kaupunkien ja niiden järjestöjen kanssa tulisi syventää ja sille tulisi antaa vakiintunut virallisen kuulemisen muoto.

3.8

viittaa tutkimuksen ja kehityksen keskeiseen merkitykseen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. AK kehottaakin painokkaasti tästä syystä, että kaupunkien keskeinen rooli tutkimuspolitiikassa tuodaan julki Euroopan yhteisön tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn seitsemännessä puiteohjelmassa kaupunkiulottuvuuden valtavirtaistamisena (urban mainstreaming). Toistaiseksi kaupunkiulottuvuus on otettu painokkaasti huomioon ainoastaan ympäristö- ja liikennealoilla. Kaupunkiulottuvuus on kuitenkin otettava huomioon kaikkien alojen ja erityisohjelmien tutkimuksessa. Tässä yhteydessä on tärkeää tukea nykyistä enemmän ja soveltuvin toimin kaupunkien ja niissä sijaitsevien korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten verkottumista. Näin luodaan yhteisvaikutusta kaupunkien kehittämiseksi sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevan yleisen tietoisuuden laajentamiseksi. Esimerkkinä tällaisesta toimenpiteestä voisi olla ”Eurooppalainen tiedekaupunki” -kilpailu.

3.9

Seitsemännessä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmassa kaupungeille olisi annettava sija tiedon ja tietämyksen vaihdon näyttämöinä, pidettävä huoli siitä, että innovointiresurssien ja -politiikkojen jakautuminen vastaavat ylipäätään yhteiskunnan tarpeita ja erityisesti kansalaisten tarpeita, sekä taattava, että tuetaan valtioiden rajat ylittävää kaupunkikehityksen tutkimusta.

3.10

korostaa toissijaisuusperiaatteen merkitystä sekä valtiota alemman hallintotason ottamista mukaan koheesiopolitiikan ohjelmointiin ja toteuttamiseen. Rakennerahastojen hallinnon hajauttaminen ei saa johtaa siihen, että koheesiopolitiikka keskitetään jäsenvaltiotasolle.

3.11

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan kaupunkien toteuttamien toimien hallinnointi- ja valvontajärjestelyissä huomioon suhteellisuusperiaatteen.

3.12

kehottaa tarjoamaan paikallisviranomaisille tilaisuuden osallistua nykyistä aktiivisemmin ja avoimemmin kansallisten uudistussuunnitelmien valmisteluun, laadintaan ja toteuttamiseen sekä neuvoo jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan komissiolle laatimiinsa vuosikertomuksiin erityisen osion, johon kootaan kyseisten ohjelmien täytäntöön panemiseksi paikallistasolla toteutettuja toimenpiteitä.

3.13

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio ottaa kaupunkiulottuvuuden huomioon rakennerahastoja ja koheesiorahastoja kaudella 2007–2013 koskevissa asetusehdotuksissaan.

3.14

kehottaa vahvistamaan kautta 2007–2013 koskevien strategisten koheesiosuuntaviivojen kaupunkiulottuvuutta. Komission tehtävänä on varmistaa, että kaupunkiulottuvuus todella otetaan huomioon. Tämä voidaan toteuttaa liittämällä kaupunkiulottuvuus selkeästi täytäntöönpanoa koskeviin jäsenvaltioiden kertomuksiin sekä komission vuosikertomukseen, joista säädetään ehdotuksessa neuvoston asetukseksi (9) rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä (27 ja 28 artikla).

3.15

korostaa kuntien käynnistämien tulevaisuutta luotaavien strategisten toimien olennaista merkitystä työttömyysongelmien ratkaisemisessa. Kunnat tekevät pääasiassa ehdotuksia vaihtoehtoisten työpaikkojen luomiseksi nk. uusien työllistymismahdollisuuksien parissa. Komitea suosittaa, että työllisyysohjelmien suunnittelussa ja laadinnassa otetaan huomioon kaupunkiulottuvuuden lisäksi myös se, että kaupungeille on annettava toimivaltaa, hallintovälineitä ja tarvittavat talousarviomäärärahat.

3.16

pitää tervetulleina komission ja yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelmaryhmän yhteisiä Jeremie- ja Jaspers- ja Jessica-aloitteita. Näiden rahoitusjärjestelmien menestys riippuu olennaisesti siitä, että kaikilla jäsenvaltion hallinnon tasoilla on yhdenvertainen mahdollisuus hyötyä niistä.

3.17

suosittelee, että tietoja ja analyyseja, jotka kuvaavat kaupunkien monitahoista todellisuutta ja mahdollistavat kaupunkien tilanteen entistä paremman arvioinnin, ajantasaistetaan säännöllisesti ja levitetään tiedoksi. Erityisesti komitea tukee Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon ESPON:n aloitetta ja kaupunkien tilaa kartoittavia aloitteita (urban audit).

3.18

kannattaa kaupunkiverkkojen kehittämistä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi. Kehittämisen perustaksi tulisi ottaa nykyiset verkot, kuten Urbact-ohjelma ja kokeiluhanke ”European Urban Knowledge Network”, alueidenväliset kaupunkien yhteistyön painopisteet, Eurocities jne. Tässä yhteydessä tulee samoin ottaa huomioon jäsenvaltioissa ja Euroopan tasolla kaupunkien etuja ajavien yhteenliittymien aloitteet.

3.19

kehottaa komissiota vaatimaan, että koheesiorahastosta hyötyvät jäsenvaltiot osoittavat merkittävän osan kyseisestä rahastosta saamastaan tuesta kestävää kaupunkiliikennettä koskeviin hankkeisiin.

Bryssel 26. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


(1)  EUVL C 231, 20.9.2005.

(2)  ”Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus – Uusi koheesiokumppanuus: lähentyminen, kilpailukyky, yhteistyö”, KOM(2004) 107 lopullinen, 18. helmikuuta 2004.

(3)  Euroopan parlamentin päätöslauselma ”Kaupunkiulottuvuus laajentumisen yhteydessä”, 13.10.2005, P6_TA-PROV(2005)0387, esittelijä: Jean Marie Beaupuy. Päätöslauselmaa ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(4)  Tutkimus alueiden ja kuntien osallistumisesta Lissabonin strategiaan liittyvien kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun, DI CdR 45/2005.

(5)  ”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastoa, Europa sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä”, KOM(2004) 492 lopullinen, 14. heinäkuuta 2004.

(6)  ”Komission tiedonanto – Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013”, KOM(2005) 299 lopullinen, 5. heinäkuuta 2005.

(7)  Komission yksiköiden 23.11.2005 julkaisema työasiakirja on luettavissa englanninkielisenä osoitteessa http://europa.eu.int/comm/regional_policy/consultation/urban/index_en.htm.

(8)  ”Komission tiedonanto: vuoropuhelu alue- ja paikallishallinnon järjestöjen kanssa Euroopan unionin politiikkojen valmistelusta”, KOM(2003)811 lopullinen, 19. joulukuuta 2003.

(9)  ”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä”, KOM(2004) 492 lopullinen, 14. heinäkuuta 2004.


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/23


Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelu KOM(2005) 290 lopullinen

(2006/C 206/05)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelu, KOM(2005) 290 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan komission 29. kesäkuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon AK:n puheenjohtajan 29. syyskuuta 2005 tekemän päätöksen antaa aihetta ”Laajentumisprosessin edistymistä koskeva Euroopan komission strategia” käsittelevän lausunnon valmistelu silloisen RELEX-valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon rahoitusnäkymiä käsittelevän lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen – Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013”, KOM(2004) 101 lopullinen, CdR 162/2004 fin (1), jonka esittelijä oli Birminghamin kaupunginvaltuuston jäsen Albert Bore (UK, PSE),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Euroopan komission suositus Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa”, KOM(2004) 656 lopullinen, CdR 495/2005, jonka esittelijä oli Farumin kunnanvaltuuston jäsen Helene Lund (DK, PSE),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston päätös Kroatian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista”, KOM(2004) 275 lopullinen, CdR 499/2004, jonka esittelijä oli Friuli-Venezia Giulian aluevaltuutettu Isidoro Gottardo (IT, PPE),

ottaa huomioon Euroopan komission aiheesta ”Tuleva yhteisön toimintaohjelma unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi 2007–2013” järjestämän julkisen online-kuulemisen tulokset,

ottaa huomioon neuvoston 26. tammikuuta 2004 tekemän päätöksen 2004/100/EY yhteisön toimintaohjelmasta unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi (kansalaisosallistuminen),

ottaa huomioon”ulkosuhteet ja hajautettu yhteistyö” -valiokunnan 28. helmikuuta 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 50/2006), jonka esittelijä oli Friuli-Venezia Giulian aluevaltuutettu Isidoro Gottardo (IT, PPE),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Ehdokasmaiden kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli kansalaisten tutustuttamisessa Eurooppa-hankkeeseen sekä niiden keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten tukemisessa, jotka osallistuvat liittymisprosessin onnistumisen edellyttämiin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja poliittisiin toimiin.

2)

EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien tulee käydä vuoropuhelua keskinäisen yhteiskunnallis-poliittisen tietämyksen ja kulttuurien kunnioittamisen lisäämiseksi ja syventämiseksi.

3)

On hyödyllistä luoda hajautetun lähestymistavan mukaisesti kansalaisyhteiskuntien verkosto, jonka avulla edistetään keskinäistä ymmärtämystä ja Euroopan yhdentymisprosessin tuntemusta.

hyväksyi yksimielisesti 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean kanta

1.1   Yleistä

Alueiden komitea

1.1.1

on tyytyväinen Euroopan komission tiedonantoon, jolla tähdätään komission strategian kolmannen, kansalaisyhteiskuntien vuoropuheluun pohjautuvan pilarin toimien toteuttamiseen käytännössä. Kohteena ovat Turkki, Kroatia ja Euroopan unionin muut ehdokasvaltiot.

1.1.2

on samaa mieltä erityisesti siitä, että unionin toimielinten tulee kohdentaa huomiota ehdokasmaiden kansalaisiin. Aiemmin nämä ovat selvästi jääneet taka-alalle puhuttaessa laajentumisiin liittyvistä päätöksistä, seurauksista ja mahdollisuuksista, ja yhdentymistä on tästä syystä usein pidetty pakkona eikä niinkään yhteisenä hankkeena.

1.1.3

kannattaa3. lokakuuta 2005 tehtyä neuvoston päätöstä, jossa korostetaan tarvetta varmistaa kansalaisten hyväksyntä liittymisprosessille, ja katsoo näin ollen, että EU:n vaiheittain etenevän laajentumisen seurauksista tiedottamisen ei tulisi kohdistua pelkästään ehdokasmaiden kansalaisiin vaan myös jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntien toimijoihin. Perustavana liittymiskriteerinä olevaa EU:n kykyä ottaa vastaan uusia jäseniä mitataan myös sillä, kuinka suuri osa kansalaisista hyväksyy tulevat laajentumiset.

1.1.4

kannattaa komission päätöstä kutsua alue- ja paikallisyhteisöt mukaan poliittiseen vuoropuheluun, jota kaikkien ehdokasmaiden kanssa on tarkoitus käydä liittymisprosessin aikana. Komitea katsoo kuitenkin olevansa ensisijainen keskustelukumppani kysymyksissä, jotka liittyvät komission strategian kolmanteen pilariin, jossa sitä kehotetaan suoraan edistämään kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelua. Komitea pyytääkin päästä suoraan osallistumaan kansalaisyhteiskuntien vuoropuheluun liittyviin komission tuleviin toimiin erityisesti tiedotuksen ja viestinnän alalla.

1.1.5

toteaa, ettei Euroopan komission tiedonanto ole tasapainoinen, sillä siinä käsitellään lähes pelkästään Turkkia. Komitean mielestä olisi saattanut olla tarkoituksenmukaisempaa laatia kolmannesta pilarista laaja-alaisempi tiedonanto, joka olisi siten pätenyt Turkin ja Kroatian lisäksi muihinkin ehdokasmaihin.

1.1.6

kiinnittää huomiota erityisesti tiedonannossa esitetyn – vaikkakin alustavan – rahoituskehyksen epäsuhtaisuuteen: siinä vahvistetaan Turkkia koskevien toimien rahoitukselle viitteellinen vähimmäismäärä, mutta ei mitään Kroatiaa koskeville toimille.

1.1.7

katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee voida valita, miten ne muotoilevat viestintäpolitiikkansa ja kotouttamispolitiikan, jota kyseinen jäsenvaltio soveltaa alueellaan asuviin ehdokasmaiden kansalaisiin. Komitean mielestä Euroopan komission rooliin sopii paremmin sellaisen yhteisen lähestymistavan valmisteleminen, joka koskee Euroopan yhdentymisprosessin vaikuttimia, merkitystä ja mahdollisuuksia ja jota voidaan soveltaa nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin ehdokasmaihin. Lähestymistapa konkretisoituisi viestintäsuunnitelmassa, jonka kohderyhmään kuuluisivat kaikkien ehdokasmaiden kansalaiset ja jota toteuttaisivat alue- ja paikallisviranomaiset.

1.1.8

korostaa tässä yhteydessä, että tehtävä, johon sisältyy Euroopan yhdentymisen historian, instituutioiden, vaikuttimien ja tulevaisuudennäkymien sekä erityisesti (EU:hun liittymisen jälkeen oman maan kansalaisuuden kanssa rinnakkaisen) unionin kansalaisuuden merkityksen havainnollistaminen ehdokasmaiden kansalaisille, tulee osoittaa – asianmukaisen rahoituksen kera – ”kansalaisyhteiskuntien eurooppalaiselle verkostolle”, joka toimii kunkin ehdokasmaan kansalaisyhteiskunnan keskuudessa sekä yhteydessä ehdokasmaiden kouluihin ja yliopistoihin.

1.1.9

ehdottaa lisäksi, että vakautus- ja assosiaatiosopimusten ensimmäisten mallien mukaisesti järjestettäisiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kaikkien ehdokasvaltioiden alue- ja paikallisvaltuutettujen tapaamisia ja että tapaamiset institutionalisoitaisiin. Tällaista käytäntöä ei vielä ole Kroatian eikä Länsi-Balkanin alueen mahdollisten muiden ehdokasmaiden kanssa.

1.2   Meneillään olevat ja uudet toimet: Turkki

Alueiden komitea

1.2.1

toistaa olevansa vakuuttunut Turkin paikallisyhteisöjen kanssa perustettavan neuvoa-antavan sekakomitean hyödyllisyydestä, mutta ilmaisee huolensa siitä, että Turkin keskusviranomaiset eivät ole vielä saattaneet päätökseen AK:n ja Turkin sekakomitean perustamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

1.2.2

panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan kansalaisjärjestöjen tulisi osallistua Turkin kansalaisten kotouttamista koskevaan prosessiin unionin jäsenvaltioissa. Komitea korostaa kuitenkin, että prosessin helpottamiseksi sen yhteydessä on sovellettava hajautettua lähestymistapaa ja paikallisyhteisöjen on osallistuttava siihen.

1.2.3

korostaa Turkin vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista koskevan komission vuosittaisen erityisraportin hyödyllisyyttä ja katsoo, että tietty kiinteä osuus liittymistä edeltävästä rahoitustuesta tulisi suunnata kansalaisjärjestöille ja paikallisedustajien järjestöille, jotka edistävät vähemmistöjen oikeuksia sekä alueellisten ja vähemmistökielten käyttöä.

1.2.4

on hyvillään, että komissio suhtautuu kannustavasti naisten oikeuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia puolustaviin järjestöihin ja korostaa, että naisten aktiivista osallistumista paikallistason poliittiseen elämään tulee edistää ja seurata.

1.2.5

on tyytyväinen siihen, että turkkilaiset opiskelijat osallistuvat Jean Monnet -yhteisöohjelmiin, mutta katsoo, että tällaista toimintaa on – mm. uuden teknologian avulla – hajautettava ja laajennettava, jotta mukaan saadaan toisaalta syrjäalueiden yliopistot ja toisaalta opiskelijat, jotka eivät jatka opintojaan korkeakouluissa.

1.2.6

on tyytyväinen kulttuurisen vuorovaikutuksen kehitykseen; siitä saattaa tulla EU:n kanssa käytävän vuoropuhelun keskeinen tekijä. Komitea kannustaa Euroopan komissiota ja erityisesti komission Ankaran-lähetystöä omaksumaan hajautetun lähestymistavan ja ottamaan asianmukaisesti huomioon syrjäalueita ja vähemmistökielten puhujien alueita edustavat valtiosta riippumattomat organisaatiot. Vähemmistökielten suojelua tulisi edistää esim. Kulttuuri- ja Media-ohjelmien avulla.

1.2.7

on samaa mieltä siitä, että uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten vuoropuhelua tulee edistää. Komitea odottaa, että se pidetään tästä asianmukaisesti ajan tasalla kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelua käsittelevien tulevien tiedonantojen avulla.

1.2.8

pitää tarkoituksenmukaisena aktiivista osallistumistaan verkossa käytävän julkisen keskustelun edistämiseen sekä telemaattiseen toimintaan Turkkia koskevaa tietoa sisältävillä komission verkkosivuilla.

1.3   Meneillään olevat ja uudet toimet: Kroatia

Alueiden komitea

1.3.1

on pahoillaan siitä, ettei Kroatian kanssa tehtyyn vakautus- ja assosiaatiosopimukseen sisälly määräystä AK:n ja Kroatian alue- ja paikallisyhteisöjen neuvoa-antavan sekakomitean perustamisesta. Komitea tähdentää komissiolle, että AK:n pyyntöä tulisi tukea, jotta vastaavat virheet eivät toistuisi Länsi-Balkanin muiden mahdollisten ehdokasmaiden kohdalla.

1.3.2

toteaa, että Kroatian osallistuminen yhteisön ohjelmiin on vilkastunut. Komitea toivoo, että Kroatian ja EU:n kaupunkien ystävyyskaupunkitoimintaa voimistetaan ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelman avulla ja että Kroatian maakuntien ja EU:n alueiden – etenkin vuonna 2004 EU:hun liittyneiden maiden tavoite 1 -alueiden – yhteistoimintaa vahvistetaan mm. Leonardo da Vinci -ohjelman avulla.

1.3.3

korostaa komissiolle, että erityishuomiota tulee kiinnittää vähemmistökielten kunnioittamisen ja kaksikielisyyden sekä vähemmistöjen oikeuksien edistämiseen Kroatian yhteiskunnassa.

1.3.4

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo ottaa unionista suurelle yleisölle tiedottavien televisio-ohjelmien rahoittamista koskevissa hankkeissaan huomioon myös Euroopan alueellisten ja paikallisten viestimien tuottamat ohjelmat. Komitea korostaa, että hankkeiden onnistumisen varmistamiseksi on tärkeää käyttää alueellisia tai kansallisten vähemmistöjen käyttämiä kieliä.

1.3.5

katsoo, että kun kehitetään uutta toimintaa aktiivisessa yhteistyössä Kroatian kansalaisyhteiskunnan kanssa, on edistettävä rajatylittävää yhteistyötä erityisesti tukemalla Euroregio-alueita ja uskonnollisten yhteisöjen vuoropuhelua.

1.3.6

panee merkille, että Kroatian hallituksen pyrkimyksenä on laatia kansallinen strategia kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi ja että maahan on perustettu kansalaisyhteiskunnan kehittämisneuvosto, jonka avulla pyritään varmistamaan, että budjettivarojen kohdentamista Kroatian kansalaisyhteiskunnan toimintaan arvioidaan riittävän avoimesti.

2.   Alueiden komitean suositukset

2.1   Yleiset suositukset

Alueiden komitea

2.1.1

katsoo, että komission tulee laatia vuodesta 2006 alkaen vuosittain kokoava asiakirja kansalaisyhteiskuntien välisen vuoropuhelun kehityksestä. Asiakirjan tulee olla aiempaa tasapainoisempi, siinä tulee ottaa entistä paremmin huomioon ehdokasmaiden erilaiset tilanteet, ja siihen tulee liittää erityisraportti uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten välisestä vuoropuhelusta.

2.1.2

pyytää, että kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelua käsittelevien tiedonantojen yhteydessä esitetään tulevaisuudessa säännöllisesti kunkin ehdokasmaan osalta erikseen kyseisen alan kehittämistoimien vuotuinen rahoituskehys.

2.1.3

ehdottaa, että komissio harkitsisi EU-maiden kulttuurisia, kansallisia, alueellisia ja paikallisia eroja kunnioittavan ”kansalaisyhteiskuntien eurooppalaisen verkoston” perustamista edistämään keskinäistä historian, kulttuurien ja Euroopan yhdentymisprosessin ymmärtämystä EU- ja ehdokasmaiden kansalaisten keskuudessa koulujen ja yliopistojen välityksellä.

2.1.4

toteaa, että vuoropuhelussa tulisi keskittyä Euroopan yhdentymisprosessin myönteisiin näkökohtiin.

2.1.5

kehottaa komissiota hyödyntämään Circom-verkkoa sekä EU-maiden ja ehdokasmaiden alueiden ja kaupunkien yksityisiä televisioyhtiöitä suurelle yleisölle tarkoitettujen televisio-ohjelmien tuottamiseksi sekä EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelun kehittämiseksi. Lisäksi komitea kehottaa komissiota edistämään – vähemmistöjä edustavat viestimet mukaan luettuina – Turkin ja Kroatian valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten viestimien toimittajien osallistumista täysistuntoihin.

2.1.6

katsoo, että yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja naisjärjestöjen rooliin tulee kiinnittää erityishuomiota. Komitea ehdottaakin, että komissio asettaisi etusijalle sellaiset kansalaisjärjestöjen hankkeet, joiden avulla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja naisten osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan. Tässä yhteydessä se kehottaa Euroopan komissiota laatimaan ehdokasmaille erityisohjelmia suoran ja epäsuoran syrjinnän torjumiseksi niin talous- ja yhteiskuntaelämässä ja politiikassa kuin koulutuksessa ja tiedotusvälineissäkin.

2.1.7

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei Kroatiaa ole kutsuttu mukaan yhteisön toimintaohjelmaan, jolla tuetaan aktiivista unionin kansalaisuutta (kansalaisosallistumista) edistäviä organisaatioita.

2.2   Turkki

Alueiden komitea

2.2.1

panee merkille, että Euroopan komissio arvioi kansalaisyhteiskuntien vuoropuheluun liittyvien toimien rahoittamiseksi tarvittavan 40 miljoonaa euroa vuonna 2006. Tässä yhteydessä komitea katsoo, että käytettävissä olevien varojen hyödyntämistä tulisi arvioida toiminnan puolivälissä. Olisi tarkoituksenmukaisempaa ottaa huomioon konkreettiset tarpeet sen sijaan, että – kuten komission tiedonannossa ehdotetaan – myönnetään kiinteä prosenttiosuus, paitsi kun on kyse etukäteen useaksi vuodeksi määritellystä summasta, jolla tuetaan vähemmistöjen oikeuksia ja vähemmistökielten käyttöä edistävien kansalaisjärjestöjen ja paikallisedustajien järjestöjen työskentelyä.

2.2.2

kehottaa painokkaasti Turkin viranomaisia toteuttamaan Turkin paikallisyhteisöjen ja AK:n neuvoa-antavan sekakomitean perustamisen edellyttämät toimet.

2.2.3

kehottaa komissiota rahoittamaan Jean Monnet -ohjelmia ja Euroopan yhdentymistä koskevaan yliopisto-opetukseen kohdistuvaa Jean Monnet -toimea muuallakin kuin Turkin suurissa kaupungeissa ja suurimmissa yliopistoissa. Komitea katsoo, että vastaavia ohjelmia tulee laatia myös keskiasteen opiskelijoille.

2.2.4

suosittaa, että Turkin syrjäalueiden kansalaisjärjestöjen osallistumisen lisäämiseksi vahvistetaan yhteyksiä paikallisyhteisöjä edustaviin järjestöihin sekä alue- ja paikallisviestimiin.

2.2.5

kannustaa Euroopan komissiota vetoamaan yhä voimakkaammin Turkin viranomaisiin, jotta naisille taattaisiin asianmukainen edustus paikallistason poliittisissa elimissä. Komitea toivoo, että Turkin paikallispolitiikkaan aktiivisesti osallistuvien naisten palkitsemiseksi luotaisiin vuosittain jaettava yhteisön tason tunnustus.

2.2.6

ehdottaa komissiolle, että se hyödyntäisi Turkin ja EU-maiden kaupunkien ystävyystoiminnan edistämisessä AK:n jäsenten apua: he voisivat – esimerkiksi komission ja AK:n yhteistyössä järjestämän vuotuisen konferenssin yhteydessä – ryhtyä kummeiksi Turkin paikallisviranomaisille ja tutustuttaa ne vastaaviin EU-maiden paikallisviranomaisiin ystävyystoiminnan käynnistämiseksi.

2.2.7

pyytää Euroopan komissiota kutsumaan komitean mukaan verkossa käytävää julkista keskustelua edistävään telemaattiseen toimintaan, kun Internetiin perustetaan verkkosivusto, joilla tiedotetaan unionin laajentumisesta ja Turkin kansalaisyhteiskuntien vuoropuheluun liittyvästä toiminnasta.

2.3   Kroatia

Alueiden komitea

2.3.1

pyytää Euroopan komissiota varaamaan kansalaisyhteiskuntien vuoropuheluun liittyvälle toiminnalle rahoituksen vuoden 2006 ohjelmasta alkaen siten, että tällaiseen toimintaan kohdennetaan tietty osa liittymistä edeltävän tuen puitteissa käytettävissä olevista vuotuisista määrärahoista.

2.3.2

toistaa olevansa kiinnostunut vuoropuhelusta Kroatian alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa ja pyytää, että muiden Länsi-Balkanin maiden kanssa mahdollisesti tehtävissä vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa mainitaan nimenomaisesti neuvoa-antavan sekakomitean perustaminen AK:n kanssa.

2.3.3

ehdottaa, että perustettaisiin erityisiä ystävyysohjelmia Kroatian maakuntien viranomaisille ja EU-maiden tavoite 1 -alueiden (vuodesta 2007 tavoitetta 1 vastaa lähentymistavoite) viranomaisille kokemusten vaihtamiseksi hyvistä käytännöistä, jotka liittyvät yhteisöltä saadun liittymistä edeltävän tuen käyttöön. Etenkin tulisi laatia erityissuunnitelmia alueellisten ystävyyshankkeiden toteuttamiseksi koulutusalan Leonardo da Vinci -ohjelman yhteydessä.

2.3.4

ehdottaa, että keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi ja Eurooppa-tiedon levittämiseksi paikallistasolla luodaan tiedotussuunnitelma, jonka yhteydessä käytetään myös kansallisia vähemmistökieliä. Mukaan tulee kutsua Kroatian alueelliset viestimet, kansallisia vähemmistöjä edustavat viestimet mukaan luettuina.

2.3.5

pyytää Euroopan komissiota tukemaan Kroatian kansallisia vähemmistöjä edustavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden työskentelyä sekä laatimaan vuosittain raportin kansallisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota erityisesti siihen, toimivatko alue- ja paikallisviranomaiset kaksikielisesti silloin kuin niiden pitäisi.

2.3.6

ehdottaa, että Kroatialle annettaisiin vuodesta 2007 mahdollisuus osallistua yhteisön toimintaohjelmaan, jolla tuetaan aktiivista unionin kansalaisuutta (kansalaisosallistumista) edistäviä organisaatioita.

2.3.7

ehdottaa, että Euroopan komissio esittäisi EU:n kansalaisyhteiskuntien edustajan lähettämistä osallistumaan tarkkailijana Kroatian hallituksen perustamaan kansalaisyhteiskunnan kehittämisneuvostoon.

Bryssel 27. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


(1)  EUVL C 164, 5.7.2005, s. 4.


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/27


Alueiden komitean lausunto aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia

(2006/C 206/06)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannot neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheista ”Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja” (KOM(2005) 390 lopullinen) ja ”Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle – Puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa” (KOM(2005) 389 lopullinen),

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (KOM(2005) 391 lopullinen),

ottaa huomioon Euroopan komission 1. syyskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 23. syyskuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”ulkosuhteet”-valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,

ottaa huomioon29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä,

ottaa huomioon29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi,

ottaa huomioon25. marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Vihreä kirja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta” (CdR 82/2005 fin),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys” (CdR 223/2003 fin), EUVL C 109, 30.4.2004, s. 46–49,

ottaa huomioon”eurooppalainen hallintotapa sekä vapauteen ja oikeuteen perustuva alue” -valiokunnan 2. maaliskuuta 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 51/2006 rev. 1), jonka esittelijä oli Andreas Schieder, (AT, PSE),

hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

I.   KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE – YHTEINEN TOIMINTASUUNNITELMA KOTOUTTAMISELLE – PUITTEET KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISTEN KOTOUTTAMISELLE EUROOPAN UNIONISSA (KOM(2005) 389 LOPULLINEN)

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

on tyytyväinen siihen, että komissio on noudattanut Eurooppa-neuvoston kehotusta tehdä ehdotuksia kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen sovellettavista johdonmukaisista EU:n puitteista.

1.2

toteaa, että komissio keskittyy tässä ensimmäisessä vastauksessaan ennen kaikkea ehdotuksiin konkreettisiksi toimiksi, joiden avulla kotouttamista koskevat yhteiset perusperiaatteet pannaan johdonmukaisesti täytäntöön, sekä niitä tukeviin EU:n järjestelmiin (uudet toimintamahdollisuudet jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä uudet keinot, joilla varmistetaan EU:n tasolla toteutettavien ja kansallisten toimien välinen yhdenmukaisuus).

1.3

toteaa, että tässä käsiteltävään tiedonantoon sisältyvä taulukko mallitoimista jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla perustuu kotouttamista koskeviin yhteisiin perusperiaatteisiin (jotka Eurooppa-neuvosto määritteli marraskuussa 2004), kotouttamisen käsikirjaan, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen liittyviin valmistelutoimiin (INTI) sekä Euroopan kotouttamisrahaston perustamisen valmisteluihin.

1.4

pahoittelee, ettei komissio ole asettanut ehdotuksiaan tärkeysjärjestykseen. Komissio toivoo, että jäsenvaltiot määrittävät itse painopisteet.

1.5

on tyytyväinen komission ajatukseen, jonka mukaan kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi.

1.6

pitää tärkeänä sitä, että suunnitellaan toimia vastaanottavan valtion väestön sopeutumiskyvyn vahvistamiseksi (kulttuurienvälisen tietoisuuden ja tiedonvälityksen lisääminen ja maahanmuuton hyväksyminen) sekä voimistetaan yksityisten organisaatioiden roolia monikulttuurisuuden hallinnassa ja yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa (vapaaehtoisten journalistin ohjeiden käyttöönoton edistäminen).

1.7

kannattaa Euroopan unionin perusarvojen kunnioittamiseen perustuvaa kotouttamista. Tässä yhteydessä on korostettava etenkin tutustuttamisohjelmien kansalaistiedon osuutta.

1.8

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kiinnittää huomiota peruskoulutukseen ja korostaa erityisten koulutustoimien ja -välineiden tarvetta, jotta maahanmuuttajat voivat integroitua kaikilta osin vastaanottavan maan koulutusjärjestelmään ja näin koko yhteiskuntaan.

1.9

painottaa, että työllistyminen on tärkeä osa kotouttamisprosessia. Tärkeitä ovat etenkin syrjintää työmarkkinoilla estävät innovatiiviset lähestymistavat, koulutuksen ja työkokemuksen tunnustaminen – ottamalla kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön yhteisiä menettelyjä koulutuksen ja työkokemuksen tunnustamiseksi –, työmarkkinaosapuolten osallistuminen toimiin, pienyrittäjien, ammattialajärjestöjen ja ammattiliittojen koulutuskapasiteettien tukeminen sekä aktiiviset toimet maahanmuuttajien palkkaamisen edistämiseksi. Komitea korostaa, että tulisi määrittää EU:n laajuiset yhtenäiset, selvät ja syrjimättömät kriteerit yksittäisten maiden koulutusjärjestelmien ja EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ammattikokemuksen arvioimiseksi.

1.10

korostaa, että kotouttaminen on dynaaminen kaksisuuntainen prosessi, jossa molemmilta osapuolilta vaaditaan joustavuutta. Keskeisiä välineitä tässä yhteydessä ovat tervetuliaisaloitteet ja avun tarjonta luottamuksen edistämiseksi.

1.11

painottaa, että on tärkeää parantaa niin maahanmuuttajien kuin jäsenvaltioiden kansalaisten tietämystä EU:n perusarvoista.

1.12

korostaa, että kotouttamisprosessin keskeisiä osatekijöitä ovat työmarkkinoille ja koulutukseen pääsyn edistäminen sekä tutkintojen ja ammattikokemuksen tunnustaminen.

1.13

on tyytyväinen siihen, että julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien kykyä kommunikoida kolmansien maiden kansalaisten kanssa on tarkoitus edistää (käännöspalveluilla, monikulttuurisella pätevyydellä, kotouttamisen ja monikulttuurisuuden hallinnalla sekä mentorointiohjelmilla).

1.14

on samaa mieltä siitä, että tulisi vahvistaa ja lisätä maahanmuuttajien ja vastaanottajamaan kansalaisten tapaamisia, yhteisiä kohtaamispaikkoja, kulttuurien välistä vuoropuhelua, maahanmuuttajista ja heidän kulttuuristaan annettavaa tietoa sekä kotouttamista edistäviä elinoloja kaupunkialueilla.

1.15

korostaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taataan kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja oikeus harjoittaa vapaasti uskontoa, kunhan muita eurooppalaisia oikeuksia tai ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ei loukata eikä kansallista lainsäädäntöä rikota.

1.16

korostaa, että maahanmuuttajien on tärkeää osallistua demokraattiseen prosessiin sekä kotouttamispoliittisten toimien suunnitteluun etenkin paikallistasolla.

1.17

on tyytyväinen siihen, että mallitoimien luettelo on laaja ja että luetteloon sisältyvät kaikki keskeiset kotouttamisalat. Näin ollen se voi tarjota arvokkaan lähtökohdan kotouttamispolitiikkojen yhteensovittamiselle jäsenvaltioissa.

1.18

painottaa, että toimilla on oltava selkeät tavoitteet. Tavoitteita on määrä tarkastaa indikaattorein ja arviointijärjestelmin, jotta voidaan mukauttaa toimia, arvioida kotouttamisen edistymistä ja tehostaa tiedonvaihtoa.

1.19

pitää erityisen tärkeänä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa (kotouttamisasioiden kansalliset yhteyspisteet, kotouttamisen käsikirja, kotouttamisen Internet-sivusto).

2.   Alueiden komitean suositukset

Alueiden komitea

2.1

painottaa, että toimet voidaan valita ja toteuttaa jäsenvaltioiden omien olosuhteiden ja perinteiden mukaisesti. Ehdotuksia pidetään kuitenkin jäsenvaltioiden kaikkien kotouttamispolitiikkojen keskeisinä osatekijöinä.

2.2

korostaa, että huomiota tulisi kiinnittää sukupuolinäkökulmaan sekä maahanmuuttajanuorten ja maahanmuuttajaperheiden lasten tilanteeseen.

2.3

katsoo, että kotouttaminen edellyttää perustietoja vastaanottavan yhteiskunnan kielestä, historiasta ja instituutioista.

2.4

kehottaa toteuttamaan koulutusalalla toimia, joiden avulla maahanmuuttajille välitetään menestyvien ja aktiivisten yhteiskunnan jäsenten tarvitsemia tietoja ja taitoja. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi monikulttuurisuuden huomioon ottaminen koulujen opetusohjelmissa sekä nuorten maahanmuuttajien erityinen tukeminen koulussa. Lisäksi tulisi korostaa esiopetuksen merkitystä sekä tarvetta käynnistää hankkeita, joilla helpotetaan siirtymistä koulusta työelämään, ja tukea asianmukaisia ohjelmia jäsenvaltioissa.

2.5

korostaa, että on puututtava ”määrätietoisesti maahanmuuttajanuorten rikollisuuteen”, kuten komissio toteaa, ja edistettävä lisäksi tehokasta ennaltaehkäisyä ja valistusta.

2.6

korostaa, että kotouttamisen perusedellytyksenä tulisi edistää maahanmuuttajien mahdollisuutta käyttää syrjimättömästi julkisia ja yksityisiä perusrakenteita ja palveluja.

2.7

korostaa, että toisenlaisten elintapojen ja maailmankatsomusten hyväksyminen merkitsee ehdottomasti ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kaikkinaisen, etenkin sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumista EU:n ja kansainvälisen lainsäädännön nojalla. On suojeltava erityisesti maahanmuuttajanaisia ja taattava, että heillä on muiden kanssa täysin tasavertaiset mahdollisuudet työllistyä, kouluttautua ja osallistua demokraattisen eurooppalaisen yhteiskunnan poliittiseen elämään. On myös suojeltava heidän vapaata itsemääräämisoikeuttaan ja vältettävä pakkoavioliittoja, torjuttava perheväkivaltaa, taattava naisten sukupuoliset ja lisääntymisoikeudet, kiellettävä loukkaavat käytänteet, kuten naisten ympärileikkaus, jne. Ihmisoikeuksista ei voi neuvotella, eikä ihmisoikeuksien loukkaamista voida perusteella perinteellä tai kulttuurilla. Siksi on suunniteltava erityisiä tiedotus-, ennaltaehkäisy-, tuki- ja valistustoimia kaikkien syrjivien tai loukkaavien käytänteiden ja tapojen torjumiseksi ja edistettävä näin sekä maahanmuuttajamiesten että -naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia.

2.8

korostaa tiedonannosta välittyvää epätäsmällisyyttä, sitoumusten puutetta ja analyyttista epätarkkuutta. Kaiken kaikkiaan huomio kiinnittyy siihen, että ”pehmeät toimet” (kuten vuoropuhelu, kohtaamispaikat ja tiedonvälitys) on asetettu etusijalle, eikä kyseisten toimien merkitystä tulekaan aliarvioida. Kotouttamisen kannalta tärkeät rakenteelliset toimet, kuten maahanmuuttajien poliittinen osallistuminen, on kuitenkin jätetty vähemmälle huomiolle (periaate 9).

2.9

vaatii toimenpiteiden selkeää ryhmittelyä ja järjestämistä niiden tärkeyden sekä vastaanottajayhteiskunnan kulloistenkin poliittisten, oikeudellisten, rakenteellisten ja institutionaalisten velvoitteiden ja toimijoiden mukaan. Lisäksi tulisi kehittää yhteisiä perusperiaatteita ja vahvistaa niitä välineenä.

2.10

kannattaa pyrkimystä yhdenmukaistaa EU:n tason lähestymistapaa. Kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä koskeva oikeudellinen kehys – mukaan luettuina maahanmuuttajien oikeudet ja velvollisuudet – olisi konsolidoitava.

2.11

toteaa, että tiedonannossa korostetaan sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä tekijänä. Tämän vuoksi komission asiakirjassa tulisi käyttää asianmukaisia muotoiluja.

2.12

kehottaa ottamaan maahanmuuttajien yhtäläisen kohtelun ja oikeudet huomioon tulevissa maahanmuuttoon liittyvissä välineissä, jotka sisältyvät kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä koskevaan oikeudelliseen kehykseen.

2.13

painottaa, että sidosryhmien osallistuminen toimintaan on tärkeää ja että on korostettava ajatusta EU:n kattojärjestöjen Euroopan kotouttamisfoorumin perustamisesta (neuvonanto, suositukset, tiiviit yhteydet kotouttamisasioiden kansallisiin yhteyspisteisiin). Euroopan kotouttamisfoorumiin tulisi kutsua Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea. Euroopan kotouttamisfoorumi tulisi kutsua osallistumaan kotouttamisen tulevia käsikirjoja valmistelevaan kokoukseen. Vuosikertomusta maahanmuutosta ja kotouttamisesta tulisi jatkaa ja kehittää.

2.14

korostaa, että monet esitetyt toimet (kuten tervetuliaisaloitteet, avun tarjonta, jäsenvaltioiden kansalaisten tietojen parantaminen ja koulutustarjonta) tulisi toteuttaa paikallistasolla. Paikalliselimille tulisi myöntää tätä varten tarvittavat resurssit. Sama koskee myös aluetasoa (tiedottavien välineiden perustaminen, tutustuttamis- ja kulttuuriohjelmat jne.).

2.15

kehottaa myöntämään kunnille ja alueille asianmukaiset varat kotouttamistoimien toteuttamiseksi.

2.16

ehdottaa tietokannan perustamista (esimerkiksi tietojen saanti koulutuksen ja tutkintojen tunnustamisesta sekä maahanmuuttajien tarpeista).

2.17

korostaa, että alue- ja paikallistaso voi antaa huomattavan ja välttämättömän panoksen kotouttamistoimiin ja että sillä on asiasta laaja-alaista tietoa ja taitoa. Tämän vuoksi alue- ja paikallistaso tulisi nivoa hyvin aikaisessa vaiheessa ja laaja-alaisesti strategioiden kehittämiseen ja koko kotouttamisprosessiin.

2.18

kehottaa hyödyntämään maahanmuuttajille suunnatuissa toimissa ja kannustimissa ehdotettuja lähestymistapoja (kuten kannustimet työnhaussa ja koulutuksessa.

2.19

korostaa, että maahanmuuttajien määrän laskentamenetelmiä on tehostettava, jotta aikanaan käynnistettävät kotouttamistoimet voidaan mukauttaa tarpeisiin ja niitä voidaan kehittää asianmukaisesti.

II   KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE MUUTTOLIIKKEET JA KEHITYS: KONKREETTISIA SUUNTAVIIVOJA (KOM(2005) 390 LOPULLINEN)

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

toteaa, että tiedonannon toimilla on tarkoitus parantaa maahanmuuton vaikutusta kehitykseen. Perustana on joulukuussa 2002 julkaistu tiedonanto. Painopisteenä on pohjois-eteläsuunnassa tapahtuva muuttoliike.

1.2

panee merkille, että on tärkeää tutkia siirtolaisten vaikutusta lähtömaidensa kehitykseen, mutta sen lisäksi on tutkittava kehitysyhteistyön pohjimmaista vaikutusta siirtolaisuuteen. Muuttovirtoja voidaan hallita pitkällä aikavälillä vain auttamalla muuttoliikkeiden lähtömaita tarjoamaan kansalaisilleen tarkoituksenmukaisia mahdollisuuksia.

1.3

panee merkille, että tiedonannossa panostetaan vahvasti väliaikaisen ja virtuaalisen paluun tukemiseen, jotta osaaminen ja kokemukset hyödyttäisivät lähtömaita ja niiden kehitystä (brain drainin sijasta brain circulation).

1.4

on tyytyväinen siihen, että erityisen tärkeänä pidetään maahanmuuttopolitiikan sisällyttämistä kehitysyhteistyöpolitiikkaan, paluumuuttajien tuomaa hyötyä kehitykselle, pääoman siirron ja rahalähetysten helpottamista sekä lähetettyihin rahoihin perustuvien hankkeiden yhteisrahoitusta.

1.5

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa kannatetaan yleisesti lähtömaiden ja maahanmuuttajien välisten yhteyksien säilyttämistä. (Tämä ilmenee yhä enemmän myös yksittäisten jäsenvaltioiden kansalaisuuspolitiikassa.)

1.6

korostaa, että on tärkeää vahvistaa näkemystä maahanmuuttajista lähtö- ja vastaanottajamaiden välisten siltojen rakentajina. Tällä lähestymistavalla tulisi perustella vastaanottajamaan kielen täydennyskoulutusta sekä äidinkielen luku- ja kirjoitustaidon ja yleensä äidinkielen lisäopetusta.

1.7

toteaa, että laillista maahanmuuttoa koskevasta vihreästä kirjasta käytävistä keskusteluista käy esimerkiksi ilmi, että tulevaisuudessa painotetaan ensisijaisesti korkeasti koulutetun työvoiman määräaikaista työllistämistä ja maahanmuuttoa.

2.   Alueiden komitean suositukset

Alueiden komitea

2.1

toteaa, että rahavirrat voivat vain osaltaan edistää kehitystavoitteiden toteutumista. Kyse on kuitenkin puhtaasti yksityisistä lähetyksistä, jotka eivät voi korvata valtiollista kehitysapua. Tämä tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon.

2.2

korostaa, että rahalähetysten kustannukset ja edellytykset eivät ole tyydyttäviä. Tarvitaan toimia maksujen laskemiseksi, turvallisuuden parantamiseksi ja siirtojen nopeuttamiseksi. Nämä tavoitteet ovat saavutettavissa lyhyellä aikavälillä. Vaikutusten ilmeneminen kehityksessä tulisi kuitenkin määritellä pitkän aikavälin tavoitteeksi.

2.3

ehdottaa seuraavien seikkojen huomioon ottamista:

edullisten, nopeiden ja turvallisten rahalähetysten edistäminen

nykyistä paremmat tiedot

avoimuus

oikeudellinen kehys

tekniset puitteet

rahoituspalvelujen saatavuus.

2.4

on tyytyväinen siihen, että kehitysmaita on tarkoitus tukea ulkomailla oleskelevien kansalaistensa paikallistamisessa ja yhteyksien luomisessa. Maahanmuuttajien eliittiä on hyödynnettävä, kun perustetaan tietokantoja lähtömaiden hallitusten tiedonsaantia varten. Tarvittaessa eliitti voidaan kutsua palaamaan lähtömaahan. Tulisi kuitenkin selventää, että maahanmuuttajien merkintä tietokantaan on täysin vapaaehtoista.

2.5

panee merkille, että väliaikaisella maahanmuutolla on tarkoitus nostaa potentiaalia lähtömaassa. Näin ei kuitenkaan tulisi luoda kausityölle liian yleisiä puitteita.

2.6

korostaa, että mainittu paluumuutto ja väliaikainen tai virtuaalinen paluu ei ole nykyisen oikeustilanteen mukaan mahdollinen (neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25. marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta), koska myös pysyvän oleskeluoikeuden saaneet maahanmuuttajat menettävät sen, jos he oleskelevat pitkiä aikoja EU:n ulkopuolella. Komitea on näin ollen tyytyväinen siihen, että komissio aikoo tiedonannon mukaan tutkia sitä, miten unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset voisivat säilyttää oleskeluoikeutensa, vaikka he paluumuutto-ohjelman yhteydessä palaisivat väliaikaisesti kotimaansa.

2.7

ehdottaa, että laaditaan yhteiset säännöt, joilla annettaisiin sellaisille maahanmuuttajille, joille on myönnetty toistaiseksi voimassaoleva oleskelulupa tai joilla on siihen oikeus, mahdollisuus matkustaa kotimaahansa aiheelliseksi katsomakseen ajaksi heidän kuitenkaan menettämättä asemansa unionissa pitkään tai toistaiseksi oleskelevana kolmannen maan kansalaisena.

2.8

panee merkille, että tässä tarkasteltava tiedonanto kuvastaa kansainvälisesti lisääntyvää keskustelua maahanmuuttajista kehityksen toimijoina (esimerkiksi rahan ja tiedon siirrot). Tästä näkökulmasta tarkastellen määräaikainen maahanmuutto on myönteistä, mutta tässä yhteydessä tulisi ensin tutkia toimia, jotka perustuvat vapaaehtoiseen paluumuuttoon tai kannustinjärjestelmään.

2.9

kehottaakin tarkastelemaan tässä yhteydessä uudelleen sitä, mitä kansainvälistyminen merkitsee kotouttamispolitiikan kannalta.

2.10

katsoo, että tiedonannon lähtökohtana on mielenkiintoinen ajatus, jonka mukaan lähtömaat on laskettava muuttovirtojen hallinnoinnin sidosryhmään. Nämä määräaikaisen maahanmuuton ja määräaikaisen paluumuuton myönteiset näkökohdat vaatisivat kuitenkin toteutuakseen pitkään maassa oleskelleiden maahanmuuttajien rajoittamattoman paluuoikeuden (päinvastainen ajatus kuin neuvoston direktiivissä 2003/109/EY, annettu 25. marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta, sillä direktiivin mukaan pysyvä oleskeluoikeus menetetään oleskeltaessa pitkiä aikoja EU:n ulkopuolella).

2.11

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa painotetaan määräaikaista maahanmuuttoa, mikäli se on vapaaehtoista ja perustuu kannustinjärjestelmään. Määräaikainen maahanmuutto voi olla hyödyllinen väline kolmannen maailman maiden kehittämisessä.

2.12

katsoo, että määräaikainen maahanmuutto voi olla toimivaa vain, jos maahanmuuttajille annetaan mahdollisuus palata vastaanottavaan valtioon väliaikaisen kotiinpaluun jälkeen. Sen vuoksi komitea kehottaa useamman maahantulon estäviä jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kiellon tarpeellisuutta.

2.13

panee merkille, että kausityö tarjoaa asianomaisille työntekijöille lyhytaikaisen mahdollisuuden ansaita rahaa ja kerätä ammatillista kokemusta. Kausityön haittapuolena on kuitenkin se, että työntekijät palaavat lähtömaahansa ilman toivoa taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa paranemisesta. Alueiden komitean mielestä etusijalle tulisi asettaa pitkän aikavälin näkymät.

2.14

kannattaa paluumuutto-ohjelmien tukemista. Niitä voidaan kuitenkin toteuttaa vain tehokkaan kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa etenkin vahvistamalla hajautetun yhteistyön koordinoituja toimia.

2.15

kehottaakin investoimaan riittävästi perusrakenteisiin ja koulutukseen sekä valvomaan varojen käyttöä paikan päällä.

2.16

suosittelee, että hyväksikäytön riskille mahdollisesti muita alttiimpien kausityöntekijöiden maahanmuuttoa ajatellen suunnitellaan asianmukaisia toimia kyseisen vaaran torjumiseksi.

2.17

katsoo, että vaikka tässä tarkasteltavan tiedonannon ehdotukset ovat tavoitteellisia ja tulevaisuuteen suuntautuneita, edellä mainittujen ristiriitojen ratkaisemiseksi on vielä ponnisteltava.

2.18

painottaa sen varmistamista, etteivät rajoittavat toimet saa ylivaltaa EU:ssa.

2.19

korostaa, että on vältettävä tilannetta, jossa laajoja toimia pakkopalautusten toteuttamiseksi perustellaan kehityksen edistämisellä ilman, että tarjolla olisi laaja, kaikkia koulutustasoja koskevien laillisten maahanmuuttomahdollisuuksien järjestelmä (ks. ehdotus direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, KOM(2005) 391 lopullinen).

2.20

toteaa, että siirtolaisten lähtömaiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä on pidettävä elintärkeänä ja tuettava sitä kaikilla aloilla erityisin sopimuksin ja yhteistyöohjelmin.

2.21

korostaa, että alue- ja paikallistaso voi antaa huomattavan ja välttämättömän panoksen kotouttamistoimiin ja että sillä on asiasta laaja-alaista tietoa ja taitoa. Tämän vuoksi alue- ja paikallistaso tulisi nivoa hyvin aikaisessa vaiheessa ja laaja-alaisesti strategioiden kehittämiseen ja koko kotouttamisprosessiin.

III.   KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI JÄSENVALTIOISSA SOVELLETTAVISTA YHTEISISTÄ VAATIMUKSISTA JA MENETTELYISTÄ PALAUTETTAESSA LAITTOMASTI OLESKELEVIA KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISIA (KOM(2005) 391 LOPULLINEN)

1.   Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea

1.1

korostaa, että tehokas palauttamispolitiikka on hallitun ja uskottavan maahanmuuttopolitiikan välttämätön osa.

1.2

painottaa, että direktiivillä on määrä taata tasapuolinen ja avoin menettely.

1.3

toteaa, että vapaaehtoisen paluun periaate (kannustimet) on tarkoitus toteuttaa yhdenmukaisella kaksivaiheisella menettelyllä (palauttamispäätöksen tekeminen – maastapoistamismääräyksen antaminen ja täytäntöönpano).

1.4

on tyytyväinen siihen, että EU:n laajuisesti pätevien paluukieltojen luominen tarjoaa myös perustan yhteiselle tietokannalle (SIS II).

2.   Alueiden komitean suositukset

Alueiden komitea

2.1

vaatii, että oikeusvaltioperiaatteita ja vaatimusta oikeudenmukaisesta käsittelystä ei saa uhrata muukalaisvihan ja pelkän talousajattelun hyväksi.

2.2

korostaa, että vähimmäistason menettelyllisiä takeita luotaessa on erityisesti otettava huomioon pakkokeinojen oikeasuhtaisuus. Koska maahanmuuttajia saattavat lähtömaassa odottaa voimakkaat rangaistustoimet, olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin ihmisoikeuksien takaamiseksi ja asetettava ehdottomasti etusijaan maahanmuuttajien suojeleminen lähtömaahan palauttamiselta.

2.3

pahoittelee, ettei naisille, tytöille ja alaikäisille eikä vammaisille ole suunniteltu erityisiä suojanormeja.

2.4

kehottaa asettamaan ihmiskaupan sekä muiden maahanmuuttoon liittyvien rikosten uhrit ja todistajat EU:n suojelukseen.

2.5

painottaa, että uusien sääntöjen on perustuttava ihmisoikeuksiin, jotka on määritelty yhteisön lainsäädännössä ja ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja jotka mainitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Selkeillä ja sitovilla viittauksilla Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan artikloihin on varmistettava, että ihmisoikeuksia noudatetaan, kun direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioissa. Joustaviin muotoiluihin (”asianmukaisesti”, ”mukaisesti”) liittyy vaara, että ne tulkitaan liian väljästi.

2.6

katsoo, että pelkkää laitonta oleskelua jäsenvaltion alueella ei saa pitää selvänä osoituksena pakenemisen riskistä. Tällainen menettelytapa olisi asiaton ennakkotuomio, joka on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) kanssa.

2.7

painottaa ihmiskaupan uhrien ja todistajien suojelun merkitystä. Ihmiskaupan uhreja ja todistajia ei tule käyttää vain välineinä rikosprosesseissa. Ennen palauttamista on otettava huomioon tilanne lähtömaassa, jotta rikolliset eivät voi kiristää tai uhkailla heitä.

2.8

kannattaa sitä, että ”uhka yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle” tarkoittaa vain jäsenvaltioiden merkittäviä intressejä koskevaa vakavaa uhkaa ja että se on peruste maahanpaluukiellolle. Yleiseen etuun vain vähän vaikuttavista rikkomuksista, kuten laittomasta oleskelusta, ei tule langettaa kyseistä rangaistusta.

2.9

suosittaa, että vähävaraisille annetaan maksutonta oikeusapua tarvearvioinnista riippumatta. Taloudellisen tuen tarvetta ei voida arvioida luotettavasti oikeudenkäynnin aikana. Tämän vuoksi oikeusavun myöntämisen tulisi perustua varattomuuteen.

2.10

vaatii pakkokeinojen oikeasuhtaisuutta (väliaikainen säilöönotto), sillä maahanmuuttajia voivat lähtömaassa odottaa voimakkaat rangaistustoimet. Yksittäiset henkilöt saattavat reagoida hyvin voimakkaasti. Nimenomaan tässä yhteydessä on muistettava ihmisoikeudet.

2.11

toteaa, että jäsenvaltiot on velvoitettava varmistamaan asianmukainen terveydenhuolto väliaikaisessa säilöönotossa.

2.12

kannattaa sitä, että 20. marraskuuta 1989 hyväksyttyä lapsen oikeuksien yleissopimusta sovelletaan täysimittaisesti. Etenkin on korostettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yksityisyyden suojelua, suojaa väkivallalta, pahoinpitelyltä ja laiminlyönniltä, oikeutta terveydenhuoltoon, oikeutta perus- ja ammattikoulutukseen sekä vähemmistöjen oikeuksia.

2.13

korostaa, että tässä käsiteltävän direktiivin toimivuuden varmistamiseksi muiden jäsenvaltioiden tiedoksiannot on tunnustettava ja tehtävä mahdollisiksi myös toisissa jäsenvaltioissa. Tämä on määrä varmistaa kahden- tai monenvälisin sopimuksin, joihin on sisällyttävä myös viranomaisten välinen avustusvelvoite.

2.14

kannattaa tietotekniikkapohjaisen keskusjärjestelmän perustamista henkilötietojen tallentamiseksi. Järjestelmän tietojen on oltava yksittäisten jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisten ulottuvilla, ja niillä on tarvittaessa velvollisuus tietojensiirtoon.

Suositus 1

5 artikla

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

5 artikla

Perhesuhteet ja lapsen etu

Kun jäsenvaltiot panevat tätä direktiiviä täytäntöön, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon kolmannen maan kansalaisen perheyhteyksien luonne ja kiinteys, henkilön jäsenvaltiossa oleskelun kesto sekä perheeseen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteet lähtömaahan. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti.

5 artikla

Perhesuhteet ja lapsen etu

Kun jäsenvaltiot panevat tätä direktiiviä täytäntöön, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon kolmannen maan kansalaisen perhesuhteet Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisesti perheyhteyksien luonne ja kiinteys, henkilön jäsenvaltiossa oleskelun kesto sekä perheeseen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteet lähtömaahan. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen perusteella mukaisesti.

Perustelu

Alueiden komitean mielestä on erittäin tärkeää, että uudet säännöt on perustuvat ihmisoikeuksiin, jotka on määritelty yhteisön säännöksissä ja ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Selkeillä ja sitovilla viittauksilla Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloihin varmistetaan, että ihmisoikeuksia noudatetaan, kun direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioissa. Joustaviin muotoiluihin (asianmukaisesti, mukaisesti) liittyy vaara, että ne tulkitaan liian väljästi.

Suositus 2

6 artiklan 2 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

6 artikla

Palauttamispäätös

2.

Palauttamispäätöksessä on määrättävä asianmukaisesta enintään neljän viikon pituisesta ajanjaksosta, jonka aikana henkilö voi palata vapaaehtoisesti, paitsi jos on syytä olettaa, että henkilö voi paeta kyseisen ajanjakson aikana. Kyseiselle ajanjaksolle voidaan määrätä velvoitteita, joilla pyritään vähentämään pakenemisen riskiä, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa.

6 artikla

Palauttamispäätös

2.

Palauttamispäätöksessä on määrättävä asianmukaisesta enintään neljän viikon pituisesta ajanjaksosta, jonka aikana henkilö voi palata vapaaehtoisesti, paitsi jos on syytä olettaa, että henkilö voi paeta kyseisen ajanjakson aikana. Kyseiselle ajanjaksolle voidaan määrätä velvoitteita, joilla pyritään vähentämään pakenemisen riskiä, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa.

2a.

Pakenemisen riskiä ei voida pitää todennäköisenä vain sen perusteella, että kolmannen maan kansalainen oleskelee luvattomasti jäsenvaltion alueella.

Perustelu

Ehdotetulla täydennyksellä selvennetään, että pelkkää laitonta oleskelua jäsenvaltion alueella ei saa pitää selvänä osoituksena pakenemisen riskistä. Tällainen menettelytapa olisi asiaton ennakkotuomio, joka on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) kanssa.

Suositus 3

6 artiklan 5 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

6 artikla

Palauttamispäätös

5.

Jäsenvaltio voi milloin tahansa päättää myöntää niiden alueella laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle erillisen oleskeluluvan tai muun luvan, joka oikeuttaa oleskeluun myötätuntosyiden tai humanitaaristen tai muiden syiden vuoksi. Tässä tapauksessa ei tehdä palauttamispäätöstä, ja mahdollinen aiemmin tehty palauttamispäätös on kumottava.

6 artiklaμ

Palauttamispäätös

5.

Jäsenvaltio voi milloin tahansa päättää myöntää niiden alueella laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle erillisen oleskeluluvan tai muun luvan, joka oikeuttaa oleskeluun myötätuntosyiden tai humanitaaristen tai muiden syiden vuoksi. Tässä tapauksessa ei tehdä palauttamispäätöstä, ja mahdollinen aiemmin tehty palauttamispäätös on kumottava.

5a

Jäsenvaltiot suojelevat ihmiskaupan uhreja ja todistajia. Kyseisissä tapauksissa ei tehdä palauttamispäätöstä tai, jos päätös on jo tehty, sen toteuttamista lykätään, kunnes on varmuus siitä, että ihmiskaupan uhrit ja todistajat voidaan palauttaa turvallisiin oloihin kolmanteen maahan. Jotta jäsenvaltiot voivat suojella asianmukaisesti maahanmuuttajien oikeuksia, Euroopan unionini harkitsee erilaisia tapoja myöntää jäsenvaltioille rahoitustukea kyseiseen tarkoitukseen.

Perustelu

Alueiden komitea haluaa ehdotetulla muutoksella korostaa kyseisen vainotun ihmisryhmän suojelun tärkeyttä. Ihmiskaupan uhreja ja todistajia ei tule käyttää vain välineinä rikosprosesseissa. Ennen palauttamista on otettava huomioon tilanne lähtömaassa, jotta rikolliset eivät voi kiristää tai uhkailla heitä.

Euroopan unionin on kannettava oma vastuunsa kaikista laittoman maahanmuuton torjuntapolitiikoista. Laiton maahanmuutto ei nykyisin ole yksittäisten maiden ongelma vaan koko unionin haaste. Euroopan unionin rahoitusnäkymiin vuosiksi 2007–2013 sisältyy rahoitustukimekanismeja, jotka liittyvät vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevaan ohjelmaan. Osa ohjelman määrärahoista varataan maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkoihin, ja niitä voitaisiin käyttää osittain myös puheena olevaan tarkoitukseen.

Suositus 4

8 artiklan 2 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

8 artikla

Lykkäys

1.

Jäsenvaltio voi lykätä palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa asianmukaiseksi ajaksi, jos tämä on tarpeen yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden vuoksi.

2.

Jäsenvaltion on lykättävä maastapoistamismääräyksen täytäntöönpanoa niin kauan kuin seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kolmannen maan kansalainen ei pysty matkustamaan tai häntä ei voida kuljettaa kohdemaahan kyseisen henkilön fyysisen tai henkisen tilan vuoksi;

b)

maastapoistamista ei voida panna täytäntöön teknisten syiden, kuten kuljetuskapasiteetin puutteiden tai muiden syiden vuoksi humaanilla tavalla ja kolmannen maan kansalaisen perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysin kunnioittaen;

c)

sen jälkeen, kun on arvioitu olosuhteet paikassa, johon alaikäinen henkilö palautetaan, ei voida olla varmoja siitä, että ilman huoltajaa matkustava alaikäinen henkilö voidaan luovuttaa lähtöpaikassa tai määränpäässä perheenjäsenelle tai vastaavalle edustajalle, alaikäisen holhoojalle tai kohdemaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.

Jos palauttamispäätöksen tai maastapoistamis-määräyksen täytäntöönpanoa lykätään 1 ja 2 kohdan nojalla, kolmannen maan kansalaiselle voidaan määrätä velvoitteita, joilla pyritään vähentämään pakenemisen riskiä, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa.

8 artikla

Lykkäys

1.

Jäsenvaltio voi lykätä palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa asianmukaiseksi ajaksi, jos tämä on tarpeen yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden vuoksi.

2.

Jäsenvaltion on lykättävä maastapoistamismääräyksen täytäntöönpanoa niin kauan kuin seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)

kolmannen maan kansalainen ei pysty matkustamaan tai häntä ei voida kuljettaa kohdemaahan kyseisen henkilön fyysisen tai henkisen tilan vuoksi;

(b)

maastapoistamista ei voida panna täytäntöön teknisten syiden, kuten kuljetuskapasiteetin puutteiden tai muiden syiden vuoksi humaanilla tavalla ja kolmannen maan kansalaisen perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysin kunnioittaen;

(c)

sen jälkeen, kun on arvioitu olosuhteet paikassa, johon alaikäinen henkilö palautetaan, ei voida olla varmoja siitä, että ilman huoltajaa matkustava alaikäinen henkilö voidaan luovuttaa lähtöpaikassa tai määränpäässä perheenjäsenelle tai vastaavalle edustajalle, alaikäisen holhoojalle tai kohdemaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

2 a

Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa lykättävä ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen henkilön maastapoistamista siihen asti, että alaikäisen henkilön etu mahdollisimman hyvin huomioon ottaen on arvioitu olosuhteet paikassa, johon alaikäinen henkilö palautetaan, ja voidaan olla varmoja siitä, että ilman huoltajaa matkustava alaikäinen henkilö voidaan luovuttaa lähtöpaikassa tai määränpäässä perheenjäsenelle tai vastaavalle edustajalle, alaikäisen holhoojalle tai kohdemaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.

Jos palauttamispäätöksen tai maastapoistamis-määräyksen täytäntöönpanoa lykätään 1 ja 2 kohdan nojalla, kolmannen maan kansalaiselle voidaan määrätä velvoitteita, joilla pyritään vähentämään pakenemisen riskiä, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa.

Perustelu

Jos jäsenvaltiot voisivat poistaa alaikäisen henkilön maasta ilman kyseistä tarkastusta, joka on keskeisen tärkeä arvioitaessa alaikäisen henkilön etua mahdollisimman hyvin, toiminta olisi räikeästi kaikkien ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten ja etenkin New Yorkissa tehdyn lapsen oikeuksien yleissopimuksen vastaista. Alaikäisen henkilön edun arviointi mahdollisimman hyvin on perusluonteinen kriteeri, joka tulisi ottaa huomioon kaikissa alaikäisiä henkilöitä koskevissa päätöksissä

Suositus 5

9 artiklan 3 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

9 artiklan 3 kohta

Maahanpaluukielto

3.

Maahanpaluukielto voidaan peruuttaa erityisesti seuraavissa tapauksissa:

a)

kyseistä kolmannen maan kansalaista koskeva palauttamispäätös tehdään tai maastapoistamismääräys annetaan ensimmäisen kerran;

b)

kyseinen kolmannen maan kansalainen on ilmoittautunut jäsenvaltion konsulaatissa;

c)

kyseinen kolmannen maan kansalainen on korvannut kaikki aiemmasta palauttamismenettelystä aiheutuneet kustannukset.

9 artiklan 3 kohta

Maahanpaluukielto

3.

Maahanpaluukielto voidaan peruuttaa milloin tahansa. erityisesti seuraavissa tapauksissa:

a)

kyseistä kolmannen maan kansalaista koskeva palauttamispäätös tehdään tai maastapoistamismääräys annetaan ensimmäisen kerran;

b)

kyseinen kolmannen maan kansalainen on ilmoittautunut jäsenvaltion konsulaatissa;

c)

kyseinen kolmannen maan kansalainen on korvannut kaikki aiemmasta palauttamismenettelystä aiheutuneet kustannukset.

Perustelu

Ehdotetulla muutoksella tarkennetaan säännöstä. Etenkin maahanpaluukiellon peruuttamisen selkeä nivominen palauttamismenettelystä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen alakohdassa c saattaa johtaa rikkaiden ihmisten tai jopa ihmissalakuljetusta harjoittavien maksukykyisten rikollisjoukkioiden perusteettomaan positiiviseen syrjintään. Alueiden komitea ei myöskään ymmärrä, miksi kolmannen maan kansalaisen on ilmoittauduttava jäsenvaltion konsulaatissa.

Suositus 6

12 artiklan 3 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

12 artikla

Oikeuskeinot

3.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on mahdollisuus oikeudelliseen neuvontaan, lailliseen edustajaan ja tarvittaessa kielelliseen apuun. Maksutonta oikeusapua annetaan vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voi tehokkaasti käyttää oikeuttaan saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

12 artikla

Oikeuskeinot

3.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on mahdollisuus oikeudelliseen neuvontaan, lailliseen edustajaan ja tarvittaessa kielelliseen apuun. Maksutonta oikeusapua annetaan vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voi tehokkaasti käyttää oikeuttaan saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Perustelu

Alueiden komitea suosittaa, että vähävaraisille annetaan maksutonta oikeusapua tarvearvioinnista riippumatta. Taloudellisen tuen tarvetta ei voida arvioida luotettavasti oikeudenkäynnin aikana. Tämän vuoksi oikeusavun myöntämisen tulisi perustua varattomuuteen.

Suositus 7

14 artiklan 1 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

14 artikla

Väliaikainen säilöönotto

1.

Kun on vakava syy olettaa, että henkilö saattaa paeta, ja lievempien pakkokeinojen, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa, soveltaminen ei riitä, jäsenvaltioiden on otettava väliaikaisesti säilöön kolmannen maan kansalainen, josta on tehty tai aiotaan tehdä palauttamispäätös tai jolle on annettu tai aiotaan antaa maastapoistamismääräys. Oikeusviranomaiset antavat määräykset väliaikaisesta säilöönotosta.

14 artikla

Väliaikainen säilöönotto

1.

Kun on vakava syy olettaa, että henkilö saattaa paeta, ja lievempien pakkokeinojen, kuten säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, rahavakuuden asettaminen, asiakirjojen luovuttaminen tai velvollisuus pysytellä tietyssä paikassa, soveltaminen ei riitä, jäsenvaltioiden on otettava väliaikaisesti säilöön kolmannen maan kansalainen, josta on tehty tai aiotaan tehdä palauttamispäätös tai jolle on annettu tai aiotaan antaa maastapoistamismääräys. Oikeusviranomaiset antavat määräykset väliaikaisesta säilöönotosta. Tässä yhteydessä on sovellettava 6 artiklan 2a kohtaa.

Perustelu

Ehdotetulla täydennyksellä selvennetään, että pelkkää laitonta oleskelua jäsenvaltion alueella ei saa pitää selvänä osoituksena pakenemisen riskistä. Tällainen menettelytapa olisi asiaton ennakkotuomio, joka on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) kanssa.

Suositus 8

15 artiklan 1 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

15 artikla

Väliaikaisen säilöönoton edellytykset

1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väliaikaisesti säilöönotettuja kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan humaanilla ja ihmisarvoisella tavalla ja heidän perusoikeuksiaan kunnioittaen sekä kansainvälistä ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen. Heille on pyynnöstä annettava viivytyksettä mahdollisuus ottaa yhteys laillisiin edustajiinsa, perheenjäseniinsä ja konsuliviranomaisiin sekä asianmukaisiin kansainvälisiin ja valtiosta riippumattomiin järjestöihin.

15 artikla

Väliaikaisen säilöönoton edellytykset

1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väliaikaisesti säilöönotettuja kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan humaanilla ja ihmisarvoisella tavalla ja heidän perusoikeuksiaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa kunnioittaen sekä kansainvälistä ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota tarvittavien pakkotoimien oikeasuhtaisuuteen. Heille on pyynnöstä annettava viivytyksettä mahdollisuus ottaa yhteys laillisiin edustajiinsa, perheenjäseniinsä ja konsuliviranomaisiin sekä asianmukaisiin kansainvälisiin ja valtiosta riippumattomiin järjestöihin.

Perustelu

Ehdotetulla muutoksella korostetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan kieltoa, jonka mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Alueiden komitea painottaa erityisesti pakkokeinojen oikeasuhtaisuutta, sillä maahanmuuttajia voivat lähtömaassa odottaa voimakkaat rangaistustoimet. Yksittäiset henkilöt saattavat reagoida hyvin voimakkaasti. Nimenomaan tässä yhteydessä on muistettava ihmisoikeudet.

Suositus 9

15 artiklan 2 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

15 artikla

Väliaikaisen säilöönoton edellytykset

2.

Väliaikainen säilöönotto toteutetaan tarkoitusta varten perustetuissa laitoksissa. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää väliaikaisesti säilöönotetun henkilön majoitusta erityislaitoksessa vaan joudutaan turvautumaan vankilamajoitukseen, jäsenvaltion on varmistettava, että väliaikaisesti säilöönotetut kolmannen maan kansalaiset pidetään jatkuvasti erillään vankilaan sijoitetuista vangeista.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden asemaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaikäisiä säilöönotettuja ei sijoiteta tavallisiin vankiloihin. Ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset henkilöt on pidettävä erillään aikuisista, ellei lapsen etu muuta edellytä.

15 artikla

Väliaikaisen säilöönoton edellytykset

2.

Väliaikainen säilöönotto toteutetaan tarkoitusta varten perustetuissa laitoksissa. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää väliaikaisesti säilöönotetun henkilön majoitusta erityislaitoksessa vaan joudutaan turvautumaan vankilamajoitukseen, jäsenvaltion on varmistettava, että väliaikaisesti säilöönotetut kolmannen maan kansalaiset pidetään jatkuvasti erillään vankilaan sijoitetuista vangeista. Fyysisten tai psyykkisten ongelmien ilmetessä on varmistettava asianmukainen terveydenhuolto. Erityistä huomiota on kiinnitettävä traumatisoituneiden henkilöiden hoitoon.

Naisten ja tyttöjen erityistarpeet on otettava huomioon. Heidät on sijoitettava väliaikaisessa säilöönotossa eri tiloihin kuin miehet.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden asemaan. Jäsenvaltioiden on noudatettava 20. marraskuuta 1989 hyväksyttyä lapsen oikeuksien yleissopimusta. Jäsenvaltioiden on etenkin varmistettava, että alaikäisiä säilöönotettuja ei sijoiteta tavallisiin vankiloihin. Ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset henkilöt on pidettävä erillään aikuisista, ellei lapsen etu muuta edellytä.

Perustelu

Ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus selventää, että jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen terveydenhuolto väliaikaisessa säilöönotossa.

Etenkin naisten ja tyttöjen oikeudet on otettava huomioon.

Marraskuun 20. päivänä 1989 hyväksyttyä lapsen oikeuksien yleissopimusta on noudatettava täysimittaisesti. Etenkin on korostettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yksityisyyden suojelua, suojaa väkivallalta, pahoinpitelyltä ja laiminlyönniltä, oikeutta terveydenhuoltoon, oikeutta perus- ja ammattikoulutukseen sekä vähemmistöjen oikeuksia.

Suositus 10

11 artiklan 1 kohta

Euroopan komission ehdotus KOM(2005) 391 lopullinen – 2005/0167 COD

Muutosehdotus

11 artikla

Muoto

1.

Palauttamispäätökset ja maastapoistamismääräykset on annettava kirjallisina.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiseikat ja oikeudelliset seikat ilmoitetaan päätöksessä ja/tai määräyksessä ja että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle ilmoitetaan kirjallisesti käytettävissä olevista oikeuskeinoista.

11 artikla

Muoto

1.

Palauttamispäätökset ja maastapoistamismääräykset on annettava kirjallisina.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiseikat ja oikeudelliset seikat ilmoitetaan päätöksessä ja/tai määräyksessä ja että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle ilmoitetaan kirjallisesti käytettävissä olevista oikeuskeinoista.

1a

Jäsenvaltiot tunnustavat ja tekevät mahdolliseksi toisten jäsenvaltioiden virallisten asiakirjojen ja päätösten tiedoksiannon edellä mainitun menettelyn mukaisesti.

Perustelu

Tässä käsiteltävän direktiivin toimivuuden varmistamiseksi muiden jäsenvaltioiden tiedoksiannot on tunnustettava ja tehtävä mahdollisiksi myös toisissa jäsenvaltioissa. Tämä on varmistettava kahden- tai monenvälisin sopimuksin, joihin on sisällyttävä myös viranomaisten välinen avustusvelvoite.

Suositus 11

Uusi artikla 16 a

Bryssel,

KOM(2005) 391 lopullinen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia

Edellä mainitussa asiakirjassa on tällä hetkellä luvut I–IV.

Alueiden komitea kehottaa täydentämään tekstiä luvulla V a seuraavasti:

V a luku

Tietotekniikkapohjainen keskusjärjestelmä

16a artikla

Tietotekniikkapohjainen keskusjärjestelmä henkilötietojen tallentamista varten

1.

Jäsenvaltiot tallentavat ja ajantasaistavat EU:n käyttöön asettamaan tietotekniikkapohjaiseen keskusjärjestelmään menettelyihin liittyvät henkilötiedot niistä laittomasti maassa oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, jotka yksittäiset jäsenvaltiot palauttavat tai jotka yksittäisten jäsenvaltioiden on määrä palauttaa lähtömaahan.

2.

Järjestelmän tiedot ovat yksittäisten jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisten ulottuvilla, ja niillä on velvollisuus kohdassa 1 mainittujen tietojen siirtoon.

Bryssel 27. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/40


Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

(2006/C 206/07)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja KOM(2005) 450 lopullinen,

ottaa huomioon neuvoston 10. lokakuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 10. marraskuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kulttuuri ja koulutus” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon”kulttuuri, koulutus ja tutkimus” -valiokuntansa 1. maaliskuuta 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 34/2006 rev. 1), jonka esittelijä oli Valle d'Aostan autonomisen alueen valtuuston puheenjohtaja Luciano Caveri (IT, ALDE),

hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Alueiden komitean huomiot

Alueiden komitea

1.1

panee merkille, että EU on Lissabonin strategiassa määritellyt elinikäisen oppimisen henkilökohtaisen ja ammatillisen kehittymisen perustaksi. Perus- ja ammattikoulutus on sekä ammattiin valmistauduttaessa että koko työelämän ajan ratkaiseva tekijä, kun ajatellaan teknologista innovointia, kilpailukykyä, työpaikkojen luomista sekä kyseisissä työpaikoissa toimivien työntekijöiden valmentautumista.

1.2

katsoo, että oppiminen tehostuu, jos sitä pidetään koulutuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa aktiivisena tiedonhankintaprosessina eikä sisällön passiivisena vastaanottamisena. Jo nyt aikuiskoulutusta on mahdollista tehostaa, jos sen avulla voidaan edistää nyky-yhteiskunnassa vaadittavia tietoja ja taitoja ja kehittää näin yksilön roolin ja tulevan ammatin tietoista hallintaa niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Koulutukseen osallistuminen on arvokasta silloin, kun henkilö suunnittelee aktiivisesti ammatillista ja henkilökohtaista tulevaisuuttaan kehittyäkseen yksilönä sekä antaakseen panoksensa yhteiskunnan kehitykseen.

1.3

korostaa, että ulkomailla perus- ja ammattikoulutuksesta sekä työelämästä saadut kokemukset ovat erityisiä välineitä, joiden avulla voidaan arvioida henkilökohtaisia kognitiivisia karttoja ja strategioita sekä – kun testataan ja mukautetaan omia kykyjä erilaisessa toimintaympäristössä – parantaa henkisten kykyjen hallintastrategioita sekä edistää ja vahvistaa itsenäisyyttä ja viestintätaitoja.

1.4

toteaa, että ulkomailla vietetyt koulutus- tai työskentelyjaksot täydentävät asianmukaisesti suunniteltuna, kohdennettuna ja tuettuna ammattikoulutusta mutta että niillä on huomattavasti laajempikin merkitys. Jos kulttuurilla tarkoitetaan tietämyksen ohella myös tietyn ryhmän menettelytapojen, arvojen ja käytännön osaamisen kokonaisuutta, mikä voisi ulkomailla oleskelua paremmin tarjota perustan aidon Euroopan unionin kulttuurin luomiselle?

1.5

panee merkille, että eri kulttuurit huomioon ottava lähestymistapa erilaisissa tilanteissa edellyttää alttiutta vastavuoroisuuteen ja empatiaan. Työelämä ja koulutus tarjoavat erinomaisen ympäristön vertailla kulttuurieroja ja oppia tuntemaan eri kulttuurien ominaispiirteitä. Työn ja koulutuksen arvostuksen, erilaisten ja joustavien organisaatiomuotojen sekä henkilösuhteiden ansiosta voidaan kumota ennakkoluuloja ja yleistyksiä.

1.6

katsoo, että liikkuvuudesta saatujen kokemusten parantamiseksi on määriteltävä edellytykset, joiden perusteella voidaan tunnustaa täysimittaisesti yksilön rooli kehitettäessä kotimaassa hankittuja tietoja ja taitoja sekä edistettäessä uusien tietojen, kulttuurivirikkeiden, perinteiden ja kielitaidon omaksumista vastaanottavassa maassa.

1.7

on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä sen avulla voidaan edellä esitetyn mukaisesti parantaa yleisesti koulutuksen laatua Euroopassa. Ehdotuksessa esitetään malli, joka perustuu yksittäisen henkilön avainasemaan ja jolla varmistetaan, että niin yksilö kuin yhteiskunta hyötyvät mahdollisimman paljon koulutusmahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista.

1.8

korostaa, että niin henkilöiden vaihtokokemukselleen antaman arvon kuin kotimaassa ja vastaanottavassa maassa yksittäisten henkilöiden kokemuksille ja vaihto-ohjelmille kokonaisuudessaan annetun arvon tulisi vastata toisiaan. Liikkuvuutta koskevaan eurooppalaiseen laatuperuskirjaan sisältyvät suuntaviivat tarjoavat tässä yhteydessä ennakkoedellytykset sen varmistamiseksi, että liikkuvuustoimiin osallistuneet saavat myönteisiä kokemuksia sekä vastaanottavassa maassa että kotimaassaan paluunsa jälkeen. Tällainen malli saattaa olla helpompi omaksua, jos liikkuvuutta hallinnoidaan ja koordinoidaan paikallis- ja aluetasolla.

1.9

katsoo, että alue- ja paikallisyhteisöt tai -viranomaiset voivat jakaa oikeaa ja tarkkaa tietoa sekä kannustaa yksittäisiä henkilöitä tarttumaan tilaisuuteen oleskella ulkomailla opiskelutarkoituksessa, liittämään ulkomailla oleskelun opintosuunnitelmiinsa ja hyödyntämään opittuja taitoja kotimaansa työelämässä. Paikallisviranomaiset voivat siis vaikuttaa hyvin merkittävästi liikkuvuusohjelmien laatuun ja tehokkuuteen.

1.10

panee merkille, että kun ajatellaan liikkuvuuden tarjoamia kulttuurisen ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksia, alue- ja paikallisviranomaiset voivat muita paremmin toteuttaa valveuttamistoimia kansalaisten keskuudessa yleensä ja nuorten parissa erityisesti. Siten voidaan nimittäin ylittää yksittäisen henkilön täysimittaisen ammatillisen kehityksen taloudelliset ja kulttuuriset esteet.

1.11

katsoo lisäksi, että yksittäisille osanottajille on tarjottava sekä asianmukaista kielellistä, pedagogista ja käytännön asioita koskevaa valmennusta että ohjaavaa tukea, jonka avulla he voivat suunnitella kulttuurista ja ammatillista kehittymistään. Ammatillista liikkuvuutta koskevissa EU:n ohjelmissa tulisi nyt enemmän kuin koskaan keskittyä voimakkaasti yksilöön. Ohjelmat tulisi nähdä resurssina, joka on otettava käyttöön työelämässä. Tätä varten on kotimaahan paluun jälkeen helpotettava arviointia siitä, minkälaisia liikkuvuudesta saatuja kokemuksia ja tietoja voidaan hyödyntää työelämässä. Tässä yhteydessä on käytettävä myös olemassa olevia välineitä (esimerkiksi liikkuvuuteen nivoutuvaa Europass-järjestelmää) opittujen tietojen tunnustamiseksi ja hyödyntämiseksi.

1.12

vahvistaa, että vastaanottavan maan elinten kanssa on harjoitettava koordinointia ja yhteydenpitoa logistisen ja ohjaavan tuen laadun valvomiseksi. Sen lisäksi on erittäin tärkeää seurata ja arvioida huolellisesti ja laaja-alaisesti liikkuvuudesta saatujen kokemusten vaikutuksia sekä koko väestöön että koulutus- ja tuotantojärjestelmiin. Näin ollen on ensisijaisen tärkeää luoda yhteisvaikutusta nivomalla mukaan yrityksiä, oppilaitoksia, kouluja ja korkeakouluja, jotta ne hyödyntäisivät toimialoillaan osanottajien niin virallisissa rakenteissa kuin niiden ulkopuolella hankkimia tietoja ja taitoja.

1.13

korostaa, ettei pidä aliarvioida sitä, että liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen laatuperuskirjan soveltaminen kehittää jäsenvaltioiden paikallisyhteisöjen ja asiantuntijaelinten välistä tiedonvaihtoa ja vertailua, joiden avulla voidaan määritellä yhteisesti sovittuja menettelytapoja. Tällaiset prosessit saavat epäilemättä aikaan rakentavia suunnitteluhankkeita mitä erilaisimmilla aloilla alueellisesta talouskehityksestä koulutukseen ja työntekijävaihtoon. Näin luodaan uusia luottamuksellisia yhteistyösuhteita vastavuoroisen tunnustamisen perustaksi.

2.   Alueiden komitean suositukset

Suositus 1

Liitteen kohta 1

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

1.

Ohjeita ja tietoa

Liikkuvuudesta mahdollisesti kiinnostuneiden pitäisi saada luotettavista lähteistä ohjeita ja tietoa liikkuvuusmahdollisuuksista ja ehdoista, joilla siihen voi osallistua.

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

1.

Ohjeita ja tietoa

Liikkuvuudesta mahdollisesti kiinnostuneiden pitäisi saada luotettavista lähteistä ohjeita ja tietoa liikkuvuusmahdollisuuksista ja ehdoista, joilla siihen voi osallistua.

Paikallis- ja aluetasoilla on avainasema tiedon jakamisessa. Osallistujien liikkuvuutta koskeviin ohjelmiin olisikin tarpeen mukaan sisällytettävä yhteyksien luomista alue- ja paikallisviranomaisiin.

Perustelut

Vaihto-ohjelmien mahdolliset osanottajat pyrkivät saamaan tietoa ja neuvontaa ensi sijassa paikallis- ja aluetasoilla. Kyseiset tasot ovat lähinnä kansalaisia, ja ne tuntevat parhaiten kansalaisten tarpeet. Näin ollen ne kykenevät parhaiten tuomaan esiin olemassa olevia mahdollisuuksia sekä suunnittelemaan toimia ja asianomaisille henkilöille kohdennettuja neuvonta- ja tukipalveluja, jotta varmistetaan, että kansalaiset osallistuvat ohjelmiin mahdollisimman paljon ja että ohjelmat ovat mahdollisimman tehokkaita.

Suositus 2

Liitteen kohta 3

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

3.

Räätälöinti

Koulutukseen liittyvän liikkuvuuden olisi sovittava mahdollisimman hyvin osallistujien omiin koulutusväyliin, taitoihin ja motivaatioon, ja se olisi suunniteltava kehittämään tai tukemaan niitä.

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

3.

Räätälöinti

Koulutukseen liittyvän liikkuvuuden olisi sovittava mahdollisimman hyvin osallistujien omiin koulutusväyliin, taitoihin ja motivaatioon, ja se olisi suunniteltava kehittämään tai tukemaan niitä sekä virallisissa järjestelmissä että niiden ulkopuolella tapahtuvassa oppimisessa. Opetuksen olisi oltava syrjimätöntä, ja olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten virallisten järjestelmien ulkopuolella tapahtuva oppiminen vaikuttaa varhaisnuoriin.

Perustelut

Virallisissa järjestelmissä ja niiden ulkopuolella tapahtuvaa oppimista tulisi pitää yhtä tärkeinä.

Suositus 3

Liitteen kohta 5

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

5.

Kielelliset näkökohdat

Kielitaito on olennaista tehokkaan oppimisen kannalta. Osallistujien samoin kuin lähettävän ja vastaanottavan laitoksen olisi kiinnitettävä erityishuomiota kielelliseen valmistautumiseen. Liikkuvuusjärjestelyihin olisi sisällyttävä

ennen lähtöä kielitaidon arviointi ja mahdollisuus käydä kursseja vastaanottavan maan kielellä ja opetuskielellä, jos ne eivät ole sama

kieleen liittyvä tuki ja neuvonta vastaanottavassa maassa.

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

5.

Kielelliset näkökohdat

Kielitaito on olennaista tehokkaan oppimisen kannalta. Osallistujien samoin kuin lähettävän ja vastaanottavan laitoksen olisi kiinnitettävä erityishuomiota kielelliseen valmistautumiseen erityisesti vähemmistökieliä puhuvien henkilöiden integraation helpottamiseksi.

Liikkuvuusjärjestelyihin olisi sisällyttävä

ennen lähtöä kielitaidon arviointi ja mahdollisuus käydä kursseja vastaanottavan maan kielellä ja opetuskielellä, jos ne eivät ole sama

kieleen liittyvä tuki ja neuvonta vastaanottavassa maassa.

Perustelut

Jäsenvaltioiden ja EU:n elinten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten ja korkeakoulujen kanssa alueilla, joilla puhutaan vähemmistökieliä, jotta yhä useampia opiskelijoita kannustettaisiin osallistumaan kyseisillä kielillä tarjottuun opetukseen ennen valitun vaihto-ohjelman toteuttamista.

Suositus 4

Liitteen kohta 8

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

8.

Tunnustaminen

Jos ulkomailla suoritettu opinto- tai harjoittelujakso on olennainen osa virallista opinto- tai harjoitteluohjelmaa, se olisi todettava opintosuunnitelmassa, ja osallistujille olisi tarjottava apua, jotta jakson asianmukainen tunnustaminen ja sertifiointi taataan. Tunnustamiseen liittyvät seikat olisi vahvistettava opintosuunnitelmassa. Muuntyyppisessä liikkuvuudessa, etenkin muissa kuin virallisissa rakenteissa tapahtuvan koulutuksen osalta, olisi annettava todistus, jotta osallistuja voi osoittaa aktiivisen osallistumisen ja oppimistulokset tyydyttävästi ja luotettavasti.

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

8.

Tunnustaminen

Jos ulkomailla suoritettu opinto- tai harjoittelujakso on olennainen osa virallista opinto- tai harjoitteluohjelmaa, se olisi todettava opintosuunnitelmassa, ja osallistujille olisi tarjottava apua, jotta jakson asianmukainen tunnustaminen ja sertifiointi taataan. Tunnustamiseen liittyvät seikat olisi vahvistettava opintosuunnitelmassa. Muuntyyppisessä liikkuvuudessa, etenkin muissa kuin virallisissa rakenteissa tapahtuvan koulutuksen osalta, olisi annettava todistus, jotta osallistuja voi osoittaa aktiivisen osallistumisen ja oppimistulokset tyydyttävästi ja luotettavasti.

Alueiden komitea korostaa tunnustamisen merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään olemassa olevia tunnustamisvälineitä tai luomaan välineet, jos niitä ei vielä ole. Olemassa olevia tunnustamisvälineitä, erityisesti Europass-asiakirjaa, olisi hyödynnettävä täysimääräisesti sen varmistamiseksi, että osallistujilla on todellista hyötyä saamistaan kokemuksista.

Perustelu

Näin korostetaan vaihto-ohjelman aikana opittujen tietojen ja suoritettujen tutkintojen tunnustamisen merkitystä, jotta parannetaan pätevyyksien avoimuutta ja lisätään työntekijöiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta. Alueiden komitea kehottaa jäsenvaltioita käyttämään olemassa olevia tunnustamisvälineitä.

Suositus 5

Liitteen kohta 9

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

9.

Integroituminen palattaessa ja arviointi

Kun osallistujat ovat palanneet kotimaahansa, heitä olisi opastettava, miten he voivat hyödyntää liikkuvuusjakson aikana hankittuja tietoja ja taitoja. Pitkäkestoisen liikkuvuusjakson jälkeen palaaville olisi tarjottava asianmukaista apua, jotta integroituminen takaisin kotimaan sosiaaliseen, koulutus- ja ammattiympäristöön olisi helpompaa. Osallistujien ja organisaatioiden olisi tarkasteltava perusteellisesti hankittuja kokemuksia, jotta voidaan arvioida, onko opintosuunnitelman tavoitteet saavutettu.

Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja

9.

Integroituminen palattaessa ja arviointi

Kun osallistujat ovat palanneet kotimaahansa, heitä olisi opastettava, miten he voivat hyödyntää liikkuvuusjakson aikana hankittuja tietoja ja taitoja. Pitkäkestoisen liikkuvuusjakson jälkeen palaaville olisi tarjottava asianmukaista apua, jotta integroituminen takaisin kotimaan sosiaaliseen, koulutus- ja ammattiympäristöön olisi helpompaa. Osallistujien ja organisaatioiden olisi tarkasteltava perusteellisesti hankittuja kokemuksia, jotta voidaan arvioida, onko opintosuunnitelman tavoitteet saavutettu.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarpeen mukaan joko pestattava tai palkattava parhaiten menestyneitä osallistujia toimimaan liikkuvuutta edistävinä ”lähettiläinä”, joiden tehtävänä olisi kannustaa muita seuraamaan antamaansa esimerkkiä sekä antaa muille ensi käden tietoja ja neuvoja.

Bryssel 27. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE


29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/44


Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008)

(2006/C 206/08)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008), KOM(2005) 467 lopullinen,

ottaa huomioon komission 16. marraskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 12. huhtikuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kulttuuri ja koulutus” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklan, jonka mukaan ”yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden tämän sopimuksen määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi”,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, jonka mukaan ”unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”,

ottaa huomioon20. lokakuuta 2005 tehdyn kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuuden suojelemista koskevan UNESCON yleissopimuksen,

ottaa huomioon”kulttuuri, koulutus ja tutkimus” -valiokunnan maaliskuun 1. päivänä 2006 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 44/2006 rev. 1), jonka esittelijä oli Szirákin kaupunginjohtaja András Mátis (HU, UEN–EA).

hyväksyi 26.-27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1.   Johdanto

Alueiden komitea

1.1

korostaa, että Euroopan vahvuus on sen monimuotoisuudessa. Kulttuurisen, kielellisen, etnisen ja uskonnollisen monimuotoisuuden kunnioittaminen on Euroopan integraatioprosessin perusperiaatteita. Integraatiossa ei ole kyse erojen poistamisesta tai yhtenäisen identiteetin luomisesta vaan entistä laajemman yhteistyön ja keskinäisen ymmärryksen edistämisestä Euroopan kansojen keskuudessa.

1.2

toteaa, että siirtolaisuus on Euroopan unionissa nykyisin tärkeä ilmiö. Julkishallinnon eri tasojen on hyödynnettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta maahanmuuttajista voitaisiin ammentaa kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja jotta he kotoutuisivat täysin yhteiskuntaamme.

1.3

toteaa, että Euroopan unionin peräkkäiset laajentumiset, sisämarkkinoista johtuva liikkuvuuden lisääntyminen, vanhat ja uudet muuttovirrat, suurempi kauppaan, koulutukseen ja vapaa-aikaan liittyvä vaihtotoiminta muun maailman kanssa sekä globalisaatio yleisesti ja näiden kaikkien yhteisvaikutus ovat lisänneet kansalaisten välistä vuorovaikutusta Euroopassa.

1.4

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen nimetä vuosi 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi ja kannattaa teemavuoden keskeistä tavoitetta saada Euroopan kansalaiset ja kaikki Euroopan unionissa asuvat tietoisiksi Euroopan yhteisistä arvoista ja siitä, miten tärkeää on kehittää aktiivista ja avointa Euroopan kansalaisuutta, johon liittyy kulttuurisen monimuotoisuuden tunnustaminen ja joka perustuu Euroopan unionin yhteisten arvojen kunnioittamiselle. Kulttuurienväliselle vuoropuhelulle omistettu teemavuosi on ainutlaatuinen väline kansalaisten saamiseksi mukaan toimintaan, sikäli kun kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla tarkoitetaan vuoropuhelua, johon kaikki yhteiskunnalliset tahot ja toimijat voivat osallistua.

1.5

pitää myönteisenä sitä, että ehdokasmaat ovat tiiviisti mukana teemavuoden toteutuksessa muiden kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien aloitteiden välityksellä. AK kannattaa niin ikään ajatusta siitä, että pyritään varmistamaan täydentävyys teemavuoden sekä niiden kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien aloitteiden välillä, joita toteutetaan EFTA-maiden, Länsi-Balkanin maiden sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien kumppanuusmaiden kanssa.

1.6

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on

merkittävät toimivaltuudet edistää kulttuuritoimintaa ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja että niillä on suuri vastuu EU:n kulttuurikirjon muokkaajina ja tukijoina sekä unionissa asuvien eri väestöryhmien kotouttajina yhteiskuntaan

keskeinen rooli hyvien käytänteiden levittämisessä ja noudattamisessa sekä kokemustenvaihdossa tällä alalla, etenkin koska ne koordinoivat moniulotteisia paikallisia ja alueellisia kulttuurialan verkostoja, joissa on mukana kaikkien asianomaisten alojen toimijoita.

2.   Kulttuurienvälisen vuoropuhelun merkitys

Alueiden komitea

2.1

toistaa, että Euroopan integraatioprosessin perustava periaate on kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistäminen. Kulttuurinen monimuotoisuus on rikkauden lähde, joka tulee säilyttää, ja sen hyviä puolia yhtenä Euroopan identiteetin pääpiirteistä tulee korostaa. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on sen vuoksi keskeinen väline kulttuurisen moninaisuuden ymmärryksen edistämisessä.

2.2

painottaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi edistää varsinkin kulttuuriperinteiden, uskonnollisten tapojen ja historian ymmärtämistä. Se voi niinikään ehkäistä kulttuurista välinpitämättömyyttä ja kulttuurin laimentumista sekä epäsosiaalista käyttäytymistä lietsovien rasististen ja muukalaisvihamielisten asenteiden lisääntymistä. AK toistaa, että kulttuurienvälistä yhteistyötä tulee lisätä sen varmistamiseksi, että kulttuurierot auttavat vahvistamaan ja yhdistämään monikielisen ja monikulttuurisen Euroopan kansoja.

2.3

korostaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu muun muassa auttaa jarruttamaan eräiden yhteiskuntaryhmien radikalisoitumista.

2.4

painottaa, että komitea haluaa erityisesti tukea maahanmuuttajien nykyistä tehokkaampaa kotoutumista.

2.5

painottaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi auttaa juurruttamaan yhteisvastuullisuuden, suvaitsevaisuuden, demokratian ja kulttuurisen moninaisuuden ymmärtämisen kaltaisia yksityiselämän sekä sosiaalisen ja yhteiskuntaelämän perusarvoja. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi edistää kykyä viestiä eri kulttuuriryhmien välillä ja osallistua yhteiskuntaelämään. Tällainen vuoropuhelu on elintärkeää, sillä rasismi, muukalaisviha ja jännitteet ovat kasvussa. Oikeus erilaisuuteen ei saa johtaa erilaisiin oikeuksiin.

2.6

huomauttaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi auttaa vähentämään heikommassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien ja erityisesti maahanmuuttajien sosiaalista syrjäytymistä, eristäytymistä ja marginalisoitumista. Kulttuuri ja kulttuuritoimintaan osallistuminen voivat tarjota näille ryhmille uusia mahdollisuuksia vahvistaa identiteettiään ja omanarvontuntoaan sekä parantaa asemaansa yhteiskunnassa.

2.7

kehottaa helpottamaan pysyvästi kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja siihen liittyviä toimia paikallishallinnossa, jotta voidaan tukea olemassa olevia aloitteita ja vahvistaa kulttuurivaihtoa kansalaisten tasolla eri toimien avulla muun muassa kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön aloilla.

2.8

kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota kulttuurin horisontaaliseen valtavirtaistamiseen kaikilla politiikanaloilla, erityisesti koulutusalalla sekä sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa ja urheilussa.

3.   Paikallis- ja alueviranomaisten tehtävä kulttuurienvälisen vuoropuhelun tukemisessa

Alueiden komitea

3.1

kehottaa edistämään harvinaisia sekä alueellisia kieliä Euroopassa sekä eräiden pienten jäsenvaltioiden kieliä.

3.2

korostaa, että koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat lähellä kansalaisia, ne ovat strategisesti erittäin edullisessa asemassa vastaamaan unionin eri kulttuuriryhmien eritystarpeisiin ja -vaatimuksiin ja saamaan paikallis- ja alueyhteisöt tehokkaasti liikkeelle edistämään kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

3.3

katsoo, että etenkin paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua aktiivisesti teemavuoden toteuttamiseen ja toteuttaa erityisesti tiedotuskampanjoja paikallis- ja aluetasolla. Koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat lähellä paikallisyhteisöjä ja edustavat niitä, niillä on ainutlaatuiset mahdollisuudet varmistaa mahdollisimman hyvät osallistumismahdollisuudet erityisesti niihin toimiin, jotka on suunnattu ”muita heikommassa asemassa” oleville ryhmille. Ne voivat näin ollen parhaiten varmistaa tarjoutuvien mahdollisuuksien mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen.

3.4

tähdentää, että kansainvälisen diplomatian tason on lisäksi erittäin tärkeää, vaikkakin ehkä myös monimutkaista, laatia alue- ja paikallistasolla sääntöjä ja ohjelmia sosiaalisen ja kulttuurisen syrjäytymisen torjumiseksi.

3.5

korostaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun tehokkaaseen edistämiseen tarvitaan alue- ja paikallistason yhteistyötä, johon asianomaiset toimijat ja erityisesti (työmarkkinaosapuolet, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt, nuorison liikunta- ja kulttuurijärjestöt sekä uskonnolliset järjestöt) osallistuvat ruohonjuuritasolla.

3.6

korostaa kansainvälisellä tasolla käytävän kulttuurienvälisen vuoropuhelun kasvavaa merkitystä.

3.7

painottaa tässä yhteydessä 20. lokakuuta 2005 tehdyn kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuuden suojelemista koskevan UNESCON yleissopimuksen merkitystä. Sopimuksessa on ensimmäistä kertaa saavutettu yhteisymmärrys joukosta kulttuurista monimuotoisuutta koskevia suuntaviivoja ja lähestymistapoja mm. kauppapoliittisten päätösten yhteydessä. Sopimuksella luotiin myös perusta uudelle yleiselle kulttuurialan hallintopilarille.

3.8

arvostaa myös Anna Lindh Euro-Mediterranean Foundation for the Dialogue between Cultures -säätiön työtä ja toivoo, että paikallis- ja alueyhteisöt kutsutaan osallistumaan säätiön toimintaan.

3.9

korostaa, että olemassa olevat alueiden tai kuntien yhteistyöohjelmat ja ystävyyskaupunkitoiminta ovat rikastuttaneet merkittävästi kuntien ja kaupunkien välistä kulttuuriyhteistyötä.

3.10

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osaltaan edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua, jota kehitetään koordinoidusti muiden politiikka-alojen kanssa. Näitä aloja ovat esimerkiksi koulutus, yrittäjyys ja työllisyysstrategiat.

3.11

korostaa, että kaikkien edellä mainittujen kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen liittyvien toimien ohella Euroopan unioni perustuu kaikille eurooppalaisille yhteisiin kulttuurielementteihin, jotka ovat peräisin omista perinteistämme ja muodostavat yhdessä nk. eurooppalaisen kulttuurin.

4.   Erityisiä ehdotuksia

Alueiden komitea

4.1

kehottaa järjestämään teemavuoden tapahtumat siten, että sen aikana hyväksi havaitut seikat voidaan analysoida perusteellisesti, ja kehittää siten paikallis- ja alueviranomaisille viestintä- ja tietojenvaihtoväline.

4.2

suosittaa tiivistämään teemavuonna kaikkien kansalaisten vuorovaikutusta ja avointa keskustelua EU:ssa Euroopan integraation arvojen ja perusajatuksen edistämiseksi. Komitea huomauttaa vielä, että pelkkä menestystarinoiden korostaminen ei riitä, vaan se haluaa mallin, jonka avulla toimivia vaihtokäytänteitä voidaan toteuttaa keskipitkällä aikavälillä.

4.3

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan esim. kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevan Kulttuuri 2007 -ohjelman kaltaisissa pitkäjänteisissä ohjelmissa huomioon teemavuodesta saadut kokemukset.

4.4

kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi sisällyttämään kansanedustuslaitostensa ja alueellisten parlamenttiensa lainsäädäntötyöhön kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja siihen liittyvää ohjelmaa koskevia kysymyksiä, erityisesti julkista koulutusjärjestelmää, kulttuuriasioita ja kansalaisaloitteita koskevan lainsäädännön yhteydessä.

4.5

kehottaa Euroopan komissiota konkretisoimaan yhteisön tason toimien sisältöä (toimet A ja B) sekä tarjoamaan yksityiskohtaista tietoa käytettävissä olevista välineistä.

4.6

panee merkille, että luonnoksen liitteessä selostetun resurssien jakautuman mukaan suuri osa teemavuoden ehdotetuista määrärahoista on osoitettu merkittäville unionitason toimille (8 suunniteltua toimea – toimi B). AK kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota erityisesti paikallis- ja aluetasolla toteutettaviin pienimuotoisiin toimiin, joilla on kestäviä tuloksia ja kerrannaisvaikutuksia yhteisöissä ja jotka voivat tuottaa merkittävää lisäarvoa EU:n kulttuuritoimintaan. Monet uusia uria aukovat, pienehköt paikalliset aloitteet jäävät toteuttamatta resurssien puutteen takia. AK suosittaakin, että teemavuoden yhteydessä painotettaisiin pienehköjä paikallisia aloitteita, ja kehottaa varmistamaan, että ne saavat asianmukaisen rahoitustuen.

4.7

kehottaa tukemaan Euroopan muuttoliikkeiden verkoston toimintaa. Muuttoliikkeiden verkosto on foorumi, joka mahdollistaa EU:n laajuisen keskustelun maahanmuutosta ja maahanmuuttajaryhmien syrjäytymisestä. Näin voidaan torjua kulttuurisia väärinkäsityksiä sekä jakaa poliittisille päättäjille ja suurelle yleisölle tietoa alan kysymyksistä.

4.8

kehottaa tunnustamaan paikallisyhteisöjen sosiaalisten verkostojen merkityksen kulttuurienvälisen vuoropuhelun keskeisenä yhteyslinkkinä sekä liikkeellepanevana ja kantavana voimana.

4.9

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen teemavuoden toteutukseen vaikuttaa tehokkaimmalta keinolta varmistaa, että teemavuosi tavoittaa Euroopan kansalaiset. Paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden sisällyttäminen teemavuoteen on sen onnistumisen perusedellytys.

4.10

kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan teemavuoden ja erityisesti paikallis- ja aluetason tiedotuskampanjoiden toteuttamiseen.

4.11

kehottaa tukemaan ensisijaisesti ohjelmia, joiden taiteellinen lähestymistapa on laaja-alainen ja joiden yhteydessä esitellään rinnakkain eri taidelajeja (mahdollisesti yhtenäisen näkemyksen mukaisesti).

4.12

kehottaa Euroopan komissiota liittämään teemavuoteen 2008 ytimekkään viestin tai tiiviin ydinajatuksen, jotta kaikki Euroopan kansalaiset ymmärtäisivät tunnuslauseen ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Lisäksi komitea kehottaa tukemaan erityisesti hankkeita, joiden päätavoitteena on Euroopan yhteisten kulttuuriperinteiden kartoittaminen tai joihin liittyy tämänsuuntaisia tulevaisuudensuunnitelmia.

4.13

kehottaa arvioimaan kulttuurienväliseen kotoutumiseen tähtääviä toimia, joita yhteisön toimielimet toteuttavat kulttuurienvälisenä teemavuonna, ja tutkimaan, miten toimet edistävät kulttuurin avulla maahanmuuttajien kotoutumista yhteiskuntaan ja auttavat siirtolaisia olemaan Euroopalle pikemminkin rikkaus kuin ongelma.

5.   Alueiden komitean suositukset

Suositus 1

5 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

5 artikla

Jäsenvaltioiden yhteistyö

Kukin jäsenvaltio nimeää kansallisen koordinointielimen tai vastaavan hallintoelimen, jonka tehtävänä on organisoida osallistuminen Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen. Kukin jäsenvaltio varmistaa, että kyseinen elin ottaa asianmukaisella tavalla mukaan eri sidosryhmät kulttuurienväliseen vuoropuheluun kansallisella tasolla. Kyseinen elin varmistaa teemavuoteen liittyvien toimien koordinoinnin kansallisella tasolla.

5 artikla

Jäsenvaltioiden yhteistyö

Kukin jäsenvaltio nimeää kansallisen koordinointielimen tai vastaavan hallintoelimen, jonka tehtävänä on organisoida osallistuminen Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen. Kukin jäsenvaltio varmistaa, että kyseinen elin ottaa asianmukaisella tavalla mukaan eri sidosryhmät kulttuurienväliseen vuoropuheluun kansallisella tasolla, paikallis- ja alueviranomaiset mukaan luettuina. Kyseinen elin varmistaa teemavuoteen liittyvien toimien koordinoinnin kansallisella tasolla.

Bryssel 27. huhtikuuta 2006

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Michel DELEBARRE