30.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 126/1

(1)

Pohjavesi on arvokas luonnonvara, jota olisi suojeltava kemialliselta pilaantumiselta. Tällä on erityistä merkitystä pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien kannalta ja käytettäessä pohjavettä juomavetenä.

(2)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1600/2002/EY (4) sisältyy tavoite, jonka mukaan olisi saavutettava sellainen vesien laatutaso, että siitä ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

(3)

Koko ympäristön ja erityisesti ihmisten terveyden suojelemiseksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai pienennettävä haitallisten pilaavien aineiden vahingollisia pitoisuuksia pohjavedessä.

(4)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (5) annetaan yleisiä säännöksiä pohjaveden suojelua ja säilyttämistä varten. Kuten kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetään, pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi olisi hyväksyttävä erityisiä toimenpiteitä, kuten pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet sekä arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien havaitsemiseksi ja niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

(5)

Yhtäläisen pohjaveden suojelutason saavuttamiseksi olisi vahvistettava laatunormit ja raja-arvot sekä kehitettävä yhteiselle lähestymistavalle perustuvat menetelmät pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan arviointiperusteiden antamiseksi.

(6)

Olisi asetettava nitraatteja, kasvinsuojeluaineita ja biosideja koskevat laatunormit pohjavesimuodostumien kemiallista tilaa koskeviksi yhteisön arviointiperusteiksi ja olisi varmistettava yhdenmukaisuus vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (6), kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (7) ja biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (8) kanssa.

(7)

Pohjaveden kemiallista tilaa koskevia säännöksiä ei sovelleta erityisistä hydrogeologisista olosuhteista johtuviin pohjavesimuodostumassa tai siihen liittyvissä pintavesimuodostumissa luonnollisesti esiintyviin aineiden korkeisiin pitoisuuksiin tai ioneihin tai niiden indikaattoreihin, jotka eivät kuulu pilaantumisen määritelmän soveltamisalaan. Niitä ei myöskään sovelleta sellaisiin tilapäisiin virtaussuunnan ja kemiallisen koostumuksen muutoksiin rajatulla alueella, joita ei pidetä aineiden pohjaveteen tunkeutumisena.

(8)

Olisi määritettävä perusteet, joilla tunnistetaan pilaavien aineiden pitoisuuksien merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat ja määritetään kohdat, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi, ottaen huomioon pohjavesiin liittyville vesiekosysteemeille ja niistä riippuvaisille maaekosysteemeille koituvien haittojen todennäköisyys.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi mikäli mahdollista käytettävä tilastollisia menetelmiä edellyttäen, että ne ovat kansainvälisten normien mukaisia ja lisäävät pitkäaikaisten seurantatulosten vertailtavuutta jäsenvaltioiden välillä.

(10)

Direktiivin 2000/60/EY 22 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 17 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/68/ETY (9) on määrä kumota 22 päivästä joulukuuta 2013 alkaen. On varmistettava direktiivillä 80/68/ETY säädetyn suojelun jatkuvuus pilaavien aineiden suoran ja epäsuoran pohjaveteen pääsyn ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden osalta.

(11)

On erotettava toisistaan vaaralliset aineet, joiden pääsy pohjaveteen on estettävä, ja muut pilaavat aineet, joiden pääsyä pohjaveteen on rajoitettava. Direktiivin 2000/60/EY liitettä VIII, jossa luetellaan merkittävimmät vesiympäristöä pilaavat aineet, on käytettävä tunnistettaessa vaarallisia ja vaarattomia aineita, jotka aiheuttavat todellisen tai mahdollisen pilaantumisen vaaran.

(12)

Pohjaveden yhdenmukaisen suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joiden alueilla on yhteinen pohjavesimuodostelma, olisi koordinoitava seurantaan, raja-arvojen määrittämiseen ja merkittävien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvä toimintansa.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyissä olosuhteissa myöntää vapautuksia toimenpiteistä, joilla ehkäistään tai rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen.

(14)

On säädettävä siirtymätoimenpiteistä tämän direktiivin täytäntöönpanopäivän ja direktiivin 80/68/ETY kumoamispäivän väliseksi ajaksi.

(15)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (10),

a)

pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet; ja

b)

arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien toteamiseksi ja kääntämiseksi sekä niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

1)

’pohjaveden laatunormilla’ tarkoitetaan tietyn pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuutena pohjavedessä ilmaistua ympäristön laatunormia, jota ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ei saisi ylittää;

2)

’raja-arvolla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden 3 artiklan mukaisesti asettamaa pohjaveden laatunormia;

3)

’merkityksellisellä ja pysyvällä nousevalla muutossuunnalla’ tarkoitetaan tilastollisesti merkittävää pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuuden kasvua, joka muodostaa ympäristöriskin, josta on todettu 5 artiklan mukaisesti, että muutossuunta on käännettävä laskevaksi;

4)

’pilaavien aineiden pääsyllä pohjaveteen’ tarkoitetaan pilaavien aineiden suoraa tai epäsuoraa joutumista pohjaveteen ihmisen toiminnan seurauksena.

a)

liitteessä I mainitut pohjaveden laatunormit;

b)

raja-arvot, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava liitteessä II olevassa A osassa esitetyn menettelyn mukaisesti sellaisten pilaavien aineiden, niiden ryhmien ja pilaantumisen indikaattorien osalta, joiden on jäsenvaltion alueella todettu vaikuttavan siihen, että tietyt pohjavesimuodostumat tai -muodostumaryhmät luokitellaan uhatuiksi, ottaen huomioon vähintään liitteessä II olevassa B osassa oleva luettelo.

a)

liitteessä I luetellut pohjaveden laatunormien arvot ja vastaavat 3 artiklan ja liitteen II mukaisesti vahvistetut raja-arvot eivät ylity missään kyseisen pohjavesimuodostuman tai -muodostumaryhmän seurantapaikassa; tai

b)

pohjaveden laatunormin arvo tai raja-arvo ylittyy yhdessä tai useammassa seurantapaikassa, mutta liitteen III mukaisesti suoritetussa asianmukaisessa tutkimuksessa todetaan, että

a)

siitä, miten arviot muutossuunnista pohjavesimuodostuman tai -muodostumaryhmän alueella olevissa yksittäisissä seurantapaikoissa ovat vaikuttaneet siihen, että kyseisissä muodostumissa on mainitun direktiivin liitteessä V olevan 2.5 kohdan mukaisesti havaittu merkityksellinen ja pysyvä nouseva muutossuunta jonkin pilaavan aineen pitoisuudessa tai sellaisen muutossuunnan kääntyminen laskevaksi; ja

b)

3 kohdan mukaisesti määriteltyjen kohtien perusteista.

a)

kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen pyrittäessä ehkäisemään vaarallisten aineiden pääsy pohjaveteen. Tällaisten aineiden määrittämisessä jäsenvaltioiden on erityisesti otettava huomioon vaaralliset aineet, jotka kuuluvat direktiivin 2000/60/EY liitteessä VIII olevassa 1–6 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, ja aineet, jotka kuuluvat kyseisessä liitteessä olevassa 7–9 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, jos niitä pidetään vaarallisina;

b)

direktiivin 2000/60/EY liitteessä VIII lueteltujen pilaavien aineiden, joita ei pidetä vaarallisina, sekä muiden vaarattomien pilaavien aineiden, joita ei ole lueteltu kyseisessä liitteessä mutta joiden jäsenvaltiot katsovat aiheuttavan tosiasiallisen tai mahdollisen pilaantumisriskin, osalta kaikki tarvittavat toimenpiteet aineiden pohjaveteen pääsyn rajoittamiseksi, jotta varmistettaisiin, ettei tällainen pääsy aiheuta pohjaveden hyvän kemiallisen tilan huononemista, aiheuta merkittävää ja pysyvää nousevaa muutossuuntaa pohjaveden pilaavien aineiden pitoisuuksissa eikä muutoin pilaa pohjavettä. Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon vahvistetut hyvät toimintatavat, mukaan luettuina asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä määritellyt parhaat ympäristökäytänteet ja parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

a)

se johtuu direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan j alakohdan mukaisesti sallituista suorista päästöistä;

b)

toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että pohjaveteen pääsevien aineiden määrät ja pitoisuudet ovat niin pieniä, että sen laatu ei vaarannu nyt eikä tulevaisuudessa;

c)

se johtuu onnettomuuksista tai poikkeuksellisista luonnonolosuhteista, joita ei olisi kohtuudella voitu ennustaa, välttää eikä lieventää;

d)

se johtuu direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti sallitusta tekopohjaveden muodostamisesta;

e)

toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että ehkäiseminen tai rajoittaminen ei ole teknisesti mahdollista ilman

f)

se johtuu pintavesiin kohdistetuista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muun muassa tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieventäminen ja vesien ja vesiväylien hoito myös kansainvälisellä tasolla. Tällaiset toimenpiteet, esimerkiksi sedimenttienkaivuu, ruoppaus, siirto ja läjitys pintavesissä, on toteutettava jäsenvaltioiden tätä varten laatimien yleisten sitovien vaatimusten ja soveltuvissa tapauksissa tällaisten vaatimusten perusteella annettujen lupien mukaisesti, eivätkä ne saa vaarantaa asianomaisille pohjavesimuodostumille direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden toteutumista.

30.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 126/16

(1)

Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteena on oltava suojelun korkea taso yhteisön eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Tietoja, myös paikkatietoja, tarvitaan lisäksi sellaisten tämän ja muiden yhteisön politiikkojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon, joissa on EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti otettava huomioon ympäristönsuojeluvaatimukset. Jotta mainitunlainen huomioon ottaminen olisi mahdollista, on järjestettävä koordinointi tiedon käyttäjien ja tuottajien kesken, jotta tietoa ja tietämystä eri aloilta voidaan yhdistää.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY (3) hyväksytyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa edellytetään, että yhteisön ympäristöpolitiikkaa pyritään harjoittamaan yhtenäisesti ja siten, että alueelliset ja paikalliset erot otetaan huomioon. Kyseisessä toimintaohjelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien paikkatietojen saatavuuteen, laatuun, rakenteeseen, saavutettavuuteen ja yhteiskäyttöön liittyy useita ongelmia.

(3)

Paikkatietojen saatavuuteen, laatuun, rakenteeseen, saavutettavuuteen ja yhteiskäyttöön liittyvät ongelmat ovat samoja useilla eri politiikan ja tiedon aloilla, ja niitä esiintyy useilla viranomaisten tasoilla. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää toimenpiteitä, jotka tukevat yhteentoimivien paikkatietojen ja paikkatietopalveluiden vaihtoa, yhteiskäyttöä, saatavuutta ja käyttöä eri hallinnon tasoilla ja eri aloilla. Näin ollen olisi perustettava erityinen yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri.

(4)

Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) olisi tuettava ympäristöön suoraan tai välillisesti vaikuttavia politiikkoja ja toimia koskevaa päätöksentekoa.

(5)

INSPIREn olisi perustuttava jäsenvaltioiden perustamiin paikkatietoinfrastruktuureihin, jotka ovat yhteisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisia ja joita täydennetään yhteisön toimilla. Näillä toimilla olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden perustamat paikkatietoinfrastruktuurit ovat yhteensopivia ja käytettävissä yhteisön sisällä ja yli valtioiden rajojen.

(6)

Jäsenvaltioiden paikkatietoinfrastruktuurit olisi suunniteltava niin, että voidaan varmistaa paikkatietojen säilyttäminen, saatavuus ja ylläpito asianmukaisimmalla tasolla. Yhteisön alueelta eri lähteistä peräisin olevia paikkatietoja olisi voitava yhdistellä johdonmukaisesti ja niiden yhteiskäytön olisi oltava mahdollista useiden käyttäjien ja sovellusten kesken. Yhdellä viranomaistasolla kerättyjen paikkatietojen käytön olisi oltava mahdollista muilla viranomaistasoilla siltä osin kuin tässä direktiivissä asetetaan mainituille julkisille viranomaisille velvollisuus paikkatietojen yhteiskäyttöön. Paikkatietojen olisi oltava saatavissa ehdoin, jotka eivät aiheettomasti rajoita tietojen laajaa käyttöä. Saatavissa olevien paikkatietojen olisi löydyttävä helposti, niiden soveltuvuus olisi voitava arvioida helposti ja niiden käyttöehdot olisi saatava helposti selville.

(7)

Tämän direktiivin ja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (4) soveltamisaloissa on jonkin verran päällekkäisyyttä paikkatietojen osalta. Tämän direktiivin soveltamisen ei pitäisi rajoittaa direktiivin 2003/4/EY soveltamista.

(8)

Tämän direktiivin soveltamisen ei pitäisi rajoittaa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY (5) soveltamista, koska sen tavoitteet täydentävät tämän direktiivin tavoitteita.

(9)

INSPIREn perustaminen antaa merkittävää lisäarvoa muille yhteisön aloitteille ja myös hyötyy näistä aloitteista, joita ovat esimerkiksi Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta 21 päivänä toukokuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 876/2002 (6) ja komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): GMES-valmiuksien aikaansaaminen vuoteen 2008 mennessä (toimintasuunnitelma (2004–2008))”. Jäsenvaltioiden olisi harkittava Galileo-ohjelman ja GMES-järjestelmän kautta saatavien tietojen, erityisesti Galileo-ohjelman paikannus- ja ajanmääritystietojen, hyödyntämistä, kun tiedot tulevat saataville.

(10)

Paikkatietojen keräämiseksi, yhdenmukaistamiseksi ja jakelun tai käytön järjestämiseksi on meneillään useita aloitteita kansallisella ja yhteisön tasolla. Tällaiset aloitteet voivat perustua yhteisön lainsäädäntöön, kuten Euroopan epäpuhtauspäästörekisterin (EPER) laatimisesta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY 15 artiklan mukaisesti (IPPC) 17 päivänä heinäkuuta 2000 tehtyyn komission päätökseen 2000/479/EY (7), metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä (Forest Focus) 17 päivänä marraskuuta 2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2152/2003 (8) tai yhteisön rahoittamiin ohjelmiin (esimerkiksi CORINE Land Cover ja eurooppalainen liikennepolitiikan tietojärjestelmä) tai ne voivat saada alkunsa kansallisen tai alueellisen tason aloitteista. Tämä direktiivi täydentää tällaisia aloitteita luomalla toimintakehyksen, joka mahdollistaa aloitteiden yhteentoimivuuden, mutta se hyödyntää myös saatuja kokemuksia ja nykyisiä aloitteita välttäen päällekkäistä työtä.

(11)

Direktiiviä olisi sovellettava viranomaisten hallussa oleviin tai heidän puolestaan säilytettäviin paikkatietoihin ja paikkatietojen käyttöön viranomaisten toimesta heidän hoitaessaan julkisia tehtäviään. Tietyin edellytyksin sen olisi sovelluttava myös sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden hallussa oleviin paikkatietoihin, jotka eivät ole viranomaisia, jos nämä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt sitä pyytävät.

(12)

Direktiivissä ei olisi säädettävä uusien tietojen keräämisestä tai uusia tietoja koskevien raporttien toimittamisesta komissiolle, koska näitä asioita säännellään muussa ympäristölainsäädännössä.

(13)

Kansallisten infrastruktuurien toteutuksen olisi oltava vaiheittaista ja vastaavasti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville paikkatietoryhmille olisi vahvistettava tärkeysjärjestys. Toteutuksessa olisi otettava huomioon se, miten laajasti kyseisiä paikkatietoja tarvitaan eri sovelluksissa politiikan eri osa-alueilla, se, miten ensisijaisia kyseiset yhdenmukaisia paikkatietoja tarvitsevat yhteisön politiikan toimet ovat sekä se, miten pitkälle jäsenvaltioiden toteuttamissa yhdenmukaistamistoimissa on jo edistytty.

(14)

Se, että paikkatietojen etsimiseen tai tiettyyn käyttötarkoitukseen soveltuvuuden selvittämiseen kuluu aikaa ja resursseja, on keskeinen este käytettävissä olevien paikkatietojen täysimääräiselle hyödyntämiselle. Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä laadittava metatiedon muodossa kuvaukset käytettävissä olevista paikkatietoaineistoista ja paikkatietopalveluista.

(15)

Yhteisössä saatavilla olevan paikkatiedot ovat hyvin monenlaisessa muodossa ja erilaisissa rakenteissa, mikä hankaloittaa ympäristöön välittömästi tai välillisesti vaikuttavan yhteisön lainsäädännön laatimista, täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia; näin ollen olisi säädettävä käytännön toimista, jotka helpottavat useista eri lähteistä jäsenvaltioissa saatavien paikkatietojen käyttöä. Nämä toimenpiteet olisi suunniteltava niin, että paikkatietoaineistot olisivat yhteentoimivia, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yhteentoimivuuden saavuttamiseen tarvittavat tiedot ovat saatavissa ehdoilla, jotka eivät rajoita niiden käyttöä kyseiseen tarkoitukseen.

(16)

Verkkopalvelut ovat tarpeen paikkatietojen vaihdon mahdollistamiseksi eri viranomaistasojen välillä yhteisössä. Näillä verkkopalveluilla olisi mahdollistettava paikkatietojen löytäminen, muuntaminen, tarkastelu ja käyttöönotto sekä paikkatieto- ja verkkokauppapalveluiden käyttö. Verkkopalvelujen olisi toimittava yhteisesti sovittujen määrittelyjen ja suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jotta jäsenvaltioiden perustamien infrastruktuurien yhteensopivuus voidaan varmistaa. Verkkopalveluissa olisi myös oltava tekninen mahdollisuus siihen, että viranomaiset pystyvät antamaan paikkatietoaineistonsa ja -palvelunsa muiden käyttöön.

(17)

Tiettyjä välittömästi tai välillisesti ympäristöön vaikuttavien yhteisön politiikkojen kannalta merkittäviä paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluita pitävät hallussaan ja ylläpitävät kolmannet osapuolet. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen tarjottava kolmansille osapuolille mahdollisuus osallistua kansallisiin infrastruktuureihin edellyttäen, että infrastruktuureihin kuuluvien paikkatietojen ja paikkatietopalvelujen yhtenäisyys ja helppokäyttöisyys ei tämän johdosta heikkene.

(18)

Jäsenvaltioiden kokemusten perusteella paikkatietoinfrastruktuurin onnistunut toteuttaminen edellyttää, että ainakin jotkut palvelut ovat kansalaisille maksuttomia. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen annettava kansalaisten käyttöön maksutta vähintään paikkatietoaineistojen hakupalvelut.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava pääsy infrastruktuuriinsa komission ylläpitämän yhteisön paikkatietoportaalin kautta sekä niiden mahdollisten palvelupisteiden kautta, joita ne itse päättävät ylläpitää, jotta kansallisten infrastruktuurien kokoaminen yhteisön paikkatietoinfrastruktuuriksi helpottuisi.

(20)

Eri viranomaistasojen hallussa olevien tietojen saamiseksi käyttöön jäsenvaltioiden olisi poistettava käytännön esteet, joita kansallisen alueellisen ja paikallisen tason viranomaisilla tässä suhteessa on heidän hoitaessaan julkisia tehtäviään, joilla voi olla välillisiä tai välittömiä vaikutuksia ympäristöön. Nämä käytännön esteet olisi poistettava silloin, kun tietoja on määrä käyttää julkisten tehtävien hoitamiseen.

(21)

Viranomaisilla on oltava kitkaton pääsy asianmukaisiin paikkatietoaineistoihin ja paikkatietopalveluihin julkisia tehtäviä suorittaessaan. Pääsy voi estyä, jos se riippuu viranomaisten välisistä yksittäisistä ad hoc -neuvotteluista joka kerta, kun pääsy on tarpeen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet tietojen yhteiskäytön käytännön esteiden ehkäisemiseksi, esimerkiksi käyttämällä viranomaisten välisiä etukäteissopimuksia.

(22)

Järjestelyihin paikkatietoaineistojen ja -palvelujen yhteiskäytön mahdollistamiseksi keskushallinnon ja muun hallinnon sekä sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kesken, joka hoitaa julkisia hallinnollisia tehtäviä kansallisen lainsäädännön nojalla, voi kuulua lakeja, asetuksia, käyttölupa- tai rahoitusjärjestelyjä tai hallinnollisia menettelyjä esimerkiksi niiden viranomaisten taloudellisen elinkelpoisuuden suojaamiseksi, jotka on velvoitettu keräämään tuloja tai joiden tietoja esimerkiksi jäsenvaltio tukee vain osittain, jolloin niiden täytyy periä tuen ulkopuolelle jäävät menot käyttäjiltä, tai esimerkiksi taata kyseisten tietojen ylläpito ja päivitys.

(23)

Siinä jäsenvaltioiden lainsäädännössä, jolla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, voitaisiin säätää siitä, että paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja toimittavat viranomaiset voivat edellyttää kyseisiä paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja käyttäviltä muilta viranomaisilta kyseisiä aineistoja ja palveluja koskevia käyttölupia ja vaatia näiltä maksua.

(24)

Jäljempänä olevat 13 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 17 artiklan 1 kohdan säännökset olisi pantava täytäntöön ja niitä olisi sovellettava noudattaen kaikkia henkilötietojen suojaan liittyviä periaatteita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (9) mukaisesti.

(25)

Toimintakehyksissä, jotka koskevat paikkatietojen yhteiskäyttöä niiden viranomaisten kesken, joille direktiivissä asetetaan tietojen yhteiskäyttövelvollisuus, olisi kohdeltava tasapuolisesti kyseessä olevia jäsenvaltion viranomaisia, mutta myös kyseessä olevia muiden jäsenvaltioiden viranomaisia ja yhteisön toimielimiä. Koska yhteisön toimielimet ja virastot joutuvat usein yhdistelemään ja arvioimaan kaikista jäsenvaltioista kerättyjä paikkatietoja, niillä pitäisi olla pääsy paikkatietoihin ja mahdollisuus käyttää paikkatietopalveluja yhdenmukaisin ehdoin.

(26)

Sekä viranomaisia että kansalaisia hyödyttävien kolmansien osapuolten tuottamien lisäarvopalvelujen kehittämisen edistämiseksi on tarpeen helpottaa paikkatietojen saatavuutta hallinnollisista ja kansallisista rajoista riippumatta.

(27)

Paikkatietoinfrastruktuurien käytännön toimiva toteutus edellyttää kaikkien infrastruktuurien perustamisesta kiinnostuneiden tahojen koordinointia, olivatpa ne sitten tiedon tuottajia tai käyttäjiä. Sekä jäsenvaltioihin että yhteisön tasolle olisi näin ollen perustettava asianmukaiset koordinointirakenteet.

(28)

Jotta informaatioinfrastruktuurien kehityksen nykytaso ja niistä saatu tosiasiallinen kokemus voitaisiin käyttää hyödyksi, olisi tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä tuettava kansainvälisillä standardeilla ja Euroopan standardointielinten standardeilla teknisiä standardeja ja määräyksiä (10) ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY vahvistetun menettelyn mukaisesti.

(29)

Koska Euroopan ympäristökeskuksen sekä ympäristöä koskevan Euroopan tieto- ja seurantaverkoston perustamisesta 7 päivänä toukokuuta 1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1210/90 (11) perustetun Euroopan ympäristökeskuksen tehtävänä on tuottaa yhteisölle puolueetonta, luotettavaa ja vertailukelpoista ympäristötietoa yhteisön tasolla ja koska sen tavoitteena on muun muassa parantaa toimintapolitiikkoihin liittyvän ympäristötiedon kulkua jäsenvaltioiden ja yhteisön elinten välillä, sen olisi osallistuttava aktiivisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoon.

(30)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (12) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omat taulukkonsa, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(31)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (13) mukaisesti.

(32)

Tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevien päätösten ja INSPIREn tulevan kehityksen valmistelu edellyttää direktiivin täytäntöönpanon jatkuvaa seurantaa ja kertomusten laatimista säännöllisesti.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin perustaminen, ylikansallisten näkökohtien ja paikkatietojen saatavuuden, vaihdon ja yhteiskäytön edellytysten yhteensovittamista yhteisössä koskevan yleisen tarpeen takia, vaan tavoite voidaan paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

1)

’paikkatietoinfrastruktuurilla’ tämän direktiivin mukaisesti tuotettuja, ylläpidettyjä tai saataville asetettuja metatietoja, paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja; verkkopalveluja ja -teknologioita; tietojen yhteiskäyttöä, saatavuutta ja käyttöä koskevia sopimuksia sekä koordinointi- ja seurantamekanismeja, -prosesseja ja -menetelmiä;

2)

’paikkatiedolla’ kaikkea tietoa, joka sisältää välittömän tai välillisen viittauksen tiettyyn paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen;

3)

’paikkatietoaineistolla’ tunnistettavissa olevaa paikkatietojen kokonaisuutta;

4)

’paikkatietopalveluilla’ toimintoja, joita voidaan suorittaa käsittelemällä paikkatietoaineistojen sisältämiä paikkatietoja tai niihin liittyvää metatietoa tietokonesovelluksen avulla;

5)

’paikkatietokohteella’ abstraktia kuvausta todellisesta asiasta tai ilmiöstä, joka liittyy tiettyyn paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen;

6)

’metatiedolla’ paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja kuvaavaa tietoa, joka mahdollistaa kyseisten aineistojen ja palvelujen löytämisen, luetteloinnin ja käytön;

7)

’yhteentoimivuudella’ paikkatietoaineistojen ja palvelujen yhdistämisen mahdollisuutta ilman toistuvia manuaalisia toimenpiteitä siten, että tulos on johdonmukainen ja paikkatietoaineistojen ja -palvelujen lisäarvo kasvaa;

8)

’INSPIRE-paikkatietoportaalilla’ www-sivustoa tai vastaavaa, joka tarjoaa pääsyn 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin palveluihin;

9)

’viranomaisella’

Jäsenvaltiot voivat säätää, että silloin kun elimet tai laitokset käyttävät lainkäyttö- tai lainsäädäntövaltaa, niitä ei pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuina viranomaisina;

10)

’kolmannella osapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaisia lukuunottamatta.

a)

ne liittyvät alueeseen, jolla jäsenvaltiolla on tai jolla se käyttää lainkäyttöoikeuksia;

b)

ne ovat sähköisessä muodossa;

c)

ne ovat jonkin seuraavan tahon hallussa tai jonkin seuraavan tahon puolesta toisen hallussa:

d)

ne liittyvät yhteen tai useampaan liitteessä I, II tai III lueteltuun tietoryhmään.

a)

tieto siitä, ovatko paikkatietoaineistot 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaisia;

b)

paikkatietoaineistojen ja -palveluiden saatavuus- ja käyttöehdot ja tarvittaessa niitä vastaavat maksut;

c)

paikkatietojen laatu, myös se, onko tiedot vahvistettu;

d)

paikkatietoaineistojen ja -palvelujen tuottamisesta, hallinnasta, ylläpidosta ja jakelusta vastaavat viranomaiset;

e)

julkisen saatavuuden rajoitukset ja rajoittamisen syyt 13 artiklan mukaisesti.

a)

viimeistään kahden vuoden kuluttua täytäntöönpanosääntöjen hyväksymispäivästä 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos paikkatietoaineistot kuuluvat liitteissä I ja II lueteltuihin tietoryhmiin;

b)

viimeistään viiden vuoden kuluttua täytäntöönpanosääntöjen hyväksymispäivästä 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos paikkatietoaineistot kuuluvat liitteessä III lueteltuihin tietoryhmiin.

a)

ratkaisut, joilla varmistetaan paikkatietokohteiden yksiselitteinen tunnistaminen ja joihin voidaan sovittaa nykyisten kansallisten järjestelmien mukaiset tunnisteet niiden välisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi;

b)

paikkatietokohteiden keskinäiset suhteet;

c)

tärkeimmät ominaisuustiedot ja niitä vastaavat monikieliset hakusanat, joita käytetään yleisesti niillä politiikan osa-alueilla, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön;

d)

tietojen ajallista ulottuvuutta kuvaava tieto;

e)

tietojen päivitykset.

a)

viimeistään … (15), jos paikkatietoaineistot kuuluvat liitteessä I lueteltuihin tietoryhmiin;

b)

viimeistään … (16), jos paikkatietoaineistot kuuluvat liitteessä II tai III lueteltuihin tietoryhmiin.

a)

hakupalvelut, jotka mahdollistavat paikkatietoaineistojen ja -palvelujen etsimisen vastaavan metatiedon perusteella sekä metatiedon sisällön katselun näytöllä;

b)

selailupalvelut, jotka mahdollistavat vähintään selailtavien paikkatietoaineistojen katselun näytöllä, niissä liikkumisen, niiden suurentamisen ja pienentämisen näytöllä, panoroinnin tai peittokuvat sekä selittävän tiedon ja metatietoon sisältyvän kaikenlaisen merkityksellisen tiedon katselun näytöllä;

c)

kopiointipalvelut, jotka mahdollistavat paikkatietoaineistojen ja niiden osien kopioinnin omalle tietokoneelle ja, mahdollisuuksien mukaan, suoran pääsyn niihin;

d)

muunnospalvelut, jotka mahdollistavat paikkatietoaineistojen muuntamisen yhteentoimivuuden saavuttamiseksi;

e)

palvelut, joiden kautta pääsee erilaisiin paikkatietopalveluihin.

a)

hakusanat;

b)

paikkatietojen ja paikkatietopalvelujen luokittelu;

c)

paikkatietojen laatu, myös se, onko tiedot vahvistettu;

d)

yhdenmukaisuusaste 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen kanssa;

e)

maantieteellinen sijainti;

f)

paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen saatavuus- ja käyttöehdot;

g)

paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen tuottamisesta, hallinnasta, ylläpidosta ja jakelusta vastaavat viranomaiset.

a)

viranomaisten toiminnan luottamuksellisuus, jos salassapidosta on säädetty laissa;

b)

kansainväliset suhteet, yleinen turvallisuus tai maanpuolustus;

c)

tuomioistuinkäsittelyt, henkilön edellytykset saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai viranomaisen edellytykset suorittaa rikosoikeudellinen tai kurinpidollinen tutkinta;

d)

kaupallisten ja teollisten tietojen luottamuksellisuus, jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, mukaan luettuna tilasto- ja verosalaisuutta koskeva yleinen etu;

e)

teollis- ja tekijänoikeudet;

f)

henkilötietojen ja/tai luonnollista henkilöä koskevien tiedostojen luottamuksellisuus, jos kyseinen henkilö ei ole antanut suostumustaan tiedon julkistamiseen ja jos tällaista salassapitoa edellytetään kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä;

g)

sellaisen henkilön etu tai suoja, joka on toimittanut pyydetyn tiedon vapaaehtoisesti ilman oikeudellista velvollisuutta ja ilman, että häntä olisi voitu oikeudellisesti velvoittaa siihen, jollei tämä henkilö ole antanut suostumustaan kyseisen tiedon luovuttamiseen;

h)

tiedon kohteena olevan ympäristön, kuten harvinaisten lajien esiintymisalueen, suojelu.

a)

11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut palvelut ovat yleisön saatavilla maksutta;

b)

11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut palvelut ovat pääsääntöisesti yleisön saatavilla maksutta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tapauksissa, joissa maksut ja/tai käyttöluvat ovat olennainen ennakkoedellytys paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen ylläpitämiseksi tai jo olemassa olevan kansainvälisen paikkatietoinfrastruktuurin vaatimusten täyttämiseksi kestävällä tavalla, periä maksun ja/tai edellyttää käyttölupaa joko palveluiden tarjoajalta tai, jos palvelun tarjoaja niin haluaa, käyttäjiltä.

a)

edellä 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen palvelujen tekniset määrittelyt ja näiden palvelujen vähimmäislaatuvaatimukset, ottaen huomioon nykyiset raportointivaatimukset ja yhteisön ympäristölainsäädännön puitteissa hyväksytyt suositukset, olemassa olevat sähköisen kaupankäynnin palvelut ja tekninen kehitys;

b)

edellä 12 artiklassa tarkoitetut velvollisuudet.

a)

miten paikkatietojen viranomaistuottajien, käyttäjien ja välittäjänä toimivien elinten toimet koordinoidaan, suhteet kolmansiin osapuoliin ja laadunvarmistuksen järjestäminen, sikäli kuin tämä on mahdollista;

b)

viranomaisten ja kolmansien osapuolten osuus paikkatietoinfrastruktuurin toiminnassa ja koordinoinnissa;

c)

paikkatietoinfrastruktuurin käyttöä koskevat tiedot;

d)

viranomaisten väliset tietojen yhteiskäyttöä koskevat sopimukset;

e)

tämän direktiivin täytäntöönpanon kustannukset ja hyöty.

30.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 126/33

(1)

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/207/ETY (3) ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/378/ETY (4) on muutettu merkittävästi (5). Myös miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/117/ETY (6) ja todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/80/EY (7) on säännöksiä, joiden tavoitteena on miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano. Koska näihin direktiiveihin tehdään uusia muutoksia, on toivottavaa, että ne laaditaan selkeyden vuoksi uudelleen niin, että kootaan yhteen yhdeksi tekstiksi alaa koskevat tärkeimmät säännökset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (jäljempänä ’yhteisöjen tuomioistuin’) oikeuskäytännöstä johtuvat tietyt kehityssuuntaukset.

(2)

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on perustamissopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden perustavaa laatua oleva periaate. Kyseisissä perustamissopimuksen määräyksissä julistetaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo yhteisön ”päämääräksi” ja ”pyrkimykseksi” ja asetetaan positiivinen velvoite edistää sitä kaikessa toiminnassa.

(3)

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, ettei miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisala voi rajoittua pelkästään kieltämään syrjintää, joka johtuu kuulumisesta jompaankumpaan sukupuoleen. Kun otetaan huomioon direktiivin tarkoitus ja sillä suojattujen oikeuksien luonne, direktiivin on katsottava koskevan myös syrjintää, joka perustuu asianomaisen sukupuolenvaihdokseen.

(4)

Perustamissopimuksen 141 artiklan 3 kohta tarjoaa erityisen oikeusperustan sellaisten yhteisön toimenpiteiden antamiseksi, jotka koskevat tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate.

(5)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja vahvistetaan miesten ja naisten oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kaikilla elämänaloilla, myös työhön, ammattiin ja palkkaan liittyvissä asioissa.

(6)

Häirintä ja sukupuolinen häirintä on miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaista ja tämän vuoksi sukupuoleen perustuvaa syrjintää tämän direktiivin mukaisesti. Kyseisiä syrjinnän muotoja ei ilmene ainoastaan työpaikalla, vaan myös mahdollisuuksissa työnsaantiin, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen. Ne on siksi syytä kieltää ja niistä olisi määrättävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset.

(7)

Työnantajia ja ammatillisesta koulutuksesta vastaavia olisi tässä yhteydessä kannustettava toteuttamaan toimenpiteitä kaikkien sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotojen torjumiseksi ja erityisesti häirinnän ja sukupuolisen häirinnän ehkäisemiseksi työpaikoilla sekä mahdollisuuksissa työnsaantiin, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(8)

Perustamissopimuksen 141 artiklassa vahvistettu ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vakiintunut samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on merkittävä tekijä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen kannalta ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän alalla keskeinen ja välttämätön osa yhteisön säännöstöä, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö mukaan luettuna. Näin ollen on asianmukaista säätää sen täytäntöönpanosta.

(9)

Jotta voitaisiin arvioida, tekevätkö työntekijät samaa tai samanarvoista työtä, on yhteisön tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti määriteltävä, voidaanko katsoa, että kyseiset työntekijät ovat vertailukelpoisessa tilanteessa, kun otetaan huomioon erilaiset tekijät kuten työn luonne, koulutus ja työolosuhteet.

(10)

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että samapalkkaisuuden periaatetta ei tiettyjen ehtojen täyttyessä sovelleta pelkästään tilanteissa, joissa miehet ja naiset työskentelevät saman työnantajan palveluksessa.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa pyrittävä torjumaan edelleen olemassa olevia sukupuoleen perustuvia palkkaeroja ja työmarkkinoiden laajamittaista eriytymistä sukupuolen mukaan soveltamalla esimerkiksi joustavia työaikajärjestelyjä, jotka antavat sekä miehille että naisille paremmat mahdollisuudet yhdistää perhe- ja työelämä. Näihin voisivat sisältyä järjestelyt, joilla mahdollistetaan asianmukainen vanhempainloma kummallekin vanhemmalle sekä lasten ja huollettavien henkilöiden kohtuuhintaisten hoitopalvelujen saatavuus.

(12)

Olisi toteutettava erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä ja määritellään sen soveltamisala selvemmin.

(13)

Yhteisöjen tuomioistuin määritteli asiassa 262/88 (8)17 päivänä toukokuuta 1990 antamassaan tuomiossa, että kaikenlaiset työeläkkeet muodostavat osan palkasta perustamissopimuksen 141 artiklan mukaisesti.

(14)

Perustamissopimuksen 141 artiklan mukaiseen palkan käsitteeseen eivät sisälly sosiaaliturvaetuudet, mutta nyt on selvästi vahvistettu, että virkamiesten eläkejärjestelmät kuuluvat samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisalaan, jos järjestelmästä maksettavat etuudet maksetaan työntekijälle, koska hän on palvelussuhteessa julkiseen työnantajaan, siitä riippumatta, että tällaiset järjestelmät ovat osa yleistä lakisääteistä järjestelmää. Yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-7/93 (9) ja C-351/00 (10) antamien tuomioiden mukaan tämä edellytys täyttyy, jos eläkejärjestelmä koskee tiettyä työntekijäryhmää, sen etuudet liittyvät välittömästi työssäolokausiin ja etuudet lasketaan suhteessa virkamiehen viimeiseen palkkaan. Näin ollen selkeyden vuoksi olisi asianmukaista antaa tähän liittyviä erityissäännöksiä.

(15)

Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että vaikka etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä mies- ja naispuolisia palkansaajia koskevat maksut kuuluvat perustamissopimuksen 141 artiklan soveltamisalaan, työnantajan maksamien sukupuoleen perustuvien maksujen epätasa-arvoisuutta rahastoivissa etuusperusteisissa järjestelmissä ei pitäisi erilaisten vakuutusmatemaattisten tekijöiden käytön vuoksi arvioida saman artiklan perusteella.

(16)

Esimerkiksi, rahastoivissa etuusperusteisissa järjestelmissä tietyt osat, kuten jaksoittaisen eläkkeen osan muuntaminen pääomaksi, eläkeoikeuksien siirtäminen, osittaisen eläkeoikeudesta luopumisen vastineena maksettava lesken- tai orvoneläke tai alennettu eläke, kun työntekijä valitsee varhaiseläkkeen, voivat olla erisuuruisia, jolloin summien erot johtuvat sukupuolten mukaan erilaisten vakuutusmatemaattisten perusteiden käytöstä aikana, jolloin järjestelmän rahastointi on toteutettu.

(17)

Vakiintuneen käytännön mukaan ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti maksettavia etuuksia ei pidetä palkkana, mikäli ne on voitu myöntää 17 päivää toukokuuta 1990 edeltäneille työssäolokausille, lukuun ottamatta työntekijöitä tai heidän edunsaajiaan, jotka ovat panneet vireille oikeudenkäyntimenettelyn tai esittäneet sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisen vastaavan vaatimuksen ennen tätä päivämäärää. Näin ollen on tarpeen rajoittaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa vastaavasti.

(18)

Yhteisöjen tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että Barber-pöytäkirja (11) ei vaikuta oikeuteen liittyä ammatilliseen eläkejärjestelmään ja että asiassa 262/88 annetun tuomion vaikutusten ajallista rajoitusta ei sovelleta oikeuteen liittyä ammatilliseen eläkejärjestelmään. Yhteisöjen tuomioistuin on myös lausunut, että kansallisen oikeuden sääntöihin, jotka koskevat oikeussuojakeinojen käyttämiselle asetettuja määräaikoja, voidaan vedota sellaisia työntekijöitä vastaan, jotka haluavat käyttää oikeuttaan kuulua ammatilliseen eläkejärjestelmään, sillä edellytyksellä, että kyseiset säännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne säännöt, joita sovelletaan kansalliseen oikeuteen perustuviin vastaavanlaisiin vaatimuksiin ja että ne eivät tee yhteisön oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi. Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut myös, että se, että työntekijä voi vaatia jäsenyyttä ammatillisessa eläkejärjestelmässä taannehtivasti, ei anna hänelle mahdollisuutta välttyä maksamasta kyseiseen jäsenyyskauteen liittyviä maksuja.

(19)

Yhdenvertaisten työmahdollisuuksien ja niihin johtavien ammattikoulutusmahdollisuuksien takaaminen on keskeisen tärkeää miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun soveltamiselle työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa. Tämän vuoksi kaikki poikkeukset periaatteesta olisi rajoitettava sellaiseen ammattitoimintaan, jossa sen luonteen tai suorittamisympäristön vuoksi on tarpeen ottaa palvelukseen tiettyä sukupuolta oleva henkilö, edellyttäen että tavoite on oikeutettu ja suhteellisuusperiaatteen mukainen.

(20)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta yhdistymisvapautta, muun muassa oikeutta perustaa yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa ajamiseksi. Perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voi kuulua jäsenyys tai toiminnan jatkaminen järjestöissä tai ammattiyhdistyksissä, joiden päätavoite on miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen edistäminen käytännössä.

(21)

Syrjintäkiellon ei pitäisi rajoittaa sellaisten toimenpiteiden voimassa pitämistä tai toteuttamista, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää haittoja, jotka ovat aiheutuneet tiettyä sukupuolta edustavien henkilöiden ryhmälle. Tällaisilla toimenpiteillä sallitaan vain samaa sukupuolta edustavien henkilöiden järjestöt, jos niiden pääasiallisena tavoitteena on edistää kyseisten henkilöiden erityistarpeiden huomioon ottamista sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

(22)

Perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja jotta miesten ja naisten täysi tosiasiallinen tasa-arvo toteutuisi työelämässä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa aliedustettuna olevan sukupuolen ammatillisen toiminnan harjoittamista taikka ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja. Nykytilanteen ja Amsterdamin sopimukseen liitetyn julistuksen n:o 28 huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti pyrittävä parantamaan naisten asemaa työelämässä.

(23)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että raskauteen tai äitiyteen liittyvä naisten epäsuotuisa kohtelu on välitöntä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tällainen kohtelu olisi sen vuoksi nimenomaisesti sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.

(24)

Yhteisöjen tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaisesti on perusteltua suojella naisia heidän biologisen tilansa takia raskauden ja äitiyden aikana sekä toteuttaa toimia äitiyden suojelemiseksi keinona varmistaa sukupuolten todellisen tasa-arvon toteutuminen. Tällä direktiivillä ei näin ollen tulisi rajoittaa toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (12) eikä UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY (13) soveltamista.

(25)

Selkeyden vuoksi olisi myös asianmukaista säätää nimenomaisesti naisten työsuhteeseen liittyvien oikeuksien suojelusta äitiysvapaan aikana ja erityisesti oikeudesta palata samaan tai vastaavanlaiseen tehtävään joutumatta kärsimään työehtojen tai -olojen heikennyksestä tällaisen vapaan vuoksi sekä saada edukseen kaikki työehtojen parannukset, joihin heillä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana.

(26)

Naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministereiden päätöslauselmassa (14) jäsenvaltioita kannustettiin tarkastelemaan, miten jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä voitaisiin taata työssä käyville miehille henkilökohtainen isyysvapaa, jota ei voida siirtää toiselle, miesten säilyttäessä työhön liittyvät oikeutensa.

(27)

Samanlaisia ehtoja sovelletaan jäsenvaltioiden myöntäessä lapsen adoptoinnin jälkeen miehille ja naisille henkilökohtaisen vapaan, jota ei voida siirtää toiselle. Jäsenvaltiot itse päättävät, myöntävätkö ne tällaisen oikeuden isyys- ja/tai adoptiovapaaseen, ja ne myös määrittävät kaikki ehdot, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, irtisanomista tai työhönpaluuta lukuun ottamatta.

(28)

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokas täytäntöönpano vaatii asianmukaisten menettelyiden käyttöönottoa jäsenvaltioissa.

(29)

Tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon vaatimien riittävien tuomioistuin- tai hallintomenettelyiden käyttöönotto on olennaista yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta.

(30)

Todistustaakkaa koskevien sääntöjen antaminen on tärkeää varmistettaessa, että yhdenvertaisen kohtelun periaate voidaan panna tehokkaasti täytäntöön. Kuten yhteisön tuomioistuin on todennut, tämän vuoksi olisi säädettävä sen varmistamisesta, että todistustaakka siirtyy vastaajalle, kun syrjintä vaikuttaa ilmeiseltä lukuun ottamatta menettelyitä, joissa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen kansallisen elimen on selvitettävä tosiseikat. On kuitenkin syytä täsmentää, että niiden tosiseikkojen arviointi, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on sukupuoleen perustuva välitön tai välillinen syrjintä, on edelleen asianomaisen kansallisen elimen tehtävä kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. Jäsenvaltion tehtävänä on käsittelyn kaikissa vaiheissa saattaa voimaan todistusoikeudellisia säännöksiä, jotka ovat kantajalle tässä esitettyä edullisempia.

(31)

Direktiivin tarjoaman suojan parantamiseksi yhdistyksillä, järjestöillä ja muilla oikeushenkilöillä olisi myös oltava oikeus aloittaa, jos jäsenvaltiot niin päättävät, menettely joko kantajan puolesta tai häntä tukeakseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuimissa edustamista ja puolustamista koskevien kansallisten menettelysääntöjen soveltamista.

(32)

Koska oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan on perustavanlaatuinen, on aiheellista varmistaa, että työntekijällä on tämä suoja myös sen työsuhteen päätyttyä, jossa tasa-arvoisen kohtelun periaatteen rikkomisen väitetään tapahtuneen. Työntekijällä, joka puolustaa tämän direktiivin nojalla suojeltua henkilöä tai antaa tämän puolesta todistajanlausunnon, olisi oltava sama suoja.

(33)

Yhteisöjen tuomioistuin on selvästi vahvistanut, että ollakseen tehokas yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että sen rikkomisen johdosta maksettavan korvauksen on oltava riittävä suhteessa vahinkoon. Tämän vuoksi on asianmukaista olla ennalta vahvistamatta tällaisen korvauksen enimmäismäärää muutoin kuin tapauksissa, joissa työnantaja pystyy näyttämään, että hakija on kärsinyt tässä direktiivissä tarkoitetun syrjinnän johdosta vahinkoa ainoastaan siitä, että hänen työhakemustaan ei ole otettu huomioon.

(34)

Parantaakseen yhdenvertaisen kohtelun tehokasta täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinaosapuolten välistä ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa käytävää vuoropuhelua.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan, jos tämän direktiivin mukaisia velvoitteita ei noudateta.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Jotta syitä miesten ja naisten erilaiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ymmärrettäisiin paremmin, olisi kehitettävä ja analysoitava vertailukelpoisia sukupuoleen perustuvia tietoja ja tilastoja ja asetettava ne saataville asianmukaisilla tasoilla.

(38)

Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ei voi rajoittua vain lainsäädäntötoimiin. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi pikemminkin edistettävä tehokkaammin palkkasyrjintään liittyvien ongelmien tiedostamista ja asennemuutosta ja sisällytettävä tähän mahdollisimman laajalti kaikki asianosaiset julkisella ja yksityisellä sektorilla. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu saattaisi olla tärkeä osa tätä prosessia.

(39)

Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joiden sisällössä on tapahtunut merkittävää muutosta aiempiin direktiiveihin verrattuna. Velvoite saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ne säännökset, joiden sisältö ei ole muuttunut, on voimassa aiempien direktiivien nojalla.

(40)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät liitteessä I olevassa B osassa esitettyihin direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista koskeviin määräaikoihin.

(41)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (15) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

mahdollisuudet työhön, myös uralla etenemiseen, ja ammatilliseen koulutukseen;

b)

työehdot, mukaan lukien palkka;

c)

ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät.

a)

’välitön syrjintä’: tilanne, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa;

b)

’välillinen syrjintä’: tilanne, jossa näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden sukupuolen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna, paitsi jos kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia;

c)

’häirintä’: tilanne, jossa ilmenee henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan kyseisen henkilön arvoa ja tällä tavoin luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri;

d)

’sukupuolinen häirintä’: tilanne, jossa ilmenee ei-toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan sukupuolista käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri;

e)

’palkka’: tavanomainen perus- tai vähimmäispalkka ja muu korvaus, jonka työntekijä saa rahana tai luontoisetuutena suoraan tai välillisesti työnantajaltaan työsuhteensa vuoksi;

f)

’ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät’: järjestelmät, joita miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 79/7/ETY (16) ei koske ja joiden tarkoituksena on antaa palkansaajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille yrityksessä tai yritysryhmässä, taloudellisen toiminnan alueella tai ammattialalla tai ammattialojen ryhmässä etuudet, jotka täydentävät lakisääteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluvia etuuksia tai korvaavat ne, riippumatta siitä, onko näiden järjestelmien piiriin kuuluminen pakollista tai vapaaehtoista.

a)

häirintä ja sukupuolinen häirintä sekä henkilön epäsuotuisa kohtelu sen perusteella, vastustaako hän tällaista käytöstä vai alistuuko hän siihen;

b)

käsky tai ohje syrjiä henkilöitä sukupuolen perusteella;

c)

direktiivissä 92/85/ETY tarkoitettu raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvä naisten epäedullisempi kohtelu.

a)

tällaisten järjestelmien soveltamisala tai niiden piiriin pääsemisen edellytykset;

b)

velvollisuus osallistua rahoitukseen tai maksuosuuksien laskentaperusteet;

c)

etuuksien laskentaperusteet, aviopuolisosta ja huollettavista johtuvat lisäetuudet mukaan lukien, taikka etuuksiin olevan oikeuden kestoa ja jatkumista koskevat edellytykset.

a)

ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka antavat turvaa seuraavien tapausten varalta:

b)

ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka antavat muita sosiaalisia etuuksia joko rahana tai luontoisetuina, ja etenkin jälkeen elävien etuuksia ja perhe-etuuksia, jos ne ovat työnantajan työntekijälle työn tai tehtävän johdosta suorittamaa korvausta.

a)

itsenäisten ammatinharjoittajien yksittäisiin sopimuksiin;

b)

itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmiin, joissa on vain yksi jäsen;

c)

työntekijöiden osalta sellaisiin vakuutussopimuksiin, joissa työnantaja ei ole osapuolena;

d)

ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien valinnaisiin määräyksiin, joita tarjotaan jäsenille yksilöllisesti takaamaan

e)

ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, joiden etuudet rahoitetaan työntekijöiden vapaaehtoisilla maksuilla.

a)

määritellään henkilöt, jotka voivat kuulua ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin;

b)

säädetään ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin kuulumisen pakollisuudesta tai vapaaehtoisuudesta;

c)

vahvistetaan erilaiset, ammatillisen järjestelmän mukaisten etuuksien saamisen edellytyksenä olevat ikää taikka työsuhteen tai jäsenyyden vähimmäiskestoa koskevat säännöt;

d)

muissa kuin h ja j alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vahvistetaan erilaiset säännöt maksuosuuksien suorittamisesta takaisin silloin, kun työntekijä lähtee järjestelmän piiristä ennen kuin hän on täyttänyt ne ehdot, jotka antavat hänelle oikeuden tuleviin pitkäaikaisetuuksiin;

e)

asetetaan eri sukupuolille erilaiset etuuksien myöntämistä tai rajoittamista koskevat ehdot;

f)

vahvistetaan erilaiset eläkeiät;

g)

evätään oikeuksien jatkuminen tai saaminen lakisääteisen tai sopimukseen perustuvan ja työnantajan maksaman äitiysloman tai perhesyihin perustuvan loman aikana;

h)

asetetaan erilaiset tasot etuuksille muissa kuin sellaisissa tapauksissa, joissa on tarpeen ottaa huomioon sukupuolen mukaan erilaiset vakuutusmatemaattiset tekijät maksuperusteisissa järjestelmissä; rahastoivissa etuusperusteisissa järjestelmissä tietyt osat voivat olla erisuuruisia, jolloin summien erot johtuvat sukupuolten mukaan erilaisten vakuutusmatemaattisten perusteiden käytöstä aikana, jolloin järjestelmän rahastointi on toteutettu;

i)

asetetaan erilaiset tasot työntekijöiden maksuosuuksille;

j)

asetetaan erilaiset tasot työnantajan maksuosuuksille, lukuun ottamatta

k)

muissa kuin h ja j alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asetetaan erilaiset ehdot tai vain toiseen sukupuoleen sovellettavat ehdot, jotka koskevat järjestelmän piiristä lähtevällä työntekijällä tuleviin etuuksiin olevan oikeuden takaamista tai jatkumista.

a)

eläkeiän määrittelyä vanhuus- tai työeläkkeen myöntämiseksi sekä tästä muihin etuuksiin mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia

b)

jälkeen eläville suoritettavia eläkkeitä siihen asti, kun yhteisön oikeudessa säädetään tasa-arvoisen kohtelun periaate tässä suhteessa noudatettavaksi lakisääteisissä sosiaaliturvajärjestelmissä;

c)

edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan i alakohdan soveltamista erilaisten vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttöön 1 päivään tammikuuta 1999 asti tai kyseisen päivän jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta siihen päivään mennessä, jona direktiiviä 86/378/ETY ryhdyttiin soveltamaan niiden alueella.

a)

työpaikan, itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn tai toimen saamisen ehdot, valinta- ja työhönottoperusteet mukaan lukien, toimialasta ja ammattiasemasta riippumatta, uralla eteneminen mukaan lukien;

b)

mahdollisuus kaikenlaiseen ja -tasoiseen ammatilliseen ohjaukseen ja koulutukseen, ammatilliseen jatkokoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, työkokemus mukaan lukien;

c)

työehdot ja työolot, mukaan lukien irtisanominen, sekä palkka perustamissopimuksen 141 artiklassa määrätyn mukaisesti;

d)

jäsenyys ja toiminta työntekijä- tai työnantajajärjestössä, tai järjestössä, jonka jäsenet harjoittavat tiettyä ammattia, sekä kyseisten järjestöjen tarjoamat edut.

a)

perustamissopimuksen 141 artiklassa ja, siltä osin kuin esiintyy sukupuoleen perustuvaa syrjintää, direktiiveissä 92/85/ETY ja 96/34/EY tarkoitettuihin tilanteisiin;

b)

kaikkiin julkista tai yksityistä sektoria koskeviin riita-asioiden oikeudenkäynteihin ja hallinnollisiin menettelyihin, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan tarjoavat oikeussuojakeinoja edellä a alakohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamiseksi, lukuun ottamatta vapaaehtoisluonteisia tai kansallisen lainsäädännön mukaisia tuomioistuimen ulkopuolisia menettelyjä.

a)

avustaa itsenäisesti syrjinnän uhriksi joutuneita henkilöitä näiden tekemiä syrjintävalituksia tutkittaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta uhrien ja 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhdistysten, järjestöjen tai muiden oikeushenkilöiden oikeuksia;

b)

teettää riippumattomia selvityksiä syrjintään liittyvistä kysymyksistä;

c)

julkaista riippumattomia raportteja ja antaa suosituksia kaikista syrjintään liittyvistä kysymyksistä;

d)

vaihtaa asianmukaisella tasolla käytettävissä olevia tietoja vastaavien eurooppalaisten elinten kanssa, esimerkiksi jonkin tulevan eurooppalaisen tasa-arvoinstituutin kanssa.

a)

tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan;

b)

yksittäisiin tai kollektiivisiin työsopimuksiin tai työehtosopimuksiin, yritysten sisäisiin sääntöihin sekä itsenäistä ammatinharjoittamista ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä koskeviin sääntöihin, tai muihin järjestelyihin sisältyvät määräykset, jotka ovat tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaisia, ovat mitättömiä tai ne voidaan julistaa mitättömiksi taikka niitä muutetaan;

c)

sellaisia määräyksiä sisältäviä ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä ei voida hyväksyä tai laajentaa hallinnollisin toimenpitein.