16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/1

1)

panee merkille Euroopan komission 5. heinäkuuta 2005 hyväksymät yhteisön strategiset suuntaviivat.

2)

on tyytyväinen siihen, että kehityksessä jälkeen jääneet alueet asetetaan lähentymistavoitteen avulla selkeästi etusijalle. Tämä liittyy erityisesti kymmenen uuden jäsenvaltion liittymiseen unionin jäseneksi. Unionilla on velvollisuus osoittaa solidaarisuutta kyseisiä alueita kohtaan ja pyrkiä vauhdittamaan niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä, kuten on tehty aiempien ohjelmakokonaisuuksienkin yhteydessä.

3)

on tyytyväinen myös siihen, että tulevan kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen avulla yhteisön koheesiopolitiikka halutaan tulevaisuudessakin ulottaa kaikkiin Euroopan alueisiin. Komitea korostaa kuitenkin, että kyseisessä tavoitteessa etusijalle tulee asettaa syrjäiset ja/tai kilpailukyvyltään muita heikommat alueet, jotta alueiden väliset ja sisäiset kehityserot pienenisivät. Koheesiopolitiikan päätarkoituksenahan on oikaista alueellisia ja paikallisia eroja eikä tukea kaikkein kilpailukykyisimpiä alueita.

4)

pahoittelee, ettei yhteisön strategisissa suuntaviivoissa tehdä eroa lähentymisalueita ja tulevan kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen alueita koskevien ensisijaisten tavoitteiden välillä. Kilpailukyky- ja työllisyystavoite tulee kohdentaa alueellista kilpailukykyä (tutkimus, innovointi, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, palvelujen saatavuus — liikenne, tieto- ja viestintätekniikka, yleishyödylliset palvelut) vahvistaviin hankkeisiin, ja sen yhteydessä tulee pyrkiä välttämään määrärahojen hajauttamista, jota on kuluvalla kaudella usein kritisoitu.

5)

on iloinen siitä, että koheesiopolitiikan todetaan olevan keino toteuttaa Lissabonin strategiaa aluetasolla. Komitea korostaa kuitenkin, että koheesiopolitiikan ensisijaisena tarkoituksena tulee aivan ehdottomasti olla kehityserojen oikaiseminen alue- ja paikallistasolla.

6)

korostaa tarkasteltavana olevan asiakirjan perustavaa merkitystä yhteisön koheesiopolitiikan muotoilussa vuosiksi 2007—2013 sekä kyseiselle politiikalle asetettujen tavoitteiden ja prioriteettien seurannassa yhteisön tasolla.

7)

painottaa, että yhteisön tasolla tulee laatia alue- ja koheesiopolitiikkaa koskeva strategia-asiakirja. Euroopan työllisyysstrategiasta julkaistiin vastaava asiakirja jo muutama vuosi sitten.

8)

pohtii kuitenkin kyseisessä asiakirjassa esitettyjen kunnianhimoisten tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi esitettyjen määrärahojen välistä epäsuhtaa; eräät jäsenvaltiot haluavat varata vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymissä kyseiseen tarkoitukseen vain vaatimattomat määrärahat.

9)

pohtii niin ikään, miten jäsenvaltiot aikovat hyödyntää kyseistä asiakirjaa, jos rahoitusnäkymät eivät ole tavoitteiden mukaiset.

10)

toteaa, että vaikka jäsenvaltioille tuleekin jättää subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti mahdollisuus mukauttaa yhteisön strategiset suuntaviivat omiin tarpeisiinsa ja erityisoloihinsa sopiviksi, on tärkeää, etteivät jäsenvaltiot rahoita kansallisia toimiaan yhteisön rakennerahastojen varoista.

11)

on täten huolissaan uhasta, jonka tällainen harha-askel voisi aiheuttaa todellisen yhteisön tason koheesiopolitiikan jatkamiselle pitkällä aikavälillä, koska koheesiopolitiikka on unionin kansalaisille näkyvimpiä yhteisön politiikanlohkoja.

12)

pahoitteleekin, että jäsenvaltioiden painostuksesta Euroopan komissio ei ole liittänyt asiakirjaan selvitystä siitä, miten asiakirjaa toteutettaisiin eri jäsenvaltioissa. Toteutusmallit perustuivat jäsenvaltioiden Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskusten verkon (ORATE) välityksellä toteuttaman aluetutkimusohjelman tuloksiin, ja niiden avulla voitiin tarkistaa alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien yhteisön tavoitteiden ja kansallisten tavoitteiden strateginen yhteensopivuus.

1.1

toistaa kannattavansa yleisesti Lissabonin strategiaa ja panee merkille, että Euroopan komissio haluaa tässä yhteydessä jäsentää yhteisön strategiset suuntaviivat pääasiassa Lissabonin strategian mukaisesti. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että ympäristöasioihin liittyvä ensisijainen tavoite ja Göteborgin strategia jäävät taka-alalle.

1.2

kannattaa Euroopan komission ehdottamia kolmea ensisijaista tavoitetta (tehdä Euroopasta ja sen alueista entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille, parantaa osaamista ja innovointia kasvun avaintekijöinä sekä edistää uusien ja parempien työpaikkojen luomista).

1.3

pahoittelee kuitenkin sitä, ettei ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä viitata tasapainoisen kilpailukyvyn periaatteeseen. Komitea muistuttaa pitävänsä tärkeänä, että kestävän kehityksen kolmeen pilariin (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen pilari) kiinnitetään yhtäläisesti huomiota.

1.4

korostaa jälleen, että Lissabonin strategian ja myös Euroopan työllisyysstrategian suurimpana heikkoutena on se, miten varsinkin jäsenvaltiot niitä toteuttavat. Komitea pitää valitettavana etenkin sitä, että puuttuu todellinen hajautettu lähestymistapa eikä alue- ja paikallisviranomaisia ole onnistuttu liittämään mukaan koordinointimenettelyyn. Komitea pahoittelee, että tässä yhteydessä aikaansaatu yhteistyö on jäänyt lähinnä hallitustenväliseksi ja että työmarkkinaosapuolten yhä kasvava merkitys Lissabonin prosessissa on sivuutettu.

1.5

on iloinen siitä, että Euroopan komissio toivoo alue- ja paikallisviranomaisten olevan tästedes keskeisessä roolissa, kun kyseistä strategiaa pannaan täytäntöön, ja että komissio nivoo koheesiopolitiikan osaksi pyrkimystä saavuttaa kyseiset tavoitteet.

1.6

tähdentää siksi, että yhteisön strategiset suuntaviivat, joiden pohjalta jäsenvaltiot ja alueet laativat omat koheesiopolitiikan strategiset painotuksensa, on liitettävä Lissabonin strategian mukaisiin kansallisiin toimintaohjelmiin. Samalla on korostettava alue- ja paikallistason merkitystä strategisen aluekehityksen kannalta.

1.7

toivoo, että muualla kuin lähentymisalueilla, jotka ovat ensisijaisia yhteisön toimien kohteita, rakennerahastoja hyödynnettäisiin tulevan kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen yhteydessä, jotta voidaan ensinnäkin vauhdittaa syrjäisten ja kilpailukyvyltään muita heikompien alueiden kehitystä keskeisillä aloilla, joita ovat tutkimus, innovointi, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä palvelujen saatavuus (liikenne, tieto- ja viestintätekniikka, yleishyödylliset palvelut). Kaikkien Euroopan alueiden on voitava toteuttaa alue- ja paikallistasolla oma Lissabonin toimintaohjelmansa.

1.8

kehottaa varomaan yhteisön rahastojen käyttöä kansallisen tai yhteisön politiikan (Euroopan laajuiset liikenneverkot, tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma, kilpailukyky- ja innovointiohjelma) rahoittamiseen tai osarahoittamiseen. Tällöin ainoana ohjenuorana olisi kansallinen kilpailukyky, eikä alueellista yhteenkuuluvuutta otettaisi lainkaan huomioon, joten kyse ei olisi koheesiopolitiikasta. On perusteltua ja ensiarvoisen tärkeää, että kehityksessä jälkeen jääneet alueet voivat käyttää rakennerahastojen määrärahoja tämäntyyppisten toimien rahoittamiseen, mutta sitä vastoin olisi haitallista, jos tulevassa kilpailukyky- ja työllisyystavoitteessa tukikelpoiset alueet eivät voisi kohdentaa määrärahoja aluekehityksen kannalta todella ensisijaisiin tavoitteisiin.

1.9

vahvistaa vaatimuksensa, jonka mukaan myös tulevaisuudessa on sallittava osallistuminen yhteisrahoitukseen yksityisin varoin.

1.10

muistuttaa, että vaikka kuluvalla ohjelmakaudella alakohtaisten toimintalinjojen tulee omalta osaltaan edistää koheesiotavoitteen saavuttamista, vuodesta 2007 suunta voisi kääntyä päinvastaiseksi ja koheesiopolitiikalla voitaisiin edellyttää rahoitettavan alakohtaisia toimintalinjoja.

1.11

toivoo siis, että kun yhteisön strategiset suuntaviivat jäsennetään Lissabonin strategian mukaisesti, jäsenvaltioille ei tarjoutuisi mahdollisuutta hyödyntää koheesiopolitiikkaa omien toimiensa rahoittamiseksi, ellei asiaan liity jonkinlaista taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatetta, jota kyseiseen maahan sovelletaan.

1.12

varoittaa siis yhteisön koheesiopolitiikan mahdollisen ”uudelleenkansallistamisen” vaarasta.

1.13

kehottaa näin ollen vahvistamaan yhteisön strategisten suuntaviivojen yhteydessä selkeät ja täsmälliset alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet, jotta kyseinen vaara olisi mahdollisimman pieni.

2.1

pahoittelee, ettei koheesiopolitiikan alueelliselle ulottuvuudelle ole asetettu omaa ensisijaista tavoitetta tai ettei sitä sovelleta monialaisesti kaikkien asiakirjassa määriteltyjen kolmen ensisijaisen tavoitteen yhteydessä. Komitea pahoittelee myös sitä, ettei alueellinen ulottuvuus ole kaikkien yhteisön strategisten suuntaviivojen punaisena lankana samaan tapaan kuin taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

2.2

toteaa jälleen, että alueellinen ulottuvuus on alue- ja koheesiopolitiikan kivijalka.

2.3

ihmetteleekin sitä, että alueellista ulottuvuutta koskevassa luvussa käsitellään vain kaupunkeja ja maaseutualueita ja ettei se ole tavoitteiltaan läheskään niin kunnianhimoinen kuin Euroopan komission kolmas koheesiokertomus, vaikka alueellisen dynamiikan avulla eri toimijat ja kansalaiset voivat saada ruohonjuuritasolla käsityksen Euroopan unionin politiikan vaikutuksista. Komitea muistuttaa, että alueellisissa ohjelmissa on käsiteltävä kaupunkiulottuvuutta.

2.4

kehottaa ottamaan huomioon tasapainoisen kilpailukyvyn periaatteen, siten kuin se on muotoiltu Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, sekä yhteisön alueen monikeskuksisen kehittämisen, jonka avulla toimintalinjat ja niiden teho voitaisiin sovittaa alueiden tosiasiallisen kilpailukyvyn mukaiseksi.

2.5

kehottaa omistamaan alueellisen ulottuvuuden käsittelyn yhteydessä erityisen kohdan pysyvästä haitasta kärsiville alueille (saaret, vuoristoalueet ja harvaan asutut alueet), ulkoalueille, vaikeassa asemassa oleville maaseutu- ja kaupunkialueille sekä kaupunki- ja maaseutualueiden välisen yhteyden vahvistamiselle. Komitea kiinnittää huomiota kaupunkien ja kaupunkialueiden strategiseen merkitykseen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa tavoitteena luoda turvallisia, yhteenkuuluvia ja kestäviä yhteisöjä myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville kaupunkialueille.

2.6

odottaa sen vuoksi, että Euroopan komissio julkaisee tiedonantonsa koheesiopolitiikkaa koskevien strategisten suuntaviivojen kaupunkiulottuvuudesta.

2.7

muistuttaa, että alue- ja paikallisyhteisöt tulee nivoa entistä perusteellisemmin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteeseen, joka on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen välttämätön täydennys ja erottamaton osa.

2.8

pahoittelee, että alueellisella yhteistyöllä on koko asiakirjassa vain vaatimaton rooli. Komitea on tästä syystä huolissaan jäsenvaltioiden kaavailemasta määrärahaleikkauksesta, joka koskisi tätä alue- ja koheesiopolitiikan perustavan tärkeää tavoitetta.

2.9

toistaa kannattavansa rajatylittävää yhteistyötä, joka on keskeinen keino edistää Euroopan yhdentymistä. Komitea toivoo, että esimerkiksi kulttuurilla, ympäristöasioilla, viranomaisten välisillä yhteyksillä, pelastustoimella tai terveydenhuollolla olisi asianmukainen sijansa kyseisessä toiminnassa.

2.10

suosittaa, että käynnistettäisiin sellainen valtioidenvälinen yhteistyö, joka menisi pidemmälle kuin pelkästään toimien toteuttamiseksi tehtävä jäsenvaltioiden yhteistyö. Pidemmälle viedyn yhteistyön avulla voidaan todella edistää alueellista yhteenkuuluvuutta.

2.11

edellyttää, että valtioidenväliselle yhteistyölle annetaan strateginen asema alueiden rakenteen ja niiden välisen kanssakäymisen edistämisessä. Komitea muistuttaa, että ORATEn selvityksissä ehdotetaan useita mahdollisia tapoja kohdentaa valtioidenvälinen yhteistyö muutamaan keskeiseen tavoitteeseen. Komitea kehottaa kutsumaan alue- ja paikallisviranomaiset entistä tiiviimmin mukaan sekä ohjelmien hallintaan että ensisijaisten toiminta-alojen määrittelyyn.

2.12

pyytää, etteivät jäsenvaltiot leikkaisi Euroopan komission valtioidenväliseen yhteistyöhön esittämiä määrärahoja.

2.13

suosittelee, että alueidenvälisiin kysymyksiin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota, ja muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää varata toimintaan riittävät määrärahat.

3.1

toteaa ensinnäkin, että Euroopan unionilla tulee olla käytettävissään riittävät määrärahat pyrkimystensä ja etenkin Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.2

onkin huolissaan siitä, että kunnianhimoisten strategisten tavoitteiden ja määrärahojen välille saattaa syntyä voimakas ristiriita, sillä viimeksi käytyjen hallitustenvälisten neuvottelujen valossa määrärahat uhkaavat jäädä vaatimattomiksi.

3.3

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ehdota yhteisön toimien keskittämistä yhä enemmän sellaisille aloille ja alueille, joilla voidaan saada aikaan todellista vipuvaikutusta.

3.4

katsoo, että tulevassa kilpailukyky- ja työllisyystavoitteessa saattaa olla hyödyllistä tehdä ero EAKR:n ja ESR:n toimintakriteerien välillä, sillä ilmeisistä työttömyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvistä syistä ESR:n on perusteltua toimia kaikilla Euroopan alueilla, kun taas EAKR:n toiminnassa ja varojen myöntämisessä tulee ottaa huomioon tietty määrä alueellisia kriteerejä.

3.5

ehdottaakin, että rakennerahastoista myönnettäisiin varoja ensisijaisesti alueille, joiden kilpailukyky ja asema ovat heikoimmat. Jakoperusteena olisivat yhteisön kriteerit, mutta selkeiden ja objektiivisten alueellisten kriteerien mukaisesti painotettuina.

3.6

pahoittelee, ettei 16.—17. kesäkuuta 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa päästy yhteisymmärrykseen rahoitusnäkymistä. Komitea muistuttaa, että tulevan ohjelmakauden 2007—2013 valmistelu saattaa vaikeutua, ellei rahoitusnäkymistä päästä pikaisesti sopuun.

1

toteaa, että Euroopan komissio on tehnyt merkittävän työn strategia-asiakirjan esittämiseksi, mutta pohtii, miten jäsenvaltiot aikovat sitä hyödyntää.

2

vahvistaa tukevansa lähentymisalueiden asettamista etusijalle, mikä liittyy erityisesti kymmenen uuden jäsenvaltion EU-jäsenyyteen.

3

katsoo, että alue- ja koheesiopolitiikan ei tulisi rajoittua vain siihen, että jäsenvaltiot rahoittavat Lissabonin strategian mukaan ensisijaisia alakohtaisia politiikkoja. Koheesiopolitiikan tärkein tehtävähän on oikaista alueellisia ja paikallisia eroja eikä tukea kaikkein kilpailukykyisimpiä alueita.

4

katsoo, että Lissabonin strategian onnistuminen riippuu ennen muuta siitä, miten sitä toteutetaan alue- ja paikallistasolla.

5

toivoo, että alueet, jotka voivat saada tukea tulevasta kilpailukyky- ja työllisyystavoitteesta, voivat keskittää yhteisön tuen aluetasolla toteutettavien todellisten aluekehitysstrategioiden rahoittamiseen.

6

on huolissaan siitä, ettei alueellista ulottuvuutta oteta riittävästi huomioon, vaikka nimenomaan se on todellisen yhteisön koheesiopolitiikan olemassaolon perusta.

7

pitää siis tärkeimpänä sitä, että alueellinen yhteenkuuluvuus on tavoitteena tulevaisuudessakin. Sillä on erityisen suuri merkitys unionin laajentumisen johdosta.

8

kehottaa parantamaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kilpailukykyvaatimusten sekä yhteisön alueellisen yhteenkuuluvuuden tarpeiden välistä tasapainoa.

9

on sitä mieltä, että tasapainoa voidaan parantaa antamalla kaikille Euroopan alueille mahdollisuus saada tukea. Lisäksi jäsenvaltioiden kansallisiin strategiapuitteisiin tulee sisällyttää todellinen alueulottuvuus, jotta yhteisön toimet voidaan kohdentaa keskitetysti syrjäisiin ja/tai kilpailukyvyltään muita heikompiin alueisiin.

10

suosittaa, että alueyhteistyölle yleensä ja valtioidenväliselle yhteistyölle erityisesti annettaisiin nykyistä suurempi merkitys ja että tällaisen yhteistyön strategista luonnetta voimistettaisiin yhteisön alueiden rakenteessa. Yhteistyöhön tulee myös osoittaa asianmukaiset määrärahat.

11

muistuttaa lopuksi, että komitea kannattaa Euroopan komission ehdotuksia vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymistä. Komitea katsoo, että yhteisön strategisissa suuntaviivoissa asetettuja tavoitteita ei voida saavuttaa ilman realistista ja kunnianhimoista yhteisön talousarviota, joka mahdollistaa todellisen alue- ja koheesiopolitiikan jatkamisen koko Euroopan unionissa.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/6

1.1

kannattaa valtiontukipolitiikan tiivistä yhdistämistä Lissabonin strategian tavoitteisiin. Komitea kannattaa lisäksi tukipolitiikan uudelleensuuntaamista siten, että sovelletaan entistä valikoivampaa horisontaalista lähestymistapaa (väheksymättä kuitenkaan erityiskohdealueiden tarpeita), sekä sen keskittämistä tärkeimpiin politiikkoihin, joiden kohteina ovat muun muassa innovaatiot ja tutkimus- ja kehitystoiminta, inhimillinen pääoma, yrittäjyys, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, aluetuet, ympäristön kannalta kestävä kehitys sekä liikenne- ja energiainfrastruktuurit ja tieto- ja viestintäteknologiset infrastruktuurit.

1.2

katsoo, että komission kehittämä markkinahäiriön kriteeri valtiontuen perustelemiseksi on mielenkiintoinen lähtökohta. Se ei kuitenkaan kuulu EY:n perustamissopimuksen käsitteistöön eikä sitä ole myöskään määritelty selkeästi. Kyseistä käsitettä ei myöskään voida soveltaa silloin, kun markkinat eivät vielä ole muodostuneet. Komitea vastustaakin sitä, että markkinahäiriö olisi keskeinen kriteeri arvioitaessa valtiontuen luvallisuutta. AK katsoo, että kyseisen kriteerin soveltaminen tulee kysymykseen vain, kun se ei loukkaa toissijaisuusperiaatetta ja mikäli myös jäsenvaltioilla ja alueilla on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jatkossakin asianmukainen arviointivara, kun ajatellaan markkinahäiriöiden rajaamista ja niiden torjuntakeinojen valintaa.

1.3

muistuttaa, että AK:n 24. helmikuuta 2005 antamassa, Lissabonin strategian elvyttämistä koskevassa päätöslauselmassa todetaan seuraavaa: ”Valtiontukien vähentämisen sijaan EU:n tulisi keskittyä valtiontukijärjestelmän parantamiseen korkealaatuisen palvelujen toimittamisen varmistamiseksi pitkällä aikavälillä”. Komitean mielestä on väärin keskittyä valtiontuen kokonaiskustannuksiin erittelemättä valtiontuen eri lajeja ja niistä kertyvää yhteistä etua.

1.4

huomauttaa, että jos valtiontuki on riittävän hyvin kohdennettua ja tehokkaasti hallinnoitua, se voi vaikuttaa merkittävästi siihen, että alue- ja paikallisviranomaisten asettamat vaatimukset julkisten palveluiden tarjoamisesta voidaan täyttää, ja katsoo, että tämä olisi otettava huomioon valtiontukisäännösten uudistuksessa samalla kun otetaan huomioon valtionavun vaikutus markkinoiden toimintaan.

1.5

huomauttaa, että yrityksiin sovellettavia kilpailusääntöjä koskevien EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tavoitteena on suojata markkinakilpailua kuluttajien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kun otetaan huomioon, että ”kilpailun” määritelmän on oltava yhtenäinen koko perustamissopimuksessa, alueiden komitea pahoittelee, ettei valtiontuen toimintasuunnitelmassa viitata lainkaan kuluttajien hyvinvointiin.

1.6

panee huolestuneena merkille, että periaatetta, jonka mukaan tuki ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei enää käytetä pääkriteerinä valtiontukea myönnettäessä. AK toteaa, että tuki, jota paikallis- ja alueviranomaiset maksavat julkisen palvelun velvoitteista huolehtiville yrityksille, ei välttämättä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan yhtenäismarkkinoilla tai haittaa vakavasti kilpailua esim. siten, että asianomaisille yrityksille syntyy määräävä markkina-asema tai se vahvistuu.

1.7

korostaa, että houkutellakseen ulkomaisia investointeja Euroopan unionin on oltava kansainvälisesti kilpailukykyinen. Komitea katsoo, että valtiontukisääntöjen tulee entistä paremmin vastata avoimessa ja globaalissa taloudessa tapahtuvan liiketoiminnan todellisuutta ja joustaa riittävästi, jotta jäsenvaltioiden alueet voivat kilpailla ulkomaisista investointihankkeista (joissa EU ei ole mukana) sellaisten unionin ulkopuolisten alueiden kanssa, jotka saavat runsaasti tukea.

1.8

katsoo, että valtiontuen merkitys on suurin heikon talouskasvun kausina, ja ehdottaa siksi harkitsemaan joustavia sääntöjä, joissa tämä voitaisiin ottaa huomioon.

1.9

toteaa myös, että unioni muodostaa taloudellisesti integroituneen alueen ja mitä vähemmän kehittynyt jäsenvaltion talous on, sitä perustellumpaa saattaa olla valtiontuen sitominen tiettyyn prosenttiosuuteen BKT:stä, jotta julkisia palveluita voidaan kehittää tai tarjota samantasoisia julkisia palveluita kuin muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi komitea katsoo, että jäsenvaltioiden joillekin alueille (etenkin heikosti kehittyneille alueille ja siirtymävaiheessa oleville alueille) tulisi myöntää erityisiä lisätukia.

1.10

ehdottaa, että Euroopan komission tulisi tehostaa omien päätöksiensä vaikutusanalyysia valtionapujen alalla, etenkin kun otetaan huomioon, että valtiontuen toimintasuunnitelmaa laadittaessa on sovellettu taloudellista lähestymistapaa.

1.11

pahoittelee, että valtiontuen toimintasuunnitelmassa ei käsitellä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyösopimusten erityislaatuisuutta valtiontukeen nähden.

2.1

pitää tervetulleena aikomusta yksinkertaistaa ja vahvistaa koulutusta ja työllisyyttä koskevia ryhmäpoikkeussääntöjä ja kiinnittää huomiota siihen, että se antaa tilaisuuden myös yhdenmukaistaa määritelmiä, kuten epäedullisessa asemassa olevan työntekijän määritelmän, joka vaihtelee riippuen siitä, minkälaisesta ryhmäpoikkeuksesta on kysymys.

2.2

katsoo, että erikoiskoulutuksen ja yleiskoulutuksen välinen ero on yleensä käytännössä keinotekoinen, ja ehdottaa, että valtiontuen määristä ei jatkossa päätettäisi tällä perusteella.

2.3

suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin lopettaa Altmarkin tuomion (3) jälkeen vallinnut epävarmuus toteuttamalla julkisten palvelujen velvoitteiden rahoitusta koskevia toimia. Alueiden komitea katsoo, että velvoittamalla paikallis- ja alueviranomaiset laatimaan julkisia palveluita koskevat sopimuksensa aiempaa huolellisemmin voidaan näiden toimenpiteiden avulla lisätä avoimuutta ja demokraattista vastuullisuutta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden hallinnoimisessa.

2.4

on tyytyväinen huomatessaan, että tässä yhteydessä Euroopan komissio on samaa mieltä alueiden komitean kanssa sairaaloiden ja sosiaalisesta asuntotuotannosta huolehtivien yritysten jättämisestä ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle.

2.5

korostaa, että myönteisten periaatteiden määrittelemistä helpottava ehdotus julkisia palveluita koskevaksi lainsäädäntökehykseksi on tarpeellisempi kuin koskaan. Näiden puitteiden tulisi sisältää esimerkiksi

2.6

pitää tervetulleena komission aikomusta antaa yleinen ryhmäpoikkeussääntö, jonka nojalla tiettyjä tukitoimenpiteitä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, ja katsoo, että tämä uusi asetus parantaa hallintotapoja.

2.7

tukee pyrkimystä laajentaa ryhmäpoikkeuksia pk-yritysten sekä tutkimuksen ja kehityksen saaman tuen lisäämiseksi.

2.8

katsoo, että vähämerkityksistä tukea koskevaa poikkeusta on erittäin vaikea soveltaa käytännössä siihen liittyvien menettelytapavaatimusten takia. Sen vuoksi vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän kaikenlaisen kasvattamisen tulisi olla yhteydessä kyseistä tukea koskevien nykyisten sääntöjen yksinkertaistamisen ja selventämisen kanssa. Erityisesti olisi selvitettävä

Siksi komitea tukee vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän kasvattamista ja ehdottaa, että korotus perustuisi viimeksi vuonna 2001 tehdyn korotuksen jälkeiseen inflaatioon.

2.9

katsoo, että komission olisi mainittava selkeästi ja nimenomaisesti voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, koska niille myönnetään runsaasti valtiontukia, ja pitäydyttävä tuomioistuimen asiassa omaksumassa oikeuskäytännössä.

2.10

katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin parantamisella on yhtä suuri merkitys kuin liikenne- ja energiainfrastruktuurin parantamisella. Komitea toteaa kuitenkin, että markkinaolosuhteet ovat erilaiset tieto- ja viestintätekniikan kehitystä ajatellen, ja kiinnittää siksi huomiota tarpeeseen laatia sille erityiset suuntaviivat, joiden pohjalta tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen voidaan ylipäätään myöntää tukea aiempaa joustavammin.

2.11.1

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio käynnisti 24. elokuuta 2005 julkisen kuulemisen ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen tarkistamisesta. Komitea kuitenkin pahoittelee vastausten jättämiselle asetettua tiukkaa määräaikaa (vastaukset oli jätettävä viimeistään 10. lokakuuta 2005).

2.11.2

kannattaa nykyisten suuntaviivojen soveltamisalan laajentamista kattamaan myös ”kuluttajien terveys”. Alueiden komitean näkemyksen mukaan ”kuluttajien terveys” sisältää myös käsitteet ”siviiliväestön ja sen ympäristön turvallisuus”, ”työntekijöiden turvallisuus” ja ”työntekijöiden terveys”.

2.11.3

kannattaa selviä sääntöjä, jotka koskevat yrityksille ympäristöinvestointeihin myönnettävää tukea toisten yritysten aiheuttaman saastumisen poistamiseksi.

2.11.4

suosittaa, että pk-yrityksille tarkoitetut suuremmat tukitasot säilytetään.

2.11.5

katsoo, että niille alueille, jotka taloudellisen muutosprosessin vuoksi ovat jääneet jälkeen yhteisön ympäristölainsäädännön vaatimusten toteuttamisessa, olisi säilytettävä mahdollisuus muita suurempiin tukitasoihin.

2.12

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio käynnisti 21. syyskuuta 2005 julkisen kuulemisen innovointiin osoitettavan valtiontuen sääntöjen uudistamisesta (KOM(2005) 436 lopullinen). Komitea kuitenkin pahoittelee sitä, että aikataulu on tiukka ja että vastausten määräaika on jo 21. marraskuuta 2005.

2.12.1

ilmaisee kannattavansa yksinkertaistamistavoitteen mukaisesti sitä, että uusien erityissääntöjen antamisen sijasta innovointi sisällytetään yhteisön nykyisiin valtiontukipuitteisiin (4).

2.12.2

kannattaa tavoitetta, jonka mukaan innovointiin liittyvä valtiontuki tulee kohdentaa pienille ja keskisuurille yrityksille.

2.12.3

toivoo, että nykyisin sallittu innovointi- ja aluetuen yhdistäminen säilytetään.

2.12.4

pohtii, miksi innovatiivisille uusille yrityksille sallittaisiin vain ”[50 prosentin] huojennus sosiaaliturvamaksuista ja muista paikallis- tai alueveroista (jotka eivät liity voittoihin)”.

2.12.5

on tyytyväinen siihen, että ”pk-yrityksille ja/tai kaukana markkinoilta harjoitettavalle toiminnalle myönnettävään valtiontukeen voidaan ehkä soveltaa kevyempiä menettelysääntöjä ja vapauttaa se ilmoitusvelvollisuudesta” (KOM(2005) 436 lopullinen, 24 perustelukappale).

2.12.6

suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, että komissio asettaa keskeiselle sijalle ”markkinahäiriöt”. Komissio kylläkin myöntää, että innovointitoimien erityispiirteenä on se, että ne tapahtuvat usein etäällä markkinoista: ”Kokemuksen mukaan on erittäin vaikea tietää etukäteen, mitkä innovatiiviset tuotteet ja palvelut menestyvät markkinoilla (KOM(2005) 436 lopullinen, 18 perustelukappale).”

3.1

suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin valtiontukien hallinnoinnin parantamisesta ja kannattaa erityisesti parhaita toimintatapoja koskevien suuntaviivojen laatimista jäsenvaltioiden ja eri osapuolten kuulemisen jälkeen.

3.2

toteaa, että vastuun jakaminen jäsenvaltioiden kanssa on yksi valtiontukiuudistuksen keskeisistä kysymyksistä, ja kannattaa siksi sellaisia valtiontuen toimintasuunnitelman tekijöitä, jotka lisäävät jäsenvaltioiden sitoutuneisuutta.

3.3

katsoo, että ehdotusta itsenäisesti toimivien valtiontuen valvontaviranomaisten perustamisesta jäsenvaltioihin tulisi arvioida siltä osin, millaisia menettelyetuja viranomaisten perustamisesta kertyisi ja millaisia viranomaisten tehtävät olisivat. Komitea kehottaa kuulemaan tällaisesta kehityksestä alue- ja paikallisviranomaisia.

3.4

kehottaa perustamaan jäsenvaltioiden ja alueiden valtiontukiviranomaisten verkoston jatkuvan tiedonkulun ja parhaiden toimintatapojen vaihtamisen varmistamiseksi. Tämä voisi lisätä jäsenvaltioiden sitoutuneisuutta ja edistää hyviä hallintotapoja.

3.5

kannattaa järjestelmää, jossa yhdistyvät tietynasteinen joustavuus ja tiukka aikataulu, jolloin erotetaan toisistaan yksinkertaiset ja syvempää tarkastelua edellyttävät tapaukset.

3.6

on tyytyväinen komission ilmoitukseen, että asetusta N:o 659/1999 (menettelyasetus) tarkistetaan perusteellisesti kolmansien osapuolien (edunsaajien ja kantajien) oikeuksien vahvistamiseksi asetuksessa mainitun menettelyn käynnistämistä seuraavissa prosesseissa.

3.7

odottaa tulevansa kuulluksi pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen arvioimisesta ja muuttamisesta, kuten vuosiksi 2007—2008 laadittu etenemissuunnitelma edellyttää, sekä muista paikallis- ja alueviranomaisia kiinnostavista ja niitä sivuavista uudistuksista.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/10

1)

On olennaisen tärkeää, että paikallis- ja alueyhteisöillä on tarpeelliset toimivaltuudet sekä hallinnolliset ja taloudelliset resurssit, jotta ne voivat täyttää luonnollisen tehtävänsä kilpailukyky-, innovaatio- ja yhteenkuuluvuuspolitiikan edistäjinä ja toteuttajina alue- ja paikalliskehityksen hyväksi.

2)

Kunkin jäsenvaltion erityispiirteisiin mukautettu hajauttaminen vahvistaa autonomiaa sekä alue- ja paikallisdemokratiaa. Se on yksi vastaus globalisaatiota ja maailmanlaajuisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia koskeviin kansalaisten pelkoihin.

3)

Unioni-, jäsenvaltio- ja aluetason väliset kolmitahoisetsopimukset, joissa otetaan tapauskohtaisesti huomioon myös kaupunkialueiden ongelmat, ovat hyvä keino tehostaa unionin aluepolitiikan täytäntöönpanoa. Niiden avulla voidaan myös varmistaa kaikkien asianomaisten toimijoiden osallistumisen lisääminen ja vastuunjaon parantaminen.

4)

Brysselissä 23. maaliskuuta 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa käynnistettiin Lissabonin strategian elvyttämiseksi työllisyyttä edistävä kumppanuus, jonka yhteydessä käsiteltiin globalisoituvan talouden haasteita. Näihin haasteisiin voidaan vastata aiempaa tehokkaammin soveltamalla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat kansallisten ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen, sillä kyseisillä viranomaisilla on merkittävä rooli taloudellista kasvua edistävien olosuhteiden luomisessa,

1.1.1

Alueiden komitea toteaa, että Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategialle asettama tavoite oli parantaa EU:n kilpailukykyä ja lisätä kasvua, luoda enemmän ja laadukkaampia työpaikkoja sekä taata ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävä kehitys. Euroopan unionin oli määrä saavuttaa johtava asema vuoteen 2010 mennessä. Lissabonin kokouksesta on kulunut viisi vuotta, ja EU:n komissio toteaa, että aikaan on saatu hyvin vähän tuloksia. Lissabonin strategia on siksi käynnistettävä uudelleen, ja jäsenvaltioiden on otettava entistä suurempi vastuu sen toteuttamisesta.

1.1.2

Tämä on lähtökohta alueiden komitean oma-aloitteiselle lausunnolle kilpailukyvystä ja hallinnon hajauttamisesta. Tarkoituksena on osoittaa hajauttamisen merkitys kilpailukyvylle ja määrittää kilpailukykyä ja kasvua lisäävät alue- ja paikallistason avaintekijät. Alueiden komitea ei pidä kilpailukyvyn vahvistamista kestävän kehityksen vastakohtana. Kestävän kehityksen edistämisestä vastaavat yhteisesti kaikki valtiot, kansalaiset, kunnat, kaupungit ja alueet. Lausunnossa keskitytään kilpailukyvyn edellytyksiin, mikä ei millään tavalla merkitse sitä, että pyrkimys kestävään kehitykseen halutaan sivuuttaa.

1.1.3

Alueiden komitea korostaa, että lausunnossa yksilöitävät kilpailukyvyn parantamisen avaintekijät ovat tekijöitä, joihin kunnat, kaupungit ja alueet voivat itse vaikuttaa. On tärkeää, että keskusteluun kilpailukyvystä tuodaan mukaan mikronäkökulma ja osoitetaan, miten Euroopan paikallis- ja aluetaso voi konkreettisesti edistää kilpailukykyä. Sen vuoksi lausunnossa ehdotetaan käytännön toimia, joihin alue- ja paikallistasolla voidaan ryhtyä kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

1.2.1

Alueiden komitea toteaa, että Euroopan kehitystahti oli sodanjälkeisinä vuosikymmeninä huomattava. Länsi-Euroopassa tuotanto asukasta kohti oli sodan päättyessä 40 prosenttia USA:n tasosta, mutta vuoteen 1970 mennessä se oli kasvanut jo 70 prosenttiin, ja suhde on pysynyt samana siitä lähtien. Kasvu ja hyvinvoinnin rakentaminen ovat kulkeneet käsi kädessä, ja viime vuosina esiin nousseet hyvinvoinnin rahoittamisongelmat osuvat yksiin kasvun heikentymisen kanssa.

1.2.2

Alueiden komitea korostaa, että sodanjälkeisen kehityksen tuloksena syntyi monia suuria yrityksiä, joista tuli maailmanlaajuisesti merkittäviä ja joiden tulevaisuudennäkymät ovat hyvät, mutta ne eivät voi yksinään varmistaa Euroopan kilpailukykyä. Ei riitä, että nykyiset kilpailukykyiset yritykset pitävät puolensa maailmanlaajuisessa kilpailussa, vaan Euroopassa tarvitaan myös uusia kasvuyrityksiä korvaamaan työpaikat, jotka häviävät toisten yritysten joutuessa kilpailussa syrjään markkinoilta, muuttaessa ulkomaille tai vähentäessä tuotantoaan.

1.2.3

Alueiden komitea panee merkille, että useimmat uudet yritykset aloittavat pienimuotoisesti paikallistasolla. Paikallinen yrityskulttuuri, suhtautuminen yrittäjyyteen sekä henkilökunnan, osaamisen ja rahoituksen saatavuus vaikuttavat huomattavasti uusien yrittäjien ja kasvavien pienyritysten odotettavissa olevaan määrään.

1.3.1

Alueiden komitea katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset vaikuttavat julkisen vallan toimijoina ja demokraattisina eliminä merkittävästi maaperään, johon yritykset juurtuvat, sekä ilmapiiriin, joka saa ne kukoistamaan. Ne ovat yrityksille ja kansalaisille demokratian kiintopisteitä, ja oman lähiympäristön kehittämisestä käytävä keskustelu ja sen hyväksi tehtävä yhteistyö ovat elintärkeitä koko Euroopan kehitykselle. Se, että korostetaan Euroopan kuntien ja alueiden merkitystä kasvulle, ei tarkoita jäsenvaltioiden huomattavan ja ratkaisevan vastuun väheksymistä, vaan sitä, että kilpailukykyä koskevassa keskustelussa ja kasvusuunnitelmissa on välttämättä otettava huomioon lähinnä Euroopan kansalaisia — niin työntekijöitä, yrittäjiä kuin työhakijoita — oleva näkökulma. Kilpailukyvyn vahvistamisen tulee sen vuoksi rakentua subsidiariteetin ja hajauttamisen periaatteille. Päätökset on tehtävä lähellä niitä, joita ne koskevat, ja alueellista ja paikallista kehitysvoimaa on vahvistettava.

1.3.2

Alue- ja paikallishallinnon rooli kilpailukykytavoitteiden toteuttamisessa vaihtelee eri jäsenmaissa. Niissä jäsenmaissa, joissa hallinto on pitkälle hajautettu ja paikallishallinnolla on suhteellisen itsenäinen rahoitusasema (suuri osa paikallishallinnon menoista katetaan suoraan henkilö- ja yhteisöveroilla ja maksutuloilla), paikallistasolla on sisäänrakennettu ja suora motiivi edistää työllisyyttä, työpaikkojen laatua, yrittäjyyttä ja yritysten toimintaedellytyksiä, koulutus- ja innovaatiopalveluja sekä ympäristön laatua. Tämä suora motiivi vahvistaa alue- ja paikallistason sitoutumista kilpailukykytavoitteiden toteuttamiseen. Eurooppa-neuvoston peräänkuuluttama omistajuus syntyy vain aitojen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kautta. Se, että paikallishallinto on kansalaisia lähellä, tuo kilpailukykytavoitteiden toteuttamiseen läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta.

1.3.3

Alueiden komitea korostaa, että Euroopalle tunnusomaiseen alueelliseen moninaisuuteen tulee suhtautua entistä enemmän mahdollisuutena. On rakennettava kunkin alueen erityisedellytysten varaan. Olosuhteet ovat hyvin erilaisia esimerkiksi suurkaupungeissa, kasvualueilla, vuoristoalueilla, maaseudulla, taantuvilla alueilla ja rakennemuutosta läpi käyvillä seuduilla. Kaikille sopivaa eurooppalaista mallia ei ole olemassa. Esimerkiksi kasvualueilla on huomattava merkitys koko unionin kehitykselle ja niiden potentiaali on tunnustettava. Aina on alueita, jotka ovat kehityskilvassa muita edellä, mutta rakentamalla kunkin alueen suhteellisen kilpailuedun varaan poliittiset päättäjät voivat joka tapauksessa antaa alueille vetoapua ja kehittää alueita niiden omista lähtökohdista käsin. Euroopalla ei ole varaa siihen, että erilaiset esteet haittaavat sen enempää heikkojen kuin vahvojenkaan alueiden kehitystä. Kilpailukykyä ja yrittäjyyttä ei voida kehittää, ellei toiminnan perustaksi oteta Euroopan alueilla, kaupungeissa ja kunnissa vallitsevia edellytyksiä ja mahdollisuuksia.

1.3.4

Alueiden komitea korostaa, että Euroopan kunnat ja alueet ovat erilaisia, mutta niillä on kaikilla mahdollisuus oman etunsakin vuoksi myötävaikuttaa kilpailukyvyn lisäämiseen ja vastuu siitä.

1.4.1

Alueiden komitea korostaa, että dynaaminen elinkeinoelämä on kilpailukykyisen Euroopan ydin. Tekijöitä, jotka edesauttavat yritysten kasvulle ja perustamiselle suotuisien olosuhteiden luomista, on yksilöity useissa arvioissa. Wim Kokin selvityksessä luetellaan toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin vähentää hallinnollista taakkaa, kehittää lainsäädäntöä, helpottaa uusien yritysten toimintaa sekä luoda yrityksiä tukeva ympäristö. Komission työasiakirjassa Benchmarking Enterprise Policy, SEC(2004) 1427, kiinnitetään huomiota myös sellaisiin tekijöihin kuin rahoituksen saanti sekä tietojen levittämisen ja innovaatioiden merkitys. Komission tiedonannossa ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa”, KOM(2005) 97 lopullinen, osoitetaan lisäksi, miten suuri merkitys lainsäädännöllä on elinkeinoelämän edellytyksille, ja puhutaan sen vuoksi lainsäädännön vähentämisen ja soveltuvuuden parantamisen puolesta.

1.4.2

Alueiden komitea katsoo, että alueet, kaupungit ja kunnat voivat usein myötävaikuttaa kilpailukykyä suosivien tekijöiden vahvistamiseen. Komitea korostaa seuraavia tekijöitä, joihin alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät selvimmin vaikuttamaan:

1.4.3

Alueiden komitea korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat huomattavasta osasta EU:n taloutta. Se, miten verojen ja maksujen avulla rahoitettavat julkiset tehtävät hoidetaan, vaikuttaa myös Euroopan kilpailukykykyyn. Seuraavilla tekijöillä on erityinen merkitys julkishallinnon kilpailukyvylle.

1.4.4

Alueiden komitea katsoo, että voidakseen vaikuttaa kilpailukykyä vahvistaviin tekijöihin alue- ja paikallisviranomaisten on vastattava haasteeseen ja kehitettävä johtajuutta, luotava yrittäjyyskulttuuria, luotava kilpailukykyinen hallinto, rakennettava oppimismahdollisuuksia tarjoavaa yhteiskuntaa sekä helpotettava työpaikkojen- ja palvelujen saatavuutta.

1.4.5

Alueiden komitea toteaa, että yksittäisen maaseutukunnan, alueen ja suurkaupungin mahdollisuudet vaikuttaa kilpailukykyä vahvistaviin tekijöihin riippuvat muun muassa muodollisesta pätevyydestä, kansallisen lainsäädännön määrästä, elinkeinorakenteesta sekä monista muista olosuhteista, jotka vaikuttavat ratkaisevasti alue- ja paikallispolitiikan mahdollisuuksiin. Vaikka Euroopan alue- ja paikallisviranomaisten toimintaedellytyksissä on suuria eroja, on silti korostettava, että kaikki alue- ja paikallisviranomaiset voivat ryhtyä toimiin kilpailukyvyn lisäämiseksi. Niissäkin tapauksissa, joissa vastuu on jollakin toisella elimellä, on aina mahdollista pyrkiä lisäämään vuorovaikutusta vastuullisten tahojen kanssa. Alueiden komitea mainitsee seuraavassa 26 esimerkkiä kilpailukykyä lisäävistä toimista.

1.5.1

Johtajuutta on kehitettävä tekemällä sellaista yhteistyötä, jonka avulla pystytään kohtaamaan rakennemuutokset. Kokemus on osoittanut, että on välttämätöntä käydä avointa keskustelua ja tehdä laajaa yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa. Johtamisessa ei ole kyse vain poliittisesta johtamisesta, vaan kaikesta yksittäisessä kunnassa tai alueella tapahtuvasta johtamisesta. Vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä yhteiskunnan eri toimijoiden välillä on kehitettävä jatkuvasti ja pitkäjännitteisesti tehtäviä ja vastuuta selkiyttämällä. On itsestään selvää, että kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän kuuluu osallistua tähän johtajuuteen. Yhteistyö luo pohjaa strategiselle kehittämistyölle ja edistää menestyville alueille tunnusomaista yhteistä osaamista, sosiaalista verkostoa ja luottamusta. Paikalliseen ja alueelliseen johtamiseen osallistuvien tulee ajantasaistaa jatkuvasti yhteistä näkemystään ympäröivästä maailmasta ollakseen hyvin valmistautuneita tuleviin rakennemuutoksiin.

1.5.2

Kehityskysymykset on asetettava etusijalle. On luonnollista, että julkisin varoin tuotettavat palvelut ovat keskeinen aihe paikallisessa ja alueellisessa keskustelussa. Samalla on tärkeää, että yhteiskunta- ja talouselämän kehittämiseen liittyvät kysymykset eivät joudu taka-alalle. Poliittisella johdolla on vastuu siitä, että kehityskysymykset otetaan esille ja että keskustelua käydään erityisesti paikallisen ja alueellisen kilpailukyvyn sekä hyvinvoinnin välisestä yhteydestä globalisoituvassa maailmassa. Eurooppa on rikastunut kaupankäynnillä, mutta nykyään kilpailunpelko saa yliotteen ja aivan liian usein käy niin, että ihmiset eivät näe kaikkia tarjolla olevia mahdollisuuksia. Turvallisuus lisääntyy, kun kehityskysymykset asetetaan etusijalle ja poliitikot lisäävät keskustelua siitä, miten vaurautta ja hyvinvointia voidaan vahvistaa.

1.5.3

On kehitettävä paikallisia ja alueellisia toimintasuunnitelmia kasvun lisäämiseksi. Lissabonin prosessin osana laaditaan kansallisia Lissabonin suunnitelmia. Myös kaupunkien, kuntien ja alueiden on tehtävä kasvusuunnitelmia. Riippumatta paikallisten ja alueellisten edellytysten eroista on toimintasuunnitelmista keskusteltava, jotta voidaan vahvistaa kilpailukykyä ja hyödyntää Euroopan eri alueiden suhteellisia kilpailuetuja.

1.5.4

On osallistuttava aktiivisesti ja rakentavasti valtakunnalliseen ja yhteisötason kehityspolitiikkaan. Unionin ja jäsenvaltioiden kehityssuunnitelmat edellyttävät paikallisen ja alueellisen johdon tiivistä ja aktiivista osallistumista. Unionin eri hallintotasot ovat riippuvaisia toisistaan, ja Euroopan voimavarat saadaan täysimittaisesti käyttöön vain unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallistason aktiivisen ja rakentavan yhteistyön avulla. Tämä on erityisen tärkeää maissa, jotka saavat tukea Euroopan unionin rakennerahastoista.

1.5.5

On otettava oppia parhaista. Yksi menestyksen avaimista on avoin suhtautuminen siihen, minkälaisten strategioiden ja minkälaisen toiminnan avulla oman kaupungin tai alueen kehitystä edistetään parhaiten. Tärkeä tapa testata oman toiminnan edellytyksiä ja strategioita on vertailla niitä toimintaan, joka on osoittautunut menestyksekkääksi. Tarkoitusta varten voitaisiin esimerkiksi järjestää kohdennettuja opintomatkoja, joihin osallistuu niin elinkeinoelämän, yliopistojen kuin paikallislehtien edustajia. Myös oman kaupungin tai alueen saavutusten tarkasteluun vertailuanalyysien (benchmarking) avulla on suhtauduttava myönteisesti.

1.5.6

On tunnustettava, että moninaisuus ja alueellinen identiteetti ovat olennaisia tekijöitä alueellisen kilpailukyvyn parantamisessa. Alue- ja paikallisjohdon on toimittava entistä enemmän kunkin alueen suhteellisiin kilpailuetuihin perustuvan paikallisen ja alueellisen vetovoiman vahvistamiseksi. Myös Euroopan monimuotoisuutta on hyödynnettävä kilpailuetuna.

1.5.7

Yrittäjyyttä on alettava käsitellä kouluissa. On pyrittävä vaikuttamaan siihen, että elinikäinen oppiminen ei tarkoita pelkästään oppimista palkkatyötä varten. Yrittäjyys koulujen erillisenä oppiaineena ja kiinteänä osana aineopetusta kuuluu olennaisesti nykyaikaiseen koululaitokseen. Oppilaat ymmärtävät yhteiskuntaa paremmin ja heidän mahdollisuutensa työmarkkinoilla kasvavat, kun he saavat tietoa yrittämisestä ja pääsevät harjoittelemaan yrityksiin. Vuoropuhelu paikallisten ja alueellisten työnantajien kanssa vahvistaa myös mahdollisuuksia sovittaa opetus työmarkkinoiden tarpeisiin.

1.5.8

Uusien ja uudestaan yrittävien yrittäjien neuvontaa on vahvistettava. Yrittäjillä, joilla on idea ja myös tahtoa toteuttaa se, on oltava mahdollisuus saada helposti asianmukaista neuvontaa. Myös työntekijällä, joka päättää aloittaa oman yrityksen, on oltava mahdollisuus saada tietoa ja neuvontaa. Epäonnistuneesta yrittäjyydestä saatu kokemus voi myös auttaa menestyksekkään yrityksen perustamisessa.

1.5.9

Yritysten tueksi on perustettava neuvontaan, tukitoimintaan ja rahoitukseen erikoistuneita ”ensitason palvelupisteitä” (First-stop-shops). Sekä yrittäjät että vakiintuneet yritykset tarvitsevat neuvontaa ja tukea. Kilpailukyvyn ylläpitäminen on vaativa tehtävä vakiintuneellekin yrittäjälle, ja mahdollisuus saada asiantuntevaa tukea ja neuvontaa on hyvin arvokas. Tukea saatetaan tarvita myös viranomaisyhteyksissä, ja ensitason palvelupiste voisi tällöin toimia välikätenä. Myös rahoituksen saatavuus on erittäin tärkeää, ja pääoman saannin helpottamiseksi toimiva keskus voisi tarjota tärkeää apua monille yrittäjille. Paikallispankkeja on yhä vähemmän, ja sen seurauksena pankit tuntevat paikallisoloja yhä huonommin. Rahoituksen puute on ongelma sekä jäsenvaltioissa että unionin tasolla, mutta kunnat ja alueet voivat auttaa lieventämään rahoituksen puutteen vaikutuksia.

1.5.10

Julkishallinnon työntekijöille tulee antaa koulutusta yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä. On tärkeää lisätä tietoutta yrittäjyyden edellytyksistä, jotta paikallis- ja alueviranomaiset toimisivat yrittäjyyden helpottamiseksi eivätkä sitä vastaan. Tämä ei tarkoita, että julkishallinnon tehtävät ja viranomaisia koskevat ehdot olisi kyseenalaistettava. Virkamiehellä, jolla on laaja tietämys yhteiskunnan eri osista, on yksinkertaisesti paremmat edellytykset tehdä tarkoin harkittuja päätöksiä.

1.5.11

On perustettava neuvoa-antavia elimiä, joihin osallistuu yrittäjien ja työntekijöiden edustajia. Alue- ja paikallishallinnossa tehdään itsenäisiä päätöksiä, jotka perustuvat valitsijoiden antamiin toimeksiantoihin. Jotta päätökset rakentuisivat parhaiden mahdollisten asiaperusteiden varaan, tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua yhteiskunnan eri toimijoiden ja kansalaisten kanssa. Työllisyyden turvaamiseksi ja kasvun vahvistamiseksi on tärkeää käydä vuoropuhelua paikallisen ja alueellisen elinkeinoelämän sekä työntekijöiden kanssa. Neuvoa-antava elin, joka toimii poliitikkojen, elinkeinoelämän edustajien sekä työntekijöiden kohtaamispaikkana, voi olla keino vahvistaa poliittisten päätösten perustaa.

1.5.12

Oppilaitosten, yritysten, organisaatioiden ja työntekijöiden välistä yhteistyötä on edistettävä. Oppiminen ei lopu koulukäynnin päättämiseen, ja uusiin pätevyysvaatimuksiin vastaaminen edellyttää elinikäisen oppimisen vahvistamista. Koulutuksen tarjonta ja kysyntä saadaan kohtamaan entistä paremmin esimerkiksi paikallisten oppimiskeskusten avulla. Koulutus on sovitettava yritysten ja niiden työntekijöiden tarpeisiin. Esimerkiksi iltaisin tapahtuvaa opetusta tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän.

1.5.13

On kehitettävä yhteistyötä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. On tärkeää kannustaa ihmisiä hankkimaan korkeakoulutusta sekä parantaa akateemisen perus- ja jatkokoulutuksen saatavuutta. Yhteistyötä yliopistomaailman kanssa pitää ylipäänsä parantaa, jotta tutkimukset olisivat soveltamiskelpoisia ja vastaisivat entistä enemmän sekä elinkeinoelämän että julkisen sektorin tarpeita. Amerikkalaisille yliopistoille tunnusomainen korkeakoulujen ja yhteiskunnan yhteistyö auttaa luomaan kasvua. Kuntien ja alueiden on toimittava tällaisen yhteistyön vahvistamiseksi. Samalla on kannustettava yliopistojen yhteistyöhalukkuutta.

1.5.14

Tutkimustulosten levittämistä on edistettävä. Yksi Eurooppaa kohtaavista haasteista on tarve soveltaa tutkimuksia entistä tehokkaammin. Yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on tutkimustulosten ja innovaatioiden levittäminen, on oltava sellaisten yritysten lähettyvillä, jotka pystyvät hyödyntämään uutta tietoa ja uusia ideoita.

1.5.15

Yritysklustereita on edistettävä. Samalla alalla toimivat yritykset, jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan, voivat kehittää klustereita, joissa henkilöt ja ideat liikkuvat yritysten välillä. Klusterit vahvistavat parhaiden käytäntöjen kehittämistä ja kilpailukykyä samalla toimi- ja kilpailualalla toimivien henkilöiden ja yritysten tiiviin yhteistoiminnan ansiosta. Klustereita on edistettävä parantamalla parhaiden käytäntöjen saatavuutta sekä koulutetun työvoiman saantia. Klustereiden edistämisen tulee olla tärkeä osa alueellista ja paikallista suunnittelua.

1.5.16

Maankäytön suunnittelua tulee käyttää aktiivisesti kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Maankäytön suunnittelulla on huomattava merkitys sille, minkälaiset paikallismarkkinat syntyvät. Se vaikuttaa myös liiketilojen saatavuuteen ja yritysten perustamismahdollisuuksiin. Markkinoiden toimivuus riippuu niin ikään siitä, miten kaupat ja palvelut ovat asiakkaiden ulottuvilla, mihin puolestaan julkisen liikenteen toimivuus vaikuttaa merkittävästi. Euroopassa on voimassa sijoittautumisoikeus, mutta mikäli paikallista ja alueellista maankäyttöä ei suunnitella oikein, se voi käytännössä vaikeuttaa yritysten perustamista. Sekä maaseudun että taajama-alueiden alueellisessa ja paikallisessa maankäytön suunnittelussa on tähdättävä entistä enemmän kasvun ja kehityksen tukemiseen.

1.5.17

Julkisten palvelujen tehostamiselle on asetettava tavoitteet. Paikallisesti ja alueellisesti tuotettavat julkiset palvelut edustavat huomattavaa osaa Euroopan taloudesta. Kyseisten resurssien käyttötapa vaikuttaa sekä kansalaisille tarjottaviin palveluihin että kilpailukykyyn. Verovarojen käytön tehostaminen vaikuttaa myönteisesti kokonaistalouteen ja työllisyyteen. Julkisten palvelujen jatkuva tehostaminen nostaa julkisen sektorin tuottavuutta ja jättää enemmän liikkumavaraa verokantojen ja palvelujen tason määrittelyyn. Julkisen tuottavuuden tehostaminen edellyttää toimivia seurantajärjestelmiä ja sitä, että julkisia palveluja on mahdollista verrata parhaisiin käytäntöihin ja kehittää niiden pohjalta.

1.5.18

Päätösten vaikutuksia yrittämisen edellytyksiin on tutkittava. Julkisten elinten on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset kansalaisiin ja esimerkiksi ympäristöön. Ympäristövaikutusten arviointien tapaan on arvioitava myös vaikutuksia elinkeinoelämään ja työllisyyteen. Myös olemassa olevat säännöt on tarkastettava, jotta voidaan poistaa tarpeettomia kustannuksia aiheuttavat ja yritysten kilpailukykyä haittaavat säännöt.

1.5.19

On arvioitava ja etsittävä luovia palvelutarjonnan muotoja. Alue- ja paikallisviranomaisten tulisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pyrkiä tehostamaan palvelutarjontaa arvioimalla ja etsimällä luovia tarjonnan muotoja, kuten ulkoistamista, mikä puolestaan voisi piristää paikallisia ja alueellisia markkinoita.

1.5.20

Hankintoja koskevaa osaamista on vahvistettava. Julkisista hankinnoista on kehitettävä tehokas ja avoin kilpailunedistämisväline. On tärkeää vahvistaa hankintoja koskevaa osaamista, jotta voidaan parantaa tarjousten arvioinnin laatua ja ennustettavuutta. Vahvan asiantuntemuksen varmistamiseksi hankintakeskusten toiminta voidaan usein järjestää siten, että siihen osallistuu useita julkisia viranomaisia.

1.5.21

Hankintojen yhteydessä on edistettävä pienyritysten mahdollisuuksia. Vaikka joskus voi olla tärkeää koordinoida hankintoja eri kuntien välillä, on vältettävä hankintojen yhdistämistä niin suuriksi toimeksiannoiksi, että pienyritysten on mahdotonta selvitä niistä. Suuret toimeksiannot pitäisi sen sijaan jakaa useiksi pieniksi toimeksiannoiksi, mikä suosisi pienyrityksiä. Tarjousmenettelyihin liittyvä hallinnollinen taakka on usein aivan liian raskas pienyrityksille. Hankintalomakkeet ja -menettelyt on yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle. On myös luotava yhdenmukaiset normit alue-, valtio- ja myös yhteisötasolla. Tietotekniikan käyttöä on lisättävä sekä hankintojen että pienempien ostosten yhteydessä.

1.5.22

Sähköistä hallintoa on lisättävä. Sähköistä hallintoa on laajennettava kansalaisten, yritysten ja hallinnon kustannusten vähentämiseksi. Toimiva sähköinen hallinto parantaa palveluja, vapauttaa voimavaroja ydintoimintaan ja yksinkertaistaa julkislaitosten välistä kasvavaa sähköistä tiedonvaihtoa.

1.5.23

On parannettava työllisyyttä ja vähennettävä riippuvuutta tuista. Alue- ja kunnallistason talous- ja sosiaalipolitiikka on kokonaisuudessaan suunnattava entistä aktiivisemmin uusien työpaikkojen luomiseen, työntekomahdollisuuden tarjoamiseen entistä useammille sekä tuista riippuvuuden vähentämiseen. Työllisyyden lisääminen on aina paras keino vähentää sosiaalisia ongelmia. Sosiaalipolitiikan työllisyysvaikutuksia on arvioitava jatkuvasti menetelmien parantamiseksi. Myös tällä alalla on syytä järjestää teknisluonteisia kokouksia, joissa jaetaan kokemuksia parhaista käytännöistä.

1.5.24

Työvoimaa on vapautettava käyttöön. Työvoimaa on vapautettava käyttöön muun muassa lisäämällä lastenhoitopalveluja ja toimia työttömien maahanmuuttajien integroimiseksi työelämään ja yrittäjyyteen. Tasa-arvon lisääminen on tässä yhteydessä tärkeää. Työmarkkinoiden tasa-arvon lisäämisellä on huomattava merkitys kasvulle. Eläkeiän ohittaneet vanhemmat ihmiset, jotka haluavat jatkaa työelämässä, ovat myös voimavara, jota yhteiskunnan ei pidä torjua vaan ottaa ennemminkin myönteisesti vastaan.

1.5.25

Työmarkkinoita on laajennettava liikenneyhteyksiä parantamalla. Suurten kaupunkien taloudellinen menestys johtuu osittain työvoiman ja työpaikkojen runsaudesta sekä lyhyistä etäisyyksistä ja hyvistä liikenneyhteyksistä. Työnhakijoiden ja vapaiden työpaikkojen yhteensaattaminen on tällöin helpompaa. Suurten työmarkkinoiden saavutettavuuden merkitystä yksittäiselle työntekijälle ei voida väheksyä. Sen vuoksi on tärkeää, että infrastruktuuria ja julkisia liikennepalveluja vahvistetaan, jotta työpaikkojen saavutettavuus helpottuu. Toisiinsa rajoittuvien alueiden on huolehdittava siitä, etteivät rajanylittävät työmatkat maksa enempää kuin alueensisäiset työmatkat.

1.5.26

Laajakaistapalvelujen saatavuus on turvattava. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat edistää markkinavetoisten laajakaistapalvelujen tarjonnan kattavuutta. Laajakaista helpottaa palvelujen saatavuutta ja etätyöskentelyä.

2.1

Alueiden komitea ottaa asiakseen huolehtia siitä, että keskustelu paikallisesta ja alueellisesta kilpailukyvystä pysyy vireillä, ja kehottaa Euroopan kuntia, kaupunkeja ja alueita johtamaan keskustelua omissa edustuslaitoksissaan. Kilpailukykyä kehitetään alhaalta käsin, ja tätä Euroopan tulevaisuudelle elintärkeää keskustelua tulee käydä ruohonjuuritasolla, jossa myös suunnitelmat on toteutettava.

2.2

Alueiden komitea kehottaa Euroopan kuntia, kaupunkeja ja alueita pohtimaan tässä selvityksessä kuvattuja käytännön toimia kilpailukyvyn lisäämiseksi sekä laatimaan kilpailukyvyn lisäämiseen tähtääviä paikallisia ja alueellisia kasvusuunnitelmia. Suunnitelmissa tulee luetella toimia, jotka soveltuvat paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin.

2.3

Alueiden komitea kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan kuntien ja alueiden merkityksen kasvulle ja kilpailukyvylle sekä tukemaan paikallista ja alueellista kehitysvoimaa takaamalla alue- ja paikallistasolle laajan toimintavapauden kehityspolitiikan alalla. Jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun tulisi sisällyttää arviointi alue- ja paikallistasojen roolista talous- ja työllisyyspolitiikan eri suuntaviivojen toteuttamisessa. Tällöin on tärkeää, että koheesiopolitiikalla tähdätään Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen ja että kaupungeille ja paikallisyhteisöille annetaan tässä yhteydessä konkreettinen rooli.

2.4

Alueiden komitea kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tunnustamaan Euroopan kasvuseutujen ja suurkaupunkialueiden tärkeän roolin koko unionin kehittämisessä. Kehityksessä jälkeen jääneet alueet tarvitsevat Euroopan talousvetureiden apua.

2.5

Alueiden komitea kehottaa komissiota panostamaan voimakkaasti Euroopan alueellista kasvua ja kilpailukykyä koskevan tietouden lisäämiseen. Tarvitaan strategisia toimia, jotta voidaan ottaa oppia hyvistä eurooppalaisista ja myös Euroopan ulkopuolelta löytyvistä esimerkeistä. On edistettävä alakohtaisia vertailuanalyysejä, joissa samankaltaisia alueita vertaillaan keskenään.

2.6

Alueiden komitea kehottaa komissiota laatimaan kilpailukyvystä alueellisia vuosiraportteja, joissa kuvataan tilannetta eri alueilla. Raporttien tavoitteena on helpottaa eri alojen vertailuanalyysejä ja parhaiden käytänteiden tunnistamista. Alueiden komitea tukee komissiota mielellään selvitysten laadinnassa.

2.7

Alueiden komitea aikoo antaa aktiivisen panoksensa Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen valmisteluun ja jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien arviointiin.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/17

1

Alueiden komitea toteaa tyytyväisenä, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007—2013) (CIP) koskevalla ehdotuksellaan Euroopan komissio noudattaa komitean toiveita parantaa EU:n eri alakohtaisten politiikkojen välistä koordinointia, lisätä pk-yrityksille osoitettavaa huomiota ja nostaa kilpailukykyä.

2

Komissio katsoo, että käsillä oleva ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen. Nykyisen käytännön valossa komitea yhtyy yleisesti ottaen komission kantaan. Komitea katsoo kuitenkin, että erityisesti ohjelman toimeenpanossa alue- ja paikallisviranomaisille ei ole osoitettu roolia, joka niille kuuluisi hyvän eurooppalaisen hallinnon osapuolina.

3

Komitea pitää puiteohjelmaa itsessään parannuksena nykytilanteeseen verrattuna. Kyseessä on kuitenkin edelleen ylhäältä-alas -lähestymistapa, joka ei välttämättä tuota parhaita tuloksia.

4

Euroopan unionin on hallintopolitiikkansa avulla kannustettava viranomaisia ja yritysmaailmaa löytämään uudelleen omat vahvuutensa muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä ja toimittava tässä prosessissa alkuunpanijana ja edellytysten luojana täydentämällä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla sen sijaan, että se laatii velvoittavia, yksityiskohtaisia ja ylhäältä alaspäin suunnattuja ohjelmia, joissa alue- ja paikallisviranomaisille osoitetaan ainoastaan täydentäviä tehtäviä.

5

Talous kansainvälistyy hyvin nopeasti. Näin ollen komitea katsoo, että asianmukaisesti rahoitettu kilpailu- ja innovointialan eurooppalainen puitepolitiikka on edelleen ehdottoman tarpeellinen, huolimatta muutoksista EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten vastuualueiden jaossa.

6

Osittain kerrannaisvaikutusten ansiosta EU:n taloudellinen panos luo merkittävän eurooppalaisen lisäarvon. Komitea katsoo, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman toimille on varattava riittävät määrärahat koko EU:n alueella. Kaikilta Euroopan hallintotasoilta vaaditaan poliittista ja taloudellista sitoutumista Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

7

Komitea haluaa tässä yhteydessä nostaa esille kysymyksen siitä, pohjautuuko Lissabonin strategia liikaa lineaariseen ajatteluun, ja voisiko olla järkevämpää ottaa perustaksi trendien rikkominen EU:n erityisvahvuuksia lähtökohtana käyttäen.

8

Euroopan vahvuutena on moninaisuus eikä säännöstely. Myös mittatilausratkaisut ovat tarpeen, kun kilpailukykyä pyritään edistämään innovoinnin avulla. Hallintokäytäntönsä vuoksi alue- ja paikallisviranomaisilla on parhaat edellytykset edistää alueellaan kilpailukykyä innovoinnin avulla. Yhdennetty lähestymistapa voidaan saavuttaa parhaiten ruohonjuuritasolla, jossa myös synergia on suurimmillaan ja yhteistyötä voidaan järjestää nopeasti.

9

Alue- ja paikallisviranomaisilla on näin ollen eurooppalaisen kumppanuuden puitteissa keskeinen rooli tämän yleiseurooppalaisen politiikan toimeenpanossa.

10

Komitea kehottaa tässä yhteydessä kaikkia Euroopan hallintotahoja edistämään innovointia omissa elimissään ja tutkimaan samalla mahdollisuuksia kannustaa kolmansia osapuolia innovatiivisiin toimiin. Selvää on, että innovointipolitiikan uskottavuus ja näin ollen sen teho paranee, kun hallinto itse toimii hyvänä esimerkkinä.

11

Puiteohjelma yksinkertaistaa asiaa nykytilanteeseen verrattuna. Politiikan yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta ajatellen yksi hallintokomitea ja yksi työohjelma olisi parempi kuin kolme. Kannattaa joka tapauksessa panna merkille, että samaan päämäärään pyrkivien eri työohjelmien laatiminen edellyttää ohjelmien moitteetonta koordinointia, jotta työohjelmista saadaan paras mahdollinen hyöty.

12

Ehdotuksessaan komissio selvittää puiteohjelman osien välisiä yhteyksiä sekä puiteohjelman ja asianomaisten EU:n muiden ohjelmien välistä poliittista suhdetta. Näin politiikasta syntyy kokonaisvaltainen kuva. Olisi suotavaa, että vuosittaisissa työohjelmissa tehtäisiin selväksi, millä tavoin tätä puiteohjelman ja muiden EU:n ohjelmien — etenkin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman — välistä yhteyttä voitaisiin käytännössä hyödyntää parhaan mahdollisen synergian tarjoavien yhdennettyjen kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimintaohjelmien luomiseksi.

13

Komission ehdotuksessa on kyse puiteohjelmasta, joka tarjoaa monia toimintamahdollisuuksia. Vasta vuosittaisten työohjelmien myötä käy selväksi, mitkä toimet ovat milloin mahdollisia, kenelle ja missä muodossa ne ovat avoimia, mitä kriteereitä komissio soveltaa ja yleensä millaisia mahdollisuuksia käytännössä on tarjolla. Komitea toivoo, että se saisi Euroopan parlamentin tapaan tiedon työohjelmien laatimisprosessista, jotta se voi tarvittaessa esittää oman kantansa asiasta. Myös aluehallitusten on voitava tutustua ohjelmaluonnoksiin, jotta ne voivat ilmaista niistä kantansa ja esittää ehdotuksiaan. Tämä vahvistaa niiden roolia kilpailukyvyn edelläkävijöinä.

14

EU:n ohjelmia pidetään usein vaikeapääsyisinä. Komitea pyytää siksi komissiota soveltamaan lyhyitä, selkeitä menettelyitä, joissa on selkeät kriteerit ja jotka tuottavat mahdollisimman vähän hallinnollista työtä hakemuksesta tilintarkastukseen saakka, sekä hyödyntämään tässä mahdollisimman tehokkaasti tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia.

15

Edellä mainitun valossa komitea pyytää komissiota harkitsemaan vakavasti vähintään toimeenpano- ja hallinnointitehtävien siirtämistä alue- ja paikallisviranomaisille, jotka ovat sekä valmiita että kykeneviä niiden täyttämiseen.

16

Komitea toteaa tyytyväisenä, että komissio ottaa huomioon kaikki pk-yritysten muodot, myös erittäin pienet, perinteiset ja perheyritykset. Tämä koskee myös paikallisten ja alueellisten rahastojen ja välittäjätahojen roolia. Sekä EU:n toimielinten että valvonta- ja hallintoviranomaisten politiikka vaikeuttaa usein riskipääoman saantia. Myös tässä on tarpeen uusia politiikkaa ja sääntöjä.

17

Puiteohjelmassa painotetaan selkeästi yhteistyötä ja myös rajanylittävää yhteistyötä, joka edellyttää kumppaneita kolmesta valtiosta. Komitea suosittelee ystävyyskaupunkitoiminnan mahdollistamista kahdenkeskisen intensiivisen yhteistyön tehokkuuden vuoksi.

18

Jotta pk-yrityksiä voidaan auttaa ylittämään ns. yhteistyökynnys, paikallisella ja alueellisella tasolla tulisi kannustaa pienimuotoisia yhteisyrityksiä, jotka voisivat mahdollisesti johtaa yhteistyön tiivistymiseen.

19

Komitea pitää tervetulleena, että nuoret ovat yrittäjyyden ohjelman erityisenä kohderyhmänä. Yhteiskunnalliselta kannalta tarkastellen olisi kuitenkin yhtä toivottavaa, että yrittäjyyteen liittyen kohderyhmiksi valittaisiin myös ikääntyvät ihmiset ja vähemmistöt.

20

Komitean mielestä tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelmassa tulisi soveltaa ympäristöteknologia-alan tapaan sellaista lähestymistapaa, joka käsittää koko ”ketjun”. Näin voidaan kohdennetusti edistää tarvittavien laajakaistasovellusten, laajakaistainfrastruktuurin ja vastaavien teknologioiden nopeutettua käyttöönottoa.

21

Kuten palvelualalla, myös hallinnossa tieto- ja viestintäteknologioita hyödynnetään liian vähän. Komitean mielestä myös alue- ja paikallisviranomaisten tulisi pyrkiä toimimaan esimerkkinä. Mikäli näiden hallintotasojen kapasiteetit tai määrärahat eivät ole tähän riittäviä, niiden tulisi saada tukea muilta kansallisen ja EU:n tason viranomaisilta luovien ratkaisujen etsimisessä. Tämä ei kuitenkaan vähennä alue- ja paikallisviranomaisten velvoitetta hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla omia mahdollisuuksiaan.

22

Perusteluidensa johdannossa komissio mainitsee Life-ohjelman yhtenä puiteohjelmaan sisällytettävistä, olemassa olevista välineistä. Life-ohjelmaa ei kuitenkaan mainita — ainakaan tunnistettavasti — uudelleen ehdotuksessa. Puiteohjelman roolia Life-ohjelman suhteen tulisi selventää.

23

Vaikka puiteohjelmaehdotuksessa ei mainitakaan asiasta, komitea olettaa, että vastikään käynnistettyä ja vuoteen 2008 ulottuvaa ”Kestävä energiahuolto Euroopassa” -kampanjaa sekä ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelmaa on tarkoitus koordinoida keskenään.

24

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio käynnisti 21. syyskuuta 2005 julkisen kuulemisen valtion myöntämää innovaatiotukea koskevista säännöistä (KOM(2005) 436 lopullinen). Komitea pahoittelee kuitenkin vastausten antamiselle asetettua tiukkaa määräaikaa.

Tässä yhteydessä komitea

Komitea suhtautuu kuitenkin epäillen komission tapaan kiinnittää erityishuomiota markkinahäiriöihin. Komissio tosin myöntää innovaatiotoiminnan olevan sillä tavalla erityisasemassa, että sillä ei usein ole suoraa yhteyttä markkinoihin: ”kokemuksen mukaan on erittäin vaikea tietää etukäteen, mitkä innovatiiviset tuotteet ja palvelut menestyvät markkinoilla” (18. johdantokappale).

25

Komitea katsoo, että se voi käsillä olevalla lausunnollaan edistää omalta osaltaan politiikkaa, joka vahvistaa kilpailukykyä innovoinnin avulla, sekä lisätä keskustelua rahoitusnäkymistä. Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman mukauttaminen esitetyllä tavalla tasapainottaisi osaltaan vastuun ja tehtävien jakautumista EU:n hallinnossa.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/20

1

Ehdotuksen yleistavoitteita tarvitaan välttämättä Lissabonin strategian täytäntöönpanemiseksi. Euroopan tutkimus- ja kehittämisinvestointien nostaminen 3 prosenttiin BKT:stä siten, että 2 prosenttia tulee yksityisistä lähteistä ja että ne kaikki sijoitetaan tutkimus- ja kehittämistyöhön tietoon perustuvan yhteiskunnan ja talouden edistämiseksi Euroopassa, on kunnianhimoinen tavoite. Se voidaan saavuttaa vain yhteisen sitoutumisen sekä unionin ja jäsenvaltioiden yhteensovitettujen toimien avulla.

2

Tutkimuksella, innovoinnilla ja elinikäisellä oppimisella on ratkaiseva merkitys Euroopan kasvua ja kilpailukykyä ajatellen.

3

Tarve kaksinkertaistaa unionin tutkimusrahoitus vuosina 2007—2013 on sopusoinnussa Lissabonin strategiaa koskevien tavoitteiden kanssa sekä siihen nähden, että kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi unioniin vuonna 2004. On koko unionin edun mukaista, että tarkasteltavana oleva ehdotus toteutetaan, vaikka jakson 2007—2013 talousarviosuunnitelmaa muilta osin muutettaisiinkin.

4

Tuleva seitsemäs puiteohjelma on hyvin pitkälle jatkoa meneillään olevalle kuudennelle tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmalle (2002—2006). Ehdotus sisältää kuitenkin myös uusia osia, jotka koskevat esimerkiksi Euroopan tutkimusneuvostoa ja niin kutsuttua yhteistä teknologia-aloitetta.

5

Komission ehdottamat toimet eivät ole sellaisinaan koheesiovälineitä, mutta ne vaikuttavat kiistattomasti koheesioon Euroopassa.

1.1

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että tarkasteltavana olevan ehdotuksen poliittinen tausta ja tavoitteet on esitetty eurooppalaisen tutkimusalueen rakentamista koskevassa erillisessä tiedonannossa, jonka komissio antoi samanaikaisesti ehdotuksen kanssa.

1.2

Alueiden komitea pitää komission ehdotusta pääosiltaan hyvänä, sillä se on pitkälti jatkoa meneillään olevalle puiteohjelmalle. Paikallis- ja alueviranomaisille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) tarjotaan entistä paremmat osallistumismahdollisuudet, vaikka seitsemännen puiteohjelman välineet edelleen suosivat laajoja aloitteita.

1.3

Lissabonin strategian elvyttämistä silmällä pitäen komitea painottaa, että rahoitusnäkymistä on tärkeää saada aikaan sellainen sopimus, että seitsemäs puiteohjelma on mahdollista rahoittaa komission ehdottamalla tavalla.

1.4

Komitea pitää myönteisenä hallinnolliseen, rahoitusta koskevaan ja oikeudelliseen yksinkertaistamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joita selostetaan ehdotukseen liittyvässä toteutusta koskevassa valmisteluasiakirjassa, ja korostaa erityisesti sitä, että hakemusmenettelyä, sopimusneuvotteluita ja toteutusta on kaikilta osin yksinkertaistettava.

1.5

Komitea toteaa, että komissio on ottanut huomioon monien asiaan liittyvien tahojen näkemykset laajassa kuulemisessa ja että ehdotusta on pohjustettu tekemällä perusteellinen vaikutusten arviointi, joka perustuu eri sidosryhmiltä saatuihin tietoihin sekä arvioihin.

1.6

Komitea on yhtä mieltä siitä, että osaaminen on keskeisessä asemassa Lissabonin strategiassa ja että ”osaamisen kolmion” muodostavat innovointi, koulutus ja tutkimus. Komitea tähdentää erityisesti, että laadun ja huippuosaamisen tavoitteleminen on keskeisellä sijalla tutkimuspolitiikassa. Sillä tavoin voidaan tuottaa tietämystä, joka edistää kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

1.7

Komitea kannattaa yleisiä ohjelmatavoitteita sekä seitsemännen puiteohjelman jakamista neljään — ”Yhteistyö”, ”Ideat”, ”Ihmiset” ja ”Valmiudet” — erityisohjelmaan, jotka vastaavat eurooppalaisen tutkimuspolitiikan neljää päätavoitetta.

1.8

Komitea pitää tervetulleena, että kaikentyyppisessä valtioiden rajat ylittävässä yhteistyössä, yhteistyöhankkeet ja verkostot sekä tutkimusohjelmien koordinointi mukaan luettuina, keskitytään muutamiin ”Yhteistyö”-ohjelmaan kuuluviin aihealueisiin, joita ovat:

1.9

Komitealla on suuret odotukset ”Ideat”-ohjelman osalta. Kyseisen ohjelman tarkoituksena on luoda itsenäisesti toimiva Euroopan tutkimusneuvosto, jonka tehtävänä on tukea tutkijalähtöistä ”pioneeritutkimusta” (frontier research), jota keskenään kilpailevat yksittäiset tutkimusryhmät tekevät kaikilla tieteen aloilla. Komitea painottaa erityisesti riippumattoman tutkimusneuvoston merkitystä sekä toteutettavien tutkimusten tulosten järjestelmällistä levitystä täydessä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Ajatusta Euroopan tutkimusneuvostosta tulisi kehittää siten, että neuvostolla olisi tiiviit yhteydet paikallis- ja aluehallintoon sekä alueiden komiteaan.

1.10

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että ”Ihmiset”-ohjelmalla tehostetaan tukea tutkijoiden koulutukseen ja urakehitykseen keskittymällä osaamiseen ja urakehitykseen sekä yhteyksien tiivistämiseen kansallisiin järjestelmiin.

1.11

”Valmiudet”-ohjelman osalta komitea muistuttaa puiteohjelman ja rakennerahastojen välisen erityisen yhteistyön tarpeesta eurooppalaisten tutkimus-, koulutus- ja innovointivalmiuksien lisäämiseksi. Tällöin kyse on esimerkiksi tutkimusinfrastruktuureihin, pk-yrityksiä hyödyttävään tutkimukseen, alueellisille tutkimuslähtöisille klustereille, EU:n ”lähentymisalueiden” täyden tutkimuspotentiaalin vapauttamiseen, tieteen ja yhteiskunnan suhteisiin liittyvien kysymysten tarkasteluun sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin ”horisontaalisiin” toimiin suunnattavista erilaisista tuista.

1.12

Euroopan unionin tavoitteena on oltava uusien jäsenvaltioiden mahdollisimman onnistunut integrointi. Niiden osallistuminen kaikkiin EU:n politiikkoihin ja välineisiin on ennakkoedellytys sille, että kyseisten maiden merkittävät inhimilliset ja taloudelliset voimavarat voidaan hyödyntää rakennettaessa entistä kilpailukykyisempää ja yhteenkuuluvampaa Eurooppaa, missä saadaan nauttia kestävästä kehityksestä. Puiteohjelmien tulisi auttaa kyseisen integraatioprosessin nopeuttamisessa.

2.1

Keskeinen kysymys liittyy tietämyksen siirtämiseen ja tietojen levittämiseen. Nykyiseen puiteohjelmaan sisältyy mekanismeja molempia varten, mutta ovatko ne järjestelmällisiä ja tehokkaita? Millaisia tuloksia ne antavat? Tähän liittyvä tietämys on vähäistä, koska seurantaa koskevia selkeitä vaatimuksia ei ole olemassa. Eräs ratkaisukeino on, että hyväksytyiltä hankkeilta edellytetään selkeästi tietämyksen siirtämistä koskevaa strategiaa ja sen toteuttamisesta. Komission tulee seurata niitä nähdäkseen, millaisia tuloksia on saatu aikaan.

2.2

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on kaikin puolin keskeisen tärkeää teollisuudessa, liike-elämässä, palvelusektorilla sekä tieteessä ja teknologiassa, myös turvallisuus- ja puolustusaloille. Japaniin ja varsinkin Yhdysvaltoihin verrattuna Euroopalla on vielä paljon tehtävää asiassa erityisesti kun ajatellaan supertietokoneiden tarvetta useilla tärkeillä aloilla kuten ilmastotutkimuksessa, turvallisuusalalla, materiaalitutkimuksessa sekä uusien lääkeaineiden syntetisoinnissa.

2.3

Kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden osalta alueiden komitea haluaa korostaa luontoa resurssina ja painottaa esim. bioenergiaan, biopolttoaineisiin, kasvigenomiikkaan, puuteknologiaan, kestävään metsätalouteen, kaivosteknologiaan, jäteteknologiaan sekä matkailualaan liittyvää tutkimusta.

2.4

AK toistaa olevansa erittäin tyytyväinen siihen, että seitsemänteen puiteohjelmaan on uudelleen sisällytetty energiaa koskeva tärkeä alaohjelma. Vaikka energiatutkimus on erittäin merkittävä painopisteala myös Euratomin seitsemännessä puiteohjelmassa, kyseistä elintärkeää aihetta on painotettava vielä nykyistäkin enemmän. Energia on talouden kilpailukyvyn kannalta keskeinen voimavara, mutta kuten hyvin tiedetään, Eurooppa on huolestuttavan riippuvainen tuontienergiasta.

2.5

Ekologista ulottuvuutta on täydennettävä sosiaalisella ulottuvuudella, ja tässä yhteydessä alueiden komitea tuo erityisesti esille kotouttamiskysymykset yhtenä tärkeänä yleisenä aiheena. Tärkeitä tutkimuskysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat: miten kotouttamispolitiikan täytäntöönpano ja seuranta edistyy EU:n jäsenvaltioissa; mitkä ovat asetetut tavoitteet ja käytetyt indikaattorit sekä kuinka veropolitiikka vaikuttaa kotouttamistoimiin (useissa jäsenvaltioissa esimerkiksi verotulot kerätään valtakunnallisella tasolla, mutta nimenomaan paikallinen ja alueellinen taso joutuvat kantamaan suuren osan syrjäytymisestä aiheutuvista kustannuksista). Muita merkittäviä aiheita ovat kotouttamistoimien demokratianäkökohdat, kuten muodollisen äänioikeuden vaikutukset tai kotouttamispolitiikkaa koskevien näkökantojen erot yhteiskunnan eri tasoilla. Muita kysymyksiä ovat lisäksi pakolaiset sekä syrjintä työmarkkinoilla.

2.6

AK suhtautuu myönteisesti Galileo-hankkeen rakennustyön käynnistämiseen. Kyseessä on erittäin arvokas innovaatiohanke. Lisäksi siihen liittyvät teknologiset ratkaisut ja erityisesti niiden soveltaminen tekevät hankkeesta komitean mielestä todella monialaisen ja monitoimisen.

2.7

Komitea katsoo, että kansanterveyteen sekä terveydenhuolto-, sairaanhoito- ja hoivapalveluihin liittyviä laaja-alaisia kysymyksiä koskeva tutkimus on sisällytettävä koko unionin kannalta tärkeinä pidettäviin tutkimuksen temaattisiin painopisteisiin. Esimerkkejä muista tarkastelua edellyttävistä kysymyksistä ovat kansanterveysnäkökohdat, jotka koskevat esimerkiksi toimia alkoholin ja tupakan haittavaikutuksiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Tietämys alkoholi- ja tupakkaongelman laajuudesta ja vaikutuksista on tärkeää sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

2.8

On myös otettava huomioon muita kuin ympäristönäkökohtia koskeva kaupunkikehityksen tutkimus. Kyse voi olla esimerkiksi liikennettä, kaupunkisuunnittelua, vesi- ja jätehuoltoa, kulttuuriperintöä ja matkailua koskevasta tutkimuksesta, mutta myös kotouttamis- ja hallinnointikysymyksistä. Nämä ovat aiheita, jotka sisältyivät viidenteen puiteohjelmaan, mutta jotka puuttuvat kuudennesta puiteohjelmasta. Aiempaa laajempi näkökulma kaupunkikehitykseen on näin ollen tarkoituksenmukainen seitsemännessä puiteohjelmassa.

2.9

Alueiden komitea katsoo, että tutkimus- ja käytännön toiminnan välinen vuorovaikutus on tärkeä tutkimuskenttä. Sekä julkista että yksityistä sektoria koskeva suuri haaste on kyky muuttaa tutkimukseen perustuva tieto käytännön toimiksi esimerkiksi hyvinvointijärjestelmän uudistamiseksi ja kehittämiseksi. Tämä koskee periaatteessa kaikkia tutkimusaloja, mutta ennen kaikkea ehkä kaikenlaista uutta osaamista palvelusektorilla. Uutta tutkimusta on näin ollen tuotettava tutkimuksen hyödyntämisestä. Tämänkaltainen tutkimus voi käsittää esimerkiksi seuraavia aloja: tutkimustulosten hyödyntämistä koskevien menetelmien kehittäminen; muutoksen esteet; miksi erilaiset kehittämisstrategiat toimivat tai eivät toimi; kuinka oppimiseen perustuvaa muutostyötä voidaan edistää; kuinka yhteistyökumppanit saadaan mukaan toimintaan sekä kuinka parannusehdotusten antamista koskevaa järjestelmää voidaan hyödyntää niin, että syntyisi luovuutta edistävä ilmapiiri jne. Eurooppalaisessa tutkimuspolitiikassa on näin ollen tuotava esille se, että tutkimuksen ja käytännön toiminnan välinen yhteistyö on tutkimusala, jonka tavoitteena on innovoinnin tai kehityksen edistäminen. EU:n on annettava tälle vahvistuksensa sekä tuettava kyseisen tutkimusalan perustamista palvelusektorilla.

2.10

Komitean mielestä tarvitaan yhtäältä kansallisia tutkimusohjelmia ikääntymisen kaltaisiin väestörakenteen muutoksiin liittyvien eri näkökohtien tarkastelemiseksi, ja on tärkeää tehostaa tämänkaltaisten kansallisten ohjelmien koordinointia Euroopan unionin tasolla. Komitea katsoo, että ohjelmien koordinointivälineitä voitaisiin kehittää alueidenvälisellä yhteistyöllä ERA-NET-hankemuodon puitteissa. Tavoitteena olisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan mukainen yhteistyö tulevaisuudessa. Toisaalta seitsemännessä puiteohjelmassa tulisi huomattavasti vahvistaa väestön ikääntymistä koskevan tutkimuksen tukemista. Aktiivisena ikääntymiseen liittyviä, mahdollisesti ajankohtaisia kysymyksiä käsitellään komission tiedonannossa ”Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen”. Aktiivisena ikääntymisessä on kuitenkin kyse muustakin. On esimerkiksi kehitettävä tietämystä terveestä ikääntyvästä ihmisestä sekä siitä, millä tavoin tämä ikäluokka on tai voi olla yhteiskunnalle hyödyksi. EU:n jäsenvaltioissa kulttuurit ja perinteet eroavat suhtautumisessa väestörakenteen muutoksiin. Tämä voi muodostaa lähtökohdan erilaisille tutkimuskysymyksille, joihin voisivat osallistua useat eri tutkimusalat. Kyseeseen voivat tällöin tulla niin alhaisen syntyvyyden seuraukset, maastamuutto ja väestön huomattava väheneminen kuin kysymykset ikääntymiseen liittyvien terveydenhuolto-, sairaanhoito- ja hoivapalveluiden sekä itsehoidon tarpeista. ”Yhteistyö”-ohjelmassa mainitaan kansallisten ja eurooppalaisten ohjelmien välinen koordinointi, mutta komitea katsoo, että kyseistä koordinointia tulee tehostaa. Ikääntymisen käsitteeseen liittyy sekä sosiaalisia että taloudellisia ja kulttuurisia näkökohtia. Yhteiskunnallisten ratkaisujen ja mukauttamissuunnitelmien kehittäminen vastauksena väestörakenteen muutoksiin on yksi suurimmista tulevien vuosien poliittisista haasteista etenkin aluetasolla. Siksi on myös tärkeää, että paikallisella ja alueellisella tasolla on merkittävä rooli erilaisia kansallisia ohjelmia laadittaessa.

2.11

Alueiden komitea katsoo, että jako tarkasteltavana olevaan puiteohjelmaan sekä kilpailukyky- ja innovointiohjelmaan on hämärtänyt tutkimuksen, innovoinnin, yrittäjyyden ja yrittämisen välisiä yhteyksiä. Hankeideat, jotka sijoittuvat kyseessä olevien erilaisten merkittävien, kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta keskeisten tekijöiden välimaastoon, ovat vaarassa jäädä ohjelmien ulkopuolelle, juuttua liian byrokraattiseen käsittelyyn tai pahimmassa tapauksessa saada mahdolliset hakijat luopumaan jo pelkästä hakemuksen jättämisestä. Tähän unionilla ei ole varaa. On erittäin tärkeää, että komissio kokonaisuudessaan toimii sen hyväksi, että eri pääosastojen ja ohjelmien hallinnolliset rajat eivät estä hyviä hankkeita.

2.12

Koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa merkittävistä yhteiskunnan aloista, niiden osallistuminen teknologiayhteisöihin saattaa olla hyödyllistä. Osallistuessaan uusille teknologiayhteisöille tarkoitettujen tutkimusstrategioiden laadintaan pitämällä lähtökohtana kansalaisten tarpeita sekä jo perustettuihin keskeisiin teknologiayhteisöihin paikallis- ja alueviranomaisilla on luonnollinen rooli korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin välisessä yhteistyössä, jota teknologiayhteisöt edellyttävät. On teknologiayhteisöjä, joissa paikallisen ja alueellisen toiminnan kehittäminen on otettu huomioon. Teknologiayhteisöt ovat pitkän aikavälin hankkeita. Niiden perustamisen lähtökohtana ovat olleet ennemminkin jo pitkälti vakiintuneet teknologia-alat kuin kansalaisten perustarpeet.

2.13

Alueiden komitea katsoo, että koska kaupungit, kunnat ja alueet ovat vastuussa kansalaisiin ja alueeseen vaikuttavasta taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, niiden on osallistuttava täysimittaisesti innovaatiota ja elinikäistä oppimista koskeviin ohjelmiin. Kaupungit, kunnat ja alueet voivat nimittäin sekä edistää katalysaattorin roolinsa ansiosta kumppanuuksia, joilla helpotetaan laaja-alaista rahastojen hyödyntämistä, että kannustaa innovaatio- ja tutkimustoiminnan kehittämistä alueellaan.

2.14

Alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että muun muassa useat jäsenvaltiot neuvostossa ja Euroopan parlamentti ovat tuoneet esille ajatuksen ”sosiaalisesti perustelluista tutkimusyhteisöistä” (engl. Societally Motivated Research Platforms, SMRP) osana seitsemättä puiteohjelmaa. Sosiaalisesti perustellut tutkimusyhteisöt on nähtävä teknologiayhteisöjen täydentäjinä, ja yhteiskunnallisten tarpeiden tulee olla viranomaisten ja tutkimusten toteuttajien (yliopistojen/korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten) kaltaisten toimijoiden, mutta tarvittaessa myös elinkeinoelämän, pitkän aikavälin tutkimusstrategioiden lähtökohtana. Euroopassa tarvitaan uutta tietämystä, jotta entistä paremmin voidaan ymmärtää ja käsitellä ongelmia, jotka johtuvat kulttuurienvälisten ja etnisten erojen, väestöllisten tekijöiden ja ympäristön — ilmastonmuutokset mukaan luettuna — kaltaisista yhteiskunnallisista haasteista. Sosiaalisesti perusteltujen tutkimusyhteisöjen tavoitteena on koota eurooppalaiset sidosryhmät (engl. stakeholders) yhteen kehittämään osaamista, joka liittyy suuriin pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin haasteisiin Euroopassa. Tärkeimpiin sidosryhmiin kuuluvat luonnollisesti osaamisen ”loppukäyttäjät”, joita ovat usein paikallis- ja alueviranomaiset.

2.15

Sosiaalisesti perusteltujen tutkimusyhteisöjen käsite tai idea nojaa suurelta osin julkisten yhteiskunnallisten sidosryhmien aloitteisiin sekä näiden sidosryhmien uutta osaamista — joka perustuu pioneeritutkimukseen yhteiskunnan eri aloilla — koskeviin tarpeisiin. Idea perustuu myös siihen, että kyseiset sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen kohteeksi otettavien ongelmien ja kysymysten yksilöimiseen ja muotoilemiseen. Lisäksi perusajatuksena on, että yhteiskunnalliset sidosryhmät ottavat aktiivisesti vastuun tuotetun tietämyksen levittämisestä ja hyödyntämisestä. Tämän todennäköisyys luonnollisesti kasvaa, koska ongelmien muotoilussa on suurelta osin oltu itse mukana. Tästä syystä sosiaalisesti perustellut tutkimusyhteisöt tulee nähdä täydentämässä teknologiayhteisöjä, joiden liikkeellepanijana on teollisuus. Teollisuuden toimijat voivat aiheen mukaan osallistua tiiviisti erilaisiin sosiaalisesti perusteltuihin tutkimusyhteisöihin, vaikka muiden toimijoiden odotetaankin olevan sosiaalisesti perusteltujen tutkimusyhteisöjen liikkeellepanevia voimia. Sosiaalisesti perusteltujen tutkimusyhteisöjen käsitteeseen sisältyy monitieteinen tutkimus, sillä inhimilliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaisia. Ne ymmärretään parhaiten monien eri tieteellisten näkökulmien avulla. Osaamisen ja yhteiskunnallisiin innovaatioihin liittyvien mahdollisuuksien laajentamiseksi laaja-alainen kansainvälinen yhteistyö on osa sosiaalisesti perusteltuja tutkimusyhteisöjä.

2.16

Sosiaalisesti perusteltuja tutkimusyhteisöjä koskevassa keskustelussa on tuotu esille eri aihealueita, joista alueiden komitea haluaa tässä yhteydessä mainita mahdollisina aiheina seuraavat: muuttunut väestötilanne Euroopassa (ikääntyvä väestö), Eurooppa ja kotouttaminen/maahanmuutto sekä ympäristön kannalta kestävä kehitys.

Ikääntyvään väestöön liittyviä haasteita on EU:n kaikissa jäsenvaltioissa, ja niissä on kyse esimerkiksi terveydenhuolto-, sairaanhoito- ja hoiva-alasta (esim. sähköinen terveydenhuolto, terve ikääntyminen, turvallinen asuminen) sekä eläkejärjestelmästä ja entistä pidemmästä työurasta jne. Kyseinen demografinen haaste esitetään usein ongelmana, mutta se tarjoaa myös monia mahdollisuuksia. Ikääntyvä väestö on merkittävä osaamis- ja kokemusresurssi sen lisäksi, että monet ikääntyneet ovat myös asioista hyvin perillä sekä asiakkaina/käyttäjinä/potilaina vaativia. Tämä edellyttää innovatiivisia ratkaisuja eri kysymyksiin. Miten voidaan parhaiten hyödyntää ihmisen valmiudet ja kehittää niitä koko eliniän ajan yksilön ja yhteiskunnan hyödyksi? Kotouttamista/maahanmuuttoa koskevaan aihepiiriin voidaan esimerkiksi sisällyttää kysymyksiä työelämään integroitumisesta, syrjinnästä jne. ”Kestävä kehitys — ympäristö” -aihe voi esimerkiksi käsittää kysymyksiä alueellisista haasteista Euroopassa: kaupungit liikkeellepanevana voimana tarkastelemalla yhteistyötä kaupungin ja maaseudun välillä; ympäristön pilaantuminen ja sen vaikutukset maisemaan tarkastelemalla yhteistyötä kaupunkien ja maaseudun välillä alueittain sekä Euroopan vastuu maailmanlaajuisesta kestävästä kehityksestä tarkastelemalla yhteistyötä kansainvälisen ja eurooppalaisen tason välillä.

3.1

On keskeistä, että Euroopan tutkimusneuvostoa voidaan pitää varmasti riippumattomana ja että sitä johtavat riippumattomat ja pätevät tutkijat sen lisäksi, että sen toiminnalle on ominaista mutkaton hakemusten käsittely sekä selkeys siitä, mikä taho asettaa painopisteet.

3.2

Euroopan tutkimusneuvoston kautta rahoitettujen tutkimustoimien tulokset tulee levittää järjestelmällisesti tarkoituksenmukaisella tavalla tutkijoille, jotka toimivat muilla Euroopan alueilla. Rahoitus tähän on saatava tutkijoiden liikkuvuutta koskeviin toimiin tarkoitetuista varoista tai määrärahoihin suunnattavana suorana tukena Euroopan tutkimusneuvostosta. Jälkimmäisessä tapauksessa tuen osuuden tulee olla pienehkö hyväksyttyyn hankkeeseen myönnettyihin kokonaismäärärahoihin nähden.

4.1

Jotta Euroopassa kyettäisiin rekrytoimaan riittävä määrä tutkijoita, on tärkeää helpottaa naisten työskentelyä tutkimusmaailmassa. Tässä mielessä erilaisilla poliittisilla toimenpiteillä sekä elinkeinoelämän ja korkeakoulumaailman suhtautumistapojen muuttumisella voi olla merkittävä rooli. Marie Curie -toimia on tehostettava, jotta nuorten mielenkiinto saataisiin herätettyä jo lukiossa ja jotta naisten rooliin ja asemaan tieteessä ja tutkimuksessa keskityttäisiin pitämällä tavoitteena vähentää naisten aliedustusta kyseisillä aloilla.

4.2

Komitea muistuttaa siitä, että todennäköisesti tarvitaan monia erilaisia toimenpiteitä, jotta Eurooppa kykenisi houkuttelemaan suuria ja ansioituneita tutkijaryhmiä. Eroavuudet, jotka ovat esteenä todellisten uramahdollisuuksien luomiselle Euroopassa, liittyvät sekä maantieteellisiin, lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin että kulttuurisiin näkökohtiin. Mahdolliset aloitteet tutkijoiden uramahdollisuuksien kehittämiseksi edelleen myönteiseen suuntaan voivat liittyä esimerkiksi urakehityksen vaiheiden, palkkojen ja sosiaalisten etuuksien vertailuun. Toisena keinona saattaisi olla lisätä sellaisten niin kutsuttuja yhdistelmätyöpaikkoja, joissa työelämässä toimiville annetaan mahdollisuus tehdä tutkimusta yhtenä osana työtehtäviään.

4.3

Komitea katsoo, että käsite ”elinikäinen oppiminen” on nähtävä voimavarana, joka mahdollistaa kasvun Euroopassa, sekä välineenä saavuttaa unionin tutkimustavoitteet. On myönteistä, että kyseinen näkökulma tuodaan jälleen esille komission ehdotuksessa, ja on tärkeää, että sekä alueelliset että kansalliset ja yhteisön toimijat kiirehtivät toimia. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää huomiota myös keskinäisiä oppimisfoorumeita (engl. Mutual Learning Platforms) koskevaan aloitteeseen, jonka tutkimuksen ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastot sekä alueiden komitea ovat tehneet. Se on suunnattu alueellisen tason päätöksentekijöille, ja sen tavoitteena on kehittää niitä varten konkreettisia oppimiseen liittyviä välineitä, joita ovat esimerkiksi alueellinen ennakointi, alueelliset vertailuanalyysit ja alueelliset mallit.

4.4

Komitea katsoo, että komission on huolehdittava siitä, että eurooppalaisten tutkijanurien kehittämisessä otetaan huomioon EU:n kaikki jäsenvaltiot sen lisäksi, että tutkijanurien kehittäminen koskee myös niitä julkisia aloja, jotka ovat kuntien, maakuntien ja alueiden vastuulla.

4.5

Komitea korostaa lisäksi, että on tuettava toimia, joilla edistetään sellaisen uuden tutkijasukupolven kehittymistä, joka voi toimia korkeakoulumaailmassa, elinkeinoelämässä ja julkisella sektorilla. Tutkijakoulutuksen sisältöä on esimerkiksi muutettava siten, että väitöskirjan tekijät osallistuvat koulutusjaksonsa aikana sekä elinkeinoelämän että julkisen sektorin toimintaan. Tutkimustyötä tekeviä opiskelijoita ei tule kouluttaa ja valmistella yksinomaan akateemista maailmaa, vaan myös yliopistomaailman ulkopuolisia työmarkkinoita varten.

5.1

”Tietämyksen alueet” -tavoite on erittäin myönteinen muun muassa siitä syystä, että sillä pyritään lisäämään alueiden merkitystä innovoinnille ja kasvulle. Osaamisintensiivisten alueiden merkitystä Euroopan yleisen talouskasvulle ei voida korostaa liiaksi, sillä ne ovat maiden talouksien kulmakiviä.

5.2

Komitea toivoo, että puiteohjelman ja rakennerahastojen välisiä yhteyksiä lisätään. Huippuosaamisen tukemisen sekä yhteenkuuluvuuden edistämisen välillä on luontainen jännite. Kannustamalla vaikuttajia kaikilla alueilla toimimaan huippuosaamisen edistämiseksi voidaan kyseistä jännitettä hallita. Alueiden komitea on lisäksi aloittanut tutkimuksen alueiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten rakenteellisista valmiuksista ja motivaatiosta panostaa tutkimukseen ja kehitykseen. Siinä keskitytään muun muassa tutkimuksen ja kehityksen, rakennerahastojen sekä innovointia koskevien kysymysten välisiin yhteyksiin.

5.3

Alueiden komitea on tietoinen keskustelusta, jota unionissa käydään rahoitusnäkymistä. On kuitenkin erittäin tärkeää, että tästä uudesta aloitteesta pidetään kiinni, jos tarkasteltavana olevan ehdotuksen talousarviota pienennettäisiin. Kun ajatellaan ehdotuksessa esitettyjä tavoitteita, on ehdotettu talousarvio itse asiassa aivan liian pieni, ainoastaan noin 160 miljoonaa euroa (noin 2 prosenttia) ”Valmiudet”-ohjelman osuudesta (7,4 miljardia euroa).

5.4

Ehdotuksesta puuttuvat selkeät tavoitteet yhdistää oppilaitoksissa tehtävä työ tutkimus- ja kehitystoiminnan kaupallistamisen kehittämiseen ja edistämiseen yhteistyössä yritysmaailman kanssa. Tämä voi johtua siitä, että innovointiosuudet on poistettu ja sijoitettu erityiseen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan. Kyseisten puiteohjelmien välisistä rajoista ja yhteyksistä on tiettyjä epäselvyyksiä, jotka komission tulee selvittää. Ei ole varmaa, että ongelmia ilmaantuu, mutta jos niin käy, komission on löydettävä malli, miten eri ohjelmat voivat toimia yhdessä entistä paremmin. Yhtenä esimerkkinä on kysymys riskipääomasta yhteisiin teknologia-aloitteitteisiin: voiko hanke saada markkinointivaiheessa tukea seitsemännestä puiteohjelmasta vai onko varoja kyseistä vaihetta varten haettava kilpailukyky- ja innovointiohjelmasta?

5.5

Myös tutkimusorganisaatiot tulee ottaa huomioon luontaisina yhdyssiteinä teknologian siirtoa ja yhteistä tuotekehitystä ajatellen. Erikoistumisen tarve on suuri ja vaihtelee sen mukaan, millainen on kunkin alueen elinkeinorakenne ja julkinen sektori. Olisi myös hyödyllistä, että komissio myös painottaisi EU:n välineiden hyödyntämisen merkitystä toteutettaessa sekä kansallisia että alueellisia innovointistrategioita sen lisäksi, että se tuo esille koheesiopoliittisia synergioita.

5.6

Alueiden komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että EU:n lähentymisalueilla — kuten kyseisiä alueita luonnehditaan rakennerahastojen yhteydessä — on merkittävää tutkimuspotentiaalia, joka voidaan vapauttaa.

5.7

Työmarkkina-aloja, jotka ovat muita aloja vähemmän tutkimuspainotteisia, mutta jotka edistävät merkittävästi talouskasvua unionissa ja Lissabonin prosessia, ei pidä jättää huomiotta. Nykyinen kuudes puiteohjelma kohdistuu pääasiassa tutkimusintensiivisiin toimijoihin. Rahoitustuki muita vähemmän tutkimusintensiivisille toimijoille jo olemassa olevaan teknologiaan tutustumiseksi mahdollistaa sellaisten innovaatioiden toteuttamisen, jotka muutoin eivät olisi mahdollisia. Kyseisille toimijoille on näin ollen tarjottava aiempaa merkittävämpi asema tutkimusohjelmassa.

5.8

Komitea suhtautuu myönteisesti ”Tiede yhteiskunnassa” -toimintaohjelmaan ja tähdentää, että kyse on uuteen puiteohjelmaan kuuluvasta merkittävästä alasta.

6.1

Alueiden komitea katsoo, että kestävän kehityksen sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus tulee sisällyttää tutkimuksen ja kehityksen seitsemänteen puiteohjelmaan entistä paremmin.

6.2

Alueiden komitea toivoo, että komissio omaksuu ennakoivan roolin ja tukee sosiaalisesti perusteltuihin tutkimusyhteisöihin liittyviä prosesseja, kuten aikanaan teknologiayhteisöjäkin eri tavoin. Alkuvaiheessa kyse voi olla esimerkiksi sosiaalisesti perusteltuja tutkimusyhteisöjä koskevan idean kehittämisestä, eri sidosryhmien kannustamisesta kokoontumaan yhteen pitkän aikavälin visiota ja strategista tutkimuslinjausta varten, osallistumisesta eri foorumeihin tarkkailijana neuvojen ja tuen tarjoamiseksi sekä avoimuuden varmistamiseksi sekä tietynlaisesta hallinnollis-teknisestä tuesta. Tällä tavoin komissio lisää myös toteutuksen onnistumisen mahdollisuuksia.

6.3

Alueiden komitea on pannut merkille, että paikallis- ja aluetason eri edustajat toimivat aktiivisesti kerätäkseen merkittävät toimijat yhteen kehittämään ideaa sosiaalisesti perustelluista tutkimusyhteisöistä. Komitea suhtautuu myönteisesti vuoropuhelun kehittämiseen komission, parlamentin, neuvoston, tutkimustoiminnan kansallisten rahoittajien, kuntien, maakuntien ja alueiden, tutkijoiden sekä muiden keskeisten toimijoiden kanssa ensi sijassa ikääntyvään väestöön liittyvästä aihepiiristä.

6.4

Alueiden komitea katsoo, että komission on kokonaisuudessaan varmistettava, ettei toteutus kärsi siitä, että eri pääosastot hallinnoivat puiteohjelmaa sekä kilpailukyky- ja innovointiohjelmaa. Lisäksi komission on selkeytettävä näiden kahden ohjelman välisiä rajoja.

6.5

Alueiden komitea korostaa teknologisen kehityksen merkitystä seitsemännen puiteohjelman yhteydessä. Lisäksi on tärkeää luoda tiiviitä yhteisvaikutuksia kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) kanssa, jotta voidaan synnyttää uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja tietopohjaisiin yrityksiin kaikilla Euroopan alueilla.

6.6

Alueiden komitea katsoo, että temaattisia painopisteitä on täydennettävä laaja-alaisilla kansaterveyteen sekä terveydenhuolto-, sairaanhoito- ja hoivapalveluihin liittyvillä kysymyksillä. Lisäksi tarvitaan tutkimusta kaupunkikehitykseen liittyvistä eri näkökohdista, jotka eivät koske yksinomaan ympäristöä.

6.7

Kun otetaan huomioon pk-yritysten rooli Euroopan talouden moottoreina, AK ehdottaa, että seitsemännessä puiteohjelmassa pyritään tasapainottamaan laajat aloitteet ja pk-yrityksille tarkoitetut aloitteet esimerkiksi lisäämällä ”Tietämyksen alueet” -tavoitteen rahoitusta.

6.8

Alueiden komitea ehdottaa, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia yksilöidä hyviä esimerkkejä eri sidosryhmien välisestä tiedeyhteistyöstä paikallistasolla. Tämä voitaisiin toteuttaa myös kilpailuna.

6.9

Alueiden komitea suosittaa, että neuvosto ja parlamentti hyväksyvät komission ehdotuksen seitsemännelle puiteohjelmalle myönnettävästä 72 726 miljoonan euron talousarviosta.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/27

1.1

on tyytyväinen tiedonantoon, sillä se on hyödyllinen panos yritysten rakenneuudistuksista ja työllisyyteen kohdistuvista vaikutuksista käytävään merkittävään keskusteluun. Rakenneuudistuksista on tullut vastaus markkinoiden muutoksiin, sisämarkkinoiden luomiseen ja maailmanlaajuistumiseen. Monet yritykset pitävät niitä keskeisenä tekijänä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Lisäksi niitä voidaan pitää tilaisuutena luoda lisäarvoltaan merkittävää uutta toimintaa ja kestävällä pohjalla olevia työpaikkoja asianomaiselle alueelle.

1.2

on tyytyväinen, että taloudellisista rakenneuudistuksista keskustellaan kasvua koskevan Lissabonin strategian ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin yhteydessä. Alueiden komitea korostaa eurooppalaisen yhteiskuntamallin merkitystä rakenneuudistuksista yksilöille ja paikallisyhteisöille koituvien haittavaikutusten lievittämisessä, ja toteaa tarpeen ryhtyä tässä suhteessa ehkäiseviin toimiin aina mahdollisuuksien mukaan.

1.3

yhtyy käsitykseen, että on välttämätöntä varmistaa rakenneuudistusten hyvä hallinnointi, jossa otetaan huomioon sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset seikat, ja että rakenneuudistusten on oltava osa Euroopan talouden pitkän aikavälin kehityssuunnitelmaa, jotta näillä muutoksilla voitaisiin todella vahvistaa sen kilpailukykyä.

1.4

toteaa, että tiedonannossa käsitellään vain EU:n tasoa. Koska alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden rooli on merkittävä, alueiden komitea on pettynyt siihen, ettei tiedonanto ole laajempi ja ettei siinä tarkastella eri hallintotasojen vuorovaikutusta ja niiden roolia. EU:lla on kuitenkin toimivaltaa sellaisilla aloilla kuin yhtenäismarkkinoiden kehittäminen, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikka sekä Lissabonin ohjelma. On tärkeää, että komissio käsittelee näiden politiikkojen vaikutuksia talouden rakenneuudistuksiin ja päinvastoin.

1.5

on samaa mieltä tiedonannossa esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan rakenneuudistusten kustannukset voivat olla korkeita sekä asianomaisten työntekijöiden kannalta että paikallis- ja aluetalouteen kohdistuvia haittavaikutuksia ajatellen.

1.6

painottaa Euroopan muutoksenseurantakeskuksen tärkeää roolia parhaiden käytäntöjen korostamisessa. Se auttaa pohjustamaan rakenneuudistuksista ja yritystoiminnan siirtämisestä käytävää julkista keskustelua.

1.7

katsoo, että seuraavat syyt voivat johtaa rakenneuudistuksiin yritystasolla:

1.8

katsoo, että tiedonannossa olisi pitänyt tarkastella yksityiskohtaisemmin maailmanlaajuistumista ja monien työpaikkojen siirtymistä Euroopan unionin ulkopuolelle.

1.9

katsoo, että työllisyyden alakohtaiset muutokset sekä työpaikkojen laatu ovat tärkeitä kysymyksiä työllisyys-, koulutus-, teollisuus- ja maatalouspolitiikan muotoilussa EU:n tasolla. Tiedonannossa todetaan, että vuosina 1977—2002 EU:ssa luotiin noin 30 miljoonaa työpaikkaa. Palvelualalle syntyi 44 miljoonaa työpaikkaa, kun taas teollisuudesta menetettiin 7 miljoonaa työpaikkaa ja maataloudesta 7,5 miljoonaa työpaikka. Korkeasti koulutettujen työllisyysaste on noussut 25,1 prosenttia ja keskiasteen koulutuksen saaneiden työntekijöiden 14,2 prosenttia mutta heikosti koulutettujen vain 2,2 prosenttia.

1.10

tukee tiedonannossa esitettyä näkemystä, että sisämarkkinoiden syventyminen ja talouden avautuminen edistävät kasvua ja työllisyyttä. Alueiden komitea pitää myönteisenä myös sitä, että tiedonannossa tunnustetaan politiikkojen alueelliset vaikutukset sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden tarve kyseisillä politiikan aloilla.

1.11

tukee tiedonannossa esitetty näkemystä, että rakenneuudistusten seurauksiin voidaan vaikuttaa parantamalla työmarkkinoiden toimivuutta, vahvistamalla aktiivisia työllisyystoimia, ennakoimalla muutosta sekä ottamalla käyttöön mekanismeja, jotka helpottavat siirtymistä uusiin työtehtäviin. Alueiden komitea tahtoo myös painottaa alueellisen ja paikallisen talouden tehokkaiden kehitysstrategioiden merkitystä. Ne edistävät talouskasvua ja taloudellisen perustan monipuolistamista. Yritysten rakennemuutos tämänkaltaisissa talouksissa on helpommin hallittavissa.

1.12

toteaa, että Yhdysvaltojen Trade Adjustment Assistance Reform Act vuodelta 2002 on mainittu myönteisenä esimerkkinä talouden avaamisesta kaupalle sekä yritysten ja työntekijöiden tukemisesta. Alueiden komitea kuitenkin uskoo, että myös EU:ssa on monia esimerkkejä tuloksekkaalla julkisten tahojen myötävaikutuksella toteutetuista mallikelpoisista rakenneuudistuksista.

1.13

on samaa mieltä siitä, että rakenneuudistukseen vaikuttavien yhteisön politiikkojen koordinointia on tehostettava. Komitea on myös erittäin tyytyväinen aikomukseen perustaa työryhmä, johon osallistuvat rakennemuutokseen vaikuttavat komission yksiköt.

1.14

kannattaa rakenneuudistuksiin vaikuttavien yhteisön politiikkojen tutkimista, jotta voidaan tehdä tarvittavat politiikan muutokset.

1.15

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan työllisyysstrategian yhteydessä sovitut toimet pannaan täytäntöön tehokkaasti ja nopeasti.

1.16

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa esitetään Lissabonin strategian, Euroopan työllisyysstrategian ja EU:n rakennerahastojen väliset tärkeät yhteydet. Alueiden komitea korostaa komission Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä ehdottamien mukauttamista ja rakenneuudistuksia tukevien toimien merkitystä. Alueiden komitea korostaa myös tarvetta korkeatasoiseen johtamiskoulutukseen, jonka lähtökohdaksi otetaan paikallistarpeet ja laaja-alainen kumppanuus, niin että työnantajilla ja työntekijöillä on taidot hallita muutosta tehokkaasti, ja on siten tyytyväinen muutosjohtajien kouluttamista koskeviin ehdotuksiin.

1.17

yhtyy täysin komission päätelmään, jossa todetaan, että ”muutoksen ennakointi on tehokkainta juuri paikallistasolla” ja että ”Euroopan unionin alue- ja koheesiopolitiikan on toimittava katalysaattorina” (1).

1.18

kehottaa jäsenvaltioita rahoittamaan alue- ja koheesiopolitiikkaa riittävästi, niin että se voi toimia muutoksen katalysaattorina.

1.19

palauttaa mieliin, että sellaisissa maissa, jotka olivat unionin jäseniä jo ennen viimeisintä laajentumista, on vielä alueita, joiden lähentyminen yhteisön muihin alueisiin edellyttää, että rakennerahastojen ja koheesiorahaston avulla toteutettavia aluekehitystoimia jatketaan ainakin tietynpituisen siirtymäkauden ajan.

1.20

yhtyy tiedonannossa esitettyyn näkemykseen, että Euroopan työllisyysstrategian ja EU:n rakennerahastojen lisäksi seitsemäs puiteohjelma ja EU:n koulutusohjelmat voivat auttaa kehittämään kilpailukykyistä, liikkuvuutta edistävää osaamistaloutta.

1.21

ehdottaa, että tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin tarkoitettuja tukia korotetaan, sillä kyseisestä toiminnasta on suurta hyötyä hallinnoitaessa yritysten rakenneuudistusprosesseja ja lievitettäessä niiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia tietyille paikallisille ja alueellisille elinkeinoelämän sektoreille.

1.22

panee merkille, ettei ole otettu huomioon rakennemuutosprosessien vaikuttavan eri tavoin miehiin ja naisiin. Koska asiaa ei ole huomioitu, on vaikea ryhtyä kunkin ongelmatilanteen edellyttämiin erityistoimenpiteisiin.

1.23

esittää huolensa EU:n jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa kilpailutavoitetta varten osoitettujen määrärahojen alhaisesta tasosta. Rakennemuutos jatkuu edelleen kyseisillä aloilla ja monet alat tarvitsevat tukea aluetalouksien täydellistä uudistamista ja osaamistalouden luomista varten.

1.24

toistaa tukensa komission ehdotukselle kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston perustamisesta rakennerahastojen toiminnasta vuosina 2007–2013 käytävien neuvotteluiden yhteydessä.

1.25

on tyytyväinen uuteen sysäykseen, jonka ehdotus globalisaatioon mukautumista helpottavan rahaston perustamisesta tuo mukanaan. Rahaston tarkoituksena on torjua globalisaatioon liittyvien rakennemuutosten aiheuttamia vakavia taloudellisia tai sosiaalisia sokkivaikutuksia paikallis- ja aluetasolla silloin kun alue- ja paikallisviranomaiset eivät voi ennakoida kyseisiä muutoksia.

1.26

korostaa YMP:n uudistuksen ja maaseudun kehittämispolitiikan merkitystä rakenneuudistusten maataloustyöntekijöille ja maaseutuyhteisöille aiheuttamien haittavaikutusten lievittämisessä ja painottaa erityisesti alueen omiin lähtökohtiin pohjautuvien kehittämistoimien hyödyllisyyttä.

1.27

tukee EU:n huhtikuussa 2004 teollisuus- ja yrityspolitiikkaa tarkistettaessa omaksumaa lähestymistapaa. Tarkistuksen yhteydessä parannettiin yritysten sääntelykehystä, tuettiin kilpailukyvyn ja innovoinnin kehittämistä ja luotiin koordinoituja alakohtaisia toimia.

1.28

tukee tiedonannossa esitettyä ehdotusta, jonka mukaan Euroopan komissio erittelee alat, joilla tapahtuu nopeita ja kauaskantoisia muutoksia, ja keskittyy kaikki sidosryhmät kokoavien korkean tason ryhmien avulla analysoimaan kilpailukyvyn kehittymistä, ympäristöstä johtuvia uhkia ja mahdollisuuksia, aluetasoon kohdistuvia seurauksia sekä unionitason toimia muutoksen ennakoimiseksi ja tukemiseksi.

1.29

toteaa, että vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevat nykyiset suuntaviivat otettiin käyttöön lokakuussa 2004 kuulematta alueiden komiteaa tai Euroopan parlamenttia.

1.30

toteaa, että komissio julkaisi kesäkuussa 2005 valtiontuen toimintasuunnitelman (2), joka on alueiden komitean erillisen lausunnon aiheena. Alueiden komitea toteaa vielä, että valtiontuen toimintasuunnitelmassa ilmoitetaan pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen arvioinnista ja tarkistuksesta vuosina 2007—2008. Alueiden komiteaa tulisi kuulla ennen uusien suuntaviivojen käyttöönottoa vuonna 2009.

1.31

korostaa Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä laaditun asetusehdotuksen (KOM(2004) 492) merkitystä. Jos yritykset, jotka saavat tukea rahastoista, lopettavat tuotantotoiminnan ja lakkauttavat mahdollisesti työpaikkoja seitsemän vuoden kuluessa siitä, kun rahoituspäätös on annettu, niiden on maksettava takaisin vastaanottamansa summat (56 artikla).

1.32

on tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn toivomukseen, jonka mukaan sosiaalipoliittista ohjelmaa sovelletaan ulkoisiin toimiin ja että sen yhteydessä edistetään työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja hyväksyttäviä työoloja. Tiedonannossa todetaan edelleen, että sosiaalipoliittisen ohjelman tavoitteet sisältävät sosiaalisten perusoikeuksien edistämisen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja yritysten sosiaalisen vastuun kehittämisen sekä muutoksen ennakoivan hallinnan maailmanlaajuisen edistämisen. Tavoitteet ohjaavat EU:ta sen toimiessa kansainvälisten organisaatioiden, kuten ILO:n, OECD:n, YK:n, IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n kanssa.

1.33

tukee tiedonannossa esitettyä toteamusta, että komissio pyrkii muutoskumppanuuteen vahvistamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, antamalla yritysten sosiaalista vastuuta koskevan tiedonannon sekä perustamalla rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin.

1.34

katsoo, että ensimmäinen rakenneuudistuksia käsittelevä foorumi, joka pidettiin kesäkuussa 2005, oli menestys, ja näkee mielellään foorumin muuttuvan säännölliseksi tapahtumaksi. Alueiden komitea on erityisen tyytyväinen aikeeseen keskittyä tulevassa foorumissa alue- ja paikallistasoon.

1.35

katsoo, että ehdotetussa tiedonannossa yritysten sosiaalisesta vastuusta olisi keskityttävä yritysten ja sidosryhmien toteuttamiin parhaisiin käytäntöihin rakenneuudistusten yhteydessä. Tiedonannossa todetaan, että yritykset, jotka kykenevät huolehtimaan rakenneuudistuksista sosiaalisesti vastuullisella tavalla, ovat usein niitä yrityksiä, jotka saavat markkinoiden kilpailukyvyn ja joustavuuden kannalta parempia tuloksia. Alueiden komitea pitää kyseisiä päätelmiä myönteisinä.

1.36

on tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn ehdotukseen, että Euroopan muutoksenseurantakeskusta pyydetään seuraamaan rakenneuudistuksia ja tekemään määrää ja laatua koskeva analyysi julkisen keskustelun pohjaksi.

1.37

on tyytyväinen kyseisessä luvussa esitettyihin Lissabonin toimintaohjelmaan sisältyviin ehdotuksiin sääntely-, uudistus- ja yksinkertaistamistoimista sekä ehdotukseen laatia työoikeuden vihreä kirja, jossa tarkastellaan työn organisoinnin uusia muotoja ja työlainsäädännön roolia rakenneuudistuksen yhteydessä. Se antaisi mahdollisuuden tarkastella ”harkitun rakenneuudistuksen” kannustamista. Kyseisiin toimiin sisältyvät koulutusjaksot, sapattivapaat, työn jakaminen sekä etä- ja osa-aikatyö. Ne eivät ole niin haitallisia kuin aggressiivisempaan rakenneuudistukseen liittyvät pakolliset työpaikkojen lakkauttamiset.

1.38

yhtyy tiedonannossa esitettyyn näkemykseen, että työmarkkinaosapuolten on osallistuttava aktiivisesti muutoksen ja rakenneuudistuksen ennakointiin ja hallintaan.

1.39

on tyytyväinen lähestymistapaan, jota komissio soveltaa huhtikuussa 2004 aloitetun yritysneuvostodirektiivin tarkistuksen yhteydessä. Komissio on esitellyt neljä sopimusalaa, jotka liittyvät yritysneuvostojen rooliin muutoksen ja rakenneuudistuksen ennakoimisessa ja hallitsemisessa. Sopimusaloihin sisältyvät parhaiden käytäntöjen käyttöönotto ja yhteiset lähestymistavat rakenneuudistukseen nähden.

2.1

katsoo, että yritysten taloudelliset rakenneuudistukset ovat väistämätön osa uudistusprosessia luotaessa tulevaisuuteen suuntautuvaa osaamistaloutta, mutta korostaa tarvetta vahvistaa Euroopan yhteiskuntamallia rakennemuutoksen yksilöille ja paikallisyhteisöille aiheuttamien ongelmien lievittämiseksi.

2.2

yhtyy komission näkemykseen, että rakenneuudistusfoorumilla on arvokas rooli ja että tulevassa foorumissa olisi tarkasteltava alue- ja paikallistason rakennemuutoksia.

2.3

kehottaa tutkimaan entistä tarkemmin julkisen vallan ratkaisuja yritysten rakenneuudistuksissa. Erityisesti tulisi tutkia EU:n, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallistason hallinnon rooleja ja vuorovaikutusta. Komitea kehottaa tutkimaan tarkoin myös rakenneuudistusten syitä ja erityisesti globalisaatiota.

2.4

kehottaa rakentamaan EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallistason politiikat mieluummin työllisyyden kuin työpaikkojen turvaamisen pohjalle. Tämä tarkoittaisi siirtymistä elinikäisen työpaikan ajatuksesta (työpaikan turvaaminen) tilanteeseen, jossa työntekijät kehittäisivät taitojaan voidakseen vaihtaa entistä helpommin työpaikkaa (työllisyyden turvaaminen).

2.5

korostaa Euroopan muutoksenseurantakeskuksen roolia talouden rakenneuudistuksia koskevan ajantasaisen tiedon tarjoamisessa muutosten ennakoinnista ja hallinnasta käytävän keskustelun virittämiseksi.

2.6

korostaa tarvetta lisätä EU:n politiikkojen koordinointia muutokseen sopeutumiseksi ja sen hallitsemiseksi ja ehdottaa samaan tapaan kuin komissio omissa suosituksissaan, että perus- ja ammattikoulutusta koskevat toimet on sisällytettävä niiden toimintalinjojen joukkoon, joiden koordinointia on tehostettava.

2.7

toivoo hyvin toimivaa Euroopan työllisyysstrategiaa, jolla on keskeinen asema muutokseen sopeutumisessa ja sen hallitsemisessa sekä työpaikkojen luomisessa kasvaville aloille.

2.8

korostaa sitä seikkaa, että yritysten rakenneuudistuksia on helpompi hallita, kun alue- ja paikallisviranomaiset ovat suunnitelleet sellaisia talouskehityksen strategioita, jotka edistävät kasvua ja monipuolistavat taloutta. Tämä helpottaa entisten työntekijöiden uuden työpaikan hakua.

2.9

tunnustaa EU:n rakennerahastojen ja Euroopan sosiaalirahaston keskeisen roolin rakenneuudistuksissa ja muutoksen hallinnassa. Alueiden komitea kehottaa jäsenvaltioita sopimaan siitä, että EU:lle myönnetään talousarvio, joka antaa alue- ja paikallisviranomaisille mahdollisuuden uudenaikaistaa talouksiaan ja siten vähentää rakenneuudistusten haittavaikutuksia yksittäisten yritysten tasolla, sillä ongelmat ovat laaja-alaisia ja ne vaikuttavat kaikenlaisiin alueisiin.

2.10

suosittelee EU:n jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kasvun mukauttamiseen tarkoitetun tai mukautumista globalisaatioon helpottavan rahaston perustamista EU:n rakennerahastojen yhteyteen, mikä antaisi EU:lle mahdollisuuden puuttua asiaan, jos alueellista ja paikallista taloutta kohtaa rakenneuudistuksen aiheuttama kriisi. AK:n mielestä kyseisestä rahastosta tulisi myöntää tukea vain, jos tietyt alueelliset kynnyskriteerit täyttyvät. Kyseisiä kriteereitä määriteltäessä otettaisiin huomioon niiden työntekijöiden suhteellinen määrä, joihin ennakoimattoman rakennemuutoksen aiheuttama kriisi kohdistuu, alueen työttömyysaste sekä rakennemuutoksen vaikutus alueen BKT:een. Komitea kannattaa näkemystä, jonka mukaan rahastosta tulisi tukea toimenpiteitä työntekijöihin kohdistuvien sokkivaikutusten lieventämiseksi muun muassa koulutuksen ja uudelleensijoittamisen avulla. Lisäksi komitea suosittaa, että kyseinen rahasto sisällytetään EU:n talousarvioon pysyvänä, itsenäisenä rahastona, jolla on oma vuosittainen kiinteä budjettinsa. AK kannattaa 1 miljardin euron suuruisten määrärahojen osoittamista vuosittain rahaston käyttöön.

2.11

suosittelee, että Euroopan unioni tarkastelee toimia maaseututalouksien monipuolistamiseksi ja niiden kilpailukyvyn parantamiseksi, niin että maatalouden rakenneuudistusten vakavia vaikutuksia voidaan lievittää. Komitea korostaa erityisesti alueiden omiin lähtökohtiin pohjautuvien kehittämistoimien merkittävää asemaa.

2.12

on tyytyväinen teollisuus- ja yrityspolitiikkaa koskeviin ehdotuksiin ja suosittaa, että komissio työskentelee tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa nopeita muutoksia kokevien alojen tunnistamiseksi.

2.13

toivoo tulevansa kuulluksi, kun pelastamista ja rakenneuudistusta koskevia suuntaviivoja tarkistetaan vuosina 2007—2008.

2.14

suosittaa, että sosiaalipoliittista ohjelmaa koskevat kysymykset asetetaan keskeiseen rooliin neuvotteluissa kansainvälisten järjestöjen kanssa ja Dohan kehityskierroksella.

2.15

korostaa, että muutosta ja rakenneuudistusta on hallittava vastuullisesti yrityksissä ja julkisen vallan eri tasoilla. On myös varmistettava, että työnantajat ovat tietoisia velvollisuuksistaan. Alueiden komitea katsoo, että tavoite voidaan saavuttaa EU:n tasolla monilla eri tavoin: vahvistamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, antamalla yritysten sosiaalista vastuuta koskeva tiedonanto sekä käymällä neuvotteluja yritysneuvostodirektiivistä.

2.16

kehottaa yrityksiä tarkastelemaan ensimmäiseksi ”harkitun rakenneuudistuksen” kannustamista. Mahdollisiin toimiin sisältyvät koulutusjaksot, sapattivapaat, työn jakaminen sekä etä- ja osa-aikatyö. Ne eivät ole niin haitallisia kuin aggressiivisempaan rakenneuudistukseen liittyvät pakolliset työpaikkojen lakkauttamiset sivutoimipaikkoja sulkemalla.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/32

1.

katsoo, että tietyissä unionin jäsenvaltioissa alueet käyttävät lainsäädäntävaltaa ja että niillä niin muodoin on myös valtuudet soveltaa unionin lainsäädäntöä,

2.

katsoo, että lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden erityisiin toimivaltuuksiin lisätään sopimuksessa Euroopan perustuslaista nimenomaisesti toissijaisuusperiaatteen soveltamisen valvontaprosessiin liittyvä toimivaltuus ja että niillä siten on oma paikkansa Euroopan unionin demokraattisessa päätöksenteossa,

3.

katsoo, että nyt käsillä olevan lausunnon aihe on rajattu lainsäädäntävaltaa käyttäville alueparlamenteille perustuslakisopimuksessa myönnettyihin toimivaltuuksiin, eikä lausunto näin ollen millään tapaa vähennä muiden poliittisten päätöksentekotahojen merkityksen tunnustamista, ja että tämän lausunnon suosituksia voidaan soveltaa asiaankuuluvin mukautuksin myös muilla poliittisen päätöksenteon tasoilla,

4.

katsoo, että lainsäädäntävaltaa käyttävät alueparlamentit vastaavat tinkimättä päätöstensä täytäntöönpanosta ja että ne tämän vuoksi nimenomaisesti mainitaan perustuslakisopimukseen kuuluvassa pöytäkirjassa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

5.

katsoo, että”perustuslakiasiat ja eurooppalainen hallintotapa” -valiokunnan 3. maaliskuuta 2005 aiheesta ”Demokratian toteuttaminen unionissa: lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien ja alueellisten edustuselinten rooli” järjestämässä kuulemistilaisuudessa käydyt keskustelut vahvistavat, että lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien vaikutus Euroopan poliittiseen yhdentymisprosessiin lisääntyy jatkuvasti,

6.

katsoo, että perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessin tauko ei saa missään tapauksessa hillitä niitä aloitteita, joiden tavoitteena on alueparlamenttien saaminen paremmin mukaan demokratian toteuttamiseen unionissa sekä niiden osallistuminen yhteisön lainsäädännön kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja valvontaan, mikä on seurausta perustuslakisopimuksesta vallitsevasta poliittisesta yhteisymmärryksestä,

1.1

suosittaa, että nykyisiin perussopimuksiin sisällytetään pöytäkirja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta sekä pöytäkirja kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa; niillä voidaan tehostaa merkittävästi demokratiaa ja kansalaisten osallistumista Euroopan unionin päätöksentekoprosessiin.

1.2

katsoo, että aluedemokratia edistää olennaisella tavalla kansalaisten osallisuutta politiikkaan ja että se niin ollen ansaitsee runsaasti huomiota Euroopan unionissa. Tästä syystä tulee vaaleilla valituille alue- ja paikallisedustajistoille antaa tunnustusta niiden panoksesta unionin lähentämiseen kansalaisiin päin. Tämä voi tapahtua muun muassa kutsumalla nämä hajautetun julkishallinnon itsenäiset kokonaisuudet osallistumaan täysipainoisesti päätöksentekoon.

1.3

katsoo, että alueparlamentit edistävät unionin kansalaisuuden rakentamista siten, että samalla kunnioitetaan EU:n kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta.

1.4

on vakuuttunut, että alueellisen ja paikallisen itsehallinnon lujittaminen, jota on harjoitettu useissa unionin jäsenvaltioissa, on tärkeä lisä sellaisen Euroopan rakentamistyössä, jota ohjaavat muun muassa demokratian, kansalaisläheisyyden ja hajauttamisen periaatteet.

1.5

toteaa hajauttamisen edenneen merkittävällä tavalla Euroopan unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Sen ansiosta alueista on kehkeytynyt tärkeitä poliittisia ja taloudellisia toimijoita Eurooppa-asioissa.

1.6

huomauttaa, että paikallis- ja alue-edustajistot ovat olennainen osa sitä demokratian toteuttamista, joka on kullekin Euroopan maalle ominainen. Valtiotasoa alempi julkishallinnon poliittinen taso tarvitsee tämän johdosta oman paikkansa eurooppalaisessa keskustelussa.

1.7

pitää valitettavana, että Laekenin julistuksen myönteisenä piirteenä ollut pyrkimys lainsäädäntävaltaa käyttäville alueparlamenteille annettujen toimivaltuuksien huomioonottamiseen ei ole johtanut siihen, että Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa olisi myönnetty kyseisille alueille oikeus vedota suoraan tuomioistuimeen.

1.8

on hyvillään siitä, että komitea on saanut oikeuden nostaa niitä säädöshankkeita koskeva kanne unionin tuomioistuimessa, joista siltä perustuslain mukaan on pyydettävä lausunto. Alueiden komitea pahoittelee samalla kuitenkin sitä, etteivät lainsäädäntävaltaa käyttävät alueet ole (vielä) saaneet oikeutta panna vireille oikeusjuttuja unionin tuomioistuimessa.

1.9

toteaa näin ollen, että etenkin lainsäädäntävaltaa käyttävien alue-edustajistojen on käännyttävä sekä AK:n puoleen, jotta tämä tarpeen vaatiessa ryhtyisi edellä kuvattuun oikeustoimeen, että tarpeen mukaan toimittava kotimaansa kansallisen parlamentin suuntaan.

1.10

tukee Euroopan alueiden lainsäädäntävaltaa käyttävien edustajistojen konferenssin (CALRE) pyrkimyksiä hankkia alueiden parlamentaarisille elimille oikeus osallistua unionin päätöksentekoprosessiin.

1.11

viittaa eurooppalaista hallintotapaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa tehtyihin suosituksiin ja korostaa uudelleen, miten perusteltua on, että ne julkishallinnon tasot, jotka ovat vastuussa unionin säädösten täytäntöönpanosta, osallistuvat täysipainoisesti kyseisten säädösten valmisteluun ja unionin politiikan muotoiluun. Komitea katsoo, että sitäkin suuremmalla syyllä tämä koskee lainsäädäntävaltaa käyttäviä alue-edustajistoja, sillä niiden tehtäviin kuuluu hyväksyä aluesäädökset, joiden avulla unionin lainsäädäntöä sovelletaan. Sen vuoksi komitea kannattaa kyseisten edustajistojen aktiivista osallistumista lainsäädäntöä edeltävään kuulemisprosessiin sekä niitä edustavien järjestöjen välityksellä järjestelmälliseen vuoropuheluun.

1.12

on pannut merkille erityyppiset ehdotukset ja aloitteet, joiden tarkoituksena on parlamenttienvälisen yhteistyön lujittaminen unionin tasolla. Komitean arvio on, että parlamenttienvälinen yhteistyö voi edistää Euroopan yhdentymistä.

1.13

on myös sitä mieltä, että näiden ehdotusten hyödyllisyyttä ja toteutettavuutta täytyy tarkastella syvällisemmin ja että siinä yhteydessä pitää ennen muuta selvittää, ovatko mainitut ehdotukset omiaan voimistamaan alue-edustajistojen poliittista vaikutusta.

1.14

tähdentää lisäksi, että EU:ssa alkaneen, perustuslakitekstiä koskevan pohdintajakson ei millään tavoin tulisi merkitä sitä, että näistä pyrkimyksistä vetäydytään tai että ne hylätään.

1.15

painottaa, että sopimukseen Euroopan perustuslaista kuuluva pöytäkirja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta on ensimmäinen tärkeä askel kohti lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien varsinaista tunnustamista. Pöytäkirjassa nimittäin määrätään, että kansallisten parlamenttien on tarvittaessa itse kuultava kyseisiä parlamentteja toissijaisuusperiaatteen soveltamista ja sen toteutumisen valvontaa ajatellen.

1.16

toteaa lisäksi, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamis- ja valvontamekanismit koskevat kaikkia alue-edustajistoja niille osoitettujen toimivaltuuksien mukaan.

1.17

huomauttaa, että Euroopan komission eurooppalaista hallintotapaa koskevissa ehdotuksissa sekä sopimuksessa Euroopan perustuslaista vahvistetaan kiistattomasti, että EU on siirtynyt monitasoisen hallinnon järjestelmään, mistä luonnollisesti seuraa, että eri hallintolohkojen välisen suhteen on perustuttava horisontaaliseen kumppanuuteen, joka on käynnistetty tehokkaan ja yhtenäisen päätöksenteon varmistamiseksi, ja että poliittista valtaa käyttävien eri tasojen välistä toimivaltajakoa on selvennettävä, jotta saadaan tieto kunkin tahon toimivaltuuksista ja siitä, mikä taso kulloinkin kantaa poliittisen vastuun.

1.18

toteaa, että lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien osallistuminen alueiden komiteassa on Euroopan unioniin kuuluvien valtiota alempien hallintotasojen suurta monimuotoisuutta ilmentävä lisämahdollisuus, jonka ansiosta alueiden komitea ja lainsäädäntävaltaa käyttävät alue-edustajistot kykenevät tiivistämään yhteistyötään niin, että eurooppalaista aluedemokratiaa saatetaan vahvistaa, Euroopan perustuslakia koskevaan sopimukseen sisältyviä uusia toimivaltuuksia päästään toteuttamaan paremmin sekä pystytään soveltamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita asianmukaisesti. Kaiken tämän on tapahduttava koordinoidusti alueneuvostojen kanssa.

1.19

katsoo, että perustuslakisopimuksen kuuluminen lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien ratifioitavaksi tarjoaa tärkeän mahdollisuuden kohdistaa huomiota niiden tehtävään ja asemaan unionin rakenteellisessa kokonaisuudessa.

2.1

toivoo, että alueparlamentit, aluevaltuustot ja paikallisviranomaiset osallistuvat niille myönnettyjen toimivaltuuksien mukaisesti ja aloitteellisesti institutionaalisella tasolla ja että ne otetaan varauksetta mukaan eurooppalaiseen keskusteluun ja unionin päätöksentekoprosessiin. Aivan erityisesti tämänhetkisen harkinta-ajan yhteydessä niiden on tietysti huolehdittava velvollisuuksistaan kansalaisia kohtaan.

2.2

kehottaa tässä yhteydessä, että alueparlamentit otetaan mukaan Euroopan parlamentin harkinta-ajan yhteyteen suunnittelemiin parlamentaarisiin foorumeihin eurooppalaisen vuoropuhelun edistämiseksi ja siten perustuslaillisesta kriisistä selviämiseksi.

2.3

suosittaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ja eritoten lainsäädäntävaltaa käyttävät alueparlamentit ovat konkreettisesti mukana lainsäädäntäprosessia edeltävässä vaiheessa ja ennen unionin säädösten antamista tapahtuvassa näkemystenvaihdossa ja että niitä kuullaan toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvonnan ennakkovaroitusvaiheessa.

2.4

korostaa, että alueparlamentit on saatava täysimääräisesti osallistumaan Euroopan komission ehdottamaan K-suunnitelmaan ja siten keskustelemaan Euroopan unionin tulevaisuudesta ja kansalaisten odotuksista niin yhteisön aloitteiden kuin jäsenvaltioissa käytäviksi suositeltujen keskustelujenkin puitteissa.

2.5

aikoo ryhtyä entistä aktiivisempaan yhteistoimintaan ja vuoropuheluun lainsäädäntävaltaa käyttävien alueparlamenttien kanssa edellä kuvatun osallistumisen optimoimiseksi.

2.6

toteaa, että komitea aikoo alue- ja paikallisyhteisöjen ja niiden järjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä harkita tarkoin EU:n säädöksistä nostettavia kanteita koskevia ehdotuksia myöhemmin luotavien sisäisten menettelyjen mukaisesti.

2.7

tulee toimimaan sen hyväksi, että lainsäädäntävaltaa käyttävät alueparlamentit — unionin käyttämiä toimivaltuuksia ajatellen — voivat vaikuttaa kulloisenkin maan kansalliseen parlamentaariseen järjestelmään kuuluvina osina tai kansallisen parlamentin kamareina ja pystyvät myös kääntymään kotimaidensa kansallisten parlamenttien puoleen kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimessa toissijaisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi.

2.8

pyytää lainsäädäntävaltaa käyttäviä alueparlamentteja sekä alue-edustajistoja osallistumaan alueiden komitean laatiman selvityksen ”Toimivallan jako Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten välillä — Luettelo toimivaltuuksista” (CdR 104/2004 fin) säännölliseen ajantasaistamiseen.

2.9

katsoo, että lainsäädäntävaltaa käyttävissä alueparlamenteissa tulee harkita toissijaisuusperiaatteen soveltamisen valvonnasta vastaavan valiokunnan perustamista. Tämä parlamentaarinen valiokunta voisi siten olla edellä mainittujen verkostojen ensisijainen yhteyskumppani.

2.10

pitää toivottavana, että niissä unionin jäsenvaltioissa, joissa on voimassa toimivaltajako valtakunnallisten ja aluetason instituutioiden välillä, tehtäisiin sitova sopimus, joka koskee toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan liittyvää ennakkovaroitusmenettelyä, jotta menettelyn avoimuus voidaan taata. Alueiden komitea tarjoutuu laatimaan yleiskatsauksen jäsenvaltioissa tehdyistä menettelytapasopimuksista.

2.11

suosittaa, että toissijaisuusperiaatteen valvontaprosessiin yhdistetään jäsenvaltioissa toteutettava sisäinen uudistusprosessi, jonka tarkoituksena on nykyisten perustuslaillisten rakenteiden puitteissa vahvistaa alueparlamenttien osallistumista lainsäädäntävallan käyttöön toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista ja valvontaa koskevassa pöytäkirjassa esitettyjen mekanismien mukaisesti.

2.12

suosittaa, että alueparlamentit, joilla on ensi asteen toimivaltuuksia, hyödyntäisivät niitä unionin päätöksenteossa paitsi institutionaalisen asemansa myös verotusvaltuuksiensa pohjalta.

2.13

kehottaa painokkaasti Euroopan unionia ottamaan vastatakseen aluekeskustelun virittämisestä Euroopassa. Tätä keskustelua tulisi kaikella muotoa pyrkiä käymään niin, että Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit, alue- ja paikallisviranomaiset sekä varsinkin lainsäädäntävaltaa käyttävät alueparlamentit ovat siinä yhteistuumin mukana. Yhteistyön käytännön ratkaisuista on syytä neuvotella seikkaperäisesti. Yhteistyösuhteen eurooppalaiseen demokratiaan tuoman lisäarvon täytyy asiaa punnittaessa olla ilmeinen.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/35

1)

katsoo, että alueiden komitean ehdotukset on viime vuosina sopimusten laatimisen puitteissa siirretty toissijaisuusperiaatetta kehitettäessä asteittain perussopimuksiin,

2)

ottaa huomioon toukokuun 27. päivänä 2004 Berliinissä järjestämänsä ensimmäisen toissijaisuusperiaatetta käsittelevän kokouksen tulokset,

3)

ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös alue- ja paikallisyhteisöjä (I-11 artikla) ja että näin konkretisoidaan perustuslakiin kirjattu periaate paikallisen ja alueellisen itsehallinnon kunnioittamisesta (I-5 artiklan 1 kohta),

4)

ottaa huomioon, että Euroopan komission on lainsäädäntömenettelyä edeltävässä vaiheessa kuultava laajasti alue- ja paikallisyhteisöjä (toissijaisuuspöytäkirjan 2 artikla),

5)

ottaa huomioon, että alueiden komitealla on alueiden ja kuntien institutionaalisena edustajana EU:ssa oikeus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa oikeuksiensa turvaamiseksi (III-365 artiklan 3 kohta),

6)

ottaa huomioon, että alueiden komitea saa myös toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevan kanneoikeuden (III-365 artikla ja toissijaisuuspöytäkirjan 8 artikla),

7)

ottaa huomioon, että alueiden komitean tehtäväksi on yhdessä muiden toimielinten ja kansallisten parlamenttien kanssa annettu käsitellä komission vuosittaista selvitystä unionin perustuslain I-11 artiklan (toissijaisuus ja suhteellisuus) soveltamisesta (toissijaisuuspöytäkirjan 9 artikla),

8)

ottaa huomioon, että luodaan toissijaisuusperiaatteen noudattamisen poliittisen valvonnan takaamiseksi ennakkovaroitusjärjestelmä, jossa ensimmäistä kertaa osoitetaan rooli EU:n lainsäädäntöprosessissa myös kansallisille ja alueellisille parlamenteille (toissijaisuuspöytäkirjan 6 artikla),

1.1

panee merkille, että valtaosa jäsenvaltioista on jo ratifioinut perustuslakisopimuksen valitsemansa menettelyn mukaisesti ja että kahdessa jäsenvaltiossa sopimus on hylätty kansanäänestyksessä.

1.2

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston 16.–17. kesäkuuta 2005 tekemään päätökseen pitää ratifiointiprosessissa ”pohdintatauko” ja katsoo, että kyseisen tauon aikana tulisikin pohtia, millä tavoin EU voisi sopeuttaa politiikkaansa läheisemmin kansalaistensa odotuksiin ja samalla parantaa kommunikointia heidän kanssaan. Komitea korostaa, että nimenomaan kansalaisia lähellä olevat alue- ja paikallisyhteisöjen edustajat voivat antaa tähän ratkaisevan panoksen myös tekemällä ehdotuksia ja aloitteita.

1.3

painottaa paikallis- ja aluetason osallistumisen tärkeyttä ”pohdintataukoon” ja antaa suosituksia Euroopan unionia koskevan keskustelun rakenteesta, kysymyksistä ja arvioinnista (CdR 250/2005 fin).

1.4

korostaa, että eurooppalaisen politiikan mukauttamisella toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin sekä toissijaisuuden kulttuurin kehittämisellä voidaan ratkaisevasti vaikuttaa siihen, että kansalaisten luottamus eurooppalaiseen yhteistyöhön kasvaa ja torjuvissa kansanäänestyksissä ilmennyt epäilys pystytään häivyttämään.

1.5

pyytää näin ollen EU:n elimiä ja toimielimiä toteuttamaan perustuslakisopimuksen ratifioinnista riippumatta ja oikeudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti, välittömästi käytännössä erityisesti perustuslakisopimukseen sisältyvät toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sekä näiden valvonnan.

1.6

pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, että Euroopan unionin alueellinen ja paikallinen ulottuvuus otetaan uuden toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan mukaisesti paremmin huomioon järjestämällä laaja kuuleminen ennen jokaisen säädöksen hyväksymistä. Lisäksi jokaiseen ehdotukseen eurooppapuitelaiksi on liitettävä ”toissijaisuuden arviointiselvitys”, jossa komissio arvioi, millaisia lainsäädännöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia puitelailla on alue- ja paikallisviranomaisten kannalta (CdR 121/2005, kohta 2.1.2).

2.1

on erittäin ilahtunut siitä, että vuodesta 1996 alkaen toteutetuilla perussopimusten eri uudistuksilla sekä 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetulla sopimuksella perustuslaista on nyt täytetty lähes kaikki komitean kymmenen viime vuoden aikana esittämät toissijaisuusperiaatetta koskevat vaatimukset, erityisesti valmistelukunnan työn puitteissa. Tämä on osoitus alueiden komitean toimintakyvystä ja vaikutusvallasta EU:n lainsäädäntöprosessissa.

2.2

pitää tervetulleena toissijaisuusperiaatteen uutta määrittelyä ja mahdollisuuttaan osallistua sen noudattamisen jälkiarviointiin. Komitea pitää myös myönteisenä, että sille kuten muillekin toimielimille ja kansallisille parlamenteille toimitetaan komission vuosittainen selvitys unionin perustuslain I-11 artiklan (toissijaisuus ja suhteellisuus — 9 artikla) soveltamisesta (CdR 354/2003 kohta 1.12).

2.3

korostaa, että alueiden komitea saa perustuslakisopimuksen sisältämien muutosten myötä tähänastisen lainsäädäntäelinten neuvonantajan roolin lisäksi tärkeän roolin toissijaisuusperiaatteen soveltamisen valvonnassa. Näin ollen komitean institutionaalinen rooli EU:ssa vahvistuu.

2.4

pyrkii kaikin tavoin valmistautumaan tämän uuden tehtävän täyttämiseen ja entistä tiiviimpään yhteistyöhön asianomaisten elinten ja edustamiensa alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa.

2.5

korostaa, että uudistetun toissijaisuusperiaatteen soveltaminen, eli alueellisten ja paikallisten toimijoiden entistä tiiviimpi mukaan ottaminen prosessiin, voi olla keskeisessä asemassa, kun EU:n toimielinten politiikkoja ja toimia pyritään konkretisoimaan, sillä alueet ja paikallisyhteisöt voivat erityisen kansalaisläheisinä tahoina välittää EU:n toimielimille ehdotuksia sekä tuoda esiin konkreettisia paikallis- ja alueyhteisöjen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyviä tarpeita. Lisäksi paikallis- ja alueyhteisöt voivat osaltaan puolustaa eurooppalaisia arvoja kansalaisten keskuudessa.

2.6

pitää tervetulleena24. helmikuuta 2005 pidetyssä täysistunnossa komission puheenjohtajan Barroson esittämää tarjousta vahvistaa poliittista kumppanuutta komission kanssa ja kehittää edelleen vuonna 2001 tehtyä yhteistyösopimusta. Komitea muistuttaa, että se odottaa komission kanssa käytävää todellista vuoropuhelua, jota tulisi laajentaa koskemaan avainkysymyksiä (CdR 354/2003, kohta 1.18).

2.7

pitää tervetulleena, että perustuslakisopimuksessa on komitean toistuvasti esittämien pyyntöjen (8) mukaisesti otettu käyttöön ensimmäistä kertaa selkeä toimivallan jaottelu (yksinomainen, jaettu, täydentävä toimivalta, I-12 artikla) ja määritelty entistä selkeämmin toimivaltuuksien jako EU:n, jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisyhteisöjen välillä (I-13–I-18 artikla).

2.8

muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että toissijaisuusperiaate on dynaaminen poliittinen periaate, joka mahdollistaa sellaisten toimenpiteiden mukauttamisen, jotka liittyvät EU:n toimielinten ja unionin julkiseen elämään osallistuvien elinten välisen jaetun toimivallan harjoittamiseen. Sen päätavoitteena on varmistaa, että päätökset tehdään EU:ssa sillä tasolla, jolla saavutetaan paras teho mahdollisimman lähellä kansalaisia.

2.9

toteaa, että toissijaisuusperiaate on dynaaminen periaate, joka joillakin aloilla voi merkitä ”enempää”, toisilla ”vähempää Eurooppaa” (CdR 302/98, kohta 1.1.5).

2.10

korostaa, että Euroopan unionissa on olemassa tarve sekä yhdenmukaistamiselle että kehittyneen moninaisuuden säilyttämiselle. Komitea kannattaa sellaista Eurooppaa, jossa kansojen moninaisuus ja identiteetti voivat kehittyä ja toimia hedelmällisen kilpailun luomiseksi heikentämättä kuitenkaan EU:n sisäistä solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta (9).

2.11

muistuttaa siksi komissiota siitä, että toissijaisuusperiaatteen soveltaminen tarkoittaa mm. sitä, että tarkistetaan ennakolta, tarvitaanko EU:n lainsäädäntöaloitteita tietyissä tapauksissa lainkaan.

2.12

korostaa, että perustuslakisopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan 1 kohdan mukaan kaikki EU:n elimet ovat velvoitettuja kyseisten periaatteiden noudattamiseen ja että niitä on sovellettava koko lainsäädäntöprosessin aikana, eli myös Euroopan parlamentissa ja ministerineuvostossa käytävissä neuvotteluissa. Näin ollen on erityisen tärkeää, että uusien toimivaltuuksiensa perusteella alueiden komitea saa tai kehittää tarvittavat resurssit erityisesti toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvomiseksi koko lainsäädäntöprosessin aikana ja tarvittaessa kanteen nostamiseksi Euroopan unionin tuomioistuimessa.

2.13

toteaa tyytyväisenä, että sisällyttämällä paikallinen taso toissijaisuusperiaatteen soveltamiseen on tehty selväksi, että kyse ei ole ainoastaan kansallisten ja alueellisten tasojen lainsäädäntöoikeuksien kunnioittamisesta, vaan että EU:n on myös varmistettava kaupunkien, kuntien ja alueiden oikeuksien kunnioittaminen paikallisen ja alueellisen itsehallinnon puitteissa.

2.14

pitää sen sijaan valitettavana, että Amsterdamin sopimuksen toissijaisuuspöytäkirjan sisältämiä kriteerejä, joilla tarkistetaan EU:n säädösehdotuksen yhteensopivuus toissijaisuusperiaatteen kanssa, ei ole siirretty täysin uuteen toissijaisuuspöytäkirjaan. Komitea pyytääkin komissiota tulevaisuudessa osoittamaan toissijaisuusperiaatteen noudattamisen puitteissa

2.15

katsoo, että toissijaisuusperiaatteen valvonnassa on otettava huomioon, voidaanko EU:n toimin saavuttaa mittakaava etuja ja lisäarvoa rajanylittävien ja ylikansallisten vaikutusten avulla.

2.16

korostaa, että kun EU:n lainsäädäntö on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarpeen, se on laadittava siten, että kansallisille, alueellisille ja paikallisille päätöksille jää mahdollisimman suuri liikkumavara. EU:n sääntelyä on entistä vahvemmin rajoitettava sopimustavoitteiden kannalta välttämättömään määrään (suhteellisuusperiaate). Erityisesti työpaikkojen turvaamista ja luomista ajatellen on vältettävä kansalaisia ja taloutta rasittavaa tarpeetonta byrokratiaa. Komitea pitää siksi tervetulleena Euroopan komission toimia yhteisön säännöstön ajantasaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja kannattaa niiden tehostamista.

2.17

pitää tässä yhteydessä valitettavana, että suhteellisuusperiaatetta koskevat määräykset eivät ole yhtä kattavia ja selkeitä kuin toissijaisuusperiaatetta koskevat määräykset, etenkin kun perustuslakisopimuksessa tunnustetaan alueellinen ja paikallinen itsehallinto-oikeus (I-5 artikla ja II osan johdanto) ja yli 70 prosentissa tapauksista EU:n säännösten toimeenpano on paikallis- ja alueyhteisöjen vastuulla.

2.18

muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen voimassaolevasta päätöksestä (10), jonka mukaan suhteellisuusperiaatteen näkökohtia on otettava huomioon jo siinä vaiheessa, kun arvioidaan suunnitellun säännöksen yhdenmukaisuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa. Päätöksen mukaan periaatteita ei voida täysin erottaa toisistaan.

2.19

toteaa toissijaisuuskysymyksiä koskevan kanneoikeuden suhteen, että komitean ensisijaisena tavoitteena on alue- ja paikallistason mahdollisimman tehokas panos toissijaisuusperiaatteen soveltamisen parantamiseen komission säännösehdotusten laatimisesta aina niiden hyväksymiseen Euroopan parlamentissa ja ministerineuvostossa.

2.20

kehottaa siksi Euroopan komissiota, Euroopan parlamenttia, ministerineuvostoa ja kansallisia ja alueellisia parlamentteja luomaan todellisen toissijaisuuskulttuurin EU:ssa ja työskentelemään yhdessä sen puolesta, että toissijaisuusperiaate juurtuu pysyvästi EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien poliittisten päätöksentekijöiden tietoisuuteen, sekä käymään kestävää vuoropuhelua toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista edistävistä konkreettisista toimista.

2.21

muistuttaa tässä yhteydessä toissijaisuusperiaatteen noudattamisen ja hyvän hallintotavan välisestä tiiviistä yhteydestä. Nämä periaatteet vahvistavat EU:n demokraattista legitiimiyttä ja avoimuutta sekä perustuslakisopimusta laajentamalla komission suorittamaa alue- ja paikallisyhteisöjen kuulemista lainsäädäntömenettelyä edeltävässä vaiheessa (toissijaisuuspöytäkirjan 2 artikla), minkä tulisi johtaa aitoon näkemystenvaihtoon.

2.22

kehottaa kansallisia parlamentteja, jotka komitean tapaan ovat saaneet oikeuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa, aloittamaan komitean kanssa pysyvän vuoropuhelun yhteisten, toissijaisuuspöytäkirjan tehokasta toimeenpanoa edistävien strategioiden kehittämiseksi, kuulemaan paikallis- ja aluetasoa ja erityisesti toteuttamaan tehokkaasti ja avoimesti perustuslakisopimuksessa määrätyn, lainsäädäntävaltaa omaavien alueparlamenttien kuulemisen.

2.23

kehottaa alueellisia parlamentteja jatkamaan yhteistyötä alueiden komitean kanssa ja ryhtymään sisäisiin toimiin, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon ja tehokkaan tiedonvaihdon toissijaisuuskysymyksistä ennakkovaroitusjärjestelmän puitteissa.

3.1

korostaa, että säädöksen suunnitteluvaihe tarjoaa alueiden komitealle ja alueyhteisöille eniten mahdollisuuksia paikallis- ja alueulottuvuuden esilletuomiseksi, ja muistuttaa, että kutsumalla alueiden komitea hyvissä ajoin mukaan prosessiin ja ottamalla sen näkemykset huomioon voitaisiin välttää toissijaisuusperiaatteen rikkomista koskevia kanteita Euroopan unionin tuomioistuimessa.

3.2

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission on etukäteen kiinnitettävä huomiota ehdottamiensa säädösten taloudellisiin ja hallinnollisiin vaikutuksiin, ja katsoo, että toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskeviin selvityksiin kuuluu myös alue- ja paikallisviranomaisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi; ovathan nämä hallintotasot hyvin usein vastuussa EU:n uusiin aloitteisiin liittyvästä sääntelystä sekä niiden toteuttamisesta ja täytäntöönpanosta. Komitea pyytää Euroopan parlamenttia ottamaan samalla tavalla huomioon säädösehdotuksiin esittämiensä tarkistusten vaikutukset (CdR 354/2003, kohta 1.21).

3.3

korostaa, että komission tulisi käyttää mahdollisimman paljon puitelainsäädäntöä ja jättää kansallisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten valittavaksi tarkoituksenmukaisimmat keinot ja menettelytavat tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi.

3.4

ehdottaa, että komissio esittää jo toissijaisuuspöytäkirjan 2 artiklan mukaisen kuulemismenettelyn puitteissa toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevat selvitykset, jotka sisältävät toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä vaikutustenarviointia koskevat perusteelliset tiedot.

3.5

odottaa, että Euroopan komissio ottaa alueiden komitean säännöllisesti mukaan lainsäädäntövaihetta edeltävään kuulemisprosessiin toissijaisuuspöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti.

3.6

odottaa, että alueiden komitealle annetaan tilaisuus osallistua komission vuosittain Eurooppa-neuvostolle esittämän toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevan selvityksen laatimiseen. Selvitykseen tulisi liittää alueiden komitean lausunto komission vuosittaisesta selvityksestä unionin perustuslain I-11 artiklan (toissijaisuus ja suhteellisuus) soveltamisesta.

3.7

ehdottaa, että EU:n toissijaisuuskulttuurin kehittämiseksi järjestetään vuosittain toissijaisuuskonferenssi, johon osallistuvat Euroopan komissio, ministerineuvosto, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin tuomioistuin, kansalliset parlamentit sekä alueelliset edustuselimet. Konferenssissa tulisi käsitellä ja arvioida toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen liittyviä edistysaskeleita, esteitä ja kehityssuuntia.

3.8

on vakuuttunut siitä, että komitean mahdollisuuksia osallistua lainsäädäntömenettelyä edeltävään vaiheeseen on lisättävä entisestään, ja kehottaakin Euroopan komissiota kiinnittämään vuonna 2005 suoritettavan yhteistyösopimuksen tarkistuksen yhteydessä erityistä huomiota toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen ja komitean uuteen rooliin liittyviin yhteistyökysymyksiin.

3.9

korostaa, että komitealla on jo nykyisen neuvoa-antavan tehtävänsä perusteellakin oikeus tarkastella EU:n säädösehdotuksen yhdenmukaisuutta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kanssa ja toimittaa kantansa EU:n toimielimille ja kansallisille parlamenteille.

3.10

katsoo, että arvioidessaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista komitean ei tulisi rajoittua pelkästään niihin kymmeneen alaan, joilla sen kuuleminen on pakollista, vaan sen tulisi pystyä itse vaikuttamaan ”kulkunsa suuntaan”.

3.11

on tietoinen siitä, että kanneoikeus komitean omien oikeuksien puolustamiseksi tulee vahvistamaan AK:ta poliittisesti.

3.12

huomauttaa, että toisin kuin kansallisia parlamentteja, komiteaa eivät sido toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden vastaisten rikkomusten esilletuomiseen liittyvät määräajat ennakkovaroitusjärjestelmän puitteissa.

3.13

päättää näin ollen ennakkovaroitusjärjestelmää ja AK:n kanneoikeuden käyttämistä koskevien määräaikojen vuoksi antaa työvaliokunnalle valtuudet tutkia komission esittämät, AK:n pakollisen kuulemisen alaan kuuluvat säädösehdotukset toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen kannalta ja antaa sen tehtäväksi toimittaa AK:n kannanotto EU:n toimielimille ja kansallisille parlamenteille. Työvaliokunnan menettelytavat on määriteltävä AK:n työjärjestyksen tarkistuksen yhteydessä.

3.14

korostaa, että koko lainsäädäntäprosessin ajan säädösehdotuksia koskevien lausuntojen sisällön säilyttäminen kuuluu edelleen valiokuntien ja niiden esittelijöiden tehtäviin.

3.15

muistuttaa kuitenkin, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamistapojen arvioinnin seuranta on varmistettava lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa. Esittelijöiden on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, tehdäänkö parlamentissa ja ministerineuvostossa käytävien keskusteluiden perusteella tekstiin muutoksia, jotka rikkovat toissijaisuus- tai suhteellisuusperiaatetta vastaan. Tällaisista tapauksista tulee ilmoittaa komitealle (työvaliokunnalle).

3.16

kehottaa näin ollen myös ministerineuvostoa ja Euroopan parlamenttia tarkastelemaan mahdollisuutta käynnistää neuvottelut yhteistyösopimuksen tekemisestä komitean kanssa, etenkin kun otetaan huomioon, että perustuslakisopimuksen mukaan (III-388 artikla) alueiden komiteaa on kuultava tietyillä aloilla ja että komitealle myönnetään lisää toimivaltuuksia toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa. Tässä yhteistyösopimuksessa tulisi toissijaisuusperiaatteen valvontaa koskevaa komitean toimivaltaa ajatellen määritellä erityisesti AK:n kuulemista koskevat menettelytavat ja AK:n ja parlamentin tai ministerineuvoston välinen tiedonvaihto yhteispäätösmenettelyn puitteissa.

3.17

aikoo jo ennen perustuslakisopimuksen voimaantuloa hyödyntää voimassa olevan oikeusjärjestyksen puitteissa koevaiheessa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan liittyviä välineitä ja erityisesti sähköisen valvontaverkon perustamista alue- ja paikallisviranomaisten ja niitä edustavien järjestöjen kanssa.

3.18

toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tähän asti toiminut hyvin pidättyvästi toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnan alalla. Tuomioistuin tarkistaa lähinnä, ovatko toimielimet täyttäneet velvoitteensa toissijaisuusperiaatteen noudattamista koskevien kannanottojen laatimiseksi. Sen sijaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ole arvioinut aineellisoikeudellisia seikkoja, paitsi selkeissä rikkomistapauksissa. Koska perustuslakisopimuksessa toissijaisuusperiaatteen ja sen valvonnan merkitys kasvaa huomattavasti, on seurattava, tehostaako tuomioistuin asiaan liittyviä toimiaan.

3.19

toteaa, että alueiden komitean on perustuslakisopimuksen III-365 artiklan perusteella nostettava kanne toissijaisuusperiaatteen rikkomisesta viimeistään kaksi kuukautta säädöksen voimaantulon jälkeen.

3.20

pitää tervetulleena, että komitea saavuttaa kanneoikeuden myötä uuden legitiimiyden, joka koskee komitean oikeuksien turvaamista ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvomista sellaisissa tapauksissa, joissa sitä on kuultava.

3.21

katsoo, että komitea voi nostaa tuomioistuimessa toissijaisuusperiaatteen rikkomista koskevan kanteen, vaikka se ei lausunnossaan esittäisikään kielteistä näkemystä toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta vaan käsittelisi ainoastaan pakollisen tai vapaaehtoisen kuulemisen edellyttämiä näkökohtia.

3.22

aikoo soveltaa kanneoikeuttaan Euroopan unionin tuomioistuimessa vasta viimeisenä keinona, kun kaikki muut vaikutusmahdollisuudet on käytetty.

3.23

päättää, että lähtökohtaisesti työvaliokunta päättää toissijaisuusperiaatteen rikkomista koskevan kanteen nostamisesta Euroopan unionin tuomioistuimessa. Mikäli määräajat antavat myöten, täysistunto tekee päätöksen työvaliokunnan ehdotuksesta. Kanteen nostamisen suuren merkityksen vuoksi komitea varaa kuitenkin täysistunnolle oikeuden muuttaa milloin tahansa työvaliokunnan päätöstä. Tarkat menettelytavat on määriteltävä AK:n työjärjestyksen tarkistuksen yhteydessä.

3.24

toteaa, että komitea aikoo alue- ja paikallisyhteisöjen ja niiden järjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä ottaa valppaasti vastaan EU:n säädöksistä nostettavia kanteita koskevia ehdotuksia myöhemmin luotavien sisäisten menettelyjen mukaisesti.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/42

1)

Alueiden komitean tehtävänä on viestiä toimielimille unionin alue- ja paikallisyhteisöjen toteuttamien hajautettujen yhteistyöhankkeiden erityispiirteistä.

2)

Jotta EU:n toiminta olisi tarkoituksenmukaista ja tehokasta toteutettaessa köyhyyden torjumiseen tähtääviä maailmanlaajuisia tavoitteita, on tärkeää ottaa huomioon niiden toimijoiden erityinen panos, joilla on luonnostaan kokemusta väestön tarpeita ja odotuksia vastaavan demokratian edistämisestä ja organisoinnista.

3)

Komissio on toimittanut komitealle ehdotuksen neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi ”Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka, ’Eurooppalainen konsensus’”, KOM(2005) 311 lopullinen,

1.1.1

muistuttaa, että yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta määrätään perustamissopimuksen 177—181 artiklassa ja että se on yksi Euroopan unionin ulkoisen toiminnan tärkeimmistä osa-alueista.

1.1.2

pitää soveliaana marraskuussa 2000 hyväksyttyä unionin kehitysyhteistyöpolitiikan uudistusta. Politiikan tärkeimpänä tavoitteena on torjua köyhyyttä kaikkialla maailmassa, ja sillä pyritään myös vastaisuudessa edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Politiikka perustuu vastaanottajamaiden kanssa harjoitettavaan kumppanuustoimintaan. Alueiden komitea korostaa YK:n vuosituhattavoitteiden ja niissä painotettavan köyhyyden vähentämisen merkitystä. Komitea tähdentää, että kyseisiä kunnianhimoisia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman alue- ja paikallisviranomaisten aktiivista osallistumista. Tämä tulee ilmaista selvästi ja niille tulee antaa kehitysyhteistyössä selkeä ja merkittävä rooli.

1.1.3

arvostaa jo toteutettuja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tuoda unionin antama apu näkyvämmin esille ja tehostaa sitä, sekä vastaanottajamaiden sitoutumista vastuuseen saamistaan avustuksista (varsinaisten monivuotisten kehitysstrategioiden laatiminen, komission alaisen yhteistyötoimiston EuropeAidin perustaminen ja nykyisin tehokkaasti toimiva unionin kehitysyhteistyöohjelmien hajauttaminen komission lähetystöille).

1.1.4

toteaa, että Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka on nykyisin suunnattu 151 maahan ja alueeseen, joista kansainvälinen yhteisö on laatinut luettelon. Politiikkaa harjoitetaan useiden maantieteellisten ja teemakohtaisten ohjelmien välityksellä sekä AKT-maissa Cotonoun sopimuksen pohjalta.

1.1.5

pahoittelee sitä, että pyrkiessään painottamaan vastaanottajamaiden väestön omaa vastuuta kehitysyhteistyöohjelmista komissio on ottanut vuonna 2002 julkaisemassaan tiedonannossa ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistuminen EY:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan” (4) ensisijaisesti huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mutta ei alue- ja paikallisyhteisöjen panosta.

1.1.6

on tyytyväinen siihen, että suhtautumistavasta on tingitty, kun Cotonoun sopimukseen tehtiin hiljattain muutoksia sen puolivälitarkistuksen yhteydessä (5), ja etenkin sopimuksen 4 artiklaan tehtyyn muutokseen, jonka ansiosta määräykset ulotetaan tähänastisesta poiketen koskemaan valtiosta riippumattomien toimijoiden lisäksi myös hajautetun hallinnon piiriin kuuluvia paikallisviranomaisia.

1.2.1

mieltää hajautetun yhteistyön kansainväliseksi yhteistyöksi, jota harjoittavat unionin alue- ja paikallisyhteisöt (sellaisina kuin ne on määritelty kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä) demokraattisesti valitun hallituselimensä johdolla panemalla liikkeelle alueensa vaikuttajat. Kyseiset tahot erottuvat sekä valtion keskushallinnosta että kansalaisyhteiskunnasta.

1.2.2

pahoittelee sitä, että unionin alue- ja paikallisyhteisöjen panos EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan samoin kuin muihin ulkoisiin tukipolitiikkoihin on vielä nykyisin laajalti aliarvostettu.

1.2.3

toteaa, että aliarvioiminen heijastuu erityisesti siihen, että paikallisyhteisöjen asema vaihtelee kehitysyhteistyöpolitiikan ohjelmasta toiseen:

1.2.4

esittää toivomuksen, että otettaessa huomioon kehitysyhteistyön muita toimijoita kuin keskushallinto, eri muotoiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, joita nimitetään ”valtiosta riippumattomiksi toimijoiksi”, asetettaisiin nykyistä paremmin tasapainoon alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa. Tämä toivomus ei ole lainkaan ristiriidassa sen kumppanuustoiminnan kanssa, jota yhteisöt harjoittavat usein yhdessä valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa hajautettua yhteistyötään toteuttaessaan.

1.3.1

korostaa, että unionin paikallisyhteisöt ovat kunkin jäsenvaltion lainsäädännön sallimissa puitteissa useiden vuosien ajan tehneet yhteistyötä Euroopan unionin ulkopuolisten maiden vastaavien yhteisöjen, erityisesti kehitysmaiden viranomaisten kanssa.

1.3.2

panee merkille, että paikallisyhteisöille annetusta aloiteoikeudesta riippumatta jäsenvaltiot tukevat niitä usein monin tavoin tehostaakseen niiden harjoittamaa hajautettua yhteistyötä ja kannustaakseen yhteistyön niveltämistä jäsenvaltioiden valtion ominaisuudessa toteuttamaan kehitysyhteistyöhön. Ne myöntävät näin paikallisyhteisöjen panoksen täydentävän kehitysyhteistyötä.

1.3.3

muistuttaa, että paikallisyhteisöt rikastuttavat hajautettua yhteistyötä monenlaisilta vastuualueilta hankkimallaan asiantuntemuksella ja kokemuksella. Niillä on kokemusta väestölle tarjottavista terveys- ja koulutuspalveluista, yhdyskuntapalveluista (vesi- ja jätehuollosta) ja seutunsa talouden kehittämisestä myös kaupankäynnin avulla. Alue- ja paikallisviranomaisilla on asiantuntemusta ja kokemusta myös paikallishallinnolle myönnetystä institutionaalisesta tuesta, kokemusta paikallisesta ja alueellisesta demokratiasta ja toimivista demokraattisista instituutioista sekä kulttuuriperinnön hyödyntämisestä puhumattakaan niiden mahdollisesta roolista rauhan edistäjinä (nk. kaupunkidiplomatia). Niiden toiminta on siis erityisen arvokasta, jotta kehitysmaiden ”hajautetun hallinnon piiriin kuuluvat paikallisviranomaiset” voivat hoitaa nykyistä paremmin hallinnon hajauttamisen myötä niille lankeavan vastuun.

1.3.4

korostaa samalla, että alue- ja paikallisyhteisöt soveltuvat erityisen hyvin Euroopan kansalaisten tietoisuuden lisäämiseen. Nämä yhteisöt voivat ohjata kansalaisten huomion kehitysyhteistyön ongelmiin, ja heitä voidaan kannustaa toimimaan asian hyväksi.

1.3.5

toteaa, että erilaiset kansalliset määräykset, moninaiset alat, joilla paikallisyhteisöt harjoittavat yhteistyötä, kunkin yhteisön ominaispiirteet sekä niiden hajautettuun yhteistyöhön käyttämät hyvin erisuuruiset henkilö- ja määräraharesurssit ovat tähän asti muodostaneet sekä rikaspiirteisen että monimutkaisen asetelman.

1.3.6

katsoo, että selkeys on olennainen tekijä, jotta paikallisyhteisöjen panos tunnustetaan torjuttaessa köyhyyttä ja edistettäessä demokratian toteutumista, sillä hajautettua yhteistyötä ei näin mielletä enää pelkäksi muiden toimien tai ohjelmien moninkertaistamiseksi vaan tietyn maan tai alueen kehittämiseen tähtäävän globaalin strategian paikallisulottuvuudeksi.

1.3.7

pitää tervetulleena sekä unionin jäsenvaltioiden että kehitysmaiden paikallisyhteisöjen tekemiä aloitteita toteuttaa yhteistyönsä teemakohtaisten tai maantieteellisten kriteerien pohjalta.

1.3.8

on tyytyväinen siihen, että vuonna 2004 on perustettu maailmanjärjestö United Cities and Local Governments UCLG, jonka Yhdistyneet Kansakunnat on nyt hyväksynyt alan toimijaksi. Järjestön perusarvoja ovat rauha, paikallinen itsehallinto ja yhteisvastuu. Maailman eri alueita edustavat yhteisöt käsittelevät järjestössä kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä seikkoja.

1.4.1

esittää kiitoksensa siitä, että komissio on toimittanut komitealle ehdotuksensa yhteiseksi julistukseksi, jolla on suuri poliittinen merkitys.

1.4.2

on tyytyväinen siihen, että julistus on toimitettu komitealle, sillä komitea katsoo, että kyseinen seikka sellaisenaan merkitsee paikallisyhteisöjen hyväksymistä unionin kehitysyhteistyöpolitiikan toimijoiksi.

1.4.3

yhtyy julistuksessa esitettyyn yleiseen näkemykseen, sillä tekstin tarkoituksena on, että ”maailmanlaajuistuminen mielletään koko ihmiskunnan kannalta myönteiseksi voimavaraksi”. Myös komitea on ilmaissut samanlaisen kannan eräässä äskettäin antamassaan lausunnossa (6).

1.4.4

arvostaa sitä, että Euroopan unionin kehitysyhteistyötoimintaa halutaan johdonmukaistaa määrittelemällä ”temaattiset puitteet”, joiden pohjalta päätetään, halutaanko painottaa sisäisiä vai ulkoisia politiikkoja (mikä on erityisen tarpeellista kansainvälisen kaupan ja maatalouden kannalta) tai komission toimintaa vai jäsenvaltioiden toimintaa.

1.4.5

on tyytyväinen siihen, että paikallisyhteisöt mainitaan nimenomaisesti useissa teemakokonaisuuksissa paikallishallinnon ja hajautetun kehitysyhteistyön toimijoina. Komitea katsoo kuitenkin, että paikallisyhteisöjen rooli voitaisiin mainita myös muilla aloilla (etenkin vedensaannin edistämisessä).

1.4.6

odottaa kiinnostuneena komission lupaamaa asiakirjaa Afrikan tilanteesta ja maanosalle annettavasta avusta.

2.1

suosittaa, että hajautetun yhteistyön asemaa tarkastellaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

2.2

ehdottaa, että paikallisyhteisöjen perustamat organisaatiot, joiden tavoitteena on vakiinnuttaa kyseisten yhteisöjen hajautettu kehitysyhteistyö, etenkin UCLG, ja hajautettua yhteistyötä hyödyntävät elimet edistäisivät seuraavien toimintatapojen omaksumista:

2.2.1

Unionin paikallisyhteisöjä koskevat ehdotukset

2.2.2

Kehitysmaiden paikallisyhteisöjä koskevat ehdotukset: sovelletaan unionin kehitysavun yleisperiaatteita hajautetusti seuraavissa tapauksissa:

2.3

suosittaa, että paikallisyhteisöt kutsutaan osapuoliksi komission toivomaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan vauhdittamiseen. Ne osaavat jo tiedottaa yleisölle — hyvin usein yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa — köyhyyden torjumiseen liittyvistä haasteista ja toteuttaa kansalaisille, erityisesti nuorille, tarkoitettuja toimia.

2.4

Ehdotus: neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julistus — Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka, ”Eurooppalainen konsensus”, KOM(2005) 311 lopullinen

Alueiden komitea

2.4.1

tiedustelee, miten nykyisin erityisesti toteutettu hajautettu yhteistyö muuttuu Euroopan unionin kannalta ”vaikeissa kumppanuustilanteissa” (7) vuodesta 2007 alkaen, kun kyseiseen toimintaan on varattu selvästi liian vähän määrärahoja.

2.4.2

esittää toivomuksen, että unionin lisätessä kehitysavussaan huomattavasti budjettitukea vastaanottajamaiden hallitukset siirtäisivät varoja kansallisesta talousarviostaan paikallisyhteisöille sen mukaan, millaista vastuuta näille on annettu nykyisillä hajauttamisvälineillä.

2.4.3

kehottaa komissiota edistämään Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan uutta vaihetta ottamalla huomioon tässä lausunnossa esitetyt suositukset.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/47

1.1

pitää tervetulleena komission ehdotusta yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013.

1.2

tunnustaa maailmanlaajuisen muuttoliikkeen laajuuden ja merkityksen erityisesti paikallisyhteisöjen monimuotoisuudelle ja kehitykselle. AK tukee varauksetta pakolais-, turvapaikka- ja kotouttamispolitiikkojen koordinointia Euroopan unionissa. Yhteisön laajentumisen myötä se on tullut entistä tärkeämmäksi.

1.3

katsoo kattavan ja kestävän yhteisön politiikan olevan tärkeää muuttoliikkeen hallinnalle, johon sisältyy rajaturvallisuus, kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden asianmukainen kohtelu, Euroopassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tehokas palautusmenettely sekä lainsäädännön vaatimukset täyttävien siirtolaisten integroiminen talous-, yhteiskunta-, kulttuuri- ja poliittiseen elämään.

1.4

korostaa, että valtiotaso on vastuussa lainsäädännön suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, kun taas maahanmuuttajien vastaanottaminen, asettautumisen helpottaminen ja kotouttaminen kuuluu pääosin alue- ja paikallistason tehtäviin. AK painottaa erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten roolin merkitystä, koska niiden toimivaltaan kuuluvilla suunnittelu-, asumis-, koulutus- ja työllisyyspolitiikoilla on suora vaikutus kotoutumiseen ja ne voivat edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, yhteiskuntaan integroitumista ja yhteisöjen kestävyyttä.

1.5

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat valmiita toimimaan solidaarisuusketjun keskeisinä tekijöinä ja avustamaan muuttoliikkeen syiden vähentämisessä vahvistamalla rahoitusyhteistyötä ja kehittämällä yhteisen strategian rajatylittävän alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi muuttoliikkeen hallinnan alalla. Koska näillä viranomaisilla on toimivaltaa maahanmuutto-, pakolais- ja kotouttamispolitiikkojen alalla ja koska ne joko omistavat perusrakenteet tai huolehtivat niiden hallinnasta, niiden osallistuminen muuttovirtojen ennaltaehkäisemiseen, rahoittamiseen ja hallintaan tarkoitettujen menetelmien kehittämiseen on ensisijaisen tärkeää.

1.6

painottaa, että monin paikoin unionia verotulot kerätään valtiotasolla, kun taas maahanmuuttoon liittyvän syrjäytymisen kustannukset lankeavat paikallistasolle. Eri tasojen yhteistoiminnan vähäisyys saattaa heikentää taloudellisten resurssien optimaalista käyttöä. Rasitteiden jakaminen unionin tasolla voisi tuoda myönteisiä tuloksia.

1.7

1.8

1.9

painottaa, että pitkällä aikavälillä maahanmuutto ei riitä kattamaan EU:n työvoimatarpeita, ja viittaa ikääntyvien ihmisten panosta työmarkkinoilla käsittelevään lausuntoonsa .

1.10

Sekä taloudellisista, sosiaalisista että poliittista syistä tarvitaan strategioita työmarkkinoiden ulkopuolella olevien maahanmuuttajien suurta ryhmää varten.

1.11

kehottaa ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin EU:n alueelle laittomasti saapuneiden ja sen alueella laittomasti elävien työntekijöiden suuren määrän vuoksi. On ryhdyttävä toimenpiteisiin ja luotava järjestelmiä, joiden avulla nykyistä maahanmuuttolainsäädäntöä rikkovat maahanmuuttajat voivat laillistaa asemansa pikaisesti, varsinkin silloin, jos heidän laiton oleskelunsa johtuu hallinnollisista heikkouksista tai jäsenvaltioiden erityislaatuisista geopoliittisista olosuhteista. Kyseisten toimenpiteiden on oltava luonteeltaan poikkeuksellisia, ei toistuvia, ja niihin on sisällyttävä a) asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden takaaminen asianomaisille, b) sen periaatteen varmistaminen, ettei laitonta maahanmuuttoa hyväksytä, c) tinkimätön taistelu ihmiskauppaa ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan, sekä d) sellaisten tehokkaiden instituutioiden ja politiikkojen käyttöönotto, jotka tukevat laillista työvoimaperusteista maahanmuuttoa.

1.12

tähdentää, että yksittäisten maahanmuuttajien tarve saada työtä ja tulla omillaan toimeen on tunnustettava ja sitä on tuettava. Yrittäjyys ja pienyritystoiminta edistävät taloudellisten näkökohtien lisäksi myönteistä yhteiskunnallista kehitystä. Mahdollisuus omistaa yritys ja hoitaa sitä vaikuttaa kotoutumiseen, minkä vuoksi siihen pitäisi saada nykyistä enemmän yhteiskunnan tukea.

1.13

on tyytyväinen siihen, että unionissa arvostetaan yhä enemmän maahanmuuttajien luovuutta ja yrittäjähenkisyyttä. Yrittäjien ja uusien yritysten lisääntyminen on ratkaisevan tärkeää kotoutumisprosessin onnistumiselle sekä tärkeä panos Lissabonin strategian toteuttamisessa.

1.14

korostaa valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tiiviisti yhteistuumin paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tekemän työn merkitystä ja tukee niiden ohjelmia, joilla pyritään vauhdittamaan maahanmuuttoon liittyviä politiikkoja ja toimenpiteitä (esimerkiksi maahanmuuttajien integroitumista vastaanottajamaan poliittiseen ja yhteiskuntaelämään).

1.15

pitää tervetulleena päätöstä Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta ja erityisesti kohderyhmien kotouttamisen edistämisestä. AK muistuttaa, että suurin osa sekä pakolaisten vastaanotto-olosuhteiden parantamiseksi ja heidän kotouttamisekseen ehdotetuista toimenpiteistä kuuluu alue- ja paikallisviranomaisten toiminta-alaan.

1.16

pitää tervetulleena päätösehdotusta ulkorajarahaston perustamisesta ja muistuttaa, että joidenkin Euroopan alueiden kehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus kärsii niiden sijainnista unionin rajoilla. Päätöksen tulisi perustua vallitsevaan todellisuuteen.

1.17

katsoo kotouttamisen epäonnistumisen Euroopan unionissa johtuvan osaksi siitä, että paikallis- ja alueviranomaiset eivät osallistu toimintalinjojen muotoiluun. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat kansalaisia lähinnä oleva vastuutaso, mutta täytäntöönpanon seurauksia paikallistasolla ei useimmiten oteta huomioon.

1.18

muistuttaa, että kotouttamiskysymykset tulee sisällyttää kaikkiin politiikanaloihin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi. Unionin maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan on oltava sopusoinnussa EU:n yleisten sosiaali-, talous-, ulko- ja kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa sekä yhteensopivia eurooppalaisten arvojen kanssa. Viimeksi mainittuja ovat muun muassa yhtäläiset mahdollisuudet, ihmisoikeudet, ihmisarvo, suvaitsevaisuus, moninaisuuden kunnioittaminen, syrjinnän torjuminen ja yhteiskuntaelämään osallistumisen lisääminen.

1.19

korostaa, että kotouttaminen on koko yhteiskunnan vastuulla. Sekä maahanmuuttajien että paikallisväestön on nähtävä vaivaa kestävän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kasvun saavuttamiseksi.

1.20

myöntää, että työmarkkinakysymyksillä on ratkaiseva merkitys maahanmuuttajien kotouttamisessa, mutta niitä ei voi tarkastella asiayhteydestä erillään, koska kotoutumisaste riippuu myös monista muista tekijöistä, kuten yhteiskunnallisesta taustasta, koulutuksesta ja kielitaidosta sekä osallistumisesta yhteiskuntaelämään. Maahanmuuttajien kotoutumisen onnistuminen edistää sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa jokaisella on oma paikkansa, ja tämä hyödyttää sekä yksittäisiä ihmisiä, paikallisyhteisöä että koko yhteiskuntaa.

1.21

pahoittelee, että solidaarisuutta koskevassa puiteohjelmassa ei edes mainita niiden melkein 500 000 turvapaikanhakijan tilannetta, jotka odottavat Euroopan unionissa oleskelulupa- tai vastaavaa päätöstä. Heistä ehdoton valtaosa on laillisten työmarkkinoiden ulkopuolella.

1.22

korostaa, että valtion tasolla ja paikallistasolla keskitytään vastakkaisiin seikkoihin: valtion tasolla huomiota kiinnitetään siirtotyöläisiin, kun taas paikallistasolla pyritään torjumaan syrjäytymistä, vieraantumista ja muukalaisvihamielisyyttä. Tämä lisää kaikkien asianomaisten tahojen välisen vuoropuhelun ja yhteistoiminnan tarvetta.

1.23

katsoo, että muodolliseen äänioikeuteen asteittain tähtäävien toimenpiteiden ja politiikkojen tulisi olla keskeinen osa solidaarisuusohjelmaa, koska äänioikeus edistäisi maahanmuuttajien osallistumista demokraattiseen prosessiin.

1.24

kannattaa Euroopan rajavalvontarahaston perustamista ja muistuttaa, että alueellinen tekijä on otettava huomioon yhtenäisessä palauttamismenettelyjen hallinnassa erityisesti tunnustamalla alue- ja paikallisviranomaisten rooli EU:n rajoilla vapaaehtoisten paluuohjelmien tukemisessa.

2.1

korostaa, että tarvitaan tasapainoista politiikkaa sellaisten toimien edistämiseksi, joilla varmistetaan tasainen laillinen maahanmuutto sekä laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäiseminen. AK tähdentää myös, että maahanmuutto on keskeinen keino puuttuvan ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa kehittämään asiaankuuluvilla aloilla tehokkaita aloitteita mukaan luettuna unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten rekrytointi tieteelliseen tutkimustyöhön.

2.2

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua aktiivisesti turvapaikkapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Tämän vuoksi AK ehdottaa, että vuosien 2007—2013 rakennerahastojen päätavoitteeseen 3 sisältyvien alueellisen yhteistyön ja uuden naapuruuspolitiikan rahoituksen soveltamisalaa laajennettaisiin, ja toivoo, että tavoitteen alaan kuuluvia monenvälisiä ohjelmia sekä naapuruuspolitiikan osana toteutettavia kahdenvälisiä toimintaohjelmia koordinoidaan tehokkaasti.

2.3

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen kaikkien neljän rahaston toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen on välttämätöntä kumppanuutta koskevien horisontaalisten säännösten noudattamiseksi.

2.4

ehdottaa, että koulutukseen liittyviä toimenpiteitä vahvistettaisiin muuttoliikkeen hallinnassa erityisesti maahanmuuttajien ja pakolaisten kotouttamisen osalta.

2.5

ehdottaa seuraavien erityisten horisontaalisten säännösten sisällyttämistä päätösehdotuksiin:

2.6

pahoittelee, että tekniselle avulle varattu rahoitusosuus on niukka kaikissa neljässä päätöksessä, vaikka yleisölle suunnatut tiedotuskampanjat ovat ratkaisevan tärkeitä kaikkien politiikkojen menestykselle ja tehokkuudelle vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden alalla.

2.7

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia tekemään yhteistyötä koulutuksen ohjelmakysymysten alalla ja kehittämään yhteisvaikutukseen tähtäävää toimintaa ja kumppanuuksia asiaankuuluvien unionin ja valtiotason viranomaisten kanssa.

2.8

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia edistämään osaltaan puiteohjelmassa ehdotettujen toimien nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa.

2.9

aikoo esittää alueiden komitean toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on edistää oikeudenmukaista vastuunjakoa eri jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioissa valtiotason, alue-, paikallis-, kunnallis- ja muiden viranomaisten välillä maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä.

2.10

korostaa, että sen tulee katsoa olevan merkittävä ja yhteisön etua ajatteleva kumppani, joka auttaa selkiyttämään paikallis- ja alueyhteisöjen edustajien vastuukysymyksiä rahoituksessa ja muuttoliikkeen hallinnassa kaudella 2007—2013 ja joka edistää siten näiden kytkemistä mukaan kehitteillä olevaan unionin yhteistyömekanismiin.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/53

1.

Eurooppa-neuvoston 19.—20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pitämän kokouksen puheenjohtajan päätelmät ovat antaneet koko Länsi-Balkanin alueelle eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät. Kyseisiä tulevaisuudennäkymiä korostettiin jälleen Eurooppa-neuvoston 16.—17. kesäkuuta 2005 Brysselissä pitämän kokouksen puheenjohtajan päätelmissä.

2.

Kaikissa Länsi-Balkanin valtioissa sekä Kosovossa on käynnissä myönteinen asennemuutos myös suhteessa entisen Jugoslavian alueen kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICTY). Muutos on tärkeä askel niiden mahdollisen Euroopan unioniin integroitumisen kannalta. Tarvitaan kuitenkin lisää konkreettista edistystä.

3.

Kosovossa ihmiset säilyttivät maltillisuutensa entisen pääministerin Haradinajin eron jälkeen, ja Kosovon hallitus osoitti poliittista kypsyyttä sujuvassa hallituksenvaihdossa, jolloin uuden hallituksen johtoon tuli Bajram Kosumi. Hallituksenvaihdon jälkeen uudistettiin sitoumus jatkaa edellisen hallituksen ohjelmaa, jossa keskitytään YK:n normien täytäntöönpanoon.

4.

Kosovon hallitus hyväksyi 22. helmikuuta 2005 ohjelman ”Paikallishallinnon uudistus — Työohjelma vuodeksi 2005”. Uudistuksella pyritään parantamaan paikallistason palveluja ja siten osaltaan edistämään a) kestävää hallintoa ja kaikkien Kosovon asukkaiden kestäviä elinoloja, b) kaikkien yhteisöjen integroitumista Kosovon demokraattisiin rakenteisiin sekä c) toimivien demokraattisten elinten perustamista ja vahvistamista Kosovossa, kuten normeissa edellytetään.

5.

Kosovon taloudellista integraatiota tällä alueella tukevat toimet jatkuvat. Kyseisillä ponnisteluilla pyritään lieventämään Kosovon jatkuvaa taloudellista ahdinkoa, jonka osatekijöitä ovat alhainen tulotaso, korkea työttömyys ja valtava infrastruktuurin vaje. Tarvitaan kiireisesti oikeudellinen kehys selkeiden omistusoikeuksien määrittelemiseksi.

6.

Käynnissä olevan kunnianhimoisen ja kattavan normien täytäntöönpanon tarkistuksen olisi käynnistettävä realistinen prosessi, joka johtaa Kosovon tulevan aseman vakiintumiseen. Vahvat, autonomiset ja monikulttuuriset alue- ja paikallisviranomaiset ovat välttämätön edellytys Kosovon kestävälle rauhalle ja hyvinvoinnille sekä keskeinen tekijä sopimuksissa Kosovon tulevasta asemasta.

7.

Alueiden komitean, komission, Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressin sekä Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen osapuolten 22. kesäkuuta 2005 Prištinassa järjestämän konferenssin ”Euroopan unionin alue- ja paikallisyhteisöjen rooli demokratian vakiinnuttamisprosessissa Länsi-Balkanin alueella” päätösjulistuksessa painotetaan, että välttämättömänä ehtona Kosovon asukkaiden tulevaisuudelle Euroopan unionissa on aito hallinnon hajauttaminen ja osallistuva demokratia, jossa noudatetaan täysin demokraattisia arvoja ja vähemmistöjen oikeuksia.

1.1

on tyytyväinen komission kertomukseen ja päätelmiin tiedonannossa ”Kosovon tulevaisuus Euroopassa” (KOM(2005) 156 lopullinen), jossa esitetään puitteet nykyisestä umpikujasta pääsemiseksi kehitettäessä demokraattista ja monikulttuurista yhteiskuntaa Kosovoon, jotta se voi toimia alueella rauhan ja hyvinvoinnin vallitessa.

1.2

on tyytyväinen kertomukseen Serbia ja Montenegron valmiudesta neuvotella vakautus- ja assosiaatiosopimus Euroopan unionin kanssa (SEK(2005) 478 lopullinen). Asiakirjan päätelmänä on suositus aloittaa vakautus- ja assosiaationeuvottelut, jos Serbia ja Montenegro jatkaa vakaasti valmistelutyötään.

1.3

on tyytyväinen Eurooppa-neuvoston 16.—17. kesäkuuta 2005 Brysselissä pitämän kokouksen puheenjohtajan päätelmiin sekä liitteenä olevaan Kosovon-julistukseen, jossa painotetaan, että Kosovon tilanteen perusteellisen tarkistuksen lopputulos ei ollut etukäteen varma: normien, erityisesti ensisijaisten normien täytäntöönpano ja hallinnon hajauttamisprosessi ovat erityisen tärkeitä.

1.4

katsoo, että Kosovon ja EU:n alue- ja paikallisviranomaisten olisi autettava toteuttamaan haaste Kosovon tulevaisuudesta Euroopassa.

1.5

on tyytyväinen komission sitoumukseen keskittyä Kosovon erityistilanteeseen ja erityistarpeisiin, jotta se voisi edistyä vakautus- ja assosiaatioprosessissa.

1.6

on tyytyväinen aktiiviseen keskittymiseen Kosovon kehitys- ja uudistustarpeisiin sekä sitoumukseen käyttää komission resursseja kehityksen ja uudistusten nopeuttamiseksi.

1.7

kannattaa komission ehdotusta tutkia uusia mahdollisuuksia sen varmistamiseksi, että Kosovo voi saada täyden hyödyn kaikista sopivista Euroopan unionin välineistä.

1.8

pitää Kosovon yhteisöjen sekä Belgradin ja Prištinan viranomaisten välistä poliittista vuoropuhelua erittäin tärkeänä, sillä se on ainoa keino saavuttaa vakaus, joka on ehdoton edellytys koko Länsi-Balkanin alueen integroitumiselle Eurooppaan.

1.9

on tyytyväinen Kosovon väliaikaisten itsehallintoelinten aloitteeseen uudistaa Kosovon paikallishallintoa.

1.10

muistuttaa, että hallinnon hajauttamisprosessiin on liityttävä alue- ja paikallisviranomaisille uskotun uuden vastuun mukainen aito vallan ja erityisesti varojen ja omaisuuden siirto.

1.11

kannattaa alue- ja paikallisviranomaisten järjestöjen keskeistä roolia alue- ja paikallisviranomaisten yhteisten näkemysten välittäjänä hallituksille ja keskeisenä välineenä alue- ja paikallisvaltuutettujen toimintamahdollisuuksien edistämisessä.

1.12

tukee komission sitoumusta kuulla korkealla tasolla tärkeimpiä kansainvälisiä toimijoita Kosovoa koskevan koordinoidun poliittisen lähestymistavan määrittämiseksi, ja on tyytyväinen päätökseen käynnistää Kosovon normien täytäntöönpanon edistymisen perusteellinen tarkistus.

2.1

pyytää komissiota kutsumaan Kosovon paikallisviranomaiset aktiivisesti mukaan poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten täytäntöönpanoon perustasolla, niin että toissijaisuuden, suhteellisuuden ja hyvän hallintotavan periaatetta noudatetaan täysin.

2.2

kannustaa komissiota edistämään ja tukemaan Kosovon-suhteista tiedottamista EU:n kansalaisille ja EU:n arvoista Kosovon asukkaille tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa.

2.3

kannustaa komissiota tukemaan tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa vaihto- ja kumppanuusohjelmia, jotka auttavat kasvattamaan kansalaisten sekä EU:n ja Kosovon hallinnon keskinäistä ymmärtämystä sekä vahvistamaan alue- ja paikallistason hallintokapasiteettia.

2.4

suosittaa, että yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen suunnatussa komission avussa kiinnitetään erityishuomiota aluehallinnon kapasiteettiin, ja tuetaan erityisesti lakien täytäntöönpanoa sekä keskus- ja aluehallinnon välisen viestinnän ja yhteistyön kehittämistä.

2.5

esittää yhteistyötoimia sekä niiden kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, joita kertyi EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden sekä Länsi-Balkanin valtioiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa toteutetusta laajentumista valmistelevasta politiikasta.

2.6

korostaa, että yksi keino luottamuksen ja vakauden kehittämiseksi Kosovossa ja Länsi-Balkanin alueella on alue- ja paikallisviranomaisten välinen aktiivinen rajatylittävä yhteistyö.

2.7

kannustaa kaikkia normien täytäntöönpanosta vastaavia, erityisesti Kosovon väliaikaisia itsehallintoelimiä, jatkamaan paikallishallinnon uudistusta koko Kosovon alueella ja avustamaan Kosovon paikallisviranomaisia Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan noudattamisessa muun muassa tarjoamalla Kosovon paikallisviranomaisille näiden sosiaalisten ja taloudellisten vastuiden vaatimat taloudelliset, maa- ja henkilöresurssit.

2.8

muistuttaa kaikkia normien täytäntöönpanosta vastaavia, erityisesti Kosovon väliaikaisia itsehallintoelimiä, että alueellisten ja vähemmistökielten sekä kaikkien yhteisöjen kulttuuriperinnön suojelu ja edistäminen ovat suvaitsevaisuuden ja keskinäisen ymmärtämyksen keskeisiä tekijöitä moniarvoisessa, monietnisessä ja monikulttuurisessa Kosovossa.

2.9

kannustaa kaikkia normien täytäntöönpanosta vastaavia, varsinkin Kosovon väliaikaisia itsehallintoelimiä, helpottamaan kaikkien etnisten ryhmien ja yhteisöjen jäsenien osallistumista päätöksentekoprosessiin, erityisesti paikallisella ja kunnallisella tasolla, ja korostaa, että monikulttuuriset kunnat ovat Kosovon vakautus- ja sovintoprosessin ydintekijä.

2.10

suosittaa kaikkia normien täytäntöönpanosta vastaavia, erityisesti Kosovon väliaikaisia itsehallintoelimiä, lisäämään ponnistelujaan konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi mahdollisimman pian erityisesti seuraavissa kysymyksissä: pakolaisten ja karkoitettujen henkilöiden paluu sekä kaikkien yhteisöjen jäsenten vapaa liikkuvuus.

2.11

pyytää kaikkia normien täytäntöönpanosta vastaavia, erityisesti Kosovon väliaikaisia itsehallintoelimiä, katsomaan yhdessä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kanssa normien täytäntöönpanoa pidemmälle ja valmistautumaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon myös paikallistasolla.

2.12

suosittaa, että tehdään tiivistä yhteistyötä Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressin (CLRAE) kanssa ja kannustetaan Kosovon viranomaisia osallistumaan tiiviimmin Euroopan demokraattiseen prosessiin.

2.13

suosittaa, että vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymissä varataan Kosovolle riittävästi taloudellista tukea.

16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/56

1.1

katsoo, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma on merkittävä väline esitellä, tukea, rikastuttaa ja kokea eurooppalaista kulttuuria ja paikallisia kulttuureja, sekä arvostaa sitä, että kulttuurikaupungiksi nimeämisellä on hyvin myönteisiä vaikutuksia kaupunkeihin paitsi kulttuurisesti, myös koska se tarjoaa taloudellisia ja työmahdollisuuksia matkailun, vapaa-ajan ja urheilun aloilla ja edistää kaupunkien elvyttämistä.

1.2

tähdentää, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma vaikuttaa tehokkaimmin, mikäli tapahtumasta tehdään keskeinen osa kaupungin pitkän tähtäimen kulttuuristrategiaa, ja pitää tärkeänä, että tapahtuman tulee edistää kestävää kulttuurista kehitystä. Lisäksi komitea toteaa, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma on saamassa yhä enemmän alueellista ulottuvuutta, kun kaupungit ottavat ympäröivät alueensa mukaan kulttuuriohjelmiensa kehittämiseen ja toteuttamiseen.

1.3

toteaa, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman arvoa ja potentiaalia on aliarvioitu, etenkin tasoltaan matalan EU:n rahoitustuen vuoksi ja koska tapahtuman eurooppalaista ulottuvuutta ja nimettyjen kaupunkien näkyvyyttä ei ole kehitetty riittävästi eikä kaupunkeja ole tuettu kulttuuriohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa.

1.4

katsoo, että vaikka Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumalla on hyvä erottuvuus ja se on laajalti tunnettu, Euroopan unioni ei ole hyödyntänyt tapahtumaa riittävästi Euroopan yhdentymisen edistämiseksi ja eurooppalaisen identiteetin vahvistamiseksi. Komitea tähdentää, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma voi edistää kansalaisten myönteistä samastumista Euroopan unioniin.

1.5

pitää tervetulleena Euroopan komission ehdotusta uudistaa Euroopan kulttuuripääkaupunkien valintamenettelyä ja soveltaa nimetyissä kaupungeissa kulttuuriohjelmien valmisteluvaiheen seurantaa.

1.6

katsoo, että Euroopan komission ehdotuksessa puututaan moniin nykyisen valintamenettelyn heikkouksiin, ja myöntää, että ehdotetussa lähestymistavassa otetaan huomioon erilaiset tarpeet. Kaupunkien välillä on oltava aitoa kilpailua, valintalautakunnan roolia on vahvistettava, Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman eurooppalaista ulottuvuutta on korostettava, ja jäsenvaltioiden panos ja neuvoston rooli ehdokkaiden asettamis- ja nimeämisprosessissa on tunnustettava.

1.7

kannattaa ehdotetun valinta- ja seurantamenettelyn seuraavia seikkoja:

1.8