25.4.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/1

Euron kurssi (1)

24. huhtikuuta 2006

(2006/C 97/01)

1 euro=

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,2365
JPY	Japanin jeniä	142,17
DKK	Tanskan kruunua	7,4608
GBP	Englannin puntaa	0,69190
SEK	Ruotsin kruunua	9,3420
CHF	Sveitsin frangia	1,5712
ISK	Islannin kruunua	94,84
NOK	Norjan kruunua	7,8310
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CYP	Kyproksen puntaa	0,5761
CZK	Tšekin korunaa	28,385
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	262,43
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6960
MTL	Maltan liiraa	0,4293
PLN	Puolan zlotya	3,8587
RON	Romanian leuta	3,4651
SIT	Slovenian tolaria	239,61
SKK	Slovakian korunaa	37,120
TRY	Turkin liiraa	1,6385
AUD	Australian dollaria	1,6562
CAD	Kanadan dollaria	1,4064
HKD	Hongkongin dollaria	9,5872
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,9478
SGD	Singaporin dollaria	1,9612
KRW	Etelä-Korean wonia	1 161,94
ZAR	Etelä-Afrikan randia	7,4419
CNY	Kiinan juan renminbiä	9,9149
HRK	Kroatian kunaa	7,2995
IDR	Indonesian rupiaa	10 926,95
MYR	Malesian ringgitiä	4,511
PHP	Filippiinien pesoa	63,803
RUB	Venäjän ruplaa	33,9400
THB	Thaimaan bahtia	46,437

(1)

Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

25.4.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/2

VALTIONTUKI — ESPANJA

Valtiontuki C 1/2006 (ex NN 103/2005) — Chupa Chups

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(2006/C 97/02)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Komissio on ilmoittanut 25. tammikuuta 2006 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Espanjalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittuun tukeen liittyvää koulutustukea.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa koulutustuesta, jota koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto

Valtiontukien kirjaamo

Rue de la Loi 200/Wetstraat 200

B-1049 Bryssel

Faksi: (32-2) 296 12 42

Huomautukset toimitetaan Espanjalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

Menettely

Komissio vastaanotti 22. huhtikuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä kantelun toimenpiteestä, joka kantelun tehneen kilpailijan mukaan on toteutettu Chupa Chups S.A.:n hyväksi. Komissio pyysi tietoja 10. kesäkuuta 2005 ja 7. syyskuuta 2005 päivätyillä kirjeillä, joihin Espanja vastasi 11. elokuuta 2005, 26. lokakuuta 2005, 18. marraskuuta 2005 ja 12. joulukuuta 2005 saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä.

Kuvaus

Tukea väitetään myönnetyn Chupa Chups S.A.:lle, joka on Espanjaan vuonna 1940 perustetun perheomistuksessa olevan teollisuuskonsernin holdingyhtiö. Pääasiallinen toimiala on makeisten tuotanto ja kauppa, erityisesti tikkukaramellit (70 prosenttia myynnistä), joiden maailman johtava toimittaja Chupa Chups on (vuosituotanto 17 000 tonnia eli 12 miljoonaa yksikköä/päivä, myynti 150 maassa). Tätä nykyä konsernilla on 4 tuotantoyksikköä, jotka sijaitsevat Venäjällä, Meksikossa, Sant Esteve de Sesroviresissa (Barcelona) ja Villamayorissa (Asturia).

Yhtiön rahoitusrakennetta on uudistettu vuodesta 2002 lähtien, ja 5. syyskuuta 2003Instituto Catalán de Finanzas (ICF eli Katalonian aluehallituksen rahoituslaitos) myönsi 35 miljoonan euron luoton. Espanjan viranomaisten toimittamista tiedoista on käynyt ilmi, että yhtiön hyväksi on myös toteutettu muita toimenpiteitä:

1) 12 570 000 euron suuruinen julkinen tuki vuoden 2004 lopulla; 2) Asturian aluehallituksen myöntämä takaus, joka kattaa EUR 4,4 miljoonan euron lainan; 3) 12 960 000 euron suuruinen verolykkäys, joka hyväksyttiin vuonna 2004; 4) 2,8 miljoonan euron suuruinen koroton luotto, jonka myönsi Espanjan Ministerio de Ciencia y Tecnología; 5) muita tarkemmin erittelemättömiä tukia (subvenciones de explotación) 1 580 000 euron edestä.

Arviointi

Komissio katsoo tässä vaiheessa, että kyseiset toimenpiteet ovat valtiontukea. Erityisesti edellä mainitut ICF:n myöntämä luotto ja verolykkäys eivät vaikuta toimilta, jotka yksityinen sijoittaja olisi toteuttanut tavanomaisin markkinaehdoin. Vaikka vaikuttaa siltä, että yhtiölle voitaisiin myöntää tukea valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen mukaisesti, komissio ei voi tässä vaiheessa arvioida, onko suuntaviivoja noudatettu, sillä minkäänlaista rakenneuudistussuunnitelmaa ei ole esitetty.

Päätelmät

Edellä mainittujen epäilyjen perusteella komissio on päättänyt aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn.

KIRJEEN TEKSTI

”Por la presente, la Comisión tiene el honor de comunicar a España que, tras haber examinado la información facilitada por sus autoridades sobre la medida arriba indicada, ha decidido incoar el procedimiento previsto en el artículo 88, apartado 2, del Tratado CE.

PROCEDIMIENTO

Por carta registrada el 22 de abril de 2005, la Comisión recibió una denuncia de un competidor sobre una supuesta medida de ayuda a favor de Chupa Chups S.A. La Comisión solicitó información por cartas de 10 de junio de 2005 y de 7 de septiembre de 2005, a las que España respondió por cartas registradas el 11 de agosto de 2005, el 26 de octubre de 2005, el 18 de noviembre de 2005 y el 12 de diciembre de 2005.

DESCRIPCIÓN DEL BENEFICIARIO Y DE LAS MEDIDAS DE AYUDA

Chupa Chups S.A. es una sociedad holding de un grupo industrial familiar establecido en España en 1940, que goza de importante presencia internacional. Su principal actividad consiste en la fabricación y comercialización de golosinas, especialmente de chupa-chups (70 % de las ventas), de los que Chupa Chups es el mayor proveedor mundial (producción anual de 17 000 toneladas, o 12 millones de unidades/día, comercializados en 150 países). Actualmente, el grupo cuenta con cuatro centros de producción situados en Rusia, México, Sant Esteve de Sesrovires (Barcelona) y Villamayor (Asturias).

En los últimos años, el grupo ha atravesado por graves problemas económicos, con unas pérdidas consolidadas de 22,5 millones de euros en 2002, 4,72 millones de euros en 2003 y 5,95 millones de euros en 2004, así como un volumen de negocios decreciente (1). Dada la situación, la dirección lanzó un plan de reestructuración en 2002, que condujo al cierre de las plantas de fabricación de Brasil, Francia y China y a la venta de algunas marcas secundarias. Además, se llevó a cabo una reestructuración financiera a fondo:

(1)

En julio de 2002 se acordó con un grupo de bancos privados un préstamo sindicado por un importe máximo de 75 millones de euros. El contrato estipulaba una serie de obligaciones para la empresa y el cumplimiento de algunos ratios financieros. La operación estaba garantizada por varias empresas pertenecientes al grupo. A finales de 2004, los reembolsos pendientes de este préstamo eran de 14 millones de euros con vencimiento en 2005, 8,56 millones de euros en 2006, y 25,25 millones de euros en 2007. En 2005, la empresa recibió una propuesta de los bancos agentes en el crédito sindicado para renovar la financiación.

(2)	En marzo de 2003, los propietarios aportaron fondos extra por valor de 8 millones de euros.

(3)	Una remodelación de la estructura empresarial hizo surgir, y contabilizar como nuevos fondos, otros 6,9 millones de euros (2).

En el contexto de esta reestructuración financiera, el 5 de septiembre de 2003 el Instituto Catalán de Finanzas [“ICF”, entidad crediticia del Gobierno regional catalán (3)] concedió a la empresa un crédito de 35 millones de euros. De esta cantidad, 20 millones de euros estaban destinados contractualmente a la cancelación parcial del mencionado crédito sindicado. Los restantes 15 millones de euros pretendían cubrir otras necesidades de tesorería de la empresa. El crédito se concedió con un periodo de amortización de 12 años, incluidos 2 años de periodo de carencia. El tipo de interés se indexó a 6 meses Euribor, más un margen de 1,125 %. El principal aval del crédito consistía en una propiedad inmobiliaria (4), tasada por un perito independiente en 71 millones de euros. Este crédito es el motivo de la denuncia por supuesta ayuda estatal presentada a la Comisión.

En respuesta a las preguntas de la Comisión a raíz de la denuncia, las autoridades españolas ofrecieron información que ha revelado medidas adicionales a favor de Chupa Chups. En concreto:

(1)

La contabilidad anual del año 2004 pone de manifiesto subvenciones públicas por valor de 12,57 millones de euros a finales de ese ejercicio. Esta cifra incluye, en particular: 1,58 millones de euros del Ministerio español de Agricultura y Pesca como ayuda a la inversión en las instalaciones de Barcelona; 4,44 millones de euros de “otros organismos públicos” de ayuda para la construcción de la planta de Asturias; 5,19 millones de euros de “diversos organismos públicos” para la ampliación de esa misma planta de Asturias durante el periodo 1999-2003. Las autoridades españolas no han facilitado información en respuesta a las peticiones de la Comisión en cuanto a la naturaleza y justificación de estas medidas.

(2)

De los 12,57 millones de euros de subvenciones públicas mencionados, unos 5 millones de euros todavía quedaban por cobrarse a finales de 2004. El 17 de septiembre de 2004, la Dirección de la empresa aprobó el compromiso de esta cantidad restante (es decir, el crédito frente a las autoridades públicas) en el contexto de un crédito firmado con un banco privado por un máximo de 4,4 millones de euros (5). El crédito fue avalado por el Gobierno regional de Asturias. Las autoridades españolas no han respondido a las preguntas de la Comisión sobre las circunstancias de este aval.

(3)

En febrero de 2004, la Agencia Tributaria española autorizó a Chupa Chups a fraccionar el pago de su deuda en concepto de IVA y de impuesto de sociedades en plazos trimestrales que expirarán el 20 de febrero de 2008. Como garantía de este aplazamiento, se constituyó una nueva hipoteca sobre la Casa Batlló. Del total de la deuda aplazada (12,96 millones de euros), 4,56 millones de euros seguían pendientes a 31 de diciembre de 2004. Los intereses aplicados corresponden al tipo de interés oficial por intereses de demora, establecido anualmente en la Ley de Presupuestos nacional (6).

(4)

La contabilidad anual de 2004 de la empresa refleja un crédito sin intereses de 2,8 millones de euros que, al parecer, le concedió el Ministerio español de Ciencia y Tecnología el 30 de marzo de 2004 (7). No obstante, las autoridades españolas han declarado desconocer la existencia de dicho crédito (8).

(5)	En 2004 Chupa Chups recibió subvenciones adicionales no especificadas (“subvenciones de explotación” (9)) por valor de 1,58 millones de euros. Las autoridades españolas no han respondido a la solicitud de información de la Comisión sobre la naturaleza y la justificación de dichas subvenciones.

EVALUACIÓN DE LA AYUDA

1. Existencia de ayuda estatal

El artículo 87, apartado 1, del Tratado CE declara que serán incompatibles con el mercado común, en la medida en que afecten a los intercambios comerciales entre Estados miembros, las ayudas otorgadas por los Estados o mediante fondos estatales, bajo cualquier forma, que falseen o amenacen falsear la competencia, favoreciendo a determinadas empresas o producciones.

Todas las medidas enumeradas en los apartados 4 y 5 implican la asignación de fondos estatales. Puesto que la ayuda está destinada a una empresa individual, se cumple el criterio de selectividad. Además, puesto que Chupa Chups está presente en el mercado de las golosinas, sector en el que existe comercio entre Estados miembros, y es una empresa con actividad internacional, también se cumple el criterio de que afecta al comercio dentro de la Comunidad.

Crédito con el ICF

Por lo que se refiere al crédito del ICF, sigue por determinarse si distorsiona la competencia ya que confiere a Chupa Chups una ayuda que no habría conseguido en el mercado privado. En otras palabras, la Comisión tiene que determinar si este organismo público actuó igual que habría hecho un hipotético inversor en economía de mercado en circunstancias similares.

Las autoridades españolas consideran que el crédito del ICF debe considerarse teniendo presente la reestructuración en curso del grupo. Sostienen que su objetivo era ampliar los plazos de los pagos de la empresa y que la calidad del riesgo del crédito no había cambiado desde el préstamo de la banca privada. Además, señalan que el grupo tiene actualmente deudas con entidades privadas por valor de unos 30 millones de euros. Por tanto, concluyen que las relaciones de Chupa Chups con los mercados de capital son normales.

10.

Sin embargo, algunos factores parecen indicar que la empresa sí obtuvo ventajas con la financiación recibida del ICF:

—	El crédito no imponía ninguna condición restrictiva (por ejemplo, en ratios financieros) vinculada al crédito sindicado contraído con la banca privada un año antes, a pesar de que desde entonces había transcurrido otro año más de pérdidas;

—	Es evidente que las condiciones acordadas con el ICF eran mejores para la empresa que las del crédito sindicado, ya que aquél se asignó inmediatamente a la cancelación parcial de éste.

11.

La existencia de ayuda estatal según el principio del inversor en la economía de mercado debe evaluarse a la vista del riesgo y de las perspectivas de beneficio para el acreedor:

—

Por lo que se refiere al riesgo asumido por el ICF, las autoridades españolas han declarado que el principal aval del crédito es una hipoteca de primer grado sobre una propiedad inmobiliaria valorada en unos 70 millones de euros. No obstante, a pesar de las solicitudes de la Comisión, las autoridades españolas no han determinado: i) por qué, si la empresa era capaz de proponer este aval, ningún banco privado al parecer se mostró dispuesto a aportar financiación en condiciones comparables a las del ICF; ii) cuáles eran las condiciones (garantías, tipo de interés y otras) vinculadas al crédito sindicado de 30 de julio de 2002; iii) cuáles eran las condiciones de la propuesta de refinanciación recibida en 2005 de los bancos participantes en el crédito sindicado (y el resultado de esas negociaciones);

—	Por lo que se refiere al tipo de interés del crédito: parece corresponder al tipo de mercado aplicable a empresas saneadas; en concreto, no hay prima de riesgo habida cuenta de los problemas del deudor.

12.	Visto lo anterior, la Comisión duda de que el crédito concedido por el ICF cumpla el criterio del inversor en una economía de mercado. En consecuencia, en esta fase la Comisión no puede excluir que la medida constituya ayuda estatal con arreglo al artículo 87, apartado 1, del Tratado CE.

Moratoria fiscal

13.

Consideraciones similares sobre la aplicación del criterio del inversor en una economía de mercado se aplican a la moratoria fiscal mencionada en el apartado 5.3. A este respecto, los actos de la autoridad pública deben compararse al comportamiento de un hipotético acreedor en una economía de mercado cuyo único objetivo sea obtener la devolución de las cantidades que se le adeudan en las condiciones más ventajosas posibles en cuanto al grado de satisfacción y al plazo.

14.

No obstante, las autoridades españolas no han facilitado información que muestre que la moratoria fiscal se debió al deseo de proteger los intereses financieros de la agencia tributaria, o que esto mejoró la posición de la misma respecto a lo que podría haber obtenido mediante otros procedimientos administrativos o civiles en virtud de la legislación nacional, tales como la ejecución tributaria.

15.

Por consiguiente, en esta fase la Comisión duda de que la agencia tributaria española actuara como un acreedor diligente en una economía de mercado. Y si no lo hizo, la moratoria fiscal constituiría una ventaja que Chupa Chups no podría haber conseguido en el mercado, causando así una distorsión de la competencia. Por consiguiente, la medida constituye ayuda estatal con arreglo al artículo 87, apartado 1, del Tratado CE.

Subvenciones públicas, avales públicos y crédito subvencionado

16.

Las intervenciones citadas en el apartado 5, puntos (1), (2), (4) y (5) son, por su propia naturaleza, susceptibles de falsear la competencia dentro de la Comunidad, al dar a Chupa Chups una ventaja sobre sus competidores que no reciben la ayuda. Las autoridades españolas no han aportado elementos que contradigan esta conclusión. La Comisión, por tanto, considera que estas medidas son ayudas estatales con arreglo al artículo 87, apartado 1, del Tratado CE.

2. Excepciones al amparo del artículo 87, apartados 2 y 3, del Tratado CE

17.

El objetivo primero de las medidas es ayudar a una empresa en crisis. En tales casos, sólo puede aplicarse la excepción del artículo 87, apartado 3, letra c) del Tratado CE, que permite autorizar ayudas estatales concedidas para facilitar el desarrollo de determinadas actividades siempre que no alteren las condiciones de los intercambios en forma contraria al interés común, si se cumplen las condiciones pertinentes.

18.	Las ayudas de salvamento y de reestructuración para empresas en crisis actualmente están reguladas por las Directrices comunitarias sobre ayudas estatales de salvamento y de reestructuración de empresas en crisis (10) (en lo sucesivo, “las Directrices”).

19.

Dados sus resultados en los últimos 4 años y la evolución de sus ratios financieros, Chupa Chups parece una empresa en crisis con arreglo a la sección 2.1 de las Directrices. En concreto, la contabilidad anual de 2004 muestra pérdidas acumuladas de años anteriores por valor de 38,42 millones de euros que corresponden al 360 % del capital suscrito a finales de ese año (10,66 millones de euros). Los resultados negativos obtenidos en 2004 representan un 55,8 % adicional de ese capital.

20.

En esas circunstancias, Chupa Chups en principio podría haberse acogido a una ayuda de reestructuración. Sin embargo, en esta fase la Comisión considera que no se respetan los criterios de compatibilidad de la ayuda establecidos en las Directrices. En concreto:

(1)

Las autoridades españolas no han presentado ningún plan de reestructuración, cuya aplicación sería una condición para la concesión de la ayuda. Por tanto, no existe relación entre la ayuda concedida por las distintas entidades públicas y las medidas de reestructuración emprendidas por el beneficiario desde 2002;

(2)

Al no existir una notificación y un plan de reestructuración, la Comisión no ha podido evaluar si la ayuda restablecerá la viabilidad a largo plazo, si se ha limitado al mínimo ni si se han evitado falseamientos indebidos a la competencia (especialmente dada la significativa presencia en el mercado del beneficiario).

21.	Habida cuenta de lo anterior, y con la información de que se dispone en esta fase, la Comisión duda de que las medidas controvertidas sean compatibles con el mercado común como ayuda de reestructuración. Además, no parece ser de aplicación ninguna otra excepción establecida en el Tratado CE.

DECISIÓN

22.

Habida cuenta de las consideraciones anteriores, la Comisión ha decidido incoar el procedimiento establecido en el artículo 88, apartado 2, del Tratado CE e insta a España, de conformidad con el artículo 10, apartado 3, del Reglamentono 659/1999 del Consejo a aportar, en el plazo de un mes desde el recibo de la presente, toda la documentación, información y datos necesarios para evaluar si las medidas pertinentes no constituyen ayuda estatal, así como toda la documentación, información y datos necesarios para evaluar la compatibilidad de la ayuda. La Comisión solicita a España que remita sin demora una copia de la presente carta al beneficiario potencial de la ayuda.

23.	La Comisión desea recordar a España que el artículo 88, apartado 3, del Tratado CE tiene efecto suspensorio y llama su atención sobre el artículo 14 del Reglamento no 659/1999 del Consejo, que dispone que toda ayuda ilegal deberá ser recuperada del beneficiario.

24.

Por la presente, la Comisión comunica a España que informará a los interesados mediante la publicación de la presente carta y de un resumen significativo en el Diario Oficial de la Unión Europea. Asimismo, informará a los interesados en los Estados miembros de la AELC signatarios del Acuerdo EEE mediante la publicación de una comunicación en el suplemento EEE del Diario Oficial, y al Órgano de Vigilancia de la AELC mediante copia de la presente. Se invitará a todos los interesados mencionados a presentar sus observaciones en un plazo de un mes a partir de la fecha de publicación de la presente.”

(1) 344 millones de euros en 2002; 294 millones de euros en 2003; 261 millones de euros en 2004.

(2) Varias operaciones entre junio y diciembre de 2004, incluida la división de las actividades inmobiliarias y la incorporación de la propiedad de las marcas mediante el incremento de capital.

(3) El ICF es una entidad de capital público, adscrita a la Consejería de Economía y Finanzas de la Generalidad de Cataluña, que tiene como misión facilitar financiación a los sectores privado y público de la economía catalana. Como institución de crédito público, está especializada en la financiación a medio y largo plazo con especial atención a la pequeña y mediana empresa. El ICF cuenta con personalidad jurídica, patrimonio y tesorería propios, así como autonomía de gestión para el cumplimiento de sus fines. El ICF fue creado por la Ley 2/1985 de 14 de enero.

(4) La “Casa Batlló” es un emblemático edificio de Gaudí en el centro de Barcelona, declarado “Monumento Histórico-Artístico de Interés Nacional” por España. No obstante, el crédito incluía garantías adicionales para cubrir el riesgo de que algún organismo público adujera un derecho de compra preferencial sobre el edificio. Al final, esto no se produjo y se eliminaron las garantías adicionales. Según las autoridades españolas, la hipoteca sobre la Casa Batlló por el crédito del ICF es de primer grado.

(5) El crédito fue firmado con un plazo de reembolso de 3 años. A 31 de diciembre de 2004, el importe de 4,4 millones de euros había sido totalmente utilizado.

(6) 5,5 % hasta el 31.12.2003; 4,75 % en 2004; 5 % a partir de 2005.

(7) El importe deberá rembolsarse en pagos bianuales en un plazo de 6 años y el primer pago se efectuará el 20 de enero de 2006.

(8) Además, el 29 de diciembre de 2000 ese mismo Ministerio concedió un crédito sin intereses de 1,5 millones de euros en aplicación del régimen aprobado “Actuaciones de Reindustrialización” (N 102/97, N 72/98, N 35/99, N 182/01).

(9) Las “subvenciones de explotación” generalmente van destinadas a compensar un déficit de actividades específicas o a aportar unos ingresos mínimos.

(10) DO C 244 de 1.10.2004, p. 2.

25.4.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/6

Tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja Europolin pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi (KOM(2005) 600 lopullinen)

(2006/C 97/03)

EUROOPAN TIETOSUOJAVALTUUTETTU, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 286 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 8 artiklan,

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY,

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja erityisesti sen 41 artiklan,

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2005 komissiolta saamansa asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisen lausuntopyynnön,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

1. JOHDANTO

1.1 Alustava huomautus

Komissio on lähettänyt Euroopan tietosuojavaltuutetulle (jäljempänä ’tietosuojavaltuutettu’) 24. marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ehdotuksen neuvoston päätökseksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja Europolin pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi (jäljempänä ’ehdotus’). Tietosuojavaltuutettu katsoo tämän kirjeen olevan asetuksen 45/2001/EY 28 artiklan 2 kohdan mukainen pyyntö antaa asiasta lausunto yhteisön toimielimille ja elimille. Tietosuojavaltuutetun näkemys on, että tämä lausunto pitäisi mainita päätöksen johdanto-osassa.

Tietosuojavaltuutettu pitää tärkeänä lausunnon antamista tästä arkaluontoisesta kysymyksestä, sillä ehdotus on suoraa seurausta VISin perustamisesta, ja VIS kuuluu tietosuojavaltuutetun valvontaan, ja tietosuojavaltuutettu on antanut siitä lausuntonsa 23. maaliskuuta 2005. (1) Lausunnossa käsiteltiin jo lainvalvontaviranomaisten mahdollista pääsyä järjestelmään (ks. jäljempänä). VISin käyttöoikeuksien laajentaminen vaikuttaa järjestelmän tietosuojaan ratkaisevasti. Lausunnon antaminen käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta on näin ollen tarpeen edellisen lausunnon jatkotoimena.

1.2 Ehdotuksen merkitys

a) Tausta

Paitsi että ehdotus on merkittävä sinänsä, se on sitä myös koska se on osa yleistä suuntausta myöntää lainvalvontaviranomaisille pääsy useisiin laajoihin tieto- ja tunnistusjärjestelmiin. Tämä mainitaan muun muassa eurooppalaisten tietokantojen tehokkuuden parantamisesta, yhteentoimivuuden lisäämisestä ja synergioista oikeus- ja sisäasioiden alalla 24. marraskuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa (2), erityisesti sen 4.6 kohdassa: ”Tavoitteeksi asetettuun terrorismin ja rikollisuuden torjuntaan liittyen neuvosto on äskettäin todennut epäkohdaksi sen, ettei sisäisestä turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla ole pääsyä VIS-järjestelmän tietoihin. Samaa voitaisiin sanoa kaikista SIS II:n maahanmuuttoa koskevista tiedoista sekä EURODACIIN sisältyvistä tiedoista.”

Käsiteltävänä olevaa ehdotusta saatetaankin pitää ennakkotapauksena samankaltaisille, muiden tietokantojen osalta laadittaville säädöksille, ja on välttämätöntä määritellä alusta alkaen ne tapaukset, joissa tällainen pääsy voidaan hyväksyä.

b) VIS:n uusien käyttöoikeuksien vaikutukset

Tietosuojavaltuutettu myöntää, että lainvalvontaviranomaisilla on oltava käytössään parhaat mahdolliset välineet terroritekojen tai muiden vakavien rikosten tekijöiden tunnistamiseen. Tietosuojavaltuutettu on myös tietoinen siitä, että VISin tiedot voivat tietyissä olosuhteissa olla näille viranomaisille välttämätön tietolähde.

Pääsyn myöntäminen lainvalvontaviranomaisille ensimmäisen pilarin tietokantoihin on kuitenkin kaikkea muuta kuin yhdentekevää, niin oikeutettua kuin se saattaa ollakin terrorismin torjumiseksi. On muistettava, että VIS on tietojärjestelmä, joka on kehitetty eurooppalaisen viisumipolitiikan täytäntöönpanemiseksi, ei lainvalvontavälineeksi. Automaattinen pääsy järjestelmään merkitsisi käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen vakavaa rikkomista. Se merkitsisi sellaisten matkailijoiden yksityisyyden kohtuutonta loukkaamista, jotka ovat suostuneet tietojensa käsittelyyn saadakseen viisumin ja jotka olettavat, että heidän tietojaan kerätään, niistä tehdään hakuja ja niitä siirretään ainoastaan tätä tarkoitusta varten.

Koska tietojärjestelmät on rakennettu tiettyä tarkoitusta varten, ja koska suojatoimet, turvallisuus ja käytön ehdot ovat suhteessa tähän tarkoitukseen, automaattisen pääsyn myöntäminen alkuperäisestä poikkeavaan tarkoitukseen loukkaisi käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatetta ja saattaisi myös johtaa siihen, että edellä mainitut osatekijät eivät enää olisi asiamukaisia tai riittäviä.

Järjestelmän muuttaminen näin merkittävästi saattaisi myös mitätöidä vaikutusten arvioinnin tulokset (arvioinnissa käsiteltiin järjestelmän käyttöä ainoastaan alkuperäiseen tarkoitukseen). Sama koskee tietosuojaviranomaisten lausuntoja. Voidaan väittää, että uusi ehdotus muuttaa viranomaisten tekemän, sääntöjen noudattamista koskevan analyysin lähtökohtia.

c) Tämän pääsyn tiukka rajoittaminen

Edellä todetun perusteella tietosuojavaltuutettu haluaa korostaa, että lainvalvontaviranomaisille voidaan myöntää pääsy VISiin ainoastaan erityisissä olosuhteissa, tapauskohtaisesti ja tiukkoja suojatoimia toteuttaen. Toisin sanoen lainvalvontaviranomaisten tekemät haut on rajoitettava tarkoituksenmukaisin teknisin ja oikeudellisin keinoin erityistapauksiin.

Tietosuojavaltuutettu on jo korostanut tätä VISiä koskevassa lausunnossaan: ”Tietosuojavaltuutettu on tietoinen siitä, että lainvalvontaviranomaiset ovat kiinnostuneita VISin käyttöoikeudesta; neuvoston tämänsuuntaiset päätelmät asiasta annettiin 7.3.2005. Koska VISin tarkoituksena on parantaa yhteistä viisumipolitiikkaa, on huomattava, että lainvalvontaviranomaisten automaattinen pääsy VISiin ei vastaa tätä tarkoitusta. Vaikka pääsy voitaisiinkin direktiivin 95/46/EY 13 artiklan mukaisesti antaa satunnaisesti, tietyissä olosuhteissa ja tarvittavin oikeudellisin takein, järjestelmällistä pääsyä ei voida sallia.”

Keskeiset vaatimukset voidaan näin ollen tiivistää seuraavasti:

—

Järjestelmällistä pääsyä ei pitäisi sallia. Päätöksessä on varmistettava, että kolmannen pilarin viranomaisten pääsyn tarve ja oikeasuhteisuus selvitetään aina tapauskohtaisesti. Näin ollen säädös on ehdottomasti muotoiltava täsmällisesti, jotta tilaa ei jäisi liian laajalle tulkinnalle, joka puolestaan johtaisi automaattiseen pääsyyn.

—	Kun lupa myönnetään, asianmukaisia suojatoimia ja edellytyksiä, tietojen kansallista käyttöä koskeva tietosuojajärjestelmä mukaan lukien, on noudatettava ottaen huomioon pääsyn arkaluontoisuus.

1.3 Alustavat huomautukset

Tietosuojavaltuutettu toteaa, että säädösehdotuksessa on kiinnitetty paljon huomiota tietosuojaan, pääasiassa rajoittamalla pääsy tiettyihin tapauksiin ja myöntämällä se ainoastaan vakavien rikosten torjunnan yhteydessä. (3)

Muista myönteisistä seikoista tietosuojavaltuutettu haluaa mainita erityisesti seuraavat:

—	rajoittaminen tietyntyyppisiin, Europol-yleissopimuksessa tarkoitettuihin rikoksiin

—	jäsenvaltioiden velvollisuus laatia luettelo viranomaisista, joille on myönnetty pääsy, ja luetteloiden julkistaminen

—	kunkin jäsenvaltion keskusyhteyspiste (ja Europolin erikoisyksikkö), joiden avulla helpotetaan pääsyä koskevien pyyntöjen valikointia ja tehostetaan valvontaa

—	ehdotuksen 8 artiklan 5 kohdassa säädetyt tiukat säännöt tietojen siirtämisestä eteenpäin

—	jäsenvaltioiden ja Europolin velvollisuus pitää kirjaa henkilöistä, jotka ovat vastuussa tiedonhauista.

2. EHDOTUKSEN ANALYYSI

2.1 Alustava huomautus

Jotta viranomaisille voitaisiin myöntää pääsy kolmannen pilarin perusteella, tärkeimpään ensimmäisen pilarin VIS-ehdotukseen olisi otettava yhdyskäytävälauseke, jossa määriteltäisiin ennen kaikkea tämän ehdotuksen kaltaisen kolmannen pilarin säädöksen mahdollinen sisältö. Kun tietosuojavaltuutettu antoi lausuntonsa VISistä, tällaista yhdyskäytävälauseketta ei ollut vielä otettu mukaan, joten tietosuojavaltuutettu ei voinut ottaa siihen kantaa. Niinpä seuraavat huomautukset esitetään yhdyskäytävälausekkeen sisältöä koskevin varauksin.

2.2 Pääsyn tarkoitus

Sen varmistamiseksi, että pääsyä rajoitetaan asianmukaisesti, on tärkeää määritellä huolellisesti VISiin pääsyn ehdot. On myönteistä, että itse päätösehdotuksen lisäksi myös sen perusteluissa ja johdanto-osan kappaleissa (ks. erityisesti johdanto-osan 7 kappale) tehdään hyvin selväksi, että tarkoituksena on säätää ainoastaan tapauskohtaisesta pääsystä.

Ehdotuksen 5 artiklasta voidaan esittää eräs huomautus, joka ohjaa artiklan tulkintaa.

Ehdotuksen 5 artiklassa rajoitetaan pääsyn laajuutta seuraavin sisällöllisin edellytyksin:

b)	järjestelmän tiedoista tehtävien hakujen on oltava tarpeen terrorismirikosten tai muiden vakavien rikosten torjuntaa, havaitsemista tai tutkintaa varten;

c)	järjestelmän tiedoista tehtävien hakujen on oltava tarpeen tietyssä yksittäistapauksessa […];

d)	on oltava perusteltu ja tosiasioihin perustuvaan näyttöön pohjautuva syy uskoa, että viisumijärjestelmän tiedoista tehtävä haku edistää jonkin kyseisistä rikoksista torjuntaa, havaitsemista tai tutkintaa.

Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, ja b alakohdassa pikemminkin määritellään aineellinen soveltamisala. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pääsyä pyytävän viranomaisen käsiteltävänä on oltava ehdotuksen b alakohdassa tarkoitettu vakava rikos ja että kyseessä on oltava c alakohdassa tarkoitettu yksittäistapaus. Viranomaisen on lisäksi kyettävä osoittamaan, että kyseisessä yksittäistapauksessa viisumitietojärjestelmän tiedoista tehtävä haku edistää kyseisen rikoksen torjuntaa, havaitsemista tai tutkintaa, kuten d alakohdassa säädetään.

Vaikka 5 artiklaa tulkittaisiin näin, tietosuojavaltuutettu on huolissaan sen d alakohdan joustavasta muotoilusta: ”edistää” on varsin väljä ilmaus. On monia tapauksia, joissa VISin tiedot voisivat ”edistää” vakavan rikoksen torjuntaa tai tutkintaa. Jotta pääsy VISin tietoihin olisi oikeutettua käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteesta poiketen, tietosuojavaltuutettu katsoo, että tällaisen haun olisi ”edistettävä oleellisesti” kyseisen vakavan rikoksen torjuntaa, havaitsemista tai tutkintaa, ja ehdottaa 5 artiklan muuttamista vastaavasti.

Ehdotuksen 10 artiklassa säädetään, että kirjanpidosta on käytävä ilmi tiedonhaun täsmällinen tarkoitus. ”Täsmällisen tarkoituksen” olisi syytä käsittää ne tekijät, joiden perusteella hakujen tekeminen VISistä oli 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tarpeen. Tämä auttaisi varmistamaan, että tarpeellisuus tarkistetaan kaikkien VISistä tehtävien tiedonhakujen osalta, ja vähentäisi näin automaattisen pääsyn riskiä.

2.3 VIS-tietokannan hakuavaimet

Ehdotuksen 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään kaksivaiheisesta pääsystä VISin tietoihin, niin että oikeus tutustua tiettyihin tietoihin annetaan ainoastaan, jos ensimmäisten tietojen ryhmästä on löytynyt osuma. Tämä on sinänsä perusteltu lähestymistapa. Ensimmäisten tietojen ryhmä vaikuttaa kuitenkin hyvin laajalta. Etenkin 5 artiklan 2 kohdan e ja i alakohdassa mainittujen tietojen merkityksellisyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi:

—	”Matkan tarkoitus” vaikuttaa liian yleiseltä avaimelta kyselyjen tekemiseksi tehokkaasti järjestelmästä. Lisäksi siihen sisältyy riski, että matkailijoita profiloidaan tämän tiedon perusteella.

—

”Valokuvat”: Mahdollisuudet tehdä kyselyjä näin laajasta tietokannasta valokuvien perusteella ovat rajalliset. Tällaisten kyselyjen tuloksena saadaan nykyisellä teknologialla kohtuuttoman suuri osuus vääriä osumia. Virheellisen tunnistamisen seuraukset ovat hyvin vakavia asianomaisen henkilön kannalta.

Tietosuojavaltuutettu pyytää näin ollen, että 5 artiklan 2 kohdan e ja i alakohdassa tarkoitettuja tietoja pidettäisiin lisätietoina, joihin on oikeus tutustua vain, jos ensimmäinen haku on osoittanut, että järjestelmässä on jo tietoja. Tietosuojavaltuutettu pyytää, että mainittujen alakohtien tiedot siirrettäisiin 5 artiklan 3 kohtaan.

Vaihtoehtoisesti tietokannasta valokuviin perustuvien kyselyjen tekemisen edellytykseksi voitaisiin asettaa neuvoa-antavan komitean arvio tästä teknologiasta ja ottaa tämä mahdollisuus käyttöön vasta, kun teknologia on kehittynyt, ja sitä voidaan pitää riittävän luotettavana.

2.4 Soveltaminen jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu VIS-asetuksen piiriin

VISiin kuulumattomien jäsenvaltioiden sisäisestä turvallisuudesta vastaavat viranomaiset voivat tehdä hakuja VISistä. Näiden viranomaisten on tehtävä haut osallistuvan jäsenvaltion välityksellä, noudatettava 5 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa säädettyjä edellytyksiä (eli tapauskohtaisesti) ja esitettävä asiaa koskeva perusteltu pyyntö kirjallisesti.

Tietosuojavaltuutettu haluaa korostaa, että haun jälkeiselle tietojen käsittelylle on asetettava tiettyjä edellytyksiä. VISiin osallistuvia jäsenvaltioita koskee sääntö, että kun tiedot on saatu VISistä, niitä on käsiteltävä kolmanteen pilariin liittyvää tietosuojaa koskevan puitepäätöksen mukaisesti (ks. jäljempänä). Samaa edellytystä olisi sovellettava jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu VIS-asetuksen piiriin mutta jotka hakevat VISistä tietoja. Samoja perusteita olisi sovellettava tietojenkäsittelytapahtumien kirjaamiseen tulevaa valvontaa varten. Näin ollen tietosuojavaltuutettu suosittelee, että ehdotuksen 6 artiklaan lisätään kohta, jonka mukaan päätöksen 8 ja 10 artiklaa sovelletaan myös niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu VIS-asetuksen piiriin.

2.5 Tietosuojajärjestelmä

a) Kolmanteen pilariin liittyvää tietosuojaa koskevan puitepäätöksen soveltaminen

Koska sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten pääsy on poikkeus VISin tarkoituksesta, siihen olisi sovellettava johdonmukaista tietosuojajärjestelmää, jolla varmistetaan VISistä saatujen ja kansallisten viranomaisten tai Europolin käsittelemien tietojen suojaamisen korkea taso.

Ehdotuksen 8 artiklassa säädetään, että ehdotetun päätöksen nojalla suoritettavassa tietojen käsittelyssä sovelletaan neuvoston puitepäätöstä rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (jäljempänä ’puitepäätös’). Käsiteltävänä oleva ehdotus on tietosuojan osalta näin ollen lex specialis, jolla täydennetään tai täsmennetään lex generalista (eli puitepäätöstä). Esimerkiksi tietojen edelleen siirtämistä koskevat säännöt ovat tässä ehdotuksessa tiukemmat, ja niitä on noudatettava. Sama pätee tietoihin pääsyn edellytyksiin.

b) Soveltamisala

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen, että puitepäätöksen tietosuojajärjestelmää sovelletaan kaikkeen ehdotetun päätöksen nojalla suoritettavaan tietojen käsittelyyn. Se merkitsee, että tietosuojan taso säilyy samanlaisena riippumatta siitä, mitkä viranomaiset tekevät hakuja VISistä.

Koska 2 artiklassa viranomaiset määritellään tehtävien perusteella (”jäsenvaltioiden viranomaisia, jotka ovat vastuussa terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjunnasta, havaitsemisesta tai tutkinnasta”), määritelmä voi kattaa tiedustelupalvelut ja lainvalvontaviranomaiset. Näin ollen VISistä hakuja tekeviä tiedusteluviranomaisia koskevat periaatteessa samanlaiset tietosuojavelvoitteet, mikä on luonnollisesti myönteistä.

Koska tästä tulkinnasta, joka koskee puitepäätöksen sovellettavuutta tiedustelupalveluihin niiden käyttäessä VISin tietoja, saattaa kuitenkin syntyä epäilyjä, tietosuojavaltuutettu ehdottaa seuraavanlaista muotoilua:

”Tapauksissa, joissa puitepäätöstä (…) ei voida soveltaa, jäsenvaltioiden on säädettävä vähintään puitepäätöksessä säädetyn kaltaisesta tietosuojan tasosta.”

c) Valvonta

Ehdotuksen 8 artiklan muotoilun osalta olisi selvennettävä, että 1 kohta koskee tietojen käsittelyä jäsenvaltioiden alueella. Artiklan 2 ja 3 kohdassa selvennetään niiden soveltamisalaa (Europolin ja komission suorittama tietojen käsittely), ja olisi tehtävä selväksi, että 1 kohdassa on kyse erilaisesta tilanteesta.

Valvontavallan jako eri toimijoiden tehtävien perusteella on asianmukainen lähestymistapa. Eräs seikka kuitenkin puuttuu: valvontaa on koordinoitava. Kuten VISiä koskevassa tietosuojavaltuutetun lausunnossa jo todettiin: ”VIS:n valvonnan suhteen on tärkeää myös korostaa, että kansallisen valvontaviranomaisen valvontatoimia ja tietosuojavaltuutetun valvontatoimia olisi koordinoitava tietyssä määrin, jotta taataan riittävä johdonmukaisuus ja yleinen tehokkuus. Asetus olisi pantava täytäntöön yhdenmukaisesti, ja yhteisiin ongelmiin olisi hyvä löytää ratkaisu yhdessä. […]

[VIS-]ehdotuksen 35 artiklassa tulisi olla säännös siitä, että tietosuojavaltuutettu kutsuu koolle kaikki kansalliset valvontaviranomaiset vähintään kerran vuodessa.”

Sama pätee VIS-järjestelmän erityiskäyttöön (tässä tapauksessa mukaan lukien myös Europolin yhteinen valvontaviranomainen). Valvonnan olisi oltava täysin johdonmukaista ”ensimmäisen pilarin VISin” valvonnan kanssa, sillä kyseessä on sama järjestelmä. Lisäksi tietosuojavaltuutetun koolle kutsumat koordinointikokoukset, joihin osallistuvat kaikki valvontaa hoitavat osapuolet, on myös malli, johon on päädytty Eurodacin kaltaisten muiden suurten tietojärjestelmien valvonnan osalta.

Tietosuojavaltuutettu on tietoinen, että koordinointi on otettu jossain määrin huomioon ehdotuksessa, jossa mainitaan ehdotetun puitepäätöksen 31 artiklalla perustetun henkilötietojen suojaa käsittelevän työryhmän tehtävä henkilötietojen suojelussa. On kuitenkin syytä toistaa, ettei varsinainen valvonta kuulu kyseisen neuvoa-antavan elimen tehtäviin.

Tietosuojavaltuutettu ehdottaa lisättäväksi säännöstä, jossa säädetään, että tietosuojavaltuutetun ”ensimmäisen pilarin VISin” valvonnan puitteissa koolle kutsuma koordinointikokous on toimivaltainen myös tämän ehdotuksen nojalla suoritettavan tietojen käsittelyn osalta ja että yhteisen valvontaviranomaisen olisi sen vuoksi oltava siinä edustettuna.

2.6 Sisäinen valvonta

Ehdotuksen 12 artiklassa säädetään VISin seurantajärjestelmistä. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että valvonta ei saisi kohdistua ainoastaan tuloksiin, kustannustehokkuuteen ja palvelujen laatuun vaan myös oikeudellisten vaatimusten täyttymiseen, erityisesti tietosuojan alalla. Ehdotuksen 12 artiklaa olisi muutettava vastaavasti.

Jotta tämä käsittelyn lainmukaisuuden sisäinen valvonta olisi mahdollista, komissiolle olisi annettava valtuudet käyttää ehdotuksen 10 artiklan mukaisesti kirjattuja tietoja. Näin ollen 10 artiklassa olisi säädettävä, että tietoja ei rekisteröidä vain tietosuojan valvomiseksi ja tietoturvan varmistamiseksi vaan myös VISin säännöllistä sisäistä valvontaa varten. Valvontaraportit auttavat tietosuojavaltuutettua ja muita valvojia näiden valvontatehtävässä helpottamalla ensisijaisten valvontakohteiden valintaa.

3. PÄÄTELMÄT

Edellä todetun perusteella tietosuojavaltuutettu korostaa, että sisäisestä turvallisuudesta vastaaville viranomaisille ja Europolille on myönnettävä pääsy tietoihin ehdottomasti ainoastaan tapauskohtaisesti ja tiukkoja takeita noudattaen. Tämä tavoite saavutetaan ehdotuksessa yleisesti ottaen tyydyttävästi, mutta tiettyjä parannuksia voitaisiin tehdä, kuten tässä lausunnossa on ehdotettu:

—

Edellytykseksi 5 artiklan nojalla tapahtuvalle VISiin pääsylle olisi asetettava, että tietojen haku edistää ”oleellisesti” vakavan rikoksen torjuntaa, havaitsemista tai tutkintaa ja että tämän edellytyksen arviointi on mahdollista 10 artiklan mukaisesti kirjattujen tietojen perusteella kussakin yksittäistapauksessa.

—	Kahta 5 artiklan 2 kohdassa mainittua VISistä tehtäviin hakuihin käytettävää avainta, ”matkan tarkoitusta” ja ”valokuvaa”, olisi harkittava uudelleen, ja niihin olisi annettava oikeus tutustua lisätietoina, jos kyseessä on osuma.

—	Tiedonhaun jälkeen sovellettavan tietosuojan tason olisi oltava yhtä hyvä riippumatta siitä, mitkä viranomaiset tekevät hakuja VISin tiedoista. Ehdotuksen 8 ja 10 artiklaa olisi sovellettava myös jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu VIS-asetuksen piiriin.

—	Valvontaa olisi koordinoitava, myös tässä ehdotuksessa tarkoitetun VISiin pääsyn osalta.

—	Valvontajärjestelmiä koskevilla säännöksillä olisi varmistettava myös tietosuojavaatimusten noudattamista koskeva sisäinen valvonta.

Tehty Brysselissä 20. tammikuuta 2006.

Peter HUSTINX

Euroopan tietosuojavaltuutettu

(1) Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (KOM(2004) 835 lopullinen).

(2) KOM(2005) 597 lopullinen.

(3) Tämä on myös neuvoston maaliskuussa ja heinäkuussa 2005 antamien päätelmien mukaista, joissa edellytetään, että VISiin pääsyn myöntäminen sisäisestä turvallisuudesta vastaaville viranomaisille”on mahdollista vain siten, että siinä noudatetaan tiukasti henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä”.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 97

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	49. vuosikerta 25. huhtikuu 2006

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Komissio
2006/C 097/1	Euron kurssi	1

2006/C 097/2	Valtiontuki — Espanja — Valtiontuki C 1/2006 (ex NN 103/2005) — Chupa Chups — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	2

	Euroopan tietosuojavaltuutettu
2006/C 097/3	Tietosuojavaltuutetun lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja Europolin pääsystä tekemään hakuja viisumitietojärjestelmästä (VIS) terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi (KOM(2005) 600 lopullinen)	6

	Oikaisuja
2006/C 097/4	Oikaistaan kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevien jäsenmaiden lakien lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/396/ETY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto (EUVL C 49, 28.2.2006)	11

CEN	EN 30-2-1:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 2-1: Energian käyttötehokkuus. Yleistä	—
	EN 30-2-1:1998/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
	EN 30-2-1:1998/A2:2005	Huomautus 3	Tämän tiedonannon julkaisupäivämäärä
	EN 30-2-1:1998/A1:2003/AC:2004

CEN	EN 30-2-1:1998 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut kaasukäyttöiset keittolaitteet. Osa 2-1: Energian käyttötehokkuus. Yleistä	—
	EN 30-2-1:1998/A1:2003	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (10.12.2004)
	EN 30-2-1:1998/A2:2005	Huomautus 3	Voimassaolo lakkaa (11.11.2005)
	EN 30-2-1:1998/A1:2003/AC:2004