4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/1

1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa unioni asettaa keskeiseksi tavoitteekseen ”pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena”. Sama tavoite toistetaan sopimuksessa Euroopan perustuslaista, jonka II osan (Euroopan unionin perusoikeuskirja) II osaston (”Vapaudet”) II-66 artiklassa todetaan selvästi: ”Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen”.

2)

Euroopan yhteinen politiikka terrorismin torjumiseksi sekä asiasta vastaavien viranomaisten toiminnan koordinointi kansainvälisellä ja kansallisella tasolla on täysin välttämätöntä, jotta voidaan turvata edellä mainittu oikeus ja varmistaa unionin asettaman tavoitteen saavuttaminen.

3)

Terrorismin uhka vaarantaa vapaan ja avoimen demokratian toiminnan, ja sen uhriksi joutuu koko yhteiskunta.

4)

Perusoikeuksien todellinen ja tehokas suojelu on unionin yhteisen hankkeen perusta ja EU:n terrorismin vastaisen toimintasuunnitelman laatimisen perusehto, josta ei voida tinkiä.

5)

Useissa valtioissa alue- ja paikallisviranomaisilla on merkittäviä toimivaltuuksia turvallisuutta ja väestönsuojelua koskevissa kysymyksissä, minkä lisäksi ne vastaavat infrastruktuurihankkeiden toteuttamisesta, muodostavat kansalaisia lähinnä olevan hallinnon tason ja voivat lisätä oleellisesti eurooppalaisen yleisen mielipiteen tietoisuutta terrorismin uhasta.

6)

Alue- ja paikallisviranomaisia edustavana elimenä sekä lähidemokratian puolustajana yhteisön päätöksentekoprosessissa alueiden komitea osallistuu välittömästi terrorismin vastaisten toimien täytäntöönpanoon.

1.1.1

Alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on pyytänyt komiteaa antamaan lausunnon kyseisestä aiheesta komitean esittämän toivomuksen mukaisesti. Lausuntopyyntö on hyödyllinen ennakkotapaus, joka tasapainottaa sitä tosiasiaa, että tällaiselle lausuntopyynnölle ei löydy oikeusperustaa voimassa olevista perussopimuksista (perustamissopimuksen konsolidoidun toisinnon 22 artikla) tai Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta (III-129 artikla).

1.1.2

Alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että perusoikeuskirja ja etenkin sen sisältämä yksilöiden perusvapauksia ja oikeuksia käsittelevä luku on liitetty osaksi perustuslakisopimusta. Perustuslakisopimuksen myötä perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitova, mikä auttaa saamaan unionin kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että unionia todella kehitetään ”vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena”.

1.1.3

Alueiden komitea kannattaa ehdotuksia, jotka komissio esittää terrori-iskujen ehkäisemistä, niihin varautumista ja niihin reagoimista koskevassa tiedonannossaan, mutta huomauttaa kyseisten ehdotusten olevan luonteeltaan yleisiä. Komitea on erityisen tyytyväinen yhteiseen havaintoon, jonka mukaan terrorismin ydinongelmiin vastaaminen vaatii sitä, että koko yhteiskunnan on osallistuttava terrorismia vastaan kohdistettujen uusien, ennalta ehkäisevien ja repressiivisten toimien määrittelyyn ja että tarvitaan uusia valvontavälineitä tasapainon säilyttämiseksi kollektiivisen turvallisuuden ja yksilön vapauden välillä.

1.1.4

Alueiden komitea kehottaa arvioimaan tarkkaan terrorismin väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi mahdollisesti asetettavia toimenpiteitä ensisijaisen tavoitteen eli kansalaisten turvallisuuden varmistamisen kannalta. Ennaltaehkäisevien toimien ei tule kuitenkaan johtaa käytännössä perusoikeuksien loukkaamiseen.

1.1.5

Alueiden komitea muistuttaa kuitenkin, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole vielä pantu täytäntöön unionin tasolla jo tehtyjä päätöksiä rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi.

1.1.6

Alueiden komitea huomauttaa, että terrorismin ehkäisemiseen liittyy useita, alue- ja paikallisyhteisöille kuuluvia toimintalinjoja.

1.1.7

Alueiden komitea pitää hyödyllisenä käynnistää turvallisuuskysymyksistä yksityisen ja julkisen sektorin vuoropuhelu. Komitea kiinnittää samalla huomiota ongelmiin, joita saattaa liittyä turvallisuustarkoituksissa kerättyjen henkilöitä koskevien ja kaupallisten tietojen salassapitoon.

1.1.8

Alueiden komitea kannattaa varauksetta komission pyrkimyksiä tukea terrori-iskujen uhreja ja heidän perheitään sekä lisätä yleisön tietoisuutta terroriuhasta. Komitea on samaa mieltä siitä, että on luotava mekanismi, jonka avulla poikkeuksellisen suuria vahinkoja aiheuttavasta tapahtumasta johtuva taloudellinen rasitus voidaan jakaa Euroopan unionin kaikkien jäsenmaiden kesken.

1.1.9

Alueiden komitea katsoo, että poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön ottaminen nykyistä paremmin huomioon kaikkien politiikkojen yhteydessä edistää terrorismin torjuntaa, mutta huomauttaa, että se edellyttää asiaa koskevien toimivaltuuksien tarkkaa määrittelemistä.

1.1.10

Alueiden komitea kannattaa terrorismin torjunnan sisällyttämistä Euroopan unionin ulkosuhteisiin.

1.1.11

Alueiden komitea katsoo, että asiasta vastaavien viranomaisten sisäisiä viestintäjärjestelmiä on vahvistettava sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla terrori-iskun tai vastaavan hätätilan varalta, mutta myös viranomaisten ja yleisön välistä tiedonvaihtoa on tehostettava. Komitea korostaa erityisesti käyttäjäfoorumin perustamisen tärkeyttä, jotta kyseisten järjestelmien tehokas soveltaminen olisi mahdollista.

1.1.12

Alueiden komitea pitää välttämättömänä tehostaa tietojenvaihtoa yhtäältä Europolin ja Eurojustin ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Komitea korostaa, että tämän on tapahduttava tarkasti määritetyissä institutionaalisissa puitteissa.

1.1.13

Alueiden komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tieteellistä ja teknologista tutkimusta on vahvistettava turvallisuuden alalla.

1.2.1

Alueiden komitea on komission kanssa periaatteessa samaa mieltä siitä, että terrorismin rahoituksen vastaisiin toimenpiteisiin on sisällytettävä tietojenvaihtoon liittyvän yhteistyön tehostaminen, rahoitustoimien jäljitettävyyden parantaminen sekä oikeushenkilöiden läpinäkyvyyden lisääminen.

1.2.2

Alueiden komitea on tyytyväinen Euroopan komission pyrkimyksiin löytää — aina hankala — tasapaino edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttamisen ja yksilön vapauden välillä, kuten myös perusoikeuskirjan määräykset edellyttävät.

1.2.3

Alueiden komitea kiinnittää huomiota edistykseen, jota on tapahtunut toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa, ja kannattaa yhteisten tutkintaryhmien toiminnan tehostamista. Tutkintaryhmien toimintaan osallistuu myös syyttäjiä ja tuomareita.

1.2.4

Alueiden komitea huomauttaa, että viranomaisten ja rahoituslaitosten väliseen tietojenvaihtoon ja palautteen antamiseen sopivien järjestelmien kehittäminen edellyttää uusia säännöksiä asiaa koskevien toimivaltuuksien ja vaihdettavien tietojen käyttömahdollisuuksien määrittämiseksi.

1.2.5

Alueiden komitea katsoo, että kansallisten elinten perustaminen terroristien käytössä olevien varojen tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä ja takavarikointia varten voi toimia tehokkaasti valtioiden välisellä tasolla vain siinä tapauksessa, että se toteutetaan kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavalla ottaen kuitenkin huomioon erot eri valtioiden oikeusjärjestyksissä.

1.2.6

Alueiden komitea korostaa, että on kiinnitettävä huomiota mahdollisuuteen esittää ja hyödyntää tuomioistuimissa sähköistä todistusaineistoa. Lisäksi on pohdittava kysymyksiä, jotka liittyvät tällaisen todistusaineiston käyttöehtoihin sekä vaaroihin, joita kolmansien osapuolten puuttuminen asiaa koskeviin ohjelmiin saattaa aiheuttaa.

1.2.7

Alueiden komitea on komission kanssa periaatteessa samaa mieltä siitä, että tarvitaan uusia säännöksiä rajatylittävien varainsiirtojen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi.

1.2.8

Alueiden komitea katsoo, että yhteisten vähimmäisvaatimusten luominen EU:ssa toimiville rahoituslaitoksille asiakkaan henkilöllisyyden todistamiseksi ja tunnistetietojen rekisteröimiseksi sekä henkilöllisyystodistusten malleja koskevan sähköisen tietokannan perustaminen ovat toimenpiteitä, joita on valmisteltava huolellisesti asiantuntijoiden tiedemiesten avustuksella, sillä ne rajoittavat merkittävästi yksilön henkilötietosuojaa.

1.2.9

Alueiden komitea pitää välttämättömänä käydä laajaa keskustelua ongelmista, jotka liittyvät ehdotukseen laatia EU:n laajuiset vähimmäisvaatimukset säännöistä voittoa tavoittelemattomien ja vapaaehtoisjärjestöjen läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

1.2.10

Alueiden komitea huomauttaa, että terroristijärjestöjen eurooppalaisen luettelon laatimisen yhteydessä esiintyneitä ongelmia ei ole vielä onnistuttu ratkaisemaan.

1.3.1

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti pelastuspalvelumekanismin vahvistamiseen komission ehdottamalla tavalla ja on komission kanssa samaa mieltä siitä, että solidaarisuuteen perustuva yhteistoiminta antaa mahdollisuuden vastata terroriuhkiin ajoissa ja asianmukaisella tavalla.

1.3.2

Alueiden komitea korostaa asianomaisten laitosten henkilöstön järjestelmällisen koulutuksen merkitystä ja pahoittelee sitä, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä kiinnittäneet asiaan erityishuomiota.

1.3.3

Alueiden komitea kannattaa komission ehdotusta arvioida terrori-iskujen kohteeksi joutuneiden maiden auttamiseksi Euroopassa käytettävissä olevia pelastuspalveluvalmiuksia, jotta terrori-iskuihin voidaan valmistautua ja niiden seurauksiin vastata mahdollisimman tehokkaasti paikallis- ja aluetasolla.

1.3.4

Alueiden komitea pitää kansalaisten terveyden suojelua koskevia yhteisön järjestelmiä erityisen tärkeinä. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten entistä laajempi koordinoitu osallistuminen kyseisiin järjestelmiin on ehdottoman välttämätöntä.

1.3.5

Alueiden komitea kannattaa keskitetyn hälytysjärjestelmän käyttöönottoa. Järjestelmä yhdistäisi jo käytössä olevat yksittäiset eurooppalaiset järjestelmät sekä poliisiviranomaisten hälytysjärjestelmän. Lisäksi keskitetyn järjestelmän käyttöönotto sopii yhteen yhden hätäkeskuksen perustamisen kanssa, mitä pidetään välttämättömänä.

1.4.1

Alueiden komitea kannattaa varauksetta näkemystä, jonka mukaan kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat terrori-iskut, kuten niin kutsuttu tietoverkkoterrorismi, vaarantavat erittäin vakavalla tavalla kyvyn vastata tehokkaasti terrorismin aiheuttamiin kriiseihin sekä hallita niiden synnyttämä tilanne.

1.4.2

Alueiden komitea pitää oikeina komission ehdottamia kriteereitä, joiden perusteella kriittinen infrastruktuuri määritellään. Komitea on samaa mieltä siitä, että kyseisiä kriteereitä on tarkasteltava yksityiskohtaisesti myös jäsenvaltiotasolla siten, että otetaan huomioon alakohtainen ja kollektiivinen asiantuntemus. Komitea korostaa, että suojelun on oltava kaikkialla unionissa yhtenäisellä tasolla.

1.4.3

Alueiden komitea tähdentää, että kriittisen infrastruktuurin suojelua koskevassa yhteisön lainsäädännössä on saatu aikaan merkittäviä edistysaskeleita ja että komitean on osallistuttava aktiivisesti uusien säädösehdotusten käsittelyyn.

1.4.4

Alueiden komitea kannattaa Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelman sekä kriittisen infrastruktuurin varoitusverkoston perustamista ja korostaa, että komitean aktiivinen osallistuminen kyseisten toimenpiteiden muotoilemiseen ja toteuttamiseen on ehdottoman välttämätöntä toimenpiteiden tehokkuuden turvaamiseksi.

2.1.1

Alueiden komitea suosittaa, että terrorismin vastaista tiedotuspolitiikkaa tehostetaan institutionaalisissa puitteissa ja että paikallis- ja aluetasolla perustetaan asiasta vastaavia keskuksia, sillä julkisen vuoropuhelun kehittäminen on yksi parhaista tavoista, joilla avoin ja demokraattinen yhteiskunta voi puolustautua suljettujen terroristijärjestöjen aiheuttamaa uhkaa vastaan.

2.1.2

Alueiden komitea ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan mukaan päättämään toimenpiteistä rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi, jotta voidaan helpottaa yhteisön asianomaisen politiikan täytäntöönpanoa.

2.1.3

Alueiden komitea ehdottaa neuvostolle, että perustetaan eurooppalainen yksikkö, joka vastaa terrorismin uhrien hyväksi toteutettavista toimintalinjoista ja joka toimii suoraan terrorismin vastaisen eurooppalaisen koordinaattorin alaisuudessa ja vastuulla. Yksiköllä tulisi olla koordinoijan rooli suhteessa terrori-iskujen uhreja ja heidän perheitänsä tukeviin ja auttaviin kansallisiin keskuksiin, joissa myös alue- ja paikallisviranomaiset ovat edustettuina. Alueiden komitea esittää, että tarkoitusta varten varataan rahoitusta yhteisön talousarviosta.

2.1.4

Alueiden komitea ehdottaa, että se perustaa yhdessä asiasta vastaavien yhteisön toimielinten kanssa toimintaohjelman hyvien naapuruussuhteiden edistämiseksi unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta ulkosuhteiden alalla voidaan helpottaa terrorismin torjuntaa koskevien yhteisön strategisten toimintalinjojen toteuttamista.

2.1.5

Alueiden komitea kehottaa EU:ta ja jäsenvaltiota edistämään ulkosuhteissaan Yhdistyneissä kansakunnissa valmisteilla olevan kansainvälisen terrorismin vastaisen maailmanlaajuisen yleissopimuksen nopeaa solmimista.

2.2.1

Alueiden komitea suosittaa, että riippumaton viranomainen alkaa valvoa nykyistä laajemmin toimivaltaisten viranomaisten toimintaa tietojen keräämisen ja käsittelyn sekä rahoitustoimien jäljitettävyyden parantamisen yhteydessä.

2.2.2

Alueiden komitea kehottaa tässä yhteydessä uudelleen Euroopan komissiota esittämään kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ehdotuksen henkilötietojen suojaamiseksi ja niiden levittämisen estämiseksi terrorismin vastaisen toiminnan yhteydessä.

2.2.3

Alueiden komitea ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaisten toiminta-ala tietojen keräämisen ja organisoidun vaihdon yhteydessä määritetään asetuksella.

2.2.4

Alueiden komitea suosittaa, että perustetaan erityiskomitea, jonka tehtävänä on tutkia huolellisesti mahdollisuutta perustaa kansallisia elimiä terroristien käytössä olevien varojen tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä ja takavarikointia varten, siten että otetaan huomioon erot eri valtioiden oikeusjärjestyksien välillä, sekä tutkia näiden elinten mahdollisuutta tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Komitea suosittaa, että kyseisten elinten toiminnan oikeudellinen valvonta tehdään kaikissa tapauksissa mahdolliseksi.

2.2.5

Alueiden komitea kehottaa säätämään selvästi alue- ja paikallisviranomaisten edustajan osallistumisesta turvallisuustutkimuksen neuvoa-antava komitean työskentelyyn sekä luomaan yhteisön talousarvioon erityisen budjettikohdan asiaa koskevien tutkimusohjelmien rahoittamiseksi.

2.3.1

Alueiden komitea ehdottaa, että paikallis- ja aluetasolla toimivien pelastuspalvelukeskusten henkilöstöä aletaan kouluttaa järjestelmällisesti. Komitea suosittaa, että koulutus sisältää muun muassa ongelmanhallintaohjelman käyttötukea, kriisianalyyseja sekä perehdyttämistä yleisölle tiedottamiseen ja että sen yhteydessä vaihdetaan myös koulutusohjelmia.

2.3.2

Alueiden komitea esittää, että sen institutionaalista roolia lujitetaan pelastuspalvelumekanismin vahvistamiseen tähtäävän unionin politiikan muotoilussa.

2.3.3

Alueiden komitea esittää, että tehdään selvä päätös alue- ja paikallisviranomaisten edustajan osallistumisesta ehdotetun hätäkeskuksen toimintaan.

2.3.4

Alueiden komitea ehdottaa, että edistetään asianmukaisesti organisoitujen paikallisten verkkojen perustamista. Verkot toimisivat operationaalisina keskuksina, ja niillä olisi hyvät hälytys- ja koordinaatiovalmiudet hätätilanteiden varalta, sillä ne kykenisivät välittömästi kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla toimivien vastaavien toimivaltaisten elinten kanssa.

2.3.5

Alueiden komitea esittää uudelleen, että perustetaan kaupunkien turvallisuuden eurooppalainen seurantaelin, johon osallistuu myös jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisten edustajia. Seurantaelimen tehtävänä olisi hankkia sen omaan käyttöön ja unionin asianomaisille toimielimille kaikenlaista tietoa politiikkojen laatimisesta, tutkimusten edistämisestä ja koordinoimisesta sekä turvallisuustietojen keräämisestä, järjestämisestä ja käsittelystä erityisesti levittämällä tietoa esimerkkitapauksista ja parhaista käytännöistä sekä luomalla alueellisia ja paikallisia kumppanuuksia.

2.4.1

Alueiden komitea ehdottaa, että perustetaan erityiskomitea käsittelemään jäsenvaltioiden ehdotuksia kriittisen infrastruktuurin määrittelykriteereiksi. Kunkin jäsenvaltion alue- ja paikallisviranomaisten edustajan tulisi voida osallistua säännönmukaisesti erityiskomitean toimintaan, jotta Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelman muotoilu ja täytäntöönpano helpottuisi.

2.4.2

Alueiden komitea ehdottaa, että kunkin kriittisen infrastruktuurin suojelemiseksi perustetaan jäsenvaltiotasolla toimivia keskuksia, joissa alue- ja paikallisviranomaiset ovat edustettuina ja jotka pyrkivät yhdessä löytämään ratkaisuja ongelmiin keskinäisen horisontaalisen tiedonvaihdon ja suoran yhteistyön avulla.

2.4.3

Alueiden komitea suosittaa, että edistetään kriittisestä infrastruktuurista vastaavien laitosten henkilöstön erityiskoulutusta valvontajärjestelmien ja tietokoneverkkojen alalla.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/6

1)

toissijaisuus-, suhteellisuus- ja kansalaisläheisyysperiaatteiden entistä parempi huomioon ottaminen on tärkeää, jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan yksinkertaistaa, selkeyttää ja tehdä siitä kansalaisten kannalta ymmärrettävää,

2)

kun alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat asianmukaisella tavalla lainsäädännön valmisteluun, niillä voi olla ratkaisevan tärkeä rooli EU:n lainsäädännön siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanossa omilla alueillaan,

3)

sellaiset uudistetut eurooppalaisen hallintotavan menetelmät kuin laajennetut vaikutustenarvioinnit ja kumppanuutta korostava tavoitteita koskevien kolmen osapuolen sopimusten ja yleissopimusten lähestymistapa voivat tuottaa lisäarvoa, ja komitea voi aktiivisesti edistää niiden onnistumista,

1.1.1

haluaa täydentää lausuntojaan (3), joita se on antanut eurooppalaisesta hallintotavasta sekä nämä periaatteet vakiinnuttavasta perustuslakiprosessista, sekä lausuntoluonnostaan, jossa käsitellään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista (4).

1.1.2

panee merkille tapahtuneen edistyksen, jota komissio esittelee 12. vuosittaisessa kertomuksessaan ”Parempi säädöskäytäntö”. Komitea korostaa olevan tärkeää syventää kuulemisen, toimielinten välisen vuoropuhelun, ennakoivien tutkimusten ja vaikutustenarvioinnin menetelmien analysointia.

1.1.3

katsoo, että kuulemisten ansiosta saavutettava ”parempi säädöskäytäntö” ja yhteisön lainsäädännön ”parempi täytäntöönpano” ovat tärkeä tavoite sekä komissiolle itselleen että alueiden komitealle. Komitea muistuttaa roolista, jonka AK:n työvaliokunta maaliskuun 19. päivänä 2004 pitämässään kokouksessa päätti omaksua komitealle tämän vuoropuhelun toteuttamisessa.

1.1.4

muistuttaa, että sen antamien suositusten ansiosta on otettu käyttöön toimintamalli, joka mahdollistaa paikallis- ja alueviranomaisten tiiviimmän osallistumisen yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon (5), ja arvostaa sitä, että komissio mainitsee tämän seikan kertomuksessaan ”Parempi säädöskäytäntö 2004”.

1.1.5

pitää valitettavana sitä, ettei komissio kuitenkaan riittävästi ole ottanut huomioon komitean aiempia suosituksia, joiden mukaan on tärkeää kuulla alue- ja paikallisviranomaisia lainsäädännön valmistelun varhaisessa vaiheessa (6). Komitea toivoo, että komissio tekee tulevaisuudessa järkeviä arvioita siitä, millaisia vaikutuksia tietyillä toimilla voi olla alue- ja paikallisviranomaisten taloudellisiin tarpeisiin.

1.1.6

arvostaa sitä, että komission työ todellakin on jatkoa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission joulukuussa 2003 tekemälle toimielinten väliselle sopimukselle (7), kesäkuussa 2002 hyväksytyn toimintaohjelman mukaisesti.

1.1.7

on tyytyväinen komission aikomukseen alkaa lokakuusta 2005 lähtien toteuttaa vuosia 2005–2009 koskevaa puiteohjelmaa yhteisön säännöstön yksinkertaistamiseksi ottaen huomioon hallintoa ja EU:ta käsitelleen korkean tason asiantuntijaryhmän Haagissa antamat suositukset (8), jotka ovat erittäin tärkeitä alue- ja paikallisviranomaisten kannalta. Näitä ovat

1.2.1

arvostaa sitä, että komissio on jo kauan (9) suosittanut vahvan vuorovaikutuksen kehittämistä alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa jo lainsäädännön varhaisessa valmisteluvaiheessa sekä käynnistänyt pysyvän ja järjestelmällisen vuoropuhelun (10), johon liittyvät alueyhteisöjen laajat kuulemiset asioissa, joissa niillä on vastuuta yhteisön lainsäädännön siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen täytäntöönpanossa. Niiden lisäksi mukaan on otettu asianomaiset järjestöt.

1.2.2

panee tyytyväisenä merkille Eurooppa-neuvoston hiljattain kevätkokouksessaan todenneen, että ”hallitusten lisäksi kaikkien asianosaisten toimijoiden — kansanedustuslaitosten, alueellisten ja paikallisten elinten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan — on omaksuttava [Lissabonin] strategia ja osallistuttava aktiivisesti sen tavoitteiden toteuttamiseen” (11).

1.2.3

on iloinen siitä, että ensimmäinen tavoitteita koskeva kolmen osapuolen sopimus on allekirjoitettu yhteisön, Italian ja Lombardian alueen välillä. Kyseinen sopimus koskee kaupunkiliikenteen muotoja.

1.2.4

katsoo, että kumppanuusperiaatteen soveltaminen mahdollistaa nykyisen järjestelmän puutteiden korjaamisen ja tuo todellista lisäarvoa hyvin määriteltyjen yhteisten tavoitteiden nopeaan toteuttamiseen muuttamatta institutionaalista tehtävienjakoa kumppaneiden välillä.

1.2.5

toivoo, että tämäntyyppisiä sopimuksia kehitetään tehokkaana välineenä saada alue- ja paikallisyhteisöt osallistumaan kansallisiin strategiapuitteisiin, joiden tulee jättää alueille riittävästi tilaa tavoitteidensa ja erityistoimien määrittelyyn. Lisäksi komitea katsoo, että komission kanssa sopimuksen allekirjoittavan tahon on oltava taho, jolla on siihen tarvittava toimivalta, olipa kyseessä lainsäädäntä- tai toimeenpanovalta.

1.2.6

toivoo vilpittömästi, että hallinnon vertikaalista hajauttamista ja eri aluetasojen välistä yhteistyötä täydennettäisiin sopivasti alueiden välisen horisontaalisen yhteistyön uusilla muodoilla ja tiukemmalla tai väljemmällä sopimusperusteisella kumppanuudella muiden paikallisyhteisöjen tai kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, sekä hyödynnettäisiin olemassa olevien alueidenvälisten organisaatioiden asiantuntemusta.

1.3.1

pitää myönteisenä vuonna 2004 käyttöön otettua uutta vaikutustenarviointimenetelmää komission tärkeimpien aloitteiden arvioimiseksi. Kyseisen välineen avulla voidaan arvioida kulloisenkin ehdotuksen talous-, ympäristö- ja lainsäädännöllisiä vaikutuksia. Lisäksi siinä edellytetään asianosaisten tahojen ja asiantuntijoiden kuulemista.

1.3.2

pitää välttämättömänä lisätä vähitellen Euroopan komission tärkeimpien aloitteiden alueellisen vaikutuksen huomioon ottamista yhteisön toimien vaikutusten johdonmukaisuuden lujittamiseksi.

1.3.3

pitää erityisen tärkeänä seuraavia seikkoja komission ehdottamien toimien joukossa:

2.1.1

on tyytyväinen Euroopan komission ensisijaiseen strategiseen tavoitteeseen, jonka se on asettanut viisivuotiselle toimikaudelleen lainsäädännön parantamiseen liittyvän toiminnan sekä asiaan kuuluvan toimielinten välisen yhteistyön saralla. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, ettei alueellista ja paikallista ulottuvuutta ole tunnustettu menettelyssä riittävällä tavalla. Komitea kehottaakin ponnekkaasti neuvoston puheenjohtajavaltioita, Euroopan parlamenttia ja komissiota ottamaan AK entistä tiiviimmin mukaan toimintaan.

2.1.2

muistuttaa, että Euroopan perustuslakisopimukseen liitetty, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskeva pöytäkirja avaa mahdollisuuden ottaa Euroopan unionin alueellinen ja paikallinen ulottuvuus huomioon laajoissa kuulemisissa ennen säädösten hyväksymistä. Lisäksi siinä määrätään, että jokaiseen ehdotukseen eurooppapuitelaiksi liitetään ”toissijaisuuden arviointiselvitys”, jossa komissio arvioi, millaisia lainsäädännöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia puitelailla on alue- ja paikallisviranomaisten kannalta. Komitea kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon jo nyt yhteisön nykyisen lainsäädännön suhteen riippumatta ratifiointiprosessin kehityksestä.

2.1.3

toivoo voivansa hyödyntää komitealle toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevassa pöytäkirjassa avautuvaa mahdollisuutta toimia konsultaatioiden yhteydessä tärkeässä tehtävässä alue- ja paikallisviranomaisten ja EU:n toimielinten välisenä yhteyslinkkinä komission kanssa tehdyn yhteistyöpöytäkirjan mukaisesti (12).

2.1.4

aikoo vahvistaa toimintaansa lainsäädäntää edeltävässä vaiheessa, josta tulee ratkaisevan tärkeä, kun vaatimuksena on Euroopan unionin tehokkuuden, avoimuuden ja demokraattisen legitiimiyden parantaminen. Komitea toistaa toiveensa siitä, että se voisi osallistua jo päätöksentekoa edeltäviin kuulemisiin sekä yhteissääntelyn välineiden soveltamiseen, sillä yhteissääntelystä on määrä tulla tehokas väline Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.1.5

muistuttaa, että sopimuksessa Euroopan perustuslaista komitealle annetaan yhteisvastuuta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden täytäntöönpanossa ja valvonnassa myöntämällä sille uusia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät yhteisön lainsäädännön valmisteluun ja täytäntöönpanoon ja lujittavat siten komitean institutionaalista ulottuvuutta Euroopan unionissa.

2.1.6

pyrkii parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan tätä uutta tehtäväänsä. Komitea tulee omaksumaan toissijaisuusperiaatteen suojelijan roolin, joka sille perustuslakisopimuksessa annetaan, ja käyttämään tilanteen niin vaatiessa oikeuttaan nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa oikeuksiensa turvaamiseksi, mutta myös siinä tapauksessa, että toissijaisuusperiaatetta loukataan; tässä tapauksessa sen jälkeen, kun komitea on perustuslaissa sille määrätyn neuvoa-antavan tehtävänsä yhteydessä antanut lausuntonsa, ilman että se siinä välttämättä olisi esittänyt kriittistä arviota toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisen suhteen.

2.1.7

katsoo, että yhteisön toiminnan vaikutusta voitaisiin tehostaa suhteellisuusperiaatteen avulla, sillä toimenpiteiden valinta sekä ehdotetun säädöksen laajuus ja voimakkuus ovat ratkaisevia arviointikriteereitä.

2.1.8

toivoo voivansa antaa oman panoksensa lainsäädännön laadun parantamiseen edistämällä yhtenäistä ja yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa, parantamalla koordinaatiota yhteisön kolmen tason toimijoiden — EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten — välillä sekä osallistumalla erityisesti keskustelufoorumien järjestämiseen viimeksi mainittujen tahojen ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

2.1.9

haluaa myös vahvistaa rooliaan yhteisön toimielinten ja alue- ja paikallisviranomaisten välisenä yhteyslinkkinä

2.1.10

vahvistaa aikomuksensa luoda valmiudet toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvomiseksi. Vuoden 2005 kuluessa komitea aikoo kehittää lausuntoihinsa liitettävän toissijaisuusperiaatteen arviointiasteikon ja perustaa asteittain paikallis- ja alueviranomaisten verkoston varmistamaan toissijaisuusperiaatteen seurannan.

2.1.11

toistaa vaatimuksensa siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuisivat varhaiseen lainsäädännön valmisteluvaiheeseen jo pelkästään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan asianmukaisen täytäntöönpanon vuoksi, kun alue- ja paikallisviranomaisille koituu taloudellisia seurauksia, sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kunnioittamisen vuoksi.

2.2.1

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään uudelleen kolmen osapuolen sopimusten solmimisen, sillä kyseessä on paikallis- ja alueviranomaisten, valtioiden ja Euroopan yhteisön välinen kumppanuusmenetelmä. Komitea kehottaa komissiota käyttämään tätä välinettä myös muissa yhteisön politiikoissa, varsinkin laajoja eurooppalaisia perusrakennehankkeita koskevissa toimissa, sekä soveltamaan tätä välinettä koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon (13).

2.2.2

suosittaa, että kolmen osapuolen sopimukset ja yleissopimukset, joista on pitkään ja myönteisessä hengessä neuvoteltu asianomaisten osapuolten kesken, saatetaan loppuun mahdollisimman pian.

2.2.3

toivoo, että ensimmäinen tavoitteita koskeva kolmen osapuolen sopimus, joka on allekirjoitettu yhteisön, Italian ja Lombardian alueen välillä ja koskee kaupunkiliikenteen muotoja, sekä Birminghamin, Lillen ja Pescaran yhteisöjen kanssa suunnitteilla olevat ympäristöalan kokeiluhankkeet tuottavat tuloksia ja hyviä käytänteitä, joita voidaan hyödyntää tulevia kolmen osapuolen sopimuksia koskevien menettelyiden määrittelyssä.

2.2.4

korostaa kolmen osapuolen sopimusten olevan hallintoväline, jonka tavoitteena on, että lait ja ohjelmat, joilla on voimakkaita alueellisia vaikutuksia, voitaisiin toteuttaa entistä joustavammin ja tehokkaammin.

2.2.5

pyytää, että komissio asettaisi käyttöön erityisiä rahoitusta koskevia säännöksiä, jotta alue- ja paikallisviranomaisilla olisi käytössään asianmukaiset välineet kolmen osapuolen sopimusten ja yleissopimusten nopeaksi täytäntöönpanemiseksi ja jotta nämä voisivat täysipainoisesti ja ilman esteitä toteuttaa operationaalista tehtäväänsä hallintoalueellaan.

2.2.6

kehottaa komissiota vahvistamaan jo nyt tämän kokeiluvaiheen laaja-alaista koordinointia ja sen seurantaa pääsihteeristössään sekä kehittämään tiedotustoimia tämän välineen tekemiseksi tunnetuksi.

2.2.7

suosittaa, että neuvosto tukisi entistä selvemmin kyseisen, eurooppalaisen hallintomallin uudistamista edistävän aloitteen vakiinnuttamista.

2.2.8

ehdottaa, että komissio pohtisi kaikkien Lissabonin strategian elvyttämiseen tähtäävien mekanismien yhteydessä sitä, kuinka tavoitteita koskevat kolmen osapuolen sopimukset ja yleissopimukset voisivat edistää tämän strategisen prosessin onnistumista ja antaisivat siihen halukkaille alueille mahdollisuuden osallistua strategian menestykselliseen toteuttamiseen entistä aktiivisemmin.

2.3.1

toivoo, että komission tärkeitä aloitteita arvioivan uuden vaikutustenarviointimenetelmän käyttöönotto johtaa siihen, että alueellinen ja paikallinen ulottuvuus otetaan mahdollisimman hyvin huomioon lainsäädäntäprosessin ennakkoarviointivaiheessa.

2.3.2

kehottaa komissiota antamaan komitean tehtäväksi ennakoivien tutkimusten laatimisen sellaisilla aloilla, jotka kuuluvat komitean toimialaan, ja erityisesti sellaisia aloitteita koskien, joilla on alueellisia vaikutuksia.

2.3.3

katsoo, että alueiden komitean suorittama ennakkoarvio olisi erityisen tärkeä, kun kyseessä on ei-lainsäädännöllisten välineiden soveltaminen (yhteis- ja itsesääntely), sekä kaikkien sellaisten tiedotus- ja koordinointitoimien osalta, jotka koskevat alue- ja paikallistasoa.

2.3.4

katsoo, että vaikutustenarvioinneilla on oltava merkittävä rooli pyrittäessä keventämään yhteisön lainsäädännön alue- ja viranomaisille aiheuttamaa hallinnollista taakkaa, ja että tätä tarkoitusta varten on alustaviin analyyseihin sisällytettävä arvio lainsäädäntötoimen taloudellisista vaikutuksista alue- ja paikallisviranomaisiin.

2.3.5

suosittaa, että komitean ja komission välistä yhteistyöpöytäkirjaa (14) tarkistettaessa laajennetut vaikutustenarvioinnit mahdollistavat yksityiskohtaisten arviointi- ja laatukriteerien määrittelyn niitä laativille tahoille, jotta voitaisiin kehittää todellinen strategia alue- ja paikallistahojen kuulemiseksi.

2.3.6

kehottaa komissiota edistämään alueiden komitean aiempaa ennakoivampaa roolia yhteisön toimissa siten, että komitealta pyydetään suuntaa-antavia lausuntoja yhteisön tulevista toimintalinjoista ja niiden vaikutuksista paikallis- ja alueviranomaisiin ja että komiteaa pyydetään laatimaan selvityksiä tiettyjen direktiivien paikallisista ja alueellisista vaikutuksista.

2.3.7

toistaa esittämänsä suosituksen siitä, että komissio perustaisi itsenäisen, neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän valvomaan vaikutusarviointeja, varmistamaan objektiivisuuden ja kannustamaan hyvien käytäntöjen noudattamiseen. Ryhmän tulisi informoida alueiden komitea työstään, jotta AK voisi vahvistaa poliittista rooliaan päätöksentekoprosessin myöhemmissä vaiheissa. (15)

2.3.8

pyytää, että komiteaa informoitaisiin Euroopan parlamenttiin perustetun, vaikutustenarviointien suorittamista ja valvontaa käsittelevän työryhmän toiminnasta, jotta komitea voisi osallistua Euroopan parlamentin alulle panemaan liikkeeseen toimielinten välisen yhteistyön hyväksi ja yhdessä komission ja neuvoston kanssa määrittää yhteiset kriteerit vaikutustenarviointien laadun arvioimiseksi ja lainsäädäntätoimista aiheutuvien kustannusten selvittämiseksi.

2.4.1

panee suurella mielenkiinnolla merkille neuvoston huolen Lissabonin strategian elvyttämisestä sekä komission tiedonannoissa (16) esitetyistä ehdotuksista säädöskäytännön parantamiseksi Lissabonin strategian edistämiseksi, sillä lainsäädäntöpuitteiden parantaminen on komitean mielestä ratkaisevan tärkeää sekä jäsenvaltioiden että yhteisön tasolla.

2.4.2

kannattaa komission suositusta siitä, että säädöskäytännön parantamisesta tulisi olennainen osa Lissabonin strategiaa koskevia jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmia, ja suosittaa yhteisen toiminta-aikataulun laatimista aiheesta ”säädöskäytännön parantaminen”.

2.4.3

ehdottaa, että kansallisiin toimintasuunnitelmiin sisällytettäisiin alueellinen osio, jonka tavoitteena olisi joustavoittaa ja tehostaa hallinnollisia lähestymistapoja paikallistasolla, ja että lainsäädännön yksinkertaistamista koskeviin kansallisiin ohjelmiin — joiden laatimista komissio ehdottaa — sisällytetään alue- ja paikallisviranomaisten kuuleminen, jotta uudistusta voidaan tehdä paremmin tunnetuksi alue- ja paikallistasolla.

2.5.1

pyytää erityisesti komissiota hoitamaan yhdessä komitean kanssa tätä ehdotusta koskevan erityisseurannan siten, että reagoidaan entistä nopeammin ja että samalla kiinnitetään enemmän huomiota poliittisiin näkökohtiin.

2.5.2

aikoo säännöllisesti, ja erityisesti komission vuosittaista kertomusta koskevan lausuntonsa yhteydessä, arvioida toimintaohjelmassa ”Parempi säädöskäytäntö” suositeltuja toimia. Komitea toivoo, että komissio perustaa tietoteknisen järjestelmän, josta alue- ja paikallisviranomaiset saavat entistä paremmin tietoa käynnissä olevasta lainsäädäntämenettelystä sen kaikissa vaiheissa.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/11

1.

pitää kolmatta väliraporttia merkittävänä asiakirjana unionin koheesiopolitiikan tulevasta muotoilusta käytävän keskustelun jatkamiseksi.

2.

toteaa, että alueelliset erot ovat laajentuneessa unionissa edelleen huomattavia ja että alueellinen BKT on kymmenellä vauraimmalla alueella 153 prosenttia korkeampi kuin kymmenellä köyhimmällä alueella.

3.

panee merkille, että laajentuneessa unionissa yhteensä 64 alueen BKT on tällä hetkellä alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta ja että tilanne koskee 90:tä prosenttia uusien jäsenvaltioiden kokonaisväestöstä.

4.

toistaa näin ollen kehotuksensa, jonka mukaan kyseisiä alueita on erityisesti tuettava EU:n rakennepoliittisilla välineillä.

5.

muistuttaa siitä, että 3,5 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka kärsivät niin sanotusta tilastollisesta vaikutuksesta, ja toistaa vaatimuksensa siitä, että kyseisiä alueita varten on löydettävä yhteinen oikeudenmukainen ratkaisu, joka vastaa kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa määriteltyjä lähentymistavoitteita.

6.

toteaa, että neljä prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka ovat myönteisen talouskehityksensä vuoksi ylittäneet 75 prosentin kynnyksen, ja tukee kyseisten alueiden vaatimusta asianmukaisesta siirtymäajasta uuden kilpailutavoitteen yhteydessä.

7.

kannattaa väliraportissa esitettyä toteamusta, jonka mukaan viime vuosien voimakkaasta tuottavuuden kasvusta huolimatta sekä tuottavuuden että työllisyyden kasvun on oltava nykyistä kiivaampaa ja tasaisempaa lähentymisen edistymiseksi.

8.

on huolissaan siitä, että alueelliset erot ovat lisääntyneet joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa vahvistamaan tässä yhteydessä sekä unionin että jäsenvaltioiden toimia. Samalla komitea painottaa, että erot eri puolilla EU:ta ovat kaventuneet vuodesta 1995. Erojen kaventuminen on ollut valtioiden välillä nopeampaa kuin alueiden välillä.

9.

korostaa väliraportin toteamusta, jonka mukaan monissa uusissa jäsenvaltioissa kasvun on jatkuttava huomattavana useiden sukupolvien ajan olemassa olevien erojen kaventamiseksi.

10.

on tämän vuoksi tyytyväinen väliraportissa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan EU:ssa vallitsevien suurten erojen vuoksi on selvää, että tarvitaan aktiivista koheesiopolitiikkaa.

11.

muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että alueita, joilla on erityisiä sosiaalis-taloudellisia ongelmia, on tuettava, jotta ne voivat toteuttaa osaamisyhteiskuntaan siirtymisen edellyttämän rakennemuutoksen.

12.

tähdentää komission esitystä, jonka mukaan kasvun ja työllisyyden edistämiseksi aktiivista koheesiopolitiikkaa on pidettävä yllä myös muilla kuin köyhimmillä alueilla.

13.

toteaa, että rakenteellisista luonnonhaitoista kärsivillä alueilla, kuten saarilla, vuoristoalueilla tai harvaan asutuilla alueilla, on sovellettava koheesiopolitiikkaa.

14.

on tyytyväinen väliraportissa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan monissa ohjelmissa Lissabonin tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävien toimien osuus on yli 50 prosenttia.

15.

korostaa ohjelmasuunnittelun merkitystä alueellisten tukien painopisteiden ja innovaatiostrategioiden kehittämisessä sekä esittää paikallis- ja alueyhteisöjen aseman vahvistamista rakennerahastotukien täytäntöönpanossa ja toteuttamisessa.

16.

kannattaa monissa väliraporteissa esitettyä rakennerahastotuen entistä voimakkaampaa suuntaamista toimiin, joilla edistetään kasvua ja työllisyyttä. Komitea korostaa kuitenkin samalla, että menettelyjä rakennerahasto-ohjelmien uudelleen suuntaamiseksi ja hienosäätämiseksi on yksinkertaistettava.

17.

vahvistaa tässä yhteydessä suoritusvarauksen määräytymismenettelyn tarkistamista koskevista komission nykyisistä ehdotuksista esittämänsä kritiikin sekä arvostelunsa tavasta, jolla neuvosto jakaa suoritusvarauksen jäsenvaltioille vuonna 2011. Alueiden komitea katsoo, että jäsenvaltioiden on itsensä arvioitava suoritusta ohjelmakauden puolivälissä läheisessä yhteistyössä komission kanssa sekä jaettava maksusitoumusmäärärahat toimintaohjelmille ja tehokkaimmiksi katsomilleen painopistealoille.

18.

on samaa mieltä komission arviosta, jonka mukaan rakennerahastotuki on otettu onnistuneesti käyttöön uusissa jäsenvaltioissa, ja vahvistaa, että komitea kannattaa jäsenvaltioille myönnettävän rakennerahastotuen enimmäismäärän säilyttämistä neljänä prosenttina kansallisesta BKT:stä.

19.

panee merkille, että niistä 13 jäsenvaltiosta, jotka ainakin osittain kuuluvat tavoitteen 1 piiriin, vain yhdeksän on noudattanut täydentävyyden periaatetta. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että arvioitaessa rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (7) 11 artiklan mukaista täydentävyyttä on otettava huomioon rahoituksen kannalta oleelliset makrotaloudelliset perusedellytykset, tietyt taloudelliset erityistilanteet, yksityistämiset tai poikkeuksellisen korkeat julkiset rakennemenot edellisellä ohjelmakaudella. On myös korostettava, että rakennerahastoilla on merkittävä vipuvaikutus kaupunki- ja maaseutualueilla, kun ajatellaan korkealla tasolla olevien julkisten investointien sovittamista yhteen tervettä julkista taloutta koskevan tavoitteen kanssa.

20.

vahvistaa näin ollen kehotuksensa lukea myös tulevaisuudessa yksityisrahoitus rakennerahastomenojen yhteisrahoitukseen, jotta alueiden ja kuntien talousarvioihin ei kohdistettaisi nykyistä voimakkaampaa painetta, samalla kun julkiset investoinnit alue- ja paikallistasolla säilyvät korkeina.

21.

panee merkille, että Euroopan parlamentti sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ovat pitkälti tukeneet alueiden komitean käsityksiä rakennepolitiikan tulevasta muotoilusta.

22.

korostaa tarvetta mobilisoida paikalliset ja alueelliset toimijat tulevan rakennepolitiikan soveltamista ajatellen sekä vahvistaa olevansa valmis osallistumaan myös tulevaisuudessa aktiivisesti taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta käytävään keskusteluun ja järjestämään yhteisiä tilaisuuksia ja konferensseja.

23.

on16.–17. kesäkuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden käsitykset Euroopan unionin tulevasta rahoituksesta eroavat vielä huomattavasti toisistaan ja että yhteisymmärrykseen pääsyn viivästyminen kyseenalaistaa ennen kaikkea seuraavien tukikausien kitkattoman alkamisen ja johtaa taloudelliseen epävakauteen alue- ja paikallisviranomaisten parissa kaikkialla EU:ssa. Nykyisellä kriisillä on myös taloudellisia haittavaikutuksia ennen kaikkea uusissa jäsenvaltioissa.

24.

kehottaa näin ollen jäsenvaltioita päättämään nopeasti Euroopan unionin tulevasta rahoituksesta.

25.

varoittaa siitä, että valtiontukien yleisen tason alentuessa unohdetaan koheesiopoliittiset tavoitteet, ja vahvistaa kannattavansa tasapainoista ja asianmukaista EU:n tukipolitiikkaa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon Tukholmassa 23.–24. maaliskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

26.

on tyytyväinen siihen, että uusien tukiohjelmien suunnittelua koskevat strategiset suuntaviivat on esitetty ajoissa, ja muistuttaa, että komitea ottaa asiaan kantaa erillisessä lausunnossa.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/13

1.1

katsoo, että yhdennettyjen suuntaviivojen keskittämisen talouskasvun ja työllisyyden lisäämiseen tulee mahdollistaa niiden tavoitteiden saavuttaminen, jotka koskevat sosiaalisen koheesion vahvistamista sekä kansalaisten hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamista. Tämä edellyttää kilpailukyvyn ja investointien kehittämistä sekä korkean sosiaalisen suojelun tason säilyttämistä.

1.2

toistaa vaatimuksensa toteuttaa Lissabonin strategiaa entistä tehokkaammin ja hajautetummin Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Päätelmissä todetaan, että ”toissijaisuusperiaatteen mukaisesti [Lissabonin strategian toteuttamisessa] sovelletaan täysin hajautettua lähestymistapaa, jossa unioni, jäsenvaltiot, alueelliset ja paikalliset tasot sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat aktiivisesti erilaisten kumppanuuksien avulla”.

1.3

pitää kuitenkin yhdennettyjä suuntaviivoja edistyksenä metodologian kannalta siinä mielessä, että ne ilmentävät Euroopan unionin talous- ja sosiaalipolitiikan välistä täydentävyyttä ja osoittavat tahtoa edetä yksinkertaistamisessa ja EU:n makrotaloudellisten hallintovälineiden selkeyttämisessä.

1.4

katsoo, että kasvun ja työllisyyden parantamisen tulee tähdätä kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kohottamiseen kaikkialla yhteisön alueella ja kannustaa heitä hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan yhteiskunnan jäseninä.

1.5

katsoo, että heikko sosiaalinen kehitys hidastaa lopulta myös taloudellista edistystä.

1.6

katsoo, että kansainvälisessä tarkastelussa palkkakehitys on tärkeä yhteiskunnallisen kehityksen mittari.

1.7

katsoo, että sen ehdotuksia arvioida hallinnon hajauttamisen tuomaa lisäarvoa ja varmistaa paikallis- ja aluehallinnon toimijoiden osallistuminen suuntaviivojen laatimiseen ja toimeenpanoon ei ole riittävästi toteutettu.

1.8

tähdentää olevansa halukas osallistumaan aktiivisesti uuteen Lissabonin prosessiin ja antamaan vuosittain oman panoksensa Eurooppa-neuvoston kevätkokoukseen sekä uskoo, että alue- ja paikallisviranomaisten lisääntyvä osallistuminen Euroopan tason hallintosykliin tarjoaa mahdollisuuksia aktiiviseen kumppanuuteen unionin kehittäessä päätöksentekoaan sekä lisää tietämystä alueellisesta ulottuvuudesta.

2.1

pitää tärkeänä paikallis- ja aluehallinnon aktiivista mukanaoloa yhdennettyjen suuntaviivojen käytännön toimeenpanossa ja esittää, että lisäksi luodaan edellytyksiä paikallis- ja aluehallinnon näkemysten kuulemiselle myös suuntaviivojen laatimis- ja tarkistamisvaiheissa.

2.2

pitää tärkeänä, että parannetaan kuntien ja alueiden mahdollisuuksia luoda ja vahvistaa niiden elinvoimaisuuden perustana olevan elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Yhtenä keinona on otettava huomioon mahdollisuus kehittää kuntien ja alueiden palveluja.

2.3

pitää tärkeänä, että kuntien ja alueiden palveluita kehitetään entistä tuloksellisemmiksi ja kilpailukykyisemmiksi. Tämän vuoksi palvelujen järjestämistä tulee helpottaa vähentämällä normiohjausta ja poistamalla muita innovaation ja luovuuden ja sitä kautta kilpailukykyisten julkisten palvelujen kehittämisen esteitä, kunhan kansallisia ja unionin tason vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

2.4

pitää tärkeänä, että palveluiden sisämarkkinoita laajennettaessa ja syvennettäessä erityistä huomiota kiinnitetään vaikeasti saavutettavien ja harvaan asuttujen alueiden palvelutarjontaan. Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta on välttämätöntä selkeyttää yleistä taloudellista etua tarkoittavia ja yleishyödyllisiä palveluja koskevia määritelmiä.

2.5

pitää tärkeänä kehittää sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten dynaamisen myötävaikutuksen saamiseksi mukaan uudistustyöhön.

2.6

esittää, että alue- ja paikallisyhteisöjen sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan sitoutumisen parantamiseksi yhdennettyjen suuntaviivojen tekstissä mainitaan jatkossa konkreettisten tavoitteiden laatiminen paikallis- ja aluelähtöisyyden perustalta.

2.7

pitää tärkeänä varmistaa, että jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun vuorovaikutuksessa kuntien ja alueiden kanssa, ja esittää, että komissio laatisi tässä tarkoituksessa ohjeellisen aikataulun myös suuntaviivaprosessin tähän vaiheeseen.

2.8

esittää konkreettisempaa valmistelua suuntaviivoissa esitetyn kumppanuuden vahvistamiseksi kuntien ja alueiden kanssa. Suuntaviivojen ohella näkökohta tulisi ottaa huomioon erityisesti Euroopan sosiaalirahaston strategioiden valmistelussa: ESR-strategioiden tulisi tukea suuntaviivoissa esitetyn kumppanuuden sekä eri hallinnonalojen ja työmarkkinaosapuolten välisten uusien toimintamallien kehittämistä.

2.9

esittää, että suuntaviivojen ja kansallisten uudistamisohjelmien valmistelusta tiedotetaan kansalaisille niin, että tavoitteiden ja uudistustarpeiden eurooppalainen luonne tulee esiin ja koko unionin alueella kansalaisyhteiskuntakin saadaan mukaan uusien tavoitteiden ja toimien kehittämiseen.

2.10

pitää tärkeänä varmistaa, että uudistamisohjelman laatiminen nähdään yhteydessä koheesio- ja sosiaalirahastojen tavoitteisiin, sosiaalisen osallisuuden suunnitelmiin ja yhteisön koulutuspolitiikan prosesseihin.

2.11

pitää tärkeänä arvioida, kuinka pitkälle valtiontukien poistaminen on realistista niillä harvan asutuksen alueilla, joilla julkisrahoitteiselle palvelulle ei ole tarjolla kilpailevaa yksityistä palvelua.

2.12

muistuttaa, että panostaminen henkisten voimavarojen kehittämiseen on avaintekijä ja hyödyttää taloudellista kasvua ja työllisyyttä monin tavoin, mm. edistämällä innovaatioita ja niiden käyttöönottoa sekä helpottamalla henkilöstön ja organisaatioiden sopeutumista muutoshaasteisiin.

2.13

suosittaa, että jäsenvaltiot kannustavat paikallis- ja aluehallintoa oppimaan toisten EU-maiden kokemuksista palvelujärjestelmien uudistamiseksi erityyppisissä kunnissa ja erilaisilla alueilla.

2.14

kannustaa selvittämään, miten palkkausjärjestelmiä voidaan kehittää alueelliset tuottavuuserot paremmin huomioon ottaviksi.

2.15

pitää tärkeänä, että paikallis- ja aluehallinnon kyky kilpailla osaavasta työvoimasta otetaan kansallisia uudistusohjelmia valmisteltaessa aidosti huomioon ja turvataan valmiudet ylläpitää ikääntyvän henkilöstön työkunto ja -motivaatio.

2.16

korostaa koulutuspolitiikan tehtäviä demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina ja inhimillisten voimavarojen kehittäjänä.

2.17

korostaa paikallisten ja alueellisten toimijoiden asemaa työvoima- ja koulutuskysynnän ja -tarjonnan ennakoinnissa ja tiedon koordinoinnissa sekä esittää tätä koskevien hyvien käytäntöjen kokoamista.

2.18

pitää tärkeänä kehittää laaja-alaisia tutkintoja, jotka mahdollistavat siirtymisen tehtävästä toiseen lisäkoulutuksella.

2.19

korostaa kansallista päätösvaltaa ja kansallisten tarpeiden huomioon ottamista koulutuspalvelujen järjestämisessä ja ammattipätevyyksien vertailtavuutta kehitettäessä.

2.20

muistuttaa, että työllisyysasteen nostaminen ja elinikäinen oppiminen edellyttävät riittävän kattavaa koulutuspalvelujen verkostoa, joka reagoi joustavasti kysyntään. Etäopetus voi tuoda tähän osittaisia ratkaisuja. Työvoimapoliittisen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen rajankäyntiä tulee selvittää ja päällekkäisyyksiä poistaa.

2.21

esittää joustavien opiskelumuotojen kehittämistä nuorten ja aikuisten tarpeisiin sekä työssä oppimisen edistämistä. Koulutusmuotoja kehitettäessä tulee sovittaa yhteen työnantajien ja henkilöstön tarpeet ja mahdollisuudet sekä ottaa huomioon yrittäjien koulutukseen liittyvät erityistarpeet.

2.22

antaa tukensa elämänvaiheajatteluun perustuvan työn edistämiselle ja osallisuutta edistävien työmarkkinoiden kehittämiselle, mutta korostaa, että kunnille ja alueille ei saa asettaa lisätehtäviä osoittamatta niihin varoja. Uudistuksia ei pidä toteuttaa tavalla, joka kohtelisi kunta- tai aluehallinnon palveluja tai henkilöstöä huonommin kuin muita toimialoja.

2.23

pitää tärkeänä kehittää ja vahvistaa toimia maahanmuuttajien kotouttamiseksi ja integroimiseksi yhteiskuntaan ja työelämään ja esittää tiedottamisen vahvistamista kotouttamista koskevien tutkimusten tuloksista ja hyvistä käytännöistä.

2.24

kannustaa etsimään tapoja, joilla ulkomailta työvoimaa rekrytoivat työnantajat voivat osallistua kotouttamista edistävien toimien järjestämiseen ja rahoittamiseen sekä kehittää tähän liittyen yhteistyötä paikallis- ja aluehallinnon viranomaisten kanssa.

2.25

korostaa toimia, joilla parannetaan valmiuksia ennakoida globalisaation vaikutuksia alueen yritystoimintaan ja kehittää toimia, joilla parannetaan yritysten mahdollisuuksia mukautua ja säilyttää kilpailukykynsä, sekä toimia, joilla helpotetaan työntekijöiden uudelleenkoulutusta ja työllistymistä yritysten lakkauttaessa toimintansa tai siirtäessä sen muualle.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/16

1)

Komission tiedonantoa on välttämättä tarkasteltava EU:n kokonaisstrategian puitteissa, jossa kasvuun pyritään osaamisen avulla. Koulutus, sivistys ja tutkimus ovat innovointikykyisten yhteiskuntien perusteita. Lissabonin strategian tavoitteet pystytään saavuttamaan vain maailmanlaajuisessa kilpailussa, jossa tutkimuksella ja koulutuksella on avainrooli. Näin ollen korkeakouluilla on keskeinen asema Lissabonin prosessissa.

2)

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua Euroopassa elää ja työskentelee ainoastaan 5 prosenttia maailman väestöstä ja Aasiassa 52 prosenttia. Nämä luvut osoittavat EU:n koulutus- ja tutkimusalan houkuttelevuuden lisäämiseen kohdistuvien päättäväisten toimenpiteiden kiireellisyyden. Korkeakoulujen kiinnostavuus on huomattava tekijä, kun EU yrittää omalta osaltaan houkutella huippukykyjä tulevaisuutensa turvaamiseksi.

3)

Mahdollisimman kattavan koulutuksen saanti ei ole pelkästään tulevaisuudentekijä tietojen ja taitojen Euroopassa, vaan samalla eurooppalaisten yhteiskuntien ja koko Euroopan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusta. Koulutusesteiden poistaminen, elinikäisten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen kaikille ja koulutusalan laadun lisääminen ovat kaikkien tasojen toimiin kohdistuvia haasteita.

4)

Lissabonin strategian elvyttämisen yhteydessä Euroopan komissio on ehdottanut kokonaista toimenpidepakettia näiden haasteiden aktiiviseksi kohtaamiseksi. Keskeisen osan Euroopan komission vastuulla olevista toimista muodostaa tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma. Jotta kyseisessä puiteohjelmassa mainitut potentiaalit voitaisiin sisällyttää eurooppalaiseen innovointiprosessiin, on koulutus- ja korkeakoulualaa uudistettava.

5)

EU:n alueilla on tässä prosessissa valtava vastuu, ja niillä on merkittävät toimivaltuudet tieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen aloilla. Alueiden komitea toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityinen rooli erityisesti kaikkien kansalaisten tiedotuskanavana. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat myös auttaa verkostojen yhteistyötä synergioiden luomiseksi eri sidosryhmien välille. EU:n alueiden kehitys riippuu huomattavissa määrin tieteen, tutkimuksen ja innovoinnin tarjoamien potentiaalien hyödyntämisestä, ja näitä potentiaaleja vahvistava prosessi on mahdollinen ainoastaan alueiden tuella.

1.1

pitää tervetulleena Euroopan komission tiedonantoa aiheesta ”Euroopan aivokapasiteetti liikkeelle: miten yliopistot saadaan hyödyntämään koko potentiaaliaan Lissabonin strategian edistämiseksi” ja pitää sitä tärkeänä sysäyksenä käynnistää tarvittava Euroopan laajuinen keskustelu korkeakoulutuksen parantamisesta.

1.2

korostaa uudelleen, että tiedonannon yliopisto-käsite kattaa hyvin heterogeenisen korkeakoulujen ja yliopistojen joukon. Tässä lausunnossa käytetään korkeakoulu-käsitettä yhtä laajassa merkityksessä.

1.3

yhtyy komission käsitykseen siitä, että tuleva kasvu ja sosiaalinen hyvinvointi tukeutuvat yhä enemmän osaamisvaltaisiin aloihin ja palveluihin, ja yhä useammissa tehtävissä edellytetään korkeakoulutusta.

1.4

toteaa, että EU:n korkeakoulupolitiikassa on tehtävä perustavia muutoksia, joissa sekä otetaan huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen tarpeet että toisaalta myös mahdollistetaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen tutkimus ja koulutus.

1.5

viittaa tässä yhteydessä siihen, että Euroopassa on olemassa erinomaisia korkeakouluja, jotka koko maailmankin mittakaavassa saavuttavat loistavia tuloksia tutkimuksessa ja nuorten tutkijoiden koulutuksessa, mutta että toisaalta on olemassa runsaasti korkeakouluja, jotka eivät vielä pysty toteuttamaan koko potentiaaliaan komission tiedonannossa esitetyllä tavalla.

1.6

pitää tervetulleena toissijaisuusperiaatteen selkeää vahvistamista ja korostaa lisäksi myös alueiden vastuuta, joka on määritelty vuonna 2001 julkaistussa valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen hallintotapa” sekä Euroopan perustuslakisopimuksen luonnoksessa.

1.7

painottaa, että yliopistokoulutusta ei tule tarkastella ainoastaan taloudellisten näkökohtien kannalta, vaan että se luo myös sosiaalista ja kulttuurista lisäarvoa, jota ei voida mitata rahallisesti, mutta joka on kuitenkin kehittyneen yhteiskunnan perusta.

1.8

korostaa, että tiedonannossa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan luomalla tarvittava perusta yleisen koulu- ja esiopetuksen puitteissa. Komitea tunnistaa tällä alalla aluetason erityisen vastuun.

1.9

katsoo, että yliopistot ja korkeakoulut on sidottava tiiviimmin elinikäisen oppimisen järjestelmään Lissabonin strategiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.10

katsoo, että joustavat rakenteet ovat tehokkain vastaus korkeakoulutukseen kohdistuviin, nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin. Näiden rakenteiden luominen on ensisijaisesti korkeakoulujen tehtävä. Alueellisten ja kansallisten hallintotasojen vastuulla on kuitenkin huolehtia joustavuuden edellytyksistä poistamalla oikeudellisia esteitä ja tarjoamalla tarvittavat resurssit.

1.11

pitää valitettavana, että komissio ei pystynyt esittämään yksiköidensä yhdessä laatimaa tiedonantoa eurooppalaisen korkeakoulupolitiikan kaikista näkökohdista, joihin olisi kuulunut myös tutkimus. Eurooppalainen tutkimusalue sekä tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma ja sen toimintalinja ”tietämyksen alueet” ovat tärkeitä kiinnekohtia EU:n korkeakoulualalle erityisesti Lissabonin tavoitteiden toteuttamista ajatellen.

1.12

toteaa, että tutkimusalan erottaminen asiakokonaisuudesta aiheuttaa sen, että käsittelemättä jäävät sekä tutkimuksen, nuorten tutkijoiden koulutuksen ja ammatillisen korkeakoulutuksen välinen yhteys että yliopistoissa ja niiden ulkopuolella tapahtuvan tutkimuksen välinen yhteys.

2.1

yhtyy komission huoleen siitä, että eurooppalaisten yhteiskuntien koulutusresursseja ei kehitetä riittävästi, ja katsoo, että komission analyysistä käyvät ilmi alat, joilla muutokset ovat tarpeen.

2.2

katsoo kuitenkin, että tiedonannossa käytetyt tilastolliset tiedot antavat vääristyneen kuvan monista Euroopan maista. Erityisesti korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja sitä suorittavien alhaiseen lukuun ei ole laskettu lukuisia ammattikorkeakouluissa opiskelevia tai ammatillista koulutusta suorittavia opiskelijoita, vaikka vastaavia koulutuslinjoja tarjotaan korkeakouluissa Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

2.3

yhtyy komission analyysiin korkeakoulualan dynaamisen kehityksen esteistä, joihin kuuluvat erityisesti selkeä taipumus korkeakoulujen eristämiseen talouselämästä ja yhteiskunnasta, järjestelmän ylisääntely valtion ennakkovalvonnan vuoksi sekä eurooppalaisen korkeakoulualan suhteellinen vähävaraisuus, joka johtuu siitä, että korkeakoulut ovat riippuvaisia valtiollisesta rahoituksesta.

2.4

korostaa kuitenkin, että eurooppalaisten korkeakoulujen laatu on yleensä hyvä ja että joukko korkeakouluja on saanut jo vuosia sitten täytettyä tiedonannossa vaaditut muutokset tai on täyttämässä niitä hyvää vauhtia. Usein tässä ei kuitenkaan ole kyse tietoisesta Lissabonin tavoitteiden seuraamisesta. Se tosiasia, että monille korkeakouluille Bolognan prosessi on edelleen tuntematon käsite, ei saa johtaa yleisesti kielteiseen käsitykseen EU:n korkeakouluista.

2.5

kannattaa Bolognan prosessin tavoitteita yhteisen korkeakoulutusalueen luomiseksi, mutta muistuttaa kuitenkin korkeakoulualan kansallisten ja alueellisten lähestymistapojen moninaisuudesta, joka on otettava huomioon myös yhteisellä korkeakoulutusalueella. Alueiden komitea ei yhdy tiedonannossa esitettyyn kritiikkiin kielten moninaisuudesta.

3.1

toteaa uudelleen, että eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kehittämiselle asetetaan konkreettisia ja tärkeitä tavoitteita Bolognan prosessissa, jolla pyritään luomaan vuoteen 2010 mennessä eurooppalainen korkeakoulutusalue. Tavoitteina on ottaa käyttöön vertailukelpoinen tutkintojärjestelmä, jonka lähtökohtana ovat kahdesta tutkinnosta koostuva opintopistejärjestelmä sekä liikkuvuus, laadunvarmistus ja eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen. Komitea toteaa, että tavoitteiden saavuttamisen vaatimia toimia ei ole vielä toteutettu tarpeellisessa laajuudessa ja että korkeakoulujen mutta myös alueiden, jäsenvaltioiden ja EU:n on tehostettava toimintaansa niiden toteuttamiseksi.

3.2

yhtyy komission käsitykseen siitä, että yliopistot tarvitsevat erityistukea ympäristöltään välttämättömien muutosten toteuttamiseksi. Paikallis- ja alueyhteisöt ovat toimineet jo pitkään tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen ja muiden instituutioiden kanssa tukeakseen tarvittavia toimia.

3.3

pitää tervetulleena kattavaa huippuosaamisen kulttuuria koskevaa vaatimusta. Komitea pitää tiedekuntia ja innovatiivisten tutkijoiden verkkoja keskeisinä huippusaavutusten vaatimis- ja edistämisprosessissa. Huippuosaamiseen pyrkimistä koulutuksen ja tutkimuksen alalla on kannustettava ja tuettava kattavasti.

3.4

merkitsee tiedoksi ja hyväksyy komission analyysin korkeakoulujen vetovoimaa lisäävistä tekijöistä. Nimenomaan henkilöstöresurssien alalla tarjoutuu merkittäviä mahdollisuuksia korkeakoulujen Eurooppa-suuntautumisen lisäämiseksi.

3.5

on tyytyväinen entistä kunnianhimoisempaan tavoitteeseen saada Erasmus-ohjelma kattamaan kolme miljoonaa opiskelijaa.

3.6

yhtyy komission käsitykseen siitä, että korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kumppanuudella on erityistä merkitystä, mutta pitää myös muita talouden, hallinnon, kulttuurin ja järjestäytyneen yhteiskunnan aloja tärkeinä kumppaneina. Pelkkä kumppanuus elinkeinoelämän kanssa on liian tiukka rajaus, erityisesti kun otetaan huomioon tieteen merkitys alueelliselle kehitykselle.

3.7

on huolissaan siitä, että korkeakouluissa ei vielä ole riittävän laajasti avauduttu uusille opiskelijaryhmille, suuntauduttu elinikäiseen oppimiseen ja laajennettu akateemiseen koulutukseen pääsyä, mikä olisi edellytys tulevien vuosikymmenten demografisten ja rakenteellisten haasteiden kannalta. Komitea pitää näin ollen tervetulleena komission aikomusta käynnistää Euroopan laajuinen keskustelu aiheesta ja lupaa sille tukensa.

3.8

muistuttaa, että korkeakoulujen kilpailu ja laadun parantaminen eivät saa johtaa siihen, että EU:n alueet eriytyvät toisistaan tieteellisesti: Euroopan keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu laaja koulutusperusta, joka on säilytettävä. Jokaisella EU:n alueella on oltava tarjolla eurooppalaisten laatustandardien mukaista korkeakoulutusta.

3.9

korostaa, että vaikka komission vaatimus korkeakoulujen taloudellisen tuen lisäämiseksi ja parantamiseksi on ymmärrettävä, niin monilla EU:n alueilla se ei kuitenkaan kuvaa oikealla tavalla todellisuutta: koulutusalalla on usein etusija talousarvioita laadittaessa.

3.10

korostaa, että alueiden komiteassa edustettuina olevat paikallis- ja alueyhteisöt ovat valmiita keskustelemaan yhdessä korkeakoulujen kanssa institutionaalisista uudistusstrategioista ja mikäli mahdollista myös toteuttamaan ne. Tämä koskee monivuotisten sopimusten käyttöönottoa, korkeakoulujen innovatiivisen hallinnoinnin tukemista ja korkeakoulujen entistä laajempaa avaamista elinkeinoelämän kanssa solmittaville kumppanuuksille.

4.1

suosittelee, että laaditaan kokoava esitys koulutus-, korkeakoulutus- ja tutkimusalasta, jotta voidaan valottaa niiden yhteyksiä ja keskinäisiä riippuvuuksia sekä näistä syntyviä toimintavaihtoehtoja, joiden avulla Lissabonin strategia voidaan toteuttaa.

4.2

korostaa, että korkeakoulujen rakennemuutosten toteutumisen edellytyksenä on tutkintojen yleinen ja Euroopan laajuinen tunnustaminen. Bolognan prosessilla pyritään opinto-osuuksien määrälliseen vertailukelpoisuuteen, ja se on tunnustamisen tärkeä perusta. Jotta kaikki alueet voisivat tasapuolisesti ja menestyksellä hyödyntää eurooppalaista korkeakoulutusaluetta, lienee kuitenkin aiheellista viedä prosessia eteenpäin ja käynnistää EU:n tasolla keskustelu laatustandardeista.

4.3

muistuttaa, että tutkijoiden liikkuvuuden alalla on saavutettu hyviä tuloksia EU:n tutkimuksen puiteohjelmaan kuuluvalla Marie-Curie -ohjelmalla. Asian mutkistaminen tiedonannossa esitetyllä uudella vaihtoehdolla ei ole järkevää. Komitea kehottaa komissiota vahvistamaan edelleen Marie-Curie -ohjelmaa tutkijoiden liikkuvuuden edistämiseksi ja vaikuttamaan siihen, että eurooppalaiseen tutkijoiden peruskirjaan kirjattuja tutkijoiden liikkuvuuden puitteita parannetaan.

4.4

korostaa, että lukukausimaksuja koskevaa keskustelua voidaan käydä ainoastaan kansallisissa ja alueellisissa puitteissa.

4.5

vastustaa komission ehdottamaa, toisistaan poikkeavien maksu- ja apurahajärjestelmien käyttöä opiskeluvalintojen ohjaamiseksi. Mahdollisuutta valita koulutus vapaasti ja yksilökohtaisesti ei saa rajoittaa valtiollisin ohjausyrityksin.

4.6

kannattaa komission ehdotusta hyödyntää kaikkia EU-rahoituslähteitä yliopistojen nykyaikaistamisessa. Komitea vaatii kuitenkin komissiota luomaan rakennerahastosäännöksissä perusteet tiedealan aseman vahvistamiseksi kansallisissa jakokiistoissa ja korostamaan niissä korkeakoulujen kehittämisen merkitystä.

4.7

korostaa tarvetta suoda korkeakouluille yleisten kansallisten ja alueellisten toimivaltuuksien puitteissa mahdollisimman suuret vapaudet koulutuksen ja tutkimuksen toteutuksessa. Vapauksien ja velvoitteiden suhde tulisi tasapainottaa sopimalla monivuotisista puitteista, jotka mahdollistavat tavoitteiden toteutumista koskevan avoimen ja tehokkaan jälkikäteisarvioinnin. Tässä yhteydessä alueiden komitea korostaa alueiden vastuuta korkeakoulualan kehityksessä sekä korkeakoulujen merkitystä alueellisen kehityksen kannalta.

4.8

kannustaa komissiota antamaan selvän tunnustuksen alueille, kunnille ja kaupungeille niiden pyrkimyksistä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten alueellisen yhteistyön parantamiseksi, tieteen, talouden ja hallinnon verkottumisen edistämiseksi sekä tiedelaitosten vaikutuksen vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kilpailun muodossa.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/20

1)

Merillä on keskeinen merkitys ihmiskunnan elämän ja talouden perustana, ja niillä on suuri vaikutus nimenomaan Euroopan maanosaan, sillä kun lähellä rannikkoa sijaitsevat saaret lasketaan mukaan, EU:lla on noin 325 000 kilometriä pitkä rantaviiva. Jos lisäksi otetaan huomioon unionin ulkoalueet, Euroopan unionin merialueet ovat maailman laajimmat. Kolmasosa EU:n 450 miljoonasta kansalaisesta asuu rannikon läheisyydessä, ja yli sata aluetta rajoittuu mereen.

2)

Meret ovat ratkaisevassa asemassa Euroopan unionin saarilla asuvan yli 14 miljoonan ihmisen elämässä, ja ne ovat kaikkien saaristoalueiden merkittävin sosioekonomista kehitystä säätelevä tekijä.

3)

Noin 1,4 miljardin neliökilometrin pinta-alan kattavat meret muodostavat maapallon suurimman luontotyypin.

4)

Meret ja ilmasto ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa. Hengittämästämme hapesta 70 prosenttia on merellisten kasvien tuottamaa.

5)

Mereen liittyvillä talousaloilla, esimerkiksi liikenne-, energia- ja elintarvikealoilla, on vaikea tehtävä hoidettavanaan, kun ne pyrkivät edistämään talouskasvua kestävällä tavalla luonnonvarojen säilyttämiseksi.

6)

Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen johdanto-osassa todetaan, että on pyrittävä ratkaisemaan ”kaikki merioikeuskysymykset keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön hengessä”, että ”valtameriä koskevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että niitä on käsiteltävä kokonaisuutena” ja että sopimuksella pyritään ”helpottamaan kansainvälistä yhteydenpitoa — – luonnonvarojen tasapuolista ja tehokasta hyödyntämistä — – elävien luonnonvarojen suojelua sekä meriympäristön — – suojelua ja säilyttämistä”.

7)

Etenkin rannikolla sijaitsevilla alue- ja paikallisyhteisöillä on jo runsaasti kokemuksia, joita tulisi hyödyntää tulevan meripolitiikan kehittämisessä,

1.1

toteaa, että ensimmäistä kertaa meri kokonaisuudessaan pääsee Euroopan unionin poliittisen huomion keskipisteeksi, ja näin voidaan yhteistä lähestymistapaa soveltamalla koota osittain jo vuosien ajan toteutetut EU:n yksittäistoimenpiteet rakentavasti ja niiden synergiat huomioon ottaen yhteen moderniksi eurooppalaiseksi meripolitiikaksi ja näin hyödyntää kyseisiä toimia optimaalisesti.

1.2

odottaa, että alustavan tilannearvion laatimisen lisäksi Euroopan komissio käynnistää jo meneillään olevan kautensa aikana ensimmäisiä toimia eurooppalaisen meripolitiikan toteuttamiseksi ja ehdottaa asianmukaista säädöstä.

1.3

pitää tervetulleena Euroopan komission päätöstä laatia meriasioista vihreä kirja, jossa on tarkoitus laatia tilannearvio ja keskeisenä aloitteena vuodeksi 2010 kehittää perusta elinkelpoiselle eurooppalaiselle meritaloudelle.

1.4

tukee yksittäisten alueiden ja alueellisten verkkojen aloitteita, joilla kyseistä prosessia seurataan läheisesti.

1.5

pitää myös tervetulleena komission 2. maaliskuuta 2005 antamaa tiedonantoa ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys” sekä siihen sisältyviä EU:n merialaa koskevia toteamuksia ja tavoitteita.

1.6

korostaa, että keskeinen merkitys on komission päätöksellä järjestää vihreän kirjan valmistelun yhteydessä laaja kuulemisprosessi, jossa EU:n alue- ja paikallisyhteisöillä on oltava avainrooli.

1.7

katsoo, että EU:n merien suuret voimavarat on tunnistettava ja säilytettävä ja aktiivinen eurooppalainen meripolitiikka on muotoiltava siten, että myös tulevat sukupolvet pystyvät hyötymään merien tarjoamista valtavista taloudellisista, biologisista ja kulttuurisista rikkauksista.

1.8

korostaa, että elinkelpoisen ja tehokkaan eurooppalaisen meripolitiikan perustana on oltava yhdentävä lähestymistapa kattavana periaatteena erilaisten yksittäisten politiikkojen strategiseksi yhdistämiseksi.

1.9

muistuttaa, että aktiivisesta meripolitiikasta on jo olemassa esimerkkejä myös Euroopan unionin ulkopuolella.

1.10

toivoo, että myös EU:n meripolitiikkaan sovellettavan yhdennetyn lähestymistavan ansiosta Barcelonan prosessi voidaan käynnistää tehokkaasti uudelleen ja että prosessin yhteydessä otetaan huomioon panos, jonka alue- ja paikallisyhteisöt voivat sille antaa.

1.11

toteaa, että eurooppalainen meripolitiikka koskee lukuisia alakohtaisia politiikkoja, joille on osittain jo olemassa EU-tason säännöksiä, joita ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole koottu yhteen soveltamalla yhdentävää lähestymistapaa.

1.12

esittää seuraavassa tärkeimmät yksittäiset politiikanalat, jotka on otettava huomioon aktiivisessa meripolitiikassa.

1.13

korostaa merenkulun, laivanrakennuksen ja satama-alan kilpailukyvyn keskeistä merkitystä Euroopan unionin alueiden kannalta. Sisävesi- ja meriliikenneväylien kehittäminen on välttämätöntä Euroopan maantieteellisten olosuhteiden ja vahvan vientiin suuntautumisen sekä liikennevirtojen lisääntymisen vuoksi. Nyt maitse kulkevien liikennevirtojen siirtäminen meriliikenteeseen tarjoaa yhden mahdollisuuden liikenteen kasvun hallitsemiseen. Lisäksi eurooppalaisella meripolitiikalla tulisi luoda puitteet, jotka takaisivat EU:n merenkulun, laivanrakennuksen ja satama-alan taloudellisille toimijoille asianmukaiset mahdollisuudet. Samalla on luotava selkeät ja sitovat turvallisuusmääräykset maailmanlaajuistuneelle merenkululle, ja näitä määräyksiä on myös sovellettava.

1.14

toteaa, että on Euroopan strategisen edun mukaista turvata kilpailukykyisen kauppalaivaston ja vahvan laivanrakennusteollisuuden säilyminen. Tämä edellyttää aktiivista innovaatioon, tutkimukseen ja tieteeseen perustuvaa teollisuuspolitiikkaa.

1.15

korostaa, että infrastruktuuria alusten huoltamiseksi ja korjaamiseksi EU:n satamissa on kehitettävä ja että turvallisuusstandardeja on nostettava satama-alan vahvistamiseksi.

1.16

kehottaa pohtimaan, miten alusten jätehuolto voitaisiin hoitaa ympäristöä rasittamatta. Tätä varten voitaisiin esimerkiksi ottaa käyttöön erityinen satamavero.

1.17

toteaa, että EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta huolimatta perinteisiä kaavoja noudattava kalastus — joka kuitenkin tarjoaa joillekin yrityksille tulonlähteen — on saavuttamassa ylikalastuksen vuoksi rajansa, vaikka EU:lla onkin maailmanlaajuisesti suurimmat markkinat jalostetuille kalastustuotteille. Ellei yhteistä kalastuspolitiikkaa panna päättäväisesti täytäntöön ja tueta lisäksi tarvittaessa Euroopan yksittäisillä merialueilla toteutettavilla erityistoimenpiteillä, väistämättömänä seurauksena on joidenkin eurooppalaisten kalakantojen merkittävä romahtaminen ja näin ollen lukuisien kalastusyritysten vararikko.

1.18

korostaa, että perinteisen kalastuksen ohella korkeahintaisiin kaloihin, äyriäisiin ja leviin keskittyvän, merellä ja maalla tapahtuvan meriviljelyn kehittäminen sekä merellisten luonnonmateriaalien hyödyntäminen ja tuotanto meriympäristöön erikoistuneen ”sinisen” bioteknologian avulla ovat tärkeitä taloudellisia kasvutekijöitä, jos niiden käyttö on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista.

1.19

toteaa, että offshore-energiatuotannon piirissä kasvaa öljyn- ja kaasuntuotannon ohessa erityisesti uusiutuvan tuulienergian taloudellinen merkitys. Euroopan unionin kasvava riippuvuus energian tuonnista aiheuttaa sen, että myös tämän merialueilta saatavan energiamuodon tuotantoa on tuettava.

1.20

toteaa, että merenpohjassa on hyvin runsaasti luonnonvaroja ja että niiden hyödyntäminen on osittain vasta alkuvaiheessa. Hyödyntämisessä on edettävä siten, että pitkän aikavälin ekologinen tasapaino ei häiriinny.

1.21

korostaa monipuolisen meritekniikan innovaatiokykyä. Meritekniikan laajan sovellusvalikoiman piiriin kuuluvat esimerkiksi koko merikuljetusala, alusten kunnossapito ja satama- ja telakka-alat mukaan luettuina, offshore-toimien varustus, hydrografia, meriviljely ja ympäristöala. Myös ympäristötekniikka tarjoaa huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia. Näin ollen meritekniikka ja sen suuri innovaatiokyky ovat sekä merkittävä taloudellinen tekijä että samalla tutkimuksen ja kehityksen moottori.

1.22

korostaa, että merien fysikaaliset, kemialliset ja biologiset parametrit ovat ulkoisten vaikutusten alaisia. Tällaisia ulkoisia vaikutuksia ovat mm. lisääntyvä saastuminen mukaan lukien ongelmajätteet, merien biologisten ja muiden luonnonvarojen epäasiallinen ryöstökäyttö sekä käynnistynyt ilmastonmuutos. Nämä tekijät vaarantavat merien tulevaisuuden biologisen monimuotoisuuden lähteenä ja miljoonien Euroopan unionin asukkaiden elintärkeänä taloudellisena resurssina, ja ne vaativat välttämättä asianmukaisia vastatoimia. Esimerkkejä tästä ovat EU:n vesipuitedirektiivi sekä monivuotiset pyrkimykset parantaa Itämeren tilaa, joka nykyisin on lähes EU:n ”sisämeri”.

1.23

toteaa, että liikunta, hyvinvointi, terveys, uimavesien korkea laatu, rantojen puhtaus, luonnonläheiset rannikot, rannikkoalueiden kaupungistumisen rajoittaminen sekä kulttuuri- ja vapaa-ajantarjonta ovat ratkaisevia, kun matkailijat tekevät päätöksensä siitä, millä rannikkoalueella he vierailevat. Meriympäristöä hyödyntävän matkailuteollisuuden sekä muun muassa veneilijöitä palvelevien piensatamien edelleenkehittäminen on tärkeä tavoite EU:ssa. Matkailukohteita ja niiden työllistävää vaikutusta on tuettava investoinnein, ja se on otettava asianmukaisella tavalla huomioon myös Euroopan meripolitiikassa.

1.24

muistuttaa siitä, että merenpinnan nousu ja rannikoiden eroosio vaativat konkreettista rakennusteknistä rannikoiden suojaamista ja että samalla on määriteltävä ja arvioitava ilmastonmuutoksen mahdolliset taloudelliset seuraukset rannikoiden suojelun kehittämisen varmistamiseksi. Tässä yhteydessä on ympäristön laadun ja merialueiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi olennaista edistää rannikoiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon liittyvien parhaiden käytänteiden vaihtoa sellaisten menetelmien löytämiseksi, jotka vastaavat rannikkoalueiden tarpeita. Niin ikään on ehdottoman tärkeää säätää toimista rannikkoalueiden luonnonvarojen suojelemiseksi, sillä rannikot ovat meriympäristön tuottavimpia alueita.

1.25

katsoo, että unionin meripolitiikassa on otettava huomioon saarten erityispiirteet ja että politiikalla on autettava saaria selviytymään niitä vaivaavista luonnonhaitoista, joista koituu rakenteellisia lisäkustannuksia. Saaret joutuvat lisäkustannusten vuoksi mantereeseen verrattuna kilpailun kannalta epäedulliseen asemaan.

1.26

katsoo, että koska saarten talouselämä on erittäin riippuvainen meriliikenteestä, Euroopan unionin meripolitiikan on oltava hyödyllinen väline, jolla edistetään saaristoalueiden markkinoiden integroitumista yhtenäismarkkinoihin manneralueiden kanssa tasavertaisin ehdoin.

1.27

katsoo, että EU:lla on maailmanlaajuisena toimijana huomattava intressi hyödyntää merien luonnonvaroja kaikkien valtioiden kannalta oikeudenmukaisella tavalla ja myös maailmanlaajuisen kestävyyden näkökulmasta. Tässä yhteydessä on otettava huomioon asiaa koskevat kansainväliset sopimukset ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) säännökset.

1.28

toteaa, että meritutkimuksesta ei tule tehdä pelkästään eurooppalaisen tutkimuspolitiikan kiinteää osaa vaan yksi sen painopisteistä.

1.29

tukee eurooppalaisten merentutkimuslaitosten 13. toukokuuta 2004 antamaa Galwayn julistusta, joka koskee meritieteiden ja -teknologioiden tukemista seitsemännessä tutkimuspuiteohjelmassa. Komitea korostaa, että yksittäisten teknisten alojen, kuten materiaali- ja teknologiatutkimuksen, terveys- ja elintarviketutkimuksen, ilmasto- ja meribiologiatutkimuksen ja muiden ei-teknisten alojen, kuten kaupan ja matkailun lisäksi on välttämättä tuettava monialaisia kansainvälisiä tutkimuslaitoksia, jotka voivat kerätä runsaasti tietoa horisontaalisista kysymyksistä.

1.30

kannattaa Euroopan laajuisten työmarkkinoiden tarpeisiin perustuvan merenkulkualan koulutuksen kehittämistä jäsenvaltioissa ja alueilla.

1.31

katsoo, että aluesuunnitteluvälineet ovat oleellinen osa yhdentävää meripoliittista lähestymistapaa. Asianmukaiset valvontajärjestelmät ja niiden tulkinta voivat tarjota tärkeitä tietoja meriä koskevien eri parametrien ajallisesta kehityksestä ja niiden hyödyntämisestä. EU:n aluevesien ja sen yksinomaisen talousvyöhykkeen hallintoa voitaisiin optimoida soveltamalla yhdentävää lähestymistapaa, mikä on yhteisen eurooppalaisen edun mukaista jo pelkästään korkeiden infrastruktuurikustannusten vuoksi.

1.32

tukee tässä yhteydessä erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston 30. toukokuuta 2002 antamaa suositusta rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa. Kyseisen strategian näkökohtiin kuuluu maan, rannikon ja avomeren kokonaisvaltainen tarkastelu, eri intressien tasapainottaminen talous-, ympäristö-, sosiaali- ja turvallisuusaloilla ja niiden välillä sekä politiikan, hallinnon ja yhteiskunnallisten ryhmittymien mukaanottaminen, jotta konfliktit voidaan tunnistaa aikaisessa vaiheessa ja kehittää niihin sopivia ratkaisuja.

1.33

kritisoi sitä, että vasta Erika- ja Prestige-alusten — jotka eivät täyttäneet EU:n normeja — dramaattiset haaksirikot ovat saaneet aikaan Euroopan laajuisen yleisen tietoisuuden merestä EU:n keskeisenä resurssina. Eurooppalainen meripolitiikka voidaan toteuttaa menestyksekkäästi ainoastaan, jos asianmukaisilla välineillä aktivoidaan etenkin paikalliset ihmiset paikallis- ja aluetasolla mukaan sen muotoiluun ja toteutukseen. Lukuisat esimerkit parhaista käytänteistä EU:n alueilla tulisi ottaa tässä huomioon.

1.34

katsoo, että sisämaaulottuvuudella on meripolitiikassa merkittävä rooli, sillä sisämaata koskevilla toimilla on merkittävä vaikutus rannikoihin ja meriin.

2.1

kannattaa EU:n meripolitiikan aktiivista sisällyttämistä Lissabonin strategian laajoihin tavoitekokonaisuuksiin.

2.2

kehottaa komissiota tunnustamaan sen, että paikallis- ja alueviranomaisten panos merialueiden resurssien hallinnassa on merkittävä ja monimuotoinen, ja varmistamaan, että tämä rooli otetaan huomioon unionin tulevassa meripolitiikassa.

2.3

suosittaa, että komissio ottaa huomioon kolme keskeistä teemaa: a) rannikkoalueiden kapasiteetin ja perusrakenteiden rakentaminen liiketoimintaa ja yhteisöjä varten, mukaan lukien innovaation, ammattitaitojen ja yritystoiminnan tukeminen erityisesti uuden meriteknologian kehittämiseksi sekä riittävien resurssien takaaminen rakenteiden ja henkilöstöresurssien kehittämiseen, b) meren ja rannikoiden hyödyntäminen talouskasvun tukemiseksi, mukaan lukien rannikkoalueiden elvyttäminen ja maaseudun elinkeinojen tukeminen, silloin kun niillä on yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia, c) rannikkoasutuksen ja syrjäseutujen tukeminen kehittämällä yhteyksiä muille maaseutualueille ja alueellisiin keskuksiin.

2.4

ehdottaa, että merikysymyksiin liittyvistä voimassa olevista säännöksistä koottaisiin luettelo, ja että aluepolitiikan välineitä, asetusta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tuesta maaseudun kehittämiseen, elinikäistä oppimista tukevaa rahastoa koskevia säännöksiä ja yhteisön seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa tarkasteltaisiin sen kannalta, otetaanko niissä merinäkökohdat riittävästi huomioon.

2.5

toivoo, että unionin merellinen ulottuvuus otetaan huomioon EU:n tulevissa kilpailukyky- ja yhteistyötavoitteissa erityisesti valtioiden välisen ja rajatylittävän yhteistyön edistämiseksi saastumisen ehkäisemisessä, meriturvallisuuden parantamisessa sekä lentoasemajärjestelmien ja meriliikenneväylien hallinnossa aluepolitiikkaa koskevalla ohjelmakaudella 2007–2013 ja ehdottaa, että EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä tarkastellaan ja koordinoidaan merellisten kysymysten kannalta.

2.6

kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksien mukaan merten resurssien taloudellisen ja ekologisen arvon ja tekemään sen pohjalta kyseisten resurssien nykyisen ja suunnitellun hyödyntämisen analyysin sekä määrittelemään tarvittaessa asianmukaiset muutokset.

2.7

kehottaa komissiota määrittelemään mereen liittyvät talousalat niiden nykyisen ja tulevan potentiaalin sekä lisäarvon ja työpaikkojen kannalta ja esittämään niiden toteuttamista koskevia päätelmiä.

2.8

kannustaa komissiota ottamaan edelleen asianmukaisesti huomioon meriliikenneväylien vahvistamisen, parantamisen ja kehittämisen Euroopan laajuisten verkkojen puitteissa ja edistämään näitä toimia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2.9

kehottaa tukemaan toissijaisten liikenneverkkojen kehittämistä ja saarten täysimittaista integroitumista ”merten moottoriteihin”, jotta näin parannettaisiin saarten liikenneoloja ja pääsyä saarilta mantereen markkinoille.

2.10

kehottaa harjoittamaan asianmukaista aluesuunnittelua muun muassa toteuttamalla rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon sekä jakamalla tai varaamalla eri käyttötarkoituksiin mahdollisesti tarvittavia alueita.

2.11

kannattaa EU:n laivanrakennusalan LeaderSHIP 2015 -aloitetta ja kehottaa komissiota tukemaan korkealaatuisen eurooppalaisen laivanrakennuksen kilpailukykyä.

2.12

kehottaa komissiota ottamaan avomerellä, rannikoilla ja satamissa sattuvien laivaonnettomuuksien estämisen yhdeksi EU:n painopisteistä. Lisäksi EU:n olisi tehtävä aloitteita kansainvälisen julkisoikeuden piiriin kuuluvien sitovien kansainvälisten yleissopimusten (esim. IMO:n SOLAS- ja MARPOL-yleissopimusten) turvallisuustason nostamiseksi, ja komission olisi nopeutettava kyseisten sopimusten ratifiointia ja tehostettava niiden täytäntöönpanoa ja seurantaa. Samalla olisi tarkasteltava mahdollisuutta käyttää rakennerahastovaroja riskienhallintaan.

2.13

vaatii lisää toimia satamiin johtavien maayhteyksien perusrakenteiden kapasiteetin lisäämiseksi ja/tai niiden kehittämiseksi, jakeluverkostojen ja uusien satamainfrastruktuurien rakentamiseksi sekä nykyisten satamainfrastruktuurien monipuolistamiseksi sekä kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota saarten satamainfrastruktuureihin. Kaiken tämän tulee tapahtua rannikkoalueiden luonnonvarojen suojelua koskevia toimenpiteitä soveltaen.

2.14

kehottaa kiinnittämään satamissa enemmän huomiota sellaisiin sosiaalisiin kysymyksiin kuin esimerkiksi miehistöjen majoittamiseen.

2.15

kehottaa viipymättä mukauttamaan satama-alueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä sovellettavat turvasuunnitelmat ja -toimenpiteet uusiin terroriuhkiin.

2.16

kehottaa komissiota jatkamaan käynnistämäänsä kalastuspolitiikan uudistamista, jotta pitkällä aikavälillä voidaan taata EU:n vesistöjen kalavarat ja kalastajien toimeentulo.

2.17

kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan yhteisen kalastuspolitiikan keskeiselle sijalle Euro–Välimeri-politiikkaa uudelleen käynnistettäessä myös vuoteen 2010 mennessä perustettavaa Välimeren vapaakauppa-aluetta ajatellen.

2.18

kehottaa komissiota luomaan asianmukaiset edellytykset tuulienergialaitosten jatkuvan tuen mahdollistamiseksi EU:ssa. Muiden uusiutuvien energialähteiden, kuten vuorovesivirtojen hyödyntämisen potentiaalia on tutkittava tarkemmin ja, ne on tarpeen vaatiessa sisällytettävä tukitoimiin.

2.19

pyytää komissiota varmistamaan öljyn ja kaasun vedenalaisen, ympäristöä kuormittamattoman tuotannon EU:n vesillä.

2.20

kehottaa komissiota laatimaan suunnitelmia tarpeellisille rannikkojen suojelutoimille, joissa otetaan huomioon merenpinnan nousua koskevat erilaiset ennusteet.

2.21

esittää, että merialaa varten kehitetään paikkatietoinfrastruktuuria ”INSPIRE” vastaava väline, joka mahdollistaa erilaisten hyödyntämisintressien keskinäisen painottamisen luotettavan tietopohjan perusteella.

2.22

kehottaa tukemaan määrätietoisemmin laivanrakennusta ja meritekniikkaa, esimerkiksi kaksirunkoalusten käyttöönottoa ja lähivuosina suoritettavaa noin 200:n avomerellä sijaitsevan öljyn- ja kaasunporauslautan purkamista.

2.23

kehottaa komissiota vauhdittamaan valtiokohtaisten strategisten suunnitelmien laatimista sekä tukemaan myös alueiden- ja valtioidenvälisiä toimia rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamiseksi Euroopassa.

2.24

kehottaa komissiota lisäämään meritutkimukseen osoitettuja tukivaroja ja keskittämään niitä uusien teknologioiden, kuten esimerkiksi napatekniikan kehittämiseen ja yhdenmukaistamaan esimerkiksi meriviljelyn toimintaedellytyksiä EU:n laajuisesti sekä kutsumaan hyvissä ajoin mukaan suunnitteluvaiheeseen myös elinkeinoelämän.

2.25

pyytää komissiota kehittämään yleisen tietoisuuden lisäämiseksi nykyaikaista meripolitiikkaa koskevan strategian ja hankkimaan sille riittävän tuen paikallisella tasolla sekä edistämään sen toteutumista.

2.26

pyytää komissiota ottamaan huomioon sisämaaulottuvuuden sekä sisämaan, rannikkoalueiden ja merien väliset vuorovaikutukset, jotta kaikki, eivätkä pelkästään meren äärellä sijaitsevat alueet voivat osallistua meripolitiikkaan.

2.27

pyytää komissiota ottamaan huomioon erityisesti jo olemassa olevat laajamittaiset alueidenväliset aloitteet, jotka koskevat neljää suurta eurooppalaista merialuetta: Koillis-Atlanttia, Itämerta, Välimerta ja Mustaamerta.

2.28

suosittaa, että komissio ottaa erityisesti huomioon meriyhteisöjen kulttuuriset intressit ja paikallistuntemuksen ja sisällyttää ne suunnitteluun, toteutukseen ja muiden asiaan liittyvien politiikkojen kehittämiseen. Lisäksi on välttämätöntä edistää rannikkoyhteisöjen ja meren jatkuvaa kulttuurista vuorovaikutusta erityisesti siellä, missä meri antaa panoksensa yhteisöjen kestävyyteen. Tämä tuo matkailutuotteelle lisäarvoa.

2.29

kehottaa komissiota varmistamaan alue- ja paikallisulottuvuuden huomioimisen eurooppalaisen meripolitiikan laatimisprosessissa ja täytäntöönpanossa ja ottamaan vihreän kirjan laadinnassa huomioon alueilta löytyvän monipuolisen kokemuksen. Tässä yhteydessä esimerkeillä parhaista käytänteistä mutta myös merellisillä mallialueilla voi olla merkittävä rooli yhdentävien poliittisten lähestymistapojen soveltamisen kannalta. Erittäin onnistunutta Leader-mallia pitäisi harkita keinona varmistaa paikallisulottuvuus politiikan toteutuksessa.

2.30

ehdottaa, että vihreää kirjaa koskevan laajan kuulemisprosessin aikana ja kirjan julkaisemiseen saakka rannikkoalueilla järjestetään alueellisia konferensseja, jotta voitaisiin hyödyntää alueellista ja paikallista asiantuntemusta sekä lisätä meriasioita koskevaa yleistä tietoisuutta. Konferenssit tulisi järjestää tasapuolisesti alueilla, joilla on suuria teollisuussatamia, sekä alueilla, joilla on pieniä käsiteollisuussatamia.

2.31

tarjoutuu toimimaan keskeisenä kumppanina meripolitiikkaa käsittelevään vihreään kirjaan liittyvissä kuulemisissa ja ehdottaa pitkän aikavälin julkisuuskampanjaa, johon myös alue- ja paikallisyhteisöt kutsutaan osallistumaan.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/26

1.

EU:n on laadittava ilmastonmuutoksen torjumiseksi keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa.

2.

EU:n ministerineuvosto vahvisti vuonna 1996, että tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon.

3.

Maapallon keskilämpötilan kohoamisen rajoittamisesta enintään kahteen asteeseen saatava hyöty on suurempi kuin päästöjen vähentämispolitiikkojen aiheuttamat kustannukset.

4.

On välttämätöntä pyrkiä ajan mittaan yhdistämään sopeutumis- ja hillitsemistoimia mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti, jotta saavutetaan ympäristötavoitteet ja säilytetään samalla taloudellinen kilpailukyky.

5.

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joka liittyy myös alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan. EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhdessä allekirjoittama Kioton pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa jäsenvaltiot — ja siten myös alue- ja paikallisviranomaiset — toimintaan.

1.1

suhtautuu myönteisesti tiedonantoon, jossa esitetään asianmukainen tilannekatsaus ja tarkastellaan ilmastonmuutokseen liittyviä uhkia sekä välineitä uhkien torjumiseksi tehokkaasti.

1.2

ilmaisee tyytyväisyytensä Kioton pöytäkirjan voimaantuloon, sillä se on ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävän maailmanlaajuisen strategian ensimmäinen vaihe.

1.3

toistaa kannattavansa Euroopan unionin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

1.4

painottaa, että ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistuvien maiden määrää on lisättävä tuntuvasti. Kaikkien merkittävimpien kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien toimialojen, varsinkin energiantuotannon, lentoliikenteen ja merenkulun, on osallistuttava toimiin.

1.5

ilmaisee olevansa huolissaan siitä, millaisia seurauksia toiminnan puute aiheuttaa maailmanlaajuisesti.

1.6

pahoittelee sitä, että tietyt jäsenvaltiot ovat kaukana tavoitteistaan, jotka liittyvät Kiotossa määriteltyyn yhteisön asettamaan päämäärään vähentää päästöjä 8 prosenttia, mutta pitää tärkeänä, että kyseisiä jäsenvaltioita autetaan pääsemään lähemmäksi asetettuja tavoitteita.

1.7

tukee komission suositusta järjestää valistuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään yleisön valveutuneisuutta ja kiinnostusta ilmastonmuutoskysymyksestä, jotta kehitettäisiin nykyistä kestävämpiä elämänmuotoja. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että on tärkeää toteuttaa ja kehittää alan hankkeita kouluissa, sillä niiden katsotaan heijastavan yhteiskuntaa.

1.8

katsoo, että maankäyttöpolitiikassa on otettava huomioon energiatehokkuuden tavoitteet ja tuettava sopusointuisten ja toisiaan täydentävien toimintojen yhdistämistä, jotta voidaan lyhentää matkustusetäisyyksiä ja siis polttoaineen kulutusta.

1.9

korostaa, että on tärkeää säilyttää viheralueet ja ottaa käyttöön uusia viheralueita sekä sisällyttää ne taajamien strategiseen suunnitteluun. Puustoalueiden lisääminen on äärimmäisen tärkeää, jotta ilmakehän hiilidioksidi voidaan varastoida entistä tehokkaammin.

1.10

kannattaa aiempaa kestävämpien liikkumistottumusten omaksumista. Keskeisellä sijalla ovat kävelyalueiden käyttöönotto ja autoilun kieltäminen tai hillitseminen kaupunkien keskustassa. Komitean mielestä on lisäksi luotava houkutteleva joukkoliikennejärjestelmä, joka täydentää pitkälti yksityisautoilua ja monissa tapauksissa korvaa sen.

1.11

korostaa, että on tärkeää käyttää vähemmän saastuttavia polttoaineita kaikissa ajoneuvoissa, yritysten ja hallinnon ajoneuvokannat mukaan luettuina, ja kehottaa julkishallintoa ottamaan johtoaseman ajoneuvokannan ympäristöystävällisyyden edistämisessä.

1.12

katsoo, että jätteiden lajitteluvälineistön käyttöönotto ja yleisön kiinnostus asiaan edistävät tavoitteiden saavuttamista.

1.13

katsoo, että uudisrakentamisessa tai korjausrakentamisessa on huomioitava moitteeton energiankäyttö.

1.14

tähdentää sitä, että jäsenvaltioiden hallitusten ohella kaikki paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa ilmastonmuutoksen torjumisesta edellä mainituin keinoin.

2.1

toteaa, että komission on tuettava ilmastonmuutoksen torjuntaa kaikilla tasoilla, myös paikallis- ja aluetasolla.

2.2

kehottaa tehostamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja maastopalojen torjuntatoimenpiteitä, sillä ne ovat kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailun kannalta ratkaisevassa asemassa.

2.3

kehottaa tehostamaan Euroopan jäätiköiden tutkimukseen ja jatkuvaan seurantaan tarkoitettuja toimia, koska ne ovat herkkiä ekosysteemejä ja erityisen alttiita ilmastonmuutoksille.

2.4

kehottaa motivoimaan yrityksiä huomattavin taloudellisin kannustimin, jotta ne ottaisivat käyttöön ”puhdasta teknologiaa” tai muuttaisivat nykyistä teknologiaa.

2.5

neuvoo käynnistämään tehokkaan veropolitiikan, jolla valvotaan teollisuuden toimia, jotta varmistetaan ilmastonmuutoksen torjunnan olevan oikeutettua.

2.6

kannattaa vaihtoehtoisten energiamuotojen (kuten biomassan) käyttöä rakennusten lämmityspolttoaineena kaikilla aloilla (myös hallintorakennuksissa) ja muistuttaa tässä yhteydessä myös nykyisten energialähteiden tehokkaasta käytöstä, esimerkiksi laajentamalla sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, jolla saavutetaan pienemmät päästöarvot tuotantoyksikköä kohden.

2.7

kiirehtii kannustamaan energiatehokkaiden tuotteiden tai uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien tuotteiden ensisijaista kulutusta.

2.8

suosittaa lakkauttamaan sellaisen toiminnan avustukset, joka edistää ilmastonmuutosta.

2.9

tukee neuvoston ehdotusta asettaa vuoden 2012 jälkeiselle kaudelle päämääriä. Neuvosto katsoo olevan aiheellista asettaa kehittyneiden maiden tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia Kioton pöytäkirjassa mainituista viitearvoista. Neuvosto suosittaa, että vuoden 2020 jälkeen noudatettaisiin ympäristöneuvoston päätelmien mukaisia arvoja (päästöjä vähennettäisiin vuoteen 2050 mennessä 60–80 prosenttia).

2.10

ehdottaa, että kaupunkiympäristön teemakohtaisessa strategiassa kannustetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa.

2.11

suosittaa, että lämpötilan kohoamisen rajoittamista koskevaa kustannus-hyötyanalyysia tarkastellaan/tutkitaan yksityiskohtaisemmin. On tärkeää selvittää tarkemmin kasvihuonekaasujen keskittyminen, jotta saavutetaan tavoitteeksi asetettu lämpötilan kohoamisen rajoittaminen kahteen asteeseen ja saadaan selville tästä aiheutuvat kustannukset.

2.12

esittää, että kaupungit ilmoittautuisivat edelleen LA21-prosessiin ja korostaisivat entisestään tämäntapaisten strategioiden täytäntöönpanoa.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/28

1)

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat EU:n kansalaisia lähinnä oleva päätöksenteko- ja toimeenpanotaso. Kestävän kehityksen edellyttämät toimet on suunniteltava, hyväksyttävä ja toteutettava ja niitä on seurattava käyden vuoropuhelua Euroopan unionin kansalaisten kanssa.

2)

EU:n 25 jäsenvaltiossa eri politiikanaloja on käytännössä koordinoitava paikallis- ja aluetasolla. Myös EU:n koheesiopolitiikka on pantava täytäntöön paikallis- ja aluetasolla.

3)

Nykyiset kestävän kehityksen vastaiset suuntaukset voidaan kääntää sekä EU:ssa että koko maailmassa toteutettujen paikallisten ja alueellisten toimien yhteisvaikutuksella. Asiaa ilmentää tunnuslause, jonka mukaan tulee ajatella maailmanlaajuisesti ja toimia paikallisesti (think globally, act locally).

1.1

on tyytyväinen komission tiedonantoon EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta. Tiedonannossa arvioidaan saavutettua edistystä alustavasti ja hahmotellaan tulevia suuntaviivoja.

1.2

painottaa, että Göteborgissa vuonna 2001 hyväksytyn kestävän kehityksen strategian jälkeinen edistys ei ole ollut riittävää. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että nyt on keskityttävä aloitteelliseen lähestymistapaan, jolla edistetään kestävään kehitykseen tähtäävää muutosta sekä paikallistasolla toteutettavia konkreettisia toimia.

1.3

korostaa, että kestävän kehityksen kolmitahoinen lähestymistapa, johon sisältyy taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia näkökohtia, on kasvun, entistä useampien ja parempien työpaikkojen, hyvinvoinnin lisääntymisen sekä nykyistä puhtaamman ja terveellisemmän ympäristön edellytys.

1.4

tuo voimakkaasti esiin, että on tärkeää integroida kestävä kehitys kaikkiin EU:n politiikanaloihin ja että kestävää kehitystä on tähdennettävä kaikilla politiikanaloilla. On tärkeää, että koheesiopolitiikka tukee taloutta sekä ekologista ja sosiaalista ulottuvuutta ja että politiikan pitkän aikavälin vaikutuksiin kiinnitetään asianmukaista huomiota. Vastaavasti EU:n tulevan kehityspolitiikan ja Afrikka-politiikan olisi oltava sellaista, että kestävän kehityksen johdonmukainen tukeminen kansainvälisessä toiminnassa voidaan varmistaa.

1.5

korostaa, että Lissabonin strategia on perusta sille, miten EU reagoi globalisaation vaikutuksiin Euroopan kilpailu-, talous- ja työllisyystilanteeseen. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon myös globalisaation vaikutukset kestävään kehitykseen Euroopassa ja muualla maailmassa. Kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa menetelmää, jota nyt käytetään kestävän kehityksen saavuttamiseksi, on kehitettävä, jotta voidaan reagoida paremmin globalisaation vaikutuksiin julkisiin palveluihin ja kestävään kehitykseen alue- ja paikallistasolla.

1.6

korostaa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän tehokkaan vuoropuhelun merkitystä. Komission viestien on vuoropuhelua ajatellen oltava johdonmukaisia ja hyvin koordinoituja, ja strategiaa tulisi seurata, ja se tulisi muuntaa konkreettisiksi toimiksi.

1.7

painottaa erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten roolia ja vastuuta pyrittäessä kestävään kehitykseen. Kaikkien hallintotasojen tulisi tehdä yhteistyötä niiden muutosten määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi, joita tarvitaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi vahvan johtajuuden avulla.

1.8

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kestävän kehityksen edistämistoimet suunnataan EU:n kansalaisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti heidän tukensa saamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä rooli tässä vuoropuhelussa. Komission tulisi tukea kyseisiä toimia hallinnollisesti ja rahoituksellisesti

1.9

painottaa, että kansanterveys on laajassa mielessä kestävän kehityksen saavuttamisen perusedellytys.

1.10

tähdentää, että turvallisuus on hyvän elämänlaadun edellytys ja yhdessä laaja-alaisen kansanterveydellisen ulottuvuuden kanssa keskeisellä sijalla kestävän kehityksen edistämisessä.

1.11

korostaa myös tarvetta sisällyttää yhtäläiset mahdollisuudet kestävän kehityksen edistämisaloitteisiin.

1.12

kannattaa komission näkemystä siitä, että tuleva elämänlaatumme riippuu tuotanto- ja kulutustavoistamme. Talouskasvun ja ympäristön heikkenemisen välinen yhteys on katkaistava tavaroiden ja palvelujen terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevan koulutuksen ja tiedotuksen avulla. Julkisten hankintamenettelyjen ympäristövaatimuksilla on myös merkittävä osuus tuotanto- ja kulutustapojen muuttamisessa.

1.13

korostaa, että ympäristönäkökohdat huomioon ottavien yritysten, etenkin pk-yritysten, kehityksen tukemiseksi on luotava välineitä. Tuki tulisi kohdentaa etenkin ympäristöteknologian alalla toimiville tutkimusintensiivisille yrityksille tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevasta seitsemännestä puiteohjelmasta annetun nykyisen ehdotuksen yhteydessä.

1.14

kannattaa komission suunnitelmaa asettaa selkeät tavoitteet ja niihin liittyvät määräajat. Saavutettua edistystä voidaan näin seurata, ja mitata ja siitä voidaan raportoida.

1.15

painottaa aktiivisten ja konkreettisten toimien tarvetta kestävän kehityksen edistämiseksi. Tulevaan toimintaohjelmaan on sisällyttävä myös erilaisten toimien toteuttamis- ja valvontavälineitä. Paikallis- ja alueviranomaisten on oltava keskeisiä kumppaneita toimintaohjelmaa suunniteltaessa.

1.16

korostaa, että on tärkeää suunnitella uusia välineitä ja parantaa nykyisiä. Näin kestävän kehityksen edistämisvälineitä voidaan soveltaa, arvioida ja seurata. Seuraavassa esitettyjä välineitä tulisi kehittää ja mukauttaa siten, että niiden avulla voidaan edistää tehokkaasti kestävän kehityksen saavuttamista.

2.1

painottaa, että kestävän kehityksen saavuttamiseen tähtäävissä toimissa on tärkeää asettaa etusijalle EU:n kansalaiset. Konkreettisia ja taloudellisia toimia sekä kulutus- ja käyttäytymistottumusten muutoksia koskevassa keskustelussa on otettava huomioon paikallis- ja aluetason olosuhteet.

2.2

uskoo, että kestävän kehityksen edistämistyössä tarvittavat tavoitteet ja toimenpiteet on perustettava ja mukautettava paikallis- ja aluetason olosuhteisiin.

2.3

korostaa, että on tärkeää luoda uusia välineitä ja parantaa nykyisiä. Näin voidaan panna toimeen, arvioida ja seurata kestävän kehityksen saavuttamiseen tarvittavia toimia.

2.4

luottaa siihen, että komissio kehittää ja syventää parhaillaan tarkistettavan kestävän kehityksen strategian ja toimintaohjelman laatimisen yhteydessä paikallis- ja aluetason kanssa käytävää vuoropuhelua, ja haluaa olla aktiivisesti mukana nykyisissä toimissa, joilla pyritään saavuttamaan kestävä kehitys sekä EU:ssa että koko maailmassa.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/32

1.

katsoo, että rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan poliittisesti voimakasta ja demokraattista Euroopan unionia. Lisäksi eurooppalaista johtamista on lujitettava, ja toimielinten välillä on tehtävä tiivistä yhteistyötä EU-hankkeen elvyttämiseksi.

2.

on huolissaan siitä, että liian pitkä harkinta-aika haittaa EU:n julkista kuvaa, ja kehottaa kaikkia toimielimiä edistämään EU:n integraation ja EU:n arvojen syvällisen merkityksen esiin tuomista ja elvyttämistä.

3.

pitää kuitenkin asianmukaisena, että käynnissä oleva harkinta-aika käytetään jäsenvaltioiden kansalaisten EU-näkemysten analysoimiseksi sekä Euroopan unionin perustavoitteiden, -arvojen ja -periaatteiden lujittamiseksi. Niitä ovat muun muassa solidaarisuus, tehokkuus, avoimuus sekä unionin kansalaisten tukeen pohjautuva yhteistyö.

4.

muistuttaa perustuslakisopimukseen sisältyvään perusoikeuskirjaan kirjattujen unionin perusoikeuksien merkityksestä.

5.

on sitä mieltä, että Euroopan unionin on otettava ja myös osoitettava ottavansa Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tulokset vakavasti. Komitea katsoo, että perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessin jatkaminen alkuperäistä aikataulua muuttamatta ja pohtimatta tilannetta vakavasti Euroopan tasolla olisi kielteinen signaali Euroopan unionin kansalaisille ja saattaisi johtaa sopimuksen hylkäämiseen myös muissa jäsenvaltioissa.

6.

panee kuitenkin merkille, että sopimuksen hylkääminen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä johtui useista eri syistä, jotka eivät ehkä kaikissa tapauksissa olleet yhteydessä itse sopimukseen. Komitea pitää siis perustavan tärkeänä keskittää toimet ennen kaikkea keskustelun asiayhteyteen ja painottaa siinä sopimusta rahoitusnäkymistä. Komitea muistuttaa kuitenkin, että kymmenen jäsenvaltiota on jo ratifioinut sopimuksen valitsemansa menettelyn mukaisesti, ja näiden jäsenvaltioiden päätöksille on annettava yhtä suuri painoarvo kuin niiden maiden tuloksille, joissa äänestettiin perustuslakisopimusta vastaan.

7.

toistaa olevansa vakuuttunut perustuslakisopimukseen liittyvistä edistysaskelista, sillä sopimus vahvuuksineen tehostaa ja yksinkertaistaa huomattavasti EU:n toimintaa ja lisää sen avoimuutta nykyisiin perussopimuksiin verrattuna, mikä takaa entistä paremman eurooppalaisen hallintotavan.

8.

katsoo, että laajennettaessa keskustelua Euroopan unionin ja sen toimielinten tulevaisuudesta tulisi keskittyä niihin todellisiin ja mahdollisiin käytännön hyötyihin, joita unionin kansalaiset saavat unionin jäsenyydestä ja kansalaisuudesta.

9.

pyytää, että unionin kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi EU-hankkeeseen EU:n toimielimet

10.

kehottaa noudattamaan kaikilla aloilla myös vastaisuudessa toissijaisuusperiaatetta sekä hyödyntämään alueellisten ja paikallisten elinten kansalaisläheisyyden tarjoamia etuja.

11.

kehottaa jäsenvaltioita syventämään EU:n poliittista yhdentymistä, sillä se luo perusedellytykset laajentuneen unionin kehittämiselle. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi määriteltävä Euroopan unionin yhdentymisprosessin päämäärät, mahdolliset maantieteelliset rajat ja pitkän aikavälin tavoitteet. Samalla on huolehdittava siitä, että EU-jäsenyys merkitsee paikallisen ja alueellisen demokraattisen itsehallinnon kunnioittamista kunkin maan valtiosäännön puitteissa.

12.

kehottaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason poliitikkoja kantamaan vastuun omaan toimivaltaansa kuuluvista asioista ja luopumaan yleisestä tavasta syyttää Brysseliä kaikesta. Komitea korostaa, että Euroopan unioni voi onnistua toiminnassaan vain, jos yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason poliitikot jakavat toimivaltuudet asianmukaisesti ja myöntävät, että instituutioiden kunnioittaminen on menestyksen avain ja hyvän hallinnon ennakkoedellytys.

13.

katsoo, että EU:n toimielinten on välttämättä käytävä keskustelua edustamiensa kansalaisten ja yhteisöjen kanssa ottamalla mallia avoimesta lähestymistavasta, jota sovellettiin perustuslakisopimuksen laatimisen yhteydessä. Perustuslakisopimuksen laatimista varten kutsuttiin kokoon valmistelukunta, jonka työskentelyyn osallistui jäsenvaltioiden parlamenttien, poliittisten puolueiden, paikallis- ja aluehallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten edustajia. Tässä keskustelussa kansalaisille on tehtävä selväksi Euroopan unionin poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen lisäarvo.

14.

katsoo, että paikallis- ja aluehallinnon edustajana Euroopan unionissa alueiden komitean on osallistuttava aktiivisesti poliittisten ja institutionaalisten aloitteiden tekemiseen valtion- tai hallitusten päämiesten ilmoittamana harkinta-aikana. Komitea ehdottaa sen vuoksi suunnitelmaa (2) todellisen hajautetun keskustelun käynnistämiseksi.

15.

kehottaa paikallis- ja aluehallintoa osallistumaan omia yhteisöjään koskevien kysymysten käsittelyyn Euroopan unionin tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa, tiedottamaan yhteisöilleen kyseisistä asioista sekä kertomaan nykyistä paremmin Euroopan yhdentymiseen liittyvistä prosesseista ja käytännön saavutuksista alue- ja paikallistasolle hajaannutetun tiedotuspolitiikan avulla. Koska on syytä olettaa, että pelkästään Euroopan tasolla käytävä keskustelu ei tavoita suurta yleisöä, tarvitaan jäsenvaltio- alue- ja paikallistasolla käytäviä järjestelmällisiä keskusteluja valtioiden välisiä elementtejä sisältävistä asioista. AK:n jäsenten on osallistuvat kyseisiin keskusteluihin ja niillä on oltava EU:n toimielinten tuki.

16.

muistuttaa, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa on ominainen AK:lle, ja sitoutuu jäsentensä avustuksella ottamaan selvää alue- ja paikallisyhteisöjen näkemyksistä yhteisön politiikkojen ja toimielinten suhteen sekä välittämään EU:n toimielimille kyseistä tietoa myös poliittisten analyysien ja innovatiivisten ehdotusten avulla.

17.

suosittaa, ettei viestintää rajoiteta yksittäisiin kampanjoihin eikä siinä keskitytä toimielinten toiminnan yksityiskohtiin. Sen vuoksi komitea kehottaa unionia kiinnittämään erityishuomiota tiedotukseen ja välittämään kansalaisille sellaista tietoa, josta on heille suoraa käytännön hyötyä ja joka auttaa heitä käyttämään EU:n tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen.

18.

kehottaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia kehittämään uusia ja luovia tapoja olla ruohonjuuritasolla yhteydessä kansalaisiin käyttämällä keskustelussa hyväksi uusia sähköisiä viestimiä (esim. ”Eurooppa kuulee” -hanke Itävallassa ja Eurooppa-asioiden kansallinen foorumi Irlannissa). Lisäksi on varmistettava, että tietoa on saatavilla kansalaisten äidinkielellä eikä ainoastaan valikoiduilla EU:n kielillä. Lisäksi toimielimillä ja jäsenvaltioilla on vastuuta kansalaisille erityisesti tiedotusvälineissä esitettävien, Euroopan unionia koskevien paikkaansa pitämättömien väitteiden oikaisemisesta.

19.

toteaa, että alueellisilla ja paikallisilla tiedotusvälineillä, etenkin paikallislehdistöllä, on erittäin tärkeä rooli asiassa etenkin siksi, että ne kykenevät välittämään kansalaisille tietoa tavanomaisia ilmauksia käyttämällä ja paikallisella kielellä.

20.

katsoo, että ne perustuslakisopimuksen määräykset, jotka koskevat unionin alueellista ulottuvuutta ja alue ja paikallisviranomaisten osallistumista sekä institutionaalisella tasolla AK:n välityksellä että yleisemmin, ovat tärkeä ja myönteinen edistysaskel.

21.

kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan todellisen ”subsidiariteetin kulttuurin” kehittämistä unionissa, jäsenvaltioissa ja alue- ja paikallisyhteisöissä sekä noudattamaan välittömästi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteitta perustuslakisopimuksen mukaisesti. Näin kansalaisille voidaan yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla osoittaa, että unioni ryhtyy toimiin vain silloin, kun sen toimet tuovat selvää lisäarvoa ja kun tarkoituksena on parantaa lainsäädäntöä.

22.

kehottaa kiinnittämään huomiota kansalaisläheisyyden periaatteen soveltamiseen EU:n politiikkojen ja lainsäädännön toteuttamisen yhteydessä, sillä se on näkyvä osoitus halusta ottaa käyttöön avoimuutta lisääviä menettelyjä välittömänä reaktiona kansalaisten esittämiin huoliin. Tässä yhteydessä esimerkiksi uusien oikeudellisten välineiden luomista rajatylittävän ja alueidenvälisen yhteistyön, mm. taloudellisen ja sosiaalisen yhteistyön, helpottamiseksi voitaisiin pitää selvänä merkkinä Euroopan unionin valmiudesta tulla lähemmäksi kansalaisiaan.

23.

korostaa, että vaikka näiden asioiden sisällyttäminen perustuslakisopimukseen olisi toivottavaa, useat kyseisiin määräyksiin perustuvat toimenpiteet ja velvoitteet voidaan välittömästi integroida yhteisön toimintaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikutusten arvioinnin laajentaminen siten, että se kattaa EU:n uuden lainsäädännön taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset alue- ja paikallisviranomaisiin.

24.

on erityisen tyytyväinen niihin hyvää hallintotapaa koskeviin perustuslakisopimuksen artikloihin — komitea toivoo, että harkinta-aikana tehdään kaikki mahdollinen kyseisten artiklojen täytäntöönpanon turvaamiseksi –, joissa

25.

pitää olennaisen tärkeänä, että EU:lla on riittävästi resursseja sille annettujen tehtävien suorittamiseksi. Komitea toistaa tukevansa vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevaa komission ehdotusta.

26.

katsoo, että nyt on sopiva aika alkaa pohtia EU:n talousarvion rahoituspohjaa pitkällä aikavälillä sekä vahvistaa talousarvion demokraattista valvontaa Euroopan parlamentissa.

27.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että koheesiopolitiikassa EU:n on jo pitkään osoitettu tuovan todellista lisäarvoa. Näkyvä koheesiopolitiikka antaa kansalaisille mahdollisuuden arvioida päivittäin EU:n toiminnan myönteisiä käytännön tuloksia. Lisäksi koheesiopolitiikka muodostaa eurooppalaisen yhteisvastuun perustan ja näin ollen erottaa Euroopan sosiaalisen mallin muista kansainvälisen integraation malleista.

28.

toistaa tukevansa kasvun ja työllisyyden kumppanuutta (Lissabonin strategia), sillä se muodostaa tasapainoisen lähestymistavan taloudellisten tavoitteiden, kestävän kehityksen sekä Euroopan sosiaalisen mallin nykyaikaistamisen ja edistämisen välillä.

29.

katsoo, että Euroopan unionin kilpailukyvyn parantaminen edellyttää myös sitä, että unionin kansalaisille annetaan mahdollisuus kehittää kykyjään ja luovuuttaan myös jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella. Lisäksi komitea uskoo, että eurooppalaiset tiedostavat kulttuurisesti monimuotoisen unionin arvon paljon nykyistä selvemmin siinä vaiheessa, kun he kokevat elävänsä eurooppalaisessa ympäristössä. Jotta kilpailukykyä voidaan siis parantaa ja kansalaiset saadaan sitoutumaan Eurooppa-hankkeeseen, komitea pitää välttämättömänä, että EU helpottaa ihmisten vapaata liikkumista entisestään ja edistää liikkuvuutta Euroopan unionissa.

30.

kannattaa EU:n kestävän kehityksen strategiaa ja painottaa erityisesti sitä, että ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien yhteisön toimenpiteiden ja yhteisön rahoituksen tulisi olla liikkeellepanevana voimana jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla.

31.

muistuttaa, että unionin kansalaisuus on luonteeltaan ainutlaatuinen identiteettitekijä, joka ei korvaa jäsenvaltioiden kansalaisuutta.

32.

kehottaa lisäämään tuntuvasti unionin ja jäsenvaltioiden investointeja koulutukseen (myös elinikäisen oppimisen mahdollisuuksiin kaikille kansalaisille), tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan sekä yhteistyötä kyseisillä aloilla, sillä se on paras tapa luoda uusia ja entistä parempia työpaikkoja EU:n kansalaille ja parantaa Euroopan kilpailukykyä maailmantaloudessa.

33.

on vakuuttunut siitä, että voidakseen kertoa kansalaisille entistä paremmin Eurooppa-hankkeesta ja EU:n toimintalinjoista alue- ja paikallisviranomaisten olisi ryhdyttävä koulutuspoliittisiin toimenpiteisiin. Ne voisivat esimerkiksi järjestää kouluissa erityiskursseja ja sisällyttää kouluopetuksen, aikuisopetuksen ja opettajakoulutuksen opetussuunnitelmiin eurooppalaisen ulottuvuuden.

34.

on lisäksi vakuuttunut siitä, että alue- ja paikallisviranomaisten keskuuteen on levitettävä EU-myönteistä ajattelutapaa, sillä alue- ja paikallisviranomaiset ovat päivittäin tekemisissä lainsäädännön kanssa.

35.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kuuntelemaan kansalaisia, jotta ne voivat arvioida harkinta-aikana käytyjen keskustelujen tuloksia.

36.

on tietoinen siitä, että harkinta-aikana keskustellaan useista erilaisista toimintasuunnitelmista. Komitea vastustaa kuitenkin perustuslakisopimuksen hylkäämistä Nizzan sopimuksen hyväksi ja kehottaa sopimaan lähestymistavasta perustuslakisopimuksen ratifioimiseksi vuoteen 2009 mennessä.

37.

toivoo voivansa osallistua aktiivisesti perustuslakiprosessin elvyttämiseen ja tarjoaa Euroopan parlamentille tukea parlamentin pyrkiessä varmistamaan kyseisen prosessin onnistumisen.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/37

1.1

katsoo, että Euroopan parlamentin esittämää lausuntopyyntöä on tarkasteltava seuraavien tosiasioiden valossa:

1.1.1

Naiset kärsivät miehiä enemmän epävarmasta elämäntilanteesta ja köyhyydestä. Erityisesti tämä koskee niitä naisia, joilla on yksi tai useampia lapsia, sekä ikääntyneitä naisia. Naisista 17 prosenttia elää edelleen köyhyysrajan alapuolella (10).

1.1.2

Paras tapa taistella epävarmuutta vastaan on varmistaa naisten pääsy riittävän hyvin palkattuihin töihin. Siten voidaan turvata naisten riippumattomuus ja itsenäisyys ja auttaa heitä selviämään perheiden hajoamisesta.

1.1.3

Naiset muodostavat lähes puolet Euroopan työvoimasta (11). Kaikissa maissa yleiseksi normiksi on muodostunut, että naiset käyvät ansiotyössä. Tästä historiallisesta työmarkkinakehityksestä huolimatta Lissabonin huippukokouksessa asetettua tavoitetta, jonka mukaan naisten työllisyysaste tulisi nostaa 60 prosenttiin, ei ole saavutettu. Naisten työttömyysaste on pysynyt useimmissa maissa miesten työttömyysastetta korkeampana. Naisten työttömyys kestää myös miesten työttömyyttä kauemmin varsinkin Etelä-Euroopan maissa.

1.2

korostaa, että naisiin kohdistuva monenmuotoinen syrjintä hidastaa myös yhteisön asettamien tavoitteiden saavuttamista.

1.2.1

Naisten palkat ovat edelleen miesten palkkoja pienempiä. Vuonna 1975 annetusta samapalkkaisuusperiaatetta (sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä) koskevasta direktiivistä huolimatta naisten ja miesten palkkaero on edelleen noin 15 prosenttia (12). Palkkaerot heijastavat tosiasiassa työmarkkinoilla olevia esteitä ja vastarintaa naisten pääsemiselle yhtä hyville paikoille kuin miehet.

1.2.2

Joustavat työmuodot koskevat ennen kaikkea naisia, mikä tekee heistä työmarkkinoilla miehiä haavoittuvampia. Naisista 33,5 prosenttia ja miehistä 6,5 prosenttia teki vuonna 2002 osa-aikatyötä. Kymmenen vuoden aikana osa-aikatyötä tekevien naisten määrä on lisääntynyt kaksi kertaa niin nopeasti (lisäys 4,7 prosenttia) kuin osa-aikatyötä tekevien miesten määrä (lisäys 2,3 prosenttia). Jos syynä eivät ole työnantajien vaatimukset, naisten on pakko tehdä osa-aikatyötä siksi, että laadukkaita lastenhoitopalveluita ei ole riittävästi tarjolla, tai koska he joutuvat pitämään huolta iäkkäistä vanhemmistaan. Naisten tekemä kaksinkertainen työmäärä heikentää heidän elämänlaatuaan. Kotitöiden jakamisessa puolisoiden kesken on edistytty vain vähän, joskin miehet ovat nykyään sitä mieltä, että heillä on oleellinen rooli tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamisessa. Itsenäisyys, jonka naiset ovat saavuttaneet osallistumalla työelämään, menetetään usein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien elämänlaadussa. Näiden pakosta johtuvien tekijöiden sijaan ”vapaaehtoisesti” valittu osa-aikatyö tai työnteon keskeyttäminen lapsen syntymän jälkeen ovat yksilöllisiä tapoja reagoida hankaliin tilanteisiin. Ne lisäävät epävarmuuden riskiä, jos perhe yllättäen hajoaa.

1.2.3

Vanhuksista enemmistö on naisia (13), ja erot kuukausittain maksettavien eläkkeiden suuruudessa ovat merkittäviä (14).

1.2.4

Naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävin ja vakavin osoitus naisten syrjinnästä. Seksuaalinen häirintä vaikeuttaa monilla tavoilla naisten elämää: se sekoittaa heidän yksityiselämäänsä, aiheuttaa epävakautta työelämässä ja lisää syrjäytymisen riskiä. Seksuaalista häirintää pidetään yhtenä syynä sille, että naisten osallistuminen julkiseen elämään ja politiikkaan on vähäistä. Perheväkivalta on yksi tärkeimmistä syistä perheiden hajoamiseen.

1.2.5

pahoittelee, että huolimatta Euroopan unionin primaarioikeuden ylikansallisesta luonteesta ja ensisijaisuudesta kaikissa jäsenvaltioissa siinä ei ole erityistä oikeusperustaa, jossa annettaisiin suorat valtuudet torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

1.2.6

Ihmiskauppa ja prostituutio ovat vaikeita ongelmia, jotka eivät rajoitu pelkästään alkuperämaahan ja kohdemaahan vaan koskevat yhtä lailla kauttakulkumaita. Kyseisten ongelmien käsittelyssä ei tule rajoittua niiden torjumiseen pelkästään Euroopan komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston hallinnoimien ohjelmien avulla, vaan kysymys edellyttää myös kaikkien syrjäytymistä torjuvien tahojen huomiota niin, että luodaan mahdollisuuksia yhteiskuntaan integroitumiseen, koulutukseen ja työllistymiseen.

1.2.7

kiinnittää lisäksi huomiota Euroopan unionin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten erityistilanteeseen. Heidän syrjäytymisriskiään lisäävät vaikeudet päästä koulutukseen sekä eräät perinteet, jotka hidastavat heidän integroitumistaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

1.3

arvioi, että syynä naisten vaikeaan elämäntilanteeseen tai sen riskiin on etenkin miesten ja naisten eriarvoinen kohtelu. Epävarmuus puolestaan johtaa helposti köyhtymiseen ja syrjäytymiseen.

1.3.1

on tyytyväinen siihen, että syrjinnän torjumiseen tähtäävä Euroopan unionin lainsäädäntö kuuluu maailman edistyksellisimpiin ja että sitä pidetään yleisesti tehokkaana mallina.

1.3.2

korostaa, että vaikka yhteisön oikeuden soveltamista miesten ja naisten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä käsittelevä oikeudellisten asiantuntijoiden verkko toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvon periaate näyttää otetun osaksi kaikkia valtiollisia oikeusjärjestelmiä, suoran ja epäsuoran syrjinnän käsitteiden määritteleminen aiheuttaa selvästi ongelmia.

Lisäksi tämä verkosto toteaa, että positiivisen syrjinnän määritelmä sekä todistustaakan kääntämisen periaatteen soveltaminen ovat yhä ratkaisematta olevia kysymyksiä eräissä jäsenvaltioissa.

1.3.3

toteaa kuitenkin, että strategia, jonka tavoitteena on integroida tasa-arvoulottuvuus kaikkeen makrotalouspolitiikkaan (gender mainstreaming), on riittämätön.

1.3.4

korostaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut esimerkiksi asiassa C-285/98 (Tanja Kreil) antamassaan tuomiossa (11. tammikuuta 2000), että oikeus olla joutumatta sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteeksi kuuluu yhteisön oikeuden näkökulmasta perusoikeuksiin ja että kaikkiin poikkeuksiin siitä on syytä suhtautua tiukasti. Tuomioistuin täsmentää lisäksi kyseisessä tuomiossa, että määritettäessä mihin tahansa yksilön perusoikeuteen, kuten miesten ja naisten tasa-arvoiseen kohteluun, tehtävän poikkeuksen laajuutta, on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Poikkeuksilla ei myöskään tule ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

1.3.5

muistuttaa, että perhe- ja työelämän yhteensovittamispolitiikat eivät ole ristiriidassa naisten työnteko-oikeuden tunnustamisen kanssa, ja pahoittelee työttömyyslukujen alentamiseen pyrkiviä kannustustoimia joiden tavoitteena on houkutella naiset palaamaan kotiin.

1.3.6

toteaa, että kaikissa unionin maissa osa-aikatyö, jonka osuus kokonaistyöllisyydestä on 18 prosenttia 15 ”vanhassa” jäsenvaltiossa ja 10 prosenttia uusissa jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa, on säilynyt naisten erioikeutena. Muualla paitsi Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Kyproksessa valtaosa naisista ilmoittaa olevansa osa-aikatyössä vastentahtoisesti ja haluavansa tehdä kokopäivätyötä. Näin on esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa, Italiassa, Suomessa ja Ruotsissa. Osa-aikatyön ”valitseminen” (yli 40 prosenttia Tanskassa ja Ruotsissa, yli 60 prosenttia Ranskassa, Luxemburgissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) perustuu yleensä perhevastuuseen.

1.3.7

korostaa, että työn joustavuuden ja työpaikan turvaamisen välinen tasapaino on välttämätöntä Lissabonin strategian tärkeimpien tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Strategiassa suositetaan entistä joustavampaa työn organisointia, jotta luotaisiin suotuisat olosuhteet täystyöllisyydelle, sosiaaliselle koheesiolle ja osallisuutta edistävälle työmarkkinoille.

1.3.8

kannattaa entistä joustavampaa työn organisointia unionissa; se ei saa kuitenkaan olla esteenä miesten ja naisten ammatillisen tasa-arvon tavoitteelle.

1.3.9

kannattaa unionin tasolla annettua määritelmää, jonka mukaan välilliseen syrjintään syyllistytään silloin, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa toista sukupuolta olevat henkilöt jollain tavoin epäedulliseen asemaan toista sukupuolta oleviin henkilöihin nähden, jollei kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä ole puolueettomasti perusteltavissa olevaa oikeutettua tavoitetta. Välillinen syrjintä vaikuttaa naisiin erittäin epäedullisesti: syynä tähän on se, että tasa-arvoulottuvuutta ei ole integroitu riittävästi julkiseen politiikkaan eikä poliittisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edellä kiinnitetä riittävästi huomiota niiden miehiin ja naisiin kohdistuviin erillisvaikutuksiin.

1.3.10

toteaa, että vaikka sukupuoliulottuvuuden periaate on sisällytetty hajautetun aluepolitiikan suunnitteluasiakirjoihin jäsenvaltiotasolla, periaatetta ei ole noudatettu järjestelmällisesti ohjelmia toteutettaessa; sukupuoliulottuvuus usein vain mainitaan ilman että se otetaan huomioon hankkeiden valinnassa.

AK kehottaa eurooppalaisia alue- ja paikallisviranomaisia kiinnittämään enemmän huomiota niihin muutosmahdollisuuksiin, joita sukupuoliulottuvuuden sisällyttämiseen aluepolitiikan valmistelun ja toteuttamisen kaikkiin vaiheisiin tähtäävä strategia tarjoaa.

1.4

Köyhyyden maailmanlaajuinen naisistuminen

1.4.1

on jo ollut tilaisuus ilmaista tyytyväisyytensä siihen, että Euroopan komissio pitää sukupuolten tasa-arvoa yhtenä EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan perustavoitteista sekä kansainvälisesti sovittujen työelämän perusnormien keskeisenä osatekijänä (15).

Tämä on luonnollista, kun otetaan huomioon kansainvälisen työjärjestön havainto, että 70 prosenttia 1,3 miljardista maailman köyhästä (siis niistä, jotka elävät alle yhtä USA:n dollaria vastaavalla summalla päivässä) on naisia.

1.4.2

Tämän vuoksi Pekingin toimintaohjelma on edelleen ajankohtainen. Tämä pätee varsinkin sen neljään strategiseen tavoitteeseen, jotka liittyvät erityisesti asiakokonaisuuteen ”naiset ja köyhyys”:

1.4.3

Näihin strategisiin tavoitteisiin pyrkiminen ei saisi kuitenkaan rajoittua EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan, vaan sen tulisi muodostaa myös perusta köyhyyden naisistumisen torjunnalle EU:ssa.

2.1

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset kykenevät kansalaisia lähimpänä olevana hallinnon tasona taistelemaan parhaiten syrjäytymistä vastaan.

2.2

katsoo, että jos köyhyyden torjumista pidetään normaalina tavoitteena, on ensisijaisen tärkeää poistaa sen syynä oleva eriarvoisuus alueellisella tasolla.

2.3

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yleishyödyllisiä palveluja, jotka ovat omiaan turvaamaan naisten työllisyyden, vakauttamaan yksilöiden oikeuden sosiaaliturvaan ja torjumaan köyhyyden naisistumista.

2.4

korostaa, että maahanmuuttajanaisten mahdollisuudet päästä sosiaalisen suojelun piiriin ovat rajoitetut ja että heitä kohdellaan usein vain maahanmuuttajamiesten puolisoina tai tyttärinä.

2.5

kehottaa kiinnittämään kaikilla asiaankuuluvilla hallinnon tasoilla nykyistä enemmän huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

2.6

kehottaa asiaankuuluvia hallinnon tasoja ottamaan huomioon myös tiettyjen naisryhmien — vammaisten, ikääntyneiden ja maaseudulla asuvien naisten — erityistilanteet tarjoamalla ratkaisuja, jotka soveltuvat heidän erityisongelmiinsa.

2.7

kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään palkallista vanhempainlomaa koskevat oikeudet nykyistä tasapuolisemmin etenkin siksi, että isällä olisi mahdollisuus osallistua entistä aktiivisemmin lastensa kasvatukseen.

2.8

muistuttaa, että Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittyminen Euroopan unioniin herätti näiden maiden naisissa sellaisen toiveen, että unionin tasa-arvolainsäädännön voimaansaattaminen edistää tasa-arvoa ja tarjoaa heille uusia mahdollisuuksia.

suosittaa sen vuoksi, että laaditaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja, jotta voidaan tutkia, mitkä taloudellisten ja poliittisten muutosten todelliset vaikutukset miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ovat niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat muuttaneet järjestelmäänsä vuoden 1989 jälkeen. Tämä selvitys voitaisiin kirjata Euroopan tasa-arvoinstituutin työohjelmaan.

2.9

pahoittelee uskonnollisen fundamentalismin lisääntyvää vaikutusta. Fundamentalismin tavoitteena on rajoittaa naisten seksuaalisia ja lisääntymisoikeuksia tai poistaa ne kokonaan, ja sitä on havaittu viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kaikissa alueellisissa yhteisöissä.

2.10

huomauttaa, että Euroopan unionin taloudellisen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää rohkaista naisia yrittäjyyteen Euroopan työmarkkinoilla esiintyvien sukupuolierojen tasoittamiseksi sekä tukea asiaankuuluvilla hallinnon tasoilla naisten mahdollisuuksia hyödyntää uutta tekniikkaa.

2.11

korostaa kuitenkin, että köyhimmillä naisilla on rajalliset mahdollisuudet hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia, koska he ovat heikossa ja sosiaalisesti herkässä asemassa, luottolaitokset eivät yleensä luota heihin ja rahoituksen saaminen yrityksen perustamiseen ja toiminnan käynnistämiseen on vaikeaa.

2.12

kehottaa asiaankuuluvia hallinnon tasoja luomaan välttämättömät tekijät naisten poliittisen osallistumisen edistämiseksi.

2.13

pitää ensisijaisena tavoitteena sellaisten tehokkaiden välineiden käyttöönottoa, joiden avulla eriarvoisuutta voidaan torjua sen alkulähteellä. Syrjäytymistä kaikkein pahiten lisäävät tekijät ovat ennen kaikkea seuraavat:

2.14

pitää naisten köyhtymisen torjunnassa ensisijaisena sekä EU:n ulko- että sisäpuolella etusijan antamista yhdenvertaisuudelle koulutuksen saatavuudessa, naisten lukutaidottomuuden poistamiselle, naisten ammatillisen koulutuksen sekä tieteellisen ja teknisen opetuksen ja jatkuvan koulutuksen saatavuuden parantamiselle sekä naisten mahdollisuuksien parantamiselle uuden tietotekniikan käyttämisessä ennen kaikkea maaseudun naisten osalta.

2.15

katsoo, että naisten osaamisesta on tehtävä alueellisen kehityksen liikkeelle paneva voima.

2.16

korostaa, että on tarpeen torjua esteitä, joita uran keskeyttäneillä naisilla on työelämään palaamisessa: tasa-arvon puute asuntojen, koulutuspaikkojen, täydennyskoulutuksen ja työmahdollisuuksien saatavuudessa sekä syrjintä työmarkkinoilla iän tai perhevastuun perusteella.

2.17

toistaa varauksettoman sitoutumisensa toissijaisuusperiaatteen kunnioittamiseen.

Yhteisön lainsäädännössä paikallisviranomaisille on taattava vapaus valita, millä tavalla ne toteuttavat niiden vastuulla olevien etujen organisoinnin kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

Hallinnon hajauttamisen näkökulmasta alue- ja paikallisyhteisöt muodostavat sopivan hallinnon tason, jolla voidaan — vaaleilla valittujen edustajien verkostoissa — edistää vuoropuhelua paikallisyhteisöjen kanssa, arvioida tarpeita sekä etsiä käytännön ratkaisuja miesten ja naisten välisen epätasa-arvon ongelmiin.

2.18

kehottaa yhteisön budjettivallan käyttäjää tarkistamaan alaspäin niiden hankkeiden tukikelpoisuuskynnystä, jotka esitetään toteutettaviksi miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämiseen liittyvien yhteisön ohjelmien puitteissa laskematta kuitenkaan ylärajoja. Samalla olisi huolehdittava siitä, että yhteisrahoituksen piiriin kuuluvat hankkeet ovat kooltaan sellaisia, että alue- ja paikallistasolla toimivat kansalaisjärjestöt voivat osallistua niihin. Tämä pätee varsinkin hyvien käytänteiden vaihtoon perustuviin hankkeisiin mutta myös hajautettuun yhteistyöhön kuuluviin hankkeisiin. Lisäksi paikallis-, alue- tai valtiotasolla toimivien naisjärjestöjen, jotka pystyvät hallinnoimaan ylikansallisia hankkeita, tulee voida saada rahoitusta hankkeilleen. Niitä ei tule jättää rahoituksen ulkopuolelle vain siksi, että ne eivät ole järjestäytyneitä Euroopan tasolla.

2.19

ehdottaa, että luodaan erityisohjelmia, joiden tavoitteena on kannustaa alueyhteisöjä

2.20

ehdottaa, että Euroopan komissio laatisi tasa-arvopolitiikan toteuttamista koskevan hyvien käytänteiden oppaan eurooppalaisille paikallis- ja alueviranomaisille.

2.21

kehottaa eurooppalaisia paikallis- ja alueviranomaisia tekemään tasa-arvopolitiikasta hajautettuun yhteistyöhön perustuvien hankkeidensa kiinteän osan esimerkiksi sellaisten hankkeiden kautta, joilla edistetään naisten koulutusmahdollisuuksia mutta myös heidän mahdollisuuksiaan saada mikroluottoja kaupallista toimintaa varten.

2.22

panee merkille komission 31. toukokuuta 2005 esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ”Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi (2007) — Kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa”, johon AK ottaa kantaa eri lausunnossa.

Jotta teemavuosi 2007 voisi antaa uuden sysäyksen unionin syrjinnänvastaisen lainsäädännön ja varsinkin tasa-arvonlainsäädännön soveltamiselle, alueiden komitea kehottaa jo nyt muita toimielimiä hyödyntämään sen roolia Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten ja unionin välisenä yhdyssiteenä tiedon ja toiminnan alalla.

2.23

muistuttaa, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien yhteydessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ja korostaa sen merkitystä, että rakennerahastoista tuetaan myös tulevaisuudessa naisten paikallisia aloitteita varsinkin EU:n heikoimmassa asemassa olevilla alueilla.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/42

1.1

on tyytyväinen Länsi-Balkanin maita koskevaan Thessalonikin toimintasuunnitelmaan perustuvan Eurooppa-kumppanuuden käyttöönottoon sekä Euroopan komission määrittämiin, Kroatiaa koskeviin painopisteisiin ja odottaa, että se kutsutaan mukaan arvioimaan tietyn ajan kuluttua lyhyen aikavälin painopisteitä ja etenkin poliittisia painopisteitä, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen suojelua.

1.2

korostaa, että Kroatian hallinnollisia valmiuksia ja hallintohenkilöstön koulutusta on ehdottomasti vahvistettava, jotta Kroatia kykenee selviytymään EU-jäsenyyden tuomista velvoitteista sekä torjumaan korruptiota tarvittavalla tavalla.

1.3

katsoo tässä yhteydessä, että EU:n jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa toteutettava kumppanuustoiminta on eräs välineistä, joilla parannetaan julkishallinnon toimintaa. Alueiden komitea kehottaa näin ollen vakautus- ja assosiaationeuvostoa hyödyntämään komitean valmiuksia tarjota käyttöön kyseisellä alalla saamansa laaja-alainen kokemus.

1.4

on tyytyväinen Kroatian yhteiskuntaan kiinteänä osana kuuluville kansallisille vähemmistöille annettuihin perustuslaillisiin takeisiin sekä siihen, että kansalliset vähemmistöt ovat oikeutetusti edustettuina keskus-, alue- ja paikallishallinnossa. Komitea kannattaa myös pyrkimyksiä suojella romanivähemmistöä. Komitea suhtautuu myös myönteisesti vähemmistön ja keskushallinnon edustajista koostuvien, ministeriöiden välisten sekakomiteoiden perustamiseen.

1.5

korostaa tarvetta varmistaa paikallis- ja maakuntatasolla julkishallinnon kaksikielisyys alueilla, joilla on muita kuin kroatiankielisiä alkuperäisiä yhteisöjä tai kielivähemmistöjä. Näin ollen komitea korostaa, että alueiden, kaupunkien ja kuntien aluetta koskevaa lakia on sovitettava kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevan, perustuslakia täydentävän lain sekä kansallisten vähemmistöjen kieliä koskevan lain mukaiseksi. Näin varmistetaan kahden kielen tosiasiallinen käyttö niillä alueilla ja niissä kaupungeissa ja kunnissa, joiden säännöissä todetaan sekä kroatian että vähemmistökielen olevan virallisia kieliä.

1.6

kehottaa arvioimaan julkisesti keskus- ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä seuraavilla aloilla: pakolaisten paluu, asuntojen jälleenrakennus ja palauttaminen, menetettyjen asumis- ja/tai vuokraoikeuksien korvaamista koskevan lainsäädännön soveltaminen sekä kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjuminen työelämässä. Edellä mainittuihin seikkoihin perustuu palanneen väestön sosiaalis-taloudellinen kotouttaminen. Sitä tulisi suunnitella alueohjelmien pohjalta, ja se tulisi pitää kiinteänä osana paikallista kehitystä.

1.7

panee merkille kansallisten vähemmistöjen pyynnön, jonka mukaan Kroatian vaalilaissa olisi tunnustettava Kroatian kansallisten vähemmistöjen ”kaksinkertainen äänioikeus” (poliittinen ja etninen) perustuslain ja sitä täydentävän kansallisia vähemmistöjä koskevan lain mukaisesti.

1.8

korostaa, että Kroatian etnisen monimuotoisuuden on oltava asianmukaisesti edustettuna julkisissa radio- ja televisiopalveluissa.

2.1

on tyytyväinen1. helmikuuta 2005 voimaan tulleeseen, Kroatian tasavallan kanssa tehtyyn vakautus- ja assosiaatiosopimukseen, joka tarjoaa oikeusperustan EU:n ja Kroatian suhteille koko liittymistä edeltäväksi ajaksi. Komitea toivoo, että sopimus edistää tosiasiallisesti integraatioprosessia ja vahvistaa osapuolten välisiä suhteita sellaisen laaja-alaisen kumppanuuden avulla, jonka yhteydessä Kroatian alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoon.

2.2

muistuttaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimus edellyttää etenkin, että perustetaan parlamentaarinen vakautus- ja assosiaatiovaliokunta, jonka tehtävänä on edistää osapuolten poliittista vuoropuhelua ”tiiviiden yhteisvastuullisuuteen perustuvien yhteyksien ja uusien yhteistyömuotojen” luomiseksi (1).

2.3

panee erityisesti merkille, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksella pyritään edistämään osapuolten välistä poliittista vuoropuhelua toteuttamalla ”kaikki muut keinot, joilla voidaan edistää poliittisen vuoropuhelun lujittamista, kehittämistä ja lisäämistä” (2).

2.4

pahoittelee kuitenkin sitä, että toisin kuin aiempien ehdokasmaiden tapauksissa ei vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa, vakautus- ja assosiaationeuvostossa eikä vakautus- ja assosiaationeuvoston työjärjestystä koskevassa neuvoston päätöksessä kaavailla erityisen alue- ja paikallistason edustajista koostuvan assosiaatiokomitean perustamista.

2.5

kehottaa näin ollen vakautus- ja assosiaationeuvostoa edistämään alueiden komitean ja Kroatian neuvoa-antavan sekakomitean perustamista poliittisen vuoropuhelun lujittamiseksi, kehittämiseksi ja lisäämiseksi (3). Sekakomitean tehtävänä olisi edistää poliittista vuoropuhelua, lähentää Kroatiaa ja Euroopan unionia, kehittää alueellista yhteistyötä ja hyviä naapuruussuhteita sekä edistää läheisyysperiaatetta ja paikallisdemokratiaa.

3.1

muistuttaa, että liittymisneuvottelujen yhteinen ja perimmäinen tavoite on Kroatian täysjäsenyys Euroopan unionissa.

3.2

toivoo, että jos siirtymäjärjestelyjä ja suojalausekkeita otetaan käyttöön, pyritään aina ottamaan huomioon EU:n intressit etenkin kilpailun ja sisämarkkinoiden toiminnan suhteen.

3.3

korostaa Kroatian luonnollista pyrkimystä EU-jäsenyyteen sekä Kroatian kansan vilpitöntä halua liittyä Euroopan unioniin ja painottaa, että neuvottelujen avaamisella on vältetty yleisen mielipiteen kääntyminen EU-jäsenyyden vastaiseksi sekä alueen poliittisen vakauttamisen hidastuminen.

3.4

on tyytyväinen siihen, että Kroatian liittymisneuvottelut on aloitettu sellaisen poliittisen päätöksen pohjalta, jossa on otettu asianmukaisesti huomioon Kööpenhaminan kriteerien täyttyminen sekä neuvoston vuonna 1997 määrittelemät vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyvät edellytykset (yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa sekä alueellinen yhteistyö, joka on kiinteä osa Kroatian kanssa allekirjoitettua vakautus- ja assosiaatiosopimusta). Lisäksi komitea korostaa, että neuvottelujen aikana on seurattava, vakiinnutettava ja tarvittaessa vaadittava konkreettista edistymistä seuraavissa asioissa: vähemmistöjen oikeudet, pakolaisten paluupolitiikka, unionin kansalaisten syrjimättömyys kiinteistöjä hankittaessa sekä oikeuslaitoksen uudistus.

3.5

muistuttaa tarpeesta varmistaa, että Kroatian hallitus toimii täydessä yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa myös jäsenyysneuvottelujen ajan.

3.6

pitää jäsenyysneuvotteluiden aloittamista historiallisena tilaisuutena EU:lle ja Balkanin alueen maille sekä kannattaa Kroatiaa koskevan työryhmän perustamista. Työryhmän on määrä ottaa kantaa entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtyyn yhteistyöhön.

3.7

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on hyväksynyt neuvottelukehyksen ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen lisätä neuvottelukohtien määrää 35:een jakamalla laajat kohdat pienempiin. Näin helpotetaan, tehostetaan ja nopeutetaan neuvotteluprosessia etenkin maatalouspolitiikan alalla. Komitea toivoo, että sitä kuullaan Kroatian EU-jäsenyyden edistymistä koskevista Euroopan komission vuosikertomuksista.

3.8

kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan komitean mukaan viralliseen seurantaprosessiin, kun arvioidaan yhteisön säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Näin komitea voisi avustaa komissiota arvioitaessa Kroatian liittymisvalmisteluja tietyillä neuvottelualoilla, joilla komitean tarjoama lisäarvo saattaa olla eduksi, etenkin kun ajatellaan alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehtävää toivottavaa yhteistyötä koheesiosäännösten osalta (luku 22). Komitea toivoo, että Euroopan komissio ja neuvosto tiedottavat sille säännöllisesti kyseisen neuvottelukohdan kriteereistä (benchmark).

3.9

korostaa, että jos halutaan varmistaa tulevien neuvottelujen nopea edistyminen ja yhteisön säännöstön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, Kroatian on vakiinnutettava hallinto- ja oikeusjärjestelmiensä hallinnointivalmiudet. Se edellyttää tehokasta ja riippumatonta oikeusjärjestelmää sekä toimivaa julkishallintoa, joka perustuu eurooppalaisiin standardeihin ja jossa noudatetaan kaikkien julkisten elinten henkilökuntaan sovellettavaa valinta- ja työhönottomenettelyä. Tätä varten komitea ehdottaa EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten sekä Kroatian alue- ja paikallisviranomaisten välisten yhteistyö- tai kumppanuustoimintamuotojen käyttöön ottamista liittymisneuvotteluja edeltävästä vaiheesta lähtien.

3.10

kannustaa Kroatian viranomaisia jatkamaan korruption torjuntaa ja etenkin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaviraston (USKOK) tekemää työtä suuren yleisön valveuttamiseksi.

3.11

toivoo, että Balkanin alueella jatketaan alueellista yhteistyötä kesäkuussa 2003 hyväksytyn Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti ja EU:n jäsenvaltioiden laajalti hyväksi kokeman rajatylittävän yhteistyön hengessä, ja vetoaa osapuoliin Kroatian ja Slovenian merirajaa Piranin lahdella koskevan aluekiistan pikaiseksi ratkaisemiseksi.

3.12

kehottaa Kroatian maakuntia jatkamaan aktiivista politiikkaansa rajatylittävän yhteistyön edistämiseksi sekä Euroregio-alueihin osallistumiseksi ja niiden luomiseksi. Näin ne voivat vahvistaa eurooppalaista suuntaustaan.

4.1

on tyytyväinen päätökseen soveltaa Kroatiassa liittymistä edeltäviä rahoitusvälineitä (Phare, Ispa ja Sapard) vuodesta 2005 ja uutta liittymistä edeltävää rahoitusvälinettä vuodesta 2007. Komitea muistuttaa, että yhteisrahoitus edellyttää tervettä taloushallintoa ja kustannustehokkuuden huomioon ottamista.

4.2

korostaa, että Euroopan komission, jonka tehtävänä on koordinoida tehokkaasti käyttöön otettuja tukitoimia, on valvottava yhteisön varojen käyttöastetta sekä arvioitava Kroatiassa tähän mennessä toteutettujen ohjelmien ja etenkin kumppanuushankkeiden vaikutusta (rajavalvonta, tullilaitos, tilastokeskus ja turvapaikka-asiat). Komitea toivoo, että sille tiedotetaan säännöllisesti kyseisistä asioista.

4.3

kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan hallintovalmiuksien kehittämistoimien tehokkuutta Cards-asetuksen mukaisesti vuosia 2002–2006 koskevan kansallisen strategia-asiakirjan voimassaolon päätyttyä.

4.4

suosittaa, että Kroatian alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat tulevaisuudessa aktiivisesti Euroopan komission käyttöön ottamien, liittymistä edeltävien tukien koordinointiin sekä strategioiden suunnitteluun ja aluekehityksen painopisteiden määrittelyyn. Komitea toistaakin, että alue- ja paikallisyhteisöissä on liittymistä edeltävän tuen avulla koulutettava pikaisesti hallintohenkilökuntaa tätä tarkoitusta varten.

4.5

tuo esiin NUTS II -tasoon kuuluvien Kroatian alueiden suuret keskinäiset kehityserot ja korostaa, että unionin rahastoja hyödynnettäessä on asetettava etusijalle työttömien määrän vähentämiseen tähtäävät toimet etenkin heikoimmassa asemassa olevilla alueilla.

4.6

tähdentää, että aluekehitystä koskeva kansallinen politiikka kannattaa perustaa yhdelle ainoalle oikeudelliselle välineelle, jotta vältetään tähänastiset vaihtelevat lähestymistavat eri toimenpiteiden yhteydessä. Komitea korostaa myös, että kansalliset aluekehitystoimet tulisi suunnitella monivuotisiksi.

4.7

toivoo, että Kroatia voisi osallistua vuodesta 2007 lähtien alueiden välisiin ja rajatylittäviin yhteistyöhankkeisiin, jotka on määrä toteuttaa koheesiopolitiikan uuden yhteistyötavoitteen puitteissa.

4.8

ehdottaa, että otetaan huomioon mahdollisuus kutsua ehdokasvaltioiden raja-alueiden vastuuhenkilöitä osallistumaan vähintään tarkkailijoina tuleviin eurooppalaisiin rajatylittäviin yhteistyöyhtymiin (ERY).

4.9

kehottaa EU:n budjettivallan käyttäjää luomaan asianmukaisia rahoitusvälineitä, joita Kroatian alue- ja paikallisviranomaiset voivat hyödyntää Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisten ja alueiden komitean kanssa toteutettavissa kumppanuus- tai yhteistyöhankkeissa, jotta kansalaisille voidaan tiedottaa Euroopan unionin jäsenyyden myönteisistä vaikutuksista.

5.1

muistuttaa, että läheisyysperiaatteen soveltaminen on Kroatiassa eräs avaintekijöistä, joiden avulla lähennetään Kroatian kansalaisia ja Euroopan rakentamista.

5.2

suhtautuu myönteisesti Kroatian perustuslakiin vuonna 2001 tehtyihin muutoksiin, jotka koskevat läheisyysperiaatetta sekä alueellista ja paikallista itsehallintoa.

5.3

panee merkille Euroopan komission vuonna 2003 antamassa, Kroatian vakautus- ja assosiaatioprosessia koskevassa kertomuksessaan esittämän kritiikin etenkin hajauttamisprosessin hitaudesta. Komitea korostaa kaiken kaikkiaan kielteistä arviota maakuntien, kaupunkien ja kuntien valmiudesta selviytyä uusista vastuualoistaan rahoitus- ja hallintoautonomian puuttumisen vuoksi.

5.4

on huolissaan omien varojen sekä tarvittavan verotusautonomian puutteesta, sillä verotusautonomia on perusluonteisen tärkeä todellisen hajauttamisprosessin vakiinnuttamiseksi,

5.5

vaatii, että alueellista ja paikallista itsehallintoa koskevat lait ovat etenkin koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla vuonna 2001 toteutetun perustuslakiuudistuksen hengen mukaisia ja että tuolloin aloitettua hajauttamisprosessia ei vesitetä.

5.6

korostaa, että uusia paikallishallintoyksikköjä perustettaessa on noudatettava paikallista itsehallintoa ja paikallisdemokratiaa koskevia EU:n perusperiaatteita.

4.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/46

1.1.1

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja antaa täyden tunnustuksen komission jatkuvalle täysipainoiselle sitoutumiselle Euro–Välimeri-kumppanuuteen.

1.1.2

on samaa mieltä siitä, että Barcelonan prosessi on luonut vahvan kumppanuuden, joka perustuu yhteiseen vastuuseen, vuoropuheluun ja yhteistyöhön.

1.1.3

korostaa sitä, että EU:n ja Välimeren kumppanuusmaiden välillä vallitsevat vahvat siteet ovat luonteeltaan historialliset ja strategiset mutta että sen lisäksi Euromed-kumppanit ovat toisistaan riippuvaisia kauppa-, rahoitus-, matkailu- ja muuttovirtojen johdosta.

1.1.4

kannattaa näkemystä, että Euro–Välimeri-kumppanuusyhteistyön kymmenes toimintavuosi tarjoaa tilaisuuden edistää entisestään yhteistyötä Välimeren molemmin puolin sekä antaa uusi sysäys Barcelonan prosessille.

1.1.5

panee merkille, että kuluneita kymmentä vuotta koskeva kokonaisarvio on yleisesti ottaen myönteinen ja että se tuo esille merkittäviä saavutuksia, vaikkakin edistyminen eräissä tärkeissä asiakohdissa on ollut erittäin hidasta.

1.1.6

toteaa, että komission ehdottama työohjelma on kunnianhimoinen ja hyvin laadittu.

1.1.7

painottaa, että Euro–Välimeri-kumppanuusyhteistyö on sille erittäin tärkeä aihe ja että se on Barcelonan prosessin alusta lähtien tukenut ja kannustanut yhteistyötä Välimeren molemmin puolin.

1.1.8

panee merkille, että on tehtävä lisäponnisteluita alue- ja paikallistason toimijoiden ottamiseksi mukaan Barcelonan prosessiin, sillä ne ovat Euro–Välimeri-kumppanuuden syvenemistä ja kehittymistä edistäviä avaintoimijoita.

1.1.9

huomauttaa, että se on johdonmukaisesti kehottanut lisäämään alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista Barcelonan prosessiin.

1.1.10

on tyytyväinen seitsemännen Euro–Välimeri-ministerikokouksen alue- ja paikallisviranomaisten roolia koskeviin päätelmiin, joiden mukaan alue- ja paikallisviranomaiset on otettava entistä tiiviimmin mukaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen niitä koskevien yhteisten haasteiden arvioimiseksi sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi.

1.1.11

tuo esille halukkuutensa lisätä yhteistoimintaa Euro–Välimeri-kumppanuusyhteistyöhön nykyisin osallistuvien instituutioiden kanssa.

1.2.1

on yhtä mieltä siitä, että poliittista ja turvallisuusulottuvuutta koskeva yhteistyö on parantunut. Etenemistahti on kuitenkin ollut toivottua hitaampi. Myönteisistä seikoista merkittävänä saavutuksena mainittakoon parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen perustaminen vuonna 2004 sekä eräiden luottamusta herättävien toimenpiteiden toteuttaminen.

1.2.2

katsoo, että Barcelonan prosessi ei ole johtanut huomattavaan edistymiseen demokratisoitumisessa eikä sillä ole ollut suoraa vaikutusta merkittäviin ratkaisemattomiin konflikteihin alueella, etenkään kun kyse on palestiinalaisten ja Israelin välisestä konfliktista.

1.2.3

yhtyy ajatukseen, että edistyminen kumppanuudessa on keskittynyt Euroopan unionin ja Välimeren alueen vapaakauppa-alueen luomiseen vuoteen 2010 mennessä tähtäävän Barcelonan julistuksen taloudellisiin ja kaupallisiin tavoitteisiin. Kahdenvälisten Euromed-assosiaatiosopimusten verkosto on nykyään lähes valmis, ja teollisuushyödykkeille asetetut tariffiesteet on poistettu tai niitä puretaan asteittain.

1.2.4

tähdentää, että maatalouskaupan vastavuoroisessa vapauttamisessa ei ole saavutettu riittävää edistymistä, ulkomaiset ja kotimaiset yksityiset investoinnit kumppanuusmaissa ovat edelleen vähäisiä ja hyvinvointikuilu ei ole kaventunut.

1.2.5

katsoo, että etelä–etelä-suuntaisessa integraatiossa aikaansaadut saavutukset ovat olleet vähäiset useista syistä, joista yksi keskeisimmistä on Välimeren kumppanuusmaiden vähäinen institutionaalinen kehittyneisyys.

1.2.6

panee lisäksi merkille, että ulkomaiset suorat investoinnit eivät ole juurikaan lisääntyneet. Etelän maiden keskinäinen yhdentyminen ei ole edennyt. Marokon, Tunisian, Jordanian ja Egyptin allekirjoittamaa Agadirin sopimusta ei ole vielä ratifioitu.

1.2.7

on samaa mieltä siitä, että inhimillistä, kulttuurista ja sosiaalista ulottuvuutta ajatellen koulutus on keskeinen osatekijä, että yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa on voimistettu ja että kulttuurienvälistä vuoropuhelua varten vuonna 2004 perustettu Anna Lindh -säätiö edistää omalta osaltaan vuorovaikutusta kyseisillä aloilla.

1.2.8

on tyytyväinen siihen, että kumppanuuden rahoituksellisten näkökohtien osalta on tapahtunut huomattavaa edistymistä perustettaessa FEMIP (Euro–Välimeri-investointiväline) sekä joudutettaessa Meda II -ohjelman ja siihen sisältyvien hankkeiden täytäntöönpanoa.

1.2.9

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan koordinaation puute Meda II- ja Interreg III -ohjelmien välillä on rajoittanut Välimeren eteläpuolisten maiden alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista Interreg III -ohjelmaan sisältyviin yhteistyöohjelmiin siitä syystä, ettei Välimeren alueen kumppaneille ole ollut tarjolla EU:n antamaa yhteisrahoitusosuutta. Komitea korostaa myös edelleenkin rajatylittävän yhteistyön tarvetta ja ehdottaa, että uutta Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä käytetään yhteistyön rahoittamiseen

1.2.10

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan tämä on estänyt Barcelonan hengen mukaisen kokemustenvaihdon ja parhaiden kumppanuuskäytänteiden levittämisen alue- ja paikallistasolla siitä huolimatta, että monet EU-maiden alueyhteisöt ovat luoneet tiiviitä suhteita Välimeren eteläpuolisiin kumppaneihinsa.

1.3.1

yhtyy käsitykseen, jonka mukaan ihmisoikeuksien ja demokratian alalla toimia on jatkettava edistämällä sukupuolten tasa-arvoa, perus- ja sosiaalisia oikeuksia, riippumattomia oikeuslaitoksia ja moniarvoisuutta sekä pyrkimällä saavuttamaan yhteiset näkemykset demokratisointia koskevasta haasteesta.

1.3.2

korostaa, että tässä tarkoituksessa valtiota alempana vaikuttavien (alueellisten ja paikallisten) toimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen ja sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, jotta tällä alalla aikaansaataisiin edistymistä.

1.3.3

katsoo, että hajautetun yhteistyön avulla Välimeren eteläpuolisten maiden alue- ja paikallisviranomaiset voivat saavuttaa yhä korkeamman hyvän hallintotavan tason edistämällä osallistumista yhteiskuntaelämään, yksityistä osallistumista sekä julkishallinnon johtoasemaa paikallisen talouskehityksen edistämisessä. Tällä tavoin vahvistetaan alue- ja paikallisviranomaisten aseman vakiintumista valtion keskushallintoon ja sen alueellisiin hallintokokonaisuuksiin nähden.

1.3.4

muistuttaa, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen alueellisen integraation lähestymistavan pohjalta on yksi Euro–Välimeri-kumppanuuden päätavoitteista.

1.3.5

tähdentää, että todellisten alueellisten markkinoiden perustaminen saattaa osaltaan edistää taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tavoitetta. Kyseessä on joka tapauksessa välttämätön, mutta riittämätön kehityksen edellytys.

1.3.6

katsoo, että todelliset alueelliset markkinat voidaan toteuttaa ainoastaan vahvistamalla integraatiota Välimeren alueen kumppaneiden välillä, syventämällä uudistamistyötä kokonaisvaltaisen lähestymistavan pohjalta, ottamalla kansalaisyhteiskunta sekä alueelliset ja paikalliset vaikuttajat mukaan toimintaan sekä osoittamalla vahvaa poliittista tahtoa.

1.3.7

on sitä mieltä, että assosiaatiosopimukset ovat luonteeltaan kahdenvälisiä eivätkä ne tarjoa kaikilta osin välineitä Välimeren alueen kumppanuusmaiden alueelliseen integraatioon, joka on välttämätön vaihe luotaessa todellisia alueellisia markkinoita.

1.3.8

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevien toimintasuunnitelmien avulla voidaan edistää laadullisia muutoksia Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden suhteissa. Tätä ei kuitenkaan voida tehdä Euro–Välimeri-kumppanuuden monenkeskisen ulottuvuuden kustannuksella. Barcelonan prosessin tulee vastaisuudessakin olla Välimeren alueen kumppanuuden ja vuoropuhelun keskeinen väline.

1.3.9

korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan välineen — jolla korvataan Medan kaltaiset nykyiset ohjelmat — perustaminen edellyttää uudenlaista kiinnostusta edistää yhteistyötä Välimeren alueen kumppaneiden kanssa, jotta saatetaan päätökseen ehdotetut toimintasuunnitelmat Välimeren alueen maiden kanssa heikentämättä Meda-ohjelmaan sisältynyttä alueellista osatekijää tai vähentämättä (absoluuttisesti tai suhteellisesti) Euroopan unionin Välimeren kumppanuusmaille antamaa rahoitustukea.

1.3.10

painottaa, että Euro–Välimeri-investointivälineen (FEMIP) perustaminen sekä välineeseen kuuluvat yhteisrahoitusta koskevat säännökset edellyttävät viipymättä sitä, että arvioidaan todellisia mahdollisuuksia perustaa Euro–Välimeri-kehityspankki.

1.3.11

kannattaa näin ollen komission ehdotusta esittää vuonna 2007 arvio yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa.

1.3.12

suhtautuu myönteisesti ajatukseen, jonka mukaan EU:n ja Välimeren alueen maiden tulisi aloittaa neuvottelut palvelukaupan vapauttamisesta ja integroinnista sekä sijoittautumisvapaudesta. Komitea pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä toteuttanut tutkimusta, jossa arvioitaisiin vapaakauppa-alueen perustamisen vaikutuksia. Arviossa tulisi ottaa huomioon Meda II -ohjelman viisi haastetta, toisin sanoen demografia, työllisyys ja muuttoliike, globalisaatio, resurssien vähentyminen sekä ympäristö. Komitea muistuttaa, että tällaisen tutkimuksen laatimista on luvattu jo Maltan konferenssista lähtien (Barcelona II, 1997) ja että sekä AK että Euroopan parlamentti ovat pyytäneet useaan otteeseen tutkimuksen toteuttamista.

1.3.13

korostaa maatalouskysymyksen ensisijaista merkitystä Välimeren kumppanuusmaille.

1.3.14

katsoo näin ollen, että on viipymättä kehitettävä YMP:tä (yhteinen maatalouspolitiikka) ja avattava yhteisön markkinat Välimeren alueen tuotteille sekä luotava mekanismi, joka on Välimeren alueeseen suuntautuneen EMOTR:n kaltainen, väistämättömien muutosten helpottamiseksi.

1.3.15

on samaa mieltä siitä, että on tärkeää käynnistää alueellinen yhteistyöohjelma maaseudun kehittämistä varten.

1.3.16

pitää tervetulleena ehdotusta aloittaa vuoropuhelu kumppanuusmaiden ja jäsenvaltioiden kanssa kahdenvälisen yhteistyön lisäämiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla seuraavien kolmen tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä: lukutaidottomuuden poistaminen alueelta, kaikkien lasten saaminen perusasteen koulutukseen sukupuoleen katsomatta sekä sukupuolierojen poistaminen kaikilta koulutustasoilta.

1.3.17

suhtautuu myönteisesti aloitteeseen vahvistaa nykyisiä liikkuvuusohjelmia ottamalla käyttöön korkea-asteen opiskelijoille tarkoitettu merkittävä apurahajärjestelmä, jonka rahoituksesta komissio sekä Euroopan ja Välimeren alueen vastaanottajamaat huolehtisivat yhdessä.

1.3.18

on tyytyväinen paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan roolin tunnustamiseen, kun kyse on yhteistyön edistämisestä oikeuden, turvallisuuden ja vapauden sekä maahanmuuton ja sosiaalisen integraation alalla.

1.3.19

katsoo, että on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten asemaa ja osallistumista kumppanuustoiminnassa, ja pitää tervetulleena valtiovallasta riippumatonta foorumia, jonka on tarkoitus toimia Euro–Välimeri-kumppanuuden ensisijaisena keskustelutahona.

1.3.20

toteaa, että Välimeren alue on erittäin merkittävä kulttuurien ja kansojen keskinäistä vuoropuhelua ajatellen, ja kehottaa jatkamaan sellaisten aloitteiden tukemista, joilla pyritään luomaan yhteinen audiovisuaalinen alue yhteiskuntien välisen ymmärtämyksen lisäämiseksi sekä rasismin ja kaikenlaisen muukalaisvihamielisyyden — islaminvastaisuus ja antisemitismi mukaan luettuina — torjumiseksi.

1.3.21

pahoittelee sitä, että komissio ei ole 12. huhtikuuta 2005 antamassaan tiedonannossa ehdottanut alueellisten ja paikallisten toimijoiden aseman vahvistamista kumppanuudessa tai luonut kuulemismekanismeja nykyisten Euromed-elinten kanssa. Komitea on kuitenkin tyytyväinen Medactin ja Medpactin kaltaisiin tärkeisiin alue- ja paikallistason ohjelmiin, joiden tarkoituksena on lisätä tällaista toimintaa.

1.3.22

on yhtä mieltä tarpeesta lisätä kumppanuustoiminnan näkyvyyttä sekä EU:ssa että kumppanuusmaissa. Komitea yhtyy käsitykseen, jonka mukaan näkyvyyden lisääminen edellyttää, että kansalaisille suunnataan selkeitä ja johdonmukaisia viestejä, joista on sovittu yhteisesti, käyttämällä kaikkein tehokkaimpia viestintä- ja tiedonlevittämismuotoja.

1.3.23

painottaa sitä, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä Välimeren pohjois- että eteläpuolella muodostavat toiminnallisen, poliittisen ja alueellisen yhdyssiteen keskushallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välille.

1.3.24

muistuttaa lisäksi, että kaikki komission tiedonannossa mainitut Barcelonan prosessin keskeiset yhteistyöalat ovat aloja, joiden osalta alue- ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksella on kaikkein eniten annettavaa. Kyse on seuraavista aloista:

2.1

korostaa alue- ja paikallisyhteisöjen mahdollista roolia, kun kyse on Euro–Välimeri-kumppanuuden vahvistamisesta.

2.2

painottaa tästä syystä sitä, että mainittujen toimijoiden panos on välttämätön, jotta aikaansaataisiin edistystä ihmisoikeuksissa ja demokratiassa, taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä sekä kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa ja yhteisymmärryksessä, joissa on kyse Barcelonan prosessin pääsuuntaviivoista sekä työohjelman tärkeimmistä painopistealoista seuraaviksi viideksi vuodeksi.

2.3

kehottaa jälleen ryhtymään toimiin alue- ja paikallisyhteisöjen osallistumisen lisäämiseksi Euro–Välimeri-prosessissa, sillä alue- ja paikallisyhteisöt ovat ensisijaisia toimijoita luotaessa Välimeren altaasta rauhan, vakauden ja vaurauden alue.

2.4

korostaa, että alueellinen yhteistyö poliittisella ja virallisella tasolla on viisas toimintamalli ja että kansalaisyhteiskunnan verkostot muodostavat tarkoituksenmukaisia kumppanuusverkostoja. Niitä on kuitenkin täydennettävä muilla mekanismeilla, alue- ja paikallistason kumppanuudet mukaan lukien.

2.5

kehottaa luomaan Euro–Välimeri-kumppanuuden instituutioiden puitteissa uuden foorumin, jonka tehtävänä on edistää alue- ja paikallistasolla tapahtuvaa sekä hajautettua yhteistyötä, kannustaa kumppanuustoimintaan ja laatia koko Välimeren alueella toteutettavia toimia sisältäviä ohjelmia ja joka mahdollistaa Välimeren kumppanuusvaltioiden kanssa solmittujen assosiaatiosopimusten toimivuuden analysoinnin. Foorumiin voisivat osallistua kunnat ja alueet Välimeren molemmin puolin.

2.6

kehottaa komissiota panemaan merkille parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen ensimmäisessä istunnossa paikallisviranomaisille esitetyn kehotuksen osallistua aiempaa enemmän yhteysverkostojen luomiseen vuoropuhelun ja keskinäisen yhteisymmärryksen lisäämiseksi sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi.

2.7

tähdentää, että yhteiskuntaelämän toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on kumppanuuden onnistumisen ja sitä koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta oleellista. Menestyminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman alueellisten ja paikallisten instituutioiden ja viranomaisten osallistumista.

2.8

katsoo, että keskitettyä yhteistyötä koskevat perinteiset rajat on ylitettävä ja että alue- ja paikallisviranomaiset ovat kaikkein tarkoituksenmukaisimmalla tasolla hajautettua yhteistyötä ajatellen.

2.9

muistuttaa tähän liittyen, että alue- ja paikallisviranomaisilla on mahdollisuus toimia tavalla, joka ylittää valtiotason yhteistyön perinteiset rajat ja täydentää sitä.

2.10

katsoo, että luomalla rajatylittävää ja valtioidenvälistä yhteistyötä edistäviä välineitä voitaisiin kannustaa alueellista yhteistyötä Välimeren altaaseen kuuluvilla alueilla.

2.11

huomauttaa, että viime aikoina kehitettyjen hajautettua yhteistyötä koskevien käytäntöjen yhteydessä on korostettu paikallisviranomaisten vastuuta tällaisten uusien yhteistyöprosessien vauhdittamisesta, kuten komissio toteaa tammikuussa 2000 laaditussa hajautettua yhteistyötä koskevassa muistiossaan.

2.12

toteaa, että vaikka monet jäsenvaltiot ovat tunnustaneet alue- ja paikallisviranomaisten ratkaisevan tärkeän roolin, tätä roolia tulisi harmonisoida ja selkeyttää EU:n tasolla. Olisi syytä myös täsmentää, että Välimeren eteläpuolisten valtioiden alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi edustaa kyseisten alueiden kansalaisten suoraan vaaleilla valitsemaa hajautetun hallinnon tasoa, eikä — ainakaan pelkästään — keskushallitusta edustavia paikallisia viranomaisia.

2.13

suosittaa, että komissio syventäisi tietämystään Välimeren eteläpuolisten valtioiden alue- ja paikallishallinnon tehtävistä ja toimivallasta teettämällä tutkimuksen, jonka avulla voitaisiin vertailla alue- ja paikallisviranomaisia ja kyseisellä alueella meneillään olevia uudistuksia.