11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-183/03: Saksan liittotasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Päätös 2003/102/EY - Yhteisön rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Peltokasviala)

(2006/C 60/01)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-183/03, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 24.4.2003, Saksan liittotasavalta (asiamiehinään W.-D. Plessing ja A. Tiemann) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Niejahr ja G. Braun), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský, S. von Bahr (esittelevä tuomari), A. Borg Barthet ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Saksan liitotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

10 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-230/03 (Bundesverwaltungsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Mehmet Sedef vastaan Freie und Hansestadt Hamburg (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artikla - Oikeus oleskeluluvan voimassaolon jatkamiseen - Edellytykset - Jäsenvaltion merenkulkualalla 15 vuotta työskennellyt Turkin kansalainen - Sellaisen työllistymisen merkitys, joka kestää keskeytyksettä yli yhden vuoden mutta ei kolmea vuotta - Työskentelykaudet, jotka ammatin ominaispiirteiden vuoksi ovat keskeytyneet 17 kertaa)

(2006/C 60/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-230/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 18.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 26.5.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Mehmet Sedef vastaan Freie und Hansestadt Hamburg, Vertreter des Bundesinteresses beim Bundesverwaltungsgerichtin osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen (esittelevä tuomari), G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 10.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston assosiaation kehittämisestä 19 päivänä syyskuuta 1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artiklaa on tulkittava siten, että

—	tämän artiklan 1 kohdan kolmannella luetelmakohdalla turkkilaiselle työntekijälle myönnettyjen oikeuksien saaminen edellyttää lähtökohtaisesti, että asianomainen henkilö täyttää ensin saman kohdan toisessa luetelmakohdassa ilmaistut edellytykset,

—

turkkilaisen työntekijän, joka ei ole vielä saanut mainitun kolmannen luetelmakohdan nojalla oikeutta tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä, on työskenneltävä vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännönmukaisessa työssä yhtäjaksoisesti paitsi silloin, kun hän voi vedota saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kaltaiseen lailliseen perusteeseen, joka oikeuttaa hänen tilapäisen poissaolonsa työmarkkinoilta,

—	viimeksi mainittu määräys kattaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset säännönmukaisten työskentelykausien keskeytykset, eivätkä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voi nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kiistää kyseisen turkkilaisen työntekijän oleskeluoikeutta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

---

(1)  EUVL C 200, 23.8.2003.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-240/03 P, Comunità montana della Valnerina vastaan Euroopan yhteisöjen komissio ja Italian tasavalta (1)

(Muutoksenhaku - EMOTR - Taloudellisen tuen peruuttaminen - Asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artikla - Suhteellisuusperiaate - Perustelut - Puolustautumisoikeudet - Vastavalitus - Kahden vastuuosapuolen nimeäminen hankkeen toteuttamista varten - Ainoastaan toiselle heistä osoitettu tuen täysimääräistä palauttamista koskeva vaatimus - Komission harkintavalta - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsittelemän asian objektiiviset rajat)

(2006/C 60/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-240/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 28.5.2003, Comunità montana della Valnerina, (edustajinaan avvocato P. De Caterini, avvocato E. Cappelli ja avvocato A. Bandini), ja jossa valittajan vastapuolena ja muuna osapuolena ovat Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään C. Cattabriga ja L. Visaggio, avustajanaan avvocato A. Dal Ferro), ja Italian tasavalta, (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. Aiello), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský, S. von Bahr, A. Borg Barthet ja A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Päävalitus ja vastavalitus hylätään.

2)	Comunità montana della Valnerina velvoitetaan korvaamaan päävalitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan vastavalitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 200, 23.8.2003.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-330/03 (Tribunal Supremon esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos vastaan Administración del Estado (1)

(Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Tutkintotodistusten tunnustaminen - Direktiivi 89/48/ETY - Insinöörin ammatti - Ammatillisen pätevyyden osittainen ja rajattu tunnustaminen - EY 39 ja EY 43 artikla)

(2006/C 60/04)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-330/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 21.7.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.7.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos vastaan Administración del Estado, Giuliano Mauro Imon osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Schiemann, N. Colneric, E. Juhász ja E. Levits (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 89/48/ETY ei ole esteenä sille, että kun toisessa jäsenvaltiossa tutkinnon suorittanut henkilö hakee lupaa ryhtyä harjoittamaan toisessa jäsenvaltiossa säänneltyä ammattia, tämän toisen jäsenvaltion viranomaiset hyväksyvät kyseisen hakemuksen tutkintotodistuksen haltijan sitä pyytäessä osittain ja rajoittavat antamaansa lupaa siten, että se koskee ainoastaan sitä toimintaa, johon ryhtymiseen hakijan tutkinto antaa oikeuden siinä jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan, jossa tutkinto on suoritettu.

2)

EY 39 ja EY 43 artikla eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio ei myönnä osittaista pääsyä ammattiin sikäli kuin sen, jota asia koskee, koulutuksessa olevat puutteet siihen nähden, mitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään, voidaan tosiasiallisesti korjata soveltamalla direktiivin 89/48 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä korvaavia toimenpiteitä. Sitä vastoin EY 39 ja EY 43 artikla ovat esteenä sille, että jäsenvaltio ei myönnä tällaista osittaista pääsyä, kun se, jota asia koskee, pyytää sitä ja kun toiminta-alojen erot ovat niin suuret, että olisi tosiasiassa suoritettava kokonainen tutkinto, paitsi jos mainitun osittaisen pääsyn epääminen voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, jotka ovat omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen ja jotka eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

---

(1)  EUVL C 226, 20.9.2003.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-494/03 (Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Senior Engineering Investments BV vastaan Staatssecretaris van Financiën (1)

(Direktiivi 69/335 - Pääoman hankintaa koskevat välilliset verot - Kansallinen järjestelmä, jossa pääomayhtiötä (tytäryhtiö) verotetaan tämän emoyhtiön (konsernin emoyhtiö) ensin mainitun yhtiön tytäryhtiöön (tytäryhtiön tytäryhtiö) tekemästä pääomansijoituksesta - Pääomansijoitusvero - Yhtiöpääoman korotus - Ylikurssirahastoon tehty suoritus - Yhtiövarallisuuden lisäys - Yhtiöosuuksien arvon lisääntyminen - Yhtiömiehen suoritus - Yhtiömiehen yhtiömiehen maksama suoritus - Tytäryhtiölle maksettu suoritus - ”Todellinen saaja” - Pääomansijoitusveron kantaminen (yhteisössä) vain kertaalleen - EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) - Sijoittautumisvapaus - Kansallinen käytäntö, jossa pääomayhtiö (tytäryhtiö) vapautetaan verosta ainoastaan, mikäli myös tämän tytäryhtiö (tytäryhtiön tytäryhtiö) on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon)

(2006/C 60/05)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-494/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 21.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.11.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Senior Engineering Investments BV vastaan Staatssecretaris van Financiën, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17 päivänä heinäkuuta 1969 annetun neuvoston direktiivin 69/355/ETY 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan — luettuna yhdessä saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen kanssa — vastaista on se, että jäsenvaltio kantaa pääomayhtiöltä (tytäryhtiö) pääomansijoitusveroa kyseisen yhtiön emoyhtiön (konsernin emoyhtiö) ensin mainitun yhtiön tytäryhtiölle (tytäryhtiön tytäryhtiö) tekemästä suorituksesta.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

17 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-1/04 (Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): asiassa Susanne Staubitz-Schreiber (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Maksukyvyttömyysmenettelyt - Asetus (EY) N:o 1346/2000 - Ajallinen soveltamisala - Toimivaltainen tuomioistuin)

(2006/C 60/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-1/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 27.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.1.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Susanne Staubitz-Schreiber, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja J. Malenovský sekä tuomarit A. La Pergola, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, J. Klučka, U. Lõhmus ja E. Levits, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 17.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee velallisen jättäessä hakemuksen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, pysyy toimivaltaisena aloittamaan kyseisen menettelyn, kun kyseinen velallinen hakemuksen jätettyään mutta ennen menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä siirtää pääintressiensä keskuksen toisen jäsenvaltion alueelle.

---

(1)  EUVL C 71, 20.3.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/4

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-132/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Direktiivi 89/391/ETY - Soveltamisala - Julkishallinnon muu kuin siviiliin kuuluva henkilöstö - Ase- ja poliisivoimien kuuluminen direktiivin soveltamisalaan)

(2006/C 60/07)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-132/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään L. Escobar Guerrero ja H. Kreppel) vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään M. Muñoz Pérez), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J. Makarczyk, R. Schintgen (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta ja P. Kūris, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut tämän direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 4 artiklaa kokonaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä siltä osin kuin on kyse julkishallinnon muusta kuin siviiliin kuuluvasta henkilöstöstä.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/4

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-139/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ilmanlaatu - Raja-arvojen vahvistaminen)

(2006/C 60/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-139/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 15.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja R. Amorosi) vastaan Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: J.-P. Puissochet, joka toimii toimii kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtävässä sekä tuomarit S. von Bahr ja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY 11 artiklan, kun sitä luetaan yhdessä sen 4 artiklan 1 kohdan ja ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/30/EY ja neuvoston direktiivin 96/62/EY ja neuvoston direktiivin 1999/30/EY mukaisesti vuosittain annettavien ilmanlaadun arviointia koskevien tietojen ilmoittamiseen käytettävästä lomakkeesta 8 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/839/EY 1 artiklan kanssa, koska se ei ole toimittanut Euroopan yhteisöjen komissiolle vuoden 2001 osalta kaikkia vaadittuja tietoja, jotka koskevat direktiivillä 1999/30/EY säädeltyjä aineita siten kuin tästä tietojen toimittamisesta on säädetty direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-173/04 P, Deutsche SiSi-Werke GmbH & Co. Betriebs KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Pystyasennossa pysyvät kolmiulotteiset pussit hedelmämehupohjaisille juomille ja hedelmämehuille - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky)

(2006/C 60/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-173/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 6.4.2004, Deutsche SiSi-Werke GmbH & Co. Betriebs KG, kotipaikka Eppelheim (Saksa), (edustajinaan Rechtsanwalt H. Eichmann, Rechtsanwalt G. Barth, Rechtsanwalt U. Blumenröder, Rechtsanwalt C. Niklas-Falter, Rechtsanwalt M. Kinkeldey, Rechtsanwalt K. Brandt, Rechtsanwalt A. Franke, Rechtsanwalt U. Stephani, Rechtsanwalt B. Allekotte, Rechtsanwalt E. Pfrang, Rechtsanwalt K. Lochner ja Rechtsanwalt B. Ertle), ja jossa vastapuolena on sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehenään G. Schneider), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Schiemann, K. Lenaerts, E. Juhász ja M. Ilešič (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: hallintovirkamies K. H. Sztranc, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Deutsche SiSi-Werke GmbH & Co. Betriebs KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 156, 12.6.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-244/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 49 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Yritys, jonka palveluksessa on kolmansien maiden kansalaisia - Yritys, joka suorittaa palveluja toisessa jäsenvaltiossa - Työlupajärjestelmä)

(2006/C 60/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-244/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 8.6.2004, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään G. Braun ja E. Traversa), vastaan Saksan liittotasavalta, (asiamiehinään C.-D. Quassowski ja A. Tiemann), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass on antanut 19.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole rajoittanut kolmannen maan kansalaisia olevien työntekijöiden alueelleen työkomennukselle lähettämiselle asetettuja vaatimuksia pelkkään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen työntekijöitä lähettävän yrityksen ennakkoilmoitukseen ja koska se vaatii, että lähetettävät työntekijät ovat olleet vähintään vuoden ajan tämän yrityksen palveluksessa.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 228, 11.9.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-246/04 (Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Turn- und Sportunion Waldburg vastaan Finanzlandesdirektion für Oberösterreich (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 13 artiklan B kohdan b alakohta ja C kohdan a alakohta - Kiinteän omaisuuden vuokrauksen vapauttaminen verosta - Verovelvolliselle myönnetty oikeus verotuksen valitsemiseen - Voittoa tavoittelemattomat urheiluseurat - Edellytykset)

(2006/C 60/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-246/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 26.5.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.6.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Turn- und Sportunion Waldburg vastaan Finanzlandesdirektion für Oberösterreich, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. P. Puissochet, S. von Bahr, U. Lõhmus (esittelevä tuomari) ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Jos jäsenvaltiot antavat verovelvollisilleen jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan C kohdassa tarkoitetun oikeuden verotuksen valitsemiseen, ne voivat antaa erilaisia säännöksiä sen mukaan, millaisista liiketoimista tai mistä verovelvollisten ryhmästä on kyse, sillä edellytyksellä, että ne noudattavat kuudennen direktiivin päämääriä ja yleisiä periaatteita, muun muassa verotuksen neutraalisuuden periaatetta ja säädettyjen vapautusten oikean, selkeän ja yhdenmukaisen soveltamisen vaatimusta.

2)

Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, ylittääkö kansallinen säännös, jossa yleisesti vapautetaan verosta voittoa tavoittelemattomien urheiluseurojen suorittamat toimet ja joka rajoittaa näiden oikeutta verotuksen valitsemiseen kiinteän omaisuuden vuokrauksesta, jäsenvaltioille annetun harkintavallan rajat, kun otetaan huomioon muun muassa verotuksen neutraalisuuden periaate ja säädettyjen vapautusten oikean, selkeän ja yhdenmukaisen soveltamisen vaatimus.

---

(1)  EUVL C 228, 11.9.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-265/04 (Kammarrätten i Sundsvallin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Margaretha Bouanich vastaan Skatteverket (1)

(Välitön verotus - Pääomien vapaa liikkuvuus - Osinkojen verotus - Osakkeiden lunastus - Oikeus vähentää osakkeiden hankintameno - Maassa asuvien ja ulkomailla asuvien erilainen kohtelu - Kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus)

(2006/C 60/12)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-265/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Kammarrätten i Sundsvall (Ruotsi) on esittänyt 17.6.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.6.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Margaretha Bouanich vastaan Skatteverket, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský, S. von Bahr, A. Borg Barthet ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

EY 56 ja EY 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä senkaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, josta pääasiassa on kyse ja jossa säädetään, että ulkomailla asuvalle osakkeenomistajalle osakepääoman alentamisen yhteydessä maksettavaa lunastuskorvausta verotetaan voitonjakona ilman oikeutta vähentää näiden osakkeiden hankintamenoa, kun taas kyseisessä maassa asuvalle osakkeenomistajalle maksettavaa vastaavaa määrää verotetaan arvopaperien luovutusvoittona, jolloin hankintameno saadaan vähentää.

2)

EY 56 ja EY 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka on seurausta Ranskan tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi 27.11.1990 allekirjoitetun sopimuksen kaltaisesta kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevasta sopimuksesta, jossa ulkomailla asuville osakkeenomistajille vahvistetaan osinkojen osalta verokatto, joka on alempi kuin kyseisessä maassa asuviin osakkeenomistajiin sovellettava verokatto, ja jossa sallitaan näiden osakkeiden nimellisarvon vähentäminen lunastuskorvauksesta, kun tätä sopimusta tulkitaan ottamalla huomioon soveltuvaa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön mallisopimusta koskeva kommentaari, paitsi jos kyseessä on tapaus, jossa ulkomailla asuvia osakkeenomistajia ei kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaan kohdella epäedullisemmin kuin kyseisessä maassa asuvia osakkeenomistajia. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, onko asia näin siinä yksittäistapauksessa, josta pääasiassa on kyse.

---

(1)  EUVL C 228, 11.9.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-311/04 (Gerechtshof te Amsterdamin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Algemene Scheeps Agentuur Dordrecht BV vastaan Inspecteur der Belastingdienst — Douanedistrict Rotterdam (1)

(Yhteinen tullitariffi - Tariffinimikkeet - Riisierien luokittelu - Yhdistetyn nimikkeistön 10 ryhmän lisähuomautuksessa 1 oleva f kohta - Pätevyys - Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin - Yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohta - Tulkinta - Tullivelan maksamisesta vastuussa olevan henkilön vilpitön mieli)

(2006/C 60/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-311/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Gerechtshof te Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 28.6.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.7.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Algemene Scheeps Agentuur Dordrecht BV vastaan Inspecteur der Belastingdienst — Douanedistrict Rotterdam, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), J. P. Puissochet, S. von Bahr ja U. Lõhmus, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ensimmäisen kysymyksen tarkastelussa ei ilmennyt seikkoja, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevan, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.2000 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2388/2000, 10 ryhmän lisähuomautuksessa 1 olevan f kohdan pätevyyteen.

---

(1)  EUVL C 239, 25.9.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

10 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-344/04 (High Court of Justicen (England & Wales) esittämä ennakkoratkaisupyyntö): The Queen vastaan Department for Transport (1)

(Lentoliikenne - Asetus (EY) N:o 261/2004 - Asetuksen 5, 6 ja 7 artikla - Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettava korvaus ja apu - Pätevyys - EY 234 artiklan tulkinta)

(2006/C 60/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-344/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.8.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa The Queen, ex parte: International Air Transport Association ja European Low Fares Airline Association vastaan Department for Transport, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, K. Schiemann ja J. Malenovský (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts, P. Kūris, E. Juhász, G. Arestis ja A. Borg Barthet, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 10.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Kun tuomioistuin, jonka päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista yhteisön toimen pätemättömyysperusteista on perusteltu, sen on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä yhteisöjen tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä.

2)

Esitettyjen kysymysten tarkastelussa ei ole tullut ilmi mitään seikkaa, joka vaikuttaisi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artiklan pätevyyteen.

---

(1)  EUVL C 251, 9.10.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/8

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-361/04 P, Claude Ruiz-Picasso, Paloma Ruiz-Picasso, Maya Widmaier-Picasso, Marina Ruiz-Picasso ja Bernard Ruiz-Picasso vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sekaannusvaara - Sanamerkki PICARO - Yhteisön sanamerkin PICASSO haltijan esittämä väite)

(2006/C 60/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-361/04 P, Claude Ruiz-Picasso, kotipaikka Pariisi (Ranska), Paloma Ruiz-Picasso, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), Maya Widmaier-Picasso, kotipaikka Pariisi, Marina Ruiz-Picasso, kotipaikka Geneve (Sveitsi), ja Bernard Ruiz-Picasso, kotipaikka Pariisi, (edustajanaan advocaat C. Gielen), jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 18.8.2004, ja jossa valittajien vastapuolina ja muina osapuolina ovat vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa ollut sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehinään G. Schneider ja A. von Mühlendahl) ja väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa ollut DaimlerChrysler AG, (edustajanaan Rechtsanwalt S. Völker), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) toimien kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Schiemann (esittelevä tuomari), N. Colneric, K. Lenaerts ja E. Juhász, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Claude Ruiz-Picasso, Paloma Ruiz-Picasso, Maya Widmaier-Picasso ja Marina Ruiz-Picasso sekä Bernard Ruiz-Picasso velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 262, 23.10.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/8

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-504/04 (Verwaltungsgericht Schwerinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Agrarproduktion Staebelow GmbH vastaan Landrat des Landkreises Bad Doberan (1)

(Eläinten terveys - Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisy, valvonta ja hävittäminen - Syntymäkohorttien teurastaminen - Suhteellisuusperiaate)

(2006/C 60/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-504/04, jossa on ollut kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Schwerin (Saksa) on esittänyt 9.1.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.12.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Agrarproduktion Staebelow GmbH vastaan Landrat des Landkreises Bad Doberan, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Malenovský, A. La Pergola, A. Borg Barthet ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: hallintovirkamies B. Fülöp, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt yhtäkään seikkaa, joka olisi suhteellisuusperiaate huomioon ottaen omiaan vaikuttamaan tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 999/2001 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen c alakohdan pätevyyteen, sellaisena kuin se on muutettuna siirtymätoimenpiteistä asetukseen (EY) N:o 999/2001 siirtymiseksi ja kyseisen asetuksen liitteiden VII ja XI muuttamisesta 29.6.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1326/2001, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä VII olevan 2 kohdan a alakohdan ja 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan kanssa.

---

(1)  EUVL C 57, 5.3.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/9

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-37/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY - Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Ilman arviointia myönnetyt luvat)

(2006/C 60/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-37/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 31.1.2005, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. van Beek, avustajinaan asianajajat F. Louis ja A. Capobianco) vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehenään C. White), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Makarczyk (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta ja P. Kūris, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asianmukaisesti saattanut osaksi kansallista oikeutta kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan säännöksiä.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 82, 2.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/9

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-69/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetus (EY) N:o 659/1999 - Maatalousalan valtiontuet - Vuosia 2000 ja 2001 koskevien vuosittaisten kertomusten esittäminen - Valtiontuen arvioimista koskevat suuntaviivat)

(2006/C 60/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-69/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.2.2005, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja A. Stobiecka-Kuik) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään S. Schreiner), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: R. Silva de Lapuerta, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit G. Arestis (esittelevä tuomari) ja J. Klučka, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut EY 88 artiklan 1 kohdan ja [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 21 artiklan, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön komission tiedonannolla, jonka otsikkona on ”Yhteisön suuntaviivat maatalousalan valtiontuesta” (julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 1.2.2000), mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole 1.7.2001 mennessä ja viimeistään 30.6.2002 mennessä toimittanut vuosittaisia kertomuksia kaikista tukijärjestelmistä, jotka ovat olleet käytössä maatalousalalla vuosina 2000 ja 2001.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-85/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/60/EY - Yhteisön vesipolitiikka - Täytäntöönpanon laiminlyönti sille säädetyssä määräajassa)

(2006/C 60/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-85/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.2.2005, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään S. Pardo Quintillán et D. Recchia), vastaan Italian tasavalta, (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. Fiengo), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský sekä tuomarit U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ole säädetyssä määräajassa antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 93, 16.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-90/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 79/1072/ETY - ALV - Palauttaminen - Maan alueelle sijoittautumattomat verovelvolliset)

(2006/C 60/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-90/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.2.2005, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään D. Triantafyllou) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään S. Schreiner), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský sekä tuomarit A. La Pergola, U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass on antanut 19.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä — 6 päivänä joulukuuta 1979 annetun kahdeksannen neuvoston direktiivin 79/1072/ETY 7 artiklan neljännen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut arvonlisäveronpalautuksia maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille koskevaa kuuden kuukauden määräaikaa.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 82, 2.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-107/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/87/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2006/C 60/21)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asiassa C-107/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 3.3.2005, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään U. Wölker ja P. Aalto) vastaan Suomen tasavalta, (asiamiehenään A. Guimaraes–Purokoski), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Makarczyk sekä tuomarit G. Arestis ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Suomen tasavalta ei ole noudattanut kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole Ahvenanmaan maakunnan osalta antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Suomen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 93, 16.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-118/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/60/EY - Yhteisön vesipolitiikka - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2006/C 60/22)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C 118/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 10.3.2005, Euroopan yhteisöjen komissio ( asiamiehinään A. Caeiros ja S. Pardo Quintillán) vastaan Portugalin tasavalta, (asiamiehenään L. Fernandes), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský sekä tuomarit J. P. Puissochet ja A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä asetetussa määräajassa.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2006,

asiassa C-179/05: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetus (ETY) N:o 2847/93/ETY - Kalastusalan valvontajärjestelmä - Saaliita ja pyyntiponnistuksia koskevat tiedot)

(2006/C 60/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-179/05, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 21.4.2005, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Nolin) vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues ja A. Colomb), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Makarczyk sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta ja M. P. Kūris (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.1.2006 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93, sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2635/93, 19 i artiklan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut kyseisissä säännöksissä edellytettyjä tietoja.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 155, 25.6.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kuudes jaosto)

17 päivänä marraskuuta 2005,

asiassa C-121/04 P, Minoikes Grammes ANE (Minoan Lines SA) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten väliset sopimukset - Näyttö siitä, että yritys on osallistunut yritysten kokouksiin, joiden aiheena on kilpailun rajoittaminen)

(2006/C 60/24)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-121/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 1.3.2004 Minoikes Grammes ANE (Minoan Lines SA) (asianajajat I. Dryllerakis, E. Dryllerakis ja N. Korogiannakis), toisena osapuolena asiassa: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään R. Lyal ja T. Christoforou, avustajanaan asianajaja A. Oikonomou), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on 17.11.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komission vastavalitus hylätään.

3)	Minoikes Grammes ANE (Minoan Lines SA) velvoitetaan korvaamaan 90 % oikeudenkäyntikuluista.

4)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan 10 % oikeudenkäyntikuluista.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

23 päivänä syyskuuta 2005,

asiassa C-357/04 P, Antonio Andolfi vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - JOP-ohjelma - Italialais-romanialaisen yhteisyrityksen perustamista koskeva hanke - Alun perin myönnetyn taloudellisen tuen poistaminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

(2006/C 60/25)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-357/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, jonka Antonio Andolfi, kotipaikka Rooma (Italia) (asiamiehenään asianajaja S. Amato), on tehnyt 17.8.2004, ja jossa vastapuolena on Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään E. Montaguti, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann ja P. Kūris (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on 23.9.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Andolfi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 284, 20.11.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(toinen jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2005,

asiassa C-447/04 (Landesgericht Innsbruckin esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Autohaus Ostermann GmbH vastaan VAV Versicherungs AG (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan toinen alakohta - Liikennevakuutus - Direktiivi 2000/26/EY - Vakuutusyhtiöille korvaushakemusten käsittelyä varten asetettu määräaika)

(2006/C 60/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-447/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landesgericht Innsbruck (Itävalta) on esittänyt 30.9.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.10.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Autohaus Ostermann GmbH vastaan VAV Versicherungs AG, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Schintgen, R. Silva de Lapuerta, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on 1.12.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (neljäs liikennevakuutusdirektiivi) 16 päivänä toukokuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY 4 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle oikeussäännölle, joka mahdollistaa sen, että vahingon kärsinyt osapuoli voi nostaa kanteen vakuutusyhtiötä vastaan sen jälkeen, kun maksamiselle on asetettu kohtuullinen määräaika, joka on lyhyempi kuin mainitussa säännöksessä säädetyt kolme kuukautta.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2005,

asiassa C-512/04 P, Vitakraft-Werke Wührmann & Sohn GmbH & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)ja Krafft SA (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sekaannusvaara - Sanamerkki-tyyppistä yhteisön tavaramerkkiä VITAKRAFT koskeva hakemus - Väite, jonka on tehnyt sellaisten kansallisten tavaramerkkien haltija, joihin sisältyy sanaosa ”krafft” - Samankaltaisuus tavaramerkkien välillä - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)

(2006/C 60/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-512/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 14.12.2004, Vitakraft-Werke Wührmann & Sohn GmbH & Co. KG, kotipaikka Bremen (Saksa), (asianajaja U. Sander),toisina osapuolina asiassa: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehenään G. Schneider), Krafft SA, kotipaikka Andoain (Espanja), (asianajaja P. Koch Moreno), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Schiemann sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari) ja E. Levits, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on 1.12.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Vitakraft-Werke Wührmann & Sohn GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut menettelyn välivaiheen johdosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

---

(1)  EUVL C 45, 19.2.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kolmas jaosto)

24 päivänä marraskuuta 2005,

asiassa C-5/05 SA: Maria Fernanda Gil do Nascimento ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Hakemus Euroopan yhteisöjen komissioon kohdistuvan takavarikon/turvaamistoimen sallimiseksi)

(2006/C 60/28)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-5/05 SA, jossa on kyse hakemuksesta Euroopan yhteisöjen komissioon kohdistuvan takavarikon/turvaamistoimen sallimiseksi ja joka on tehty 11.3.2005, Maria Fernanda Gil do Nascimento ym. (asianajaja J. Grilo Simões) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään I. Martinez del Peral Cagigal ja P. Guerra e Andrade), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), A. La Pergola, A. Borg Barthet ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.11.2005 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1.	Lausunnon antaminen raukeaa.

2.

Maria Fernanda Gil do Nascimento, Armando Massimiliano Sirolla, Sandra Cristina Leão Pingo Barata, Luís António Vera Pedro, Sérgio Cláudio Fontes, Célia Maria Florindo Mestre, Regina Maria Coutinho Martins, Pedro Jorge do Nascimento Neves, Joel Filipe Rodrigues Paula ja Marta Sofia Teixeira dos Santos sekä Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kuudes jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2005,

asiassa C-116/05 (tribunal de commerce de Nancyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Établissements Dhumeaux et Cie SA ja Société d'études et de commerce (SEC) vastaan ALBV SA, ALBV SA vastaan Tragex Gel SA, Agence fédérale pour la sécurité de la chaîne alimentaire (AFSCA), aiemmalta nimeltään Institut d'expertise vétérinaire (IEV), ja ALBV SA vastaan CIGMA International SA sekä ALBV SA vastaan Tragex Gel SA, jota edustaa Jean Max Gustin (1)

(Ennakkoratkaisukysymys - Tutkimatta jättäminen)

(2006/C 60/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-116/05, jossa on kyse EY 234 artiklan mukaisesta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal de commerce de Nancy (Ranska) on esittänyt 14.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 10.3.2005, asiassa Établissements Dhumeaux et Cie SA ja Société d'études et de commerce (SEC) vastaan ALBV SA, ALBV SA vastaan Tragex Gel SA, Agence fédérale pour la sécurité de la chaîne alimentaire (AFSCA), aiemmalta nimeltään Institut d'expertise vétérinaire (IEV), ja ALBV SA vastaan CIGMA International SA sekä ALBV SA vastaan Tragex Gel SA, jota edustaa Jean Max Gustin, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Malenovský sekä tuomarit A. La Pergola (esittelevä tuomari) ja J.-P. Puissochet, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on 1.12.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Tribunal de commerce de Nancyn 14 päivänä helmikuuta 2005 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

---

(1)  EUVL C 115, 14.5.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

2 päivänä joulukuuta 2005,

asiassa C-117/05 (Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreichin esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Manfred Seidl vastaan Bezirkshauptmannschaft Grieskirchen (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - EY 43 artikla - Autokoulun perustaminen)

(2006/C 60/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-117/05, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreich (Itävalta) on esittänyt 4.3.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.3.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Manfred Seidl vastaan Bezirkshauptmannschaft Grieskirchen, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Makarczyk sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on 2.12.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

EY 43 artiklaa on tulkittava niin, että sen kanssa on ristiriidassa sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa kielletään myöntämästä lupa autokoulun perustamiseen henkilölle, joka on jo muun autokoululuvan haltija.

---

(1)  EUVL C 155, 25.6.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/15

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2005,

asiassa C-177/05 (Juzgado de lo Social Único de Algecirasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö), María Cristina Guerrero Pecino vastaan Fondo de Garantía Salarial (Fogasa) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa - Direktiivi 80/987/ETY (muutettu direktiivillä 2002/74/EY) - Sovittu korvaus sovinnon yhteydessä - Luottolaitoksen takaama maksu - Tuomioistuimen määräystä edellyttävä maksu)

(2006/C 60/31)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-177/05, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de lo Social Único de Algeciras (Espanja) on esittänyt 30.3.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.4.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa María Cristina Guerrero Pecino vastaan Fondo de Garantía Salarial (Fogasa), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Schiemann sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja E. Juhász, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on 13.12.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Silloin kun kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön mukaan saatavat, jotka vastaavat tuomiossa tai hallinnollisessa päätöksessä myönnettyjä perusteettomasta irtisanomisesta maksettavia korvauksia, on katsottava kansallisen lainsäädännön nojalla työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 20 päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY, 3 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvaksi työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavaksi erorahaksi, samanluonteiset korvaukset, joista on määrätty pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa sovittelumenettelyssä, on myös katsottava kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi erorahaksi. Kansallisen tuomarin on pidättäydyttävä soveltamasta kansallista lainsäädäntöä, jolla rikotaan yhdenvertaisuusperiaatetta sulkemalla viimeksi mainitut korvaukset kyseisessä lainsäädännössä tarkoitetun ”erorahan” käsitteen ulkopuolelle.

---

(1)  EUVL C 155, 25.6.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/15

---

Alcon, Inc:n 23.11.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-130/03, Alcon, Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 22.9.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-412/05 P)

(2006/C 60/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Alcon, Inc, kotipaikka Hünenberg (Sveitsi) on valittanut 23.11.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-130/03, Alcon, Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) 22.9.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajana on solicitor Garrett Breen, Landwell Solicitors.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa valituksenalaisen tuomion

2.	tarvittaessa palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

3.	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja/tai väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja rikkonut asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohtaa seuraavilla perusteilla:

1.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen todetessaan, että hakijan väite, jonka mukaan väliintulijan aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevien edellytysten noudattamiseen liittyviä asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohtaa oli rikottu, oli jätettävä tutkimatta, koska se oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu uusi peruste. Valittaja on aina kiistänyt, että väliintulija olisi käyttänyt merkkiään aikaisemmin, eikä käyttötarkoituksen ja tosiasiallisen käytön välisellä erolla ole merkitystä. Näin ollen kyseessä ei ole uusi peruste.

2.	Jos edellä esitetyn vastaisesti kyseessä oli uusi peruste, siihen vetoaminen oli perusteltua, koska se perustui työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kirjallisen käsittelyn aikana esitelle tulleisiin oikeudellisiin seikkoihin.

3.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös todetessaan, että vaikka peruste voitaisiin ottaa tutkittavaksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi tutkittava valituslautakunnan päätöksen laillisuus ainoastaan niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka oli esitetty valituslautakunnassa. Valittaja väittää, että oikeudellinen tilanne on otettu virheellisesti huomioon ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on itse asiassa kieltäytynyt soveltamasta omaa oikeuskäytäntöään, joka koskee tosiasiallista käyttöä.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/16

---

Symvoulio tis Epikrateiasin 31.8.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1) Dionik Anonymi Etaireia Emporias H/Y, Logismikou & Paroxis Ypiresion Michanografisis (Dionik A.E.) ja 2) Ioannis Michail Pikoulas vastaan Epitropi Kefalaiagoras

(Asia C-430/05)

(2006/C 60/33)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Symvoulio tis Epikrateias on pyytänyt 31.8.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1) Dionik Anonymi Etaireia Emporias H/Y, Logismikou & Paroxis Ypiresion Michanografisis (Dionik A.E.) ja 2) Ioannis Michail Pikoulas vastaan Epitropi Kefalaiagoras seuraavaan kysymykseen:

Kun otetaan huomioon arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY (1) 21 artiklassa säädetty, voiko kansallinen lainsäätäjä säätää sitä tapausta varten, että listalleottoesitteessä esitetyt tiedot osoittautuvat virheellisiksi tai harhaanjohtaviksi, hallinnollisista seuraamuksista, jotka määrätään paitsi niille henkilöille, jotka nimenomaisesti mainitaan kyseisessä esitteessä vastuullisiksi, mutta myös sille, joka on laskenut liikkeeseen arvopaperipörssin viralliselle listalle otetut arvopaperit, sekä myös erotuksetta liikkeeseenlaskijan hallintoneuvoston jäsenille riippumatta siitä, onko heidät nimetty edellä tarkoitetulla tavalla vastuullisiksi?

---

(1)  EYVL L 184, 6.7.2001, s. 1.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/16

---

Court of Appealin (Civil Division) (England and Wales) 23.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1. The International Transport Workers' Federation ja 2. Suomen Merimies-Unioni vastaan 1. Viking Line ABP ja 2. OÜ Viking Line EESTI

(Asia C-438/05)

(2006/C 60/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Court of Appeal (Civil Division) (England and Wales) on pyytänyt 23.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1. The International Transport Workers' Federation ja 2. Suomen Merimies-Unioni vastaan 1. Viking Line ABP ja 2. OÜ Viking Line EESTI seuraaviin kysymyksiin:

Vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisala

1)

Kun ammattiliitto tai ammattiliittojen yhteenliittymä ryhtyy kollektiiviseen toimeen yksityistä yritystä vastaan saadakseen kyseisen yrityksen tekemään sellaisen työehtosopimuksen tietyn jäsenvaltion ammattiliiton kanssa, jonka vuoksi tämän yrityksen on hyödytöntä siirtää alus toisen jäsenvaltion lipun alle, jääkö tämä toimi EY 43 artiklan ja/tai asetuksen N:o 4055/86 (1) soveltamisalan ulkopuolelle Euroopan yhteisöjen sosiaalipolitiikan, johon kuuluu muun muassa EY:n perustamissopimuksen XI osasto, perusteella ja erityisesti kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen perustelut asiassa C-67/96, Albany, 21.9.1999 annetun tuomion (Kok. 1999, s. I-5751) 52—64 kohdassa?

Horisontaalinen välitön oikeusvaikutus

2)

Onko EY 43 artiklalla ja/tai asetuksella N:o 4055/86 horisontaalinen välitön oikeusvaikutus siten, että niissä annetaan yksityiselle yritykselle oikeuksia, joihin voidaan vedota toista yksityistä osapuolta ja erityisesti ammattiliittoa tai ammattiliittojen yhteenliittymää vastaan, kun on kyse tämän ammattiliiton tai ammattiliittojen yhteenliittymän kollektiivisesta toimesta?

Vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten olemassaolo

3)

Kun ammattiliitto tai ammattiliittojen yhteenliittymä ryhtyy kollektiiviseen toimeen yksityistä yritystä vastaan saadakseen kyseisen yrityksen tekemään sellaisen työehtosopimuksen tietyn jäsenvaltion ammattiliiton kanssa, jonka vuoksi tämän yrityksen on hyödytöntä siirtää alus toisen jäsenvaltion lipun alle, onko tämä toimi EY 43 artiklassa ja/tai asetuksessa N:o 4055/86 tarkoitettu rajoitus?

4)

Onko ammattiliittojen yhteenliittymän politiikka, jonka mukaan alukset on merkittävä sen valtion alusrekisteriin, jossa aluksen tosiasiallinen omistajuus on ja jossa sen käyttöä valvotaan, niin, että sen valtion ammattiliitot, jossa aluksen tosiasiallinen omistajuus on, voivat tehdä alusta koskevia työehtosopimuksia, suoraan syrjivä, välillisesti syrjivä tai syrjimätön rajoitus EY 43 artiklan tai asetuksen N:o 4055/86 kannalta?

5)

Kun määritetään, onko ammattiliiton tai ammattiliittojen yhteenliittymän kollektiivinen toimi suoraan syrjivä, välillisesti syrjivä tai syrjimätön rajoitus EY 43 artiklan tai asetuksen N:o 4055/86 kannalta, onko toimeen ryhtyneen liiton subjektiivisella aikomuksella merkitystä, vai onko kansallisen tuomioistuimen ratkaistava asia yksinomaan kyseisen toimen objektiiviset vaikutukset huomioon ottaen?

Sijoittautuminen/Palvelut

6)

Kun emoyhtiö on sijoittautunut jäsenvaltioon A ja se aikoo tehdä sijoittautumistoimenpiteen siirtämällä aluksen jäsenvaltion B lipun alle, jotta emoyhtiön jäsenvaltiossa B täysin omistama tytäryhtiö, joka on emoyhtiön johdon ja valvonnan alainen, liikennöisi sillä: a) voiko ammattiliiton tai ammattiliittojen yhteenliittymän uhkaama tai niiden toteuttama kollektiivinen toimi, jolla pyritään siihen, että edellä mainittu toimenpide on hyödytön, olla emoyhtiön EY 43 artiklan mukaisen sijoittautumisoikeuden rajoitus, ja b) kun alus on siirretty toisen valtion lipun alle, voiko tytäryhtiö vedota asetukseen N:o 4055/86 niiden palvelujen osalta, joita se tarjoaa jäsenvaltiosta B jäsenvaltioon A?

Oikeuttaminen

Suora syrjintä

7)

Jos ammattiliiton tai ammattiliittojen yhteenliittymän kollektiivinen toimi on suoraan syrjivä rajoitus EY 43 artiklan tai asetuksen N:o 4055/86 kannalta, voidaanko se periaatteessa oikeuttaa EY 46 artiklassa määrätyn yleistä järjestystä koskevan poikkeuksen perusteella, koska a) kollektiiviseen toimeen (lakkotoimi mukaan lukien) ryhtyminen on yhteisön oikeudessa suojattu perusoikeus, ja/tai b) työntekijöitä on suojeltava?

ITF:n politiikka: objektiivinen oikeuttaminen

8)

Otetaanko ammattiliittojen yhteenliittymän sellaisen politiikan soveltamisessa, jonka mukaan alukset on merkittävä sen valtion alusrekisteriin, jossa aluksen tosiasiallinen omistajuus on ja jossa sen käyttöä valvotaan, niin, että sen valtion ammattiliitot, jossa aluksen tosiasiallinen omistajuus on, voivat tehdä alusta koskevia työehtosopimuksia, tasapuolisesti huomioon yhtäältä sosiaalinen perusoikeus ryhtyä kollektiiviseen toimeen ja toisaalta sijoittautumisvapaus sekä palvelujen tarjoamisen vapaus, ja onko se objektiivisesti oikeutettu, tarkoitukseensa soveltuva, oikeasuhteinen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukainen?

Merimies-Unionin toimet: objektiivinen oikeuttaminen

9)

Kun   emoyhtiö jäsenvaltiossa A omistaa aluksen, joka on liputettu jäsenvaltion A rekisteriin, ja se tarjoaa lauttapalveluja jäsenvaltion A ja jäsenvaltion B välillä kyseistä alusta käyttäen   emoyhtiö haluaa siirtää aluksen jäsenvaltion B lipun alle soveltaakseen työehtoja, jotka ovat heikommat kuin jäsenvaltiossa A   emoyhtiö jäsenvaltiossa A omistaa täysin tytäryhtiön jäsenvaltiossa B ja johtaa ja valvoo kyseistä tytäryhtiötä   tarkoituksena on, että tytäryhtiö liikennöi alusta, kun se on siirretty jäsenvaltion B lipun alle, sellaisen miehistön kanssa, joka otetaan palvelukseen jäsenvaltiossa B ja jota koskee työehtosopimus, joka on neuvoteltu ITF:ään kuuluvan jäsenvaltion B ammattiliiton kanssa   emoyhtiö on edelleen aluksen tosiasiallinen omistaja ja alus rahdataan ilman miehistöä tytäryhtiölle   alus tarjoaa edelleen päivittäisiä lauttapalveluja jäsenvaltion A ja jäsenvaltion B välillä   jäsenvaltioon A sijoittautunut ammattiliitto ryhtyy kollektiiviseen toimeen saadakseen emo- ja/tai tytäryhtiön tekemään sen kanssa työehtosopimuksen, jonka mukaan aluksen miehistöön sovelletaan jäsenvaltiossa A olevan ammattiliiton kannalta hyväksyttäviä ehtoja myös aluksen ulosliputtamisen jälkeen ja jonka vuoksi emoyhtiön on hyödytöntä siirtää alus jäsenvaltioon B lipun alle,   otetaanko tässä kollektiivisessa toimessa tasapuolisesti huomioon yhtäältä sosiaalinen perusoikeus ryhtyä kollektiiviseen toimeen ja toisaalta sijoittautumisvapaus sekä palvelujen tarjoamisen vapaus ja onko se objektiivisesti oikeutettu, tarkoitukseen soveltuva, oikeasuhteinen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukainen?

10)

Vastattaisiinko yhdeksänteen kysymykseen eri tavoin, jos emoyhtiö antaisi omasta puolestaan ja kaikkien samaan konserniin kuuluvien yritysten puolesta tuomioistuimelle sitoumuksen siitä, että ne eivät päätä yhdenkään palvelukseen ottamansa työntekijän työsuhdetta ulosliputtamisen vuoksi (kun tämä sitoumus ei edellyttäisi lyhytaikaisten työsopimusten uusimista tai estäisi työntekijöiden siirtoa muihin tehtäviin samoin työehdoin)?

---

(1)  Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4055/86

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/18

---

Bundesfinanzhofin 3.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Finanzamt Oschatz vastaan Zweckverband zur Trinkwasserversorgung und Abwasserbeseitigung Torgau-Westelbien, Bundesministerium der Finanzenin osallistuessa käsittelyyn

(Asia C-442/05)

(2006/C 60/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesfinanzhof on pyytänyt 3.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Finanzamt Oschatz vastaan Zweckverband zur Trinkwasserversorgung und Abwasserbeseitigung Torgau-Westelbien, Bundesministerium der Finanzenin osallistuessa käsittelyyn, seuraavaan kysymykseen:

Kuuluuko se, että vesihuoltoyritys järjestää veden jakeluverkoston yhteyden kiinteistönomistajan laitteistoon (ns. taloliittymä) erikseen laskutettavaa vastiketta vastaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetussa kuudennessa direktiivissä 77/388/ETY (1) (liitteessä D oleva 2 kohta ja liitteessä H oleva 2 ryhmä) tarkoitettuun käsitteeseen ”veden jakelu”?

---

(1)  EYVL L 145, s. 1.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/18

---

Dioikitiko Protodikeio Athinonin 30.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Aikaterini Stamatelaki vastaan N.P.D.D. Organismos Asfaliseos Eleftheron Epaggelmation (O.A.E.E.)

(Asia C-444/05)

(2006/C 60/36)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Dioikitiko Protodikeio Athinon on pyytänyt 30.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 14.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Aikaterini Stamatelaki vastaan N.P.D.D. Organismos Asfaliseos Eleftheron Epaggelmation (O.A.E.E.) seuraaviin kysymyksiin:

A)

Rajoitetaanko kansallisella lainsäädännöllä, jolla kaikissa tapauksissa estetään kotimaista sosiaaliturvalaitosta korvaamasta siinä vakuutetun ulkomailla sijaitsevassa yksityisessä sairaanhoitolaitoksessa saaman hoidon kustannuksia lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse alle 14-vuotiaista lapsista, EY:n perustamissopimuksen 49 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa turvattua palvelujen tarjoamisen vapautta yhteisössä koskevaa periaatetta, kun kyseisessä lainsäädännössä sen sijaan säädetään mahdollisuudesta korvata kyseiset kustannukset, jos asianomainen sairaalahoito annetaan ulkomailla sijaitsevassa julkisessa hoitolaitoksessa ja jos ensin on saatu lupa, joka annetaan, kun vakuutetun sosiaaliturvalaitoksen kanssa sopimussuhteessa oleva hoitolaitos ei voi ajoissa antaa vakuutetulle asianmukaista hoitoa?

B)

Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tämän rajoituksen katsoa johtuvan pakottavista yleistä etua koskevista syistä, joita erityisesti ovat tarve välttää Kreikan sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakava järkkyminen tai riittävän monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaala- ja sairaanhoitopalvelujen turvaaminen?

C)

Siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tämänlaista rajoitusta pitää sallittuna sillä perusteella, että se ei ole ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa eli että se ei ylitä sitä, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, ja että tätä päämäärää ei voida saavuttavaa vähemmän rajoittavilla säännöillä?

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/19

---

Bundesfinanzhofin 20.10.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Werner Haderer vastaan Finanzamt Wilmersdorf

(Asia C-445/05)

(2006/C 60/37)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesfinanzhof on pyytänyt 20.10.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Werner Haderer vastaan Finanzamt Wilmersdorf seuraavaan kysymykseen:

Onko yksityisopettajan antama koulu- tai yliopisto-opetus vapautettu verosta direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan j alakohdan (1) mukaisesti ainoastaan, kun yksityisopettaja tarjoaa opetuspalvelujaan suoraan oppilaille/opiskelijoille — jotka myös maksavat kyseiset palvelut — vai riittääkö, että yksityisopettaja tarjoaa opetuspalveluja koululle tai yliopistolle, joka näin on palvelujen vastaanottaja?

---

(1)  EYVL L 145, s. 1.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/19

---

Cour de cassationin (Ranska) 13.12.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Européenne et Luxembourgeoise d'investissements SA (Elisa) vastaan Directeur général des Impôts

(Asia C-451/05)

(2006/C 60/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour de cassation (Ranska) on pyytänyt 13.12.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Européenne et Luxembourgeoise d'investissements SA (Elisa) vastaan Directeur général des Impôts seuraaviin kysymyksiin:

1)

Estävätkö EY:n perustamissopimuksen 52 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä 73 b artikla ja sitä seuraavat artiklat sen kaltaisen lainsäädännön, josta on kyse Code général des impôts'n 990 D §:ssä ja sitä seuraavissa §:ssä ja jossa myönnetään oikeushenkilöille, joiden tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee Ranskassa, mahdollisuus vapautukseen verosta, joka kannetaan Ranskassa omistettujen kiinteistöjen myyntiarvon perusteella, ja jossa asetetaan tämän mahdollisuuden edellytykseksi sellaisten oikeushenkilöiden osalta, joiden tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee toisen valtion — vaikka kyseessä olisi Euroopan unionin jäsenvaltio — alueella, joko se, että, tai se, että sellaisen sopimuksen, johon sisältyy kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltävä lauseke, soveltamisen johdosta kyseisiltä oikeushenkilöiltä ei voida kantaa korkeampaa veroa kuin vero, joka kannetaan oikeushenkilöiltä, joiden tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee Ranskassa?

2)	Muodostaako riidanalaisen veron kaltainen vero jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun varallisuusveron? (1)

3)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, estävätkö edellä mainitulla 19 päivänä joulukuuta 1977 annetulla direktiivillä jäsenvaltioille keskinäisestä avunannosta veroasioissa asetetut velvollisuudet jäsenvaltioita soveltamasta kahdenvälisen hallinnollisesta avunannosta veroasioissa tehdyn sopimuksen nojalla saman luontoisia velvollisuuksia, joiden ulkopuolelle on jätetty tietty verovelvollisten ryhmä, kuten luxemburgilaiset holding-yhtiöt.

4)

Edellytetäänkö EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa sekä 73 b artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa, että jäsenvaltio, joka on tehnyt toisen valtion — joka joko on tai ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio — kanssa sopimuksen, johon sisältyy syrjinnän kieltoa veroasioissa koskeva lauseke, myöntää oikeushenkilölle, jonka tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee toisen jäsenvaltion alueella, samat edut kuin mainitussa lausekkeessa on määrätty, kun kyseinen oikeushenkilö omistaa yhden tai useampia kiinteistöjä ensimmäisen jäsenvaltion alueella eikä jälkimmäinen jäsenvaltio ole sitoutunut ensimmäisen jäsenvaltion kanssa yhdenvertaista kohtelua koskevaan lausekkeeseen.

---

(1)  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annettu neuvoston direktiivi 77/799/ETY (EYVL L 336, s. 15).

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/20

---

Finanzgericht des Landes Brandenburgin 23.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Volker Ludwig vastaan Finanzamt Luckenwalde

(Asia C-453/05)

(2006/C 60/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht des Landes Brandenburg on pyytänyt 23.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Volker Ludwig vastaan Finanzamt Luckenwalde seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko silloin kysymyksessä direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdassa (1) tarkoitettu välityspalvelu, kun verovelvollinen — mahdollisesti aliedustajan edustamana — välittää hankkimilleen asiakkaille sellaisten eri tarjoajien luottoja, joiden kanssa se on sitä ennen neuvotellut asiakkaitaan varten yleisesti sovellettavat ehdot ja joilta se saa tuotteen välittämisestä provision — myös kun hän selvittää ja analysoi tällöin asiakkaiden varallisuustilanteen sekä heidän henkilökohtaiset ja taloudelliset tarpeet — vai onko tällaisessa palvelussa kysymys sellaisen pääasiallisena suorituksena olevan finanssipalvelun, jota direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohta ei koske, epäitsenäisestä liitännäissuorituksesta?

2)

Onko sen, että luottojen välitys on direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdan mukaan vapautettu arvonlisäverosta, edellytyksenä, että a) toisaalta välittäjän ja toisaalta luotonsaajan ja/tai luotonantajan välillä on olemassa suora sopimussuhde ja b) välittäjä ei ole yhteydessä ainoastaan luotonsaajaan, vaan myös luotonantajaan ja sen on itse neuvoteltava luotonantajan kanssa sopimuksen yksityiskohdat, vai käsittääkö arvonlisäverosta tehty vapautus myös provisiomaksut, jotka verovelvollinen saa sellaiselta pääedustajalta, jonka aliedustajana hän toimii ja jonka nimissä hän esiintyy suhteessa tämän asiakkaisiin, siitä, että kyseiset asiakkaat tekevät luottosopimuksia verovelvollisen osoittamien tarjoajien kanssa ilman, että aliedustaja olisi yhteydessä luotonantajaan?

---

(1)  EYVL L 145, s. 1.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/20

---

Itävallan tasavallan 22.12.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-366/03 ja T-235/04 5.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-454/05 P)

(2006/C 60/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Itävallan tasavalta on valittanut 22.12.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-366/03 ja T-235/04 5.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan asiamiehenä on Harald Dossi, prosessiosoite Luxemburgissa.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) 5.10.2005 yhdistetyissä asioissa T-366/03 ja T-235/04, Ylä-Itävallan osavaltio ja Itävallan tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1) antaman tuomion, jossa oli kyse Itävallan tasavallan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 5 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista, muuntogeenisten organismien käytön kieltämistä Ylä-Itävallan alueella koskevista kansallisista säännöksistä 2.9.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/653/EY (2) kumoamisesta

2.	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

3.	kumoaa mainitun komission päätöksen tai toissijaisesti palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yhtäältä tehnyt 5.10.2005 antamansa riitautetun tuomion yhteydessä menettelyvirheen, joka vahingoittaa Itävallan tasavallan etuja, sekä toisaalta rikkonut yhteisön oikeutta.

Riitautetussa tuomiossa oli sisällöllisesti kyse vain ”erityisen ongelman” olemassaolosta; muita EY 95 artiklan 5 kohtaan liittyviä seikkoja ei enää tarkasteltu, minkä jälkeen tuomioistuin katsoi, ettei hakemuksen tehneellä jäsenvaltiolla ole erityistä ongelmaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole kuitenkaan tarkastellut kysymystä ”erityisestä ongelmasta” siinä laajuudessa, kuin sitä olisi pitänyt ottaen huomioon sen merkityksen asian ratkaisulle. Laiminlyömällä tätä koskevan esityksen hyväksyttävän käsittelyn loukataan yhtäältä kuulemisperiaatetta ja toisaalta perusteluvelvollisuutta, jotka ovat menettelyvirheitä.

Tieteellisellä riskien arvioinnilla on etenkin ympäristönsuojelun alalla, eikä vähiten ennalta varautumisen periaatteen käytön vuoksi, erityistä merkitystä ja se edellyttää EY 95 artiklan 5 kohdan mukaisen menettelyn osalta tieteellisen näytön perusteellista arviointia erityisesti silloin, kun on olemassa pieninkin epäilys siitä, onko yhdenmukaistamistoimenpiteellä säädetty suojan taso riittävä. Komissio eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole käsitellyt Itävallan tasavallan esittämiä väitteitä sisällöllisesti eikä arvioinut perusteellisesti ilmoitettujen toimenpiteiden tarpeellisuutta ympäristön suojelun kannalta. Komission päätös ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio perustuvat EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen) lausuntoon, jossa käsiteltiin Itävallan esityksen ydintä, eli kysymystä muuntogeenisten ja muuntelemattomien viljelykasvien rinnakkaiselosta vain marginaalisesti — ja joka tapauksessa ei erityisesti Ylä-Itävallan osavaltion kannalta. Esitettyjä tieteellisiä havaintoja ei ole missään vaiheessa tarkasteltu ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen.

Valittaja katsoo lopuksi, että kuulemisen toteuttaminen EY 95 artiklan 5 kohdan mukaisessa menettelyssä ei ole vastoin yhteisöjen tuomioistuimen aikaisempaa oikeuskäytäntöä ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisu rikkoo näin ollen yhteisön oikeutta. Koska tuollaisen menettelyn noudattamatta jättäminen loukkaa kuulemisperiaatetta, komission riitautettu päätös olisi pitänyt kumota jo tuolla perusteella.

---

(1)  EUVL C 296, 26.11.2005.

(2)  EUVL L 230, s. 34.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/21

---

Finanzgericht Hamburgin 1.12.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Velvet & Steel Immobilien und Handels GmbH vastaan Finanzamt Hamburg-Eimsbüttel

(Asia C-455/05)

(2006/C 60/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht Hamburg on pyytänyt 1.12.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Velvet & Steel Immobilien und Handels GmbH vastaan Finanzamt Hamburg-Eimsbüttel seuraavaan kysymykseen:

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 2 alakohtaa tulkittava velvoitteiden vastattavaksi ottamisen käsitteen osalta siten, että tämän käsitteen soveltamisalaan kuuluvat yksinomaan maksuvelvoitteet, vai kattaako tämä alakohta myös muiden velvoitteiden eli esimerkiksi palveluvelvoitteiden vastattavaksi ottamisen?

---

(1)  EYVL L 145, s. 1.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/21

---

Landgericht Wiesbadenin 23.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Schutzverband der Spirituosen-Industrie e.V.vastaan Diageo Deutschland GmbH

(Asia C-457/05)

(2006/C 60/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Landgericht Wiesbaden on pyytänyt 23.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Schutzverband der Spirituosen-Industrie e.V.vastaan Diageo Deutschland GmbH seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko tiettyjen nesteiden pakkaamisesta valmispakkauksiin tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä joulukuuta 1974 annetun neuvoston direktiivin 75/106/ETY (EYVL 1975 L 106, s. 31, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 23.9.2003 tehdyllä liittymisasiakirjalla, EYVL 2003 L 236, s. 33; jäljempänä direktiivi 75/106/ETY) 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen alakohdan toista virkettä yhdessä 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja liitteessä III olevan 4 kohdan kanssa tulkittava niin, että tuotteet, joilla on 0,071 litran pakkauskoko ja jotka on valmistettu lainmukaisesti Irlannissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja/tai jotka on saatettu siellä markkinoille, saadaan saattaa markkinoille myös kaikissa muissa yhteisön jäsenvaltioissa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko direktiivin 75/106/ETY 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen alakohdan toinen virke yhdessä 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja liitteessä III olevan 4 kohdan kanssa yhteensoveltuva EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa?

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/22

---

Oberster Gerichtshofin 16.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Mohamed Jouini, Okay Gönen, Hasan Bajric, Gerald Huber, Manfred Ortner, Sükran Karacatepe, Franz Mühlberger, Nakil Bakii, Hannes Kranzler, Jürgen Mörth, Anton Schneeberger, Dietmar Susteric, Sascha Wörnhör, Aynur Savci, Elena Peter, Egon Schmöger, Mehmet Yaman, Dejan Preradovic, Andreas Mitter, Wolfgang Sorger, Franz Schachenhofer, Herbert Weiss, Harald Kaineder, Ognen Stajkovski ja Jovica Vidovic vastaan PPS Princess Personal Service GmbH

(Asia C-458/05)

(2006/C 60/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Oberster Gerichtshof on pyytänyt 16.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.12.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Mohamed Jouini ym. vastaan PPS Princess Personal Service GmbH seuraavaan kysymykseen:

Onko kyseessä työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (1) 1 artiklassa tarkoitettu liikkeen tai liiketoiminnan osan luovuttaminen silloin, kun henkilöstöä vuokraavan yrityksen, jolla ei ole määriteltävissä olevaa organisaatiota, toimistovirkailija, yksikön johtaja sekä asiakasneuvojat ja liikkeenjohtaja siirtyvät toiseen henkilöstöä vuokraavaan yritykseen näiden kahden henkilöstöä vuokraavan yrityksen yhteistyön yhteydessä ja suorittavat siellä aikaisempaa vastaavia työtehtäviä, ja heidän kanssaan uuteen yritykseen siirtyvät joko osittain tai kokonaan myös molempien yritysten yhteistyön yhteydessä noin kolmasosa vuokralle annetuista työntekijöistä sekä asiakkaat, joiden palveluksessa he ovat (asiakkailla on erilaiset sopimukset kolmesta vuokratyöntekijästä viiteenkymmeneen vuokratyöntekijään).

---

(1)  EYVL L 82, s. 16.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/22

---

Puolan tasavallan 23.12.2005 Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia C-460/05)

(2006/C 60/44)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Puolan tasavalta on nostanut 23.12.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Jarosław Pietras.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (1) 33 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 3 kohdan pätemättömiksi

2)	käsittelee asian puolaksi

3)	velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavallan hallitus väittää, että olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, koska direktiivin 2005/36/EY 33 artiklan 2 kohtaa ja 43 artiklan 3 kohtaa, sellaisina kuin ne ovat sanamuodoltaan, ei ole riittävästi perusteltu.

Kyseisissä artikloissa määritetään erilliset saavutettujen oikeuksien tunnustamista koskevat säännöt, joita sovelletaan yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ja kätilön pätevyydestä Puolassa annettuihin asiakirjoihin ja jotka merkitsevät poikkeusta yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ja kätilön pätevyydestä muissa jäsenvaltioissa annettujen asiakirjojen osalta saavutettuja oikeuksia koskevista säännöistä. Direktiivin 2005/36/EY johdanto-osassa ei esitetä minkäänlaista perustelua sille, miksi sellaisten yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien ja kätilöiden saavutettujen oikeuksien osalta, jotka vetoavat puolalaisiin ammattipätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, on vahvistettu edellä mainitut erilaiset säännöt.

Se, ettei edellä mainittuja säännöksiä ole perusteltu, merkitsee EY 253 artiklan rikkomista, kun otetaan huomioon se tosiseikka, että edellä mainitut säännökset menettivät sen lainsäädäntötyöskentelyn aikana, joka johti direktiivin 2005/36/EY antamiseen, asemansa sellaisina säännöksinä, joita ei olisi tarvinnut erikseen perustella. Huolimatta siitä, että kyseisten toimenpiteiden sisältö kävi ilmi liittymissopimuksen määräyksistä, näiden toimenpiteiden hyväksi ei voitu liittymissopimuksen 9 artiklan ja direktiiviä 2005/36/EY koskeneen lainsäädäntötyöskentelyn valossa käyttää asianmukaista perustelua koskevaa olettamaa, joka perustuisi yksin siihen, että niiden sisältö oli todettu liittymissopimuksessa.

---

(1)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/23

---

Euroopan yhteisöjen komission 22.12.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-462/05)

(2006/C 60/45)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.12.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä ovat Richard Lyal ja Margarida Afonso, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

1)	toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 12 ja 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on pysyttänyt voimassa 5 prosentin suuruisen alennetun arvonlisäverokannan, jota sovelletaan Tejo-joen ylityksestä maksettaviin tiemaksuihin Lissabonissa;

2)	velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa C-276/98, komissio vastaan Portugali, 8.3.1998 antamasta tuomiosta (Kok. 1998, s. I-1699) ilmenee selvästi, minkä Portugalin viranomaiset ovat myös implisiittisesti myöntäneet, että kuudes arvonlisäverodirektiivi ei sisällä säännöksiä, joiden perusteella kyseisiin palveluihin voitaisiin soveltaa 5 prosentin alennettua verokantaa. Portugalin viranomaiset ovat kuitenkin toistaiseksi jättäneet lopettamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, joka on jatkunut 1.1.1995 lähtien, ja vedonneet ristiriitaisiin perusteisiin sekä epämääräisiin lausuntoihin ja usein toistuneisiin kannanmuutoksiin sen osalta, onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 5 kohtaa sovellettava.

Tutkittuaan tarkasti Portugalin hallituksen tätä koskevat perustelut ja eri kannanotot oikeudenkäyntiä edeltävä menettelyn aikana komissio katsoi, etteivät ne edellytykset, joilla kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa voitaisiin soveltaa kyseessä oleviin palveluihin, täyty.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan a alakohdasta ilmenee, että alennettua arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa yksinomaan liitteessä H tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin — joihin eivät kuulu palvelut, joilla tieverkosto annetaan käyttäjien käyttöön tiemaksun maksamisen perusteella.

Komissio katsoo, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohta, johon Portugalin viranomaiset vetoavat, sisältää velvoitteen olla soveltamatta uudelleen alennettua verokantaa toimintoihin, joiden osalta — suositeltu — siirtyminen normaalin verokannan soveltamiseen voitiin jo toteuttaa. Tämän vuoksi sen hyväksyminen, että jäsenvaltio voisi, kuten Portugalin hallitus katsoo, siirtyä uudelleen soveltamaan alennettua verokantaa sovellettuaan jonkin ajan normaalia verokantaa, merkitsisi yhteisön lainsäätäjän tarpeelliseksi katsoman arvolisäveroprosenttien asteittaisen tai progressiivisen yhdenmukaistamisen vaarantamista.

Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksyisi kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdan suppeaa tulkintaa, jota komissio kannattaa, joka tapauksessa on todettava, että Portugalin lainsäädäntö, jonka mukaan Tejo-joen ylityksestä maksettaviin tiemaksuihin Lissabonissa sovelletaan 5 prosentin, eli alle 12 prosentin alennettua verokantaa, ei ole tämän säännöksen mukainen.

---

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1; Erityisp. Alue 9 Nide 1 s. 28).

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/24

---

Euroopan yhteisöjen komission 23.12.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-465/05)

(2006/C 60/46)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 23.12.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat E. Traversa ja E. Montaguti.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt, että — vartijan tointa voi harjoittaa vain henkilö, joka on tehnyt valan uskollisuudesta Italian tasavaltaa kohtaan — yksityistä turvallisuuspalvelutoimintaa voi harjoittaa vain prefektin luvalla — yllä mainitun luvan pätevyys on alueellisesti rajoitettu ja sen myöntäminen riippuu samalla alueella jo toimivien turvallisuuspalveluyritysten lukumäärästä ja koosta — yksityisellä turvallisuuspalveluyrityksellä on oltava toimipaikka kussakin maakunnassa, jossa se harjoittaa toimintaansa — yllä mainitun yrityksen henkilökunnalla on oltava henkilökohtaiset luvat harjoittaa turvallisuuspalvelutoimintaa — turvallisuuspalveluyrityksellä on oltava vähimmäis- ja/tai enimmäismäärä työntekijöitä, jotta se voi saada luvan — yksityisten turvallisuuspalveluyritysten on toimitettava vakuus paikalliseen Cassa depositi e prestitiin (talletus- ja luottorahasto) — yksityisten turvallisuuspalvelujen hinnat vahvistetaan prefektin luvalla tietyn marginaalin rajoissa.

2)	velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yksityinen vartiointitoiminta ei ole välitöntä ja erityistä osallistumista julkisen vallan käyttöön. Näin ollen siihen ei voida ulottaa perustamissopimuksen 45 ja 55 artiklan mukaista poikkeusta sijoittautumisvapaudesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta.

1)

Velvollisuus vannoa vala on este, joka ei ole perusteltu eikä oikeasuhteinen kun otetaan huomioon yksityisen vartioinnin kaltaisen toiminnan tavoite ja luonne. Muodollinen vala vaikeuttaa yhteisön toimijoiden sijoittautumista ja yleensä pääsyä Italian yksityisten vartiointipalvelujen markkinoille jopa niin, että ne saavat tällaisia palveluja tilapäisesti tarjoavat luopumaan niiden tarjoamisesta.

2)

Se, että siltä, joka haluaa tarjota yksityisiä turvallisuuspalveluja Italiassa, edellytetään lupaa ilman, että otettaisiin huomioon vastaavat velvoitteet, jotka tällaista palvelujen tarjoajaa jo sitovat siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut, on perusteeton palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus.

3)

Yhteisössä alalla toimivan yrityksen, joka haluaa sijoittautua Italiaan ja toimia tietyn laajuisella alueella, on hankittava yhtä monta lupaa kuin on maakuntia, joissa se aikoo harjoittaa toimintaansa (Italiassa on 104 maakuntaa). Toimivaltainen viranomainen (prefekti) voi sitä paitsi jättää tällaisen luvan myöntämättä ottaen huomioon tällä alueella jo toimivien yritysten lukumäärän ja koon.

4)

Yrityksen, joka haluaa sijoittautua Italiaan, on hankittava yhtä monet toimitilat kuin yritykselle on myönnetty lupia maakuntia koskien, vaikka tämä ei olisi välttämätöntä palvelujen suorittamisen kannalta. Lisäksi tämänkaltainen velvoite vastaa palvelujen tarjoamisen vapauden kieltämistä, koska se edellyttää, että tällaisia palveluja rajat ylittävänä palveluna tarjoavan on sijoittauduttava Italiaan.

5)

Turvallisuuspalvelujen tilapäisesti tarjoamisen tapauksissa Italian lainsäädäntö edellyttää aina, että kullakin työntekijällä on henkilökohtainen lupa harjoittaa toimintaansa Italiassa, eikä siinä oteta huomioon sitä valvontaa, jonka kohteena kukin yksittäinen valantehnyt vartija jo on lähtövaltiossaan.

6)

Prefektien myöntämät luvat voivat sisältää tietoja työntekijöiden vähimmäis- ja/tai enimmäismäärästä. Näiden lukumäärien noudattamatta jättämisestä seuraa luvan peruuttaminen. Tällaiset määräykset ovat esteenä sijoittautumisvapaudelle ja palvelujen tarjoamisen vapaudelle ja voivat erityisesti estää kokonaan pienten yritysten pääsyn markkinoille.

7)	Italian lainsäädännön mukainen yksityisten turvallisuuspalvelujen velvoite toimittaa vakuus Cassa depositi e prestitiin jättää huomiotta ne tarkoitukseltaan vastaavat velvoitteet, jotka sitovat palvelujen tarjoajaa jo siinä jäsenvaltiossa, johon hän on sijoittautunut.

8)

Hintojen vapaan määrittämisen rajoitukset ovat lisäksi sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden esteenä. Lisäksi uuden toimijan, joka haluaa päästä kyseisille markkinoille, on erotuttava kilpailijoistaan ja palvelusuoritusten hinta on ensiarvoisen tärkeä tekijä asiakkaiden hankinnassa.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/25

---

Finanzgericht Hamburgin 21.11.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Willy Kempter KG vastaan Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Asia C-2/06)

(2006/C 60/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht Hamburg on pyytänyt 21.11.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.1.2006, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Willy Kempter KG vastaan Hauptzollamt Hamburg-Jonas seuraaviin kysymyksiin:

1.

Edellyttääkö lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen tarkistus ja korjaaminen, jotta otettaisiin huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antama asian kannalta merkityksellisen yhteisön oikeuden tulkinta, että se, jota asia koskee, on riitauttanut hallintopäätöksen tuomioistuimessa vedoten yhteisön oikeuteen?

2.

Onko oikeutta tehdä vaatimus lopulliseksi tulleen yhteisön oikeuden vastaisen hallintopäätöksen tarkistuksesta ja korjaamisesta, lukuun ottamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-453/00 13.1.2004 muotoilemia edellytyksiä, yhteisön oikeuteen perustuvista pakottavista syistä ajallisesti rajoitettu?

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/25

---

Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeon ynnä muiden 9.1.2006 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-415/03, Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ynnä muut vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukevat Euroopan yhteisöjen komissio ja Ranskan tasavalta, 19.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-6/06 P)

(2006/C 60/48)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ynnä muut ovat valittaneet 9.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-415/03, Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ynnä muut vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukevat Euroopan yhteisöjen komissio ja Ranskan tasavalta, 19.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat E. Garayar Gutiérrez, G. Martínez-Villaseñor, A. García Castillo ja M. Troncoso Ferrer.

Valittajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että tämä valitus otetaan tutkittavaksi

2)	kumoaa näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-415/03 19.10.2005 antaman tuomion kokonaan

3)

hyväksyy valittajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset, toisin sanoen: — toteaa, että yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa, koska se on vähentänyt sardellin suurimmasta sallitusta saaliista Espanjalle ja ICES-alueella VIII vuosina 1996-2001 kalastukseen luvan saaneille aluksille myönnettyä prosenttiosuutta siten, että Euroopan unionin neuvosto siirsi asetuksilla 3074/1995, (1) 390/1997, (2) 45/1998, (3) 48/1999 (4) ja 2848/2005 (5) osan siitä kiintiöstä, joka Portugalilla on ICES-alueella IX, Ranskan kalastettavaksi ICES-alueella VIII, millä rikotaan Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista tehdyn asiakirjan 161 artiklan 1 kohdan f alakohtaa ja loukataan suhteellisen vakauden, oikeusvarmuuden ja perustellun luottamuksen periaatteita — velvoittaa yhteisön, jota edustaa neuvosto, korvaamaan sen todellisen ja varman vahingon, joka valittajille on aiheutunut neuvoston toimenpiteiden seurauksena ja johon kuuluu niin suoranainen vahinko kuin saamatta jäänyt voitto, sellaisena kuin niitä on kuvailtu tässä valituskirjelmässä ja sen liitteenä olevissa asiakirjoissa — velvoittaa tässä tapauksessa yhteisön, jota edustaa neuvosto, maksamaan viivästyskorkoja

4)	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valitus koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.10.2005 antamaa tuomiota, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen, jonka valittajat nostivat Euroopan unionin neuvostoa vastaan ja jossa ne vaativat korvauksia vahingosta, joka niille aiheutui siitä, että neuvosto antoi luvan sille, että Ranskan tasavallalle siirrettiin osa Portugalin tasavallalle myönnetystä sardellikiintiöstä.

Valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan, onko ylemmäntasoista oikeussääntöä rikottu ja oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita loukattu riittävän ilmeisellä tavalla. Valittajat katsovat, että toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, neuvostolla ei ollut sellaista harkintavaltaa, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi sillä olevan, ja että antaessaan luvan kalastuskiintiöiden siirtämiseen neuvosto rikkoi menettelyä ja toimivaltaa koskevia määräyksiä ja säännöksiä, joista sen osalta määrätään Espanjan kuningaskunnan liittymisasiakirjassa ja säädetään asetuksessa 685/95 (6) ja 3760/92. (7)

Valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös katsoessaan, että suhteellisen vakauden periaatteella ei voida synnyttää subjektiivisia oikeuksia yksityisille. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki valittajien mukaan tarkoituksettomaksi yhteisen kalastuspolitiikan ja loukkasi valittajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan rikkoen täten itse itselleen asettamia sääntöjä.

Lopuksi valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, koska se paitsi jätti huomioimatta asiakirjoista ilmeneviä tosiseikkoja arvioidessaan neuvoston toimenpiteiden johdosta aiheutunutta vahinkoa, myös hylkäsi liian myöhään esitettynä todistuksia koskevan vaatimuksen, jonka kantajat voivat määritelmän mukaisesti esittää vasta menettelyn kuluessa.

Näistä syistä valittajat vaativat, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toteaa ensin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.10.2005 antamassa tuomiossa on oikeudellinen virhe, ja tämän jälkeen, että yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa siitä, että se on lainvastaisesti siirtänyt vuosina 1995-2000 kalastuskiintiöitä Portugalilta Ranskalle.

---

(1)  Tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1996 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja niiden pyyntiä koskevista tietyistä edellytyksistä 22 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus EYVL L 330, 30.12.1995, s. 1

(2)  Eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1997 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja niiden pyyntiä koskevista tietyistä edellytyksistä 20 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston asetus EYVL L 66, 6.3.1997, s. 1

(3)  Tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1998 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja niiden pyyntiä koskevista tietyistä edellytyksistä 19 päivänä joulukuuta 1997 annettu neuvoston asetus EYVL L 12, 19.1.1998, s. 1

(4)  Tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1999 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja niiden pyyntiä koskevista tietyistä edellytyksistä 18 päivänä joulukuuta 1998 annettu neuvoston asetus EYVL L 13, 18.1.1999, s. 1

(5)  Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2001 15 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus EYVL L 334, 30.12.2000, s. 1

(6)  Tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskevasta pyyntiponnistusten hallinnosta 27 päivänä maaliskuuta 1995 annettu neuvoston asetus EYVL L 71, 31.3.1995, s. 5

(7)  Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston asetus EYVL L 389, 31.12.1992, s. 1

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/26

---

Beatriz Salvador Garcían 9.1.2006 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-205/02, Beatriz Salvador García vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-7/06 P)

(2006/C 60/49)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Beatriz Salvador García on valittanut 9.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-205/02, Beatriz Salvador García vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat R. García-Gallardo Gil-Fournier, D. Domínguez Pérez ja A. Sayagués Torres.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että tämä valitus otetaan tutkittavaksi.

2)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 25.10.2005 antaman tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

3)	velvoittaa komission korvaamaan kaikki sekä yhteisöjen tuomioistuimessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valittaja esittää tämän valituksen tueksi yhden ainoan valitusperusteen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta valituksenalaisen tuomion 36–59 kohdassa. Valittaja katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa olevaa ”toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten” käsitettä.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/27

---

Anna Herrero Romeun 9.1.2006 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-298/02, Anna Herrero Romeu vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-8/06 P)

(2006/C 60/50)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Anna Herrero Romeu on valittanut 9.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-298/02, Anna Herrero Romeu vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat R. García-Gallardo Gil-Fournier, D. Domínguez Pérez ja A. Sayagués Torres.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että tämä valitus otetaan tutkittavaksi.

2)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 25.10.2005 antaman tuomion.

3)	velvoittaa komission korvaamaan kaikki sekä yhteisöjen tuomioistuimessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valittaja esittää tämän valituksen tueksi yhden ainoan valitusperusteen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta valituksenalaisen tuomion 23–44 kohdassa. Valittaja katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaa ”toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten” käsitettä.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/27

---

Tomás Salazar Brierin 9.1.2006 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-83/03, Tomás Salazar Brier vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-9/06 P)

(2006/C 60/51)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Tomás Salazar Brier on valittanut 9.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-83/03, Tomás Salazar Brier vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 25.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat R. García-Gallardo Gil-Fournier, D. Domínguez Pérez ja A. Sayagués Torres.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että tämä valitus otetaan tutkittavaksi.

2)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 25.10.2005 antaman tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

3)	velvoittaa komission korvaamaan kaikki sekä yhteisöjen tuomioistuimessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valittaja esittää tämän valituksen tueksi yhden ainoan valitusperusteen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta valituksenalaisen tuomion 26–48 kohdassa. Valittaja katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa olevaa ”toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten” käsitettä.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/28

---

Rafael De Bustamante Tellon 9.1.2006 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-368/03, Rafael De Bustamante Tello vastaan Euroopan unionin neuvosto, 25.10.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-10/06 P)

(2006/C 60/52)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Rafael De Bustamante Tello on valittanut 9.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-368/03, Rafael De Bustamante Tello vastaan Euroopan unionin neuvosto, 25.10.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat R. García-Gallardo Gil-Fournier, D. Domínguez Pérez ja A. Sayagués Torres.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että tämä valitus otetaan tutkittavaksi.

2)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 25.10.2005 antaman tuomion.

3)	velvoittaa komission korvaamaan kaikki sekä yhteisöjen tuomioistuimessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valittaja esittää tämän valituksen tueksi yhden ainoan valitusperusteen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta valituksenalaisen tuomion 24–45 kohdassa. Valittaja katsoo erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa olevaa ”toiselle valtiolle suoritettujen palvelusten” käsitettä.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/28

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.1.2006 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-18/06)

(2006/C 60/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamies on M. Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteessä V olevassa B osassa mainituille kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille tehtävistä tunnistustarkastuksista ja kasvien terveystarkastuksista, jotka voidaan suorittaa muussa kuin siinä paikassa, jonka kautta tuotteet saapuvat yhteisöön, tai kyseisen paikan läheisyydessä, sekä tarkastusvaatimusten määrittelystä 7 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/103/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanoa varten säädetty määräaika päättyi 31.12.2004.

---

(1)  EUVL L 313, 12.10.2004, s. 16.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/28

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.1.2006 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-19/06)

(2006/C 60/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on M. Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun direktiivin 2000/29/EY muuttamisesta 28 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/89/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Ranskan tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2002/89 täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 31.12.2004.

---

(1)  EYVL L 355, 30.12.2002, s. 45.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/29

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-20/06)

(2006/C 60/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Michel Nolin ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteiden II, III, IV ja V muuttamisesta 5 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/102/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai se ei ole ainakaan ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2004/102 täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 28.2.2005.

---

(1)  EYVL L 309, s. 9.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/29

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-21/06)

(2006/C 60/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Michel Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteessä V olevassa B osassa mainituille kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille tehtävistä tunnistustarkastuksista ja kasvien terveystarkastuksista, jotka voidaan suorittaa muussa kuin siinä paikassa, jonka kautta tuotteet saapuvat yhteisöön, tai kyseisen paikan läheisyydessä, sekä tarkastusvaatimusten määrittelystä 7 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/103/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, päättyi 31.12.2004.

---

(1)  EUVL L 313, 12.10.2004, s. 16.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.1.2006 Luxemburgin herttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-22/06)

(2006/C 60/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin herttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Michel Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin herttuakunta ei ole noudattanut kolmansista maista tuotavia ja neuvoston direktiivissä 2000/29/EY lueteltuja kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita seuraavien virallisten terveystodistusten mallien tai kasvien jälleenviennissä käytettävien terveystodistusten mallien vahvistamisesta 15 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/105/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Luxemburgin herttuakuntaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2004/105 täytäntöönpanon määräaika päättyi 31.12.2004.

---

(1)  EUVL L 319, s. 9.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 24.1.2006 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-39/06)

(2006/C 60/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 24.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Kilian Gross ja Tobor Scharf, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 249 artiklan ja Saksan Kahla Porzellan GmbH:lle ja Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:lle myöntämästä valtiontuesta valtiontukiasiassa C-62/00 (ex. NN 142/99) 30.10.2002 tehdyn komission päätöksen, sellaisena kuin päätös on korjatussa muodossa 13.5.2003 tehdyssä päätöksessä (2003/643/EY) (1), 1, 2 ja 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä myönnettyjen valtiontukien takaisinperimiseksi,

2)	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komission mukaan liittovaltion hallitus ei ole pannut riittävästi täytäntöön valtiontukiasiassa C-62/00 (ex. NN 142/99) 30.10.2002 tehtyä komission päätöstä, sellaisena kuin se on korjatussa muodossa 13.5.2003 tehdyssä päätöksessä (2003/643/EY).

Päätöksellä todettiin useat Saksan vuosina 1991–1993 Kahla Porzellan GmbH:lle ja vuosina 1993–1999 Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:lle myöntämät valtiontuet soveltumattomiksi yhteismarkkinoille. Samalla määrättiin, että valtiontuet korkoineen oli perittävä takaisin.

Sillä, että päätös 2003/643/EY on riitautettu asiaa T-20/03 koskevassa oikeudenkäynnissä, ei ole merkitystä päätöksen täytäntöönpanoa koskevan velvollisuuden kannalta, koska kanteen nostamisella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Koska Saksan liittotasavalta ei ole useista kirjallisista vaatimuksista huolimatta pannut komission tekemää päätöstä 2003/643/EY vielä kokonaisuudessaan täytäntöön, komissio on nostanut ETY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla kanteen.

---

(1)  EUVL 2003, s. 227, s. 12.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 27.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-41/06)

(2006/C 60/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 27.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat B. Stromsky ja B. Schima, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanemisesta kotitalouksien ilmastointilaitteiden energiamerkinnän osalta 22 päivänä maaliskuuta 2002 annetun komission direktiivin 2002/31/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2002/31 täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 31.12.2002.

---

(1)  EYVL L 86, 3.4.2002, s. 26.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/31

---

Euroopan yhteisöjen komission 30.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-47/06)

(2006/C 60/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 30.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on C. O'Reilly, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin 2003/9/EY täytäntöönpanemiseksi päättyi 6.2.2005.

---

(1)  EYVL L 31, s. 18.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/31

---

Euroopan yhteisöjen komission 30.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-48/06)

(2006/C 60/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 30.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat C. O'Reilly ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2002/90/EY täytäntöönpanon määräaika päättyi 4.12.2004.

---

(1)  EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/32

---

Euroopan yhteisöjen komission 30.1.2006 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-49/06)

(2006/C 60/62)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 30.1.2006 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on N. Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakuntaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi 1999/37/EY oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, päättyi 1.6.2004.

---

(1)  EYVL L 138, 1.6.1999, s. 57.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/32

---

Asian C-8/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/63)

(Oikeudenkäyntikieli: hollanti)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 15.12.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-8/04 (Gerechtshof 's-Hertogenboschin esittämä ennakkoratkaisupyyntö), E. Bujara vastaan Inspecteur der Belastingdienst Limburg.

---

(1)  EUVL C 59, 6.3.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/32

---

Asian C-461/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/64)

(Oikeudenkäyntikieli: hollanti)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 16.11.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-461/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/32

---

Asian C-468/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/65)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 15.11.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-468/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/32

---

Asian C-469/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/66)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 16.11.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-469/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-58/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/67)

(Oikeudenkäyntikieli: ruotsi)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 22.11.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-58/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ruotsin kuningaskunta.

---

(1)  EUVL C 93, 16.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-63/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/68)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 14.12.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-63/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta.

---

(1)  EUVL C 82, 2.4.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-121/05 P poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/69)

(Oikeudenkäyntikieli: saksa)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 14.12.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-121/05 P, Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan Deutsche Post EURO EXPRESS GmbH.

---

(1)  EUVL C 143, 11.6.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-136/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/70)

(Oikeudenkäyntikieli: ranska)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 7.12.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-136/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta.

---

(1)  EUVL C 115, 14.5.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-159/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/71)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 8.12.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-159/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta.

---

(1)  EUVL C 132, 28.5.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/33

---

Asian C-163/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2006/C 60/72)

(Oikeudenkäyntikieli: portugali)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 10.11.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-163/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta.

---

(1)  EUVL C 132, 28.5.2005.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/34

---

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on, soveltaen neuvoston 2 päivänä marraskuuta 2004 tekemän Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamista koskevan päätöksen N:o 2004/752/EY, Euratom (1) 3 artiklan 3 kohtaa, siirtänyt 15.12.2005 antamillaan määräyksillä virkamiestuomioistuimeen alla olevan luettelon vasemmassa sarakkeessa mainitut asiat

(2006/C 60/73)

Nämä asiat on kirjattu virkamiestuomioistuimen rekisteriin luettelon oikeassa sarakkeessa mainituilla numeroilla.

Asian numero ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa	Asianosaiset	Asian kirjaamista koskeva tiedonanto EUVL:ssä			Asian numero virkamiestuomioistuimessa
		EUVL		pvm
T-408/04	Kröppelin v. neuvosto	C	300	04/12/2004	F-2/05
T-419/04	Schmit v. komissio	C	6	08/01/2005	F-3/05
T-438/04	Huober v. neuvosto	C	6	08/01/2005	F-4/05
T-22/05	Violetti ym. v. komissio	C	82	02/04/2005	F-5/05
T-54/05	Kröppelin v. neuvosto	C	193	06/08/2005	F-6/05
T-84/05	Schmit v. komissio	C	106	30/04/2005	F-7/05
T-114/05	Block ym. v. komissio	C	115	14/05/2005	F-8/05
T-116/05	Lacombe v. neuvosto	C	115	14/05/2005	F-9/05
T-120/05	Knaul ym. v. komissio	C	115	14/05/2005	F-10/05
T-123/05	Chassagne v. komissio	C	115	14/05/2005	F-11/05
T-124/05	Tas v. komissio	C	132	28/05/2005	F-12/05
T-126/05	Corvoisier ym. v. EKP	C	132	28/05/2005	F-13/05
T-130/05	Albert-Bousquet ym. v. komissio	C	132	28/05/2005	F-14/05
T-131/05	Andres ym. V. EKP	C	132	28/05/2005	F-15/05
T-132/05	Falcione v. komissio	C	143	11/06/2005	F-16/05
T-145/05	de Brito Sequeira Carvalho v. komissio	C	155	25/06/2005	F-17/05
T-147/05	Garcia Resusta v. komissio	C	155	25/06/2005	F-18/05
T-153/05	Sanchez Ferriz v. komissio	C	155	25/06/2005	F-19/05
T-160/05	Johansson ym. v. komissio	C	171	09/07/2005	F-20/05
T-164/05	De Geest v. neuvosto	C	171	09/07/2005	F-21/05
T-165/05	Neophytou v. komissio	C	155	25/06/2005	F-22/05
T-169/05	Giraudy v. komissio	C	171	09/07/2005	F-23/05
T-170/05	Amm ym. v. parlamentti	C	171	09/07/2005	F-24/05
T-180/05	Landgren v. Euroopan koulutussäätiö	C	182	23/07/2005	F-1/05
T-184/05	Mc Sweeney ja Armstrong v. komissio	C	182	23/07/2005	F-25/05
T-188/05	De Bry v. komissio	C	182	23/07/2005	F-26/05
T-191/05	Le Maire v. komissio	C	182	23/07/2005	F-27/05
T-192/05	Callewaert ym. v. komissio	C	193	06/08/2005	F-28/05
T-196/05	Vivier v. komissio	C	193	06/08/2005	F-29/05
T-197/05	Sundholm v. komissio	C	193	06/08/2005	F-30/05
T-200/05	Cwik v. komissio	C	193	06/08/2005	F-31/05
T-201/05	Perez Santander v. neuvosto	C	193	06/08/2005	F-32/05
T-202/05	Ogou v. komissio	C	193	06/08/2005	F-33/05
T-204/05	Lebedef ym. v. komissio	C	193	06/08/2005	F-34/05
T-206/05	Colombani v. komissio	C	193	06/08/2005	F-35/05
T-207/05	Schulze v. komissio	C	193	06/08/2005	F-36/05
T-208/05	Brown v. komissio	C	193	06/08/2005	F-37/05
T-213/05	Delplancke ja Governatori v. komissio	C	193	06/08/2005	F-38/05
T-215/05	Beau v. komissio	C	205	20/08/2005	F-39/05
T-219/05	Andreasen v. komissio	C	205	20/08/2005	F-40/05
T-220/05	Jacobs v. komissio	C	205	20/08/2005	F-41/05
T-222/05	Rossi Ferreras v. komissio	C	217	03/09/2005	F-42/05
T-224/05	Chassagne v. komissio	C	205	20/08/2005	F-43/05
T-225/05	Strack v. komissio	C	205	20/08/2005	F-44/05
T-226/05	Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin	C	205	20/08/2005	F-45/05
T-227/05	Ranguelova v. komissio	C	205	20/08/2005	F-46/05
T-228/05	Vega Bordell v. parlamentti	C	229	17/09/2005	F-47/05
T-232/05	Hutchings v. komissio	C	229	17/09/2005	F-48/05
T-234/05	Bethuyne ym. v. komissio	C	205	20/08/2005	F-49/05
T-235/05	Siffert v. yhteisöjen tuomioistuin	C	205	20/08/2005	F-50/05
T-249/05	Duyster v. komissio	C	217	03/09/2005	F-51/05
T-252/05	Q v. komissio	C	229	17/09/2005	F-52/05
T-253/05	Fernandez Tunon v. komissio	C	229	17/09/2005	F-53/05
T-256/05	Ehrhardt v. parlamentti	C	229	17/09/2005	F-54/05
T-258/05	Voigt v. komissio	C	229	17/09/2005	F-55/05
T-260/05	Strobl v. komissio	C	229	17/09/2005	F-56/05
T-261/05	Sliggers v. komissio	C	229	17/09/2005	F-57/05
T-265/05	Maes v. komissio	C	229	17/09/2005	F-58/05
T-267/05	De Smedt v. komissio	C	229	17/09/2005	F-59/05
T-268/05	Vande Velde v. komissio	C	229	17/09/2005	F-60/05
T-269/05	Dalmasso v. komissio	C	229	17/09/2005	F-61/05
T-270/05	Ghem v. komissio	C	229	17/09/2005	F-62/05
T-271/05	Arana de la Cal v. komissio	C	229	17/09/2005	F-63/05
T-272/05	Veramme v. komissio	C	229	17/09/2005	F-64/05
T-282/05	Sequeira Wandschneider v. komissio	C	229	17/09/2005	F-65/05
T-283/05	Baraldi ym. v. komissio	C	229	17/09/2005	F-66/05
T-284/05	Michail v. komissio	C	229	17/09/2005	F-67/05
T-285/05	Lippert v. parlamentti	C	229	17/09/2005	F-68/05
T-287/05	Bengoa Geisler ym. v. yhteisöjen tuomioistuin	C	229	17/09/2005	F-69/05
T-288/05	Mische v. komissio	C	229	17/09/2005	F-70/05
T-289/05	Milella ja Campanella v. komissio	C	229	17/09/2005	F-71/05
T-291/05	Fardoom ja Ashbrook v. komissio	C	229	17/09/2005	F-72/05
T-292/05	Johansen v. tilintarkastustuomioistuin	C	229	17/09/2005	F-73/05
T-293/05	Caldarone v. komissio	C	229	17/09/2005	F-74/05
T-294/05	Colombani v. komissio	C	229	17/09/2005	F-75/05
T-302/05	Torijano Montero v. neuvosto	C	281	12/11/2005	F-76/05
T-305/05	Balabanis ja Le Dour v. komissio	C	271	29/10/2005	F-77/05
T-311/05	Rounis v. komissio	C	271	29/10/2005	F-78/05
T-314/05	Arko ym. v. komissio	C	281	12/11/2005	F-79/05
T-318/05	De Geest v. neuvosto	C	281	12/11/2005	F-80/05
T-320/05	Maccanti v. ETSK	C	281	12/11/2005	F-81/05
T-327/05	Thierry v. komissio	C	281	12/11/2005	F-82/05
T-333/05	Ezerniece Liljeberg ym. v. komissio	C	281	12/11/2005	F-83/05
T-334/05	Neirinck v. komissio	C	281	12/11/2005	F-84/05
T-335/05	Sørensen v. komissio	C	296	26/11/2005	F-85/05
T-336/05	De Soeten v. neuvosto	C	296	26/11/2005	F-86/05
T-349/05	Ott ym. v. komissio	C	315	10/12/2005	F-87/05
T-353/05	Kubanski v. komissio	C	281	12/11/2005	F-88/05
T-355/05	Vandaele v. komissio	C	315	10/12/2005	F-89/05
T-356/05	Zelenková v. parlamentti	C	296	26/11/2005	F-90/05
T-359/05	Frankin ym. v. komissio	C	315	10/12/2005	F-91/05
T-361/05	Genette v. komissio	C	315	10/12/2005	F-92/05
T-365/05	Mische v. parlamentti	C	315	10/12/2005	F-93/05
T-374/05	Schierhorst v. komissio	C	10	14/01/2006	F-94/05
T-377/05	Seegmuller v. komissio	C	10	14/01/2006	F-95/05
T-378/05	Marenco v. komissio	C	10	14/01/2006	F-96/05
T-380/05	Buendía Sierra v. komissio	C	10	14/01/2006	F-97/05
T-381/05	Di Bucci v. komissio	C	10	14/01/2006	F-98/05
T-386/05	Wilms v. komissio	C	10	14/01/2006	F-99/05
T-387/05	Chatziioannidou v. komissio	C	10	14/01/2006	F-100/05
T-388/05	Grünheid v. komissio	C	10	14/01/2006	F-101/05
T-389/05	Eistrup v. parlamentti	C	10	14/01/2006	F-102/05
T-393/05	Pickering v. komissio	C	10	14/01/2006	F-103/05
T-394/05	Valero Jordana v. komissio	C	10	14/01/2006	F-104/05
T-399/05	Wils v. parlamentti	C	10	14/01/2006	F-105/05
T-400/05	T v. komissio	C	22	28/01/2006	F-106/05
T-401/05	Toth v. komissio	C	22	28/01/2006	F-107/05
T-406/05	Cavallaro v. komissio	C	10	14/01/2006	F-108/05
T-408/05	Marcuccio v. komissio	C	22	28/01/2006	F-109/05
T-410/05	Eerola v. komissio	C	48	25/02/2006	F-110/05
T-413/05	Sanchez Ferriz v. komissio	C	48	25/02/2006	F-111/05
T-419/05	Bain ym. v. komissio	C	48	25/02/2006	F-112/05
T-421/05	Kay v. komissio	C	48	25/02/2006	F-113/05
T-422/05	Combescot v. komissio	C	22	28/01/2006	F-114/05
T-427/05	Vienne ym. v. parlamentti	C	22	28/01/2006	F-115/05
T-431/05	Cerafogli ja Poloni v. EKP	C	48	25/02/2006	F-116/05
T-433/05	Sanchez Ferriz v. komissio	C	36	11/02/2006	F-117/05

---

(1)  EUVL L 333, 9.11.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/38

---

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.12.2005 — BIC v. SMHV

(Asia T-262/04) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Sytytinkivellisen savukkeensytyttimen muotoinen kolmiulotteinen tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta)

(2006/C 60/74)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: BIC SA (Clichy, Ranska) (edustajat: asianajajat M.-P. Escande ja A. Guillemin)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaaditaan kumottavaksi SMHV:n neljännen valituslautakunnan 6.4.2004 tekemää päätöstä (asia R 468/2003-4), joka koskee sytytinkivellisen savukkeensytyttimen muotoisen kolmiulotteisen tavaramerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 251, 9.10.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/38

---

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.12.2005 — BIC v. SMHV

(Asia T-263/04) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Elektronisen savukkeensytyttimen muotoinen kolmiulotteinen tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta)

(2006/C 60/75)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: BIC SA (Clichy, Ranska) (edustajat: asianajajat M.-P. Escande ja A. Guillemin)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n neljännen valituslautakunnan 6.4.2004 tekemän päätöksen (asia R 468/2003-4), joka koskee elektronisen savukkeensytyttimen muotoisen kolmiulotteisen tavaramerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi, vaatiminen kumottavaksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 251, 9.10.2004.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/39

---

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 13.12.2005 — Arla Foods ym. v. komissio

(Asia T-397/02) (1)

(Asetus N:o 1829/2002/EY - Alkuperänimityksen ”feta” rekisteröinti - Kumoamiskanne - Asiavaltuus - Tutkimatta jättäminen)

(2006/C 60/76)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantajat: Arla Foods AMBA (Viby, Tanska), Løgismose A/S (Broby, Tanska), Nordex Food A/S (Dronninglund, Tanska), Sinai Landmejeri (Broby), Andelsmejeriet Sædager (Hobro, Tanska), Søvind Mejeri (Horsens, Tanska), Steensgaard Herregårdsmejeri (Millinge, Tanska), Mejeriet Grambogård I/S (Tommerup, Tanska) ja Kirkeby Cheese Export (Svendborg, Tanska) (edustaja: asianajaja G. Lett)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Støvlbæk, J. Iglesias Buhigues ja A. M. Rouchaud-Joët)

Väliintulija, joka tukee kantajien vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: P. Ormond)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamiehet: V. Kontolaimos, I. Chalkias ja M. Tassopoulou) ja Syndesmos Ellinikon Viomichanion Galaktokomikon Proïonton (SEV-GAP) (edustaja: asianajaja N. Korogiannakis)

Oikeudenkäynnin kohde

Asetuksen (EY) N:o 1107/96 liitteen muuttamisesta nimityksen ”Feta” osalta 14 päivänä lokakuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1829/2002 (EYVL L 277, s. 10) kumoamista koskeva vaatimus.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja komission oikeudenkäyntikuluista.

3)	Helleenien tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Syndesmos Ellinikon Viomichanion Galaktokomikon Proïonton (SEV-GAP) Vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 70, 22.3.2003.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/39

---

Kanne 25.11.2005 — Olympiakes Aerogrammes A.E v. komissio

(Asia T-416/05)

(2006/C 60/77)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Olympiakes Aerogrammes A.E. (Ateena, Kreikka) (asiamies: V.Christianos)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	päätöksen K 11/2004 1 artiklan 1 kohdan sekä 4 artiklan 2 kohta on kumottava kantajaa koskevilta osin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kreikan valtiollisen lentoyhtiön, Olympiki Aeroporian, yksityistämisen yhteydessä kantaja, joka muodostaa uuden yhtiön ja joka hoitaa lentotoiminnan, aloitti toimintansa, kun taas Olympiaki Aeroporia — Ypiresies A. E. -yhtiölle (O.A), miksi vanhan yrityksen nimi muutettiin, jäivät muut toiminnot, lähinnä maapalvelut ja lentokoneiden kunnossapito ja korjaus. Riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi, että Kreikka oli antanut kantajalle ja OA:lle perustamissopimuksen vastaisia valtiontukia muun muassa seuraavista syistä:

kantaja sai edelleen vuokralle lentokoneita vuokralla, joka oli alhaisempi kuin varsinainen leasingvuokra, mistä koitui vahinkoa Kreikan valtiolle ja OA:lle

—	kantajan taseen vastaavat arvioitiin ylihintaan silloin, kun sitä muodostettiin

—	Kreikan valtio sieti jatkuvasti OA:lta sitä, että se jätti maksamatta veroja ja sosiaaliturvamaksuja.

—

Kanteellaan kantaja riitauttaa lähtökohtaisesti päätöksen sen osan, joka koskee sen maksamia lentokoneiden vuokria. Kantaja väittää, että valtiontukea ei ole annettu ja että riidanalainen päätös on näin ollen ristiriidassa EY 87 artiklan 1 kohdan kanssa. Kantajan mukaan komissio ei ole analysoinut sitä, että OA päätyi vuokraamaan edelleen lentokoneet, yksityistä yrittäjää koskevan kriteerin perusteella, eikä se myöskään tutkinut, saiko kantaja siitä jotain sellaista etua, jota se ei olisi saanut, jos vuokraukseen olisi sovellettu markkinaehtoja, ja lisäksi kantaja väittää komission syyllistyneen ilmeiseen arviointivirheeseen, koska komissio vertasi kantajan maksamia vuokria niihin vuokriin, joita OA maksoi leasingin päävuokralaisena, eikä niihin vuokriin, jota kantajan olisi pitänyt maksaa, jos se olisi kääntynyt jonkin toisen vuokranantajan puoleen.

Siltä osin kuin kyse on päätöksen siitä osasta, joka koskee leasingjärjestelmällä hankittuja lentokoneita, kantaja vetoaa vastaavanalaisiin perusteluihin. Erityisesti tämän seikan osalta kantaja vetoaa muun ohessa siihen, että on tehty selvä arviointivirhe, koska komissio katsoi virheellisesti, että kantaja oli tehnyt leasingsopimuksia, vaikka kantaja väittää tehneensä ainoastaan sopimuksia, jotka koskevat käyttöoikeuden edelleenvuokraamista.

Kantaja vetoaa myös siihen, että kaikilta edellä mainituilta komission toteamuksilta puuttuu perustelut.

Siltä osin kuin kyse on päätöksen siitä osasta, jossa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan kantaja muodostaa OA:n jatkajan, kantaja vetoaa siihen, että komissio on tehnyt selvän arviointivirheen, sillä komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että OA:n toimintaa jatkettiin, että näiden kahden yhtiön välillä ei ole riippuvuussuhdetta ja että käynnissä on yksityistämisprosessi. Kantaja vetoaa myös perustelujen puuttumiseen, sillä komissio ei ole tutkinut toimen taloduellista järkevyyttä koskevaa kriteeriä, mikä kantajan mukaan johti OA:n lentotoiminnan erottamiseen muusta toiminnasta, uuden yhtiön perustamiseen ja sittemmin sen myymiseen yksityisille.

Mitä tulee riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan Kreikka olisi ”jatkuvasti sietänyt” OA:lta tiettyjä seikkoja, kantaja vetoaa valtion tuen käsitettävä koskevan yhteisön oikeuden rikkomiseen sillä perusteella, että komissio ei ole tutkinut Kreikan toimintaa yksityisen luotonantajan näkökulmasta. Lisäksi kantaja vetoaa siihen, että päätöksessä ei ole edellytettyjä perusteluja, sekä siihen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska riidanalaisessa päätöksessä velvoitetaan kantaja palauttamaan kaikki sääntöjenvastaiset tuet, jotka oli myönnetty siihen mennessä, kun se erotettiin vanhasta yhtiöstä, vaikka nämä summat koskivat kaikkia vanhan yhtiön toimintoja, joista OA jatkaa suurimman osan harjoittamista, kun taas kantaja suorittaa yksinomaan lentokuljetuspalveluja.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/40

---

Kanne 6.12.2005 — Gateway v. SMHV

(Asia T-434/05)

(2006/C 60/78)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Gateway Inc. (Irvine, USA) (edustajat: solicitor C. Jones, solicitor P. Massey)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Fujitsu Siemens Computers GmbH (München, Saksa)

Vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.9.2005 (asia R 1068/2004-1) tekemä päätös nro 1068/2004 on kumottava ja kantajan yhteisön tavaramerkkiä koskevasta hakemuksesta nro 2 190 627 väitemenettelyssä nro B 502 148 tekemä väite on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Fujitsu Siemens Computers GmbH

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”ACTIVY Media Gateway” luokkiin 9, 35, 38 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille — hakemus nro 2 190 627

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansalliset ja yhteisön sanamerkit ja kuviomerkit ”GATEWAY”, ”GATEWAY 2000”, ”GATEWAY.NET”, ”GATEWAY PROFILE” ja ”GATEWAY ASTRO” luokkiin 9, 16, 35, 36, 37 ja 38 kuuluville tavaroille ja palveluille

Väiteosaston ratkaisu: Hakemuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkominen siltä osin kuin valituslautakunta on määritellyt viitekuluttajat väärin ja erehtynyt haetun tavaramerkin arvioinnissa. Lisäksi kantaja väittää, että valituslautakunta jätti ottamatta huomioon aikaisempien merkkien maineen ja tunnettuuden ja että vastoin valituslautakunnan käsitystä aikaisemmat merkit ovat samankaltaisia kuin haettu merkki.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/41

---

Kanne 5.12.2005 — Danjaq v. SMHV

(Asia T-435/05)

(2006/C 60/79)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja(t): Danjaq LLC (Santa Monica, Yhdysvallat) (edustaja(t): solicitor L. Berg, solicitor S. Skrein, barrister G. Hobbs ja barrister G. Hollingworth)

Vastaaja(t): sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli (vastapuolet) valituslautakunnassa: Mission Productions GmbH (München, Saksa)

Vaatimukset

—	valituslautakunnan päätös asiassa R 1118/2004-1 on kumottava

—	väitteen tekijän väite, joka koskee yhteisön tavaramerkkihakemusta nro 2 256 378, on hyväksyttävä tai toissijaisesti väite on palautettava sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon edelleen tarkasteltavaksi yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Mission Productions GmbH

Haettu tavaramerkki: Sanamerkki Dr. No luokkiin 9, 12, 18, 25 ja 32 kuuluvia tavaroita varten — hakemus nro 2 256 378

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Aikaisempi hyvin tunnettu merkki, aikaisempi rekisteröimätön merkki ja aikaisempi elinkeinotoiminnassa käytetty merkki Dr. No ja Dr. NO elokuvia, DVD:itä, sarjakuvakirjoja, musiikkitallenteita, kirjoja, julisteita ja action figuureja (leluja) varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta tulkitsi virheellisesti Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklaa katsomalla, että kantajan oli näytettävä toteen merkin käyttö yhteisössä.

Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara, koska kyseessä olevat tavaramerkit ja useat näiden merkkien kattamat tavarat ovat identtiset.

Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan ja 73 artiklan sekä komission asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan ja 52 säännön 1 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta ei tarkastellut neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan mukaista väitettä ja koska sen olisi pitänyt myöntää, että kantaja on useiden aikaisempien oikeuksien haltija ja että se oli käyttänyt väitteessä mainittuja merkkejä elinkeinotoiminnassa.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/41

---

Kanne 16.12.2005 — IVG Immobilien v. SMHV

(Asia T-441/05)

(2006/C 60/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: IVG Immobilien AG (Bonn, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt A. Okonek ja Rechtsanwalt U. Karpenstein)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 1.9.2005 tekemä päätös (valitusasia R 559/2004-4), jossa on kyse yhteisön tavaramerkkiä koskevasta hakemuksesta nro 2 927 788, on kumottava ja vastaaja on velvoitettava rekisteröimään tavaramerkki ”I” kaikkia hakemuksessa mainittuja tavaroita ja palveluita varten;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu tavaramerkki: Luokkiin 35, 36, 37, 39, 42 ja 43 kuuluvia palveluita varten haettu kuviomerkki ”I” — hakemus nro 2 927 788.

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen kaikkien haettujen palveluiden osalta.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta on ylittänyt kirjainten erottamiskykyä koskevat vaatimukset. Lisäksi ei pidä paikkaansa, että kuninkaansinisellä ison ”I”-kirjaimen tyylitellyllä graafisella esityksellä ei ole omaa ilmaisuvoimaa kohdeyleisön keskuudessa.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/42

---

Kanne 22.12.2005 — Amann & Söhne ja Cousin Filterie v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-446/05)

(2006/C 60/81)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Amann & Söhne GmbH & Co. KG (Bönnighein, Saksa) ja Cousin Filterie S.A.S. (Wervicq, Ranska) (edustajat: Rechtsanwalt A. Röhling ja Rechtsanwalt M. Dietrich)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riitautettu päätös kumotaan kantajia koskevin osin,

—	toissijaisesti: kantajille määrättyjä sakkoja alennetaan asianmukaiseen määrään,

—	vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat asiassa 38.337 — PO/Lanka, 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 3452, lopullinen (jota on täydennetty vastaajan 13.10.2005 tekemällä päätöksellä K[2005] 3765). Kantajille määrättiin riitautetussa päätöksessä sakot EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen takia.

Kantajat esittävät kanteensa perustelemiseksi kuusi kanneperustetta.

Ensiksi niiden mukaan asiassa on rikottu asetuksen 1/2003 (1) 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä. He katsovat tässä yhteydessä, että komissio oli lähtenyt riitautetun päätöksen 1 artiklassa oikeudellisesti virheellisellä tavalla kolmesta erillisestä EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Tosiasiallisesti kyse on asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhdestä yhtenäisestä rikkomisesta. Lisäksi vastaaja on vahvistanut rikkomisen keston virheellisesti.

Toisessa kanneperusteessaan ne katsovat, että asiassa on rikottu asetuksen 17/1962 (2) 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa. Niiden käsityksen mukaan komissio on määrännyt näitä säännöksiä rikkoen sakot, joiden suuruus ylittää 10 prosenttia Amann-ryhmän maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.

Lisäksi riitautetulla komission päätöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Neljänneksi Amann & Söhne GmbH & Co. KG katsoo, että asiassa on sovellettu virheellisesti teollisuudessa käytettäviä lankoja koskevan kokonaisuuden suuntalinjoja lähtökohtamäärän vahvistamisen yhteydessä tehdyllä virheellisellä erottelulla, väärin lasketulla rikkomisen kestolla ja virheellisesti tapahtuneella lieventävien olosuhteiden huomioon ottamatta jättämisellä.

Viidentenä kanneperusteena kantajat esittävät, että asiassa on sovellettu virheellisesti autoteollisuutta koskevan kokonaisuuden suuntaviivoja. Komissio on rikkonut näitä suuntaviivoja laskemalla väärin perusmäärän sekä jättämällä ottamatta huomioon, ettei rikkomista ollut toteutettu käytännössä.

Kantajat toteavat lopuksi, että vastaaja on loukannut asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdassa säädettyä periaatetta oikeudesta tulla kuulluksi sekä asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohdan mukaisia kantajien puolustautumisoikeuksia.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2003 L 1, s. 1).

(2)  ETY:n neuvosto: Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL n:o 13, 21.2.1962, s. 204).

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/42

---

Kanne 22.12.2005 — Dikigorikos Sullogos Ioanninon v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia T-449/05)

(2006/C 60/82)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Dikigorikos Sullogos Ioanninon (Ioannina, Kreikka) (edustaja: asianajaja Sotirios Athanasiou)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (1) on kumottava siltä osin kuin kyse on sen 11 artiklan c kohdan i ja ii alakohdassa ja d kohdassa, 12 ja 13 artiklassa sekä 50 artiklan 3 kohdassa säädetystä

—	Euroopan parlamentti ja neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajana oleva Dikogorikos Sullogos (asianajajayhdistys), joka katsoo, että riidanalainen direktiivi koskee sitä suoraan ja erikseen sellaisen toimivaltaisen kansallisen elimen ominaisuudessa, jonka tehtävänä on arvioida niiden ammattipätevyyttä, jotka haluavat kirjoittautua sen jäseniksi, vaatii kanteellaan edellä mainitun direktiivin tiettyjen sellaisten säännösten kumoamista, joissa sen mukaan rinnastetaan ylemmänasteinen ammattipätevyys välittömästi alemmanasteiseen ammattipätevyyteen ja jossa annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössään yliopistotason oikeustieteellisistä opinnoista annetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan rinnastamisesta alemmanasteisesta opinnoista saatuihin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin ja antaa samanlaiset ammatilliset oikeudet niille, joilla on muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja keskiasteen opintojen jälkeisten opintojen suorittamisesta, kuin niille, joilla on muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja yliopistotason oikeustieteellisten opintojen suorittamisesta, ilman, että nämä täyttävät niitä edellytyksiä, joita kotijäsenvaltio on asettanut.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että antaessaan riidanalaisen direktiivin yhteisön toimielimet ylittivät reilusti toimivaltansa rajat ja veivät Helleenien tasavallalta perustuslain mukaisia valtuuksia, jotka koskevat ylemmänasteisen koulutuksen järjestämistä ja rakennetta. Samassa yhteydessä kantaja vetoaa myös toissijaisuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen, läheisyysperiaatteen, yhtenäisyysperiaatteen, väärinkäytösten välttämistä koskevan periaatteen ja perustuslain mukaisten toimivaltuuksien ja yhteisön toimivaltuuksien keskinäistä kunnioitusta koskevan periaatteen loukkaamiseen. Lisäksi se vetoaa EY 6 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin riidanalaisella direktiivillä loukataan sen mukaan perustavanlaatuisia oikeuksia ilmaisen koulutuksen, ammatin vapaan valinnan ja harjoittamisen sekä opinnoista annetun, vastaavaksi tunnustetun todistuksen tosiasiallisen käytön alalla.

Kantaja vetoaa vielä acquis communautairen loukkaamiseen ja näin ollen siihen, että riidanalainen direktiivi on ristiriidassa EY 2 ja 3 artiklan kanssa. Lopuksi kantaja vetoaa riidanalaisen toimen perustelujen puutteellisuuteen ja ristiriitaisuuteen.

---

(1)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/43

---

Kanne 27.12.2005 — Belgian Sewing Thread v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-452/05)

(2006/C 60/83)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Belgian Sewing Thread N.V. (edustaja: advocaat H. Gilliams)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Kantaja vaatii kumoamiskanteella kumoamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asiassa 38.337 — PO/Lanka 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan kantajan osallistuneen siinä vahvistettuun rikkomiseen samassa määrin kuin muut rikkomiseen osallistuneet yritykset sekä kumoamaan päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakkoa,

—	toissijaisesti kumoamaan päätöksen 2 artiklassa sille määrätyn sakon tai ainakin alentamaan sen määrää huomattavasti,

—	kantaja vaatii lisäksi, että Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut,

—	vahingonkorvauskanteessa kantaja vaatii, että komission on todettava olevan EY 235 ja 288 artiklan mukaisessa vastuussa,

—	kantaja vaatii edelleen komission velvoittamista korvaamaan kaiken siitä sille aiheutuneen ja vielä aiheutuvan vahingon, että komissio julkisti kantajan sisäisen hintaluettelon,

—	kantaja vaatii myös, että komission maksettavaksi tulevaan vahingonkorvaukseen lisätään 8 prosentin vuotuinen korko, joka alkaa juosta komission virheellisestä menettelystä,

—	kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään komission maksamaan ennen asiantuntijaselvityksen lopputuloksen saamista etukäteen 705 812 euroa sen suoritettavana olevasta vahingonkorvausmäärästä,

—	lisäksi kantaja vaatii, että komissio velvoitetaan maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa ensisijassa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asiassa 38.337 — PO/Lanka 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen siltä osin kuin siinä todetaan kantajan osallistuneen siinä todettuun rikkomiseen samassa määrin kuin muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ja vaatii kumoamista tai ainakin sille määrätyn sakon määrän huomattavaa alentamista.

Kantaja esittää ensimmäiseksi, että kantajan suorittama rikkominen on luokiteltu erheellisesti hyvin vakavaksi. Kantajan mukaan komissio on loukannut tässä kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, rikkonut asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklan 3 kohtaa sekä loukannut perusteluvelvollisuutta ja puolustautumisoikeuksia. Kantajan mukaan komissio ei ollut ottanut ollenkaan huomioon sitä, että kantajalla ei ollut minkäänlaista osuutta rikkomisen suunnittelussa ja organisoimisessa, ettei se ollut ottanut osaa kyseiseen kokoukseen ja ettei se ollut myöskään pannut sopimuksia koskaan täytäntöön.

Kantaja riitauttaa edelleen sen sijoittamisen sakon perusmäärän vahvistamisessa toiseen ryhmään sekä sakon määrän. Kantajan mukaan komissio on yliarvioinut kantajan mahdollisuuden vaikuttaa tosiasiallisesti kilpailuun sekä absoluuttisessa mielessä kun sitä verrataan muiden kyseessä olevien yritysten vaikutukseen että silloin kun tätä tarkastellaan kantajan vaikean taloudellisen tilanteen ja laajuudeltaan rajoitettujen markkinoiden kannalta. Kantaja esittää edelleen, että komissio on loukannut tässä yhteydessä kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, rikkonut asetuksen 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa, ja sakkojen laskemista koskevia suuntaviivoja, sekä loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja perusteluvelvollisuutta.

Komissio on myös tulkinnut väärin kantajaa koskevan lieventävän olosuhteen ja rikkonut sakkojen laskemista koskevia suuntaviivoja ja loukannut perusteluvelvollisuutta. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt ottaa lieventävänä olosuhteena huomioon se, että kantaja ei ollut pannut tehtyjä sopimuksia täytäntöön ja että sillä oli ollut hyvin rajoittunut ja passiivinen osuus asiassa.

Komissio on perusteluvelvollisuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja suhteellisuusperiaatteen sekä yhteistyötiedoksiannon vastaisesti pienentänyt sakkoa liian vähän kantajan yhteistyöstä tutkimuksessa.

Lopuksi kantaja vaatii, että sille on korvattava siitä aiheutunut vahinko, että komissio on kantajan sisäisen hintaluettelon julkistamisella loukannut luottamuksensuojan periaatetta ja salassapitovelvollisuutta.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 1, s. 1)

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/44

---

Kanne 20.12.2005 — Sumimoto Chemical Agro Europe ja Philagro France v. komissio

(Asia T-454/05)

(2006/C 60/84)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Sumimoto Chemical Agro Europe SAS (Lyon, Ranska) ja Philagro France SAS (Lyon, Ranska) (edustajat: asianajajat K. Van Malgedem, C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission päätös D/430967 on kumottava; tai toissijaisesti

—	vastaaja on velvoitettava noudattamaan yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja ehdottamaan prokymidonin sisällyttämistä kasvinsuojeluainedirektiivin liitteeseen I kaikkia käyttötapoja ja kasvustoja varten, kuten kantajat vaativat;

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajille väliaikainen yhden (1) euron summa laillisine korkoineen vahingosta, joka on aiheutunut komission päätöksestä D/430967 tai toissijaisesti siitä syystä, että vastaaja ei ole noudattanut yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole vastannut kantajille; täsmällinen summa lasketaan ja määritetään myöhemmin;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja muut kulut tästä oikeudenkäynnistä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 91/414 (1) (joka tunnetaan nimellä kasvinsuojeluainedirektiivi) säädetään, että jäsenvaltiot eivät saa antaa lupaa tuotteelle, ellei sitä ole kirjattu direktiivin liitteeseen I. Kantajat ovat toistuvasti ottaneet yhteyttä komissioon varmistaakseen, että prokymidoni, heidän kasvinsuojeluaineidensa tehoaine, sisällytetään liitteeseen I.

Komissio ilmoitti ensimmäiselle kantajalle 20.10.2005 päivätyllä kirjeellä, joka muodostaa riidanalaisen päätöksen, että prokymidonin mahdollinen sisällyttäminen liitteeseen I kattaisi korkeintaan tuetut käyttötarkoitukset, joista on tehty EU-arviointi; lisäksi se asettaa tällaisen sisällyttämisen ehdoksi sen, että esitetään ehdotus erittäin yksityiskohtaisista käyttöehdoista ja riskejä vähentävistä toimenpiteistä.

Kantajat vaativat tämän päätöksen kumoamista ja arvostelevat ehdotettua prokymidonin rajoitettua lupaa, jonka johdosta se rekisteröitäisiin vain kahta kasvustoa, nimittäin luumuja ja kurkkuja varten, sekä erittäin yksityiskohtaisia käyttöehtoja koskevaa vaatimusta. Kantajan mukaan näillä vaatimuksilla rikottiin kasvinsuojeluainedirektiiviä, jossa viitataan ainoastaan laajoihin käyttötaparyhmiin, kuten hyönteistentorjunta-aineet, kasvunsääteet tai rikkakasvien torjunta-aineet, ja jätetään jäsenvaltioiden asiaksi arvioida käyttö erityisten kasvustojen osalta. Samassa yhteydessä kantajat väittävät, että yksityiskohtaisia ehtoja koskevaa vaatimusta ei sallita kasvinsuojeluainedirektiivissä eikä se ole tieteellisesti perusteltu.

Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalainen päätös on virheellinen, sillä siinä todetaan, että vahvistettujen määräaikojen jälkeen jätettyjä tutkimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi, koska kantajien mukaan kaikki prokymidonia koskevat tiedot jätettiin ajoissa. Ne katsovat myös, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan EY 95 artiklan 3 kohtaa ja EY 152 artiklan 1 kohtaa, koska siinä kieltäydyttiin käsittelemästä ajoissa esitettyjä tutkimuksia, joita arvioijat pitivät tyydyttävinä.

Kantajat vetoavat myös kasvinsuojeluainedirektiivin ja asetuksen N:o 3600/92 (2) rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen, toissijaisuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen, luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, tieteellisten lausuntojen luotettavuuden ja itsenäisyyden periaatteen, yhden vertaisen kohtelun periaatteen ja estoppel-periaatteen loukkaamiseen sekä perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

Mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen kirje ei ole päätös, joka voidaan riitauttaa EY 230 artiklan 4 kohdan nojalla, kantajat katsovat, että heidän kanteensa voidaan silti ottaa tutkittavaksi EY 232 artiklan nojalla sen perusteella, että komissio ei ole ryhtynyt toimiin sen hallinnollisen valituksen ja muodollisen pyynnön perusteella. Kumoamiskanteen ja laiminlyöntikanteen lisäksi ja niistä riippumatta kantajat vaativat korvausta vahingosta, joka heille on aiheutunut suoraan riidanalaisen kirjeen perusteella.

---

(1)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2)  2 Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annettu komission asetus (ETY) N:o 3600/92, EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/45

---

Kanne 30.12.2005 — Gütermann v. komissio

(Asia T-456/05)

(2006/C 60/85)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Gütermann Aktiengesellschaft (Gutach-Breisgau, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt J. Burrichter, Rechstanwalt B. Kasten ja Rechtsanwalt S. Orlikowski-Wolf)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	päätöksen 1 artiklan 1 kohta kumotaan, sikäli kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa Ruotsin, Norjan ja Suomen osalta myös ajanjaksolla tammikuu 1990 — joulukuu 1993

—	päätöksen 2 artikla kumotaan sikäli kuin siinä määrätään kantajalle 4,021 miljoonan euron sakko

—	toissijaisesti päätöksen 2 artiklassa kantajalle määrättyä sakkoa kohtuullistetaan

—	vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa 38.337 — PO/Lanka 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 3452, lopullinen (jota on muutettu vastaajan 13.10.2005 tekemällä päätöksellä). Kantajalle määrättiin riitautetussa päätöksessä sakko EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen takia.

Kantaja esittää kanteensa perustelemiseksi neljä kanneperustetta

Ensiksi se vetoaa asetuksen N:o 1/2003 (1) 7 artiklan rikkomiseen. Tässä yhteydessä se väittää, että rikkomisen kesto on määritelty virheellisesti riitautetun päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että asetuksen N:o 17/1962 (2) 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu. Sen mukaan riitautetun päätöksen 2 artiklassa loukataan sakon mittaamista koskevia olennaisia periaatteita. Näitä periaatteita on riitautetun päätöksen 2 artiklassa lisäksi rikottu siten, että sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annettua tiedonantoa on sovellettu virheellisesti.

Lopuksi kantaja esittää, että riitautetun päätöksen 2 artiklassa loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska kantajan yksilöllistä tilannetta ei ole otettu riittävässä määrin huomioon sakkoa määrättäessä.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2)  ETA:n neuvosto: Asetus N:o 17, Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204).

---

11.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/46

---

Kanne 30.12.2005 — Zwicky v. komissio

(Asia T-457/05)

(2006/C 60/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zwicky & Co. AG (Walllisellen, Sveitsi) (edustajat: Rechtsanwalt J. Burrichter, Rechtsanwalt B. Kasten ja Rechtsanwalt S. Orlikowski-Wolf)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	päätöksen 1 artiklan 1 kohta kumotaan sikäli kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa Ruotsin, Norjan ja Suomen osalta, toissijaisesti ajanjakson tammikuu 1990 — joulukuu 1993 osalta

—	päätöksen 2 artikla kumotaan sikäli kuin siinä määrätään kantajalle 0,174 miljoonan euron sakko

—	toissijaisesti: päätöksen 2 artiklassa kantajalle määrättyä sakkoa kohtuullistetaan

—	päätöksen 3 artikla kumotaan kantajaa koskevin osin

—	vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa 38.337 — PO/Lanka 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 3452, lopullinen (jota on muutettu vastaajan 13.10.2005 tekemällä päätöksellä). Kantajalle määrättiin riitautetussa päätöksessä sakko EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen takia.

Kantaja esittää kanteensa perustelemiseksi kuusi kanneperustetta

Ensiksi se vetoaa asetuksen N:o 1/2003 (1) 7 artiklan rikkomiseen. Tässä yhteydessä se väittää, että rikkomisen vakavuus ja kesto on määritelty virheellisesti riitautetun päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu. Kantajalle määrättiin oman käsityksensä mukaan sakko, joka ylittää kymmenen prosenttia sen päätöstä edeltäneen tilikauden liikevaihdosta. Näin ollen kantajalle riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätty sakko on lainvastainen.

Sitä paitsi vastaajan päätöksen 2 artiklassa rikotaan asetuksen N:o 17/1962 (2) 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa. Tämä lainvastaisuus perustuu sakon mittaamisen olennaisten periaatteiden loukkaamiseen.

Lisäksi vastaaja on riitautetun päätöksen 2 artiklassa rikkonut asetuksen N:o 17/1962 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa soveltamalla sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annettua tiedonantoa virheellisesti kantajan vahingoksi.

Viidenneksi kantaja esittää, että riitautetun päätöksen 2 artiklassa loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska kantajan yksilöllistä tilannetta ei ole otettu riittävässä määrin huomioon sakkoa määrättäessä.

Lopuksi kantaja esittää, että komission päätöksen 3 artiklassa määrätty rikkomisen lopettaminen ja siitä pidättyminen tulevaisuudessa rikkoo asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa, koska määräys ei ole kantajan tapauksessa tarpeellinen eikä oikeasuhteinen.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2)  ETA:n neuvosto: Asetus N:o 17, Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204).

---