4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/1

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/2

1.

Komissio vastaanotti 24. helmikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla japanilaiset yritykset Sony Corporation (Sony) ja NEC (NEC) hankkivat asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan japanilaisessa yrityksessä ostamalla äskettäin perustetun yhteisyrityksen osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4139 — Sony/NEC/JV seuraavaan osoitteeseen:

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/3

1.

Komissio vastaanotti 24. helmikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalainen yritys Mellon Financial Corporation (Mellon) ja saksalainen yritys WestLB AG (WestLB) hankkivat asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan vastaperustetussa yhteisyrityksessä (JV) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty. On huomattava, että yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla annetun komission tiedonannon (2) perusteella tämä asia voidaan mahdollisesti käsitellä kyseisessä tiedonannossa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4133 — Mellon/West LB seuraavaan osoitteeseen:

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/4

1.

Komissio vastaanotti 27. helmikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yritys BNP Paribas S.A. (”BNPP”, Ranska) hankkii neuvoston asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä määräysvallan yrityksessä Banca Nazionale del Lavoro S.p.A. (”BNL”, Italia) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu toimi voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia kolmansia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4155 — BNP Paribas/BNL, seuraavaan osoitteeseen:

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/5

1.

Komissio vastaanotti 23. helmikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla saksalaiset yritykset Robert Bosch GmbH (Bosch) ja Mann + Hummel GmbH (Mann + Hummel) hankkivat asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen määräysvaltaansa yhdysvaltalaisen yrityksen ArvinMeritor Inc:n PPNA-suodatustuotteiden toimialan Pohjois-Amerikassa (PPNA-toimiala) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty. On huomattava, että yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla annetun komission tiedonannon (2) perusteella tämä asia voidaan mahdollisesti käsitellä kyseisessä tiedonannossa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (numero (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4171 — Bosch/Mann + Hummel/ArvinMeritor Purolator seuraavaan osoitteeseen:

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/6

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://europa.eu.int/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot;

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex -sivustossa asiakirjanumerolla 32006M4123. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://europa.eu.int/eur-lex/lex)

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/7

Yritys- ja teollisuustoiminta pääosasto, yksikkö C3

B-1049 Bruxelles

sähköposti: Dir83-189-Central@cec.eu.int

Tutustukaa myös Internet-sivustoomme osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/enterprise/tris/

BELNotif

Qualité et Sécurité

SPF Economie, PME, Classes moyennes et Energie

NG III — 4ème étage

boulevard du Roi Albert II/16

B-1000 Bruxelles

Ms Pascaline Descamps

P. (32-2) 277 80 03

F. (32-2) 277 54 01

Sähköposti: pascaline.descamps@mineco.fgov.be

paolo.caruso@mineco.fgov.be

Yleinen sähköposti: belnotif@mineco.fgov.be

WWW-sivusto: http://www.mineco.fgov.be

Czech Office for Standards, Metrology and Testing

Gorazdova 24

P.O. BOX 49

CZ-128 01 Praha 2

Mr Miroslav Chloupek

Director of International Relations Department

P. (420) 224 90 71 23

F. (420) 224 91 49 90

Sähköposti: chloupek@unmz.cz

Ms Lucie Růžičková

P. (420) 224 90 71 39

F. (420) 224 90 71 22

Sähköposti: ruzickova@unmz.cz

Yleinen sähköposti: eu9834@unmz.cz

WWW-sivusto: http://www.unmz.cz

Erhvervs- og Byggestyrelsen

(National Agency for Enterprise and Construction)

Dahlerups Pakhus

Langelinie Allé 17

DK-2100 København Ø (tai DK-2100 Copenhagen OE)

Mr Bjarne Bang Christensen

Legal adviser

P. (45) 35 46 63 66 (suora)

Sähköposti: bbc@ebst.dk

Ms Birgit Jensen

Principal Executive Officer

P. (45) 35 46 62 87 (suora)

F. (45) 35 46 62 03

Sähköposti: bij@ebst.dk

Yhteinen postilaatikko ilmoituksille — noti@ebst.dk

WWW-sivusto: http://www.ebst.dk/Notifikationer

Bundesministerium für Wirtschaft und Technologie

Referat XA2

Scharnhorststr. 34 — 37

D-10115 Berlin

Ms Christina Jäckel

P. (49-30) 20 14 63 53

Fax.: (49-30) 20 14 53 79

Sähköposti: infonorm@bmwa.bund.de

WWW-sivusto: http://www.bmwa.bund.de

Ministry of Economic Affairs and Communications

Harju str. 11

EE-15072 Tallinn

Mr Karl Stern

Executive Officer of Trade Policy Division

EU and International Co-operation Department

P. (372-6) 25 64 05

F. (372-6) 31 30 29

Sähköposti: karl.stern@mkm.ee

Yleinen sähköposti: el.teavitamine@mkm.ee

WWW-sivusto: http://www.mkm.ee

Ministry of Development

General Secretariat of Industry

Mesogeion 119

GR-101 92 ATHENS

P. (30-210) 696 98 63

F. (30-210) 696 91 06

ELOT

Acharnon 313

GR-111 45 ATHENS

Ms Evangelia Alexandri

P. (30-210) 212 03 01

F. (30-210) 228 62 19

Sähköposti: alex@elot.gr

Yleinen sähköposti: 83189in@elot.gr

WWW-sivusto: http://www.elot.gr

S.G. de Asuntos Industriales, Energéticos, de Transportes y Comunicaciones y de Medio Ambiente

D.G. de Coordinación del Mercado Interior y otras PPCC

Secretaría de Estado para la Unión Europea

Ministerio de Asuntos Exteriores y de Cooperación

Torres ”Ágora”

C/ Serrano Galvache, 26-4a

E-20033 Madrid

Mr Angel Silván Torregrosa

P. (34-91) 379 83 32

Ms Esther Pérez Peláez

Tekninen neuvonantaja

Sähköposti: esther.perez@ue.mae.es

P. (34-91) 379 84 64

F. (34-91) 379 84 01

Yleinen sähköposti: d83-189@ue.mae.es

Délégation interministérielle aux normes

Direction générale de l'Industrie, des Technologies de l'information et des Postes (DiGITIP)

Service des politiques d'innovation et de compétitivité (SPIC)

Sous-direction de la normalisation, de la qualité et de la propriété industrielle (SQUALPI)

DiGITIP 5

12, rue Villiot

F-75572 Paris Cedex 12

Ms Suzanne Piau

P. (33-1) 53 44 97 04

F. (33-1) 53 44 98 88

Sähköposti: suzanne.piau@industrie.gouv.fr

Ms Françoise Ouvrard

P. (33-1) 53 44 97 05

F. (33-1) 53 44 98 88

Sähköposti: francoise.ouvrard@industrie.gouv.fr

Yleinen sähköposti: d9834.france@industrie.gouv.fr

NSAI

Glasnevin

Dublin 9

Ireland

Mr Tony Losty

P. (353-1) 807 38 80

F. (353-1) 807 38 38

Sähköposti: tony.losty@nsai.ie

WWW-sivusto: http://www.nsai.ie/

Ministero delle attività produttive

Direzione Generale per lo sviluppo produttivo e la competitività

Ispettorato tecnico dell'industria — Ufficio F1

Via Molise 2

I-00187 Roma

Mr Vincenzo Correggia

P. (39-6) 47 05 22 05

F. (39-6) 47 88 78 05

Sähköposti: vincenzo.correggia@attivitaproduttive.gov.it

Mr Enrico Castiglioni

P. (39-6) 47 05 26 69

F. (39-6) 47 88 78 05

Sähköposti: enrico.castiglioni@attivitaproduttive.gov.it

Yleinen sähköposti: ucn98.34.italia@attivitaproduttive.gov.it

WWW-sivusto: http://www.minindustria.it

Cyprus Organization for the Promotion of Quality

Ministry of Commerce, Industry and Tourism

13-15, A. Araouzou street

CY-1421 Nicosia

P. (357) 22 40 93 10

F. (357) 22 75 41 03

Mr Antonis Ioannou

P. (357) 22 40 94 09

F. (357) 22 75 41 03

Sähköposti: aioannou@cys.mcit.gov.cy

Yleinen sähköposti: dir9834@cys.mcit.gov.cy

WWW-sivusto: http://www.cys.mcit.gov.cy

Ministry of Economics of Republic of Latvia

Trade Normative and SOLVIT Notification Division

SOLVIT Coordination Centre

55, Brīvības Street

LV-1519 Riga

Reinis Berzins

Deputy Head of Trade Normative and SOLVIT Notification Division

P. (371) 701 32 30

F. (371) 728 08 82

Zanda Liekna

Senior Officer of Division of EU Internal Market Coordination

P. (371) 701 32 36

P. (371) 701 30 67

F. (371) 728 08 82

Sähköposti: zanda.liekna@em.gov.lv

Yleinen sähköposti: notification@em.gov.lv

Lithuanian Standards Board

T. Kosciuskos g. 30

LT-01100 Vilnius

Ms Daiva Lesickiene

P. (370-5) 270 93 47

F. (370-5) 270 93 67

Sähköposti: dir9834@lsd.lt

WWW-sivusto: http://www.lsd.lt

SEE — Service de l'Energie de l'Etat

34, avenue de la Porte-Neuve B.P. 10

L-2010 Luxembourg

Mr J.P. Hoffmann

P. (352) 46 97 46 1

F. (352) 22 25 24

Sähköposti: see.direction@eg.etat.lu

WWW-sivusto: http://www.see.lu

Hungarian Notification Centre —

Ministry of Economy and Transport

Industrial Department

Budapest

Honvéd u. 13-15.

H-1880

Mr Zsolt Fazekas

Leading Councillor

Sähköposti: fazekas.zsolt@gkm.gov.hu

P. (36-1) 374 2873

F. (36-1) 473 1622

Sähköposti: notification@gkm.gov.hu

WWW-sivusto: http://www.gkm.hu/dokk/main/gkm

Malta Standards Authority

Level 2

Evans Building

Merchants Street

VLT 03

MT-Valletta

P. (356) 21 24 24 20

P. (356) 21 24 32 82

F. (356) 21 24 24 06

Ms Lorna Cachia

Sähköposti: lorna.cachia@msa.org.mt

Yleinen sähköposti: notification@msa.org.mt

WWW-sivusto: http://www.msa.org.mt

Ministerie van Financiën

Belastingsdienst/Douane Noord

Team bijzondere klantbehandeling

Centrale Dienst voor In-en uitvoer

Engelse Kamp 2

Postbus 30003

9700 RD Groningen

Nederland

Mr Ebel van der Heide

P. (31) 505 23 21 34

Ms Hennie Boekema

P. (31) 505 23 21 35

Ms Tineke Elzer

P. (31) 505 23 21 33

F. (31) 505 23 21 59

Yleinen sähköposti:

Enquiry.Point@tiscali-business.nl

Enquiry.Point2@tiscali-business.nl

Bundesministerium für Wirtschaft und Arbeit

Abteilung C2/1

Stubenring 1

A-1010 Wien

Ms Brigitte Wikgolm

P. (43-1) 711 00 58 96

F. (43-1) 715 96 51 tai (43-1) 712 06 80

Sähköposti: not9834@bmwa.gv.at

WWW-sivusto: http://www.bmwa.gv.at

Ministry of Economy and Labour

Department for European and Multilateral Relations

Plac Trzech Krzyży 3/5

PL-00-507 Warszawa

Ms Barbara Nieciak

P. (48-22) 693 54 07

F. (48-22) 693 40 28

Sähköposti: barnie@mg.gov.pl

Ms Agata Gągor

P. (48-22) 693 56 90

Yleinen sähköposti: notyfikacja@mg.gov.pl

Instituto Portugês da Qualidade

Rua Antonio Gião, 2

P-2829-513 Caparica

Ms Cândida Pires

P. (351-21) 294 82 36 tai 81 00

F. (351-21) 294 82 23

Sähköposti: c.pires@mail.ipq.pt

Yleinen sähköposti: not9834@mail.ipq.pt

WWW-sivusto: http://www.ipq.pt

SIST — Slovenian Institute for Standardization

Contact point for 98/34/EC and WTO-TBT Enquiry Point

Šmartinska 140

SLO-1000 Ljubljana

Ms Vesna Stražišar

P. (386-1) 478 30 41

F. (386-1) 478 30 98

Sähköposti: contact@sist.si

Ms Kvetoslava Steinlova

Director of the Department of European Integration,

Office of Standards, Metrology and Testing of the Slovak Republic

Stefanovicova 3

SK-814 39 Bratislava

P. (421-2) 52 49 35 21

F. (421-2) 52 49 10 50

Sähköposti: steinlova@normoff.gov.sk

Kauppa-ja teollisuusministeriö

Käyntiosoite:

Aleksanterinkatu 4

FIN-00171 Helsinki

ja

Katakatu 3

FIN-00120 Helsinki

Postiosoite:

PO Box 32

FIN-00023 Government

Ms Leila Orava

P. (358-9) 1606 46 86

F. (358-9) 1606 46 22

Sähköposti: leila.orava@ktm.fi

Ms Katri Amper

P. (358-9) 1606 46 48

Yleinen sähköposti: maaraykset.tekniset@ktm.fi

WWW-sivusto: http://www.ktm.fi

Kommerskollegium

(National Board of Trade)

Box 6803

Drottninggatan 89

S-113 86 Stockholm

Ms Kerstin Carlsson

P. (46) 86 90 48 82 tai (46) 86 90 48 00

F. (46) 86 90 48 40 tai (46) 8 30 67 59

Sähköposti: kerstin.carlsson@kommers.se

Yleinen sähköposti: 9834@kommers.se

WWW-sivusto: http://www.kommers.se

Department of Trade and Industry

Standards and Technical Regulations Directorate 2

151 Buckingham Palace Road

London SW1 W 9SS

United Kingdom

Mr Philip Plumb

P. (44) 20 72 15 14 88

F. (44) 20 72 15 15 29

Sähköposti: philip.plumb@dti.gsi.gov.uk

General Sähköposti: 9834@dti.gsi.gov.uk

WWW-sivusto: http://www.dti.gov.uk/strd

EFTA Surveillance Authority

Rue Belliard 35

B-1040 Bruxelles

Ms Adinda Batsleer

P. (32-2) 286 18 61

F. (32-2) 286 18 00

Sähköposti: aba@eftasurv.int

Ms Tuija Ristiluoma

P. (32-2) 286 18 71

F. (32-2) 286 18 00

Sähköposti: tri@eftasurv.int

Yleinen sähköposti: DRAFTTECHREGESA@eftasurv.int

WWW-sivusto: http://www.eftasurv.int

EFTA

Goods Unit

EFTA Secretariat

Rue Joseph II 12-16

B-1000 Bruxelles

Ms Kathleen Byrne

P. (32-2) 286 17 49

F. (32-2) 286 17 42

Sähköposti: kathleen.byrne@efta.int

Yleinen sähköposti: DRAFTTECHREGEFTA@efta.int

WWW-sivusto: http://www.efta.int

Undersecretariat of Foreign Trade

General Directorate of Standardisation for Foreign Trade

Inönü Bulvari no 36

TR-06510

Emek — Ankara

Mr Mehmet Comert

P. (90) 31 22 12 58 98

F. (90) 31 22 12 87 68

Sähköposti: comertm@dtm.gov.tr

WWW-sivusto: http://www.dtm.gov.tr

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/13

1.

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla komissio voi katsoa valtiontuen tiettyjen epäedullisessa asemassa olevien alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseen Euroopan unionissa yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Tällaista valtiontukea kutsutaan alueelliseksi valtiontueksi. Alueellinen valtiontuki on suurille yrityksille myönnettävää investointitukea tai tietyissä rajoitetuissa olosuhteissa toimintatukea. Se on molemmissa tapauksissa suunnattu tietyille alueille alueellisten erojen poistamiseksi. Alueelliseksi tueksi katsotaan myös epäedullisessa asemassa olevilla alueilla sijaitseville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetyt korotetut investointitukitasot, jotka ylittävät muilla alueilla sallitut tasot.

2.

Keskittymällä epäedullisessa asemassa olevien alueiden haittoihin alueellisella valtiontuella edistetään jäsenvaltioiden ja koko Euroopan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Tämä tuen maantieteellinen kohdentaminen erottaa aluetuen muista horisontaalisen tuen muodoista, joita ovat tuki tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, työllisyystuki, koulutustuki ja ympäristötuki. Näillä tukimuodoilla tavoitellaan muita perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisia yhteistä etua koskevia tavoitteita. Tukitasoja voidaan kuitenkin joissakin tapauksissa korottaa epäedullisessa asemassa olevilla alueilla näiden alueiden erityisvaikeuksien vuoksi (1).

3.

Alueellisen investointituen tarkoituksena on auttaa kehittämään kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevia alueita tukemalla investointeja ja työpaikkojen luomista. Tuella edistetään epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien yritysten toimintojen laajentamista ja monipuolistamista etenkin kannustamalla yrityksiä sijoittamaan uusia tuotantolaitoksia näille alueille.

4.

Arviointiperusteet, joita komissio käyttää arvioidessaan alueellisten valtiontukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, on kodifioitu vuonna 1998 annetuissa alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (2), jotka kattavat vuodet 2000—2006 (3). Suurille investointihankkeille myönnettävää tukea koskevat erityissäännöt on kodifioitu vuoden 2002 monialaisissa puitteissa (4). Vuoden 1998 jälkeen on tapahtunut merkittävää poliittista ja taloudellista kehitystä, esimerkiksi Euroopan unionin laajentuminen 1. toukokuuta 2004, Bulgarian ja Romanian odotettu liittyminen unioniin ja yhdentymiskehityksen nopeutuminen yhteisen rahan käyttöönoton jälkeen. Tämän vuoksi on välttämätöntä suorittaa perusteellinen uudelleentarkastelu, jotta voidaan laatia uudet suuntaviivat, joita sovelletaan vuosina 2007—2013.

5.

Aluetuki voi olla tehokasta ainoastaan silloin, kun sitä käytetään säästeliäästi ja oikeassa suhteessa ongelmiin ja sen myöntäminen keskittyy kaikkein epäedullisimmassa asemassa oleviin alueisiin Euroopan unionissa. Erityisesti sallittujen tuen enimmäismäärien olisi vastattava kyseessä olevien alueiden kehitykseen vaikuttavien ongelmien suhteellista vakavuutta. Lisäksi niiden etujen, joita tuella saavutetaan epäsuotuisan alueen kehittymisen muodossa, on oltava suurempia kuin tuesta aiheutuva kilpailun vääristyminen. (5) Tuella saavutettavien etujen painoarvo vaihtelee todennäköisesti sovellettavan poikkeuksen mukaan siten, että kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla, 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla voidaan hyväksyä kilpailun suurempi vääristyminen kuin 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla. (6)

6.

Erittäin harvoissa, tarkoin rajatuissa tapauksissa alueen rakenteelliset haitat voivat olla niin vakavia, että alueellinen investointituki yhdessä kattavan horisontaalisen tukijärjestelyn kanssa ei mahdollisesti riitä käynnistämään alueen kehittymistä. Ainoastaan tällaisissa tapauksissa alueellisia investointitukia voidaan täydentää alueellisella toimintatuella.

7.

Yhä useammat todisteet osoittavat, että uusien yritysten perustamiselle on yhteisössä merkittäviä esteitä, jotka ovat vakavampia epäedullisessa asemassa olevilla alueilla. Komissio on tämän vuoksi päättänyt ottaa käyttöön näiden suuntaviivojen puitteissa uuden tukivälineen edistääkseen pienyritysten perustamista epäedullisessa asemassa olevilla alueilla niin, että tuen enimmäismäärä vaihtelee alueittain.

8.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja kaikilla talouden aloilla myönnettävään aluetukeen lukuun ottamatta kalastusta ja kivihiiliteollisuutta (7), joihin sovelletaan erityissääntöjä.

Maatalouden alalla näitä suuntaviivoja ei sovelleta perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden tuotantoon. Suuntaviivoja sovelletaan näiden tuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen, mutta ainoastaan maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (8) tai mahdollisten korvaavien suuntaviivojen rajoissa.

Lisäksi eräillä muilla aloilla sovelletaan erityissääntöjä, joissa otetaan huomioon kyseisten alojen erityistilanne ja jotka voivat kokonaan tai osittain poiketa näistä suuntaviivoista (9).

Terästeollisuuden osalta komissio katsoo pitkäaikaisen käytäntönsä mukaisesti, että aluetuet liitteessä I määritellylle terästeollisuudelle eivät sovellu yhteismarkkinoille. Yhteismarkkinoille eivät sovellu myöskään asetuksen (EY) N:o 70/2001 (10) 6 artiklassa tai missään sen jälkeen annetussa asetuksessa tarkoitetut tämän alan suuret yksittäiset tuet pienille ja keskisuurille yrityksille, jos kyseisille tuille ei ole myönnetty poikkeusta kyseisessä asetuksessa.

Erityispiirteidensä vuoksi alueellista investointitukea ei voida myöskään myöntää liitteessä II määritetylle synteettikuituteollisuudelle.

9.

Tukea voidaan myöntää vain valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (11) tarkoitetuille vaikeuksissa oleville yrityksille (12).

10.

Yleensä aluetukea olisi myönnettävä sellaisen monialaisen tukiohjelman nojalla, joka liittyy kiinteästi selvästi määritellyt tavoitteet sisältävään alueelliseen kehitysstrategiaan. Tällaisen ohjelman avulla toimivaltaiset viranomaiset pystyvät mahdollisesti asettamaan investointihankkeet tärkeysjärjestykseen sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat kyseisen alueen kannalta. Kun aikomuksena on poikkeuksellisesti myöntää tapauskohtaista tukea yksittäiselle yritykselle tai tukea, joka on suunnattu yhdelle toimialalle, jäsenvaltion on osoitettava, että hanke edistää johdonmukaista alueellista kehitysstrategiaa ja ettei se luonteensa ja suuruutensa vuoksi aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä. Jos tukiohjelman nojalla myönnetty tuki näyttää kohtuuttomasti keskittyvän tietylle toimialalle, komissio voi tarkistaa ohjelman Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 17 artiklan nojalla ja ehdottaa tukiohjelman lakkauttamista kyseisen asetuksen 18 artiklan c kohdan mukaisesti.

11.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa aluetukiohjelmia, jotka täyttävät kaikki Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (14) 1 artiklan nojalla annetuissa ryhmäpoikkeusasetuksissa säädetyt edellytykset.

12.

Aluetuen poikkeuksellisen luonteen vuoksi komissio katsoo, että tukialueiden kattaman väestönosuuden yhteisössä on oltava huomattavasti pienempi kuin tukea saamattomien alueiden.

13.

Useissa Eurooppa-neuvostojen päätelmissä vaaditaan pienentämään valtiontuen kokonaismääriä, ja suurille yrityksille myönnettävien investointitukien kilpailua vääristävistä vaikutuksista ollaan yleisesti huolestuneita. Tämän vuoksi komissio katsoo, että vuosien 2007—2013 alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen kattama kokonaisväestönosuus olisi rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevien alueiden ja joidenkin sellaisten alueiden kattamiseksi, jotka ovat epäedullisessa asemassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion kansalliseen keskiarvoon. Tämän vuoksi komissio on päättänyt vahvistaa suuntaviivojen kattaman kokonaisväestönosuuden 42 prosentiksi yhteisön nykyisten 25 jäsenvaltion väestöstä. Tämä osuus on samantapainen kuin yhteisön 15 jäsenvaltiolle vuonna 1998 vahvistettu raja. Tämä raja edustaa asianmukaista aluetuen keskittymisastetta 25 jäsenvaltion EU:ssa ja sallii riittävästi joustoa Bulgarian ja Romanian liittymiselle, sillä näiden maiden koko alue on yleensä ottaen tukikelpoinen. (15)

14.

Jotta varmistettaisiin riittävä jatkuvuus nykyisten jäsenvaltioiden kannalta, komissio on kuitenkin päättänyt soveltaa myös ylimääräistä suojatoimenpidettä sen varmistamiseksi, että yksikään jäsenvaltio ei menetä yli 50:tä prosenttia vuosina 2000—2006 katetusta väestönosuudesta (16).

15.

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea, joka on tarkoitettu edistämään taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vallitsee vakava vajaatyöllisyys. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, käsitteiden ”poikkeuksellinen” ja ”vakava” käyttö [87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa] osoittaa poikkeuksen koskevan vain alueita, joilla taloudellinen tilanne on äärimmäisen epäedullinen koko yhteisön taloudelliseen tilanteeseen verrattuna (17).

16.

Tämän vuoksi komissio katsoo määrättyjen edellytysten täyttyvän, jos alueella, joka vastaa NUTS (18) II -tason maantieteellistä yksikköä, bruttokansantuote asukasta kohden ostovoimastandardina mitattuna on alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta (19). Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto (Eurostat) määrittää BKT:n asukasta kohden (20) kullakin alueella ja yhteisön keskiarvon, joita käytetään analyysissa. Jotta varmistettaisiin niiden alueiden, joille voidaan myöntää poikkeus 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, ja rakennerahastoasetusten mukaisten lähentymistavoitealueiden määrittäminen mahdollisimman johdonmukaisesti, komissio on käyttänyt samoja tietoja BKT:stä asukasta kohden 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisten alueiden määrittämiseksi kuin mitä käytetään lähentymistavoitealueiden määrittämiseksi rakennerahastoasetusten nojalla (21).

17.

Koska syrjäisimmillä alueilla on syrjäisen sijaintinsa vuoksi erityisiä haittoja ja erityisvaikeuksia integroitua sisämarkkinoihin, komissio katsoo, että aluetuki perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisille syrjäisimmille alueille (22) kuuluu myös 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan riippumatta siitä, onko BKT asukasta kohden kyseisillä alueilla alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta.

18.

Joillakin alueilla BKT asukasta kohden ylittää 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta ainoastaan laajentumisesta johtuvan tilastovaikutuksen vuoksi. Näillä NUTS II -alueilla BKT asukasta kohden on yli 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, mutta alle 75 prosenttia 15 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta. (23)  (24)

19.

Jotta varmistettaisiin, että liian nopea muutos ei heikennä näiden alueiden aikaisempaa kehitystä tuki-intensiteettien ja toimintatuen saatavuuden osalta tarkasteltuna, komission mielestä niihin olisi voitava soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista poikkeusta 31. joulukuuta 2010 päättyvän siirtymäkauden aikana.

20.

Vuonna 2010 komission tarkoituksena on tarkastella uudelleen näiden alueiden asemaa Eurostatin toimittamien viimeisimpien BKT-lukujen kolmen vuoden keskiarvon perusteella. Jos jonkin alueen suhteellinen BKT asukasta kohden on laskenut alle 75 prosenttiin 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, kyseiseen alueeseen sovelletaan edelleen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista poikkeusta. Muussa tapauksessa tilastovaikutusalue katsotaan oikeutetuksi tukeen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen nojalla 1. tammikuuta 2011 alkaen.

21.

Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 248/84 (25) esittänyt tämän poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvista ongelmista ja arvioinnin viitealueesta seuraavan näkemyksen: Sitä vastoin [87 artiklan 3 kohdan c alakohdan] poikkeus on soveltamisalaltaan laajempi, koska siinä sallitaan tiettyjen alueiden kehittäminen, mitä ei rajoiteta [87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa] tarkoitetuilla taloudellisilla edellytyksillä, jos tuki ”ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisella tavalla”. Tämä määräys antaa komissiolle toimivallan hyväksyä tuen taloudellisen kehityksen edistämiseen sellaisilla jäsenvaltion alueilla, jotka ovat epäedullisessa asemassa kansalliseen keskiarvoon nähden.

22.

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeukseen perustuvien aluetukien on oltava osa jäsenvaltion tarkoin määriteltyä aluepolitiikkaa ja niissä on noudatettava maantieteellisen keskittymisen periaatetta. Koska tällaiset tuet suuntautuvat edullisemmassa asemassa oleville alueille kuin 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaan liittyvät tuet, sekä poikkeuksen maantieteellisen soveltamisalan että sallitun tuki-intensiteetin on oltava tarkoin rajoitettuja. Tämän vuoksi kyseessä olevia tukia voidaan tavallisesti myöntää vain pienelle osalle jäsenvaltion alueesta.

23.

Jotta kansallisille viranomaisille jätettäisiin tukialueiden valinnassa riittävästi harkinnanvaraa kyseenalaistamatta komission tällaisiin tukiin kohdistaman valvonnan tehokkuutta ja kaikkien jäsenvaltioiden tasa-arvoista kohtelua, kyseisen poikkeuksen piiriin hyväksytyt alueet olisi määritettävä kaksivaiheisella menettelyllä, jonka ensimmäisessä vaiheessa komissio määrittää tällaisten tukien enimmäiskattavuuden kussakin jäsenvaltiossa (26) ja toisessa vaiheessa valitaan tukialueet.

24.

Ensimmäisessä vaiheessa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tukeen oikeutettujen alueiden kattama väestönosuus on määritettävä puolueetonta, oikeudenmukaista ja läpinäkyvää menettelyä käyttäen. Lisäksi lopullisen tuloksen on pysyttävä komission 3.1 jaksossa määrittämän aluetuen kattaman enimmäisväestönosuuden rajoissa ottaen huomioon myös suojatoimenpide. Tämän saavuttamiseksi komissio määrittää kullekin jäsenvaltiolle enimmäisväestönosuuden seuraavaa menetelmää käyttäen.

25.

Ensinnäkin jäsenvaltioille osoitetaan automaattisesti jako-osuus, joka vastaa väestömäärää aikaisemmin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen nojalla tukeen oikeutetuilla alueilla, jotka eivät enää täytä kyseisen kohdan mukaisia tukikelpoisuuden edellytyksiä ja jotka eivät kuulu 3.3 jaksossa kuvailtujen tilastovaikutusalueita koskevien järjestelyjen piiriin. Nämä ovat alueita, joiden BKT asukasta kohden oli alle 75 prosenttia 15 jäsenvaltion EU:ssa ajankohtana, jolloin vuoden 1998 alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat annettiin, mutta jotka taloudellisen kehityksensä seurauksena eivät enää täytä tätä edellytystä 15 jäsenvaltion EU:n perusteella tarkasteltuna. Koska nämä alueet (27) ovat aikaisemmin saaneet suhteellisen paljon tukea, komission mielestä on välttämätöntä antaa jäsenvaltioille mahdollisuus jatkaa halutessaan alueiden tukemista 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen nojalla niin kauan kuin nämä suuntaviivat ovat voimassa (28).

26.

Toiseksi, jotta harvaanasuttuja alueita olisi edelleen mahdollista tukea, kyseessä oleville jäsenvaltioille annetaan jako-osuus, joka perustuu väestömäärään harvaan asutuilla alueilla (29).

27.

Kun on vähennetty edellä 3.2 ja 3.3 jaksossa määritettyjä puolueettomia arviointiperusteita ja kahdessa edellisessä kohdassa mainittuja jako-osuuksia soveltamalla saatu väestönosuus 3.1 jaksossa määritetystä 25 jäsenvaltion EU:ssa käytettävästä 42 prosentin enimmäismäärästä, saatu erotus voidaan jakaa jäsenvaltioiden kesken käyttämällä jakomenetelmää, jossa otetaan huomioon alueiden väliset erot asukasta kohden mitatussa BKT:ssä ja työttömyysasteessa sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Menetelmä esitetään yksityiskohtaisesti liitteessä IV (30).

28.

Kuten 3.1 jaksossa todettiin, suojatoimenpidettä sovelletaan sen varmistamiseksi, että yksikään jäsenvaltio ei menetä yli 50:tä prosenttia vuoden 1998 suuntaviivojen mukaisesta väestönosuudesta.

29.

Tuloksena olevat jako-osuudet esitetään liitteessä V, jossa on myös luettelot 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisista tukikelpoisista alueista, tilastovaikutusalueista ja talouskehitysalueista.

30.

Jäsenvaltioiden alueiden valinnassa soveltamien arviointiperusteiden on oltava riittävän joustavia, jotta voidaan ottaa huomioon niiden olosuhteiden moninaisuus, joissa alueellisen valtiontuen myöntäminen voi olla oikeutettua. Arviointiperusteiden on kuitenkin samanaikaisesti oltava läpinäkyviä ja taattava riittävässä määrin, että aluetuen myöntäminen ei vääristä kauppaa ja kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tämän vuoksi komissio katsoo, että jäsenvaltiot voivat myöntää seuraaville alueille 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen nojalla alueellista investointitukea (32):

31.

Jotta jäsenvaltioilla olisi paremmat mahdollisuudet kohdistaa tukea erittäin paikallisiin (NUTS III -tason alapuolella) alueellisiin eroihin, jäsenvaltiot voivat nimetä myös muita pienempiä alueita, jotka eivät täytä edellä lueteltuja edellytyksiä, jos niiden väestömäärä on vähintään 20 000 (35). Niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tätä mahdollisuutta, on hyväksyttyjen taloudellisten indikaattoreiden (kuten BKT asukasta kohden, työllisyys- tai työttömyysaste, paikallinen tuottavuus tai paikallisen työvoiman ammattitaito) avulla osoitettava, että ehdotetuilla alueilla on enemmän tarvetta taloudelliseen kehitykseen kuin muilla kyseisen seudun alueilla. Komissio hyväksyy pk-yrityksille myönnettävän aluetuen näillä alueilla ja myös pk-yritysten lisiä sovelletaan. Koska tällaisen tuen heijastusvaikutukset ympäröivillä vauraammilla alueilla voivat aiheuttaa kilpailun vääristymistä, komissio ei hyväksy näillä alueilla tukea suurten yritysten investointeihin eikä investoinneille, joiden tukikelpoiset kustannukset ylittävät 25 miljoonaa euroa.

32.

Kussakin jäsenvaltiossa sallitun aluetukien kokonaiskattavuuden noudattaminen määritetään ottamalla huomioon kyseisten alueiden todellinen väestömäärä käytettävissä olevien viimeisimpien hyväksyttyjen tilastotietojen perusteella.

33.

Alueellista investointitukea myönnetään alkuinvestointihankkeeseen.

34.

Alkuinvestoinnilla tarkoitetaan investointia aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen, joka liittyy:

”Aineellisella omaisuudella” tarkoitetaan maa-alueita, rakennuksia ja laitteita/koneita. Laitoksen oston yhteydessä ainoastaan omaisuuserien ostamisesta kolmansilta aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon, jos ostossa on noudatettu markkinaehtoja.

”Aineettomalla omaisuudella” tarkoitetaan omaisuutta, joka sisältyy tekniikansiirtoon patenttioikeuksien, käyttölupien, taitotiedon tai patentoimattoman teknisen tietämyksen hankinnan kautta.

Korvausinvestoinnit, jotka eivät täytä mitään näistä edellytyksistä, eivät sen vuoksi kuulu käsitteen piiriin (36).

35.

Laitokseen suoraan liittyvän omaisuuden hankinta voidaan myös katsoa alkuinvestoinniksi, jos laitos on suljettu tai se olisi suljettu, jos sitä ei olisi ostettu, ja jos ostaja on riippumaton sijoittaja. (37)

36.

Alueellinen investointituki lasketaan joko alkuinvestointihankkeesta aiheutuvien aineellisten ja aineettomien investointikustannusten perusteella tai investointihankkeen avulla suoraan luotujen työpaikkojen (arvioitujen) palkkakustannusten perusteella. (38)

37.

Tuen muoto voi vaihdella. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi avustuksina, halpakorkoisina lainoina tai korkotukina, valtion takauksina, edullisin ehdoin toteutettuna omistusosuuden hankintana tai muunlaisena pääomasijoituksena, vapautuksena veroista, sosiaaliturvamaksuista tai muista pakollisista maksuista tai näiden verojen ja maksujen alennuksena taikka maa-alueiden, tavaroiden tai palvelujen tarjoamisena edulliseen hintaan.

38.

On tärkeää varmistaa, että aluetuki todella kannustaa tekemään investointeja, joita ei muuten tehtäisi tukialueilla. Tämän vuoksi tukea voidaan myöntää tukiohjelmien perusteella ainoastaan, jos tuensaaja on tehnyt tukihakemuksen ja tukiohjelman hallinnoinnista vastaava viranomainen on vahvistanut kirjallisesti (39), että jollei yksityiskohtaisesta tarkastelusta muuta johdu, hanke täyttää periaatteessa ohjelmassa tukikelpoisuudelle asetetut edellytykset ennen hankkeen aloittamista (40). Myös kaikissa tukiohjelmissa on viitattava näihin ehtoihin. (41) Tapauskohtaisen tuen osalta toimivaltaisen viranomaisen on täytynyt tehdä aiesopimus, jossa edellytetään, että komissio hyväksyy toimenpiteen, jotta tukea voidaan myöntää ennen hankkeen aloittamista. Jos hanke aloitetaan ennen kuin tässä kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät, koko hankkeelle ei voida myöntää tukea.

39.

Kun tuki lasketaan aineellisten tai aineettomien investointikustannusten tai 35 kohdassa mainitussa tapauksessa hankintakustannusten perusteella, tuensaajan on rahoitettava vähintään 25 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista joko omilla varoillaan tai ulkopuolisella rahoituksella ilman julkista tukea, (42) jotta voidaan varmistaa, että investointi on kannattava ja rahoituksellisesti vahvalla pohjalla ja että sovellettavia tuen enimmäismääriä on noudatettu.

40.

Jotta varmistetaan, että investoinnilla on todellinen ja kestävä vaikutus aluekehitykseen, tuen myöntämisen ehdoksi on asetettava tuensaantia tai tuen maksutapaa koskevien edellytysten avulla kyseisen investoinnin säilyttäminen alueella vähintään viiden vuoden ajan investoinnin toteuttamisesta (43). Jos tuki lasketaan palkkakustannusten perusteella, työpaikat on täytettävä kolmen vuoden kuluessa investoinnin valmistumisesta. Kaikki investoinnin avulla luodut työpaikat on säilytettävä kyseisellä alueella viiden vuoden ajan siitä ajankohdasta, kun työpaikka täytettiin ensimmäistä kertaa. Pk-yritysten tapauksessa jäsenvaltiot voivat lyhentää viiden vuoden määräajat investoinnin tai luotujen työpaikkojen säilyttämiselle vähintään kolmeen vuoteen.

41.

Tuen taso määritellään intensiteettinä suhteessa viitekustannuksiin. Kaikki tuki-intensiteetit on laskettava bruttoavustusekvivalentteina (BAE) (44). Bruttoavustusekvivalenttina ilmaistu tuki-intensiteetti on tuen diskontattu arvo prosenttiosuutena tukikelpoisten kustannusten diskontatusta arvosta. Jos tuesta ilmoitetaan erikseen komissiolle, sen bruttoavustusekvivalentti lasketaan ilmoitusajankohtana. Muissa tapauksissa tukikelpoiset investointikustannukset diskontataan arvoonsa tuen myöntämisajankohtana. Useissa erissä maksettava tuki diskontataan arvoonsa tuen ilmoitus- tai myöntämisajankohtana tilanteesta riippuen. Diskonttauksessa ja laskettaessa edullisen lainan sisältämän tuen määrää viitekorkona käytetään avustuksen myöntämisajankohtana voimassa ollutta korkoa. Jos tuki myönnetään vapautuksena tulevista veroista tai niiden alennuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetujen eri voimaantuloajankohtina sovellettavien viitekorkojen perusteella.

42.

Tuki-intensiteetti on sopeutettava kyseessä olevien alueellisten ongelmien laadun ja vakavuuden mukaan. Tämä merkitsee sitä, että sallitut tuki-intensiteetit ovat jo alun perin pienempiä 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla kuin niillä alueilla, jotka kuuluvat 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan.

43.

Komission on otettava huomioon myös se, että äskettäisen laajentumisen seurauksena erot 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien alueiden suhteellisessa vauraudessa ovat kasvaneet huomattavasti. BKT asukasta kohden on nyt erittäin monilla alueilla ja jopa kokonaisissa jäsenvaltioissa alle 45 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, mikä ei ollut tilanne vuonna 1998. Koska vaurauserot ovat kasvaneet yhteisössä, komission on otettava käyttöön tukialueiden tarkempi luokittelu.

44.

Sen vuoksi komissio katsoo, että 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvien alueiden osalta aluetuen intensiteetti saa olla korkeintaan

45.

Erityishaittojensa vuoksi syrjäisimmät alueet ovat oikeutettuja 20 prosentin (BAE) lisään, jos niiden BKT asukasta kohden laskee alle 75 prosenttiin 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, ja muissa tapauksissa 10 prosentin (BAE) lisään.

46.

Tilastovaikutusalueet, jotka kuuluvat 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan 1. tammikuuta 2011 alkaen, ovat oikeutettuja 20 prosentin tuki-intensiteettiin.

47.

Muilla 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisilla alueilla aluetuen enimmäismäärä ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia BAE. Enimmäismäärä supistetaan 10 prosenttiin BAE alueilla, joilla BKT asukasta kohden on yli 100 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta ja työttömyysaste alhaisempi kuin 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvo NUTS III -tasolla mitattuna (kolmen viime vuoden keskiarvojen perusteella, käyttäen Eurostatin toimittamia tietoja). (45)

48.

Harvaanasutut alueet ja alueet (NUTS III -tasoa vastaavat tai pienemmät alueet), jotka sijaitsevat 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen alueen vieressä ja jotka jäsenvaltio on valinnut 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluviksi alueiksi sekä NUTS III -alueet tai niiden osat, joilla on yhteinen maaraja sellaisen valtion kanssa, joka ei ole Euroopan talousalueen tai EFTAn jäsen, ovat aina oikeutettuja 15 prosentin tuki-intensiteettiin BAE.

49.

Pienille ja keskisuurille yrityksille (46) myönnetyn tuen osalta 4.1.2 jaksossa määritettyjä enimmäismääriä voidaan korottaa 20 prosenttia BAE, kun on kyse pienille yrityksille myönnettävästä tuesta, ja 10 prosenttia BAE, kun on kyse keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta (47).

50.

Alkuinvestointitukea voidaan myöntää maa-alueista, rakennuksista ja laitteista/koneista (48) aiheutuviin kustannuksiin.

51.

Pk-yritysten osalta alustavista selvityksistä ja neuvontapalveluista aiheutuvat investointiin liittyvät kustannukset voidaan myös ottaa huomioon. Tuki-intensiteetti on tällöin enintään 50 prosenttia todellisista kustannuksista.

52.

Edellä 35 kohdassa mainitun hankinnan yhteydessä ainoastaan omaisuuserien ostamisesta (49) kolmansilta aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon (50). Kauppa on toteutettava markkinaehdoin.

53.

Kustannukset, jotka liittyvät muiden omaisuuserien kuin maa-alueiden ja rakennusten hankintaan vuokrasopimuksella, voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos vuokrasopimus koskee rahoitusleasingia ja siihen sisältyy velvoite kyseisen omaisuuserän ostamiseen vuokrasopimuksen päätyttyä. Maa-alueisiin ja rakennuksiin liittyvän vuokrasopimuksen on oltava voimassa vähintään viisi vuotta investointihankkeen arvioidun valmistumisajankohdan jälkeen, jos kyseessä on suuri yritys, ja kolme vuotta, jos kyseessä on pk-yritys.

54.

Hankittujen omaisuuserien on oltava uusia lukuun ottamatta pk-yrityksiä ja yritysostoja. Yritysostojen tapauksessa on vähennettävä omaisuuserät, joiden hankkimiseen on saatu tukea jo ennen ostoa.

55.

Pk-yritysten tapauksessa kaikki teknologian siirtoon liittyen aiheutuneet kustannukset investoinneista aineettomaan omaisuuteen hankkimalla patenttioikeuksia, käyttölupia, taitotietoa tai patentoimatonta teknistä tietämystä, voidaan aina ottaa huomioon. Suurten yritysten tapauksessa tällaisista kustannuksista tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan 50 prosenttia hankkeen tukikelpoisista kokonaisinvestointikustannuksista.

56.

Tukikelpoiseen aineettomaan omaisuuteen sovelletaan kaikissa tapauksissa edellytyksiä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että omaisuus pysyy aluetukeen oikeutetulla alueella eikä sitä siirretä toisten alueiden hyväksi, varsinkaan sellaisten alueiden, jotka eivät ole oikeutettuja aluetukeen. Tätä varten tukikelpoisen aineettoman omaisuuden on täytettävä erityisesti seuraavat edellytykset:

57.

Kuten 4.1.1 jaksossa todetaan, aluetuki voidaan laskea myös alkuinvestointihankkeen seurauksena luotujen työpaikkojen odotettujen palkkakustannusten (51) perusteella.

58.

Työpaikkojen luomisella tarkoitetaan tietyn yrityksen suoraan työllistämien työntekijöiden määrän (52) nettolisäystä suhteessa edellisen 12 kuukauden keskiarvoon. Kyseisen 12 kuukauden ajanjakson aikana luotujen työpaikkojen lukumäärästä on sen vuoksi vähennettävä samana ajanjaksona mahdollisesti vähentyneet työpaikat. (53)

59.

Tuen määrä ei saa ylittää tiettyä prosenttiosuutta palkatun henkilön palkkakustannuksista kahden vuoden aikana. Tämä prosenttiosuus vastaa investointituelle kyseisellä alueella sallittua intensiteettiä.

60.

Sovellettaessa näitä suuntaviivoja 'suurella investointihankkeella' tarkoitetaan näissä suuntaviivoissa määriteltyä alkuinvestointia, jonka tukikelpoiset kustannukset ylittävät 50 miljoonaa euroa (54). Jotta suurta investointihanketta ei olisi mahdollista jakaa keinotekoisesti alihankkeisiin näiden suuntaviivojen määräysten soveltamisen välttämiseksi, suuri investointihanke katsotaan yhdeksi ainoaksi investointihankkeeksi, kun alkuinvestoinnin toteuttaa yksi tai useampi yritys kolmen vuoden ajanjakson aikana ja kun se muodostuu käyttöomaisuudesta, jota ei voida jakaa osiin taloudellisesti kannattavasti (55).

61.

Laskettaessa sitä, nousevatko suurten investointihankkeiden tukikelpoiset kustannukset näissä suuntaviivoissa vahvistettuihin enimmäismääriin, huomioon otettavat tukikelpoiset kustannukset ovat joko perinteiset investointikustannukset tai palkkakustannukset riippuen siitä, kumpien arvo on suurempi.

62.

Kaksissa peräkkäisissä (vuosina 1998 (56) ja 2002 (57) annetuissa) monialaisissa puitteissa alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille komissio alensi suurten investointihankkeiden enimmäistuki-intensiteettejä rajoittaakseen kilpailun vääristymistä. Yksinkertaistamisen ja avoimuuden vuoksi komissio on päättänyt yhdistää vuonna 2002 annettujen monialaisten puitteiden määräykset alueellisia valtiontukia vuosina 2007—2013 koskeviin suuntaviivoihin.

63.

Vuonna 2002 annettuja monialaisia puitteita ei sen vuoksi sovelleta enää 31. joulukuuta 2006 jälkeen myönnettyyn tai ilmoitettuun (58) tukeen ja ne korvataan näillä suuntaviivoilla (59).

64.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle erikseen kaikesta tuesta, jota ne aikovat myöntää voimassa olevan tukiohjelman nojalla investointihankkeille, jos kaikista lähteistä myönnettävä tuki ylittää sallitun enimmäismäärän, joka voidaan myöntää 67 kohdassa vahvistetun asteikon ja sääntöjen nojalla investoinnille, jonka tukikelpoiset kustannukset ovat 100 miljoonaa euroa. (60)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto ilmoitusta edellyttävistä raja-arvoista näiden suuntaviivojen mukaisten, eri alueilla useimmin käytettyjen tuki-intensiteettien mukaan.

65.

Kun aluetukea myönnetään voimassa olevien tukiohjelmien nojalla sellaisille suurille investointihankkeille, joita ei tarvitse ilmoittaa, jäsenvaltioiden on 20 työpäivän kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen myöntää tuen, toimitettava komissiolle pyydetyt tiedot liitteessä III olevassa vahvistetussa muodossa. Komissio julkaisee yhteenvedon tiedoista verkkosivuillaan (http://europa.eu.int/comm/competition/).

66.

Jäsenvaltioiden on pidettävä yksityiskohtaisesti kirjaa tuen myöntämisestä suurille investointihankkeille. Tällaisen kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että sallittua tuen enimmäisintensiteettiä on noudatettu. Tiedot on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta.

67.

Alueelliseen investointitukeen suurille investointihankkeille sovelletaan mukautettua aluetuen enimmäismäärää (61) seuraavan asteikon mukaisesti:

Näin ollen sallitun tuen määrä suurelle investointihankkeelle määritetään seuraavan laskentakaavan avulla: tuen enimmäismäärä = R × (50 + 0,50 × B + 0,34 × C). Tässä kaavassa R on mukauttamaton tuen alueellinen enimmäismäärä, B on 50–100 miljoonan euron tukikelpoiset kustannukset ja C on 100 miljoonaa euroa ylittävät tukikelpoiset kustannukset. Laskennassa käytetään tuen myöntämispäivän, tai yksittäistä ilmoitusta edellyttävän tuen tapauksessa tuen ilmoituspäivän virallista valuuttakurssia.

68.

Jos kaikista lähteistä myönnetyn tuen kokonaismäärä ylittää 75 prosenttia enimmäismäärästä, joka voitaisiin myöntää investointiin, jonka tukikelpoiset kustannukset ovat 100 miljoonaa euroa, silloin kun sovelletaan tuen myöntämispäivänä voimassa olevan, hyväksytyn aluetukikartan mukaista suuria yrityksiä koskevaa vakiomuotoista tuen enimmäismäärää ja kun

69.

Kyseessä oleva tuote on yleensä investointihankkeen kattama tuote (64). Kun hanke koskee välituotetta, jota ei juurikaan myydä markkinoilla, kyseinen tuote voi olla myös tuotantoketjun jälkipään tuote. Merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kyseinen tuote ja tuotteet, joita kuluttaja (tuotteiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi) tai tuottaja (tuotantolaitteiden joustavuuden vuoksi) pitää sen korvaavina tuotteina.

70.

Jäsenvaltiolla on todistustaakka osoittaa, että 68 kohdan a ja b alakohdan mukaisia tilanteita ei esiinny (65). Sovellettaessa a ja b alakohtaa myynti ja todettavissa oleva kulutus määritellään tavallisesti Prodcom-luokittelun (66) soveltuvalla tasolla Euroopan talousalueella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole relevantteja, muun yleisesti hyväksytyn markkinasegmentoinnin perusteella, jota koskevia tilastotietoja on saatavilla.

71.

Edellä 4.1 ja 4.3 jaksossa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä sovelletaan kokonaistukeen:

72.

Kun aineellisten tai aineettomien investointikustannusten perusteella laskettu tuki yhdistetään tukeen, joka lasketaan palkkakustannusten perusteella, kyseiselle alueelle vahvistettua enimmäisintensiteettiä on noudatettava (67).

73.

Kun aluetukeen oikeutetut kustannukset oikeuttavat kokonaisuudessaan tai osittain myös muihin tukiin, yhteiseen osuuteen sovelletaan aiheellisten sääntöjen suotuisinta enimmäisintensiteettiä.

74.

Kun jäsenvaltio määrää, että johonkin ohjelmaan kuuluvat valtiontuet voivat kasautua muihin ohjelmiin kuuluvien tukien kanssa, sen on täsmennettävä kussakin ohjelmassa, minkä menetelmän avulla se varmistaa, että edellä luetellut edellytykset täytetään.

75.

Alueellinen investointituki ei saa kasautua vähämerkityksisen tuen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta näissä suuntaviivoissa vahvistettujen tuen enimmäisintensiteettien kiertämiseksi.

76.

Yrityksen juoksevien kustannusten alentamiseen tarkoitetut aluetuet (toimintatuet) ovat periaatteessa kiellettyjä. Poikkeuksellisesti tämäntyyppisiä tukia voidaan kuitenkin sallia alueilla, joihin sovelletaan 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta edellyttäen, että tuki edistää alueellista kehitystä, myöntäminen on perusteltua tuen laadun vuoksi ja että tuen taso on suhteessa niihin haittoihin, joita sillä pyritään lievittämään (69). Jäsenvaltion on osoitettava haittojen olemassaolo ja niiden suuruus (70). Lisäksi voidaan hyväksyä tietyt toimintatukimuodot harvaanasutuilla ja vähiten asutuilla alueilla.

77.

Periaatteessa toimintatukea olisi myönnettävä ainoastaan ennalta määritettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin (71) ja se olisi rajattava tiettyyn osuuteen näistä kustannuksista.

78.

NACE-toimialaluokituksen jaksossa J (koodit 65, 66 ja 67) määriteltyjen rahoitustoimintojen ja konsernin sisäisten toimintojen ja jakson K (koodi 74) soveltamisalaan kuuluvien konsernin sisäisten toimintojen erityisluonteen vuoksi näihin toimintoihin myönnetyllä toimintatuella on erittäin pienet mahdollisuudet edistää aluekehitystä ja se aiheuttaa suuren kilpailun vääristymisen riskin, kuten todetaan komission tiedonannossa valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (72). Sen vuoksi komissio ei hyväksy näiden suuntaviivojen nojalla toimintatukea rahoituspalvelujen alalle tai konsernin sisäisiin toimintoihin, ellei kyseistä tukea myönnetä yleisten tukiohjelmien nojalla, jotka ovat avoimia kaikille aloille ja joiden tarkoituksena on korvata kuljetuksiin tai työvoimaan liittyvät lisäkustannukset. Toimintatukea viennin edistämiseen ei myöskään hyväksytä.

79.

Koska toimintatuen tarkoituksena on poistaa viivästykset ja pullonkaulat, joita aluekehityksessä esiintyy, lukuun ottamatta 80 ja 81 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia, sen olisi aina oltava väliaikaista ja ajan mittaan alenevaa ja se olisi lopetettava, kun kyseiset alueet ovat todella lähentyneet EU:n vauraimpia alueita (73).

80.

Edellisestä kohdasta poiketen toimintatuki, joka ei ole alenevaa ja ajallisesti rajoitettua, voidaan hyväksyä ainoastaan:

81.

Lisäksi syrjäisimmillä alueilla ja harvaanasutuilla alueilla tuki, joka ei ole alenevaa ja ajallisesti rajoitettua ja jonka tarkoituksena on osaksi korvata kuljetuksista aiheutuvat lisäkustannukset, voidaan hyväksyä seuraavin edellytyksin:

82.

Kaikissa tapauksissa toimintatuen tarvetta ja sen määrää on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti sen varmistamiseksi, että tuki on edelleen tarpeen kyseiselle alueelle. Sen vuoksi komissio hyväksyy toimintatukiohjelmat ainoastaan näiden suuntaviivojen voimassaoloajaksi.

83.

Toimintatukiohjelmilla kauppaan ja kilpailuun olevien vaikutusten selvittämiseksi jäsenvaltioiden on toimitettava joka vuosi kertomus kustakin NUTS II -alueesta, jolla toimintatukea myönnetään. Kertomuksessa on eriteltävä kunkin kyseisellä alueella hyväksytyn toimintatukiohjelman kokonaiskustannukset tai arvioidut tulonmenetykset ja ilmoitettava kymmenen suurinta toimintatuen saajaa kyseisellä alueella (76) sekä näiden tuensaajien toimialat ja saamat tukimäärät.

84.

Vaikka vastaperustetut pienet yritykset kohtaavat vaikeuksia kaikkialla EU:ssa, näyttää siltä, että tukialueiden taloudellista kehitystä estää usein yritystoiminnan suhteellinen vähyys ja erityisesti se, että uusia yrityksiä perustetaan keskimääräistä vähemmän. Sen vuoksi näyttää välttämättömältä ottaa käyttöön uudenmuotoinen tuki, joka voidaan myöntää alueellisen investointituen lisäksi, jotta voitaisiin kannustaa ja tukea uusien yritysten perustamista ja pienten yritysten varhaisvaiheen kehitystä tukialueilla.

85.

Jotta tämäntyyppinen tuki kohdistettaisiin tehokkaasti, se olisi porrastettava kunkin alueen vaikeuksien mukaan. Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski, jota ei voida hyväksyä ja johon kuuluu olemassa olevien yritysten syrjäyttämistä markkinoilta koskeva riski, tuki olisi ainakin alkuvaiheessa rajattava tiukasti pieniin yrityksiin, tuelle olisi asetettava enimmäismäärä ja tuen tulisi olla alenevaa.

86.

Tämän vuoksi komissio hyväksyy tukiohjelmat, joilla myönnetään tukea yhteensä enintään 2 miljoonaa euroa yritystä kohden (77) pienille yrityksille, jotka toimivat 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, ja enintään miljoona euroa yritystä kohden pienille yrityksille, jotka toimivat 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla. Vastaperustetuille pienille yrityksille vuodessa myönnetyn tuen määrä ei saa ylittää 33 prosenttia edellä mainituista kokonaismääristä yritystä kohden.

87.

Tukikelpoisia kustannuksia ovat yrityksen perustamiseen suoraan liittyvät laki-, neuvonta-, konsultointi- ja hallintokustannukset, sekä seuraavat kustannukset, jos ne tosiasiallisesti aiheutuvat viiden ensimmäisen vuoden kuluessa yrityksen perustamisesta (78):

88.

Tuki-intensiteetti voi olla

89.

Tuki-intensiteettejä korotetaan 5 prosenttia 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisilla alueilla, joiden BKT asukasta kohden on alle 60 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, alueilla, joiden väestötiheys on alle 12,5 asukasta/km2, ja pienillä saarilla, joiden asukasmäärä on alle 5 000, sekä muissa samansuuruisissa yhteisöissä, jotka kärsivät samanlaisesta eristyneisyydestä.

90.

Jäsenvaltion on luotava tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, että tukikelpoisiin kustannuksiin liittyviä tuen enimmäismääriä ja tuki-intensiteettejä ei ylitetä. Tämän luvun mukainen tuki ei saa kasautua muun julkisen tuen kanssa (mukaan lukien vähämerkityksinen tuki) vahvistettujen tuen enimmäisintensiteettien tai -määrien kiertämiseksi.

91.

Yksinomaan vastaperustetuille pienille yrityksille tarkoitetun tuen myöntäminen voi kannustaa olemassa olevia pieniä yrityksiä lopettamaan toimintansa ja aloittamaan sen uudelleen tämän tuen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on tiedostettava tämä riski ja niiden olisi suunniteltava tukiohjelmat niin, että tämä ongelma voidaan välttää, esimerkiksi asettamalla rajoituksia vastikään toimintansa lopettaneiden yritysten omistajien tekemille hakemuksille.

92.

Jos näiden suuntaviivojen täytäntöönpano johtaa tuen enimmäisintensiteettien pienentymiseen yli 15 prosenttiyksikköä (nettomäärästä bruttomäärään (79)), intensiteetin supistaminen voidaan toteuttaa kahdessa vaiheessa supistamalla sitä ensin vähintään 10 prosenttiyksikköä 1. tammikuuta 2007 ja loput 1. tammikuuta 2011.

93.

Sillä edellytyksellä, että jäsenvaltio ehdottaa kyseisiä alueita aluetukikelpoisiksi 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella koko kaudeksi 2007—2013, tuki-intensiteettejä voidaan supistaa talouskehitysalueella kahdessa vaiheessa. Vähintään 10 prosenttiyksikön supistus nettomäärästä bruttomäärään on toteutettava 1. tammikuuta 2007. Jos näissä suuntaviivoissa vahvistettujen uusien tuki-intensiteettien noudattaminen sitä edellyttää, viimeinen 10 prosenttiyksikön supistus on toteutettava viimeistään 1. tammikuuta 2011 (80).

94.

Niillä alueilla, jotka menettävät oikeuden myöntää toimintatukea, koska ne eivät enää kuulu 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, komissio voi hyväksyä toimintatukiohjelmien asteittaisen lopettamisen kahden vuoden pituisen ajanjakson aikana toimintatuen myöntämisoikeuden menettämisestä.

95.

Näiden suuntaviivojen tultua voimaan eräillä alueilla ei voida enää myöntää alueellista investointitukea. Jotta nämä alueet voisivat siirtyä sujuvasti uudistettuun monialaiseen valtiontukijärjestelmään, joka otetaan asteittain käyttöön valtiontuen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon avulla, jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti nimetä 1. tammikuuta 2009 saakka ylimääräisiä alueita, jotka ovat aluetukikelpoisia 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Seuraavien edellytysten on kuitenkin täytyttävä:

96.

Ne jäsenvaltion alueet, jotka ovat oikeutettuja alueelliseen investointitukeen poikkeusten nojalla, ja kullekin niistä sallitut alkuinvestointituen enimmäisintensiteetit (82) muodostavat yhdessä jäsenvaltion aluetukikartan. Aluetukikartassa määritellään myös alueet, joilla voidaan myöntää yritystoiminnan tukea. Toimintatukiohjelmat eivät sisälly aluetukikarttoihin ja ne arvioidaan tapauskohtaisesti kyseisen jäsenvaltion perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemän ilmoituksen perusteella.

97.

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”päätöksiä”, joilla komissio hyväksyy jäsenvaltioiden aluetukikartat, on pidettävä erottamattomana osana aluetukia koskevia suuntaviivoja, ja ne sitovat ainoastaan, jos jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne (83).

98.

Lisäksi on muistettava, että aluetukikartoissa määritellään myös niiden ryhmäpoikkeusten soveltamisala, joilla aluetuki vapautetaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, riippumatta siitä, myönnetäänkö tuki asetuksen (EY) N:o 70/2001 (84) vai mahdollisen tulevan muita aluetuen muotoja koskeva poikkeusasetuksen nojalla. Asetuksen (EY) N:o 994/1998 (85) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan ilmoitusvelvollisuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan komission kunkin jäsenvaltion osalta alueellisen tuen myöntämistä varten hyväksymien karttojen mukaista tukea.

99.

Näiden suuntaviivojen mukaan aluetukikarttaan sisältyvät jäsenvaltioiden sosioekonomisesta tilanteesta riippuen:

100.

Jäsenvaltioiden on luonnollisesti päätettävä itse, myöntävätkö ne alueellista investointitukea ja kuinka paljon, kunhan ne noudattavat näissä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä. Tämän vuoksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisimman pian näiden suuntaviivojen julkaisemisesta aluetukikartta, joka kattaa sen koko alueen.

101.

Komissio tutkii ilmoitukset perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä noudattaen. Päätettyään tutkimuksensa komissio julkaisee hyväksytyt aluetukikartat Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Nämä kartat tulevat voimaan 1. tammikuuta 2007 tai niiden julkaisemispäivänä, jos se on myöhäisempi, ja ne katsotaan erottamattomaksi osaksi näitä suuntaviivoja.

102.

Ilmoituksessa on lueteltava selvästi alueet, joita ehdotetaan 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaisiksi tukikelpoisiksi alueiksi, ja suurten yritysten suunnitellut tuki-intensiteetit, ottaen huomioon suuriin investointihankkeisiin myönnettävän aluetuen enimmäismäärän mukautukset. Jos joillain alueilla sovelletaan siirtymäsääntöjä tai jos tuki-intensiteetin odotetaan muuttuvan, kyseiset siirtymäajat ja tuki-intensiteetit on ilmoitettava.

103.

Koska 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tukikelpoiset alueet ja tilastovaikutusalueet määritellään ulkoisten tekijöiden perusteella NUTS II -tasolla, tavallisesti ei ole tarpeen toimittaa yksityiskohtaisia sosioekonomisia tietoja. Sitä vastoin 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvien alueiden valintaa on selvitettävä yksityiskohtaisilla taustatiedoilla, kun kyse on muista kuin talouskehitysalueista, harvaanasutuista alueista ja raja-alueista. Nämä alueet on myös määritettävä tarkasti ja on ilmoitettava niiden väestömäärä, BKT ja työttömyysaste sekä muut merkitykselliset tiedot.

104.

Jotta voidaan varmistaa pitkäaikaisen aluekehityksen kannalta välttämätön jatkuvuus, jäsenvaltioiden ilmoittamaa luetteloa olisi periaatteessa sovellettava koko ajanjakson 2007—2013 ajan. On kuitenkin mahdollista tehdä väliarviointi vuonna 2010. Jos jäsenvaltio haluaa muuttaa niiden alueiden luetteloa, joille voidaan myöntää tukea 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, tai sovellettuja tuki-intensiteettejä, sen on tehtävä komissiolle ilmoitus asiasta viimeistään 1. huhtikuuta 2010 mennessä. Alueiden muutokset eivät saa ylittää 50:tä prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sallitusta aluetukien kokonaiskattavuudesta. Tilastovaikutusalueita lukuun ottamatta alueilla, jotka menettävät aluetukikelpoisuutensa väliarvioinnin johdosta, ei voida myöntää siirtymäajan tukea. Lisäksi jäsenvaltiot voivat milloin tahansa ilmoittaa komissiolle, että ne haluavat lisätä alueita luetteloon, kunnes kokonaiskattavuus on saavutettu.

105.

Komissio aikoo soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkeen aluetukeen, jota myönnetään 31. joulukuuta 2006 jälkeen. Ennen vuotta 2007 myönnetty tai myönnettävä aluetuki arvioidaan vuonna 1998 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

106.

Koska aluetukiohjelmien on oltava yhdenmukaisia aluetukikartan kanssa, niitä tai 31. joulukuuta 2006 jälkeen myönnettävää tapauskohtaista tukea koskevia ilmoituksia ei yleensä voida pitää täydellisinä ennen kuin kyseisen jäsenvaltion aluetukikartta on hyväksytty 8 jaksossa kuvailtujen järjestelyjen mukaisesti. Tämän vuoksi komissio ei pääsääntöisesti arvioi 31. joulukuuta 2006 jälkeen sovellettavia aluetukiohjelmia tai kyseisen ajankohdan jälkeen myönnettävää tapauskohtaista tukea koskevia ilmoituksia, ennen kyseisen jäsenvaltion aluetukikartan hyväksymistä (86). Sama koskee näiden suuntaviivojen 6 jakson soveltamisalaan kuuluvia tukiohjelmia, jotka on tarkoitettu vastaperustetuille pienille yrityksille.

107.

Komissio katsoo, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano johtaa aluetukeen sovellettavien sääntöjen merkittävään muuttumiseen koko EU:ssa. Lisäksi EU:n muuttuneiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden vuoksi näyttää välttämättömältä tarkastella uudelleen, ovatko kaikki aluetukiohjelmat, investointituki- ja toimintatukiohjelmat mukaan luettuina, edelleen perusteltuja ja tehokkaita. Tämän vuoksi komissio ehdottaa jäsenvaltioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

Komissio kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kuukauden kuluessa, että ne hyväksyvät nämä ehdotukset.

108.

Lisäksi komissio katsoo, että on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä aluetuen avoimuuden parantamiseksi laajentuneessa unionissa. Erityisesti näyttää olevan välttämätöntä varmistaa, että jäsenvaltiot, taloudelliset toimijat, asianomaiset osapuolet ja myös komissio itse saavat helposti käyttöönsä EU:ssa sovellettavia aluetukiohjelmia koskevat lyhentämättömät säädöstekstit. Komission mielestä tämä on mahdollista toteuttaa linkitettyjen Internet-sivustojen avulla. Tämän vuoksi komissio pyytää aina aluetukiohjelmia tarkastellessaan jäsenvaltioilta sitoumuksen, että lopullisen tukiohjelman lyhentämätön teksti julkaistaan Internetissä ja että kyseinen Internet-osoite ilmoitetaan komissiolle. Hankkeisiin, joista on aiheutunut kustannuksia ennen ohjelman julkaisemispäivää, ei voida myöntää aluetukea.

109.

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen tarkistamisesta tai muuttamisesta milloin tahansa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden yhteisön politiikan alojen ja kansainvälisten sitoumusten huomioon ottamiseksi.

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/45

4.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/47