—

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (11652/2/2004 — C6-0188/2004),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0741) (2),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0012/2005);

1.

tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

1)

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY (3) on edistänyt merkittävällä tavalla kaasun sisämarkkinoiden luomista. Sääntelyjärjestelmään on nyt tarpeen tehdä rakennemuutoksia erityisesti kaasun kaupan osalta jäljellä olevien, sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavien esteiden poistamiseksi. On tarpeen antaa teknisiä lisäsääntöjä, jotka koskevat erityisesti kolmansien osapuolten verkkoon pääsyyn liittyviä palveluja, kapasiteetinjakomekanismin ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteita sekä avoimuusvaatimuksia.

2)

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin, jäljempänä ”foorumi”, vuonna 2002 hyväksymien hyviä toimintatapoja koskevien ensimmäisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja seurannasta saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen huolehtia siitä, että suuntaviivoissa vahvistetuista säännöistä tulee oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia, jotta varmistettaisiin niiden täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ja annettaisiin käytännössä vähimmäistakeet tasavertaisen markkinoillepääsyn edellytyksistä.

3)

Toinen yhteinen säännöstö ”Hyviä toimintatapoja koskevat toiset suuntaviivat” hyväksyttiin foorumin 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2003 pitämässä kokouksessa ja tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kyseisten suuntaviivojen pohjalta perusperiaatteet ja -säännöt, jotka koskevat verkkoonpääsyä ja kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja, ylikuormituksen hallintaa, avoimuutta, tasehallintaa ja kapasiteettioikeuksilla käytävää kauppaa.

4)

Direktiivin 2003/55/EY 15 artikla mahdollistaa yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan. Tässä asetuksessa asetetut säännöt eivät näin ollen edellytä muutoksia kansallisiin siirto- ja jakeluverkkojärjestelmiin, mikäli nämä ovat direktiivin 2003/55/EY määräysten ja erityisesti sen 15 artiklan mukaisia.

5)

Korkeapaineputkistot, jotka yhdistävät paikalliset jakelijat kaasuverkkoon ja joita ei käytetä ensisijaisesti paikallisen jakelun yhteydessä, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

6)

On määriteltävä perusteet, joilla verkkoonpääsytariffit vahvistetaan, jotta varmistettaisiin, että maksut ovat täysin syrjimättömyysperiaatteen ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaiset, että niissä otetaan täysin huomioon järjestelmän toimivuuden tarve ja että ne vastaavat todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia . Samalla olisi otettava mukaan asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja otettava tarvittaessa huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi.

7)

Tariffeja laskettaessa on tärkeää ottaa huomioon todelliset kustannukset , sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia, sekä tarve saada asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja luoda kannustimia uuden infrastruktuurin rakentamiseen. Sääntelyviranomaisten suorittamalla tariffien vertailevalla arvioinnilla on tässä suhteessa merkitystä, varsinkin jos putkistojen välillä on tehokasta kilpailua.

8)

Markkinaehtoisten järjestelyjen, kuten huutokauppojen, käytön tariffien määrittämisessä on oltava direktiivin 2003/55/EY säännösten mukaista.

9)

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät yhteiset vähimmäispalvelut ovat tarpeen, jotta koko yhteisössä olisi käytännössä voimassa yhteiset verkkoonpääsyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistettaisiin kolmansien osapuolten verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen riittävä yhteentoimivuus ja jotta voitaisiin hyödyntää hyvin toimivien kaasun sisämarkkinoiden tuomia etuja.

10)

Viittaukset yhdenmukaisiin siirtosopimuksiin siirtoverkonhaltijan verkkoon tapahtuvan syrjimättömän pääsyn yhteydessä eivät merkitse sitä, että tietyn verkonhaltijan siirtosopimusten ehtojen ja edellytysten jäsenvaltiossa olisi oltava samat kuin jonkin toisen siirtoverkonhaltijan sopimusehtojen ja -edellytysten kyseisessä tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ellei ole asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien siirtosopimusten on täytettävä.

11)

Verkkojen sopimusperusteinen ylikuormituksen hallinta on tärkeä kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvä kysymys. On laadittava yhteiset säännöt, joilla tasapainotetaan tarve vapauttaa käyttämätön kapasiteetti ”käytä tai menetä” -periaatteen mukaisesti ja kyseisen kapasiteetin haltijoiden oikeudet käyttää sitä tarvittaessa ja joiden avulla lisätään samalla kapasiteettikaupan likviditeettiä.

12)

Vaikka verkkojen fyysinen ylikuormitus aiheuttaa nykyään harvoin ongelmia yhteisössä, siitä voi kuitenkin tulevaisuudessa tulla ongelma. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa perusperiaate riittämättömän kapasiteetin jakamiselle tällaisissa tilanteissa.

13)

Jotta verkonkäyttäjät voisivat käyttää kaasuverkkoja tehokkaasti, ne tarvitsevat tietoa erityisesti teknisistä vaatimuksista ja käytettävissä olevasta kapasiteetista voidakseen hyödyntää sisämarkkinoilla ilmeneviä liiketoimintamahdollisuuksia. Tällaisia avoimuusvaatimuksia koskevat yhteiset vähimmäisnormit ovat välttämättömiä. Kyseiset tiedot voidaan julkistaa eri tavoin, myös sähköisesti.

14)

Siirtoverkonhaltijoiden hoitamat syrjimättömät ja avoimet kaasualan tasehallintajärjestelmät ovat tärkeitä mekanismeja erityisesti markkinoiden uusille yrittäjille, joiden voi olla vaikeampaa tasapainottaa oma kokonaismyyntinsä kuin markkinoiden vakiintuneiden yritysten. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijat käyttävät tällaisia mekanismeja syrjimättömien, avointen ja tehokkaiden verkkoonpääsyä koskevien edellytysten mukaisella tavalla.

15)

Ensisijaisilla kapasiteettioikeuksilla käytävä kauppa on tärkeä osa kilpailuun perustuvien markkinoiden kehittämistä ja likviditeetin luomista. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava kyseistä asiaa koskevat perussäännöt.

16)

On tarpeen varmistaa, että yritykset, jotka saavat kapasiteettioikeuksia, voivat myydä niitä muille luvan saaneille yrityksille kapasiteettimarkkinoiden asianmukaisen likviditeetin varmistamiseksi. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole esteenä järjestelmälle, jossa tiettynä kansallisella tasolla määriteltävänä aikana käyttämättä jäänyttä kapasiteettia tarjotaan uudelleen markkinoilla kiinteältä pohjalta.

17)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

18)

Tämän asetuksen liitteenä olevissa suuntaviivoissa määritellään hyviä toimintatapoja koskevien toisten suuntaviivojen pohjalta yksityiskohtaiset säännöt, joilla nämä periaatteet pannaan täytäntöön. Näitä sääntöjä muutetaan tarvittaessa ajan mittaan ottaen huomioon erot kansallisissa maakaasujärjestelmissä.

19)

Ennen asetuksen liitteessä vahvistettujen suuntaviivojen muuttamisen ehdottamista komission olisi kuultava kaikkia niitä asianomaisia osapuolia, ammatillisten järjestöjen edustamina, joita nämä suuntaviivat koskevat, sekä foorumissa kokoontuvia jäsenvaltioita, ja komission olisi pyydettävä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisia osallistumaan tähän työhön.

20)

Jäsenvaltiot ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset olisi velvoitettava toimittamaan asiaa koskevia tietoja komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina.

21)

Tämä asetus ja sen mukaisesti hyväksytyt suuntaviivat eivät rajoita yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista.

22)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli oikeudenmukaisten sääntöjen antamista maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

1)

”siirrolla” maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta,

2)

”siirtosopimuksella” sopimusta, jonka siirtoverkonhaltija on tehnyt verkonkäyttäjän kanssa siirron toteuttamiseksi,

3)

”kapasiteetilla” tavanomaisina kuutiometreinä aikayksikköä kohden tai energiayksikkönä aikayksikköä kohden ilmaistua enimmäisvirtausta, johon verkonkäyttäjällä on siirtosopimuksen määräysten mukaan oikeus,

4)

”käyttämättömällä kapasiteetilla” kiinteätä kapasiteettia, jota verkon käyttäjä on saanut haltuunsa siirtosopimuksen mukaisesti, mutta josta kyseinen käyttäjä ei ole tehnyt ilmoitusta sopimuksessa määrätyn määräajan kuluessa ,

5)

”ylikuormituksen hallinnalla” siirtoverkonhaltijan kapasiteetin hallintaa, jonka tavoitteena on optimoida ja maksimoida teknisen kapasiteetin käyttö ja havaita ajoissa tulevat ylikuormitus- ja kyllästymispisteet,

6)

”jälkimarkkinoilla” markkinoita, joilla kapasiteettikauppaa käydään muulla tavoin kuin ensimarkkinoilla,

7)

”ilmoituksella” verkonkäyttäjän siirtoverkonhaltijalle tekemää ennakkoilmoitusta virrasta, jonka verkonkäyttäjä haluaa syöttää verkkoon tai ottaa verkosta,

8)

”uudelleenilmoituksella” myöhempää korjatun ilmoituksen antamista,

9)

”järjestelmän toimivuudella” siirtoverkon, mukaan lukien tarvittavat siirtojärjestelmän laitteet, tilannetta, jossa maakaasun paine ja laatu pysyvät siirtoverkonhaltijan vahvistamien ala- ja ylärajojen sisäpuolella ja jossa maakaasun siirto on näin ollen varmistettu teknisesti;

10)

”tasehallintajaksolla” jaksoa, jonka kuluessa kunkin verkonkäyttäjän on korvattava energiayksikköinä ilmaistun maakaasumäärän otto syöttämällä siirtoverkkoon sama määrä maakaasua siirtosopimuksen tai verkon käyttösääntöjen mukaisesti;

11)

”verkonkäyttäjällä” siirtoverkonhaltijan asiakasta tai potentiaalista asiakasta sekä siirtoverkonhaltijaa itseään siinä määrin kuin niiden on tarpeen harjoittaa toimintojaan siirron yhteydessä;

12)

”keskeytyvillä palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia keskeytyvään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

13)

”keskeytyvällä kapasiteetilla” kaasunsiirtokapasiteettia, jonka käytön siirtoverkonhaltija voi keskeyttää siirtosopimuksessa asetetuin ehdoin;

14)

”pitkäaikaisilla palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät vähintään yhden vuoden;

15)

”lyhytaikaisilla palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät alle yhden vuoden;

16)

”kiinteällä kapasiteetilla” kaasunsiirtokapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija takaa sopimuksella olevan keskeytymätöntä;

17)

”kiinteillä palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia kiinteään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

18)

”teknisellä kapasiteetilla” kiinteää enimmäiskapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija voi tarjota verkonkäyttäjille, ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja siirtoverkkoa koskevat toimintavaatimukset;

19)

”sovitulla kapasiteetilla” kapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija on jakanut verkonkäyttäjälle siirtosopimuksen nojalla,

20)

”käytettävissä olevalla kapasiteetilla” teknisen kapasiteetin osaa, jota ei ole jaettu ja joka on tietyllä hetkellä verkon käytettävissä,

21)

”sopimusperusteisella ylikuormituksella” tilannetta, jossa kiinteän kapasiteetin kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin,

22)

”ensimarkkinoilla” markkinoita, joilla siirtoverkonhaltija käy suoraan kauppaa kapasiteetilla,

23)

”fyysisellä ylikuormituksella” tilannetta, jossa todellisten toimitusten kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin jonakin ajankohtana.

a)

varmistettava, että ne tarjoavat palveluja samalla tavoin syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille. Erityisesti, siirtoverkonhaltijan on tarjotessaan samaa palvelua eri käyttäjille noudatettava yhtäläisiä sopimusehtoja ja -edellytyksiä joko käyttämällä yhdenmukaisia siirtosopimuksia tai verkon yhteisiä käyttösääntöjä, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt direktiivin 2003/55/EY 25 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

b)

tarjottava sekä kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja. Keskeytyvän kapasiteetin hinnassa on otettava huomioon keskeytyksen todennäköisyys.

c)

tarjottava verkonkäyttäjille sekä pitkä- että lyhytaikaisia palveluja.

a)

annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin;

b)

oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

c)

oltava yhteensopivia verkkoihin pääsyä koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa.

a)

jos kyseessä on sopimusperusteinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan on tarjottava käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla ainakin seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina;

b)

verkonkäyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä tai vuokrata edelleen käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että verkonkäyttäjät tekevät tästä ilmoituksen tai antavat tästä tiedon siirtoverkonhaltijalle.

a)

kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen yksityiskohdat, mukaan luettuina näiden palvelujen luonne, kesto ja muut vaatimukset, 4 artiklan mukaisesti;

b)

kapasiteetinjakomekanismien periaatteiden yksityiskohdat ja sopimusperusteisen ylikuormituksen hallintamenettelyjen soveltamisen yksityiskohdat 5 artiklan mukaisesti;

c)

yksityiskohtaiset tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, sekä avoimuusvaatimusten kannalta olennaiset verkon kohdat, mukaan luettuina kaikista asianomaisista kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu, jonka mukaan tiedot julkistetaan, 6 artiklan mukaisesti.

a)

jäsenvaltioissa oleviin maakaasun siirtoverkkoihin direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla myönnettyjen poikkeusten voimassaolon aikana; jäsenvaltioihin, joille on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla, voivat hakea komissiolta tilapäistä poikkeusta tämän asetuksen soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi tässä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen päättymispäivästä;

b)

direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden välisiin yhdysputkiin, olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteetin merkittävään kasvuun ja tällaiseen infrastruktuuriin tehtäviin uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämisen mahdollistaviin muutoksiin, joiden osalta on myönnetty vapautus mainitun direktiivin 18, 19 ja 20 artiklan sekä 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, niin kauan kuin ne on vapautettu tässä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä;

c)

maakaasun siirtoverkkoihin, joiden osalta on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 27 artiklan nojalla.

—

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (12062/3/2004 — C6-0189/2004),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0468) (2),

—

ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2004)0314) (2),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0003/2005);

1.

hyväksyy yhteisen kannan;

2.

panee merkille neuvoston yhteisen kannan hyväksymisen yhteydessä annetun komission lausuman (3), joka koskee asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 olevaa liitettä II a;

3.

toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

4.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0473) (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0076/2004),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0038/2005);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevien säädösten täytäntöönpano edellyttää lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (4) (palveluntarjonta-asetus) 5 artiklan mukaisesti aikaisempaa yksityiskohtaisempaa lainsäädäntöä erityisesti lennonjohtajien lupakirjoja koskevista järjestelyistä, jotta voidaan taata vastuun ja pätevyyden korkein mahdollinen taso, parantaa lennonjohtajien saatavuutta ja edistää lupakirjojen vastavuoroista tunnustamista niin, että samalla pyritään parantamaan ilmaliikenteen yleistä turvallisuutta ja henkilöstön pätevyyttä .

(2)

Yhteisön lupakirjan käyttöönotolla tunnustetaan lennonjohtajien erityinen merkitys lennonjohdon turvallisuudelle. Lisäksi yhteisön pätevyysvaatimusten vahvistaminen vähentää alan hajanaisuutta ja edistää työn organisoinnin tehostamista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien alueellisen yhteistyön lisääntyessä. Sen vuoksi tämä direktiivi on olennainen osa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa lainsäädäntöä.

(3)

Pätevyysvaatimuksien asettamisessa direktiivi on sopivin väline, koska siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus päättää keinoista, joilla yhteisesti sovitut vaatimukset voidaan täyttää.

(4)

Kuten viimeaikaisten lento-onnettomuuksien analyysit ovat osoittaneet, turvallisuus riippuu ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusketjun kaikkien osatekijöiden luotettavuudesta. Tämä merkitsee sitä, että alalla toimivan henkilöstön pätevyyttä on valvottava entistä tehokkaammin. Tämän direktiivin täytäntöönpanon jälkeen yhteisön tulisi panna alulle hanke, jolla pyritään sääntelemään ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusketjun ammattien lupakirjoja ja pätevyyttä.

(5)

Direktiivin olisi perustuttava olemassa oleviin kansainvälisiin vaatimuksiin. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO on antanut lennonjohtajien lupakirjoista määräyksiä, joihin sisältyy myös kielitaitovaatimuksia. Euroopan lennonvarmistusjärjestö Eurocontrol, joka perustettiin lennonvarmistusalan yhteistyöstä 13 päivänä joulukuuta 1960 tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella, on laatinut Eurocontrolin turvallisuusvaatimuksia. Tällä direktiivillä saatetaan lennonjohtajia koskevassa Eurocontrolin turvallisuusvaatimuksessa 5 vahvistetut vaatimukset asetuksen (EY) N:o 550/2004 4 artiklan mukaisesti osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

(6)

Yhteisön lentoliikenteen erityispiirteet edellyttävät yhteisön pätevyysvaatimusten tehokasta soveltamista lennonjohtajiin, jotka ovat yleistä ilmaliikennettä harjoittavien lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien palveluksessa.

(7)

Yhteisön lupajärjestelmän tulisi taata, että lupakirjan saaneilla lennonjohtajilla on riittävä turvallisuutta ja kriisitilanteiden hallintaa koskeva koulutus.

(8)

Ennen tämän direktiivin voimaantuloa kansallisen lainsäädännön nojalla myönnettyjä lupia ei saa asettaa kyseenalaisiksi.

(9)

Kun jäsenvaltiot toteuttavat toimia varmistaakseen yhteisön vaatimusten noudattamisen, valvonnasta ja noudattamisen varmistamisesta vastaavien viranomaisten olisi oltava riittävän riippumattomia koulutuksen tarjoajista. Viranomaisten on myös kyettävä hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti.

(10)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoaminen edellyttää erittäin ammattitaitoista henkilöstöä, jonka pätevyys voidaan osoittaa monin tavoin. Lennonjohdon osalta asianmukainen tapa on yhteisön lupakirja, jota voidaan pitää yksittäiselle lennonjohtajalle kuuluvana todistuksena. Lupakirjaan merkityllä kelpuutuksella ilmoitetaan, millaista ilmaliikennepalvelua lennonjohtaja on pätevä tarjoamaan. Lupakirjassa olevilla merkinnöillä ilmoitetaan myös lennonjohtajan erityinen pätevyys sekä valvontaa suorittavien tahojen myöntämä valtuutus tarjota tiettyä sektoria tai sektoriryhmää koskevia palveluja. Tämän vuoksi viranomaisilla pitää olla lupakirjoja myöntäessään tai merkintöjen voimassaoloa jatkaessaan mahdollisuus arvioida lennonjohtajien pätevyys. Viranomaisten pitää myös voida keskeyttää lupakirjan voimassaolo peruuttamalla siihen tehdyt merkinnät, jos pätevyyttä epäillään. Oikeudenmukaisten toimintatapojen edistämiseksi tässä direktiivissä ei pitäisi ilman muuta yhdistää vaaratilannetta lupakirjan voimassaolon keskeyttämiseen. Lupakirjan peruuttamista olisi pidettävä viimeisenä keinona äärimmäisissä tapauksissa, jotka eivät liity pätevyyden epäilemiseen.

(11)

Jotta voitaisiin saada jäsenvaltiot luottamaan toistensa lupakirjajärjestelmiin, on annettava yhteisön säännöt lupakirjojen saamisesta ja voimassa pitämisestä. Sen vuoksi on tärkeää yhdenmukaistaa lennonjohtajan pätevyyttä, ammattitaitoa ja ammattiin pääsyä koskevat vaatimukset ja edellyttää korkeinta mahdollista tasoa . Tavoitteena on turvallisten ja korkealaatuisten lennonjohtopalveluiden tarjoaminen sekä lupakirjojen tunnustaminen kaikkialla yhteisössä, mikä lisäisi vapaata liikkuvuutta ja parantaisi lennonjohtajien saatavuutta.

(12)

Jotta pätevyysvaatimukset olisivat keskenään verrattavissa kaikkialla yhteisössä, ne on esitettävä selvästi ja yleisesti hyväksytyllä tavalla. Tämä auttaa varmistamaan turvallisuuden paitsi yhden lennonvarmistuspalvelun tarjoajan valvomassa ilmatilassa myös etenkin eri palveluntarjoajien välisellä rajapinnalla.

(13)

Pohjakoulutuksen tavoitteet määritellään ohjeissa, jotka on laadittu Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä ja joita pidetään asianmukaisina standardeina. Koska yksikkökohtaiselta koulutukselta puuttuvat yleisesti hyväksytyt standardit, on toteutettava eräitä toimenpiteitä, jotka koskevat myös tarkastajien hyväksymistä, jotta voidaan varmistaa korkeiden pätevyysvaatimusten noudattaminen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että yksikkökohtainen koulutus on hyvin kallista ja tuvallisuuden kannalta ratkaisevaa.

(14)

Viestinnällä on tärkeä merkitys monissa vaaratilanteissa ja onnettomuuksissa. Sen vuoksi ICAO on hyväksynyt kielitaitoa koskevia vaatimuksia. Tällä direktiivillä varmistetaan näiden kansainvälisesti hyväksyttyjen vaatimusten soveltaminen.

(15)

Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä on laadittu lääketieteellisiä vaatimuksia, joita pidetään hyväksyttävinä välineinä noudattamisen varmistamiseksi.

(16)

Koulutuksen tarjoamista koskevia todistusmenettelyjä olisi pidettävä turvallisuuden kannalta ratkaisevana tekijänä, jolla edistetään koulutuksen laatua. Koulutusta olisi pidettävä samanlaisena palveluna kuin lennonvarmistuspalveluja, joihin sovelletaan myös todistuksia. Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava koulutusta koskevien todistusten antaminen koulutuksen lajin, koulutuspalvelujen ryhmän tai koulutus- ja lennonvarmistuspalvelujen ryhmän mukaan, ottaen huomioon koulutuksen erityispiirteet. Olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös koulutuslaitokset, joissa annetaan koulutusta sotilaslennonjohtajan lupakirjaa varten, jotta säännöksiä voidaan mahdollisuuksien mukaan soveltaa myös sotilaslennonjohtajiin.

(17)

Tällä direktiivillä vahvistetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen pitkäaikainen oikeuskäytäntö todistusten vastavuoroisen tunnustamisen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Perusperiaatteita ovat suhteellisuus, vastaavuuden arviointi, korvaavien toimenpiteiden toteuttamisen perusteleminen ja asianmukaisten valitusmenettelyjen vahvistaminen. Näitä perusperiaatteita olisi sovellettava ilmaliikenteen hallintaan aikaisempaa näkyvämmin.

(18)

Lennonjohtajan ammattiin kohdistuu teknisiä uudistuksia, jotka vaativat pätevyyden jatkuvaa ajantasaistamista. Tällä direktiivillä on tarkoitus mahdollistaa tällainen mukauttaminen tekniikan ja tieteen kehittymiseen komiteamenettelyllä.

(19)

Tällä direktiivillä voi olla vaikutusta lennonjohtajien päivittäiseen työskentelyyn. Komission olisi tiedotettava asianmukaisesti työmarkkinaosapuolille kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla on huomattavia vaikutuksia työmarkkinoihin, ja kuultava niitä näistä toimenpiteistä. Sen vuoksi on kuultu Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20 päivänä toukokuuta 1998 tehdyllä komission päätöksellä 98/500/EY (5) perustettua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävää neuvottelukomiteaa , ja sitä kuullaan uudelleen asian myöhemmissä kehitysvaiheissa .

(20)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano kaikin tarvittavin toimenpitein. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(21)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(22)

Kahden vuoden täytäntöönpanoaikaa pidetään riittävänä nykyisten lupakirjan haltijoiden lupakirjojen voimassaoloajan jatkamiselle kelpuutusten ja merkintöjen voimassaolon säilyttämisen edellytyksiä koskevien säännösten mukaisesti, koska mainituissa säännöksissä asetetut vaatimukset vastaavat nykyisiä kansainvälisiä velvoitteita. Lisäksi tulisi myöntää kahden vuoden täytäntöönpanoaika kielitaitoa koskevien vaatimusten soveltamiselle,

1.

”lennonjohtajalla” henkilöä, jolla on oikeus antaa lennonjohtopalveluja joko työpaikkakouluttajan valvonnassa tai itsenäisesti;

2.

”lennonjohtopalvelulla” palvelua, jota annetaan ilma-alusten välisten törmäysten välttämiseksi, ilmaalusten esteisiin törmäysten välttämiseksi lentopaikan liikennealueella sekä ilmaliikennevirtojen sujuvuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi;

3.

”lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla” julkisia ja yksityisiä tahoja, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja yleiselle ilmaliikenteelle;

4.

”lupakirjalla” minkä tahansa nimistä todistusta, joka on myönnetty tämän direktiivin mukaisesti, jossa on tämän direktiivin mukaiset merkinnät ja joka oikeuttaa sen laillisen haltijan antamaan lennonjohtopalveluja lupakirjaan merkittyjen oikeuksien mukaisesti;

5.

”kelpuutuksella” lupakirjaan merkittyä tai siihen liittyvää valtuutusta, joka muodostaa lupakirjan osan ja jossa määritellään ne erityiset ehdot, oikeudet tai rajoitukset, jotka koskevat kyseistä lupakirjaa; lupakirjassa on oltava vähintään yksi seuraavista kelpuutuksista:

6.

”merkinnällä” lupakirjaan merkittyä valtuutusta ja erityisesti seuraavia:

merkintä voi liittyä kelpuutukseen tai lupakirjaan, ja se on osa lupakirjaa;

7.

”ICAO-paikkatunnuksella” nelikirjaimista koodia, joka on muodostettu ICAOn käsikirjassa DOC 7910 annettujen sääntöjen mukaisesti ja joka osoittaa kiinteän ilmailuaseman sijainnin;

8.

”sektorilla” lennonjohtoalueen osaa ja/tai lentotiedotusalueen/ylemmän lentotiedotusalueen osaa;

9.

”koulutuksella” kaikkia teoriakursseja, käytännön harjoituksia — simulaatio mukaan luettuna — ja työpaikkakoulutusta, joka on tarpeen turvallisten ja korkealaatuisten lennonjohtopalvelujen antamisen edellyttämän pätevyyden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi ; koulutus muodostuu seuraavista:

10.

”koulutuksen tarjoajalla” organisaatiota, joka saa kansallisen valvontaviranomaisen antaman todistuksen nojalla tarjota yhtä tai useampaa tässä artiklassa määritellyistä koulutuslajeista ja jolla on oikeus toimittaa tässä tarkoituksessa hyväksyttäväksi kursseja sekä yksiköiden koulutussuunnitelmia ja pätevyyden ylläpitosuunnitelmia;

11.

”ohjeiden Guidelines for Common Core Content and Training Objectives for Air Traffic Controllers' Training tavoitteissa vahvistetuilla pätevyysvaatimuksilla” tavoitteita, jotka lennonjohtajaoppilaiden on saavutettava perus- ja kelpuutuskoulutuksessa siten kuin on määritelty Eurocontrolin julkaisussa ”Guidelines for Common Core Content and Training for Air Traffic Controllers' Training (Phase 1: Revised), HRS/TSP-002-GUI-01, toinen painos, 20.7.2001”, ja Eurocontrolin julkaisussa ”Guidelines for Common Core Content and Training for Air Traffic Controllers' Training (Phase II), HUM.ET1.ST05.1000-GUI-02, ensimmäinen painos, 20.7.2000”;

12.

”lennonjohtajien eurooppalaista luokan 3 lääketieteellistä kelpoisuustodistusta koskevilla vaatimuksilla” vaatimuksia, jotka vahvistetaan Eurocontrolin julkaisussa Requirements for European Class 3 Medical Certification of Air Traffic Controllers, HUM. ET1. ST08.10000-STD-02, ensimmäinen painos, 31.1.2003;

13.

”yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmalla” hyväksyttyä suunnitelmaa, jossa ilmoitetaan menetelmä, jolla yksikkö pitää yllä lupakirjan haltijoidensa pätevyyttä;

14.

”lääkkeillä” sekä reseptilääkkeitä että käsikauppalääkkeitä;

15.

”psykoaktiivisilla aineilla” esimerkiksi alkoholia, opioideja, kannabinoideja, rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä, kokaiinia, muita psykostimulantteja, hallusinogeenejä ja liuottimia, mutta ei kahvia eikä tupakkaa.

a)

lennonjohtajaoppilaan lupakirjan osalta yksi tai useampia kelpuutuksia,

b)

lennonjohtajan lupakirjan osalta yksi tai useampia kelpuutuksia ja merkintöjä.

a)

jotka ovat suorittaneet vähintään keskiasteen koulutuksen tai yliopisto-opintoihin oikeuttavan koulutuksen;

b)

ovat suorittaneet kyseisen kelpuutuksen tai kelpuutusmerkinnän edellyttämän hyväksytyn pohjakoulutuksen, johon sisältyy käytännön harjoittelu ja simulaattoriharjoittelu tämän direktiivin liitteessä I olevan A osan mukaisesti;

c)

joilla on voimassaoleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus ja

d)

jotka ovat osoittaneet riittävät kielitaidot liitteessä II olevien vaatimusten mukaisesti.

a)

jotka ovat vähintään 21-vuotiaita; jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää menettelystä, jolla tästä vaatimuksesta voidaan poiketa erityisesti, jos hakija on koulutuksessa osoittanut olevansa pätevä suorittamaan toiminnot turvallisesti;

b)

joilla on lennonjohtajaoppilaan lupakirja ja jotka ovat suorittaneet hyväksytyn yksikkökohtaisen koulutuksen ja läpäisseet aiheelliset kokeet ja tarkastukset liitteessä I olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

c)

joilla on voimassaoleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus ja

d)

jotka ovat osoittaneet riittävät kielitaidot liitteessä II olevien vaatimusten mukaisesti.

a)

joilla on ollut välittömästi edeltävinä ajanjaksoina, joiden keston kansallinen valvontaviranomainen vahvistaa, oikeus kelpuutukseen ja merkintään, jota koskevaa koulutusta he saavat antaa kyseisessä yksikössä ja

b)

jotka ovat suorittaneet hyväksytyn työpaikkakouluttajakurssin, jonka aikana vaaditut tiedot ja opetustaidot arvioidaan asianmukaisin kokein.

a)

hakija on viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana harjoittanut lupakirjan mukaisia oikeuksia vähintään tietyn tuntimäärän, joka ilmoitetaan yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmassa;

b)

hakijan pätevyys harjoittaa merkinnän mukaisia oikeuksia on arvioitu liitteessä I olevassa C osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ja

c)

hakijalla on voimassa oleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus.

a)

torni TWR (Tower Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua, joka suoritetaan yhdestä toimintapisteestä;

b)

maaliikenne GMC (Ground Movement Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa;

c)

maaliikennevalvonta GMS (Ground Movement Surveillance): merkintä, joka myönnetään GMC- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa käyttäen kenttäalueen liikenteen valvontajärjestelmiä;

d)

ilmaliikenne AIR (Air Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä ilmassa;

e)

lähiliikennetutka RAD (Aerodrome Radar Control): merkintä, joka myönnetään AIR- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua valvontatutkaa käyttäen.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua ensiö- ja/tai toisiotutkan avulla;

b)

tarkkuuslähestymistutka PAR (Precision Approach Radar): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan tarkkuuslähestymistutkan avulla tarkkuuslähestymispalvelua maasta käsin ilma-alukselle, joka suorittaa loppulähestymistä kiitotielle;

c)

valvontatutkalähestyminen SRA (Surveillance Radar Approach): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan valvontalaitteiden avulla muuta kuin tarkkuuslähestymispalvelua maasta käsin ilma-alukselle, joka suorittaa loppulähestymistä kiitotielle;

d)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvan valvonnan avulla;

e)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteiden avulla lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla, jotka on nimetty siirtymälennonjohtoa varten.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua valvontatutkan avulla;

b)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvan valvonnan avulla;

c)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteiden avulla lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla, jotka on nimetty siirtymälennonjohtoa varten;

d)

valtamerilennonjohto OCL (Oceanic Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valtamerilennonjohtoalueella.

a)

lupakirjojen antaminen, voimassa pitäminen, voimassaolon keskeyttäminen ja peruuttaminen,

b)

todistusten antaminen koulutuksen tarjoajille,

c)

kurssien sekä yksiköiden koulutussuunnitelmien ja pätevyyden ylläpitosuunnitelmien hyväksyminen,

d)

tasotarkastajien hyväksyminen

e)

koulutusjärjestelmän seuranta ja tarkastaminen ja

f)

aiheellisten valitus- ja ilmoitusmenettelyjen käyttöönotto.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 266 ja 267 artiklan Euroopan investointipankin (EIP) perustamisesta ja Euroopan investointipankin perussäännön, joka on perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa,

—

ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 15. toukokuuta 1996 tekemän päätöksen keskustella vuosittain EIP:n luotonannon päätavoitteista, toimintakertomuksesta ja suuntaviivoista asiasta vastaavan valiokunnan johdolla,

—

ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintakertomuksen 2003, EIP-ryhmän toimintasuunnitelman 2004—2006, Euroopan investointirahaston (EIR) vuosikertomuksen 2003, tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuotta 2003 koskevasta tarkastuksesta ja hallituksen vastaukset sekä asiasta vastaavan valiokunnan 23. marraskuuta 2004 järjestämän EIP:n pääjohtajan kuulemisen,

—

ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2004 annetun julistuksen EIP:n hallinnosta,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2003 esitetyt huomautukset,

—

ottaa huomioon EY:n ja EIP:n tammikuussa 2000 tekemän yhteistyösopimuksen,

—

ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000, Göteborgissa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 ja Brysselissä 12. ja 13. joulukuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin toiminnasta vuonna 2002 (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 kohdan ja 45 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0032/2005),

A.

ottaa huomioon, että EIP on julkinen pankki, joka on perustettu EY:n perustamissopimuksella ensisijaiseksi rahalaitokseksi edistämään Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamista omilla ja käynnistämillään investoinneilla; ottaa huomioon, että EIP:n tehtävä näiden tavoitteiden saavuttamisessa on vahvistettu Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostoissa, joissa näiden tavoitteiden päälinjat määriteltiin seuraavasti: tietoon ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuva kilpailukykyinen talous, jossa otetaan huomioon paikalliset ja globaalit ympäristörajoitukset,

B.

ottaa huomioon, että neuvoston kokouksissa EU asetti tavoitteekseen, että siitä on määrä tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, jossa kestävä talouskasvu johtaa uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ympäristön asettamien rajoitusten huomioon ottamista; ottaa huomioon, että tämä tavoite edellyttää merkittäviä investointeja; ottaa huomioon, että EIP:n rooli on tunnustettu erityisesti kasvualoitteen täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on myös korostanut kiinnittävänsä erityistä huomiota omilla varoilla tapahtuvaan rahoitukseen riskipääoman, pk-yritysten ja inhimillisen pääoman alalla,

C.

ottaa huomioon, että pk-yrityksille tarkoitettujen luottojen kysynnässä ja myöntämisessä on suuria eroja eri jäsenvaltioiden välillä,

D.

ottaa huomioon, että vuonna 2003 myönnettyjen lainojen määrä oli 46,6 miljardia euroa, joista 37,3 miljardia euroa unionin jäsenmaihin (80 %), 5,7 miljardia euroa uusiin jäsenmaihin ja hakijamaihin ja 3,6 miljardia euroa kumppanimaihin, josta 2,1 miljardia euroa Euro—Välimeri-kumppanuusmaihin ja 0,5 miljardia euroa AKT-maihin ja merentakaisille maille ja alueille (MMA), ja että noin 40 % näistä lainoista kulki välittävien pankkien kautta,

E.

katsoo, että EIP:n merkitys unionin elinten joukossa, sen hallinnoimien ja käynnistämien luottojen määrä ja se, että jotkut näistä luotoista ovat peräisin unionin talousarviosta, antavat perusteet vuoropuhelulle, jota se käy Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kanssa, sekä tilintarkastustuomioistuimen (unionin varojen osalta) ja Euroopan petostentorjuntaviraston harjoittamalle valvonnalle,

F.

katsoo, että EIP:llä on tärkeä tehtävä ja että se edistää myös muiden rahoitusmuotojen käyttöä ja helpottaa yksityissektorin osallistumista ja riskinjakoa erityisesti riskipääomavälineiden ja vakuuksien antamisen avulla;

1.

pitää tervetulleena EIP:n toimintakertomusta 2003 ja sitä, että se on yleisesti parantanut kansalaisten saataville asetettavan tiedon avoimuutta, ja on tyytyväinen EIP:n kanssa solmittujen suhteiden laatuun;

2.

kehottaa EIP:tä jatkamaan aktiivisesti Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostoissa määritellyn strategian täytäntöönpanoa ja erityisesti ”Innovaatio 2010” -aloitettaan sekä tukemaan kasvualoitetta rahoittamalla infrastruktuuriohjelmia ja T&K-hankkeita sekä toimimalla julkisten ja yksityisten varojen käytön katalysaattorina; ehdottaa, että EIP:n olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä komission ja Euroopan keskuspankin kanssa määritelläkseen toiminnan vakauden valvontaa liittyvät säännöt, jotta voidaan kehittää vastaavia lainoja tämän vaarantamatta jäsenvaltioiden julkisen velan kestävyyttä;

3.

kannustaa EIP:tä asettamaan etusijalle Euroopan laajuisten verkkojen rahoittamisen; tukee EIP:tä sen päätöksessä investoida enemmän uusiutuvien energiamuotojen alalle sekä asettaa kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäiseminen tuettavien hankkeiden valinnan olennaiseksi kriteeriksi;

4.

pitää tervetulleena sitä, että EIP on lisännyt lainoja pienille yrityksille; kehottaa EIP:tä kiinnittämään huomiota myös sosiaaliseen talouteen ja yhteisöllisiin palveluihin, jotka ovat demografisen kehityksen valossa erittäin merkittäviä, jotta voidaan taata optimaalinen työelämään osallistumisen aste ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taso;

5.

kehottaa EIP:tä helpottamaan lainanantoa pk-yrityksille niissä jäsenmaissa, joissa EIP-lainoja on myönnetty vähän tähän mennessä, jotta jäsenvaltioiden väliset suuret erot saataisiin kapenemaan;

6.

kiinnittää huomiota siihen, että YK on julistanut vuoden 2005 kansainväliseksi mikroluottojen vuodeksi, ja kehottaa EIP:tä ottamaan tämän huomioon vuotta 2005 koskevassa ohjelmasuunnittelussaan;

7.

kehottaa EIP:tä antamaan tarkat säännöt, joissa asetetaan määrälliset kriteerit sille esitettyjen hankkeiden arvioimiseksi, sekä toteuttamaan järjestelmällisen tutkimuksen saavutetuista tuloksista, jotta voidaan arvioida niiden todellinen painoarvo Lissabonin strategian toteuttamisessa;

8.

tunnustaa EIP:n toimien avulla aikaansaadut pk-yritysten kasvuun ja työllisyyteen liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, mutta kehottaa EIP:tä lisäämään niiden tehoa parantamalla niitä hallinnollisia rakenteita, joiden avulla pk-yritykset voivat saada riskipääomaa, sekä edistämällä paikallisten ja alueellisten rahoittajien mahdollisuuksia osallistua niiden toimintaan;

9.

pitää tervetulleena, että EIP on viime vuosina edistynyt tuettavien hankkeiden valikoivassa määrittelyssä unionin tavoitteiden puitteissa; kehottaa sitä täsmentämään kriteerejään ja osoittamaan perinpohjaisuutta sen verratessa tuloksia tavoitteisiin;

10.

vaatii, että pk-yrityksille ja pankeille asetettuja raskaita hallinnollisia velvoitteita kevennetään, jotta ne voivat saada enemmän hyötyä Euroopan investointirahaston pääomasta; katsoo, että Innovaatio 2010 -aloitteeseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja että hankkeiden kynnystä olisi laskettava;

11.

tunnustaa EIP:n halukkuuden myötävaikuttaa Lissabonin strategiaan ja painottaa Euroopan investointirahaston osuutta Innovaatio 2010 -aloitteen muodossa; kehottaa EIP:tä vakiinnuttamaan asemansa unionin uudenaikaistamista edistävänä rahoittajana panostamalla erityisesti tieteellisen tutkimuksen ja varsinkin korkean teknologian alojen tukemiseen;

12.

kehottaa EIP:tä tapauksissa, joissa se toimii unionin ulkopuolella, täsmentämään unionin ulkopuolella sovellettavia kriteerejä komission hyvin yleistä valtuutusta tarkemmin siten, että perustaksi otetaan yhteistyötä koskevat Euroopan parlamentin suositukset sekä Maailmanpankin ja muiden kehityspankkien suositukset;

13.

tukee EIP:n pyrkimyksiä optimoida yhteistyönsä komission kanssa yhteisen työryhmän avulla; ehdottaa tämän koordinoinnin muodollistamista ja sen ulottamista koskemaan myös itse Euroopan parlamenttia;

14.

kehottaa EIP:tä toteuttamaan perusteellisemman tutkimuksen siitä, mikä on unionin ja EIP:n investointien todellinen panos alueelliseen kehitykseen, sekä määrittämään tätä koskevia indikaattoreita, kuten sen oma toiminnan arviointiosasto suosittaa;

15.

suosittelee, että EIP:n olisi edelleen pyrittävä paremmin määrittelemään globaalilainojensa myöntämiskriteerit, ja kehottaa EIP:tä ottamaan käyttöön avoimen todentamismenettelyn, jolla voidaan tarkastella ja arvioida sitä, miten välittäjäpankit ovat varoja käyttäneet, mikä antaa erityisesti mahdollisuuden todentaa, että EIP:n lainojen laatu todella hyödyttää lopullisia edunsaajia; katsoo, että EIP:llä pitäisi olla aktiivinen globaalilainojen valvontatehtävä ja että sen pitäisi tarvittaessa parantaa niiden markkinointia ja edistää niiden myöntämistä;

16.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta valvomaan, että EIP:n myöntämiin lainoihin liittyvät ehdot tai että sen tehtävänsä mukaisesti eri hankkeisiin osoittamat tuet eivät johda siihen, että tietyt edunsaajat saavat tukea perusteettomasti, jos ne voisivat saada rahoitusta avoimilta markkinoilta; kehottaa EIP:tä antamaan tilintarkastustuomioistuimelle kaikki sen tätä tarkoitusta varten tarvitsemat tiedot sekä tarvittaessa myös liikesalaisuuksiksi tai markkinoiden kannalta arkaluonteisiksi katsottavat tiedot;

17.

pitää myönteisenä, että EIP on saavuttanut edistystä vuoropuhelussa yleisön ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja että se on julkaissut kertomukset ympäristöstä ja hankkeidensa sosiaalisten vaikutusten arvioinnista kehitysmaissa;

18.

suosittaa uusien jäsenvaltioiden pk-yrityksille suunnatun erityisen, EIP:n toimintaa koskevan tiedotuskampanjan toteuttamista;

19.

pitää erittäin myönteisenä hallintoneuvoston 15. kesäkuuta 2004 hyväksymiä ehdotuksia avoimuudesta; on halukas osallistumaan aktiivisesti kyseisessä kertomuksessa esitettyyn neuvottelumenettelyyn tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepanooikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) täytäntöönpanon yhteydessä; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon vaatimukset, joita toimielimet ja kansalaisjärjestöt esittävät tässä neuvottelumenettelyssä;

20.

katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota EIP:n tilintarkastuksen parantamiseen tarkastuskomitean vuosikertomusten sekä toiminnan arviointiosaston suositusten mukaisesti; katsoo, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava tähän;

21.

panee merkille lehdistössä esitetyt toistuvat syytökset, jotka koskevat EIP:n johdon tasolla esiintyviä mahdollisia eturistiriitoja, ja on tyytyväinen, että EIP:n johto antoi asiasta täsmennyksiä sen jälkeen, kun edellä mainittu mietintö A6-0032/2005 hyväksyttiin; on tyytyväinen EIP:n perussääntöön ja työjärjestykseen 1. toukokuuta 2004 jälkeen tehtyihin tarkistuksiin, jotka koskevat hallintotapaa Euroopan unionin laajennuttua kymmenellä uudella jäsenvaltiolla; hyväksyy, että EIP:n päätöksentekoelimiä koskevat menettelysäännöt julkaistaan EIP:n verkkosivuilla kokonaisuudessaan;

22.

kehottaa EIP:tä edelleen toimittamaan Euroopan parlamentille ja yleisölle vuosittain yhteenvedon sen toiminnan parantamiseksi toteutetuista toimenpiteistä mainitun 22. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti; myöntää kuitenkin, että on välttämätöntä jatkaa pohdintaa keinoista parantaa EIP:hin kohdistuvaa sekä sen omien varojen että sen unionin talousarviosta saamien varojen käyttöä koskevaa valvontaa;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan investointipankille.