25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/1

1.1

Komissio julkaisi sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamishankkeen (SLIM-hanke) yhteydessä syyskuussa 1999 yhtiöoikeustyöryhmän laatiman tutkimuksen, jossa käsiteltiin erityisesti ensimmäisen ja toisen yhtiöoikeusdirektiivin yksinkertaistamista. Yhtiöoikeutta käsitellyt korkean tason asiantuntijaryhmä totesi marraskuussa 2002 antamassaan raportissa (Report on a Modern Regulatory Framework For Company Law in Europe), että suurin osa SLIM-työryhmän ehdotuksista on sellaisia, että ne olisi aiheellista ottaa käyttöön direktiivin avulla.

1.2

Käsillä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa toisen direktiivin tiettyjä näkökohtia. Toisessa direktiivissä esitetään nykyisellään seuraavat vaatimukset:

2.1

Ehdotetun direktiivin taustalla on ajatus, jonka mukaan toisen direktiivin yksinkertaistaminen auttaisi merkittävästi lisäämään yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä heikentämättä kuitenkaan osakkeenomistajien ja velkojien suojaa.

2.2

Ehdotetun direktiivin artiklojen suorana tai välillisenä tavoitteena onkin

2.3

Markkinoiden väärinkäytön ehkäisemiseksi jäsenvaltioiden tulisi direktiivin täytäntöönpanossa ottaa huomioon markkinakäytännöistä annetut direktiivit 2003/6/EY ja 2004/72/EY sekä joukko säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan hallinnon avoimuus ja johtoelinten vastuullisuus.

3.1

Komitea kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitetta ja yleisesti menettelyitä, joita komissio ehdottaa tavoitteiden saavuttamiseksi. On kuitenkin tarpeen erottaa toisistaan todellinen yksinkertaistaminen, jossa ei puututa olemassa olevien säännösten sisältöön ja soveltamisalaan, ja muutoksia sisältävä yksinkertaistaminen, joka poistaessaan tiettyjä, alunperin ulkopuolisten toimijoiden, markkinoiden tai yhtiöiden takeina pidettyjä menettelyitä voi muuttaa — olennaisesti tai toissijaisesti — aiempien direktiivien ”takaavaa” lähestymistapaa.

3.2

Muutoksia sisältävää yksinkertaistamista ei tarvitse välttämättä torjua, sillä se voi itse asiassa osoittautua hyödylliseksi, jos säännökset mukautetaan markkinoiden ja yritysmaailman todellisuuteen. Tällaisessa yksinkertaistamisessa komissio ei voi kuitenkaan ylittää toimeksiantonsa rajoja: sen tehtävänä on yksinkertaistaa, muttei muuttaa voimassa olevia säännöksiä. Toisin sanoen muutokset voidaan hyväksyä, jos voidaan osoittaa, että ne yksinkertaistavat yrityshallintoa parantaen kilpailukykyä ja pienentäen yhtiöille koituvia kuluja. Sen sijaan niitä ei voida hyväksyä, jos ne merkitsevät ulkopuolisten, erityisesti vähemmistöosakkaiden tai velkojien oikeuksien rajaamista. ETSK kiinnittää parlamentin ja neuvoston huomion tähän näkökohtaan, joka on olennaisen tärkeä, jos halutaan välttää antamasta kansalaisille sellainen vaikutelma, että yksinkertaistamisprosessia käytetään hyväksi sellaisten perustavaa laatua olevien muutosten toteuttamiseksi, joilla ei ole mitään tekemistä yksinkertaistamisen kanssa. ETSK haluaakin antaa panoksensa tässä hengessä. Se rajoittuu ottamaan kantaa vain niihin näkökohtiin, joihin on aiheellista kiinnittää huomioita. Tämä tarkoittaa sitä, että komitea kannattaa niitä näkökohtia, joita ei mainita erikseen.

4.1

Ehdotetun direktiivin 10 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta direktiivin 77/91/ETY 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan takeita koskevia säännöksiä, kun uutta pääomaa saadaan muuna vastikkeena kuin rahana eli käytännössä, kun vastike muodostuu julkisesti noteeratuista arvopapereista. Tällaisessa tapauksessa asiantuntijan antama lausunto voidaan korvata arvostuksella, joka tehdään kolmen viimeksi kuluneen kuukauden painotetun keskihinnan perusteella.

4.1.1

Komitea on asiasta samaa mieltä, mutta huomauttaa, että kolmen viimeksi kuluneen kuukauden painotetun keskihinnan perusteella tehty arvostus perustuu aiempiin arvioihin, joissa ei oteta huomioon tulevaisuudennäkymiä, jotka voivat olla paremmat, mutta myös huonommat. Kyseisessä kohdassa tulisi säätää, että painotettu keskihinta on suurin mahdollinen hinta ja että päättävillä elimillä on mahdollisuus tehdä erilainen, perusteltu arvostus.

4.1.2

Kohdassa 1 ehdotetut helpotukset olisi otettava käyttöön EU:n laajuisesti. Jos asia jätetään jäsenvaltioiden harkintaan, on olemassa vaara, että toivottu sääntelyn vapautuminen jää tapahtumatta joissain valtioissa.

4.2

Ehdotetun direktiivin 10 a artiklan 2 kohdassa säädetään, että kohdassa 4.1 mainittuja takeita koskevia säännöksiä voidaan olla soveltamatta myös silloin, kun uutta pääomaa saadaan muina arvopapereina kuin pörssissä noteerattuina osakkeina (pörssissä noteerattomat osakkeet, kiinteä omaisuus jne.). Tällaisessa tapauksessa riippumattoman asiantuntijan on kuitenkin tehtävä arvostus ennakolta. Riippumattomalla asiantuntijalla tulee olla riittävä koulutus ja kokemus.

4.2.1

Komitea katsoo, että asiantuntijoita koskeva a alakohta olisi poistettava, koska käsite ”riittävän koulutettu ja kokenut” on liian epämääräinen. Direktiivin tarkoitusta ajatellen riittää, jos kyseessä on tunnustettu riippumaton asiantuntija.

4.2.1.1

Vastikkeeksi annettavan omaisuuserän arvioinnin määräaikaa koskevassa 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa olisi pidennettävä vähintään kuuteen kuukauteen.

4.2.2

Toinen huomio koskee kyseisen artiklan c alakohtaa, jossa säädetään, että asiantuntija suorittaa arvostuksen ”jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyjen arvostusnormien ja -periaatteiden mukaisesti”. ETSK ehdottaa, että lainsäädännössä tai virallisissa määräyksissä tunnustetut kirjanpitosäännöt mainitaan erikseen.

4.2.3

Artiklan 3 kohta, jonka mukaan on mahdollista päättää olla soveltamatta arvostusnormeja muuna vastikkeena kuin rahana annettavaan omaisuuserään, mikäli sen arvo perustuu edellisen tilikauden lakisääteiseen tilinpäätökseen, vaatii selvitystä. On epäselvää, tarkoitetaanko omaisuuserillä, joista kunkin arvo perustuu edellisen tilikauden lakisääteiseen tilinpäätökseen, taseessa esitettyjä arvoja.

4.3

Ehdotetun direktiivin 10 b artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”kunkin jäsenvaltion on nimitettävä riippumaton hallinto- tai oikeusviranomainen, joka vastaa — – muiden vastikkeiden kuin rahan lainmukaisuuden tutkinnasta”. ETSK huomauttaa — vaikka kyse on pelkästä muotoseikasta — että oikeusviranomainen on aina riippumaton, ja ehdottaa näin ollen pientä muutosta tekstiin. Tärkeämpää on kuitenkin huomauttaa, että kyseinen viranomainen mainitaan useaan otteeseen direktiivissä, ja joka kerta sille esitetään eri tehtäviä määrittelemättä kuitenkaan tarkkaan sen roolia ja esittämättä luetteloa sen tehtävistä.

4.3.1

Jokaisessa jäsenvaltiossa on hallinto- ja oikeusviranomaisia, joilla on notariaatti-, luvananto- ja valvontatehtäviä. On tullut aika määrittää, ainakin kunkin jäsenvaltion sisällä, selkeästi yksi viranomainen (”keskitetty asiointipiste” palveludirektiivin tapaan), joka vastaa yhtiöiden sääntelystä ja valvonnasta. Tämä on ratkaisevaa yksinkertaistamisen, mutta ennen kaikkea sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta.

4.4

Ehdotetun direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valtioissa, joissa yhtiö saa hankkia omia osakkeita, valtuuden hankintaan antaa yhtiökokous. Valtuuden voimassaoloaika on korkeintaan viisi vuotta. ETSK toteaa, että viisi vuotta on ilman muuta liian pitkä aika. Markkinoiden ja yhtiön tilanne voi muuttua merkittävällä tavalla, jolloin päätöksentekoelimet joutuvat pyörtämään päätöksensä. Viiden vuoden hankintavaltuutus ei kuulu yhtiöiden käytäntöön. Varmuuden vuoksi ja yhtiökokouksen harkintavallan mahdollistamiseksi olisi parempi lyhentää voimassaoloaikaa kahteen vuoteen. Valtuutus olisi kuitenkin mahdollista uusia vuosittain tai joka toinen vuosi.

4.4.1

Direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa olisi poistettava ilmaus hallinto- tai johtoelimen ”aloitteesta”. Käsite on aivan liian epäselvä ja lienee tarkoitettu vain esimerkiksi. Viiden vuoden määräaika kassavirta-analyysille kohdan toisessa kappaleessa vaikuttaa liian pitkältä, ja se olisi lyhennettävä kahteen vuoteen.

4.5

Ehdotetun direktiivin 23 a artiklassa säädetään osakkeenomistajan oikeudesta kiistää yhtiökokouksen antama hyväksyntä muulle vastikkeelle kuin rahalle hakemalla toimivaltaiselta hallinto- tai oikeusviranomaiselta päätöstä hyväksynnän lainmukaisuudesta. ETSK huomauttaa, että yhtiökokous on laillisesti pätevä ja että viranomaisen, jolla on yksinomaan hallinnolliset toimivaltuudet, on vaikea kumota tai muuttaa yhtiökokouksen päätöstä. Tämä tekee entistä tärkeämmäksi määritellä toimivaltaisten elinten asema (ks. kohta 4.3) ja perustaa yksi ”keskitetty asiointipiste,” jolla on myös oikeudellisia tehtäviä (hallinto-oikeus).

4.6

Direktiivin 29 artiklaan lisätään kohta, jossa säädetään, että valtuutettu hallinto- tai johtoelin vapautetaan velvollisuudesta esittää kirjallinen selvitys merkintäetuoikeuden rajoittamisesta tai poistamisesta osakepääoman korotuksissa. ETSK ei ymmärrä, mikä on peruste tälle säännökselle, joka näyttää olevan avoimuuden periaatteiden vastainen, eikä yksinkertaista menettelyitä merkittävällä tavalla. Huomattakoon lisäksi, että ”osakkeenomistajat voivat kuitenkin pyytää hallinto- tai johtoelintä ilmoittamaan syyt merkintäetuoikeuden rajoittamiseen tai poistamiseen”. Direktiivissä ei kuitenkaan säädetä tapauksista, joissa kieltäydytään tietojen toimittamisesta tai joissa osakkeenomistajat eivät ole samaa mieltä ilmoitetuista syistä. Yleisperiaatteen tulisi kuitenkin perustua yhtiöoikeuden perusperiaatteisiin: yhtiökokous on täysivaltainen yhtiön elimille annettujen valtuuksien osalta, mutta sillä on aina ja joka tapauksessa oikeus saada tietoa siitä, mitä on tehty, sekä selvitys jokaisesta budjettikohdasta sekä menojen että tulojen osalta. ETSK ehdottaa kyseisen kohdan poistamista.

4.7

Ehdotetun direktiivin 39 a artiklassa ei tarkasti ottaen esitetä yksinkertaistamista, vaan siinä pyritään — julkisia ostotarjouksia koskevan direktiivin 15 artiklan tapaan — kodifioimaan vain muutamassa maassa käytössä oleva sääntö, jonka mukaan ”enemmistöosakas” eli osakkeenomistaja, joka omistaa vähintään 90 prosenttia julkisesti noteeratun yhtiön pääomasta, voi vaatia kaikkia vähemmistöosakkaita myymään heidän hallussaan olevat osakkeet itselleen käypään hintaan. Jäsenvaltiot voivat nostaa ylärajaa aina 95 prosenttiin asti. Direktiiviehdotuksen johdannossa puhutaan enemmistöosakkaan yhteydessä myös useista osakkaista, kun taas itse artiklasta saa sellaisen kuvan, että osakkaita on vain yksi. Lopullisessa tekstissä tämä epäselvyys tulee poistaa.

4.7.1

Vastaavanlainen sääntö on kodifioitu — kuten edellä todettiin — julkisia ostotarjouksia koskevassa direktiivissä, mutta tilanne on erilainen: julkisiin ostotarjouksiin liittyvät avoimuustakeet ja perustana olevat edellytykset puuttuvat. Voidaan todeta, että on ilman muuta enemmistöosakkaan etujen mukaista hallita yhtiötä sataprosenttisesti varsinkin silloin, kun vähemmistö toimii jarruna tai on riitaisa, mutta vähemmistöosakkaan kannalta asia saattaa olla olosuhteista ja eri tilanteista riippuen täysin toisenlainen. Osakkeenomistaja, joka ei pysty vaikuttamaan millään tavalla yhtiön asioihin, saattaa suhtautua myönteisesti mahdollisuuteen luopua omista osakkeistaan edullisin ehdoin, varsinkin jos hän saa niistä paremman hinnan kuin pörssissä. Jos arvopaperista saa kuitenkin hyvän tuoton tai jos sillä on hyvät kehitysnäkymät, sijoittaja/osakkeenomistaja voi haluta pitää sen hallussaan, ja on vaikea ymmärtää, miksi hänen pitäisi luopua siitä. Loppujen lopuksi 10 prosenttia osakkeista hallussaan pitävä vähemmistö ei voi yleensä vaikeuttaa yrityksen hallintoa, mutta toisaalta on tarpeen tunnustaa kaikkien osakkeenomistajien oikeus täyteen valinnanvapauteen. On kuitenkin marginaalitapauksia, joissa hallinta edellyttää kaikkien osakkeiden täyttä kontrollia: kyseisellä säännöksellä, jota sovelletaan valvontaviranomaisten luvalla, olisi perusteet vain tällaisissa tapauksissa.

4.8

Ehdotetun direktiivin 39 b artikla — joka perustuu julkisia ostotarjouksia koskevan direktiivin 16 artiklaan — on käänteinen versio edellisestä artiklasta: vähemmistöosakkaat voivat yhdessä tai erikseen vaatia enemmistöosakasta ostamaan niiden osakkeet käypään hintaan. Tähän pätevät edellisessä kohdassa esitetyt huomiot tarpeellisin muutoksin. Myös tässä tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten tulisi antaa hyväksyntä myyntivelvoitteelle vain silloin, kun se voidaan osoittaa välttämättömäksi. Tämä ei kuitenkaan päde tilanteeseen, jossa osakkuudesta pyritään pääsemään eroon ennakoitaessa yhtiön huonoa menestystä.

4.8.1

Kahta edellä mainittua tapausta koskeva komitean näkemys perustuu tavoitteeseen noudattaa oikeudenmukaisuuden ja oikeuden yleisperiaatteita: osakkeenomistajien valinnanvapaus tulee säilyttää kokonaisuudessaan, eivätkä osakkeenomistajien edun ulkopuoliset seikat voi sitä rajoittaa, ellei sitten todistetusti ilmene luonteeltaan poikkeavia vaatimuksia.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/4

1.1

Komissio hyväksyi 21. toukokuuta 2003 toimintasuunnitelman yhtiöoikeuden uudistamiseksi ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamiseksi Euroopan unionissa. Käsillä oleva ehdotus tilinpäätösdirektiivien muuttamisesta on jatkotoimi kyseiselle toimintasuunnitelmalle.

1.2

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa luottamusta eurooppalaisten yhtiöiden julkaisemiin tilinpäätöksiin ja toimintakertomuksiin, jotta osakkaille ja muille sidosryhmille (kuten työntekijöille ja tavarantoimittajille) voidaan tarjota luotettavia, perusteellisia ja helposti saatavissa olevia tietoja.

1.3

ETSK kannattaa yleisesti ottaen komission esittämiä tavoitteita ja katsoo, että ehdotus on tarpeellinen kaikkien sidosryhmien suojelemiseksi. Komitea esittää kuitenkin tässä asiakirjassa huomioitaan komission ehdotuksen tietyistä yksityiskohdista.

2.1

Ehdotuksen mukaan tilinpäätösdirektiivejä (78/660/ETY ja 83/349/ETY) muutettaisiin seuraavalla tavalla:

2.2

Komissio korostaa noudattavansa periaatteellista linjaa, jonka tarkoituksena on varmistaa sääntelyn oikeasuhteisuus ja antaa mahdollisuus joustavaan toimintaan.

2.3

Komissio toteaa, että sen tekemä ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, mutta huomauttaa, että tilinpäätösten tekeminen keskenään vertailukelpoisiksi koko EU:n alueella on välttämätöntä, jotta voidaan vahvistaa yleistä luottamusta tilinpäätöksiin.

3.1

ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa yleistä luottamusta eurooppalaisten yritysten tilinpäätöksiin, kun otetaan huomioon Euroopassa ja muualla viime aikoina paljastuneet skandaalit. Sen vuoksi komitea tukee varauksetta komission aloitetta.

3.2

ETSK kannattaa ehdotuksessa noudatettavaa periaatteellista linjaa, koska komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että erityissääntöjä voidaan kiertää tai ne voivat vanhentua.

3.3

Kun otetaan huomioon tarve edistää yrittäjyyttä ja työllisyyttä EU:ssa, on tärkeää, etteivät yritysten tiedottamisvaatimukset ole liian tiukat. Liian tiukkojen tiedottamisvaatimuksien lisähaittana saattaisi olla se, että keskittyminen todella tärkeisiin asioihin vähentyisi. ETSK on sen vuoksi tyytyväinen siihen, että ehdotuksiin on sisällytetty olennaisuuden periaate. Komitean mielestä pitäisi itse asiassa pohtia, voisiko kyseinen periaate toimia tilinpäätösdirektiivien peruselementtinä.

3.4

ETSK on lisäksi huolissaan siitä, ettei julkisesti noteeraamattomille pk-yhtiöille vain asetettaisi liian raskaita tiedottamisvaatimuksia, kun otetaan huomioon, että kyseiset yritykset toimivat kasvun moottoreina EU:ssa. Komitea on tietoinen siitä, että jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan antaa pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuden soveltaa täydellistä tiedonantovelvollisuutta lievempiä vaatimuksia. ETSK ehdottaa, että olisi asianmukaista tarkistaa perusteellisesti pk-yrityksiä koskevat vähimmäisvaatimukset ja kiinnittää samalla erityishuomiota kaikkein pienimpien yritysten taakan keventämiseen (1).

3.5

ETSK on perillä siitä, että Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (International Accounting Standards Board) on parhaillaan kehittämässä erityisesti pk-yritysten käyttöön soveltuvaa standardistoa. ETSK on tyytyväinen kyseiseen hankkeeseen.

4.1.1

ETSK kannattaa ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa hallituksen jäsenten kollektiivinen vastuu toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen laatimisesta. Kyseinen vastuu on jo nyt yleisesti hyväksytty EU:ssa. Hallintorakenteeltaan kaksitasoisissa yhtiöissä on kuitenkin tärkeää, että kunkin hallintoelimen (hallinto-, johto- ja valvontaelinten) jäsenten vastuu on suhteessa kyseisen elimen tehtäviin, eikä vastuun tulisi ylittää kansallisen lainsäädännön perusteella hallintoelimille annettuja toimivaltuuksia.

4.1.2

ETSK ehdottaa, että hallituksen jäsenet velvoitetaan antamaan yhtiön tilintarkastajalle vilpittömässä mielessä ja erikseen pyytämättä kaikki sellainen tieto, jonka katsotaan olevan yhtiön talousraportoinnin tai tilinpäätöksen kannalta merkityksellistä.

4.2.1

ETSK on tyytyväinen komission tavoitteeseen lisätä lähipiirin liiketoimien avoimuutta noteeraamattomissa yhtiöissä, jotta voidaan palauttaa yleinen luottamus yhtiöiden tilinpäätöksiin. Lähipiirin liiketoimilla on usein erityisen suuri merkitys yksityisomistuksessa oleville yhtiöille pk-yritykset mukaan luettuina.

4.2.2

Ehdotetun direktiivin 1 artiklassa neljännen tilinpäätösdirektiivin (78/660/ETY) 43 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 b alakohta, jossa yhtiötä vaaditaan ilmoittamaan ”yhtiön ja lähipiirin välisen liiketoimen luonne, liiketoiminnallinen tarkoitus ja arvo”, jos kyseistä liiketoimintaa ei ole toteutettu ”tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti”. Kyseinen vaatimus menee pidemmälle kuin lähipiirin liiketoimia koskevassa IAS-standardissa (IAS 24) asetetut vaatimukset etenkin siltä osin, että myös liiketoiminnan tarkoitus on ilmoitettava.

4.2.3

ETSK suhtautuu epäillen siihen, että ehdotuksessa mennään IAS 24 -standardissa asetettuja vaatimuksia pidemmälle. Siitä aiheutuu useille noteeraamattomille yhtiöille huomattavia lisäkustannuksia, jotka ylittävät yhtiöiden tilinpäätösten parantumisesta niiden käyttäjille koituvan hyödyn.

4.3.1

Komissio ehdottaa, että tiedottamista parannetaan asettamalla erityisvaatimus, jonka mukaan merkittävistä taseen ulkopuolisista järjestelyistä SPE:t mukaan luettuina on annettava täsmälliset tiedot tilinpäätöksen lisätiedoissa. ETSK kannattaa kyseistä vaatimusta mutta on huolestunut siitä, että ehdotuksessa ei määritellä, mitä ”järjestelyillä” tarkoitetaan. Kyseisen käsitteen merkitys jää siten melko epämääräiseksi. Komitea ehdottaa siksi, että asiaa selvennetään ja ohjeistetaan antamalla mahdollisesti sopivia esimerkkejä.

4.3.2

Jotta pk-yrityksiin kohdistuvat vaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi ETSK suosittaa, että jäsenvaltioille annetaan lupa rajata edellä mainittu tiedonantovaatimus koskemaan ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä yhtiön taloudellisen aseman arvioimiseksi.

4.4.1

ETSK kannattaa vaatimusta, jonka mukaan julkisesti noteerattujen yhtiöiden on annettava tietoa hallintorakenteistaan, sillä kyseiset tiedot ovat erittäin tärkeitä sijoittajille. Asiaa koskevan selvityksen sisällyttäminen toimintakertomukseen edellyttää, että tilintarkastajat ottavat kantaa siihen, miten hyvin koko toimintakertomus (myös sen sisältämä selvitys) on sopusoinnussa saman tilikauden tilinpäätöksen kanssa. Neljännen tilipäätösdirektiivin 51 artiklan 1 kohdan nojalla sama vaatimus koskee jo nyt varsinaista toimintakertomusta.

4.4.2

Ongelma näyttää olevan se, että eräät jäsenvaltiot ovat menneet neljännen ja seitsemännen (83/349/ETY) tilinpäätösdirektiivin vaatimuksia pidemmälle säätämällä, että toimintakertomus — joka tulevaisuudessa sisältää hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen — on tarkastettava täysimääräisesti. ETSK katsoo, että kaikki hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiedot eivät sovellu perusteellisesti tarkastettaviksi. Asia voitaisiin ratkaista siten, että julkisesti noteerattuja yhtiöitä vaadittaisiin antamaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva selvitys ”yhdessä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen kanssa”. Se, miten hyvin selvitys on sopusoinnussa tilinpäätöksen kanssa, selvitettäisiin kuitenkin edelleen kohdassa 4.4.1 hahmotellulla tavalla.

4.4.3

ETSK:n mielestä komission ehdottaman uuden 46 a artiklan 3 kohdassa mennään liian pitkälle. Komitea ehdottaa, että kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”kuvaus yhtiön sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmän pääpiirteistä suhteessa talousraportointiin”.

4.5.1

Seitsemännen tilinpäätösdirektiivin muuttamista koskevan 2 artiklan englanninkielisessä toisinnossa käytettävä terminologia (the information set out is of of direct relevance and assistance) poikkeaa neljänteen direktiiviin ehdotettavan muutoksen yhteydessä käytettävästä terminologiasta (the information set out is material and of assistance). Tähän ilmeiseen epäjohdonmukaisuuteen ei näyttäisi olevan mitään syytä. ETSK ehdottaa, että molemmissa tapauksissa käytetään jälkimmäistä sanamuotoa, joka sisältää tärkeän sanan ”material”.

4.5.2

Komission ehdottaman direktiivin 1 artiklassa neljännen tilinpäätösdirektiivin 43 artiklan 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi 7 b alakohta. Kyseisessä uudessa alakohdassa käytetään ilmausta ”ei toteutettu tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti”. Samaa ilmausta käytetään seitsemännen tilinpäätösdirektiivin 34 artiklaan lisättäväksi ehdotettavassa 7 b alakohdassa. Komission ehdotuksen perusteluosassa ilmausta ”jos niitä ei toteutettu tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti” täsmennetään sanoilla ”toisistaan riippumattomien osapuolten välisinä liiketoimina”. Koska jälkimmäinen ilmaus on kirjanpidossa yleisesti hyväksytyn terminologian mukainen, komitea katsoo, että sen käyttäminen tarkistetuissa direktiiveissä olisi asianmukaista.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/7

1.1.1

EHTYn tutkimusyhteistyö päättyi EHTY-sopimuksen voimassaolon päättyessä 23. heinäkuuta 2002. Yhteistä tutkimusta voidaan nyt kuitenkin jatkaa hiili- ja terästeollisuuden sopimuksen voimassaoloaikana kerryttämän pääoman turvin. Päätös pääoman siirtämisestä yhteisöille ja kohdistamisesta tutkimukseen tehtiin Nizzan sopimuksella. Pääoman suuruus on 1,6 mrd. euroa (pääoman arvioitu suuruus EHTYn joukkovelkakirjalainojen erääntyessä). Hiili- ja terästutkimusrahasto perustettiin helmikuussa 2003. Sen oikeusperustasta määrättiin Nizzan sopimuksen liitteessä, joka koskee EHTY-sopimuksen voimassaolon päättymistä, ja siitä säädettiin 1. helmikuuta 2003 annetuilla neuvoston päätöksillä (2003/76/EY, 2003/77/EY ja 2003/78/EY), jotka on julkaistu virallisessa lehdessä 5. helmikuuta 2003.

1.1.2

Tutkimusrahaston ohjelman toimintaehdoista määrätään teknisissä ja rahoitussuuntaviivoissa.

1.1.3

Nyt kun uusi järjestelmä on ollut toiminnassa kolme vuotta, käsillä olevan asiakirjan tavoitteena on osoittaa tiettyjä rahaston toiminnassa esiin tulleita eroavuuksia ja pyrkiä ennen kaikkea kartoittamaan rahaston tulevaisuudennäkymiä.

1.1.4

Ensinnäkin on todettava, että huolimatta muutamista kohdista, joihin asiakirjassa palataan tuonnempana, on ilahduttavaa, että EHTYn tutkimusyhteistyön henki on säilytetty, sillä EHTYn tutkimusrahoitus on tunnetusti ollut tehokasta.

1.2.1

Hiili- ja terästutkimusrahastoa hallinnoi tutkimuksen pääosaston alainen hiili- ja teräsyksikkö. Tutkimustoiminnan rahoittamiseen käytetään edellä mainitusta pääomasta pitkäaikaisen sijoituksen tuloksena kertynyttä korkoa. Käytettävissä olevat vuotuiset määrärahat riippuvat siis investoinnin tuotosta. Määrärahat jaetaan teräs- ja hiilialan kesken siten, että ensiksi mainitun osuus on 72,8 % ja jälkimmäisen 27,2 %. Käytännössä tämä on kahtena viimeksi kuluneena toimintavuonna merkinnyt sitä, että teräsalan tutkimuksen talousarvio on ollut noin 43 miljoonaa euroa (43,68 miljoonaa vuonna 2003 ja 43,68 miljoonaa vuonna 2004 sekä 41,2 miljoonaa vuonna 2005). Rahoitustukea on myönnetty vuosittain noin viiteenkymmeneen hankkeeseen. Hiili- ja terästutkimusrahastosta on kolmena viimeksi kuluneena vuonna myönnetty varoja hiilialalle seuraavasti: 16,13 miljoonaa vuonna 2003 ja 15,27 miljoonaa vuonna 2004 sekä 16,13 miljoonaa vuonna 2005.

1.2.2

Tukien kokonaismäärä on supistunut tuntuvasti, sillä teräsalan tuki oli 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa 55–56 miljoonaa euroa ja hiilialan tuki 28–31 miljoonaa euroa. Huomattakoon myös, että edunsaajalle myönnettävää keskimääräistä tukea supistetaan edelleen huomattavasti lähivuosina unionin laajentumisen ja siitä johtuvan ohjelmaan osallistuvien tahojen määrän kasvun vuoksi. Uudet jäsenvaltiot maksavat rahasto-osuutensa vanhojen jäsenvaltioiden tapaan, tosin vähitellen ja vasta vuosina 2006–2009. Ne maksavat pääomaosuutensa perättäisissä erissä (yhteensä 169 miljoonaa euroa), mutta niiden täysimääräinen vaikutus tuntuu vasta vuonna 2011.

1.2.3

EHTYn terästutkimuksen kustannus-hyötysuhteen taso on jo vakiintunut (13 yksikön tuotto jokaista investoitua yksikköä kohden). Huomattavaa tehokkuutta on saatu aikaan keskittymällä teollisuuden tutkimuksessa terästeollisuuden perustarpeisiin yhdessä alan ammattilaisten, toisin sanoen teollisuudenharjoittajien ja tarvittaessa muiden kumppaneiden, kuten komponenttivalmistajien tai suurimpien asiakkaiden kanssa. Tällaiselle tutkimukselle on vielä nykyäänkin olennainen tarve, jotta Euroopan terästeollisuuden kilpailukyky säilytetään nykyisellä tasollaan, toisin sanoen maailman parhaimpien teollisuudenalojen joukossa. EHTY-ohjelmien tunnusomaiset elementit, kokeilu- ja demonstraatiohankkeet, ovat viime vuosina vähentyneet tuntuvasti. Ne on säilytettävä tärkeimpinä välineinä, ja ne on edelleen asetettava etusijalle siirrettäessä uutta teknologiaa ripeästi operatiivisten yksiköiden käyttöön (tuotantolaitoksille).

1.2.4

EHTYn rahoittama unionin hiilialan tutkimus on ollut erittäin tehokasta. Sen arviointi (1) osoittaa keskimääräisten hyötytekijöiden vaihtelevan välillä 7–25. TTK–puiteohjelma tuottaa lisäksi usein huomattavaa oheishyötyä esimerkiksi muiden teollisuudenalojen valvonta- ja tunnelointimenetelmille sekä materiaalien testausmenetelmille.

1.3.1

Vuosittain hyväksyttävien ohjelmien valintamenettelyssä on tapahtunut tärkeitä muutoksia. Komissiota avustavat hiili- ja teräsalan komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajia, sekä teräsalan neuvoa-antavat ryhmät ja hiilialan neuvoa-antavat ryhmät, joissa on teollisuuden ja muiden merkittävien sidosryhmien edustajia. Arvioinnin suorittavat riippumattomat asiantuntijat. Komissio on varmistanut järjestelmän käyttöönotosta lähtien, että arvioinnit suoritetaan asianmukaisesti, ja ehtoja parannetaan joka vuosi.

1.3.2

Valituksi tulevien hankkeiden laatu ja siis hiili- ja terästutkimusrahastosta rahoitettava ohjelma riippuvat arviointien laadusta. Koska arvioitavina on teollisuuden tutkimusohjelmia, on olennaista, että arvioinnin suorittavat asiantuntijat, joilla on erityistietämystä teollisuuden tarpeista ja painopistealoista, jo tehdystä tutkimuksesta ja tutkimustuloksista sekä ohjelmaan osallistuvien kumppaneiden osaamisesta. Esimerkiksi teknisten ryhmien asiantuntijat täyttävät nämä ehdot, mutta komission ja terästeollisuuden ryhmien on vielä optimoitava omien asiantuntijoidensa osallistumiselle asetettavat käytännön ehdot.

1.3.3

Teräsalalle on muodostettu yhdeksän teknistä ryhmää, jotka korvaavat aiemmat 17 toimeenpanevaa komiteaa. Tekniset ryhmät seuraavat hankkeita ja teknologiatiedon siirtoa, mutta ryhmien asiantuntijamäärää on supistettu huomattavasti. Asiantuntijamäärän supistuminen korvautuu osin sillä, että ryhmissä on runsaammin kymmenen uuden jäsenvaltion asiantuntijoita. Kummitoiminta (yksi asiantuntija vastaa yhden hankkeen tai muutaman hankkeen seurannasta) on osoittautunut tehokkaaksi varmistettaessa hankkeiden entistä välittömämpi seuranta. Näin seurannasta on helpompi keskustella, ja seuranta on entistä kurinalaisempaa. Keväällä 2005 suoritetaan hiili- ja terästutkimusrahaston uusien hankkeiden väliarviointi, joka antaa asiasta lisätietoja.

1.3.4

Hiilialalle on perustettu kolme teknistä ryhmää, jotka korvaavat vähitellen EHTYn hiilialan tutkimusohjelmaan kuuluneet viisi toimeenpanevaa komiteaa. Ryhmä 1 keskittyy kaivosteknologiaan, ryhmä 2 konversiotekniikkaan ja ryhmä 3 puhtaisiin hiiliteknologioihin.

1.3.5

Kymmenen unioniin liittymässä olleen valtion yritykset ja instituutiot eivät juuri jättäneet EHTY-rahastolle ehdotuksia vuonna 2000. Sen sijaan niiden jättämien ehdotusten osuus vuonna 2004 hiili- ja terästutkimusrahastolle tehdyistä ehdotuksista oli teräsalalla 4,2 % ja hiilialalla 14,16 %. Kymmenen uuden jäsenvaltion edustajia on eri komiteoissa sekä neuvoa-antavissa ja teknisissä ryhmissä yhteensä 25 (11 hiili- ja teräsalan komiteassa, 5 teräsalan neuvoa-antavissa ryhmissä, 4 hiilialan neuvoa-antavissa ryhmissä, 3 teräsalan teknisissä ryhmissä ja 2 hiilialan teknisissä ryhmissä).

2.1.1

Koska on odotettavissa, että maailmantalous kasvaa tänä vuonna hillitysti ja Manner-Euroopan elpyminen kehittyy hitaasti, kulutuksen reaalikasvun voidaan odottaa olevan hitaampaa kuin vuonna 2004. Koska kuitenkin joissakin maissa tiettyjen tuotteiden varastot ovat paisuneet liian suuriksi, voidaan myös odottaa, että näennäiskulutus kasvaa hillitysti.

2.2.2.1

Foorumin keskuudesta on asetettu kuusi työryhmää, joihin kuuluu toistasataa ihmistä. Ryhmät vastaavat kestävän kehityksen neljää pilaria: kestävästä kehityksestä saatava hyöty, kumppanit (sekä auto- että rakennusala), maapallo ja ihmiset sekä energia-ala. Työryhmät ovat käynnistäneet kolme laajaa ja toisiaan täydentävää teollisuuden T&K-ohjelmaa, joilla on kauaskantoinen sosiaalinen vaikutus. Kukin ohjelma kattaa useita T&K-aloja ja tutkimusaiheita.

2.2.2.2

Ehdotus käynnistää kolme teollisuuden tutkimusohjelmaa, joilla on laaja ja kauaskantoinen sosiaalinen vaikutus:

2.2.2.3

Ensimmäisessä laajassa ohjelmassa on huomioitava, että terästeollisuuden koko tuotantoketjulta edellytetään suurta joustavuutta, jotta se pystyy selviytymään alhaisin kustannuksin kasvavasta tuotevalikoimasta. Teräsalalle olisi eduksi, jos sillä olisi nykyistä tiiviimpiä tuotantolinjoja, jotka pystyisivät vastaamaan tuotannon tarpeisiin erittäin lyhyessä ajassa ja laajentamaan tuotevalikoimaa. Toisaalta siellä, missä perinteinen teknologia on tarpeeksi pitkälle kehittynyttä ja vankkaa pystyäkseen takaamaan tuottavuuden vakauden, prosesseja voitaisiin joustavoittaa älykkään valmistusteknologian avulla. On suunniteltava ja kehitettävä uusia tuotantokäsitteitä, kuten älykkäitä valmistusprosesseja ja tehokkaita tuotanto-organisaatioita, jotka perustuvat edistyksellisiin organisatorisiin teknologioihin uusien prosessien, tuotteiden ja palveluiden kehittämisen varmistamiseksi.

2.2.2.4

Ensimmäiseen laajaan ohjelmaan sisältyy kolme keskeistä teemaa:

2.2.2.5

Toisessa laajassa ohjelmassa keskitytään niin ikään kolmeen tärkeään T&K-teemaan:

2.2.2.6

Kolmannessa laajassa ohjelmassa käsitellään asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Asiakkaat kaipaavat runsasta valikoimaa yhä pitemmälle kehitettyjä korkealuokkaisia materiaaleja ennen kaikkea kahdenlaisia markkinoita varten: auto- ja rakennusalalle. Kolmatta alaa (energiaa) käsittelevää ohjelmaa tarkastellaan tänä vuonna.

2.2.2.7

Kaikilla kolmella ohjelmalla pyritään kaiken kaikkiaan parantamaan kilpailukykyä, edistämään talouskasvua ja vaikuttamaan unionin työllisyystilanteeseen. Ohjelmien kattamat T&K-teemat ja -alat tukevat vahvasti kestävään kehitykseen tähtäävää lähestymistapaa. Ympäristönsuojelu (kasvihuonekaasupäästöt, etenkin hiilidioksidipäästöt) ja energiatehokkuuden parantaminen ovat kumpikin tärkeitä poikkialaisia kysymyksiä kaikissa ehdotetuissa T&K-ohjelmissa. Turvallisuus on kolmas erittäin tärkeä tavoite sekä asianomaisilla teollisuudenaloilla että teräsalan ratkaisuja käyttävien asiakkaiden päivittäisessä elämässä (autot, rakennukset, energiantuotanto, liikenne jne.). Tavoitteeseen pyritään kehittämällä uusia älykkäitä ja turvallisia teräsalan ratkaisuja.

2.2.2.8

Myös kolmas tärkeä poikkialainen teema, henkilöresursseihin liittyvät näkökohdat, on otettu huomioon (ammattitaitoisten henkilöiden houkutteleminen pysymään alalla teräsalan kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi). Tässä yhteydessä on huomioitava seuraavaa:

2.2.2.9

Teräsalan teknologiafoorumin seurantakomitea hyväksyi 15. joulukuuta 2004 strategisen tutkimusohjelman. Siinä kuvatuissa tulevaisuudennäkymissä hahmotellaan teräsalan tutkimuksen näkymiä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

2.2.2.10

Strategisen tutkimusohjelman toisessa versiossa asetetaan painopistealoja ja tehdään ehdotuksia eurooppalaisten ohjelmien aiheiksi ja tutkimusaloiksi. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa hiili- ja terästutkimusrahasto, T&K-puiteohjelma, Eureka sekä valtakunnalliset ja alueelliset ohjelmat. Hiili- ja terästutkimusrahaston tuella tutkitaan edelleen tärkeimpiä aiheita, joista on päästy yhteisymmärrykseen.

2.2.2.11

Strategisessa tutkimusohjelmassa kuvattu tutkimusaiheiden luonne ja tarpeellisten kumppaneiden taidot ohjannevat valitsemaan oikean yhteisöohjelman. Esimerkiksi hiili- ja terästutkimusrahasto on suunnattu erityisesti, joskaan ei yksinomaan, teräsalan tutkimukseen ja T&K-puiteohjelma tutkimukseen, johon osallistuu kumppaneita useammalta kuin yhdeltä teollisuudenalalta (esimerkiksi tavarantoimittajia ja komponenttivalmistajia, jos kyseessä on uuden teknologian kehittäminen, sekä asiakkaita ja tuotteen käyttäjiä — kuten auto- ja rakennusteollisuus — jos kyseessä on innovatiivisten teräsalan ratkaisujen kehittäminen, jne.). Samantapaista ohjausta kaivattaisiin laajojen, pitkäaikaisten ohjelmien puitteissa toteutettaviin teknologisiin yhteistoimiin, kun ohjelmat edellyttävät tuntuvia investointeja ja niissä keskitytään yhteisymmärryksessä valittuihin eurooppalaisiin teemoihin.

2.2.2.12

Jotta edellä ehdotettu lähestymistapa olisi mahdollisimman tehokas, se edellyttää luonnollisesti, että ohjelmia koordinoidaan. Teräsalan teknologiafoorumin strategisen tutkimusohjelman on oltava asiakirja, jonka pohjalta valitaan teräsalan suuntaviivojen tulevaan tarkistukseen sisällytettävät aiheet. Ohjelmien koordinoinnin ansiosta kaikille hankkeille olisi lisäksi voitava antaa samat mahdollisuudet riippumatta siitä, mihin yhteisön ohjelmaan ne kuuluvat.

2.2.2.13

Seitsemännessä puiteohjelmassa, yhteisön ohjelmissa (Eurekassa jne.), valtakunnallisissa ja jopa alueellisissa ohjelmissa olisi tarjottava mahdollisuus panna strateginen tutkimusohjelma täytäntöön. Yhteiset teknologia-aloitteet ja Euroopan investointipankin lainat mahdollistavat kuitenkin uusien edistyksellisten teknologioiden kehittämisen ja niiden soveltamisen monilla teollisuudenaloilla tulevina vuosikymmeninä.

2.2.2.14

Lisäksi kun ajatellaan vuosittaisia, hiili- ja terästutkimusrahastosta rahoitettavia, teräsalan tutkimusta koskevia tarjouskilpailuja, olisi muodostettava eräänlainen ensisijaisten aiheiden varanto (mikäli aiheet edellyttävät huomattavaa rahoitusta ja merkittäviä teknisiä resursseja). Aiheet tulisi valita niistä foorumin strategisen tutkimusohjelman erityisteemoista, jotka liittyvät teräsalaan ja joiden tärkeysjärjestys on päätetty yksituumaisesti. Näin tarjoutuisi myös tilaisuus välttää tukien pirstoutuminen, alentaa hallintokuluja vähentämällä ehdotusten määrää ja ennen kaikkea tehostaa toimintaa keskittämällä resurssit terästeollisuuden kilpailukyvyn kannalta elintärkeisiin aiheisiin.

2.2.2.15

Eräässä teräsalan foorumin järjestyksessä toisen ohjelman hankkeista (ULCOS-hankkeessa [Ultra Low CO2 Steel Making]) pyritään vähentämään rajusti teräksenvalmistuksesta peräisin olevia hiilidioksidipäästöjä. Hankkeen ominaispiirteitä ovat seuraavat:

Teollisuuden edustajat viestittivät komissiolle helmikuussa 2005, että hankkeen ominaispiirteiden vuoksi foorumi on kiinnostunut käynnistämään yhteisen teknologia-aloitteen. ESTEPiä ei kuitenkaan valittu yhteiseen teknologia-aloitteeseen 6. huhtikuuta 2005 tehdyssä komission ehdotuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.2.2.16

Kun ohjelmat päivitetään säännöllisesti, ne pystytään sopeuttamaan kaikilta osin teollisuuden tarpeita vastaaviksi.

3.1.1

Eurooppa on maailman kolmanneksi suurin hiilen kuluttaja. Hiili on Euroopan unionille yksi energiatoimitusten tärkeimmistä kulmakivistä, jonka varaan eri energiamuotojen tasapainottaminen perustuu. Hiilen merkitys on selvästi kasvanut EU:n laajentumisen myötä. Se on raudan ja teräksen valmistuksessa olennainen syöttöpolttoaine, ja hiilen osuus sähköalan polttoaineenkäytöstä on 32 %. Se on sähköalalla yksi polttoainevaihtoehto, koska sen toimitusvarmuus on taattu ja se on kilpailukykyinen.

3.1.2

Euroopassa hiilenlouhinta on pitkälle kehittynyt teollisuudenala. Merentakaisiin hiiliesiintymiin verrattuna kivihiilen geologiset olosuhteet ovat Euroopassa vaativat. Euroopan kaivosteknologia on kuitenkin kehittynyt johtavaan asemaan, koska syvemmällä sijaitsevien esiintymien hyödyntäminen on haastavaa. Euroopan kaivosteknologialla on nykyään hallussaan yli puolet kasvavista maailmanmarkkinoista, mikä on pitkälti EHTYn TTK-rahoituksen (2) ansiota.

3.1.3

Sitoutuminen säilyttämään Euroopan johtoasema edellyttää asianmukaista tutkimusrahoitusta. Näin parannetaan sekä alan työllisyystilannetta että yhteisön maksutasetta, ja sillä on myös muita kerrannaisvaikutuksia. Tämä pätee sekä kaivostoimintaan että puhtaan hiilen käyttöön, sillä teknologian kehittämisessä on keskityttävä kaikkiin hiiliketjun kriittisiin näkökohtiin.

3.2.1

Alalla on erinomainen tutkimusinfrastruktuuri, joka on Euroopan laajuisesti erittäin yhteistyökykyinen. Hiilialan tutkimukseen on jo useiden vuosien ajan osallistunut kumppaneita entisistä ehdokasvaltioista (nykyisistä uusista jäsenvaltioista), joiden kanssa on toteutettu yhteisiä tutkimushankkeita. Viidennestä puiteohjelmasta myönnettiin rahoitusta Euroopan kestäväpohjaisen mineraaliteollisuuden verkostolle (Network on European Sustainable Mineral Industries, NESMI). Verkostoon kuuluu noin sata sidosryhmää, jotka edustavat eurooppalaista kaivosteollisuutta ja tiedemaailmaa. Verkosto on perustettu vuonna 2002. Eräs NESMIn merkittävistä saavutuksista on Kestävien mineraalivarojen eurooppalainen teknologiafoorumi (European Technology Platform for Sustainable Mineral Ressources ETPSMR), jonka perustamisesta ilmoitettiin NESMIn konferenssissa 15. maaliskuuta 2005 ja jonka on määrä aloittaa toimintansa syyskuussa 2005.

3.2.2

Hiilialan tutkimuksella ja teknologisella kehittämisellä on seuraavat strategiset tavoitteet:

3.3.1

TTK-toimissa on asetettava etusijalle tuottavuus ja kustannusten alentaminen koko tuotantoprosessissa.

Hiilen louhiminen alhaisin kustannuksin siten, että samalla kuitenkin vältytään seisokeilta, edellyttää, että esiintymästä on saatu mahdollisimman paljon tietoa esilouhinnassa. Niinpä olisikin kehitettävä monialaisesti uusia maanalaisia louhintamenetelmiä. Nykyaikaisia valvontajärjestelmiä satelliittiteknologioineen on kehitettävä edelleen, jotta suunnittelun, kehittämisen ja käytön valvonnan kustannukset saadaan alenemaan entisestään.

3.3.2

Esiintymien turvallinen ja kustannustehokas kehittäminen edellyttää älykkäitä ja joustavia tuotantojärjestelmiä, kuten uusia puhkaisu- ja louhintamenetelmiä, joissa hyödynnetään robotteja, pitkälle kehitettyä automaatiota ja tekoälyä. Tässä ovat avainasemassa automaation kehittäminen, prosessin valvonnan tehostaminen sekä integroidut käyttö- ja huoltojärjestelmät.

3.3.3

Automaation kehityskohteita ovat älykkäät, itsenäiset sensorit ja toimilaitteet, langattomat sensoriverkostot, uudet fyysiset mittausmenetelmät, paikannus- ja navigointijärjestelmät sekä älykkäät kuvanprosessointijärjestelmät.

3.3.4

Nykyistä paremmat ja pitkälle rationalisoidut kerrostumanhallintatekniikat ovat ensisijaisessa asemassa alennettaessa kaivostoiminnan kustannuksia ja parannettaessa turvallisuutta etenkin louhinnan edetessä syvemmälle. Kallioperän mekaanisen muokkauksen kehittäminen on tässä mielessä erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen suunnittelun apuväline.

3.3.5

Tietotekniikan kehittäminen, sensori-, valvonta- ja analyysitekniikat mukaan luettuina, on tuotantoprosessin kaikkien vaiheiden kannalta keskeinen seikka. Tarkemmin ilmaistuna tämä tarkoittaa viestintää, varsinkin maanalaista mobiiliviestintää siihen liittyvine tietotekniikkaterminaaleineen. Eräässä hiili- ja terästutkimusrahaston rahoittamassa yhteishankkeessa onnistuneesti kehitelty virtuaalitodellisuus saattaisi parantaa entisestään kaivosten valvonta-asemien käyttämää teknologiaa. Tietokoneavusteisen prosessihallinnan lisääminen parantaa sekä tehokkuutta että työpisteen turvallisuutta.

3.3.6

Kokoaminen ja purku muodostavat esteen tuottavuuden kehittämiselle rajallisten tilaolosuhteiden ja tasaisesti kasvavan yksikkökoon ja -painon vuoksi. Niinpä yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin lyhentää kokoamis- ja purkuaikoja käyttämällä uusia kokoamis- ja purkutekniikoita sekä rajata komponentit muutamaan standardimalliseen, pienikokoiseen komponenttiin. Tässä voidaan jälleen käyttää apuna uutta tietotekniikkaa. Samantapaista menetelmää voidaan käyttää myös maanalaisissa materiaalikuljetuksissa. Tärkeintä on pyrkiä automatisoimaan kuljetukset käyttämällä nykyaikaisia sensorijärjestelmiä ja optimoimalla materiaalinkäsittely.

3.3.7

Ympäristönsuojelu on tärkeä tutkimuskohde ympäristön kannalta merkittävien toimien kustannusten vuoksi ja kaivostoiminnan hyväksynnän saavuttamiseksi tiheään asutuilla alueilla. Ympäristönsuojelulla on tarkoitus poistaa monet kaivosten tai koksaamojen haitalliset ympäristövaikutukset tai vähentää niitä. Näillä aloilla saavutetulla metodologisella kehityksellä on sekä huomattavaa vientipotentiaalia että valtava vaikutus muihin teollisuudenaloihin, ja koko yhteiskunta tarvitsee sitä kipeästi. Tämä pätee niin toiminnassa oleviin kaivoksiin kuin sulkemistoimenpiteisiin ja suljettujen kaivosten jatkokäyttöön.

3.3.8

Esimerkkejä T&K-toimien tarpeesta ovat muun muassa täsmälliset menettelyt, joilla voidaan ennustaa kaivoksen sulkemisen jälkeen tapahtuva kaivoksen vedenpinnan nousu ja kaasupäästöt. Lisäksi olisi hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan tekniikan yleistä kehittymistä muilla teollisuudenaloilla ja tuettava kehityksen sopeuttamista kivihiilen maanalaiseen louhintaan. Avainsanoja ovat tässä yhteydessä nanoteknologia, bioniikka, avaruusteknologiassa käytetyt sensorit ja robotiikka.

3.4.1

Puhtaan hiilen käytölle asetetut tavoitteet ovat kaksivaiheisia:

3.4.2

Puhtaan hiilen käytön kannalta pidetään nykyisin parhaana lisätä tehokkuutta, koska se vähentää päästöjä ja auttaa saavuttamaan tavoitteena olevan luonnonvarojen säilyttämisen. Tätä strategiaa suositaan, koska vuosina 2010–2020 Euroopassa on korvattava voimalaitoskapasiteettia ja rakennettava uutta kapasiteettia yli 200 GW (EU15). Fossiilista polttoainetta käyttävien voimalaitosten osuuden ennustetaan olevan noin 60 %, josta yksistään hiilen osuus on 23 %. Tämä tarjoaa varteenotettavan tilaisuuden käyttää mahdollisimman energiatehokkaita teknologioita.

3.4.3

Nykyisellä höyryvoimalatekniikalla energiatehokkuus on maksimissaan 45–47 %, kun polttoaineena käytetään kivihiiltä. Tehon voidaan odottaa nousevan yli 50 %:iin ensisijassa siksi, että prosessipaine ja -lämpötila kohoavat entisestään (yli 700 °C:een). Uusien, korkeaa lämpötilaa sietävien materiaalien kehittäminen ja testaaminen ovat tässä keskeisessä asemassa. Saksassa nykyisin käytettävään tekniikkaan verrattuna tämä tarkoittaisi hiilidioksidipäästöjen vähenemistä noin 30 %:lla.

3.4.4

On siis mahdollista vaikuttaa lyhyellä aikavälillä tuntuvasti hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen ja säilyttää samalla luonnonvarat. Tämä tapahtuu pääasiassa kehittämällä höyryvoimaloissa käytettyjä perinteisiä prosesseja. Tämän tulisikin olla tulevan tutkimusrahoituksen keskeisimpiä kohteita.

3.4.5

Pidemmälle kehitettyjen perinteisten voimalaprosessien lisäksi yhdistelmäprosessit saattavat myös olla keskipitkän ja pitkän aikavälin vaihtoehto. Tärkeimpiä vaihtoehtomahdollisuuksia ovat IGCC-menetelmä (Integrated Coal Gasification Cycle) ja paineistettu hiilipölyn poltto. Näillä toimenpiteillä päästään huomattavasti yli 50 %:n tehokkuuteen. Tähän liittyvää tutkimusta on tehostettava entisestään.

3.4.6

Lisäksi on tutkittava päästöjä aiheuttamattomien voimalaitosten kehittämistä, edellyttäen että löytyy poliittista tahtoa saavuttaa kyseinen päämäärä. Hiilidioksidin erottamiseen tarvittavan laitteiston käyttöönotto alentaa kuitenkin voimalaitoksen tehokkuutta 6–14 prosenttiyksikköä. Tämä lisää lopputuotteen tuotantokustannuksia ja on ristiriidassa luonnonvarojen säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa. Voimalaitosten mahdollisimman hyvä suunnittelu, jotta ne olisivat mahdollisimman tehokkaita, on perusteknologia, joka on otettava huomioon varsinkin pitkän aikavälin tavoitteessa eli rakennettaessa voimalaitoksia, jotka eivät tuota hiilidioksidipäästöjä.

3.4.7

Hiilidioksidipäästöjä tuottamaton voimalaitos on pitkän aikavälin visio. Ennaltaehkäisevä ilmastonsuojelu edellyttää, että kehitetään ajoissa prosesseja, joilla ympäristön kannalta merkittävät hivenkaasut voidaan erottaa voimalaitoksen päästöistä teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisella tavalla ja torjua näin hiilidioksidipäästöjen joutumista ilmakehään.

3.4.8

Nykyisellään näyttää olevan helpompi kehittää hiilidioksidin erottamismenetelmiä (prosessin ensimmäinen vaihe) kuin erottamisen jälkeen tapahtuvaa luotettavaa pitkän aikavälin varastointiteknologiaa (prosessin toinen vaihe), sillä suurten hiilidioksidimäärien pitkäaikaisesta varastoimisesta suljettuihin keräilysäiliöihin on saatavilla vähän tietoa. Nykyisin keskitytään keskustelemaan hiilidioksidin loppusijoituksesta laihennettuun öljyyn ja kaasusäiliöihin tai syvälle pohjavettä johtaviin suolaisiin kerroksiin. Urakka vaatii tuntuvia logistiikkainvestointeja.

3.4.9

Tämänhetkisen asiantuntijatiedon mukaan edellä mainitun teknologian kehittämiselle ei ole olemassa voittamatonta teknistä estettä, joskin ongelman ratkaisemiseen liittyy huomattava taloudellinen ja ympäristöriski. Riskin minimoiminen on lähivuosina eräs sekä teollisuuden että hallitusten tärkeimmistä tehtävistä.

4.1

Vaikka hiili- ja terästutkimusrahasto kattaa hallinnollisista syistä sekä hiili- että teräsalan, niillä on kummallakin omat erityispiirteensä ja tarpeensa, jotka olisi huomioitava, jotta teknisin ja tieteellisin toimenpitein voitaisiin saavuttaa tavoitteeksi asetettu alojen kilpailukyvyn kohentaminen. ETSK tukee eurooppalaisten teknologiafoorumeiden perustamista, sillä niissä sekä teräs- että hiiliala voivat löytää oikean ympäristön omien TTK-toimintojensa kehittämiseksi ja koordinoimiseksi sekä hyödyntää kaikkia yhteisön tarjoamia resursseja.

4.2

ETSK kannattaa voimakkaasti uusien jäsenvaltioiden yritysten, tutkimuskeskusten ja yliopistojen nopeaa ja laajamittaista integroitumista hiili- ja terästutkimusrahaston tutkimusohjelmaan sekä teräs- ja hiilialan eurooppalaisten teknologiafoorumeiden toimintaan.

4.3.1

ETSK:n mielestä alan on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/14

1.1

Uuteen sosiaalipoliittiseen ohjelmaan (2006–2010) kohdistuu erityisiä odotuksia. Lissabonin strategian väliarvioinnin ollessa ajankohtainen on tärkeää korostaa entistä voimakkaammin sosiaalipolitiikan merkitystä Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Lissabonin strategian mukainen sitoumus on täytettävä ja kilpailukyvyn ja talouskasvun parantaminen on siis nivottava yhteen uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen kanssa. Tämä edellyttää yhteisötason politiikkaa, jossa pyritään tasapuolisesti kyseisiin tavoitteisiin ja varmistetaan siten Lissabonin strategian tasapaino. Talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan on oltava tasapainossa, jotta Euroopan sosiaalinen malli voidaan turvata pysyvästi.

1.2

Eurooppa-neuvosto totesi 22.–23. maaliskuuta 2005 pitämässään huippukokouksessa Lissabonin strategian elvyttämisestä, että painopiste on asetettava kasvun ja työllisyyden tukemiseen ja että makropolitiikalla on tässä yhteydessä ratkaiseva merkitys. (1) Korkeana pysyvän työttömyysasteen ja edelleen jatkuvan matalasuhdanteen vuoksi tällaista priorisointia tarvitaankin kipeästi. Eurooppa-neuvoston lähtökohtana on lähestymistapa, jossa talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka tukevat toisiaan, sillä päätelmissä todetaan seuraavaa: ”Saavuttaakseen tavoitteensa unionin on otettava aiempaa tehokkaammin käyttöön kaikki asianmukaiset jäsenvaltioiden ja yhteisön keinot — – strategian kaikilla kolmella osa-alueella eli talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla niiden välisten synergioiden hyödyntämiseksi entistä tehokkaammin ja ottaen yleisesti huomioon kestävän kehityksen.” (2) Keskittyminen ensisijaisesti kasvuun ja työllisyyteen ei ETSK:n näkemyksen mukaan kuitenkaan automaattisesti paranna sosiaalista tilannetta, vaikka kasvun lisääminen on työttömyyden torjunnan ja sosiaalisen tilanteen parantamisen keskeisiä edellytyksiä. Pikemminkin sosiaalipolitiikka on nähtävä tuotannontekijänä, joka omalta osaltaan vaikuttaa myönteisesti kasvuun ja työllisyyteen. Sosiaalipoliittinen ohjelma ”edistää Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamista vahvistamalla Euroopan sosiaalista mallia, joka perustuu täystyöllisyyden tavoittelemiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen.” (3)

1.3

”Euroopan sosiaalinen malli perustuu hyvään taloudelliseen suorituskykyyn sekä sosiaalisen suojelun, koulutuksen ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun korkeaan tasoon.” (4) Sen pohjana ovat kaikkien jäsenvaltioiden yhteiset perusarvot: demokratia, vapaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sitoutuminen sosiaaliseen markkinatalouteen ja edellä mainittuihin perusarvoihin on ensi kertaa koko unionin osalta vahvistettu Euroopan tulevassa perustuslakisopimuksessa, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Erilaisista toteutusmuodoista huolimatta kaikilla unionin jäsenvaltioilla on hyvinvointivaltiolle ominaisia yhteisiä tunnusmerkkejä, jotka kokonaisuudessaan muodostavat Euroopan sosiaalisen mallin. Näihin kuuluvat mm.

Euroopan sosiaalisen mallin turvaaminen ja kehittäminen tehokkaiden yhteisötason välineiden avulla on unionin sosiaalipolitiikan tehtävä. Sosiaalipolitiikan erityinen rooli perustuu Euroopan työllisyysstrategiaan, sosiaalista osallisuutta ja sosiaaliturvajärjestelmien uudistusta koskeviin koordinointitoimiin sekä työ- ja elinolojen yhtenäistämiseen ja kohentamiseen sosiaalisten vähimmäisvaatimusten avulla.

1.4

Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi sosiaalipolitiikan erityistä toimintakenttää yhteisötasolla on vahvistettava harjoittamalla aktiivista politiikkaa

ETSK tukee voimakkaasti Euroopan komission hyväksymää uuttaa menetelmää, jonka mukaan jokaista säädösehdotusta arvioidaan kasvu- ja työllisyysvaikutusten kannalta sekä siitä näkökulmasta, vastaako se Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksiä.

1.5

Keskeinen rooli uuden sosiaalipoliittisen ohjelman valmistelussa on ollut sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineella korkean tason työryhmällä, joka antoi raporttinsa toukokuussa 2004. Työryhmän tulokset ja ehdotukset olisi ETSK:n mielestä otettava sosiaalipoliittisessa ohjelmassa nykyistä paremmin huomioon. (5)

2.1

Komissio korostaa tiedonannossaan ensinnäkin pyrkivänsä nykyaikaistamaan ja kehittämään Euroopan sosiaalista mallia ja edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä pitävänsä näitä tavoitteita osana Lissabonin strategiaa. Sosiaalipoliittisessa ohjelmassa asetetaan ne prioriteetit, joiden tulisi ohjata Euroopan unionin toimia, ja toimien täytäntöönpanossa olisi tukeuduttava seuraaviin periaatteisiin:

2.2

Näiden periaatteiden pohjalta ehdotetaan strategista lähestymistapaa, joka rakentuu seuraavien kahden elementin varaan:

3.1

Komissio mainitsee kolme konkreettista toimenpidettä yhteiskunnan muutoksiin kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi:

3.2

Myös ETSK pitää tarpeellisena lisätä kansalaisten luottamusta Euroopan yhdentymiseen ja yhteiskunnan kehitykseen ylipäätään. Tämä onnistuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että yhteisön politiikka todella johtaa ihmisten sosiaalisen tilanteen parantumiseen. Komitea pitää niin ikään tarpeellisena analysoida perusteellisesti väestörakenteen muutosten yhteiskunnallisia vaikutuksia ja on tyytyväinen komission suunnitelmiensa mukaisesti esittämään vihreään kirjaan (7), joka mahdollistaa laaja-alaisen Euroopan laajuisen keskustelun aiheesta. Sukupolvien välisen lähestymistavan mukaisesti huomiota on kiinnitettävä erityisesti nuorisoon kohdistuviin vaikutuksiin. Komission ehdotuksessa jää kuitenkin epäselväksi, mitä komissio tarkoittaa Euroopan nuorisoaloitteen tukemisella ja millaisena se näkee oman roolinsa tässä yhteydessä. Saksan, Espanjan, Ranskan ja Ruotsin hallitukset esittivät Eurooppa-neuvostolle äskettäin yhteisen asiakirjan eurooppalaisesta nuorisosopimuksesta. Sopimus sisältää toimenpide-ehdotuksia työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, liikkuvuuden ja nuorisovaihdon edistämiseksi, ja se hyväksyttiin kevään huippukokouksessa. (8)

Asiakirjassa viitataan suoraan väestörakenteen muutoksia koskevaan vihreään kirjaan, ja komitea pahoittelee, ettei komissio ole käsitellyt hallitusten tekemää ehdotusta tiedonannossaan tarkemmin. (9)

3.3

ETSK pitää vuosittaisen foorumin järjestämistä sosiaalipoliittisen ohjelman täytäntöönpanon arvioimiseksi periaatteessa mielekkäänä. Foorumissa tulisi käsitellä Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuudennäkymiä, kaikkien asianomaisten yhteiskuntaryhmien tulisi voida osallistua siihen ja foorumi olisi suunniteltava siten, että osanottajilla olisi mahdollisuus keskustella keskenään.

3.4

ETSK tukee täysin komission pyrkimystä kiinnittää aktiivisesti huomiota Euroopan sosiaalisen mallin etuihin kansainvälisissä työyhteyksissä ja edistää ILO:n normien mukaisia hyväksyttäviä työoloja kaikkialla maailmassa. Euroopan unioni voi tässä yhteydessä olla uskottava vain, jos se säilyttää Euroopan sosiaalisen mallin myös taloudellisten olosuhteiden muuttuessa, kehittää mallia ja puhuu vakuuttavasti sen puolesta, että taloudellinen ja sosiaalinen edistys kulkevat käsi kädessä. Unionin olisi myös selkeästi tukeuduttava uudistettuun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan.

4.1.1

Euroopan komission mukaan Euroopan työllisyysstrategiaa on tarkoitus suunnata uudelleen vuonna 2005. Lähtökohtana ovat Wim Kokin työllisyystyöryhmän vuonna 2003 antamassa raportissa määritellyt prioriteetit: sopeutumiskyvyn lisääminen, ihmisten entistä parempi integrointi työelämään, henkilöresursseihin suunnattujen investointien lisääminen ja täytäntöönpanon entistä tehokkaampi ohjaus. Toimet on tarkoitus toteuttaa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yhteydessä. ETSK muistuttaa, että sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtinut korkean tason työryhmä on esittänyt konkreettisia ehdotuksia uusien työllisyyssuuntaviivojen tavoitteiksi. Ehdotusten mukaan suuntaviivojen keskiössä tulisi olla nuorten entistä varhaisempi ja parempi integrointi työmarkkinoille, koulutuksen ja työelämän välisen vuorottelun helpottaminen sekä naisten ja iäkkäiden työntekijöiden integrointi työelämään. Asiantuntijaryhmä ehdottaa painopistealueeksi myös työn laadun parantamista työjärjestelyjä ja työtekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevin toimenpitein. Tämä helpottaisi samalla iäkkäiden työntekijöiden integrointia työelämään. Lisäksi ryhmä ehdottaa erilaisia elinikäistä oppimista koskevia toimia, jotka on tarkoitus sisällyttää työllisyyssuuntaviivoihin. Unionin työllisyyssuuntaviivoissa olisi annettava entistä enemmän painoarvoa myös rakennemuutosten sosiaalisten vaikutusten hallinnalle ja muutoksiin liittyville tukitoimille erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Äskettäin esitetyissä kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa nämä ehdotukset otetaan vain osittain huomioon. (10)

Komitea pitää välttämättömänä, että työllisyyssuuntaviivojen uudelleensuuntaamisessa korostetaan enemmän työllisyyden laatua ja vältetään samalla työntekijöiden köyhyys.

4.1.2

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rooli Euroopan työllisyysstrategian edistämisessä tuodaan esiin lähinnä käsiteltäessä strategian täytäntöönpanon ohjauksen parantamista sekä suunnitteilla olevaa tiedotusstrategiaa. ETSK pahoittelee, ettei komissio edes mainitse ESR:n olevan tärkeä väline henkilöresurssien kehittämiseksi ja työmarkkinasuuntautuneiden koulutus- ja täydennyskoulutustoimien edistämiseksi. Komitean mielestä ESR:n keskeistä roolia elinikäisen oppimisen edistämisessä ei korosteta riittävästi, vaikka työntekijöiden pätevyys ja ammattitaito ovat unionin keskeisiä kilpailuetuja. (11)

4.1.3

ETSK suhtautuu periaatteessa myönteisesti sosiaalipoliittisessa ohjelmassa esitettyihin näkemyksiin taloudellisten rakennemuutosten tukitoimista. Näkemykset perustuvat selvästi sosiaalipolitiikan tulevaisuutta pohtineen asiantuntijaryhmän ajatuksiin. Huomiota kiinnittää kuitenkin se, että komissio ei puutu yritysten rakenneuudistusten sosiaalisiin vaikutuksiin. Kyse on kuitenkin juuri sosiaalisten vaikutusten hallinnasta ja siitä, miten sekä taloudelliset edut että työtekijöiden edut voidaan ottaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti huomioon. Komission tekemät ehdotukset koskevat lähinnä menetelmiä ja välineitä. Komissio ehdottaa esimerkiksi asianomaisten osapuolten ja toimijoiden korkean tason foorumin perustamista yritysten rakennemuutosten tukemiseksi. Foorumin kokoonpanoon saati sen tavoitteisiin tai siellä käsiteltäviin asiasisältöihin ei kuitenkaan oteta tarkemmin kantaa. Komissio ei myöskään kiinnitä juurikaan huomiota työntekijöiden oikeuksien ja yhteisön sosiaalilainsäädännön merkitykseen rakennemuutosten sosiaalisten vaikutusten hallinnassa. ETSK:n näkemyksen mukaan eurooppalaisista yritysneuvostoista, työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta joukkovähennysten ja yritysten luovutusten yhteydessä sekä työntekijöiden tiedonsaannista ja kuulemisesta annetut direktiivit ovat kuitenkin tärkeitä välineitä pyrittäessä hallitsemaan rakennemuutosten sosiaalisia seurauksia siten, että myös työntekijöillä ja heidän etujärjestöillään on mahdollisuus vaikuttaa toimiin.

4.1.4

Komitea suhtautuu myönteisesti aikeeseen käynnistää rakenneuudistuskysymystä sekä eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin tarkistamista koskevan työmarkkinaosapuolten kuulemisen toinen vaihe. ETSK:n mielestä aiheita tulisi kuitenkin käsitellä erillisinä. Eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on toki tärkeä rooli rakenneuudistusten yhteydessä, mutta yritysneuvostoista annettu direktiivi on tästä riippumatta ollut jo pitkään tarkistuksen tarpeessa. Komitea on käsitellyt asiaa jo aiemmin ja todennut, että tämä ”– — väline on ollut huomattavana apuna työmarkkinasuhteiden eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä.” (12)

4.1.5

ETSK tukee niin ikään pyrkimystä lisätä poliittisten toimien ja täytäntöönpanon rahoitusvälineiden, erityisesti ESR:n, yhteisvaikutuksia. On kuitenkin epäselvää, mitä komissio tällä oikein tarkoittaa. Epäselväksi jää myös se, mitä komissio tarkoittaa Euroopan työllisyysstrategian sekä oikeudellisten puitteiden kehittämisen ja työmarkkinaosapuolten tekemien sopimusten välisen yhteyden vahvistamisella.

4.2.1

Komissio aikoo antaa työmarkkinasuhteiden kehittämiselle uutta pontta kehittämällä sosiaalilainsäädäntöä, vahvistamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja edistämällä yritysten sosiaalista vastuuta. Tätä tarkoitusta varten komissio laatii työoikeuden kehittämistä käsittelevän vihreän kirjan, jossa analysoidaan työsuhteiden nykyisiä kehityssuuntauksia ja tarkastellaan työlainsäädännön merkitystä pyrittäessä luomaan turvallista työympäristöä ja mukautumaan uusiin kehityssuuntauksiin. Komission mukaan vihreän kirjan herättämä keskustelu voisi johtaa nykyisen lainsäädännön nykyaikaistamiseen ja yksinkertaistamiseen. ETSK pitää vihreän kirjan laatimista järkevänä. Komitean mielestä on kuitenkin liian aikaista edes alustavasti ennakoida aiheesta käytävän keskustelun mahdollisia tuloksia. ETSK on periaatteessa sitä mieltä, että työlainsäädännön tarkistuksessa on tukeuduttava perustamissopimuksen määräyksiin, joiden tavoitteena on elin- ja työolojen kohentaminen ja yhtenäistäminen vähimmäisvaatimusten avulla (ks. EY:n perustamissopimuksen 136 artikla). Tarkistuksen on luonnollisestikin tapahduttava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

4.2.2

Lisäksi komissio aikoo vuonna 2005 tehdä ehdotuksen työntekijöiden henkilötietojen suojaa koskevaksi aloitteeksi, tarkistaa yritysten luovutuksista ja työntekijöiden joukkovähennyksistä annettuja direktiivejä ja kodifioida useita työntekijöille suunnattua tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevia säädöksiä. Komitean mielestä on jo korkea aika toteuttaa aikeet käytännössä. Direktiivien tarkistuksen tavoitteena tulisi perustamissopimuksen mukaisesti olla ”elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa” (136 artikla).

Työntekijöille suunnattua tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevien säädösten kodifioinnissa mittapuuksi tulisi ETSK:n mielestä ottaa eurooppayhtiöstä annetussa direktiivissä säädetty henkilöstöedustuksen taso.

4.2.3

Komitea suhtautuu myönteisesti komission tekemiin työterveyttä ja -turvallisuutta koskeviin ehdotuksiin ja erityisesti ennaltaehkäisyperiaatteen korostamiseen suunnitelluissa aloitteissa. Uutta työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa (2007–2012) koskevassa tiedonannossa olisi ennen kaikkea analysoitava uusia terveysriskejä, käsiteltävä tähän saakka huomiotta jääneiden työntekijäryhmien suojelua ja pohdittava, miten nykyisen työterveys- ja työturvallisuussäännöstön voimaansaattamista voidaan tehostaa ja tukea erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

4.2.4

ETSK on tyytyväinen myös siihen, että komissio aikoo vastaisuudessakin edistää työmarkkinaosapuolten alakohtaista ja alojen välistä vuoropuhelua, ja kannattaa erityisesti pyrkimyksiä antaa Euroopan työmarkkinaosapuolille aiempaa enemmän logistista ja teknistä tukea. Tämä on tarpeen erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, joissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rakenteet ovat usein vielä melko kehittymättömiä ja vasta muotoutumassa. Euroopan työmarkkinaosapuolten kahdenvälinen vuoropuhelu on Euroopan sosiaalisen mallin keskeinen elementti. Kuten työmarkkinaosapuolten Laekenissa pitämässä huippukokouksessa annetussa yhteisessä julistuksessa todetaan, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun erityinen rooli perustuu osapuolten saamaan oikeutukseen, niiden edustavuuteen ja niiden kykyyn tehdä sitovia sopimuksia yhteisön tasolla. (13) Yhtä tärkeä merkitys on kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävällä vuoropuhelulla, joka toteutuu ennen kaikkea järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan foorumina toimivan ETSK:n kuulemisena. (14) Erityisesti uusissa jäsenvaltioissa tarvitaan komission tukea kansalaisvuoropuhelun edistämiseksi ja vakaiden työmarkkinasuhteiden kehittämiseksi.

4.2.5

Komissio aikoo myös tehdä yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää vastuuperiaatteiden kehittämistä. ETSK:n mielestä eurooppalaisten sidosryhmien foorumissa esitetyt lukuisat hyvät esimerkit käytännesäännöistä ja muista yritysten vapaaehtoisista toimista sosiaalisen vastuun kantamiseksi muodostavat vankan perustan aloitteille. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös elinikäistä oppimista koskevat aloitteet. Komitea tukee komission pyrkimyksiä tehdä aloitteita, jotka edistävät yritysten sosiaalisen vastuun perusteiden kehittämistä ja läpinäkyvyyttä yhteisötasolla.

4.3.1

Komissio aikoo tehdä useita aloitteita työntekijöiden rajatylittävän liikkuvuuden esteiden poistamiseksi ja aitojen eurooppalaisten työmarkkinoiden kehittämiseksi. Yksi näistä on ehdotus työeläkeoikeuksien siirrettävyyttä koskevaksi direktiiviksi. ETSK:n mielestä ehdotus on tehtävä pikaisesti, sillä työmarkkinaosapuolet eivät ole saaneet neuvottelujaan käynnistettyä sääntelyn ulottuvuutta koskevien näkemyserojen vuoksi.

4.3.2

Toinen komission kaavailema ehdotus koskee vapaaehtoisen sääntelykehyksen luomista valtioiden rajat ylittäville yritys- tai alakohtaisille työehtosopimusneuvotteluille. Komission mukaan tällainen kehys antaisi mahdollisuuden säännellä työjärjestelyihin, työllisyyteen, työoloihin ja täydennyskoulutukseen liittyviä kysymyksiä yli rajojen muutoskumppanuuden periaatteen mukaisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että työmarkkinaosapuolet voivat vapaasti päättää, käyttävätkö ne mahdollisuutta hyväkseen.

Kuten käytäntö osoittaa, eurooppalaiset yritysneuvostot ovat usein paitsi käyttäneet oikeuttaan saada tietoa ja tulla kuulluiksi myös tehneet vapaaehtoisia sopimuksia tietyistä edellä mainituista kysymyksistä. Vastaavanlaisia sopimuksia on syntynyt myös työmarkkinaosapuolten alakohtaisen vuoropuhelun tuloksena.

ETSK tukee aloitteen ilmentämää tavoitetta edistää työmarkkinaosapuolten yritys- ja alakohtaista vuoropuhelua ja ottaa entistä paremmin huomioon se, että yritykset toimivat yli rajojen ja että vapaaehtoisilla sopimuksilla on siten rajatylittävää merkitystä. Komitea suosittaa, että komissio keskustelee sääntelykehystä koskevasta ehdotuksestaan Euroopan työmarkkinaosapuolten kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja pyytää niitä ottamaan ehdotukseen kantaa ja ottaa niiden kannan huomioon.

4.3.3

Kuten komissio toteaa, vapaa liikkuvuus kuuluu jokaisen perusvapauksiin Euroopan unionissa. Tämän vuoksi myös ETSK on sitä mieltä, että siirtotyöntekijöitä koskevien sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista ja Euroopan työnvälitysverkostoa on jatkuvasti parannettava. Siksi komitea pitää mielekkäänä ehdotusta perustaa vielä vuoden 2005 aikana korkean tason asiantuntijaryhmä, jonka on tarkoitus tarkastella sekä laajentumisen vaikutuksia liikkuvuuteen että sovittujen siirtymäaikojen toimivuutta ja esittää asiasta raportti vuonna 2006. Komitea muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla ja valtiosta riippumattomilla organisaatioilla on laaja-alaista kokemusta näistä kysymyksistä, ja kehottaa komissiota näin ollen huolehtimaan siitä, että ne ovat asiantuntijaryhmässä edustettuina.

5.1

Sosiaalipoliittisen ohjelman toisen painopistealueen yhteydessä komissio käsittelee sosiaaliturvajärjestelmien uudistusta koskevan kokemustenvaihdon tiivistämistä, politiikkoja köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi sekä sosiaalipalveluiden merkitystä.

5.2

Komissio esittää toistamiseen ehdotuksensa koordinoinnin järkeistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi sosiaalista osallisuutta, eläkkeitä ja terveydenhoitoa koskevissa asioissa. ETSK on käsitellyt kysymystä jo aiemmassa lausunnossaan. (15) Komitean mielestä avointa koordinointimenetelmää sovellettaessa on otettava huomioon kunkin alan erityispiirteet. Erityisesti sosiaalista osallisuutta koskevissa kysymyksissä avoimen koordinointimenetelmän soveltaminen on jo edennyt pitkälle, ja sitä tulisi jatkaa kahden vuoden välein laadittavien jäsenvaltiokohtaisten toimintasuunnitelmien ja raporttien avulla. Tämä on komitean mielestä tarpeen myös siksi, että yhteisistä ponnisteluista huolimatta köyhyyttä ei ole onnistuttu juurikaan vähentämään. Köyhien osuus unionin kokonaisväestöstä on noin 15 prosenttia, ja muutamissa maissa köyhiä on yli 20 prosenttia väestöstä. Keskeinen syy tähän on suuri työttömyys. Se koskee erityisesti monilapsisia perheitä ja yksinhuoltajia. (16) Myöskään työssäkäynti ei suojaa köyhyydeltä, kuten nk. köyhien työntekijöiden määrän kasvu osoittaa. (17) Tämän vuoksi toimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi on tehostettava.

5.3

Komissio aikoo jatkaa kansallisesta vähimmäistoimeentulosta käytävää keskustelua ja käynnistää asiaa koskevan kuulemismenettelyn vuonna 2005. ETSK ihmettelee, missä tällaista keskustelua on käyty ja ketkä siihen ovat osallistuneet. Komitean mielestä on jäsenvaltioiden tehtävä huolehtia siitä, että jokaiselle kansalaiselle taataan tarvittaessa sosiaaliturvaetuuksin vähimmäistoimeentulo, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän. Komission esityksestä ei käy selvästi ilmi, mihin kansallisesta vähimmäistoimeentulosta käytävällä yhteisötason keskustelulla pyritään. Komitea kysyy myös, eikö köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eurooppalainen teemavuosi olisi ongelmien kiireellisyyden vuoksi syytä järjestää jo ennen vuotta 2010.

5.4

ETSK tukee komission politiikkaa naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi yleensäkin. Komissio ilmoittaa esittävänsä vuonna 2005 uuden tiedonannon, jossa se tekee selkoa poliittisesta lähestymistavastaan ja tarkastelee nykyisen säännöstön täydentämiseen tähtääviä aloitteita.

Komitea huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa syrjinnän vastaiset direktiivit on vasta saatettu tai niitä saatetaan parhaillaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän vuoksi olisikin aiheellista esittää raportti direktiivien voimaansaattamisen tilanteesta ja tehdä sen pohjalta uusia ehdotuksia poliittisista toimista.

ETSK tukee myös komission suunnittelemia toimia tasa-arvon edistämiseksi, erityisesti Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista ja vammaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan toimintasuunnitelman uudistamista.

5.5

Komissio aikoo vuonna 2005 antaa myös tiedonannon sosiaalipalveluiden merkityksestä. ETSK pitää aloitetta tervetulleena erityisesti siksi, että se odottaa tiedonannon vaikuttavan sisämarkkinoilla tarjottavia palveluita koskevasta direktiivistä käytävään ristiriitaiseen keskusteluun ja selkiyttävän tilannetta. Yleishyödyllisiä palveluita käsittelevässä valkoisessa kirjassaan komissio on jo korostanut sosiaalipalveluiden erityispiirteitä, joita ovat ennen kaikkea palveluiden yleishyödyllisyys ja henkilökeskeisyys. Niin julkiset kuin yksityisetkin sosiaalipalvelut eroavat muista sisämarkkinoilla tarjottavista palveluista ratkaisevasti, sillä ne perustuvat yhteisvastuuperiaatteeseen, ne toteutetaan yksilön tarpeiden mukaisesti ja ne takaavat perusoikeuksiin kuuluvan sosiaaliturvan ja edistävät siten yhteiskunnan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näin ollen sosiaalipalveluita, erityisesti terveydenhoitopalveluita, on komitean näkemyksen mukaan käsiteltävä aivan eri tavalla kuin puhtaasti kaupallisia palveluita.

5.6

ETSK pahoittelee, ettei komissio tiedonannossaan tarkastele yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden merkitystä työllisyydelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. ETSK on jo käsitellyt asiaa sosiaalipoliittisen ohjelman väliarvioinnista antamassaan lausunnossa ja todennut seuraavaa: ”Voittoa tavoittelemattomien sosiaalipalvelujen panos työllisyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen alalla tunnustetaan ja sitä arvostetaan yhä enemmän. Tulokset ovat merkittäviä muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien edistämisen ja suojelun sekä koulutustarpeisiin vastaamisen, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon aloilla samoin kuin osallisuutta lisäävän ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa vähentävän politiikan tukemisessa. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt auttavat tunnistamaan ja tuomaan selkeästi esiin sosiaalipalvelujen kysynnän, jota ilmenee erityisesti heikoimmassa asemassa olevien väestönosien piirissä. Kyseiset järjestöt pyrkivät osaltaan palauttamaan ennalleen sosiaalisen verkoston, joka on vaarantunut ja tarvitsee myönteisiä sidoksia. Ne saavat aikaan yhteisvastuullisuutta ja sosiaalista osallisuutta, jotka ovat edellytyksiä demokratian toteutumiselle myös heikoimmassa asemassa olevilla alueilla.” (18)

6.1

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission tiedonantoon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta ja katsoo sen omalta osaltaan korostavan sosiaalipolitiikan merkitystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Strategisesta lähestymistavasta huolimatta tiedonanto ei komitean mielestä kuitenkaan kaikilta osin vastaa Lissabonin strategian väliarviointiin liittyviä erityisodotuksia. Toisin kuin edellisessä sosiaalipoliittisessa ohjelmassa komission selkeänä lähtökohtana ei uudessa ehdotuksessa enää ole sosiaalipolitiikan rooli tuotannontekijänä. ETSK katsoo, ettei sosiaalipolitiikkaa saa asettaa toissijaiseen asemaan talouspolitiikkaan nähden, vaan niiden on oltava samanarvoisessa asemassa. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen ja aktiivisen hyvinvointivaltion kehittäminen kuuluvat kuitenkin yhtä lailla Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 hyväksymän Lissabonin strategian tavoitteisiin kuin kilpailukyvyn ja kestävän talouskasvun parantaminen. Korkeatasoinen sosiaaliturva on Euroopan sosiaalisen mallin keskeisiä elementtejä, ja sillä on ratkaiseva vaikutus sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

6.2

Korkeiden sosiaalimenojen esitetään usein olevan ristiriidassa talouspoliittisten tavoitteiden kanssa, mutta monista Euroopan maista saadut empiiriset tutkimustulokset osoittavat asian olevan päinvastoin. Tähän on kiinnitetty huomiota sosiaalipolitiikan tulevaisuutta pohtineen asiantuntijaryhmän laatimassa raportissa. Esimerkiksi European Policy Centren vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan Ruotsissa, Tanskassa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa talouden suorituskyky on melko hyvä ja myös sosiaaliturvan taso on korkea. Vastaavasti Maailman talousfoorumin kansainvälisessä kilpailukykyarvioinnissa parhaiten sijoittuneet maat investoivat paljon sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliturvajärjestelmiin, ja samalla niiden työllisyysaste on korkea ja köyhyysluvut sosiaalisten tulonsiirtojen seurauksena matalat. (19)

6.3

ETSK huomauttaa kriittisesti, että uusi sosiaalipoliittinen ohjelma sisältää edellisiä vähemmän konkreettisia toimia. Tämä vaikeuttaa ohjelman arviointia, sillä aina ei ole selvää, mihin poliittiseen suuntaan ehdotuksen vievät. Tämä koskee erityisesti sosiaalilainsäädäntöä, jonka osalta komissio tyytyy nykyisten direktiivien tarkistuksiin eikä juurikaan tee uusia ehdotuksia. ETSK odottaakin, että strategiset puitteet johtavat konkreettisiin toimenpiteisiin. Komitea katsoo, että uuteen sosiaalipoliittiseen ohjelmaan tulisi liittää toimintaohjelma seuraaviksi viideksi vuodeksi. Suuntaviivoina tulisi käyttää Euroopan unionin tulevan perustuslakisopimuksen mukaisia sosiaalisia perusoikeuksia. Niiden pohjalta sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan olisi sisällytettävä sekä nykyisten direktiivin tarkistusta koskevia ehdotuksia että uusia direktiiviehdotuksia. Lisäksi toimintaohjelman tulisi kattaa suunnitelmanmukaiset keskustelut ja koordinointitoimet yhteisön sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. ETSK:n mielestä nimenomaan Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä on tärkeää korostaa yhteisön sosiaalipolitiikkaa ja tuoda selkeästi esiin sen tuottava rooli kasvun ja työllisyyden kannalta.

6.4

Tässä yhteydessä ETSK haluaisi käsitellä myös sosiaalipolitiikan rahoitusta: vaikka komissio on viitannut jo ehdotuksessaan rahoitusnäkymiksi siihen, että tulevan EU:n talousarvion on heijastettava ja edistettävä rakenteeltaan ja määrältään Lissabonin strategiaa, on pelättävissä, ettei ehdotus vastaa vaatimusta.

6.5

Vaikka vastaava rahoitusnäkymien otsake ”kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky” (20) osoittaa kasvua, tämä kasvu koskee ennen kaikkea kilpailukykyä ja yritysaloitteita koskevia toimia. Vertailu nykyisiin sosiaali- ja työllisyyspolitiikan menoihin osoittaa, ettei niille ole osoitettu tulevassa sosiaalipolitiikassa todellista lisäystä. Komissio ehdottaa tässä olennaisilta osin muuttumatonta talousarviota.

6.6

ETSK on lisäksi ilmaissut selkeästi muun muassa lausunnossaan puiteohjelma Progressista (21), ettei se juuri Lissabonin väliarvioinnin masentavaa taustaa vasten ymmärrä ”budjettineutraliteetin” tavoitetta työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla. ETSK vaatii siksi korottamaan myös sosiaalipolitiikkaan varattuja menoja samassa suhteessa muiden otsakkeeseen ”kasvu ja työllisyys” kuuluvien toimien kanssa.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/21

1.1

Sevillassa kesäkuussa 2002 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Euroopan komissiota kehotettiin esittämään kokonaisvaltainen ja johdonmukainen näkemys syrjäisimpien alueiden tilaan vaikuttavista erityispiirteistä ja keinoista niihin puuttumiseksi. Vastauksena pyyntöön komissio julkaisi 26. toukokuuta 2004 tiedonannon aiheesta ”Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus” (1).

1.2

Eurooppa-neuvoston kehotus oli EU:n laajentumisen kynnyksellä ja pyyntöä ympäröineessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ratkaiseva aloite. Tarkoituksena oli määritellä näiden ulkoalueiden kehittämistä koskeva kokonaisvaltainen strategia syventämällä perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan tulkintaa entisestään.

1.3

Juuri ennen Sevillassa pidettyä Eurooppa-neuvoston kokousta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi 29. toukokuuta 2002 oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Euroopan unionin ulkoalueiden tulevaisuudenstrategia” (2). Lausunnossa kehotettiin laatimaan ulkoalueita varten kokonaisvaltainen strategia ja määrittelemään strategian periaatteet, tavoitteet, käytettävissä olevat välineet sekä toteutettavien toimenpiteiden aikataulu.

1.4

Pyrkimyksenään käynnistää syrjäisimpiä alueita varten kokonaisvaltainen ja johdonmukainen politiikka kyseisten alueiden hallitukset ja sijaintivaltiot julkaisivat kesäkuussa 2003 kukin oman muistionsa. Muistioissa korostettiin näiden alueiden erityispiirteiden merkitystä verrattaessa niitä Euroopan muihin alueisiin.

1.5

Syrjäisimpien alueiden oikeudellinen erityisasema tunnustetaan myös Euroopan perustuslakisopimuksessa, sen III-424 artiklassa ja IV-440 artiklan 2 kohdassa.

2.1

Euroopan komissio ehdottaa unionin ulkoalueille tiiviimpää kumppanuutta. Uusi strategia liittyy vuosina 2007–2013 toteutettavaan unionin koheesiopolitiikan uudistukseen. Tiedonanto sisältää kolme keskeistä perusteemaa:

2.2

Syrjäisimpien alueiden kehityksen vauhdittamiseksi komissio tekee kaksi erityisehdotusta:

3.1

Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että ehdotetun perustuslakisopimuksen III-424 artiklassa ja IV-440 artiklan 2 kohdassa syrjäisimpien alueiden oikeudellinen erityisasema tunnustetaan säännöstöhierarkian korkeimmalla tasolla. Sopimuksessa todetaan, että kyseiset alueet ovat omaleimaisia, ja määrätään tarvittavista lainsäädäntö- ja sääntelyvälineistä, jotta määräyksiä hyödynnetään laaja-alaisina välineinä mukauttamalla yhteiset politiikat vastaamaan kyseisten alueiden erityispiirteitä.

3.2

Komitea toteaa olevan myönteistä, että unioni pystyy vastaamaan alueiden erityistarpeisiin. Komiteaa ilahduttaa erityisesti se, että unionin ulkoalueiden erityispiirteet tunnustetaan ja myönnetään kyseisten alueiden poikkeavan muista luonnon- ja väestöhaitoista kärsivistä alueista.

3.3

Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on suhtautunut myönteisesti suositukseen, jonka komitea antoi lausunnossaan aiheesta ”Euroopan unionin ulkoalueiden tulevaisuudenstrategia”. Komitea suositti, että ulkoalueita varten perustettua, komission eri yksiköistä koostuvaa yhteistyöryhmää vahvistettaisiin lisäämällä sen henkilöresursseja ja asiaa hoitamaan perustettaisiin aluepolitiikan pääosastoon erityisyksikkö. Komitea toivoo, ettei tämä vaikeuta yksiköiden välistä koordinointia.

3.4

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komission tiedonannossa myönnetään syrjäisimpien alueiden erityisaseman perustuvan yhdenvertaisuuden ja suhteellisuuden periaatteille. Näin syrjäisimpien alueiden toisistaan poikkeaviin tilanteisiin voidaan puuttua eri tavoin ja niillä asuvat unionin kansalaiset pääsevät hyödyntämään samoja mahdollisuuksia kuin unionin muut kansalaiset.

3.5

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio mainitsee ulkoalueilla vallitsevien pysyvien olosuhteiden ja niiden yhdistelmien saavan aikaan sen, että energiantoimituksista yleensä ja varsinkin paikalliseen käyttöön tarkoitetuista maataloustuotteista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät muun muassa seuraaviin vaikeuksiin:

3.6

Komitea haluaa komission tavoin nivoa syrjäisimmät alueet Lissabonin ja Göteborgin strategioihin työllisyyden, talousuudistusten ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukemiseksi. Komitea kehottaa hyödyntämään kyseisten alueiden potentiaalia tietoyhteiskunnan kannalta.

3.7

Komitea katsoo, että dynaaminen matkailuala tuo vankkaa lisäarvoa, joka puolestaan auttaa vahvistamaan syrjäisimpien alueiden talouden kilpailukykyä. Ei kuitenkaan tule edistää matkailualan hillitöntä kasvua, joka saattaa alueet epätasapainoon ja vaikuttaa kielteisesti niiden ympäristön kestävyyteen.

4.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että komission tiedonannossa mainitaan useita komitean oma-aloitteisessa lausunnossa (3) antamia suosituksia. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei kaikkia suosituksia ole otettu asianmukaisesti huomioon.

4.2

Komitea huomauttaa ulkoalueiden ja niiden sijaintivaltioiden esittäneen yhteisenä kantanaan alueiden sisällyttämisestä tulevaan koheesiopolitiikkaan, että kyseiset alueet olisivat automaattisesti oikeutettuja entiseen tavoite 1 -tukeen eli nykyiseen lähentymistukeen. Tämä olisi paras tapa puuttua alueiden erityistilanteeseen. Samalla taattaisiin, että alueita kohdellaan yhtenäisesti ja niille myönnetään tarvittavat määrärahat, joiden turvin ne selviytyvät pysyvistä rajoitteistaan.

4.3

Komitea panee merkille komission päätyneen vaihtoehtoiseen esitykseen. Ehdotuksessa nivotaan yhteen koheesiopolitiikan yleisten puitteiden soveltaminen syrjäisimpiin alueisiin ja kahden erityisvälineen käyttöönotto: syrjäisimpien alueiden erityishaittojen tasoittamiseen tähtäävä ohjelma ja naapurialueita koskeva toimintasuunnitelma.

4.4

Komitea toteaa, ettei tiedonannossa mainita nimenomaisesti unionin perustuslakisopimusta koskevan luonnoksen uuden III-424 (4) artiklan soveltamisalaa.

4.5

Komitea pahoittelee sitä, että komission laatimassa syrjäisimpien alueiden strategiassa koheesiopolitiikalle annetaan keskeinen ja lähes yksinomainen asema eikä strategiassa pyritä juurikaan hyödyntämään muita alakohtaisia politiikkoja.

4.6

Komitea toivoo, että kun syrjäisimmät alueet on nyt määritelty aiempaa tarkemmin ja tiettyjen alakohtaisten politiikkojen myönnetään olevan epätarkoituksenmukaisia, syrjäisimpiä alueita varten onnistutaan laatimaan laaja-alainen strategia, jossa otetaan huomioon niiden erityisolot ja poikkeavuus muista yhteisön alueista.

4.7

Niinpä komitea katsoo, että koska muiden yhteisön politiikkojen mukaisiin toimiin kiinnitetään niukasti huomiota, ei voida tarkkaan ottaen puhua varsinaisesta kokonaisvaltaisesta, johdonmukaisesta syrjäisimmille alueille tarkoitetusta strategiasta Sevillassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mandaatin tarkoittamassa merkityksessä.

4.8

Komitea pahoittelee edellä kuvattua sisältövajetta, joka koskee erityisesti maatalousosiota, sillä monet syrjäisimpien alueiden esille ottamat kysymykset, joihin olisi pikaisesti etsittävä ratkaisuja, jäävät vaille vastausta.

4.9

Komitea pahoittelee myös sitä, ettei maahanmuuttopolitiikasta ole annettu säännöksiä, joilla pyrittäisiin ratkaisemaan tiettyjä ulkoalueita alituiseen vaivaavat kiperät ongelmat. Komitea kehottaa ottamaan ulkoalueiden erityispiirteet huomioon tulevassa maahanmuuttopolitiikassa.

4.10

Komitea ilmaisee epäilevänsä, onko ulkoalueisiin aiheellista ja asianmukaista soveltaa koheesiopolitiikan yleisiä tukikelpoisuusehtoja. Komitea katsoo, että syrjäisimmät alueet kärsivät perusrakenteiden puutteellisuudesta, eikä niillä ole tarvittavia kilpailuedellytyksiä, jotta ne pystyisivät saavuttamaan Lissabonin ja Göteborgin strategioiden mukaiset tavoitteet.

4.11

Komitea toteaa, että komission ehdottama syrjäisimpien alueiden strategia koostuu lähes yksinomaan kahdesta erityisvälineestä: pysyvien rajoitteiden tasoittamiseen tähtäävästä ohjelmasta ja lähialueita koskevasta toimintasuunnitelmasta. (5)

4.12

Komitean mielestä on ilahduttavaa, että yhteisön uusissa alueellista yhteistyötä koskevissa ohjelmissa syrjäisimmät alueet voivat osallistua valtioiden välisen yhteistyön lisäksi rajatylittävään yhteistyöhön. Komitea katsoo, että syrjäisimpien alueiden kuuluminen tällaisen yhteistyön piirin on erittäin tärkeää alueiden yhdistämiseksi omaan maantieteelliseen ympäristöönsä.

5.1

Komitean mielestä Euroopan komission on laadittava ulkoalueille kokonaisvaltainen strategia ja myönnettävä tarvittavat välineet strategian toteuttamiseen. Komission on myös lunastettava maaliskuussa 2000 julkaisemassaan kertomuksessa tekemänsä sitoumukset, jotka sisältyvät niin ikään Sevillassa kesäkuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin. Siksi on tehtävä selväksi, että nykyisen perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohta eli perustuslakisopimuksen tuleva III-424 artikla on kaikkien syrjäisimmille alueille suunnattavien toimenpiteiden ainoa ja yhteinen oikeusperusta, vaikka toimenpiteet edellyttäisivät perustamissopimuksen määräysten kumoamista tai johdetun oikeuden muuttamista tai mukauttamista.

5.2

Kaiken edellä esitetyn perusteella komitea katsoo välttämättömäksi ja aiheelliseksi antaa joukko suosituksia ja kehottaa Euroopan komissiota toimimaan seuraavasti.

5.2.1

Komissiota kehotetaan olemaan soveltamatta syrjäisimpiin alueisiin koheesiopolitiikan yleisiä tukikelpoisuusehtoja. Tämä olisi tarkoituksenmukaisin ratkaisu alueiden pysyviin haittoihin, ja näin alueita kohdeltaisiin edelleen yhtenäisesti.

5.2.2

Komissiota kehotetaan varaamaan ehdottamiinsa kahteen erityisvälineeseen riittävästi määrärahoja, jotta niillä voidaan puuttua kaikkien syrjäisimpien alueiden tarpeisiin ja ongelmiin.

5.2.3

Komission ei pidä säästellä voimia eikä resursseja hahmotellessaan naapurialueita koskevan toimintasuunnitelman sisältöä. Suunnitelma on sovitettava tehokkaasti ja johdonmukaisesti yhteen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa ja etenkin Cotonoun sopimuksen määräysten sekä Meda- ja Ala-ohjelmien kanssa (ensimmäinen ohjelma kattaa Välimeren eteläpuoleiset alueet ja Lähi-idän ja jälkimmäinen Latinalaisen Amerikan ja Aasian), samoin kuin muiden, vastaisuudessa käynnistettävien, maailman eri alueille suunnattavien yhteisön ohjelmien ja toimien kanssa.

5.2.4

Komissiota kehotetaan vaalimaan yhteisön koko banaanialan etuja piakkoin toteutettavan banaanin markkinajärjestelyä koskevan muutoksen yhteydessä. Markkinoiden nykyistä tasapainoa on parannettava, jotta heikoimmin kehittyneistä maista lähtöisin olevat tuottajat voivat päästä yhteisön ja maailman markkinoille. Samalla yhteisön tuottajien tulotaso ja työllisyys on säilytettävä asettamalla asianmukainen tuontitulli riittävän korkealle tasolle, jotta näin varmistetaan yhteisön banaanialan tulevaisuus.

5.2.5

Komissiota kehotetaan ottamaan huomioon WTO-neuvottelujen lopputulos yhtenäistä tuontitullia asetettaessa ja ehdottamaan tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhteisön banaanintuottajien työpaikat ja tulotaso esimerkiksi tehostamalla sisäisen tukijärjestelmän mekanismeja.

5.2.6

Komissiota kehotetaan ottamaan Posei-maatalousohjelmien muutoksissa huomioon kyseisten välineiden tarjoamat mahdollisuudet, vaikka niiden käyttöaste ei vielä ole yltänyt täyteen mittaansa, mikä johtuu pääasiallisesti siitä, että tietyt toimenpiteet on otettu käyttöön vasta hiljattain. Siksi on noudatettava asetettuja enimmäismääriä ja myönnettävä ohjelmiin riittävästi varoja, jotta niiden tavoitteet saavutetaan.

5.2.7

Komissiota kehotetaan ottamaan maaseudun kehittämispolitiikassa huomioon syrjäisimpien alueiden erityistarpeet. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa sellaisten säännösten poistaminen, jotka rajoittavat rakennetukien saatavuutta tai estävät niiden saannin, viljelijöille ja karjankasvattajille aiheutuvien lisäkustannusten korvaaminen, tuki-intensiteetin asettaminen sellaiselle tasolle, että se vastaa syrjäisimpien alueiden tarpeita, ja yhteisön tukiosuuden laajentaminen kattamaan oheistoimenpiteet muun muassa seuraavilla aloilla: erityiset tuotantojärjestelmät — olosuhteisiin sopeutetun koneistuksen tukeminen –, maatalousvakuutukset, toimijoiden järjestäytymisasteen lisääminen ja haitallisten organismien torjuntaohjelmien käynnistäminen.

5.2.8

Komissiota kehotetaan ryhtymään uusiin toimenpiteisiin, joilla edistetään esimerkiksi tomaatin ja muiden vihannesten, kasvien ja kukkien tuotannon kilpailukykyä, sillä kyseiset tuotteet joutuvat kilpailemaan samoilla markkinoilla kuin tuotteet, jotka ovat peräisin muista, EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen solmineista maista, kuten Marokosta, tai jotka nauttivat suosituimmuusjärjestelmästä, kuten AKT-ryhmän maista peräisin olevat tuotteet.

5.2.9

Komissiota kehotetaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta sekä maaseudun tulevan kehittämisrahaston että kalatalousrahaston varat jaetaan kaikille syrjäisimmille alueille nykyisen määrärahajaon ja tuki-intensiteetin mukaisesti.

5.2.10

Komissiota kehotetaan tehostamaan Euroopan sosiaalirahastotoimia syrjäisimmillä alueilla ja tukemaan varsinkin työttömyysasteen alentamista — suurimmassa osassa ulkoalueita työttömyysluvut ovat erityisen korkeita — sekä kyseisten alueiden kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia unionin muihin kansalaisiin verrattuna.

5.2.11

Komissiota kehotetaan tukemaan talous- ja sosiaalineuvostojen perustamista tai vahvistamista, jotta saataisiin paremmin tietoa talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden sekä ylipäätään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mielipiteistä.

5.2.12

Komissiota kehotetaan tarkistamaan valtiontukia koskevat ehdotuksensa ja ottamaan huomioon perustuslakisopimuksen luonnoksen määräykset. Komissiota kehotetaan niin ikään säilyttämään syrjäisimpien alueiden erityiskohtelu maatalous-, kalastus- ja tavarankuljetusalan valtiontuista päätettäessä ja lisäämään erityiskohtelua entisestään.

5.2.13

Komissiota kehotetaan käynnistämään asianmukaisia toimenpiteitä, jotta syrjäisimmät alueet voivat hyödyntää tehokkaasti kaikkia niitä yhteisen liikennepolitiikan välineitä, jotka vaikuttavat kyseisten alueiden kehitykseen. Samalla on otettava huomioon näiden alueiden erityisasema yhteisön lainsäädännössä julkisen palvelun velvoitteen osalta; on pystyttävä takaamaan alueiden väestön tarpeita vastaava laatu ja hinta.

5.2.14

Komissiota kehotetaan täydentämään ja parantamaan lento- ja meriliikenteen kilpailujärjestelmää syrjäisimpien alueiden ja erityisesti sellaisten alueiden osalta, jotka kärsivät sekä syrjäisestä sijainnista että saariolosuhteista.

5.2.15

Komissiota kehotetaan muotoilemaan ehdotus seitsemänneksi tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevaksi puiteohjelmaksi siten, että siihen sisältyvät ulkoalueita koskevat nimenomaiset viittaukset saavat konkreettisen sisällön ja että ulkoalueiden osallistumista yhteisön T&K-toimiin helpotetaan muun muassa seuraavilla aloilla: ilmasto, vulkanologia, oseanografia, biodiversiteetti ja luontoa uhkaavat riskit.

5.2.16

Komissiota kehotetaan tunnustamaan ulkoalueiden erityisasema kaasu- ja sähköalan sisämarkkinoiden vapauttamisprosessissa, jotta kyseisten alueiden kuluttajia ei rangaistaisi niin, että toimitusten säännöllisyys vaarantuu, palveluiden laatu heikentyy ja hinnat nousevat. Tämä edellyttää, että julkisen palvelun velvoitteita ja valtiontukia koskevat säännöt ovat joustavia.

5.2.17

Komissiota kehotetaan ryhtymään pikaisesti toimenpiteisiin, joilla taataan ulkoalueiden kestävä kehitys. Tällaisia toimenpiteitä ovat etenkin luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, Natura 2000 -verkosto ja jätehuolto.

5.2.18

Komissiota kehotetaan olemaan luova ottaessaan käyttöön ulkoalueille tarkoitettuja erityismekanismeja ja -menettelyjä. Komission on huolehdittava siitä, etteivät alueet jää osattomiksi laajojen sisämarkkinoiden eduista. Komission on esimerkiksi tuettava uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja pääsyä laajakaistaverkkoihin.

5.2.19

Komissiota kehotetaan takaamaan ulkoalueiden muista poikkeavien verotusjärjestelmien jatkuvuus, sillä ne ovat kyseisten alueiden talouskehityksen kannalta olennaisia välineitä.

5.2.20

Komissiota kehotetaan harkitsemaan mahdollisuutta tarjota syrjäisimmille alueille tilaisuus osallistua aktiivisesti AKT-maiden kanssa solmittavia talouskumppanuussopimuksia koskeviin neuvotteluihin. Näin mahdollistettaisiin ja avattaisiin kanava joustavalle ja pysyvälle vuoropuhelulle alueviranomaisten — ja/tai alueiden kansallisten viranomaisten — sekä sellaisten alueellisten elinten kesken, joiden kanssa EU neuvottelee. Tällä tavoin taattaisiin, että talouskumppanuussopimukset ovat entistä tehokkaampia, täydentävät toisiaan ja ovat keskenään johdonmukaisia.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/25

1.1

Komissio julkaisi ensin vuonna 1997 satamia ja meriliikenteen infrastruktuureja käsittelevän vihreän kirjan ja teki sen jälkeen vuonna 2001 ensimmäisen ehdotuksensa direktiiviksi pääsystä satamapalvelujen markkinoille. Vaikka valkoinen kirja yhteisestä liikennepolitiikasta oli tuolloin vielä valmisteilla, komissio muistutti direktiiviehdotuksessaan, että ”satamapaketin” keskeisimpiä aihealueita ovat

1.2

”Satamapakettiin” sisältyviä teemoja on lisäksi käsitelty laajasti markkinoillepääsyn toista keskeistä aihetta koskevan ensimmäisen direktiiviehdotuksen (1) johdannossa. Parlamentti hylkäsi lopulta ehdotuksen kolmannessa käsittelyssä.

1.3

Komissio käytti oikeuttaan toimia ainoana aloiteoikeuden omaavana toimielimenä ja palasi aiheeseen tekemällä uuden ehdotuksen direktiiviksi (2) pääsystä satamapalvelujen markkinoille. Komissio katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen aikaansaada asiaa koskeva säädös ja soveltaa näin EY:n perustamissopimusta.

1.4

Komissio toteaa avaukseksi, että sen alkuperäisessä, vuonna 2001 julkaistussa tiedonannossa määrittelemä filosofia, periaatteet ja tavoitteet eivät ole muuttuneet. Sen sijaan eräät ehdotetuista muutoksista on otettu huomioon, sillä ne rikastuttavat alun perin tehtyä ehdotusta.

1.5

Ennen kuin tarkastellaan uuden direktiiviehdotuksen sisältämien muutosten luonnetta ja kattavuutta, on syytä palauttaa mieliin muutamia tärkeimmistä kompastuskivistä, joihin alkuperäisessä ehdotuksessa oli langettu:

2.1

Nyt tehtyyn ehdotukseen sisältyy erittäin hyvin argumentoitu perusteluosa ja useita johdantokappaleita. Komissio toteaa ottavansa uudelleen esiin vuonna 2001 tehdyn alkuperäisen ehdotuksen mutta ottavansa kuitenkin huomioon vuonna 2002 tekemänsä muutetun ehdotuksen sekä neuvoston yhteisen kannan ja parlamentin toisen käsittelyn jälkeen käydyn sovittelumenettelyn tuloksena syntyneet tekstit.

2.2

Yhteisön aloitteen tekemistä perustellaan ensisijaisesti seuraavilla seikoilla:

2.3

Vuonna 2001 tehtyyn alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna filosofia, alkuperäiset periaatteet sekä lukuisat näkökohdat eivät ole muuttuneet.

2.4

Muutoksia ei ole tehty etenkään seuraaviin seikkoihin:

2.5

Komission esittämät keskeiset uudet elementit liittyvät seuraaviin seikkoihin:

3.1

Muutamat merisatamat kuuluvat julkisen vallan (kuntien tai muiden paikallis- ja alueviranomaisten, julkisten laitosten jne.) piiriin tai hallintaan. Hallintoelimet noudattavat tällöin joko kaikilta osin tai osittain julkisen kirjanpidon sääntöjä ja seuraavat toimintaansa laskentatoimen avulla. Merisatamien käytänteiden ja tilien tulisi olla jäsenvaltion kilpailuviranomaisten ja tarvittaessa alueiden tai jäsenvaltioiden tilintarkastustuomioistuinten alaisia. Näiden valvontaelinten selvitykset olisi toimitettava komissioon kilpailun pääosastoon.

3.2

Merisatamia on alettu viime vuosina yksityistää useimmissa uusissa jäsenmaissa ja vanhoissa jäsenmaissa. Monista satamista on tullut osakeyhtiöitä.

3.3

Euroopan tärkeimmät satamat sijaitsevat Pohjanmeren ja Englannin kanaalin tuntumassa. Tavaroiden tonnimäärät ja käsiteltävien konttien määrät vaihtelevat suuresti sen mukaan, minkä meren äärellä kyseiset eurooppalaiset satamat sijaitsevat. Ehdotetun direktiivin soveltamisala kattaa satamat, joissa käsitellään tavaraa 1,5 miljoonasta tonnista kymmeniin, jopa satoihin miljooniin tonneihin ja konttien määrä yltää useisiin miljooniin vuodessa (esimerkiksi Rotterdamissa ja Antwerpenissa). Komitea katsoo, että sovellettaessa yhdenmukaisia sääntöjä merisatamiin, joiden koko, toiminta, omistuspohja ja hallintotapa poikkeavat suuresti toisistaan, on olemassa vaara, etteivät säännöt vastaa todellisuutta eivätkä satamien todellisia tarpeita. Satamat ovat jo pitkään kilpailleet keskenään. Olisi otettava huomioon toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevat näkökohdat.

3.4

Useat satamat tarjoavat itse joukon perusrakenteita ja tuottavat meriliikenteen kannalta olennaisia palveluita. Ne eivät katso, että niiden toimivallan olisi rajoituttava sataman meri- ja maa-alueen hallinnointiin, niiden ylläpitoon ja satamalaitureiden ylläpitoon. Tiettyjen palveluiden tarjoaminen saattaa vastata yleisen hyödyn asettamaa vaatimusta tai satamaviranomaisen pyrkimystä kokonaisvaltaiseen rahoitustasapainoon tai jopa yksityisomistuksessa olevien satamien osakkaille jaettavaan voittoon. ”Ristikkäisten tukien” kielto heikentäisi satamien investointikykyä.

3.5

Komitea pahoittelee sitä, ettei vihreän kirjan ilmestymisen ja ensimmäisen satamapaketin jälkeen tapahtunutta huomattavaa kehitystä ole otettu huomioon. Komitea kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotuksensa ja tekemään sitä varten objektiivisen vaikutustutkimuksen, jossa otetaan huomioon Euroopan satamien nykytodellisuus ja niiden kiistämätön kansainvälinen kilpailukyky. Komitea panee merkille komission ilmoittaneen komitean järjestämässä kuulemistilaisuudessa 31. tammikuuta 2005, että kyseinen tutkimus on tarkoitus julkaista vuoden 2005 kesäkuun loppupuolella. Koska alalla ei ole toimivaltaista työmarkkinakomiteaa, ETSK katsoo, että olisi kuultava myös työmarkkinaosapuolia. Tehtäessä ehdotukseen huomattavia muutoksia olisi noudatettava moitteettomalle säädöskäytännölle tavanomaisia menettelyjä (osallistuminen ja kuuleminen sekä etenkin vaikutustutkimukset). Toisessa ehdotuksessa on näet seurailtu hyvin tarkkaan ensimmäistä tekemättä riittävästi valmistelutyötä.

3.6

Satama muodostaa monimutkaisen logistisen kokonaisuuden, joka on sidoksissa maantieteelliseltä ja taloudelliselta kooltaan vaihtelevaan alueelliseen, valtakunnalliseen tai jopa kansainväliseen vaikutusalueeseen sekä sisävesiliikenne-, rautatie-, maantie-, siirtoputkisto- ja rannikkovesiliikenneyhteyksiin. Sataman on laadittava strategioita, jotka liittyvät sen taloudelliseen vaikutuspiiriin kuuluvan maantieteellisen sektorin kehittämiseen, sen kattamaan työssäkäyntialueeseen sekä alueella ilmeneviin taloudellisiin tarpeisiin ja niiden kehittämiseen. Komitean mielestä on aiheellista edistää merikuljetuksia suosivaa intermodaalisuutta, etenkin rannikkomerenkulkua. Direktiiviehdotuksessa ei kuitenkaan nykymuodossaan käsitellä suoranaisesti tätä huutavaa tarvetta.

3.7

Kaupallisten, tiettyyn toimintaan erikoistuneiden tai yleissatamien tehtävä — olivatpa satamat julkisessa tai yksityisessä omistuksessa — ei ole toimia pelkästään multimodaalikeskuksen materiaalisena tukikohtana (kulkuväylät, satama-altaat, laiturit ja maa-alueet). Satamille on myös maksettava taloudellinen korvaus niiden tehtävästä organisoijina, tilanjärjestäjinä ja perusrakenteiden kehittämisen ennakoijina. Niiden on tietyillä aloilla pystyttävä korvaamaan yksityisten operaattoreiden mahdollisia puutteita, jotta intermodaalikeskus säilyy toimivana.

3.8

Satamien kehittämishankkeita ja niiden erikoistumisalaa on kunnioitettava. Käytettävissä olevan tilan ja kulkuyhteyksistä johtuvien materiaalisten syiden lisäksi palveluntarjoajien määrää olisi myös voitava rajoittaa, jotta niiden toiminta olisi taloudellisesti tehokasta ja kannattavaa, operaatiot olisivat turvallisia, satama pystyisi organisoimaan toimintansa, taattaisiin ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat sekä pidettäisiin huolta työpaikoista. Tämä kuuluu ensisijaisesti toissijaisuusperiaatteen piiriin. Ankara kilpailu voi sitä paitsi johtaa resurssien ja osaamisen hajontaan, mikä on sataman käyttäjien edun kannalta haitallista.

3.9

Komitea myöntää, että komission uudessa ehdotuksessa satamaviranomaisille jätetään aiempaa enemmän joustovaraa niiden päättäessä tarjoajien määrästä palveluluokittain sataman luonteen ja paikallisten olosuhteiden mukaan.

3.10

Toimivaltaisen viranomaisen palveluntarjoajille myöntämien toimilupien ja lisenssien tai toimivaltaisen viranomaisen ja palveluntarjoajien välisten kaupallisten sopimusten voimassaoloaika on suhteutettava niiden investointien luonteeseen ja suuruuteen, joita palveluntarjoajat joutuvat tekemään täyttääkseen toimilupien, lisenssien tai sopimusten ehdot, jotta niiden kesto mahdollistaa riittävän kuoletusajan ja investoitujen pääomien kannattavuuden (10 vuotta, jos ei ole tehty merkittäviä investointeja, 15 vuotta, jos on tehty merkittäviä investointeja irtaimeen omaisuuteen ja koulutukseen, ja 45 vuotta, jos on tehty merkittäviä investointeja kiinteään omaisuuteen ja sitä vastaavaan irtaimeen käyttöomaisuuteen).

3.11

Satamatoiminnan harjoittajien oikeuksia ja toimintaedellytyksiä ei saa muuttaa direktiivin voimaantulon myötä, jos satama-aluetta koskevat vuokrasopimukset on tehty ja huolintatoiminnan edellyttämät luvat saatu ennen direktiiviin voimaantuloa. Tällaiset muutokset olisivat verrattavissa siihen, että satamaviranomaisten sopimusperusteiset velvoitteet perutaan, mikä edellyttäisi valtion ottavan vastuun luvista.

3.12

Komitea panee merkille, että huolintaa ja luotsausta koskevat muutokset eivät vastaa komitean, useiden valtioiden ja parlamentin aiemmin ilmaisemia odotuksia. (4)

3.13

Satamapalvelujen työpaikat eivät ole sidoksissa palveluntarjoajien määrään, kuten komissio toteaa, vaan sataman todelliseen liikenteeseen ja/tai palveluiden monipuolistamiseen. Palveluntarjoajien määrän moninkertaistaminen ei lisää työpaikkoja monin verroin. Uusia työpaikkoja luodaan vain, jos liikenne lisääntyy ja satama tarjoaa muita kuin perinteisiä palveluita.

3.14

Merten moottoriteiden ja sisämarkkinoiden rannikkoliikenteen huolintaa ja omahuolintaa koskevat säännökset asettaisivat pohjimmiltaan kyseenalaisiksi useimmissa maissa voimassa olevat työehtosopimukset. Ehdotetun direktiivin osalta niiden voitaisiin toisinaan katsoa olevan yhteisön kilpailulainsäädännön vastaisia, vaikka ne pätevät kansallisessa ja kansainvälisessä työmarkkina- ja työlainsäädännössä. Tuomioistuin myöntää, että työehtosopimusten noudattamisen vuoksi lainsäädännön soveltaminen saattaa rajoittua vain kilpailuun. Kansainvälisellä tasolla useat jäsenvaltiot ovat ratifioineet ILO:n meriyleissopimukset satamahuolinnasta (5) sekä miehistön työoloista ja työsuojelusta. Komitea huomauttaa, että komission esittämissä säännöksissä ei oteta huomioon näitä kolmikantapohjalta neuvoteltuja määräyksiä.

3.15

Komitea kiinnittää huomiota palvelumarkkinoiden kovaan kilpailuun sekä satamahuolinnan laatuun, turvallisuuteen ja jatkuvuuteen. Jos satamahuolinnassa sallitaan omahuolinta, nykyisten huolintayritysten ja omahuolitsijoiden kilpailuedellytykset muodostuvat erilaisiksi. Satamahuolintayritykset ovat vakiinnuttaneet asemansa satamissa yksityistämistoimin tai kilpailullisin keinoin ja investoineet kalustoon ja infrastruktuuriin. Omahuolitsijat voivat sen sijaan tulla satamapalvelumarkkinoille ilman minkäänlaisia kilpailupaineita ja investointivelvoitteita ja toisin kuin huolintayritykset hyödyntää muiden luomia rakenteita maksutta ja harjoittaa toimintaansa ilman aikarajoituksia. Tapaturmien vaara on satamissa tavanomaista suurempi, ja siksi tiukennettujen työsuojeluvaatimusten noudattaminen ja valvonta on välttämätöntä. Jos omahuolinta sallitaan, on varauduttava tapaturmien lisääntymiseen. Vaikka ehdotetulla direktiivillä todetaan olevan sosiaalinen ulottuvuus, sen säännöksissä ei itse asiassa huomioida satamatyöntekijöiden toivomuksia. He pelkäävät, että vakaat, ammattitaitoa edellyttävät, sopimuspalkkaiset työpaikat katoavat ja korvautuvat tilapäisillä työpaikoilla, joiden ehdoista sovitaan yksilöllisesti. He pelkäävät myös, että kun huolitsijat pakotetaan kilpailuun, sosiaalietuja ja palkkaa koskevat takuut katoavat. Omahuolinta lisää laivahenkilökunnan työtaakkaa ja kasvattaa tapaturmariskejä, koska alusten henkilökunta on usein supistettu minimiin. Tämä aiheuttaisi lisävastuuta ja -velvollisuuksia myös alusten päälliköille.

3.16

Komitea katsoo, ettei luotsausta voi rinnastaa pelkästään kaupalliseen palveluun. Siinä on kyse monimutkaisten teknisten taitojen soveltamisesta käytäntöön sekä toisinaan muuttuvien paikallisten olojen tuntemuksesta, jonka avulla varmistetaan lastina olevista tuotteista riippuen kuljetuksen, lähialueella asuvan väestön ja ympäristön turvallisuus. Kyseessä on siis yleishyödyllinen palvelu, joka ei ole perusluonteeltaan kaupallista, vaikka se usein annetaankin satamaviranomaisen valvonnassa toimivien yksityisyritysten tehtäväksi. Luotsaus olisi tällä perusteella jätettävä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä ei estä satamia myöntämästä tähänastiseen tapaan luotsauslupaa kapteeneille, jotka kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa ansiosta pystyvät itse luotsaamaan aluksensa laituriin ilman apua. On kuitenkin otettava huomioon, että useat alukset kuljettavat vaarallisia aineita, jotka vaarantavat toisten alusten, satamarakenteiden, satamassa työskentelevien henkilöiden ja lähialueen väestön turvallisuuden.

3.17

Komitea panee merkille, että satamat ovat myös paikka, jossa satamavaltiot harjoittavat suvereenisti toimivaltaansa, johon direktiivillä ei saa kajota, vaikka tietyt tehtävät (osallistuminen terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjuntaan, mistä koituu satamille usein pakollisia kustannuksia ja investointeja) voidaan siirtää satamaviranomaiselle.

3.18

Toimilupaa koskevat uudet säännökset ovat itsestään selviä ja terveitä toimenpiteitä. Lupa-asiakirjoja laadittaessa on kuitenkin otettava huomioon paikalliset olot ja erityispiirteet. Komitealla ei ole mitään sitä vastaan, että merisatamiin sovelletaan avoimuuden ja erillisen kirjanpidon periaatteita. Komitea voi vain todeta, että periaatteita on noudatettava ”avoimuusdirektiivin” mukaisesti.

3.19

Direktiivissä olisi määriteltävä konkreettisesti ne ehdot, jotka satamapalveluiden tarjoajien on täytettävä, jotta toimilupaa voidaan pidentää 8, 12 tai 30 vuoden jälkeen.

3.20

Ehdotuksen perimmäisenä tarkoituksena näyttää olevan laskea satamapalveluiden kustannuksia. Komitea katsoo kuitenkin, että turvallisuus- ja ympäristömääräysten noudattaminen ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen ovat yhtä lailla tärkeitä kriteereitä tarkasteltaessa satamien tehokasta toimintaa kuljetusten taloudellisista näkökohdista ja niiden turvallisuuden ja säännöllisyyden kannalta.

3.21

Koska tilanteet, valtioiden tai kuntien säännöt ja käytännöt sekä hallintoelinten ja viranomaisten velvoitteet poikkeavat suuresti toisistaan, annettavissa säännöissä on otettava kaikilta osin huomioon kunkin sataman ominaispiirteet. Jokaisessa satamassa on vuosien mittaan tehty mukautuksia ja niissä toimitaan alueellisesti suotuisimmilla ehdoilla. Pyrkimys yhtenäistää toimintaedellytyksiä saattaa vaikuttaa kielteisesti satamien toimintaan.

3.22

Komitea panee etusijalle lainsäädännän johtotähdeksi asetetun subsidiariteetin ja satamien kehittämistoimien johdonmukaisuuden paikallistasolla pikemminkin kuin ehdotetun direktiivin tavoitteeksi asetetut yhdenmukaiset säännökset. Satamien välillä on huomattavia koko- ja luonne-eroja. Palvelutarjoajien liiallinen kilpailu tietyssä satamassa saattaisi johtaa yli-investointeihin, sekaannuksiin ja sosiaalisten olojen heikkenemiseen.

3.23

Komitea katsoo, että jäsenvaltioissa toimivilla kartellienvastaisilla ja auditointielimillä tulisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti olla oikeus ryhtyä toimiin, jos satamaviranomainen keskittää satamapalvelut valvontaansa ilman taloudellista perustetta tai julkisen palvelun tarvetta tai jos avoimuuden periaatetta ja kirjanpitosääntöjä ei noudateta. Yhteisön olisi ryhdyttävä toimiin kilpailun tai valtiontukien alalla ennen kaikkea erityistapauksissa, esimerkiksi jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja alueen tai jäsenvaltion tilintarkastustuomioistuimet eivät huolehdi valvonnasta voimassa olevan yhteisön lainsäädännön kannalta tyydyttävällä tavalla.

3.24

Valtiontukia koskeva komission oikeuskäytäntö antaa aiheen pohdintaan, voidaanko kulkuväylien kunnostamiseen ja tiettyihin toimintoihin liittyvät tietyt kustannukset (ruoppaus tai väylien ja valuma-alueiden avaaminen) sälyttää maksettavaksi kunnallis- tai valtionverotuksesta saatavin varoin.

3.25

Kulloiseltakin yhteisöltä voidaan kerätä veroja vain yleishyödyllisiin tarkoituksiin, mutta ei pelkästään merisatamien ensisijassa suurimpien (kotimaisten ja kansainvälisten) käyttäjien kustannusten pienentämiseksi. Yleishyödyllinen palvelu on määriteltävä demokraattisesti eikä markkinatekijöiden perusteella.

4.1

Olisi ollut parempi antaa puitedirektiivi, joka ei olisi ollut niin yksityiskohtainen kuin nyt tehty ehdotus direktiiviksi ja jossa olisi jätetty toissijaisuudelle riittävästi tilaa. Maininta asianmukaisen avoimuuslainsäädännön tai julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamisesta olisi riittänyt tarvitsematta puuttua satamapalveluihin sovellettavan lainsäädännön yksityiskohtiin. Yhteisöpuittein ei pidä kajota satamahallinnon etuoikeuteen turvata sen valvottavaksi uskotun yleisen edun toteutuminen.

4.1.1

Edellä mainittu puitedirektiivi ei saisi vaikuttaa millään tavoin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka liittyvät niiden sosiaali- ja työlainsäädäntöön, kansanterveyttä ja ympäristöä koskevaan lainsäädäntöön, turvallisuuslainsäädäntöön, yleistä järjestystä tai yleishyödyllisiä palveluita koskevaan lainsäädäntöön. Se ei myöskään saa vaikuttaa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin työehtosopimuksiin. Puitedirektiivissä olisi otettava niin ikään huomioon jäsenvaltioiden kansainväliset sitoumukset, kuten ILO:n meriyleissopimukset.

4.1.2

Komitea pahoittelee kaiken kaikkiaan sitä, ettei ehdotetusta direktiivistä ole tehty vaikutusarviointia, vaikka komissio on hallintotavasta julkaistun valkoisen kirjan jälkeen sitoutunut noudattamaan parempaa säädöskäytäntöä. Kaikkiin yhteispäätösmenettelyn alaisiin säädösehdotuksiin olisi sisällytettävä vaikutusarviointi sekä tiedot etenkin työmarkkinaosapuolten kuulemisesta.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/33

1.1

Venäjän federaatio — jolla on merkittävä kansainvälinen rooli — on EU:n strateginen kumppani. Euroopan unionin laajentuminen korostaa entisestään EU:n ja Venäjän yhteistyön merkitystä, ja mahdollisimman hyvien EU:n ja Venäjän välisten suhteiden rakentaminen yhteisten eurooppalaisten arvojen eli demokratian sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien kunnioittamisen hengessä on keskeisen tärkeää molemmille osapuolille.

1.2

Yhteiskunnan kehittäminen ja elinolosuhteiden parantaminen, oikeusvaltion rakentaminen, nykyistä paremmin ennustettavissa olevan ja yritystoimintaa suosivan toimintaympäristön luominen sekä markkinatalouden edistäminen Venäjällä vaativat päättäväisiä toimia. Vaikka Venäjän federaation johto on ilmoittanut muodollisesti tukevansa kyseisiä tavoitteita, niiden toteutuminen käytännön elämässä ja toteutumisen tila ovat kaukana Venäjän yhteiskunnan ja kansainvälisen yhteisön odotuksista. ETSK:n näkemyksen mukaan Venäjän nykyisen johdon asenne muun muassa taloudellisia toimijoita ja tiedotusvälineitä kohtaan ei kuitenkaan tue viranomaisten ilmoittamaa tavoitetta edistää demokratiaa ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Venäjän nykyinen todellinen kehityssuunta on huolestuttava, eikä pelkästään kansalaisten näkökulmasta. Venäjä kääntää järjestelmällisesti selkänsä demokratialle, johon se vetoaa, hallitus valvoo tiedotusvälineitä, Venäjän armeija pysyy kansainvälisistä sitoumuksistaan huolimatta Moldovassa ja Georgiassa ja oikeusjärjestelmä on alistettu politiikalle. Voidaankin todeta, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rakentaminen on näissä oloissa äärimmäisen vaikeaa.

1.3

EU:n sisäisen integraation syventyminen — sisämarkkinat, yhteinen valuutta ja yhteistyön lisääntyminen yhä useammalla politiikanlohkolla — on historiallinen perustavoite, johon kaikki jäsenmaat ovat viimeaikaisista taka-askelista huolimatta sitoutuneet. Unionin sisäinen integraatio ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että EU tämän johdosta erkanisi Venäjästä ja muusta Euroopasta, joka ei kehity kuten EU, koska se voisi johtaa Euroopan kahtiajakoon.

1.4

Ranskan ulkoministeri Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 esittämä julistus Euroopan yhtenäisyyden rakentamisesta lähtee siitä, että Euroopan yhdentymisen tulee perustua tahtoon toimia tasavertaisesti yhdessä asetettujen päämäärien saavuttamiseksi, yhteisiin arvoihin sekä sovinnontekoon ja kansalaisten visioon yhteisestä tulevaisuudesta. Hän totesi samalla, ettei Eurooppaa voida rakentaa hetkessä vaan käytännön saavutuksilla ja ennen muuta aitoa yhteisvastuullisuutta kehittämällä. Julistuksen sanoma on tärkeä myös EU:n ja Venäjän välisille suhteille ja pyrkimyksille tiivistää EU:n ja Venäjän yhteistyötä.

2.1

EU:n ja Venäjän välisten suhteiden tiivistäminen edellyttää myös Euroopan unionin järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan vahvaa myötävaikuttamista. Kansalaisyhteiskunnan ponnistelut tähtäävät yhteistyön parantamiseen EU:n ja Venäjän kesken sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen Venäjällä.

2.2

EU:n uusille jäsenvaltiolle, jotka ovat kymmenessä vuodessa onnistuneet viemään kommunistiajan jälkeisen siirtymäprosessin päätökseen, on kertynyt arvokasta kokemusta, ja ne voivat tuoda lisäarvoa EU:n ja Venäjän yhteistyöhön. Erityisesti näiden maiden kansalaisyhteiskunnan toimijoilla (hallituksesta riippumattomilla organisaatioilla) voi olla tärkeä rooli pyrittäessä edistämään demokratisoitumista ja ihmis- ja kansalaisoikeuksien suojelua Venäjällä.

2.3

Euroopan unionin maiden elinkeinoelämän keskusliittojen yhteistyöjärjestö UNICE on useita vuosia esittänyt suosituksia ja kannanottoja taloussuhteiden kehittämisestä, ja EU:n ja Venäjän yritysjohtajat käsittelevät samaa aihetta säännöllisesti nk. ”EU-Russia Industrialists' Round-Table” -tapaamisissa ja esittävät näkemyksiään EU–Venäjä-huippukokouksille. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY esittää myös kannanottojaan huippukokouksille, ja vuonna 2004 se lähetti yhdessä Venäjän ammatillisen keskusjärjestön (FNPR) kanssa EU:n komission puheenjohtajalle ja Venäjän presidentille kirjeen, jossa ehdotettiin, että myös EU:n ja Venäjän ammatillisille keskusjärjestöille luotaisiin samanlainen rooli, kuin ”EU-Russia Industrialists' Round-Tablella” on. Muut kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat omaehtoisesti luoneet erilaisia kanavia esittääkseen näkemyksiään EU:n ja Venäjän suhteiden kehityksestä omalla alallaan. Yhteiskunnan järjestäytyminen ei ole vielä edennyt pitkälle Venäjällä. Hallituksesta riippumattomat järjestöt kehittyvät hitaasti ja niiden rooli on rajallinen.

2.4

ETSK on viime vuosina antanut EU:n ja Venäjän suhteista useita lausuntoja, joissa on tarkasteltu myös Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Tärkeimmät lausunnot on esitetty alaviitteessä 1. Niissä esitetyt suositukset on otettu huomioon tässä lausunnossa, kuitenkaan niihin erikseen viittaamatta (1). Lausuntotyön yhteydessä ETSK on luonut suoria yhteyksiä moniin Venäjän kansalaisyhteiskunnan päätoimijoihin.

3.1.1

EU:n ja Venäjän välisen johdonmukaisen yhteistyön kehittämistä on haitannut se, että EU:n yksittäiset jäsenmaat edistävät omia intressejään kahdenvälisesti Venäjän kanssa niissäkin asioissa, joiden hoito on uskottu EU:lle. Rakentavien ja avoimien kahdenvälisten suhteiden kehittämistä EU:n yksittäisten jäsenmaiden ja Venäjän välillä ei luonnollisesti tule rajoittaa niissä asioissa, jotka eivät kuulu EU:n mandaattiin. Kahdenvälinen, alueellinen ja sektorikohtainen toiminta on päinvastoin erittäin tärkeää, ja jokaisen unionin jäsenmaan tulee kantaa siitä vastuunsa.

3.1.2

Tuloksellisen EU–Venäjä-yhteistyön saavuttamiseksi EU:n kansalaisyhteiskunnan tulisi jakaa nykyistä aktiivisemmin tietoa järjestäytymistavoistaan sekä auttaa elvyttämään solidaarisuusverkkoja Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi. Euroopan unioni voi tarjota Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja koko Venäjän käyttöön tietoja unionin rikkaudesta, toisin sanoen sen moniarvoisuudesta ja sen yhteiskunnan järjestäytymismuotojen monipuolisuudesta sekä tämän moninaisuuden mahdollistamasta demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuriarvojen levittämisestä. Kaikkien EU-maiden tulee toiminnallaan edistää yhteisiä tavoitteita, mikä on entisestään korostunut EU:n laajentumisen jälkeen. On myös ilmeistä, että suoralinjainen lähestymistapa tuottaa parhaiten tuloksia EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön kehittämisessä. EU:n olisi niin ikään kehitettävä Venäjälle suunnattavaa teknistä apua, jotta voidaan edistää maan vakauskehitystä, demokratisoitumista ja vaurastumista. Nykyisten teknisen avun ohjelmien rakennetta tulisi tarkistaa. Edistystä on parhaiten saavutettavissa pienin, mutta määrätietoisin askelin.

3.2.1

EU ja Venäjä ovat laajentamassa ja syventämässä suhteitaan neljän yhteisen alueen aikaansaamiseen tähtäävien etenemissuunnitelmien pohjalta. Yhteiset alueet ovat 1) yhteinen talousalue, 2) yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, 3) ulkoisen turvallisuuden yhteistyöalue ja 4) yhteinen tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin alue. Etenemissuunnitelmat sisältävät noin 400 toimenpidettä, jotka on määrä toteuttaa muutamassa vuodessa. ETSK pitää tätä konseptia erittäin hyvänä ja korostaa, että EU:n tulee lisätä ponnistelujaan avoimen ja laaja-alaisen poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kanssakäymisen aikaansaamiseksi unionin ja Venäjän välillä.

3.2.2

Etenemissuunnitelmissa on useita kansalaisyhteiskunnalle merkityksellisiä näkökohtia. Näihin kuuluvat esimerkiksi sääntelyä ja taloutta koskevan vuoropuhelun kannalta ensisijaiset alat, kilpailun, investointien ja kaupankäynnin helpottaminen, alueidenvälinen ja rajatylittävä yhteistyö, ympäristöasiat, ihmisten välisten yhteyksien edistäminen, henkilöiden liikkuminen, nuorisoasiat, pelastuspalveluyhteistyö, tutkimus ja koulutus sekä liikenneverkkojen vähittäinen yhdistäminen.

3.2.3

ETSK kehottaa EU:ta ja Venäjää panemaan etenemissuunnitelmat toimeen välittömästi. Jotta suunnitelmat olisivat mahdollisimman käyttökelpoisia, niiden sisältöä tulee päivittää jatkuvasti. Lisäksi suunnitelmien toteutumista on syytä tarkastella yhdessä vuosittain. On myös tärkeää, että sekä EU että Venäjä nimeävät selkeät vastuutahot suunnitelmien toimeenpanemiseksi. ETSK on tämän lausunnon jatkoksi valmis antamaan prosessiin oman aktiivisen panoksensa kansalaisyhteiskunnalle merkityksellisillä aloilla. Komitea aikoo tehdä etenemissuunnitelmien sisältöä ja toimeenpanoa koskevia ehdotuksia ja tiivistää suoria yhteyksiään Venäjän kansalaisyhteiskunnan päätoimijoihin (ks. kohdat 3.4.3 ja 3.5.5).

3.2.4

Viime vuosikymmenen alkupuoliskolla valmistellun EU:n ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen alkujaan kymmenen vuoden voimassaoloaika umpeutuu 2007, jos jompikumpi sopimuspuoli niin tahtoo. Neljän yhteistyöalueen etenemissuunnitelmien pohjalta tulee EU:n ja Venäjän välille laatia uusi ja moderni strategiseen kumppanuuteen perustuva sopimus. Venäjää olisi kannustettava poistamaan tavara- ja palvelukauppaa sitkeästi haittaavat esteet ja takaamaan investointeja koskevan sääntelyjärjestelmän toimivuus, jotta EU ja Venäjä voisivat tehdä vapaakauppasopimuksen, joka perustuu Venäjän statukseen markkinataloutena ja WTO:n jäsenenä.

3.2.5

Myös alueellista yhteistyötä — ”Pohjoista ulottuvuutta” (mukaan lukien ”Itämeri-yhteistyö” ja ”Arktinen yhteistyö”) ja ”Mustanmeren yhteistyötä” — tulee uudistaa vastaavanlaisesti yhdessä Venäjän kanssa. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että tämä on otettu etenemissuunnitelmissa asianmukaisesti huomioon, ja kannustaa lisätoimiin alueellisen yhteistyön kehittämiseksi osana EU:n ja Venäjän suhteita.

3.3.1

Mahdollisuudet tiivistää kestävällä tavalla EU:n ja Venäjän välisiä suhteita ovat rajalliset, elleivät osapuolten toimintaa ohjaa yhdenmukaiset arvot. Näihin kuuluvat yksilön vastuu, oikeusvaltion, yksilön ja omaisuuden kunnioittaminen, ihmisoikeudet (kuten tiedotusvälineiden vapaus, vapaiden vaalien järjestäminen, poliittinen moniarvoisuus, yhtäläiset mahdollisuudet ja vähemmistösoikeudet), avoimuus, koskemattomuus, ihmisarvon suojelu, tasa-arvo ja sanavapaus, ammatillinen järjestäytyminen ja työelämän perusoikeudet, terveet työmarkkinasuhteet ja riittävä sosiaaliturva. Jollei näitä arvoja omaksuta kestävästi Venäjän yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen elämän perustasolla, yhteistä pohjaa yhteistyölle ja keskinäiselle yhteisymmärrykselle on mahdotonta rakentaa.

3.3.2

ETSK pitää etenemissuunnitelmien kokonaistavoitteita tärkeinä. Komitea on tyytyväinen siihen, että yhteisten arvojen merkitystä korostetaan ja ne otettu peruslähtökohdaksi kolmessa etenemissuunnitelmassa (yhteinen ulkoisen turvallisuuden alue, yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue ja yhteinen tutkimus- ja koulutusalue, kulttuuri mukaan lukien).

3.3.3

Yhteistyön tiivistäminen EU:n ja Venäjän välillä on sidoksissa siihen, miten edellä mainitut asiat kehittyvät Venäjällä. ETSK suosittaa, että tätä näkökohtaa korostetaan suunnitelmia toteutettaessa. Komitea on vahvasti sitä mieltä, että etenemissuunnitelmiin tulisi sisällyttää nykyistä konkreettisempia toimia sellaisten yhteisten arvojen aikaansaamiseksi, jotka ovat keskeisiä toimivan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi.

3.3.4

On tärkeää, että Venäjälle kehitetään sellainen toimintaympäristö, jossa työmarkkinaosapuolet ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muut toimijat voivat toimia itsenäisesti sekä osallistua luottavaisesti heitä koskevien yhteiskunnallisten päätösten valmisteluun. Tähän tarvitaan avoimeen vuorovaikutukseen perustuvaa vuoropuhelua ja verkottumista, jotka osaltaan tarvitsevat itsenäistä mediaa. Tämä edellyttää myös keskeisten kansainvälisten sopimusten kuten ILO:n standardien noudattamista käytännössä.

3.3.5

Toimiva kansalaisyhteiskunta edellyttää Venäjän taloudellisilta ja yhteiskunnallisilta toimijoilta korkeatasoista edustavuutta, itsenäisyyttä ja valmiutta rakentavaan ja avoimeen, asiantuntemukseen perustuvaan vuoropuheluun viranomaisten sekä toisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa.

3.3.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että EU ja Venäjä ovat keväällä 2005 käynnistäneet toisen yhteisen alueen puitteissa keskinäisiä konsultaatioita ihmisoikeuksista ja tähän liittyen mm. vähemmistöjen perusoikeuksista. Konsultaatioissa olisi käsiteltävä kansalliseen ja paikalliseen itsemääräämisoikeuteen liittyvien kysymysten ratkaisemista ja sellaisten konfliktinratkaisukeinojen välttämistä (Tšetšenia), jotka aiheuttavat vaaraa venäläisille ja ovat uhka myös EU:n kansalaisille.

3.3.7

EU on vuosien varrella osoittanut kykynsä aikaansaada vuoropuhelun avulla tarpeellisia muutoksia ulkopuolisissa maissa, ja tähän tulee pyrkiä myös vuoropuhelussa Venäjän kanssa. Näissä asioissa on Euroopan neuvoston ja ETYJ:n rooli luonnollisesti hyvin keskeinen. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EU ja Venäjä ovat etenemissuunnitelmissa sopineet tiivistävänsä yhteistyötään näissä organisaatioissa.

3.3.8

EU:n ja Venäjän suhteiden kehittämiseen tarvitaan myös riittävästi EU:n taloudellista tukea. Tacis-ohjelman varoja ja muita resursseja olisi käytettävä entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan, koulutuksen ja riippumattoman tiedonvälityksen edistämiseen, ja tämä olisi niin ikään otettava huomioon Euroopan naapuruus- ja kumppanuusinstrumentissa. ETSK ehdottaa, että komissio tekisi ehdotuksen siitä, miten Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittäminen hyötyisi EU:n asianomaisista välineistä nykyistä paremmin.

3.4.1

EU on korostanut, että EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kehittämisessä tavoitellaan laadullisesti kestäviä ratkaisuja ja etenemistapoja. Tämän varmistamiseksi on tarpeen hyödyntää kansalaisyhteiskunnan eri intressiryhmien näkemyksiä. Sen vuoksi Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittäminen on tärkeää.

3.4.2

ETSK suosittelee, että luotettavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden roolia vahvistetaan EU:n ja Venäjän välisessä yhteistyömekanismissa perustamalla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (PCA) 93 artiklan mukainen neuvoa-antava komitea. Tällöin toimijoiden tietotaidosta voidaan saavuttaa paras hyöty EU:n ja Venäjän välisessä yhteistyössä. Vastaavanlaisesta järjestelystä on hyviä kokemuksia EU:n yhteyksissä mm. Välimeren alueella, Intian, Latinalaisen Amerikan ja AKT-maiden kanssa. ETSK:n käsityksenä on, että myös Venäjällä on runsaasti toimijoita, joilla on tähän tarvittavat valmiudet.

3.4.3

ETSK aikoo omaksua aktiivisen roolin etsittäessä ratkaisua siihen, miten kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua EU:n ja Venäjän yhteistyöhön. Kohdissa 3.2.3 ja 3.5.5 mainittuja pyrkimyksiä vahvistaa komitean yhteyksiä Venäjän kansalaisyhteiskunnan päätoimijoihin tulisi mahdollisuuksien mukaan laajentaa siten, että saataisiin lähitulevaisuudessa aikaan neuvoa-antava foorumi, joka olisi osa EU:n ja Venäjän virallista yhteistyötä.

3.5.1

Eräät intressitahot, mm. ammattiyhdistysliike, kuluttajajärjestöt, työnantajat, maatalousjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskuntaryhmät, ovat vuosien varrella luoneet suhteita vastaaviin tahoihin Venäjällä. Kyse on sekä unionitason suhteista että kahdenvälisistä yhteyksistä. Usein myös venäläiset toimijat osallistuvat sektorinsa kansainväliseen yhteistyöhön. Tavoitteena on edistää suoria kansalaisten keskinäisiä ruohonjuuritason yhteyksiä, verkottumista, vuorovaikutusta sekä kokemusten- ja tiedonvaihtoa. Kansalaisyhteiskunnallisen yhteistyön päätavoitteisiin tulee kuulua luottamuksellisten suhteiden laajentaminen EU:n ja Venäjän välillä.

3.5.2

Suhteita tulee kuitenkin edelleen monipuolistaa ja kehittää, koska monilla venäläisillä toimijoilla on puutteelliset yhteydet sekä keskenään että vastaaviin organisaatioihin muissa maissa. ETSK kannustaakin kaikkia kansalaisyhteiskunnan toimijoita tiivistämään ja lisäämään oman alansa yhteistyötä Venäjän vastaavien toimijoiden kanssa. EU:n tulisi puolestaan käynnistää aloitteita tällaisen yhteistyön helpottamiseksi.

3.5.3

EU:n jäsenvaltioiden tulisi tehostaa toimiaan lisätäkseen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista yhteisten hankkeiden laatimiseen, hankkeisiin liittyvien koulutus- ja vaihto-ohjelmien edistämiseen ja yhteisten taloudellisten hankkeiden käynnistämiseen. Jäsenvaltioiden hallitusten tulisi niin ikään tiedottaa tällaisista hankkeista entistä paremmin ja tarjota kansalaisyhteiskunnan toimijoille koulutusta hankkeiden valmistelussa.

3.5.4

Lisäksi on tärkeää löytää keinoja siihen, miten yhteyksiä luodaan Venäjän kaikkiin osiin, ml. Kaliningrad. Alueiden komitean esittämät suositukset (2) alueellisen yhteistyön kehittämiseksi EU:n ja Venäjän välillä ovat asianmukaisia. ETSK tukee näitä ehdotuksia ja suosittaa, että pysyvä kumppanuusneuvosto ottaa aiheen asialistalleen.

3.5.5

ETSK aikoo asemansa perusteella edistää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhteyksien kehittämistä EU:n ja Venäjän välillä. Tätä varten tullaan ensimmäisenä askeleena järjestämään Venäjän osapuolten kanssa erityisteemoihin (kuten ”talousuudistukset ja työllisyys”, ”sosiaaliturvajärjestelmien uudistaminen”, ”sosiaalisen vuoropuhelun kehittäminen Venäjällä” ja ”kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen EU:n ja Venäjän yhteistyöhön”) keskittyviä säännöllisiä tapaamisia, yhteisiä workshopeja jne. Tavoitteena on, että tämä johtaa säännölliseen ja yhä tiiviimpään yhteistyöhön osapuolten kesken. Toiminnan pohjalta pitäisi aikanaan kehittyä neuvoa-antava foorumi, joka tukee EU:n ja Venäjän yhteistyömekanismia (ks. myös kohdat 3.2.3, 3.4.2 ja 3.4.3).

3.6.1

On tärkeää, että myös Venäjän ja sen itäeurooppalaisten naapurimaiden, esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan mutta myös Venäjän ja Moldovan ja Venäjän ja Valko-Venäjän, keskinäinen kanssakäyminen tiivistyy samanaikaisesti, kun EU tiivistää suhteitaan itäeurooppalaisiin naapurimaihinsa. Euroopan laajuisen yhteistyön parantamiseksi tarvitaan entistä kiinteämpiä yhteyksiä ja tiiviimpää poliittista, taloudellista ja sosiaalista vuorovaikutusta. ETSK ehdottaa, että EU osaltaan tukee tällaista kehitystä naapuruus- ja kumppanuuspolitiikkansa puitteissa.

3.6.2

ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä tuetaan myös näiden maiden kansalaisyhteiskuntien toimijoiden rajatylittävä yhteyksiä. ETSK on omalta osaltaan ryhtynyt toimenpiteisiin vuoropuhelun kehittämiseksi ja tulee raportoimaan siitä säännöllisesti komissiolle.

3.7.1

Rajatylittävän liikkumisen kehittäminen edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä ja matkustamisen helppoutta. ETSK tukee pyrkimyksiä kehittää integroituja liikenneyhteyksiä, mikä vaatii panostusta infrastruktuurin ja logistiikkapalveluiden parantamiseen sekä EU:ssa että Venäjällä. Keskeisten kansainvälisten rahoituslaitosten, ennen kaikkea Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, tulee osallistua kehittämistoimintaan aiempaa enemmän.

3.7.2

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että etenemissuunnitelmissa korostetaan pyrkimystä edistää ihmisten välistä yhteydenpitoa ja helpottaa matkustusta EU:n ja Venäjän välillä esimerkiksi liikenneverkkojen yhdistämisen, laillisen rajanylityksen ja viisuminkäytännön helpottamisen ja takaisinottoa koskevien periaatteiden avulla. Rajasopimuksilla on keskeinen merkitys edistettäessä vaivatonta liikkumista yli rajojen.

3.7.3

Nykyinen hidas ja kallis viisumikäytäntö muodostaa kynnyksen ja jopa esteen matkailulle ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä nuorten ja opiskelijoiden tiiviille rajatylittävälle vuorovaikutukselle. Viisumien, kuten myös työlupien, hakemismenettelyjä tuleekin yksinkertaistaa, mikä on omiaan edistämään liikkuvuutta ja kanssakäymistä yli rajojen. Tämän vuoksi on tärkeää, että vireillä olevat viisumikäytännön helpottamista koskevat neuvottelut EU:n ja Venäjän välillä johtavat mahdollisimman pian molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/38

1.1

Ehdotus asetukseksi Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta sekä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoittamisesta on herättänyt laajaa keskustelua, johon ovat osallistuneet unionin toimielimet, kansalliset viranomaiset, kemianteollisuus ja muu teollisuus, ammattijärjestöt ja monet valtioista riippumattomat järjestöt (1).

1.2

Keskustelussa on esitetty erilaisia kannanottoja, jotka heijastelevat mielenkiintoisella tavalla komitean aiemmassa lausunnossa (2) esille tuotuja näkemyksiä. Näistä voidaan mainita erityisesti seuraavat kolme vaatimusta:

1.3

Komission ja UNICE–CEFICin välisen aiesopimuksen yhteydessä toteutettujen kahden tutkimuksen ansiosta tiettyjen teollisuudenalojen ongelmia voidaan ymmärtää entistä paremmin. Kyseisistä vaikutustutkimuksista ilmenee, että vaikka jotkut alussa esitetyt pelot olivatkin liiallisia, on kuitenkin vielä olemassa epäilyjä, jotka ovat perustana lisätoimille järjestelmän tehostamiseksi ja yhtenäistämiseksi.

1.3.1

Konsulttiyhtiö KPMG:n toteuttaman tutkimuksen, Business Impact Case Study  (3), tärkeimmät tulokset ovat seuraavat:

1.3.2

Uusia jäsenvaltioita koskevassa tutkimuksessa (4) todetaan, että Reach-asetus tunnetaan vielä huonosti, ja siinä esitetään seuraavat keskeiset huomiot:

1.4

Kyseisten tutkimusten tulokset sekä parhaillaan käytävä keskustelu ovat tuoneet esiin joitakin näkökohtia, jotka ovat asianomaisten taloudellisten toimijoiden mielestä keskeisiä ja joihin komitea aikoo vielä ottaa kantaa neuvostossa ja Euroopan parlamentissa meneillään olevien töiden käsittelyn yhteydessä.

2.1

Käsiteltävänä olevassa asetusehdotuksessa luovutaan keinotekoisesta erottelusta ”olemassaoleviin aineisiin” eli kaikkiin markkinoille syyskuuhun 1981 mennessä saatettuihin kemiallisiin aineisiin ja ”uusiin aineisiin” eli kyseisen ajankohdan jälkeen markkinoille saatettuihin aineisiin. Asetusehdotuksessa säädetään velvoitteesta rekisteröidä aineet sellaisenaan tai valmisteissa (5 artikla), mikäli ainetta on valmistettu tai tuotu maahan vuodessa yksi tonni tai enemmän (5 artiklan 1 kohdan toinen alakohta). Ehdotuksessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan yhteisön alueella voidaan valmistaa tai sinne voidaan tuoda vain rekisteröityjä aineita (19 artiklan 1 kohta).

2.2

Ehdotuksessa vahvistetaan nykyisin valmistettaville tai sisämarkkinoilla oleville aineille (arviolta noin 30 000) siirtymäjärjestely, eli ne rekisteröidään asteittain yksittäisen yrityksen tuotanto- tai tuontimäärien mukaisesti (21 artikla). Siirtymäjärjestelyn mukaan aineet, joita valmistetaan yhteisössä tai tuodaan sinne suuria määriä (yli 1 000 tonnia vuodessa), sekä nykyään CMR-luokkiin 1 ja 2 ryhmitellyt aineet (5) on rekisteröitävä kolmen vuoden aikana, aineet, joita valmistetaan yhteisössä tai tuodaan sinne vuodessa 100 tonnia tai enemmän, on rekisteröitävä kuuden vuoden aikana, ja aineet, joita valmistetaan yhteisössä tai tuodaan sinne vuodessa yksi tonni tai enemmän, on rekisteröitävä 11 vuoden aikana asetuksen voimaantulon jälkeen.

2.3

Kyseinen määrään sidottu lähestymistapa on asetettu kyseenalaiseksi erilaisin perustein. Etenkin on kritisoitu sitä, että rekisteröintiaika ei ole suhteessa kunkin aineen todellisiin riskeihin. Riskien perusteella määritelty tärkeysjärjestys olisi sekä tieteellisesti että taloudellisesti perustellumpi, mutta tällaisen aineiden tärkeysjärjestyksen määritteleminen edellyttäisi haitallisten ominaisuuksien (hazard) ja altistusriskien (exposure) toistuvaa erittelyä, jotta riskiä voitaisiin arvioida (assessment) ja hallita (risk management).

2.4

ETSK katsoo, että vaikka määriin perustuva ensisijaisuuskriteeri onkin ylimalkainen, kuten jo aiemmin annetussa lausunnossa todetaan (6), se on kuitenkin käytännöllisin vaihtoehto haluttujen tavoitteiden saavuttamisen ja nykyisen, yleisesti tehottomana pidetyn järjestelmän korvaamisen kannalta. Ehdotetussa järjestelmässä otetaan nimittäin huomioon myös vakavaa huolta aiheuttavat aineet, kuten luokkiin 1 ja 2 kuuluvat CMR-aineet. Komission lähestymistapa, joka perustuu määriin (mahdollista altistumista mittaava karkea indikaattori) ja jossa otetaan huomioon haitalliset ominaisuudet, vaikuttaa toimeenpanoltaan yksinkertaisemmalta ja avoimemmalta, ja sen avulla voitaneen taata toimijoille riittävä oikeusvarmuus.

3.1

Ehdotetun asetuksen rakenne on ETSK:n mielestä monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä, mihin ainakin osittain perustuu monien alan toimijoiden hämmennys ja jopa pelko etenkin teollisuudenaloilla, jotka eivät varsinaisesti tuota kemiallisia aineita. Alan toimijoihin kuuluvat myös maahantuojat, pk-yritykset ja jatkokäyttäjät, joilla ei aina ole riittävää tietopohjaa eikä tarvittavia teknisiä rakenteita kuvata tarvittaessa erityiskäyttöä ja asianomaisten riskien käsittelyä. Myös teknisten liitteiden laajuus estää Reach-järjestelmän täydellistä ymmärtämistä ja soveltamista.

3.2

ETSK toivoo, että komissio voisi selkeyttää asetusta ja uudistaa tekstin rakennetta muuttamalla lukujen ja artiklojen järjestystä ensimmäisen käsittelyn aikana annettujen lausuntojen ja muutosehdotusten pohjalta. Ensi sijassa tulisi nykyistä tarkempien määritelmien avulla selkeyttää asetuksen soveltamisalaa ja vapautettuja ryhmiä sekä rekisteröintiaikoja ja eri tonnimääristä johtuvia velvoitteita.

3.3

Kun tuottajia tai maahantuojia koskevat velvoitteet määritellään tuotantomäärän ja tuotantoprosessin ominaispiirteiden perusteella, selventyvät myös monimutkaisemmat näkökohdat, kuten tietojen yhteiskäyttö, tiedotusvastuu ja tiedotusmenettelyt toimitusketjussa sekä jatkokäyttäjän velvollisuudet ja vastuu.

3.4

Lisäksi komitea ehdottaa, että varsinaiseen lainsäädäntöön kuulumattomat liitteet, kuten liite X, mainittaisiin erikseen ja että ne palvelisivat viitekehyksenä. Asianomaisten alojen viranomaisten ja asiantuntijoiden tulisi kuitenkin laatia ne yhteistyössä IPPC-direktiivissä mainittujen parhaiden käytettävissä olevien tekniikkojen ja BREF-asiakirjojen periaatteiden mukaisesti (7). Mitä yksinkertaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi lukuisat tekniset tiedot saadaan, sitä helpompaa on arvioida oikein yritysten velvoitteita ja niiden noudattamisesta koituvia kustannuksia. Tällainen erittely mahdollistaa myös entistä nopeamman mukauttamisen tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen ilman liiallisia menettelyvelvoitteita.

3.5

ETSK arvostaa komission parhaillaan tekemää työtä operatiivisten suuntaviivojen laatimiseksi niin sanottujen Reach-järjestelmän soveltamishankkeiden (Reach Implementation Projects, RIP) yhteydessä. Komitean mielestä ne ovat ehdotuksen toimivuutta ajatellen keskeisiä välineitä, sillä niiden avulla asianomaiset toimijat ja viranomaiset voivat perehtyä järjestelmään ja ymmärtää perusteellisesti sen toimintamekanismeja.

3.6

ETSK toivoo teollisuus- ja ammattijärjestöjen sekä ammattialajärjestöjen osallistumista edistäviä toimia, jotta ruohonjuuritasolla syntyisi viranomaisten, yritysten sekä ammatti- ja ammattialajärjestöjen välistä todellista yhteistyötä järjestelmän tehokkaaksi soveltamiseksi. Komitea toivoo tässä yhteydessä tukirakenteiden, kuten komission parhaillaan suunnittelemien kansallisten palvelupisteiden (Help Desk) kehittämistä.

4.1

Asetusehdotuksen 26 artiklassa säädetään ennakkorekisteröintivelvollisuudesta. Jokaisen Reach-järjestelmän piiriin kuuluvan aineen mahdollisen rekisteröijän on toimitettava kemikaalivirastolle tietyt tiedot viimeistään 18 kuukautta ennen määräajan päättymistä. Määräaika on kolme vuotta 1 000 tonnia ylittäville määrille ja kuusi vuotta yhden tonnin ylittäville määrille. Yhden tonnin alittavien määrien tuottajat, maahantuojat tai jatkokäyttäjät voivat antaa tietoja yhteiskäyttöön vapaaehtoisesti.

4.2

Asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot muodostavat riittävän perustan yksittäisiä aineita koskevien tietojen yhteiskäytön edistämiselle sekä tietojen yhteistä esittämistä ja testien yhteistä suorittamista koskeville mahdollisille sopimuksille (kustannusten alentamiseksi). ETSK ei kuitenkaan pidä tietoja riittävinä aineen mahdollisten riskien arvioimiseksi eikä uusien ensisijaisuuskriteerien määrittelemiseksi rekisteröintiä varten. Kyseisiä tavoitteita varten tulisi vaatia täydellisempiä tietoja, mikä puolestaan pidentäisi toimitusaikaa, nostaisi kustannuksia ja lisäisi byrokratiaa. Tämä rasittaisi kohtuuttomasti pieniä tuottajia ja maahantuojia sekä tietoja hallinnoivaa kemikaalivirastoa.

4.3

ETSK katsoo, että keskustelussa esiin tulleiden ehdotusten yhteydessä on asetettava etusijalle ehdotukset, joiden avulla voidaan säilyttää perustavoitteet ja nykyiset suunnitellut määräajat (asianomaisten toimijoiden epävarmuuden ja hämmennyksen välttämiseksi) sekä heikentää toteutettujen tapaustutkimusten perusteella heikoimpiin toimijoihin kohdistuvia vaikutuksia.

1.

Aineet, jotka kuuluvat ehdotetun järjestelmän piiriin.

2.

Soveltamisala, jonka yhteydessä on mainittava etenkin kriteerit ja suunnitellut vapautukset (mainittu nyt asetuksen eri artikloissa).

3.

Velvollisuudet, jotka koskevat saman aineen tuottajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien (teollisuus ja ammattikäyttäjät) välistä tiedonvaihtoa.

4.

Mekanismit, kannustimet ja palkkiot yhteenliittymien muodostamiseksi aineen rekisteröintiä varten.

5.1

Aineen määritelmä. Toteutetuissa tapaustutkimuksissa on vahvistettu, että Reach-järjestelmään kuuluvien (ennen kaikkea epäorgaanisten) aineiden suhteen vallitsee suuri epävarmuus.

ETSK on tyytyväinen kehitteillä olevaan erityiseen Reach-järjestelmän soveltamishankkeeseen, jonka avulla viranomaisille ja yrityksille selvitetään, mitkä aineet tosiasiassa kuuluvat Reach-järjestelmän piiriin.

5.2

Soveltamisala. Olisi hyödyllistä, jos toimijoilla olisi käytössään tarkka taulukkomuotoinen yhteenveto vapautuksista, etenkin niistä, joista säädetään jo yhteisön muissa säädöksissä. Näin voitaisiin varmistaa Reach-järjestelmän terveyden- ja ympäristönsuojelun tavoitteiden noudattaminen. ETSK on samaa mieltä siitä, että on vältettävä päällekkäisyyksiä ja niistä johtuvia kaksinkertaisia toimia, ja toivoo, että tarkat tiedot poistavat kaikki jäljellä olevat epäilyt.

5.3

Tiedonkulku. Reach-järjestelmä voi toimia tehokkaasti vain, jos tiedonkulku toimitusketjun alku- ja loppupään toimijoiden välillä on hyvä. Myöskään ilman eri tuotannonalojen välistä kahdensuuntaista tiedonkulkua ei voida toteuttaa riskinhallinnan sekä työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristönsuojelun edellyttämiä asianmukaisia toimia. ETSK kannattaa lähestymistapaa, jonka mukaan tuottajan tai maahantuojan on tarvittaessa arvioitava ”yksilöityihin käyttötapoihin” liittyviä altistusskenaarioita ja riskejä sekä toimittava tässä yhteydessä vilpittömästi ja ”asianmukaista huolellisuutta noudattaen”. Nämä käsitteet on vahvistettu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä.

5.3.1

ETSK:n mielestä kemikaaliviraston keräämät tiedot rekisteröidyistä ja jatkossa myös arvioiduista aineista tulisi antaa yleisesti taloudellisten toimijoiden sekä niiden työntekijöiden ja ammattialojen edustajien käyttöön, jotka saattavat hyötyä niistä tehtäviensä hoidossa (terveydenhuolto, turvallisuus- ja suojapalvelut jne.). Tätä ennen tiedoista on poistettava luottamukselliset tai kaupallisesti merkittävät tiedot. Nykyisen ehdotuksen mukaan tietoja annetaan vain tietyn aineen tuottajille, maahantuojille ja käyttäjille ja vain kyseisen aineen osalta.

5.4

Tietojen yhteiskäyttö. Ehdotuksessa säädetään rekisteröitäviä aineita koskevien tietojenvaihtofoorumien perustamisesta. Foorumiin voivat osallistua kaikki valmistajat ja maahantuojat, jotka ovat ennakkorekisteröineet saman aineen. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa sekä foorumien perustana olevaa tavoitetta vähentää myös muiden kuin eläinkokeiden toisto minimiin.

5.5

ETSK korostaa, että testien päällekkäisyyden välttäminen on tärkeää muidenkin kuin eläinkokeiden osalta. Olisi hyödyllistä toteuttaa toimia, joilla pyritään kehittämään QSAR-tyyppisiä (Quantitative Structure — Activity Relationship) arviointi- ja seulontamalleja sekä eläinkokeille vaihtoehtoisia testejä ja menetelmiä. Tässä yhteydessä tulisi tutkia, miten voitaisiin nopeuttaa kyseisten testien arviointia ja mahdollisesti käyttää niitä ennen kuin toimivaltaiset elimet ovat hyväksyneet ne virallisesti ja lopullisesti.

5.6

Kustannustehokkuus. Tavoite vähentää yrityksille koituvia kustannuksia tulisi ottaa nimenomaan huomioon järjestelmää toteutettaessa, jotta noudatettaisiin johdonmukaisesti niin Lissabonin strategiaa kuin kestävän kehityksen strategiaa, joita komitea on aina kannattanut. Reach-järjestelmän keskeinen haaste on pyrkiä samanaikaisesti terveyden- ja ympäristönsuojelun sekä kilpailukyvyn tavoitteisiin. Rekisteröintikustannuksia jaettaessa on erityisesti vältettävä kuormittamasta liikaa toimitusketjun tiettyjä osia tai erityisen kovan kilpailun alaisina toimivia tai rakenteellisesti heikkoja teollisuudenaloja.

5.7

Kun otetaan huomioon, että laskelmien mukaan 60 prosenttia rekisteröinnin välittömistä kustannuksista liittyy vaadittuihin testeihin, ETSK katsoo, että yritysten välisiä vapaaehtoisia sopimuksia edistävät järjestelmät ovat erittäin merkittäviä tulosten yhteiskäyttöä ja testien toteuttamista. Yhtä tärkeää on, että järjestelmässä peritään tasapuolisesti ja yhtenäisesti osallistumiskustannuksia niiltä, jotka hyödyntävät aiemmin tai yhteisesti kerättyjä tietoja.

5.8

ETSK ehdottaakin, että muutetaan joitakin kustannuksia koskevia, riittämättöminä tai epätasapuolisina pidettyjä ehdotettuja säännöksiä seuraavasti:

6.1

Käsiteltävistä ehdotuksista niin sanottu OSOR-järjestelmä (One Substance, One Registration), jota Yhdistynyt kuningaskunta ja Unkari ovat esittäneet, on saanut jonkin verran kannatusta, ja siitä on keskusteltu laajalti neuvostossa. Periaate on kannatettava, koska kyseisen järjestelmän avulla voitaisiin vähentää huomattavasti suoritettavia testejä ja monia päällekkäisiä tutkimuksia, mutta sen toteutuskelpoisuudesta on vielä epäilyjä.

6.1.1

ETSK on havainnut OSOR-järjestelmässä seuraavat puutteet ja ratkaisemattomat ongelmat:

6.1.2

OSOR-järjestelmässä ei myöskään säädetä eikä anneta takeita mahdollisuudesta määritellä tarvittaessa yhdessä altistuminen sekä riskit ja riskihallinta, sillä useiden erityyppisten toimijoiden on vaikeaa jollei mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen. Tästä syystä tarvittaisiin osittain erillinen rekisteröinti, mikä olisi ristiriidassa sen periaatteen kanssa, johon OSOR-järjestelmä pohjautuu.

6.2

Maltan ja Slovenian äskettäin tekemällä ehdotuksella, joka koskee 1–10 tonnin määräluokan aineita, pyritään yksinkertaistamaan järjestelmää ja alentamaan kustannuksia, mikä hyödyttäisi tällä alalla toimivia yrityksiä, jotka ovat usein pk-yrityksiä. Ehdotuksella ei muuteta asetusehdotuksen peruspiirteitä, kuten määrällistä jaottelua tai määräaikoja, vaan siinä esitetään toiminnallisia järjestelyjä, jotka vaikuttavat yksinkertaisilta ja joustavilta.

6.2.1

Ehdotuksen pääkohdat ovat seuraavat:

6.2.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa säilytetään samat määriin perustuvat määräajat kuin nykyisessä asetusehdotuksessa ja että siinä edellytetään käytettävissä olevien tietojen ja/tai liitteessä V mainittuja testejä koskevien tietojen täydentämistä vain, jos kemikaalivirasto pitää sitä asianmukaisena. On painotettava, että ensisijaisuuskriteerien täyttyessä tehdään tarkastus, jonka perusteella kemikaalivirasto voi pyytää lisätietoja ja -testejä erityiskysymysten selventämiseksi tai — jos aineeseen liittyvät riskit aiheuttavat vakavia epäilyjä — käynnistää arviointiprosessin.

6.3

Ruotsin ehdotus tuotteisiin sisältyvistä aineista ansaitsee erityishuomiota jo 6 artiklan käytännön toteutuksen aiheuttamien laaja-alaisten epäilyjen vuoksi. Ehdotuksessa korostetaan seuraavia merkittäviä näkökohtia:

6.3.1

Jotta varmistettaisiin järjestelmän terveyden- ja ympäristönsuojelutavoitteet lisäämättä liiallisesti hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, ETSK kannattaa seuraavia ehdotettuja toimia:

6.3.2

ETSK kannattaa myös ehdotusta aikaistaa 6 artiklan soveltamista, jos noudatetaan sen käytännön toteutettavuuden osoittavia toimintavaiheita ja vapaaehtoisia sopimuksia alan sidosryhmien ehdotuksen mukaisesti.

6.4

ETSK toteaa lopuksi, että kemikaaliviraston roolia on vahvistettava, kuten se on jo maininnut aiemmassa lausunnossaan (8). Näin ollen komitea kannattaa Ranskan asianomaista ehdotusta (Shape the Agency for Evaluation, SAFE) ja etenkin ajatusta sisällyttää kemikaaliviraston vastuualaan asetusehdotuksessa mainittu kolmitahoinen arviointi (ehdotettujen testien, esitettyjen asiakirjojen ja aineiden arviointi) sekä siirtää sen välittömään vastuuseen työsuunnitelma (Rolling Plan) ensisijaisesti arvioitavista aineista.

7.1

Komitea katsoo, että toimitusketjua sekä sen osiin kohdistuvia erilaisia vaikutuksia on vielä analysoitava tarkemmin. Asetuksen piiriin kuuluvia kemiallisia aineita käytetään monilla aloilla, ja sama yritys voi toimia sekä tuottajana että jatkokäyttäjänä. Toisin sanoen yrityksellä voi olla useampi kuin yksi Reach-asetuksessa mainituista tuottajan tai maahantuojan ja jatkokäyttäjän rooleista.

7.1.1

Kemiallisia aineita tai valmisteita käytetään kaikissa tuotantoprosesseissa. Rekisteröintivelvoite on kuitenkin välittömällä toimittajalla tai ylempänä toimitusketjussa, jollei jatkokäyttäjä käytä ainetta tavalla, joka ei vastaa ilmoitettua käyttötapaa ja jota ei ole ennakkoon ilmoitettu toimittajalle.

7.2

Kun pyritään yksilöimään erityyppisiä vaikeuksia, on hyödyllistä erotella kuusi päätoimijaa, joilla on eri tehtävä toimitusketjussa:

7.3

Kemiallisten raaka-aineiden (esimerkiksi etyleenin ja butadiinin) tuottajia tai maahantuojia on suhteellisen vähän ja ne käsittelevät suuria määriä. Näin ollen niihin sovelletaan todennäköisesti rekisteröinnin ensimmäistä määräaikaa, mutta rekisteröintikustannukset vaikuttavat suhteellisen vähän niiden liikevaihtoon.

7.4

Muut kuin kemianalan suuret teollisuusyritykset (etenkin rauta-, teräs-, paperi- ja sementtiteollisuus) ovat kemiallisen aineen nykyisen määritelmän perusteella samanaikaisesti jatkokäyttäjiä — koska ne käyttävät valmistusprosessissaan lukuisia aineita ja valmisteita — sekä tuottajia tai maahantuojia. Vapautettujen aineiden tarkemman määritelmän puuttuessa (määrittely olisi toivottavaa) kyseiset yritykset kuuluvat useimmiten jo rekisteröintimenettelyn ensimmäisen vaiheen piiriin.

7.5

Tämän asiakirjan laatimisen aikana on saatu uusia tietoja pk-yrityksistä, jotka tuottavat rekisteröintivelvoitteen piiriin kuuluvia aineita tai kemiallisia yhdisteitä. Siitä huolimatta ei käytettävissä olevien tietojen perusteella saada täydellistä ja yksityiskohtaista tilannekuvaa. On selvää, että huomattava määrä (muutamia tuhansia) pk-yrityksiä tulee kuulumaan rekisteröintivelvoitteen piiriin, mutta ei tiedetä, kuinka monien aineiden ja minkälaisten määrien osalta. Tämän vuoksi myös rekisteröintiin liittyvät velvoitteet ja määräajat ovat epäselviä. Tuoreimmat vaikutustutkimukset osoittavat, että rekisteröintikustannukset voivat vaikuttaa huomattavastikin tämäntyyppisten yritysten kilpailukykyyn tai joidenkin aineiden pysyvyyteen markkinoilla. ETSK toivoo, että tätä näkökohtaa seurataan huolellisesti myös jatkokäyttäjiin todennäköisesti kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten vuoksi.

7.6

Aineiden sekoittajat eli valmisteiden formuloijat, jotka käyttävät yhteen valmisteeseen useita aineita, kuuluvat muualta kuin sisämarkkinoilta ostettujen aineiden rekisteröinnin piiriin. Tutkimukset ovat vahvistaneet, että formuloijat kiinnittävät eniten huomiota tietojen toimittamiseen, jonka yhteydessä voi paljastua valmistusta koskevaa luottamuksellista tietoa. Etenkin kaikkien valmisteen sisältämien aineiden koodin ilmoittaminen voi antaa tietoa formuloinnista ja näin vaarantaa kilpailukykyä. ETSK ehdottaa tässä yhteydessä, että kyseistä vaatimusta sovelletaan vain vaarallisiksi luokiteltuihin aineisiin.

7.6.1

On siis luultavaa, että 34 artiklan 4 kohtaa sovelletaan etenkin formuloijiin. Artiklan mukaan myös jatkokäyttäjien tulee laatia liitteen XI mukaisesti kemikaaliturvallisuusraportti (Chemical Safety Report, CSR) kaikista käyttötavoista, jotka poikkeavat valmisteissa käytettävien raaka-aineiden toimittajan toimittamassa käyttöturvallisuustiedotteessa (Safety Data Sheet, SDS) ilmoitetussa altistusskenaariossa kuvatuista edellytyksistä. Formuloijien on myös noudatettava nykyisenkin lainsäädännön mukaista velvoitetta laatia kaupallisia valmisteita koskevat käyttöturvallisuustiedotteet silloin, kun valmisteet on luokiteltu vaarallisiksi direktiivin 99/45/EY perusteella.

7.7

Muut kuin kemikaaleja tuottavat pk-yritykset ovat pääasiassa jatkokäyttäjiä ja käyttävät todennäköisesti vain vähän aineita (joiden rekisteröintivelvollisuus on tuottajalla tai maahantuojalla), mutta useammin valmisteita. Niillä on tarvittaessa käytössään käyttöturvallisuustiedote tai kemikaaliturvallisuusraportti, minkä ansiosta ne voivat käyttää aineita valvotusti ja hallinnoida riskejä tehokkaasti. Kyseisten yritysten taloudelliset velvoitteet ovat enimmäkseen epäsuoria ja ilmenevät uusina hallinnollisina velvoitteina.

7.8

Kuten kohdassa 3.6 jo mainitaan, ETSK toivoo, että alueella toimivat teollisuus- ja ammattijärjestöt sekä ammattialajärjestöt voisivat osallistua aktiivisesti soveltamisprosessien seurantaan ja yksinkertaistamiseen sekä huolehtia tiedottamisesta. Tämä edistäisi varmasti sekä asetuksen täysimittaista noudattamista että tietyissä tapauksissa toimijoiden osallistumista yhteenliittymiin.

8.1

Vaikutustenarvioinneissa on tähän mennessä keskitytty pääasiassa Reach-järjestelmän kustannuksiin ja toteutettavuuteen. Työterveyteen ja -turvallisuuteen kohdistuvien myönteisten vaikutusten sekä terveys- ja ympäristöhyötyjen määrällinen arviointi on sitä vastoin ollut vähäistä tai olematonta. Useat toimijat ovat valittaneet Reach-järjestelmästä koituvia raskaita velvoitteita ja vaatineet siihen huomattavia muutoksia. Tietyt teollisuudenalat ja suuret kauppaketjut ovat kuitenkin suhtautuneet asetusehdotukseen myönteisesti kustannuksista ja hallinnollisista velvoitteista huolimatta.

8.2

ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan ottanut kantaa laadun sekä tuotantoprosessien ja tuotteiden turvallisuuden tuomaan lisäarvoon ja ehdottaa näiden näkökohtien syventämistä myös Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelman yhteydessä (9). ETSK on tyytyväinen siihen, että aiheesta on suunnitteilla erityistutkimuksia, joista esimerkkinä mainittakoon TUTB:n (Trade Union Technical Bureau for Health and Safety) käynnistämä tutkimus Reach-asetuksen vaikutuksista työterveyteen (ihosairaudet ja hengityselinten sairaudet).

8.3

Altistusskenaarioiden sekä käytettyjen aineiden turvallisen hallinnoinnin määrittely sisältyy jo työntekijöiden turvallisuutta koskevaan direktiiviin, mutta käytännön soveltaminen ei aina ole tyydyttävää. Tietojen saatavuutta parantava Reach-järjestelmä edistää epäilemättä työsuojelua kaikilla tuotannonaloilla. Vaarallisia aineita koskevat, aiempaa perusteellisemmat ja dokumentoidut käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaaliturvallisuusraportit ovat varmasti tässä yhteydessä hyödyllinen väline. Samalla on muistettava, että kyseisiä asiakirjoja on tulevaisuudessa saatavilla nykyistä useammista aineista ja että niitä levitetään nykyistä laajemmin talouden toimijoiden keskuudessa.

8.4

Usein unohdettuja mutta kuitenkin huomioon otettavia näkökohtia ovat toimitusketjun eri osanottajien (toimijoiden ja työntekijöiden) koulutus- ja pätevöitymistarpeet sekä avoimuutta ja kuluttajille suunnattua tiedotusta koskevat vaikutukset. ETSK kannattaa tässä yhteydessä aktiivisia toimia, kuten jo ehdotettuja työntekijöiden koulutusohjelmia sekä menetelmiä muiden kuin luottamuksellisten tietojen käyttöön asettamiseksi. Kyseiset näkökohdat tulevat varmasti esiin Reach-järjestelmää toteutettaessa, mutta olisi asianmukaista suunnitella erityistoimia, jotta ne olisivat mahdollisimman tehokkaita.

9.1

Eräs Reach-järjestelmän tavoitteista on innovaation kannustaminen. Komitea on tyytyväinen uusien aineiden yhtäläiseen kohteluun, etenkin tutkimusvaiheessa olevien aineiden rekisteröintiä koskevaa viisivuotiseen (uusittavissa olevaan) poikkeukseen sekä määrien lisäykseen ilmoituksen yhteydessä. ETSK toivoo kuitenkin, että tutkittaisiin ja luotaisiin lisätoimia ja -välineitä. Komitea ehdottaa, että kemiantutkimus otettaisiin erityisesti huomioon keskusteltavaksi tulevan seitsemännen puiteohjelman yhteydessä ja että harkittaisiin erityiskannustimia innovaatiota ja teknologiansiirtoa varten riskeiltään vähäisten aineiden kehittämiseksi.

9.2

Kahdesta tuoreesta tapaustutkimuksesta ilmenee, että tutkimus- ja kehittämistoimintaan varatuissa resursseissa ei ole odotettavissa ratkaisevia siirtymiä tai vähennyksiä. Niitä kuitenkin tapahtuu, sillä tutkimusinvestointeja ei olla lisäämässä. Tämä saattaa yhdessä kustannusten nousun kanssa vähentää innovointivalmiuksia ja siten kilpailukykyä. Koska tällainen vaikutus saattaa olla erityisen merkittävä pk-yritysten kannalta, tulisi myös jäsenvaltioiden tukea kyseisissä yrityksissä tehtävää tutkimusta ja hyödyntää tässä yhteydessä pk-yrityksille annettavaa valtiontukea koskevia uusia säännöksiä. Koska tutkimuksissa haastatellut yritykset eivät ole käyttäneet hyväkseen oletettuja mahdollisuuksia, on pääteltävä, että Reach-järjestelmän eduista on tiedotettava nykyistä paremmin. Näin voitaisiin kompensoida ainakin osittain siitä aiheutuvia väistämättömiä velvoitteita.

9.3

Reach-järjestelmän vaikutus tuotantoprosessiin avaa todennäköisesti uusia mahdollisuuksia markkinoiden kehitystä tarkkaan seuraaville, joustaville ja tehokkaille yrityksille. Ne voivat hankkia uusia markkinaosuuksia ja tarjota uusia ratkaisuja sellaisten kriittisten aineiden tilalle, jotka tulisi korvata. On muistettava, että kokemuksista saadaan kilpailuetua sitten, kun maailman muiden alueiden on sopeuduttava terveyden- ja ympäristönsuojelua entistä paremmin noudattaviin tuotantostandardeihin. On myös otettava huomioon Reach-järjestelmän vaikutukset tutkimustoiminnan edellyttämän uuden tiedon tarpeeseen (analyyttisesta kemiasta tietokonesimulaatioihin, toksikologiasta uusiin testimenetelmiin sekä pistokoe- ja mittausmenetelmistä sovellusohjelmistojen kehittämiseen).

9.4

Lainsäätäjien ja poliittisten päättäjien on otettava kyseiset prosessit huomioon, jotta kaikki yhteisön politiikat olisivat johdonmukaisia ja edistäisivät Lissabonin strategian mukaisesti kilpailukyvyn, innovaation ja tehokkaan ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamista. Komitea toivoo, että toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien syvällinen ja jatkuva vuoropuhelu helpottaa tehokkaiden politiikkojen ja välineiden määrittelyä, joka markkinamekanismien ohella edistää kemikaalialan innovatiivista sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun huomioon ottavaa kehittämistä.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/45

1.1

Elämme yhä globaalistuvammassa maailmassa. Tällainen prosessi nopeuttaa rajojen häviämistä, ja sille on ominaista kaupan kansainvälistyminen sekä huikea teknologinen kehitys. (1) Institutionaalisten investointien (2) lisääntyminen, rajatylittävien ristikkäisten investointien kasvu, toimintojen siirtäminen muualle, nopeat omistajanvaihdokset sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön lisääntyminen merkitsevät sitä, että maantieteelliset identiteetit hämärtyvät ja kilpailukyky saa maailmanlaajuisen ulottuvuuden. Kilpailukyky on siten taloudellisen ulottuvuuden tärkein tavoite. Taloudellinen ulottuvuus muokkaa vuorovaikutuksessa sosiaalisen, poliittisen, institutionaalisen ja ympäristöulottuvuuden kanssa kestävän kehityksen prosessia.

1.2

Euroopan unioni on tänä päivänä globalisaatiokehityksen taustaa vasten tärkeä yhdentymisen keskus yhtenäismarkkinoineen sekä talous- ja rahaliittoineen, ja lisäksi se on edistynyt huomattavasti sekä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa että oikeus- ja sisäasioissa.

1.3

Yhteiskunnan on oltava kauttaaltaan kilpailukykyinen. Kilpailukyky tulisi ymmärtää yhteiskunnan kyvyksi jatkuvasti ennakoida taloudellista ympäristöään, sopeutua siihen ja vaikuttaa siihen (3). Tiedonannossaan ”Teollisuuspolitiikka laajentuneessa unionissa” (4), jonka komissio julkaisi 11. joulukuuta 2002, komissio määrittelee kilpailukyvyn talouden kyvyksi ”— – kestävältä pohjalta tarjota väestölle korkea ja yhä kasvava elintaso ja hyvä työllisyysaste”. Yleisen kilpailukyvyn merkitystä korostetaan myös Euroopan kilpailukykyä koskevissa kertomuksissa, joita komissio on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1994 lähtien. (5)

1.4

Yrityksille kilpailukyky tarkoittaa kykyä vastata asiakkaiden tarpeisiin kestävällä tavalla ja tehokkaammin kuin kilpailijat tarjoamalla hyödykkeitä ja palveluja, jotka ovat hinnaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan houkuttelevampia kuin kilpailijoiden tarjoamat hyödykkeet ja palvelut. (6)”Organisatorinen kilpailukyky” voidaan määritellä organisaation kyvyksi tuottaa korkealaatuisia hyödykkeitä ja palveluita, jotka menestyvät maailmanmarkkinoilla. (7) Organisaation on mukauduttava ”kolmeen e:hen”: efficiency, efficacy and effectiveness (tehokkuus, suorituskyky ja vaikuttavuus); tehokkuuteen resurssien hallinnoinnissa, suorituskykyyn tavoitteiden saavuttamisessa ja vaikuttavuuteen ympäristön muokkaamisessa.

1.5

Inhimillisellä tekijällä on keskeinen rooli yritysten kilpailukyvyn kannalta. Sen vuoksi henkilöstön motivointi, sen koulutus- ja ylenemismahdollisuudet sekä osallistuminen sosiaaliseen vuoropuheluun on tärkeää.

1.6

Yritysten toimintaympäristö muuttuu nykyään jatkuvasti. Markkinat avautuvat yhä enemmän, infrastruktuurit sekä viestintä- ja liikenneyhteydet ovat erittäin kehittyneitä, teknologiaa ja sen sovelluksia innovoidaan jatkuvasti ja kilpailu kiristyy. Näissä puitteissa yritysten on kehitettävä jokapäiväistä toimintaansa.

1.7

Toukokuun 1. päivä 2004 merkitsi Euroopan unionille historian virstanpylvästä kymmenen uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin. Komitea toteaa laajentumisesta antamassaan lausunnossa (8): ”Laajentuneet yhtenäismarkkinat tarjoavat lukuisia taloudellisia etuja ja vahvistavat Euroopan kilpailukykyä maailmanlaajuisessa taloudessa, jos olemassa olevia mahdollisuuksia onnistutaan hyödyntämään.” On kuitenkin pidettävä mielessä, että uusien jäsenmaiden taloudelliset rakenteet eivät ole vielä saavuttaneet EU:n viidentoista vanhan jäsenvaltion tasoa. Euroopan kilpailukykyä vuonna 2003 koskevan kertomuksen mukaan kymmenen KIE-maata (9) ovat EU:n viiteentoista vanhaan jäsenvaltioon verrattuna edullisemmassa asemassa työvoimavaltaisilla, paljon resursseja vaativilla ja paljon energiaa kuluttavilla teollisuudenaloilla, kun taas pääasiassa pääomavaltaisilla tai teknologiapainotteisilla aloilla ne ovat kilpailullisesti epäedullisemmassa asemassa. Tämä merkitsee sitä, että näillä kymmenellä KIE-maalla on kilpailuvaltteja alkutuotannon (tuotannon alkupään) ja kulutustavaroiden (tuotannon loppupään) suhteen, mutta ne ovat epäsuotuisammassa asemassa välituotteista ja pääomahyödykkeistä puhuttaessa.

1.8

Tärkein etu, jonka 1. toukokuuta 2004 tapahtunut unionin laajentuminen toi tullessaan, ovat lähes 455-miljoonaisen väestön sisämarkkinat, joilla yritykset voivat toimia yhtenäisissä puitteissa ja jotka pystyvät varmistamaan vakaat makrotaloudelliset olosuhteet rauhaan, vakauteen ja turvallisuuteen perustuvalla alueella. Vaikka EU:n väestö kasvoi laajentumisen yhteydessä 20 prosenttia ja BKT 5 prosenttia, työvoimakustannukset tuntia kohti pienenivät ja työvoiman tuottavuus laski, kun tarkastellaan 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvoa kokonaisuudessaan.

1.9

Unionin laajentumista ei kuitenkaan pitäisi nähdä sinänsä uhkana EU:n ”vanhoille” jäsenvaltioille. EU:n aiemmat laajentumiskierrokset ovat osoittaneet, että BKT on kasvanut ja elintaso noussut EU:n jäseniksi liittyneissä maissa. Esimerkkeinä voidaan mainita Irlannin (10), Espanjan (11) ja Portugalin (12) BKT:n kasvu niiden liityttyä jäseniksi. Ei pidä myöskään unohtaa, että toukokuun ensimmäisestä päivästä 2004 lähtien unionin 25 jäsenvaltion tulevaisuus on yhtä kuin EU:n tulevaisuus.

1.10

Toisaalta laajentuminen tarjoaa eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuden hyödyntää uusien EU-kumppanien tarjoamia etuja, jotka eivät liity pelkästään kustannuksiin tai koulutukseen vaan joita ovat myös maantieteellinen läheisyys ja merkittävämmät kulttuuriset ja kielelliset yhtäläisyydet kuin muissa mahdollisissa sijoittautumiskohteissa.

1.11

Yritysten siirtyminen on eurooppalaiselle yhteiskunnalle haaste, ja sitä voidaan periaatteessa tarkastella kahdesta näkökulmasta: yhtäältä voidaan tarkastella yritysten siirtymistä EU:n muihin jäsenvaltioihin, joissa houkuttimena ovat paremmat olosuhteet, ja toisaalta siirtymistä EU:n ulkopuolisiin maihin, kuten Kaakkois-Aasian maihin (13) tai voimakkaasti kasvavien talouksien maihin (14), joista Kiinan merkitys on erityisen huomattava. Jälkimmäisessä tapauksessa houkuttimina ovat osittain edulliset tuotanto-olosuhteet ja etenkin mahdollisuus päästä uusille, erittäin suurille markkinoille, joiden kasvumahdollisuudet ovat valtavat.

1.12

Sen lisäksi, että yritysten siirtyminen on suora syy työpaikkojen menetyksiin, se voi tuoda mukanaan myös muita liitännäisongelmia, kuten jäsenvaltioiden sosiaaliturvamenojen kasvun, sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisen sekä yleisen talouskasvun hidastumisen, joka johtuu osittain kysynnän yleisestä laskusta. Toisaalta on syytä mainita, että teollisuustuotannon siirtyminen voi parhaassa tapauksessa myös osaltaan auttaa sosiaalisten oikeuksien edistämistä investointeja vastaanottavissa maissa, ja se edellyttää välttämättä säännöllistä taitotiedon siirtämistä. Siirtyminen voi siten edesauttaa huomattavasti kohdassa 1.7 mainittujen kilpailuvalttien tasaamista ja lisätä entisestään siirtyneiden yritysten kilpailukykyä.

1.13

Edellä mainituista vaikutuksista huolimatta Euroopan komissiokin tunnustaa aiheesta ”Rakenneuudistukset ja työllisyys”31. maaliskuuta 2005 antamassaan tiedonannossa (15), että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Lisäksi samaisessa tiedonannossa todetaan, että rakenneuudistustoimet ovat usein välttämättömiä yritysten toiminnan jatkumisen ja niiden kehittymisen kannalta mutta että muutoksia on tuettava, jotta niiden vaikutukset työllisyyteen ja työoloihin olisivat mahdollisimman lyhytaikaisia ja rajallisia.

1.14

Muihin maihin investoiminen ei koske nykyään enää pelkästään suuryrityksiä vaan myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pk-yrityksistä erityisesti ne, joilla on paljon teknologista lisäarvoa, perustavat jo yrityksiä muihin maihin tai ulkoistavat osaa toiminnastaan.

1.15

Kaikkein kehittyneimpien teknisten prosessien sijoittaminen korkean kustannustason maihin on yhtäältä yksi tekijä, joka rajoittaa yritysten siirtymistä, luo uusia toimialoja ja lisää yritysten työntekijöiden taitotietoa. Toisaalta markkinoiden mahdollisuudet ovat suuret voimakkaasti kasvavien talouksien maissa ja Kaakkois-Aasian maissa, missä muun muassa verotusjärjestelmät ja energian hinta ovat usein edullisempia kuin EU:ssa. Lisäksi työvoimakustannukset ovat siellä paljon alhaisemmat muun muassa heikommin kehittyneiden — tietyissä tapauksissa kansainvälisen työjärjestön ILO:n perusnormeihin verrattuina olemattomien — sosiaalisten oikeuksien sekä alhaisempien elinkustannusten vuoksi. Siksi sinne sijoittuneet yritykset voivat kilpailla maailmanmarkkinoilla alempien kustannusten pohjalta. Samaan aikaan nämä maat suosivat ulkomaisia investointeja. Toisinaan tämä tapahtuu perustamalla vapaa-alueita, joilla työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliset olosuhteet ovat muuta maata alhaisemmalla tasolla. Tästä syystä yhä useammat yritykset ovat alkaneet havaita edut, joita ne voivat saavuttaa siirtämällä vähäistä lisäarvoa tuottavan toimintansa näille alueille. Toiminnan siirtämisen yhteydessä syntyy tavallisesti huonolaatuisia ja matalapalkkaisia työpaikkoja.

1.16

Voimakkaasti kasvavien talouksien maiden sekä Kaakkois-Aasian maiden talouskehityksen vahvistumista ajatellen on valaisevaa panna merkille, että ulkomaiset suorat investoinnit ovat todellakin kasvamassa näillä alueilla, kuten myös EU:n kaupankäynti niiden kanssa. Vaikka luvut osoittavat EU:n pystyneen säilyttämään merkittävän osuuden sisäisistä suorista ulkomaisista investoinneista, investointivirrat kokonaisuudessaan ovat kuitenkin muuttaneet suuntaa ja kohdistuvat yhä enemmän Aasiaan.

1.17

Tuoreet tilastotiedot vahvistavat Euroopan unionin vientikaupan suunnanmuutoksen olevan käynnissä, vaikkakin Yhdysvallat on edelleen selkeästi unionin pääasiallinen kauppakumppani. Sen merkitys on kuitenkin vähenemässä samalla kun muiden maiden, kuten esimerkiksi Kiinan merkitys on kasvamassa. (16)

1.18

Tässä vaiheessa lienee paikallaan yrittää määritellä termit ”yritystoiminnan siirtäminen” ja ”deindustrialisaatio”:

Sisäisten ja ulkoisten siirtymisten lisäksi tulee vielä mainita viime aikoina eräissä tuotantoyksiköissä esille tullut ilmiö eli käänteinen siirto. Käänteisen siirron tapauksessa työnantaja suostuttelee työntekijät hyväksymään heikennyksiä työoloihin siirron uhalla. Ilmiö on erityisen vaarallinen, sillä se perustuu työntekijöiden kilpailuttamiseen, ja se saattaa levitä huomaamatta.

2.1

On ilmeistä, että toimintojen siirtämisestä aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseksi on toteutettava taloudellisia ja sosiaalisia toimenpiteitä, joilla edistetään vaurauden, hyvinvoinnin ja työpaikkojen luomista. Tällöin on syytä kiinnittää erityishuomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, koska ne ovat EU:n työllisyyden kannalta merkittäviä. On myös kiinnitettävä huomiota pieniin, keskisuuriin ja suuriin osuus- ja yhteisötalouden yrityksiin, sillä ne luovat jatkuvasti uusia työpaikkoja, joita kaiken lisäksi kyseisten yritysten aseman vuoksi on vaikeampi siirtää muualle. ETSK antaa tukensa Euroopan komissiolle tämän esittäessä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman perustamista koskevassa päätösehdotuksessaan (18) kolmen erityisohjelman perustamista tuottavuuden, innovointivalmiuksien ja kestävän kasvun edistämiseksi. Erityisohjelmista ensimmäinen on yrittäjyyden ja innovoinnin erityisohjelma, ja sen tavoitteena on tukea, parantaa, rohkaista ja edistää muun muassa rahoituksen saantia pk-yritysten käynnistämiseksi ja kasvattamiseksi sekä alakohtaista innovointia, klustereita, yrittäjyyteen liittyviä toimia sekä suotuisan ympäristön luomista pk-yritysten yhteistyölle. Alueellisten klustereiden luomisen kannustamiseksi on erittäin tärkeää pyrkiä vaikuttamaan monikansallisiin yrityksiin siten, että ne päättävät olla siirtämättä toimintaansa, jolloin ne edistävät ympäristössään toimivien pk-yritysten toimintaa.

2.2

On niin ikään pohdittava, miten toiminnan siirtämisen uhka voi välillisesti vaikuttaa palkkoihin ja työoloihin. Työmarkkinaosapuolien tulisi minimoida kyseiset riskit työehtosopimusneuvottelujen avulla ja taata yrityksen tulevaisuus sekä laadukkaat työolot. Tähän tulisi pyrkiä myös perustamalla ja käyttämällä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi eurooppalaisia yritysneuvostoja kaikkialla siellä, missä se on oikeudellisesti mahdollista.

2.3

Jo tähän saakka 15 jäsenvaltion EU:ssa on ollut alueiden välisiä tulo-, työllisyys- ja tuottavuuseroja, mikä heijastuu näiden alueiden velkaantumisasteessa, veroetuuksissa ja suhtautumisessa innovaatioihin. Toukokuun 1. päivä 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen alueelliset erot ovat vielä huomattavasti suurentuneet. (19)

2.4

Aluetasolla yritysten siirtymisen vaikutukset voivat olla kohtalokkaat, erityisesti jos alue on erikoistunut johonkin tiettyyn alaan. Jos suuri määrä tietyn alan yrityksiä siirtyy muualle, vaikutukset esimerkiksi työllisyyden heikentymiseen, voimakkaaseen kysynnän laskuun, talouskasvun heikkenemiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymiseen voivat tästä syystä olla hyvin merkittävät, millä puolestaan on paljon muita negatiivisia vaikutuksia. Komissio korostaa kolmannessa koheesiokertomuksessaan (20), että tämän välttämiseksi sen on keskitettävä koheesiopyrkimyksensä EU:n taloudellisen tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen, mikä edellyttää kaikkien EU:n resurssien ja alueiden liikkeellepanoa. (21)

2.5

On erittäin tärkeää pyrkiä panostamaan työvoiman koulutustasoon, lisäämään investointeja innovaatioihin sekä kehittämään kannusteita yrittäjyyden edistämiseksi Euroopan unionissa.

2.6

Dublinissa sijaitsevan Euroopan muutoksenseurantakeskuksen tietojen mukaan yritysten siirtymistä tapahtuu eräillä aloilla enemmän kuin toisilla. (22) Yritysten suhtautuminen yritystoiminnan siirtämiseen riippuu myös siitä, kuinka itsenäinen niiden organisatorinen ja teknologinen rakenne on. Heikoin ryhmä ovat ulkomailla sijaisevien monikansallisten yritysten tytäryhtiöt ja yritykset, jotka eivät omista tuotteidensa tai prosessiensa teknologiaa.

2.7

Euroopan riittämättömät tutkimuksen ja innovoinnin tulokset ovat huolestuttavia siitä syystä, että yritystoiminnan siirtäminen ei enää näytä rajoittuvan pelkästään työvoimavaltaisiin aloihin. Siirtymistä on yhä enemmän nähtävissä myös välisektoreilla ja jopa eräillä huipputeknologian aloilla, joilla siirretään useimmiten esimerkiksi tutkimus- ja palvelutoimintaa. Kiina ja Intia ovat tämän kehityksen suurimmat hyötyjämaat.

2.8

On olemassa myös yrityksiä, jotka siirtävät tuotantoaan takaisin kotimaahansa, koska EU tarjoaa hyvät edellytykset kehittyneiden tuotteiden ja palveluiden tuottamiselle. Tuotannon siirtäminen kustannustasoltaan edullisiin maihin jatkuu tosin vastaisuudessakin, mutta tavoitteena on oltava säilyttää ja luoda hyvät edellytykset kehittyneiden tavaroiden ja palveluiden tuotannolle, jotta voidaan houkutella korkean jalostusasteen tuotantoa.

2.9

Yhdysvallat on maailman suurin talousmahti ja EU:n pääasiallinen kauppakumppani. Eri maissa, ja erityisesti Yhdysvalloissa, tapahtui 1990-luvulla monia muutoksia, jotka johtivat ”uuden talouden” syntymiseen. Tieto- ja viestintäteknologian ja sen sovellusten nopea kehitys yritysmaailmassa lisäsi BKT:n kasvua ja vähensi jyrkästi työttömyyttä. Televiestinnän vallankumouksen vaikutukset tuntuivat näin kaikkialla yhteiskunnassa ja talouselämässä.

2.10

Vaikka tutkimuksen edistäminen on äärimmäisen tärkeää, jotta eräillä Euroopan alueilla jo huolestuttavassa määrin tapahtuvaa siirtymisprosessia voitaisiin hidastaa, ratkaisevan tärkeä kysymys on kuitenkin tutkimustulosten soveltaminen. Juuri tieteellisen ja teknisen tutkimuksen tulosten soveltaminen tuottaa todellista taloudellista kasvua ja kehitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että avaintekijä ei ole teknologia itsessään, vaan siitä saatava hyöty, toisin sanoen innovointi.

2.11

On kuitenkin pidettävä mielessä, että innovointi ei yksinään auta välttämään kilpailukyvyn puutteen vuoksi muualle hakeutuvan perinteisen teollisuustoiminnan siirtymistä. Sitä vastoin se voi auttaa korvaamaan tällaisilta alueilta muualle siirtynyttä toimintaa vaihtoehtoisilla tuotteilla, prosesseilla tai palveluilla.

2.12

Talous, jonka perustana on teknisen kehityksen integrointi tuotantoprosesseihin, tarjoaa suuren määrän uusia tuotteita ja lisäarvoltaan huomattavia prosesseja sekä tuotannossa että kulutuksessa. Tässä yhteydessä EU:hun 1. toukokuuta 2004 liittyneitä valtioita tulisi pitää mahdollisuuksien lähteenä, sillä soveliaan teollisuuspolitiikan avulla Euroopan yritykset voivat laatia uuden mantereenlaajuisen strategian hyödyntääkseen parhaalla mahdollisella tavalla laajentumisen tarjoamia mahdollisuuksia.

2.13

Yritystoiminnan siirtäminen tarkoittaa sitä, että yritys siirtää joko kaiken toimintansa tai osan siitä yhdestä paikasta toisaalle. Yritykset, kuten ihmisetkin, jättävät kotipaikkansa yhdestä syystä: halusta parempaan. Kehittyneillä talousalueilla, joiden markkinat ovat osaksi kylläiset, kansantalouden kasvupotentiaali omilla markkinoilla saavuttaa vähitellen luonnolliset rajansa. Kokonaiset teollisuudenalat joutuvat näin ollen etsimään uusia mahdollisuuksia muilta talousalueilta. Globaalissa taloudessa yritykset joutuvat lisäksi ankaraan maailmanlaajuiseen kilpailuun sekä koti- että vientimarkkinoilla. Niiden kilpailukyky ei siten riipu pelkästään omien tuotteiden ja palvelujen laadusta ja tavaran tai palvelun toimittajasta, vaan myös hinnoista, suhteellisista valuuttaliikkeistä, maailmanlaajuisten markkinoiden avoimuudesta ja kilpailukyvystä sekä siitä, noudattavatko kaikki maailmanlaajuisilla markkinoilla vallitsevia sääntöjä.

2.14

Sijaintipaikan valinta on yrityksille strateginen kysymys. Tämä pakottaa ne päätöstä tehdessään ottamaan huomioon luonteeltaan hyvin erilaisia näkökohtia. Yritysten päätökset pohjautuvat muun muassa korkeaan ja asianmukaiseen koulutustasoon, hyviin julkisiin palveluihin, kohtuullisiin kustannuksiin, poliittiseen vakauteen, jonkinlaista luottamusta herättäviin instituutioihin, uusien markkinoiden läheisyyteen, tuotantoresurssien saatavuuteen ja kohtuulliseen verotustasoon. Lisäksi yritysten kanta toimintojensa siirtämiseen riippuu myös infrastruktuurien ja liiketoimien kustannuksista. Niin ikään se riippuu yritysten itsenäisyysasteesta, mikä määräytyy niiden yhtiörakenteen ja teknisen rakenteen mukaan, sekä julkishallinnon tehokkuudesta. Työvoimakustannukset eivät siten ole ainoa tekijä päätettäessä siitä, siirrytäänkö toisaalle vai ei. Lisäksi työvoimakustannuksia on punnittava tuottavuuden näkökulmasta, sillä kilpailukyvyn kannalta tuottavuuden ja kustannusten suhde on ratkaiseva.

2.15

Toiminnan suhteelliset kustannukset määräytyvät pitkälti kansallisten tai alueellisten olosuhteiden mukaan. Yritysinvestointien kohteena olevien maiden on tarjottava vähimmäismäärä infrastruktuureja, koulutusta ja turvallisuutta. Yritystoiminnan riskejä arvioidessaan yritykset etsivät vakautta ja luotettavuutta (tässä järjestyksessä) ennen investointipäätösten tekemistä. Tapahtumat, jotka luovat epävakautta tai erityistä epävarmuutta tulevaisuudesta, vaikuttavat varmasti investointeja harkitseviin päätöksentekijöihin. Poliittisten päättäjien on oltava erittäin hyvin selvillä siitä, kuinka tärkeää on houkutella investointeja, jotka luovat laadukkaita työpaikkoja sekä edistävät teknistä kehitystä ja talouskasvua. Kehitysyhteistyön suunnittelussa tulisi toisaalta ottaa entistä paremmin huomioon poliittisten sekä kansalais- ja sosiaalisten oikeuksien kehittyminen apua vastaanottavissa maissa. Yritysten tulee osaltaan edistää kyseistä tavoitetta soveltamalla sosiaalisen vastuun periaatteita. (23)

2.16

Työmarkkinaosapuolilla on erityisvastuu vakaiden pelisääntöjen luomisesta työmarkkinoille. Työmarkkinaosapuolien väliseen itsenäiseen vuoropuheluun perustuvilla työehtosopimuksilla varmistetaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet kaikille yrityksille sekä luodaan tasapaino markkinoiden ja työntekijöiden oikeuksien välille, mikä edistää nopeaa taloudellista kasvua, turvallisuutta sekä palkansaajien ja yritysten kehitysmahdollisuuksia.

2.17

Muillakin tekijöillä on tärkeä osuutensa. Yhtäältä tarjottujen tuotteiden tai palveluiden luonne voi monissa tapauksissa edellyttää, että tuotteet valmistetaan tai palvelut tarjotaan kohdemarkkinoilla tai ainakin niiden läheisyydessä. Toisaalta usein erityisesti tavarantoimittajina toimivien yritysten on seurattava yritysasiakkaitaan sinne, minne nämä ovat päättäneet sijoittua. Viimein uusille markkinoille pääsy ei usein ole mahdollista, elleivät kyseiset yritykset takaa, että niiden tuotteisiin tai palveluihin sisältyy ainakin jossain määrin paikallisesti tuotettua lisäarvoa.

2.18

Ei pidä myöskään unohtaa, että koska kuluttajat pitävät hintaa erittäin tärkeänä tekijänä ja koska kuluttajien luoma kysyntä vaikuttaa myös tarjontaan, vähittäismyyjiin kohdistuu huomattava hintojen alentamispaine. Siten suuret vähittäismyyjät, jotka päättävät tarjota kuluttajille entistä alempia hintoja, asettavat paineita hankkijoille, jotta nämä alentaisivat hintojaan. On luonnollista, että etenkään kaikkein pienimillä hankkijoilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia vastata suurten vähittäismyyjien vaatimuksiin. (24)

2.19

Tietyt tekijät, jotka johtuvat yhtäältä EU:n jäsenvaltioiden talouksien välisistä ja toisaalta koko EU:n ja Aasian maiden talouksien välisistä eroista, kannustavat yrityksiä siirtymään muille alueille. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa

2.20

Yritysten siirtyminen etenkin EU:n ulkopuolelle voisi aiheuttaa monia ongelmia, joista mainittakoon esimerkiksi

3.1

Vastauksena Eurooppa-neuvoston ilmaisemaan huoleen (25) ja tietoisena deindustrialisaation aiheuttamista vaaroista ja siitä, että on etsittävä keinoja valmistautua Euroopan teollisuudessa käynnissä olevaan rakennemuutokseen, komissio julkaisi 20. huhtikuuta 2004 tiedonannon aiheesta ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” (26), jossa se hahmottelee laajentuneen Euroopan unionin teollisuuspolitiikan suuntaviivoja. Komitea on käsitellyt kyseistä tiedonantoa erillisessä lausunnossaan (27), jossa se ilmaisee tyytyväisyytensä komission aloitteeseen.

3.2

Asiakirjassa komissio toteaa, että vaikka suurin osa aloista kasvattaa tuotantoaan ja vaikka deindustrialisaation yleistymistä ei ole havaittavissa, Euroopassa on käynnissä rakennemuutosprosessi, jossa resursseja ja työpaikkoja siirretään huippuosaamista edellyttäviin toimintoihin. Tiedonannossa huomautetaan, että vuosina 1955–1998 teollisuuden työpaikkojen määrä laski kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

3.3

Komissio toteaa laajentumisen tarjoavan teollisuudelle myös paljon mahdollisuuksia. Eräissä tapauksissa se voi komission mukaan auttaa säilyttämään EU:ssa sellaista tuotantoa, joka muutoin olisi saatettu siirtää Aasian maihin. Komissio kehottaa ennakoimaan muutoksia ja harjoittamaan rakennemuutosprosessia myötäilevää politiikkaa uusien, vuoteen 2013 ulottuvien rahoitusnäkymien yhteydessä. Tähän kuuluu komission mukaan kolmenlaisia toimia:

3.4

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö teollisuus olisi talouden liikkeellepaneva voima, ja että terve ja dynaaminen teollisuus voi edistää koko taloutta, kun taas heikko teollisuuden kilpailukyky ja paikoilleen juuttunut teollinen tuotanto voi johtaa koko talouselämän yleiseen taantumiseen. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että teollisuuspolitiikalla (28) pyritään edistämään sellaisten yritysten perustamista ja kasvua, jotka investoivat voimakkaasti innovointiin ja kehitykseen Euroopan unionissa, sen sijaan että yritykset pyrkisivät kilpailemaan alhaisilla kustannuksilla. Ainoastaan hyödyntämällä Euroopan tarjoamia valtteja (kuten laadukas tietoyhteiskunnan infrastruktuuri, suuret tutkimuksen ja uuden teknologian investoinnit sekä niiden asianmukainen soveltaminen teollisuudessa, työntekijöiden jatkuvan koulutuksen tukeminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu sekä kaikki yhtenäismarkkinoiden edut) voidaan ylläpitää ja parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. Tällä tavoin edistetään talouskasvua sekä kehitystä kohti täystyöllisyyttä ja kestävää kehitystä.

3.5

EU:ssa toimivien yritysten kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi komitea kehottaa vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja edistämään niiden kunnioittamista kolmansissa maissa.

3.6

On välttämätöntä edistää tuotantomallia, jossa korostuvat muut tekijät kuin valmistettujen tuotteiden hinta. On korostettava, että kilpailukyky ei perustu ainoastaan kustannuksiin tai verokannustimiin, vaan että ihmiset ovat tärkeä osa yrityksen kilpailukykyä. Tutkimus sekä tuotantokustannusten alentamisen ja tuotantokapasiteetin parantamisen mahdollistavan uuden teknologian kehittäminen on tärkeää, mutta ei pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että näiden edistysaskeleiden todellinen arvo on niiden soveltamisessa. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että tällaisten prosessien asianmukaiseksi hyödyntämiseksi löytyy tarvittava asiantuntemus, jonka avulla huomattavia parannusmahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Yhtä tärkeää on saada yritykset havaitsemaan riskit ja tarve etsiä uusia sovellutuksia nykyiselle teknologialle. Toisin sanoen on edistettävä innovatiivista asennetta. Tässä yrittäjillä ja työntekijöillä on eittämättä ratkaisevan tärkeä rooli. Lopullisena tavoitteena on kannustaa eurooppalaisia yrityksiä sijoittamaan suuri osa lisäarvostaan ja kilpailuvalteistaan tietopääomaan. Siksi keskeisellä sijalla ovat toimet, joilla tähdätään työvoiman jatkuvaan kouluttamiseen sekä tutkimukseen ja innovointiin suunnattujen investointien lisäämiseen. Myös tässä Euroopan työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli niiden yhteisen työohjelman välityksellä. (29)

3.7

Osa toimista soveltuu kuitenkin ainoastaan tapauksiin, joissa yritys siirtyy EU-maasta toiseen.

3.7.1

EU:n laajentuminen ja sen seurauksena tapahtunut sisämarkkinoiden laajentuminen sulkevat pois kaikki mahdollisuudet rajoittaa millään tavoin yritysten siirtymistä Länsi-Euroopasta Keski- ja Itä-Euroopan maihin. On harkittava sellaisten EU:n rahoituskriteerien käyttöönottoa, joiden avulla varmistettaisiin, että tuetaan ainoastaan uutta toimintaa tai uudella liiketoiminta-alueella aloittavien yritysten perustamista, eikä niitä, jotka vain siirtävät nykyistä tuotantoaan tai palveluitaan muista EU-maista. On tuettava pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on mahdollisimman nopeasti tasoittaa Itä- ja Länsi-Euroopan tuotanto-olosuhteissa yleensä ja tuotantokustannuksissa erityisesti esiintyviä valtavia eroja.

3.7.2

Tärkein johtopäätös on, että EU:n kilpailukyvyn kehittämisen on oltava jatkuva prosessi, jonka tulee olla yhdenmukainen Lissabonin strategian kanssa ja jota tulee viedä eteenpäin yritysten johdolla (entistä parempien tuotteiden kehittäminen, innovatiivisten yritysmallien luominen, tuotantoprosessien tehostaminen jne.). Kyseistä prosessia on tuettava parantamalla yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

3.7.3

Investointeja henkiseen pääomaan ja muihin perusrakenteisiin olisi vahvistettava. Euroopan unioni tarvitsee vahvaa ja innovatiivista korkeaan teknologiaan perustuvaa teollisuuspohjaa. Sen saavuttaminen edellyttää kaikkien talouden sektorien nykytilanteen tarkkaa tuntemista sekä alue- että valtakunnallisella tasolla, jotta paikallistason tarjoamia erityisetuja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

3.7.3.1

Jotta voitaisiin vaikuttaa siihen, että yritykset pysyisivät alkuperäisillä paikoillaan, koulutusalan alueellisia kannustimia on lisättävä. On edistettävä myös muita aloitteita, kuten tutkimusvaihtoa yliopistojen kanssa ja paikallisviranomaisten osallistumista yrityksiä tukevien alueellisten klustereiden kehittämiseen. (30)

3.7.3.2

Komitea kannattaa komission ehdotusta pidentää viidestä vuodesta seitsemään ajanjaksoa, jolloin yritys on taloudellista tukea saatuaan velvollinen säilyttämään kyseisen tuen perusteena olleen investoinnin. (31) Näin edistetään yritysten pysyvää asettumista aloilleen. Mikäli yritys ei täytä vaatimusta, se joutuu maksamaan takaisin kaiken saamansa tuen.

3.7.4

Aiheen merkityksellisyyden ja kiinnostavuuden vuoksi komitea aikoo seurata yritystoiminnan siirtojen kehitystä Euroopassa. (32)

4.1

Kuten Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista vuosiksi 2005–2008 (33), EU:n on käytettävä hyväkseen mahdollisuudet, joita nopeasti kasvavien markkinoiden avautuminen esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa tarjoaa. Toisaalta EU:lla on hyvät mahdollisuudet kehittää kilpailuetujaan entisestään, ja on tärkeää, että se pyrkii määrätietoisesti käyttämään hyväksi tätä potentiaalia.

4.2

Jotta voitaisiin kehittää kasvupotentiaalia ja jotta pysyttäisiin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, komitean mielestä on välttämätöntä, että onnistutaan luomaan henkisen pääoman hallintaan sekä koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan perustuva tietoyhteiskunta. Lisäksi komitea katsoo, että kestävä kasvu edellyttää myös entistä dynaamisempaa väestökehityksen hallintaa, yhteiskunnallisen integraation parantamista sekä Euroopan nuorison edustaman potentiaalin täysimittaista hyödyntämistä, kuten 22.–23. maaliskuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi hyväksyessään Euroopan nuorisosopimuksen.

4.3

Komitean mielestä EU:n eri politiikkojen, toimien ja tavoitteiden välistä lähentymistä ja synergiaa on lisättävä. Tämä edellyttää, että sisäisen koordinointinsa tehostamisen lisäksi komissio syventää vuoropuheluaan Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa.

4.4

Komitea suosittaa, että komissio alkaa soveltaa EU:n teollisuuspolitiikassa horisontaalisen lähestymistavan lisäksi myös alakohtaista lähestymistapaa. Lääketeollisuuden, tekstiili- ja vaatetusalan sekä laivanrakennus- ja autoteollisuuden tilanteisiin perehtyneiden korkean tason ryhmien (34) suositukset osoittavat, että kaikilla näillä sektoreilla on omat erityisongelmansa, jotka vaativat erityisratkaisuja ja alakohtaisia lähestymistapoja ja joita ei siten voida ratkaista horisontaalista lähestymistapaa soveltamalla.

4.5

Jotta yritysten siirtymisestä muille alueille aiheutuvia haittoja voitaisiin torjua Euroopassa mahdollisimman tehokkaasti, on korostettava muun muassa seuraavia seikkoja:

4.5.1

Koulutus ja ammattitaito. Tietopääoma on erittäin tärkeää teollisuuden kilpailukyvyn kannalta, ja todennäköisesti siitä tulee entistäkin tärkeämpää tulevaisuudessa (selvä esimerkki tästä on se tosiseikka, että ammattitaitoisten työntekijöiden puute on tärkein pk-yritysten kehittymistä estävä tekijä). Tulevina vuosina käy entistäkin selvemmäksi, että ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuus on ratkaiseva tekijä Euroopan teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn määräytymisessä pitkällä aikavälillä. Tästä syystä koulutus- ja maahanmuuttokysymyksiä on pidettävä erittäin tärkeinä unionin yhteisessä lainsäädännössä ja politiikassa. Euroopan teollisuuspolitiikassa yleissivistävä koulutus, ammattikoulutus ja ammattitaito on asetettava strategian keskipisteeseen ja kiinnitettävä erityisesti huomiota työntekijöiden jatkuvaan koulutukseen.

Henkinen pääoma ja taitotieto ovat kilpailuvaltteja.

4.5.2

Tutkimus ja innovointi. Nämä ovat avaintekijöitä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta. EU:n on tehtävä työtä saavuttaakseen tavoitteensa, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:sta käytetään tutkimukseen. Lisäksi sen on moninkertaistettava ponnistuksensa julkisen ja yksityisen sektorin tutkimuksen kehittämiseksi. Eurooppalaisen tutkimusalueen luominen on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä keino, jonka avulla EU:ssa saadaan aikaan tarvittava perusta tieteelliselle ja tekniselle kehitykselle.

Samalla on tärkeää, että tutkimuksen avulla luodaan teollisia innovaatioita ja että lisätään yksityisiä investointeja niihin pääomahyödykkeisiin, jotka todella saavat aikaan teknologiamuutoksia.

Tieteelliset ja tekniset innovaatiot ovat tärkeä erotteleva tekijä.

4.5.3

Kilpailupolitiikka. Vaikka teollisuus- ja kilpailupolitiikan välinen vuorovaikutus on lisääntynyt, ne ovat vielä liian erillään toisistaan. Niiden vuorovaikutusta on lisättävä. Kilpailusääntöjen tarkoituksenmukainen soveltaminen teollisuuspolitiikan tavoitteisiin yhdistettynä edesauttaa kasvua ja työllisyyttä huomattavasti pitkällä aikavälillä.

Markkinoiden valvontaa on lisättävä ja uusiin direktiiveihin sekä nykyisten direktiivien muutoksiin on sisällytettävä ehtoja, joilla taataan niiden yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.

Kilpailu- ja teollisuuspolitiikan välinen vuorovaikutus on välttämätöntä.

4.5.4

Tietoisuuden lisääminen. Kun otetaan huomioon, että hintojen korostaminen on oleellinen osa nykyisiä kulutustottumuksia, on tärkeää lisätä kuluttajien tietoisuutta tällaisen käyttäytymisen vaikutuksista. Yritykset voivat osallistua yleisölle tiedottamiseen lisäämällä tuotteisiin merkintöjä, joissa kerrotaan esimerkiksi tuotantoon liittyvistä sosiaalisista kysymyksistä tai tuotteiden laadusta. (35) Yritykset voisivat myös antaa kuluttajille nykyistä yksityiskohtaisempia tietoja tuotteiden alkuperästä.

Kuluttajat on saatava tietoisiksi kulutuskäyttäytymisen vaikutuksista.

4.5.5

Keskeiset alat. Tarvitaan entistä aktiivisempaa, erityisesti alakohtaista teollisuuspolitiikkaa, jolla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Komitean mielestä tällöin on mm. otettava huomioon Dublinissa sijaitsevan Euroopan muutoksenseurantakeskuksen tekemät määrälliset ja laadulliset analyysit, jotta yritystoiminnan siirtämistä koskevan julkisen keskustelun perusta olisi entistä vahvempi.

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön lisääminen avainaloilla on olennaisen tärkeää kehityksen nopeuttamiseksi.

4.5.6

Yllättäviin tapahtumiin reagoiminen. Kuten rakenneuudistuksia ja työllisyyttä koskevassa komission tiedonannossa (36) todetaan, kaikilla sektoreilla tarvitaan ”yhteisön rahoitusvälineiden uudistamista rakenneuudistusten ennakoinnin ja hallinnan tehostamiseksi”. Samalla kyseisten rahoitusvälineiden budjetteja on mukautettava asian vaatimalla tavalla ottamalla huomioon asian sosiaaliset vaikutukset. Lisäksi on toivottavaa, että viranomaiset puuttuvat tilanteeseen, jos ilmenee ”alue- tai alakohtaisia, vaikutuksiltaan merkittäviä yllättäviä tapahtumia”. Sen vuosi ETSK antaa jälleen kerran tukensa sille, että rakennerahastoihin tehtäisiin ”varauksia ennakoimattomia menoja varten”.

Unionilla on oltava riittävän joustavia rahoitusvälineitä, joilla voidaan puuttua yllättäviin tapahtumiin.

4.5.7

Infrastruktuurit. Liikenne-, televiestintä- ja energiaverkkojen parantaminen jäsenvaltioissa, unionissa sekä unionin ja sen naapurivaltioiden välillä on välttämätöntä. Infrastruktuurit ovat kilpailukyvyn kannalta keskeinen tekijä, ja ne on siksi asetettava yritysten käyttöön kilpailukykyisin hinnoin. Julkisten palvelujen sujuvuus toimii houkuttimena ja on välttämätöntä etenkin pk-yritysten kehitykselle.

Yritystoiminnan helpottaminen investoimalla infrastruktuureihin kannustaa yrityksiä pysymään Euroopassa.

4.5.8

Yrittäjähengen edistäminen ja yritystoiminnan kannustaminen. Euroopan teollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi on välttämätöntä luoda ilmapiiri, joka edistää yritystoiminnan perustamista ja kehittämistä. Pk-yrityksiin on kiinnitettävä tässä yhteydessä erityistä huomiota. On parannettava yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia yrityksen kehittämisen alkuvaiheissa ja välivaiheissa sekä yksinkertaistettava mahdollisimman paljon yrityksen perustamiseen ja hallinnointiin liittyviä menettelyitä. On myös pyrittävä muuttamaan mielipideilmastoa niin, että kannustetaan yritystoimintaan luontaisesti liittyvien riskien hyväksymiseen.

Toisaalta on tärkeää pohtia työntekijöiden sitouttamista yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen.

Yritysten perustamisen tukeminen kasvun varmistamiseksi on välttämätöntä.

4.5.9

Sosiaalipolitiikka. Ymmärrettävään huoleen yritystoiminnan siirtymisen kielteisistä vaikutuksista voidaan vastata parhaiten suunnittelemalla sekä soveltamalla tarkoituksenmukaisesti sellaista sosiaalipolitiikkaa, joka edistää myönteistä suhtautumista muutoksiin, jonka avulla työntekijät voivat mukauttaa ja kehittää taitojaan ja joka tukee työpaikkojen luomista.

On suunniteltava sekä sovellettava sellaista sosiaalipolitiikkaa, jonka avulla voidaan minimoida yritystoiminnan siirtymisen mahdolliset kielteiset vaikutukset.

4.5.10

Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu. Euroopan teollisuuspolitiikka on määriteltävä yrityksiä, alakohtaisia ja alojenvälisiä näkökohtia ajatellen, ja sen täytäntöönpanoon tarvitaan työmarkkinaosapuolien panosta; niiden asiantuntemus tärkeimpinä sidosryhminä on elintärkeä. Tämä edellyttää, että yritykset kertovat selkeästi aikeistaan riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta muut sidosryhmät voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin.

Euroopan työmarkkinaosapuolien tulisi käsitellä aihetta rakenneuudistusten ja eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun uuden toimintaohjelman yhteydessä, myös sektorikohtaisesti. Työmarkkinaosapuolien väliseen vuoropuheluun perustuvat työehtosopimukset ovat tärkeä tekijä luotaessa yrityksille tasavertaiset kilpailuolosuhteet.

Eri sidosryhmien intressien välisen rakentavan ja luovan tasapainon etsiminen on jatkuva haaste.

4.5.11

Kilpailukyky ja kansainväliset pelisäännöt. Vaikka yritystoiminnan siirtäminen on rakennemuutokseen liittyvä ilmiö, ei ole hyväksyttävissä, että muutosten perusteena on — vaikkakin vain osittain — EU:n politiikka, joka on liian joustava kansainvälisistä perussäännöistä neuvoteltaessa ja niitä myöhemmin tulkittaessa. On tärkeää ottaa huomioon maailmanlaajuistumisen sosiaalinen ulottuvuus ja pyrkiä EU:n toimintalinjojen asianmukaiseen vuorovaikutukseen WTO:n ja ILO:n välisen yhteistyön edistämiseksi. EU:n onkin pyrittävä takaamaan kyseisissä kansainvälisissä elimissä, että mainittuja perussääntöjä noudatetaan, tai muussa tapauksessa soveltamaan nykyisiä mekanismeja mahdollisimman tehokkaasti.

On taattava avoimet ja kilpailukykyiset maailmanlaajuiset markkinat, joiden sääntöjä kaikki noudattavat.

4.6

Tavoitteena tulisi olla uusien investointien edistäminen Euroopassa, nykyisten investointien säilyttäminen ja investointien jatkaminen EU:n ulkopuolelle.

—

Teollisuussektorin osuuden vähentyminen bruttokansantuotteessa ei tarkoita sen merkityksen vähentymistä.

—

Teollisuus- ja palvelusektorin väliset yhteydet ovat lisääntymässä.

—

Dynaamisesti kasvavat, yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat erityisen vahvasti riippuvaisia teollisuussektorin kysynnästä.

25.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/54

1.1

Direktiivin 77/388/ETY 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädetään, että neuvosto päättää komission ehdotuksesta sekä Euroopan parlamenttia ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan yksimielisesti yleisen arvonlisäverokannan tasosta. Komissio teki tammikuussa 1993 esityksiä, jotka koskivat verotuksen yhdenmukaistamista koskevan lopullisen järjestelmän perustamista, mutta neuvosto ei kyennyt niitä hyväksymään, sillä se ei päässyt asiassa vaadittavaan yksimielisyyteen.

1.2

Sen sijaan päästiin yhteisymmärrykseen verokantojen lähentämisestä, ja direktiivin 92/77/ETY myötä otettiin käyttöön 15 prosentin vähimmäisverokanta. Kyseisen säädöksen voimassaoloaikaa, jonka oli alun perin määrä päättyä 31. joulukuuta 1996, on jatkettu kolmesti. Säädöstä sovelletaan nyt 31. joulukuuta 2005 asti.

2.1

Soveltamisajan päättymisen lähetessä komissio on ehdottanut nykyisen direktiivin voimassaoloajan jatkamista joulukuun 31. päivään 2010 asti. Nykyiset säännökset säilyvät muuttumattomina. Yleisen arvonlisäverokannan on oltava vähintään 15 prosenttia, ja veron peruste on sama sekä tavaroiden luovutusten että palvelujen suoritusten osalta.

3.1

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden nykyinen tilanne veropolitiikan ja etenkin arvonlisäveron suhteen, komitea voi vain kannattaa komission aloitetta, joka on asianmukainen ratkaisu nykyisissä olosuhteissa.

3.2

Komitea käyttää kuitenkin tilaisuutta hyväkseen ja esittää joitakin täydentäviä huomautuksia, joihin se toivoo jäsenvaltioiden kiinnittävän huomiota.

3.3

Jo entuudestaan tiedetään, että jäsenvaltiot eivät ole yksimielisiä verotusta eivätkä etenkään arvonlisäveroa koskevissa kysymyksissä. Tilanne on jatkunut samanlaisena Euroopan unionin perustamisesta lähtien, ja jäsenvaltioiden lukumäärän lisääntyminen kuudesta nykyiseen 25:een on vain kasvattanut mielipide-eroja. Vuosien kuluessa ei ole päästy yhteisymmärrykseen edes komission ehdotuksista ottaa käyttöön vähintään yleisen verokannan vaihteluväli, jonka alaraja olisi 15 prosenttia ja yläraja 25 prosenttia (vaikka käytännössä kyseinen vaihteluväli on olemassa). Yhteisymmärrykseen ei myöskään ole päästy alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvaa verotusta koskevan periaatteen yhtenäisestä soveltamisesta, eikä koskaan ole vakavasti harkittu niiden kaikille maille myönnettyjen lukuisten vapautusten ja poikkeusten poistamista, joita on kulloinkin perusteltu eri tavoin ja joiden määräaikoja — jos ne on ilmoitettu — on tuskin koskaan noudatettu.

3.4

Tätä taustaa vasten on vääristelyä puhua arvonlisäveroa koskevasta ”väliaikaisesta järjestelmästä”, kun viitataan vuosikymmeniä kestäneeseen järjestelmään ja odotellaan yhä ongelmallisemmalta vaikuttavaa ”lopullista järjestelmää”. Tätä ETSK ei enää ole valmis hyväksymään. Kansalaisia palvelevaa sekä useaan otteeseen esitettyä ja vaadittua avoimuutta ajatellen neuvoston tulisi ilmoittaa, että se pyrkii edelleen arvonlisäveron yhtenäistämisen strategiseen tavoitteeseen, jonka saavuttaminen ei kuitenkaan ole realistista lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Näin vältettäisiin energian ja resurssien tuhlaaminen pyrittäessä turhaan yksimielisyyteen asioissa, jotka ovat perusluonteisen tärkeitä jokaisen jäsenvaltion vero- ja sosiaalipolitiikalle ja joita jokainen jäsenvaltio aikoo pitää yllä myönnytyksittä.