1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

7 päivänä heinäkuuta 2005,

asiassa C-5/03: Helleenien tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Tiettyjen menojen jättäminen rahoituksen ulkopuolelle - Hedelmät ja vihannekset - Appelsiinit - Eläinpalkkiot - Nautaeläimet - Lampaat ja vuohet)

(2005/C 243/01)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C 5/03, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 3.1.2003, Helleenien tasavalta (asiamiehinään S. Charitaki ja E. Svolopoulou) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Condou-Durande, avustajanaan N. Korogiannakis), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Borg Barthet, J. P. Puissochet, J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 7.7.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 5 päivänä marraskuuta 2002 tehty komission päätös 2002/881/EY kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään yhteisön rahoituksen ulkopuolelle 2 prosenttia hedelmä- ja vihannesalalla suoritetuista menoista.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikuluista.

4)	Asianosaiset vastaavat muilta osin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 55, 8.3.2003.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

21 päivänä heinäkuuta 2005,

asiassa C-130/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Maaliikenne - Asetus N:o 1172/98 (EY) - Maanteiden tavarakuljetusten tilastot)

(2005/C 243/02)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-130/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään D. Triantafyllou) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään S. Chala), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit R. Schintgen ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.7.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut maanteiden tavarakuljetusten tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1172/98 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut neljännesvuosittain Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle (Eurostat) tämän asetuksen vaatimusten mukaisia maanteiden tavarakuljetuksia koskevia tilastotietoja.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/2

---

Energy Technologies ET SA:n 4.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston 28.2.2005 antamasta määräyksestä asiassa T-445/04, Energy Technologies ET SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on Aparellaje eléctrico, SL

(Asia C-197/05 P)

(2005/C 243/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Energy Technologies ET SA, kotipaikka Fribourg (Sveitsi), on valittanut 4.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston 28.2.2005 antamasta määräyksestä asiassa T-445/04 (1), Energy Technologies ET SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on Aparellaje eléctrico, SL. Valittajan edustaja on A. Boman.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

1)	kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta tavaramerkkiä koskeva asia ratkaistaisiin

2)	määrää kuuden kuukauden ylimääräisen määräajan, jotta valittaja voi arvioida tarvetta perustella tätä valitusta enemmän ja toimittaa mahdollisesti asiantuntijalausunnon.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa määräyksessä kanteen, koska Energy Technologies ET SA:n edustajana ei ollut yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan mukainen asianajaja.

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisellä tavalla yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklaa ja että se totesi virheellisesti, että valittajan edustajana ei toiminut kyseisen artiklan mukainen asianajaja.

---

(1)  EUVL C 182, 23.7.2005, s. 36.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/2

---

Kurdistanin työväenpuolueen (PKK), edustajanaan Osman Ocalan, ja Kurdistanin kansalliskongressin (KNK), edustajanaan Serif Vanly, 18.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston 15.2.2005 antamasta määräyksestä asiassa T-229/02, Kurdistanin työväenpuolue (PKK) ja Kurdistanin kansalliskongressi (KNK) vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukivat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-229/05 P)

(2005/C 243/04)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Kurdistanin työväenpuolue (PKK), edustajanaan Osman Ocalan, ja Kurdistanin kansalliskongressi (KNK), kotipaikka Bryssel, edustajanaan Serif Vanly, tekivät 18.5.2005 valituksen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston 15.2.2005 asiassa T-229/02 (1), Kurdistanin työväenpuolue (PKK) ja Kurdistanin kansalliskongressi (KNK) vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukivat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan yhteisöjen komissio, antamasta määräyksestä. Valittajien edustajina valitusmenettelyssä ovat barrister M. Muller ja barrister E. Grieves, solicitor J. Piercen valtuuttamina.

Valittajat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	toteaa, että Osman Ocalanin aiemmin PKK:na tunnetun järjestön edustajana nostama kanne on otettava tutkittavaksi

2.	toteaa, että Serif Vanlyn KNK:na tunnetun järjestön edustajana tekemä kanne on otettava tutkittavaksi

3.	määrää tutkittavaksi ottamista koskevan käsittelyn oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Ensimmäinen valittaja riitauttaa ratkaisun seuraavilla perusteilla:

Ratkaisu on virheellinen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli jo tunnustanut, että ensimmäinen valittaja on olemassa ja että sillä oli vaadittava kelpoisuus nostaa kanne, nimetä oikeudellisia edustajia ja vastata vaatimuksiin. Asiakirjojen mukaan ensimmäisen valittajan valtakirja on täysin ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 44 artiklan tuollaisia valtakirjoja koskevien säännösten mukainen. Vastaaja ei ole riitauttanut mainittua valtakirjaa, eikä myöskään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, kun se antoi kanteen tiedoksi vastaajalle pätevän valtakirjan vastaanottoa koskevien tavanomaisten säännösten mukaisesti.

Vastaajan väite, joka liittyy PKK:n asianosaiskelpoisuuteen sen väitetyn hajoamisen vuoksi, on työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan (aiemmin 91 artikla) vastainen sikäli kuin se koskee kanteen sisältöä. Lyhyesti todettuna vastaajan väitettä ei olisi pitänyt ottaa huomioon tai käsitellä tutkittavaksi ottamista tarkasteltaessa.

Samaten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianosaiskelpoisuutta koskeva ratkaisu, joka perustuu ehdolliseen tulkintaan ensimmäinen valittajan hajoamisesta, on sääntöjenvastainen ratkaisu, joka koskee tosiasiallisesti pääasiaa ja jota ei olisi pitänyt tehdä tässä vaiheessa menettelyä. Tuollainen ratkaisu on ristiriidassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräyksen kanssa, jonka mukaan ”PKK:n olemassaolo” on pääasiaan liittyvä kysymys, eikä sitä tarkastella tutkittavaksi ottamisesta päätettäessä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulkinta ensimmäisen valittajan hajoamisesta on joka tapauksessa täysin virheellinen. Ocalanin kannekirjelmän lähempi tarkastelu ei vahvista, että PKK olisi hajonnut kaikkien tarkoitusten osalta, mukaan lukien tuomion riitauttaminen.

Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisikin perustellusti katsonut, että ensimmäisen valittajan asia on riippuvainen avoimesta hajoamisväitteestä, jäljelle jääneet oikeudet, mukaan lukien oikeus tehokkaaseen muutoksenhakuun tuomion riitauttamiseksi, ovat pysyneet voimassa pääasiaa koskevina kysymyksinä, joita olisi pitänyt käsitellä myöhemmässä vaiheessa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset, mukaan lukien ”kelpoisuus” ja asian koskeminen ”suoraan ja erikseen”, ovat aivan liian rajoittavia perusvapauksia koskevien asioiden osalta. Tuomioistuimen suppeilla ja rajoittavilla edellytyksillä rikotaan erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6, 13 ja 34 artiklaa ja siihen liittyvää kannekelpoisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä.

Edelleen, riippumatta sovellettavasta mittakaavasta, on epäoikeudenmukaista, epäsuhtaista ja kohtuutonta, että tuomioistuin ei myönnä kantajalle, joka väittää perusoikeuksia loukatun, asianosaiskelpoisuutta perustaen kantansa ainoastaan kanteen ehdolliseen tulkintaan.

Toinen valittaja esittää, että

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin erehtyi soveltaessaan tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja luottaessaan olettamaan, että PKK:ta ei ole enää olemassa, ja on näin ollen jättänyt kanteen tutkimatta aineellisen kysymyksen perusteella.

---

(1)  EUVL C 143, 11.6.2005, s. 34.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/3

---

Rechtbank Rotterdamin 8.6.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö rikosasiassa Omni Metal Service

(Asia C-259/05)

(2005/C 243/05)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Rechtbank Rotterdam on pyytänyt 8.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.6.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua rikosasiassa Omni Metal Service seuraaviin kysymyksiin:

1	Voidaanko nyt kysymyksessä olevien kaltaiset kaapelijätteet (joista osan halkaisija on 15 cm) katsoa ”elektroniikkaromuksi (kuten johdot jne.)”, sellaisina kuin se on mainittu vihreän luettelon koodissa GC 020? (1)

2.

Jos yhteisöjen tuomioistuin antaa ensimmäiseen kysymykseen kieltävän vastauksen, voidaanko tai täytyykö vihreän luettelon aineiden yhdistelmä, jota ei ole sellaisenaan mainittu luettelossa, katsoa vihreän luettelon aineeksi, ja voiko aineiden yhdistelmän kuljetus hyödynnettäviksi tapahtua ilman, että siinä olisi sovellettava ilmoittamismenettelyä?

3	Onko tässä yhteydessä tarpeen, että nämä jätteet tarjotaan ja kuljetetaan erikseen?

---

(1)  Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 (EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1) liite II.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/4

---

Jose Maria Sisonin 27.6.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston 26.4.2005 yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Jose Maria Sison vastaan Euroopan unionin neuvosto, antamasta tuomiosta

(Asia C-266/05 P)

(2005/C 243/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Jose Maria Sison, kotipaikka Utrecht, Alankomaat, edustajinaan asianajajat J. Fermon, A. Comte, H. Schultz ja D. Gurses, on tehnyt 27.6.2005 valituksen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston 26.4.2005 yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03 (1), Jose Maria Sison vastaan Euroopan unionin neuvosto, antamasta tuomiosta.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) 26.4.2005 yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-450/03 antaman tuomion

—

kumoaa EY 230 artiklan nojalla seuraavat päätökset, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin: a) neuvoston päätös 27.2.2003 (06/c/01/03): neuvoston 27.2.2003 antama vastaus, annettu tiedoksi hakijan edustajalle 28.2.2003, Jan Fermonin faksitse 3.2.2003 lähettämään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2) 7 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn uudistettuun hakemukseen; b) neuvoston päätös 21.1.2003 (41/c/01/02): neuvoston 21.1.2003 antama vastaus, annettu tiedoksi hakijan edustajalle 23.1.2003, Jan Fermonin faksitse 11.12.2002 lähettämään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn uudistettuun hakemukseen; ja c) neuvoston päätös 2.10.2003 (36/c/02/03: neuvoston 2.10.2003 antama vastaus Jan Fermonin neuvostolle faksitse 5.9.2003 lähettämään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn uudistettuun hakemukseen (2/03), joka kirjattiin neuvoston pääsihteeristössä 8.9.2003

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

1.

EY 220, 225 ja 230 artiklaa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan sisältämää yhteisön oikeuden yleistä periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perusteettomasti rajoittanut laillisuusvalvontaansa eikä ole vastannut hakijan väitteisiin.

2.

Oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu (EU 1 artiklan toinen kappale ja EU 6 artiklan 1 kohta, EY 255 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 4 artiklan 6 kohta sekä EY 220, 225 ja 230 artikla). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemä tarkistus johtaa tosiasiallisesti neuvoston yksinomaiseen harkintavaltaan ja siihen, että oikeus tutustua asiakirjoihin kielletään kokonaisuudessaan.

3.	Perusteluvelvollisuutta (EY 253 artikla) ja EY 220, 225 ja 230 artiklaa on loukattu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemä tarkistus johtaa perusteluvelvollisuuden kieltämiseen, ja sillä on loukattu EY 253 artiklaa.

4.

Oikeutta tutustua asiakirjoihin (EU 1 artiklan toinen kappale ja EU 6 artiklan 1 kohta, EY 255 artikla), ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohtaa, syyttömyysolettamaa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 13 artiklassa tunnustettua tehokasta muutoksenhakuoikeutta ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien loukkaamista vastaan on loukattu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rajoittanut mielivaltaisesti asian laajuutta.

5.

Oikeutta tutustua asiakirjoihin, EU 1 artiklan toista kappaletta ja EU 6 artiklan 1 kohtaa, EY 255 artiklaa ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohtaa on loukattu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 ja 9 artiklaa.

---

(1)  EUVL C 171, 9.7.2005, s.15.

(2)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/5

---

Giorgio Lebedefin 27.6.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-191/02, Giorgio Lebedef vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 12.4.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-268/05 P)

(2005/C 243/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Giorgio Lebedef on valittanut 27.6.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-191/02, Giorgio Lebedef vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 12.4.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat G. Bounéou ja F. Frabetti.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

kumoaa tuomion, jonka yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 12.4.2005 asiassa T-191/02, Giorgio Lebedef, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Senningerberg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat G. Bounéou ja F. Frabetti, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään J. Currall, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaajana, jossa vaadittiin kumottavaksi komission 5.12.2001 tekemä päätös, jolla tämä irtisanoi 20.9.1974 tehdyn puitesopimuksen, hyväksyi uudestaan toimintasäännöt ammattiliittojen ja -järjestöjen enemmistön ja komission henkilöstöhallinnon 19.1.2000 sopimia yhteistoiminnan tasoja, elintä ja menettelyjä varten, vahvisti 4.4.2001 tehdyn sopimuksen henkilöstöedustuksen käyttöön annettavista resursseista, vahvisti lakkoa koskevat määräykset, jotka olivat 20.9.1974 tehdyn puitesopimuksen liitteessä I, kehotti komission varapuheenjohtajaa N. Kinnockia neuvottelemaan ammattiliittojen ja -järjestöjen kanssa ja tekemään maaliskuun 2002 loppuun mennessä kollegiolle esityksen uuden puitesopimuksen tekemisestä ja sisällyttämään henkilöstösääntöjen muutoksiin, joiden vuoksi oli ryhdyttävä yhteistoimintaan ammattiliittojen ja -järjestöjen kanssa, muutoksen, joka mahdollistaa vaaliohjesäännön antamisen toimielimen henkilöstöäänestyksen kautta, ja jossa vaadittiin tarvittaessa kumottavaksi Kinnockin 22.11.2001 päivätty, kunkin ammattiliiton puheenjohtajalle osoitettu kirje, jossa ilmoitettiin näille hänen päätöksestään pyytää komissiota irtisanomaan 5.12.2001 edellä mainittu 20.9.1974 tehty puitesopimus ja hyväksymään useat mainitut kohdat, ja jossa vaadittiin kumottavaksi E. Halskovin 6.12.2001 tekemä päätös olla hyväksymättä kantajan matkamääräystä 7.12.2001 pidettyyn yhteistoimintakokoukseen, jonka aiheena oli ”henkilöstösääntöjen muutosehdotusten kokonaispaketti”.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valituksenalaisen tuomion kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi valittaja vastustaa erityisesti tuomion 96–103 kohtaa, joissa käsitellään sen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista, joka koskee 5.12.2001 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä hyväksytään toimintasäännöt ja sikäli kuin näillä säännöillä valittajan mukaan poistetaan valittajalta ne oikeudet, jotka hänellä on 4.4.2001 tehdyn sopimuksen nojalla.

Koska toimintasäännöillä suljetaan yhteistoiminnan elimestä pois se ammattiliitto, jota valittaja kyseisessä elimessä edusti, ne vaikuttavat valittajan henkilökohtaiseen tilanteeseen, koska häneltä poistetaan sellaisia yksilöllisiä oikeuksia, jotka hänelle seuraa hänen asemastaan ammattiliiton edustajana kyseisessä elimessä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 193/87 ja 194/87, Maurissen ja Union Syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 11.5.1989, Kok. 1989, s. 1045 ja asia T-42/97, Lebedef v. komissio, tuomio 14.7.1998, Kok. H. 1998, s. I-A-371 ja II-1071, 18–21 kohta). Näin ollen toimintasäännöt ovat valittajalle vastaisia ja synnyttävät hänelle intressin niiden riitauttamiseen niiden kumoamiseksi.

Tätä päätelmää ei valittajan mukaan voi kumota oikeuskäytäntö, joka perustuu yhdistetyissä asioissa T-97/92 ja T-111/92, Rijnoudt ja Hocken v. komissio, 22.6.1994 annettuun tuomioon (Kok. H. 1994, s. I-A-159 ja II-511, 82 ja 86 kohta) ja yhdistetyissä asioissa T-576/93–T-582/93, Browet ym. v. komissio, 15.7.1994 annettuun tuomioon (Kok. H. 1994, s. I-A-191 ja II-619, 44 kohta). Valittaja nimittäin väittää, että näihin tuomioihin johtaneissa asioissa kyseessä olleet tilanteet poikkeavat käsiteltävänä olevasta asiasta, koska tässä asiassa valittajan oikeudet johtuvat suoraan resursseja koskevista säännöistä, ja vaikka nämä oikeudet myönnettiinkin helpottamaan hänen ammattiliittonsa osallistumista yhteistoimintaan, ne kuuluvat henkilöstösääntöjä koskevien riita-asioiden piiriin, koska ne vaikuttavat suoraan hänen henkilökohtaiseen oikeusasemaansa.

Valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyy käsittelemänsä tutkittavaksi ottamisen osalta, että A&D:llä (valittajan ammattiliitto) ei tosiasiallisesti ole edustavuutta. Valittaja kiistää tämän kannanoton, koska toimintasäännöissä ei arvioida puolueettomasti ammattiliittojen ja -järjestöjen edustavuutta, ja tämän edustavuuden vertailussa on tehty ilmeinen arviointivirhe. Lisäksi valittaja väittää, että on loukattu yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, laiminlyöty perusteluvelvollisuutta sekä rikottu mielivaltaisen menettelyn kieltoa ja henkilöstösääntöjen 24 a artiklaa.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/6

---

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 5.7.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa T-260/03, Celltech R&D Ltd vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 14.4.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-273/05 P)

(2005/C 243/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään Arnaud Folliard-Monguiral, on tehnyt 5.7.2005 valituksen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa T-260/03 (1), Celltech R&D Ltd vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, 14.4.2005 antamasta tuomiosta.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 14.4.2005 asiassa T-260/03 antaman tuomion

2.	hylkää hakijan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tekemän valituksen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 19.5.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 659/2002 2), joka koskee hakemusta sanamerkin CELLTECH rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi

3.	velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen menettelyn osalta.

Mikäli yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksy 2 kohdassa esitettyä valittajan ensisijaista vaatimusta, valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 14.4.2005 asiassa T-260/03 antaman tuomion

2.	palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Virasto vaatii yhteisöjen tuomioistuimeen jättämällään valituksella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio kumotaan. Virasto väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksellä rikotaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa ja että se on virheellinen, koska tuomiota ei ole perusteltu riittävästi. Valituksen perusteluina esitetään seuraavat viisi seikkaa:

—

vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tunnusti, että ”vähintään yksi sanamerkin CELLTECH merkityksistä on ’cell technology (soluteknologia)’”, se vaati virheellisesti valituslautakuntaa ”selostamaan soluteknologian tieteellisen merkityksen” selittääkseen, ”kuinka nämä termit antaisivat tietoa rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen käyttötarkoituksesta ja ominaisuuksista ja erityisesti siitä tavasta, jolla näitä tavaroita ja palveluja käytettäisiin soluteknologiassa tai kuinka ne olisivat sen tulosta”

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti soveltamatta periaatetta, jonka mukaan sellaisten osatekijöiden yhdistelmä, joista jokainen kuvailee kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, kuvailee noita ominaisuuksia yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos yhdistelmä ei sisällä epätavallisia muunnelmia lauseopillisesti tai merkityksensä osalta

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen lausunto siitä, että kuvailevuuden olemassaolon tai erottamiskyvyn puuttumisen toteaminen edellyttää kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen ”käyttötarkoituksen” kuvaamista, on virheellinen oikeudelliselta kannalta katsoen. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että ”soluteknologia” on kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen ”käyttöala”, se katsoi virheellisesti, että tuollaisen ”käyttöalan” kuvailu olisi riittämätöntä sen vahvistamiseksi, että merkki CELLTECH on kuvaileva ja että siltä näin ollen puuttuu erottamiskyky

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen valmistusmenetelmän tai toimitustavan kuvailu ei kuulu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään perustellut viimeksi mainittua väittämää.

---

(1)  EUVL C 155, 25.6.2005, s. 16.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/7

---

High Court of Justice (England and Wales), Chancery divisionin 22.6.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1) Carol Marilyn Robins ja 2) John Burnett vastaan Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-278/05)

(2005/C 243/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

High Court of Justice (England and Wales), Chancery division, on pyytänyt 22.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.7.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1) Carol Marilyn Robins ja 2) John Burnett vastaan Secretary of State for Work and Pensions seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko direktiivin 80/987/ETY (1) 8 artiklaa tulkittava siten, että siinä edellytetään jäsenvaltioiden huolehtivan kaikin tarvittavin keinoin siitä, että ne vastaavat kokonaisuudessaan yhtiön tai useamman yhtiön yhteisen loppupalkkaan perustuvan lisäeläkejärjestelmän mukaisten työntekijöille kertyneiden oikeuksien rahoittamisesta siinä tapauksessa, että näiden työntekijöiden yksityinen työnantaja tulee maksukyvyttömäksi ja heidän eläkejärjestelmissään ei ole riittävästi varoja kyseisten etuuksien rahoittamiseen?

2)	Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kielteinen, onko kyseisen direktiivin 8 artiklan vaatimukset täytäntöönpantu riittävällä tavalla edellä kuvatun kaltaisella Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevalla lainsäädännöllä?

3)

Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö ei ole kyseisen direktiivin 8 artiklan mukainen, millä tavalla kansallisen tuomioistuimen arvioitava sitä, onko tästä seuraava yhteisön oikeuden rikkominen riittävän vakava vahingonkorvausvastuun syntymiselle? Riittääkö nimenomaan pelkkä rikkominen riittävän vakavan loukkauksen toteamiseen, vai onko jäsenvaltioiden lainsäädäntövallan ylityksen täytynyt olla myös ilmeinen ja vakava, vai onko tätä arvioitava jollain muulla perusteella, ja jos on, niin millä?

---

(1)  Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/987/ETY (EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23).

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/7

---

Bundesgerichtshofin 2.6.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Montex Holdings Ltd. vastaan Diesel S.p.A.

(Asia C-281/05)

(2005/C 243/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesgerichtshof on pyytänyt 2.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.6.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Montex Holdings Ltd. vastaan Diesel S.p.A. seuraaviin kysymyksiin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (1) tulkinnasta:

a)	Antaako rekisteröity tavaramerkki haltijalleen oikeuden kieltää kyseisellä merkillä varustettujen tavaroiden kauttakulun?

b)	Jos kysymykseen vastataan myöntävästi: Vaikuttaako asiaan se, ettei kyseisellä merkillä ole suojaa määrämaassa?

c)

Onko — jos kysymykseen a vastataan myöntävästi ja riippumatta kysymykseen b annettavasta vastauksesta — eroa siinä, ovatko tiettyyn jäsenvaltioon tarkoitetut tavarat jostakin jäsenvaltiosta, assosioituneesta valtiosta tai kolmannesta maasta? Riippuuko asia siitä, onko tavarat valmistettu alkuperämaassa lainmukaisesti vai siellä olevaa tavaramerkin haltijan oikeutta loukaten?

---

(1)  EYVL L 40, s. 1.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/8

---

Symvoulio tis Epikrateiasin 10.5.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Enosi Efopliston Aktoploias, ANEK, Minoikes Grammes, N. E. Lesvou ja Blue Star Ferries vastaan Ypourgos Emporikis Naftilías ja Ypourgos Aigaíou

(Asia C-285/05)

(2005/C 243/11)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Symvoulio tis Epikrateias on pyytänyt 10.5.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 15.7.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Enosi Efopliston Aktoploias, ANEK, Minoikes Grammes, N. E. Lesvou ja Blue Star Ferries vastaan Ypourgos Emporikis Naftilías ja Ypourgos Aigaíou seuraaviin kysymyksiin:

a)

Kun otetaan huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364) 6 artiklan 3 kohdan säännökset, voivatko yksityiset vedota kyseiseen asetukseen riitauttaakseen Kreikan lainsäätäjän ennen 1.1.2004 antamien säännösten pätevyyden?

b)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko asetuksen (ETY) N:o 3577/92 1, 2 ja 4 artiklassa sellaisten kansallisten säännösten antaminen, joiden mukaan laivanvarustajat voivat tarjota meriliikenteen kabotaasipalveluja ainoastaan tietyillä reiteillä, jotka toimivaltainen kansallinen viranomainen määrittää vuosittain, ja sillä edellytyksellä, että ne ovat saaneet hallinnollisen ennakkoluvan, joka myönnetään lupajärjestelmässä, jolla on seuraavat ominaispiirteet: i) järjestelmä koskee poikkeuksetta kaikkia saarille kulkevia reittejä; ii) kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä hakemuksen aluksen osoittamiseksi säännölliseen liikenteeseen siten, että ne tekevät harkintavaltaansa käyttäen ja ilman ennakkoon määriteltyjä arviointiperusteita yksipuolisia muutoksia hakemuksen sisältöön liikenteen tiheyden, keskeytymisaikojen ja maksujen osalta?

c)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 49 artiklassa tarkoitetun palvelujen vapaan liikkuvuuden lainvastaisena rajoituksena pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään, että laivanvarustajan, jolle viranomaiset ovat myöntäneet luvan aluksen osoittamiseksi määrätylle reitille (hyväksymällä tätä varten esitetyn hakemuksen sellaisenaan tai muutettuaan hakemusta eräiltä osin laivanvarustajan suostumuksella), on lähtökohtaisesti liikennöitävä kyseisellä reitillä keskeytyksettä koko vuosittaisen liikennöintijakson ajan ja esitettävä kyseisen velvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi ennen liikennöinnin aloittamista vakuus, joka voidaan kokonaan tai osittain realisoida, mikäli kyseessä olevaa velvollisuutta ei noudateta tai sitä ei noudateta tarkasti?

d)

Onko matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY (EYVL L 144) 5 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan a, b, c, f ja g alakohdan säännösten — sellaisena kuin niitä sovellettiin esillä olevan asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana, eli ennen 14.4.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/24/EY (EUVL L 123) niihin tehtyjä muutoksia — kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti tietyn iän saavuttaneiden alusten käyttö kotimaanliikenteessä?

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/8

---

Efeteio Patron 8.6.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Eirini Lechouritou, V. Karkoulias, G. Pavlopoulos, P. Bratsikas, D. Sotiropoulos ja G. Dimopoulos vastaan Saksan liittotasavalta

(Asia C-292/05)

(2005/C 243/12)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Efeteio Patron on pyytänyt 8.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.7.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Eirini Lechouritou, V. Karkoulias, G. Pavlopoulos, P. Bratsikas, D. Sotiropoulos ja G. Dimopoulos vastaan Saksan liittotasavalta seuraaviin kysymyksiin:

1)

Kuuluvatko Brysselin yleissopimuksen 1 artiklan mukaiseen, kyseisen yleissopimuksen aineelliseen soveltamisalaan vahingonkorvauskanteet, joita luonnolliset henkilöt nostavat sopimusvaltiota vastaan sillä perusteella, että tämä on siviilioikeudellisesti vastuussa asevoimiensa toimista tai laiminlyönneistä, kun kyseiset toimet ja laiminlyönnit ovat ilmenneet sinä aikana, kun vastaaja sotilaallisesti piti valittajien asuinvaltiota miehitettynä hyökkäyssodan jälkeen ja kun kyseiset toimet ja laiminlyönnit ovat selvästi ristiriidassa sodankäyntiä koskevan oikeuden kanssa ja niiden voidaan myös katsoa merkitsevän rikosta ihmisyyttä vastaan?

2)

Onko Brysselin yleissopimuksen järjestelmän kanssa sopusoinnussa se, että vastaajana oleva valtio vetoaa koskemattomuuteensa, sillä seurauksella, että siinä tapauksessa, että vastaus on myöntävä, tehdään tyhjäksi sopimuksen soveltaminen sellaisenaan ja vastaajan asevoimien sellaisten toimien ja laiminlyöntien osalta, jotka ilmenivät ennen kyseisen yleissopimuksen voimaantuloa eli vuosina 1941–1944?

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/9

---

Euroopan yhteisöjen komission 26.7.2005 Euroopan parlamenttia ja neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia C-299/05)

(2005/C 243/13)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 26.7.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia ja neuvostoa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Denis Martin ja Marie-José Jonczy, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

kumoaa sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 647/2005 (1) liitteessä I olevan 2 kohdan säännökset, jotka liittyvät kohtiin W. Suomi, b alakohta, X. Ruotsi, c alakohta ja Y. Yhdistynyt kuningaskunta, d, e ja f alakohta

2.	velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että kun lainsäätäjä antoi asetuksen N:o 647/05, se hyväksyi kriteerit, jotka yhteisöjen tuomioistuin on aiemmin vahvistanut maksuihin perustumattomien erityisetuuksien yhteensovittamiseksi. Lainsäätäjä ei kuitenkaan ole komission mukaan tehnyt kaikkia päätelmiä näistä kriteereistä, kun se on ottanut asetuksen N:o 1408/71 liitteeseen II a hyväksyttyjen etuuksien luetteloon kohdissa W. Suomi, b alakohta, X. Ruotsi, c alakohta ja Y. Yhdistynyt kuningaskunta, d, e ja f alakohta mainitut etuudet, jotka eivät komission mukaan täytä tämän saman asetuksen 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja ”erityis”etuuksien kriteerejä.

---

(1)  EUVL L 117, 4.5.2005, s. 1.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/9

---

Bundesfinanzhofin 17.5.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Hauptzollamt Hamburg-Jonas vastaan ZVK Zuchtvieh-Kontor GmbH

(Asia C-300/05)

(2005/C 243/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesfinanzhof on pyytänyt 17.5.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.7.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Hauptzollamt Hamburg-Jonas vastaan ZVK Zuchtvieh-Kontor GmbH seuraavaan kysymykseen:

Kuuluuko lastaus- ja lastin purkamisaika eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana annetun direktiivin 91/628/ETY (1) (jota on muutettu direktiivillä 95/29/EY (2)) liitteessä olevan 48 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun ”kuljetuksen kestoon”?

---

(1)  EYVL L 340, s. 17.

(2)  EYVL L 148, s. 52.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/10

---

Cour d'arbitragen (Belgia) 13.7.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asioissa Ordre des barreaux francophones et germanophones ja Ordre français des avocats du barreau de Bruxelles vastaan Conseil des ministres ja Ordre des barreaux flamands ja Ordre néerlandais des avocats du barreau de Bruxelles vastaan Conseil des ministres

(Asia C-305/05)

(2005/C 243/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour d'arbitrage (Belgia) on pyytänyt 13.7.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.7.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asioissa Ordre des barreaux francophones et germanophones ja Ordre français des avocats du barreau de Bruxelles vastaan Conseil des ministres ja Ordre des barreaux flamands ja Ordre néerlandais des avocats du barreau de Bruxelles vastaan Conseil des ministres seuraavaan kysymykseen:

Loukkaako rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta 4 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/97/EY (1) 1 artiklan 2 kohta oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se on taattu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa ja näin ollen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa, koska uuden 2 a artiklan 5 kohdassa, joka kyseisen 1 artiklan 2 kohdalla lisättiin direktiiviin 91/308/ETY, säädetään, että itsenäiset lakimiesammattien, mukaan lukien asianajajan ammatti, harjoittajat sisällytetään tämän saman direktiivin soveltamisalaan, kun tämän direktiivin pääasiallisena tavoitteena on velvoittaa direktiivin kohteena olevat henkilöt ja laitokset toimittamaan rahanpesun torjunnasta vastaaville viranomaisille tiedot kaikista seikoista, jotka saattavat viitata rahanpesuun (direktiivin 91/308/ETY 6 artikla, joka on korvattu direktiivin 2001/97/EY 1 artiklan 5 kohdalla)?

---

(1)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 76.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/10

---

Euroopan yhteisöjen komission 4.8.2005 Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-308/05)

(2005/C 243/16)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 4.8.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Antonio Aresu ja Hubert van Vliet.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, tai toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

2)	velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 21 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset siten, että ne tulevat voimaan 15 päivästä tammikuuta 2004, ja että niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Komissio toteaa, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole tähän päivään mennessä toteuttanut näitä toimia, tai ainakaan se ei ole ilmoittanut niistä.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/11

---

Tribunale di Bergamon 28.6.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa D.I.A. s.r.l., selvitystilassa, vastaan Cartiere Paolo Pigna s.p.a.

(Asia C-309/05)

(2005/C 243/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Tribunale di Bergamo on esittänyt 28.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.8.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle asiassa D.I.A. s.r.l., selvitystilassa, vastaan Cartiere Paolo Pigna s.p.a. ennakkoratkaisukysymyksiä, joita Corte Suprema di Cassazionen työoikeusjaosto on jo pohtinut 18.10.2004 tekemässään päätöksessä nro. 20410. (1)

---

(1)  Asia C-465/04, Honyvem Informazioni Commerciali srl vastaan Mariella De Zotti (EUVL C 31, 5.2.2005, s. 4).

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/11

---

Euroopan yhteisöjen komission 8.8.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-310/05)

(2005/C 243/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 8.8.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Marie-José Jonczy ja Antonio Aresu, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (1) 21 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ole ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

2.	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole edelleenkään toteuttanut toimenpiteitä, jotka sen oli toteutettava 15.1.2004 direktiiviin 2001/95 liittyen, tai se ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle.

---

(1)  EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/11

---

Naipes Heraclia Fournier, S.A:n 8.8.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston 11.5.2005 antamasta tuomiosta yhdistetyissä asioissa T-160/02–T-162/02, Naipes Heraclio Fournier, S.A vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), väliintulijana France Cartes SAS

(Asia C-311/05 P)

(2005/C 243/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Naipes Heraclia Fournier, S.A on valittanut 8.8.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston 11.5.2005 antamasta tuomiosta yhdistetyissä asioissa T-160/02–T-162/02, Naipes Heraclio Fournier, S.A vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), väliintulijana France Cartes SAS. Valittajan edustajat ovat asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja hyväksyy valittajan vaatimukset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksen tueksi esitetään kolme valitusperustetta:

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan toinen valituslautakunta loukkasi laillisuusperiaatetta ja Naiples Heraclio Fournier, S.A:n puolustautumisoikeuksia. Valitusperusteella väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei vain rajoittunut tarkastelemaan riidanalaisen toimen laillisuutta, vaan tarkasteli asiaa kokonaan uudelleen riidanalaisten päätösten käsitteiden kannalta ja valittajan ja väliintulijan konkreettisten vaatimusten kannalta.

Toisen valitusperusteen mukaan toinen valituslautakunta loukkasi laillisuusperiaatetta ja rikkoi asetuksen N:o 40/94 7 (1) artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa. Valitusperusteella väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ylitti jälleen tuomioistuimen toimivaltansa oikaisemalla ja korjaamalla omilla perusteluillaan toisen valituslautakunnan tekemiä aineellisia virheitä siltä osin kuin on kyse asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyjen kieltojen soveltamisesta valittajan kuviomerkkeihin.

Kolmannen valitusperusteen mukaan valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset EY 253 artiklan määräysten kannalta. Valitusperusteella väitetään, että valituksenalaisessa tuomiossa ei osoiteta selkeästi ja selvästi, mitkä perustelut johtivat ensimmäisen oikeusasteen toteamaan, että valittajan kuviomerkkeihin sovelletaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä ehdotonta rekisteröintikieltoa.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus N:o 40/94. EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/12

---

TeleTech Holdings, Inc:n 8.8.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-288/03, TeleTech Holdings Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), väliintulijana Teletech International S.A, 25.5.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-312/05 P)

(2005/C 243/20)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

TeleTech Holdings, Inc. on valittanut 8.8.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-288/03, TeleTech Holdings Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), väliintulijana Teletech International S.A, 25.5.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajat ovat asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja hyväksyy sen vaatimukset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä valitus perustuu kahteen perusteeseen:

Ensimmäisen perusteen lähtökohtana on se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan rikkonut asetuksen N:o 40/94 (1) 52 artiklaa (yhdessä tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa), koska se on tulkinnut tätä säännöstä virheellisesti ja loukannut kansallisten ja yhteisön tavaramerkkien rinnastamisen ja rinnakkaisuuden periaatetta. Se väittää, että niin ikään virheellisen tulkinnan vuoksi asetuksen 74 artiklaa on rikottu ja valittajan puolustautumisoikeuksia on loukattu.

Toisen perusteen lähtökohtana on se, että tulkinnassa, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, on valittajan mukaan oikeudellinen virhe, joka perustuu siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti kriteeriä, joka koskee sitä, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin, kyseessä olevien kahden merkin sekaannusvaaran arvioinnissa.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1).

---

1.10.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/13

---

(2005/C 243/21)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 229, 17.9.2005

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 217, 3.9.2005

EUVL C 205, 20.8.2005

EUVL C 193, 6.8.2005

EUVL C 182, 23.7.2005

EUVL C 171, 9.7.2005

EUVL C 155, 25.6.2005

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://europa.eu.int/eur-lex

CELEX: http://europa.eu.int/celex

---