12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/1

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/2

1.

Itävallan tasavalta esitti 14. kesäkuuta 2005 pyynnön kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamista koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisen pidentämiseksi. Tämä lainsäädäntö oli jo voimassa hetkellä, jolloin Itävallan tasavalta liittyi Euroopan unioniin, ja se poikkeaa lannoitteista annetun asetuksen (EY) N:o 2003/2003 (1) säännöksistä.

2.

Liittymishetkellä vuoden 1995 alussa Itävallan tasavallassa oli voimassa oikeudellisesti sitovia kivennäislannoitteiden kadmiumpitoisuusrajoja. Vuoden 1994 liittymisasiakirjan 69 artiklassa ja liitteessä VIII olevassa 4 kohdassa määrätään, ettei direktiivin 76/116/ETY (2) 7 artiklaa sovelleta lannoitteiden kadmiumpitoisuuden osalta Itävallan tasavaltaan ennen 1. tammikuuta 1999. Direktiiviä 76/116/ETY on tämän jälkeen kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa muutettu direktiivillä 98/97/EY (3), jonka mukaisesti Itävallan tasavalta voi kieltää alueellaan sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen, jotka sisältävät kadmiumia enemmän kun liittymispäivänä voimassa olleessa kansallisessa lainsäädännössä säädettiin. Tätä poikkeusta sovellettiin 1. tammikuuta 1999 ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana.

3.

Joulukuun 16 päivänä 2001 Itävallan tasavalta ilmoitti voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Huolellisen harkinnan jälkeen Itävallan tasavallan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa, 15. toukokuuta 2002 tehdyllä päätöksellä 2002/366/EY (4) myönnettiin pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31. joulukuuta 2005 saakka. Tämä ajanjakso myönnettiin sen olettamuksen perusteella, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö otettaisiin käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä. Vaikka asiaa koskevat valmistelut etenevätkin, kyseistä lainsäädäntöä ei kuitenkaan hyväksytä yhteisön tasolla ennen tämän vuoden loppua.

4.

Kansallisella lainsäädännöllä on Itävallan tasavallan alueella kielletty saattamasta markkinoille fosforipitoisia kivennäislannoitteita, joiden pitoisuus on 5 prosenttia P2O5 a tai enemmän ja joiden kadmiumpitoisuus on yli 75 mg/kg P2O5.

5.

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

6.

Komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisista todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

7.

Itävallan viranomaiset perustelevat pyyntönsä viittaamalla seuraaviin asiakirjoihin:

8.

Tästä syystä Itävallan tasavalta katsoo tarpeelliseksi pitää EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti voimassa lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskevat kansalliset säädökset 1. tammikuuta 2006 alkaen siihen asti, kun EU:ssa tulee voimaan erityinen lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskeva lainsäädäntö. Itävallan mukaan kansallinen lainsäädäntö on perusteltu EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa mainituista tärkeistä syistä ja ympäristön suojelemiseksi.

9.

Itävallan tasavallan antamaa tiedoksiantoa koskevat mahdolliset huomautukset, jotka toimitetaan komissiolle yli 30 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta, voidaan jättää ottamatta huomioon.

10.

Lisätietoja Itävallan tasavallan esittämästä pyynnöstä:

Yhteyshenkilö Euroopan komissiossa:

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/4

1.

Suomen tasavalta esitti 7. kesäkuuta 2005 pyynnön kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamista koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisen pidentämiseksi. Tämä lainsäädäntö oli jo voimassa hetkellä, jolloin Suomen tasavalta liittyi Euroopan unioniin, ja se poikkeaa lannoitteista annetun asetuksen (EY) N:o 2003/2003 (1) säännöksistä.

2.

Liittymishetkellä vuoden 1995 alussa Suomen tasavallassa oli voimassa oikeudellisesti sitovia kivennäislannoitteiden kadmiumpitoisuusrajoja. Liittymisasiakirjan 84 artiklassa ja liitteessä X olevassa 2 kohdassa määrätään, ettei direktiivin 76/116/ETY (2) 7 artiklaa sovelleta lannoitteiden kadmiumpitoisuuden osalta Suomen tasavaltaan ennen 1. tammikuuta 1999. Direktiiviä 76/116/ETY on tämän jälkeen kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa muutettu direktiivillä 98/97/EY (3), jonka mukaisesti Suomen tasavalta voi kieltää alueellaan sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen, jotka sisältävät kadmiumia enemmän kun liittymispäivänä voimassa olleessa kansallisessa lainsäädännössä säädettiin. Tätä poikkeusta sovellettiin 1. tammikuuta 1999 ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana.

3.

Joulukuun 7 päivänä 2001 Suomen tasavalta ilmoitti voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Huolellisen harkinnan jälkeen Suomen tasavallan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa, 24. toukokuuta 2002 tehdyllä päätöksellä 2002/398/EY (4) myönnettiin pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31. joulukuuta 2005 saakka. Tämä ajanjakso myönnettiin sen olettamuksen perusteella, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö otettaisiin käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä. Vaikka asiaa koskevat valmistelut etenevätkin, kyseistä lainsäädäntöä ei kuitenkaan hyväksytä yhteisön tasolla ennen tämän vuoden loppua.

4.

Suomen tasavallan kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että pelto- ja puutarhalannoitteissa saa olla enintään 50 mg kadmiumia fosforikiloa kohden. Maa- ja metsätalousministeriön 21. tammikuuta 1994 tekemän päätöksen (45/1994) 3 §:ssä mainitaan tämä arvo.

5.

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

6.

Komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisista todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

7.

Suomen viranomaiset perustelevat pyyntönsä viittamalla komission hyväksymän menetelmän mukaisesti toteutettuun riskinarviointiin (Cadmium in fertilizers — Risks to human health and the environment. Ministry of Agriculture and Forestry in Finland, Publications 4/2000), joka toimitettiin komissiolle komission päätöksen 2002/398/EY käsittelyn yhteydessä.

Riskinarviointi osoitti ympäristön osalta, että Suomen maaperä ja vesistöt ovat erittäin herkkiä kadmiumin haittavaikutuksille. Jo nykyinen viljelysmaiden kadmiumpitoisuus on vahingollinen maaperän eliöille, ja viljelysmaista suodattuva kadmium vesistöjen eliöille. Lisäksi riskinarvioinnissa otettiin huomioon Suomen ympäristön erityispiirteet, kuten viljelysmaiden ja vesistöjen korkea happamuus, orgaanisen aineen runsaus ja vähäkalsiumiset vedet. Nämä kaikki vaikuttavat kadmiumin sitoutumiseen ja liikkumiseen sekä eliöiden toksisuuteen. Kun otetaan huomioon kadmiumin vaarat kansanterveydelle, tällä hetkellä vain suhteellisen pieni osa iäkkäämpää väestöä kuuluu Suomessa riskiryhmään, jolle kadmiumin liiallinen imeytyminen voi aiheuttaa terveyshaittoja. Lannoitteiden kadmiumpitoisuuden lisääminen kasvattaisi huomattavasti tähän riskiryhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärää.

8.

Tästä syystä Suomen tasavalta katsoo tarpeelliseksi pitää EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti voimassa lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskevat kansalliset säädökset 1. tammikuuta 2006 alkaen siihen asti, kun EU:ssa tulee voimaan asianmukainen lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskeva lainsäädäntö.

9.

Suomen tasavallan antamaa tiedoksiantoa koskevat mahdolliset huomautukset, jotka toimitetaan komissiolle yli 30 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta, voidaan jättää ottamatta huomioon.

10.

Lisätietoja Suomen tasavallan esittämästä pyynnöstä:

Yhteyshenkilö Euroopan komissiossa:

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/6

1.

Ruotsin kuningaskunta esitti 29. kesäkuuta 2005 pyynnön kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamista koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisen pidentämiseksi. Tämä lainsäädäntö oli jo voimassa hetkellä, jolloin Ruotsin kuningaskunta liittyi Euroopan unioniin, ja se poikkeaa lannoitteista annetun asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä (1).

2.

Liittymishetkellä vuoden 1995 alussa Ruotsin kuningaskunnassa oli voimassa oikeudellisesti sitovia kivennäislannoitteiden kadmiumpitoisuusrajoja. Liittymisasiakirjan 112 artiklassa ja liitteessä XII olevassa 4 kohdassa määrätään, ettei direktiivin 76/116/ETY (2) 7 artiklaa sovelleta lannoitteiden kadmiumpitoisuuden osalta Ruotsin kuningaskuntaan ennen 1. tammikuuta 1999. Direktiiviä 76/116/ETY on tämän jälkeen kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa muutettu direktiivillä 98/97/EY (3), jonka mukaisesti Ruotsin kuningaskunta voi kieltää alueellaan sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen, jotka sisältävät kadmiumia enemmän kun liittymispäivänä voimassa olleessa kansallisessa lainsäädännössä säädettiin. Tätä poikkeusta sovellettiin 1. tammikuuta 1999 ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana.

3.

Joulukuun 7 päivänä 2001 Ruotsin kuningaskunta ilmoitti voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Huolellisen harkinnan jälkeen Ruotsin kuningaskunnan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa, 24. toukokuuta 2002 tehdyllä päätöksellä 2002/399/EY (4) myönnettiin pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31. joulukuuta 2005 saakka. Tämä ajanjakso myönnettiin sen olettamuksen perusteella, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö otettaisiin käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä. Vaikka asiaa koskevat valmistelut etenevätkin, kyseistä lainsäädäntöä ei kuitenkaan hyväksytä yhteisön tasolla ennen tämän vuoden loppua.

4.

Kansallisella lainsäädännöllä on Ruotsin kuningaskunnan alueella kielletty sellaisten tullinimikkeistön nimikkeisiin 25.10, 28.09, 28.35, 31.03 ja 31.05 kuuluvien lannoitteiden markkinointi ja kuljetus, jotka sisältävät kadmiumia enemmän kuin 100 grammaa fosforitonnia kohden.

5.

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

6.

Komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisista todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

7.

Ruotsin viranomaiset perustelevat pyyntönsä viittaamalla Ruotsin ja muiden jäsenvaltioiden tekemään riskinarviointiin. Arvioinnissa noudatetaan sovittua riskinarviointimenetelmää, joka perustuu yhteisön tason riskinarviointiperiaatteisiin, joista säädetään olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23. maaliskuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 793/93 (5). Ruotsin tekemä riskinarviointi on julkaistu Internetissä sivustolla www.forum.europa.eu.int/enterprise.

Ruotsin tekemä riskinarviointi osoittaa, että maaperän kadmiumpitoisuudet nousisivat merkittävästä, jos lannoitteiden sallittaisiin sisältää kadmiumia nykyistä enemmän. Korkeat kadmiumpitoisuudet aiheuttaisivat maaperän eliöille toksisia vaikutuksia. Myös maatalousalueiden vesistöissä saattaisi ilmetä kohtuuttoman suuria kadmiumpitoisuuksia.

Lisäksi riskinarviointi osoittaa, että nykytasoa enemmän kadmiumia sisältävien lannoitteiden salliminen johtaisi ravinnon kautta saatavan kadmiumin määrän merkittävään kasvuun. Turvamarginaali nykyisen altistuksen ja WHO:n (6) tilapäisen hyväksyttävän viikkoannoksen (Provisional Tolerable Weekly Intake) välillä on erittäin pieni. Ryhmissä, joissa riski on suuri, turvamarginaalia ei ole lainkaan. Tällainen ryhmä ovat esim. naiset, joiden rautavarannot ovat vähäiset. Kadmiumin saanti ravinnosta suurina määrinä voikin johtaa munuaisten vajaatoiminnan ja osteoporoosin lisääntymiseen.

8.

Tästä syystä Ruotsin kuningaskunta katsoo tarpeelliseksi pitää EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti voimassa lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskevat kansalliset säädökset 1. tammikuuta 2006 alkaen siihen asti, kun EU:ssa tulee voimaan asianmukainen lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskeva lainsäädäntö.

9.

Ruotsin kuningaskunnan antamaa tiedoksiantoa koskevat mahdolliset huomautukset, jotka toimitetaan komissiolle yli 30 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta, voidaan jättää ottamatta huomioon.

10.

Lisätietoja Ruotsin kuningaskunnan esittämästä pyynnöstä:

Yhteyshenkilö Euroopan komissiossa:

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/8

—

neuvoston päätöksellä 2001/404/EY (1) avattu GATT-tariffikiintiö tai

—

tullietuudet, joita yhteisö soveltaa tiettyjen maiden tai maaryhmien tapauksessa niiden kanssa tekemiensä sopimusten tai yksipuolisten järjestelyjen perusteella.

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/9

1.

Komissio vastaanotti 5. elokuuta 2005 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhtymään Hirzell Trust kuuluva guernseyläinen yritys Apax Europe VI (”Apax”) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Versatel Deutschland Holding GmbH (”Versatel”) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty. Yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla annetun komission tiedonannon (2) perusteella tämä asia voidaan mahdollisesti käsitellä kyseisessä tiedonannossa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.3915 — Apax/Versatel seuraavaan osoitteeseen:

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/10

1.

Komissio vastaanotti 5. elokuuta 2005 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla ruotsalaisen yrityksen Tele2 A.B. (”Tele2”) määräysvallassa oleva yritys Tele2 Netherlands B.V. hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan alankomaalaisen yrityksen Versatel Telecom International N.V. (”Versatel”) alankomaalaisiin ja belgialaisiin osiin 18. heinäkuuta 2005 ilmoitetulla julkisella tarjouksella.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (numero (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.3914 — Tele2/Versatel seuraavaan osoitteeseen:

12.8.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/11

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://europa.eu.int/comm/competition/mergers/cases/ ). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot.

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex -sivustossa asiakirjanumerolla 32005M3845. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://europa.eu.int/eur-lex/lex)