23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-301/02 P, Carmine Salvatore Tralli vastaan Euroopan keskuspankki (1)

(Muutoksenhaku - Euroopan keskuspankin henkilöstö - Palvelukseen ottaminen - Koeajan pidentäminen - Irtisanominen koeaikana)

(2005/C 182/01)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-301/02 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 26.8.2002, Carmine Salvatore Tralli, kotipaikka Nidderau (Saksa) (asianajaja: N. Pflüger), jossa vastapuolena on Euroopan keskuspankki (asiamiehinään V. Saintot ja M. Benisch, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), S. von Bahr ja K. Schiemann, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Tralli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 289, 23.11.2002.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-394/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 93/38/ETY - Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan julkiset hankinnat - Megalopoliksen lämpövoimalaitoksen kuljetushihnajärjestelmän rakentamista koskeva sopimus - Ilmoituksen julkaisematta jättäminen - Tekniset syyt - Ennalta arvaamattomat syyt - Äärimmäinen kiire)

(2005/C 182/02)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-394/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 8.11.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Nolin ja M. Konstantinidis) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehinään P. Mylonopoulos, D. Tsagkaraki ja S. Chala), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Lenaerts, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/4/EY, ja erityisesti sen 20 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska julkinen sähköyhtiö Dimosia Epicheirisi Ilektrismou myönsi Megalopoliksen lämpövoimalaitoksen kuljetushihnajärjestelmän rakentamista koskevan urakan neuvottelumenettelyä käyttäen julkaisematta ensin ilmoitusta.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 19, 25.1.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

31 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-438/02 (Stockholms tingsrättin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Krister Hanner (1)

(EY 28, EY 31 ja EY 43 artikla sekä EY 86 artiklan 2 kohta - Lääkkeiden markkinoille saattaminen - Vähittäismyyjien sijoittautuminen - Valtion lääkkeiden vähittäismyyntimonopoli - Yritys, jonka tehtävänä on tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu)

(2005/C 182/03)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-438/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Stockholms tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 29.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on Krister Hanner, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann (esittelevä tuomari), C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 31.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella tavalla mukautettu järjestely, jossa määrätään vähittäismyyntiä koskevasta yksinoikeudesta, on EY 31 artiklan 1 kohdan vastainen.

---

(1)  EUVL C 31, 8.2.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

7 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-17/03 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Vereniging voor Energie, Milieu en Water ym. vastaan Directeur van de Dienst uitvoering en toezicht energie (1)

(Sähkön sisämarkkinat - Ensisijainen pääsy rajat ylittävään sähkön siirtoverkkoon - Yritys, jonka tehtävänä on aiemmin ollut tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja - Ennen markkinoiden vapauttamista olemassa olleet pitkäaikaiset sopimukset - Direktiivi 96/92/EY - Syrjintäkiellon periaate - Luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteet)

(2005/C 182/04)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-17/03, jossa on ollut kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 13.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 16.1.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Vereniging voor Energie, Milieu en Water, Amsterdam Power Exchange Spotmarket BV ja Eneco NV vastaan Directeur van de Dienst uitvoering en toezicht energie, Nederlands Elektriciteit Administratiekantoor BV:n, entiseltä nimeltään Samenwerkende ElektriciteitsProduktiebedrijven NV, osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, M. Ilešič, J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. F. Contet, on antanut 7.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY 7 artiklan 5 kohta ja 16 artikla eivät koske ainoastaan teknisiä sääntöjä, vaan niitä on tulkittava siten, että niitä sovelletaan kaikkeen syrjintään.

2)

Kyseisten artikloiden kanssa ovat ristiriidassa sellaiset kansalliset toimenpiteet, joilla yritykselle myönnetään ensisijainen rajat ylittävä sähkön siirtokapasiteetti, riippumatta siitä, ovatko kyseiset toimenpiteet lähtöisin verkko-operaattorilta, verkon hoitamisen valvojalta vai lainsäätäjältä, silloin, kun tällaisille toimenpiteille ei ole annettu lupaa direktiivin 96/92 24 artiklassa säädetyssä menettelyssä.

---

(1)  EUVL C 70, 2.3.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-20/03 (rechtbank van eerste aanleg te Bruggen esittämä ennakkoratkaisupyyntö): rikosasia, jossa vastaajina ovat Marcel Burmanjer, René Alexander Van Der Linden ja Anthony De Jong (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - EY 28 artikla - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Liikkuva kauppa - Aikakauslehtitilausten tekeminen - Ennakkolupa)

(2005/C 182/05)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-20/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka rechtbank van eerste aanleg te Brugge (Belgia) on esittänyt 17.1.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.1.2003, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat Marcel Burmanjer, René Alexander Van Der Linden ja Anthony De Jong, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari), K. Lenaerts, S. von Bahr ja K. Schiemann, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. F. Contet, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

EY 28 artikla ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle järjestelmälle, jossa jäsenvaltio on säätänyt rangaistavaksi sellaisen aikakauslehtitilausten liikkuvan kaupan, jota harjoitetaan sen alueella ilman ennakkolupaa, kun tällaista järjestelmää sovelletaan kyseessä olevien tuotteiden alkuperästä riippumatta kaikkiin kyseessä oleviin tällä alueella toimiviin toimijoihin, mikäli tällaisella järjestelmällä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä tästä jäsenvaltiosta peräisin olevien tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden myyntiin.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia pääasian olosuhteiden valossa, onko kansallisen oikeuden soveltaminen omiaan takaamaan, että kyseisellä järjestelmällä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden myyntiin, ja mikäli tämä vaikutus ei ole sama, kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, voidaanko järjestelmä perustella yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla yleisen edun mukaisella tavoitteella ja onko järjestelmä tähän tavoitteeseen nähden oikeasuhteinen.

---

(1)  EUVL C 70, 22.3.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

31 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-53/03 (Epitropi Antagonismoun esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Synetairismos Farmakopoion Aitolias & Akarnanias (Syfait) ym. vastaan GlaxoSmithKline plc ym. (1)

(Tutkittavaksi ottaminen - Kansallisen tuomioistuimen käsite - Määräävän aseman väärinkäyttö - Kieltäytyminen toimittamasta tukkukauppiaille farmaseuttisia tuotteita - Rinnakkaiskauppa)

(2005/C 182/06)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-53/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Epitropi Antagonismou (Kreikka) on esittänyt 22.1.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.2.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Synetairismos Farmakopoion Aitolias & Akarnanias (Syfait) ym., Panellinios syllogos farmakapothikarion, Interfarm — A. Agelakos & Sia OE ym. ja K. P. Marinopoulos Anonymos Etairia emporias kai dianomis farmakeftikon proïonton ym. vastaan GlaxoSmithKline plc ja GlaxoSmithKline AEVE, aiemmin Glaxowellcome AEVE, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), R. Schintgen, N. Colneric ja S. von Bahr, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 31.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Epitropi Antagonismoun 22.1.2003 tekemällään päätöksellä esittämiin kysymyksiin.

---

(1)  EUVL C 101, 26.4.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/4

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-83/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Direktiivi 85/337/ETY - Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Huvivenesataman rakentaminen Fossacesiaan)

(2005/C 182/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-83/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 26.2.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään R. Amorosi ja A. Aresu) vastaan Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato M. Fiorilli), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska Abruzzien alue ei ole varmistanut asianmukaisesti, onko huvivenesataman rakentamista Fossacesiaan (Chieti) koskeva rakennushanke, joka kuuluu tyypiltään mainitun direktiivin liitteessä II olevaan luetteloon, luonteeltaan sellainen, että se edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aloittamista.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 112, 10.5.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/4

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-112/03 (cour d'appel de Grenoblen esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Société financière et industrielle du Peloux vastaan Axa Belgium ym. (1)

(Brysselin yleissopimus - Vakuutussopimuksia koskeva toimivalta - Oikeuspaikkasopimus vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välillä, joiden kotipaikka on samassa sopimusvaltiossa - Oikeuspaikkalausekkeeseen vetoaminen sellaista vakuutettua vastaan, joka ei ole kyseistä lauseketta hyväksynyt - Vakuutettu, jonka kotipaikka on toisessa sopimusvaltiossa)

(2005/C 182/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-112/03, jossa on kyse tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour d'appel de Grenoble (Ranska) on esittänyt 20.2.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Société financière et industrielle du Peloux vastaan Axa Belgium ym., Gerling Konzern Belgique SA, Établissements Bernard Laiterie du Chatelard, Calland Réalisations SARL, Joseph Calland, Maurice Picard, Abeille Assurances Cie, Mutuelles du Mans SA, SMABTP, Axa Corporate Solutions Assurance SA ja Zurich International France SA, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, J. Makarczyk, P. Kūris ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrättyyn oikeuspaikkalausekkeeseen ei voida vedota sellaista vakuutussopimuksen edunsaajana olevaa vakuutettua vastaan, joka ei ole nimenomaisesti hyväksynyt kyseistä lauseketta ja jonka kotipaikka on muussa sopimusvaltiossa kuin vakuutuksenottajalla ja vakuutuksenantajalla.

---

(1)  EUVL C 112, 10.5.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-136/03 (Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Georg Dörr vastaan Sicherheitsdirektion für das Bundesland Kärnten ja Ibrahim Ünal vastaan Sicherheitsdirektion für das Bundesland Vorarlberg (1)

(Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Yleinen järjestys - Direktiivi 64/221/ETY - 8 ja 9 artikla - Oleskelukielto ja karkotuspäätös, joiden perusteena on rikoslainsäädännön rikkominen - Tuomioistuimeen tehty muutoksenhaku, joka koskee vain asianomaisen oleskelun lopettamisesta annetun toimen lainmukaisuutta - Kyseisen muutoksenhaun lykkäävän vaikutuksen puuttuminen - Asianomaisen oikeus vedota tarkoituksenmukaisuutta koskeviin seikkoihin lausunnon antavassa viranomaisessa - ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 1 kohta)

(2005/C 182/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-136/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 18.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 26.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa Georg Dörr vastaan Sicherheitsdirektion für das Bundesland Kärnten ja Ibrahim Ünal vastaan Sicherheitsdirektion für das Bundesland Vorarlberg, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Borg Barthet, S. von Bahr, J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tuomioistuimeen tehtävällä muutoksenhaulla päätökseen, jolla tämän jäsenvaltion alueelta karkotetaan toisen jäsenvaltion kansalainen, ei ole lykkäävää vaikutusta ja että tällaisessa muutoksenhaussa voidaan arvioida ainoastaan karkotuspäätöksen lainmukaisuus, tämä kohta on tällaisen lainsäädännön esteenä, mikäli siinä tarkoitettua toimivaltaista viranomaista ei ole perustettu.

2)	Direktiivin 64/221 8 ja 9 artiklan mukaisia menettelyllisiä takeita sovelletaan niihin Turkin kansalaisiin, joiden oikeusasema määritellään assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 6 tai 7 artiklassa.

---

(1)  EUVL C 135, 7.6.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-212/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Omaan käyttöön tarkoitettujen lääkkeiden maahantuontia koskeva ennakkolupamenettely - Ihmisten käyttöön tarkoitetut lääkkeet - Homeopaattiset lääkkeet)

(2005/C 182/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-212/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 15.5.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään H. Støvlbæk ja B. Stromsky, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues, C. Bergeot-Nunes ja R. Loosli-Surrans, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), R. Schintgen, J. Makarczyk ja J. Klučka, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se soveltaa — ennakkolupamenettelyä Ranskassa sääntöjen mukaisesti määrättäviin, lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetun neuvoston direktiivin 65/65/ETY nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/39/ETY, sekä Ranskassa että siinä jäsenvaltiossa, josta lääkkeet on ostettu, luvan saaneisiin lääkkeisiin, jotka tuodaan maahan omaan käyttöön ja joita ei kuljeta henkilö, jonka käyttöön lääkkeet on tarkoitettu — ennakkolupamenettelyä Ranskassa sääntöjen mukaisesti määrättäviin ja jossakin jäsenvaltiossa lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettujen direktiivien 65/65/ETY ja 75/319/ETY soveltamisalan laajentamisesta ja homeopaattisia lääkkeitä koskevista lisäsäännöksistä 22 päivänä syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/73/ETY mukaisesti rekisteröityihin homeopaattisiin lääkkeisiin, jotka tuodaan maahan omaan käyttöön joita ei kuljeta henkilö, jonka käyttöön ne on tarkoitettu — ennakkolupamenettelyä, joka ei ole oikeasuhteinen, Ranskassa sääntöjen mukaisesti määrättäviin lääkkeisiin, joille ei ole myönnetty lupaa tässä jäsenvaltiossa vaan ainoastaan siinä valtiossa, jossa ne on ostettu, ja jotka tuodaan maahan omaan käyttöön ja joita ei kuljeta henkilö, jonka käyttöön lääkkeet on tarkoitettu.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 158, 5.7.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

24 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa 244/03: Ranskan tasavalta vastaan Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto (1)

(Kosmeettiset valmisteet - Eläinkokeet - Direktiivi 2003/15/EY - Osittainen kumoaminen - 1 artiklan 2 kohta - Säännösten erottamattomuus - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 182/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-244/03, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 3.6.2003, Ranskan tasavalta (asiamiehinään F. Alabrune, C. Lemaire ja G. de Bergues, sittemmin viimeksi mainittu ja J.-L. Florent ja D. Petrausch) vastaan Euroopan parlamentti (asiamiehinään J. L. Rufas Quintana ja M. Moore, sittemmin viimeksi mainittu ja K. Bradley) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehinään J.-P. Jacqué ja M. C. Giorgi Fort), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann ja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, A. La Pergola, J.-P. Puissochet, R. Schintgen, K. Schiemann (esittelevä tuomari), J. Makarczyk, P. Kūris, U. Lõhmus, E. Levits ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 24.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 171, 19.7.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-266/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Jäsenvaltio neuvottelee, tekee, ratifioi ja saattaa voimaan kahdenvälisen sopimuksen - Sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenne - Yhteisön ulkoinen toimivalta - EY 10 artikla - Asetukset (ETY) N:o 3921/91 ja (EY) N:o 1356/96)

(2005/C 182/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-266/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään C. Schmidt ja W. Wils, vastaan Luxemburgin suurherttuakunta, asiamiehenään S. Schreiner, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), K. Lenaerts, S. von Bahr ja K. Schiemann, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suuherttuakunta ei ole noudattanut EY 10 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on neuvotellut, tehnyt, ratifioinut ja saattanut voimaan ilman, että se olisi tehnyt yhteistyötä tai neuvotellut komission kanssa, — Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hallituksen välisen sisävesiväylien liikennettä koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 30.12.1992 — Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen ja Romanian hallituksen välisen sisävesiväylien liikennettä koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin Bukarestissa 10.11.1993 ja — Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välisen sisävesiliikennettä koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 9.3.1994.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Luxemburgin suurherttuakunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 200, 23.8.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-278/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Kilpailut opetushenkilökunnan palvelukseenottamiseksi Italian julkisissa kouluissa - Muissa jäsenvaltioissa hankitun ammatillisen kokemuksen huomioimatta jättäminen tai riittämätön huomioiminen - EY 39 artikla - Asetuksen (ETY) N:o 1612/68 3 artikla)

(2005/C 182/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-278/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 26.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään M.-J. Jonczy, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Italian tasavalta, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis, prosessiosoite Luxemburgissa, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans, (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 39 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei yhteisön kansalaisten osallistuessa kilpailuun opetushenkilökunnan palvelukseenottamiseksi Italian julkisissa kouluissa ota huomioon kyseisten kansalaisten opetustoiminnassa hankkimaa ammatillista kokemusta, tai ei ainakaan ota sitä huomioon samalla tavalla silloin kun toimintaa on harjoitettu Italian alueella ja kun sitä on harjoitettu muiden jäsenvaltioiden alueella.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 213, 6.9.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-283/03 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): A. H. Kuipers vastaan Productschap Zuivel (1)

(Yhteinen markkinajärjestely - Maito ja maitotuotteet - Asetus (ETY) N:o 804/68 - Kansallinen järjestelmä, jossa meijerit tekevät vähennyksiä maitokarjan kasvattajille maksettavaan hintaan tai maksavat niille palkkioita toimitetun maidon laadun perusteella - Yhteensopimattomuus)

(2005/C 182/14)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-283/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 27.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.6.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa A. H. Kuipers vastaan Productschap Zuivel, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts, J. N. Cunha Rodrigues, K. Schiemann (esittelevä tuomari) ja M. Ilešič, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Yhtenäinen hintajärjestelmä, johon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 804/68, sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1538/95, käyttöönotettu maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely perustuu, on ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltiot antavat yksipuolisesti säännöksiä, jotka vaikuttavat sellaisten hintojen muodostusmekanismiin, joita samassa tuotantovaiheessa säännellään yhteisellä järjestelyllä. Tästä on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa järjestelmässä, jolla — olipa sen väitetty tai toteen näytetty tarkoitus mikä tahansa — otetaan käyttöön mekanismi, jonka perusteella

—	meijerit ovat yhtäältä velvollisia pidättämään vähennyksen niille toimitetun maidon hinnasta silloin, kun se ei täytä tiettyjä laatukriteereitä, ja

—

toisaalta kaikkien meijereiden tietyn ajanjakson aikana näin pidättämä määrä lasketaan yhteen ennen sen jakamista uudelleen — mahdollisten meijereiden välisten rahavirtojen jälkeen — jokaisen meijerin määrältään samanlaisina suorittamien sellaisten palkkioiden muodossa, jotka lasketaan 100 kilogrammalta sille mainitun ajanjakson aikana toimitettua maitoa ja jotka maksetaan ainoastaan mainitut laatukriteerit täyttävää maitoa toimittaneille maitokarjan kasvattajille.

---

(1)  EUVL C 213, 6.9.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/8

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-315/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Huhtamäki Dourdan SA (1)

(Välityslauseke - Tutkimussopimuksen täyttämisen yhteydessä maksetun ennakon palauttaminen - Kulujen tietyn osan perustelematta jättäminen)

(2005/C 182/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-315/03, jossa on kyse EY 238 artiklaan perustuvasta kanteesta, joka on nostettu 23.7.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään C. Giolito) vastaan Huhtamäki Dourdan SA, kotipaikka Dourdan (Ranska), (asianajajat F. Puel ja L. François-Martin) yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. A. Borg Barthet sekä tuomarit J. P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: L. M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Huhtamäki Dourdan SA velvoitetaan maksamaan takaisin Euroopan yhteisöjen komissiolle 151 5533,47 euroa, joka vastaa sen ennakon osan takaisin maksettavan pääoman määrää, joka sille on suoritettu sopimuksen nro BRST-CT 98 5422 yhteydessä, ja 23 583,63 euroa, joka vastaa tämän tuomion antamispäivään mennessä kertyneitä korkoja. Huhtamaki Dourdan SA velvoitetaan myös maksamaan komissiolle 4,81 prosentin suuruista korkoa sille pääoman määrälle, joka on vielä maksettava takaisin kyseistä päivää seuraavasta päivästä lukien sen velan täydelliseen kuolettamiseen saakka.

2)	Huhtamäki Dourdan SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 213, 6.9.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/8

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-332/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Kalastus - Kalavarojen säilyttäminen ja hallinnointi - Asetus (ETY) nro 3760/92 ja 2847/93 - Kalastuksen valvontatoimenpiteet)

(2005/C 182/16)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-332/03, jonka kohteena on EY 226 artiklan nojalla 29.7.2003 nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään T. van Rijn ja A. M. Alves Vieira) vastaan Portugalin tasavalta (asiamiehinään L. Fernandes ja M.J. Policarpo), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), S. von Bahr, J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 9 artiklan 2 kohdan eikä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 2 artiklan, 19 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 21 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan vuosia 1994, 1995 ja 1996 koskevien kalastuskiintiöiden hallinnoinnin ja valvonnan alalla, koska se ei ole vuosina 1994–1996 — säätänyt sille myönnettyjen kiintiöiden käyttämistä koskevista asianmukaisista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä, — valvonut yhteisön lainsäädännön mukaisten säilyttämistoimenpiteiden noudattamista valvomalla riittävästi kalastuksen harjoittamista ja tarkastamalla asianmukaisesti kalastusaluksia sekä kirjaamalla purkamiset ja pyynnit, — kieltänyt väliaikaisesti sen oman lipun alla purjehtivien tai sen alueella rekisteröityjen kalastusalusten harjoittamaa kalastusta, jos niille myönnetyn kiintiön katsotaan täyttyneen, ja koska se on kieltänyt kalastuksen lopullisesti vasta, kun kiintiö oli ylitetty suuressa määrin, — varmistanut tehokkaasti toimivaa varmentamisjärjestelmää, johon kuuluu erityisesti tietojen vertailu ja tarkastaminen tietokoneistetun tietokannan avulla.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 135, 7.6.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/9

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-347/03 (Tribunale amministrativo regionale del Lazion esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia ja Agenzia regionale per lo sviluppo rurale (ERSA) vastaan Ministero delle Politiche Agricole e Forestali (1)

(Ulkosuhteet - Euroopan yhteisön ja Unkarin tasavallan välinen viinien nimitysten vastavuoroista suojaa ja valvontaa koskeva sopimus - Unkarista peräisin oleviin tiettyihin viineihin liittyvän nimityksen suoja yhteisössä - Maantieteellinen merkintä ”Tokaj” - Kirjeenvaihto - Mahdollisuus käyttää sanaa ”Tocai” maininnassa ”Tocai friulano” tai ”Tocai italico” tiettyjen italialaisten viinien, erityisesti määritetyillä alueilla tuotettujen laatuviinien (tma-laatuviinit) kuvauksessa ja tarjontamuodossa 31.3.2007 päättyvän siirtymäkauden aikana - Tämän mahdollisuuden poissulkeminen siirtymäkauden päättyessä - Pätevyys - Oikeudellinen perusta - EY 133 artikla - Kansainvälisen valtiosopimusoikeuden periaatteet - TRIPS-sopimuksen 22–24 artikla - Perusoikeuksien suoja - Omaisuudensuoja)

(2005/C 182/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-347/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale amministrativo regionale del Lazio (Italia) on esittänyt 9.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.8.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia ja Agenzia regionale per lo sviluppo rurale (ERSA) vastaan Ministero delle Politiche Agricole e Forestali, Regione Veneton osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, R. Schintgen, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Euroopan yhteisöjen ja Unkarin tasavallan välinen assosiaatiosopimus ei ole Euroopan yhteisön ja Unkarin tasavallan välisen viinien nimitysten vastavuoroista suojaa ja valvontaa koskevan sopimuksen tekemisestä 23 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/724/EY oikeudellinen perusta.

2)	Päätöksen 93/724 johdanto-osassa mainittu EY 133 artikla on asianmukainen oikeudellinen perusta yhteisölle tehdä yksin viinien nimityksiä koskeva sopimus.

3)

Euroopan yhteisön ja Unkarin tasavallan välisen viinien nimitysten vastavuoroista suojaa ja valvontaa koskevan sopimuksen 4 artiklaa koskevassa kirjeenvaihdossa määrätty kielto käyttää nimitystä ”Tocai” Italiasssa 31.3.2007 jälkeen ei ole saman sopimuksen 4 artiklan 5 kohdassa määrätyn, homonyymisiä nimityksiä koskevan järjestelmän vastainen.

4)

Euroopan yhteisön ja Unkarin tasavallan välisen viinien nimitysten vastavuoroista suojaa ja valvontaa koskevan sopimuksen 4 artiklan 5 kohtaa koskevassa yhteisessä julistuksessa, jonka ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että sopimuspuolet ovat saman sopimuksen 4 artiklan 5 kohdan a alakohdan osalta todenneet, ettei niiden tiedossa neuvotteluajankohtana ollut sellaisia yksittäistapauksia, joihin kyseisiä säännöksiä olisi voitu soveltaa, oleva tosiseikkoja koskeva kuvaus ei ole selvästi virheellinen.

5)

Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C olevan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY, 22–24 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa on kyse siitä, että kolmannen maan maantieteellinen merkintä on homonyyminen yhteisön tiettyjen viinien kuvauksessa ja tarjontamuodossa käytettävän sellaisen viiniköynnöslajikkeen nimen sisältävän nimityksen kanssa, josta näitä viinejä valmistetaan, nämä määräykset eivät edellytä, että tätä nimitystä voitaisiin edelleen vastaisuudessa käyttää, siitä huolimatta, että tuottajat ovat sitä aiemminkin käyttäneet joko vilpittömässä mielessä tai ainakin 10 vuoden ajan ennen 15.4.1994 ja että se ilmaisee selvästi sen maan, seudun tai alueen, jolta viini on peräisin, kun kuluttajia ei näin johdeta harhaan.

6)

Omaisuudensuoja ei estä sitä, että Friuli-Venezia Giulian (Italia) autonomisen alueen asianomaisia toimijoita kielletään Euroopan yhteisön ja Unkarin tasavallan välisen viinien nimitysten vastavuoroista suojaa ja valvontaa koskevan sopimuksen 4 artiklaa koskevasta, tämän sopimuksen liitteenä olevasta kirjeenvaihdosta ilmenevin mutta sopimuksesta ilmenemättömin tavoin käyttämästä sanaa ”Tocai” maininnassa ”Tocai friulano” tai ”Tocai italico” tiettyjen italialaisten erityisesti määritetyillä alueilla tuotettujen laatuviinien kuvauksessa ja tarjontamuodossa 31.3.2007 päättyvän siirtymäajan jälkeen.

---

(1)  EUVL C 264, 1.11.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-409/03 (Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Société d'exportation de produits agricoles SA (SEPA) vastaan Hauptzollamt Hamburg-Jonas (1)

(Vientituet - Naudanliha - Hätäteurastus - Asetus (ETY) N:o 3665/87 - 13 artikla - Virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen laatu - Myyntikelpoisuus tavanomaisissa olosuhteissa)

(2005/C 182/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-409/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.7.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 1.10.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Société d'exportation de produits agricoles SA (SEPA) vastaan Hauptzollamt Hamburg-Jonas, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts, N. Colneric, K. Schiemann ja E. Juhász (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 13 artiklaa on tulkittava siten, että terveysvaatimukset täyttävän lihan, jonka kaupan pitäminen ihmisravinnoksi Euroopan yhteisössä on yhteisön lainsäädännössä rajoitettu paikallisille markkinoille siitä syystä, että se on peräisin hätäteurastetuista eläimistä, ei voida katsoa olevan ”laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista”, mikä on vientitukien myöntämisen välttämätön edellytys.

---

(1)  EUVL C 275, 15.11.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-415/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Valtiontuki - Takaisinperintävelvollisuus - Täytäntöönpano ei ole täydellisen mahdotonta)

(2005/C 182/19)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-415/03, jossa on kyse EY 88 artiklan 2 kohtaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 25.9.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou ja J. Buendía Sierra, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Helleenien tasavalta, asiamiehinään A. Samoni-Rantou, P. Mylonopoulos, F. Spathopoulos ja P. Anestis, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), R. Schintgen, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut Kreikan Olympic Airways -yhtiölle myöntämästä tuesta 11 päivänä joulukuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2003/372/EY 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tuon päätöksen 3 artiklan mukaisesti säädetyssä määräajassa toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä lainvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsotun tuen takaisinperimiseksi, lukuun ottamatta kansalliselle sosiaaliturvaviranomaiselle maksettavia sosiaaliturvamaksuja.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 289, 29.11.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-444/03 (Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Meta Fackler KG vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Homeopaattiset lääkkeet - Kansallinen säännös, jolla kielletään erityisen yksinkertaistetun rekisteröintimenettelyn soveltaminen homeopaattisista aineista valmistetun lääkkeen rekisteröintiin, kun kyseisen lääkkeen käyttö homeopaattisena lääkkeenä ei ole yleisesti tunnettua)

(2005/C 182/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-444/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 28.8.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.10.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Meta Fackler KG vastaan Saksan liittotasavalta, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, C. Gulmann (esittelevä tuomari), P. Kūris ja J. Klučka, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY 14 ja 15 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan erityistä yksinkertaistettua rekisteröintimenettelyä ei voida soveltaa useista tunnetuista homeopaattisista aineista valmistettuun lääkkeeseen, kun lääkkeen käyttö homeopaattisena lääkkeenä ei ole yleisesti tunnettua.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-452/03 (High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): RAL (Channel Islands) Ltd ym. vastaan Commissioners of Customs & Excise (1)

(Arvonlisävero - Kuudes direktiivi - 9 artiklan 1 ja 2 kohta - Peliautomaatit - Viihdetoiminta tai vastaava toiminta - Yhteisön ulkopuolelle sijoittautunut palveluntarjoaja - Palvelun suorittamispaikan määrittäminen)

(2005/C 182/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-452/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 17.10.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.10.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa RAL (Channel Islands) Ltd, RAL Ltd, RAL Services Ltd ja RAL Machines Ltd vastaan Commissioners of Customs & Excise, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts (esittelevä tuomari), N. Colneric, K. Schiemann ja E. Juhász, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Palvelusuorituksia, jotka muodostuvat siitä, että yleisön annetaan vastiketta vastaan käyttää jäsenvaltion alueella oleviin pelihalleihin asennettuja peliautomaatteja, on pidettävä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 9 artiklan 2 kohdan c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuna viihdetoimintana tai vastaavana toimintana niin, että palvelun suorittamispaikkana on paikka, jossa palvelusuoritus tosiasiallisesti tehdään.

---

(1)  EUVL C 7, 10.1.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-478/03 (House of Lordsin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Celtec Ltd vastaan John Astley ym. (1)

(Direktiivi 77/187/ETY - 3 artiklan 1 kohta - Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen luovutuksen yhteydessä - Luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvat luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet - Käsite ”luovutuksen tapahtuessa”)

(2005/C 182/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C 478/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 10.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.11.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Celtec Ltd vastaan John Astley ym., yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts (esittelevä tuomari), N. Colneric, E. Juhász ja E. Levits, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että mainitussa säännöksessä tarkoitettu luovutuspäivä vastaa päivää, jona yrityksen toiminnasta vastaavan työnantajan asema siirtyy luovutuksensaajalle. Tämä päivä on täsmällinen ajankohta, jota ei voida siirtää luovuttajan tai luovutuksensaajan mielen mukaan muuhun päivään.

2)

Mainitun säännöksen soveltamisen kannalta tämän tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla täsmennettynä luovutuspäivänä luovuttajan ja luovutettavan yrityksen työntekijöiden välillä olemassa olevien työsopimusten ja työsuhteiden katsotaan siirtyvän mainittuna päivänä luovuttajalta luovutuksensaajalle riippumatta siitä, mitä nämä ovat sopineet keskenään yksityiskohtien osalta.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-498/03 (VAT and Duties Tribunal, Londonin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Kingscrest Associates Ltd ja Montecello Ltd vastaan Commissioners of Customs & Excise (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g ja h alakohta - Verovapaat liiketoimet - Palvelut, jotka liittyvät läheisesti sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan - Palvelut, jotka liittyvät läheisesti lasten ja nuorten suojeluun - Muiden kuin julkisoikeudellisten, kyseisen jäsenvaltion luonteeltaan yhteiskunnallisiksi tunnustamien laitosten suorittamat palvelut - Voittoa tavoitteleva yksityinen yhteisö - Yhteiskunnallisen luonteen käsite)

(2005/C 182/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C 498/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka VAT and Duties Tribunal, London (Yhdistynyt kuningaskunta), on esittänyt 10.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 26.11.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Kingscrest Associates Ltd ja Montecello Ltd vastaan Commissioners of Customs & Excise, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit A. Borg Barthet, A. La Pergola, J. Malenovský ja A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g ja h alakohdan englanninkielisessä versiossa oleva ilmaisu ”charitable” on yhteisön oikeuden oma käsite, jota on tulkittava kaikki kyseisen direktiivin kieliversiot huomioon ottaen.

2)	Kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g ja h alakohdassa mainittu käsite ”kyseisen jäsenvaltion luonteeltaan yhteiskunnallisiksi tunnustamat laitokset” ei sulje pois voittoa tavoittelevia yksityisiä yhteisöjä.

3)

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on muun muassa yhdenvertaisen kohtelun periaate ja verotuksen neutraalisuuden periaate huomioon ottaen sekä kyseessä olevien palvelujen sisältö ja niiden suorittamisedellytykset huomioon ottaen määritellä, ylittääkö se, että voittoa tavoitteleva yksityinen yhteisö, joka siis ei ole luonteeltaan kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu ”charity”, tunnustetaan luonteeltaan yhteiskunnalliseksi laitokseksi kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan g ja h alakohdassa säädettyjen vapautusten myöntämiseksi, näillä säännöksillä jäsenvaltioille annetun tällaista tunnustamista koskevan harkintavallan.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-536/03 (Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö): António Jorge Lda vastaan Fazenda Pública (1)

(Arvonlisävero - Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 19 artikla - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Kiinteistöalan toiminta - Tavarat ja palvelut, joita käytetään samanaikaisesti sekä verollisiin että verottomiin liiketoimiin - Suhdeluvun mukainen vähennys)

(2005/C 182/24)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-536/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 26.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.12.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa António Jorge Lda vastaan Fazenda Pública, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), J. Makarczyk, P. Kūris ja G. Arestis, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 19 artikla on esteenä sille, että sen murtoluvun nimittäjässä, jonka perusteella vähennyksen suhdeluku lasketaan, otetaan huomioon verovelvollisen rakennustoiminnan harjoittamisen yhteydessä suorittamien keskeneräisten töiden arvo, jos tämän arvon osalla ei ole kysymys tavaroista tai palveluista, jotka verovelvollinen on luovuttanut tai suorittanut tai joiden johdosta on laadittu rakentamistilitys ja/tai otettu vastaan ennakkomaksuja.

---

(1)  EUVL C 47, 21.2.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

7 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-543/03 (Oberlandesgericht Innsbruckin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Christine Dodl ja Petra Oberhollenzer vastaan Tiroler Gebietskrankenkasse (1)

(Asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 - Perhe-etuudet - Kotihoidontuki - Oikeus samanlaisiin etuuksiin työskentelyvaltiossa ja asuinvaltiossa)

(2005/C 182/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-543/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Innsbruck (Itävalta) on esittänyt 16.12.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.12.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Christine Dodl ja Petra Oberhollenzer vastaan Tiroler Gebietskrankenkasse, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit C. Gulmann, J. P. Puissochet, K. Schiemann (esittelevä tuomari), J. Makarczyk, P. Kūris, E. Juhász, U. Lõhmus, E. Levits ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 7.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Henkilöä on työsuhteen olemassaolosta riippumatta pidettävä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja itsenäisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001, tarkoitettuna työntekijänä, jos hänellä on yhdenkin vakuutustapahtuman varalta joko pakollinen tai vapaaehtoinen vakuutus jossakin saman asetuksen 1 artiklan a alakohdassa mainitussa yleisessä taikka erityisessä sosiaaliturvajärjestelmässä. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on suorittaa tarpeelliset tutkimukset sen ratkaisemiseksi, kuuluivatko pääasian kantajat niinä ajanjaksoina, joilta kyseisiä etuuksia vaadittiin, Itävallan sosiaaliturvajärjestelmään ja kuuluivatko he näin ollen käsitteen ”palkattu työntekijä” piiriin mainitun asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

2)

Kun palkatun työntekijän työskentelyjäsenvaltion ja asuinjäsenvaltion lainsäädännössä kummassakin hänelle tunnustetaan hänen saman perheenjäsenensä ja saman ajanjakson perusteella oikeuksia perhe-etuuksiin, mainittujen etuuksien maksamisessa toimivaltainen jäsenvaltio on lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 27.2.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 410/2002, 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti työskentelyjäsenvaltio. Kuitenkin, kun henkilö, jonka huollettavina lapset ovat, erityisesti mainitun työntekijän aviopuoliso tai avopuoliso, harjoittaa ammatillista toimintaa asuinjäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion on asetuksen N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 410/2002, 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti maksettava perhe-etuudet riippumatta siitä, kuka on mainitun valtion lainsäädännössä nimetty kyseisten etuuksien välitön saaja. Tässä tapauksessa työskentelyjäsenvaltion maksamat perhe-etuudet pidätetään siltä osalta, joka vastaa asuinjäsenvaltion lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien määrää.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-15/04 (Bundesvergabeamtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Koppensteiner GmbH vastaan Bundesimmobiliengesellschaft mbH (1)

(Julkiset hankinnat - Direktiivi 89/665/ETY - Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Tarjouspyynnön peruuttamisesta tarjousten avaamisen jälkeen tehty päätös - Tuomioistuinvalvonta - Ulottuvuus - Tehokkuusperiaate)

(2005/C 182/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C–15/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesvergabeamt (Itävalta) on esittänyt 12.1.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.1.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Koppensteiner GmbH vastaan Bundesimmobiliengesellschaft mbH, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, C. Gulmann (esittelevä tuomari), P. Kūris ja G. Arestis, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Toimivaltainen tuomioistuin on velvollinen jättämään soveltamatta kansallisia sääntöjä, jotka estävät julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 kohdasta ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, sellaisena kuin tämä direktiivi on muutettuna julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY, johtuvan velvoitteen noudattamisen.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-43/04 (Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Finanzamt Arnsberg vastaan Stadt Sundern (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 25 artikla - Maataloustuottajiin sovellettava yhteinen vakiokantajärjestelmä - Metsästysalueiden vuokraaminen osana kunnallista metsätalouden harjoittamista - Maatalouspalvelujen käsite)

(2005/C 182/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-43/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 27.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Finanzamt Arnsberg vastaan Stadt Sundern, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Borg Barthet, A. La Pergola, J. Malenovský ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 25 artiklaa on tulkittava siten, että maataloustuottajia koskevaa yhteistä vakiokantajärjestelmää sovelletaan ainoastaan maataloustuotteiden luovutuksiin ja maatalouspalvelujen suorituksiin, sellaisina kuin ne on määritelty tuon artiklan 2 kohdassa, ja että vakiokantajärjestelmän alaisuuteen kuuluvien maataloustuottajien suorittamat muut liiketoimet kuuluvat kyseisessä direktiivissä säädetyn yleisen järjestelmän soveltamisalaan.

2)

Direktiivin 77/388 25 artiklan 2 kohdan viidettä luetelmakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin liitteen B kanssa, on tulkittava siten, että tuossa direktiivissä tarkoitettuna maatalouspalveluna ei ole pidettävä sitä, että vakiokantajärjestelmän alaisuuteen kuuluva maataloustuottaja vuokraa metsästysalueita.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/15

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-68/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/81/EY - Ilman epäpuhtaudet - Kansalliset päästörajat)

(2005/C 182/28)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-68/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 13.2.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja M. Konstantinidis) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään N. Dafniou), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. La Pergola ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: M. D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.9.2002 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/15

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-77/04 (Cour de cassationin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Groupement d'intérêt économique (GIE) Réunion européenne ym. vastaan Zurich España ja Société pyrénéenne de transit d'automobiles (Soptrans) (1)

(Brysselin yleissopimus - 6 artiklan 2 kohdan ja II osaston 3 jakson määräysten tulkintaa koskeva pyyntö - Toimivalta vakuutusasioissa - Vakuutuksenantajien välinen takautumisvaatimusta tai siihen rinnastettavaa vaatimusta koskeva kanne - Monivakuutustilanne)

(2005/C 182/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-77/04, jossa on kyse tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 20.1.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Groupement d'intérêt économique (GIE) Réunion européenne ym. vastaan Zurich España ja Société pyrénéenne de transit d'automobiles (Soptrans), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: hallintovirkamies K. H. Sztranc, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen II osaston 3 jakson määräyksiä, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, ei sovelleta vakuutuksenantajien välistä monivakuutukseen perustuvaa takautumisvaatimusta koskevaan kanteeseen.

2)

Kyseisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohta on sovellettavissa monivakuutukseen perustuvaan takautumisvaatimusta koskevaan kanteeseen, jos alkuperäisen kanteen ja takautumisvaatimusta koskevan kanteen välillä on yhteys, jonka perusteella voidaan päätellä, että oikeuspaikan valinta ei merkitse väärinkäyttöä.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/16

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-89/04 (Raad van Staten esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Mediakabel BV vastaan Commissariaat voor de Media (1)

(Direktiivi 89/552/ETY - 1 artiklan a kohta - Televisiolähetyspalvelut - Soveltamisala - Direktiivi 98/34/EY - 1 artiklan 2 kohta - Tietoyhteiskunnan palvelut - Soveltamisala)

(2005/C 182/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-89/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 18.2.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Mediakabel BV vastaan Commissariaat voor de Media, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit A. Borg Barthet, J. P. Puissochet (esittelevä tuomari), S. von Bahr ja J. Malenovský, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. M. Ferreira, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu käsite ”televisiolähetys” on määritelty itsenäisesti tässä säännöksessä. Sitä ei määritellä asettamalla se vastakkain teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22. 6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”tietoyhteiskunnan palvelu” kanssa eikä se siis välttämättä kata palveluja, jotka eivät kuulu tämän viimeksi mainitun käsitteen alaan.

2)

Palvelu kuuluu direktiivin 89/552, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”televisiolähetys” alaan, jos se muodostuu yleisön, toisin sanoen rajoittamattoman määrän potentiaalisia televisionkatsojia, joille samat kuvat toimitetaan samanaikaisesti, vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien alkuperäisestä lähettämisestä. Kuvien lähetystekniikka ei ole tässä arvioinnissa ratkaiseva seikka.

3)

Filmtime-palvelun kaltainen palvelu, jolla televisio-ohjelmia lähetetään yleisölle ja jota ei toimiteta palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä, on direktiivin 89/552, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu televisiolähetyspalvelu. Palvelun tarjoajan näkökannalla on oltava etusija käsitettä ”televisiolähetyspalvelu” tutkittaessa. Tähän arviointiin ei sitä vastoin vaikuta kyseisen palvelun kanssa kilpailevien palvelujen asema.

4)

Ne olosuhteet, joissa Filmtime-palvelun kaltaisen palvelun tarjoaja täyttää direktiivin 89/552, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36, 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun velvollisuutensa varata eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan, eivät vaikuta siihen, pidetäänkö tätä palvelua televisiolähetyspalveluna.

---

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/17

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-249/04 (cour du travail de Liège, section de Neufchâteaun esittämä ennakkoratkaisupyyntö): José Allard vastaan Institut national d'assurances sociales pour travailleurs indépendants (INASTI) (1)

(EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artikla (joista on muutettuina tullut EY 39 ja EY 43 artikla) - Asetus (ETY) N:o 1408/71 - Itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka harjoittavat ammattitoimintaa kahden jäsenvaltion alueella, joista toisessa he asuvat - Kohtuullistamismaksua koskeva vaatimus - Laskentaperuste)

(2005/C 182/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-249/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour du travail de Liège, section de Neufchâteau (Belgia) on esittänyt 9.6.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.6.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa José Allard vastaan Institut national d'assurances sociales pour travailleurs indépendants (INASTI), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit P. Kūris ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, 13 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa edellytetään, että 31.3.1984 tehdyn kuninkaan päätöksen N:o 289 perusteella kannettavan kohtuullistamismaksun kaltaista maksua vahvistettaessa itsenäisen ammatin harjoittamisesta saatuihin tuloihin sisällytetään itsenäisen ammatin harjoittamisen tulot, jotka on saatu jonkin toisen jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion alueella, jonka sosiaalilainsäädäntöä sovelletaan, vaikka tämän maksun maksamisen johdosta itsenäinen ammatinharjoittaja ei voi vaatia minkäänlaista sosiaaliturvaetuutta tai muuta etuutta tältä valtiolta.

2)

EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) ei muodosta estettä sille, että kohtuullistamismaksun kaltainen maksu, joka on maksettava asuinjäsenvaltiossa ja jota laskettaessa otetaan huomioon jossain toisessa jäsenvaltiossa saadut tulot, kannetaan itsenäisiltä ammatinharjoittajilta, jotka harjoittavat itsenäistä ammattitoimintaa näissä kahdessa jäsenvaltiossa.

---

(1)  EUVL C 190, 24.7.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/17

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-287/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ruotsin kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 93/104/EY - Työajan järjestäminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 182/32)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-287/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsennysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevasta kanteesta, joka on nostettu 5.7.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään L. Ström van Lier ja N. Yerrell) vastaan Ruotsin kuningaskunta (asiamiehenään A. Kruse), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 26.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin 3, 6 ja 8 artiklan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 228, 11.9.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/18

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2005,

asiassa C-454/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/55/EY - Tilapäinen suojelu siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 182/33)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-454/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 28.10.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään C. O'Reilly ja A.-M. Rouchaud-Joët) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään S. Schreiner), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. La Pergola ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 2.6.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/18

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

28 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-260/02 P, Michael Becker vastaan Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin (1)

(Valitus - Henkilöstö - Työkyvyttömyyseläke - Työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva pyyntö, joka on tehty henkilökohtaisista syistä pidettävän virkavapauden aikana - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

(2005/C 182/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-260/02 P, jossa on kysymys EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla tehdystä valituksesta, joka on tehty 15.7.2002, Michael Becker, Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen virkamies, asuinpaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajanaan avocat E. Fricke ja jossa vastapuolena on: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin (asiamiehinään ensin P. Giusta ja B. Schäfer, sitten J. M. Stenier ja M. Bavendamm), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Schintgen ja J. Makarczyk, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on 28.2.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Becker velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 202, 24.8.2002.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/19

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

26 päivänä toukokuuta 2004,

asiassa C-297/03 (Oberster Gerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Sozialhilfeverband Rohrbach vastaan Arbeiterkammer Oberösterreich ja Österreichischer Gewerkschaftsbund (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Direktiivi 2001/23/EY - Yritysten luovutukset - Mahdollisuus vedota direktiiviin yksityishenkilöä vastaan - Työntekijä vastustaa työsopimuksensa siirtoa luovutuksensaajalle)

(2005/C 182/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-297/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 4.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.7.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Sozialhilfeverband Rohrbach vastaan Arbeiterkammer Oberösterreich ja Österreichischer Gewerkschaftsbund, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on 26.5.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)

Yksityisoikeudellinen rajavastuuyhtiö, jonka ainoa osuudenomistaja on julkisoikeudellinen sosiaalihuoltoliitto, on sellainen yksikkö, jota vastaan voidaan vedota työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 3 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäiseen virkkeeseen.

2)	Valtion elin, joka luovuttaa liikkeensä, ei voi vedota direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 1 kohdan c alakohtaan työntekijää vastaan pakottaakseen työntekijän jatkamaan työsuhdetta luovutuksensaajan kanssa.

---

(1)  EUVL C 226, 20.9.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/19

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

15 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-553/03 P, Panhellenic Union of Cotton Ginners and Exporters vastaan Euroopan yhteisöjen komissio ja Helleenien tasavalta (1)

(Valitus - Valtion tuki - Kumoamiskanne - Työjärjestyksen 119 artikla)

(2005/C 182/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-553/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 30.12.2003, Panhellenic Union of Cotton Ginners and Exporters (asianajajina K. Adamantopoulos ja J. Gutiérrez Gisbert) prosessiosoite Luxemburgissa, jossa vastapuolina ovat Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään N. Khan), Helleenien tasavalta (asiamiehinään V. Kontolaimos ja I. Chalkias), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari) ja E. Juhász, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on 15.3.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Panhellenic Union of Cotton Ginners and Exporters vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

3)	Helleenien tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 59, 6.3.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/20

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

26 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-149/04 (Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Ugo Fava vastaan Comune di Carrara (1)

(Maksu, joka kannetaan tietyn kunnan alueella louhitun marmorin kuljettamisesta kunnan alueen ulkopuolelle - Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta ja 104 artiklan 3 kohta - Osittainen tutkimatta jättäminen - Samanlainen kysymys kuin johon yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut ratkaisun)

(2005/C 182/37)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-149/04, jonka kohteena on Corte suprema di cassazionen (Italia) 27.10.2003 tekemällään päätöksellä EY 234 artiklan nojalla esittämä ennakkoratkaisupyyntö, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 23.3.2004, Ugo Fava (IMEG Srl:n konkurssipesänhoitaja) vastaan Comune di Carrara, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on 26.4.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee EY 81, EY 85 ja EY 86 artiklan tulkintaa.

2)

Tavaran painoon suhteutettu maksu, joka kannetaan yksinomaan jäsenvaltion yhden kunnan alueella ja joka koskee tiettyä tavaraluokkaa sen perusteella, että se kuljetetaan kunnan alueen ulkopuolelle, on EY 23 artiklassa tarkoitettu vientitullia vaikutukseltaan vastaava maksu huolimatta siitä, että maksu koskee myös tavaroita, joiden lopullinen määränpää on kyseessä olevan jäsenvaltion sisällä.

3)	EY 23 artiklaan ei voida vedota sellaisten vaatimusten tueksi, joiden tarkoituksena on saada takaisin ennen 16.7.1992 marmorimaksuina kannetut määrät, lukuun ottamatta sellaisia vaatimuksia, jotka on ennen tätä päivää esitetty tuomioistuimessa taikka joista on tehty vastaavanlainen valitus.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/20

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kuudes jaosto)

7 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-160/04 P, Gustaaf Van Dyck vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valitus - Virkamiehet - Ylennyslista - Virkamiehelle vastainen päätös - Valmistelevat toimet)

(2005/C 182/38)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-160/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 19.3.2004, Gustaaf Van Dyck, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, Asuinpaikka Wuustwezel (Belgia), (asianajaja A. Bywater, avustaja W. Mertens) jossa vastapuolena on: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja M. A. Weimar), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit A. Ó Caoimh ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on 7.4.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Gustaaf Van Dyck velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/21

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

10 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-178/04 (Bundesverwaltungsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Franz Marhold vastaan Land Baden-Württemberg (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Työntekijät - Kansallisen julkisen sektorin työnantajan palveluksessa olevat virkamiehet - Yliopiston professori - Vuosittaisen erityisbonuksen myöntäminen)

(2005/C 182/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-178/04, jossa on kyse Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) 28.1.2004 tekemällään päätöksellä EY 234 artiklan nojalla esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 15.4.2004, jossa kantajana on Franz Marhold ja vastaajana Baden-Württembergin osavaltio, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues ja E. Levits (esittelevä tuomari), julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on 10.3.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan virkamieheltä, joka eroaa virastaan ennen seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivää harjoittaakseen julkisoikeudellista virkaa toisessa jäsenvaltiossa, kielletään oikeus vuosittaiseen erityisbonukseen, vaikka sen mukaan myönnetään oikeus tuollaiseen bonukseen, kun uusi virkasuhde kuuluu kansallisen julkishallinnon alaan, on EY 39 artiklan vastainen.

---

(1)  EUVL C 156, 12.6.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/21

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

22 päivänä helmikuuta 2005,

rikosasiassa C-480/04, jossa syytettynä on Antonello D'Antonio (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 182/40)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-480/04, jossa on kyse Tribunale di Viterbon (Italia) 2.11.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 17.11.2004, EY 234 artiklan nojalla esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä, joka koskee rikosasiaa, jossa syytettynä on Antonello D'Antonio, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä N. Colneric ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on 22.2.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Tribunale di Viterbon 2.11.2004 tekemällään päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

---

(1)  EUVL C 31, 5.2.2005.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/21

---

Euroopan yhteisöjen komission 18.3.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-128/05)

(2005/C 182/41)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 18.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Dimitris Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 2 ja 6 artiklan, 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 17 ja 18 artiklan ja 22 artiklan 3–5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut Itävallan ulkopuolelle sijoittautuneiden verovelvollisten henkilöiden, jotka harjoittavat henkilökuljetuksia Itävaltaan, toimittaa veroilmoituksia ja maksaa arvonlisäveron nettomäärää, kun niiden vuotuinen liikevaihto Itävallassa on alle 22 000 euroa, olettaen, että tässä tapauksessa kannettavan arvonlisäveron määrä on sama kuin vähennyskelpoisen arvonlisäveron määrä ja että yksinkertaistettujen säännösten soveltaminen edellyttää tämän vuoksi, että laskuissa ja muissa vastaavissa asiakirjoissa ei mainita Itävallan arvonlisäveroa.

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Itävallassa muuhun jäsenvaltioon tai kolmanteen valtioon sijoittautuneiden verovelvollisten henkilöiden suorittamiin kansainvälisiin henkilökuljetuksiin on 1.4.2002 lähtien sovellettu yksinkertaistettuja säännöksiä. Tällaiset verovelvolliset henkilöt eivät saa toimittaa veroilmoituksia eivätkä maksaa arvonlisäveron nettomäärää, kun niiden vuotuinen liikevaihto Itävallassa on alle 22 000 euroa. Säännöksissä oletetaan, että tässä tapauksessa kannettavan arvonlisäveron määrä on sama kuin vähennyskelpoisen arvonlisäveron määrä. Samanaikaisesti verovelvolliset, jotka hyötyvät näistä yksinkertaistetuista säännöksistä, eivät saa mainita Itävallan arvonlisäveroa laskuissa tai muissa vastaavissa asiakirjoissa.

Nämä säännökset eivät ole 17.5.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (kuudes arvonlisäverodirektiivi) eivätkä 19.5.2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/242/EY mukaisia.

Komissio toteaa, että edellä mainitussa direktiivissä säädetään itse asiassa mahdollisuudesta käyttää vakiokantajärjestelmää pienten yritysten osalta, joita, vaikka niitä kutsutaan säännöksissä ”pieniksi yrityksiksi” — liikevaihto Itävallassa alle 22 000 euroa — ei ole pidettävä yhtenäisesti tulkittavan yhteisön oikeuden käsitteen mukaisina ”pieninä yrityksinä”. Ei ole myöskään osoitettu, että Itävallan vakiokantajärjestelmä ei johda verotuksen kevenemiseen, mikä ylittää sen yksinkertaistamisen, joka kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdalla on tarkoitus sallia. Komission mukaan myös vapautus muista tilitystä, veroilmoitusta ja kirjanpitoa koskevista velvoitteista on osoitus liiallisen yksinkertaistamisen muotoseikoista.

Komissio väittää, ettei riidanalaisia Itävallan säännöksiä voida hyväksyä edellä mainitun neuvoston päätöksenkään perusteella. Vaikka tässä päätöksessä sallitaan Itävallan tasavallan poiketa kyseisen direktiivin 11 artiklasta ja kantaa 1.1.2001 ja 31.12.2005 välisenä aikana veroa Itävallan ulkopuolelle sijoittautuneiden verovelvollisten henkilöiden Itävallan ulkopuolella rekisteröityjen ajoneuvojen avulla harjoittamista kansainvälisistä henkilökuljetuksista, tämän poikkeuksen nimenomaisena edellytyksenä on kuitenkin se, että Itävallan alueella tapahtuvasta kuljetuksen osasta kannetaan vero henkilöä ja kilometriä kohti lasketun keskimääräisen verotusperusteen avulla.

---

(1)  EYVL 1977 L 145, s. 1.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/22

---

Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Irlantia vastaan nostama kanne

(Asia C-183/05)

(2005/C 182/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Michel van den Beek, avustajanaan asianajaja Matthieu Wemaëre, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (1) 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten ja EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se on rajoittanut mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan saattamisen osaksi Irlannin oikeutta niihin direktiivin liitteessä IV lueteltuihin lajeihin, joita esiintyy Irlannissa,

—

toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisia tarpeellisia erityistoimenpiteitä tiukan suojelujärjestelmän täytäntöönpanemiseksi,

—

toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan kanssa yhteensoveltumattomia Irlannin lainsäädännön säännöksiä,

—	velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että Irlanti ei ole noudattanut direktiiviä 92/43/ETY seuraavista syistä:

—

Direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi) 12 artiklan 2 kohdan saattaminen osaksi Irlannin oikeusjärjestystä on puutteellinen siltä osin, kuin sillä kielletään liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, ainoastaan niiden eläinlajien osalta, joita esiintyy Irlannissa.

—	Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano on puutteellinen siltä osin, kuin Irlanti ei ole toteuttanut kaikkia tarpeellisia erityistoimenpiteitä Irlannissa esiintyvien liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi.

—

Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan täytäntöönpano on virheellinen, koska voimassa on rinnakkainen poikkeusjärjestelmä, joka on ristiriidassa 16 artiklan soveltamisalan ja soveltamisen edellytysten kanssa ja joka aiheuttaa sen, että Irlanti rikkoo 12 artiklan 1 kohdan mukaista velvoitettaan ottaa käyttöön ja ylläpitää direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen eläinlajien tiukan suojelun järjestelmää.

---

(1)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/23

---

Euroopan yhteisöjen komission 26.4.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-185/05)

(2005/C 182/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 26.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat komission oikeudellisen yksikön jäsenet B. Schima ja F. Amato.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 96/82 (1) 9 artiklan 4 kohdan, 17 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa vuoden 1999 asetuksen nro 344 9 §:n 3 ja 4 momentin kaltaisen säännöksen, jonka mukaan sellaisen laitoksen toiminnanharjoittaja, jossa on vaarallisia aiheita, voi aloittaa toiminnan ilman, että viranomainen, jonka on otettava kantaa turvallisuusselvitykseen, on nimenomaisesti ilmoittanut toiminnanharjoittajalle turvallisuusselvitystä koskevat johtopäätöksensä, se on pitänyt voimassa vuoden 1999 asetuksen nro 344 21 §:n 3 momentin kaltaisen säännöksen, jonka mukaan jos niissä toimenpiteissä, jotka toiminnanharjoittaja aikoo toteuttaa suuronnettomuuksien estämiseksi ja rajoittamiseksi, on vakavia puutteita, toimivaltaisella viranomaisella ei ole velvollisuutta kieltää toiminnan aloittamista, se ei ole antanut sitovaa säännöstä, jonka mukaan tarkastusten avulla on voitava tutkia suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti kyseessä olevassa tuotantolaitoksessa sovellettavat tekniset järjestelmät, organisatoriset järjestelmät ja johtamisjärjestelmät, jotta toiminnanharjoittaja voisi osoittaa, että hän on, tuotantolaitoksessa harjoitetut eri toiminnat huomioon ottaen, toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet torjuakseen suuronnettomuudet, ja jotta toiminnanharjoittaja voisi osoittaa, että hän on varautunut asianmukaisin toimenpitein suuronnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi tuotantolaitoksen alueella ja sen ulkopuolella, ja se ei ole antanut säännöstä, jonka mukaan tarkastusten avulla taataan se, että turvallisuusselvityksessä tai muussa selvityksessä esitetyt tiedot vastaavat tarkasti tuotantolaitoksessa vallitsevaa tilannetta

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/82/EY säädetään, että sellaisen laitoksen toiminnanharjoittaja, jossa on vaarallisia aineita, on velvollinen esittämään toimivaltaiselle viranomaiselle turvallisuusselvityksen. Italian tasavalta on pannut direktiivin täytäntöön 17.8.1999 annetulla asetuksella nro 334.

Komissio väittää ennen kaikkea, että direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla toiminnanharjoittaja ei voi aloittaa toimintaa ennen kuin se on saanut toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisen luvan.

Asetuksen mukaan toiminnanharjoittaja voi kuitenkin aloittaa toiminnan ilman, että toimivaltainen viranomainen on nimenomaisesti esittänyt turvallisuusselvitystä koskevat johtopäätöksensä.

Kuten direktiivin 17 artiklan 1 kohdasta ilmenee, toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus kieltää toiminta, jos toimenpiteissä, jotka toiminnanharjoittaja aikoo toteuttaa suuronnettomuuksien estämiseksi ja rajoittamiseksi, on vakavia puutteita.

Asetuksen mukaan toimivaltaisella viranomaisella ei näytä kuitenkaan olevan tällaista velvollisuutta.

Lopuksi direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden on annettava sitova säännös, jonka mukaan tarkastusten avulla on voitava tutkia suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti kyseessä olevassa tuotantolaitoksessa sovellettavat tekniset järjestelmät, organisatoriset järjestelmät ja johtamisjärjestelmät, jotta toiminnanharjoittaja voisi osoittaa, että hän on, tuotantolaitoksessa harjoitetut eri toiminnat huomioon ottaen, toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet torjuakseen suuronnettomuudet, ja jotta toiminnanharjoittaja voisi osoittaa, että hän on varautunut asianmukaisin toimenpitein suuronnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi tuotantolaitoksen alueella ja sen ulkopuolella. Tämän lisäksi edelleen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden on annettava säännös, jonka mukaan tarkastusten avulla taataan se, että turvallisuusselvityksessä tai muussa selvityksessä esitetyt tiedot vastaavat tarkasti tuotantolaitoksessa vallitsevaa tilannetta

Asetuksessa ei joka tapauksessa ole toteutettu tällaisia säännöksiä, vaan siinä on rajoituttu viittaamaan myöhempään täytäntöönpanoasetukseen, jota ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole annettu.

Edellä oleva huomioon ottaen komissio siis väittää, ettei Italian tasavalta ole noudattanut direktiivin 9 artiklan 4 kohdan, 17 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

---

(1)  EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/24

---

Centrale Raad van Beroepin 22.4.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa K. Tas-Hagen ja R. A. Tas vastaan Raadskamer WUBO van de Pensioen- en Uitkeringsraad

(Asia C-192/05)

(2005/C 182/44)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Centrale Raad van Beroep on pyytänyt 22.4.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.4.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa K. Tas-Hagen ja R. A. Tas vastaan Raadskamer WUBO van de Pensioen- en Uitkeringsraad seuraavaan kysymykseen:

Onko kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa sodan siviiliuhreille myönnettävä avustus evätään yksinomaan sillä perusteella, että asianomainen, jolla on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus, ei asunut hakemuksen tekohetkellä tuossa jäsenvaltiossa vaan toisessa jäsenvaltiossa, yhteisön oikeuden, erityisesti EY 18 artiklan vastainen?

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/24

---

Euroopan yhteisöjen komission 2.5.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-194/05)

(2005/C 182/45)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat komission oikeudellisen yksikön virkamies M. Konstantinidis ja asianajaja G. Bambara.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/EY (2), 1 artiklan a kohdan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin vuoden 2001 lain nro 93 10 §:n ja vuoden 2001 lain nro 443 1 §:n 17 ja 19 momentin mukaan kansallisia jätteitä koskevia säännöksiä ei sovelleta louhittuun maa- ja kiviainekseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi uudelleen täyttömaana, tasoitusmaana, runkoaineena ja hiekkana, lukuun ottamatta saastuneilta ja kunnostetuilta alueilta peräisin olevia aineksia, joiden saastepitoisuudet ylittävät voimassaolevissa normeissa vahvistetut sietorajat

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio väittää, että Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/EY, 1 artiklan a kohdan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin kansallisia jätteitä koskevia säännöksiä ei sovelleta louhittuun maa- ja kiviainekseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi uudelleen täyttömaana, tasoitusmaana, runkoaineena ja hiekkana.

---

(1)  EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

(2)  EYVL L 78, 26.3.1991, s. 32.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/25

---

Euroopan yhteisöjen komission 2.5.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-195/05)

(2005/C 182/46)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on komission oikeudellisen yksikön jäsen M. Konstantinidis ja Milanon asianajajayhteisön jäsen G. Bambara.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/EY (2), 1 artiklan a kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut koko alueellaan voimassa olevat toimintaohjeet, jotka on esitetty erityisesti ympäristöministeriön 28.6.1998 päivätyssä kiertokirjeessä ja terveysministeriön 22.7.2002 päivätyssä kiertokirjeessä, ja joiden mukaan jätteinä ei pidetä maatalous- ja elintarviketeollisuudesta peräisin olevia elintarvikejäännöksiä, jotka on tarkoitettu rehujen tuotantoon ja koska se on 31.7.2002 annetun lain nro 179 23 §:ssä sulkenut jätteitä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tähteet, jotka ovat peräisin millaisen tahansa kiinteän ruuan, kypsennetyn tai raa'an, valmistamisesta keittiössä, jos ne eivät ole päätyneet jakeluketjuun ja ne on tarkoitettu lemmikkieläimistä huolehtivien elinten käyttöön

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisöjen komissio väittää, että Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/EY, 1 artiklan a kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut koko alueellaan voimassa olevat toimintaohjeet, joiden mukaan jätteinä ei pidetä maatalous- ja elintarviketeollisuudesta peräisin olevia elintarvikejäännöksiä, jotka on tarkoitettu rehujen tuotantoon ja koska se on sulkenut jätteitä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tähteet, jotka ovat peräisin millaisen tahansa kiinteän ruuan, kypsennetyn tai raa'an, valmistamisesta keittiössä, jos ne eivät ole päätyneet jakeluketjuun ja ne on tarkoitettu lemmikkieläimistä huolehtivien elinten käyttöön.

---

(1)  EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

(2)  EYVL L 78, 26.3.1991, s. 32.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/25

---

Finanzgericht Münchenin 17.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Sachsenmilch AG vastaan Oberfinanzdirektion Nürnberg

(Asia C-196/05)

(2005/C 182/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht München on pyytänyt 17.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Sachsenmilch AG vastaan Oberfinanzdirektion Nürnberg seuraaviin kysymyksiin:

(1)

Onko yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteen I muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1789/2003 (2) liitteessä I, tulkittava siten, että pizzajuusto (Mozzarella), jota on varastoitu sen valmistamisen jälkeen yhdestä kahteen viikkoon 2–4 celsiusasteessa, on luokiteltava alanimikkeen 0406 10?

(2)	Voidaanko sen tutkiminen, onko kysymyksessä yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeessä 0406 10 tarkoitettu tuorejuusto, suorittaa yhteisön säännösten puuttuessa aistein todettavien ominaisuuksien perusteella?

---

(1)  EYVL L 256, s. 1.

(2)  EYVL L 281, s. 1.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/26

---

Euroopan yhteisöjen komission 4.5.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-198/05)

(2005/C 182/48)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 4.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat W. Wils ja L. Pignataro.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annetun direktiivin 92/100/ETY (1) 1 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin direktiivissä tarkoitettuihin yleisölle avoimien laitosten ryhmiin ei sovelleta oikeutta lainata yleisölle

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio toteaa, että lain nro 633/41 69 §:n 1 momentin b kohdan mukaan lainausoikeus ei koske valtion kirjastoja eikä diskoja siltä osin kuin siinä säädetään, että lainaukseen ei tarvita mitään lupaa, eikä siitä tarvitse maksaa myöskään korvausta viimeistään 18 kuukauden kuluttua ensimmäisestä levityksestä tai viimeistään 24 kuukauden kuluttua kyseisen teoksen valmistamisesta, jos levitysoikeutta ei ole käytetty.

Komissio väittää, että lain nro 633/41 edellä mainitulla pykälällä, jolla vapautetaan kaikki valtion kirjastot ja diskot maksamasta korvausta, rikotaan samanaikaisesti direktiivin 92/100/ETY 5 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa. Koska tämä säännös ei ole niiden edellytysten mukainen, jotka on asetettu poikkeuksen tekemiselle yksinoikeudesta lainata yleisölle, se merkitsee myös saman direktiivin 1 artiklan rikkomista.

---

(1)  EYVL 27.11.1992, L 346, s. 61.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/26

---

Cour d'Appel de Bruxellesin 28.4.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Euroopan yhteisö vastaan Belgian valtio

(Asia C-199/05)

(2005/C 182/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour d'Appel de Bruxelles on pyytänyt 28.4.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 9.5.2005, yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Euroopan yhteisö vastaan Belgian valtio seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan toista kohtaa, jossa määrätään, että jäsenvaltioiden hallitukset antavat tarvittavat säännökset hintaan sisältyvien välillisten myyntiverojen hyvittämiseksi tai maksamiseksi takaisin, tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluu suhteellinen maksu, joka kannetaan tuomioistuinten kaikilla aloilla antamista tuomioista, joissa velvoitetaan maksamaan tiettyjä summia tai muuttamaan rahaksi arvopapereita?

2.

Onko Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan kolmatta kohtaa, jossa määrätään, että vapautus ei koske sellaisia veroja ja maksuja, jotka ovat ainoastaan korvausta yleishyödyllisistä palveluista, tulkittava siten, että maksu, joka kannetaan menettelyn lopuksi hävinneeltä asianosaiselta, joka velvoitetaan maksamaan tietty summa, on ainoastaan korvaus yleishyödyllisistä palveluista?

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/27

---

High Court of Justicen (England and Wales), (Chancery Division), 18.3.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Test Claimants in the CFC and Dividend Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue

(Asia C-201/05)

(2005/C 182/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

High Court of Justice (England and Wales) (Chancery Division) on pyytänyt 18.3.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Test Claimants in the CFC and Dividend Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko EY 43 tai EY 56 artiklan vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joiden nojalla (i) yhtiöverosta vapautetaan osingot, jotka yhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa (kotimainen yhtiö), saa muilta kotimaisilta yhtiöiltä mutta joiden nojalla (ii) yhtiövero kannetaan osingoista, jotka kotimainen yhtiö saa yhtiöltä, jonka verotuksellinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja erityisesti sen määräysvallassa olevalta yhtiöltä, jonka verotuksellinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja jota verotetaan siellä alemman verokannan mukaisesti (jäljempänä väliyhteisö) sen jälkeen kun kyseisistä osingoista mahdollisesti maksettavan lähdeveron ja niiden verojen, jotka väliyhteisö on maksanut voitoistaan, perusteella on myönnetty vähennys kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi?

2.

Estävätkö EY 43, EY 49 tai EY 56 artikla pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, kun sen mukaan ennen 1.7.1997 (i) tietyistä osingoista, jotka vakuutusyhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka oli jäsenvaltiossa, sai yhtiöltä, jonka verotuksellinen kotipaikka oli toisessa jäsenvaltiossa (jäljempänä ulkomainen yhtiö), kannettiin yhtiövero, mutta (ii) kotimainen vakuutusyhtiö sai päättää, että vastaavista osingoista, joita se sai yhtiöltä, jonka verotuksellinen kotipaikka oli samassa jäsenvaltiossa, ei kannettaisi yhtiöveroa, mistä seurasi, että yhtiö, joka oli tehnyt tällaisen päätöksen, ei saanut vaatia verohyvitystä, johon sillä olisi muuten ollut oikeus?

3.

Estävätkö EY 43, EY 49 ja EY 56 artikla pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisen jäsenvaltion kansallisen verolainsäädännön soveltamisen, kun a) sen mukaan vero kannetaan tietyissä tilanteissa kotimaiselta yhtiöltä niistä voitoista, joita saa väliyhteisö, joka on edellä kysymyksen 1 (ii) kohdassa tarkoitettu yhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja b) siinä asetetaan tiettyjä sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia, kun kotimainen yhtiö ei vaadi tai ei voi vaatia vapautusta ja se maksaa veron kyseisen väliyhteisön voitoista ja c) siinä asetetaan muitakin sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia, kun kotimainen yhtiö vaatii vapautusta kyseisestä verosta?

4.	Vaikuttaako kysymykseen 1, 2 tai 3 annettavaan vastaukseen se, jos väliyhteisön (kysymyksissä 1 ja 3) tai ulkomaisen yhtiön (kysymyksessä 2) verotuksellinen kotipaikka on kolmannessa maassa?

5.

Kun jäsenvaltio on antanut kysymyksissä 1, 2 ja 3 kuvatut säännökset ennen 31.12.1993 ja kun se on tämän ajankohdan jälkeen muuttanut näitä säännöksiä tämän liitteen C osassa kuvatulla tavalla, ja jos nämä muutetut säännökset ovat EY 56 artiklassa kiellettyjä rajoituksia, onko näitä rajoituksia EY 57 artiklaa sovellettaessa pidettävä sellaisina rajoituksina, joita ei ollut olemassa vielä 31.12.1993?

6.

Mikäli jokin kysymyksissä 1, 2 ja 3 kuvatuista säännöksistä on vastoin jotakin näissä kysymyksissä mainituista yhteisön määräyksistä ja kun kotimainen yhtiö ja/tai väliyhteisö esittävät seuraavia vaatimuksia: (i) vaatimus sellaisen yhtiöveron palauttamiseksi (tai vaatimus, joka perustuu siihen, että tällaista rahamäärää ei ole voitu käyttää), joka on kysymyksissä 1, 2 tai 3 kuvatussa tilanteessa kannettu kotimaiselta yhtiöltä lainvastaisesti; (ii) vaatimus menetysten, verovähennysten ja niiden kulujen palauttamiseksi ja/tai korvaamiseksi, joita kotimainen yhtiö käytti (tai joita kotimaiselle yhtiölle vyöryttivät muut saman konsernin yhtiöt, joilla on verotuksellinen kotipaikka samassa jäsenvaltiossa) niiden verorasitteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi, jotka on aiheutuneet kysymyksissä 1, 2 ja 3 mainittujen säännösten nojalla, mikäli nämä menetykset, verovähennykset ja kulut olisivat olleet käytettävissä muuhun tarkoitukseen tai ne olisi voitu vyöryttää eteenpäin; (iii) vaatimus niiden kulujen, menetysten ja vastuiden korvaamiseksi, joita on aiheutunut edellä kysymyksessä 3 mainitun kansallisen lainsäädännön noudattamisesta; (iv) mikäli väliyhteisö on jakanut varoja kotimaiselle yhtiölle kansallisen lainsäädännön vaatimusten täyttämiseksi vaihtoehtona sille, että kotimaiselta yhtiöltä kannetaan kysymyksessä 3 tarkoitettu vero, ja väliyhteisölle on aiheutunut siinä yhteydessä kuluja ja vastuita, jotka se olisi kyennyt välttämään, mikäli se olisi saanut kohdentaa nämä varat johonkin muuhun käyttöön, vaatimus näiden kulujen ja vastuiden korvaamiseksi, onko näitä vaatimuksia pidettävä   aiheettomasti perittyjen summien palauttamisvaatimuksena, joka seuraa edellä mainittujen yhteisön määräysten rikkomisesta ja liittyy siihen; vai   sellaisena hyvitys- tai vahingonkorvausvaatimuksena, joiden osalta yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa asetettujen edellytysten on täytyttävä; vai   vaatimuksena sellaisen rahamäärän maksamiseksi, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua?

7.

Mikäli johonkin kysymyksen 6 alakysymykseen vastataan siten, että kyse on vaatimuksesta sellaisen rahamäärän maksamiseksi, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua, a) seuraavatko tällaiset vaatimukset edellä mainituissa yhteisön määräyksissä myönnetystä oikeudesta ja liittyvätkö ne tähän oikeuteen; vai b) onko joidenkin tai kaikkien yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa vahingonkorvauksille asetettujen edellytysten täytyttävä, vai c) onko joidenkin muiden edellytysten täytyttävä?

8.	Vaikuttaako annettaviin vastauksiin se, esitetäänkö kysymyksessä 6 mainitut vaatimukset kansallisen oikeuden nojalla palautusvaatimuksina vai esitetäänkö ne tai onko ne esitettävä vahingonkorvausvaatimuksina?

9.

Millaisia ohjeita yhteisöjen tuomioistuin mahdollisesti katsoo tarpeelliseksi antaa käsiteltävänään olevissa asioissa siitä, mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon selvittäessään, onko kyse yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, annetussa tuomiossa tarkoitetusta riittävän ilmeisestä rikkomisesta, ja selvittäessään erityisesti sitä, onko rikkominen anteeksiannettava, kun otetaan huomioon merkityksellisten yhteisön säännösten ja määräysten tulkintaa koskeva tämänhetkinen oikeuskäytäntö?

10.

Voiko EY 43, EY 49 ja EY 56 artiklan mahdollisen rikkomisen ja niiden kysymyksen 6 (i)–(iv) kohdassa yksilöityihin ryhmiin kuuluvien menetysten, joiden väitetään johtuneen kyseisestä rikkomisesta, välillä lähtökohtaisesti olla (yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, annetussa tuomiossa tarkoitettu) välitön syy-yhteys? Jos voi, millaisia ohjeita yhteisöjen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi antaa niistä seikoista, jotka kansallisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon selvittäessään tällaisen välittömän syy-yhteyden olemassaoloa?

11.

Kun kansallinen tuomioistuin määrittää sellaisen menetyksen tai vahingon, josta voidaan määrätä korvaus, voiko se ottaa huomioon sen, osoittivatko vahingon kärsineet henkilöt kohtuullista varovaisuutta välttääkseen menetyksensä tai rajoittaakseen sitä erityisesti käyttämällä hyväkseen sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden johdosta olisi voitu todeta, että kansallisista säännöksistä ei (kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten soveltamisen takia) seurannut edellä kysymyksissä 1, 2 ja 3 esitettyjä velvoitteita?

12.	Vaikuttavatko kysymykseen 11 annettavaan vastaukseen uskomukset, joita asianosaisilla merkityksellisinä ajankohtina oli kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten vaikutuksesta?

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/29

---

Special Commissionersin 3.5.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Vodafone 2 vastaan Her Majesty's Revenue and Customs

(Asia C-203/05)

(2005/C 182/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Special Commissioner on pyytänyt 3.5.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Vodafone 2 vastaan Her Majesty's Revenue and Customs seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen kansallinen verolainsäädäntö ristiriidassa EY 43, EY 49 ja/tai EY 56 artiklan kanssa, kun sen mukaan vero kannetaan tietyissä tilanteissa kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalta yhtiöltä (jäljempänä kotimainen yhtiö) voitoista, joita saa sen määräysvallassa oleva yhtiö (jäljempänä ulkomainen väliyhteisö), jonka verotuksellinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja johon sovelletaan alempaa verokantaa, ja erityisesti 1.1 kun siinä määrätään tällainen vero, ellei kotimainen yhtiö kykene osoittamaan, että ulkomaiseen väliyhteisöön sovelletaan tästä lainsäädännöstä myönnettävää vapautusta; 1.2 kun siinä säädetään vapautuksista tällaisen veron määräämisen osalta mutta sellaisin edellytyksin, joista aiheutuu epävarmuutta siitä, onko vapautus käytännössä käytettävissä ulkomaista väliyhteisöä perustettaessa tai sen jälkeen; 1.3 kun siinä asetetaan tiettyjä sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia, kun kotimainen yhtiö ei vaadi tai ei voi vaatia vapautusta ja se maksaa veron kyseisen väliyhteisön voitoista; 1.4 kun siinä asetetaan sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia, kun kotimainen yhtiö vaatii vapautusta kyseisestä verosta, ja näihin saattaa kuulua velvollisuus seurata lainsäädännön soveltamista ja ottaa se huomioon sen kaikkien ulkomaisten väliyhteisöjen osalta sekä sen jälkeen valvoa joka vuosi sen kaikkien ulkomaisten väliyhteisöjen toimintaa sen varmistamiseksi, että vapautuksen edellytykset edelleen täyttyvät; 1.5 kun siinä asettaa kaikissa tapauksissa kotimaiselle yhtiölle hallinnollisia ja kustannuksia aiheuttavia rasitteita (jotka saattavat olla huomattavia), ja kun edellä mainitut seuraukset eivät miltään osin koske siinä jäsenvaltiossa perustettuja yhtiöitä, jossa kotimainen yhtiö on perustettu?

2.

Vaikuttaako 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen annettavaan vastaukseen se, jos 2.1 ulkomainen väliyhteisö harjoittaisi ainoastaan hyvin vähäistä toimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on verotuksellinen kotipaikka; tai jos 2.2 ainoastaan hyvin vähäisestä osasta ulkomaisen väliyhteisön voitoista kannettaisiin vero jäsenvaltiossa, jossa sillä on verotuksellinen kotipaikka; tai jos 2.3 ulkomainen väliyhtiö perustettaisiin osana keinotekoista järjestelyä, jonka tarkoituksena on veronkierto, ja mikäli näin on, mitkä ovat indisioita tällaisen keinotekoisen järjestelyn olemassaolosta?

3.

Onko olemassa tilanteita, joissa 3.1 kotimainen yhtiö ei voi vedota EY 43 artiklaan ja/tai EY 56 artiklaan perustuviin oikeuksiin tai 3.2 kotimaiselle yhtiölle ei synny EY 43 artiklaan ja/tai EY 56 artiklaan perustuvia oikeuksia sillä perusteella, että tällaisiin oikeuksiin vetoaminen tai niiden syntyminen merkitsisi näiden oikeuksien väärinkäyttöä? Mikäli tällaisia tilanteita on olemassa, mitä ohjeita yhteisöjen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi antaa siitä, miten Special Commissionersin pitäisi nyt käsiteltävään asiaan liittyvässä asiayhteydessä määrittää, onko tällainen tilanne olemassa tai onko kyseessä tällainen väärinkäyttö?

4.

Onko pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen jäsenvaltion kansallinen verolainsäädäntö ristiriidassa EY 56 artiklan ja EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä Maastrichtin sopimuksen julistuksen nro 7 kanssa, kun yksi tai useampi vapautus tämän lainsäädännön soveltamisesta olisi käytettävissä, mutta ei ole enää, koska kyseistä lainsäädäntöä on muutettu siten, että muutos on tullut voimaan 1.1.1994 jälkeen?

5.

Onko pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen jäsenvaltion kansallinen verolainsäädäntö ristiriidassa EY 43 artiklan, EY 49 artiklan ja/tai EY 56 artiklan kanssa, kun kyseistä lainsäädäntöä ei sovellettaisi, mikäli kotimainen yhtiö rahoittaisi ulkomaista väliyhteisöä lainalla eikä pääomasijoituksella?

6.

Onko pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen jäsenvaltion kansallinen verolainsäädäntö ristiriidassa EY 43 artiklan, EY 49 artiklan ja/tai EY 56 artiklan kanssa, kun yksi tai useampi vapautus tämän lainsäädännön soveltamisesta olisi käytettävissä, mikäli ulkomaisen väliyhteisön tulo toisessa jäsenvaltiossa joko 6.1 sisältäisi tuloa, joka saadaan lähteistä, jotka sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa, eikä toisesta jäsenvaltiosta tai muista maista tai 6.2 sisältäisi korkotulon sijasta osinkotuloa samasta yhtiöstä?

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/30

---

Tribunal des affaires de sécurité sociale de Longwyn 14.4.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Fabien Nemec vastaan Caisse Régionale d'Assurance Maladie du Nord-Est

(Asia C-205/05)

(2005/C 182/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Tribunal des affaires de sécurité sociale de Longwy on pyytänyt 14.4.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Fabien Nemec vastaan Caisse Régionale d'Assurance Maladie du Nord-Est seuraavaan kysymykseen:

Onko C.R.A.M. (Caisse Régionale d'Assurence Maladie) kieltäytyessään 29.3.1999 annetun lain nro 99-247 soveltamisesta annetun asetuksen 2 §:n ja 9.6.1999 annetun soveltamisohjeen 2SS/4B/99 nro 332 perusteella ottamasta huomioon Nemecin Belgiassa saamia palkkatuloja laskiessaan Nemecille 23.12.1998 annetun lain nro 98-1194 41 §:n nojalla myönnettyä asbestityöntekijöiden avustusta, koska näistä palkkatuloista ei ollut suoritettu Ranskan Code de la Securité socialen L 242-1 §:ssä tarkoitettuja sosiaaliturvamaksuja, tehnyt asianomaiselle vahinkoa aiheuttavan sellaisen päätöksen, jolla rajoitetaan EY 39 artiklassa vahvistettua työntekijöiden vapaata liikkuvuutta tai rikotaan asetusta (EY) N:o 883/2004 (1) tai asetusta (EY) N:o 574/72 (2)?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti) 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, s. 1).

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 11.5.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-207/05)

(2005/C 182/53)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 11.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat V. Di Bucci ja L. Pignataro.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2003/193/EY (1) 3 ja 4 artiklan sekä EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asetetussa määräajassa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kyseisellä päätöksellä sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen takaisinperimiseksi tuensaajilta, ja koska se ei joka tapauksessa ole ilmoittanut tällaisia toimenpiteitä komissiolle

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Päätöksessä Italia velvoitetaan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseisessä päätöksessä tutkittujen ohjelmien puitteissa tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksettu tuki voidaan periä takaisin, sekä ilmoittamaan komissiolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet.

Italia ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä ja joka tapauksessa se ei ole ilmoittanut niitä komissiolle, eikä se ole väittänyt, että päätöksen täytäntöönpano on täysin mahdotonta. Viimeaikaiset lainsäädäntöaloitteet ovat johtaneet takaisinperimisen viivästymiseen entisestään ja ne eivät missään tapauksessa ole omiaan varmistamaan päätöksen välitöntä täytäntöönpanoa. Lisäksi komissio on toiminut koko ajan Italian kanssa lojaalissa yhteistyössä.

---

(1)  EUVL L 77, 24.3.2003, s. 21.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/31

---

Sergio Rossi SpA:n 17.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-169/03, Sergio Rossi SpA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 1.3.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-214/05 P)

(2005/C 182/54)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Sergio Rossi SpA on valittanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 17.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-169/03, Sergio Rossi SpA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 1.3.2005 antamasta tuomiosta.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan sillä perusteella, että siinä rikotaan neuvoston asetuksen N:o 40/94 (1) 8 ja 73 artiklaa sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 ja 81 artiklaa,

2.	toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion osittain siltä osin kuin se koskee vain SISSI ROSSI -tavaramerkin rekisteröintiä ”nahan ja nahan jäljitelmän” kaltaisille tuotteille,

3.

toissijaisesti tunnustaa oikeuden esittää todisteita, kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan ja palauttaa nyt käsiteltävänä olevan riita-asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta se tutkisi todisteet, jotka se on jättänyt tutkimatta tai vaihtoehtoisesti ja neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artiklassa säädetyn kuulluksi tulemisen oikeuden nojalla palauttaa nyt esillä olevan asian SMHV:n valituslautakuntaan, jotta se vahvistaisi määräajan, jossa valittaja voi tulla kuulluksi,

4.	2.6.1991 annetun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asian hävinneenä asianosaisena.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on virheellinen seuraavien säännösten rikkomisen vuoksi:

1.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklan rikkominen siltä osin kuin valituksenalainen tuomio ei sisällä kanteessa ensisijaisesti esitettyyn vaatimukseen liittyviä perusteluja.

2.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta siltä osin kuin valittajan esittämät todisteet on jätetty tutkimatta, vaikka ne olisi sen mukaan täytynyt hyväksyä; toissijaisesti on katsottava, että yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artikla on jätetty ottamatta huomioon siltä osin kuin SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä valittajalla ei ollut mahdollisuutta tulla kuulluksi riidanalaisen tuotteen samankaltaisuuden tai sen puuttumisen osalta.

3.

Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artikla siltä osin kuin merkkejä Miss Rossi ja Sissi Rossi on pidettävä yhteensopimattomina. Naisten laukkujen ja naisten kenkien kaltaisia tuotteita on pidettävä samankaltaisina, samoin kuin itse merkkejäkin. Sekä tuotteiden että merkkien samanaikaisen samankaltaisuuden vuoksi on tämän säännöksen nojalla todettava, että on olemassa sekaannusvaara itse merkkien välillä.

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/31

---

Euroopan yhteisöjen komission 17.5.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-218/05)

(2005/C 182/55)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat K. Simonsson ja C. Loggi.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston [direktiivin] 93/75/ETY kumoamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (1) 29 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika on päättynyt 5.2.2004.

---

(1)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/32

---

Euroopan yhteisöjen komission 18.5.2005 Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-219/05)

(2005/C 182/56)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 18.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Espanjan kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat D. Recchia sekä asianajajat J. Rivas-Andrés ja J. Gutiérrez Gisbert, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

toteaa, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) 3 ja 4 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole käsitellyt Suecan, sen rannikkoalueiden ja La Riberan (Valencia) tiettyjen kuntien jätevesiä asianmukaisesti ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiille alueille.

2.	velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—

Espanjan kuningaskunnan edellä mainitun direktiivin 3 artiklasta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen: tämän artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne asentavat viemäröintijärjestelmän viimeistään 31.12.1998 mennessä taajamiin, joiden asukasvastineluku on suurempi kuin 10000 silloin kun ne johtavat yhdyskuntajätevetensä purkuvesistöön, joka katsotaan ”haavoittumiselle alttiiksi alueiksi”. Sekä Suecan taajamassa että suurimmalla osalla La Riberan alueeseen kuuluvista taajamista Valencian maakunnassa asukasvastineluku on suurempi kuin 10000, ja ne johtavat jätevetensä alueelle, joka on nimetty ”haavoittumiselle alttiiksi”. Näiden taajamien kaikille jätevesille ei kuitenkaan vielä ole asennettu viemäröintijärjestelmää.

—

Espanjan kuningaskunnan edellä mainitun direktiivin 4 ja 5 artiklasta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen: näissä kahdessa artiklassa velvoitetaan huolehtimaan siitä, että niiden taajamien, joiden asukasvastineluku on suurempi kuin 10000, haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin johdettavat jätevedet käsitellään biologista käsittelyä tehokkaammin viimeistään 31.12.1998 mennessä. Suecan kaikkia jätevesiä ei kuitenkaan käsitellä biologista käsittelyä tehokkaammin ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiille alueelle meressä. La Riberan alueen taajamien suurinta osaa jätevesistä ei myöskään käsitellä asianmukaisesti ennen niiden johtamista samalle haavoittumiselle alttiille alueelle. Suecan rannikkoalueet (El Perelló, Les Palmeres, Mareny de Barraquetes, Playa del Rey y Boga de Mar), joiden asukasluku on kesällä 37000–51000 henkeä, käsittelevät jätevetensä ainoastaan biologisesti ennen niiden johtamista samalle haavoittumiselle alttiille alueelle.

---

(1)  EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/32

---

Bayerisches Verwaltungsgericht Münchenin 4.5.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Daniel Halbritter vastaan Freistaat Bayern

(Asia C-227/05)

(2005/C 182/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bayerisches Verwaltungsgericht München on pyytänyt 4.5.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Daniel Halbritter vastaan Freistaat Bayern seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko direktiivin 91/439/ETY (1) 1 artiklan 2 kohtaa sekä 8 artiklan 2 ja 4 kohtaa tulkittava niin, että jäsenvaltio ei alueellaan saa evätä toisen jäsenvaltion myöntämään ajokorttiin perustuvaa ajo-oikeutta silloinkaan, kun ensin mainitun jäsenvaltion alueella ajokortin haltijalta peruutettaisiin määräajaksi tai pysyvästi tämän jäsenvaltion antama ajo-oikeus, mikäli yhdessä tämän toimenpiteen kanssa määrätty ajokielto uuden ajoluvan myöntämistä varten on tässä jäsenvaltiossa umpeutunut ennen kuin ajokortti toisesta jäsenvaltiosta on myönnetty ja a) mikäli ensin mainitun jäsenvaltion oikeus perustuu siihen, että soveltuvuus ajamiseen on ajoluvan uudelleen antamisen aineellisena edellytyksenä viranomaisen määräyksestä osoitettava kansallisin normein tarkemmin säännellyssä lääketieteellis-psykologisessa tarkastuksessa (mitä ei ole tapahtunut) ja/tai b) mikäli kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus ajo-oikeuden myöntämiseen syntyy siitä, että ajokiellon päättymisen jälkeen käytetään myönnettyä EU-ajolupaa ensin mainitun jäsenvaltion alueella, kun valtionsisäisiä perusteita määräaikaiselle peruuttamiselle tai sululle ei enää ole?

2)

Onko direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaa sekä 8 artiklan 2 ja 4 kohtaa tulkittava niin, että jäsenvaltio ei saa siinä tapauksessa, että haetaan ajo-oikeutta toisen jäsenvaltion antaman ajoluvan haltijalle tuon toisen jäsenvaltion ajokortin luovuttamista vastaan (ns. vaihto) yksinomaan sen perusteella, että tuo toinen jäsenvaltio on antanut EU-ajoluvan, suorittaa — kansallisessa lainsäädännössä myöntämisedellytykseksi säädetyn ja erikseen säännellyn — soveltuvuuden lisätutkintaa niiden asianhaarojen osalta, jotka jo EU-ajoluvan antamisen aikaan olivat olleet olemassa?

---

(1)  EYVL L 237, s. 1.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/33

---

L:n 26.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-254/02, L vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 9.3.2005 antamasta tuomiosta

(Asia C-230/05 P)

(2005/C 182/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

L on valittanut 26.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-254/02, L v. Euroopan yhteisöjen komissio, 9.3.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajat ovat asianajajat P. Legros ja S. Rodrigues.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-254/02 9.3.2005 antaman tuomion,

2.	hyväksyy kumoamista ja vahingonkorvausta koskevat vaatimukset, jotka valittaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

3.	velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valituksenalaisella tuomiolla

—	yhtäältä loukataan valittajan puolustautumisoikeuksia ja etuja siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on tapahtunut useita oikeudenkäyntivirheitä ja useita ilmeisiä arviointivirheitä ja siltä osin kuin valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset

—

toisaalta rikotaan yhteisön oikeutta, koska siinä ei tehdä yhtäkään johtopäätöstä siitä, että vastaaja on laiminlyönyt hyvän hallinnon yleisen periaatteen mukaisia velvollisuuksiaan, jotka koskevat vastaajan henkilöstölle osoitetun postin kuljettamista ja henkilöstön asioiden hoitamista kohtuullisessa ajassa

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/33

---

Asian C-384/03 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/59)

(Oikeudenkäyntikieli: espanja)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 28.4.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-384/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta.

---

(1)  EUVL C 264, 1.11.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/33

---

Asian C-440/03 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/60)

(Oikeudenkäyntikieli: saksa)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 4.4.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-440/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta.

---

(1)  EUVL C 289, 29.11.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/34

---

Asian C-51/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/61)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 22.3.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-51/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/34

---

Asian C-54/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/62)

(Oikeudenkäyntikieli: saksa)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 4.4.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-54/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta.

---

(1)  EUVL C 71, 20.3.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/34

---

Asian C-457/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/63)

(Oikeudenkäyntikieli: portugali)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 7.4.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-457/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta.

---

(1)  EUVL C 6, 8.1.2005.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/34

---

Asian C-474/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/64)

(Oikeudenkäyntikieli: kreikka)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 9.3.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-474/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta.

---

(1)  EUVL C 314, 18.12.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/35

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

25 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-352/02, Creative Technology Ltd vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Sanamerkkiä PC WORKS koskeva yhteisön tavaramerkkihakemus - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki W WORK PRO - Rekisteröinnin este - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 182/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T 352/02, Creative Technology Ltd, kotipaikka Singapore (Singapore), edustajinaan barrister M. Edenborough, solicitor J. Flintoft, solicitor S. Jones ja solicitor P. Rawlinson, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään B. Holst Filtenborg ja S. Laitinen, jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli José Vila Ortiz, kotipaikka Valencia (Espanja), ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 4.9.2002 tekemästä päätöksestä (asia R 265/2001–4), joka liittyy Creative Technology Ltd:n ja José Vila Ortizin väliseen väitemenettelyyn, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Wiszniewska-Białecka, kirjaaja: H. Jung, on 25.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 19, 25.1.2003.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/35

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

25 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-67/04, Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin SPA-FINDERS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit SPA ja LES THERMES DE SPA - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

(2005/C 182/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-67/04, Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV, kotipaikka Spa (Belgia), edustajinaan asianajajat L. de Brouwer, E. Cornu, E. De Gryse ja D. Moreau, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard Monguiral, jossa toisena osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Spa-Finders Travel Arrangements Ltd, kotipaikka New York (Yhdysvallat), ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 10.12.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 131/2003-1), joka koski Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV:n ja Spa-Finders Travel Arrangements Ltd:n välistä väitemenettelyä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas; kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen, on antanut 25.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/36

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

22 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa T-399/03, Arnaldo Lucaccioni vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Ammattitauti - Taudin pahenemisen tunnustamista koskeva hakemus - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomion täytäntöönpano - Komission muistion oikeudellinen luonnehdinta - Kumoamiskanne - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 182/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-399/03, Arnaldo Lucaccioni, Euroopan yhteisöjen komission entinen virkamies, kotipaikka St-Leonards-on-Sea, edustajinaan asianajajat J. R. Iturriagagoitia ja K. Delvolvé, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. Currall, avustajanaan asianajaja J.-L. Fagnart, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-212/01 26.2.2003 antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi 10.3.2003 tehty komission päätös sekä kyseisen oikeudenkäyntimenettelyn aikana annettu lääkärin lausunto, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N.J. Forwood ja S. Papasavvas, kirjaaja: H. Jung, on 22.4.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 47, 21.2.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/36

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

28 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-445/04, Energy Technologies ET S.A. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Asianajajan käyttäminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2005/C 182/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-445/04, Energy Technologies ET S.A., kotipaikka Fribourg (Sveitsi), edustajanaan A. Boman, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli Aparellaje eléctrico, SL, kotipaikka Hospitalet de Llobregat (Espanja), jossa on kyse SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.7.2004 tekemän päätöksen (asia R 366/2002-4), joka koskee hakemusta sanamerkin UNEX rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, kumoamista koskevasta kanteesta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Wiszniewska-Białecka, kirjaaja: H. Jung, on 28.2.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 31, 5.2.2005.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/36

---

Euroopan yhteisöjen komission 23.3.2005 Impetus Consultants -nimistä yhtiötä vastaan nostama kanne

(Asia T-138/05)

(2005/C 182/69)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 23.3.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Impetus Consultants -nimistä yhtiötä vastaan. Kantajan asiamiehenä on D. Triantafullou, avustajanaan asianajaja N. Kostikas.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	velvoittaa vastaajaan maksamaan 235 655,21 euroa, josta pääoman osuus on 160 380,35 euroa ja siitä päivästä, jona saatava erääntyi kunkin maksukehotuksen perusteella, laskettujen viivästyskorkojen osuus 75 274,86 euroa

—

velvoittaa vastaajaan maksamaan 15.3.2005 alkaen aina saatavan täysimääräiseen maksuun saakka sopimukseen ”COP 493 Invite” perustuvan saatavan osalta päivittäistä korkoa 41,93 euroa, sopimukseen ”TR 1006 Ausias” perustuvan saatavan osalta päivittäistä korkoa 1,66 euroa ja sopimukseen ”V 2043 Artis” perustuvan saatavan osalta päivittäistä korkoa 1,01 euroa

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisö, jota Euroopan komissio edustaa, teki vastaajan kanssa kolme sopimusta yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelman puitteissa. Kyseiset sopimukset olivat seuraavat:

—	Sopimus ”COP 493 Invite”, joka koski erityisesti suunnitelman, jonka otsikkona on ”Telematiikka kansallista merenkulkua varten”, täytäntöönpanoa, joka oli tehtävä 24 kuukaudessa päivämäärästä 30.12.1994 lähtien. Vastaaja oli asianomaisen yhteisyrityksen jäsen ja koordinaattori.

—

Sopimus ”TR 1006 Ausias”, joka koski erityisesti suunnitelman, jonka otsikkona on ”Taajamien liikennettä koskevat kehittyneet integroidut ja standardoidut telemaattiset järjestelmät”, täytäntöönpanoa, joka oli tehtävä 23 kuukaudessa päivämäärästä 30.9.1995 lähtien. Vastaaja oli asianomaisen yhteisyrityksen jäsen.

—	Sopimus ”C 2043 Artis”, joka koski suunnitelman, jonka otsikkona on ”Kehittyneet telemaattiset tieliikennejärjestelmät Espanjassa”, täytäntöönpanoa. Suunnitelma oli pantava täytäntöön 12 kuukaudessa päivämäärästä 1.1.1992. Vastaaja oli asianomaisen yhteisyrityksen jäsen.

Kaikissa näissä tapauksissa oli sovittu, että komissio osallistuu taloudellisesti kunkin suunnitelman hyvään täytäntöönpanoon niissä rajoissa, joista kussakin sopimuksessa oli sovittu. Kunkin sopimuksen osalta komissio maksoi vastaajalle ennakkomaksuja osallistumisestaan.

Talouden tarkastusten perusteella komissio totesi, että vastaaja oli käyttänyt vain osan sille annetuista rahoista kulloinkin kyseessä olevan suunnitelman edellyttämiin tarkoituksiin. Erityisesti se totesi seuraavaa:

—

Sopimuksen ”COP 493 Invite” osalta komissio oli maksanut vastaajalle sillä perusteella, että se oli yhteistyrityksen koordinaattori, 257 400 euroa. Vastaaja maksoi muille sopimuskumppaneille ainoastaan 79 062,70 euroa ja piti itse 178 337,30 euroa, josta ainoastaan 42 000 euroa käytettiin asianomaiseen ohjelmaan. Komissio lähetti maksukehotuksen 136 037,30 euron summasta vastaajan nimelle.

—

Sopimuksen ”TR 1006 Ausias” osalta komissio oli maksanut yhteisyritykselle sinä aikana, kun vastaaja oli sen jäsen, 78 341,91 euron ennakkomaksun. Komissio totesi, että vastaaja käytti ainoastaan 63 229,63 euroa asiaomaista suunnitelmaa varten, ja lähetti maksukehotuksen 15 112,28 euron summasta vastaajan nimelle.

—	Sopimuksen ”V2043 Artis” osalta vastaaja sai asianomaisen yhteisyrityksen jäsenenä komissiolta 62 621,86 euron ennakkomaksun. Komissio katsoi, että ainoastaan 53 391,09 euroa käytettiin asianomaisen ohjelman täytäntöönpanoon, ja lähetti maksukehotuksen 9 320,77 euron summasta vastaajan nimelle.

Kanteellaan komissio vaatii edellä mainittujen saatavien ja niiden korkojen, joita näistä on maksettava kuhunkin sopimukseen sovellettavan oikeuden perusteella, maksamista, eli ensimmäisen sopimuksen osalta Kreikan oikeuden mukaisten korkojen ja kahden muun sopimuksen osalta Espanjan oikeuden mukaisten korkojen maksamista.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/37

---

Grether AG:n 25.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-167/05)

(2005/C 182/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Grether AG, kotipaikka Binningen (Sveitsi), on nostanut 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat V. von Bomhard, A. Pohlmann ja A. Renck.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Crisgo (Thailand) Co. Ltd., kotipaikka Samutsakorn (Thaimaa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa kokonaisuudessaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 14.10.2004 tekemän päätöksen R 250/2002-4

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Crisgo Co. Ltd.
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki FL FENNEL luokkaan 3 kuuluville tavaroille, hakemus nro 903 922
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kantaja
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Yhteisön sanamerkki FENJAL luokkaan 3 kuuluville tavaroille
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 ja 74 artiklan rikkominen. Tältä osin kantaja väittää, että valituslautakunta perusti päätöksensä useisiin uusiin väitteisiin ja tosiseikkoihin, joita asianosaiset eivät olleet esittäneet tai joista ne eivät olleet keskustelleet. Lisäksi kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohtaa b alakohtaa, koska sekaannusvaaraa ei ole

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/38

---

Bart Nijsin 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuinta vastaan nostama kanne

(Asia T-171/05)

(2005/C 182/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Bart Nijs, kotipaikka Bereldange (Luxemburg), on nostanut 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuinta vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Fränk Rollinger ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa tilintarkastustuomioistuimen ansioita käsittelevän kollegion tekemän päätöksen, jolla kantajalle annettiin ylennyspisteet vuoden 2003 ylennyskierroksen yhteydessä,

2.	kumoaa toimivaltaisen nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla kantaja jätettiin ylentämättä käännösten tarkastaja -palkkaluokkaan vuonna 2004,

3.	kumoaa kantajaa koskevan arviointikertomuksen, joka liittyy vuoden 2003 ylennyskierrokseen,

4.	kumoaa tilintarkastustuomioistuimen valituslautakunnan 26.10.2004 tekemän päätöksen nro 6/2004, joka koskee vuoden 2003 ylennyskierrokseen liittyvän, kantajaa koskevan arviointikertomuksen hyväksymistä,

5.	kumoaa kaikki tähän liittyvät ja/tai myöhemmin tehdyt päätökset, ja

6.	korvaa kantajalle aiheutuneen vahingon ja velvoittaa tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantaja, joka on kantajana myös asiassa T-377/04 (1), ei hyväksy vastaajan tekemiä päätöksiä, jotka koskevat ylennyspisteiden antamista kantajalle vuoden 2003 ylennyskierroksen yhteydessä ja samaa ylennyskierrosta koskevan arviointikertomuksen laatimista, eikä päätöstä, jolla kantaja jätettiin ylentämättä hollannin kielen käännösyksikön käännösten tarkastajan tehtävään vuonna 2004.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi seuraaviin seikkoihin

—	henkilöstösääntöjen 11 a artiklaa rikottiin ja huolenpitoperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattiin

—	arviointimenettely oli virheellinen siltä osin kuin sen suorittivat virkamiehet, joiden rehellisyys on kyseenalaistettu oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä

—	arviointimenettelyssä ei noudatettu määräaikoja

—	tässä tapauksessa ei suoritettu ansioiden vertailua kuten yleensä hollannin kielen käännösyksikössä

—	oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita rikottiin, kun vuotta 2004 koskevaan ylennysmenettelyyn sovellettavia menettelysääntöjä ei annettu tiedoksi

—	tässä tapauksessa harkintavaltaa käytettiin väärin.

---

(1)  Asia T-377/04, Nijs vastaan tilintarkastustuomioistuin (EUVL C 284, 20.11.2004, s. 26).

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/39

---

Martine Heusin 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-173/05)

(2005/C 182/72)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Martine Heus, kotipaikka Anderlecht (Belgia), on nostanut 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Lucas Vogel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	kumoaa nimittävän viranomaisen 7.1.2005 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan 18.10.2004 kilpailun COM/PC/04 valintalautakunnan puheenjohtajan 19.7.2004 tekemää päätöstä koskeva valitus, jolla evättiin kantajan pääsy mainittuun kilpailuun

2)	kumoaa, mikäli katsotaan tarpeelliseksi, kilpailun COM/PC/04 valintalautakunnan puheenjohtajan 19.7.2004 tekemän mainitun päätöksen

3)	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajalta evättiin pääsy kilpailuun COM/PC/04 sillä perusteella, että hän ei täyttänyt komission tai muun toimielimen palveluksessa olosta vaadittua viiden vuoden virkaikää koskevaa edellytystä, koska kilpailun valintalautakunta ei ottanut huomioon niitä työskentelykausia, jolloin hän oli työskennellyt komissiossa tilapäisesti.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 27 ja 29 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sekä ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin riidanalaisista päätöksistä ja kilpailua koskevasta ilmoituksesta nimittävän viranomaisen hänelle antaman tulkinnan mukaan joka tapauksessa seurasi kantajan sivuuttaminen yksinomaan hänen aikaisemman hallinnollisen asemansa perusteella (sopimussuhteinen toimihenkilö eikä henkilöstösääntöjen mukainen toimihenkilö).

Kantaja vetoaa myös syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin riidanalaisilla arviointiperusteilla tehtiin mahdolliseksi muiden hakijoiden osallistuminen kilpailuun, vaikka he olivat vähemmän päteviä tai heillä oli lyhyempi työkokemus komission palveluksessa.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/39

---

Pia Landgrenin 28.4.2005 Euroopan koulutussäätiötä vastaan nostama kanne

(Asia T-180/05)

(2005/C 182/73)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Pia Landgren, kotipaikka Torino (Italia), on nostanut 28.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan koulutussäätiötä vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Marc-Albert Lucas.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa säätiön entisen johtajan 25.6.2004 tekemän päätöksen kantajan irtisanomisesta

2.	kumoaa, mikäli tarpeellista, säätiön johtajan 19.1.2005 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan 27.9.2004 tekemä valitus irtisanomispäätöksestä

3.

velvoittaa säätiön korvamaan hänelle korvauksena riidanalaisten päätösten lainvastaisuudesta hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta summan, joka vastaa palkkaa ja eläkettä, jotka hän olisi saanut, mikäli hän olisi voinut jatkaa uraansa säätiössä 65 vuoden ikään asti, ja joista on vähennetty irtisanomis- ja työttömyyskorvaukset sekä eläkkeet, jotka hän on saanut tai saa irtisanomisensa johdosta

4.	velvoittaa säätiön maksamaan kantajalle korvauksena riidanalaisten päätösten lainvastaisuudesta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä summan, jonka suuruuden ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi

5.	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan mukaan säätiö ei ole osoittanut, että irtisanomispäätös perustuu oikeudellisesti pätevään syyhyn, ja näin on varsinkin siitä syystä, että kyseinen päätös on selvästi ristiriidassa kantajasta vuodelta 2003 laaditun arviointikertomuksen kanssa.

Kantaja väittää myös, että irtisanomisen todellinen syy on selvästi lainvastainen ja yksikön edun vastainen, sillä se perustuu aikaisempaan sopimukseen, jonka mukaan hänen pitäisi jättää säätiö 31.12.2003 jälkeen.

Lisäksi kantaja vetoaa riidanalaisen päätöksen perustelujen lainvastaisuuteen ja mielivaltaisuuteen siinä tapauksessa, että osastopäällikön kieltäytyminen kantajan työskentelyn jatkamisesta perustui negatiivisiin arviointeihin, joita hänestä oli aikaisemmin tehty.

Lopuksi kantaja vetoaa perustelujen puuttumiseen, huolenpitovelvollisuutta koskevan periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä ilmeisiin arviointivirheisiin, mikäli mainittu osastopäällikön kieltäytyminen ja/tai irtisanominen perustuvat epäpätevyyteen Itä-Euroopan ja Keski-Aasian (EECA) osastolla tai yleisesti.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/40

---

Dypna Mc Sweeneyn ja Pauline Armstrongin 4.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-184/05)

(2005/C 182/74)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Dypna Mc Sweeney, kotipaikka Bryssel, ja Pauline Armstrong, kotipaikka Overijse (Belgia), ovat nostaneet 4.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Xavier Martin, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	kumoaa 6. ja 7.9.2004 tehdyt päätökset, joilla kantajia ei hyväksytty kilpailua EPSO/C/11/03 koskeviin valintakokeisiin, ja

2)	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat osallistuivat kilpailuun EPSO/C/11/03, joka järjestettiin varallaololuettelon laatimista varten englanninkielisistä palkkaluokkaan C5/C4 kuuluvista sihteereistä. Kilpailun valintalautakunta päätti, että kantajia ei hyväksytä mainittua kilpailua koskeviin valintakokeisiin, koska heidän tutkintotodistuksensa eivät vastanneet tasoa, jota kilpailuilmoituksessa edellytettiin.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi siihen, että heidän mukaansa kyseinen päätös ei ole kilpailuilmoituksen mukainen ja se perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/40

---

Joël De Bryn 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-188/05)

(2005/C 182/75)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Joël De Bry, kotipaikka Woluwé-St-Lambert (Belgia), on nostanut 2.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa päätöksen, jolla vahvistettiin kantajan urakehitystä vuonna 2003 koskeva kertomus

2.	velvoittaa vastaajan maksamaan yhden euron suuruisen summan, jota voidaan korottaa oikeudenkäynnin aikana, sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin hänen arviointikertomuksensa laatineella arvioijalla, joka on virka-asteeltaan samalla tasolla kuin hän itse, olleeseen objektiiviseen eturistiriitaan.

Lisäksi hän väittää, että hänen ansioidensa arvioinnissa on tehty arviointivirheitä, ja hän vetoaa ristiriitaan saamiensa kommenttien ja arvosanojen välillä.

Lopuksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen, siihen, että asiassa on menetelty uuden urakehitystä painottavan järjestelmän päämäärien ja tavoitteiden vastaisesti, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä henkilöstösääntöjen 26 artiklan rikkomiseen.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/40

---

Usinorin 4.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-189/05)

(2005/C 182/76)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Usinor, kotipaikka Pariisi, on nostanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Patrice de Candé.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 10.2.2005 tekemän päätöksen

2.	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	CORUS UK Limited
Haettu yhteisön tavaramerkki:	Sanamerkki GALVALLOY, hakemus nro 796557 luokkaan 6 kuuluville tavaroille (teräslevyt jne.)
Väitemenettelyssä vedotun merkin tai tunnuksen haltija:	Kantaja
Vedottu merkki tai tunnus:	Kansallinen sanamerkki GALVALLIA luokkaan 6 kuuluville tavaroille (teräslevyt jne.)
Väiteosaston päätös:	Rekisteröinnin epääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Väiteosaston päätöksen kumoaminen
Kanneperusteet:	Asetuksen N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen

---

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1–36).

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/41

---

Viviane Le Mairen 10.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-191/05)

(2005/C 182/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Viviane Le Maire, kotipaikka Evere (Belgia), on nostanut 10.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Gilles Bounéou ja Frédéric Frabetti, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1.	kumoaa 5.9.2004 tehdyn implisiittisen päätöksen, jolla komissio on kieltäytynyt myöntämästä kantajalle päivärahaa hänen aloitettuaan tehtävissään,

2.	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän oikeudenkäynnin kantaja vastustaa nimittävän viranomaisen päätöstä kieltäytyä myöntämästä hänelle henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 10 artiklassa säädettyä päivärahaa. Kannekirjelmän liitteenä olevista asiakirjoista ilmenee, että kieltäytyminen oli perusteltu sillä, että mainitun säännöksen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu 120 päivän kausi oli tässä tapauksessa päättynyt.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa

—	henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 10 artiklan rikkomiseen, tämän säädöstekstin 1.5.2004 aikaisemmassa ja jälkeisessä muodossa, sikäli kuin hallinto asetti hänelle edellytyksiä, joista ei ollut säädetty tässä säännöksessä,

—	hyvän hallinnon, mielivaltaisen menettelyn ja toimivallan väärinkäytön kiellon periaatteiden loukkaamiseen, koska vastaaja on vaatinut kantajaa esittämään todisteet siitä, että hän on vuokrannut talon,

—	toimenpiteiden perusteluvelvollisuuden rikkomiseen,

—	yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen,

—	huolenpitovelvollisuuden rikkomiseen.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/41

---

Mebrom NV:n 13.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-198/05)

(2005/C 182/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Mebrom NV, kotipaikka Rieme-Ertvelde (Belgia), on nostanut 13.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat C. Mereu ja K. Van Malgedem.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan kantajalle esitetyssä kannekirjelmässä vaaditun summan vahingosta, jonka kantaja on kärsinyt sen vuoksi, että vastaaja ei ole perustanut järjestelmää, joka mahdollistaa kantajalle metyylibromidin maahantuonnin tammikuussa ja helmikuussa 2005, tai muun summan, jonka kantaja osoittaa tämän oikeudenkäynnin kuluessa tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kohtuulliseksi;

—

toissijaisesti tekee välipäätöksen, jonka mukaan Euroopan komissio on vahingonkorvausvelvollinen ja velvoittaa asianosaiset toimittamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kohtuullisen ajan kuluessa päätöksen tekemisestä tiedot asianosaisten sopimasta vahingonkorvauksen määrästä tai, jos sopimukseen ei päästä, velvoittaa asianosaiset toimittamaan mainitussa ajassa yksityiskohtaisten tietojen tukemat lausumansa,

—	velvoittaa Euroopan komission maksamaan kantajalle viivästyskorkoa 8 prosentin vuosittaisen korkokannan mukaan;

—	velvoittaa komission maksamaan korkoa 8 prosentin korkokannan mukaan tai muun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianmukaisesti katsoman korkokannan mukaan maksettavalle summalle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tosiasialliseen maksuhetkeen saakka ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja tuo metyylibromidia (MBr) Euroopan unioniin. Metyylibromidi on otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2037/2000 (1) tarkoitettu valvottava aine. Kantaja esittää, että se voi näin ollen tuoda metyylibromidia ainoastaan sillä edellytyksellä, että se esittää tuontiluvan ja että vastaaja myöntää vuosittain nimellisen kahdentoista kuukauden tuontikiintiön.

Tällä kanteella kantaja vaatii korvausta vahingosta, jonka se on väitetysti kärsinyt välittömänä seurauksena siitä, että vastaaja ei lainvastaisesti ole perustanut asetuksen N:o 2037/2000 6 ja 7 artiklan mukaista järjestelmää, joka mahdollistaa kantajalle tuontilupien ja tuontikiintiöiden saamisen metyylibromidin tuontiin Euroopan unioniin tammikuussa ja helmikuussa 2005.

Kanteensa tueksi kantaja esittää, että vastaaja rikkoi asetuksen N:o 2037/2000 6 ja 7 artiklaa, joissa velvoitetaan komissio myöntämään lupia ja kiintiöitä metyylibromidin tuontiin Euroopan unioniin jokaiselle kahdentoista kuukauden ajanjaksolle 31.12.1999 jälkeen. Kantaja esittää lisäksi, että hyvän hallinnon ja huolenpitovelvollisuuden periaatteita, jotka edellyttävät komission toimivan huolellisesti, puolueettomasti ja ajoissa, sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on loukattu.

Kantaja esittää, että vahinko, jonka se on kärsinyt vastaajan lainvastaisen toiminnan vuoksi, koostuu sen voiton menetyksestä, jonka kantaja olisi saanut maahantuomalla ja sen jälkeen myymällä metyylibromidia näiden kahden kuukauden kuluessa.

---

(1)  EYVL L 244, s. 1.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/42

---

Nalocebar — Consultores e Serviços Lda.:n 19.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-210/05)

(2005/C 182/79)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

Nalocebar — Consultores e Serviços Lda., kotipaikka Funchal (Madeira), on nostanut 19.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajina ovat lakimiehet G. Pasquarella ja R. M. Pasquarella.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: Limiñana y Botella, S. L., kotipaikka Monforte del Cid, Alicante (Espanja).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan asiassa nro R 646/2004-1 18.3.2005 tekemän päätöksen ja toteaa, että kantajien 12.7.2000 hakema kuviomerkki, jota koskeva hakemus on julkaistu 3.12.2001 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 103/01, on säännösten mukainen;

—	määrää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta lain mukaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Big Ben Establishment Ltd. Tämän asian kantaja on ostanut Big Ben Establishmentin tekemän rekisteröintihakemuksen.
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki Limoncello di Capri luokkiin 30 (leivonnaiset jne.), 32 (mehutiivisteet ja muut sitruunapohjaiset luokkaan 32 kuuluvat juomat) ja 33 (sitruunaliköörit) kuuluvia tavaroita varten.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Limiñana y Botella S.L.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Espanjalainen sanamerkki LIMONCHELO luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten.
Väiteosaston ratkaisu:	Rekisteröinnin epääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

---

(1)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/43

---

Italian tasavallan 26.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-211/05)

(2005/C 182/80)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Italian tasavalta on nostanut 26.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on valtionasiamies Paolo Gentili.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on komission päätös K(2005) 591 lopullinen, jolla kaksi Italian sellaisten yritysten hyväksi toteuttamaa verotuksellista toimenpidettä, jotka listautuvat säänneltyyn pörssiin kyseisissä toimenpiteissä mainitun ajanjakson aikana, todetaan EY 87 artiklan vastaisina valtiontukina yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Kyseiset toimenpiteet muodostuvat kolmen vuoden ajan sovellettavasta alennetusta verokannasta ja siitä, että verotettavasta tulosta voidaan vähentää listautumisesta aiheutuneita kuluja vastaava määrä.

Komission mukaan kyseessä olevat toimenpiteet ovat valikoivia, koska niillä suositaan pelkästään yrityksiä, jotka listautuvat pörssiin Italian säännöksessä mainitun ajanjakson aikana, ja sen soveltamisalan piiriin eivät näin ollen kuulu yritykset, jotka ovat jo listautuneet, ja yritykset, jotka saattavat listautua eri ajankohtana. Toimenpiteitä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, koska ne eivät kuulu yhdenkään EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyn tilanteen piiriin.

Italian hallituksen kanteessa päätöstä arvostellaan ensinnäkin menettelylliseltä kannalta, koska komissio on aloittanut EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn keskustelematta toimenpiteistä ennakolta kyseessä olevan jäsenvaltion kanssa.

Toiseksi kanteessa väitetään, että komissio ei ole esittänyt huomautuksia sellaisen aikaisemman toimenpiteen osalta, joka on olennaisilta osin vastaava ja jonka Italia on toteuttanut vuonna 1997.

Kolmanneksi kanteessa kiistetään se, että toimenpide olisi valikoiva. Tätä osoittaa näet potentiaalisesti tarkemmin määrittelemätön kohderyhmä. Toisaalta toimenpiteet ovat yhdenmukaisia kokonaisverojärjestelmän kanssa, koska niissä otetaan huomioon se, että äskettäin listautuneen yrityksen on voidakseen listautua otettava vastattavakseen hyvin merkityksellisistä maksuista, joiden johdosta se joutuu tilanteeseen, jossa sen kyky tehdä voittoa on alentunut niihin yrityksiin nähden, jotka eivät ole listautuneita, ja niihin yrityksiin nähden, jotka ovat olleet jo kauan listautuneita ja jotka ovat voineet kuolettaa kyseiset kulut. Ajallisesti rajoitettu voimassaoloaika johtuu tilinpäätökseen liittyvistä rajoituksista ja toimenpiteen kokeilullisesta luonteesta. Tämä seikka ei voi siis sinällään johtaa siihen, että toimenpide, joka ei luonteeltaan ole valikoiva, katsotaan valikoivaksi.

Neljänneksi kanteessa kiistetään se, että komissio olisi osoittanut, että toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Lopuksi ja viidenneksi kanteessa väitetään, että vaikka toimenpide katsotaan tueksi, se on yhteismarkkinoille soveltuva EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Se on näet investointitukea eikä toimintatukea, ja se on yhdenmukainen sen erityisen talouspolitiikan tavoitteen kanssa, jonka mukaan on edistettävä yritysten listautumista pörssiin, mistä on hyötyä järjestelmän tehokkuudelle, avoimuudelle ja kilpailukyvylle.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/44

---

Mebrom NV:n 31.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-216/05)

(2005/C 182/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Mebrom NV, kotipaikka Rieme-Ertvelde (Belgia), on nostanut 31.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat C. Mereu ja K. Van Malgedem.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission 11.4.2005 tekemän päätöksen A(05)4338 — D/6167;

—	velvoittaa komission jakamaan asetuksen N:o 2037/2000 7 artiklan mukaisesti kantajalle kiintiön kahdentoista kuukauden ajanjaksolle ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja tuo metyylibromidia (MBr) Euroopan unioniin. Metyylibromidi on otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2037/2000 (1) tarkoitettu valvottava aine. Tällä kanteella kantaja vaatii kumottavaksi komission päätöstä, jolla hylätään kantajan vaatimus, joka koskee kiintiötä metyylibromidin tuontiin Euroopan unioniin kriittisiin käyttötarkoituksiin vuodeksi 2005.

Kanteensa tueksi kantaja esittää, että komissio epäsi kantajalta oikeuden kiintiön saamiseen metyylibromidin tuontiin Euroopan unioniin kahdentoista kuukauden ajanjaksolle vuonna 2005. Kantaja vetoaa myös siihen, komissio sovelsi selvästi väärin sovellettavia oikeussääntöjä. Kantajan mukaan komissio lisäksi rikkoi asetuksen N:o 2037/2000 7 artiklaa, jolla kantajan mukaan annetaan sille erityinen oikeus saada metyylibromidikiintiö kahdentoista kuukauden ajalle vuodeksi 2005. Kantaja väittää myös, että komissio ylitti asetuksen N:o 2037/2000 7 artiklalla saamansa toimivallan. Lopuksi kantaja vetoaa oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, sillä komissio ei ole ottanut käyttöön ennakoitavaa tuontikiintiöiden järjestelmää niitä varten, joihin sitä sovelletaan, ja petti kantajan perustellun luottamuksen tuontikiintiön saamisesta asetuksen N:o 2037/2000 7 artiklan, komission maahantuojille heinäkuussa 2004 antaman ilmoituksen (2) ja vastaajan kantajalle osoittaman 10.12.2004 päivätyn sellaisen sähköpostiviestin perusteella, jossa vahvistettiin, että tämän tuontikiintiötä vuodeksi 2005 oltiin paraikaa antamassa tiedoksi tälle.

---

(1)  EYVL L 244, s. 1.

(2)  Otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 mukainen ilmoitus niille käyttäjille, jotka vuonna 2005 käyttävät välttämättömiin käyttötarkoituksiin sallittuja valvottavia aineita Euroopan unionissa (EUVL 2004, C 187, s. 11).

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/44

---

Bustec Ireland Limited Partnershipin 7.6.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-218/05)

(2005/C 182/82)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: espanja

Bustec Ireland Limited Partnership on nostanut 7.6.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana ovat asianajajat Enrique Armijo Chavarri ja Antonio Castán Pérez-Gómez.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: Mustek, S.L.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	kumoaa toisen valituslautakunnan 22.3.2005 asiassa R 1125/2004-2 tekemän päätöksen.

2)	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki BUSTEC — Hakemus nro 1644939 luokkiin 9, 35 ja 42 kuuluvia tavaroita varten.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Mustek S.L.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Espanjalainen sanamerkki MUSTEK (nro 1550684) luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten.
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hyväksyminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen jättäminen tutkimatta siitä syystä, että valittaja ei ollut jättänyt valituksen perusteet sisältävää kirjelmää yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artiklassa säädetyn neljän kuukauden määräajan kuluessa.
Kanneperusteet:	Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen ja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artiklan virheellinen tulkinta.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/45

---

Asian T-347/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/83)

(Oikeudenkäyntikieli: ranska)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan 24.5.2005 antamalla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia T-347/04, Pascal Millot vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.

---

(1)  EUVL C 262, 23.10.2004.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/45

---

Asian T-453/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/84)

(Oikeudenkäyntikieli: unkari)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan 27.5.2005 antamalla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia T-453/04, Péter Lesetár vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.

---

(1)  EUVL C 57, 5.3.2005.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/45

---

Asian T-14/05 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 182/85)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 25.5.2005 antamalla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia T-14/05, Italian tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.

---

(1)  EUVL C 69, 19.3.2005.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/45

---

Asian T-122/05 (1) osittainen poistaminen rekisteristä

(2005/C 182/86)

(Oikeudenkäyntikieli: saksa)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 24.5.2005 antamalla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä on asiassa T-122/05, Benkö ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio poistettu kantajien nimiluettelosta Marenzi Privatstiftungin nimi.

---

(1)  Ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

23.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/46

---

(2005/C 182/87)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 171, 9.7.2005

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 155, 25.6.2005

EUVL C 143, 11.6.2005

EUVL C 132, 28.5.2005

EUVL C 115, 14.5.2005

EUVL C 106, 30.4.2005

EUVL C 93, 16.4.2005

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://europa.eu.int/eur-lex

CELEX: http://europa.eu.int/celex

---