9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

10 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-400/99: Italian tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kumoamiskanne - Valtiontuet - Meriliikenteen harjoittajaa koskevat toimenpiteet - Julkisia palveluja koskevat sopimukset - Tuen, voimassa olevan tuen tai uuden tuen puuttuminen - EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittaminen - Keskeyttämisvelvollisuus)

(2005/C 171/01)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-400/99, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 18.10.1999, Italian tasavalta (asiamiehinään U. Leanza ja I. M. Braguglia, avustajinaan P. G. Ferri ja M. Fiorilli) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään E. De Persio, D. Triantafyllou ja V. Di Bucci), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 10.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Italian viranomaisille kirjeellä SG (99) D/6463 6.8.1999 tiedoksi annettu komission päätös EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamisesta valtiontukiasiassa C 64/99 (ex NN 68/99), kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään Gruppo Tirrenia di Navigazionen alusten polttoaineen ja voiteluöljyn hankintaan sovellettavan verotusjärjestelmän keskeyttämisestä siihen asti, kunnes Italian viranomaisille ilmoitetaan kyseistä yritystä koskevan menettelyn lopettamisesta (21.6.2001 tehty komission päätös C(2001) 1684 tai 16.3.2004 tehty komission päätös C(2004) 470 lopullinen).

2	Kanne hylätään muilta osin.

3	Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 20, 22.1.2000.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

3 päivänä toukokuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa C-387/02, C-391/02 ja C-403/02 (Tribunale di Milanon ja Corte d'appello di Leccen esittämät ennakkoratkaisupyynnöt): rikosasiat, joissa vastaajina ovat Silvio Berlusconi, Sergio Adelchi, Marcello Dell'Utri ym (1)

(Yhtiöoikeus - ETY:n perustamissopimuksen 5 artikla (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 5 artikla, josta on tullut EY 10 artikla) ja ETY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohta (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohta, josta on muutettuna tullut EY 44 artiklan 2 kohdan g alakohta) - Ensimmäinen direktiivi 68/151/ETY, neljäs direktiivi 78/660/ETY ja seitsemäs direktiivi 83/349/ETY - Tilinpäätös - Oikean ja riittävän kuvan periaate - Virheellisten yhtiötietojen antamisesta (kirjanpidon väärentämisestä) säädetyt seuraamukset - Ensimmäisen direktiivin 68/151 6 artikla - Yhteisön oikeuden rikkomisesta määrättävien seuraamusten asianmukaisuutta koskeva edellytys)

(2005/C 171/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Yhdistetyissä asioissa C-387/02, C-391/02 ja C-403/02, joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Tribunale di Milano (C-387/02 ja C-403/02) (Italia) on esittänyt 26. ja 29.10.2002 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 28.10. ja 12.11.2002, ja Corte d'appello di Lecce (C-391/02) (Italia) 7.10.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.11.2002, saadakseen ennakkoratkaisut rikosasioissa, joissa vastaajina ovat Silvio Berlusconi (C-387/02), Sergio Adelchi (C-391/02), Marcello Dell'Utri ym. (C-403/02), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidenti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), A. Rosas ja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, M. Ilešič, J. Malenovský, U. Lõhmus ja E. Levits, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 3.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Pääasioissa kyseessä olevan tilanteen kaltaisessa tilanteessa jäsenvaltion viranomaiset eivät rikosoikeudenkäynnissä voi vedota syytettyjä vastaan niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, 9 päivänä maaliskuuta 1968 annettuun ensimmäiseen neuvoston direktiiviin 68/151/ETY sellaisenaan, sillä millään direktiivillä ei voi sellaisenaan ja sen soveltamiseksi annetusta jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla sellaista vaikutusta, että syytettyjen rikosoikeudellinen vastuu määräytyisi tai sitä ankaroitettaisiin direktiivin perusteella.

(1) EYVL C 19, 25.1.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-104/03 (Gerechtshof te Amsterdamin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): St. Paul Dairy Industries NV vastaan Unibel Exser BVBA (1)

(Brysselin yleissopimus - Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet - Todistajien kuuleminen)

(2005/C 171/03)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-104/03, jossa on kyse tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka on esittänyt Gerechtshof te Amsterdam (Alankomaat) 12.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa St. Paul Dairy Industries NV vastaan Unibel Exser BVBA, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 28.4.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 24 artiklaa, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, on tulkittava siten, että käsitteen ”väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi” alaan ei kuulu toimenpide, jolla määrätään todistajan kuulemisesta siinä tarkoituksessa, että mahdollistetaan se, että pyynnön esittäjä voi arvioida mahdollisen kanteen nostamisen tarkoituksenmukaisuutta, määrittää tällaisen kanteen perustan ja arvioida niiden perusteiden merkityksellisyyttä, jotka tässä yhteydessä voidaan esittää.

(1) EUVL C 101, 26.4.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-410/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/95/EY - Aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden työaika - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 171/04)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-410/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 1.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään K. Banks ja K. Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Italian tasavalta, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato A. Cingolo, prosessiosoite Luxemburgissa, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.4.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Italian tasavalta ei ole noudattanut merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla 13 päivänä joulukuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/95/EY, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin 3–7 artiklan, 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2	Kanne hylätään muilta osin.

3	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 304, 13.12.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-31/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/29/EY - Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 171/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-31/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 29.1.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Banks ja F. Castillo de la Torre) vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään M. Muñoz Pérez), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit A. Borg Barthet, A. La Pergola, J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja A. Ó Caoimh, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.4.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 71, 20.3.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-42/04 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Maatschap J. B. en R. A. M. Elshof vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (1)

(Suu- ja sorkkatauti - Asetus (EY) N:o 1046/2001 - Tuen myöntäminen silloin, kun eläimet toimitetaan hävitettäviksi - Tuen enimmäismäärä, joka on määrätty suhteessa eläinten keskipainoon erää kohden)

(2005/C 171/06)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-42/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka le College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 23.1.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Maatschap J. B. en R. A. M. Elshof vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric ja E. Levits, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Poikkeuksellisista markkinoiden tukitoimenpiteistä sianliha- ja vasikanliha-alalla Alankomaissa 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1046/2001 4 artiklan 3 kohdassa olevalla käsitteellä ”erä” tarkoitetaan kaikkia niitä vasikoita, jotka tuottaja toimittaa samana päivänä saman myyntitoimenpiteen nojalla hävitettäviksi.

(1) EUVL C 85, 3.4.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-99/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/80/EU - Direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 171/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-99/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 26.2.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja R. Amorosi) vastaan Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan G. Fiengo), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit K. Schiemann ja E. Juhász (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Italian tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä..

2	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 94, 17.4.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-157/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Jätehuolto - Direktiivit 75/442/EY, 91/689/EY ja 1999/31/EU - Punta de Avalosin ja Olveran kaatopaikat)

(2005/C 171/08)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-157/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 29.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja M. Konstantinidis) vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään L. Fraguas Gadea), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.4.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 4, 8, 9 ja 13 artiklan, vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 2 artiklan ja kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/ETY 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä siltä osin kuin on kyse Gomeran saarella (Kanarian saarten itsehallintoalue) Punta de Avalosin alueella sijaitsevasta valvomattomasta kaatopaikasta.

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156, 4, 8, 9 ja 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä siltä osin kuin on kyse Cadizin alueella (Andalusian itsehallintoalue) sijaitsevasta Olveran valvomattomasta kaatpaikasta.

3	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

21 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa C-186/04 (Conseil d'État'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Pierre Housieaux vastaan Délégués du conseil de la Région de Bruxelles-Capitale (1)

(Direktiivi 90/313/ETY - Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaus - Tietopyyntö - Kieltäytymisen perustelemista koskeva velvoite - Ehdoton määräaika - Viranomaisen vaitiolo vastaukselle varatun määräajan aikana - Implisiittinen hylkääminen - Tehokasta oikeussuojaa koskeva perusoikeus)

(2005/C 171/09)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-186/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Conseil d'État (Belgia) on esittänyt 1.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.4.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Pierre Housieaux vastaan Délégués du conseil de la Région de Bruxelles-Capitale, Société de développement régional de Bruxellesin (SDRB), Batipont Immobilier SA:n (BPI) ja Immomills Louis de Waele Development SA:n (ILDWD) osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, P. Kūris, G. Arestis ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.4.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY 3 artiklan 4 kohdassa säädetty kahden kuukauden määräaika on pakottava.

2	Direktiivin 90/313 4 artiklassa tarkoitettu päätös, johon tietopyynnön tekijä voi hakea muutosta tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta, on implisiittinen hylkäyspäätös, joka perustuu siihen, että viranomainen on ollut vaiti kahden kuukauden ajan.

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tehokkaan oikeussuojan antamiseksi siitä, että kyseinen viranomainen on vaiti kahden kuukauden ajan, katsotaan syntyvän implisiittinen hylkäyspäätös, johon voidaan hakea muutosta tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta kyseisen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti, ei ole direktiivin 90/313 3 artiklan 4 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä direktiivin 4 artiklan kanssa, vastainen. Kyseisen 3 artiklan 4 kohdan vastaista on kuitenkin, että tällaiseen päätökseen ei liitetä perusteluita kahden kuukauden määräajan päätyttyä. Tässä tilanteessa implisiittistä hylkäyspäätöstä on pidettävä lainvastaisena.

(1) EUVL C 156, 12.6.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

4 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa C-335/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/43/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 171/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-335/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 30.7.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään D. Martin ja H. Kreppel) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit P. Kūris ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 4.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia kyseisen direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 239, 25.9.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/6

Euroopan yhteisöjen komission 14.4.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-167/05)

(2005/C 171/11)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 14.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ruotsin kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat L. Ström van Lier ja K. Gross, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	toteaa, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut EY 90 artiklan toisen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut sellaisia sisäisiä maksuja, joilla välillisesti suojellaan pääasiallisesti Ruotsissa valmistettua olutta pääasiallisesti muista jäsenvaltioista tuodulta viiniltä

2)	velvoittaa Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Alkoholipitoisia tuotteita myydään Ruotsissa yksittäisille kuluttajille valtion omistaman vähittäismyyntimonopolin eli Systembolaget AB:n välityksellä. Systembolaget AB myy vahvaa olutta, eli olutta, jonka alkoholipitoisuus on enemmän kuin 3,5 tilavuusprosenttia, sekä viinejä. Keskihintaluokkaan kuuluvia kevyempiä viinejä pidetään vahvaa olutta vastaavina.

Oluelle on määrätty alkoholivero, joka keskimääräisesti ja prosentuaalisesti on huomattavasti alhaisempi kuin se vero, joka on vastaavasti määrätty viinille. Ei ole esitetty mitään syytä, joka oikeuttaa tällaiseen eroon valmisteveroissa. Tämä ero verotuksessa vaikuttaa molempien tuotteiden hintaan. Hintaeroa vahvistaa se, että tuotteesta maksetaan 25 prosentin arvonlisävero.

Veron vaikutus molempien tuotteiden hintoihin on omiaan vääristämään kilpailua tavaroiden välillä, ja sisäiset valmisteverot ovat sellaisia, että ne vahvistavat kotimaisia kulutusmalleja, vähentävät viinin potentiaalista kulutusta ja ovat siten omiaan välillisesti suojaamaan olutta viinin vahingoksi.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/6

Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-180/05)

(2005/C 171/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamies on Wouter Wils, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin herttuakunta ei ole noudattanut vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY (1) 1 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut kyseisessä direktiivissä säädettyjä lainausoikeutta yleisölle koskevia säännöksiä, ja

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Niin pitkään kuin tekijänoikeudesta 18.4.2001 annetun lain 65 §:n täytäntöönpanoa koskevaa suurherttuan asetusta ei hyväksytä eikä se tule voimaan, velvollisuus maksaa korvaus lainauksesta yleisölle, joka direktiivin 92/100 5 artiklan 1 kohdan mukaan on edellytys poikkeamiselle direktiivin 92/100 1 artiklassa säädetystä yksinoikeudesta, ei ole tehokas. Näin ollen direktiivin 92/100 1 ja 5 artiklaa ei ole sovellettu asianmukaisesti.

(1) EYVL L 346, s. 61

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/7

Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-181/05)

(2005/C 171/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat U. Wölker ja M. Konstantinidis, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Saksan liittotasavalta on loukannut romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (1) 3 artiklan 4 kohdan, 5 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut näitä säännöksiä asiaankuuluvasti osaksi Saksan oikeusjärjestystä

—	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Saksan liittotasavallan romuajoneuvoasetuksen 1 §:n 3 momentin 1 kohta on ristiriidassa direktiivin 2000/53/EY säännösten kanssa, koska mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohta — yhdessä 2 artiklan 1 kohdan kanssa — koskee kaikkia M1- tai N1- luokkiin kuuluvia ajoneuvoja ja tämän lisäksi myös erityisajoneuvoja. Saksan romuajoneuvoasetuksen säännöksiä sovelletaan sitä vastoin vain erityisajoneuvoihin, joiden sallittu kokonaispaino on enintään 3,5 tonnia. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan erityisajoneuvot on jätetty uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä koskevien säännösten soveltamisalan, muttei kuitenkaan aineita koskevan kiellon ulkopuolelle. On pidettävä huolta siitä, että soveltamisala määräytyy edellä mainittujen säännösten mukaan yksiselitteisesti lopputuotteen tunnusmerkkien perusteella: silloin kun erityisajoneuvo täyttää mukautuksen jälkeen M1-luokan tunnusmerkit, se kuuluu siis välttämättä direktiivin 2000/53 soveltamisalaan. Vaikutusten rajoittamisella kokonaispainon mukaan rikotaan siten direktiiviä.

Saksan romuajoneuvoasetuksen 1 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan ”erityistarkoituksen edellyttämät laitteet, osat ja muut varusteet” eivät kuulu tiettyjä aineita koskeva kiellon piiriin. Kyseinen poikkeus ei ole direktiivin mukainen, koska direktiivin asiaa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin materiaaleihin ja osiin, joiden olennaisena tarkoituksena on niiden käyttäminen direktiiviin soveltamisalaan kuuluvissa ajoneuvoissa, ja niihin kuuluvat myös erityiskäyttötarkoituksen edellyttämät materiaalit ja osat.

Romuajoneuvoasetuksen 3 §:n 4 momentin mukaan maksuttoman keräämisen periaatetta ei sovelleta silloin kun romuajoneuvoa ei ole tai sitä ei ollut viimeksi rekisteröity Saksan rekisteröintimenettelyä koskevien säännösten mukaan, kun se on rekisteröity Saksan rekisteröintimenettelyä koskevien säännösten mukaan enintään yhtä kuukautta ennen sen liikenteestä poistamista, kun rekisteriotetta ei ole luovutettu tai kun romuajoneuvon osalta on kyse sellaisesta M1- tai N1-luokkaan kuuluvasta ajoneuvosta, jota ei ole valmistettu ja hyväksytty sarjatuotantona ja yksivaiheisessa menettelyssä. Direktiivi ei komission mukaan kata näitä poikkeuksia.

Romuajoneuvoasetuksen 8 §:n 2 momentissa direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen tiettyjä aineita koskeva kielto rajataan koskemaan 1.7.2003 jälkeen markkinoille saatettuja ajoneuvoja sekä näiden ajoneuvojen materiaaleja ja osia. Koska direktiivin mukainen aineita koskeva kielto ulottuu kaikkiin sellaisiin materiaaleihin ja osiin, jotka on saatettu markkinoille 1.7.2003 jälkeen, tällä Saksan romuajoneuvoasetuksen säännöksellä rikotaan direktiiviä. Se, että päätöksissä 2002/525 ja 5006/63 säädetään muita poikkeuksia direktiivin liitteeseen II aluksi sisältyneiden poikkeuksien lisäksi, ei voi oikeuttaa tulkitsemaan direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa eri tavalla, koska tarve näiden poikkeusten tekemiseen tuli selväksi vasta direktiivin antamisen jälkeen. Edellä esitetty Saksan säännösten ristiriitaisuus korostuu yhä entisestään kun näiden määräaikaisten poikkeusten määräajat päättyvät. Direktiivin tavoite — romuajoneuvoista johtuvien kielteisten ympäristövaikutusten rajoittaminen mahdollisimman vähiin ja jätteiden syntymisen välttäminen mahdollisimman paljon — voidaan saavuttaa parhaiten tulkitsemalla 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa mahdollisimman tiukasti.

(1) EYVL L 269, s. 34.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/8

Euroopan yhteisöjen komission 25.4.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-186/05)

(2005/C 171/14)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ruotsin kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat L. Ström van Lier ja S. Pardo Quintillán, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se estää alkoholipitoisten juomien yksityisen maahantuonnin, joka tapahtuu itsenäisen välittäjän tai ammattimaisen kuljetuspalvelun välityksellä, minkä ei voida katsoa olevan perusteltua EY 30 artiklan nojalla, ja

2)	velvoittaa Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että se, että Ruotsi yleisesti estää alkoholipitoisten juomien yksityisen maahantuonnin, joka tapahtuu itsenäisen välittäjän tai ammattimaisen kuljetuspalvelun välityksellä, on EY 28 artiklan vastaista. Komissio katsoo lisäksi, että kaupan estettä ei voida perustella EY 30 artiklan mukaan kansanterveyden suojelulla ja viittaamalla perusteluihin, joita ovat 1) yksityisen voitontavoittelun rajoittaminen, 2) alkoholipitoisten juomien saatavuuden rajoittaminen tai 3) tarve harjoittaa ikää koskevaa valvontaa, ja joka tapauksessa toimenpide ei ole välttämätön tai oikeasuhteinen tavoiteltuun päämäärään nähden. Komission mukaan se, että ainoastaan vähittäismyyntimonopoli voi asiakkaan pyynnöstä hoitaa yksityisen maahantuonnin, on kaupan este, johon soveltuu EY 28 ja EY 30 artikla. Ruotsin hallitus katsoo puolestaan, että yksityistä maahantuontia koskeva kielto on osa vähittäismyyntimonopolin olemassaoloa ja toimintaa ja siihen on sovellettava EY 31 artiklaa eikä sen sellaisenaan voida katsoa olevan syrjivä tai jäsenvaltioiden välistä kilpailua vääristävä, sekä lisäksi, että kielto on tarkoituksenmukainen ja oikeasuhteinen.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/9

Euroopan yhteisöjen komission 10.5.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-204/05)

(2005/C 171/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 10.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Belgian kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat B. Stromsky ja F. Simonetti, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on velvoittanut toiseen yhteisön jäsenvaltioon sijoittautuneet luokkaan 1 kuuluvien lääkinnällisten laitteiden kauppiaat hankkimaan toimiluvan Belgiassa ja velvoittanut lääkärit, psykologit, sairaanhoitohenkilöstön ja sosiaalityöntekijät, jotka ovat ammatillisesti yhteydessä erityiseen hoitolaitokseen, hankkimaan steriilejä tarvikkeita sellaisista apteekeista tai sellaisilta kauppiailta, tukkumyyjiltä, maahantuojilta tai valmistajilta, joille terveysministeri on myöntänyt toimiluvan;

2)	velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio kyseenalaistaa Belgiassa voimassa olevan lainsäädännön, jolla velvoitetaan kauppiaat hankkimaan toimiluvan halutessaan myydä CE-merkinnällä varustettuja steriilejä tarvikkeita lääkäreille, sairaanhoitajille, psykologeille, sairaanhoitohenkilöstölle tai sosiaalityöntekijöille. Tätä velvoitetta sovelletaan tekemättä eroa Belgiaan tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kauppiaiden välillä. Se on kuitenkin omiaan rajoittamaan Belgian ulkopuolelle sijoittautuneiden kauppiaiden suorittamaa lääkinnällisten laitteiden myyntiä mainitulle erityisryhmälle.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/9

Sozialgericht Berlinin 11.4.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa ITC Innovative Techonology Center GmbH vastaan Bundesagentur für Arbeit

(Asia C-208/05)

(2005/C 171/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Sozialgericht Berlin on pyytänyt 11.4.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.5.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa ITC Innovative Techonology Center GmbH vastaan Bundesagentur für Arbeit seuraaviin kysymyksiin:

Missä määrin Sozialgesetzbuchin (sosiaalilaki) Arbeitsförderung-nimisen (työllisyyden edistäminen) kolmannen osan (SGB III) 421 g §:n 1 momentin 2 alakohta, jonka mukaan pakollisesti sosiaaliturvavakuutetulla työskentelyllä tarkoitetaan vain Sozialgesetzbuchin soveltamisalalla suoritettua työskentelyä, on ristiriidassa vapaata liikkuvuutta suojaavan yhteisön oikeuden kanssa, erityisesti EY 18 ja 39 artiklan sekä asetuksen N:o 1612/68 (1) 3 ja 7 artiklan kanssa?

a)	Miltä osin mainitun säännöksen yhteisön oikeuden mukainen tulkinta on mahdollista ja välttämätöntä edellä kysymyksessä 1 tarkoitetun mahdollisen ristiriidan välttämiseksi?

b)	Jos yhteisön oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollista tai välttämätöntä: miltä osin SGB III:n 421 g § 1 momentin 2 alakohta on ristiriidassa vapaata liikkuvuutta suojaavan yhteisön oikeuden kanssa?

Missä määrin SGB III:n 421 g §:n 1 momentin 2 alakohta, jonka mukaan pakollisesti sosiaaliturvavakuutetulla työskentelyllä tarkoitetaan vain Sozialgesetzbuchin soveltamisalalla suoritettua työskentelyä, on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen ja kilpailun vapautta suojaavan yhteisön oikeuden kanssa, erityisesti EY 49, 50 ja 87 artiklan sekä EY 81, 85 ja 86 artiklan ja muun yhteisön oikeuden säännösten kanssa?

a)	Miltä osin mainitun säännöksen yhteisön oikeuden mukainen tulkinta on mahdollista ja välttämätöntä edellä kysymyksessä 3 tarkoitetun mahdollisen ristiriidan välttämiseksi?

b)	Jos yhteisön oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollista tai välttämätöntä: miltä osin SGB III:n 421 g § 1 momentin 2 alakohta on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa siltä osin kuin siinä ei suojata työntekijöiden vapaata liikkuvuutta?

(1) EYVL L 257, s. 2.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/10

Euroopan yhteisöjen komission 13.5.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-209/05)

(2005/C 171/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 13.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Edustajina ovat Maria Condou ja Wolfgang Bogensberger, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 64/221/ETY (1) 6 ja 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei evätessään viisumin kolmannen maan kansalaisilta, jotka ovat unionin kansalaisten perheenjäseniä ja harjoittavat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ole

—	ilmoittanut perusteita tarkasti, riittävän yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti, vaikka tätä ilmoittamista vastaan ei ole olemassa valtion turvallisuuteen liittyviä perusteita

—	myöntänyt asianosaisille samanlaisia valituskeinoja sitä päätöstä vastaan, jolla viisumin myöntäminen evättiin, kuin Itävallan kansalaisilla on hallintopäätösten osalta.

b)	velvoittaa vastaajat korvaamaan Itävallan tasavallan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Direktiivi 64/221/ETY asettaa jäsenvaltioille yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuen sen soveltamisalaan kuuluville henkilöille annettujen säännösten osalta erilaisia velvollisuuksia, etenkin päätöksen perustelujen ja päätöstä vastaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen osalta. Mainitun direktiivin 6 artiklan mukaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvat syyt, joihin unionin kansalaisen perheenjäsenen viisumin epääminen perustuu, on ilmoitettava asianosaiselle. Direktiivin 8 artiklan mukaan asianosaisella, jonka viisumi on evätty, on oltava samat hallintotoimia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisilla.

Komissio katsoo, että Itävallan Fremdengesetzin (ulkomaalaislaki) tietyt säännökset eivät vastaa direktiivissä asetettuja, yllä mainittuja yhteisön oikeuden vaatimuksia.

Lain 93 §:n 2 momentin mukaan päätös on annettava kirjallisena vain asianosaisen kirjallisesta tai pöytäkirjaan kirjatusta pyynnöstä, ja perusteluissa on riittävää mainita vain ratkaisevat säännökset. Direktiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on automaattinen perusteluvelvollisuus: perustelu ei saa olla riippuvainen kiireellisyydestä tai asianosaisen pyynnöstä. Pelkkä sovellettujen lainkohtien mainitseminen ei riitä perusteluvelvollisuuden täyttämiseen: kielteisessä päätöksessä yksinkertainen viittaus sovellettuihin säännöksiin ei ole riittävä tieto epäämisperusteista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan päätös on perusteltava täsmällisesti, riittävän yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti, että asianosainen voi valittaa hänelle kielteisestä päätöksestä ja valvoa etujaan.

Itävallan Fremdengesetzin 94 §:n 2 momentin mukaan viisumin epäämisestä tai mitättömäksi julistamisesta ei voi valittaa. Tällä säännöksellä rikotaan direktiivin 8 artiklaa, jonka mukaan asianomaisella tulee olla samat hallintotoimia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisilla riippumatta siitä, onko kyse hallintoviranomaisista vai tuomioistuimista. Itävallan tasavallan väite siitä, että valitusoikeuden epääminen on perusteltua kyseessä olevassa yhteydessä, koska viisumin epäämisen tai mitättömäksi julistamisen seuraukset ylittävät yksittäisen toimenpiteen ja uusi hakemus johtaa valitusta nopeammin tulokseen päätöstä vastaan, ei ole perusteltu. Uusi hakemus sisältää nimittäin vaaran, että asiallisesti väärä päätös ainoastaan annetaan uudelleen.

(1) EYVL L 56, s. 850.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/11

Euroopan yhteisöjen komission 20.5.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-226/05)

(2005/C 171/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 20.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Bernhard Schima, prosessiosoite Luxemburgissa

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska

—

se ei ole vastoin direktiivin 24 artiklan 1 kohtaa antanut säännöksiä direktiivin täytäntöönpanemiseksi Mineralrohstoffgesetzin (liittovaltion mineraaliraaka-ainelaki) ja Schieß- und Sprengmittelgesetzin (ammus- ja räjäytysainelaki) sekä Salzburgin Elektrizitätswirtschaftsgesetzin (osavaltion sähkötalouslaki) soveltamisalalla,

—	se ei ole pannut täytäntöön 11 artiklaa Burgenlandin, Salzburgin, Steiermarkin ja Tirolin osavaltioiden ulkoisten pelastussuunnitelmien osalta,

—	se ei ole pannut täytäntöön direktiivin 12 artiklaa Oberösterreichin osavaltion osalta,

—	se ei ole pannut täytäntöön direktiivin 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaa Burgenlandin, Oberösterreichin, Salzburgin, Tirolin ja Vorarlbergin osalvaltioiden osalta

eikä ilmoittanut kaikista näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY 24 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystä viimeistään 24 kuukautta sen jälkeen, kun direktiivi on tullut voimaan eli 3.2.1999 mennessä. Direktiivien täytäntöönpanosta Itävallassa vastaa osittain liittovaltio, osittain osavaltiot.

Komission mielestä direktiiviä ei ole pantu Itävallan tasavallassa täydellisesti tai riittävästi täytäntöön: sen mukaan tärkeillä alueilla on vielä täytäntöönpanoaukkoja ja täytäntöönpanosäännökset alittavat osittain direktiivin vaatimukset.

Liittovaltion lainsäädännön tasolla täytäntöönpano on vielä epätäydellistä mineraaliraaka-ainelain ja ammus- ja räjäytysainelain alalla, osavaltiotasolla puolestaan Salzburgin sähkötalouslain alalla.

Direktiivin 11 artiklan 1 kohtaa — ulkoinen pelastussuunnitelma tuotantolaitoksen ulkopuolella — ei ole pantu vielä täytäntöön Burgenlandin, Salzburgin, Steiermarkin ja Tirolin osavaltioissa.

Direktiivin 12 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta huolehtia, että suuronnettomuuksien ehkäisemisen ja niiden seurausten rajoittamisen tavoite otetaan huomioon jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa ja/tai muissa asiaankuuluvissa toimintaperiaatteissa. Jäsenvaltioilla on velvollisuus valvoa uusien tuotantolaitosten sijoittumista ja ottaa käyttöön asianmukaisia kuulemismenettelyjä näiden politiikkojen toteuttamisen helpottamiseksi. Komissio ei ole kuitenkaan Oberösterreichin osavaltion osalta saanut tietoja 12 artiklan täytäntöönpanotoimenpiteistä.

Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot velvoittavat tuotantolaitokset tekemään yhteistyötä yleisölle tiedottamisessa sekä tietojen toimittamisessa toimivaltaiselle viranomaiselle ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimista varten. Tätä säännöstä ei ole tähän mennessä pantu täytäntöön Burgenlandin, Oberösterreichin, Salzburgin, Tirolin ja Vorarlbergin osavaltioissa.

(1) EYVL L 10, s. 13.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/12

Euroopan yhteisöjen komission 26.5.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-232/05)

(2005/C 171/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komission on nostanut 26.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Christophe Giolito, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 249 artiklan neljännen kohdan ja valtiontuesta, jonka Ranska on myöntänyt Scott Paper SA:lle/Kimberly-Clarkille (valtiontuki CR 38/1998, ex NN 52/1998, julkaistu EYVL L 12, 15.1.2002, s. 1) 12.7.2000 tehdyn komission päätöksen 2 ja 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut kyseistä päätöstä täytäntöön säädetyssä määräajassa.

2)	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ranskan viranomaiset eivät ole toteuttaneet tarpeellisia toimenpiteitä päätöksen asianmukaisen, välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon takaamiseksi, mikä on vastoin EY 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 14 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joiden mukaan jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Kansallisen tuomioistuimen päätös on vastoin sillä olevaa velvollisuutta antaa yhteisön oikeudelle tehokas vaikutus ja Ranskan oikeuden mukaan ei ole mahdollista toteuttaa turvaamistoimia, minkä vuoksi ei ole mahdollista kompensoida asian käsittelyn lykkäämisen automaattista vaikutusta.

Ranskan viranomaisten asenne ei ole lojaalin yhteistyövelvoitteen mukainen, sellaisena kuin se on määritelty EY 10 artiklassa. Ranska ei ole vastannut komission 21.11.2003 päivättyyn kirjeeseen huolimatta kolmesta muistutuksesta ja siitä, että komission kilpailun pääosaston ja Ranskan viranomaisten kesken pidettiin yhteenvetokokous Ranskan valtiontukien takaisinperimistä koskevista tapauksista. Siitä huolimatta, että komissio on useaan otteeseen pyytänyt Ranskalta jäljennöstä asian käsittelyn lykkäämistä koskevasta päätöksestä, se ei ole koskaan sitä saanut. Komissio on tämän vuoksi edelleen epävarma takaisinperimismenettelyn täsmällisestä kulusta. Tätä epävarmuutta lisää edelleen se, että komission heinäkuussa 2004 epävirallisesti saamien tietojen mukaan asian käsittelyn lykkäämistä koskevaa päätöstä ei ole koskaan tehty, toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät. Näin ollen komissio ei voi käsitellä takaisinperimistapausta lojaalin yhteistyön hengessä sellaisena kuin se on määritelty yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

(1) EYVL L 83, s. 1

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/13

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

11 päivänä toukokuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa T-111/01 ja T-133/01, Saxonia Edelmetalle GmbH ja Zeitzer Maschinen, Anlagen Geräte (ZEMAG) GmbH vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valtiontuki - Rakenneuudistus - Valtiontuen väärinkäyttö - Tuen takaisinperintä - EY 88 artiklan 2 kohta - Asetus (EY) N:o 659/1999)

(2005/C 171/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Yhdistetyissä asioissa T-111/01 ja T-133/01, Saxonia Edelmetalle GmbH, kotipaikka Haslbrücke (Saksa), edustajanaan asianajaja P. von Woedtke, ja J. Riedemann selvitystilassa olevan ZEMAG GmbH:n, kotipaikka Zeitz (Saksa), pesänhoitajana, edustajanaan asianajaja U. Vahlhaus, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja V. Di Bucci, prosessiosoite Luxemburgissa, jossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan valtiontuesta, jonka Saksa on toteuttanut EFBE Verwaltungs GmbH & Co. Management KG:n hyväksi (nykyisin Lintra Beteiligungsholding GmbH, yhdessä Zeitzer Maschinenin, Anlagen Geräte GmbH:n, LandTechnik Schlüter GmbH:n, ILKA MAFA Kältetechnik GmbH:n, SKL Motoren und Systembautechnik GmbH:n, SKL Spezialapparatebau GmbH:n, Magdeburger Eisengießerei GmbH:n, Saxonia Edelmetalle GmbH:n ja Gothaer Fahrzeugwerk GmbH:n kanssa), 28 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/673/EY (EYVL L 236, s. 3), yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit M. Jaeger, P. Mengozzi, M. E. Martins Ribeiro ja F. Dehousse, kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen, on 11.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Valtiontuesta, jonka Saksa on toteuttanut EFBE Verwaltungs GmbH & Co. Management KG:n hyväksi (nykyisin Lintra Beteiligungsholding GmbH, yhdessä Zeitzer Maschinenin, Anlagen Geräte GmbH:n, LandTechnik Schlüter GmbH:n, ILKA MAFA Kältetechnik GmbH:n, SKL Motoren und Systembautechnik GmbH:n, SKL Spezialapparatebau GmbH:n, Magdeburger Eisengießerei GmbH:n, Saxonia Edelmetalle GmbH:n ja Gothaer Fahrzeugwerk GmbH:n kanssa), 28 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/673/EY 3 artikla kumotaan siltä osin kuin Saksan liittotasavalta on siinä velvoitettu perimään takaisin Saxonia Edelmetalle GmbH -nimiseltä yhtiöltä 3 195 559 DEM korkoineen ja Zeitzer Maschinen, Anlagen Geräte (ZEMAG) GmbH -nimiseltä yhtiöltä 6 496 271 DEM:n suuruinen tuki korkoineen.

2	Kanne hylätään muilta osin.

3	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asiaan T-111/01 liittyvää välitoimimenettelyä koskevat kulut.

(1) EYVL C 227, 11.8.2001.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/13

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

11 päivänä toukokuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa T-160/02–T-162/02, Naipes Heraclio Fournier, SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Asetuksen (EY) N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Kuviomerkki, joka sisältää kuvan korttipelin miekasta - Kuviomerkki, joka sisältää kuvan ratsumiehestä, joka on korttipelin maata nuija - Kuviomerkki, joka sisältää kuvan kuninkaasta, joka on korttipelin maata miekka - Ehdottomat hylkäysperusteet - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

(2005/C 171/22)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Yhdistetyissä asioissa T-160/02–T-162/02, Naipes Heraclio Fournier, SA, kotipaikka Vitoria (Espanja), edustajanaan asianajaja E. Armijo Chávarri, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehenään aluksi J. Crespo Carrillo, sitten O. Montalto ja I. de Medrano Caballero), jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on France Cartes SAS, kotipaikka Saint Max (Ranska), edustajanaan asianajaja C. de Haas, ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n toisen valituslautakunnan 28.2.2002 tekemistä kolmesta päätöksestä (asiat R 771/2000-2, R 770/2000-2 ja R 766/2000-2), jotka koskevat Naipes Heraclio Fournier, SA:n ja France Cartes SAS:n välistä mitättömyysmenettelyä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit V. Tiili ja O. Czúcz, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas, on antanut 11.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanteet hylätään.

2	Väliintulijan vaatimukset siitä, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jätetään tutkimatta mitättömyysosastokäsittelystä aiheutuneita kustannuksia koskevilta osin.

3	Kantaja velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) oikeudenkäyntikulut ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut muilta osin.

4	Väliintulijan vaatimukset jätetään muilta osin tutkimatta.

(1) EYVL C 180, 27.7.2002.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/15

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

11 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-31/03, Grupo Sada, pa, SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Sanaosan GRUPO SADA sisältävän kuviomerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus - Aikaisempi sanaosan sadia sisältävä kansallinen kuviomerkki - Rekisteröinnin osittainen epääminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 171/25)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa T-31/03, Grupo Sada, pa, SA, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajanaan asianajajat A. Aguilar De Armas ja J. Marrero Ortega, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään J. García Murillo ja G. Schneider, jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on Sadia, SA, kotipaikka Concordia (Brasilia), edustajinaan asianajajat J. García del Santo ja P. García Cabrerizo, väliintulijana, ja jossa on kyse SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan Sadia, SA:n ja Grupo Sada, pa, SA:n välisestä väitemenettelystä 20.11.2002 tekemästä päätöksestä (asia R 567/2001-1) nostetusta kumoamiskanteesta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Wiszniewska- Białecka, kirjaaja: apulaiskirjaaja B. Pastor, on 11.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 70, 22.3.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/15

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä huhtikuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Jose Maria Sison vastaan Euroopan unionin neuvosto (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus N:o 1049/2001 - Terrorismin torjuntaa koskeviin neuvoston päätöksiin liittyvät asiakirjat - Yleisen edun turvaamista koskevat poikkeukset - Yleinen turvallisuus - Kansainväliset suhteet - Oikeus tutustua asiakirjan osiin - Perustelut - Puolustautumisoikeudet)

(2005/C 171/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Jose Maria Sison, kotipaikka Utrecht (Alankomaat), edustajinaan asianajajat J. Fermon, A. Comte, H. Schultz ja D. Gurses, vastaan Euroopan unionin neuvosto (asiamiehinään M. Vitsentzatos, M. Bauer ja M. Bishop), joissa kantaja on vaatinut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kolme päätöstä, jotka neuvosto on tehnyt 21.1.2003, 27.2.2003 ja 2.10.2003, joilla on evätty oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat neuvoston päätöksiä 2002/848/EY, 2002/974/EY ja 2003/480/EY, jotka on tehty 28.10.2002, 12.12.2002 ja 27.6.2003 ja joilla pannaan täytäntöön tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohta ja joilla kumotaan päätökset 2002/460/EY, 2002/848/EY ja 2002/974/EY, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 26.4.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Asioissa T-110/03 ja T-150/03 nostetut kanteet hylätään.

2	Asiassa T-405/03 nostettu kanne jätetään osittain tutkimatta ja hylätään muilta osin.

3	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03.

(1) EUVL C 146, 21.6.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/16

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

14 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa T-141/03, Sniace, SA, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valtiontuki - Osakaslaina - Oikeussuojan tarve - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 171/27)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa T-141/03, Sniace, SA, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajanaan asianajaja J. Baró Fuentes, jota tukee Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään N. Díaz Abad, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään F. Santaolalla Gadea ja J. Buendía Sierra, prosessiosoite Luxemburgissa, jossa on kyse valtiontuesta, jonka Espanja on myöntänyt Sniace, SA:lle, 11 päivänä joulukuuta 2002 tehdyn komission päätöksen N:o 2003/284/EY (EUVL 2003, L 108, s. 35) osittaisesta kumoamisesta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger, F. Dehousse, E. Cremona ja O. Czúcz, kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González, on 14.4.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne jätetään tutkimatta.

2	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

(1) EUVL C 171, 19.7.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/16

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

4 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-144/03, Nadine Schmit vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Virkamiehet - Henkinen ahdistelu - Avustamisvelvollisuus - Perusteluvelvollisuus - Asiakirjoja ei ole siirretty henkilökansioon)

(2005/C 171/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-144/03, Nadine Schmit, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, asuinpaikka Ispra (Italia), edustajinaan asianajajat P.-P. Van Gehuchten ja P. Jadoul, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Currall ja L. Lozano Palacios, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja U. Zinsmeister, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa on kyse yhtäältä komission 11.7.2002 tekemää päätöstä, jossa komissio on kieltäytynyt tiettyjen väitetysti kantajan kunniaa loukkaavien asiakirjojen poistamisesta kantajan henkilökansiosta kieltäen häntä koskevien panettelevien kirjoitusten olemassaolon ja todennut, että mitään arviointikertomuksiin liittyvää vahinkoa ei ole, koskevasta kumoamiskanteesta ja toisaalta siltä osin kuin on tarpeen komission samana päivänä tekemää päätöstä, jossa kieltäydyttiin kantajan 28.6.2002 esittämän ”oikeudenkäyntiä edeltävän hakemuksen” rekisteröinnistä, koskevasta kumoamiskanteesta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit J. Azizi ja E. Cremona, kirjaaja H. Jung, on 4.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 171, 19.7.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/17

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

10 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-193/03, Giuseppe Piro vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Kumoamiskanne - Arviointikertomus - Perustelut - Vahingonkorvauskanne - Henkinen kärsimys)

(2005/C 171/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-193/03, Giuseppe Piro, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Wezembeek Oppem (Belgia), edustajinaan asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis, E. Marchal ja X. Martin Membiela, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja H. Tserepa-Lacombe, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii yhtäältä komission päätöksen, jolla on vahvistettu kantajaa koskeva lopullinen arviointikertomus ajanjaksolta 1997–1999, kumoamista ja toisaalta vahingonkorvausta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit M. E. Martins Ribeiro ja K. Jürimäe, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas, on antanut 10.5.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle yksi euro korvauksena aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

2	Kanne hylätään muilta osin.

3	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa puolesta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 184, 2.8.2003.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/17

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

11 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-390/03, CM Capital Markets Holding SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Aikaisempi kuviomerkki, johon sisältyy ilmaisu ”capital markets CM” - Osan ”CM” sisältävän kuviomerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 171/30)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa T-390/03, CM Capital Markets Holding SA, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajinaan aluksi asianajajat N. Moya Fernández ja J. Calderón Chavero, sitten asianajajat Calderón Chavero ja T. Villate Consonni, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään O. Montalto ja I. de Medrano Caballero), jossa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyn menettelyn toisena osapuolena on ollut Caja de Ahorros de Murcia, kotipaikka Murcia (Espanja), ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 17.9.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 244/2003-1), joka koskee CM Capital Markets Holding SA:n ja Caja de Ahorros de Murcian välistä väitemenettelyä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit V. Tiili ja O. Czúcz, kirjaaja: apulaiskirjaaja B. Pastor, on 11.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 21, 24.1.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/18

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä huhtikuuta 2005,

asiassa T-395/03, Sophie Van Weyenbergh vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Sisäisen kilpailun aloittaminen uudelleen - Hakijan jättäminen merkitsemättä soveltuvien hakijoiden luetteloon)

(2005/C 171/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-395/03, Sophie Van Weyenbergh, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Tervuren (Belgia), edustajanaan asianajaja C. Mourato, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja H. Kraemer, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii yhtäältä sisäisen kilpailun KOM/TB/99 valintalautakunnan sen päätöksen kumoamista, jonka mukaan kantaja jätetään merkitsemättä tämän kilpailun johdosta laadittuun soveltuvien hakijoiden luetteloon, ja toisaalta vahingonkorvauksia, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimien yhden tuomarin kokoonpanossa: J. Pirrung, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas, on 26.4.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Komissio velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa ja puolet kantajalle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista siten, että kantaja vastaa toisesta puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/18

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

4 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-398/03, Jean-Pierre Castets vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Virkamiehet - Henkilöstösääntöjen 78 artikla - Työkyvyttömyyseläke - Eläkkeen määrän laskeminen - Viitepalkka)

(2005/C 171/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-398/03, Euroopan yhteisöjen komission entinen virkamies Jean-Pierre Castets, kotipaikka Saint-Victor-des-Oules (Ranska), edustajanaan asianajaja G. Crétin, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. Currall, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa vaaditaan kumottavaksi komission päätös, jolla vahvistetaan kantajan oikeudet työkyvyttömyyseläkkeeseen, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Wiszniewska-Białecka, kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen, on 4.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komissiolle sen osallistumisesta suulliseen käsittelyyn aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan lukuun ottamatta niitä kuluja, jotka sille ovat aiheutuneet sen osallistumisesta suulliseen käsittelyyn.

(1) EUVL C 35, 7.2.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/19

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

4 päivänä toukokuuta 2005,

asiassa T-22/04, Reemark Gesellschaft für Markenkooperation mbH vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Sanamerkkiä Westlife koskeva yhteisön tavaramerkkihakemus - Aikaisempi kansallinen tavaramerkki West - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus)

(2005/C 171/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-22/04, Reemark Gesellschaft für Markenkooperation mbH, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja P. Koch Moreno vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään S. Laitinen, jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Bluenet Ltd, kotipaikka Limerick (Irlanti), jossa on kyse SMHV:n toisen valituslautakunnan 17.11.2003 tekemästä sellaisesta päätöksestä (asia R 238/2002-2) nostetusta kanteesta, joka liittyy West-tavaramerkin haltijan Westlife-tavaramerkkihakemusta vastaan vireille panemaan väitemenettelyyn, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas, kirjaaja: apulaiskirjaaja B. Pastor, on 4.5.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kumotaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 17.11.2003 tekemä päätös (asia R 238/2002-2).

2	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 94, 17.4.2004.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/20

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

10 päivänä maaliskuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T-248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-265/00, T-267/00, T-268/00, T-271/00, T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00, Gruppo ormeggiatori del porto di Venezia Soc. coop. rl, ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valtiontuet - Komission päätös, jossa sääntöjenvastaiset tukijärjestelmät todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja jossa määrätään soveltumattomien tukien takaisinperimisestä - Kansallisen takaisinperimismenettelyn soveltamisalan ulkopuolelle jääminen - Kumoamiskanne - Oikeussuojan tarpeen puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 171/36)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Yhdistetyissä asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T-248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-265/00, T-267/00, T-268/00, T-271/00, T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00, Gruppo ormeggiatori del porto di Venezia Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia (Italia), edustajanaan asianajaja F. Munari, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-228/00, Gruppo ormeggiatori del porto di Chioggia Piccola Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat S. Carbone, A. Taramasso ja F. Munari, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-229/00, Compagnia lavoratori portuali Soc. coop. rl ja Società cooperativa lavoratori portuali San Marco Venezia Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi ja C. Montagner, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajina asiassa T-242/00, Portabagagli del porto di Venezia Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi ja C. Montagner, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-243/00, Abibes SpA, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat G. Orsoni, G. Simeone ja A. Schmitt, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-245/00, Fluvio Padana Srl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat G. Orsoni, G. Simeone ja A. Schmitt, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-246/00, Serenissima motoscafi Srl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat G. Orsoni, A. Pavanini ja A. Schmitt, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-247/00, Integrated Shipping Co. SpA (ISCO), kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat G. Orsoni, G. Simeone ja A. Schmitt, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-248/00, Società cooperativa veneziana motoscafi, Soc. coop. rl, Cooperativa ”San Marco” motoscafi in servizio pubblico Soc. coop. rl ja Cooperativa serenissima taxi Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat G. Orsoni, A. Pavanini ja A. Schmitt, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajina asiassa T-250/00, Cooperativa ducale fra gondolieri di Venezia, Soc. coop. rl ja Gondolieri Bauer Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja M. Giantin, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajina asiassa T-252/00, Sacra Srl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat M. Marinoni, G.M. Roberti ja F. Sciaudone, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-256/00, Fondamente nuove servizio taxi e noleggio, Soc. coop. rl ja Bucintoro motoscafi servizio taxi e noleggio Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat R. Vianello, A. Bortoluzzi ja C. Montagner, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajina asiassa T-257/00, Multiservice Srl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi ja C. Montagner, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-258/00, Veneziana di navigazione SpA, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi et C. Montagner, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-259/00, Cooperativa traghetto S. Lucia Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi, C. Montagner ja F. Stivanello Gussoni, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-265/00, Comitato ”Venezia vuole vivere”, kotipaikka Venetsia, kantajana asioissa T-265/00 ja T-267/00, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi, C. Montagner, F. Stivanello Gussoni ja asioissa T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00 asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asioissa T-265/00, T-267/00, T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00, Cooperativa Daniele Manin fra gondolieri di Venezia Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Bortoluzzi, C. Montagner ja F. Stivanello Gussoni, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-267/00, Conepo servizi Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Biagini, S. Scarpa ja P. Pettinelli, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-268/00, Ligabue Catering SpA, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajajat A. Vianello, M. Merola ja A. Sodano, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-271/00, Verde sport SpA, kotipaikka Venetsia, edustajinaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-274/00, Cooperativa carico scarico e trasporti scalo fluviale Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-275/00, Cipriani SpA, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-276/00, Cooperativa trasbagagli Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-281/00, Cooperativa fra portabagagli della stazione di Venezia Srl, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-287/00, Cooperativa braccianti mercato ittico ”Tronchetto” Soc. coop. rl, kotipaikka Venetsia, edustajanaan asianajaja A. Bianchini, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajana asiassa T-296/00, joita tukee asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-247/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-265/00, T-267/00, T-268/00 ja T-271/00 Italian tasavalta, asiamiehenään U. Leanza, prosessiosoite Luxemburgissa, väliintulijana, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenä: V. Di Bucci, jota avustaa asianajaja A. Dal Ferro, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa on kyse sosiaaliturvamaksujen alentamista koskevien lakien nro 30/1997 ja nro 206/1995 mukaisista Venetsian ja Chioggian alueella sijaitseviin yrityksiin kohdistuvista tukitoimenpiteistä 25 päivänä marraskuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 2000/395/EY (EYVL 2000, L 150, s. 50) kumoamisesta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A.W.H. Meij, N.J. Forwood, I. Pelikánová ja S. Papasavvas, kirjaaja: H. Jung, on 10.3.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Asiat T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T-248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-265/00, T-267/00, T-268/00, T-271/00, T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00 yhdistetään asian käsittelyn jatkoa varten.

2)	Asioita T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T-248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-267/00, T-268/00, T-271/00, T-275/00, T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00 koskevat kanteet jätetään tutkimatta.

3)	Asioita T-265/00 ja T-274/00 koskevat kanteet jätetään tutkimatta siltä osin kuin ne on nostettu Cooperativa traghetto S. Lucia Soc. coop. rl (asia T-265/00) ja Verde sport SpA (asia T-274/00) toimesta.

4)	Asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T 248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-268/00 ja T-271/00 yhtäältä kantajat ja toisaalta komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Asioissa T-267/00, T-275/00, T-276/00, T-281/00, T 287/00 ja T 296/00, Cooperativa Daniele Manin fra gondolieri di Venezia Soc. coop. rl, Cooperativa carico scarico e trasporti scalo fluviale Soc. coop. rl, Cipriani SpA, Cooperativa trasbagagli Soc. coop. rl, Cooperativa fra portabagagli della stazione di Venezia Srl ja Cooperativa braccianti mercato ittico ”Tronchetto” Soc. coop. rl vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näissä asioissa komissio vastaa näiden yhtiöiden nostamista kanteista sille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Comitato ”Venezia vuole vivere” vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi komissiolle asioita T-267/00, T-275/00, T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00 koskeviin kanteisiin liittyvistä, tähän asti aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista siltä osin kuin nämä kanteet on nostanut Comitato ”Venezia vuole vivere”.

6)	Kantajina asiassa T-265/00 oleva Cooperativa traghetto S. Lucia ja asiassa T-274/00 oleva Verde sport vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näissä kahdessa asiassa komissio vastaa näiden kahden yhtiön nostamiin kanteisiin liittyvistä, sille tähän asti aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Italian tasavalta vastaa asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-247/00, T 250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-267/00, T-268/00 ja T-271/00 omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä niistä omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka sille aiheutui asiassa T-265/00 ja jotka liittyivät Cooperativa traghetto S. Lucian nostamaan kanteeseen.

8)	Asioissa T-265/00 ja T-274/00 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään muilta osin myöhemmin.

(1) EYVL C 302, 21.10.2000.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/22

Robert Benkön ym. 21.3.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-122/05)

(2005/C 171/38)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Robert Benkö, Kohfidisch (Itävalta), Nikolaus Draskovich, Güssing (Itävalta), Alexander Freiherr von Kottwitz-Erdödy, Kohfidisch (Itävalta), Peter Masser, Schwanberg (Itävalta), Alfred Prinz von und zu Liechtenstein, Deutschlandsberg (Itävalta), Marenzi Privatstiftung, Ebergassing (Itävalta), Marktgemeinde Götzendorf an der Leitha (Itävalta), Gemeinde Ebergassing (Itävalta), Ernst Harrach, Bruck and der Leitha (Itävalta), Schlossgut Schönbühel-Aggstein AG, Vaduz ja Heinrich Rüdiger Fürst Starhemberg'sche Familienstiftung, Vaduz ovat nostaneet 21.3.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustaja on asianajaja M. Schaffgotsch.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa riidanalaisen komission päätöksen kokonaisuudessaan tai — jos tätä vaatimusta ei hyväksytä — toissijaisesti

2.	kumoaa riidanalaisen päätöksen kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien Itävallan alueiden osalta (koodi AT riidanalaisen päätöksen liitteessä 1) tai — jos tätä vaatimusta ei hyväksytä — toissijaisesti

3.	kumoaa alueiden AT 1114813, AT 2242000, AT 1220000, AT 1205A00, AT 3122000 sekä AT 3120000 sisällyttämisen riidanalaiseen komission päätökseen tai — jos tätä vaatimusta ei hyväksytä — toissijaisesti

kumoaa riidanalaisen päätöksen liitteessä 1 määriteltyjen alueiden luokittelun yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi sellaisia luontotyyppejä ja lajeja varten, joilla on tietty edustavuus sekä yleisarvioinnit B, C ja D (toissijaisesti C ja D tai ainakin D) jäsenvaltioiden vakiotietolomakkeiden mukaisesti, kun on kyse

a)	kaikista riidanalaiseen päätökseen sisällytetyistä alueista (jotka on lueteltu liitteessä 1) tai toissijaisesti

b)	kaikista Itävallan alueista (koodi AT liitteessä 1) tai toissijaisesti

c)	yksinomaan alueista AT 1114813, AT 2242000, AT 1220000, AT 1205A00, AT 3122000 sekä AT 3120000

5.	velvoittaa joka tapauksessa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) mukaisesta luettelosta mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista 7 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/798/EY (2) mukaisesti kantajien omistamat maa-alueet kuuluvat kyseisellä direktiivillä käyttöönotetun suojelujärjestelmän soveltamisalaan.

Kantajat väittävät muun muassa, että riidanalainen päätös ei perustunut edellytettyyn etuvertailuun painavan yleisen edun sekä kansalaisten ja alueviranomaisen, joita tämä päätös koskee suoraan, oikeuksien välillä.

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on direktiivin 92/43/ETY vastainen, koska edellytettyjä perustoja tarvittavien rahoituskustannusten arvioimiseksi ei laadittu asianmukaisesti ja koska direktiivin 8 artiklan mukaisesti hyväksyttävää toimintasuunnitelmaa ei laadittu, eikä se olisi ollut riittävä, vaikka se olisikin laadittu.

Kantajat väittävät lisäksi, että Itävallassa vallitsevan toimivallan jaon vuoksi direktiivissä 92/43/ETY edellytetty suojelualueiden verkoston yhtenäisyys ei ole taattu ja että lähes kaikissa tapauksissa suojelualueet päättyvät osavaltioiden rajalle, mikä kantajien mielestä on väärin sekä yhteisön lainsäädännön mukaan että luonnonsuojelun teknisestä näkökulmasta käsin.

Kantajat väittävät myös, että komissio jätti toteamatta riidanalaisessa päätöksessä nimenomaisesti ja täsmällisesti, mille lajeille ja luontotyypeille yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi nyt luokitellut alueet itse asiassa ovat yhteisön tärkeinä pitämiä.

Kantajat väittävät lopuksi, että sikäli kuin on kyse kantajia koskevista alueista, päätös perustui virheellisiin tieteellisiin perustoihin ja että alueet katsottiin näin ollen virheellisesti yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi tiettyjä lajeja ja luontotyyppejä varten.

(1) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7).

(2) EUVL L 382, s. 1.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/23

Société des Plantations de Mbanga ”SPM”:n 18.3.2005 Euroopan unionin neuvostoa ja Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-128/05)

(2005/C 171/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Société des Plantations de Mbanga ”SPM”, kotipaikka Douala (Kamerun), on nostanut 18.3.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa ja Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Pierre Soler-Couteaux.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	velvoittaa komission ja neuvoston korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajalle aiheutuneen 15 163 825 euron suuruisen vahingon laillisen koron määrällä lisättynä

2.	velvoittaa komission ja neuvoston korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja tuottaa, jalostaa ja myy vientiin tarkoitettuja banaaneja Kamerunin tasavallassa ja muissa maissa. Voidakseen myydä banaaneja yhteisön alueella, kantajan on saatava tuojien tuontitodistuksia, koska kantaja ei ole yhteisön lainsäädännön mukainen toimija ja koska se ei kuulu eurooppalaiseen tai monikansalliseen konserniin.

Kantaja väittää, että tuojat väärinkäyttävät omaksi edukseen yhteisön säännöksiä banaanien tuontia koskevasta yhteisön järjestelmästä, kun ne ottavat uudelleen käyttöön — laskuttamalla todistuksista kohtuuttomasti ja epäsuhtaisesti — tuontitullin AKT-maista peräisin olevien banaanien tuonnille, josta ei yleensä peritä lainkaan tullia.

Kantaja väittää, että neuvoston ja komission menettelyn johdosta kyseiset toimielimet ovat sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa, koska ne eivät ottaneet huomioon banaanialan selvästi erottuvaa taloudellisten toimijoiden luokkaa, eli luokkaa, johon kuuluvat AKT-maiden tuottajat, jotka ovat ”itsenäisiä” siitä syystä, että ne eivät ole toimijoita, eivätkä ne kuulu suuriin eurooppalaisiin tai monikansallisiin konserneihin, ja koska kyseiset toimielimet eivät toteuttaneet toimenpiteitä tästä aiheutuvan tilanteen korjaamiseksi, vaikka komission on kantajan mukaan vältettävä aiheuttamasta häiriötä myyntiketjun eri tasoilla olevien henkilöiden normaaleille kauppasuhteille.

Kantaja väittää myös, että neuvosto ja komissio ovat selvästi ylittäneet harkintavaltansa, ja se nojautuu viiteen perusteeseen, jotka koskevat

—	kilpailunvastaisia menettelytapoja suosivan lainsäädännön antamista

—	kyseisten kilpailunvastaisten vaikutusten ehkäisemiseksi toteutettavien toimenpiteiden puuttumista

—	luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista

—	syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja

—	elinkeinovapauden periaatteen loukkaamista.

Kantaja väittää myös, että toimijat rikkovat EY 81 ja EY 82 artiklaa.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/24

Nederlandse Vakbond Varkenshouders ym:n 14.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-151/05)

(2005/C 171/40)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Nederlandse Vakbond Varkenshouders, kotipaikka Lunteren (Alankomaat), Marius Schep, kotipaikka Lopik (Alankomaat) ja Nederlandse Bond van Handelaren in Vee, kotipaikka Haag (Alankomaat), ovat nostaneet 14.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Johannes Kneppelhout ja Monique Charlotte van der Kaden.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	ottaa kyseisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ja hyväksyy sen

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa komission 21.12.2004 tekemän päätöksen, jossa tietty yrityskeskittymä todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi (asia nro IV/M.3605 — SOVION/HMG).

Kantajat väittävät, ettei komissio ole soveltanut asianmukaisesti yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 2, 6 ja 8 artiklaa. Komissio on kantajien mukaan katsonut virheellisesti, ettei ehdotettu keskittymä johda kilpailunrajoituksiin elävien sikojen ja teurastettavien emakoiden ostomarkkinoilla ja ettei sen perusteella synny määräävää markina-asemaa relevanteilla markkinoilla. Kantajat esittävät tältä osin, että komissio on rajannut relevantit tuotemarkkinat virheellisesti, koska se on sisällyttänyt emakoiden markinat sikojen markkinoihin. Komissio on kantajien mukaan määrittänyt myös maantieteelliset markkinat virheellisesti.

Kantajat toteavat lisäksi, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden ja huolenpitovelvollisuuden. Kantajien mukaan komissio ei ole antanut niille mahdollisuutta riittävässä laajuudessa esittää näkökohtiaan, eikä se ole ottanut huomioon niitä tietoja, joita kantajat ovat sille toimittaneet.

(1) EUVL L 24, s. 1.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/25

Deutsche Telekom AG:n 25.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-157/05)

(2005/C 171/41)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: saksa

Deutsche Telekom AG, kotipaikka Bonn (Saksa), on nostanut 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on Rechtsanwalt J. — C. Gaedertz.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: PCS Systemtechnik GmbH, München (Saksa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 9.2.2005 asiassa R 248/2004-2 tekemän päätöksen;

—	velvoittaa vastaajana olevan viraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki T-PCS luokkiin 9, 16, 36, 38, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille (hakemus nro 1077304)
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	PCS Systemtechnik GmbH
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Sanamerkki PCS luokkiin 9, 37 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille (yhteisön tavaramerkki nro 628149)
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hyväksyminen ja hakemuksen nro 1077304 hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Valituslautakunnan päätös on yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/25

Trek Bicycle Corporationin 22.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-158/05)

(2005/C 171/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Trek Bicycle Corporation, kotipaikka Waterloo, Wisconsin (Amerikan yhdysvallat), on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat J. Kroher ja A. Hettenkofer.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: AUDI AG, kotipaikka Ingolstadt (Saksa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan päätöksen (asianumero R 587/2004-4)

—	kumoaa väiteosaston väitteestä nro B 435828 26.5.2004 tekemän päätöksen nro 1716/2004, siltä osin kuin väite hylättiin tavaroiden ”Moottoriajoneuvot ja niiden osat” osalta

—	hylkää hakemuksen nro 1910256 yhteisön tavaramerkiksi ”ALLTREK” tavaroille ”Moottoriajoneuvot ja niiden osat”

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	AUDI AG
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki ALLTREK luokkiin 9, 12 ja 42 kuuluvien tavaroiden ja palvelujen osalta (hakemus nro 1910256)
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kantaja
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu.	Saksalainen sanamerkki ”TREK” luokkiin 6, 9, 11, 12 ja 21 kuuluville tavaroille (nro 2092896)
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen osittain (luokan 12 osalta)
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti. Kilpailevien tavaramerkkien välillä vallitsee sekaannusvaara, koska ne ovat hyvin samankaltaisia ja vanhempi tavaramerkki on erityisen erottamiskykyinen.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 (EYVL L 11, s. 1).

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/26

Unipor-Ziegel Marketing GmbH:n 22.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-159/05)

(2005/C 171/43)

Kieli, jolla kanne on laadittu: saksa

Unipor-Ziegel Marketing GmbH, München (Saksa), on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat A. Beschorner ja B. Glaser.

Muuna osapuolena valituslautakunnassa oli Ewald Dörken AG, Herdecke (Saksa).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 18.2.2005 asiassa R 491/04-2-DELTA tekemän päätöksen,

—	velvoittaa harmonisointiviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jota mitättömyysvaatimus koskee:

Sanamerkki DELTA luokkiin 6 ja 19 kuuluville tavaroille (yhteisön tavaramerkki nro 683458).

Yhteisön tavaramerkin haltija:

Ewald Dörken AG

Yhteisön tavaramerkkiä koskevan mitättömyysvaatimuksen tekijä:

Kantaja

Mitättömyysosaston päätös:

Mitättömyysvaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan päätös:

Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

—	riidanalaisella päätöksellä rikotaan yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, koska rekisteröidyllä tavaramerkillä ei ole tavaramerkin ominaisuuksia

—	riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska rekisteröity tavaramerkki ei ole erottamiskykyinen

—	riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, koska rekisteröidyn tavaramerkin käytön on oltava vapaata ja sen rekisteröinnillä annetaan lainvastainen yksinoikeus.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/28

Johan de Geestin 13.4.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-164/05)

(2005/C 171/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Johan de Geest, kotipaikka Rhode-St-Genèse (Belgia), on nostanut 13.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Xavier Martin, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa kantajan nimittämisestä Euroopan yhteisöjen virkamieheksi tehdyn päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan mukaisesti palkkaluokaksi, jossa hänet otetaan palvelukseen, A*6

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja osallistui palkkaluokkaan A6 tai A7 nimitettävän lääkärin toimen täyttämistä varten järjestettyyn sisäiseen kilpailuun CONSEIL/A/273. Kantaja, joka läpäisi kilpailun, nimitettiin palkkaluokkaan A*6. Kantaja riitauttaa tämän päätöksen ja väittää, että hänet olisi pitänyt nimittää palkkaluokkaan A*8, A*9 tai A*10, jotka uudessä järjestelmässä vastaavat kilpailuilmoituksessa tarkoitettuja vanhoja palkkaluokkia.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että neuvosto vahvisti palkkaluokan, jossa hänet otettiin palvelukseen, avointa toimea koskevan ilmoituksen vastaisesti ja rikkoi näin ollen henkilöstösäntöjen 29 ja 31 artiklaa ja luottamuksensuojan periaatetta. Tässä asiayhteydessä kantaja väittää myös, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevalla 12 artiklalla, jota neuvosto sovelsi vahvistaessaan palkkaluokan, jossa hänet otettiin palvelukseen, muutetaan lainvastaisella tavalla palvelukseenottomenettelyn oikeudellista kehystä.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/28

Arkeman 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-168/05)

(2005/C 171/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Arkema, kotipaikka Pariisi, on nostanut 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Michel Debroux, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission 19.1.2005 tekemän päätöksen C(2004) 4876 lopullinen 1 artiklan d kohdan, 2 artiklan c kohdan ja 4 artiklan 9 kohdan oikeudellisten virheiden ja olennaisten menettelymääräysten rikkomisen perusteella siltä osin kuin ne koskevat Elf Aquitainea ja tälle on määrätty sakko, ja näin ollen muuttaa päätöksen 2 artiklan c ja d alakohtaa siltä osin kuin komissio on määrännyt Arkemalle kohtuuttoman suuren sakon ja alentaa sakon määrää

—	toissijaisesti muuttaa päätöksen 2 artikla c ja d kohtaa siltä osin komissio on määrännyt Arkemalle ja Elf Aquitainelle kohtuuttoman suuren sakon ja alentaa sakon määrää

—	joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisella päätöksellä komissio määräsi yhtäältä kantajalle ja sen emoyhtiönä olevalle Elf Aquitaine SA:lle yhteisvastuullisesti 45 miljoonan suuruisen sakon ja toisaalta kantajalle yksin 13,5 miljoonan suuruisen sakon, koska ne olivat kymmenen muun yrityksen kanssa olleet osallisina monokloorietikkahappoalan yritysten välisessä yhteistoimintajärjestelyssä.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin siihen, että komissio oli tehnyt useita oikeudellisia virheitä saattaessaan kantajaa vastuuseen kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista, joiden paikkansapitävyyttä ja luonnehdintaa ei ole kiistetty Elf Aquitainelle. Komissio oli siten jättänyt noudattamatta säännöksiä, joilla säännellään tytäryhtiön saattamista vastuuseen emoyhtiöön nähden toteutetuista kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista, ottamalla käyttöön kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan vastuuseen liittyvän sellaisen olettaman, jota tosiasiallisesti ei voi kiistää ja joka koski enemmistöosakkuutta tytäryhtiössä, ja näin ollen jättämällä osoittamatta emoyhtiön tosiasiallisen osallisuuden kyseenalaistettuihin menettelytapoihin. Kantajan mukaan tällä olettamalla, jota ei voida kiistää, loukattiin tytäryhtiön itsenäistä oikeudellista ja kaupallista toimivaltaa ja kilpailulainsäädännön rikkomisessa henkilökohtaista vastuuta koskevia periaatteita sekä yritysten välistä, niiden oikeudelliseen organisaatioon perustuvaa syrjintäkiellon periaatetta. Lisäksi kantaja väittää, että komissio ei ollut noudattanut olennaisia menettelymääräyksiä siltä osin kuin olettaman, jota ei voi kiistää, käyttöönottoa ei ollut lainkaan perusteltu.

Toiseksi kantaja väittää, että sille määrätty sakko oli kohtuuttoman suuri, suhteeton ja syrjivä. Kyseisen väitteen tueksi se vetoaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sakon lähtösumman määräämisessä, sen tekijän määrittämisessä, jolla pyritään tekemään sakko riittävän tehokkaaksi, ja kilpailusääntöjen rikkomisen kestoon sidotun kertoimen määrittämisessä.

Toissijaisesti kantaja katsoo, että mikäli Elf Aquitaine ei ole kilpailusääntöjen rikkomisepäilyjen ulkopuolella, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet jäävät merkityksellisiksi. Kantaja vetoaa lisäksi siihen, että komissio oli laskentatavassaan ottanut Arkeman liikevaihdon huomioon kaksi kertaa määräten siten kaksikertaisen seuraamuksen samasta teosta.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/29

Jean-Louis Giraudyn 20.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-169/05)

(2005/C 171/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jean-Louis Giraudy, kotipaikka Pariisi, on nostanut 20.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja D. Voillemot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission 21.2.2005 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä ei tunnusteta lehdistö- ja viestintäpalvelun virheitä ja hylätään hänen valituksensa,

—	toteaa, että nämä virheet ovat aiheuttaneet varman ja arvioitavissa olevan vahingon ja että näiden virheiden ja vahingon välillä on syy-yhteys,

—	toteaa näin ollen taloudellisen korvausvaatimuksen kantajalle aiheutuneesta vahingosta oikeutetuksi ja määrää 500 000 euron vahingonkorvauksen kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä,

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tosiseikkojen tapahtumahetkellä kantaja oli komission Ranskan edustuston päällikkö. Petostentorjuntavirasto teki etsinnän edustuston tiloissa 18.11.2002 seurauksena häntä vastaan esitetyistä väitteistä, jotka koskivat Euroopan unionin talousarvion väitettyjä väärinkäytöksiä. Seuraavana päivänä kantaja siirrettiin toisiin tehtäviin Brysseliin ja häneltä kiellettiin kaikki, sekä komission sisäinen että ulkoinen, yhteydenpito.

Kantaja esittää myös, että komission lehdistötiedote, joka julkaistiin 21.11.2002 ja levitettiin laajalti, aiheutti huomattavan hänelle haitallisen mediajulkisuuden. Kantajan mukaan petostentorjuntaviraston 6.5.2003 antaman raportin johtopäätöksenä oli, että häntä vastaan esitetyt väitteet olivat perusteettomia.

Nostamallaan kanteella kantaja pyrkii saamaan korvauksen vahingosta, joka hänelle on aiheutunut näiden seikkojen johdosta. Kanteensa tueksi hän esittää, että siirto toisiin tehtäviin oli laiton, perusteeton ja syyttömyysolettaman vastainen. Hän esittää myös, että komission tiedottaja ei ole kunnioittanut tutkinnan luottamuksellisuutta ja on antanut hänen kunniaansa loukkaavia julkisia lausuntoja. Lopuksi hän tuo esiin, että lehdistö- ja viestintäpalvelun pääjohtaja on esittänyt häneen kohdistuvia väitteitä, joiden paikkansapitämättömyydestä hän ei voinut olla tietämättä.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/30

Armacell Enterprise GmbH:n 29.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-172/05)

(2005/C 171/50)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

Armacell Enterprise GmbH, kotipaikka Münster (Saksa), on nostanut 29.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on lakimies O. Spuhler.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: NMC, Société Anonyme, kotipaikka Raeren (Belgia).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa vastaajan ensimmäisen valituslautakunnan 23.2.2005 päivätyn päätöksen asiassa R 552/2004-1;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Armacell Enterprise GmbH
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki ARMAFOAM luokkaan 20 kuuluville tavaroille (elastomeerisistä, lämpömuovautuvista tai kertamuovautuvista vaahtomateriaaleista valmistetut tuotteet järjestelmien komponentteina tai lopputuotteina) — hakemus nro 2 487 338
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	NMC S.A.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Yhteisön sanamerkki NOMAFOAM luokkiin 17, 19, 20, 27 ja 28 kuuluville tavaroille ja/tai palveluille (muovit puolivalmisteena, polyetyleenivaahto (puolivalmisteena); rakennusaineet (ei-metalliset); …) Yhteisön tavaramerkki nro 672 816.
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ja yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 43 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseessä olevien tavaramerkkien ja tavaroiden välillä ei ole sekaannusvaaraa.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/31

Elf Aquitainen 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-174/05)

(2005/C 171/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Elf Aquitaine, kotipaikka Courbevoie (Ranska), on nostanut 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Eric Morgan de Rivery ja Evelyne Friedel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	ensisijaisesti kumoaa komission 19.1.2005 tekemän päätöksen C(2004) 4876 lopullinen 1 artiklan d kohdan siltä osin kuin siinä katsotaan, että Elf Aquitaine oli 1.1.1984–7.5.1999 rikkonut EY 81 artiklaa ja 1.1.1994–7.5.1999 ETA 53 artiklaa

—

näin ollen kumoaa komission 19.1.2005 tekemän päätöksen C(2004) 4876 lopullinen i) 2 artiklan c kohdan siltä osin kuin siinä tuomitaan Elf Aquitaine ja Atofina yhteisvastuullisesti 45 miljoonan euron suuruiseen sakkoon, ii) saman päätöksen 3 artiklan siltä osin siinä velvoitetaan Elf Aquitaine lopettamaan riidanalaisen EY 81 artiklan ja ETA 53 artiklan rikkominen, ja iii) mainitun päätöksen 4 artiklan 9 kohdan siltä osin kuin se kohdistuu Elf Aquitaineen

—	toissijaisesti kumoaa komission 19.1.2005 tekemän päätöksen C(2004) 4876 lopullinen 2 artiklan c kohdan siltä osin kuin siinä tuomitaan Elf Aquitaine ja Atofina yhteisvastuullisesti 45 miljoonan euron suuruiseen sakkoon

—	vaihtoehtoisesti muuttaa komission 19.1.2005 tekemän päätöksen C(2004) 4876 lopullinen 2 artiklan c kohtaa siltä osin kuin siinä tuomitaan Elf Aquitaine ja Arkema yhteisvastuullisesti 45 miljoonan euron suuruiseen sakkoon ja alentaa kyseisen sakon asianmukaiseen määrään

—	joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisella päätöksellä komissio katsoi, että kantaja oli osallisena sellaisten yritysten yhteistoiminnassa, jotka jakoivat keskenään tuotantokiintiöitä ja asiakkaita, sopivat yhteisesti hinnankorotuksista, ottivat käyttöön korvausjärjestelmän, vaihtoivat keskenään myyntimääriä ja hintoja koskevia tietoja, osallistuivat säännöllisiin kokouksiin ja olivat muuten yhteydessä keskenään sopiakseen edellä mainituista rajoituksista ja toteuttaakseen ne. Näiden rikkomusten vuoksi komissio määräsi kantajalle sakon.

Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä se joutui vastuuseen sellaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö oli syyllistynyt, ja se katsoo, että päätös on kumottava seuraavilla perusteilla:

Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantaja vetoaa puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Kantaja väittää, että komissio ei ollut väitetiedoksiannossa selvästi esittänyt perusteluitaan, se ei ollut huolehtinut sillä olevasta todistustaakasta eikä se ollut ottanut huomioon hallinnollisesta menettelystä johtuvia seikkoja.

Toisella kanneperusteellaan kantaja vetoaa riidanalaisen päätöksen riittämättömäksi väitettyihin perusteluihin, kun otetaan huomioon sen hyväksytyn kannan väitetty uutuus, joka koskee kantajan joutumista vastuuseen sen tytäryhtiön menettelystä, sekä siihen väitteeseen, ettei kantajan vääriksi osoittamiin seikkoihin ole annettu vastauksia.

Kolmannessa kanneperusteessa kantaja vetoaa lisäksi väitettyyn ristiriitaan yhtäältä sen kilpailusääntöjen rikkomista koskevan vastuun ja toisaalta sen tytäryhtiön vähäisemmän osallisuuden tunnustamisen välillä.

Neljäntenä kanneperusteena kantaja vetoaa niiden säännösten väitettyyn rikkomiseen, joilla säännellään emoyhtiön joutumista vastuuseen sen tytäryhtiötä koskevasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Sen jälkeen viidennellä kanneperusteella kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan useita keskeisiä kaikkien jäsenvaltioiden tunnustamia periaatteita, jotka ovat yhtenäinen osa yhteisöjen oikeusjärjestystä, eli rangaistuksen henkilökohtaisuuden periaatetta, laillisuusperiaatetta ja syyttömyysolettamaa koskevaa yleistä periaatetta.

Kuudes kanneperuste koskee useita väitettyjä komission riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn kestäessä tekemiä laiminlyöntejä, joiden kantaja katsoo loukkaavaan hyvän hallinnon periaatetta.

Seitsemännellä kanneperusteellaan kantaja esittää, että sen perusteen uutuudella, joka koskee emoyhtiöiden joutumista vastuuseen yhtymiin kuuluvia tytäryhtiöitä koskevasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, sellaisena kuin sitä sovellettiin riidanalaisessa päätöksessä, loukattiin oikeusvarmuuden periaatetta.

Seuraavilla kahdella kanneperusteella kantaja väittää, että komissio oli vääristellyt esitettyjä asiakirjatodisteita ja että riidanalaisessa päätöksessä oli kyse harkintavallan väärinkäytöstä.

Toissijaisesti kantaja katsoo, että sakko on kumottava sillä perusteella, että komission sakon määräämisessä käyttämät perusteet eivät olleet millään tavoin johdonmukaiset.

Vaihtoehtoisesti kantaja katsoo, että sakon määrää on alennettava.

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/32

Akso Nobel NV:n, Akzo Nobel BV:n, Akzo Nobel AB:n, Akzo Nobel Chemicals BV:n, Akzo Noble Functional Chemicals BV:n, Akzo Nobel Base Chemicals AB:n ja Eka Chemicals AB:n 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-175/05)

(2005/C 171/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Akso Nobel NV, kotipaikka Arnheim (Alankomaat), Akzo Nobel BV, kotipaikka Arnheim (Alankomaat), Akzo Nobel AB, kotipaikka Tukholma (Ruotsi), Akzo Nobel Chemicals BV, kotipaikka Amersfoort (Alankomaat), Akzo Nobel Functional Chemicals BV, kotipaikka Amersfoort (Alankomaat), Akzo Nobel Base Chemicals AB, kotipaikka Skoghall (Ruotsi), ja Eka Chemicals AB, kotipaikka Bohus (Ruotsi), ovat nostaneet 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat C. R. A. Swaak ja A. Kayhko.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	tutkii EY 230 artiklan nojalla komission päätöksen C(2004) 4876 lopullinen laillisuuden

—	kumoaa EY 231 artiklan nojalla riidanalaisen päätöksen

—	toissijaisesti alentaa sakon määrää

—	joka tapauksessa velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat EY 81 artiklan ja ETA 53 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyvän komission 19.1.2005 tekemän päätöksen (asia COMP/E-1/37.773 — MCAA), jossa katsotaan, että kantajat osallistuivat Euroopan talousalueella monokloorietikkahappoalan sellaiseen yritysten yhteistoimintaan, jossa oli kyse hintojen määräämisestä, markkinaosuuksien jakamisesta ja yhteisesti sovituista toimista kilpailijoita vastaan, ja jossa kantajille määrättiin sakko.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat ilmeiseen arviointivirheeseen ja asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin komissio oli virheellisesti saattanut myös Akzo Nobel NV:n, joka on Akzo Nobel yhtiön ylin holdingyhtiö, sekä Akzo Nobel AB:n vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta. Kantajien mukaan Akzo Nobel NV:llä ei ollut ratkaisevaa vaikutusta sen tytäryhtiöiden kaupallisiin menettelytapoihin.

Lisäksi kantajat väittävät, että kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrä ylitti monokloorietikkahappoalalla toimivien ruotsalaisten yritysten osalta asetuksessa 1/2003 säädetyn liikevaihtoa koskevan 10 prosentin ylärajan.

Kantajat vetoavat myös EY 253 artiklassa säädetyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Toissijaisesti kantajat väittävät, että komissio teki useita sakon määrän laskemista koskevia virheitä. Kantajien mukaan komissio erehtyi yhtiöiden luokittelussa, kun se arvioi rikkomisen vakavuutta sakon perusmäärän määrittämiseksi. Lisäksi se loukkasi virheellistä kerrointa soveltaessaan suhteellisuusperiaatetta ja soveltaessaan väärin vuoden 1996 lieventämistä koskevaa tiedonantoa (2) yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003.

(2) Komission tiedonanto sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL C 207, 18.71996).

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/33

Citicorpin ja Citibank, N.A:n 10.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-181/05)

(2005/C 171/53)

Kanteen kieli: englanti

Citicorp, kotipaikka New York (Yhdysvallat), ja Citibank, N.A, kotipaikka New York (Yhdysvallat), ovat nostaneet 10.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat V. v. Bomhard, A. Renck ja A. Polhmann.

Citi, S.L., kotipaikka Madrid (Espanja), on ollut asianosaisena menettelyssä valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 1.3.2005 tekemän päätöksen asiassa R 173/2004-1;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Citi, S.L.
Haettu tavaramerkki:	Kuvamerkki CITI luokkaan 36 (tulli-, kiinteistöarviointi-, kiinteistövälityspalvelut, kiinteistöjen hallinto- ja arviointipalvelu) kuuluvia palveluja varten — hakemus nro 1 430 750
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Citicorp ja Citibank, N.A.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kummankin kantajan kansalliset ja yhteisön sana- ja kuvamerkit luokkaan 36 (rahoituspalvelut ja kiinteistöpalvelut) kuuluvia palveluja varten
Väiteosaston ratkaisu:	Yhteisön tavaramerkkihakemuksen hylkääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Väiteosaston päätöksen kumoaminen, väitteen hyväksyminen, väitteen hyväksyminen ”kiinteistöarviointi-, kiinteistövälityspalvelujen, kiinteistöjen hallinto- ja arviointipalvelujen” osalta ja väitteen hylkääminen ”tullipalvelujen” osalta
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 73 artiklan rikkominen ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen, neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artiklan ja 74 artiklan 1 kohdan rikkominen ja neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan rikkominen

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/34

The Sherwin-Williams Companyn 9.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-190/05)

(2005/C 171/55)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: espanja

The Sherwin-Williams Company on nostanut 9.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajana ovat asianajajat Enrique Armijo Chavarri ja Antonio Castán Pérez-Gómez.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa SMHV:n toisen valituslautakunnan asiassa R 755/2004-2 22.2.2005 tekemän päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki ”TWIST & POUR” — hakemus nro 3.071.041 luokkaan 21 kuuluvia tavaroita varten (kannettavat muoviastiat, jotka myydään osana nestemäistä maalia ja joihin kuuluu väline, jonka avulla maali säilytetään ja levitetään)
Tutkijan päätös:	Hakemuksen hylkääminen
Valituslautakunnan päätös:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen

9.7.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/34

Teletech Holdings Inc:n 9.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-194/05)

(2005/C 171/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Teletech Holdings Inc., kotipaikka Englewood, Colorado (USA), on nostanut 9.5.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on solicitor A. M. Gould.

Teletech International S.A., jonka kotipaikka on Pariisi (Ranska), oli osapuolena myös valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 3.3.2005 antaman päätöksen asiassa R 497/2004-1,

—	palauttaa asian väiteosastolle, jotta se tutkisi ja hyväksyisi Teletech International SA:n yhteisön tavaramerkkiä 2 168 409 koskevaa rekisteröintiä vastaan tehdyn TeleTech's US:n väitteen, joka perustuu tämän yhteisön tavaramerkkiin nro 134 908 TELETECH GLOBAL VENTURES,

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan TeleTech's US:n oikeudenkäynnin kulut sekä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa että valituslautakunnassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröinnin hakija:	TELETECH INTERNATIONAL S.A.
Kyseessä oleva yhteisön tavaramerkki:	Sanamerkki TELETECH INTERNATIONAL luokkiin 35, 38 ja 42 kuuluville palveluille
Väitemenettelyssä mainitun tavaramerkin tai merkin haltija:	Kantaja
Väitteessä mainittu tavaramerkki tai merkki:	Kansallinen tavaramerkki TELETECH ja yhteisön tavaramerkki TELETECH GLOBAL VENTURES
Väiteosaston päätös:	Rekisteröintihakemuksen hylkääminen
Valituslautakunnan päätös:	Valituksen tutkimatta jättäminen
Kanneperusteet:	Kantaja väittää, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-342/02, Metro-Goldwyn-Mayer Lion v. SMHV 16.9.2004 antama tuomio, jossa samankaltaisissa olosuhteissa nostettu kanne hylättiin, oli väärä; vaihtoehtoisesti kantaja väittää, että tämä tuomio olisi olosuhteiltaan erilainen; lopuksi kantaja väittää, että väiteosaston päätös on aiheuttanut vakavaa haittaa sen asemalle USA:ssa ja näin ollen sen valitus väiteosaston päätöksestä olisi pitänyt ottaa tutkittavaksi.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 171

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	48. vuosikerta 9. heinäkuu 2005

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Tuomioistuin
	TUOMIOISTUIN
2005/C 171/1	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 10 päivänä toukokuuta 2005, asiassa C-400/99: Italian tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Kumoamiskanne — Valtiontuet — Meriliikenteen harjoittajaa koskevat toimenpiteet — Julkisia palveluja koskevat sopimukset — Tuen, voimassa olevan tuen tai uuden tuen puuttuminen — EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittaminen — Keskeyttämisvelvollisuus)	1

2005/C 171/2	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 3 päivänä toukokuuta 2005, yhdistetyissä asioissa C-387/02, C-391/02 ja C-403/02 (Tribunale di Milanon ja Corte d'appello di Leccen esittämät ennakkoratkaisupyynnöt): rikosasiat, joissa vastaajina ovat Silvio Berlusconi, Sergio Adelchi, Marcello Dell'Utri ym (Yhtiöoikeus — ETY:n perustamissopimuksen 5 artikla (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 5 artikla, josta on tullut EY 10 artikla) ja ETY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohta (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohta, josta on muutettuna tullut EY 44 artiklan 2 kohdan g alakohta) — Ensimmäinen direktiivi 68/151/ETY, neljäs direktiivi 78/660/ETY ja seitsemäs direktiivi 83/349/ETY — Tilinpäätös — Oikean ja riittävän kuvan periaate — Virheellisten yhtiötietojen antamisesta (kirjanpidon väärentämisestä) säädetyt seuraamukset — Ensimmäisen direktiivin 68/151 6 artikla — Yhteisön oikeuden rikkomisesta määrättävien seuraamusten asianmukaisuutta koskeva edellytys)	1

2005/C 171/3	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (ensimmäinen jaosto) 28 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa C-104/03 (Gerechtshof te Amsterdamin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): St. Paul Dairy Industries NV vastaan Unibel Exser BVBA (Brysselin yleissopimus — Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet — Todistajien kuuleminen)	2

2005/C 171/4	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (neljäs jaosto) 28 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa C-410/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 1999/95/EY — Aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden työaika — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	2

2005/C 171/5	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (kolmas jaosto) 28 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa C-31/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/29/EY — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	3

2005/C 171/6	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (neljäs jaosto) 12 päivänä toukokuuta 2005, asiassa C-42/04 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Maatschap J. B. en R. A. M. Elshof vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (Suu- ja sorkkatauti — Asetus (EY) N:o 1046/2001 — Tuen myöntäminen silloin, kun eläimet toimitetaan hävitettäviksi — Tuen enimmäismäärä, joka on määrätty suhteessa eläinten keskipainoon erää kohden)	3

2005/C 171/7	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (neljäs jaosto) 12 päivänä toukokuuta 2005, asiassa C-99/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/80/EU — Direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti)	4

2005/C 171/8	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (viides jaosto) 28 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa C-157/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jätehuolto — Direktiivit 75/442/EY, 91/689/EY ja 1999/31/EU — Punta de Avalosin ja Olveran kaatopaikat)	4

2005/C 171/9	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 21 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa C-186/04 (Conseil d'État'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Pierre Housieaux vastaan Délégués du conseil de la Région de Bruxelles-Capitale (Direktiivi 90/313/ETY — Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaus — Tietopyyntö — Kieltäytymisen perustelemista koskeva velvoite — Ehdoton määräaika — Viranomaisen vaitiolo vastaukselle varatun määräajan aikana — Implisiittinen hylkääminen — Tehokasta oikeussuojaa koskeva perusoikeus)	5

2005/C 171/0	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (viides jaosto) 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa C-335/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2000/43/EY — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	5

2005/C 171/1	Asia C-167/05: Euroopan yhteisöjen komission 14.4.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	6

2005/C 171/2	Asia C-180/05: Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	6

2005/C 171/3	Asia C-181/05: Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne	7

2005/C 171/4	Asia C-186/05: Euroopan yhteisöjen komission 25.4.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	8

2005/C 171/5	Asiat C-187/05, C-188/05, C-189/05 ja C-190/05: Areios Pagosin (Kreikka) 17.3.2005 tekemillään päätöksillä esittämät ennakkoratkaisupyynnöt asioissa Agorastoudis ym. (C-187/05), Panou ym. (C-188/05), Kotsambougioukis ym. (C-189/05) ja Akritopoulos ym. (C-190/05) vastaan Goodyear ABEE	8

2005/C 171/6	Asia C-204/05: Euroopan yhteisöjen komission 10.5.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	9

2005/C 171/7	Asia C-208/05: Sozialgericht Berlinin 11.4.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa ITC Innovative Techonology Center GmbH vastaan Bundesagentur für Arbeit	9

2005/C 171/8	Asia C-209/05: Euroopan yhteisöjen komission 13.5.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne	10

2005/C 171/9	Asia C-226/05: Euroopan yhteisöjen komission 20.5.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne	11

2005/C 171/0	Asia C-232/05: Euroopan yhteisöjen komission 26.5.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne	12

	ENSIMMÄINEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
2005/C 171/1	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 11 päivänä toukokuuta 2005, yhdistetyissä asioissa T-111/01 ja T-133/01, Saxonia Edelmetalle GmbH ja Zeitzer Maschinen, Anlagen Geräte (ZEMAG) GmbH vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Valtiontuki — Rakenneuudistus — Valtiontuen väärinkäyttö — Tuen takaisinperintä — EY 88 artiklan 2 kohta — Asetus (EY) N:o 659/1999)	13

2005/C 171/2	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 11 päivänä toukokuuta 2005, yhdistetyissä asioissa T-160/02–T-162/02, Naipes Heraclio Fournier, SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Mitättömyysmenettely — Asetuksen (EY) N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan a alakohta — Kuviomerkki, joka sisältää kuvan korttipelin miekasta — Kuviomerkki, joka sisältää kuvan ratsumiehestä, joka on korttipelin maata nuija — Kuviomerkki, joka sisältää kuvan kuninkaasta, joka on korttipelin maata miekka — Ehdottomat hylkäysperusteet — Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)	13

2005/C 171/3	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-359/02, Chum Ltd vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Sanamerkki STAR TV — Kansainvälisen kuviomerkin STAR TV haltijan väite — Rekisteröinnin epääminen)	14

2005/C 171/4	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 11 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-25/03, Marco de Stefano vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Virkamiehet — Avoin kilpailu — Kokeita koskevan osallistumisoikeuden epääminen — Vaaditut tutkintotodistukset)	14

2005/C 171/5	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 11 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-31/03, Grupo Sada, pa, SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Sanaosan GRUPO SADA sisältävän kuviomerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus — Aikaisempi sanaosan sadia sisältävä kansallinen kuviomerkki — Rekisteröinnin osittainen epääminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	15

2005/C 171/6	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 26 päivänä huhtikuuta 2005, yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Jose Maria Sison vastaan Euroopan unionin neuvosto (Oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetus N:o 1049/2001 — Terrorismin torjuntaa koskeviin neuvoston päätöksiin liittyvät asiakirjat — Yleisen edun turvaamista koskevat poikkeukset — Yleinen turvallisuus — Kansainväliset suhteet — Oikeus tutustua asiakirjan osiin — Perustelut — Puolustautumisoikeudet)	15

2005/C 171/7	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 14 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa T-141/03, Sniace, SA, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Valtiontuki — Osakaslaina — Oikeussuojan tarve — Tutkimatta jättäminen)	16

2005/C 171/8	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-144/03, Nadine Schmit vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Virkamiehet — Henkinen ahdistelu — Avustamisvelvollisuus — Perusteluvelvollisuus — Asiakirjoja ei ole siirretty henkilökansioon)	16

2005/C 171/9	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 10 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-193/03, Giuseppe Piro vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Kumoamiskanne — Arviointikertomus — Perustelut — Vahingonkorvauskanne — Henkinen kärsimys)	17

2005/C 171/0	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 11 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-390/03, CM Capital Markets Holding SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Aikaisempi kuviomerkki, johon sisältyy ilmaisu capital markets CM — Osan CM sisältävän kuviomerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	17

2005/C 171/1	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 26 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa T-395/03, Sophie Van Weyenbergh vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Sisäisen kilpailun aloittaminen uudelleen — Hakijan jättäminen merkitsemättä soveltuvien hakijoiden luetteloon)	18

2005/C 171/2	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-398/03, Jean-Pierre Castets vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Virkamiehet — Henkilöstösääntöjen 78 artikla — Työkyvyttömyyseläke — Eläkkeen määrän laskeminen — Viitepalkka)	18

2005/C 171/3	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 26 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa T-431/03, Liam O'Bradaigh vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Sisäisen kilpailun uudelleen aloittaminen — Hakijan jättäminen merkitsemättä soveltuvien hakijoiden luetteloon)	19

2005/C 171/4	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-22/04, Reemark Gesellschaft für Markenkooperation mbH vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Sanamerkkiä Westlife koskeva yhteisön tavaramerkkihakemus — Aikaisempi kansallinen tavaramerkki West — Sekaannusvaara — Merkkien samankaltaisuus)	19

2005/C 171/5	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 4 päivänä toukokuuta 2005, asiassa T-30/04, João Andrade Sena vastaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) (EASA:n henkilöstö — Pääjohtajan virkaa koskevan hakemuksen hylkääminen — Palvelukseenottamismenettely — Perustelut — Ilmeinen arviointivirhe — Hyvän hallinnon periaate)	19

2005/C 171/6	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys, 10 päivänä maaliskuuta 2005, yhdistetyissä asioissa T-228/00, T-229/00, T-242/00, T-243/00, T-245/00–T-248/00, T-250/00, T-252/00, T-256/00–T-259/00, T-265/00, T-267/00, T-268/00, T-271/00, T-274/00–T-276/00, T-281/00, T-287/00 ja T-296/00, Gruppo ormeggiatori del porto di Venezia Soc. coop. rl, ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Valtiontuet — Komission päätös, jossa sääntöjenvastaiset tukijärjestelmät todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja jossa määrätään soveltumattomien tukien takaisinperimisestä — Kansallisen takaisinperimismenettelyn soveltamisalan ulkopuolelle jääminen — Kumoamiskanne — Oikeussuojan tarpeen puuttuminen — Tutkimatta jättäminen)	20

2005/C 171/7	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen presidentin määräys, 27 päivänä huhtikuuta 2005, asiassa T-34/05 Makhteshim-Agan Holding BV ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Välitoimimenettely — Välitoimet — Laiminlyöntikanne — Tutkittavaksi ottaminen — Direktiivi 91/414/ETY)	22

2005/C 171/8	Asia T-122/05: Robert Benkön ym. 21.3.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	22

2005/C 171/9	Asia T-128/05: Société des Plantations de Mbanga SPM:n 18.3.2005 Euroopan unionin neuvostoa ja Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	23

2005/C 171/0	Asia T-151/05: Nederlandse Vakbond Varkenshouders ym:n 14.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	24

2005/C 171/1	Asia T-157/05: Deutsche Telekom AG:n 25.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	25

2005/C 171/2	Asia T-158/05: Trek Bicycle Corporationin 22.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne	25

2005/C 171/3	Asia T-159/05: Unipor-Ziegel Marketing GmbH:n 22.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	26

2005/C 171/4	Asia T-160/05: Dag Johanssonin ynnä muiden 14.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	27

2005/C 171/5	Asia T-162/05: Dirk Grijseelsin ja Ana Lopez Garcían 18.4.2005 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa vastaan nostama kanne	27

2005/C 171/6	Asia T-164/05: Johan de Geestin 13.4.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne	28

2005/C 171/7	Asia T-168/05: Arkeman 25.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	28

2005/C 171/8	Asia T-169/05: Jean-Louis Giraudyn 20.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	29

2005/C 171/9	Asia T-170/05: Renate Ammin ynnä 14 muun 21.4.2005 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne	30

2005/C 171/0	Asia T-172/05: Armacell Enterprise GmbH:n 29.4.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	30

2005/C 171/1	Asia T-174/05: Elf Aquitainen 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	31

2005/C 171/2	Asia T-175/05: Akso Nobel NV:n, Akzo Nobel BV:n, Akzo Nobel AB:n, Akzo Nobel Chemicals BV:n, Akzo Noble Functional Chemicals BV:n, Akzo Nobel Base Chemicals AB:n ja Eka Chemicals AB:n 27.4.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	32

2005/C 171/3	Asia T-181/05: Citicorpin ja Citibank, N.A:n 10.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	33

2005/C 171/4	Asia T-183/05: Julie Samnaddan 4.5.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	33

2005/C 171/5	Asia T-190/05: The Sherwin-Williams Companyn 9.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	34

2005/C 171/6	Asia T-194/05: Teletech Holdings Inc:n 9.5.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	34

2005/C 171/7	Asian T-398/02 poistaminen rekisteristä	35

2005/C 171/8	Asian T-441/03 poistaminen rekisteristä	35

2005/C 171/9	Asian T-244/04 poistaminen rekisteristä	35

	III Tiedotteita
2005/C 171/0	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 155, 25.6.2005	36