14.6.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 144/1

Neuvoston 17 päivänä helmikuuta 2005 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 19/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2005 antamiseksi yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta

(2005/C 144 E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 135 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön tehtäviin kuuluu edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä koko yhteisössä luomalla yhteismarkkinat sekä talous- ja rahaliitto. Tätä varten sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla varmistetaan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus.

(2)

Laittomasta toiminnasta saatujen tuottojen tuominen rahoitusjärjestelmään ja niiden sijoittaminen rahanpesun jälkeen haittaavat tervettä ja kestävää taloudellista kehitystä. Näin ollen rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/308/ETY (3) otettiin käyttöön yhteisön järjestelmä rahanpesun estämiseksi seuraamalla luotto- ja rahoituslaitosten sekä tiettyjen ammattiryhmien kautta toteutettavia liiketoimia. Koska on olemassa riski, että kyseisen järjestelmän käyttöönottaminen lisää laittomiin tarkoituksiin tapahtuvaa käteisrahaliikennettä, direktiiviä 91/308/ETY olisi täydennettävä yhteisön alueelle tuotavaa ja sieltä vietävää käteisrahaa koskevalla valvontajärjestelmällä.

(3)

Tällä hetkellä ainoastaan harvat jäsenvaltiot ovat kansallisessa lainsäädännössään ottaneet käyttöön tällaisen valvontajärjestelmän. Lainsäädäntöjen väliset erot haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tästä syystä perustekijät olisi yhdenmukaistettava yhteisön tasolla yhteisön alueen rajat ylittävän käteisrahaliikenteen samantasoisen valvonnan varmistamiseksi. Yhdenmukaistamisen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen toteuttaa yhteisön alueen käteisrahaliikenteen kansallista valvontaa perustamissopimuksen nykyisten määräysten mukaisesti.

(4)

Olisi myös otettava huomioon muilla kansainvälisillä foorumeilla toteutetut täydentävät toimet, erityisesti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF), joka perustettiin Pariisissa vuonna 1989 pidetyssä G7-maiden huippukokouksessa. Rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuosituksessa N:o IX 22 päivältä lokakuuta 2004 kehotetaan valtioita toteuttamaan toimenpiteitä käteisrahaliikenteen paljastamiseksi, esimerkiksi luomalla ilmoittamisjärjestelmä tai asettamalla muu selvitysvelvollisuus.

(5)

Tämän vuoksi yhteisön alueelle saapuvan ja sieltä poistuvan luonnollisen henkilön kuljettamaan käteisrahaan olisi sovellettava ilmoittamisvelvollisuuden periaatetta. Tämä periaate mahdollistaisi sen, että tulliviranomaiset voisivat kerätä tietoja kyseisestä käteisrahaliikenteestä ja tarvittaessa välittää ne toisille viranomaisille. Tulliviranomaisia on yhteisön alueen rajoilla, joilla valvonta on tehokkainta, ja jotkut kyseisistä viranomaisista ovat jo hankkineet käytännön kokemusta tältä alalta. Olisi sovellettava 13 päivänä maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97 jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi (4). Keskinäisellä avunannolla olisi varmistettava, että käteisrahan valvontaa toteutetaan asianmukaisesti ja että direktiivin 91/308/ETY tavoitteiden saavuttamista mahdollisesti helpottavat tiedot toimitetaan.

(6)

Ottaen huomioon ilmoittamisvelvollisuuden ennalta ehkäisevän tarkoituksen ja pelotevaikutuksen se olisi täytettävä yhteisön alueelle saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa. Jotta viranomaisten toiminta voidaan kohdentaa merkittävään käteisrahaliikenteeseen, ilmoitusvelvollisuuden olisi koskettava kuitenkin ainoastaan vähintään 10 000 euron suuruista rahaliikennettä. Lisäksi olisi täsmennettävä, että ilmoitusvelvollisuus koskee rahoja kuljettavaa luonnollista henkilöä siitä riippumatta, onko hän rahojen omistaja tai ei.

(7)	Annettavien tietojen osalta olisi käytettävä yhteistä standardia. Tämä helpottaa toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihtoa.

(8)	On suotavaa laatia määritelmät, joita tarvitaan tämän asetuksen yhdenmukaiseen tulkintaan.

(9)	Toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla keräämät tiedot olisi välitettävä direktiivin 91/308/ETY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille.

(10)

Jos on olemassa viitteitä siitä, että käteisrahamäärät liittyvät direktiivissä 91/308/ETY tarkoitettuun käteisrahaliikenteeseen liittyvään laittomaan toimintaan, toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla keräämät tiedot voidaan välittää muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja/tai komissiolle. Tiettyjen tietojen välittämisestä olisi lisäksi säädettävä tapauksissa, joissa on olemassa viitteitä siitä, että kuljetetaan tässä asetuksessa säädetyn vähimmäismäärän alittavia rahamääriä.

(11)	Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat toimivaltuudet käteisrahaliikenteen tehokkaan valvonnan harjoittamiseksi.

(12)	Toimivaltaisten viranomaisten toimivaltuuksia olisi täydennettävä jäsenvaltioiden velvollisuudella säätää seuraamuksista. Seuraamuksia olisi kuitenkin määrättävä ainoastaan tämän asetuksen mukaisen ilmoituksen antamatta jättämisestä.

(13)

Tämän asetuksen tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan sisämarkkinoilla esiintyvän rahanpesun rajatylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(14)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tavoite

1. Tällä asetuksella täydennetään direktiivin 91/308/ETY rahoitus- ja luottolaitosten sekä tiettyjen ammattiryhmien kautta toteutettavia liiketoimia koskevia säännöksiä siten, että siinä säädetään yhdenmukaiset säännöt yhteisön alueelle tuotavaa ja sieltä vietävää käteisrahaa koskevalle toimivaltaisten viranomaisten toteuttamalle valvonnalle.

2. Tällä asetuksella ei rajoiteta kansallisia toimenpiteitä, joilla valvotaan käteisrahaliikennettä yhteisön alueella, jos nämä toimenpiteet toteutetaan perustamissopimuksen 58 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’toimivaltaisilla viranomaisilla’ jäsenvaltioiden tulliviranomaisia tai muita viranomaisia, joille jäsenvaltiot ovat antaneet toimivallan soveltaa tätä asetusta;

’käteisrahalla’:

siirtokelpoisia haltijamaksuvälineitä, haltijakohtaiset maksuvälineet kuten matkasekit mukaan lukien, siirtokelpoisia maksuvälineitä (mukaan lukien sekit, velkakirjat ja maksumääräykset), jotka ovat joko haltijakohtaisia, rajoituksetta siirrettyjä, fiktiiviselle maksun saajalle asetettuja tai muuten sellaisessa muodossa, että niiden omistusoikeus siirtyy luovutuksen yhteydessä, ja epätäydellisiä maksuvälineitä (mukaan luettuna sekit, velkakirjat ja maksumääräykset), jotka on allekirjoitettu mutta joista maksun saajan nimi on jätetty pois;

b)	valuuttaa (maksuvälineenä liikkeessä olevat setelit ja kolikot).

3 artikla

Ilmoittamisvelvollisuus

1. Yhteisön alueelle saapuvan ja sieltä poistuvan luonnollisen henkilön, joka kuljettaa mukanaan vähintään 10 000 euron verran käteisrahaa, on ilmoitettava kyseinen rahamäärä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka kautta hän saapuu yhteisön alueelle tai poistuu sieltä, tämän asetuksen mukaisesti. Ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty, jos annetut tiedot ovat virheellisiä tai epätäydellisiä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)	ilmoituksen antaja, mukaan lukien täydellinen nimi, syntymäaika ja -paikka sekä kansalaisuus;

b)	käteisrahan omistaja;

c)	käteisrahan tarkoitettu vastaanottaja;

d)	käteisrahan määrä ja laji;

e)	käteisrahan alkuperä ja käyttötarkoitus;

f)	kulkureitti ja

g)	kulkuväline.

3. Tiedot on annettava kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti tavalla, josta 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio päättää. Ilmoituksen antajalla on kuitenkin pyynnöstään oikeus toimittaa tiedot kirjallisesti. Jos kirjallinen ilmoitus on jätetty, ilmoituksen antajalle on pyynnöstä toimitettava hyväksytty jäljennös.

4 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1. Edellä 3 artiklassa säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden noudattamisen tarkistamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti tarkastaa luonnollisia henkilöitä, heidän matkatavaroitaan ja kulkuvälineitään.

2. Jos 3 artiklassa säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty, käteisraha voidaan pidättää hallinnollisella päätöksellä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

5 artikla

Tietojen tallennus ja käsittely

1. Edellä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tallennettava ja käsiteltävä 3 ja/tai 4 artiklan mukaisesti saatavat tiedot, ja ne on saatettava direktiivin 91/308/ETY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kyseisen jäsenvaltion viranomaisten käyttöön.

2. Jos 4 artiklassa säädetyissä tarkastuksissa ilmenee, että luonnollinen henkilö saapuu yhteisön alueelle tai poistuu sieltä mukanaan pienempi määrä käteisrahaa kuin 3 artiklassa vahvistettu vähimmäismäärä, ja jos on olemassa viitteitä direktiivissä 91/308/ETY tarkoitetusta käteisrahaliikenteeseen liittyvästä laittomasta toiminnasta, 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tallentaa myös nämä tiedot sekä kyseisen henkilön täydellisen nimen, syntymäajan ja -paikan ja kansalaisuuden sekä tarkemmat tiedot käytetystä kulkuvälineestä ja käsitellä näitä tietoja, ja ne voidaan saattaa direktiivin 91/308/ETY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kyseisen jäsenvaltion viranomaisten käyttöön.

6 artikla

Tietojenvaihto

1. Jos on olemassa viitteitä siitä, että käteisrahamäärät liittyvät direktiivissä 91/308/ETY tarkoitettuun käteisrahaliikenteeseen liittyvään laittomaan toimintaan, edellä 3 artiklassa säädetyllä ilmoituksella tai 4 artiklassa säädetyissä tarkastuksissa saadut tiedot voidaan välittää muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Asetusta (EY) N:o 515/97 sovelletaan tarvittavin muutoksin.

2. Jos on olemassa viitteitä siitä, että käteisrahamäärät liittyvät yhteisön taloudellisia etuja haittaavan petoksen tai muun laittoman toiminnan tuottamaan hyötyyn, tiedot välitetään myös komissiolle.

7 artikla

Tietojenvaihto kolmansien maiden kanssa

Keskinäisen hallinnollisen avun puitteissa jäsenvaltiot tai komissio voivat välittää tämän asetuksen nojalla saadut tiedot kolmansille maille, edellyttäen että tiedot 3 ja/tai 4 artiklan mukaisesti saaneet toimivaltaiset viranomaiset suostuvat siihen ja että henkilötietojen välittämistä kolmansille maille koskevia asiaankuuluvia kansallisia ja yhteisön säännöksiä noudatetaan. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tällaisesta tietojenvaihdosta, kun sillä on erityistä merkitystä tämän asetuksen täytäntöönpanolle.

8 artikla

Seuraamukset

1. Kukin jäsenvaltio ottaa käyttöön seuraamuksia, joita se soveltaa, jos 3 artiklassa säädettyä ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty. Tällaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään … (5) seuraamuksista, joita sovelletaan, jos ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty.

9 artikla

Arviointi

Komissio antaa neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan ... (6) alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä ….

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

…

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

…

(1) EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 574.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. toukokuuta 2003 (EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 259), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 17. helmikuuta 2005 ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/97/EY (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 76).

(4) EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(5) 18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(6) 18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

Komissio toimitti neuvostolle 25. kesäkuuta 2002 kertomuksensa rajatylittävän käteisrahaliikenteen seurannasta ja EY:n perustamissopimuksen 135 artiklaan perustuvan ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahanpesun ehkäisemisestä tulliyhteistyöllä. (1) (2)

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 15. toukokuuta 2003 (3) ja hyväksyi 23 tarkistusta ehdotukseen.

Komissio toimitti 3. heinäkuuta 2003 neuvostolle muutetun ehdotuksen edellä mainitusta asiasta. (4)

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 17. helmikuuta 2005 perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

II TAVOITE

Ehdotuksen tarkoituksena on velvoittaa luonnolliset henkilöt ilmoittamaan EU:n ulkorajoilla käteisrahaliikenteestä, kun se ylittää tietyn vähimmäismäärän. Tämän lisäksi ehdotuksen tarkoituksena on käteisrahaliikenteen tarkastusten tehostaminen rajoilla ja tietojenvaihdon parantaminen niiden viranomaisten välillä, joita asia koskee.

III YHTEISEN KANNAN ANALYYSI

1. Yleistä

Neuvoston yhteisen kannan tarkoituksena on ottaa komission ehdotuksen mukaisesti käyttöön käteisrahaliikenteen yhdenmukaistettu valvonta rajoilla. Näin täydennetään direktiiviä 91/308/ETY (5) ja varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta poistamalla tämänhetkiset eroavuudet kansallisessa lainsäädännössä.

2. Neuvoston kanta yksityiskohdittain

Neuvoston kanta Euroopan parlamentin hyväksymiin tarkistuksiin oli seuraava:

a) Oikeusperusta

Euroopan parlamentin lausunnon mukaisesti (tarkistus 2) neuvosto lisäsi perustamissopimuksen 95 artiklan ehdotuksen oikeusperustaksi. Neuvosto katsoi, että asetusehdotuksen pääasia ei ole rahanpesun estäminen (joka edellyttäisi eri oikeusperustaa) vaan käteisrahaliikenteen yhdenmukaistetun valvonnan käyttöön ottaminen rajoilla. Sen osalta asianmukainen oikeusperusta on perustamissopimuksen 95 artikla, jossa määrätään jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sisämarkkinoiden toiminnan yhteydessä.

b) Direktiiviksi muuttaminen

Neuvosto ei voinut hyväksyä ehdotuksen muuttamiseen direktiiviksi liittyviä Euroopan parlamentin tarkistuksia (tarkistukset 1, 8, 9, 18, 20, 21, 22, 23), sillä se katsoi, että riittävä yhdenmukaistamisen taso suhteellisen lyhyessä ajassa voidaan toteuttaa vain asetuksella, joka pätee yleisesti, on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

c) Ilmoittamisvelvollisuus

Neuvosto kannatti yhteisessä kannassaan komission ehdotusta ilmoittamisvelvollisuuteen perustuvasta järjestelmästä. Neuvosto ei kannattanut ajatusta, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat Euroopan parlamentin esittämällä tavalla valita joko ilmoittamisvelvollisuuteen tai selvitysvelvollisuuteen perustuvan järjestelmän (tarkistukset 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 12, 14, 18, 19). Tällainen valinta kahden järjestelmän välillä olisi vastoin periaatetta, jonka mukaan ehdotettuja toimenpiteitä sovelletaan yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella. Neuvosto sisällytti yhteiseen kantaan kuitenkin joustoa jättämällä jäsenvaltioille mahdollisuuden valita, ottavatko ne käyttöön velvollisuuden tehdä ilmoitus kirjallisesti, suullisesti vai sähköisesti. Näin ollen neuvosto päätti poistaa ehdotuksen liitteessä olevan ilmoituslomakkeen ja lisätä säännöksen tiedoista, jotka kirjallisissa, suullisissa tai sähköisissä ilmoituksissa on annettava (ks. myös 3 b kohta jäljempänä).

d) Ilmoittamisvelvollisuuteen liittyvä vähimmäismäärä

Neuvosto valitsi 10 000 euron vähimmäismäärän, joka on alempi kuin komission ehdotuksessa ja Euroopan parlamentin lausunnossa esitetyt vähimmäismäärät (tarkistukset 3 ja 7). Alempi vähimmäismäärä johtuu siitä, että monien jäsenvaltioiden nykyisessä lainsäädännössä on huomattavasti alemmat vähimmäismäärät ja että alun perin ehdotettu taso (15 000 euroa) johtaisi valvonnan tehokkuuden huomattavaan vähenemiseen kyseisissä jäsenvaltioissa.

Alempi vähimmäismäärä on kansainvälisellä tasolla myös selvä viesti siitä, että neuvosto haluaa toteuttaa käteisrahaliikenteen valvontatoimenpiteitä vahvistamalla koko yhteisön alueelle tiukan ja yhdenmukaisen rajan, joka on helppo panna täytäntöön ja selvä yhteisön alueelle tuleville tai sieltä poistuville matkustajille.

e) Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksien osalta neuvosto oli Euroopan parlamentin kanssa (tarkistukset 10 ja 17) yhtä mieltä siitä, että tämä säännös olisi sijoitettava eri yhteyteen, ja siirsi sen tästä syystä ilmoittamisvelvollisuutta koskevan säännöksen jälkeiseen artiklaan. Tämän säännöksen sisällön osalta neuvosto katsoi, että valtuuksien myöntäminen kansallisille viranomaisille olisi suoritettava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti. Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamisen valvomiseksi kansallisille viranomaisille olisi lisäksi annettava valtuudet tarkastaa kulkuneuvoja. Neuvosto ei kuitenkaan säilyttänyt käteisvarojen haltuunottoa koskevaa kolmen päivän enimmäisaikaa, joka sisältyi ehdotukseen ja jota kannatettiin tarkistuksessa 11. Se katsoi, että tällainen aikarajoitus ei jättäisi viranomaisille tarvittavaa joustoa tarkastusten ja myöhemmän tutkinnan toteuttamista varten sen määrittämiseksi, onko rikosprosessin aloittaminen yksittäistapauksessa tarpeen.

f) Käteisrahan määritelmä

Rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) antoi 22. lokakuuta 2004 erityissuosituksen N:o IX rahakuriireista. Tämä kansainvälisellä tasolla hyväksytty suositus sisältää käteisrahan määritelmän, jonka neuvosto lisäsi kyseiseen asetusehdotukseen sääntöjen mahdollisimman laajan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi yhteisön ja kansainvälisellä tasolla. Kuten tarkistuksessa 13 pyydetään, tekstissä ulotetaan käteisrahan määritelmä koskemaan laajempaa sekkivalikoimaa kuin alun perin ehdotettiin.

g) Tietojenvaihto

Neuvosto selvensi viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevia säännöksiä ja muotoili ne uudelleen (tarkistus 15):

—

Ensiksikin se selvensi sitä, että jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tallennettava ja käsiteltävä ilmoituksilla tai tarkastuksissa saadut tiedot ja ne on samassa jäsenvaltiossa saatettava rahanpesun selvittelykeskuksen käyttöön. Viimeksi mainittu seikka on mainittu nimenomaisesti myös rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuosituksessa N:o IX. Jos on kyse yhteisön alueelle tulevista tai sieltä poistuvista henkilöistä, joilla on mukanaan vähemmän kuin 10 000 euroa, mutta jos on olemassa näyttöä laittomasta toiminnasta, toimivaltaiset viranomaiset voivat tallentaa ja käsitellä tiettyjä kyseistä henkilöä koskevia tietoja yhdessä jäsenvaltiossa ja saattaa ne kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen käyttöön.

—

Toiseksi ilmoituksilla tai tarkastuksissa saatuja tietoja voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden kesken. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi 13 päivänä maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97 sovelletaan soveltuvin osin tässä tietojenvaihdossa.

—

Lopuksi tietoja voidaan vaihtaa kolmansien maiden kanssa keskinäisestä hallinnollisesta avusta tehdyn sopimuksen puitteissa. Tietojen välittämisen on kuitenkin tapahduttava tiedot alun perin hankkineen viranomaisen suostumuksella ja henkilötietojen suojelua koskevien säännösten mukaisesti. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisesta tietojenvaihdosta, kun sillä on erityistä merkitystä asetuksen täytäntöönpanolle.

h) Yhteinen tietokanta

Neuvosto ei hyväksynyt sitä, että hankitut tiedot toimitettaisiin jäsenvaltioiden yhdessä hallinnoimaan ja Euroopan poliisiviraston (Europol) ylläpitämään tietokantaan (tarkistus 16). Neuvosto oli sitä mieltä, että asetusehdotuksen oikeusperusta ei kata tällaista säännöstä.

i) Komission kertomus

Neuvosto hyväksyi yhteisessä kannassaan tarkistuksessa 22 esitetyn ehdotuksen ja lisäsi säännöksen, jossa edellytetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

3. Neuvostossa lisätyt uudet seikat

Niiden kohtien lisäksi, joista Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ja joita käsiteltiin edellä neuvoston yhteisen kannan mukaisesti, neuvosto lisäsi ehdotukseen seuraavat uudet seikat:

a) Asetuksen soveltamisala

Käteisrahan yhteisön sisäinen valvonta voidaan säilyttää, mikäli kyseiset toimenpiteet ovat perussopimuksen mukaisia.

Lisäksi neuvosto mukautti asetuksen alueellista ulottuvuutta katsoen, että matkustajia koskevan avoimuuden vuoksi ja jotta toimivaltaisten viranomaisten on helpompi soveltaa asetusta, käteisrahaliikenteen valvonta olisi suoritettava luonnollisen henkilön tullessa yhteisön alueelle tai poistuessa sieltä. Tällä ratkaisulla varmistettaisiin myös direktiivin 91/308/ETY ja tämän asetuksen rinnakkainen alueellinen soveltaminen.

b) Ilmoituslomake

Neuvosto ei hyväksynyt komission ehdottamaa yhdenmukaista ilmoituslomaketta. Sen sijaan neuvosto piti parempana yksilöidä ilmoituksessa esitettävät tiedot. Tämän tarkoitus on rajoittaa toimivaltaisten viranomaisten hallinnollinen rasite mahdollisimman vähäiseksi heidän hankkiessaan tietoja matkustajilta ja samalla varmistaa se, että käteisrahaliikenteestä hankitaan vähimmäistiedot, jotka ovat myöhemmin käytettävissä tietojen vaihtamiseksi muiden viranomaisten kanssa.

c) Kirjallisen ilmoituksen jäljennös

Neuvosto lisäsi säännöksen, jossa varmistetaan se, että ilmoituksen antajalla on oikeus pyynnöstä saada oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta.

d) Seuraamukset

Neuvosto yksinkertaisti seuraamuksia koskevaa säännöstä ja mukautti sen samankaltaisissa säädöksissä oleviin vastaaviin säännöksiin (6). Jäsenvaltioiden olisi näin ollen otettava käyttöön tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia, jos käteisrahaliikenteen ilmoittamisvelvollisuutta rikotaan yhteisön ulkorajoja ylitettäessä. Neuvosto hyväksyi tarkistuksen 19, joka koskee sovellettavien seuraamusten ilmoittamiseen komissiolle liittyvän määrärajan pidentämistä. Neuvosto asetti määrärajaksi 18 kuukautta asetuksen voimaantulosta.

IV YHTEENVETO

Neuvoston yhteisessä kannassa tuetaan ehdotetun asetuksen tarkoitusta, joka on käteisrahaliikenteen yhdenmukaistetun valvonnan käyttöön ottaminen rajoilla ja yhteistyön vahvistaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä. Koska tiukemman valvonnan soveltaminen rahoitussektorilla direktiivin 91/308/ETY antamisen johdosta saattaa johtaa laittomiin tarkoituksiin tapahtuvan käteisrahaliikenteen lisääntymiseen, yhteisö korostaa sitoumustaan laittoman käteisrahaliikenteen torjuntaan ottamalla käyttöön luonnollisten henkilöiden velvollisuuden ilmoittaa yhteisön rajoilla käteisrahaliikenteestä 10 000 eurosta lähtien samalla kun se pyrkii välttämään mahdolliset kielteiset vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan soveltamalla näitä toimenpiteitä yhdenmukaistetusti koko yhteisön alueella asetuksen nojalla.

(1) EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 574.

(2) COM(2002) 328 lopullinen.

(3) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 259.

(4) Asiak. 11151/03 UD 67 EF 35 Ecofin 203 CRIMORG 51 CODEC 948.

(5) Rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/308/ETY (EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77).

(6) Ks. esim. tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 18 artikla (EUVL L 196, 2.8.2003, s. 7).

14.6.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 144/9

Neuvoston 7 päivänä maaliskuuta 2005 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 20/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2004/…/EY antamiseksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta

(2005/C 144 E/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sisämarkkinoiden toteuttaminen merkitsee, että vapaan liikkuvuuden esteet ja kilpailua vääristävät tekijät poistetaan ja että samalla luodaan olosuhteet, jotka ovat suotuisia innovoinnille ja investoinnille. Tällöin keksintöjen suojaaminen patentein on sisämarkkinoiden onnistumisen kannalta tärkeää. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen tehokas, avoin ja yhdenmukainen suoja kaikissa jäsenvaltioissa on välttämätöntä alan investointien jatkumiseksi ja kannustamiseksi.

(2)	Eri jäsenvaltioiden hallinnollisten käytäntöjen ja oikeuskäytännön perusteella tietokoneella toteutetuille keksinnöille myönnettävässä oikeudellisessa suojassa on eroja. Tällaiset erot voivat luoda kaupan esteitä ja siten haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(3)	Tällaiset erot saattavat edelleen kasvaa, kun jäsenvaltiot hyväksyvät uusia, toisistaan poikkeavia hallinnollisia käytäntöjä tai kun voimassa olevaa lainsäädäntöä tulkitseva oikeuskäytäntö kehittyy eri tavalla eri jäsenvaltioissa.

(4)

Tasaisesti lisääntyvä tietokoneohjelmien levitys ja käyttö kaikilla tekniikan aloilla sekä niiden maailmanlaajuinen levitys Internetin välityksellä ovat keskeisiä tekijöitä teknisen innovoinnin kannalta. Tämän vuoksi on varmistettava, että tietokoneohjelmien kehittäjät ja käyttäjät voivat toimia yhteisössä mahdollisimman suotuisassa ympäristössä.

(5)

Näin ollen tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskevat oikeudelliset säännöt olisi yhdenmukaistettava sen varmistamiseksi, että näin saavutettavan oikeusvarmuuden ja patentoitavuudelle asetettavan vaatimustason ansiosta innovatiiviset yritykset voivat saada mahdollisimman paljon etua innovoinnistaan ja että luodaan kannustimia investoinneille ja innovoinnille. Oikeusvarmuus taataan myös sillä, että jos tämän direktiivin tulkintaan liittyy epävarmuutta, kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää, ja ylimmän oikeusasteen kansallisten tuomioistuinten on pyydettävä, ratkaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

(6)

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986—1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (3). TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön on oltava patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ja että sitä voidaan käyttää teollisesti. Lisäksi patenttioikeuksien saaminen ja patenttioikeuksista nauttiminen eivät mainitun artiklan mukaan saa olla riippuvaisia siitä, mikä tekniikan ala on kyseessä. Näitä periaatteita olisi sovellettava myös tietokoneella toteutettuihin keksintöihin.

(7)

Eurooppapatenttien myöntämisestä Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 allekirjoitetun yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan patenttisopimus’, ja jäsenvaltioiden patenttilainsäädännön mukaan tietokoneohjelmia, löytöjä, tieteellisiä teorioita, matemaattisia menetelmiä, taiteellisia luomuksia taikka suunnitelmia, sääntöjä tai menetelmiä älyllistä toimintaa, pelejä tai liiketoimintaa varten tai tietojen esittämistä ei nimenomaisesti pidetä keksintöinä, joten ne eivät ole patentoitavissa. Tätä poikkeusta sovelletaan ja se on perusteltu kuitenkin ainoastaan siltä osin, kuin patenttihakemus tai patentti koskee edellä mainittua kohdetta tai toimintaa sinänsä, koska mainitut kohteet tai toiminnot sinänsä eivät kuulu mihinkään tekniikan alaan.

(8)	Tällä direktiivillä pyritään estämään se, että Euroopan patenttisopimuksen patentoitavuuden rajoja koskevia määräysksiä tulkittaisiin eri tavoin. Saavutettavan oikeusvarmuuden avulla voitaisiin luoda olosuhteet, joilla voidaan edistää investointeja ja innovointia ohjelmistoalalla.

(9)	Patenttisuoja antaa keksijöille mahdollisuuden hyötyä luovuudestaan. Innovaatioiden suojaaminen patenttioikeuksin on koko yhteiskunnan edun mukaista eikä patenttioikeuksia saisi käyttää kilpailua vääristävällä tavalla.

(10)

Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY (4) mukaan alkuperäisen tietokoneohjelman eri ilmaisumuodot kuuluvat kirjallisina teoksina tekijänoikeuden antaman suojan piiriin. Sen sijaan ideat ja periaatteet, joihin tietokoneohjelman jokin osa perustuu, eivät ole tekijänoikeudellisesti suojattuja.

(11)	Jotta keksintö olisi patentoitavissa, sen on oltava luonteeltaan tekninen ja näin ollen kuuluttava johonkin tekniikan alaan.

(12)	Keksinnöiltä edellytetään yleisesti, että niiden on ollakseen keksinnöllisiä tuotava tekninen lisäys tekniikan tasoon.

(13)	Vaikka tietokoneella toteutettu keksintö kuuluukin johonkin tekniikan alaan, se ei ole keksinnöllinen eikä siten patentoitavissa, jos se ei tuo teknistä lisäystä tekniikan tasoon, kuten silloin, kun tämä lisäys ei ole luonteeltaan tekninen.

(14)

Pelkästään se seikka, että menetelmä, joka ei muutoin ole patentoitavissa, on toteutettu tietokoneen kaltaisella välineellä, ei sinällään ole riittävä osoitus teknisestä lisäyksestä. Näin ollen mitään sellaista tietokoneella toteutettua liiketoimintamenetelmää, tietojenkäsittelymenetelmää tai jotakin muuta menetelmää, jossa ainoa lisäys tekniikan tasoon ei ole luonteeltaan tekninen, ei voida pitää patentoitavissa olevana keksintönä.

(15)

Jos lisäys tekniikan tasoon koskee ainoastaan sellaista keksinnön osaa, joka ei ole patentoitavissa, keksintöä ei voida patentoida riippumatta siitä, kuinka asia on esitetty patenttivaatimuksissa. Esimerkiksi vaatimusta teknisestä lisäyksestä ei voida kiertää pelkästään esittämällä patenttivaatimuksissa, mitä teknisiä välineitä on käytetty.

(16)

Lisäksi algoritmi ei ole luonteeltaan tekninen, joten sitä ei voida pitää teknisenä keksintönä. Menetelmä, johon sisältyy algoritmin käyttö, voi kuitenkin olla patentoitavissa edellyttäen, että menetelmää käytetään teknisen ongelman ratkaisemiseen. Tällaiselle menetelmälle myönnetyllä patentilla ei kuitenkaan saisi antaa yksinoikeutta itse algoritmiin tai sen käyttöön muissa kuin patentissa määritellyissä yhteyksissä.

(17)

Patentin antamien yksinoikeuksien laajuus määritellään patenttivaatimuksissa, joiden tulkinnassa otetaan huomioon selitys ja mahdolliset piirustukset. Tietokoneella toteutettua keksintöä koskevassa vaatimuksessa olisi viitattava ainakin ohjelmoidun laitteen kaltaiseen tuotteeseen tai tällaisessa laitteessa toteutettuun prosessiin. Jos tietokoneohjelmien yksittäisiä osia siten käytetään yhteyksissä, joihin ei liity minkään voimassa olevan patenttivaatimuksen mukaisen tuotteen tai prosessin toteuttamista, tällaista käyttöä ei katsota patentinloukkaukseksi.

(18)

Tietokoneella toteutettujen keksintöjen oikeudellinen suoja ei edellytä sellaisen erityislainsäädännön luomista, jolla korvattaisiin kansallinen patenttilainsäädäntö. Kansallinen patenttilainsäädäntö muodostaa edelleen keskeisen perustan tietokoneella toteutettujen keksintöjen oikeudelliselle suojalle. Tällä direktiivillä pyritään ainoastaan selkiyttämään nykyistä oikeustilaa, varmistamaan oikeusvarmuus, avoimuus ja lainsäädännön selkeys ja välttämään patentoitaviksi kelpaamattomien menetelmien kuten ilmeisten tai epäteknisten menettelyjen ja liiketoimintamenetelmien patentoimista.

(19)

Tässä direktiivissä olisi ainoastaan vahvistettava tietyt periaatteet, joita sovelletaan kyseisten keksintöjen patentoitavuuteen ja joiden tarkoituksena on erityisesti sen varmistaminen, että tekniikan alaan kuuluvat ja teknisen lisäyksen tuovat keksinnöt voidaan suojata, ja toisaalta sen varmistaminen, ettei keksintöjä, jotka eivät tuo teknistä lisäystä, voida suojata.

(20)

Yhteisön teollisuuden kilpailuasema suhteessa sen tärkeimpiin kauppakumppaneihin paranee, jos tietokoneella toteutettujen keksintöjen oikeudellisen suojan nykyiset erot poistetaan ja oikeustila selkiytyy. Koska perinteinen valmistusteollisuus pyrkii nykyään siirtämään tuotantoaan alhaisen kustannustason maihin yhteisön ulkopuolelle, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen ja etenkin patenttisuojan merkitys on ilmeinen.

(21)

Tämän direktiivin säännöksillä ei olisi rajoitettava perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista, erityisesti silloin, kun määräävässä markkina-asemassa oleva toimittaja kieltäytyy sallimasta patentoidun tekniikan käyttöä, jota tarvitaan pelkästään kahden eri tietokonejärjestelmän tai verkon konventioiden konversion varmistamiseen niiden välisen yhteyden ja tietojenvaihdon mahdollistamiseksi.

(22)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville keksinnöille myönnettyihin patentteihin perustuvat oikeudet eivät saisi vaikuttaa direktiivin 91/250/ETY 5 ja 6 artiklan nojalla sallittuihin toimiin erityisesti analysointia ja yhteentoimivuutta koskevien säännösten mukaisesti. Erityisesti toimiin, joihin direktiivin 91/250/ETY 5 ja 6 artiklan mukaisesti ei tarvita oikeudenhaltijan suostumusta oikeudenhaltijalle kuuluvien tietokoneohjelmaa koskevien tai siihen liittyvien tekijänoikeuksien osalta ja joihin tällainen suostumus tarvittaisiin ilman kyseisten artiklojen säännöksiä, ei tarvittaisi oikeudenhaltijan suostumusta oikeudenhaltijalle kuuluvien tietokoneohjelmaa koskevien tai siihen liittyvien patenttioikeuksien osalta.

(23)

Koska tämän direktiivin tavoitetta eli tietokoneella toteutetuista keksinnöistä annettujen kansallisten sääntöjen yhdenmukaistamista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, se voidaan siten saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi hyväksyä toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

Tässä direktiivissä vahvistetaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskevat säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

’tietokoneella toteutetulla keksinnöllä’ tarkoitetaan keksintöä, jonka suorittamiseen käytetään tietokonetta, tietokoneiden verkkoa tai muuta ohjelmoitavaa laitetta, siten että keksintö sisältää yhden tai useamman piirteen, joka toteutetaan kokonaan tai osittain tietokoneohjelman tai -ohjelmien avulla;

’teknisellä lisäyksellä’ tarkoitetaan sellaista lisäystä tekniikan alalla vallitsevaan tekniikan tasoon, joka on uusi ja joka ei ole ilmeinen alan ammattilaiselle. Teknistä lisäystä on arvioitava tarkastelemalla eroa tunnetun tekniikan tason ja kokonaisuutena tarkasteltavan patenttivaatimuksen suojapiirin välillä; vaatimuksen on sisällettävä teknisiä piirteitä riippumatta siitä, liittyykö niihin myös muita kuin teknisiä piirteitä.

3 artikla

Patentoitavuuden edellytykset

Jotta tietokoneella toteutettu keksintö olisi patentoitavissa, sen on oltava teollisesti käyttökelpoinen, uusi ja keksinnöllinen. Keksinnöllisyyden edellytyksenä on, että tietokoneella toteutettu keksintö saa aikaan teknisen lisäyksen.

4 artikla

Poikkeukset patentoitavuudesta

1. Tietokoneohjelma sinänsä ei voi olla patentoitavissa oleva keksintö.

2. Tietokoneella toteutetun keksinnön ei katsota tuovan teknistä lisäystä pelkästään sen perusteella, että siinä käytetään tietokonetta, verkkoa tai muuta ohjelmoitavaa laitetta. Patentoitavissa eivät siis ole keksinnöt, joissa toteutetaan tietokoneohjelmien, riippumatta siitä onko ne ilmaistu lähdekoodina, kohdekoodina tai missä tahansa muussa muodossa, avulla liiketoimintamenetelmiä taikka matemaattisia tai muita menetelmiä eikä saada aikaan muuta teknistä vaikutusta kuin normaali fysikaalinen vuorovaikutus ohjelman ja sen tietokoneen, verkon tai muun ohjelmoitavan laitteen välillä, jossa ohjelma suoritetaan.

5 artikla

Patenttivaatimuksen muoto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietokoneella toteutetulle keksinnölle voidaan hakea patenttisuojaa tuotteena, toisin sanoen ohjelmoituna tietokoneena, ohjelmoituna tietokoneiden verkkona tai muuna ohjelmoituna laitteena, tai tällaisen tietokoneen, tietokoneiden verkon tai laitteen suorittamana prosessina, joka suoritetaan ohjelmallisesti.

2. Patenttivaatimusta, joka koskee tietokoneohjelmaa joko sellaisenaan tai tietovälineellä, ei hyväksytä, ellei kyseinen ohjelma tietokoneeseen, ohjelmoituun tietokoneiden verkkoon tai muuhun ohjelmoitavaan laitteeseen ladattuna ja sellaisessa suoritettuna aktivoi tuotetta tai prosessia, jolle on haettu patenttisuojaa samalla patenttihakemuksella 1 kohdan mukaisesti.

6 artikla

Suhde direktiiviin 91/250/ETY

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville keksinnöille myönnettyihin patentteihin perustuvat oikeudet eivät vaikuta direktiivin 91/250/ETY 5 ja 6 artiklan nojalla sallittuihin toimiin erityisesti niiden analysointia ja yhteentoimivuutta koskevien säännösten mukaisesti.

7 artikla

Seuranta

Komissio seuraa tietokoneella toteutettujen keksintöjen vaikutuksia innovointiin ja kilpailuun Euroopassa ja kansainvälisesti samoin kuin niiden vaikutuksia yhteisön yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin, sekä avoimen lähdekoodin yhteisöön ja sähköiseen kaupankäyntiin.

8 artikla

Kertomus direktiivin vaikutuksista

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle … päivään …kuuta … (5) mennessä kertomuksen

a)	tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevien patenttien vaikutuksista 7 artiklassa tarkoitettuihin seikkoihin;

siitä, ovatko patentin voimassaoloaikaa ja patentoitavuudelle asetettujen vaatimusten ja etenkin uutuuden, keksinnöllisyyden ja patenttivaatimusten asianmukaisen laajuuden määrittämistä koskevat säännöt asianmukaisia ja olisiko toivottavaa ja oikeudellisesti mahdollista tehdä näihin sääntöihin muutoksia ottaen huomioon yhteisön kansainväliset velvoitteet;

c)	siitä, onko havaittu ongelmia niissä jäsenvaltioissa, joissa uutuus- ja keksinnöllisyystutkimuksia ei suoriteta ennen patentin myöntämistä, ja jos on, olisiko suotavaa toteuttaa toimia tällaisiin ongelmiin puuttumiseksi;

d)	siitä, onko havaittu vaikeuksia, jotka liittyvät tietokoneella toteutettujen keksintöjen patenttisuojan ja direktiivin 91/250/ETY mukaisen tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan väliseen suhteeseen, tai patenttijärjestelmän väärinkäyttöä, joka liittyy tietokoneella toteutettuihin keksintöihin;

e)	siitä, miten tämän direktiivin vaatimukset on otettu huomioon Euroopan patenttiviraston käytännössä ja sen tutkimusohjeissa;

f)	näkökohdista, joiden osalta saattaa olla tarpeen valmistella diplomaattikonferenssia Euroopan patenttisopimuksen tarkistamiseksi;

g)	tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevien patenttien vaikutuksesta yhteentoimivien tietokoneohjelmien ja -järjestelmien kehittämiseen ja kaupallistamiseen.

9 artikla

Vaikutuksen arviointi

Komissio arvioi tämän direktiivin vaikutusta 7 artiklan mukaisesti suoritetun seurannan ja 8 artiklan mukaisesti laaditun kertomuksen perusteella ja antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia lainsäädännön muuttamiseksi.

10 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan … päivään …kuuta … (6) mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

12 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

…

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

…

(1) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 154.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 24. syyskuuta 2003 (EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 230), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 7. maaliskuuta 2005, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1.

(4) EYVL L 122, 17.5.1991, s. 42, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/98/ETY (EYVL L 290, 24.11.1993, s. 9).

(5) Viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(6) Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1.	Komissio esitti 20. helmikuuta 2002 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (1). Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan.

2.	Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 19. syyskuuta 2002 (2).

3.	Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 24. syyskuuta 2003 (3).

4.	Komissio ei ole esittänyt muutettua ehdotusta.

5.	Neuvosto vahvisti 7. maaliskuuta 2005 yhteisen kantansa perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

II EHDOTUKSEN TAVOITE

6.	Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansalliset patenttilait tietokoneella toteutettujen keksintöjen osalta ja selkeyttää niiden patentoitavuuden edellytyksiä.

III YHTEINEN KANTA

Johdanto-osan kappaleet

Neuvosto on muuttanut tai yhdistänyt useita komission ehdotuksessa olleita johdanto-osan kappaleita ja lisännyt muutaman kappaleen. Neuvosto on näin sisällyttänyt tekstiin kokonaan, osittain tai uudelleen muotoiltuna Euroopan parlamentin tarkistukset 1, 2, 88, 3, 34, 115, 85, 7, 8, 9, 86, 11, 12 ja 13. Johdanto-osan kappaleisiin tehtyihin tärkeimpiin muutoksiin viitataan jäljempänä vastaavien artiklojen kohdalla.

Artiklat

1 artikla (Soveltamisala)

8.	1 artikla hyväksyttiin sellaisena kuin se on komission ehdotuksessa. Euroopan parlamentti ei myöskään ole esittänyt muutoksia tähän artiklaan.

2 artikla (Määritelmät)

Neuvosto on a alakohdassa osittain noudattanut Euroopan parlamentin tarkistuksia 36, 42 ja 117 poistamalla ”tietokoneella toteutettua keksintöä” koskevasta määritelmästä sanat ”joka sisältää yhden tai useamman ensi näkemältä uuden” sillä perusteella, että kyseiset sanat ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa sekaannusta suhteessa uutuustestiin, jota sovelletaan minkä tahansa keksinnön patentoitavuutta arvioitaessa.

10.

Artiklan b alakohdassa neuvosto

—	korvasi englanninkielisessä tekstissä käsitteen ”technical field” käsitteellä ”field of technology”, jota käytetään yleisesti patenttilainsäädäntöä koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa kuten TRIPS-sopimuksessa,

—	lisäsi sanat ”uusi ja” selventämään ”teknistä lisäystä” koskevia kriteereitä,

—

lisäsi toisen lauseen, joka on periaatteessa komission ehdotuksen 4 artiklan 3 kohdan säännös hieman muutettuna, sen selventämiseksi, että vaikka tietyn tietokoneella toteutetun keksinnön tuomaa teknistä lisäystä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muitakin kuin teknisiä piirteitä, patenttivaatimuksen on sisällettävä myös teknisiä piirteitä. Ajatus on osittain yhtenevä Euroopan parlamentin tarkistusten 16, 100, 57, 99, 110 ja 70 kanssa.

Komission ehdotuksen 3 artikla (Tietokoneella toteutetut keksinnöt osana tekniikan alaa)

11.

Tässä artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan kansallisessa lainsäädännössään, että tietokoneella toteutetut keksinnöt kuuluvat johonkin tekniikan alaan. Euroopan parlamentin tarkistuksen 15 mukaisesti neuvosto päätti poistaa 3 artiklan katsoen, että tällainen yleinen velvoite olisi vaikeaa sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön. Neuvosto päätti sitä vastoin johdanto-osan 13 kappaleessa vahvistaa komission ehdotuksen johdanto-osan 11 kappaleeseen sisältynyttä asiaan liittynyttä lausumaa.

3 artikla (komission ehdotuksen 4 artikla) (Patentoitavuuden edellytykset)

12.	Neuvosto yhdisti komission ehdotuksen 4 artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa yhdeksi kohdaksi ja sisällytti joitakin sanamuotoa koskevia muutoksia tekstin selkeyttämiseksi. Uusi teksti noudattaa täsmälleen Euroopan parlamentin tarkistuksen 16 mukaista 4 artiklan 1 kohdan sanamuotoa.

13.	Kuten aikaisemmin on jo mainittu, komission ehdotuksen 4 artiklan 3 kohta on sisällytetty 2 artiklan b alakohdassa olevaan määritelmään ”tekninen lisäys”, koska sen katsottiin kuuluvan pikemminkin määritelmiin kuin artiklaan, jonka otsikkona on ”Patentoitavuuden edellytykset”.

4 artikla (Poikkeukset patentoitavuudesta)

14.	Väärinkäsitysten välttämiseksi neuvosto sisällytti tämän artiklan 1 kohtaan selkeän toteaman siitä, että tietokoneohjelma sinänsä ei voi olla patentoitavissa oleva keksintö.

15.

2 kohdassa, joka vastaa Euroopan parlamentin tarkistusta 17, pyritään selventämään, mitä tämän direktiivin puitteissa voidaan patentoida, ja se on luettava yhdessä johdanto-osan 14 ja 16 kappaleen kanssa, jotka vastaavat Euroopan parlamentin tarkistuksia 85, 7 ja 8. Neuvosto lisäsi kuitenkin sanat ”riippumatta siitä onko ne ilmaistu lähdekoodina, kohdekoodina tai missä tahansa muussa muodossa” selventämään sitä, mitä tarkoitetaan ”keksinnöillä, joihin sisältyy tietokoneohjelmia”.

5 artikla (Patenttivaatimuksen muoto)

16.	1 kohta hyväksyttiin sellaisena kuin se on komission ehdotuksessa.

17.

2 kohta lisättiin sen selventämiseksi, että joissakin olosuhteissa ja tiukkojen edellytysten mukaisesti patentti voi käsittää tietokoneohjelmaa koskevan patenttivaatimuksen joko sellaisenaan tai tietovälineellä. Neuvosto katsoo, että näin direktiivi olisi sekä Euroopan patenttiviraston että jäsenvaltioiden voimassa olevan käytännön mukainen.

6 artikla (Suhde direktiiviin 91/250/ETY)

18.

Neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 19 katsoen, että tarkistus on selkeämpi kuin komission ehdotuksen teksti. Neuvosto poisti viittaukset puolijohdetuotteiden piirimalleista tai tavaramerkeistä annettuihin säännöksiin, koska niiden katsottiin olevan tarpeettomia tässä yhteydessä.

19.

Neuvosto ei ottanut huomioon Euroopan parlamentin tarkistusta 76, koska se katsoi tarkistuksen olevan liian avoin ja TRIPS-sopimuksen vastainen. Neuvosto katsoi, että kysymys yhteentoimivuudesta tulee riittävästi katetuksi jo 6 artiklalla ja yleisten kilpailusääntöjen soveltamisella. Tämä on selvitetty neuvoston yhteisen kannan johdanto-osan 21 ja 22 kappaleessa.

7 artikla (Seuranta)

20.	Neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 71.

8 artikla (Kertomus direktiivin vaikutuksista)

21.

Neuvosto säilytti komission ehdotuksen tekstin ja lisäisi siihen seuraavat asiat:

—	b alakohta: lisättiin sanat ”patentin voimassaoloaikaa ja” kuten Euroopan parlamentti ehdotti tarkistuksessaan 92; neuvosto lisäsi myös Euroopan parlamentin tarkistuksen 25 mukaisesti maininnan yhteisön kansainvälisistä velvoitteista,

—	d alakohta: neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 23,

—	e alakohta: neuvoston otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 26,

—	f alakohta: neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 25, mutta poisti viittauksen yhteisöpatenttiin, koska viittaus olisi tässä yhteydessä tarpeeton,

—	g kohta: neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 89 asiasisällön, mutta kannatti selkeämpää sanamuotoa.

Neuvosto yhteisen kannan 9 artikla (Vaikutuksen arviointi)

22.	Neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 27.

10 artikla (komission ehdotuksen 9 artikla) (Täytäntöönpano)

23.	Toisin kuin Euroopan parlamentti, joka kannatti 18 kuukauden täytäntöönpanoaikaa (tarkistus 28), neuvosto kannatti 24 kuukauden täytäntöönpanoaikaa.

11 artikla (Voimaantulo) ja 12 artikla (Osoitus) (komission ehdotuksen 10 ja 11 artikla)

24.	Neuvosto otti huomioon komission ehdotuksen tekstin.

IV EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET, JOITA EI OTETTU HUOMIOON

25.

Huolellisen tarkastelun jälkeen neuvosto ei voinut ottaa huomioon seuraavia Euroopan parlamentin tarkistuksia: 88 (ensimmäinen lause) 31, 32, 112, 95, 84, 114, 125, 75, 36, 42, 117, 107, 69, 55/rev, 97, 108, 38, 44, 118, 45, 16, 100, 57, 99, 110, 70 (osittain), 60, 102, 111, 72, 103, 119, 104, 120, 76, 24, 81, 93, 94 ja 28.

26.

Neuvosto katsoi, että osa näistä tarkistuksista oli tarpeettomia (tarkistukset 88 (ensimmäinen lause), 31, 75, 94), epäselviä ja mahdollisesti sekaannusta aiheuttavia (tarkistukset 36, 42, 117, 72, 104, 120) ja että osa ei liity suoranaisesti käsiteltävänä oleviin aiheisiin (tarkistukset 95, 24, 81) tai noudata vakiintunutta käytäntöä (tarkistukset 32, 112, 16, 100, 57, 99, 110, 70, 102, 111) tai että osa olisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden TRIPS-sopimusten ja patenttilainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisten kansainvälisten velvoitteiden vastaisia (tarkistukset 84, 114, 125, 107, 69, 55/REV, 97, 108, 38, 44, 118, 45, 60, 103, 119, 76, 93).

V YHTEENVETO

27.

Neuvosto otti yhteisessä kannassaan huomioon huomattavan määrän Euroopan parlamentin ehdottamia tarkistuksia. Neuvosto pyrkii yhteisessä kannassaan oikeudenhaltijoiden ja muiden asiaan liittyvien osapuolten väliseen kohtuulliseen ja toteutettavissa olevaan tasapainoon. Komissio katsoi neuvoston yhteisen kannan olevan kokonaisuudessaan tasapainoinen ja hyväksyi sen tyydyttävänä välitysratkaisuna.

(1) EYVL C 151 E, 25.6.2002, s. 129.

(2) EYVL C 61, 14.3.2003, s. 154.

(3) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 230.

14.6.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 144/16

Neuvoston 8 päivänä maaliskuuta 2005 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 21/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2005 antamiseksi institutionaalisen sektorin mukaan jaotellun muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon laatimisesta

(2005/C 144 E/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Talous- ja rahoitusasioiden neuvoston syyskuussa 2000 hyväksymässä talous- ja rahaliiton (EMU:n) tilastovaatimuksia koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan, että tietyt sektorikohtaiset neljännesvuosittaiset tilinpidot tarvitaan kiireesti ja että niiden olisi oltava käytettävissä 90 päivän kuluessa kyseisen vuosineljänneksen päättymisestä.

(2)

Talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 18 päivänä helmikuuta 2003 hyväksymässä, euroalueen tilastoja ja indikaattoreita käsittelevässä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston ja komission yhteisessä kertomuksessa korostetaan, että ensisijaisen tärkeitä toimia useilla aloilla, mukaan luettuna kansallinen neljännesvuositilinpito institutionaalisten sektorien mukaan jaoteltuna, olisi sovellettava täysimääräisesti vuoteen 2005 mennessä.

(3)

Euroopan unionin talouden syklisten muutosten analysointiin ja rahapolitiikan toteuttamiseen EMU:ssa tarvitaan makrotaloudellisia tilastoja yksittäisten institutionaalisten sektorien taloudellisesta käyttäytymisestä ja sektorien keskinäisestä suhteesta; tällaista tietoa ei voi erottaa koko talouden tasolla kootuista tiedoista. Tämän vuoksi olisi laadittava toisaalta koko Euroopan unionia ja toisaalta euroaluetta koskevat neljännesvuositilinpidot institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna.

(4)

Tilinpitojen laatiminen on osa yleistavoitetta, joka koskee vuosi- ja neljännesvuositilinpidon järjestelmän laatimista Euroopan unionille ja euroalueelle. Järjestelmään sisältyvät keskeiset makrotaloudelliset kokonaissuureet sekä rahoitustilit ja muut kuin rahoitustilit institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuina. Tavoitteena on, että kaikki nämä tilinpidot olisivat johdonmukaisia ja että muun maailman tilinpidon osalta maksutase ja kansantalouden tilinpidon tiedot olisivat keskenään johdonmukaisia.

(5)

Jotta Euroopan tilinpito institutionaalisen sektorin mukaan voidaan laatia neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (3) vahvistetun Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän periaatteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot kansantalouden neljännesvuositilinpidosta institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna. Euroopan tilinpidon on kuitenkin kuvattava Euroopan alueen taloutta kokonaisuutena, ja se voi poiketa tuloksesta, joka saataisiin yksinkertaisesti laskemalla yhteen jäsenvaltioiden tilinpidot. Erityisesti pyritään ottamaan huomioon Euroopan unionin toimielinten ja elinten taloustoimet silloin, kun nämä sijaitsevat kyseeseen tulevalla Euroopan alueella.

(6)	Yhteisön tilastojen laatimisesta säädetään yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 322/97 (4).

(7)

Tämän asetuksen tavoitetta, eli Euroopan unionin ja euroalueen muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon laatimista institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, ja tämän vuoksi yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sanotussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jos siis jäsenvaltion osuus Euroopan kokonaismääristä on vähäpätöinen, sitä ei vaadittaisi toimittamaan yksityiskohtaisia täydellisiä tietoja.

(8)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

(9)	Asiassa on kuultu neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (6) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa sekä neuvoston päätöksellä 91/115/ETY (7) perustettua raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomiteaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus

Tässä asetuksessa säädetään yleisistä puitteista, jotka koskevat jäsenvaltioiden antamia tietoja muita kuin rahoitustilejä koskevan eurooppalaisen neljännesvuositilinpidon laatimiseen institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuna.

2 artikla

Institutionaalisen sektorin mukaan jaotellun muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon toimittaminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle neljännesvuosittaiset muita kuin rahoitustilejä koskevat tilinpidot institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuina liitteessä määritellyllä tavalla lukuun ottamatta alkuvaiheessa luokkia P.1, P.2, D.42, D.43, D.44, D.45 ja B.4G.

2. Aikataulut luokkia P.1, P.2, D.42, D.43, D.44, D.45 ja B.4G koskevien tietojen toimittamista varten ja päätös, jossa vaaditaan liitteessä lueteltujen taloustoimien jakaumaa vastasektoreittain, on hyväksyttävä 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällainen päätös voidaan tehdä vasta komission annettua 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään 90 kalenteripäivän kuluttua sen vuosineljänneksen päättymisestä, jota tiedot koskevat. Tämän asetuksen voimaantulosta alkavana kolmen vuoden siirtymäaikana 1 kohdassa tarkoitetut neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään 95 kalenteripäivän kuluttua sen vuosineljänneksen päättymisestä, jota tiedot koskevat. Kaikki mahdolliset tarkistukset edellisten vuosineljännesten tietoihin on toimitettava samanaikaisesti.

4. Edellä 3 kohdassa määriteltyä toimittamisaikaa voidaan muuttaa enintään viidellä päivällä 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Ensimmäiset neljännesvuosittaiset tiedot toimitetaan vuoden 2005 kolmannelta neljännekseltä. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2006. Ensimmäiseksi toimitettaviin tietoihin on sisällyttävä takautuvat tiedot vuoden 1999 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen.

3 artikla

Tietojentoimittamisvelvoitteet

1. Kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava liitteessä kuvatut tiedot luokkien muu maailma (S.2) ja julkisyhteisöt (S.13) osalta. Jäsenvaltioiden, joiden bruttokansantuote käypiin hintoihin on yli 1 prosentti vastaavasta yhteisön kokonaismäärästä, on toimitettava liitteessä kuvatut tiedot kaikkien institutionaalisten sektoreiden osalta.

2. Komissio määrittelee, mitä 1 kohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta yhteisön kokonaisbruttokansantuotteesta jäsenvaltion bruttokansantuote käypiin hintoihin yleensä edustaa, käyttäen perusteena jäsenvaltioiden toimittamien viimeksi kuluneiden kolmen vuoden vuotuisten tietojen aritmeettista keskiarvoa.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua (1 prosentin) osuutta yhteisön kokonaismäärästä voidaan muuttaa 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Komissio voi hyväksyä poikkeuksia tähän asetukseen, mikäli jäsenvaltioiden tilastojärjestelmät vaativat merkittäviä muutoksia. Tällaisia poikkeuksia saa soveltaa enintään kolmen vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulopäivämäärästä tai 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden päivämäärästä.

4 artikla

Määritelmät ja standardit

Tämän asetuksen perusteella toimitettaviin tietoihin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (jäljempänä ’EKT-asetus’) vahvistettuja standardeja, määritelmiä, nimikkeistöjä ja tilinpidon sääntöjä.

5 artikla

Tietolähteet ja johdonmukaisuusvaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on kerättävä tässä asetuksessa vaaditut tiedot käyttäen kaikkia asiaankuuluviksi katsomiaan lähteitä ja pitäen ensisijaisina suoria tietolähteitä kuten hallintolähteitä tai yrityksiin ja kotitalouksiin kohdistuvia tutkimuksia.

Jollei suoria tietoja voida kerätä varsinkaan 2 artiklan 5 kohdassa vaadittujen takautuvien tietojen osalta, voidaan toimittaa parhaat estimaatit.

2. Jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti toimittamien tietojen on oltava johdonmukaisia muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen neljännesvuositilinpidon ja kokonaistalouden keskeisten neljännesvuosittaisten aggregaattien kanssa, jotka toimitetaan komissiolle EKT-asetuksen tiedonsiirto-ohjelman yhteydessä.

3. Jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti toimittamat neljännesvuosittaiset tiedot on yhdenmukaistettava vastaavien vuotuisten EKT-asetuksen tiedonsiirto-ohjelman yhteydessä toimitettavien tietojen kanssa.

6 artikla

Laatustandardit ja kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimitettujen tietojen laatu paranee ajan myötä siten, että se täyttää 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävät yhteiset laatustandardit.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ajantasainen kuvaus käytetyistä lähteistä, menetelmistä ja tilastokäsittelyistä vuoden kuluessa ensimmäisestä tietojen toimituksesta.

3. Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle merkittävistä menetelmiin liittyvistä tai muista muutoksista, jotka vaikuttaisivat toimitettuihin tietoihin, viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tällaisen muutoksen voimaantulosta.

7 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Täytäntöönpanotoimenpiteet vahvistetaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaiset toimenpiteet käsittävät seuraavat:

a)	määritetään aikataulu luokkien P.1, P.2, D.42, D.43, D.44, D.45 ja B.4G toimittamiselle 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	vaaditaan toimittamaan liitteessä esitettyjen taloustoimien jakauma vastasektoreittain 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)	tarkistetaan neljännesvuosittaisten toimitusten aikataulu 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

d)	muutetaan sitä osuutta (1 prosentti) yhteisön kokonaismäärästä, jonka perusteella määritellään velvollisuus toimittaa tiedot kaikilta institutionaalisilta sektoreilta, 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)	määritellään tietojen laatustandardit 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa tilasto-ohjelmakomitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

9 artikla

Kertomus täytäntöönpanosta

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta viiden vuoden kuluessa sen voimaantulosta.

Kertomuksessa on erityisesti:

a)	annettava tietoa tuotettujen tilastojen laadusta,

b)	arvioitava tuotettujen tilastojen ansiosta yhteisölle, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille koituneet hyödyt suhteessa niiden kustannuksiin,

c)	yksilöitävä alat, joilla tilastoja voidaan parantaa, ja muutokset, joita pidetään saatujen tulosten perusteella tarpeellisina.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […]

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

…

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

…

(1) EUVL C 42, 18.2.2004, s. 23.

(2) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 30. maaliskuuta 2004(EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 141), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 8. maaliskuuta 2005, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1267/2003 (EUVL L 180, 18.7.2003, s. 1).

(4) EYVL L 52, 22.2.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(5) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6) EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47.

(7) EYVL L 59, 6.3.1991, s. 19.

LIITE

Tietojen toimittaminen

Käyttö

Resirssit

S1N

S11

S12

S13

S14_S15

S1N

S11

S12

S13

S14_S15

Koko kansantalous

Määrittelemätön kokonaiskansantalous

Yritykset

Rahoituslaitokset

Julkisyhteisöt

Kotitaloudet ja KPVT

Ulkomaat

Koko kansantalous

Määrittelemätön kokonaiskansantalous

Yritykset

Rahoituslaitokset

Julkisyhteisöt

Kotitaloudet ja KPVT

Ulkomaat

P.1

Tuotos

P.2

Välituotekäyttö

P.3

Kulutusmenot

P.31

Yksilölliset kulutusmenot

P.32

Kollektiiviset kulutusmenot

P.5

Pääoman bruttomuodostus

P.51

Kiinteän pääoman bruttomuodostus

P.5N

Varastojen muutokset ja arvoesineiden nettohankinta

P.6

Tavaroiden ja palvelujen vienti

P.7

Tavaroiden ja palvelujen tuonti

D.1

Palkansaajakorvaukset

D.2

Tuotannon ja tuonnin verot

D.21

Tuoteverot

D.29

Muut tuotantoverot

D.3

Tukipalkkiot

D.31

Tuotetukipalkkiot

D.39

Muut tuotantotukipalkkiot

D.21—D.31

Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

D.4

Omaisuustulot

D.41

Korot

D.4N

Omaisuustulot, muut kuin korot

D.42

Yritysten jakamat tulot

D.43

Suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitetut voitot

D.44

Vakuutuksenottajien omaisuustulot

D.45

Maanvuokrat

D.5

Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot

D.6

Sosiaaliturvamaksut ja -etuudet

D.61

Sosiaaliturvamaksut

D.62

Rahamääräiset sosiaalietuudet

D.63

Luontoismuotoiset sosiaaliset siirrot

D.7

Muut tulonsiirrot

D.71

Vahinkovakuutusmaksut, netto

D.72

Vahinkovakuutuskorvaukset

D.7N

Muualle luokittelemattomat muut tulonsiirrot

D.8

Kotitalouksien eläkerahasto-osuuden oikaisu

D.9

Pääomansiirrot

D.91

Pääomaverot

D.9N

Investointiavustukset sekä muut pääomansiirrot

K.1

Kiinteän pääoman kuluminen

K.2

Valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus vähennykset

		Tasapainoerät
		S1	S1N	S11	S12	S13	S14_S15	S2
		Koko kansantalous	Määrittelemätön kokonaiskansantalous	Yritykset	Rahoituslaitokset	Julkisyhteisöt	Kotitaloudet ja KPVT	Ulkomaat
B.1G	Bruttoarvonlisäys	X	X	X	X	X	X
B.1N	Nettoarvonlisäys	X	X	X	X	X	X
B.2G	Toimintaylijäämä (brutto)	X		X	X	X	X
B.3G	Sekatulo (brutto)	X					X
B.4G	Yrittäjätulo (brutto)	X		X	X		X
B.5G	Sektorin ensitulo (brutto)	X		X	X	X	X
B.6G	Käytettävissä oleva tulo (brutto)	X		X	X	X	X
B.7G	Oikaistu käytettävissä oleva tulo (brutto)	X				X	X
B.8G	Säästö (brutto)	X		X	X	X	X
B.9	Nettoluotonanto/nettoluotonotto	X		X	X	X	X	X
B.11	Tavaroiden ja palveluiden tase							X
B.12	Vaihtotase							X

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1.	Komissio esitti 17. joulukuuta 2003 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi institutionaalisen sektorin mukaan jaotellun muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon laatimisesta (1). Ehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 285 artiklaan.

2.	Euroopan keskuspankki antoi lausuntonsa 4. helmikuuta 2004 (2).

3.	Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 31. maaliskuuta 2004 (3).

4.	Komissio ei ole esittänyt muutettua ehdotusta.

5.	Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti 8. maaliskuuta 2005.

II TAVOITE

6.	Tämän asetusehdotuksen tavoite on säätää yleisistä puitteista, jotka koskevat jäsenvaltioiden antamia tietoja eurooppalaisen neljännesvuositilinpidon laatimiseen institutionaalisen sektorin mukaan jaoteltuina.

III YHTEINEN KANTA

Johdanto-osan kappaleet

Neuvosto on muuttanut johdanto-osan kappaletta 5 poistamalla siitä ilmaisun ”silloin, kun nämä sijaitsevat Euroopan alueella”, jotta otettaisiin täysin huomioon Euroopan parlamentin ainoa tarkistus. Johdanto-osan kappaletta on muutettu, jotta selvennettäisiin, että asetuksen soveltamisala on ”tapauksesta riippuen Euroopan unioni tai euroalue” eikä ”Euroopan alue”.

Artiklat

1 artikla (Tarkoitus)

8.	Asetuksen 1 artikla hyväksyttiin komission ehdotuksen mukaisena, eikä Euroopan parlamentti esittänyt tarkistuksia.

2 artikla (Institutionaalisen sektorin mukaan jaotellun muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon toimittaminen)

9.	Artiklan 1 kohta hyväksyttiin komission ehdotuksen mukaisena.

10.

Neuvosto lisäsi 2 kohtaan seuraavan virkkeen: ”Mainitunlaisia päätöksiä ei saa tehdä ennen kuin komissio on antanut Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta 9 artiklan mukaisesti.” Tällä muutoksella neuvosto vahvisti sen, että taloustoimien myöhempää jakaumaa koskevia lisätietoja ei toimiteta ennen kuin Euroopan komissio antaa Euroopan parlamentille (enintään viiden vuoden kuluessa) kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta.

11.

Neuvosto lisäsi 3 kohtaan uuden virkkeen: ”Tämän asetuksen voimaantulosta alkavan kolmen vuoden pituisen siirtymäkauden aikana 1 kohdassa tarkoitetut neljännesvuosittaiset tiedot on toimitettava komissiolle viimeistään 95 kalenteripäivää sen neljännesvuoden päättymisen jälkeen, jota tiedot koskevat.” Tällä mahdollistetaan kolmen vuoden pituinen siirtymäkausi, jonka aikana jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut neljännesvuosittaiset tiedot komissiolle 95 päivän kuluessa komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitetyn 90 päivän määräajan sijasta.

12.	Artiklan 4 kohta hyväksyttiin komission ehdotuksen mukaisena.

13.

Artiklan 5 kohdassa neuvosto vaihtoi ilmaisun ”ensimmäiseltä vuosineljännekseltä” ilmaisuun ”kolmannelta vuosineljännekseltä” ja päivämäärän ”30 päivänä kesäkuuta 2005” päivämäärään ”3 päivänä tammikuuta 2006” ja myöhensi näin kahdella vuosineljänneksellä ensimmäistä kautta, jota neljännesvuosittaisten tietojen toimittaminen koskee, ja puolella vuodella päivämäärää, jona jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot.

3 artikla (Tietojentoimittamisvelvoitteet), 4 artikla (Määritelmät ja standardit), 5 artikla (Tietolähteet ja johdonmukaisuusvaatimukset), 6 artikla (Laatustandardit ja kertomukset), 7 artikla (Täytäntöönpanotoimenpiteet), 8 artikla (Komitea), 9 artikla (Kertomus täytäntöönpanosta) ja 10 artikla (Voimaantulo)

14.	Nämä artiklat hyväksyttiin komission ehdotuksen mukaisina, eikä Euroopan parlamentti esittänyt niihin tarkistuksia.

IV EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET, JOITA EI OTETTU HUOMIOON

15.	Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämä ainoa tarkistus hyväksyttiin.

V JOHTOPÄÄTÖKSET

16.

Neuvosto on ottanut yhteisessä kannassaan huomioon Euroopan parlamentin esittämän tarkistuksen. Neuvosto katsoo, että yhteiseen kantaan tehdyt muutokset ovat täysin asetuksen tavoitteiden mukaisia. Komissio katsoo yhteisen kannan olevan kokonaisuudessaan tasapainoinen ja hyväksyy sen tyydyttävänä välitysratkaisuna.

(1) KOM(2003) 0789 lopullinen.

(2) EUVL C 42, 18.2.2004, s. 23.

(3) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 141.

14.6.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 144/24

Neuvoston 4 päivänä huhtikuuta 2005 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 22/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/…/EY antamiseksi tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 22. kerran (lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden sisältämät ftalaatit)

(2005/C 144 E/04)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Perustamissopimuksen 14 artiklalla luodaan alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus.

(2)

Sisämarkkinoita koskevilla toimenpiteillä olisi parannettava elämänlaatua, terveyden suojelemista ja kuluttajansuojaa. Tämä direktiivi vastaa niitä vaatimuksia, joiden mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimenpiteiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa on varmistettava terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkea taso.

(3)	Tiettyjen ftalaattien käyttö leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa, jotka tai joiden osat on valmistettu pehmitetystä materiaalista, olisi kiellettävä, koska tietyt ftalaatit aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa lapsille terveysriskejä.

(4)	Komission kysyttyä neuvoa myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevältä tiedekomitealta (CSTEE) tämä on antanut lausuntoja kyseisten ftalaattien aiheuttamista terveysriskeistä.

(5)

Alle kolmivuotiaille tarkoitetuista suuhunpantavista lastenhoitotarvikkeista ja leluista, jotka on valmistettu tiettyjä ftalaatteja sisältävästä pehmeästä PVC:stä, 1 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa komission suosituksessa 98/485/EY (4) jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan toimenpiteitä lasten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi näiden tuotteiden osalta.

(6)

Vuodesta 1999 lähtien kuuden ftalaatin käyttö alle kolmivuotiaille lapsille tarkoitetuissa suuhunpantavissa leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa on Euroopan unionin tasolla väliaikaisesti kielletty yleisestä tuoteturvallisuudesta 29 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/59/ETY (5) puitteissa komission päätöksen 1999/815/EY (6) nojalla. Päätöksen voimassaoloa on jatkettu säännöllisesti.

(7)

Ftalaatteja sisältävien lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden markkinoille saattamista koskevat rajoitukset, joita eräät jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön, vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan. Siksi on tarpeen lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tällä alalla ja näin ollen muuttaa neuvoston direktiivin 76/769/ETY (7) liitettä I.

(8)	Ennalta varautumisen periaatetta olisi sovellettava silloin, kun tieteellisellä arvioinnilla ei pystytä määrittelemään riskiä riittävän varmasti terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi erityisesti lasten osalta.

(9)

Lapset kehittyvine elimistöineen ovat erityisen herkkiä lisääntymiselle vaarallisille aineille. Tästä syystä olisi estettävä, sikäli kuin mahdollista, lasten altistuminen kaikille käytännössä vältettävissä oleville näiden aineiden päästölähteille, erityisesti tarvikkeista, joita lapset panevat suuhunsa.

(10)

Riskianalyyseissa ja/tai vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (8) puitteissa di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), dibutyyliftalaatti (DBP) ja butyylibentsyyliftalaatti (BBP) on määritelty lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi ja ne on tämän vuoksi luokiteltu lisääntymiselle vaarallisten aineiden toiseen luokkaan.

(11)

Di-isonyyliftalaattia (DINP), di-isodekyyliftalaattia (DIDP) ja di-n-oktyyliftalaattia (DNOP) koskevia tietoja ei joko ole tai ne ovat ristiriitaisia; ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että näiden aineiden käyttö leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa, jotka siis on valmistettu nimenomaan lapsia varten, voi olla vaaraksi.

(12)

Koska näille ftalaateille altistumista, esimerkiksi suussapitämisaikaa ja altistumista päästöille muista lähteistä, ei voida luotettavasti arvioida, ennalta varautumiseen liittyvät seikat olisi otettava huomioon. Tämän takia olisi otettava käyttöön rajoituksia, jotka koskevat ftalaattien käyttöä leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa sekä näiden tuotteiden markkinoille saattamista. DINP:tä, DIDP:tä ja DNOP:tä koskevien rajoitusten olisi kuitenkin suhteellisuussyistä oltava lievempiä kuin DEHP:tä, DBP:tä ja BBP:tä koskevien rajoitusten.

(13)	Ennalta varautumisen periaatetta koskevan komission tiedonannon mukaisesti tähän periaatteeseen perustuvia toimenpiteitä olisi arvioitava uuden tieteellisen tiedon perusteella.

(14)	Komission olisi valvottava ftalaattien ja pehmittimien käyttöä leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa yhteistyössä markkinoiden valvonnasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa sekä neuvotellen asiaankuuluvien tuottaja- ja maahantuojajärjestöjen kanssa.

(15)	Direktiiviä 76/769/ETY varten olisi määriteltävä käsite ”lastenhoitotarvike”.

(16)

Neuvoston olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti kannustettava jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamistoimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(17)	Komissio tarkistaa direktiivin 76/769/ETY liitteessä mainittujen ftalaattien käyttöä muissa tuotteissa, kun olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (10) mukainen riskien arviointi on saatettu päätökseen.

(18)

Tämän direktiivin soveltaminen ei vaikuta työsuojelun vähimmäisvaatimuksista annettuun yhteisön lainsäädäntöön, joka sisältyy toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettuun neuvoston direktiiviin 89/391/ETY (11) sekä siihen perustuviin yksittäisiin direktiiveihin, erityisesti työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta 28 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston direktiiviin 90/394/ETY (12) ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annettuun neuvoston direktiiviin 98/24/EY (13),

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 76/769/ETY seuraavasti:

Lisätään 1 artiklan 3 kohtaan seuraava alakohta:

”c)	’lastenhoitotarvikkeella’ kaikkia sellaisia tuotteita, joiden tarkoitus on helpottaa lapsen nukkumista, rentoutumista ja syöttämistä tai auttaa lasta imemään.”

2.	Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Komissio arvioi viimeistään … (14) uudelleen direktiivissä 76/769/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, säädettyjä toimenpiteitä tämän direktiivin liitteessä kuvattuja aineita ja niiden korvikeaineita koskevan uuden tieteellisen tiedon perusteella, ja näitä toimenpiteitä muutetaan tarvittaessa vastaavasti.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … (15). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä … (16) alkaen.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

…

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

…

(1) EYVL C 116 E, 26.4.2000, s. 14.

(2) EYVL C 117, 26.4.2000, s. 59.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 6. heinäkuuta 2000 (EYVL C 121, 24.4.2001, s. 410), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 4. huhtikuuta 2005, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 217, 5.8.1998, s. 35.

(5) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 24, direktiivi kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/95/EY (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).

(6) EYVL L 315, 9.12.1999, s. 46, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/781/EY (EUVL L 344, 20.11.2004, s. 35).

(7) EYVL L 262, 27.9.1976, s. 201, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/98/EY (EUVL L 305, 1.10.2004, s. 63).

(8) EYVL 196, 16.8.1967, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/73/EY (EUVL L 152, 30.4.2004, s. 1).

(9) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(10) EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(11) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

(12) EYVL L 196, 26.7.1990, s. 1, direktiivi kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/37/EY (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50).

(13) EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11.

(14) Neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

(15) Kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

(16) Kahdentoista kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

LIITE

Lisätään direktiivin 76/769/ETY liitteeseen I seuraavat kohdat:

”[XX]

Seuraavia ftalaatteja (tai muita tämän aineen kattavia CAS- ja Einecs-numeroita):

di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP)

CAS-nro 117–81–7

Einecs nro-204–211–0

dibutyyliftalaatti (DBP)

CAS-nro 84–74–2

Einecs-nro 201–557–4

butyylibentsyyliftalaatti (BBP)

CAS-nro 85–68–7

Einecs-nro 201–622–7

Ei saa käyttää aineena eikä valmisteen ainesosana yli 0,1 %:n konsentraationa pehmitetyn materiaalin massasta leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa.

Leluja tai lastenhoitotarvikkeita, joiden ftalaattipitoisuus ylittää edellä mainitun konsentraatiotason, ei saa saattaa markkinoille.

[XXa]

Seuraavia ftalaatteja (tai muita tämän aineen kattavia CAS- ja Einecs-numeroita):

di-isononyyliftalaatti (DINP)

CAS-nrot 28553–12–0 ja 68515–48–0

Einecs-nrot 249–079–5 ja 271–090–9

di-isodekyyliftalaatti (DIDP)

CAS-nrot 26761–40–0 ja 68515–49–1

Einecs-nrot 247–977–1 ja 271–091–4

di-n-oktyyliftalaatti (DNOP)

CAS-nro 117–84–0

Einecs-nro 204–214–7

Ei saa käyttää aineena eikä valmisteen ainesosana yli 0,1 %:n konsentraationa pehmitetyn materiaalin massasta leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa, jotka on tarkoitettu alle kolmivuotiaille ja jotka nämä voivat panna suuhun.

Leluja tai lastenhoitotarvikkeita, joiden ftalaattipitoisuus ylittää edellä mainitun konsentraatiotason, ei saa saattaa markkinoille.”

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

Komissio toimitti neuvostolle ja Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvan ehdotuksensa (1)24. marraskuuta 1999 annetun direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 22. kerran.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa (2)15. helmikuuta 2000.

Euroopan parlamentti sai ensimmäisen käsittelynsä päätökseen ja antoi lausuntonsa (3)6. heinäkuuta 2000.

Neuvosto vahvisti asiakirjassa 5467/05 olevan yhteisen kantansa 4. huhtikuuta 2005.

II TAVOITE

Direktiiviehdotus liittyy ftalaatteja sisältävien lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden markkinointiin ja käyttöön. Alun perin direktiivissä kiellettiin kuuden erilaisen PVC:tä sisältävän ftalaatin käyttö alle kolmivuotiaille lapsille tarkoitetuissa suuhunpantavissa leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa.

Euroopan parlamentti antoi ensimmäisessä käsittelyssään päätöslauselman ftalaateista ja lelujen turvallisuudesta esittäen komission ehdotukseen joitain tarkistuksia, joista tärkeimmät olivat:

—	Kolmesta kuuden vuoden ikäisille lapsille tarkoitetuissa ftalaatteja sisältävissä leluissa, joita alle kolmivuotiaat voivat panna suuhun, ja niiden pakkauksessa on oltava varoituksia.

—	Kieltoa olisi sovellettava kaikkiin ftalaatteihin eikä vain komission ehdotuksessa mainittuihin kuuteen ftalaattiin.

—	Kielto olisi laajennettava koskemaan kaikkia leluja, ei pelkästään alle kolmivuotiaille lapsille tarkoitettuja tai suuhun pantaviksi suunniteltuja leluja. Leluissa, joita lapset voivat panna suuhun, ei saa olla ftalaatteja yli 0,1 %:n konsentraationa (komission ehdotuksessa 1 %).

—	Hajusteita ei saa lisätä ftalaatteja sisältäviin leluihin, joita lapsi voi panna suuhunsa.

Neuvosto tarkasteli asiaa 25. toukokuuta 2000, mutta ei päässyt yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta.

Tällä välin on saatu uusien riskinarvioiden tulokset, ja joitain alkuperäisiä säännöksiä halutaan tiukentaa Euroopan parlamentin tarkistusten mukaisesti. Neuvosto pääsi 24. syyskuuta 2004 yksimielisesti poliittiseen yhteisymmärrykseen asiakirjan 12469/04 liitteessä I olevasta ehdotuksesta direktiiviksi direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 22. kerran.

III ASIAKIRJASSA 5467/05 ESITETYN YHTEISEN KANNAN ARVIOINTI

1. Yleistä

Vaikka yhteiseen kantaan ei sisällytettykään kaikkia Euroopan parlamentin tarkistuksia, siinä laajennetaan merkittävästi kiellon soveltamisalaa korvaamalla merkinnät selvällä kiellolla ja taataan oikeusvarmuus määrittelemällä selvästi kiellon soveltamisalaan kuuluvat esineet (lisätty lastenhoitotarvikkeita koskeva määritelmä, joka on samanlainen kuin leludirektiivissä (4)).

Tarkistukset 1, 3, 4, 6 ja 8 hyväksyttiin periaatteeltaan, joskin niiden sanamuotoa muutettiin.

Tarkistuksia 18, 2, 5, 11, 24, 7, 17/rev, 16 ja 9 ei voitu hyväksyä.

2. Yhteisessä kannassa olevat uudet kohdat komission ehdotukseen verrattuna

Johdanto-osan 3, 4 ja 7 kappaleeseen on tehty pieniä, pääosin luonteeltaan juridisia sanamuodon muutoksia. Yhteiseen kantaan on lisätty uudet johdanto-osan kappaleet 6 ja 9–15, joista käy ilmi, että väliaikainen kielto on jo voimassa ja joissa selkeytetään kiellettävien ftalaattien, ennalta varautumisen periaatteen ja riskinarviomenettelyjen välistä suhdetta.

Uuteen 1 artiklan 1 kohtaan on sisällytetty määritelmä ”lastenhoitotarvikkeet”.

Edelleen 2 artikla on laadittu uudelleen niin, että komissio velvoitetaan arvioimaan näitä toimenpiteitä uudelleen neljän vuoden kuluessa niiden voimaantulosta.

3 artikla on laadittu uudelleen niin, että se on säädöstekstien valmistelua koskevien suuntaviivojen mukainen, ja siihen on lisätty jäsenvaltioiden velvoite ilmoittaa komissiolle toteuttamistaan toimenpiteistä direktiivin saattamiseksi osaksi niiden lainsäädäntöä.

Liitteessä on selkeytetty kiellon soveltamisalaa niin, että se on laajennettu ftalaattien DEHP, DBP ja BBP osalta koskemaan kaikkia leluja ja lastenhoitotarvikkeita. Ftalaattien DINP, DIDP ja DNOP osalta kielto koskee leluja ja lastenhoitotarvikkeita, jotka on tarkoitettu alle kolmivuotiaille lapsille ja joita lapset voivat panna suuhunsa. Kummassakin tapauksessa on täsmennetty, että 0,1 %:n konsentraatiota massasta sovelletaan pehmitetyn materiaalin massaan niin, että jos esine sisältää sekä pehmitettyä materiaalia että muita ainesosia, konsentraatiotasoa sovelletaan täysin vain pehmitettyyn osaan.

IV YHTEENVETO

Neuvosto haluaa yhteisellä kannallaan noudattaa Euroopan parlamentin lähestymistapaa laajentamalla merkittävästi kiellon soveltamisalaa ja korvaamalla merkinnät selvällä kiellolla. Neuvosto uskoo tämän edistävän huomattavasti pääsemistä pysyvään kieltoon, jota tarkastellaan jatkuvasti uudelleen ja joka johtaa entistä laajempaan kieltoon, jos sen voimaantulon jälkeen saadaan uusia tieteellisiä todisteita.

(1) EUVL C 116 E, 26.4.2000, s. 14.

(2) EYVL C 117, 26.4.2000, s. 17.

(3) EYVL C 121, 24.4.2001, s. 410.

(4) Kommission päätös 1999/815/EY (EYVL L 315, 9.12.1999, s. 46).

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 144E

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	48. vuosikerta 14. kesäkuu 2005

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Neuvosto
2005/C 144E/1	Neuvoston 17 päivänä helmikuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 19/2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta	1

2005/C 144E/2	Neuvoston 7 päivänä maaliskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 20/2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta	9

2005/C 144E/3	Neuvoston 8 päivänä maaliskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 21/2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi institutionaalisen sektorin mukaan jaotellun muita kuin rahoitustilejä koskevan neljännesvuositilinpidon laatimisesta	16

2005/C 144E/4	Neuvoston 4 päivänä huhtikuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 22/2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 22. kerran (lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden sisältämät ftalaatit)	24