30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

10 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-196/02 (Eirinodikeio Athinon esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Vasiliki Nikoloudi vastaan Organismos Tilepikoinonion Ellados AE (1)

(Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - EY:n perustamissopimuksen 119 artikla (EY:n perustamissopimuksen 117–120 artikla on korvattu EY 136–EY 143 artiklalla) - Direktiivi 75/117/ETY - Samapalkkaisuus - Direktiivi 76/207/ETY - Tasa-arvoinen kohtelu - Ylimääräiset osa-aikaiset toimet - Vakinaistamismahdollisuuden epääminen - Palvelusajan laskeminen - Todistustaakka)

(2005/C 106/01)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-196/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka l'Eirinodikeio Athinon (Kreikka) on esittänyt 13.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.5.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Vasiliki Nikoloudi vastaan Organismos Tilepikoinonion Ellados AE, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari), A. La Pergola, S. von Bahr ja K. Schiemann, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 10.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Yhteisön oikeutta, erityisesti perustamissopimuksen 119 artiklaa (EY:n perustamissopimuksen 117–120 artikla on korvattu EY 136–EY 143 artiklalla) ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/207/ETY on tulkittava siten, että OTE:n henkilöstösäännön 24 a §:n 2 momentin a kohdan, jonka mukaan ainoastaan naispuoliset siivoojat eli naiset voidaan ottaa palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella osa-aikaiseen työhön, ja tämän määräyksen soveltamista ei ole pidettävä sellaisenaan sukupuoleen perustuvana, naisten välittömänä syrjintänä. Koska kuitenkin tietyltä työntekijäryhmältä, johon kuuluu kansallisen laintasoisen sääntelyn perusteella ainoastaan naisia, evätään vakinaistamismahdollisuus näennäisesti sukupuolineutraalilla viittauksella tähän työntekijäryhmään, on kyseessä direktiivissä 76/207 tarkoitettu sukupuoleen perustuva välitön syrjintä. Jotta kyseessä ei olisi sukupuoleen perustuva välitön syrjintä, sen työntekijäryhmän määräävän ominaisuuden, johon kuuluvalta työntekijältä tämä mahdollisuus evätään, on oltava sellainen, että kyseisen työntekijän voidaan katsoa olevan vakinaistamisen kannalta objektiivisesti arvioiden eri tilanteessa suhteessa niihin työntekijöihin, jotka voidaan vakinaistaa.

Siinä tapauksessa, että oletus, jonka mukaan ainoastaan naispuoliset osa-aikaiset siivoojat on jätetty vakinaistamismahdollisuuden ulkopuolelle, osoittautuu virheelliseksi, ja jos 27.11.1987 ja 10.5.1991 tehtyjen yrityskohtaisten työehtosopimusten määräykset kohdistuvat huomattavasti suurempaan prosenttimäärään naisia kuin miehiä, näihin työehtosopimuksiin perustuva vakinaistamismahdollisuuden epääminen ylimääräisiltä osa-aikaisilta työntekijöiltä on välillistä syrjintää. Tällainen tilanne on direktiivin 76/207 3 artiklan vastainen, ellei näiden ja kokoaikaisten työntekijöiden välistä erilaista kohtelua voida perustella sellaisilla seikoilla, jotka eivät mitenkään liity sukupuoleen perustuvaan syrjintään. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne tämä.

Silloin kun osa-aikaisen työn huomiotta jättäminen kokonaan palvelusaikaa laskettaessa kohdistuu huomattavasti suurempaan prosenttimäärään naispuolisia kuin miespuolisia työntekijöitä, on sitä pidettävä direktiivin 76/207 vastaisena sukupuoleen perustuvana välillisenä syrjintänä, ellei tätä huomiotta jättämistä voida selittää objektiivisesti perustelluilla syillä, joihin ei liity minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne tämä. Osa-aikaisen työskentelyn huomioon ottaminen suhteellisesti tässä laskennassa on myös tämän direktiivin vastaista, ellei työnantaja kykene osoittamaan, että suhteellinen huomioon ottaminen voidaan perustella seikoilla, joiden objektiivisuus perustuu esimerkiksi tavoitteeseen, joka palvelusajan huomioon ottamiselle on asetettu, ja siinä tapauksessa, että tällaisena tavoitteena on hankitun työkokemuksen palkitseminen, siihen, mikä on kyseessä olevan työn laadun ja sen työkokemuksen välinen suhde, jonka henkilö saa tehtyään kyseistä työtä tietyn tuntimäärän ajan.

Silloin kun työntekijä väittää tasa-arvoisen kohtelun periaatetta loukatun hänen vahingokseen ja esittää tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä, yhteisön oikeutta ja erityisesti todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1997 annettua neuvoston direktiiviä 97/80/EY on tulkittava siten, että vastaajan on esitettävä näyttö siitä, ettei tätä periaatetta ole loukattu.

(1) EYVL C 169, 13.7.2002.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-281/02 (Court of Appeal (England and Wales), Civil Divisionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Andrew Owusu vastaan N. B. Jackson, toiminimellä Villa Holidays Bal-Inn Villas ym. (1)

(Brysselin yleissopimus - Brysselin yleissopimuksen alueellinen soveltamisala - 2 artikla - Toimivalta - Kolmannessa valtiossa tapahtunut onnettomuus - Henkilövahinko - Kanne, joka on nostettu sopimusvaltiossa sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on tässä valtiossa, ja muita vastaajia vastaan, joiden kotipaikka on kolmannessa valtiossa - Forum non conveniens -väite - Väite ei ole yhteensoveltuva Brysselin yleissopimuksen kanssa)

(2005/C 106/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-281/02, jossa on kyse tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Court of Appeal (England and Wales), Civil Division (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 5.7.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.7.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Andrew Owusu vastaan N. B. Jackson, toiminimellä Villa Holidays Bal-Inn Villas, Mammee Bay Resorts Ltd, Mammee Bay Club Ltd, The Enchanted Garden Resorts & Spa Ltd, Consulting Services Ltd ja Town & Country Resorts Ltd, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja P. Jann, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, R. Schintgen (esittelevä tuomari), N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 1.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, vastaista on, että sopimusvaltion tuomioistuin ei käytä tämän yleissopimuksen 2 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa sillä perusteella, että muun valtion kuin sopimusvaltion tuomioistuin voi tarkoituksenmukaisemmin käsitellä kyseessä olevan riita-asian, ja asia on näin, vaikka kyseessä ei ole minkään muun sopimusvaltion tuomioistuimen tuomiovalta tai vaikka riita-asialla ei ole mitään liittymää mihinkään muuhun sopimusvaltioon.

(1) EYVL C 233, 28.9.2002.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-283/02: Italian tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kumoamiskanne - Viinituotteet - Asetus (EY) N:o 753/2002 - Tuotteiden kuvaus, nimitys, tarjontamuoto ja suojaus - Perinteisten täydennysmerkintöjen suojaaminen - Perinteisten merkintöjen virheellinen luokittelu - Kielet, joita voidaan käyttää päällysmerkinnöissä - Yhdenvertaisen kohtelun periaate)

(2005/C 106/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-283/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 25.7.2002, Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan asianajaja M. Fiorilli) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään A. Alves Vieira, V. Di Bucci ja M. Nolin), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), R. Schintgen, P. Kūris ja G. Arestis, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 233, 28.9.2002.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-300/02: Helleenien tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Peltokasvit - Asetus (ETY) N:o 729/70 - Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohta - Vuosittaisten menoilmoitusten ja hyväksyttävien menojen väliset erot - 24 kuukauden määräaika - Pidätys maanviljelijöille maksettavan tuen määrästä)

(2005/C 106/04)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-300/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 21.8.2002, Helleenien tasavalta (asiamiehinään I. Chalkias ja G. Kanellopoulos) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Condou-Durande, avustajanaan dikigoros N. Korogiannakis), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts, N. Colneric (esittelevä tuomari), E. Juhász ja M. Ilešič, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 26 päivänä kesäkuuta 2002 tehty komission päätös 2002/524/EY kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle Helleenien tasavallan peltokasvialalla ennen 20.8.1999 suorittamat sellaiset menot, joihin on tehty korjaus ilmoitettujen menojen ja ilmoitettujen tukikelpoisten pinta-alojen välisten erojen johdosta.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 247, 12.10.2002.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-318/02: Alankomaiden kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Päätös 2002/524/EY - Rahoitusta koskevat korjaukset poikkeuksellisista Alankomaiden sianliha-alan markkinoiden tukitoimenpiteistä Alankomaille koituneiden kulujen osalta - Asetus (EY) N:o 413/97)

(2005/C 106/05)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-318/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kanteesta, joka on nostettu 4.9.2002, Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehinään H. G. Sevenster, S. Terstal ja N. A. J. Bel) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään T. van Rijn), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit N. Colneric ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 305, 7.12.2002.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-377/02 (Raad van Staten esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Léon Van Parys NV vastaan Belgisch Interventie- en Restitutiebureau (BIRB). (1)

(Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Vuoden 1994 GATT-sopimus - I ja XIII artikla - ETY:n ja Cartagenan sopimuksen jäsenvaltioiden välillä 23.4.1993 tehty puitesopimus - Välitön oikeusvaikutus - WTO:n riitojenratkaisuelimen suositukset ja päätökset - Oikeusvaikutukset)

(2005/C 106/06)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-377/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 7.10.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.10.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Léon Van Parys NV vastaan Belgisch Interventie- en Restitutiebureau (BIRB), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja R. Schintgen (esittelevä tuomari), N. Colneric, S. von Bahr, G. Arestis, M. Ilešič, J. Malenovský, J. Klučka ja U. Lõhmus, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 1.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Talouden toimija ei voi pääasian kaltaisissa olosuhteissa vedota jäsenvaltion tuomioistuimessa siihen, että yhteisön lainsäädäntö on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön tiettyjen sääntöjen kanssa, vaikka tämän järjestön perustamissopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen (1986–1994) monenvälisissä neuvotteluissa tehtyjen sopimusten hyväksymisestä Euroopan yhteisön nimissä sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY, liitteessä 2 olevan riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa määrätty riitojenratkaisuelin olisikin todennut kyseisen lainsäädännön olevan ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa.

(1) EYVL C 7, 11.01.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-13/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Tetra Laval BV (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Asetus (ETY) N:o 4064/89 - Tuomio, jossa päätös yritysten määräämisestä erotettaviksi toisistaan todetaan lainvastaiseksi sen takia, että aiempi päätös, jossa yrityskeskittymä oli todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, on lainvastainen)

(2005/C 106/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-13/03 P, jossa on kyse EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 8.1.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Petite, A. Whelan ja P. Hellström), valittajana, ja jossa valittajan vastapuolena on Tetra Laval BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat) (edustajinaan avocat A. Vandencasteele, avocat D. Waelbroeck ja avocat M. Johnsson sekä Rechtsanwalt A. Weitbrecht ja Rechtsanwalt S. Völcker), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja P. Jann, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat C. W. A. Timmermans ja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 15.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Lausunnon antaminen valituksen johdosta raukeaa.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 70, 22.3.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa C-21/03 ja C-34/03 (Conseil d'Etat'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Fabricom SA vastaan Belgian valtio (1)

(Julkiset hankinnat - Rakennusurakat, tavarantoimitukset ja palvelut - Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alat - Kyseessä olevien rakennusurakoiden, tavarantoimitusten tai palvelujen kehittelyyn myötävaikuttanutta henkilöä koskeva kielto osallistua menettelyyn tai tehdä tarjousta)

(2005/C 106/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdistetyissä asioissa C-21/03 ja C-34/03, joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Conseil d'Etat (Belgia) on esittänyt 27.12.2002 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 29.1. ja 22.1.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa Fabricom SA vastaan Belgian valtio, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/52/EY, ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan, julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/52, ja erityisesti sen 5 artiklan 7 kohdan, julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/52, ja erityisesti sen 6 artiklan 6 kohdan sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/4/EY, ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan kanssa on ristiriidassa sen kaltainen sääntö, josta on säädetty vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan rakennusurakoita, tavarantoimituksia ja palveluja koskevista julkisista hankinnoista 10.1.1996 tehdyn kuninkaan päätöksen muuttamisesta 25.3.1999 tehdyn kuninkaan päätöksen 26 §:ssä ja rakennusurakoita, tavarantoimituksia ja palveluja koskevista julkisista hankinnoista ja julkisista käyttöoikeusurakoista 8.1.1996 tehdyn kuninkaan päätöksen muuttamisesta 25.3.1999 tehdyn kuninkaan päätöksen 32 §:ssä ja jonka mukaan rakennusurakoita, tavarantoimituksia tai palveluja koskeviin julkisiin hankintoihin ei saa tehdä osallistumishakemusta tai tarjousta henkilö, jonka tehtävänä on ollut kyseisiä rakennusurakoita, tavarantoimituksia tai palveluja koskeva tutkimus, kokeilu, selvittely tai kehittely, kun tälle henkilölle ei ole jätetty mahdollisuutta osoittaa, ettei hänen kyseiseen tapaukseen liittyvissä olosuhteissa saamansa kokemus ole voinut vääristää kilpailua.

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 5 artiklan sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY ja erityisesti sen 1 ja 2 artiklan vastaista on se, että hankintayksikkö voi tarjousten tarkastelemista koskevan menettelyn loppuun asti kieltää sen, että menettelyyn osallistuu tai tarjouksen tekee sellaiseen henkilöön sidossuhteessa oleva yritys, jonka tehtävänä on ollut rakennusurakoiden, tavarantoimitusten tai palvelujen tutkiminen, kokeilu, selvittely tai kehittely, vaikka hankintayksikön sitä tiedustellessa tämä yritys vakuuttaa, ettei se saa tämän sidossuhteen vuoksi mitään perusteetonta etua, joka voi vääristää tavanomaisia kilpailuolosuhteita.

(1) EUVL C 55, 8.3.2003.

EUVL C 70, 22.3.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-172/03 (Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Wolfgang Heiser vastaan Finanzamt Innsbruck (1)

(Arvonlisävero - Lääketieteellisiä ammatteja harjoitettaessa suoritettujen hoitopalvelujen vapauttaminen arvonlisäverosta - Verovähennysten oikaiseminen)

(2005/C 106/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-172/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 31.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Wolfgang Heiser vastaan Finanzamt Innsbruck, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, J. Makarczyk ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

EY:n perustamissopimuksen 92 artiklaa (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) on tulkittava siten, että liittovaltion lain 21/1995 XIV §:n 3 momentissa vahvistetun kaltaista sääntöä, eli sääntöä, jonka nojalla siirryttäessä arvonlisäverollisesta järjestelmästä järjestelmään, jossa liiketoimet on vapautettu arvonlisäverosta, lääkärintoimen harjoittajat eivät joudu tekemään jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston kuudennen direktiivin 77/388/ETY 20 artiklassa säädettyä vähennysten oikaisua yritystoiminnassa edelleen käytettävistä tavaroista tehtyjen vähennysten osalta, on pidettävä valtiontukena.

(1) EUVL C 158, 5.7.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/6

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-195/03 (Hof van Beroep te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Ministerie van Financiën vastaan Merabi Papismedov ym. (1)

(Yhteisön tullikoodeksi - Tavaroiden esittäminen tullille - Käsite - Nimityksellä ”keittiötarvikkeet” ilmoitetut savukkeet - Tullivelan syntyminen maahantuonnissa - Tullivelan velallinen)

(2005/C 106/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-195/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hof van Beroep te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 7.5.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.5.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Ministerie van Financiën vastaan Merabi Papismedov ym., KBC Lease Belgium NV:n ja Volvo Truck Finance Belgium NV:n osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: tuomarit J.-P. Puissochet, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, S. von Bahr ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Sellaisia tullille esitettyjä tavaroita, joiden osalta on tehty yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, ei ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, jos tavaroista on tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä.

2)	Tullivelka syntyy sellaisten tavaroiden osalta, jotka on esitetty tullille ja joista on käytetty virheellistä nimitystä, yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 202 artiklan perusteella.

Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava pääasian olosuhteet huomioon ottaen, onko tavaran säännösten vastainen tuonti ollut seurausta siitä, että yleisilmoituksen tai tulli-ilmoituksen tehnyt henkilö on käyttänyt virheellistä nimitystä. Jos näin ei ole, sen on tutkittava, onko henkilö tällä toimella osallistunut tavaroiden tuontiin, vaikka hän tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista.

(1) EUVL C 158, 5.7.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/6

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-279/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Implants (International) Ltd (1)

(Välityslauseke - Ennakkomaksujen palauttaminen - Viivästyskorko - Menettely vastaajan poissa ollessa)

(2005/C 106/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-279/03, jossa on kyse EY 238 artiklaan perustuvasta kanteesta, joka on nostettu 26.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään R. Lyal ja C. Giolito) vastaan Implants (International) Ltd, kotipaikka Cleveland (Yhdistynyt kuningaskunta), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Implants (International) Ltd velvoitetaan maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle velan pääomana 284 000 euroa ja tälle summalle viivästyskorkoa

—	4,8 prosentin vuotuisen korkokannan mukaan 31.8.2002 alkaen 31.12.2002 asti

—	6,8 prosentin vuotuisen korkokannan mukaan 1.1.2003 alkaen, kunnes velka on maksettu kokonaan takaisin

2)	Implants (International) Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 200, 23.8.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/7

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-414/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 92/50/ETY 8 artikla - Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettely - Jätteistä huolehtiminen Ala-Saksin osavaltiossa)

(2005/C 106/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-414/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 2.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään K. Wiedner) vastaan Saksan liittotasavalta (asiamiehinään W.-D. Plessing ja M. Lumma), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit K. Schiemann (esittelevä tuomari) ja M. Ilešjč, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/EY mukaisia velvoitteitaan, koska Ala-Saksin osavaltiossa sijaitseva Frieslandin maakunta on tehnyt sopimukseen jätteistä huolehtimisesta noudattamatta kyseisen direktiivin 8 artiklassa, luettuna yhdessä III-VI osaston kanssa, säädettyjä ilmoittamista koskevia määräyksiä ja menettelymääräyksiä.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 275, 15.11.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/7

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-416/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/18/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 106/13)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-416/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 3.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Konstantinidis) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään N. Dafniou), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 275, 15.11.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/8

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-499/03 P, Peter Biegi Nahrungsmittel GmbH ja Commonfood Handelsgesellschaft für Agrar-Produkte mbH vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Yhteinen tullitariffi - Tuontitullien jälkikannosta luopumisen edellytykset - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta - Tulliviranomaisten virhe - Havaittavissa oleva virhe - Yhdistetty nimikkeistö - Maininnat - Ulottuvuus)

(2005/C 106/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-499/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 25.11.2003, Peter Biegi Nahrungsmittel GmbH, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), ja Commonfood Handelsgesellschaft für Agrar-Produkte mbH, kotipaikka Langen (Saksa), edustajinaan Rechtsanwalt K. Landry ja Rechtsanwalt L. Harings, ja jossa vastapuolena on Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään X. Lewis ja J. Schieferer, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto) toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja J. Malenovský (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kumotaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-309/01 ja T-239/02, Biegi Nahrungsmittel ja Commonfood vastaan komissio, 17.9.2003 antama tuomio.

2)	Kumotaan komission 14.8.2001 tekemä päätös K(2001) 2533 (REC 4/00) siltä osin kuin siinä määrätään kirjattavaksi jälkikäteen tileihin Peter Biegi Nahrungsmittel GmbH:lle 218 605,64 DEM:n suuruiset tuontitullit.

3)	Kumotaan komission 5.3.2002 tekemä päätös K(2002) 857 (REC 4/01), jossa määrätään kirjattavaksi jälkikäteen tileihin Commonfood Handelsgesellschaft für Agrar-Produkte mbH:lle 222 116,06 DEM:n suuruiset tuontitullit.

4)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 21, 24.1.2004

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/8

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa C-90/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 1999/32/EY 7 artiklan 1 kohta - Laiminlyönti toimittaa kertomus kansallisella alueella käytössä olleiden nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta)

(2005/C 106/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-90/04, jonka kohteena on EY 226 artiklaan perustuva 23.2.2004 nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, ja jossa asianosaisina ovat Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Schieferer ja G. Valero Jordana) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R: Silva de Lapuerta sekä tuomarit J. Makarczyk (esittelevä tuomari) ja P. Kūris, julkisasiamies: P. Lèger, Kirjaaja: R. Grass, on antanut 3.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/32/EY 7 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut 30.6.2002 mennessä annettavaa kertomusta Euroopan yhteisöjen komissiolle.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 94, 17.4.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/9

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-225/04 Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/106/EY - Merikuljetukset - Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 106/16)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asiassa C-225/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 1.6.2004, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään K. Simonsson ja M. Huttunen, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Suomen tasavalta, asiamiehenään A. Guimaraes-Purokoski, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit G. Arestis (esittelevä tuomari) ja J. Klučka, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Suomen tasavalta ei ole noudattanut alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta) annetun neuvoston direktiivin 95/21/EY muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/106/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä asetetussa määräajassa.

2)	Suomen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 262, 23.10.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/9

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-383/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/105/EY - Metsänviljelyaineiston kaupan pitäminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 106/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-383/04, jossa on ollut kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään A. Bordes) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään S. Schreiner), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit R. Schintgen ja G. Arestis (esittelevä tuomari), julkisasiamies C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut metsänviljelyaineiston kaupan pitämisestä 22 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/105/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 262, 23.10.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/10

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(ensimmäinen jaosto)

19 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-206/03 (High Court of Justice (England & Wales) Chancery Divisionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Commissioners of Customs & Excise vastaan SmithKline Beecham plc (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Yhteisön tullitariffi - Tariffinimikkeet - Nikotiinilaastarit - Maailman tullijärjestön luokittelua koskevan lausunnon oikeudellinen merkitys)

(2005/C 106/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-206/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court of Justice (England and Wales) Chancery Division (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 7.12.2000 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.5.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Commissioners of Customs and Excise vastaan SmithKline Beecham plc, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, K. Schiemann, E. Juhász ja E. Levits, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.1.2005 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaiset nikotiinilaastarit on luokiteltava tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna 4.11.1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2086/97, liitteessä I esitetyn yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 3004.

Jos toimivaltainen viranomainen on antanut virheellisen sitovan tariffitiedon, kansallisen tuomioistuimen on EY 10 artiklan nojalla toimivaltansa rajoissa toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet virheellisen sitovan tariffitiedon kumoamiseksi ja uuden, yhteisön oikeuden kanssa yhteensopivan sitovan tariffitiedon antamiseksi.

Tässä yhteydessä se, millaisia menettelytapoja soveltaen kansallinen tuomioistuin tekee muutoksenhakua koskevat päätöksensä ja mitä vaikutuksia näillä päätöksillä on, on vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen rajoissa kansallisessa oikeudessa säänneltävä kysymys.

Tältä osin yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 12 artiklan 5 kohta ei estä sitä, että kansallinen tuomioistuin kumoaa tulliviranomaisen tekemän sellaisen päätöksen, joka, vaikka se onkin yhteensoveltuva WCO:n tariffiin luokittelua koskevan lausunnon kanssa, on asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2086/97, liitteessä I esitetyn yhdistetyn nimikkeistön vastainen, ja toteaa, että tuote on luokiteltava muulla tavoin kuin kyseisen tariffiin luokittelua koskevan lausunnon mukaisesti.

(1) EUVL C 158, 5.7.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/10

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(toinen jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-236/03 P, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan CMA CGM ym. (1)

(Muutoksenhaku - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Pohjois-Euroopan ja Kaukoidän välinen merikuljetus - Sakot - Vanhentuminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat osittain ja joka on osittain selvästi perusteeton)

(2005/C 106/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-236/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään P. Oliver), valittajana, ja jossa vastapuolina ovat CMA CGM, kotipaikka Marseille (Ranska), Evergreen Marine Corp. Ltd, kotipaikka Taipei, Taiwan (Kiina), Hanjin Shipping Co. Ltd, kotipaikka Taipei, Hapag-Lloyd Container Linie GmbH, kotipaikka Soul (Etelä-Korea), Kawasaki Kisen Kaisha Ltd, kotipaikka Tokio (Japani), Malaysia International Shipping Corporation Berhad, kotipaikka Kuala Lumpur (Malesia), Mitsui OSK Lines Ltd, kotipaikka Tokio, Neptune Orient Lines Ltd, kotipaikka Singapore (Singapore), Nippon Yusen Kaisha, kotipaikka Tokio, Orient Overseas Container Line Ltd, kotipaikka Wanchai (Kiina), P & O Nedlloyd Container Liner Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), Yangming Marine Transport Corp., kotipaikka Taipei (edustajinaan avocat J. Pheasant ja avocat M. Levitt), Senator Lines GmbH, aikaisemmin DSR-Senator Lines GmbH, kotipaikka Bremen (Saksa) (edustajinaan avocat J. Pheasant ja avocat M. Levitt sekä asianajajat D. Waelbroeck ja U. Zinsmeister) ja Cho Yang Shipping Co. Ltd, selvitystilassa, kotipaikka Soul, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, R. Schintgen, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on 28.10.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 184, 2.8.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/11

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

18 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-325/03 P: José Luis Zuazaga Meabe vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Kumoamiskanne - Tutkimatta jättäminen myöhästymisen vuoksi - Ilmeisen perusteeton valitus)

(2005/C 106/20)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-325/03, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on tehty 21.7.2003, José Luis Zuazaga Meabe, kotipaikka Bilbao (Espanja), (edustajinaan abogado J. A. Calderón Chavero ja abogado N. Moya Fernández) ja jossa muina osapuolina ovat sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehinään O. Montalto ja I. de Medrano Caballero) ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA), kotipaikka Madrid (Espanja), (edustajanaan abogado J. de Rivera Lamo de Espinosa) yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues ja M. Ilešič (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.1.2005 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Zuazaga Meabe vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 239, 4.10.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/11

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

7 päivänä joulukuuta 2004,

asiassa C-521/03 P: Internationaler Hilfsfonds eV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Kanteen tutkittavaksi ottaminen - Määräajan ylittyminen - EY 230 artiklan viides kohta - Päätös, joka on pelkästään vahvistava - Määrittely)

(2005/C 106/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-521/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 15.12.2003, Internationaler Hilfsfonds eV (edustajanaan avocat H. Kaltenecker), valittajana, ja jossa vastapuolena on Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Wilderspin ja S. Fries), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit N. Colneric ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.12.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1	Valitus hylätään.

2	Valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/12

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

21 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-75/04 (Hof van Beroep te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Ministerie van Financiën vastaan Hendrik Hanssens ym. (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkimatta jättäminen)

(2005/C 106/22)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-75/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hof van Beroep te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 11.2.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Ministerie van Financiën vastaan Hendrik Hanssens, Rudi Verhoeven ja World Wide Shipping and Forwarding NV (WWSF), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit R. Schintgen (esittelevä tuomari) ja J. Makarczyk, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.1.2005 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Hof van Beroep te Antwerpenin 11.2.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.

(1) EUVL C 94, 17.4.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/12

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

26 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-153/04 P, Euroagri Srl vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - EMOTR - Taloudellinen tuki - Pilotti- ja esittelyhanke uuden ’Endovenaksi’ kutsutun teknologian käyttämiseksi hedelmäpuissa)

(2005/C 106/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-153/04 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 23.3.2004, Euroagri Srl, kotipaikka Monte Vidon Combatte (Italia) (edustajanaan asianajaja W. Massucci), vastapuolena: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään C. Cattabriga ja M. L. Visaggio), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit J. Makarczyk ja P. Kūris (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on 26.1.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1	Valitus hylätään.

2	Euroagri Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/12

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

28 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-208/04 (Conseil d'Etat'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Inter-Environnement Wallonie ASBL vastaan Région wallone (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Direktiivit 75/442/ETY ja 91/156/ETY - ”Jätteen” käsite - Luettelo aineista, jotka ovat rinnastettavissa tuotteisiin)

(2005/C 106/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-208/04, jossa on kyse EY 234 artiklan nojalla esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Conseil d'État (Belgia) on esittänyt 29.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.5.2004, asiassa Inter-Environnement Wallonie ASBL vastaan Région Wallonne, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, sekä tuomarit P. Kūris (esittelevä tuomari) ja J. Klučka, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.1.2005 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä maaliskuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 1 artiklan a kohdassa kielletään jäsenvaltioita luomasta uutta sellaisten aineiden luokkaa, jotka eivät kuulu jätteiden eivätkä tuotteiden luokkiin, vaikka tämä uusi aineiden luokka voi sisältää aineita tai esineitä, jotka voivat vastata kyseisessä säännöksessä säädettyä ”jätteen” käsitettä.

(1) EUVL C 179, 10.7.2004.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/13

ALT Ylmy — Ömümcilik Paydarlar Jemgyyetin 9.3.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus

(Asia C-4/05 SA)

(2005/C 106/25)

ALT Ylmy — Ömümcilik Paydarlar Jemgyyet on tehnyt 9.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa turvaamistoimen kohdistamista koskevan lupahakemuksen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Hakijan edustajana on asianajaja R. Nathan.

—

Hakija vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin poistaa komission koskemattomuuden, jotta komission hallussa oleviin turvaamistoimen vastapuolen, joka tässä tapauksessa on CESD — Communautaire a.s.b.l., varoihin kohdistuva turvaamistoimi voidaan asianmukaisesti toteuttaa, sillä ei ole mitään oikeudellista tai tosiseikkoja koskevaa perustetta sille, että hakemuksen vastapuolena oleva komissio ei pätevästi luovuta hallussaan ilman oikeudellista perustetta olevia varoja turvaamistoimen hakijalle.

—	Hakija vaatii, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan kaikki kulut.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/13

Maria Fernanda Gil do Nascimento ym:n 11.3.2005 tekemä hakemus Euroopan yhteisöjen komissioon kohdistuvan takavarikon sallimiseksi

(Asia C-5/05 SA)

(2005/C 106/26)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Maria Fernanda Gil do Nascimento ym. ovat tehneet 11.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle hakemuksen Euroopan yhteisöjen komissioon kohdistuvan takavarikon sallimiseksi. Hakijoiden edustajana on asianajaja João Carlos Grilo Simões.

Hakijat vaativat komission immuniteetin kumoamista ja ISD — Informação, Sistemas e Desenvolvimentos, S.A.:n varoihin, jotka ovat Euroopan yhteisöjen komission hallussa, ja jotka on tarkoitettu velkojien käyttöön palkkojen ja palkkasaatavien maksamiseksi, kohdistuvaa takavarikkoa.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/13

Ruotsin kuningaskunnan 2.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-84/03, Maurizio Turco, jota tukevat Suomen tasavalta, Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta, vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukevat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-39/05 P)

(2005/C 106/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ruotsin kuningaskunta on valittanut 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-84/03, Maurizio Turco, jota tukevat Suomen tasavalta, Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta, vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tukevat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta. (1) Valittajan asiamiehenä on K. Wistrand.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-84/03, Maurizio Turco vastaan Euroopan unionin neuvosto, 23.11.2004 antaman tuomion tuomiolauselman 1 kohdan

2.	kumoaa 19.12.2002 tehdyn neuvoston päätöksen sikäli kuin se koskee oikeutta tutustua neuvoston oikeudellisen yksikön antamaan oikeudelliseen lausuntoon ja

3.	velvoittaa neuvoston korvaamaan Ruotsin kuningaskunnalle yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ruotsin hallitus väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimi yhteisön oikeuden vastaisesti valituksenalaisessa tuomiossa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomautti yhtäältä, että toimielinten tehtävänä on arvioida kussakin yksittäistapauksessa, kuuluvatko asiakirjat, joihin tutustumista pyydetään, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (2) (jäljempänä ”avoimuusasetus”) vahvistettujen poikkeusten soveltamisalaan.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi toisaalta neuvoston väitteen siitä, että lainsäädäntöasioissa annettujen oikeudellisten lausuntojen luottamuksellisuuteen on yleinen tarve. Tämä perustuu ensinnäkin siihen, että tämäntyyppisten asiakirjojen tutustuttavaksi antaminen voisi herättää epäilyjä kyseessä olevan lainsäädännön laillisuudesta, ja toiseksi siihen, että neuvoston oikeudellisen yksikön lausuntojen riippumattomuuden säilyttäminen saattaa olla suojelemisen arvoinen etu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tällä perusteella, että neuvosto ei ollut tehnyt arviointivirhettä evätessään oikeuden tutustua kyseiseen oikeudelliseen lausuntoon avoimuusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa olevan poikkeuksen perusteella.

Ruotsin hallituksen mukaan tämä päätelmä on ristiriidassa sen velvoitteen kanssa, jonka mukaan asiakirjojen tutustuttavaksi antamista on arvioitava kyseessä olevan asiakirjan sisällön valossa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kyseinen päätelmä on näin ollen Ruotsin hallituksen mukaan yhteisön oikeuden vastainen.

(1) EUVL C 112, 10.5.2003, s. 38.

(2) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/14

Maurizio Turcon 9.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-84/03, Maurizio Turco, jota tukevat Suomen tasavalta, Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta, vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tulevat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-52/05 P)

(2005/C 106/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Maurizio Turco, kotipaikka Pulsano (Italia), on valittanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-84/03, Maurizio Turco, jota tukevat Suomen tasavalta, Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta, vastaan Euroopan unionin neuvosto, jota tulevat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta. (1) Valittajan edustajina ovat asianajajat O. W. Brouwer ja C. E. Schillemanns.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 23.11.2004 antaman tuomion, jolla tämä

hylkäsi tämän asian valittajan nostaman kanteen sikäli kuin se koski tutustumisen epäämistä asiakirjaan nro 9077/02, joka sisälsi neuvoston oikeudellisen yksikön lausunnon turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetusta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi

b)	velvoitti sekä tämän asian valittajan että neuvoston korvaamaan puolet oikeudenkäyntikuluista

—	tarvittaessa palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tuomion antamista varten

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamassa tuomiossa on oikeudellisia virheitä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2) (jäljempänä asetus) 4 artiklan 2 kohdan tulkinnan ja soveltamisen osalta.

Valitusperusteet ja oikeudelliset perustelut, joihin valittaja vetoaa, perustuvat siihen, että käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(i)	ei tulkinnut eikä soveltanut asianmukaisesti asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa olevaa käsitettä ”oikeudellinen neuvonanto”

(ii)	luokitteli virheellisesti oikeudellisen lausunnon asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi ”oikeudelliseksi neuvonannoksi” ja toimi asetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisalan ja sisällön sekä sen luontaisen jäsennyksen ja rakenteen vastaisesti

(iii)

tulkitsi ja sovelsi virheellisesti (yhteisön oikeuskäytännössä vahvistettua) periaatetta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua yhteisön toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin ja poikkeuksia tähän periaatteeseen on tulkittava mahdollisimman suppeasti

(iv)	tulkitsi ja sovelsi virheellisesti (yhteisön oikeuskäytännössä vahvistettua) periaatetta, jonka mukaan tutustumispyyntöjä asiakirjoihin on arvioitava tapauskohtaisesti

(v)	tulkitsi ja sovelsi virheellisesti ”ylivoimaisen yleisen edun” käsitettä ja teki oikeudellisen virheen asettamalla tätä koskevan todistustaakan valittajalle

(vi)	loukkasi yhteisön oikeuden periaatetta siitä, että yhteisön oikeusjärjestys perustuu oikeusvaltion periaatteelle sekä

(vii)

ei esittänyt riittäviä perusteluja eikä vastannut tiettyihin valittajan esittämiin väitteisiin.

(1) EUVL C 112, 10.5.2003, s. 38.

(2) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/15

Euroopan yhteisöjen komission 11.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-69/05)

(2005/C 106/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 11.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Florence Clotuche-Duvieusart ja Agnieszka Stobiecka-Kuik, ja sen prosessiosoite on Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut EY 88 artiklan 1 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyisin EY 88 artikla) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 21 artiklan mukaisia velvoitteitaan, sellaisina kuin kyseiset säännökset on pantu täytäntöön yhteisön suuntaviivoilla maatalousalan valtiontuista (2000/C/28/02), koska se ei ole toimittanut kaikkia vuosien 2000 ja 2001 voimassa olleita maatalouden tukijärjestelmiä koskevia vuosittaisia kertomuksia ennen 1.7.2001 ja 30.6.2002 mennessä;

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyisin EY 88 artikla) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittaiset kertomukset kaikista voimassa olevista tukiohjelmista, joiden osalta ei … ehdollisessa päätöksessä ole asetettu erityistä velvollisuutta toimittaa kertomusta”. Maatalousalalla näiden kertomusten toimittamista säännellään yhteisön suuntaviivoilla maatalousalan valtiontuista (2000/C/28/02), joissa todetaan, että ”kertomus on esitettävä komissiolle ensimmäistä kertaa ennen 1 päivää heinäkuuta 2001 ja sen jälkeen kunkin vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä; kertomuksen on sisällettävä kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevat maatalouden tukijärjestelmät”. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että valtiontukia koskevat suuntaviivat, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt aiheellisina toimenpiteinä, ovat pakottavia. Luxemburgin suurherttuakunta on hyväksynyt yhteisön suuntaviivat maatalousalan valtiontuista, koska se ei ole koskaan ilmoittanut kirjallisesti, että se kiistää näihin suuntaviivoihin sisältyvät aiheelliset toimenpiteet. Luxemburgin suurherttuakunta ei näin ollen ole noudattanut velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut kyseessä olevia kertomuksia vuoden 2000 eikä liioin vuoden 2001 osalta.

(1) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/15

Saksan liittotasavallan 16.2.2005 (telekopio/email vastaanotettu 11.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02, Kronofrance S.A. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, tukijanaan Glunz AG ja OSB Deutschland GmbH, 1.12.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-75/05 P)

(2005/C 106/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Saksan liittotasavalta on valittanut 16.2.2005 (telekopio/email vastaanotettu 11.2.2005) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02, Kronofrance S.A. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, tukijanaan Glunz AG ja OSB Deutschland GmbH, 1.12.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan asiamiehinä ovat Wolf-Dieter Plessing ja Clarissa Schulze-Bahr, liittovaltion valtionvarainministeriö, Berliini (Saksa), sekä Rechtsanwalt Marco Nuñez Müller, Hampuri (Saksa).

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02 (1)1.12.12004 antaman tuomion kokonaisuudessaan

2)	ratkaisee itse asian ja jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana

3)	yhdistää nyt käsiteltävän olevan asian ja Glunz AG:n valitukseen perustuvan rinnakkaisen asian oikeudenkäyntiä ja tuomion antamista varten

4)	velvoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajana olleen yrityksen korvaamaan sekä muutoksenhausta että myös asian T-27/02 käsittelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksenalainen tuomio on erityisesti EY 230 artiklan neljännen kohdan, EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan vastainen.

Valittajalla ei ensinnäkään ollut asiavaltuutta. EY 230 artiklan neljännen kohdassa tarkoitettu edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä erikseen, ei nimittäin seuraa suoraan asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan h kohdassa tarkoitetusta asianomaisen osapuolen asemasta. Se riippuu yksinomaan riidanalaisen toimen sisällöstä ja siitä kilpailutilanteesta, jossa kantaja on. Näin ollen kilpailijan, joka osallistuu edeltävään menettelyyn vastustaakseen tuen sallivaa päätöstä, on tuotava esiin ja tarvittaessa näytettävä toteen se, että hyväksytty tuki vaikuttaa siihen ”olennaisesti”; vaikka pelkän ”tavallisen” vaikutuksen katsottaisiin riittävän, olisi se joka tapauksessa osoitettava yksityiskohtaisesti. Tästä seuraa, että kanne olisi pitänyt jättää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tutkimatta, koska kantajalla ei ollut osoittanut huomattavaa eikä tavallista vaikutusta.

Valituksenalainen tuomioon myös vuoden 1998 monialaisten puitteiden 3.3, 3.4, 3.10 ja 3.10.1 kohdan vastainen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asettanut komissiolle velvollisuuden tutkia kulutusta ja kyseessä olevien markkinoiden mahdollista taantumista, vaikka komissiolla on käytössään riittävät tiedot kyseessä olevan kapasiteetin käytöstä. Näin tehdessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut myös EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, koska se on korvannut komissiolle kuuluvan arvioinnin omallaan.

Lopuksi valituksenalainen tuomio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan vastainen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laiminlyönyt velvollisuuteensa viran puolesta kerätä tiettyjä tietoja, jotka olisivat olleet tarpeen kantajan asiavaltuutta koskevaa päätöstä varten. Tämä koskee erityisesti kantajan ja tuensaajan välisen kilpailutilanteen intensiteettiä.

(1) EUVL C 31, 5.2.2005.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/16

Glunz AG:n ja OSB Deutschland GmbH:n 18.2.2005 (telekopio/email: 16.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02, Kronofrance S.A. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, tukijanaan Glunz AG ja OSB Deutschland GmbH, 1.12.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-80/05 P)

(2005/C 106/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Glunz AG ja OSB Deutschland GmbH ovat valittaneet 18.2.2005 (telekopio/email: 16.2.2005) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02, Kronofrance S.A. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, tukijanaan Glunz AG ja OSB Deutschland GmbH, 1.12.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajana on Rechtsanwalt Hans-Jörg Niemeyer, asianajotoimisto Hengeler Mueller, prosessiosoite Luxemburgissa.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-27/02 (1)1.12.2004 antaman tuomion ja hylkää kanteen

2)	toissijaisesti kumoaa riidanalaisen tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi

3)	velvoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajana olleen yrityksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavien syiden johdosta:

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 87 artiklan 3 kohtaa, koska se on tulkinnut väärin monialaisia puitteita alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille ja jättänyt ottamatta huomioon sen harkintavallan, joka komissiolla on näiden puitteiden laatimisessa ja soveltamisessa. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheellisen taloudellisen arvioinnin, jonka mukaan tukien myöntäminen taantuvilla markkinoilla selvästi aiheuttaa kilpailun vääristymistä koskevan vakavan vaaran, vaikka kyseessä olevalla alalla ei olisi ylikapasiteettia.

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on EY 230 artiklan neljännen kohdan virheellisen tulkinnan perusteella katsonut, että kantajalla oli asiavaltuus ja että kanne oli näin ollen otettava tutkittavaksi. Riidanalainen tuki ei koske ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajana ollutta yritystä suoraan ja erikseen, koska sen ja valittajien välillä ei ole kilpailutilannetta.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 64 artiklaa. Sen olisi prosessinjohtotoimenpiteiden avulla pitänyt edelleen selvittää tosiasiallista tilannetta niiden tosiseikkojen määrittelemiseksi, joihin kantajan asiavaltuus voi perustua.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 230 artiklan toista kohtaa, koska sen tuomio menee pidemmälle kuin mitä kanteessa esitetyissä kanneperusteissa on vaadittu.

(1) EUVL C 31, 5.2.2005.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/17

House of Lordsin 3.11.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa United Utilities plc vastaan Commissioners of Customs and Excise

(Asia C-89/05)

(2005/C 106/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on pyytänyt 3.11.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa United Utilities plc vastaan Commissioners of Customs and Excise seuraavaan kysymykseen:

”1.

Sovelletaanko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 13 artiklan B kohdan f alakohdassa säädettyä vedonlyöntiä koskevaa verovapautusta tilanteeseen, jossa henkilö (asiamies) tarjoaa toisen henkilön (päämiehen) nimissä palveluja, joissa on kyse asiakkaiden suorittamien vedonlyöntien vastaanottamisesta ja päämiehen kyseisiä vedonlyöntejä koskevan hyväksymisen ilmoittamisesta asiakkaille, kun: a) asiamies suorittaa toiminnallaan päämiehen ja tämän asiakkaan välisen vedonlyöntiä koskevan oikeussuhteen toteutumisen kannalta välttämättömän vaiheen, ja siten täytäntöönpanee vedonlyöntiliiketoimen; mutta kun b) asiamies ei tee päätöksiä kertoimien asettamisesta, koska päämies asettaa kertoimet, tai joissain tapauksissa kyseessä olevaa peliä koskevien sääntöjen mukaan kertoimet määrittää kolmas taho; ja kun c) asiamies päättää päämiehen määräämien kriteerien mukaisesti siitä, hyväksyykö se päämiehen nimissä vetoja vai ei, niin, että asiamies ei voi käyttää omaa harkintaa?”

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/17

Verwaltungsgericht Darmstadtin 25.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Mohamed Gattoussi vastaan Stadt Rüsselsheim

(Asia C-97/05)

(2005/C 106/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Verwaltungsgericht Darmstadt on pyytänyt 25.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Mohamed Gattoussi vastaan Stadt Rüsselsheim seuraaviin kysymyksiin:

1.	Onko Tunisian kanssa tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen (EYVL L 97, 30.3.1998) 64 artiklalla oleskeluoikeuteen liittyviä vaikutuksia? Siinä tapauksessa, että 1 kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko Tunisian kanssa tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen 64 artiklassa olevasta syrjintäkiellosta johtaa sellainen oleskeluoikeudellinen asema, joka estää rajoittamasta oleskeluoikeuden voimassaoloaikaa, kun Tunisian kansalaisella on pysyvä työlupa, hän tekee tosiasiallisesti työtä ja hänellä on ulkomaalaislainsäädäntöön perustuvan päätöksen tekohetkellä tilapäinen oleskeluoikeus?

Siinä tapauksessa, että 2 kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko Tunisian kanssa tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen 64 artiklan syrjintäkieltoon perustuvaa oleskeluoikeudellista asemaa määritettäessä ottaa huomioon ulkomaalaislainsäädäntöön perustuvan, voimassaoloajan rajoittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeinen ajankohta?

Siinä tapauksessa, että kysymykseen 3 vastataan myöntävästi:

4.	Onko valtion oikeutetun intressin suojeluun vedottaessa noudatettava EY 39 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja periaatteita?

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/18

Østre Landsretin 11.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Danske Bilimportører vastaan Skatteministeriet

(Asia C-98/05)

(2005/C 106/34)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Østre Landsret on pyytänyt 11.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Danske Bilimportører vastaan Skatteministeriet seuraaviin kysymyksiin:

Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 11 artiklan A kohdan 2 alakohdan a alakohtaa yhdessä 11 artiklan A kohdan 3 alakohdan c alakohdan kanssa tulkittava siten, että moottoriajoneuvojen (henkilöautojen) rekisteröintiveron on sisällyttävä arvonlisäveron perusteeseen, kun tehdään kauppasopimus henkilöiden kuljettamiseen tarkoitetun uuden moottoriajoneuvon toimituksesta, kun kyseinen moottoriajoneuvo kauppasopimuksen ja ostajan käyttötarkoituksen mukaisesti luovutetaan autokauppiaalta kuluttajalle rekisteröitynä ja sellaiseen kokonaishintaan, joka sisältää sekä autokauppiaalle maksetun hinnan että verot?

2)	Voiko jäsenvaltio toteuttaa sellaisen verojärjestelmän, jossa rekisteröintiveroa käsitellään läpikulkueränä, jonka autokauppias maksaa lopullisen ostajan puolesta, jolloin tämä lopullinen ostaja on välittömästi verovelvollinen?

3)	Onko kysymysten 1 ja 2 kannalta merkityksellistä, että henkilöauto voidaan ostaa ja luovuttaa ilman rekisteröintiveron maksamista, mikä voi tapahtua silloin, kun ostaja ei aio käyttää autoa yleisesti henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tieliikennelain voimassaoloalueella?

4)	Onko sillä merkitystä, että lopulliset kuluttajat tuovat käytettyjä moottoriajoneuvoja maahan huomattavassa laajuudessa muun muassa muuttotavarana ja maksavat rekisteröintiveron itse ilman autokauppiaan myötävaikutusta?

5)	Onko sillä merkitystä, syntyykö ja erääntyykö rekisteröintiveron maksamista koskeva velvollisuus — mahdollisesti läpikulkueränä — ennen kuin arvonlisäveron maksamista koskeva velvollisuus syntyy ja erääntyy?

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/19

Gerechtshof te Amsterdamin 18.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa ASM Lithography B.V. vastaan Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Zuid/kantoor Roermond

(Asia C-100/05)

(2005/C 106/35)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Gerechtshof te Amsterdam on pyytänyt 18.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 28.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa ASM Lithography B.V. vastaan Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Zuid/kantoor Roermond seuraaviin kysymyksiin:

Onko nyt kysymyksessä olevien kaltaisten jalostettujen tuotteiden, jotka katsotaan luovutetuiksi vapaaseen liikkeeseen, tullivelka määritettävä tullikoodeksin 122 artiklan c alakohdassa (1) tarkoitetun tullin määräytymisperusteen perusteella myös silloin, jos asianomainen ei ole esittänyt sitä ennen nimenomaista tätä koskevaa pyyntöä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko sitten jälkikäteen — sen jälkeen kun tästä tullivelasta johtuvasta sellaisesta tullin määrästä, joka on laskettu tullikoodeksin 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tullin määräytymisperusteen perusteella, on ilmoitettu — hyväksyttävä tullikoodeksin 236 artiklan nojalla tehdyn palauttamishakemuksen yhteydessä esitetty pyyntö tullivelan määrän (uudelleen)laskemisesta tullikoodeksin 122 artiklan c alakohdassa tarkoitetun tullin määräytymisperusteen perusteella?

(1) Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/19

Regeringsrättenin 15.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Skatteverket vastaan A

(Asia C-101/05)

(2005/C 106/36)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Regeringsrätten on pyytänyt 15.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 28.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Skatteverket vastaan A seuraavaan kysymykseen:

Ovatko määräykset, jotka koskevat pääomien vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden ja kolmannen maan välillä, esteenä sille, että edellä esitetyn kaltaisessa tilanteessa A:lta peritään veroa X:ltä saadusta osingosta sen vuoksi, että X:n kotipaikka ei ole ETA:han kuuluvassa valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Ruotsilla on verosopimus, joka sisältää määräyksen tietojenvaihdosta?

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/19

Regeringsrättenin 15.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Skatteverket vastaan A ja B

(Asia C-102/05)

(2005/C 106/37)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ovatko määräykset, jotka koskevat pääomien vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden ja kolmannen maan välillä, esteenä sille, että edellä esitetyn kaltaisessa tilanteessa A:n ja B:n X:ltä saamaa osinkoa verotetaan epäedullisemmin sen vuoksi, että X:n tytäryhtiö Y harjoittaa toimintaa Ruotsin sijasta Venäjällä?

2.	Onko sillä asiassa merkitystä, hankkivatko A ja B X:n osakkeet ennen toiminnan aloittamista tai muuttumista Venäjällä vai kyseisen toiminnan aloittamisen tai muuttumisen jälkeen?

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/19

Regeringsrättenin 24.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Aktiebolaget NN vastaan Skatteverket

(Asia C-111/05)

(2005/C 106/38)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Regeringsrätten on pyytänyt 24.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.3.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Aktiebolaget NN vastaan Skatteverket seuraaviin kysymyksiin:

Onko kahden jäsenvaltion alueelle ja yhteisön alueen ulkopuolelle asennettavan kaapelin, johon kohdistuu pääosa kokonaiskustannuksista, toimitusta ja asennusta koskevaa verollista liiketointa pidettävä tavaran luovutuksena sovellettaessa verollisten liiketoimien suorittamispaikkaa koskevia direktiivin (1) säännöksiä?

2.	Jos tällaista liiketointa on sen sijaan pidettävä palvelun suorituksena, onko tämän palvelun katsottava liittyvän kiinteään omaisuuteen siten, että palvelun suorituspaikka on määritettävä 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa soveltamalla?

3.	Jos vastaus joko ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen on myöntävä, onko 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tai 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että liiketoimi on jaettava osiin kaapelin maantieteellisen sijainnin perusteella?

Jos vastaus kolmanteen kysymykseen on myöntävä, onko 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tai 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sekä 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että arvonlisäveroa ei ole maksettava tavaran luovutuksen tai palvelun suorituksen siltä osalta, joka kohdistuu yhteisön ulkopuolella sijaitsevaan alueeseen?

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/20

Euroopan yhteisöjen komission 8.3.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-115/05)

(2005/C 106/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 8.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on G. Braun, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta 27 päivänä syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/65/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut komissiolle mainituista toimenpiteistä;

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, päättyi 1.1.2004.

(1) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/20

Euroopan yhteisöjen komission 10.3.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-118/05)

(2005/C 106/40)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 10.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat António Caeiros ja Sara Pardo, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) 24 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä,

—	toissijaisesti toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut näistä säännöksistä komissiolle välittömästi,

—	velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanon määräaika päättyi 22.12.2003.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/23

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa T-143/03, Elisabeth Saskia Smit vastaan Euroopan polisiivirasto (Europol) (1)

(Väliaikainen toimihenkilö - Europolin henkilöstö - Työsopimuksen voimassaolon jatkamatta jättäminen)

(2005/C 106/52)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa T-143/03, Elisabeth Saskia Smit, Europolin entinen toimihenkilö, kotipaikka Scheveningen (Hollanti), edustajinaan asianajajat M. F. Baltussen, P. de Casparis ja D. C. Coppens, vastaan Euroopan poliisivirasto (Europol), kotipaikka Haag (Hollanti), (edustajinaan asianajajat D. Heimans ja K. Hennessy-Massaro sekä istunnossa N. Urban), jossa kantaja on vaatinut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan Europolin päätöksen olla jatkamatta kantajan työsopimuksen voimassaoloa sekä korvausta aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja I Pelikánova, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 1.3.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Päätös, joka on tehty 30.9.2002 ja jolla Europol on kieltäytynyt uudistamasta kantajan työsopimusta, ja 25.2.2003 tehty päätös, jolla on hylätty ensiksi mainitusta päätöksestä tehty valitus, kumotaan.

2	Kanne hylätään muilta osin.

3	Europol velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

(1) EUVL C 213, 6.9.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/23

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa T-169/03, Sergio Rossi SpA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Kansallinen ja kansainvälinen sanamerkki MISS ROSSI - Sanamerkki-tyyppistä yhteisön tavaramerkkiä SISSI ROSSI koskeva hakemus - Tavaroiden samankaltaisuus - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 106/53)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa T-169/03, Sergio Rossi SpA, kotipaikka San Mauro Pascoli, Forlì-Cesena (Italia), edustajanaan asianajaja A. Ruo, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään P. Bullock ja O. Montalto, jossa asian käsittelyyn SMHV:n valituslautakunnassa osallistui ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on Sissi Rossi Srl, kotipaikka Castenaso di Villanova, Bologna (Italia), edustajinaan asianajajat S. Verea, M. Bosshard ja K. Muraro, ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 28.2.2003 tekemästä ratkaisusta (asia R 569/2002-1), joka koski Calzaturificio Rossi SpA:n ja Sissi Rossi Srl:n välistä väitemenettelyä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja S. Papasavvas, kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen, on antanut 1.3.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 171, 19.7.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/24

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa T-185/03, Vincenzo Fusco vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Sanamerkkiä ENZO FUSCO koskeva yhteisön tavaramerkkihakemus - Aikaisempi yhteisön tavaramerkkinä rekisteröity sanamerkki ANTONIO FUSCO - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 106/54)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa T-185/03, Vincenzo Fusco, kotipaikka Sarmeola di Rubano (Italia), edustajanaan asianajaja B. Saguatti, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään O. Montalto ja P. Bullock, jossa toisena osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on Antonio Fusco International SA Lussemburgo, succursale di Lugano, kotipaikka Lugano (Sveitsi), edustajinaan M. Bosshard, S. Verea ja K. Muraro, ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n neljännen valituslautakunnan 17.3.2003 asiassa R 1023/2001-4 antamasta päätöksestä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja J. Forwood, kirjaaja: apulaiskirjaaja B. Pastor, on 1.3.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 184, 2.8.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/24

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

1 päivänä maaliskuuta 2005,

asiassa T-258/03, Andreas Mausolf vastaan Euroopan poliisivirasto (Europol) (1)

(Väliaikainen toimihenkilö - Europolin henkilöstö - Työsopimuksen keston pidentämättä jättäminen)

(2005/C 106/55)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa T-258/03, Andreas Mausolf, Europolin entinen työntekijä, kotipaikka Leiden (Alankomaat), edustajinaan asianajajat M. F. Baltussen, P. de Casparis ja D. C. Coppens, vastaan Euroopan poliisivirasto (Europol), Den Haag (Alankomaat), (edustajinaan D. Heimans ja K. Hennessy-Massaro sekä suullisessa käsittelyssä N. Urban), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan Europolin päätös olla pidentämättä kantajan työsopimuksen kestoa sekä velvoittamaan vastaaja maksamaan vahingonkorvausta kärsityksi väitetystä vahingosta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja I Pelikánova, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 1.3.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 213, 6.9.2003.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/24

Hoya Corporationin 12.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-9/05)

(2005/C 106/56)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

Hoya Corporation, kotipaikka Tokio (Japani), on nostanut 12.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja A. Nordemann.

Indo Internacional, S.A., kotipaikka Barcelona (Espanja), oli myös asianosaisena valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 3.11.2004 asiassa R 433/2004-1 tekemän päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja.
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki AMPLITUDE luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten (silmälasit jne.), yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 1 723 931.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Indo Internacional S.A.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansallinen kuviomerkki AMPLY luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten (silmälasit jne.).
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Riidanalaisen päätöksen kumoaminen. Rekisteröinnin epääminen.
Kanneperusteet:	Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen (1).

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/25

William Prym GmbH & Co. KG:n ja Prym Consumer GmbH & Co. KG:n 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-30/05)

(2005/C 106/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH & Co KG, Stolberg (Saksa), ovat nostaneet 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajana on asianajaja H. J. Meyer-Lindemann, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission 26.10.2004 tekemän päätöksen C(2004) 4221 lopullinen asiassa COMP/F-1/38.338-PO — Neulat, sikäli kuin se koskee kantajia

—	toissijaisesti kumoaa kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn 30 000 000 euron sakon tai (erittäin toissijaisesti) alentaa sakon määrää

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että kantajat ja muut yritykset olivat 10.9.1994–31.12.1999 rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa noudattamalla yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja tekemällä joukon muodollisesti kahdenvälisiä sopimuksia, joita on pidettävä kolmenvälisinä sopimuksina, joista seuraa ja joiden tarkoituksena on ensinnäkin Euroopan metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden jakaminen, joka vastaa tuotemarkkinoiden jakamista käsin neulontaan käytettävien neulojen ja erikoisneulojen markkinoiden kesken neulojen laajempien markkinoiden ja muiden metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden kanssa ja toiseksi Euroopan neulojen markkinoiden jakaminen, joka merkitsee neulojen maantieteellisten markkinoiden jakamista.

Kanne perustuu kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että oikeutta tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuutta on loukattu. Kantajien mukaan vastaaja on vastannut riittämättömällä tavalla useampiin kantajien väitteisiin eikä ole selvää, minkä vuoksi vastaaja on katsonut, että kyse on erityisen vakavasta rikkomisesta. Sakon määrää koskeva perustelu on myös pelkästään muodollinen, joten kantajat eivät voi saada selville, onko heille suosiollisia olosuhteita otettu huomioon. Kantajat esittävät lopuksi, että perusteluja on korjattu jälkikäteen.

Kantajat viittaavat toisen kanneperusteen osalta useampiin väitettyihin aineellisiin virheisiin EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisessa. Ensimmäiselle kantajalle ei voida määrätä sakkoa, koska toisen kantajan toimintaa ei voida lukea sen syyksi. Lisäksi vastaaja ei ole ottanut huomioon sitä, että toinen kantaja on tehnyt tappiota kyseessä olevilla tuotteilla, ja että sopimus markkinoiden alueellisesta jakamisesta on edellytys muun osallisena olevan yrityksen tuloon silmäneulamarkkinoille, ja että tämä sopimus rajoittaa tämän vuoksi kilpailua, jota ei ilman sitä edes voisi olla. Vastaaja on lisäksi aliarvioinut tämän muun yrityksen kokoa ja taloudellista voimaa.

Kolmas kanneperuste koskee sakon määrän vahvistamista. Kantajien käsityksen mukaan noin suuri sakko on rikosoikeudellisen rangaistuksen kaltainen, jollaisen määräämiseen asetuksen (1) 23 artiklan 3 kohdan säännös ei riitä, koska lainsäätäjä on itse todennut riittävän täsmällisesti, minkä periaatteen mukaisesti sakon määrä on yksittäistapauksessa vahvistettava. Joka tapauksessa sakko on vastoin asetuksen 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, koska sen määrä on yli 10 % kummankin kahden kantajan kokonaisliikevaihdosta ja se on täysin epäsuhteessa sääntöjen rikkomisen taloudellisiin vaikutuksiin sekä muulle osallisena olleelle yritykselle määrättyyn sakkoon. Menettelyn ”lyhyttavarat: neulat” mielivaltainen erillään käsittely menettelystä ”lyhyttavarat: lukot” on sitä paitsi epäedullista kantajille. Lopuksi vastaaja on jättänyt ottamatta huomioon erilaisia kantajille edullisia lieventäviä asianhaaroja ja jättänyt alentamatta sakkoa sillä perusteella, että kantajat eivät ole kiistäneet asiasisältöä.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 1 4.1.2003, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/26

Camper, S.L.:n 31.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-43/05)

(2005/C 106/58)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

Camper, S.L., kotipaikka Inca, Mallorca (Espanja), on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on I. Temiñ o Ceniceros.

JC AB, kotipaikka Mölnlycke (Ruotsi), osallistui myös asian käsittelyyn valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 170/2004-1 tekemän päätöksen, jolla hylättiin valitus, joka koskee yhteisön tavaramerkin nro 1.954.601 rekisteröinnin epäämistä luokassa 25

—	toteaa yhteisön tavaramerkin nro 1.954.601 ”BROTHERS BY CAMPER” rekisteröinnin mahdolliseksi kaikkien luokkaan 25 kuuluvien tavaroiden osalta

—	velvoittaa kummankin asianosaisen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja yhteisten kulujen puolikkaasta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki ”BROTHERS by CAMPER” luokkiin 18, 25 ja 39 (nahat, vaatteet, jalkineet, päähineet, kuljetus…) kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — hakemus nro 1 954 601
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	JC AB
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Ruotsalainen, suomalainen ja tanskalainen kuviomerkki ”Brothers” tavaroille luokassa 25
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen siltä osin kuin se perustuu aikaisempaan ruotsalaiseen rekisteröintiin. Osaa riidanalaisista tavaroista eli vaatteita, jalkineita ja päähineitä luokassa 25 koskeva väitteen hyväksyminen siltä osin kuin se perustui aikaisempaan tanskalaiseen ja ruotsalaiseen rekisteröintiin.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Tavaramerkit eivät ole niin samankaltaisia, että aiheutuisi neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaantumisvaara.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/27

Reckitt Benckiser N.V:n 31.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-49/05)

(2005/C 106/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Reckitt Benckiser N.V., kotipaikka Hoofddorp (Alankomaat), on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on lakimies G. S. P. Vos.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 11.11.2004 tekemän päätöksen;

—	hyväksyy yhteisön tavaramerkin numero 2 792 554 rekisteröinnin;

—	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki:	Kolmiulotteinen merkki, joka muodostuu tavaran muodosta eli suorakaiteen mallisesta tabletista, joka koostuu sinisestä päällyskerroksesta, jossa on punaisia pilkkuja ja siihen upotettuna kiiltävä helmen muotoinen pallo, sekä valkoisesta alemmasta kerroksesta, jossa on vihreitä pilkkuja; tavaramerkkiä haetaan luokkiin 1 (veden pehmentäjät ym.) ja 3 (vaatteiden pesussa käytettävät aineet ym.) kuuluvia tavaroita varten
Tutkijan päätös:	Rekisteröinti evätään
Valituslautakunnan päätös:	Valitus hylätään
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/27

European Dynamics SA:n 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-50/05)

(2005/C 106/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

European Dynamics SA, kotipaikka Ateena, Kreikka, edustajanaan lakimies N. Korogiannakis, on nostanut 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission (verotuksen ja tulliliiton pääosasto) päätöksen olla hyväksymättä kantajan tarjousta ja antaa sopimus tarjouskilpailun voittaneelle alihankkijalle;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut kanteesta aiheutuneet kulut, vaikka kanne hylättäisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajayritys vastasi komission tarjouspyyntöön TAXUD/2004/AO-004, joka koski Euroopan yhteisössä valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen valvonnassa käytettävien telemaattisten järjestelmien erittelyitä sekä kehitys-, ylläpito- ja tukipalveluita, tekemällä tarjouksen. Riidanalaisella päätöksellä tarjous hylättiin ja sopimus annettiin toiselle tarjoajalle.

Kantaja vetoaa päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi ensinnäkin siihen, että komissio loukkasi syrjintäkiellon ja vapaan kilpailun periaatteita. Se, että EMCS- järjestelmän tarkkoja spesifikaatioita ei ollut saatavilla, esti tarjoajia esittelemästä asiantuntemustaan kohdennetusti niillä erityisalueilla, jotka olivat projektin kannalta tärkeitä. Se, että aikaisemmat ja nykyiset sopimuskumppanit pääsivät käsiksi sisäpiirin tietoihin, oli heille suuri ja muista tarjoajista poikkeava etu. Kantaja väittää, että sen oikea-aikaisesti esittämään pyyntöön saada yhtäläinen oikeus tutustua tällaisiin sovelluksiin ja niitä koskevaan asiakirja-aineistoon olisi tullut hyväksyä. Kantajan mukaan komissio ei tehnyt asianmukaisia toimenpiteitä korjatakseen tilanteen, vaikka komissiolla oli tilaisuus siihen.

Kantaja väittää edelleen, että komissio rikkoi varainhoitoasetuksen (1) 97 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 92/50 (2) 17 artiklan 1 kohtaa, koska se käytti sellaisia arviointikriteereitä, jotka olivat erittäin epämääräisiä ja joihin ei liittynyt selkeitä määrällisiä parametrejä.

Kantaja katsoo edelleen, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä arvioidessaan kantajan tarjousta. Tältä osin kantaja väittää, että kaikki sen tarjouksessa mahdollisesti olevat puutteet johtuvat siitä, että komissio ei ole toimittanut sellaisia tietoja kriittisistä seikoista, joita kantaja oli pyytänyt tarjouksensa valmistelua varten. Lisäksi kantaja riitauttaa kaikki arviointikomitean raporttiin sisältyvät lausumat.

Kantaja vetoaa myös siihen, että komissio on rikkonut EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan ja siihen, että komissio ei ole antanut kantajan pyytämiä asiaan liittyviä tietoja perusteista, joilla kantajan tarjous on hylätty. Kantaja väittää myös, että komissio on loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja huolellisuusvelvollisuutta, koska se on toiminut huomattavalla viipeellä ja koska se ei ole toimittanut riittäviä vastauksia kantajan tiedonsaantipyyntöihin ennen tarjousten jättämistä.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehty neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(2) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY, EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/28

Irlannin 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-56/05)

(2005/C 106/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Irlanti on nostanut 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on D.J. O'Hagan, avustajinaan barrister P. Callagher ja barrister P. McGarry, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa (kokonaan tai osittain) komission 29.11.2004 tekemän päätöksen C (2004) 4447, jolla vähennetään koheesiorahastosta myönnettävää sellaista tukea hankkeeseen 96/07/61/007 (Dublinin alueen vedenjakelusuunnitelma — 3 vaihe), joka on myönnetty komission 15.12.1997 tekemällä päätöksellä C(97)4090 ja jolla vähennetään koheesiorahaston sellaista tukea hankkeeseen nro 95/07/65/007, (N1 Dunleer — Dundalk Road 2 vaihe), joka on myönnetty komission 29.7.1996 tekemällä päätöksellä C (96) 2113, yhteisöjen tuomioistuimen määrittämän kauden ja määrien osalta;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission 15.12.1997 tekemällä päätöksellä C(97) 4090 koheesiorahastosta myönnettiin tukea hankkeeseen nro 96/07/61/007 (Dublinin alueen vedenjakelusuunnitelma — III vaihe) Irlannissa. Komission 29.7.1996 tekemällä päätöksellä C (96) 2113 koheesiorahastosta myönnettiin tukea hankkeeseen nro 95/07/65/007, (N1 Dunleer — Dundalk Road II vaihe), myös Irlannissa. Riidanalaisella päätöksellä komissio pienensi kahdella aikaisemmalla päätöksellä myönnetyn tuen kokonaismäärää vedoten kyseisten hankkeiden tutkimuksen aikana todettuihin eri säännönvastaisuuksiin. Komissio päätti myös, että 797 886 euroa oli saatu perusteettomasti ja olisi maksettava takaisin.

Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi kantaja esittää ensinnäkin, että riidanalainen päätös on pätemätön, koska se on tehty asetuksen N:o 1386/2002 (1) 18 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 1164/1994 (2) liitteessä II olevan H artiklan 2 kohdan vastaisesti yli kolme kuukautta suullisen tapaamisen jälkeen. Kantajan mukaan näin rikotaan olennaista muotomääräystä ja loukataan oikeusvarmuuden periaatetta.

Kantaja väittää myös, että komissio loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta myös siltä osin, kuin se sovelsi taannehtivasti uusia tukikelpoisuutta koskevia ohjeita muuttaen tulkintaansa siitä, kenet se katsoi ”lopulliseksi edunsaajaksi” ja siten poisti tukikelpoisuuden kuluilta, jotka ovat syntyneet muulloin kuin merkityksellisen kauden aikana. Kantajan mukaan tällä loukattiin myös luottamuksensuojan periaatetta.

Kantajan mielestä oikeusvarmuuden periaatetta loukattiin myös, koska kiinteää taloudellista korjausta sovellettiin takautuvasti. Kantajan väitteen mukaan käsite kehitettiin ja ilmaistiin ensimmäisen kerran komission vuonna 2002 käyttöön ottamissa suuntaviivoissa.

Lopuksi kantaja esittää, että oikeusvarmuuden periaatetta loukattiin lisäksi siten, että komission uutta asennoitumista käytäntöön, jonka mukaan kulut, joihin ei myönnetä tukea, korvataan tukikelpoisilla, sovellettiin takautuvasti. Kantajan mukaan komissio päätti vasta vuoden 2002 suuntaviivoissa, ettei korvaaminen enää ollut sallittua. Kantaja kuitenkin väittää, että tätä asennoitumista ei voitu soveltaa vuosina 1996 ja 1997 aloitettuihin hankkeisiin.

(1) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä koheesiorahastosta myönnettävään tukeen liittyvien hallinto- ja valvontajärjestelmien ja rahoitusoikaisumenettelyn osalta 29 päivänä heinäkuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1386/2002, EYVL L 201, s. 5.

(2) Koheesiorahastosta 16 päivänä toukokuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94, EYVL L 130, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/29

Jeremy Henry Moore Newsumin, Mark Anthony Lovedayn ja Robin Shedden Broadhurstin 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-57/05)

(2005/C 106/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Jeremy Henry Moore Newsum, Mark Anthony Loveday ja Robin Shedden Broadhurst, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), ovat nostaneet 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat M. Kingston, QC, barrister D. Park ja solicitor J. Withinshaw.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa seuraavat osat neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Atlantin luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 7 päivänä joulukuuta 2004 tehdystä komission päätöksestä (1) (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 4032):

(i)	1 artiklan ja riidanalaisen päätöksen liitteessä 1 olevan kohdan, jonka koodi on UK0030163 Halkyn Mountain/Mynydd Helygain,

(ii)	tai toissijaisesti 1 artiklan ja riidanalaisen päätöksen liitteessä 1 olevan kohdan, jonka koodi on UK0030163 Halkyn Mountain/Mynydd Helygain ja joka esitetään punaisella värillä kannekirjelmän liitteenä olevassa kartassa

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat omistavat maa-alueita, joita käytetään osittain maanviljelyyn ja mineraalien louhintaan ja jotka on nyt riidanalaisessa päätöksessä todettu yhteisön tärkeänä pitämiksi alueiksi Atlantin luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä.

Kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä loukataan heidän perusoikeuksiaan, jotka taataan yhteisön oikeusjärjestyksen yleisperiaatteissa. Perusoikeuksien loukkaaminen liittyy kantajien mukaan olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, koska komission päätöstä tehtäessä (ja direktiiviä 92/43/ETY (2) täytäntöönpantaessa) kyseisille maanomistajille ei annettu minkäänlaisia osallistumisoikeuksia. Kantajat väittävät myös, että komissio rohkaisi kyseessä olevan jäsenvaltion toteuttamaa luonteeltaan ja kestoltaan virheellistä ja riittämätöntä julkista keskustelua tai myöntyi siihen.

Kantajat väittävät myös, että taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaatimuksia, joihin kuuluvat kantajien yksityiset omistusoikeudet, ei otettu huomioon. Riidanalainen päätös rikkoo niiden mukaan myös direktiivin 92/43/ETY itsensä säännöksiä, koska kysymys maksettavasta korvauksesta on täysin ratkaisematta.

Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei täsmennetä lajeja ja luontotyyppejä, joiden osalta luetteloidut alueet ovat yhteisön tärkeänä pitämiä, ja se perustuu virheellisiin teknisiin tietoihin. Vaikuttaisi siltä, että kyseiset alueet luetteloitiin siksi, että niillä esiintyy rupilisko ja kalamiininiittyjä. Kantajat väittävät, että rupilisko ei ole ensisijaisesti suojeltava laji ja että kalamiininiityt eivät ole ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, minkä vuoksi he eivät tiedä, mihin ensisijaisesti suojeltavaan luontotyyppiin tai lajiin riidanalaisessa päätöksessä viitataan.

(1) EUVL L 387, s. 1

(2) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/30

European Dynamics S.A.:n 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-59/05)

(2005/C 106/63)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

European Dynamics S.A., kotipaikka Ateena, Kreikka, edustajanaan lakimies N. Korogiannakis, on nostanut 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission (maatalouden pääosasto) päätöksen olla hyväksymättä kantajan tarjousta ja antaa sopimus tarjouskilpailun voittaneelle alihankkijalle;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut kanteesta aiheutuneet kulut, vaikka kanne hylättäisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajayritys vastasi komission tarjouspyyntöön AGRI-2004-S4FA-I3-01, joka koski tietojärjestelmän kehittämis-, ylläpito- ja tukipalveluiden toimittamista maatalouden pääosaston taloushallinnon tietojärjestelmiä varten (1), tekemällä tarjouksen. Riidanalaisella päätöksellä tarjous hylättiin ja sopimus annettiin toiselle tarjoajalle.

Kantaja vetoaa päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi ensinnäkin siihen, että komissio rikkoi varainhoitoasetusta (2) ja direktiivin 92/50 (3) 17 artiklan 1 kohtaa, koska se käytti erittäin epämääräisiä arviointikriteereitä. Kantaja väittää edelleen, että komissio ei vastannut kantajan kysymyksiin selittämällä selkeästi ja objektiivisesti, mitä tarjoajilta tarkkaan ottaen pyydettiin.

Kantaja katsoo edelleen, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä arvioidessaan kantajan tarjousta. Tältä osin kantaja väittää, että arviointikomitea ei arvioinut tarjouksia oikein, koska se ei ottanut huomioon sitä, että toisin kuin kantajalla molemmilla tarjouskilpailun voittaneen ryhmittymän jäsenillä oli erittäin vähän kokemusta. Kantaja väittää myös, että sen oma tarjous oli edullisempi.

(1) EUVL 2004 S 59-050031.

(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehty neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(3) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY, EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/30

Cornelius Rozemeijerin ynnä muiden 10.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-61/05)

(2005/C 106/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cornelius Rozemeijer, kotipaikka Alkmaar (Alankomaat), Gaston Vaesken, kotipaikka Saint-Mandrier (Ranska), ja Pierrette Vaesken, kotipaikka Sanary/Mer (Ranska), ovat nostaneet 10.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Georges Vandersanden, Laure Levi ja Aurore Finchelstein.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa kantajia koskevat toukokuussa 2004 päivätyt eläkelaskelmat sillä vaikutuksella, että sovelletaan korjauskerrointa, joka on kantajien asuinvaltioiden pääkaupunkeja koskevan korjauskertoimen suuruinen, tai ainakin sovelletaan sellaista korjauskerrointa, joka asianmukaisella tavalla huomioi erot elinkustannuksissa niillä alueilla, joilla kantajien kulujen oletetaan syntyvän, ja

2)	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin ne, joihin vedotaan asiassa T–35/05, Elisabeth Agne-Dapper ynnä muut vastaan komissio.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/31

Lotto Sport Italia S.p.A:n 15.2.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-62/05)

(2005/C 106/65)

Kieli, jolla kanne on laadittu: englanti

Lotto Sport Italia S.p.A, kotipaikka Treviso (Italia), on nostanut 15.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat S. Feltrinelli ja G. Brogi.

Muuna osapuolena valituslautakunnassa oli Lotos Brillen Vertriebs-GmbH, kotipaikka Eisingen (Saksa).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa neljännen valituslautakunnan 7.10.2004 tekemän päätöksen asiassa R 572/2003-4,

—	toteaa, ettei haettu merkki luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden eli ”muista kuin arvomateriaalista tehtyjen urheilusilmälasien” osalta voi olla sekoitettavissa väitteentekijän yhteisötavaramerkkiin nro 610 642 ja kansainväliseen tavaramerkkiin nro 447 179, ja

—	velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Lotto Sport Italia S.p.A
Haettu yhteisön tavaramerkki:	Kuvamerkki ”Lotto” luokkiin 3, 9 ja 16 kuuluville tavaroille (silmälasit, silmälasinkehykset, silmälasirasiat, silmälasiketjut, silmälasinauhat, silmälasien linssit, kiikarit (optiikka, …); hakemus nro 1 443 183
Väitemenettelyssä vedotun tavaramerkin tai merkin haltija:	Lotos Brillen Vertriebs GmbH
Vedottu tavaramerkki tai merkki:	Yhteisötavaramerkki ja kansainvälinen tavaramerkki: sanamerkki ”Lotos” luokkiin 9, 14 ja 18 kuuluville tavaroille (optiset laitteet ja välineet; silmälasit; silmälasinkehykset, erityisesti metalliset; arvometallit ja niiden seokset, nahka ja nahkajäljitelmät; …) Yhteisön tavaramerkkiä koskeeva hakemus nro 610 642
Väiteosaston päätös:	Tavaramerkkihakemuksen hylkääminen vedottujen eli luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/31

Thomas Seldisin 7.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-65/05)

(2005/C 106/66)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Thomas Seldis, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), on nostanut 7.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Xavier Martin M., Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

kumoaa komission 5.4.2004 tekemän päätöksen, joka koskee kantajan nimittämistä koeajalla olevaksi virkamieheksi, niiltä osin kuin kantajan palkkaluokaksi palvelukseen otettaessa ei ole vahvistettu palkkaluokkaa A6 ja päätös on tehty tutkimatta mahdollisuutta myöntää tälle henkilöstösääntöjen 32 artiklan ja 11.10.1984 annettujen sisäisten ohjeiden 4 artiklan mukaisesti ikälisähyvitystä

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevan asian kantaja riitauttaa sen, että hänen palkkaluokakseen on määritetty A7, kun hänet on nimitetty yhteisen tutkimuskeskuksen koeajalla olevaksi virkamieheksi.

Kantaja väittää tältä osin, että on rikottu henkilöstösääntöjen 31 ja 32 artiklaa sekä 11.10.1984 annettuja sisäisiä ohjeita, jotka koskevat henkilöstön palkkaluokkien ja ikälisien määrittämistä, ja erityisesti sellaista ohjetta, joka koskee tieteellisiä ja teknisiä toimihenkilöitä, jotka työskentelevät tehtävissä, joiden palkat maksetaan tutkimusta koskevaan talousarvioon sisältyvistä määrärahoista.

Kantaja väittää edellä esitetyn osalta, että kun hänet otettiin palvelukseen virkamieheksi, hänellä oli jo yli kahdeksan vuoden pituinen huomioon otettava työkokemus.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/32

Jörn Sackin 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-66/05)

(2005/C 106/67)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Jörn Sack, kotipaikka Tervuren (Belgia), on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat U. Lehmann-Brauns ja D. Mahlo.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa hänen palkkansa vahvistamisesta toukokuun 2004 ja helmikuun 2005 väliseltä ajalta tehdyt päätökset sillä perusteella, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, ja vahvistaa hänen palkkansa uudelleen näiden kuukausien ajalta ottaen huomioon tämän periaatteen

—	kumoaa kantajan 21.6.2004 tekemän valituksen johdosta 26.11.2004 tehdyn hallinnon pääosaston pääjohtajan hylkäävän päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja oli komission oikeudellisen yksikön virkamies palkkaluokassa A*14. Erityistehtävänsä oikeudellisessa yksikössä perusteella hän pyysi, että hänen katsottaisiin kuuluvan keskijohtoon ja pyysi näin ollen saada henkilöstösääntöjen 44 (2) ja 46 artiklassa sekä liitteen XIII 7 artiklan 4 kohdassa säädettyjä lisiä.

Hän esittää kanteensa perusteluina ensinnäkin, että päätös, jolla hänen valituksensa hylättiin, on muodollisesti virheellinen ensinnäkin sen vuoksi, että se on tehty ainoastaan englannin kielellä, vaikka kantajan ensimmäinen valitus oli tehty saksan kielellä, ja toiseksi sen vuoksi, että sillä on rikottu EY 253 artiklaa, koska hänen valitukseensa ei ole otettu kantaa.

Lisäksi kantaja väittää, että hänen työnsä arvioinnissa ja luokittelussa on loukattu yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kantaja esittää, että hänen tehtävänsä olivat samanarvoisia kuin yksikönpäällikön tehtävät. Se tosiasia, että hänen seuraajansa sai kyseiset lisät, loukkaa myös yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/32

Aytan's Manufacturing Company (UK) Limitedin 15.2.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-67/05)

(2005/C 106/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Aytan's Manufacturing Company (UK) Limitedin, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), on nostanut 15.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajana on barrister S. Malynicz ja solicitor M. J. Gilbert.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Criminal Clothing Limited, kotipaikka Poole (Yhdistynyt kuningaskunta).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 309/2004-1 8.12.2004 tekemän päätöksen;

—	velvoittaa viraston ja muut asianosaiset vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Criminal Clothing Limited
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki CRIMINAL luokkiin 3, 9 ja 25 kuuluville tavaroille (vaatteet jne.) — hakemus Nro 1676 220
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kantaja
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansallinen merkki CRIMINAL DAMAGE luokkaan 25 kuuluville tavaroille (vaatteet jne.)
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 (EYVL L 11, s. 1).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/33

Aker Warnow Werft GmbH:n ja Kværner ASA:n 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-68/05)

(2005/C 106/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Aker Warnow Werft GmbH, kotipaikka Rostock-Warnemünde (Saksa) ja Kværner ASA, kotipaikka Oslo (Norja), ovat nostaneet 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat Solicitor B. Immenkamp ja lakimies M. Schütte.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	Kumoaa komission 20.10.2004 tekemän päätöksen kokonaisuudessaan

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Saksalainen yksityistämiselin (Treuhandanstalt) yksityisti ja myi itäsaksalaisen Warnow Werft -telakan norjalaiselle Kværner -konsernille. Yksityistämisen yhteydessä tarjottiin kertasuoritus telakan rakenneuudistusta varten. Valtiontuesta ilmoitettiin Euroopan komissiolle, joka hyväksyi sen erillisillä hyväksymispäätöksillä.

Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat saivat tukea enemmän kuin telakan todelliset sopimusten menetykset olisivat edellyttäneet ja että liikaa maksettu tuki tulee periä takaisin.

Kantajat esittävät kanteensa tueksi, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen. Kantajien mukaan komissio oli hyväksymispäätöksissään hyväksynyt summan, joka oli perittävä takaisin EY:n perustamissopimuksen kanssa yhteensoveltumattomana tukena, ja se on voimassaolevaa tukea. Kantajat katsovat, että komissiolla ei ollut oikeutta aloittaa muodollista tutkintamenettelyä, arvioida tuen soveltuvuutta uudelleen eikä määrätä osa tuesta takaisin perittäväksi. Ne katsovat myös, että kaikki komission hyväksymispäätöksissä asetetut edellytykset on täytetty, erityisesti velvollisuus toimittaa Spill-Over -raportit ja velvollisuus noudattaa kapasiteettien rajoja. Kantajat väittävät, että hyväksymispäätöksiin ei sisältynyt komission taholta mitään varauksia tuen määrän suhteen ja että toimintatuki myönnettiin kertasummana sen jälkeen, kun tuen tarve oli tutkittu perusteellisesti ennakolta. Kantajat toteavat lopuksi, että hyväksymispäätökset ovat edelleen voimassa.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio syyllistyi ilmeiseen arviointivirheeseen päätellessään, että vastaanotetun valtiontuen määrä ylitti sopimusten menetyksistä aiheutuneet tappiot. Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä mainittua tuen määrää ei ole lainkaan mainittu komission hyväksymispäätöksissä. Lisäksi komission sopimusten menetyksinä hyväksymä summa on niiden mukaan alhaisempi kuin tosiasiallisesti aiheutuneet sopimusten menetykset. Kantajat väittävät myös, että komissio sisällytti vastaanotettua tukea koskevana arvioonsa varoja, joita ei ole pidettävä tukena, mukaan lukien varallisuutta, josta Kvaerner oli maksanut ostohinnan. Kantajat väittävät edelleen, että komissio jätti huomiotta sen, että vain osa hyväksytystä tuesta vastaanotettiin.

Kantajat väittävät myös, että oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu. Niiden mukaan komissio ei toiminut oikea-aikaisesti, kun sillä oli kaikki tarvittava tieto käytettävissään. Kantajat väittävät, että komissio aloitti tutkimuksensa vasta vuonna 1999, vaikka niiden mukaan sillä oli tiedossaan kaikki relevantit seikat jo aikaisin vuonna 1996. Helmikuussa 2000 aloitettu menettely ulottui kantajien mukaan myös uusiin seikkoihin, joita ei ollut koskaan aiemmin tutkittu ja joille hyväksymispäätökset eivät olleet oikeudellisena perustana.

Lopuksi kantajat väittävät toissijaisesti, että komissio ei ottanut huomioon kaikkia rakenneuudistuksesta aiheutuneita kustannuksia määrittäessään takaisin perittävää summaa. Kantajien mukaan rakenneuudistukseen käytetyt varat ylittivät huomattavasti siihen tarkoitukseen saadun tuen.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/34

European Dynamics S.A.:n 11.2.2005 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista vastaan nostama kanne

(Asia T-69/05)

(2005/C 106/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

European Dynamics S.A., kotipaikka Ateena, Kreikka, edustajanaan lakimies N. Korogiannakis, on nostanut 11.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) päätöksen olla hyväksymättä kantajan tarjousta ja antaa sopimus tarjouskilpailun voittaneelle alihankkijalle sekä kaikki EFSA:n myöhemmin tekemät päätökset, jotka liittyvät edellä mainittuun päätökseen;

—	velvoittaa EFSA:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut kanteesta aiheutuneet kulut, vaikka kanne hylättäisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajayritys vastasi EFSA:n tarjouspyyntöön EFSA/IT/00012 (1), joka koski ohjelmistoja ja palveluita extranetin luomiseksi jäsenvaltioiden kansallisten virastojen, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ja Euroopan komission välille, tekemällä tarjouksen. Kantajan tarjous hylättiin riidanalaisella päätöksellä ja sopimus annettiin toiselle tarjoajalle.

Kantaja vetoaa riidanalaisten päätösten kumoamista koskevan kanteensa tueksi siihen, että vastaaja rikkoi varainhoitoasetusta (2) ja direktiivin 92/50 (3) 17 artiklan 1 kohtaa, koska se käytti sellaisia arviointikriteereitä, joita ei ollut kunnolla yksilöity tarjouspyynnössä. Kantajan mukaan EFSA uskoi osan arviointivaltuuksistaan kolmansille osapuolille, koska se hyväksyi tarjoajan asiakkaiden virkamiesten mielipiteen käsittelemättä sitä sen enempää ja tarkistamatta asiaa muilta tahoilta. Kantaja väittää edelleen, että direktiivin 92/50 mukaan tarjoajan asiakkaiden tyytyväisyyttä ei voida ottaa huomioon tarjoajan hylkäämiseksi vaan sitä voidaan käyttää ainoastaan tarjouksen ”hyväksymisperusteena”.

Kantaja väittää myös, että vastaaja teki ilmeisiä arviointivirheitä arvioidessaan kantajan tekemää tarjousta. Kantaja riitauttaa tietyt arviointikomitean raporttiin sisältyvät lausumat, jotka koskevat sitä seikkaa, että yksi kantajan asiakkaista ei ollut ostanut eikä käyttänyt kantajan tarjoamaa tuotetta ja sitä, että eräs toinen yhteisöjen toimielin ei ollut tyytyväinen kantajan tuotteeseen. Kantaja katsoo tähän liittyen myös, että menetelmä, jota EFSA on arviointimenettelyssä käyttänyt ja joka koostuu pelkistä puhelinsoitoista ilman minkäänlaisia virallisia tiedonsaantipyyntöjä tai saadun tiedon tarkistuksia muilta tahoilta, on riittämätön ja jo pelkästään se riittää osoittamaan, että kyseessä on ilmeinen arviointivirhe.

Lopuksi kantaja vetoaa siihen, että vastaaja ei ole perustellut päätöstään riittävästi, mikä on vastoin EY 253 artiklaa.

(1) EUVL 2004/S 153-132262

(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehty neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(3) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY, EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/35

European Dynamics S.A.:n 14.2.2005 Euroopan meriturvallisuusvirastoa vastaan nostama kanne

(Asia T-70/05)

(2005/C 106/71)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

European Dynamics S.A., kotipaikka Ateena, Kreikka, edustajanaan lakimies N. Korogiannakis, on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan meriturvallisuusvirastoa vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) päätöksen olla hyväksymättä kantajan tarjousta ja antaa sopimus tarjouskilpailun voittaneelle alihankkijalle;

—	kumoaa kaikki EMSA:n myöhemmin tekemät päätökset, jotka liittyvät niihin tarjouksiin, joita tämä kanne koskee;

—	velvoittaa EMSA:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut kanteesta aiheutuneet kulut, vaikka kanne hylättäisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajayritys vastasi EMSA:n tarjouspyyntöihin EMSA C-1/0104-2004 (1) ja EMSA C.2/06/04 (2), jotka koskivat SafeSeaNet-järjestelmän validointia ja kehittämistä sekä merionnettomuuksia koskevaa tietokantaa, verkkoa ja hallintajärjestelmää, tekemällä tarjouksia. Riidanalaisilla päätöksillä kantajan tarjoukset hylättiin ja sopimukset annettiin toiselle tarjoajalle.

Kantaja vetoaa riidanalaisten päätösten kumoamista koskevan kanteensa tueksi ensinnäkin siihen, että vastaajana oleva virasto loukkasi luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteita, koska se toimi huomattavalla viipeellä ja koska se ei pystynyt antamaan riittäviä vastauksia tarjoajien tiedusteluihin ennen tarjousten jättämistä. Vastaaja kieltäytyi vastaamasta kantajan kysymyksiin sillä perusteella, että niitä ei ollut esitetty ajoissa, vaikka se oli epäsuorasti myöntänyt, että sen omassa vaikutusvallassa olevat tekniset ongelmat olivat estäneet sitä vastaanottamasta näitä kysymyksiä. Kantaja katsoo, että jos vastaaja olisi vastannut sen kysymyksiin oikea-aikaisesti ja huolellisesti, kantaja olisi pystynyt tekemään kilpailukykyisemmän tarjouksen.

Kantaja väittää edelleen, että vastaaja rikkoi varainhoitoasetusta (3) ja direktiivin 92/50 (4) 17 artiklan 1 kohtaa, koska se käytti sellaisia arviointikriteereitä, erityisesti tarjoajien aikaisempaa kokemusta, joita ei ollut yksilöity tarjouspyynnössä eikä sisällytetty siihen.

Kantaja väittää myös, että vastaaja teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että hyväksytyn tarjoajan tarjous oli parempi kuin kantajan tekemä tarjous. Tältä osin kantaja katsoo, että sen tarjouksen arvioimisessa ei käytetty mitään ennalta määrättyä objektiivista menetelmää ja että päinvastoin käytetyt kriteerit jättivät sijaa subjektiiviselle arvioinnille ja että käytössä ei ollut mitään selkeitä ja objektiivisia mittoja.

Lopuksi kantaja vetoaa siihen, että vastaaja ei toimittanut asiaa liittyviä tietoja eikä perustellut toimenpiteitään riittävästi, koska se ei vastannut kantajan oikeutettuihin ja oikea-aikaisesti esitettyihin kysymyksiin.

(1) EUVL 2004/S 126-106254

(2) EUVL 2004/S 128-108027

(3) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehty neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(4) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY, EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/35

Jacques Wunenburgerin 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-71/05)

(2005/C 106/72)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jacques Wunenburger, kotipaikka Zagreb (Kroatia), on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on Eric Boigelot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	kumoaa ajanjaksoa 1.7.1997–30.6.1999 koskevan luonnoksen arviointikertomukseksi, joka on lähetetty kantajalle 22.3.2002,

2)	kumoaa ajanjaksoa 1.7.1999–30.6.2001 koskevan luonnoksen arviointikertomukseksi, joka on lähetetty kantajalle 22.3.2002,

3)	myöntää korvauksen henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut siitä, ettei kantajan henkilökansiossa ole ollut arviointikertomuksia ajanjaksoilta 1997–1999 ja 1999–2001, ja hänen uralleen aiheutuneesta haitasta, jolloin vahingoksi arvioidaan 9.996 euroa, joka voi nousta oikeudenkäynnin aikana,

4)	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevan asian kantaja väittää, että arviointikierroksesta 1997–1999 lähtien hän ei ole saanut lopullisia arviointikertomuksia.

Hän muistuttaa tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arviointikertomusta ei voida hylätä pelkästään siksi, että se on laadittu liian myöhään, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa; tällaiset olosuhteet voi muodostaa sellainen viivästys niiden laatimisessa, etteivät arvioijat voi enää muistaa työsuoritusta. Tämä pätee kyseessä oleviin arviointikertomuksiin.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:

—	henkilöstösääntöjen 225 artiklan toisen kohdan, 26 artiklan ja 43 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 43 artiklan soveltamista koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten, jotka liittyvät arviointikertomuksen laatimismenettelyyn, rikkominen

—	harkintavallan väärinkäyttö

—

tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaaminen, kuten puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen, luottamuksensuojan periaatteen, selonottovelvollisuuden periaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja niiden periaatteiden, joiden nojalla nimittävän viranomaisen on tehtävä päätös ainoastaan oikeudellisesti hyväksyttävien eli merkityksellisten ja sellaisten perusteiden perusteella, joita ei rasita ilmeinen arviointivirhe, loukkaaminen.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/36

Alejandro Martín Magonen 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-73/05)

(2005/C 106/73)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Alejandro Martín Magone, Bryssel, on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Eric Boigelot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa uraa koskevan arviointikertomuksen, joka on laadittu sellaisten suoritusten perusteella, jotka kantaja on 1.1.2003–31.12.2003 toteuttanut Echon virassa 2.700, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyn ja siihen liittyvät kertomukset

—	kumoaa nimittävän viranomaisen 28.10.2004 tekemän päätöksen, jonka kantaja on ottanut vastaan 12.11.2004 ja jolla on hylätty kantajan 26.7.2004 tekemä, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukainen valitus

—	toteaa, että kantaja on joutunut henkisen ja ammatillisen ahdistelun kohteeksi

—	myöntää kantajalle korvauksena aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä määrän, jonka suuruudeksi on kohtuudella arvioitava 39 169,67 euroa varauksella, että määrä saattaa oikeudenkäynnin kuluessa kasvaa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ensinnäkin harkintavallan ilmeiseen väärinkäyttöön sekä menettelyvirheeseen ja vallan väärinkäyttöön sillä perusteella, että huomattavan kielteiset ja vahingolliset arvosanat on annettu kantajalle sellaisten toimien perusteella, jotka eivät koske kyseistä ajanjaksoa.

Kantaja vetoaa seuraavaksi siihen, ettei riidanalaista tointa ole perusteltu, ja väittää, että hän on vuosien ajan ollut esimiestensä henkisen ahdistelun uhri. Kantajan mukaan tämä ilmenee riidanalaiseen kertomukseen sisältyvistä huomautuksista.

Kantaja väittää lopuksi, että hänen erityistä tilannettaan, joka altistaa hänet vakaville psyykkisille häiriöille, ei ole otettu huomioon, kun vastaaja on vaihtanut hänen tehtäviään. Komissio on näin ollen laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/37

The International Institute for the Urban Environmentin 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-74/05)

(2005/C 106/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

The International Institute for the Urban Environment, kotipaikka Delft (Alankomaat), on nostanut 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Ph. W. M. ter Burg.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa päätöksen INFSO-R2/RB/SOC/Isc D(2004) 541407, joka koskee komission tarkastusta IIUE-NL 02-BA 14-032

—	toteaa, että kantajan vaatima summa on perusteltu ja sopimusten mukainen

—	sallii IIUE:n vaatia korvausta ajasta, jonka se kulutti sopimuksiin, ja velvoittaa komission tekemään perustellun päätöksen sovellettavien hyvää hallintotapaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

The International Institute for the Urban Development on yhden henkilön yritys, jonka kantaja omistaa kokonaisuudessaan. Se teki vuonna 1999 komission kanssa sopimuksen nro IPS-1999-00016, jonka mukaan Institute saisi rahoitustukea sellaisen teknologisen kehittämisen ohjelman puitteissa, jonka otsikkona oli ”Innovaatioiden edistäminen ja pk-yritysten osallistumisen rohkaiseminen”. Komissio suoritti tarkastuksen, joka koski korvauksia, joita toimeksisaajat vaativat, ja kantaja riitauttaa kyseisen tarkastuksen tulokset henkilöstökulujen osalta.

Kantaja väittää ensiksi, että Instituten käyttämä tapa henkilöstökulujen laskemiseen oli sopimusehtojen mukainen ja lisäksi, että komission huomio kiinnitettiin erityisesti tämän nimenomaisen tavan käyttämiseen. Komissio ei kantajan mukaan milloinkaan hylännyt tätä tapaa, jota oli kantajan mukaan käytetty myös muiden sen esittämien ohjelmien yhteydessä, joille komissio oli myös myöntänyt rahoitustukea. Kantaja väittää näin ollen, että sen oli perusteltua katsoa, että komissio hyväksyy tämän tavan.

Kantaja väittää edelleen, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi ja että se ei ole oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon tavoiteltu päämäärä, koska kantajan vaatima kokonaissumma on sen mukaan kohtuullinen ja sopimusten mukainen.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/37

NetScout Systems, Inc:n 17.2.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-75/05)

(2005/C 106/75)

Kieli, jolla kanne on tehty: englanti

NetScout Systems, Inc., kotipaikka Westford, Massachusetts (Yhdysvallat), on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on Solicitor M. Holah.

Muuna osapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Kye Systems Corporation, kotipaikka Taipei Hsien (Taiwan).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut;

—	vaihtoehtoisesti muuttaa riidanalaista päätöstä, hylkää Kyen tekemän väitteen, hyväksyy yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen ja velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Netscout Systems, Inc.
Haettu yhteisön tavaramerkki:	Sanamerkki ”NGENIUS” luokkiin 9, 16 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (Tietokoneet, tietokonelaitteistot ja tietokoneohjelmistot; painotuotteet; tietokoneohjelmointi ym.); hakemus nro 1 830 900
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kye Systems Corporation
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansallinen kuviomerkki ”GENIUS” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten (tietokoneet, levyasemat, tulostimet, telekopiolaitteet ym.)
Väiteosaston ratkaisu:	Tavaramerkkihakemus hylätään kaikkien luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valitus hylätään
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/38

Italian tasavallan 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-83/05)

(2005/C 106/76)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Italian tasavalta on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on valtionasiamies Antonio Cingolo.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

kumoaa seuraavat komission päätökset: 16.12.2004 (POR Sicilia 2000-2006); 13.1.2005 (POR Calabria Ob. 1 2000-2006); 13.1.2005 (POR Puglia Ob. 1 2000-2006); 17.1.2005 (Docup Lombardia Ob. 2 2000-2006); 17.1.2005 (POR Calabria Ob. 1 2000-2006) ja 26.1.2005 (POR Sardegna Ob. 1 2000-2006), joissa kaikissa tukijärjestelmistä suoritettavia ennakkoja koskeva maksujärjestelmä alistetaan sellaisten velvoitteiden täyttämiseen, joista ei ole säädetty voimassa olevissa säännöksissä, ja joilla pyritään näin rajoittamaan perusteettomasti kyseessä olevan rakennerahaston käyttöön oikeuttavia menoja.

2)	velvoittaa Euroopan yhteisöjen komissiota korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-345/04, Italian tasavalta vastaan komissio (1).

(1) EUVL C 262, 23.10.04, s. 55.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/38

Nicole Schmitin 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-84/05)

(2005/C 106/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Nicole Schmit, kotipaikka Ispra (Italia), on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Eric Boigelot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	määrää esitettäväksi jokaista kantajaa koskevaa ja OLAFin leimaamaa asiakirja-aineistoa koskevan kertomuksen

—	määrää esitettäväksi kertomuksen, jolla saatetaan päätökseen kantajaa vastaan tehty sisäinen tutkimus

—	kumoaa kantajaa vastaan tehdyn tutkimuksen

—	kumoaa OLAFin ilmoituksen, joka sisältää ”tutkimuksen tiedoksi antamisen ja ilmoituksen Italian tuomioistuimille”

—	kumoaa tutkimusta koskevan kertomuksen, joka on toimitettu Italian tuomioistuimille

—	kumoaa kaikki näiden päätösten johdosta toteutetut tai niihin liittyvät toimenpiteet, jotka toteutetaan tämän kanteen jälkeen

—	velvoittaa OLAFin ja komission maksamaan vahingonkorvauksia, joiden kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 30 000 euroa, sillä varauksella että tätä summaa korotetaan ja/tai lasketaan oikeudenkäynnin aikana

—	velvoittaa vastaajan joka tapauksessa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi samat oikeudelliset perusteet, jotka asian T-22/05 kantajat ovat esittäneet.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/39

Paikallisen itsehallintoalueen eli Dimos Ano Liosionin ja kuuden muun 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-85/05)

(2005/C 106/78)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Dimos Ano Liosion, kotipaikka Ano Liosia, Attiki, sekä Goula Teodora, Argiropoulos Argiris, Manis Ioannis, Dalipi Elini, Papagrigoriou Basilis ja Frankaleksis Giorgos, joiden kaikkien kotipaikka on Ano Liosion, ovat nostaneet 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina on asianajaja G.-E. Kalavros.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa kokonaisuudessaan komission 21.12.2004 tekemän päätöksen 5522, joka koskee koheesiorahastosta myönnettyä tukea hankkeelle ”Helleenien tasavallan läntisen Attikin Filin kunnan Skalistiri-nimisen paikan jätteiden hygieenisen kaatopaikan toisen vaiheen ensimmäisen osan rakentaminen (numero CCI: 2004 GR 16 C PE 001)” ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat esittävät, että riidanalainen päätös on ristiriidassa niiden ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista, ihmisten terveyden suojelua ja luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä koskevien tavoitteiden kanssa, joista määrätään EY 2 artiklassa, EY 4 artiklan 1 kohdassa ja EY 174 artiklassa, koska tällä päätöksellä Ano Liosionin alue, jota kantajat pitävät saastuneena ja epäedulliseen asemaan saatettuna, velvoitetaan ottamaan vastaan erittäin paljon enemmän jätteitä kuin kaksi muuta Attikin läänin jätteiden käsittelypaikkaa on velvoitettu ottamaan vastaan. Samassa yhteydessä kantajat vetoavat erilaisiin ongelmiin, jotka koskevat sitä paikkaa, joka on valittu kaatopaikan rakentamiseen, ja muun muassa siihen seikkaan, että itse asiassa kyseisen kaatopaikan käyttöönotto merkitsee jo olemassa olevan laitoksen toiminnan jatkamista, että kyseinen alue on luokiteltu ympäristön ehdottomaksi suojeluvyöhykkeeksi, että se osittain koostuu metsäisestä alueesta ja osittain metsitettävästä alueesta, että sen omistusoikeudesta ei ole selvyyttä ja että se ei ympäristönvaikutusten arviointia koskevan selvityksen mukaan ole asianmukaisin paikka kyseiselle laitokselle.

Lisäksi kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on ristiriidassa sen kanssa, että Kreikan tasavallalla on velvollisuus

—

ryhtyä direktiivin 91/156 (1) 3 ja 4 artiklassa säädettyihin asianmukaisiin toimenpiteisiin edistääkseen jätteiden tuotannon ja niiden haitallisuuden estämistä tai vähentämistä, edistääkseen puhtaiden ja säästeliäämpien teknologioiden kehittämistä luonnonvarojen käyttöä varten sekä varmistaakseen, että jätteet hyödynnetään ja että niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle

—	laatia erityinen alueellinen ympäristösuunnitelma, joka koskee jätteiden vähentämistä, kierrätystä ja muuntamista raaka-aineiksi, sellaisena kuin tämä velvollisuus ilmenee direktiivin 75/442 (2) 3, 4 ja 6 artiklasta

—	varmistaa, että uutta laitosta käytetään siten, että on ryhdytty direktiivin 96/61 (3) 3 artiklassa tarkoitettuihin asianmukaisiin ympäristön pilaantumista ehkäiseviin toimenpiteisiin, jotta merkittävää pilaantumista ei aiheuteta

sekä ristiriidassa niiden velvollisuuksien kanssa, joita Helleenien tasavallalla on direktiivin 97/11 (4) 1 artiklan nojalla.

(1) Jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY muuttamisesta 18 päivänä maaliskuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32).

(2) Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/ETY (EYVL 1975, L 194, s. 39).

(3) Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26).

(4) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3 päivänä maaliskuuta 1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/40

GAEC SALAT:in 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-89/05)

(2005/C 106/79)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

GAEC SALAT, kotipaikka Cussac (Ranska), on nostanut 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on François Delpeuch.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	toteaa, että Euroopan komissio on lainvastaisesti jättänyt lausumatta GAEC SALAT:in 15.10.2004 tekemästä kantelusta, joka on rekisteröity 26.10.2004 numerolla 0411325,

2)	määräämään kaikista tästä johtuvista oikeudellisista seuraamuksista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja on tehnyt komissiolle kantelun, joka koskee alkuperänimityksen SALERS eritelmän muuttamista maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä annetun asetuksen (EY) N:o 1107/96 liitteessä olevan kuudentoista nimityksen eritelmien muuttamisesta 14 päivänä toukokuuta 2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 828/2003. Tämä alkuperänimitys oli jo rekisteröity sellaisenaan asetuksella (EY) N:o 1107/96.

Kantajan mukaan tämä eritelmän muuttaminen merkitsee yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista, ja konkreettisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen loukkaamista Salers- ja Laguiole-juustojen alkuperänimitysten osalta.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/40

Athinaïki Techniki SA:n 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-94/05)

(2005/C 106/80)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Athinaïki Techniki SA, kotipaikka Neo Iraklio, Ateena (Kreikka), on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Spyros A. Pappas.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

kumoaa kilpailun pääosaston päätöksen päättää kantajan tekemän sellaisen kantelun käsittely, joka koski valtiontukea, jonka Helleenien tasavalta oli myöntänyt Hyatt Regency -yhtymälle julkisen hankinnan ”Casino Mont Parnès” yhteydessä ja josta oli ilmoitettu kantajalle 2.12.2004 päivätyllä kirjeellä.

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensimmäiseksi siihen, että komissio ei ole noudattanut velvollisuuttaan aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely.

Toiseksi kantaja moittii komissiota siitä, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset useilta osiltaan. Tässä yhteydessä kantaja väittää, että komissio ei esitä mitään perusteita, joilla voitaisiin oikeuttaa merkittävien arviointivaikeuksien puuttuminen, tai vielä vähemmän, joilla voitaisiin selittää se, mistä syystä komissio on jättänyt huomioon ottamatta eräitä ratkaisevia asiakirjoja. Lisäksi riidanalainen päätös perustuu yksinomaan arviointiin, jonka on laatinut sisämarkkinoiden pääosasto, joka puolestaan on ainoastaan todennut, että yhteisön säännöksiä ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa. Lopuksi kantaja katsoo, että päätöksen perustelut, eli se, että kyseessä olleita toimenpiteitä ei pidetty valtiontukena, ovat niin ikään riittämättömät. Tästä samasta syystä kantaja vetoaa myös siihen, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/40

Jean Dehonin 14 päivänä helmikuuta 2005 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

(Asia T-95/05)

(2005/C 106/81)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jean Dehon, kotipaikka Hagen (Luxemburg), on nostanut 14 päivänä helmikuuta 2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Xavier Martin, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa Euroopan parlamentin 29.4.2004 tekemän päätöksen, jolla eräs toinen henkilö nimitettiin ranskankielen käännösosaston varajohtajan virkaan

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan asian kantaja riitauttaa nimittävän viranomaisen päätöksen kieltäytyä hyväksymästä hänen hakemustaan ranskankielen käännösosaston apulaisjohtajan virkaan. Valittu hakija nimitettiin virkaan sisäistä kilpailua koskevan ilmoituksen LA/113 (avointa virkaa koskeva ilmoitus N:o 9192) julkaisemisen jälkeen.

Väitteidensä tueksi kantaja vetoaa EY:n perustamissopimuksen 233 artiklan ja henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sekä uralla etenemisen periaatteen ja perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

Kantaja väittää, että

—	riidanalainen nimitys toteutettiin tutkimatta kantajan hakemusta

—	virkojen täyttämismenetelmien etusijajärjestystä — sellaisena kuin siitä säädetään henkilöstösääntöjen 29 artiklassa — ei noudatettu

—

päätöksen tekemättä jättäminen ylennys- tai siirtomenettelyn soveltamisesta kantajan hakemukseen on entistäkin vakavampaa, koska kyseessä olevasta viran täyttömenettelystä on jo annettu kumoamistuomio 15.11.2000 (asia T-261, Dehon v. parlamentti). Kyseisen tuomion täytäntöönpano edellytti tilanteen palauttamista sellaiseksi, kuin mikä se oli ennen niiden seikkojen tapahtumista, joita tuomioistuin piti sääntöjenvastaisina.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/41

Compagnie d'entreprises C.F.E:n 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-100/05)

(2005/C 106/82)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Compagnie d'entreprises C.F.E., kotipaikka Bryssel, on nostanut 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Bernard Louveaux ja Joël van Ypersele.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Atlantin luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 7 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn komission päätöksen (2004/813/EY), joka julkaistiin EUVL:ssä 29.12.2004, kokonaisuudessaan tai ainakin sikäli kuin siinä luokitellaan kantajan kiinteistö, joka sijaitsee osoitteessa avenue de la Foresterie, Watermael-Boitsfort (Belgia) ja joka on merkitty kiinteistörekisteriin tunnuksella F nro 66/Y/2 ja 66/s/2, yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantaja omistaa huomattavan osan Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoaluella sijaitsevasta rakennuskelpoisesta tontista. Tämä tontti luokitellaan riidanalaisessa säädöksessä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää seuraavaa:

—

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä sen liitteen III rikkominen sikäli kuin komissio teki kantajan mukaan kyseessä olevan päätöksen ilman, että Belgia, joka tekee esityksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi, olisi tehnyt tämän esityksen asianmukaisesti, koska Institut bruxellois pour la gestion de l'environnement ei kantajan mukaan ole lainkaan toimivaltainen sen tekemiseen. Riidanalaisen säädöksen tekemiseen ei näin ollen ollut kantajan mukaan toimivaltaa.

—

Edellä mainitun direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 20 ja 21 artiklan, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan, ”elinympäristökomitean” työjärjestyksen 8 artiklan sekä päätöksellä 2001/C 38/03 edellä mainitun 7 artiklan 1 kohdan perusteella laaditun työjärjestyksen mallin 9 artiklan rikkominen ja hyvän hallintotavan sekä audi alteram partem -yleisperiaatteiden loukkaaminen. Kantaja väittää tämän osalta, että ”elinympäristökomitean” lausuntoa ei pyydetty tavanomaisen lausuntomenettelyn mukaisesti, vaan kirjallista lausuntomenettelyä käyttäen, vaikka tarvetta tämän menettelyn käyttämiseen ei ollut, tämän menettelyn käyttämisestä ei ollut tehty perusteltua päätöstä ja ”elinympäristökomitea” ei ollut voinut lausua kaikista asiakirja-aineiston teknisistä näkökohdista.

—	Kantajan mukaan komissio teki päätöksensä alueita koskevan luetteloesityksen perusteella, joka perustui virheellisiin tosiseikkoihin ja/tai tosiseikkoihin, joilla ei ole merkitystä, kun otetaan huomioon direktiivin 92/43/ETY liitteessä III vahvistetut kriteerit.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/42

CEGELEC SA:n 28.2.2005 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

(Asia T-104/05)

(2005/C 106/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

CEGELEC SA, kotipaikka Brysseli, on nostanut 28.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat André Delvaux ja Véronique Bertrand.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	ottaa kumoamiskanteen tutkittavaksi

—

kumoaa 15.12.2004 tehdyn päätöksen, jonka perustelut annettiin tiedoksi kantajalle 16.12.2004 päivätyllä kirjeellä ja jolla Euroopan parlamentti hylkäsi CEGELEC:n tarjouksen ja myönsi GROUP 4 Technology SA:lle kolme urakkaa, jotka koostuivat Euroopan parlamentin kolmen pääasiallisen toimistorakennuksen videovalvontajärjestelmien tavaranhankintasopimuksista ja järjestelmien toteuttamisesta ja joita koskeva hankintailmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisen lehden numerossa S 61 26.3.2004

—	velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen, jolla hylättiin kantajan tarjous Euroopan parlamentin kolmen pääasiallisen toimistorakennuksen videovalvontajärjestelmien tavaranhankintasopimuksista ja järjestelmien toteuttamisesta järjestetyssä julkisessa hankintamenettelyssä ja hyväksyttiin erään toisen tarjoajan tarjous.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että tarjouseritelmää on jätetty noudattamatta useilta osin ja että asetuksia 1605/2002 (1) ja 2432/2002 (2) sekä direktiivejä 92/50 (3), 93/36 (4) ja 2004/18 (5) on rikottu. Kantajan mukaan rikkomukset koostuvat muun muassa seuraavista seikoista:

—	Kantajalle tiedoksiannetun riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puuttelliset.

—	Tarjouseritelmässä esitettyjä arviointiperusteita ja painotusjärjestelmää ei ole sovellettu.

—	Kun otetaan huomioon hyväksytyn tarjouksen suuruus, kyseinen tarjous ei täytä velvollisuutta, jonka mukaan tarjous on esitettävä kirjallisesti jollakin unionin virallisista kielistä.

—	Euroopan parlamentti on tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti ratkaissut tarjouskilpailun sellaisten kameroiden perusteella, joita ei ollut esitelty ”testikuvauksissa”.

—	Hyväksytty tarjous on esitetty liian myöhään.

(1) EYVL L 248, s. 1.

(2) EYVL L 357, s. 1.

(3) EYVL L 209, s. 1.

(4) EYVL L 199, s. 1.

(5) EYVL L 134, s. 114.

30.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/43

S.p.a. Navigazione Libera del Golfon 8.3.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-109/05)

(2005/C 106/84)

Oikeudenkäyntikieli: italia

S.p.a. Navigazione Libera del Golfo (N.L.G.), kotipaikka Napoli, edustajanaan asianajaja S. Ravenna, on nostanut 8.3.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 8 artiklassa tarkoitettu, 3.2.2005 tehty päätös (2), jolla kieltäydytään luovuttamasta kantajana olevalle yhtiölle sen pyytämiä tietoja.

Kantajan pyytämät tiedot, jotka komissio on kieltäytynyt luovuttamasta, koskevat matkustajia Napoli Beverellon sataman ja Caprin saaren välillä kuljettaville yksiköille aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Palvelut on toteuttanut Caremar S.p.a., jonka kotipaikka on Napolissa, julkista palveluvelvoitetta koskevassa järjestelmässä, josta se saa vuosittaisia korvauksia (valtiontukia), jotka komissio on hyväksynyt EY 88 artiklan 2 artiklan nojalla 16.3.2004 tekemällään päätöksellä.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	kumoaa 3.2.2005 tehdyn komission päätöksen;

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Antaessaan 16.3.2004 tehdyn päätöksen tiedoksi kantajalle, komissio, vedoten Caremarin kaupallisten intressien suojeluun, ei päätöksen perustelujen yhteydessä julkistanut Caremarin liiketoiminnan harjoittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja erityisesti yhteyksistä Caprin saarelle julkista palveluvelvoitetta koskevassa järjestelmässä aiheutuneita kustannuksia, eikä Regione Campanian tämän osalta suorittamia vuotuisia korvauksia.

Kantaja on jo pitkään harjoittanut vastaavaa matkustajienkuljetustoimintaa samalla Napoli Beverello–Capri-linjalla julkista palveluvelvoitetta koskevassa järjestelmässä, saamatta kuitenkaan mitään tukia voidakseen kattaa kyseisistä velvoitteista aiheutuvat lisäkustannukset, ja se katsoo näin ollen, että sitä on syrjitty edellä mainitulla kohtelulla.

Kun otetaan huomioon kantajan oikeussuojaintressi sekä tarve saada mahdollisimman pian kaikki tiedot Caremaria koskevasta päätöksestä voidakseen suojata omia etujaan ja mahdollisesti riitauttaa 16.3.2004 tehdyn päätöksen, kantajana oleva yhtiö on pyytänyt saada tiedot, jotka koskevat Caprin saarelle liikennöintiä koskevasta julkisesta palveluvelvoitteesta Caremarille aiheutuvia lisäkustannuksia, sekä näihin liittyvien tukien määrää.

Komissio on 3.2.2005 tekemässään päätöksessä evännyt N.L.G:ltä oikeuden saada sen pyytämiä tietoja, ja se on vedonnut Caremarin kaupallisten intressien suojelua koskeviin perusteisiin.

Riitauttaessaan kyseisen päätöksen N.L.G. toteaa, että komissio on tehnyt vakavan oikeudellisen virheen, kun se on jättänyt huomiotta salassapitovelvollisuudesta valtiontukipäätöksissä 1 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn komission tiedonannon C(2003) 4582 (3), jonka 17 kohdassa mainitaan nimenomaisesti avoimuus ja se, että julkisten palvelujen järjestämistä ja kustannuksia koskevat tiedot ovat julkisia, koska niitä ei suojata liikesalaisuudella.

(1) EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2) Päätöstä ei ole julkaistu.

(3) EUVL C 297, 9.12.2003, s. 6.