ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 93
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

48. vuosikerta
16. huhtikuu 2005

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Tiedonantoja

 

Tuomioistuin

 

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

2005/C 093/1

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 22 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-141/02 P: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan T-Mobile Austria GmbH (Muutoksenhaku — EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohta (josta on tullut EY 86 artiklan 3 kohta) — Itävallan tasavallan GSM-operaattoreille määräämien maksujen suuruus — Kantelun hylkääminen osittain — Tutkittavaksi ottaminen)

1

2005/C 093/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 17 päivänä helmikuuta 2005, yhdistetyissä asioissa C-453/02 ja C-462/02 (Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Finanzamt Gladbeck vastaan Edith Linneweber ja Finanzamt Herne-West vastaan Savvas Akritidis (Kuudes arvonlisäverodirektiivi — Uhkapelien vapauttaminen verosta — Verosta vapauttamisen ehtojen ja rajoitusten määritteleminen — Yleisten pelikasinoiden ulkopuolella järjestettyjen pelien veronalaisuus — Verotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattaminen — 13 artiklan B kohdan f alakohta — Välitön oikeusvaikutus)

1

2005/C 093/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (kolmas jaosto) 17 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-134/03 (Giudice di pace di Genova-Voltrin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Viacom Outdoor Srl vastaan Giotto Immobilier SARL (Palvelujen tarjoamisen vapaus — Kilpailu — Palvelut, joissa on kyse mainosten esille asettamisesta — Kansallinen lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön kunnallinen mainosvero — Kuntien tarjoama julkinen julistepalvelu — Kuntien toimivalta säännellä palvelujen tarjoamista, jossa on kyse mainosten esille asettamisesta — Syrjimätön sisäinen verotus)

2

2005/C 093/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (viides jaosto) 24 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-320/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2000/43/EY — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2

2005/C 093/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (viides jaosto) 24 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-327/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2000/43/EY — Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

3

2005/C 093/6

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys, (toinen jaosto) 1 päivänä joulukuuta 2004, asiassa C-498/01 P, sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan Zapf Creation AG (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — Rekisteröinnin ehdottomat hylkäysperusteet — 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta — Sanamerkki New Born Baby — Lausunnon antamisen raukeaminen)

3

2005/C 093/7

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys, (viides jaosto) 16 päivänä joulukuuta 2004, asiassa C-222/03 P, Associazione Produttori Olivicoli Laziali (APOL) ja Associazione Italiana Produttori Olivicoli (AIPO) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Muutoksenhaku — EMOTR — Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantaminen — Oliiviöljyn varastoimista, jalostamista ja kaupan pitämistä koskevan laitoksen rakentamishanke — Suhteellisuusperiaate — Ylivoimainen este — Puolustautumisoikeudet)

4

2005/C 093/8

Asia C-12/05 P: H. Meisterin 18.1.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-76/03, H. Meister vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 28.10.2004 antamasta tuomiosta

4

2005/C 093/9

Asia C-18/05: Commissione Tributaria Provinciale di Napolin 15.7.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Casa di Cura Privata Salus SpA vastaan Agenzia Entrate Ufficio di Napoli 4

5

2005/C 093/0

Asia C-19/05: Euroopan yhteisöjen komission 20.1.2005 Tanskan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

5

2005/C 093/1

Asia C-20/05: Tribunale Civile e Penale di Forlìn 14.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö Karl Josef Wilhelm Schwibbertiä vastaan vireillä olevassa rikosasiassa

6

2005/C 093/2

Asia C-28/05: College van Beroep voor het bedrijslevenin 18.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1. G.J. Dokter, 2. Maatschap Van den Top, 3. W. Boekhout vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Voedselkwaliteit

6

2005/C 093/3

Asia C-34/05: College van Beroep voor het bedrijfslevenin 26.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Maatschap J. en G.P. en A.C. Schouten vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Voedselkwaliteit

7

2005/C 093/4

Asia C-35/05: Corte Suprema di Cassazionen 23.6.2004 ja 10.11.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Reemtsma Cigarettenfabriken Gmbh vastaan Ministero delle Finanze

8

2005/C 093/5

Asia C-40/05: Överklagandenämnden för högskolanin 1.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Kaj Lyyski vastaan Umeån yliopisto

8

2005/C 093/6

Asia C-41/05: Tribunal de premiere instance de Liègen (Belgia) 24.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Air Liquide Industries Belgium SA vastaan Province de Liège

9

2005/C 093/7

Asia C-42/05: Cour de cassation de Belgiquen (ensimmäinen jaosto) 20.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Belgian valtio vastaan Ring Occasions ja Fortis Banque

9

2005/C 093/8

Asia C-45/05: College van Beroep voor het bedrijfslevenin 2.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Maatschap Schonewille-Prins vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

10

2005/C 093/9

Asia C-46/05: Euroopan yhteisöjen komission 7.2.2005 Irlantia vastaan nostama kanne

10

2005/C 093/0

Asia C-50/05: Korkeimman hallinto-oikeuden 4.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö Maija Terttu Inkeri Nikulan vireille panemassa asiassa

11

2005/C 093/1

Asia C-54/05: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

11

2005/C 093/2

Asia C-56/05: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

12

2005/C 093/3

Asia C-58/05: Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

13

2005/C 093/4

Asia C-60/05: Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardian 14.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa WWF Italia ym. vastaan Regione Lombardia, väliintulijana Associazione migratoristi italiani

13

2005/C 093/5

Asia C-66/05: Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

14

2005/C 093/6

Asia C-72/05: Finanzgericht Münchenin 1.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Hausgemeinschaft Jörg ja Stefanie Wollny vastaan Finanzamt Landshut

14

2005/C 093/7

Asia C-76/05: Finanzgericht Kölnin 27.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Herbert Schwarz ja Marga Gootjes-Schwarz vastaan Finanzamt Bergisch Gladbach

15

2005/C 093/8

Asia C-78/05: Tribunale di Livornon 19.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Gentilini Umberto vastaan Dal Colle Industria Dolciaria SpA

15

2005/C 093/9

Asia C-79/05: Komission 17.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

16

2005/C 093/0

Asia C-81/05: Sala de lo Social del Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leónin 28.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Anacleto Cordero Alonso vastaan Fondo de Garantía Salarial

16

2005/C 093/1

Asia C-82/05: Euroopan yhteisöjen komission 17.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

17

2005/C 093/2

Asia C-84/05: Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

18

2005/C 093/3

Asia C-85/05: Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

18

2005/C 093/4

Asia C-86/05: Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

19

2005/C 093/5

Asia C-87/05: Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

19

2005/C 093/6

Asia C-88/05: Euroopan yhteisöjen komission 18.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

19

2005/C 093/7

Asia C-94/05: Bundesverwaltungsgerichtin 9.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Emsland-Stärke GmbH vastaan Bezirksregierung Weser-Ems

20

2005/C 093/8

Asia C-95/05: Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

21

2005/C 093/9

Asia C-96/05: Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

21

2005/C 093/0

Asia C-99/05: Euroopan yhteisöjen komission 24.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

21

2005/C 093/1

Asia C-105/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

22

2005/C 093/2

Asia C-107/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

22

2005/C 093/3

Asian C-165/02 poistaminen rekisteristä

23

2005/C 093/4

Asian C-272/02 poistaminen rekisteristä

23

2005/C 093/5

Asian C-501/03 poistaminen rekisteristä

23

2005/C 093/6

Asian C-100/04 poistaminen rekisteristä

23

 

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

2005/C 093/7

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 3 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-19/01, Chiquita Brands International, Inc., ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Yhteinen markkinajärjestely — Banaanit — Vahingonkorvauskanne — Asetus N:o 2362/98 — WTO:n perustamissopimus ja sen liitesopimukset — WTO:n riitojenratkaisuelimen suositukset ja päätökset)

24

2005/C 093/8

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 3 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-139/01, Comafrica SpA et Dole Fresh Fruit Europe Ltd & Co. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Yhteinen markkinajärjestely — Banaanit — Tuonti AKT-valtioista ja kolmansista maista — Asetus N:o 896/2001 — Asetus N:o 1121/2001 — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — Henkilö, jota asia koskee erikseen — Vahingonkorvauskanne)

24

2005/C 093/9

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 15 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-256/01, Norman Pyres vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskeva valintamenettely — Päätös olla hyväksymättä hakijaa kokeisiin — Ikäraja — Syrjintäkiellon periaate)

25

2005/C 093/0

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 15 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-169/02, Cervecería Modelo, SA de CV vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Olutpulloa esittävän kuviomerkin, joka sisältää sanaosan negra modelo, rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus — Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Modelo — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

25

2005/C 093/1

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 15 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-296/02, Lidl Stiftung & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väite — Sekaannusvaara — Yhteisön sanamerkkiä LINDENHOF koskeva hakemus — Aikaisempi sana- ja kuviomerkki LINDERHOF — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

26

2005/C 093/2

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 1 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-57/03, Société provençale d'achat et de gestion (SPAG) SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Sanamerkki-tyyppistä yhteisön tavaramerkkiä HOOLIGAN koskeva hakemus — Aikaisemmat sanamerkit OLLY GAN — Tosiseikat tai oikeudelliset seikat, joita ei ole toimitettu SMHV:lle — Tutkittavaksi ottaminen — Sekaannusvaara)

26

2005/C 093/3

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 3 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-137/03, Ornella Mancini vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Asiantuntijalääkärin virka — Avointa tointa koskevan ilmoituksen muuttaminen — Harkintavallan väärinkäyttö — Valintakoelautakunnan koostumus — Ansioiden vertailu — Ilmeinen arviointivirhe — Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu — Vahingonkorvauskanne)

27

2005/C 093/4

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 3 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-172/03, Nicole Heurtaux vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Ylentämättä jättäminen — Perustelujen puuttuminen — Ansioiden vertailu — Kumoamiskanne)

27

2005/C 093/5

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 16 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-284/03, Rosalinda Aycinena vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Nimittäminen ylempään palkkaluokkaan — Palkkatason määrittäminen)

27

2005/C 093/6

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 16 päivänä helmikuuta 2005, asiassa T-354/03, Gemma Reggimenti vastaan Euroopan parlamentti (Henkilöstö — Huollettavana olevan lapsen matkakulujen korvaaminen — Korvauksen jakaminen sellaisten puolisoiden erotessa, jotka ovat molemmat virkamiehiä)

28

2005/C 093/7

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys, 31 päivänä tammikuuta 2005, asiassa T-447/04 R, Capgemini Nederland BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Julkiset palveluhankinnat — Yhteisön tarjouspyyntömenettely — Välitoimimenettely — Fumus boni juris — Kiireellisyys)

28

2005/C 093/8

Asia T-496/04: NORTRAIL Transport GmbH:n 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

29

2005/C 093/9

Asia T-11/05: Wieland Werke AG:n, Buntmetall Amstetten Ges.m.b.H:n ja Austria Buntmetall AG:n 18.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

29

2005/C 093/0

Asia T-31/05: Sergio Rossi S.p.A.:n 25.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

30

2005/C 093/1

Asia T-34/05: Bayer CropScience AG:n, Makhteshim Agan Holding BV:n, Alfa Agricultural Supplies S.A.:n ja Aragonesas Agro S.A.:n 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

31

2005/C 093/2

Asia T-36/05: Coats Holding Limitedin ja J & P Coats Limitedin 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

32

2005/C 093/3

Asia T-40/05: Ritec International Limitedin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

33

2005/C 093/4

Asia T-41/05: Dimon Incorporatedin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

33

2005/C 093/5

Asia T-42/05: Rhiannon Williamsin 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

34

2005/C 093/6

Asia T-45/05: Micronas GmbH:n 31.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

35

2005/C 093/7

Asia T-47/05: Pilar Ange Serranon ynnä muiden 31.1.2005 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

36

2005/C 093/8

Asia T-48/05: Yves Franchet'n ja Daniel Bykin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

36

2005/C 093/9

Asia T-55/05: Rijn Schelde Mondia Francen 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

37

2005/C 093/0

Asia T-58/05: Isabel Clara Centeno Mediavillan ynnä muiden 3.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

38

2005/C 093/1

Asia T-60/05: Union française de l'expressin (UFEX) ynnä muiden 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

39

2005/C 093/2

Asia T-76/05: Dario Scotton 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

40

2005/C 093/3

Asia T-77/05: Andrea Balduinin 19.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

40

2005/C 093/4

Asia T-82/05: Italian tasavallan 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

41

 

III   Tiedotteita

2005/C 093/5

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 82, 2.4.2005

42

FI

 

I Tiedonantoja

Tuomioistuin

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

22 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-141/02 P: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan T-Mobile Austria GmbH (1)

(Muutoksenhaku - EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohta (josta on tullut EY 86 artiklan 3 kohta) - Itävallan tasavallan GSM-operaattoreille määräämien maksujen suuruus - Kantelun hylkääminen osittain - Tutkittavaksi ottaminen)

(2005/C 93/01)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-141/02, jossa on kyse EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 15.4.2002, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään W. Mölls ja K. Wiedner), jota tukee Ranskan tasavalta, (asiamiehinään G. de Bergues ja F. Million), vastaan T-Mobile Austria GmbH, aiemmin max-mobil Telekommunikation Service GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta), (edustajinaan Rechtsanwalt A. Reidlinger, Rechtsanwalt M. Esser-Wellié ja Rechtsanwalt T. Lübbig), muuna osapuolena: Alankomaiden kuningaskunta, (asiamiehenään H. G. Sevenster), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, M. Ilešič, J. Malenovský, J. Klučka ja U. Lõhmus, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet on antanut 22.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T 54/99, max.mobil vastaan komissio, 30.1.2002 antama tuomio kumotaan.

2)

Max.mobil Telekommunikation Service GmbH:n Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne jätetään tutkimatta.

3)

T-Mobile Austria GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 169, 13.7.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

17 päivänä helmikuuta 2005,

yhdistetyissä asioissa C-453/02 ja C-462/02 (Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Finanzamt Gladbeck vastaan Edith Linneweber ja Finanzamt Herne-West vastaan Savvas Akritidis (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Uhkapelien vapauttaminen verosta - Verosta vapauttamisen ehtojen ja rajoitusten määritteleminen - Yleisten pelikasinoiden ulkopuolella järjestettyjen pelien veronalaisuus - Verotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattaminen - 13 artiklan B kohdan f alakohta - Välitön oikeusvaikutus)

(2005/C 93/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Yhdistetyissä asioissa C-453/02 ja C-462/02, joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 6.11.2002 tekemillään päätöksillä, joista ensimmäinen on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.12.2002 ja toinen 23.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa Finanzamt Gladbeck vastaan Edith Linneweber (C-453/02) ja Finanzamt Herne-West vastaan Savvas Akritidis (C-462/02), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann ja R. Schintgen (esittelevä tuomari), julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 17.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että kansallisella lainsäädännöllä, jonka mukaan kaikkien uhkapelien järjestäminen ja uhkapelilaitteiden pitäminen on vapautettu arvonlisäverosta, kun tämä tapahtuu toimiluvan saaneissa yleisissä pelikasinoissa, mutta tätä samaa toimintaa ei ole vapautettu verosta, kun sitä harjoittavat muut kuin pelikasinoiden pitäjät, rikotaan tätä alakohtaa.

2)

Kuudennen direktiivin 77/388 13 artiklan B kohdan f alakohdalla on välitön oikeusvaikutus, joten uhkapelien järjestäjä tai uhkapelilaitteiden pitäjä voi vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa välttääkseen tämän säännöksen kanssa ristiriidassa olevien kansallisten sääntöjen soveltamisen.

(1)  EUVL C 70, 22.3.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

17 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-134/03 (Giudice di pace di Genova-Voltrin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Viacom Outdoor Srl vastaan Giotto Immobilier SARL (1)

(Palvelujen tarjoamisen vapaus - Kilpailu - Palvelut, joissa on kyse mainosten esille asettamisesta - Kansallinen lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön kunnallinen mainosvero - Kuntien tarjoama julkinen julistepalvelu - Kuntien toimivalta säännellä palvelujen tarjoamista, jossa on kyse mainosten esille asettamisesta - Syrjimätön sisäinen verotus)

(2005/C 93/03)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-134/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Giudice di pace di Genova-Voltri (Italia) on esittänyt 10.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 25.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Viacom Outdoor Srl vastaan Giotto Immobilier SARL, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Borg Barthet, J.-P. Puissochet, J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 17.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

EY 82, EY 86, EY 87 ja EY 88 artiklan tulkintaa koskevat ennakkoratkaisukysymykset jätetään tutkimatta.

2)

Decreto legislativo no 507 – Revisione ed armonizzazione dell'imposta comunale sulla pubblicità e del diritto sulle pubbliche affissioni -nimisellä asetuksella (asetus nro 507 – kunnallisen mainosveron ja julkisesta julistemainonnasta perittävän maksun muuttamisesta ja yhdenmukaistamisesta), joka on annettu 15.11.1993, käyttöön otetun kunnallisen mainosveron kaltaisen veron kantaminen ei ole ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-320/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/43/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 93/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-320/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 27.7.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: D. Martin) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään: S. Schreiner) yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, sekä tuomarit J. Makarczyk ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)

Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 228, 11.9.2004.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-327/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/43/EY - Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 93/05)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asiassa C-327/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 27.7.2004, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään D. Martin ja M. Huttunen) vastaan Suomen tasavalta (asiamiehenään: T. Pynnä) yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit J. Makarczyk ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 24.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä sille direktiivin mukaan kuuluvat velvoitteet, koska se ei ole antanut määräajassa rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä Ahvenanmaan maakunnan osalta.

2)

Suomen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 239, 25.9.2004.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(toinen jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2004,

asiassa C-498/01 P, sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan Zapf Creation AG (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - Rekisteröinnin ehdottomat hylkäysperusteet - 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta - Sanamerkki ”New Born Baby” - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2005/C 93/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-498/01 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 20.12.2001, sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään A. von Mühlendahl, M. Schennen ja C. Røhl Søberg), jota tukee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehenään K. Manji, avustajanaan M. Tappin), vastapuolena: Zapf Creation AG, kotipaikka Rödental (Saksa), (edustajinaan A. Kockläuner ja S. Zech), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja R. Schintgen, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on 1.12.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)

Lausunnon antaminen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) tekemästä valituksesta raukeaa.

2)

Zapf Creation AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

3)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EYVL C 56, 2.3.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

16 päivänä joulukuuta 2004,

asiassa C-222/03 P, Associazione Produttori Olivicoli Laziali (APOL) ja Associazione Italiana Produttori Olivicoli (AIPO) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - EMOTR - Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantaminen - Oliiviöljyn varastoimista, jalostamista ja kaupan pitämistä koskevan laitoksen rakentamishanke - Suhteellisuusperiaate - Ylivoimainen este - Puolustautumisoikeudet)

(2005/C 93/07)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-222/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 21.5.2003, Associazione Produttori Olivicoli Laziali (APOL) ja Associazione Italiana Produttori Olivicoli (AIPO) (edustajinaan asianajajat E. Cappelli, P. De Caterini ja A. Bandini), vastapuolena: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään L. Visaggio ja C. Cattabriga, avustajinaan asianajaja M. Moretto), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann ja J. Klučka (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 16.12.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)

Valitus hylätään.

2)

Associazione Produttori Olivicoli Laziali ja Associazione Italiana Produttori Olivicoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 171, 19.7.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/4

H. Meisterin 18.1.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-76/03, H. Meister vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 28.10.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-12/05 P)

(2005/C 93/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

H. Meister on valittanut 18.1.20005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-76/03, H. Meister vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 28.10.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustaja on asianajaja P. Goergen.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

ottaa valituksen tutkittavaksi ja hyväksyy sen

2.

tämän johdosta kumoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-76/03 28.10.2004 antaman tuomion lukuun ottamatta sen 202-208 kohtaa, joissa todetaan SMHV:n päällikön tehneen virheen, jonka johdosta on suoritettava korvausta

3.

ratkaisee asian lopullisesti tai palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja hyväksyy valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

4.

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellut tuomionsa virheellisesti, riittämättömästi ja ristiriitaisesti sekä tehnyt oikeudellisia virheitä.

Perusteluvirheissä on kyse ensinnäkin tosiseikkojen vääristämisestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valinnut tarkasteltavat tosiseikat mielivaltaisesti ja luokitellut ne oikeudellisesti virheellisesti. Perusteluvirheet ilmenevät myös riidanalaisen päätöksen virheellisessä oikeudellisessa arvioinnissa ja erityisesti siinä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi luokittelemasta mainittua päätöstä kurinpidolliseksi seuraamukseksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut ovat virheelliset myös sikäli kuin se on myöntänyt hallinnolla olevan laajan harkintavallan sen arvioidessa yksikön etua, millä poistetaan kaikki merkitys velvollisuudesta ottaa huomioon virkamiehen etu, ja sikäli kuin se toteaa, että yksikön etua koskevan edellytyksen noudattamisen tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen kysymyksen selvittämiseen, onko nimittävä viranomainen käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi arvioinut yksikön etua virheellisesti ja jättänyt ottamatta huomioon virkamiehen edun. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös soveltanut suhteellisuusperiaatetta virheellisesti katsoessaan, että riidanalainen päätös oli kyseisen periaatteen mukainen, vaikka kyseessä ei ollut asianmukainen eikä mitenkään sitova toimenpide. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi arvioinut virheellisesti uuden viran ja aikaisempien työtehtävien välistä vastaavuutta tai verrattavuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelujen mukaisesti kaikki uudelleensijoittamiset, jotka ovat sidottuja olemassa olevaan palkkaluokkaan, täyttäisivät työtehtävien vastaavuutta koskevan arviointiperusteen. Lopuksi valittaja toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt esittämättä sen, minkä seikkojen perusteella se on arvioinut valittajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan tehnyt myös useita oikeudellisia virheitä. Ensinnäkin se on luokitellut uudelleensijoittamisesta tehdyn päätöksen pelkäksi sisäisen toiminnan järjestämistoimenpiteeksi ja näin vapauttanut sen perusteluvelvollisuudesta, jonka on vahvistettu olevan yleinen oikeusperiaate. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen myös jättäessään toteamatta, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli rikottu valittajan vahingoksi. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen niin ikään soveltaessaan oikeutta sananvapauteen jättämällä ottamatta selvästi kantaa sen sananvapauden ulottuvuuteen, joka valittajalla oli esillä olevassa asiassa katsottava olleen. Lopuksi valittaja väittä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen puolustautumisoikeuksien soveltamisen osalta ja erityisesti siltä osin, kuin kyse on oikeudesta tulla kuulluksi ennen uudelleensijoittamispäätöksen tekemistä.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/5

Commissione Tributaria Provinciale di Napolin 15.7.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Casa di Cura Privata Salus SpA vastaan Agenzia Entrate Ufficio di Napoli 4

(Asia C-18/05)

(2005/C 93/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Commissione Tributaria Provinciale di Napoli on pyytänyt 15.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Casa di Cura Privata Salus SpA vastaan Agenzia Entrate Ufficio di Napoli 4, seuraaviin kysymyksiin:

1)

Koskeeko 17.5.1977 annetun neuvoston kuudennen direktiivin N:o 77/388/ETY (1) 13 artiklan B kohdan c alakohdassa säädetty vapautus arvonlisäveroa, joka on suoritettu sellaisia tavaroita hankittaessa, jotka käytetään vapautettuihin toimiin, vaiko tapausta, jossa taho, joka on hankkinut tavaroita, jotka on tarkoitettu tällaisten toimien toteuttamiseen, päättää tämän jälkeen luovuttaa kyseiset tavarat muille tahoille?

2)

Sisältyykö kyseiseen säännökseen ehdottomia ja riittävän täsmällisiä normeja, joita voidaan soveltaa välittömästi kansallisessa oikeusjärjestyksessä?

3)

Mitä merkitystä on direktiivin välittömän sovellettavuuden kannalta edellä mainitulla 13 artiklan 1 kohdan säännöksellä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säännöstä (B kohdan c alakohta) täytäntöönpannessaan vahvistettava edellytykset ”veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi”?

(1)  EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/5

Euroopan yhteisöjen komission 20.1.2005 Tanskan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-19/05)

(2005/C 93/10)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 20.1.2005 (telekopio 14.1.2005) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Tanskan kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat N. B. Rasmussen ja G. Wilms ja prosessiosoitteena on Luxemburg.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön oikeuden, erityisesti EY 10 artiklan sekä

—

Euroopan yhteisöjen omista varoista 31 päivänä lokakuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/728/EY, Euratom (1) 2 ja 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole maksanut komissiolle omina varoina 18 687 475 DKK:n määrää 27.7.2000 lukien laskettavine viivästyskorkoineen;

velvoittaa Tanskan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut Vaatimuksissa mainittu rahamäärä muodostuu tullista, jonka Tanskan tulliviranomaiset ovat jättäneet keräämättä ajanjaksona 1994–1997 yritykseltä, jolle kyseiset viranomaiset olivat virheellisesti antaneet luvan tuoda maahan tiettyjä tavaroita tullitta. Lupa oli myönnetty sellaisten tavaroiden osalta, jotka on tarkoitettu laivojen, veneiden tai alusten rakentamiseen tai niiden tarvikkeiksi tai varusteiksi tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteessä I olevan II osaston mukaisesti. Tavarat oli kuitenkin tarkoitettu konttien valmistukseen, ja kuten myös Tanskan viranomaiset ovat sittemmin myöntäneet, ne eivät voineet sisältyä mainittuun säännökseen.

Tanskan viranomaiset ovat oikeudenvastaisesti jättäneet antamatta mainitun rahamäärän komission käyttöön omina varoina. Tältä osin esitettävät väitteet vastaavat väitteitä, jotka komissio on esittänyt Tanskaa vastaan nostamassaan kanteessa asiassa C-392/02 (3).

(1)  EYVL L 293, 12.11.1994, s. 9.

(2)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.

(3)  EYVL C 31, 8.2.2003, s. 4.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/6

Tribunale Civile e Penale di Forlìn 14.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö Karl Josef Wilhelm Schwibbertiä vastaan vireillä olevassa rikosasiassa

(Asia C-20/05)

(2005/C 93/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Tribunale Civile e Penale di Forlì on pyytänyt 14.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua Karl Josef Wilhelm Schwibbertiä vastaan vireillä olevassa rikosasiassa seuraaviin kysymyksiin:

—

onko S.I.A.E.-merkin (società italiana degli autori ed editori (S.I.A.E.) -nimisen tekijänoikeusjärjestön myöntämä merkki) kiinnittämisen katsottava olevan yhteensoveltuvaa vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY (1) samoin kuin EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan ja 23–27 artiklan kanssa?

—

onko tämä yhteensoveltuvaa myös neuvoston direktiivien 83/189/ETY (2) ja 88/182/ETY (3) kanssa?

(1)  EYVL L 346, 27.11.1992, s. 61.

(2)  EYVL L 109, 26.4.1983, s. 8.

(3)  EYVL L 81, 26.3.1988, s. 75.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/6

College van Beroep voor het bedrijslevenin 18.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1. G.J. Dokter, 2. Maatschap Van den Top, 3. W. Boekhout vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Voedselkwaliteit

(Asia C-28/05)

(2005/C 93/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

College van Beroep voor het bedrijsleven on pyytänyt 18.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 28.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1. G.J. Dokter, 2. Maatschap Van den Top, 3. W. Boekhout vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Voedselkwaliteit seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko katsottava, että direktiivin 85/511/ETY (1) 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa luettuna yhdessä 13 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan kanssa säädetyllä, jäsenvaltioita koskevalla velvoitteella huolehtia, että suu- ja sorkkataudin esiintymisen havaitsemiseksi tehtävät laboratoriotestit suoritetaan direktiivin 85/511/ETY liitteessä B olevassa luettelossa mainitussa kansallisessa laboratoriossa, on välitön oikeusvaikutus?

2

a.

Onko direktiivin 85/511/ETY 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siihen, että suu- ja sorkkataudin esiintyminen todetaan laboratoriossa, jota ei ole mainittu direktiivin 85/511/ETY liitteessä B, on liityttävä oikeudellisia seurauksia?

b.

Mikäli kysymykseen 2a vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 85/511/ETY 11 artiklan 1 kohdan tarkoituksena suojella esimerkiksi pääasian oikeusriidan valittajien kaltaisten yksityisten etuja? Mikäli näin ei ole, voivatko pääasian oikeusriidan valittajien kaltaiset yksityiset vedota siihen, että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat jättäneet mahdollisesti noudattamatta tästä säännöksestä seuraavia velvoitteitaan?

c.

Mikäli kysymyksen 2b vastauksesta seuraa, että yksityiset voivat vedota direktiivin 85/511/ETY 11 artiklan 1 kohtaan:

Mitä oikeudellisia seurauksia on liitettävä siihen, että suu- ja sorkkataudin esiintyminen todetaan laboratoriossa, jota ei ole mainittu direktiivin 85/511/ETY liitteessä B?

3.

Kun otetaan huomioon direktiivin 85/511/ETY 11 ja 13 artiklan säännökset, onko kyseisen direktiivin liitettä B tulkittava siten, että direktiivin 85/511/ETY liitteessä B mainittu ”Centraal Diergeneeskundig Instituut, Lelystad” voi koskea tai että sen täytyy koskea myös ID-Lelystad B.V. -nimistä yritystä?

4.

Mikäli edellä esitettyjen kysymysten vastauksista seuraa, että suu- ja sorkkataudin esiintyminen voidaan todeta laboratoriossa, jota ei ole mainittu direktiivin 85/511/ETY liitteessä B tai että direktiivin 85/511/ETY liitettä B on tulkittava siten, että maininta ”Centraal Diergeneeskundig Instituut, Lelystad” voi koskea tai että sen täytyy koskea myös ID-Lelystad B.V. -nimistä yritystä:

Onko direktiiviä 85/51l/ETY tulkittava siten, että siinä säädetään, että toimivaltainen kansallinen hallintoelin on sidottu direktiivin 85/511/ETY liitteessä B mainitun laboratorion tutkimustulokseen tai, mikäli kysymyksen 2a vastauksesta seuraa, että hallintoelin saa käyttää suu- ja sorkkataudin torjuntaa koskevien toimenpiteidensä perustana myös sellaisen laboratorion saamia tuloksia, jota ei ole mainittu direktiivin 85/511/ETY liitteessä B, viimeksi mainitun laboratorion tutkimustulokseen, vai kuuluuko tästä päättäminen jäsenvaltion menettelylliseen autonomiaan ja onko sen tuomioistuimen, jossa pääasian oikeusriita on vireillä, tehtävänä tutkia, sovelletaanko näitä säännöksiä siitä riippumatta, tehdäänkö laboratoriotutkimus kansallisen vai yhteisön lainsäädäntöön kuuluvan velvoitteen nojalla, sekä tekeekö kansallisten menettelyllisten sääntöjen noudattaminen yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanemisesta erittäin vaikeaa tai käytännössä mahdotonta.

5.

Mikäli kysymyksen 4 vastauksesta seuraa, että direktiivissä 85/511/ETY säädetään kansallisten viranomaisten sidoksesta laboratoriotulokseen:

Ovatko laboratorion suorittaman suu- ja sorkkatautitutkimuksen tulokset ehdottomasti kansallisia viranomaisia sitovia? Ellei näin ole, kuinka laajan harkintavallan direktiivi 85/511/ETY sallii kansallisille viranomaisille?

(1)  Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 18 päivänä marraskuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/511/ETY (EYVL L 315, s. 11).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/7

College van Beroep voor het bedrijfslevenin 26.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Maatschap J. en G.P. en A.C. Schouten vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Voedselkwaliteit

(Asia C-34/05)

(2005/C 93/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

College van Beroep voor het bedrijfsleven on pyytänyt 26.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Maatschap J. en G.P. en A.C. Schouten vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko asetuksen N:o 1254/1999 (1) 12 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 3387/92 (2) 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, ettei rehualaksi ilmoitettua alaa voida pitää ”käytettävissä olevana”, jos kyseisellä alalla on relevantin ajanjakson jollakin hetkellä ollut vettä?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko nämä säännökset pakottavia, erityisesti kun otetaan huomioon siitä aiheutuvat seuraamukset?

3.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, nousee puolestaan esille kysymys siitä, mitä perusteita käyttäen määritetään se, voidaanko rehualaksi ilmoitettua alaa, jolla hetkellisesti on ollut vettä, pitää asetuksen N:o 1254/1999 12 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 3887/92 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna ”käytettävissä olevana” alana?

(1)  Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999 (EYVL L 160, s. 21).

(2)  Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä joulukuuta 1992 annettu komission asetus (ETY) N:o 3887/92 (EYVL L 391, s. 36).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/8

Corte Suprema di Cassazionen 23.6.2004 ja 10.11.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Reemtsma Cigarettenfabriken Gmbh vastaan Ministero delle Finanze

(Asia C-35/05)

(2005/C 93/14)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Corte Suprema di Cassazione on pyytänyt 23.6.2004 ja 10.11.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Reemtsma Cigarettenfabriken Gmbh vastaan Ministero delle Finanze seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko 6.12.1979 annetun kahdeksannen neuvoston direktiivin 79/1072/ETY (1) 2 ja 5 artiklaa, joissa säädetään, että maan alueelle sijoittautumattomalle ostajalle tai palvelun tilaajalle voidaan palauttaa arvonlisävero sillä edellytyksellä, että näitä tavaroita ja palveluja käytetään verollisten liiketoimien suorittamiseen, tulkittava siten, että myös arvonlisävero, jota ei olisi pitänyt maksaa ja joka on virheellisesti peritty ja tilitetty veroviranomaiselle, voidaan palauttaa? Mikäli tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, onko kansallinen säännös, jonka mukaan maan alueelle sijoittautumattomalla ostajalla tai tilaajalla ei ole palautusoikeutta sillä perustella, että vero, joka on, vaikkakin virheellisesti, peritty ja tilitetty, ei ole vähennyskelpoinen, edellä mainittujen direktiivin säännösten vastainen?

2)

Voidaanko yhtenäisestä yhteisön järjestelmästä johtaa yleisesti sääntö, jonka mukaan ostaja tai tilaaja on verovelvollinen verohallintoon nähden? Onko tämän oikeuden ja erityisesti arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen, tehokkuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen kanssa yhteensopivaa se, että kansallisessa oikeudessa säädetään, että ostajalla tai tilaajalla, joka on arvonlisäverovelvollinen, ja jolla on kansallisen oikeuden mukaan veron laskuttamista ja maksamista koskevia velvoitteita, ei ole oikeutta saada veroviranomaisilta palautusta häneltä kannetusta verosta, jota ei olisi kuulunut suorittaa? Onko kansallinen lainsäädäntö – sellaisena kuin sitä on tulkittu kansallisissa tuomioistuimissa – jossa ostajan tai tilaajan sallitaan yhteisön oikeuden vastaisesti kannetun arvonlisäveron palautuksen osalta esittävän vaatimuksia ainoastaan luovuttajaa tai palvelun tarjoajaa kohtaan, mutta ei veroviranomaista kohtaan, vaikka kansalliseen oikeusjärjestykseen sisältyy vastaavanlainen, veronpidätystä välittömässä verotuksessa koskeva tapaus, jossa kumpikin osapuoli (pidätyksen toteuttava taho ja verovelvollinen) voivat pyytää veroviranomaiselta palautusta, tehokkuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen vastainen?

(1)  EYVL L 331, 27.12.1979, s. 11.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/8

Överklagandenämnden för högskolanin 1.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Kaj Lyyski vastaan Umeån yliopisto

(Asia C-40/05)

(2005/C 93/15)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Överklagandenämnden för högskolan on pyytänyt 1.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Kaj Lyyski vastaan Umeån yliopisto seuraaviin kysymyksiin:

1.

Estääkö yhteisön oikeus ja erityisesti EY 12 artikla sen, että arvioitaessa hakijan kelpoisuutta osallistua opettajankoulutukseen, jolla on tarkoitus tyydyttää pätevien opettajien tarve Ruotsissa lyhyellä tähtäimellä, asetetaan vaatimus siitä, että hakija työskentelee ruotsalaisessa koulussa?

2.

Onko annettaessa ratkaisua kysymykseen 1 merkitystä sillä, onko koulutukseen hakeva henkilö, joka työskentelee koulussa jossakin muussa EU-valtiossa kuin Ruotsissa, Ruotsin kansalainen vai jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen?

3.

Onko annettaessa ratkaisua kysymykseen 1 merkitystä sillä, onko opettajankoulutusta tarkoitettu antaa rajoitetun ajan vai onko kysymys pitempiaikaisesta opettajankoulutuksesta?

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/9

Tribunal de premiere instance de Liègen (Belgia) 24.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Air Liquide Industries Belgium SA vastaan Province de Liège

(Asia C-41/05)

(2005/C 93/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Tribunal de premiere instance de Liège (Belgia) on pyytänyt 24.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Air Liquide Industries Belgium SA vastaan Province de Liège seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko maakunnallisesta moottorikäyttövoimaverosta vapauttamista, joka koskee ainoastaan moottoreita, joita käytetään maakaasuasemilla, lukematta mukaan muita teollisuuskaasuja varten käytettäviä moottoreita, pidettävä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun version 87 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena?

2)

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallisen tuomioistuimen, jossa on vireillä kyseisen vapautuksen ulkopuolelle jäävän verovelvollisen kanne, velvoitettava kyseisen veron kantanut viranomainen palauttamaan tuo vero verovelvolliselle, jos tämä tuomioistuin toteaa, ettei veron kantaneen viranomaisen ole oikeudellisesti tai tosiasiallisesti mahdollista vaatia sitä verovelvolliselta, joka on saanut hyväkseen tuon vapautuksen?

3)

Onko maakunnallista moottorikäyttövoimaveroa, joka koskee moottoreita, joita käytetään teollisuuskaasun kuljetukseen putkissa hyvin korkealla paineella, joka edellyttää kompressointiasemaa, pidettävä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun version 25 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa kiellettynä vaikutukseltaan vastaavana maksuna, koska sitä ilmeisesti tosiasiallisesti kantaa maakunta tai kunta teollisuuskaasun kuljetuksesta näiden alueen rajojen ulkopuolella, kun taas maakaasun kuljetus samoissa olosuhteissa on vapautettu tällaisesta verosta?

4)

Onko maakunnallista moottorikäyttövoimaveroa, joka koskee moottoreita, joita käytetään teollisuuskaasun kuljetukseen putkissa hyvin korkealla paineella, joka edellyttää kompressointiasemaa, pidettävä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun version 90 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa kiellettynä sisäisenä maksuna, koska maakaasun kuljetus on ilmeisesti vapautettu tästä verosta?

5)

Siinä tapauksessa, että edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan myöntävästi, voiko maakunnallisen moottorikäyttövoimaveron maksanut verovelvollinen vaatia sitä palautettavaksi 16.7.1992 alkaen, joka on asiassa Legros ym. annetun tuomion antopäivä?

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/9

Cour de cassation de Belgiquen (ensimmäinen jaosto) 20.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Belgian valtio vastaan Ring Occasions ja Fortis Banque

(Asia C-42/05)

(2005/C 93/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour de cassation de Belgique (ensimmäinen jaosto) on pyytänyt 20.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Belgian valtio vastaan Ring Occasions ja Fortis Banque seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista, että myyntisopimuksen purkamisesta sellaisen kansallisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka mukaan myyntisopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää veron vähennysoikeuden, kun tavaroiden luovutus on tapahtunut kyseiselle verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen siitä, että myyjä syyllistyy petokseen?

2)

Onko annettava vastaus toisenlainen, kun pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on itse arvonlisäverojärjestelmä?

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/10

College van Beroep voor het bedrijfslevenin 2.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Maatschap Schonewille-Prins vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

(Asia C-45/05)

(2005/C 93/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

College van Beroep voor het bedrijfsleven on pyytänyt 2.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Maatschap Schonewille-Prins vastaan Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) 21 artiklaa tulkittava siten, että jokainen asetuksen (EY) N:o 1760/2000 noudattamisessa tietyn eläimen osalta esiintyvä sääntöjenvastaisuus johtaa siihen, että teurastuspalkkio suljetaan täysin pois kyseisen eläimen osalta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetuksen (EY) N:o 1254/1999 21 artiklan sitova, erityisesti kun otetaan huomioon tästä koituvat seuraamukset?

3)

Sovelletaanko asetuksen (EY) N:o 2419/2001 (2) 44 ja 45 artiklaa asetuksen (EY) N:o 1760/2000 (3) noudattamisessa esiintyviin sääntöjenvastaisuuksiin?

4)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö asetuksen (EY) N:o 2419/2001 45 artiklan asianmukainen soveltaminen yhdessä 44 artiklan kanssa sitä, että teurastuspalkkion poissulkemista ei sovelleta sellaiseen huolimattomuuteen, joka liittyy tietojen ilmoittamiseen atk-pohjaisen tietokannan ylläpitäjälle, jos annetut tiedot, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa tilalle siirtoa koskevat tiedot, ovat asiasisällöllisesti täysin paikkansapitäviä (ja jos ne myös alusta lähtien ovat olleet paikkansapitäviä ja jos niitä näin ollen ei ole koskaan tarvinnut oikaista)? Jos tämä ei päde kaiken huolimattomuuden osalta, päteekö tämä kuitenkin nyt kyseessä olevan tapauksen kaltaisessa tapauksessa, jossa huolimattomuus on muodostunut siitä, että tiedot annettiin (muutama päivä tai viikko) myöhässä, ja jossa teurastus tapahtui paljon myöhemmin? [alkup. s. 14]

5)

Onko asetuksen (ETY) N:o 3887/92 (4) 11 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 1760/2000 22 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 2419/2001 47 artiklan 2 kohtaa näin ollen tulkittava siten, että jäsenvaltiolla on oikeus kansallisina seuraamuksina, joista on säädetty näiden asetusten noudattamisen varmistamiseksi, sulkea pois yhteisön oikeuteen perustuva oikeus teurastuspalkkioon tai vähentää kyseistä palkkiota?

6)

Jos viidenteen kysymykseen vastataan kokonaan tai osittain myöntävästi, onko tällöin yhteisön oikeudessa säädettyjä poikkeuksia, erityisesti asetuksen (EY) N:o 2419/2001 44 ja 45 artiklaa, yhteisön oikeuteen perustuviin vähennyksiin ja poissulkemisiin vastaavasti sovellettava kansalliseen oikeuteen perustuviin vähennyksiin ja poissulkemisiin?

7)

Jos kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään, seuraako tällöin asetuksen (EY) N:o 2419/2001 45 artiklan asianmukaisesta ja vastaavasta soveltamisesta näihin kansallisiin vähennyksiin ja poissulkemisiin yhdessä 44 artiklan kanssa, että atk-pohjaiseen tietokantaan ilmoitettavien tietojen ilmoittamisen yhteydessä tapahtuneet huolimattomuudet ja erityisesti tietojen ilmoittaminen myöhässä eivät voi johtaa teurastuspalkkion poissulkemiseen, jos rekisteriin merkityt tiedot, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa tilalle siirtoa koskevat tiedot, asiasisällöllisesti ovat täysin paikkansapitäviä?

(1)  Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999 (EYVL L 160, s. 21).

(2)  Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 2419/2001 (EYVL L 327, s. 11).

(3)  Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 (EYVL L 204, s. 1).

(4)  Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä joulukuuta 1992 annettu komission asetus (ETY) N:o 3887/92 (EYVL L 391, s. 36).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/10

Euroopan yhteisöjen komission 7.2.2005 Irlantia vastaan nostama kanne

(Asia C-46/05)

(2005/C 93/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 7.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan. Kantajan asiamiehenä on Nicola Yerrell, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

a)

toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/79/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai varmistanut, että työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet käyttöön tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse, ja/tai koska se ei ole ilmoittanut tästä komissiolle

b)

velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 1.12.2003.

(1)  EYVL L 302, 1.12.2000, s. 57.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/11

Korkeimman hallinto-oikeuden 4.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö Maija Terttu Inkeri Nikulan vireille panemassa asiassa

(Asia C-50/05)

(2005/C 93/20)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt 4.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 8.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Maija Terttu Inkeri Nikulan vireille panemassa asiassa ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

 

Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 33 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, ettei sen mukaista ole sellainen sairausvakuutusmaksun määrääminen, jonka mukaan jäsenvaltiossa, jossa eläkeläinen asuu, sairausvakuutusmaksun suuruuden määräytymisen perusteena käytetään asuinvaltiosta saatujen eläketulojen lisäksi myös toisesta jäsenvaltiosta saatuja eläketuloja kuitenkin edellyttäen, että sairausvakuutusmaksu ei ylitä asuinvaltiosta saadun eläkkeen määrää, sellaisessa tilanteessa, jossa eläkeläisellä on asetuksen 27 artiklan mukaan oikeus sairauden ja äitiyden perusteella saataviin etuihin vain asuinmaan laitokselta ja asuinmaan laitoksen kustannuksella.

(1)  EYVL, Erityispainos 1994, 5/Nide 1 s. 57

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/11

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-54/05)

(2005/C 93/21)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat M. van Beek ja M. Huttunen, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että edellyttämällä siirtolupaa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti käytetyiltä ja rekisteröidyiltä ajoneuvoilta Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä EY 28 ja 30 artiklojen mukaiset velvollisuutensa,

2)

velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Suomessa voimassa olevan ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen 1598/1995 säännöksistä seuraa, että Suomessa vakituisesti asuvalla henkilöllä on velvollisuus hakea tilapäinen siirtolupa toisessa jäsenvaltiossa aikaisemmin laillisesti rekisteröidylle ja vakuutetulle ajoneuvolle ajoneuvoa maahan tuotaessa tai sitä siirrettäessä Suomen kautta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen valtioon. Suomessa vakinaisesti asuva henkilö ei siten saa käyttää toisessa jäsenvaltiossa aikaisemmin rekisteröityä ja vakuutettua ajoneuvoa Suomessa ilman siirtolupaa. Siirtoluvan saaminen edellyttää puolestaan, että toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa maahan tuova Suomessa asuva henkilö pysähtyy rajanylityspaikalla, jossa hän voi hakea siirtolupaa sekä suorittaa siirtoluvasta menevät maksut. Hän ei voi käyttää ajoneuvoa Suomessa ennen kuin siirtolupa on myönnetty. Siirtolupa myönnetään pääsääntöisesti seitsemäksi päiväksi, minkä kuluessa ajoneuvon maahantuojan on rekisteröitävä ajoneuvo Suomen ajoneuvoliikennerekisteriin, mikäli hän haluaa käyttää ajoneuvoa Suomessa muuten kuin tilapäisesti siirtoluvalla.

EY 28 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutuksiltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

Kun Suomessa asuva henkilö toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa maahantuodessaan tai sitä siirtäessään Suomen kautta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen valtioon joutuu pysähtymään Suomen rajalla hakeakseen ajoneuvolle siirtolupaa, ajoneuvo joutuu sellaisten järjestelmällisten rajatarkastusten kohteeksi, jotka selvästi täyttävät EY 28 artiklan mukaisten tuonnin määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden tunnusmerkit.

Suomi ei ole tuonut esille minkäänlaisia perusteita sille, että ainoa keino verovalvonnan tehokkuuden takaamiseksi on siirtolupajärjestelmän soveltaminen, joka käytännössä merkitsee Suomessa vakituisesti asuvalle henkilölle systemaattista velvollisuutta noudattaa erityisiä rajamuodollisuuksia eli velvollisuutta pysähtyä lähimmällä rajanylityspaikalla sekä hakea siirtolupaa ilman minkäänlaista lakiin perustuvaa taetta siitä, että toisessa jäsenvaltiossa laillisesti rekisteröityä, vakuutettua ja katsastettua ajoneuvoa voidaan käyttää Suomessa. Tällaiset systemaattiset rajamuodollisuudet ovat perustavanlaatuinen rajoitus tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta.

Mikäli yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, että siirtolupajärjestelmä voitaisiin yleisellä tasolla perustella EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla (quod non), komissio katsoo, että asetuksen pääsäännön mukainen siirtoluvan seitsemän päivän voimassaoloaika on joka tapauksessa kohtuuttoman lyhyt.

Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat, komissio katsoo, että Suomessa voimassa oleva asetuksen 1598/1995 mukainen siirtolupajärjestelmä on EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklojen vastainen. Mikäli tuomioistuin katsoisi, että siirtolupajärjestelmä voitaisiin yleisellä tasolla perustella EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla, komissio katsoo, että asetuksen pääsäännön mukainen siirtoluvan seitsemän päivän voimassaoloaika on joka tapauksessa EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklojen vastainen.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/12

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-56/05)

(2005/C 93/22)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on oikeudellinen neuvonantaja Dimitris Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY (EYVL L 157, s. 38) 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2)

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 1.1.2004.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/13

Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Ruotsin kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-58/05)

(2005/C 93/23)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 10.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ruotsin kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat L. Ström van Lier ja N. Yerrell ja prosessiosoitteena on Luxemburg.

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/79/EY (1) 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä;

2)

velvoittaa Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 1.12.2003.

(1)  EYVL L 302, 1.12.2000, s. 57.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/13

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardian 14.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa WWF Italia ym. vastaan Regione Lombardia, väliintulijana Associazione migratoristi italiani

(Asia C-60/05)

(2005/C 93/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia on pyytänyt 14.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa WWF Italia ym. vastaan Regione Lombardia, väliintulijana Associazione migratoristi italiani, seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko direktiiviä 79/409/EY (1) tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on valtiollisissa ja alueellisissa säännöksissä järjestetyn sisäisen toimivallanjaon mukaisesti annettava kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa koskevat säännökset, joissa otetaan huomioon kaikki tilanteet, joita on direktiivin nojalla suojeltava, erityisesti siten, että taataan, ettei metsästyskiellosta poikettaessa ylitetä direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä edellytetystä pienistä määristä?

2)

Onko direktiiviä 79/409/EY tulkittava, erityisesti metsästyskiellosta tehdyn poikkeuksen määrien osalta siten, että kansallisessa täytäntöönpanosäännöksessä on viitattava määritettyyn tai määritettävissä olevaan parametriin, jonka vahvistaa hyväksynnän saanut tekninen elin, siten, että metsästyskiellosta poikettaessa vahvistetaan objektiivisesti kansallinen tai alueellinen määrä, jota ei saa ylittää, ja jossa otetaan huomioon mahdolliset erilaiset ympäristöolot?

3)

Muodostaako lain nro 157/92 19 a §:n säännös, jossa tällaisen parametrin määrittämiseksi vaaditaan INFS:n lausunto – joka ei ole sitova – mutta jossa ei kuitenkaan säädetä alueiden välisestä yhteistoimintamenettelystä, jossa vahvistettaisiin sitovasti kunkin lajin osalta metsästyskiellosta tehtävän poikkeuksen enimmäismäärä, jonka on oltava kansallisella tasolla ”pieni määrä”, asianmukaisen tulkinnan direktiivistä 79/409/EY?

4)

Onko menettely sen valvomiseksi, että lain nro 157/92 19 a §:ssä säädetyt poikkeukset metsästyskiellosta ovat yhteensopivia yhteisön säännösten kanssa, ja jota edeltää virallista kehotusta koskeva vaihe ja johon liittyy näin ollen teknisiä määräaikoja, jotka ovat tarpeen myös toimien toteuttamista ja julkaisemista varten, ja jonka aikana se lyhyt aika, jonka kuluessa kyseinen metsästys on sallittua, kuluu jo, soveltuva keino direktiivin 79/409/EY tehokkaan soveltamisen takaamiseksi?

(1)  EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/14

Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-66/05)

(2005/C 93/25)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Alankomaiden kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Denis Martin ja Pieter van Nuffel.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, ettei Alankomaiden kuningaskunta ole noudattanut asetuksen N:o 1408/71 (1) 33 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se sisällyttää sairausvakuutusmaksuja koskeviin laskelmiin muun jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksetut eläkkeet

2)

velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Algemene Wet Bijzondere Ziektekosten (erityisistä sairauskuluista annettu laki; jäljempänä AWBZ) tarkoituksena on taata osallistuminen sairaanhoidosta, hoidoista ja huolenpidosta aiheutuviin kuluihin kun kyse on pitkäaikaisesta sairaudesta tai viasta. Kaikki asukkaat, toisin sanoen Alankomaissa asuvat henkilöt, kuuluvat kyseisen vakuutuksen piiriin. Kyse on näin ollen ”sosiaalivakuutuksesta”. Wet Financiering Volksverzekeringenissä (sosiaalivakuutusten rahoituksesta annettu laki) säädetään siitä, että kaikkien vakuutettujen on maksettava vakuutusmaksu. Maksu lasketaan vakuutetun kokonaistulojen perusteella.

Tämä järjestelmä aiheuttaa sen, että Alankomaissa asuva henkilö, joka saa samanaikaisesti alankomaalaista eläkettä ja muun jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvaa eläkettä, on AWBZ:n nojalla vakuutettu erityisen sairaudenhoidon osalta mutta hänen on myös maksettava vakuutusmaksuja. Tämän maksun laskemisessa otetaan huomioon sekä alankomaalainen eläke että muu eläke.

Komission mukaan asetuksen 33 artiklan 1 kohdassa sallitaan ainoastaan alankomaalaisen eläkkeen huomioon ottaminen tältä osin. Alankomaat puolestaan toteaa, että kaikki tulot, mukaan lukien sellainen eläke, jota asianomainen henkilö saa muun jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, voidaan ottaa huomioon.

(1)  EYVL 1971, L 149, s. 2; asetus on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) ja viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 631/2004 (EYVL 2004, L 100, s. 1).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/14

Finanzgericht Münchenin 1.2.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Hausgemeinschaft Jörg ja Stefanie Wollny vastaan Finanzamt Landshut

(Asia C-72/05)

(2005/C 93/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht München on pyytänyt 1.2.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 15.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Hausgemeinschaft Jörg ja Stefanie Wollny vastaan Finanzamt Landshut seuraavaan kysymykseen:

 

Miten direktiivin 77/388/ETY (1) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdassa olevaa kustannusten määrän käsitettä on tulkittava? Kattaako sellaisen huoneiston, jota käytetään yksityistarkoituksiin mutta joka on osa yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvaa rakennusta, kustannusten määrä (juoksevien kulujen lisäksi) kansallisen lainsäädännön nojalla tehtävät rakennusten arvon alenemisesta aiheutuvat vuotuiset poistot ja/tai arvonlisäveron vähennykseen oikeuttaneiden hankinta- ja rakennuskustannusten vuotuisen osuuden, joka lasketaan kansallisessa lainsäädännössä säädetyn vähennysten oikaisua koskevan jakson perusteella?

(1)  EYVL L 145, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/15

Finanzgericht Kölnin 27.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Herbert Schwarz ja Marga Gootjes-Schwarz vastaan Finanzamt Bergisch Gladbach

(Asia C-76/05)

(2005/C 93/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht Köln on pyytänyt 27.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 16.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Herbert Schwarz ja Marga Gootjes-Schwarz vastaan Finanzamt Bergisch Gladbach seuraavaan kysymykseen:

 

Ovatko EY:n perustamissopimuksen 8 a/18 artikla (yleinen liikkumisvapaus), 48/39 artikla (työntekijöiden vapaa liikkuvuus), 52/43 artikla (sijoittautumisvapaus) tai 59/49 artikla (palvelujen tarjoamisen vapaus) esteenä sille, että tietyille saksalaisille kouluille suoritettavia koulumaksuja, toisin kuin muualla yhteisön alueella sijaitseville kouluille suoritettavia koulumaksuja, pidetään Einkommensteuergesetzin, sellaisena kuin sitä sovellettiin vuosina 1998 ja 1999, 10 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti veroa alentavina erityisinä menoina?

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/15

Tribunale di Livornon 19.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Gentilini Umberto vastaan Dal Colle Industria Dolciaria SpA

(Asia C-78/05)

(2005/C 93/28)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Tribunale di Livorno on pyytänyt 19.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Gentilini Umberto vastaan Dal Colle Industria Dolciaria SpA seuraaviin kysymyksiin:

a)

Voidaanko jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun direktiivin 653/86 (1) 17 artiklan sisällön perusteella tämän direktiivin 19 artiklaa tulkita siten, että kansallisessa lainsäädännössä, jolla direktiivi on pantu täytäntöön, voidaan säätää, että kauppaedustajalle kuuluvan hyvityksen suorittamisesta määrätään kollektiivisopimuksin, joka sitoo sen sopimuspuolia, direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kriteerien perusteella suoritettavan hyvityksen sijasta kollektiivisopimuksessa tarkoitettujen kriteerien perusteella suoritettavasta hyvityksestä, mikä johtaa siihen, että hyvitys on suoritettava huomattavasti pienempänä kuin direktiivissä säädetty enimmäishyvitys?

b)

Onko hyvityksen laskeminen suoritettava analyyttisesti ottaen huomioon arvio tulevista provisioista, jotka kauppaedustaja olisi voinut saada edustussuhteen päättymistä seuraavien vuosien ajan toimittamiensa uusien asiakkaiden tai hänen ansiostaan toteutuneen huomattavan liikesuhteiden kasvun soveltaen tasapuolisuuden periaatetta ainoastaan hyvityksen määrän korjaamiseksi vai onko mahdollista käyttää erilaisia synteettisempiä laskentaperusteita ja -tapoja, joissa otetaan laajemmin huomioon tasapuolisuuden periaate?

(1)  EYVL L 382, 31.12.1986, s. 17.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/16

Komission 17.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-79/05)

(2005/C 93/29)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Komissio on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä ovat U. Wölker ja A. Aresu ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (1) 17 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut toteutettavissa olevia varotoimia valvottavien aineiden vuotojen estämiseksi ja minimoimiseksi erityisesti sellaisten kiinteiden laitteiden osalta, jotka sisältävät enemmän kuin kolme kiloa jäähdytysnestettä

2)

velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Italian tasavalta ei ole tähän mennessä antanut asetuksen (EY) N:o 2037/2000 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

(1)  EUVL L 244, 29.9.2000

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/16

Sala de lo Social del Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leónin 28.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Anacleto Cordero Alonso vastaan Fondo de Garantía Salarial

(Asia C-81/05)

(2005/C 93/30)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Sala de lo Social del Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León on pyytänyt 28.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Anacleto Cordero Alonso vastaan Fondo de Garantía Salarial seuraaviin kysymyksiin:

1.

Merkitsevätkö jäsenvaltioille asetettu velvollisuus toteuttaa kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi (EY 10 artikla), sekä periaate, jonka mukana yhteisön oikeus on etusijalla kansalliseen oikeuteen nähden, sellaisenaan ja ilman, että olisi tarpeen antaa sisäisessä oikeudessa nimenomaisia säännöksiä, että kansallisille lainkäyttöelimille on annettu toimivalta jättää soveltamatta kaikentyyppisiä sisäisen oikeuden säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, riippumatta siitä, mikä näiden säädösten asema normihierarkiassa on (ovatko ne määräyksiä tai lakeja vai onko kyse jopa perustuslaista)?

2.

a)

Kun espanjalaisten hallinto- tai lainkäyttöelinten on ratkaistava kysymys sellaisen työntekijän oikeudesta, jonka työnantaja on todettu maksukyvyttömäksi, saada Fondo de Garantía Salarialilta (palkkaturvarahasto) korvauksia, jotka hänelle on maksettava työsopimuksen päättämisen johdosta ja joiden turvaamisesta maksukyvyttömyyden varalta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, soveltavatko kyseiset hallinto- tai lainkäyttöelimet yhteisön oikeutta, vaikka direktiivin 80/987/ETY (1) 1 ja 3 artiklassa ei nimenomaisesti säädetä sopimuksen päättämisen johdosta maksettavista korvauksista?

b)

Jos vastaus on myönteinen, sitooko yhteisön oikeuteen perustuva yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaate, jonka merkitystä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnoillaan täsmentänyt, espanjalaisia hallinto- ja lainkäyttöelimiä näiden soveltaessa direktiiviä 80/987/ETY ja sisäisen oikeuden säädöksiä, joilla kyseinen direktiivi pannaan täytäntöön, vaikka kyseinen tulkinta ei vastaa Espanjan perustuslaissa tunnustettua vastaavaa perusoikeutta, sellaisena kuin Espanjan Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin) on oikeuskäytännössään sitä tulkinnut?

c)

Jos vastaus on myöntävä, merkitseekö yhteisön oikeuteen perustuva yhdenvertaisen kohtelun perusoikeus velvollisuutta kohdella samalla tavalla tapauksia, joissa työntekijän oikeus sopimuksen päättämisen johdosta maksettavaan korvaukseen on vahvistettu tuomioistuimen ratkaisussa, ja muita tapauksia, joissa kyseinen oikeus on tulosta työntekijän ja työnantajan välisestä sopimuksesta, joka on tehty lainkäyttöelimessä ja jonka lainkäyttöelin on vahvistanut?

3.

a)

Kun jäsenvaltio jo sisäisessä lainsäädännössään on myöntänyt työntekijälle oikeuden saada sopimuksen päättämisen johdosta maksettavan korvauksen osalta turvaa palkkaturvalaitoksesta siinä tapauksessa, että työnantaja on maksukyvytön, ja näin on tehty ennen direktiivin 2002/74/EY (2) voimaantuloa, voidaanko katsoa, että kyseisen direktiivin voimaantulosta eli päivämäärästä 8.10.2002 lähtien kyseinen jäsenvaltio soveltaa yhteisön oikeutta, vaikka tämän direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika ei ole päättynyt, kun ratkaistaan kysymys siitä, onko palkkaturvalaitoksen maksettava nämä suhteen päättymisen johdosta maksettavat korvaukset tapauksissa, joissa työnantaja on todettu maksukyvyttömäksi päivämäärän 8.10.2002 jälkeen?

b)

Jos vastaus on myöntävä, sitooko yhteisön oikeuteen perustuva yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaate, sellaisena kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnallaan täsmentänyt, espanjalaisia hallinto- ja lainkäyttöelimiä, kun nämä soveltavat direktiiviä 80/987/ETY ja niitä sisäisen oikeuden säädöksiä, joilla kyseinen direktiivi on pantu täytäntöön, vaikka tämä periaate, sellaisena kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut, ei vastaa Espanjan perustuslaissa tunnustettua vastaava perusoikeutta, sellaisena kuin Espanjan Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin) on sitä oikeuskäytännössään tulkinnut?

c)

Jos vastaus on myöntävä, edellyttääkö yhteisön oikeuteen perustuva yhdenvertaisen kohtelun perusoikeus sitä, että kohdellaan samalla tavalla tilanteita, joissa työntekijän oikeus suhteen päättymisen johdosta suoritettavaan korvaukseen on vahvistettu tuomioistuimen tuomiossa, ja niitä muita tilanteita, joissa työntekijän kyseinen oikeus perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen sopimukseen, joka on tehty lainkäyttöelimessä ja jonka lainkäyttöelin on vahvistanut?

(1)  Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/987/ETY (EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23). Suomenk. erityispainos, alue 5, nide 2, s. 121.

(2)  Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/987/ETY (EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/17

Euroopan yhteisöjen komission 17.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-82/05)

(2005/C 93/31)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on komission oikeudellisen yksikön oikeudellinen neuvonantaja Maria Patakia, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Helleenien tasavalta rajoittaa ”bake-off” -tuotteiden tuontia muista jäsenvaltioista ja näiden tuotteiden kauppaa Kreikassa sekä jättää noudattamatta EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se samaistaa ”bake-off” -tuotteiden kypsäksi paistamisen tai lämmittämisen täysimääräiseen leipomismenettelyyn ja soveltaa ”bake-off” -tuotteiden kypsäksi paistamiseen ja lämmittämiseen leipomotoimintaa koskevassa lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä

2)

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Kanteluissa komissiolle on ilmoitettu, että koska ei ole olemassa erityislainsäädäntöä, joka koskisi sellaista leipää ja leipomotuotteita, jotka on joko esipaistettu tai paistettu kypsäksi ja pakastettu, Kreikan viranomaiset pitävät ”bake-off” -menetelmää leivän täysimääräisenä valmistamisena ja paistamisena. Tämän johdosta Kreikan viranomaiset sallivat näiden tuotteiden nopean kypsäksi paistamisen tai lämmittämisen myyntipisteessä ainoastaan silloin, jos kyseinen myyntipiste täyttää kaikki ne määräykset, jotka leipomoiden on täytettävä, huolimatta siitä seikasta, että ”bake -off” -menetelmä koostuu yksinomaan siitä, että esipaistettu leipä paistetaan nopeasti kypsäksi tai että pakastettu ja kypsäksi paistettu leipä lämmitetään, eikä mistään muusta edeltävästä valmistus- ja paistovaiheesta. Niinpä ”bake-off” -tuotteita voidaan pitää kaupan Kreikan markkinoilla joko sellaisissa myyntipisteissä, jotka täyttävät leipomoita koskevat määräykset ja jotka paistavat tuotteet kypsäksi tai lämmittävät ne, tai yleisissä ruokakaupoissa esipaistettuina tai pakastettuina leipomotuotteina niin, että kuluttaja voi myöhemmin paistaa tai lämmittää kyseiset tuotteet. Molemmissa tapauksissa ”bake-off” -tuotteet ovat komission mukaan kuluttajan kannalta vähemmän houkuttelevia verrattuna muihin paistettuihin leipomotuotteisiin.

2.

Komissio katsoo, että tapa, jolla Kreikan viranomaiset tulkitsevat ja soveltavat voimassa olevaa lainsäädäntöä, johtaa aineellisesti siihen, että kypsäksi paistettujen tai lämmitettyjen ”bake-off” -tuotteiden myynti on kielletty yleisissä ruokakaupoissa (supermarketeissa), koska Kreikan viranomaiset katsovat – virheellisesti – ”bake-off” -tuotteiden kuuluvan niiden korostuneiden vaatimusten piiriin, joita yleisesti sovelletaan kypsäksi paistetun leivän ja leipomotuotteiden valmistukseen ja paistamiseen.

3.

Komission mukaan on niin, että koska nopea kypsäksi paistaminen tai lämmittäminen muualla kuin leipomossa on erityispiirre, joka erottaa ”bake-off” -tuotteet muista leipomotuotteista, leipomotoimintaa koskevan kreikkalaisen lainsäädännön soveltamista ”bake-off” -tuotteisiin ei voida pitää kysymyksenä, joka koskisi asiassa Keck ja Mithouard annetussa tuomiossa tarkoitettuja myyntijärjestelyjä, joten se kuuluu EY 28 artiklan soveltamisalaan.

4.

Komissio arvioi myös, että muut ehdot, joita ”bake-off” -menetelmälle on asetettu, ovat selvästi perusteettomia ja vääräsuhteisia, koska tässä menetelmässä on kyse ainoastaan siitä, että esipaistettu tai kypsäksi paistettu pakastettu leipä tai leipomotuote paistetaan nopeasti kypsäksi tai lämmitetään. Niinpä komissio katsoo, että nämä ehdot ovat poikkeuksellisen raskaita kaikille yleisille kaupoille, joiden edellytetään täyttävän leipomoita koskevat määräykset.

5.

Komissio katsoo näin ollen, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/18

Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-84/05)

(2005/C 93/32)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä ovat sen oikeudellisen osaston virkamiehet M. Konstantinidis ja A. Aresu ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

1)

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (1) 21 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tähän päivään mennessä antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

2)

velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 30.10.1999.

(1)  EYVL L 257, 10.10.1996, s.26.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/18

Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-85/05)

(2005/C 93/33)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat S. Pardo Quintillán ja D. Recchia ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) 24 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle.

—

velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 22.12.2003.

(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/19

Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-86/05)

(2005/C 93/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä ovat B. Schima ja D. Recchia ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut neuvoston direktiivissä 93/42/ETY vahvistettuja vaatimuksia koskevista yksityiskohtaisista eritelmistä sellaisten lääkinnällisten laitteiden osalta, joiden valmistuksessa käytetään eläinperäisiä kudoksia 23 päivänä huhtikuuta 2003 annetun komission direktiivin 2003/32/EY (1) 8 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—

velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 1.1.2004.

(1)  EYVL L 105, 26.4.2003, s. 18.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/19

Komission 18.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-87/05)

(2005/C 93/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat B. Schima ja D. Recchia ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut rintaimplanttien uudelleenluokituksesta lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin 93/42/ETY (1) puitteissa 3 päivänä helmikuuta 2003 komission direktiivin 2003/12/EY (2) 3 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—

velvoittaa Italian tasavaltaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 1.8.2003.

(1)  EYVL L 169, 12.7.1993, s. 1.

(2)  EYVL L 28, 4.2.2003, s. 43.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/19

Euroopan yhteisöjen komission 18.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-88/05)

(2005/C 93/36)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat M. Huttunen ja K. Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Suomen tasavalta on jättänyt noudattamatta sille direktiivin mukaan kuuluvat velvollisuutensa, koska Suomi ei ole saattanut voimaan kaikkia alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston asetuksen 93/75/ETY kumoamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (1) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle,

2)

velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanemiselle varattu määräaika päättyi 5.2.2004.

(1)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/20

Bundesverwaltungsgerichtin 9.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Emsland-Stärke GmbH vastaan Bezirksregierung Weser-Ems

(Asia C-94/05)

(2005/C 93/37)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesverwaltungsgericht on pyytänyt 9.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Emsland-Stärke GmbH vastaan Bezirksregierung Weser-Ems seuraaviin kysymyksiin:

1.

a)

Sovelletaanko asetuksen (EY) N:o 97/95, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1125/96, 13 artiklan 4 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä 4 artiklan 5 kohdan kanssa, silloin kun on tehty viljelysopimukseksi kutsuttu sopimus ja kun toimivaltaiset viranomaiset ovat sen asetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella hyväksyneet, mutta kun kyseistä sopimusta ei ole tehty perunantuottajan vaan sellaisen kauppiaan kanssa, joka puolestaan hankkii perunat suoraan tai välillisesti perunantuottajalta?

b)

Edellyttääkö asetuksen (EY) N:o 97/95, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1125/96, 13 artiklan 4 kohta sitä, että tärkkelystä tuottava yritys on ottaessaan vastaan perunoiden toimituksen ylittänyt alakiintiönsä?

2.

a)

Täyttääkö asetuksen (EY) N:o 97/95, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1125/96, 13 artiklan 4 kohdan, joka on erotettava kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdasta, seuraamussäännös yhteisön oikeuden mukaiset täsmällisyysvaatimukset?

b)

Onko asetuksen (EY) N:o 97/95, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1125/96, 13 artiklan 4 kohdassa säädetyn seuraamuksen oltava sen suuruus huomioon ottaen myös nyt esillä olevan asian kaltaisissa tapauksissa tarpeellinen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla? Onko se nyt esillä olevan asian kaltaisissa tapauksissa yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen kannalta asianmukainen?

3.

Johtuuko väärinkäytös, josta asetuksen (EY) N:o 97/95, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1125/96, 13 artiklan 4 kohdassa on määrätty seuraamus, asetuksen (EY, Eurotom) N:o 2988/95 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla huolimattomuudesta myös silloin kun viranomaiset ovat myöntäneet palkkion tosiseikat perinpohjaisesti tuntien?

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/21

Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-95/05)

(2005/C 93/38)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat sen oikeudellisen yksikön virkamiehet Knut Simonsson ja Georgios Savvos, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 93/75/ETY kumoamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2)

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 5.2.2004.

(1)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/21

Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-96/05)

(2005/C 93/39)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat sen oikeudellisen yksikön virkamiehet Gerald Braun ja Georgios Savvos, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta 27 päivänä syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/65/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2)

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 1.1.2004.

(1)  EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/21

Euroopan yhteisöjen komission 24.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-99/05)

(2005/C 93/40)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 24.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat D. Martin ja I. Koskinen, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Suomen tasavalta on jättänyt noudattamatta sille yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) mukaan kuuluvat velvollisuutensa, koska Suomen tasavalta ei ole saattanut voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä Ahvenanmaan maakunnan osalta tai ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle,

2)

velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanemiselle varattu määräaika päättyi 02.12.2003.

(1)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/22

Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-105/05)

(2005/C 93/41)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 3.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat D. Martin ja I. Koskinen, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa, että Suomen tasavalta on sosiaaliturvamaksujen laskemisessa jättänyt täyttämättä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 33 artiklan 1 kohdan mukaiset velvollisuutensa.

2)

velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Suomi ottaa kansallisen lainsäädännön, sairausvakuutuslain (364/1963), mukaisesti huomioon Suomessa asuvan eläkkeensaajan sosiaaliturvamaksuja määrättäessä Suomesta maksetun eläketulon lisäksi muista jäsenvaltioista maksetun eläketulon. Komissio katsoo, että toisesta jäsenvaltiosta maksetun eläketulon huomioon ottaminen sosiaaliturvamaksujen maksuperustaa määrittäessä on vastoin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 33 artiklan 1 kohtaa ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (asia C-389/99, Rundgren).

(1)  EYVL 149, 5.7.1971, s. 2.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/22

Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-107/05)

(2005/C 93/42)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 3.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat U. Wölker ja P. Aalto, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio pyytää, että yhteisöjen tuomioistuin

1)

toteaa Suomen tasavallan jättäneen noudattamatta sille direktiivin mukaan kuuluvat velvollisuutensa, koska Suomen tasavalta ei ole saattanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/87/EY (1) kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään Ahvenanmaan maakunnan osalta tai ainakaan ei ole ilmoittanut siitä komissiolle.

2)

velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanemiselle varattu määräaika päättyi 31.12.2003.

(1)  Annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, EYVL L 275, 25.10.2003 s. 32.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/23

Asian C-165/02 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 93/43)

(Oikeudenkäyntikieli: espanja)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 7.12.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-165/02, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.

(1)  EYVL C 144, 15.6.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/23

Asian C-272/02 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 93/44)

(Oikeudenkäyntikieli: englanti)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 2.12.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-272/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Euroopan unionin neuvosto.

(1)  EYVL C 219, 14.9.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/23

Asian C-501/03 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 93/45)

(Oikeudenkäyntikieli: ruotsi)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 10.1.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-501/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ruotsin kuningaskunta.

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/23

Asian C-100/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 93/46)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 13.1.2005 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-100/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta.

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/24

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

3 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-19/01, Chiquita Brands International, Inc., ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Vahingonkorvauskanne - Asetus N:o 2362/98 - WTO:n perustamissopimus ja sen liitesopimukset - WTO:n riitojenratkaisuelimen suositukset ja päätökset)

(2005/C 93/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-19/01, Chiquita Brands International, Inc., kotipaikka Trenton, New Jersey (Yhdysvallat), Chiquita Banana Co. BV, kotipaikka Breda (Alankomaat), ja Chiquita Italia, S.p.A, kotipaikka Rooma (Italia), edustajinaan solicitor C. Pouncey ja asianajaja L. Van Den Hende, prosessiosoite Luxemburgissa, kantajina, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään aluksi C. Van der Hauwaert ja C. Brown ja sittemmin L. Visaggio, C. Brown ja M. Niejahr ja lopuksi L. Visaggio ja C. Brown, avustajanaan barrister N. Khan, prosessiosoite Luxemburgissa,) jossa on kyse vaatimuksesta sen vahingon korvaamiseksi, jota kantajille on väitetysti aiheutunut neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän osalta 28 päivänä lokakuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2362/98 (EYVL L 293, s. 32) antamisen ja voimassa pitämisen johdosta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, (laajennettu viides jaosto) toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit R. García-Valdecasas, J. D. Cooke, P. Mengozzi ja M. E. Martins Ribeiro, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 3.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 108, 7.4.2001.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/24

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

3 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-139/01, Comafrica SpA et Dole Fresh Fruit Europe Ltd & Co. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Tuonti AKT-valtioista ja kolmansista maista - Asetus N:o 896/2001 - Asetus N:o 1121/2001 - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Henkilö, jota asia koskee erikseen - Vahingonkorvauskanne)

(2005/C 93/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-139/01, Comafrica SpA, kotipaikka Genova (Italia) ja Dole Fresh Fruit Europe Ltd & Co., kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajinaan solicitor B. O'Connor ja barrister P. Bastos-Martin, joita tukee Simba SpA, kotipaikka Milano (Italia), edustajinaan asianajajat S. Carbone ja F. Munari, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään aluksi L. Visaggio, M. Niejahr ja K. Fitch, sittemmin Visaggio ja Fitch, prosessiosoite Luxemburgissa), vastaajana, jota tukee Espanjan kuningaskunta, (asiamiehenään aluksi R. Silva de Lapuerta, sittemmin L. Fraguas Gadea, prosessiosoite Luxemburgissa) joka koskee toisaalta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä banaanien tuontia yhteisöön koskevan menettelyn osalta 7 päivänä toukokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 896/2001 (EYVL L 126, s. 6) ja banaanien tuontitariffikiintiöiden kunkin perinteisen toimijan viitemäärään sovellettavien mukautuskertoimien vahvistamisesta 7 päivänä kesäkuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1121/2001 (EYVL L 153, s. 12) kumoamista ja toisaalta kantajille asetusten N:o 896/2001 ja N:o 1121/2001 antamisesta aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamista, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, (viides jaosto) toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit R. García-Valdecasas ja J. D. Cooke, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 3.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kumoamisvaatimukset jätetään tutkimatta.

2

Vahingonkorvausvaatimukset hylätään perusteettomina.

3

Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komissiolle pääasiassa ja välitoimimenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4

Väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EYVL C 245, 1.9.2001.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/25

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

15 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-256/01, Norman Pyres vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskeva valintamenettely - Päätös olla hyväksymättä hakijaa kokeisiin - Ikäraja - Syrjintäkiellon periaate)

(2005/C 93/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-256/01, Norman Pyres, entinen Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään: J. Curral ja F. Clotuche-Duvieusart, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii Tutkimus-valintakomitean 1.12.2000 tekemän päätöksen COM/R/A/14/2000, 4.12.2000 tekemän päätöksen COM/R/A/07/2000 ja 7.12.2000 tekemän päätöksen COM/R/A/10/2000, joilla evättiin kantajan osallistuminen tutkimuksen pääosaston järjestämiin valintamenettelyihin sillä perusteella, että kantaja ei täyttänyt ikärajaa koskevaa edellytystä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf, sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Labucka, kirjaaja: H. Jung, on 15.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EYVL C 17, 19.1.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/25

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

15 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-169/02, Cervecería Modelo, SA de CV vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Olutpulloa esittävän kuviomerkin, joka sisältää sanaosan ”negra modelo”, rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskeva hakemus - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Modelo - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 93/50)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa T-169/02, Cervecería Modelo, SA de CV, kotipaikka Mexico (Meksiko), edustajinaan asianajajat C. Lema Devesa ja A. Velázquez Ibáñez, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehinään J. Crespo Carrillo ja I. de Medrano Caballero), jossa toisena osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on Modelo Continente Hipermercados, SA, kotipaikka Senhora da Hora (Portugali), edustajinaan asianajajat N. Cruz, J. Pimenta ja T. Colaço Dias ja jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n kolmannen valituslautakunnan 6.3.2002 tekemästä päätöksestä (yhdistetyt asiat R 536/2001-3 ja R 674/2001-3), joka koskee Cervecería Modelo, SA de CV:n ja Modelo Continente Hipermercados, SA:n välistä väitemenettelyä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Labucka, kirjaaja: H. Jung, on 15.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 180, 27.7.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/26

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

15 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-296/02, Lidl Stiftung & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Sekaannusvaara - Yhteisön sanamerkkiä LINDENHOF koskeva hakemus - Aikaisempi sana- ja kuviomerkki LINDERHOF - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2005/C 93/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa T-296/02, Lidl Stiftung & Co. KG, kotipaikka Neckarsulm (Saksa), edustajanaan asianajaja P. Groß, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), (asiamiehinään A. von Mühlendahl, B. Müller ja G. Schneider), jossa asian käsittelyyn OHMI:n valituslautakunnassa osallistui ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on REWE-Zentral AG, kotipaikka Köln (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Kinkeldey, ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) kolmannen valituslautakunnan 17.7.2002 tekemästä ratkaisusta (asia R 0036/2002-3), joka liittyi Lidl Stiftung & Co. KG:n ja REWE-Zentral AG:n väliseen väitemenettelyyn, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja N. J. Forwood, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas on 15.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 289, 23.11.2002.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/26

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

1 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-57/03, Société provençale d'achat et de gestion (SPAG) SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Sanamerkki-tyyppistä yhteisön tavaramerkkiä HOOLIGAN koskeva hakemus - Aikaisemmat sanamerkit OLLY GAN - Tosiseikat tai oikeudelliset seikat, joita ei ole toimitettu SMHV:lle - Tutkittavaksi ottaminen - Sekaannusvaara)

(2005/C 93/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa T-57/03, Société provençale d'achat et de gestion (SPAG) SA, kotipaikka Marseille (Ranska), edustajanaan asianajaja K. Manhaeve, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään U. Pfleghar ja G. Schneider), jossa asian käsittelyyn SMHV:n valituslautakunnassa osallistuivat ja väliintulijoina ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ovat Frank Dann ja Andreas Backer, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajanaan asianajaja P. Baronikians, ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 5.12.2002 tekemästä ratkaisusta (asia R 1072/2000-2), joka liittyi tavaramerkkejä HOOLIGAN ja OLLY GAN koskeneeseen väitemenettelyyn, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas, kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González, on antanut 1.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 112, 10.5.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/27

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

3 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-137/03, Ornella Mancini vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Asiantuntijalääkärin virka - Avointa tointa koskevan ilmoituksen muuttaminen - Harkintavallan väärinkäyttö - Valintakoelautakunnan koostumus - Ansioiden vertailu - Ilmeinen arviointivirhe - Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu - Vahingonkorvauskanne)

(2005/C 93/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-137/03, Ornella Mancini, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajaja É. Boigelot, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään: C. Berardis-Kayser ja G. Berscheid, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, kotipaikka Luxemburg), jossa kantaja vaatii yhtäältä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission päätöksen, jolla kantajan hakemusta yksikön ”Service médical Bruxelles” asiantuntijalääkärin virkaan ei hyväksytty ja jolla kyseiseen virkaan nimitettiin toinen hakija, ja jossa hän toisaalta vaatii vahingonkorvausta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal, sekä tuomarit V. Tiili ja M. Vadapalas, kirjaaja: I. Natsinas, hallintovirkamies, on 3.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 158, 5.7.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/27

ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

3 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-172/03, Nicole Heurtaux vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Ylentämättä jättäminen - Perustelujen puuttuminen - Ansioiden vertailu - Kumoamiskanne)

(2005/C 93/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-172/03, Nicole Heurtaux, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat J.-N. Louis, É. Marchal, A. Coolen ja S. Orlandi, prosessiosoite Luxembourgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (edustajinaan asianajajat J. Curall ja V. Joris, prosessiosoite Luxembourgissa), jossa vaaditaan komission 14.8.2002 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan B 2 vuoden 2002 ylennyskierroksella, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit J. D. Cooke ja D. Šváby, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas, on 3.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Komission 14.8.2002 tekemä päätös, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan B 2 vuoden 2002 ylennyskierroksella, kumotaan.

2

Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 184, 2.8.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/27

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

16 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-284/03, Rosalinda Aycinena vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Nimittäminen ylempään palkkaluokkaan - Palkkatason määrittäminen)

(2005/C 93/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-284/03, Rosalinda Aycinena, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat J.-N. Louis, E. Marchal, A. Coolen ja S. Orlandi, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: C. Berardis-Kayser), jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission päätöksen vahvistaa kantajan palkkatasoksi palvelukseen ottamisen yhteydessä palkkaluokka LA 6, taso 1, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit V. Tiili ja O. Czúcz, kirjaaja: H. Jung, on 16.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne hylätään.

2

Vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 251, 18.10.2003.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/28

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

16 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa T-354/03, Gemma Reggimenti vastaan Euroopan parlamentti (1)

(Henkilöstö - Huollettavana olevan lapsen matkakulujen korvaaminen - Korvauksen jakaminen sellaisten puolisoiden erotessa, jotka ovat molemmat virkamiehiä)

(2005/C 93/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-354/03, Gemma Reggimenti, Euroopan parlamentin virkamies, kotipaikka Woluwé-Saint-Lambert (Belgia), edustajanaan asianajaja C. Junion, prosessiosoite Luxemburgissa, vastaan Euroopan parlamentti (asiamiehinään: L. G. Knudsen ja A. Bencomo Weber, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa Euroopan parlamentin 27.5.2003 tekemän päätöksen, joka vahvistettiin 17.7.2003 päivätyssä kirjeessä ja jolla mainittu toimielin päätti henkilöstösääntöjen VII liitteessä olevan 8 artiklan mukaisesti vuodesta 2002 lähtien jakaa kantajan tyttären matkakulujen johdosta suoritettavan korvauksen eronneiden puolisoiden, jotka ovat molemmat virkamiehiä, kesken, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja O. Czúcz, kirjaaja: I Natsinas, hallintovirkamies, on 16.2.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

Kanne jätetään tutkimatta sikäli kuin kyse on matkakulujen kiinteämääräisestä korvauksesta ennen vuotta 2002.

2

Kanne jätetään niin ikään tutkimatta sikäli kuin siinä vaaditaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta velvoittamaan Euroopan parlamentti toimimaan tietyllä tavalla.

3

Muiden vaatimusten osalta kanne hylätään perusteettomana.

4

Osapuolet velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 7, 10.1.2004.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/28

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

31 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa T-447/04 R, Capgemini Nederland BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio

(Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouspyyntömenettely - Välitoimimenettely - Fumus boni juris - Kiireellisyys)

(2005/C 93/57)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-447/04 R, Capgemini Nederland BV, kotipaikka Utrecht (Alankomaat), edustajinaan asianajajat M. Meulenbelt ja H. Speyart, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: L. Parpala, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa hakija vaatii, että komission päätösten täytäntöönpanoa lykätään yhtäältä siltä osin kuin hakijan tarjouspyyntömenettelyssä JAI-C3-2003-01 esittämä tarjous oikeus- ja sisäasioiden alan toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmän (SIS II) kehittämisestä ja asentamisesta ja viisumitietojärjestelmän (VIS) mahdollisesta kehittämisestä ja asentamisesta on hylätty ja tarjouskilpailu on ratkaistu toisen tarjouksen tekijän hyväksi ja toisaalta siltä osin kuin SIS II ja VIS järjestelmiä koskeva sopimus on tehty toisen tarjouksen tekijän kanssa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on 31.1.2005 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1

Välitoimihakemus hylätään.

2

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/29

NORTRAIL Transport GmbH:n 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-496/04)

(2005/C 93/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

NORTRAIL Transport GmbH, Kiel (Saksa), on nostanut 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja J. Krause.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa 1.10.2004 tehdyn komission päätöksen REM 15/02 NORTRAIL Transport GmbH -nimisen yhtiön tekemästä hakemuksesta tuontitullien palauttamiseksi tullikoodeksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artiklan perusteella

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on vuoden 1995 heinäkuusta alkaen tuonut jatkuvasti maahan erilaisten kalastustuotteiden lähetyksiä Norjasta. Kantaja haki 1.9.1995 alkaen asetuksella (EY) N:o 3061/95 (1) avattujen tariffikiintiöiden perusteella sitä, että tavarat luovutettaisiin tullivapaasti vapaaseen liikkeeseen. Toimivaltainen tullitoimipaikka totesi, että kantajan hakemaa tullivapautta ei voitu myöntää tietyille tuontilähetyksille ja että niistä oli perittävä tavallisesti sovellettavat maksut. Tämän perusteella toimivaltainen tullitoimipaikka vaati kantajaa maksamaan tuontitullit kyseessä olevista luovutuksista vapaaseen liikkeeseen. Kantaja maksoi osan tuontitulleista.

Kantaja väittää, että kyseessä ovat asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 239 artiklassa tarkoitetut erityiset olosuhteet, joiden perusteella kantajalla on oikeus tuontitullien palauttamiseen ja peruuttamiseen.

Kantaja tukee tätä väitettään muun muassa taannehtivin vaikutuksin annetulla yhteisön lainsäädäntötoimella. Saksan tullitoimipaikat saivat Saksan liittotasavallan talousministeriön 31.8.1995 päivätyllä ilmoituksella tiedon 1.9.1995 alkaen avattavista tariffikiintiöistä. Saksan tullitoimipaikoille ilmoitettiin kuitenkin 4.10.1995, että kyseiset kiintiöt on avattu taannehtivasti jo 1.7.1995 alkaen. Ajanjaksolla, joka alkoi 1.9.1995 ja jonka aikana kantaja haki kyseessä olevien tavaroiden tullivapaata luovuttamista vapaaseen liikkuvuuteen, muutamat kiintiöt olivat jo täyttyneet, mikä sen vuoksi, että kiintiöt oli avattu taannehtivasti 1.7.1995 alkaen, oli tilanne osittain myös jo ennen 1.9.1995.

Kantaja väittää lisäksi, että lainsäädäntötoimi on annettu epätyydyttävässä ja harhaanjohtavassa muodossa ja että ristiriitaisuus yhteisön lainsäädäntötoimen julkaisemisajankohdan ja siinä säädetyn, taannehtivasti sovellettavan tariffikiintiöiden avaamisajankohdan välillä on harhaanjohtava. Tämä merkitsee sitä, että kansalliset tulliviranomaiset voivat tulkita eri tavoin avaamisajankohtaa, millä loukataan syrjintäkiellon periaatetta.

(1)  Yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta ja hoidosta Norjasta peräisin olevien tiettyjen maatalous- ja kalastustuotteiden osalta annetun asetuksen (EY) N:o 992/95 muuttamisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annettu asetus (EY) N:o 3061/95 (EYVL L 327, s. 1).

(2)  Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/29

Wieland Werke AG:n, Buntmetall Amstetten Ges.m.b.H:n ja Austria Buntmetall AG:n 18.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-11/05)

(2005/C 93/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Wieland Werke AG, Ulm (Saksa), Buntmetall Amstetten Ges.m.b.H., Amstetten (Itävalta) ja Austria Buntmetall AG, Enzesfeld (Itävalta), ovat nostaneet 18.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat R. Bechtold ja U. Soltész.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa 3.9.2004 tehdyn, 20.10.2004 oikaistun komission päätöksen (asia COMP/E-1/38.069, kupariset asennusputket), tai

—

vaihtoehtoisesti pienentää kantajalle riidanalaisessa päätöksessä määrättyä sakkoa;

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio määräsi kantajalle sakon EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta sopimuksin ja yhtenäistetyin menettelytavoin hintasopimusten ja markkinoiden jaon muodossa kuparisten asennusputkien markkinoilla.

Kantajat vaativat päätöstä kumottavaksi väittäen, että uusi sakkojen määrääminen esillä olevassa menettelyssä on vastoin ne bis in idem –periaatetta, koska komissio teollisuusputkimenettelyn COMP/E-1/38.240 yhteydessä oli jo pääpiirteissään arvioinut saman tosiseikaston ja määrännyt seuraamuksia. Kantajat katsovat, että komission olisi tullut sakon suuruutta määrätessään ottaa huomioon ainakin jo määrätyt sakot ja että yhtenäisen kupariputkimenettelyn jako teollisuusputkimenettelyyn ja asennusputkimenettelyyn ei ole hyväksyttävissä.

Kantajat väittävät lisäksi sakkoa liian korkeaksi ja että sitä määrättäessä ei ole noudatettu sitovia menettelyperiaatteita, kuten EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta. Tätä väitettään kantajat perustelevat mm. sillä, että

—

teon vakavuuden määritys nojautuu virheelliseen ja riittämättömään arvioon rikkomisen tavasta, vaikutuksista markkinoihin ja sopimusten laajuudesta

—

komission olisi tullut eritellyn tarkastelunsa yhteydessä ottaa huomioon osallisina olleiden yritysten markkinaosuuden ohella näiden absoluuttinen koko

—

komissio ei ole päätöksessään perustellut, minkä periaatteiden mukaan se on määrittänyt konkreettisen perussakon, eikä yksiselitteisesti selittänyt, miksi se on pitänyt lähtökohtana erityisen vakavaa kilpailusääntöjen rikkomista

—

komissio on sakkoa rikkomisen keston perusteella korottaessaan soveltanut väärin sakkojen määritystä koskevia suuntaviivojaan (1) ja jättänyt huomiotta, että jotkin keskeiset tosiseikkakokonaisuudet olivat jo vanhentuneita

—

komissio on sivuuttanut olennaisia lieventämisperusteita, kuten vaikean markkinatilanteen ja vähäisen tuoton kupariputkialalla sekä sen, että sopimuksista luovuttiin heti etsintöjen jälkeen.

Lisäksi komissio on loukannut yhdenvertaisuutta alentaessaan muiden osallisena olleiden yritysten sakkoja näiden yhteistyön vuoksi avaintodistajasäännöstön perusteella.

Kantajat väittävät myös, että sakon perusosan vahvistamista koskeva asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 23 artiklan 2 kohta, joka jättää komissiolle käytännössä rajoittamattoman harkintavallan, on oikeusvarmuuden periaatteen eli normihierarkkisesti ylemmän yhteisön oikeuden vastainen.

(1)  Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL C 9, 14.1.1998, s. 3).

(2)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/30

Sergio Rossi S.p.A.:n 25.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-31/05)

(2005/C 93/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Sergio Rossi S.p.A., kotipaikka San Mauro Pascoli (Italia), on nostanut 25.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan. Kantajan edustajana on lakimies A. Ruo.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli: K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG, kotipaikka Weilheim (Saksa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

Kumoaa riitautetun päätöksen

—

Velvoittaa SMHV:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:

K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG

Haettu yhteisön tavaramerkki:

Sanamerkki ”ROSSI” luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten (vaatteet ja alusvaatteet; hansikkaat, kauluksen suojat, huivit, solmiot, päähineet) – hakemus nro 876 094

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:

Sergio Rossi

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:

Kansalliset ja kansainväliset sana- ja kuvamerkit ”SERGIO ROSSI” luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten (vaatteet, mukaan lukien saappaat, kengät ja tohvelit, huivit, solmiot…)

Väiteosaston ratkaisu:

Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu:

Väiteosaston päätöksen kumoaminen

Kanneperusteet:

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklaa on rikottu

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/31

Bayer CropScience AG:n, Makhteshim Agan Holding BV:n, Alfa Agricultural Supplies S.A.:n ja Aragonesas Agro S.A.:n 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-34/05)

(2005/C 93/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Bayer CropScience AG, kotipaikka Monheim (Saksa), Makhteshim Agan Holding BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), Alfa Agricultural Supplies S.A., kotipaikka Ateena (Kreikka) ja Aragonesas Agro S.A., kotipaikka Madrid (Espanja), ovat nostaneet 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

toteaa, että vastaaja ei ole noudattanut yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan tutkia kantajien sille direktiivin 91/414/ETY mukaista endosulfaanin uudelleen arviointia varten toimittamia tieteellisiä tietoja ja myöntää kantajille oikeus asianmukaiseen menettelyyn uudelleen arvioinnin aikana,

—

velvoittaa vastaajan noudattamaan yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja toimimaan kantajien vaatimuksien mukaisesti; vastaajan on tutkittava ja otettava huomioon kaikki tiedot, jotka on toimitettu endosulfaanin uudelleen arviointia varten, ja vastaajan on myönnettävä kantajille oikeus asiamukaiseen menettelyyn, johon kuuluu oikeus puolustautumisoikeuksien käyttöön ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat 24.9.2004 päivätyllä kirjeellään komissiota tutkimaan tieteelliset tiedot, jotka kantajat ovat toimittaneet arviointiviranomaiselle direktiivin 91/414/ETY (1) mukaista endosufaanin, joka on heidän valmistamansa kasvinsuojeluaineen tehoaine, uudelleen arvioimista ja luvan myöntämistä varten. Kantajat pyysivät lisäksi, että heitä kuultaisiin ja he saisivat esittää vastineensa niiden seikkojen johdosta, joita arvioijat toivat esille uudelleen arvioinnin viimeisten vaiheiden aikana kuulematta lainkaan ennalta kantajia. Komissio vastasi 26.11.2004 päivätyllä kirjeellään, että sen yksiköt valmistelivat lainsäädäntöaloitetta endosulfaanin poistamiseksi direktiivin 91/414 liitteestä I. Tämä johtaa kyseessä olevan aineen käytön kieltämiseen.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi siihen, että komissio rikkoi EY 95 artiklan 3 kohtaa ja EY 152 artiklan 1 kohtaa, kun se ei arvioinut kaikkea kantajien toimittamaa merkityksellistä ja alan viimeisintä tutkimustietoa. Kantajat väittävät lisäksi, että komissio loukkasi EY 211 artiklalla taattua hyvän hallinnon periaatetta, loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, laiminlöi perusteluvelvollisuutensa ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Kantajat katsovat, että sillä, että komissio ei tutkinut kaikkea kantajien toimittamaa tietoa, ei saavuteta kasvinsuojelun turvallisuutta koskevan arvioinnin tavoitteita eikä se ole myöskään vähiten rajoittava keino kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä uudelleen arvioinnin seurauksena oleva endosulfaanin poistaminen liitteestä I voi johtaa endosulfaanin vetämiseen pois EU:n markkinoilta, millä on korjaamattomia taloudellisia vaikutuksia kantajille. Kantajat katsovat tämän perusteella, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta sekä luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatetta. Lopuksi kantajat väittävät, että komissio rajoittaa heidän oikeuttaan harjoittaa liiketoimintaa ja loukkaa heidän omaisuudensuojaansa.

(1)  Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/32

Coats Holding Limitedin ja J & P Coats Limitedin 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-36/05)

(2005/C 93/62)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Coats Holding Limited ja J & P Coats Limited, Uxbridge (Yhdistynyt kuningaskunta), ovat nostaneet 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat solicitor W. Sibree ja solicitor C. Jeffs.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission 26.10.2004 tekemän päätöksen asiassa COMP/F-1/38.338/PO – Neulat (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 4221)

—

toissijaisesti kumoaa päätöksen sellaiset osat, joiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio ei ole esittänyt näyttöä tai joihin liittyy ilmeinen virhe tai joiden perustelut ovat riittämättömät

—

kumoaa sakon, joka kantajille määrättiin, tai alentaa kyseisen sakon määrää

—

velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että 10.9.1994–31.12.1999 välisenä aikana muun muassa kantajat olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa noudattamalla yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja tekemällä joukon sopimuksia, jotka vastasivat kolmen osapuolen sopimusta, josta seuraa ja jonka tarkoituksena on i) Euroopan metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden jakaminen, joka vastaa tuotemarkkinoiden jakamista käsin neulontaan käytettävien neulojen ja erikoisneulojen markkinoiden kesken neulojen laajempien markkinoiden ja muiden metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden kanssa ja ii) Euroopan neulojen markkinoiden jakamista, joka merkitsee neulojen maantieteellisten markkinoiden jakamista.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi ensinnäkin joukkoon komission tekemiä ilmeisiä arviointivirheitä. Kantajat eivät riitauta komission päätelmiä muiden riidanalaisessa päätöksessä mainittujen yritysten välisen kartellin olemassaolosta. Kantajat kuitenkin väittävät, että komission päätelmä, jonka mukaan kantajat olisivat myös osallistuneet tähän samaan kartelliin, perustuu olettamuksiin ja perusteettomaan päättelyyn, huomattavaan määrään selviä tosiasiavirheitä ja joukkoon tapahtumia koskevia kaukaa haettuja tulkintoja. Kantajien mukaan komission tekemät virheet ovat väistämättömiä, koska sen suorittama tutkinta, jossa se ei esittänyt kantajille mitään merkityksellisiä kyseessä olevia tapaamisia ja sopimuksia koskevia kysymyksiä, oli puutteellinen ja koska se ei ottanut huomioon sitä kaupallista kontekstia, jossa kantajat toimivat ja jonka johdosta ne tekivät täysin laillisia sopimuksia liikeyrityksen myynnistä ja sitä seuraavasta neulojen toimituksesta.

Kantajat väittävät lisäksi, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaisi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon kokonaan tai osittain, sakon määrää olisi alennettava huomattavasti. Kantajien mukaan komissio määräsi niille saman sakon kuin eräälle toiselle mukana olijalle siitä huolimatta, että jopa komission näkemyksen mukaan kantajien osallisuus asiassa ei ollut muihin yrityksiin verrattuna merkittävää. Kantajat ovat myös sitä mieltä, että sakko on merkittävästi epäsuhteessa liikevaihtoon, joka on toteutunut kantajien osalta neulamarkkinoilla – jotka ovat ainoat markkinat, joille osallistumisella on voinut olla asiassa merkitystä – ja että kyseinen sakko on tässä mielessä epäsuhteessa mihin tahansa kantajien itsensä mahdollisesti saamaan taloudelliseen hyötyyn tai kuluttajille aiheutuneeseen haittaan.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/33

Ritec International Limitedin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-40/05)

(2005/C 93/63)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ritec International Limited, kotipaikka Enfield (Yhdistynyt kuningaskunta), on nostanut 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat P.H.L.M. Kuypers ja M.J. Osse, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

toteaa, ettei kantajan tarvitse hankkia asetuksen N:o 2037/2000/EY 5 artiklan 7 kohdan mukaista poikkeusta sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa ”ClearShield”;

—

toissijaisesti velvoittaa komission tekemään mahdollisimman pian uuden, yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun mukaisen päätöksen siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että kantajan on hankittava asetuksen N:o 2037/2000/EY 5 artiklan 7 kohdan mukainen poikkeus sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa ”ClearShield”;

—

toteaa, että kantaja on osoittanut, että sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa ”ClearShield”, ei ole olemassa asetuksen N:o 2037/2000 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita, eikä niitä voida käyttää;

—

velvoittaa komission korvaamaan kaikki tämän oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen N:o 2037/2000 (1) 5 artiklan 7 kohdassa mahdollistetaan se, että komissio voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä myöntää rajoitetuksi ajaksi poikkeuksen, jolla mahdollistetaan kloorifluorihiilivetyjen käyttö ja markkinoille saattaminen, jos osoitetaan, että tiettyä käyttötarkoitusta varten ei ole olemassa teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita tai että näitä ei voida käyttää. Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen viranomainen teki tällaisen pyynnön saadakseen kantajalle poikkeuksen sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa ”ClearShield”, joka on lasinsuojaustuote. Komission hylkäsi tämän pyynnön 23.11.2004.

Kantaja katsoo, että komissio ymmärsi väärin tavan, jolla kantaja käyttää HCFC-141b:tä, ja lisäksi riitauttaa komission väitteet, jotka koskevat sitä, että ei-tulenaran ”ClearShieldin” kaltaisia tuotteita markkinoidaan, että kantaja aikoi tuoda tulenaran ”ClearShieldin” tai ruiskutuskaapin markkinoille vuonna 2005, että tulenarat lasinsuojaustuotteet voidaan tehdä käyttäjälle turvallisiksi, kun tulenarkaa tuotetta käytetään ruiskutuskaapissa ja että kantajalla on ollut riittävästi aikaa korvata HCFC-141b vaihtoehdoilla. Se väittää lisäksi, että riitautetussa päätöksessä ei oteta huomioon sitä, että kantaja on löytänyt vaihtoehdon HCFC-141b:n käytölle. Samalla kantaja riitauttaa komission kannan, että useita muita vaihtoehtoja kuin HCFC on saatavilla, mutta niitä ei ole otettu käyttöön tulenarkuuteen liittyvistä syistä, ja että muut yhtiöt käyttävät niitä EU:n markkinoilla. Kantaja esittää, että se on löytänyt vain yhden vaihtoehdon, joka ei ole kaupallisesti saatavilla.

Kantaja riitauttaa lisäksi komission kannat, että HCFC-141b:n käyttö oli kielletty jo asetuksessa N:o 3093/1994 (2) ja että asetuksen N:o 2037/2000 5 artiklan 7 kohdan mukainen poikkeus oli tarpeen, jotta kantaja voi jatkaa tämän aineen käyttöä. Kantajan mukaan asetus N:o 2037/2000 ei kata sitä tiettyä käyttötarkoitusta, jota varten se käyttää HCFC-141b:tä, tai ainakaan tätä käyttötarkoitusta ei kielletä ennen vuotta 2015.

Lopuksi kantaja väittää, että komission päätöksellä rikotaan EY 253 artiklaa, koska siinä ei todeta, mihin se perustuu.

(1)  Otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2037/2000, EYVL L 244, s. 1.

(2)  Otsonikerrosta heikentävistä aineista 15 päivänä joulukuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 3093/94, EYVL L 333, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/33

Dimon Incorporatedin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-41/05)

(2005/C 93/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Dimon Incorporated, kotipaikka Danville, Virginia (USA), on nostanut 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat lakimiehet L. Bergkamp ja J. Dhont.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen 1, 3 ja 5 artiklan siltä osin kuin ne koskevat Dimon Inc.:a,

—

toissijaisesti alentaa Agroexpansion S.A.:lle ja yhteisvastuullisesti Dimon Inc.:lle asetetun sakon määrää, ja

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä (asia COMP/C.38.238/B.2 – Espanjan raakatupakka) 20.10.2004 tekemän päätöksen. Kantajan mukaan päätös on osoitettu virheellisesti kantajalle.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi EY 81 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003 (1) rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Kantajan mukaan komissio teki ilmeisen virheen, kun se katsoi, että kantaja käytti sinä aikana, kun kilpailusääntöjä rikottiin, ratkaisevaa päätösvaltaa Agroexpansionissa, ja osoitti tämän vuoksi virheellisesti päätöksen kantajalle ja määräsi sakon, jonka määrä ylitti Agroexpansionille määrättävissä olevan sakon enimmäismäärän, koska se otti mukaan Dimon-konsernin liikevaihdon laskiessaan sakon enimmäismäärää.

Kantaja vetoaa lisäksi suhteellisuusperiaatteen ja vastuuta koskevan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin se katsoi, että kantaja on vastuullinen yhdestä ainoasta monitahoisesta ja pitkäaikaisesta Agroexpansionin toteuttamasta järjestelystä, josta kantaja ei ollut tietoinen.

Kantaja vetoaa lisäksi suhteellisuusperiaatteen ja vastuuta koskevan periaatteen loukkaamiseen sekä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Kantajan mukaan sitä ei olisi saanut pitää vastuullisena niistä rikkomisista, jotka tapahtuivat ennen kuin Agroexpansionista tuli osa Dimon-konsernia.

Kantaja vetoaa lopuksi luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin on kyse komission vuoden 1998 suuntaviivojen (2) mukaisen lieventäviä olosuhteita koskevan sellaisen tekijän soveltamisesta, joka perustuu siihen, että rikkominen lopetettiin varhaisessa vaiheessa heti komission aloitettua tutkimuksen.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2)  Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavat suuntaviivat (EYVL 1998, C 9, s. 3).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/34

Rhiannon Williamsin 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-42/05)

(2005/C 93/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Rhiannon Williams, kotipaikka Bryssel (Belgia), on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat solicitor S. Crosby ja solicitor C. Bryant.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission 19.11.2004 tekemän päätöksen evätä kantajalta oikeus tutustua asiakirjoihin, joiden on oletettava olevan olemassa, vaikka niitä ei yksilöidä riidanalaisessa päätöksessä

—

kumoaa komission 19.11.2004 tekemän päätöksen evätä kantajalta oikeus tutustua riidanalaisessa päätöksessä yksilöityihin asiakirjoihin 9, 16, 17, 27, 29, 32, 33, 34 ja 46 tai mihin tahansa näistä

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on apurahan saanut tohtorintutkinnon suorittaja, joka on toteuttamassa hanketta, joka koskee globalisaation vaikutusta yhteisön ympäristö- ja kehitysyhteistyöalan lainsäädäntöön ja politiikkaan. Tätä varten kantaja on pyytänyt saada tutustua asiakirjoihin tarkastellakseen geneettisesti muunnettuja organismeja (GMO) koskevan viimeaikaisen lainsäädännön taustaa. Kantajan esittämän pyynnön jälkeen hänelle annettiin oikeus tutustua vain tiettyihin asiakirjoihin.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa asetuksen N:o 1049/2001 (1) 8 artiklan rikkomiseen sekä EY 253 artiklassa tarkoitettujen perustelujen puuttumiseen. Kantajan mukaan komissio antoi epätäydellisen vastauksen tutustumispyyntöön eikä yksilöinyt kaikkia sen piiriin kuuluvia asiakirjoja. Kantaja väittää, että on olemassa muita asiakirjoja, joiden osalta tutustumispyynnön epäämistä ei ole perusteltu eikä poikkeuksiin vedottu.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio teki oikeudellisen virheen ja sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan poikkeusta. Kantaja väittää myös, että komissio ei perustellut päätöstään ja että se erehtyi katsoessaan, että tutustuttavaksi antaminen heikentäisi vakavasti päätöksentekomenettelyä, että ylivoimainen yleinen etu ei edellytä asiakirjojen ilmaisemista ja että kyseessä olevat asiakirjat heikentäisivät komission asemaa WTO:n paneelissa biotekniikkatuotteiden hyväksymistä ja markkinoille saattamista koskevan tosiasiallisen moratorion osalta.

Kantaja väittää myös, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja että perusteluja ei ole esitetty siitä, että asiakirjojen osittaista tutustumisoikeutta ei ole tarkasteltu.

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/35

Micronas GmbH:n 31.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-45/05)

(2005/C 93/66)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Micronas GmbH, Freiburg i. Br. (Saksa), on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja G. Herr.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 12.11.2004 tekemän päätöksen (asia R 366/2004-2, 3D-Panorama) siltä osin kuin siinä hylätään tunnuksen ”3D-Panorama” rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi luokkaan 9 kuuluville tuotteille (elektroniikkapiirit, integroidut piirit, erityisesti puolijohdesirut), ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:

Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki:

Sanamerkki ”3D-Panorama” luokkaan 9 kuuluville tuotteille (viihde-elektroniikkalaitteet, erityisesti tv-laitteet, videotallentimet, radiovastaanottimet, elektroniikkapiirit, integroidut piirit, erityisesti puolijohdesirut; software), hakemus nro 2871218

Asian tutkineen virkamiehen päätös:

Hakemuksen hylkääminen kaikkien haettujen tuotteiden osalta

Valituslautakunnan päätös:

Kantajan valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

Riidanalainen päätös on asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan vastainen, koska sanayhdistelmä ”3D-Panorama” ei ole pelkästään kuvaileva eikä erottamiskyvytön seuraavien tuotteiden osalta: elektroniikkapiirit, integroidut piirit, erityisesti puolijohdesirut

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/36

Pilar Ange Serranon ynnä muiden 31.1.2005 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

(Asia T-47/05)

(2005/C 93/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Pilar Ange Serrano, kotipaikka Luxembourg, Jean-Marie Bras, kotipaikka Luxembourg, Dominiek Decoutere, kotipaikka Wolwelange (Luxemburg), Armin Hau, kotipaikka Luxembourg, Adolfo Orcajo Teresa, kotipaikka Bryssel ja Francisco Javier Solana Ramos, kotipaikka Woluwe-Saint-Lambert (Belgia), ovat nostaneet 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Eric Boigelot.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa kantajien palkkaluokkien uudelleen määrittelyä koskevan päätöksen, joka heille on annettu tiedoksi henkilöstöosaston pääjohtajan päiväämättömällä ja allekirjoittamattomalla kirjeellä, jonka kumoamista myös vaaditaan

—

kumoaa kaikki tätä päätöstä seuranneet ja/tai siihen liittyvät toimenpiteet, myös ne, jotka toteutetaan tämän kanteen nostamisen jälkeen

—

velvoittaa Euroopan parlamentin maksamaan vahingonkorvauksia, joiden kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 60 000 euroa jokaiselle kantajalle, sillä varauksella että tätä määrää korotetaan tai lasketaan oikeudenkäynnin aikana

—

velvoittaa joka tapauksessa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat ovat kaikki Euroopan parlamentin virkemiehiä, jotka ovat läpäisseet toiselle ura-alueelle siirtymistä varten järjestetyn kilpailun (ura-alueelta D ura-alueelle C tai ura-alueelta C ura-alueelle B) ennen kuin henkilöstösääntöihin tehdyt muutokset tulivat voimaan 1.5.2004. Kantajat väittävät, että heille uusien henkilöstösääntöjen mukaan tehty palkkaluokkien uudelleen määrittely on vähemmän suotuisa kuin se, joka heille olisi myönnetty, jos he eivät olisi läpäisset kyseessä olevia kilpailuja.

Kanteensa tueksi kantajat esittävät aluksi väitteen henkilöstösääntöjen muuttamisesta annetun asetuksen 723/2004 (1) lainvastaisuudesta, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeusturvan, perustellun luottamuksen, suhteellisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita on loukattu. Kantajat väittävät myös, että Euroopan parlamentti ei ole riidanalaisia päätöksiä tehdessään noudattanut huolenpitovelvollisuuttaan eikä hyvän hallinnon periaatetta.

(1)  Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22 päivänä maaliskuuta, 2004 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, 27.4.2004, s. 1).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/36

Yves Franchet'n ja Daniel Bykin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-48/05)

(2005/C 93/68)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yves Franchet, kotipaikka Nizza (Ranska), ja Daniel Byk, kotipaikka Luxemburg, ovat nostaneet 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Georges Vandersanden ja Laure Levi.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

velvoittaa komission korvaamaan virheellisen menettelyn vuoksi kantajille aiheutuneena aineellisena ja aineettomana vahinkona alustavasti arvioituna kohtuulliseksi katsottavat miljoona euroa;

—

velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

OLAF on syyttänyt kantajia siitä, että he ovat syyllistyneet Eurostatia koskevien tiettyjen asiakirjojen hallinnointiin liittyviin rikoksiin. Kantajat katsovat, että toimet, joihin komissio on sen jälkeen ryhtynyt, ovat sisältäneet luonteeltaan menettelyllisiä virheitä ja niillä on loukattu kantajien perusoikeuksia.

Kantajien mukaan OLAF menetteli virheellisesti siirtäessään syyteasiakirjat Ranskan ja Luxemburgin oikeusviranomaisille ilman, että se ilmoitti asiasta kantajille tai komissiolle, loukkasi luottamuksellisuutta koskevaa periaatetta, ei noudattanut syyttömyysolettamaa, loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, rikkoi asetuksen 1073/1999 (1) 9 artiklaa, loukkasi oikeutta tulla kuulluksi ja laiminlöi perusteluvelvollisuutta. Kantajat nojautuvat lisäksi OLAF:n vastustukseen antaa kantajille oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin ja väittävät lopuksi, että OLAF ei käsitellyt asioita kohtuullisen ajan kuluessa ja että se rikkoi asetuksen 1073/1999 6 ja 11 artiklaa.

Kantajat väittävät myös, että komissio menetteli virheellisesti jättäessään takaamatta luottamuksellisuuden ja loukatessaan perusoikeuksia, erityisesti puolustautumisoikeuksia ja syyttömyysolettaman periaatetta. Kantajat moittivat lisäksi komissiota siitä, että se on käyttäytynyt ristiriitaisesti ja moninkertaistanut menettelyjä, loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja lopuksi evännyt oikeuden tutustua komission hallussa oleviin OLAF:n asiakirjoihin.

Kantajat väittävät, että näistä virheistä on aiheutunut heille aineetonta ja aineellista vahinkoa.

(1)  Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/37

Rijn Schelde Mondia Francen 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-55/05)

(2005/C 93/69)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Rijn Schelde Mondia France, kotipaikka Rouen (Ranska), on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja François Citron.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

toteaa, että Euroopan komission 7.10.2004 päivätty kirje, joka on osoitettu tulleista vastaavalle virastolle asiassa REM 2201, on Euroopan komission tekemä Rijn Schelde Mondia France -yhtiölle vastainen päätös ja että kyseinen päätös on kumottava

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan asian kantaja vastustaa päätöstä, joka kantajan mukaan sisältyy komission 7.10.2004 päivättyyn kirjeeseen, joka on osoitettu Ranskan tulleista vastaavalle virastolle.

Tältä osin muistutetaan, että kantajana oleva yhtiö pyysi 31.10.2000 päivätyssä kirjeessään Ranskan tulliviranomaiselta, että tämä suostuisi peruuttamaan Rouenin ja Le Havren tulleista vastaavan viraston kantajalle tiedoksi antamat kokonaismäärältään 962 058, 64 euron suuruiset tullit. Vaikka Ranskan viranomainen katsoi olevansa toimivaltainen vastaamaan tullien peruuttamista koskevaan pyyntöön, se siirsi asian komissiolle, jotta tämä ottaisi kantaa siihen, onko ”todettu huolimattomuus luonteeltaan ilmeistä vai ei”.

Riidanalaisella päätöksellä komissio palautti asian Ranskan tulliviranomaisille ”yksiköidenne käsiteltäväksi”. Se kuitenkin ilmoitti ranskalaiselle viranomaiselle katsovansa, että kantaja oli toiminut ilmeisen huolimattomasti, ja suositteli samalla, että kantajalta evättäisiin tullien peruuttamista koskeva etu.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi seuraavaa:

—

Asiassa on kyse toimivallan ylittämisestä siltä osin kuin komissio siitä huolimatta, että se totesi, ettei se ole toimivaltainen käsittelemään tullien palautushakemusta, otti kuitenkin kantaa kysymykseen moititun huolimattomuuden ilmeisyydestä.

—

Komissio ei tehnyt päätöstään yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 907 artiklan toisessa kohdassa säädetyssä 9 kuukauden määräajassa.

—

Päätösten ja säädösten perusteluvelvollisuuden laiminlyönti.

—

Asiassa on kyse harkintavallan väärinkäytöstä siltä osin kuin komission päätös, jonka mukaan se ei ollut toimivaltainen, tehtiin kolme vuotta sen jälkeen, kun ranskalainen viranomainen siirsi asian sen käsiteltäväksi, ja vaikka se oli jättänyt huomioimatta toimivallan puuttumista koskevan väitteen, jonka kantaja itse oli alun perin esittänyt Ranskan tulliviranomaisille.

Lopuksi kantaja moittii komissiota siitä, että se teki esillä olevassa asiassa ilmeisen arviointivirheen, joka koskee ilmeisen huolimattomuuden tunnusomaisia ominaisuuksia.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/38

Isabel Clara Centeno Mediavillan ynnä muiden 3.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-58/05)

(2005/C 93/70)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Isabel Clara Centeno Mediavilla, kotipaikka Sevilla (Espanja) ja 16 muuta kantajaa ovat nostaneet 3.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Georges Vandersanden, Laure Levi ja Aurore Finchelstein.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa kantajista heidän palvelukseen ottamistaan koskevissa päätöksissä tehdyn palkkaluokan määrittämisen siltä osin kuin se perustuu uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdalle

—

näin ollen muodostaa kantajien urat uudelleen (heidän työkokemuksensa huomioiminen täten korjatussa palkkaluokassa, heidän urakehitystään koskevat oikeutensa ja heidän eläkeoikeutensa mukaan lukien) heidän nimittämispäätöksistään alkaen siinä palkkaluokassa, johon heidät olisi pitänyt nimittää sitä avointa kilpailua koskevan ilmoituksen perusteella, jonka johdosta heidät kirjattiin varallaololistalle, siinä palkkaluokassa, joka tässä avointa kilpailua koskevassa ilmoituksessa mainitaan, tai siinä palkkaluokassa, joka vastaa uusien henkilöstösääntöjen mukaista palkkaluokan määrittämistä (ja asianmukaista palkkatasoa ennen 1.5.2004 sovellettujen sääntöjen mukaisesti)

—

myöntää kantajille, siihen päivään asti, kun heidän palkkaluokkaan määrittämistään koskeva sääntöjenmukainen päätös tehdään, viivästyskorkoja Euroopan keskuspankin vahvistaman korkokannan perustella kaikista niistä summista, jotka vastaavat erotusta heidän palvelukseen ottamistaan koskevissa päätöksissä tehtyä palkkaluokan määrittämistä vastaavien palkkojen ja niiden palkkojen välillä, joihin heillä olisi pitänyt olla oikeus

—

velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat osallistuivat kilpailuihin, joissa komissioon otettiin palvelukseen virkamiehiä, ja heidät kirjattiin varallaololuetteloon ennen 1.5.2004, jolloin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22 päivänä maaliskuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 723/2004 (1) tuli voimaan. Kantajat nimitettiin 1.5.2004 jälkeen ja heidän palkkaluokkiensa ja palkkatasojensa määrittäminen tapahtui uuden asetuksen siirtymäsäännösten, kuten liitteessä XIII olevan 12 artiklan säännösten, mukaisesti. Kantajat toteavat yhtäältä, että tästä oli seurauksena määrittäminen alempiin palkkaluokkiin kuin kilpailuilmoituksissa mainitut palkkaluokat, ja toisaalta, että heille myönnetyt uudet palkkaluokat eivät myöskään vastaa niitä entisten ura-alueiden A ja B palkkaluokkia, joissa heidän palvelukseen ottamisensa tapahtui.

Kanteensa tueksi kantajat esittävät ensimmäiseksi väitteen liitteessä XIII olevan 12 artiklan lainvastaisuudesta. Kantajat katsovat, että uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevalla 12 artiklalla loukataan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita siltä osin kuin saman kilpailun läpäisseitä henkilöitä, kun on kyse heidän palkkaluokkansa määrittelemisestä, on kohdeltu eri tavoin sen mukaan, onko heidät otettu palvelukseen ennen 1.5.2004 vai sen jälkeen.

Kantajat väittävät lisäksi, että liitteessä XIII olevalla 12 artiklalla rikotaan uusien henkilöstösääntöjen 31 artiklaa. Kantajien mukaan palkkaluokka, joka palvelukseen otetulle virkamiehelle on 31 artiklan mukaan myönnettävä, on kantajan läpäisemän kilpailun kilpailuilmoituksessa mainittu palkkaluokka.

Kantajat vetoavat myös siihen, että liitteessä XIII olevalla 12 artiklalla rikotaan uusien henkilöstösääntöjen 5 artiklaa ja loukataan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita sekä viran ja palkkaluokan vastaavuuden periaatetta. Kantajat väittävät, että heidän virkojaan ei ole määritelty uudelleen tehtävien luonteeseen ja tasoon nähden jokaisen vakiotoimen kannalta ja että uusien henkilöstösääntöjen 5 artiklan 5 kohdan vastaisesti kantajiin ei sovellettu samoja palvelukseen ottamisen ja urakehityksen edellytyksiä kuin saman kilpailun läpäisseisiin henkilöihin, jotka nimitettiin ennen 1.5.2004.

Kantajat vetoavat myös siihen, että liitteessä XIII olevalla 12 artiklalla loukataan oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteita, kantajien saavutettuja oikeuksia ja heidän perusteltua luottamustaan. Kantajien mukaan heillä oleva oikeus tulla määritellyiksi johonkin tiettyyn palkkaluokkaan, syntyi siitä hetkestä alkaen, kun heidät kirjattiin varallaololuetteloon, ja heillä on tästä tiedosta alkaen ollut varmuus siitä, että jos heidät nimitetään, se tapahtuu kilpailuilmoituksessa mainittuun palkkaluokkaan.

Kantajat vetoavat lopuksi siihen, että uusien henkilöstösääntöjen 10 artiklaa on rikottu, koska henkilöstökomiteaa ei kuultu toisen kerran silloin, kun komissio muutti henkilöstösääntöjen muuttamista koskevaa alkuperäistä ehdotustaan ja toi esille tekstin, jonka laillisuus nyt kiistetään.

Kanteidensa tueksi kantajat vetoava myös siihen, että hyvän hallinnon periaatetta, huolellisuusvelvollisuuden periaatetta, avoimuuden periaatetta, perustellun luottamuksen periaatetta, vilpittömän mielen periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatetta ja viran ja palkkaluokan vastaavuuden periaatetta on loukattu.

(1)  EUVL L 124, s. 1.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/39

Union française de l'expressin (UFEX) ynnä muiden 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-60/05)

(2005/C 93/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Union française de l'express (UFEX), kotipaikka Roissy Charles de Gaulle (Ranska), DHL International SA, kotipaikka Roissy Charles de Gaulle (Ranska), Federal Express International (France) SNC, kotipaikka Gennevilliers (Ranska) ja CRIE, kotipaikka Asnières (Ranska), ovat nostaneet 2.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Eric Morgan de Rivery ja Jacques Derenne.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa komission 19.11.2004 tekemän päätöksen SG-Greffe (2004) D-205294

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella vaaditaan kumottavaksi päätöstä, jolla hylättiin UFEX:n, joka tuolloin toimi nimellä SFEI, La Postea vastaan tekemä kantelu Société française de messageries internationalesin eduksi suoritetuista ristiinsubventoinneista, joiden väitettiin muodostavan määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Kyseinen päätös on seurausta pyynnöstä aloittaa menettely komissiossa uudelleen sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuimet kumosivat komission 30.12.1994 tekemän päätöksen, jolla hylättiin alkuperäinen kantelu. (1)

Ensisijainen kysymys nyt ratkaistavana olevassa asiassa on edelleen sama kuin yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainituissa tuomiossa eli sen selvittäminen, onko vastaaja noudattanut velvollisuuksiaan kantelua tutkiessaan. Kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä – sikäli kuin sillä hylätään kantelu yhteisön edun puuttumisen vuoksi – rikotaan yhteisön edun arvioimista koskevia oikeussääntöjä ja sen perustelut ovat ristiriitaiset sekä sisältävät oikeudellisia virheitä kantelun EY 86, EY 82, EY 3 g ja EY 10 artiklaan perustuvan osan hylkäämisen osalta.

Kantajat väittävät muun muassa, että komissio on arvioinut virheellisesti seikkoja, jotka ovat väistämättä osa yhteisön edun määritelmää, koska perustellakseen ratkaisuaan siitä, että asiassa ei ole riittävää yhteisön etua, komission on arvioitava kantelussa esitettyjen rikkomusten vakavuutta ja kestoa. Näin ollen riittävää ei ole sen määrittäminen, jatkuvatko kilpailun vastaiset vaikutukset, ja mikäli näin ei ole, sen toteaminen, että yhteisön etu ei vaadi kantelun tutkimisen jatkamista.

Rikkomuksen keston osalta kantajat moittivat sitä seikkaa, että komissio on ainoastaan varmistunut väitettyjen rikkomusten liitännäisvaikutusten (markkinaosuuksien kehittyminen, markkinoilta poistuminen, kysynnän herkkyys hinnan muutoksiin, vaikutusten puuttuminen hinnan osalta, jne.) olemassaolosta välittämättä ensisijaisesta rakenteellisesta seurauksesta eli siitä, että SFMI-Chronopostille luotiin markkinajohtajan asema ja se pidettiin tässä asemassa.

Perustelujen osalta kantajat huomauttavat, että komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä, että se on täysin kykeneväinen tarkistamaan postin kulujen kattamisen tason, mikä muodostaa sekä EY 82 että EY 87 artiklan kannalta arvioituna ainoan laskelman, jonka avulla voidaan varmistua ristiinsubventointien olemassaolosta, ja toisaalta, että postin kulujen kattamisen tasoa ei ole tarkistettu EY 82 artiklan suhteen, koska kyseessä olisi ollut sellaisen työn toistaminen, joka komission on suoritettava kantelun valtiontukia koskevan osan suhteen.

Kantajat vastustavat myös komission toteamusta, jonka mukaan Chronopostille myönnetyt etuisuudet tullausta ja postimerkkejä koskevien vaatimusten osalta kuuluvat Ranskan valtion toimivaltaan osana sen julkista vallankäyttöä eivätkä kuulu yhdessä luettujen EY 82 ja EY 86 artiklan säännösten soveltamisalaan.

(1)  Asia C-119/97 P, UFEX ym. v. komissio, tuomio 4.3.1999 (Kok. 1999, s. I-1341) ja asia T-77/95, UFEX ym. v. komissio, tuomio 25.5.2000 (Kok. 2000, s. I-2167).

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/40

Dario Scotton 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-76/05)

(2005/C 93/72)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Dario Scotto on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja, prof. Massimo Condinanzi.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa 27.10.2004 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin kantajan 12.7.2004 tekemä valitus nro R/616/04 ja tämän seurauksena kumoaa arviointikertomuksen nro 23330;

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa esillä olevassa asiassa häntä koskevan arviointikertomuksen (REC) ajalta 1.1.2003–31.8.2003.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi seuraaviin seikkoihin:

—

henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja sen täytäntöönpanosäännösten rikkominen;

—

arviointikertomuksen (REC) laatimismenettelyn rikkominen viitejakson epätäydellisen arvioinnin vuoksi;

—

ilmeiset tosiseikkoja koskevat virheet kantajan toiminnan arvioinnissa hänelle asetettujen tavoitteiden osalta.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/40

Andrea Balduinin 19.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-77/05)

(2005/C 93/73)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Andrea Balduini on nostanut 19.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Gabriele Balduini.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)

kumoaa 12.11.2004 tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen ADMIN. B-2-PC/amd-D (2004)27617, joka on annettu tiedoksi 15.11.2004 päivätyllä kirjatulla kirjeellä, joka on vastaanotettu 22.11.2004, mitätöi kilpailun EPSO/A/11/03 kokeen A (alaa koskeva tunnus) kaksi kysymystä numerot 11 ja 36, tai vain toisen näistä;

2)

tämän seurauksena kumoaa kilpailun EPSO/A/11/03 valintalautakunnan päätöksen, joka on annettu kantajalle tiedoksi 14.5.2004 päivätyllä kirjeellä EPSO/5000LM–EN, toteaa, että kantaja kuuluu parhaat pisteet saaneiden 450 hakijan joukkoon, ja näin ollen hyväksyy hänet kilpailun EPSO/A/11/03 myöhempiin osioihin;

3)

velvoittaa komission korvaamaan oikeidenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan asian kantaja on osallistunut avoimeen kilpailuun EPSO/A/11/03, jonka ensimmäiseen osioon kuului kolme alustavaa koetta.

Valintalautakunta ilmoitti kantajalle 14.5.2004 päivätyllä kirjeellä, että tämän alustavissa kokeissa saama kokonaispistemäärä 44,726 pistettä ei ollut riittävä, jotta tämä olisi voinut kuulua parhaat pisteet saaneiden 450 hakijan joukkoon, ja ettei häntä näin ollen kelpuutettu osallistumaan tämän jälkeisiin kokeisiin.

Tämän jälkeen lähettämässään kirjeessä valintalautakunta täsmensi kaikille hakijoille, että alustavien kokeiden pistemäärät oli vahvistettu sen jälkeen, kun valintalautakunta oli mitätöinyt kyseisistä kokeista viisi kysymystä (kokeen A kysymys 17, kokeen B kysymykset 4 ja 20 ja kokeen C kysymykset 45 ja 52).

Valintalautakunnalle ja EPSO:lle tehdyt valitukset hylättiin. Näissä valituksissa vaadittiin kokeen A kahden muun kysymyksen (11 ja 36) mitätöimistä, koska ne olivat virheellisiä, epäloogisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, jotta kantaja olisi voinut saada tuloksen, joka olisi oikeuttanut hänet kuulumaan parhaat pisteet saaneiden 450:n hakijan joukkoon ja jotta hän olisi voinut osallistua kilpailun myöhempiin vaiheisiin. Nämä kaksi valitusta hylättiin.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen.

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/41

Italian tasavallan 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-82/05)

(2005/C 93/74)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Italian tasavalta on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on valtionasiamies Antonio Cingolo

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa 8.12.2004 päivätyn kirjeen D(2004) 12075, joka koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat maksettaviksi pyydetyistä määristä, jotka liittyvät Programma POR Campania –nimiseen hankkeeseen, maksupyyntö nro 2004 2245, siltä osin kuin Euroopan yhteisöjen komission aluepolitiikan pääosasto – tuet Kyproksella, Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Unkarissa ja Alankomaissa – on antanut tiedoksi seuraavan päätöksen: ”kuten 25.11.2004 päivätyssä talousministeriön kirjeessä nro 0037474 todetaan, 1.994.835 euron suuruista summaa ei ole hyväksytty toimen 4.2 osalta, koska kyseessä ovat tukijärjestelmistä suoritettavat ennakot, jotka on myönnetty 19.2.2003 jälkeen tai joita koskeva menettely on päättynyt tämän päivämäärän jälkeen, ja joita niiden lopullinen saaja ei ole käyttänyt tosiasiallisten kustannusten kattamiseen.”

—

kumoaa kaikki tähän liittyvät toimet;

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-345/04, Italian tasavalta vastaan komissio (1).

(1)  EUVL C 262, 23.10.2004, s. 55.

III Tiedotteita

16.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/42

(2005/C 93/75)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 82, 2.4.2005

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 69, 19.3.2005

EUVL C 57, 5.3.2005

EUVL C 45, 19.2.2005

EUVL C 31, 5.2.2005

EUVL C 19, 22.1.2005

EUVL C 6, 8.1.2005

Nämä tekstit ovat saatavilla:

 

EUR-Lex: http://europa.eu.int/eur-lex

 

CELEX: http://europa.eu.int/celex