2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-422/02 P: Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH vastaan Euroopan unionin neuvosto (1)

(Muutoksenhaku - Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet - Polkumyynnin vastaiset menettelyt päättävä asetus - Taannehtiva vaikutus - Yhdenvertaisen kohtelun periaate - Syrjintäkielto - Japanista peräisin olevien suurten alumiinielektrolyyttikondensaattoreiden tuonti)

(2005/C 82/01)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-422/02 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 21.11.2002, Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH, kotipaikka Nürnberg (Saksa) (edustajinaan K. Adamantopoulos, J. Branton ja J. Gutiérrez Gisbert) ja jossa valittajan vastapuolena ja muuna osapuolena ovat Euroopan unionin neuvosto (asiamiehenään S. Marquardt, avustajanaan G. Berrisch) ja Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään T. Scharf ja S. Meany), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvostolle tässä oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 19, 25.1.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-12/03 P: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Tetra Laval BV (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Asetus (ETY) N:o 4064/89 - Päätös, jolla konglomeraatti-tyyppinen yrityskeskittymä on julistettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Vipuvaikutus - Tuomioistuinvalvonnan laajuus - Huomioon otettavat seikat - Kilpailukäyttäytymistä koskevat sitoumukset)

(2005/C 82/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-12/03 P, jossa on kyse EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 8.1.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Petite, A. Whelan ja P. Hellström), valittajana, ja jossa valittajan vastapuolena on Tetra Laval BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat) (edustajinaan avocat A. Vandencasteele, avocat D. Waelbroeck ja avocat M. Johnsson sekä Rechtsanwalt A. Weitbrecht ja Rechtsanwalt S. Völcker), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja P. Jann, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat C. W. A. Timmermans ja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 15.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 70, 22.3.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-15/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 75/439/ETY - Jäteöljyhuolto - Etusija uudistamalla tapahtuvalle käsittelylle)

(2005/C 82/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-15/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 14.1.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään J. Grunwald ja M. Konstantinidis) vastaan Itävallan tasavalta, (asiamiehinään E. Riedl, M. Hauer ja E. Wolfslehner), jota tukevat: Suomen tasavalta (asiamiehenään T. Pynnä), ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehenään K. Manji, avustajanaan M. Demetriou), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), C. Gulmann, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/439/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1986 annetulla neuvoston direktiivillä 87/101/ETY, 3 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jäteöljyjen käsittelyssä annetaan etusija uudistamiselle, kun se on teknisesti, taloudellisesti ja järjestelyjen kannalta mahdollista.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Suomen tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 55, 8.3.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

13 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-84/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 93/36/ETY ja 93/37/ETY - Julkiset hankinnat - Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettely - Soveltamisala - Hankintaviranomaisen käsite - Viranomaisten väliset yhteistyösopimukset - Sopimuksen käsite - Neuvottelumenettelyn käyttäminen tapauksissa, joita ei ole määritelty direktiivissä)

(2005/C 82/04)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-84/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 26.2.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Wiedner ja G. Valero Jordana) vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Schintgen, J. Makarczyk (esittelevä tuomari), G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on 13.1.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Koska Espanjan kuningaskunta ei ole saattanut asianmukaisesti sisäisen oikeusjärjestyksensä osaksi julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/36/ETY ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/37/ETY ja erityisesti koska

—

se on jättänyt 16.6.2000 annetun Ley de Contratos de las Administraciones Públicasin (hallintoviranomaisten tekemistä sopimuksista annettu laki), sellaisena kuin se on kodifioituna 16.6.2000 annetulla kuninkaan asetuksella 2/2000, eli tarkemmin sanoen sen 1 §:n 3 momentin soveltamisalan ulkopuolelle yksityisoikeudelliset yksiköt, jotka täyttävät näiden molempien direktiivien 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa luetellut edellytykset

—	se on jättänyt kokonaan pois saman lain 3 §:n 1 momentin c kohdan soveltamisalan ulkopuolelle viranomaisten ja muiden julkisten yksiköiden välillä tehdyt yhteistyösopimukset ja niin ollen myös ne sopimukset, jotka ovat näissä samoissa direktiiveissä tarkoitettuja julkisia hankintasopimuksia

—	se on sallinut tämän lain 141 §:n a kohdassa ja 182 §:n a ja g kohdassa neuvottelumenettelyn käytön kahdessa tilanteessa, joista ei ole säädetty näissä direktiiveissä,

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut näiden direktiivien mukaisia velvoitteitaan.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 101, 26.4.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-92/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 75/439/ETY - Jäteöljyhuolto - Etusija uudistamalla tapahtuvalle käsittelylle)

(2005/C 82/05)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-92/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 28.2.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään A. Caeiros ja M. Konstantinidis), vastaan Portugalin tasavalta, (asiamiehinään L. Fernandes ja M. Lois), jota tukee Suomen tasavalta, (asiamiehenään A. Guimaraes-Purokoski), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), C. Gulmann, R. Schintgen ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/439/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1986 annetulla neuvoston direktiivillä 87/101/ETY, 3 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jäteöljyjen käsittelyssä annetaan etusija uudistamiselle, kun se on teknisesti, taloudellisesti ja järjestelyjen kannalta mahdollista.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Suomen tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 112, 10.5.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-188/03 (Arbeitsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Irmtraud Junk vastaan Wolfgang Kühnel (1)

(Direktiivi 98/59/EY - Joukkovähentämiset - Neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa - Ilmoittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle - ”Irtisanomisen” käsite - Irtisanomisen ajankohta)

(2005/C 82/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-188/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Arbeitsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 30.4.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.5.2003, asiassa Irmtraud Junk vastaan Wolfgang Kühnel, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, C. Gulmann (esittelevä tuomari), P. Kūris ja G. Arestis, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 2–4 artiklaa on tulkittava siten, että irtisanomiseksi katsottava tapahtuma muodostuu työsopimuksen irtisanomista koskevasta työnantajan tahdonilmaisusta.

2)	Työnantajalla on oikeus toteuttaa joukkovähentämiset sen jälkeen, kun direktiivin 98/59 2 artiklassa säädetty neuvottelumenettely on päättynyt ja kun vähentämistä koskevasta suunnitelmasta on ilmoitettu saman direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

(1) EYVL C 213, 6.9.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

1 päivänä helmikuuta 2005,

asiassa C-203/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 249 ja EY 307 artikla - Direktiivin 76/207/ETY 2 ja 3 artikla - Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu - Kielto ottaa naisia palvelukseen maanalaiseen työhön kaivosalalla sekä ylipaineessa suoritettavaan työhön ja sukellustyöhön)

(2005/C 82/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-203/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 12.5.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään N. Yerrell ja H. Kreppel) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehinään H. Dossi ja E. Riedl) yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric (esittelevä tuomari), J. Malenovský, J. Klučka, U. Lõhmus ja E. Levits, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 1.2.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 ja 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa 25.7.1973 annetun Druckluft- und Taucherarbeiten-Verordnungin (ylipaineessa suoritettavista töistä ja sukellustöistä annettu asetus) 8 ja 31 §:ssä yleisen kiellon ottaa naisia ylipaineessa suoritettaviin töihin ja sukellustöihin ja säätänyt tässä ensiksi mainitussa tapauksessa vähäisen määrän poikkeuksia.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 158, 5.7.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

16 päivänä joulukuuta 2004,

asiassa C-358/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden suojelu - Työntekijöiden turvallisuus ja terveys - Käsin tapahtuva taakkojen käsittely, johon liittyy työntekijöiden vahingoittumisen vaara)

(2005/C 82/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-358/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 19.8.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään D. Martin ja H. Kreppel), vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on 16.12.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara, 29 päivänä toukokuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/269/ETY (neljäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä Kärntenin osavaltiossa.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Itävallan tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 264, 1.11.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-59/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/29/EY - Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 82/09)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-59/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.2.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (edustajanaan: K. Banks) vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään: G. de Bergues ja A. Bodard-Hermant), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet, tuomarit J.-P. Puissochet ja J. Malenovský (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja 6 ja 7 artiklan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2.	Kanne hylätään muilta osin.

3.	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 71, 20.3.2004.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

27 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa C-125/04 (Commission de Litiges Voyagesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Guy Denuit, Betty Cordenier vastaan Transorient – Mosaïque Voyages et Culture SA (1)

(Ennakkoratkaisukysymykset - Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi - EY 234 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin - Välimiesoikeus)

(2005/C 82/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-125/04, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka collège d'arbitrage de la Commission de Litiges Voyages (Belgia) on esittänyt 4.12.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.3.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Guy Denuit ja Betty Cordenier vastaan Transorient – Mosaïque Voyages et Culture SA, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.1.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1.	Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa käsitellä collège d'arbitrage de la Commission de Litiges Voyagesin esittämiä kysymyksiä.

(1) EUVL C 156, 12.6.2004.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/5

Intek Company -nimisen yhtiön 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus

(Asia C-1/05 SA)

(2005/C 82/11)

Intek Company -niminen yhtiö on tehnyt 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa turvaamistoimen kohdistamista koskevan lupahakemuksen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Hakijan edustajana on asianajaja R. Nathan.

—

Hakija vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin pidättää komission koskemattomuuden, jotta komission hallussa oleviin turvaamistoimen vastapuolen, joka tässä tapauksessa on CESD-Communautaire a.s.b.l., varoihin kohdistuva turvaamistoimi voidaan toteuttaa, sillä ei ole mitään oikeudellista tai tosiseikkoja koskevaa perustetta sille, että hakemuksen vastapuolena oleva komissio ei pätevästi luovuta hallussaan ilman oikeudellista perustetta olevia varoja turvaamistoimen hakijalle.

—	Hakija vaatii, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan kaikki kulut.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/6

Names b.v:n 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus

(Asia C-2/05 SA)

(2005/C 82/12)

Names b.v. on tehnyt 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa turvaamistoimen kohdistamista koskevan lupahakemuksen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja R. Nathan.

—

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin määrää, että komissiolla ei ole asiassa immuniteettia, jotta komission hallussa oleviin, turvaamistoimen vastapuolena olevan CESD – Communautaire a.s.b.l.-nimisen yhtiön varoihin voidaan kohdistaa turvaamistoimi. Kantaja toteaa, että ei ole mitään oikeudellisia seikkoja eikä tosiseikkoja, joiden perusteella komissio, joka on ulosottomenettelyssä kolmas taho, ei voisi luovuttaa sen hallussa väliaikaisesti olevia varoja turvaamistoimen hakijalle.

—	Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/6

Kazakstanin tasavallan tilastotoimiston 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus

(Asia C-3/05 SA)

(2005/C 82/13)

Kazakstanin tasavallan tilastotoimisto on tehnyt 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa turvaamistoimen kohdistamista koskevan lupahakemuksen komissiota vastaan. Hakijan edustaja on asianajaja R. Nathan.

—

Hakija vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin pidättää komission koskemattomuuden, jotta komission hallussa oleviin turvaamistoimen vastapuolen, joka tässä tapauksessa on CESD-Communautaire a.s.b.l., varoihin kohdistuva turvaamistoimi voidaan toteuttaa, sillä se, että komission, jota vastaan turvaamistoimea on haettu, hallussa määräämättömän aikaa oleviin varoihin kohdistetaan pätevästi turvaamistoimi, ei ole minkään oikeus- eikä tosiasiaperusteen vastaista.

—	Hakija vaatii, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan kaikki kulut.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/6

Arbeidshof te Brusselin 23.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Rijksdienst voor Sociale Zekerheid vastaan N. V. Herbosch Kiere

(Asia C-2/05)

(2005/C 82/14)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Arbeidshof te Brussel on pyytänyt 23.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Rijksdienst voor Sociale Zekerheid vastaan N. V. Herbosch Kiere seuraaviin kysymyksiin:

Voiko vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin tutkia ja/tai arvioida kiinteän yhteyden olemassaoloa työntekijät lähettävän yrityksen ja siirretyn työntekijän välillä, kun otetaan huomioon, että asetuksen N:o 1408/71 (1) 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvä ”yritystä, jonka palveluksessa työntekijä on tavallisesti työssä” koskeva käsite edellyttää (päätöksen nro 128 nojalla), että lähettävän yrityksen ja siirretyn työntekijän välillä säilyy siirron aikana kiinteä yhteys?

Voiko muun kuin edellä mainitun (E-101)-todistuksen myöntäneen jäsenvaltion tuomioistuin jättää todistuksen huomiotta ja/tai julistaa sen pätemättömäksi, jos sen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikkojen perusteella voidaan havaita, ettei lähettävän yrityksen ja siirretyn työntekijän välillä ole siirron aikana kiinteää yhteyttä?

Sitooko vastaanottavan valtion tuomioistuimen päätös, jolla se jättää edellä mainitun (E 101)-todistuksen huomiotta ja/tai julistaa sen pätemättömäksi, lähtövaltion toimivaltaista laitosta edellä selostetun kaltaisissa olosuhteissa?

(1) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/7

Bundesgerichtshofin 11.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asioissa Saatgut-Treuhandverwaltungs GmbH vastaan Dieter Deppen perilliset: 1. Ulrich Deppe, 2. Hanne-Rose Deppe, 3. Thomas Deppe, 4. Matthias Deppe, 5. Christine Urban, o.s. Deppe (C-7/05), vastaan Siegfried Hennings (C-8/05) sekä vastaan Hartmut Lübbe (C-9/05)

(Asiat C-7/05, C-8/05 ja C-9/05)

(2005/C 82/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesgerichtshof on pyytänyt 11.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asioissa Saatgut-Treuhandverwaltungs GmbH vastaan Dieter Deppen perilliset: 1. Ulrich Deppe, 2. Hanne-Rose Deppe, 3. Thomas Deppe, 4. Matthias Deppe, 5. Christine Urban, o.s. Deppe (C-7/05), vastaan Siegfried Hennings (C-8/05) sekä vastaan Hartmut Lübbe (C-9/05) seuraaviin kysymyksiin:

Täyttyykö asetuksen (EY) N:o 1768/95 (1) 5 artiklan 2 kohdassa asetettu vaatimus omalla tilalla korjatun tuotteen käyttämisestä maksettavan palkkion laskemisesta siten, että palkkion tason on oltava ”selvästi alhaisempi” kuin samalla alueella saman lajikkeen osalta lisäysaineiston luvanvaraisesta tuotannosta perittävä summa, myös silloin, kun tämä korvaus on kiinteämääräisesti 80 prosenttia tuosta summasta?

Vahvistetaanko asetuksen (EY) N:o 2605/98 (2) 5 artiklan 4 ja 5 kohdassa omalla tilalla korjatun tuotteen käyttämisestä maksettavan palkkion suuruus arvomääräisesti niiden tilanteiden osalta, joissa palkkio lasketaan lain säännösten perusteella?

Mikäli tähän vastataan myöntävästi: Päteekö tämä vahvistaminen myös ennen asetuksen (EY) N:o 2605/98 voimaantuloa tapahtuneeseen korjatun tuotteen käyttämiseen sillä perusteella, että tällainen vahvistaminen pohjautuu yleiseen periaatteeseen?

Merkitseekö asetuksen (EY) N:o 2605/98 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu omistajien ja viljelijöiden järjestöjen välillä tehdyn sopimuksen ohjeellinen luonne sitä, että sopimusta noudatetaan lain säännösten perusteella tehtävässä laskennassa olennaisilta osiltaan (laskennassa käytettävien tekijöiden osalta) myös silloin, kun omistaja ei lain säännösten mukaista korvausta laskettaessa tunne kaikkia viljelijän vaikutuspiiriin kuuluvia ja sopimuksen mukaisen laskennan edellyttämiä tekijöitä eikä hänellä ole myöskään oikeutta saada vastaavia tietoja viljelijältä?

Mikäli tähän vastataan myöntävästi: Sikäli kuin sopimuksella on ohjeellinen luonne edellä mainitussa merkityksessä, onko sopimuksen tehokkuuden edellytyksenä se, että asetuksen (EY) N:o 2605/98 5 artiklan 4 kohdassa määritellyt vaatimukset täyttyvät myös siinä tapauksessa, että sopimus on tehty ennen tämän asetuksen voimaantuloa?

4)	Asetetaanko asetuksen (EY) N:o 2605/98, 5 artiklan 5 kohdassa yläraja sopimuksen ja/tai lain säännösten mukaiselle palkkiolle?

5)	Voidaanko ammatillisten järjestöjen välillä tehtyä sopimusta käyttää ohjeellisesti asetuksen (EY) N:o 2605/98, 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos siinä ylitetään asetuksen (EY) N:o 2605/98 5 artiklan 5 kohdan mukainen 50 prosentin suuruinen palkkioprosentti?

(1) EYVL L 173, s. 14.

(2) EYVL L 328, s. 6.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/8

Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Friesland Coberco Dairy Foods BV, joka harjoittaa toimintaa nimellä Friesland Supply Point Ede, vastaan Belastingdienst/Douane Noord/kantoor Groningen

(Asia C-11/05)

(2005/C 82/16)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Gerechtshof te Amsterdam on pyytänyt 28.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Friesland Coberco Dairy Foods BV, joka harjoittaa toimintaa nimellä Friesland Supply Point Ede, vastaan Belastingdienst/Douane Noord/kantoor Groningen seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka tullikoodeksin 133 artiklan e alakohdassa (1) olevaa kohtaa ”haittaamatta yhteisössä samankaltaisia tavaroita tuottavien keskeisiä etuja” on tulkittava? Onko tässä huomioitava pelkästään lopputuotteen markkinat vai onko siinä myös tutkittava taloudellinen tilanne tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen raaka-aineiden osalta?

Päteekö tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 502 artiklan 3 kohdassa (2) tarkoitetun ilmaisun ”valmistustoimintojen aloittaminen tai säilyttäminen” osalta tehtävän arvioinnin osalta, että asianomaisilla toiminnoilla on voitava luoda vähintään tietty määrä työpaikkoja? Mitä muita kriteereitä on käytettävä edellä olevan asetustekstin tulkinnassa?

3)	Voiko yhteisöjen tuomioistuin tutkia ennakkoratkaisumenettelyssä tullikoodeksikomitean päätelmän pätevyyden ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettavien vastausten valossa?

4)	Jos voi, onko nyt kysymyksessä oleva päätelmä pätevä sen perusteluiden ja käsiteltyjen taloudellisten argumenttien osalta?

Jos yhteisöjen tuomioistuin ei voi tutkia päätelmän pätevyyttä, miten on tulkittava tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 504 artiklan 4 kohdassa (3) olevaa kohtaa ”tulliviranomaisten on otettava komitean päätelmät huomioon”, jos – ensimmäisessä vaiheessa – tulliviranomaiset ja/tai – valituksen jälkeen – kansalliset tuomioistuimet katsovat, että tullikoodeksikomitean päätelmä ei ole sellainen, että tullivalvonnassa tapahtuvaa valmistusta koskeva pyyntö voitaisiin hylätä sen perusteella?

(1) Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

(2) Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

(3) Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 4 päivänä toukokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 993/2001 oikaisu (EYVL L 141, s. 1).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/8

Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Anagram International Inc. vastaan Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Rotterdam

(Asia C-14/05)

(2005/C 82/17)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Gerechtshof te Amsterdam on pyytänyt 28.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Anagram International Inc. vastaan Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Rotterdam, seuraaviin kysymyksiin:

1.	Onko asetuksen (EY) N:o 442/2000 (1) liitteessä olevaa 3 kohtaa tulkittava siten, että tämä kohta käsittää myös tosiseikoissa (ks. edellä oleva 2 kohta) kuvatut tavarat?

2.	Jos on, onko asetus tältä osin pätevä?

3.	Jos asetus on pätemätön tai jos se ei ulotu nyt kysymyksessä oleviin tavaroihin, voidaanko yhteistä tullitariffia tulkita siten, että nämä tavarat on luokiteltava ”juhlaesineinä” nimikkeeseen 9505 90 00?

(1) Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 25. päivänä helmikuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 442/2000 (EYVL L 54, s.33).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/9

Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Kawasaki Motors Europe N.V. vastaan Belastingsdienst/Douane district Rotterdam

(Asia C-15/05)

(2005/C 82/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Gerechtshof te Amsterdam on pyytänyt 28.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Kawasaki Motors Europe N.V. vastaan Belastingsdienst/Douane district Rotterdam, seuraaviin kysymyksiin:

Onko tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 23 päivänä marraskuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2518/98 (1) (EYVL L 315) pätevä siltä osin kuin liitteen taulukossa olevassa 5 kohdassa uusi nelipyöräinen ajoneuvo (maastoajoneuvo) luokitellaan yhteisen tullitariffin nimikkeessä 8703 21 tarkoitetuksi henkilökuljetukseen suunnitelluksi moottoriajoneuvoksi?

2.	Jos asetus on pätemätön, voidaanko yhteistä tullitariffia tulkita siten, että nyt kysymyksessä olevat tavarat voidaan luokitella johonkin yhteisen tullitariffin nimikkeen 8701 90 alanimikkeeseen?

(1) Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 23 päivänä marraskuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2518/98 (EYVL L 315, 25.11.1998, s. 3).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/9

Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-22/05)

(2005/C 82/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 25.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Belgian kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat G. Rozet ja N. Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY (1) 1 artiklan 3 kohdan ja 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt tivoliyrityksissä työskentelevät henkilöt kyseisen direktiivin kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle;

2.	velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY 1 artiklan 3 kohdassa ei säädetä tivoliyrityksissä työskentelevien henkilöiden jättämisestä tämän direktiivin kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön ulkopuolelle. Tämän säännöksen mukaan näet direktiiviä sovelletaan kaikkeen toimintaan, poikkeuksena ilma-, rautatie-, maantie-, meri-, sisävesi- ja järvikuljetus, merikalastus, muu merellä tehtävä työ ja lääkärien harjoittelu. Tässä artiklassa ei mainita tivoliyrityksessä työskentelevien henkilöiden ryhmää, tämä ryhmä täytä minkään direktiivin 17 artiklassa hyväksytyn poikkeuksen edellytyksiä, eivätkä Belgian viranomaiset sitä paitsi ole vedonneet tällaisiin poikkeuksiin. Ottamalla käyttöön poikkeuksen, josta ei ole säädetty itse direktiivissä, Belgia on näin pannut mainitun direktiivin täytäntöön virheellisesti ja siten se ei ole noudattanut velvoitteitaan.

(1) EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/9

Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-23/05)

(2005/C 82/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 25.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat G. Rozet ja N. Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104/EY muuttamisesta koskemaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolisia toimialoja ja toimintoja 22 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/34/EY (1) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

2.	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin sisäisessä oikeusjärjestyksessä tapahtuvan täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 1.8.2003.

(1) EYVL L 195, 1.8.2000, s. 41.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/10

Landesgericht Korneuburgin tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Plato Plastik Robert Frank GmbH vastaan CAROPACK Handels GmbH

(Asia C-26/05)

(2005/C 82/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Landesgericht Korneuburg on pyytänyt 13.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Plato Plastik Robert Frank GmbH vastaan CAROPACK Handels GmbH seuraaviin kysymyksiin:

Pääkysymys: onko 20.12.1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY tarkoitetuksi kuluttaja-, ryhmä- tai kuljetuspakkausten valmistajaksi eli pakkausten valmistajaksi aina katsottava se, joka elinkeinotoimintaansa harjoittaessaan välittömästi tai välillisesti yhdistää tavarat tavaroiden pakkaamiseen tarkoitettuihin tuotteisiin tai jonka toimeksiannosta tavarat yhdistetään näihin tuotteisiin, ja koskeeko tämä myös kantokasseja? Onko siis se, joka valmistaa (toimittaa) 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvattuja tuotteita, eli tavaroiden säilytykseen, suojaamiseen, käsittelyyn, kuljetukseen ja esillepanoon käytettäviä tuotteita sekä samaan tarkoitukseen käytettäviä kertakäyttötuotteita, pakkausmateriaalien (pakkaustuotteiden) valmistaja (toimittaja), eikä sen sijaan kuluttaja-, ryhmä- tai kuljetuspakkauksen valmistaja (pakkausten valmistaja; vertaa vastaavat käsitteet direktiivin 3 artiklan 11 kohdassa)?

2)	Ensimmäinen lisäkysymys, jos pääkysymykseen vastataan myöntävästi: onko siis niin, että kantokassin valmistaja ei ole kuluttaja-, ryhmä- tai kuljetuspakkauksen valmistaja, vaan pakkausmateriaalien (pakkaustuotteiden) valmistaja?

Toinen lisäkysymys, jos ensimmäiseen lisäkysymykseen vastataan myöntävästi: onko yhteisön oikeuden vastaista, erityisesti yhdenvertaisuusperiaatteen, elinkeinon harjoittamisen vapautta koskevien perusteettomien rajoitusten kiellon sekä kilpailun vääristämistä koskevan kiellon vastaista, että jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että pakkausmateriaalien, erityisesti kantokassien, valmistajan on rangaistuksen uhalla joko otettava ne takaisin tai osallistuttava tältä osin keruu- ja hyödyntämisjärjestelmään, paitsi jos seuraava jakeluporras ottaa tämän velvollisuuden hoitaakseen ja toimittaa tästä pakkausmateriaalien valmistajalle pätevän selvityksen?

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/10

Finanzgericht Hamburgin 5.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Elfering Export GmbH vastaan Haupzollamt Hamburg-Jonas

(Asia C-27/05)

(2005/C 82/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Finanzgericht Hamburg on pyytänyt 5.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.1.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Elfering Export GmbH vastaan Haupzollamt Hamburg-Jonas seuraavaan kysymykseen:

Kuuluuko vienti-ilmoituksessa annettu ilmoitus, jonka mukaan tuote, jolle tukea on haettu, on yhteisön alkuperää, asetuksen (EY) N:o 800/1999 (1) 51 artiklan 2 momentissa, luettuna yhdessä saman asetuksen 5 artiklan 4 kohdan kanssa, tarkoitettuihin tietoihin, jotka on annettava seuraamuksen uhalla?

(1) EYVL L 102, s. 11.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/11

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 28.1.2005 (telekopio 25.1.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-164/02, Kaul GmbH vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.11.2004 antamasta tuomiosta (muuna osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa: Bayer AG)

(Asia C-29/05 P)

(2005/C 82/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on valittanut 28.1.2005 (telekopio 25.1.2005) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-164/02 (1), Kaul GmbH vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.11.2004 antamasta tuomiosta. Muuna osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa: Bayer AG. Valittajan asiamiehinä ovat viraston varapääjohtaja Alexander von Mühlendahl ja teollisoikeuksiin liittyvistä oikeudenkäyntimenettelyistä vastaavan osaston jäsen Gregor Schneider.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa valituksenalaisen tuomion;

2.	palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toisen kanneperusteen osalta;

3.	velvoittaa toisen asianosaisen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1) 43 artiklan 2 kohtaa sekä yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13 päivänä joulukuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 16 säännön 3 kohtaa ja 20 säännön 2 kohtaa, kun se on toiminnallisen jatkuvuuden periaatteen perusteella velvoittanut viraston valituslautakunnan ottamaan huomioon uudet tosiseikat ja todisteet väitemenettelyssä myös silloin, kun menettelyn asianosainen ei ole toimittanut näitä tosiseikkoja tai todisteita väiteosastolle tämän asettamassa määräajassa. Velvollisuus tutkia ensimmäistä kertaa valituslautakunnassa esitetyt seikat, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo asianosaismenettelyssä johtuvan toiminnallisen jatkuvuuden periaatteesta, ei perustu asetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen säännöksiin.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa, kun se on velvoittanut valitusosaston ottamaan huomioon uudet tosiseikat ja todisteet myös silloin, kun väiteosaston menettelyssä tältä osin sovellettavat määräajat ovat ”vanhentumisaikoja” ja kun väitteentekijä ei ole toimittanut kyseisiä tosiseikkoja tai todisteita väiteosaston asettamassa määräajassa.

3.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa myös, kun se on sallinut kyseisen säännöksen soveltamisen valitusmenettelyssä ainoastaan silloin, kun uudet tosiseikat ja todisteet on toimitettu valituksen perustelemiselle asetetun määräajan päätyttyä.

(1) EYVL C 19, 22.1.2005.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/11

Euroopan yhteisöjen komission 28.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-30/05)

(2005/C 82/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Claire Françoise Durand ja Florence Simonetti, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut

—	vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY (EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1) ja

—

vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 7 päivänä elokuuta 2001 annetun komission direktiivin 2001/60/EY (EYVL L 226, 22.8.2001, s. 5)

mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut näiden direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanoa varten säädetty määräaika päättyi 30.7.2002.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/12

Euroopan yhteisöjen komission 28.1.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-31/05)

(2005/C 82/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 28.1.2005 kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Michael Shotter, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

Toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut

—	sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7) 18 artiklan,

—	sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21) 18 artiklan eikä

—	sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33) 28 artiklan

mukaisia velvoitteitaan koska se ei ole antanut niiden noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia säännöksiä, tai joka tapauksessa, koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2)	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 24.7.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/12

Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-32/05)

(2005/C 82/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Sara Pardo Quintillán ja Joanna Hottiaux ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut komissiolle mainituista toimenpiteistä;

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, päättyi 22.12.2003.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/13

Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-33/05)

(2005/C 82/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Belgian kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Sara Pardo Quintillán ja Joanna Hottiaux ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut komissiolle mainituista toimenpiteistä;

2)	velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, päättyi 22.12.2003.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/13

Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-37/05)

(2005/C 82/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 31.1.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Michel van Beek, avustajinaan avocat Frédéric Louis ja avvocato A. Capobianco, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 97/11/EY (2), eikä perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asianmukaisesti saattanut osaksi kansallista oikeutta kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan vaatimuksia

—	velvoittaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivi on saatettava osaksi kansallista oikeutta kansallisen lainsäädännön sitovilla säännöksillä tavalla, joka täyttää täysimääräisesti selvyyttä ja oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset. Hallinnollisilla ohjeilla ei varmisteta näiden vaatimusten noudattamista. Pelkkää vakuutusta siitä, ettei neuvoston direktiivin 85/337/ETY säännöksiä luultavasti käytännössä rikota, ei voida pitää kyseisen direktiivin tosiasiallisena täytäntöönpanona.

(1) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 4.

(2) EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/14

Euroopan yhteisöjen komission 1.2.2005 Irlantia vastaan nostama kanne

(Asia C-38/05)

(2005/C 82/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 1.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan. Kantajan asiamiehenä on Barry Doherty, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) 2847/93 (1) 15 artiklan 4 kohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 19 i artiklan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut kyseisissä säännöksissä edellytettyjä tietoja vuosien 1999 ja 2000 osalta

—	velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen N:o 2847/93 15 artiklan 4 kohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 19 i artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tietokoneella tietyt tiedot tiettyyn päivään mennessä. On oleellista, että komissiolla on kyseiset tiedot käytettävissään, jotta se voi johtaa ja kehittää yhteistä kalastuspolitiikkaa erityisesti elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisen, hallinnoinnin ja hyödyksikäytön osalta.

Irlanti ei ole toimittanut edellä mainituissa artikloissa edellytettyjä tietoja vuosien 1999 ja 2000 osalta ja se on siten laiminlyönyt velvoitteensa.

(1) EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/14

Euroopan yhteisöjen komission 3.2.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-43/05)

(2005/C 82/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 3.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Denis Martin ja Horstpeter Kreppel, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, ettei Saksan liittotasavalta ole noudattanut yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun tämä ei 2.12.2003 mennessä ollut antanut (kaikkia) direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai vaihtoehtoisesti ilmoittanut niistä komissiolle. Tämä ei koske direktiivin säännöksiä syrjinnästä iän perusteella.

2)	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanolle syrjintää iän perusteella koskevien säännösten osalta ei ole vielä kulunut umpeen Saksan liittotasavallan osalta. Muita direktiivin säännöksiä koskevin osin määräaika on umpeutunut 2.12.2003.

(1) EYVL L 303, s. 16.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/15

Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-44/05)

(2005/C 82/31)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat E. Traversa ja M. Huttunen.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/03/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 28.9.2003.

(1) EYVL L 85, 28.3.2002, s. 40.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/15

Euroopan yhteisöjen komission 7.2.2005 Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-47/05)

(2005/C 82/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 7.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Espanjan kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat oikeudellinen neuvonantaja Richard Lyal ja oikeudellisen yksikön virkamies Luis Escobar Guerrero, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 39, 43, 49 ja 56 artiklan ja ETA-sopimuksen 28, 31, 36 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on saattanut voimaan ja pitänyt voimassa henkivakuutusten ja eläkkeiden alalla järjestelmän, jossa sovelletaan verohuojennuksia (vuoden 1998 lain nro 40 48 §) vain veroihin, jotka maksetaan Espanjaan sijoittautuneiden yritysten kanssa tehtyjen sopimusten yhteydessä, eikä veroihin, jotka maksetaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten kanssa tehtyjen sopimusten yhteydessä

2)	velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vero-oikeudellisella kohtelulla, joka on erilainen sen mukaan, onko eläkesuunnitelmat tehty Espanjaan sijoittautuneiden yritysten kanssa vai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten kanssa, rajoitetaan EY:n perustamissopimuksessa taattuja perusvapauksia (tämän viimeksi mainitun 39, 43, 49 ja 56 artikla ja ETA-sopimuksen 28, 31, 36 ja 40 artikla).

Kansallisen lainsäädännön mukainen sijoittautumisen edellytys, joka Espanjan verolainsäädännössä asetetaan eläkekassoille, muodostaa paitsi syrjinnän, jolla rajoitetaan Euroopan unioniin ja ETA:an sijoittautuneiden yritysten oikeutta tarjota vapaasti palveluitaan henkilöille, joilla on kotipaikka Espanjassa, myös selkeän rajoituksen työntekijöiden ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja sijoittautumisvapauteen.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/15

Landgericht Nürnberg-Fürthin 28.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Adam Opel AG vastaan Autec AG, vastaajan vaatimuksia tukeva väliintulija: Deutscher Verband der Spielwaren-Industrie e.V.

(Asia C-48/05)

(2005/C 82/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Landgericht Nürnberg-Fürth on pyytänyt 28.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Adam Opel AG vastaan Autec AG, vastaajan vaatimuksia tukeva väliintulija: Deutscher Verband der Spielwaren-Industrie e.V., seuraaviin kysymyksiin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin N:o 89/104/ETY (1) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta:

1.	Onko myös leluja varten rekisteröidyn tavaramerkin käyttö direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käyttöä, kun leluauton valmistaja tekee olemassa olevasta ajoneuvosta pienoismallin, jossa on myös esikuvansa mukainen tavaramerkki, ja saattaa sen markkinoille?

2.	Mikäli 1 kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi: Kuvaako 1 kohdassa esitetty tavaramerkin käyttötapa tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla pienoismallin lajia tai laatua?

3.	Mikäli 2 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi: Mitkä kriteerit ovat tämänkaltaisissa tapauksissa oleellisia arvioitaessa sitä, milloin tavaramerkin käyttö on hyvän liiketavan mukaista?

Onko käyttö hyvän liiketavan mukaista erityisesti siinä tapauksessa, kun pienoismallin valmistaja laittaa pakkaukseen ja pienoismallin käyttämiseen tarvittavaan lisätarvikkeeseen merkin, jonka kohdeyleisö tunnistaa valmistajan omaksi tavaramerkiksi, sekä mainitsee niissä toiminimensä ja kotipaikkansa?

(1) EYVL 1989 L 40, s, 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/16

Ferriere Nord SpA:n 7.2.2005 (telekopion päivämäärä 2.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston asiassa T-176/01, Ferriere Nord SpA v. komissio, jota Italian tasavalta tukee, 18.11.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-49/05 P)

(2005/C 82/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ferriere Nord SpA on valittanut 7.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston asiassa T-176/01 Ferriere Nord SpA, jota Italian tasavalta tukee, v. Euroopan unionin neuvosto, 18.11.2001 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat W. Viscardini ja G. Donà.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen 18.11.2004 antaman tuomion

—

kumoaa – julistamalla soveltamiskelvottomaksi EY 241 artiklan nojalla vuonna 2001 valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen 82 kohdan – 28.3.2001 (1) tehdyn komission päätöksen C(2001)1010 lopull., jolla Friuli-Venezian Giulian alueen Ferriere Nord SpA:lle myöntämä tuki ympäristön suojelullisiin investointeihin uudessa sähköhitsattujen metalliverkkojen tuotantolaitoksessa todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi

—

velvoittaa EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan Ferriere Nord SpA:lle kyseisen päätöksen lainvastaisuudesta ja siitä aiheutuneet vahingot, että lainvastaisesti kielletty tuki myönnetään viivästyneenä Ferriere Nord SpA:lle, korkoineen ja rahanarvon muutokset huomioon ottaen

—	velvoittaa komission korvaamaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että yhteisöjen tuomioistuimessa käytävästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan:

—	arvioinut väärin kanteen kohteena olleen tuen ilmoittamista koskevat oikeudelliset perusteet ja jättänyt katsomatta lainvastaiseksi 23.6.1999 virallisesti aloitetun selvitysmenettelyn

—	ollut väärässä katsoessaan, että muodollisen selvitysmenettelyn prosessuaalisia määräaikoja on menettelyn aloittamisen ja päättämisen osalta noudatettu

—

virheellisesti sivuuttanut sen, että kyse on ollut niiden oikeuksien loukkaamisesta, jotka oli myönnetty niille, joita asia koskee, koska nämä eivät ole voineet esittää huomautuksiaan ympäristönsuojelullisia tukia koskevista vuoden 2001 suuntaviivoista (jotka olivat tulleet voimaan ja joiden perusteella komissio oli tehnyt päätöksensä muodollisen selvitysmenettelyn päättämisestä (2)), kun taas selvitys sisällöllisesti oli suoritettu aiemmin voimassa olleiden vuoden 1994 suuntaviivojen mukaisesti.

—	virheellisesti katsonut, ettei komissio ollut rikkonut Ferriere Nordin menettelyllistä perusteltua luottamusta, koska se oli perustanut päätöksensä siihen, ettei tiettyjä asiakirjoja, joita komissio ei kuitenkaan koskaan ollut vaatinut esitettäviksi, ollut esitetty

—	virheellisesti katsonut, että Ferriere Nordille myönnettyä tukea ei voida pitää vuonna 1992 hyväksytyn järjestelyn soveltamiseen perustuvana toimena

—	tulkinnut väärin vuoden 2001 suuntaviivojen 82 kohtaa soveltaen sitä taannehtivasti, vaikka se olisi pitänyt jättää soveltamatta

—	virheellisesti katsonut, että investointi, johon Ferriere Nordille oli myönnetty tuki, ei olisi tavoitteiltaan ympäristönsuojelullinen

—	jättänyt virheellisesti soveltamatta komissiolle eikä kyseiselle yritykselle kuuluvaa näyttövelvollisuutta, joka kohdistuu puhtaasti ympäristönsuojelua koskevaan osaan investoinnista.

(1) EYVL L 310, 28.11.2001, s. 22.

(2) EYVL C 72, 10.3.1994, s. 3.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/17

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 (faksi 7.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-51/05) P)

(2005/C 82/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on valittanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antaman tuomion osittaiseksi kumoamiseksi. Valittajan asiamiehinä ovat C. Cattabriga ja L. Visaggio.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antaman tuomion sikäli kuin siinä hyväksyttiin komissiota vastaan nostettu vahingonkorvauskanne ja näin ollen

2.	ratkaisee itse asian lopullisesti ja hylkää kanteen sekä

3.	velvoittaa Cantina sociale di Dolianovan ja muut kantajat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission valitus liittyy yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion 129–150 kohtiin, jotka koskevat yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa vahvistetun viiden vuoden vanhentumisajan alkamispäivän määrittelemistä. Komission mukaan valituksenalaisessa tuomiossa tämän osalta tehty arviointi, jonka mukaan kyseisen määräaika alkoi silloin, kun kantajina olevat osuuskunnat saivat tietää siitä, että niille ei maksettaisi yhteisön tukea vakuudesta, jonka DAI oli kyseisenä aikana asettanut AIMAn hyväksi, perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen.

Kantajina olevien osuuskuntien nostaman kanteen vanhentumisajan alkamispäivän määrittelemiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valittajan mukaan nimittäin ottanut lainkaan huomioon sitä, että asetuksella (ETY) N:o 2499/82 (1) oli jo vuonna 1983 aiheutettu objektiivisesti tarkasteltuna vahinkoa kyseisille osuuskunnille, vaan se keskittyi sen sijaan käsitykseen, joka kyseisillä osuuskunnilla oli näistä vahingollisista vaikutuksista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valittajan mukaan, että se, että kantajat tiesivät, että niille oli aiheutunut vahinkoa asetuksen N:o 2499/82 soveltamisen vuoksi, ei riittänyt, vaan se katsoi lisäksi tarpeelliseksi täysin subjektiivisen seikan eli sen, että kantajat tiesivät, että niiden vaatimukset voitaisiin hyväksyä ainoastaan komissiota vastaan nostetulla vahingonkorvauskanteella.

Tällainen lähestymistapa on valittajan mukaan yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön sekä oikeusvarmuuden periaatteen vastainen.

(1) EYVL L 267, 16.9.1982, s. 16 (tämä asetus ei ole enää voimassa).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/17

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-53/05)

(2005/C 82/36)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Pedro Andrade ja Wouter Wils, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut 19.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY (1) 5 artiklan, luettuna yhdessä 1 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, kun se on vapauttanut kaikenlaiset laitokset velvollisuudesta maksaa tekijänoikeusmaksuja julkisesta käytöstä,

—	velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ennen direktiiviä 92/100, Portugalin oikeudessa ei myönnetty tekijälle oikeutta saada korvausta, kun teosta, jonka jakeluoikeus oli sammunut, esitettiin. Nykyään Portugalin oikeudessa säädetään oikeudesta saada korvausta, mutta koska kaikenlaiset laitokset on vapautettu velvollisuudesta maksaa korvausta julkisesta käytöstä direktiivin 92/100 mukaisesti, tämä oikeus on menettänyt sisältönsä, eikä Portugalin tasavalta ole noudattanut kyseisen direktiivin 1 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

(1) EYVL L 343, s. 61.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/18

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-55/05)

(2005/C 82/37)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat M. Huttunen ja K. Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Suomen tasavalta on jättänyt noudattamatta sille direktiivin mukaan kuuluvat velvollisuutensa, koska Suomi ei ole saattanut voimaan meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien direktiivien muuttamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/84/EY (1) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ei ainakaan ole ilmoittanut niitä komissiolle,

2)	velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanemiselle varattu määräaika päättyi 23.11.2003.

(1) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/18

Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-57/05)

(2005/C 82/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 9.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Jean-Paul Keppenne, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä eikä ainakaan ilmoittanut siitä komissiolle

2)	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 31.7.2003.

(1) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/19

Bundesgerichtshofin 2.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Siemens AG vastaan VIPA Gesellschaft für Visuaalisierung und Prozeßautomatisierung mbH.

(Asia C-59/05)

(2005/C 82/39)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Bundesgerichtshof on pyytänyt 2.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Siemens AG vastaan VIPA Gesellschaft für Visuaalisierung und Prozeßautomatisierung mbH, ja se on esittänyt harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (1), sellaisena kuin se on 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY (2) muutettuna, 3 a artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkinnasta seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Käytetäänkö kilpailijan ”muiden erottavien tunnusten” mainetta direktiivin 84/450/ETY 3 a artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla epäoikeutetusti hyväksi, jos mainostaja ottaa ammattipiireissä tunnettujen kilpailijan erottavien tunnusten (tässä tilausnumerojärjestelmä) ydinosan samanlaisena käyttöönsä ja viittaa mainonnassaan tähän samanlaiseen käyttöön?

2.	Onko direktiivin 84/450/ETY 3 a artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun maineen epäoikeutetun hyväksi käyttämisen tarkastelussa ratkaisevaa samanlaisesta käyttämisestä mainostajalle ja kuluttajalle syntynyt etu?

(1) EYVL L 250, s. 17.

(2) EYVL L 290, s. 18.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/19

Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-61/05)

(2005/C 82/40)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 10.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Pedro Andrade ja Wouter Wils, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 92/100/ETY (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se on myöntänyt videoteosten tuottajille vuokrausoikeuden,

—

toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 92/100/ETY ja erityisesti sen 4 artiklan, luettuna yhdessä 2 artiklan 5 ja 7 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, kun se on luonut Portugalin lainsäädännössä sekaannuksen sen suhteen, kenen on maksettava taiteilijoille korvaus vuokrausoikeuden luovuttamisesta,

—	velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Portugalin tasavalta rikkoo direktiiviä 92/100, kun se on pannut direktiivin 2 artiklan 1 kohdan täytäntöön virheellisesti, kun se ei myöntänyt elokuvan ensimmäisten versioiden tuottajalle vuokrausoikeutta yksinoikeudella.

Tämän lisäksi termin ”tuottaja” käyttäminen Portugalin lainsäädännössä aiheuttaa sekaannusta sen suhteen, kenen on maksettava taiteilijoille korvaus, johon niillä on oikeus, mikä merkitsee direktiivin ja erityisesti sen 2 artiklan 5 ja 7 kohdan ja 4 artiklan virheellistä täytäntöönpanoa.

(1) EYVL L 346, s. 61.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/20

Nordspedizionieri di Danielis Livio & C:n, selvitystilassa, 11.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston 14.12.2004 antamasta tuomiosta asiassa T-332/02, Nordspedizionieri ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-62/05 P)

(2005/C 82/41)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Nordspedizionieri ym. (edustajanaan asianajaja G. Leone) on valittanut 11.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston 14.12.2004 antamasta tuomiosta asiassa T-332/02, Nordspedizionieri ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

kumoaa riidanalaisen 28.6.2002 tehdyn komission päätöksen (asia REM 1401), joka on annettu tiedoksi 2.9.2002, ja jossa komissio ei ole pitänyt perusteltuna tuontitullien poistamista, ja toteaa, että asetuksen N:o 1430/79 (1) 13 artiklan 1 kohdan nojalla esillä olevassa asiassa tullien poistaminen voidaan hyväksyä, koska valittajien osalta on olemassa erityistilanne, johon ei liity laiminlyöntiä tai vilpillistä menettelyä;

2.	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa että yhteisöjen tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat, jotka harjoittavat ammattimaista tulli-ilmoitustoimintaa, tekivät lokakuussa 1992 kaksi yhteisön passitusilmoitusta T/1 ja ilmoittivat, että kyseessä olivat Jugoslaviasta peräisin olevat pakkauspahvilaatikot, jotka olivat menossa Espanjaan. Italian tulli vaati valittajia suorittamaan kyseisiä kahta erää koskevat tullit ja väitti, etteivät kyseessä olleet pakkauslaatikot vaan savukkeet.

Valittajat riitauttivat tämän kansallisessa tuomioistuimessa, mutta hävittyään asian ne pyysivät komissiolta tullien poistamista; komissio hylkäsi pyynnön ja totesi, etteivät tätä koskevat edellytykset täyttyneet.

Valittajat nostivat tämän jälkeen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, joka perustui asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaan ja väittivät, ettei tulleja voitu määrätä niiden vastattaviksi, koska esillä olevassa asiassa oli kyseessä ”erityistilanne”, joka poistaa Nordspedizioni -yhtiön velvollisuuden vastata tulleista, koska sillä oli tulli-ilmoituksen tekohetkellä kuorma-autonkuljettajan toimittamien asiakirjojen (laskut ja kuljetusasiakirjat), joiden mukaan kyseessä olivat pakkauslaatikot, osalta vilpitön mieli.

Erityistilanne, joka oikeuttaa tullien poistamisen, perustuu siihen, että tulli-ilmoituksen tekijällä ei ole mahdollisuutta tarkastaa Italian ja Jugoslavian välisellä linjalla liikennöivän kuorma-auton sisältöä, ja lisäksi, että esillä olevassa asiassa asiakirjat vaikuttivat niin asianmukaisilta, että lastit tullattiin tulliviranomaisten toimesta menettelyssä, jossa asiakirjat hyväksyttiin lastia tutkimatta.

Valittajat vetosivat lisäksi siihen, että esillä olevassa asiassa täyttyi myös edellä mainitun 13 artiklan toinen edellytys, eli laiminlyönnin tai vilpillisen menettelyn puuttuminen, koska T/1 asiakirja oli laadittu kuljetusasiakirjojen ja laskujen perusteella.

Lopuksi ne vaativat toissijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta soveltamaan asetuksen N:o 2144/87 (2) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan tullivelkaa ei suoriteta tavaroiden siitä osasta, joka on myöhemmin takavarikoitu.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viides jaosto antoi 14.12.2004 tuomion, jossa se hylkäsi kanteen ja totesi, ettei asiassa ollut kyseessä ”erityistilanne”, minkä vuoksi se ei ottanut kantaa siihen, täyttyikö esillä olevassa asiassa toinen edellytys eli laiminlyönnin tai vilpillisen menettelyn puuttuminen.

Valituksessa toistetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt perusteet samoin kuin jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetty väite, että esillä olevassa asiassa on rikottu Italian ja Jugoslavian välillä vuonna 1965 solmittua, vastavuoroista hallinnollista avunantoa koskevaa Belgradin sopimusta, joka velvoitti Jugoslavian tulliviranomaiset ilmoittamaan Italian tulliviranomaisille riidanalaisten kahden kuorma-auton kuljettamista arkaluonteisista tavaroista (jollaisia ovat esimerkiksi savukkeet); valittajat toteavat myös, että kolmas kuorma-auto pysäytettiin ja tavarat takavarikoitiin nimenomaan Jugoslavian tullin Italian tullille (vaikkakin myöhään) tekemän ilmoituksen perusteella.

(1) EYVL L 175, 12.7.1979, s. 1.

(2) EYVL L 201, 22.7.1987, s. 15.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/21

Euroopan yhteisöjen komission 3.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-63/05)

(2005/C 82/42)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 3.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on komission oikeudellisen yksikön virkamies Minas Konstantinidis, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut ilman otsonista 12 päivänä helmikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY (EYV L 67, 9.3.2002, s. 14) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

—	velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 9.9.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/21

Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-65/05)

(2005/C 82/43)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 10.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on sen oikeudellisen yksikön oikeudellinen neuvonantaja Maria Patakia, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 28, 43 ja 49 artiklan eikä direktiivin 98/34/EY 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on lain 3037/2002 2 §:n 1 momentissa, 3 §:n toisessa osassa, 4 §:ssä ja 5 §:ssä kieltänyt kaikkien sähköisten, elektronisten ja elektromekaanisten pelien, mukaan lukien teknisten ajanvietelaitteiden ja kaikkien tietokonepelien, asentamisen ja käytön kaikissa muissa julkisissa tai yksityisissä tiloissa kuin kasinoissa

—	velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissiolle on tehty kanteluja lainsäädännössä asetetusta kiellosta asentaa ja käyttää kaikkia sähköisiä, elektronisia ja elektromekaanisia pelejä, mukaan lukien teknisiä ajanvietelaitteita ja kaikkia tietokonepelejä, kaikissa muissa julkisissa tai yksityisissä tiloissa kuin kasinossa.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa komissio katsoo, että edellä mainittu kielto on toimenpide, jolla rajoitetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Lisäksi komissio huomauttaa, että kyseisestä laista ei ollut ilmoitettu siinä vaiheessa kun sitä suunniteltiin, mikä on vastoin teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun direktiivin 98/34/EY (1) 8 artiklan 1 kohtaa.

Komissio katsoo myös, että syyt, joihin on vedottu ja jotka koskevat yhteiskuntajärjestyksen suojaamista ja erityisesti huolta siitä, että ajanvietelaitteet muuttuisivat onnenpeleiksi ja että niistä aiheutuisi sosiaalisia ongelmia, eivät ole riittävä peruste edellä mainitun kiellon asettamiselle, koska tavoiteltu päämäärä voitaisiin saavuttaa sopivammilla ja oikeasuhteisimmilla toimenpiteillä, jotka rajoittavat edellä mainittuja vapauksia vähemmän.

Lisäksi edellä mainittujen toimenpiteiden säätämisen kiireellisyydellä, johon Kreikan viranomaiset ovat vedonneet, ei voida perustella sitä, ettei näistä toimenpiteistä ole ilmoitettu komissio, sillä direktiivissä 98/34 säädetään menettelystä, jota kiireellisissä tapauksissa on noudatettava.

Komissio katsoo näin ollen, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 28, 43 ja 49 artiklan eikä direktiivin 98/34/EY 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

(1) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/22

Euroopan yhteisöjen komission 11.2.2005 Saksaan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-67/05)

(2005/C 82/44)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 11.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat professori Ulrich Wölker ja Sara Pardo Quintillian, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näitä toimenpiteitä komissiolle

2.	velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanemiseksi asetettu määräaika päättyi 22.12.2003.

(1) EYVL L 327, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/22

Koninklijke Coöperatie Cosun U.A:n 11.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-240/02, Koninkjike Coöperatie Cosun U.A vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 7.12.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-68/05 P)

(2005/C 82/45)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Koninklijke Coöperatie Cosun U.A on valittanut 11.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-240/02, Koninkjike Coöperatie Cosun U.A vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 7.12.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat M.M. Slotboom ja N.J. Helder.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen tuomion

—	ensisijaisesti, ratkaisee itse asian kumoamalla riidanalaisen tuomion,

—	toissijaisesti palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi

ja velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste

Yhteisön oikeutta on rikottu siten, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että viemättä jätetystä sokerista perittyä maksua ei ole pidettävä asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettuna tuonti- tai vientitullina.

Toinen toissijainen valitusperuste

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta on jäänyt huomaamatta, että viemättä jätetystä sokerista perittyä maksua on käsiteltävä asetuksen N.o 1430/79 soveltamisen kannalta tuontitullina.

Tämä valitusperuste jakaantuu kolmeen alaosaan:

A.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta on jäänyt huomaamatta, että viemättä jätetystä sokerista peritty maksu on katsottava tulliksi, koska sillä on sama tarkoitus kuin tullilla.

B.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta on jäänyt huomaamatta, että viemättä jätetystä sokerista perityn maksun suuruuden vahvistamistapa osoittaa, että maksua on pidettävänä tullina.

C.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta on jäänyt huomaamatta, että viemättä jätetystä sokerista perittävän määrän vahvistamistapa osoittaa, että maksua on pidettävä tullina.

Kolmas toissijainen valitusperuste

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toiminut yhteisön oikeuden vastaisesti tutkiessaan Cosunin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämässä kannekirjelmässä toissijaisesti esittämää toista ja kolmatta kanneperustetta.

Tämä valitusperustee jakaantuu seuraaviin alaosiin:

A.	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin menee Cosunin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämässä kannekirjelmässä toissijaisesti esittämän kanneperusteen tutkinnassa tämän oikeusriidan ulkopuolelle.

B.	Ensimäisen oikeusasteen tuomioistuin sivuuttaa virheellisesti Cosunin toissijaisesti esittämän kolmannen kanneperusteen.

Neljäs toissijainen valitusperuste

Yhdenvertaisen kohtelun, oikeusvarmuuden ja kohtuullisuusperiaatteiden loukkaaminen.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/23

Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-70/05)

(2005/C 82/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Denis Martin, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia säännöksiä

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa edellä mainittu direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 2.12.2003.

(1) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/23

Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-71/05)

(2005/C 82/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 14.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Mikko Huttunen.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/30/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2)	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 28.9.2003.

(1) EYVL L 85, 28.3.2002, s. 40.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/24

Euroopan yhteisöjen komission 15.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-73/05)

(2005/C 82/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 15.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamies on Nicola Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104/EY muuttamisesta koskemaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolisia toimialoja ja toimintoja 22.6.2000 annetun direktiivin 2000/34/EY (1) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja/tai koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

2.	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle kansallisessa oikeusjärjestyksessä asetettu määräaika on päättynyt 1.8.2003.

(1) EYVL L 195, 1.8.2000, s. 41.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/24

Euroopan yhteisöjen komission 15.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-74/05)

(2005/C 82/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 15.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Nicola Yerrell, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/79/EY (1) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ole varmistanut sitä, että työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet käyttöön tarvittavat säännökset sopimuksella ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

2.	velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin kansallisessa oikeusjärjestyksessä tapahtuvan täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 1.12.2003.

(1) EYVL L 302, 1.12.2000, s. 57.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/25

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 17.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia C-77/05)

(2005/C 82/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan asiamiehenä on O'Neil, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)	kumoaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26 päivänä lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (1);

katsoo EY 233 artiklan nojalla, että rajavirastoasetuksen kumoamisen jälkeen ja ennen uuden, kyseistä asiaa koskevan lainsäädännön antamista rajavirastoasetuksen säännökset jäävät voimaan, paitsi siltä osin kuin niissä estetään Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen kyseisen asetuksen soveltamiseen;

3)	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhdistyneeltä kuningaskunnalta evättiin oikeus osallistua Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26 päivänä lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (rajavirastoasetus) antamiseen huolimatta siitä, että se on Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan (Schengen-pöytäkirja) 5 artiklan 1 kohdan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittanut halustaan tähän. Rajavirastoasetuksen kumoamista vaaditaan sillä perusteella, että Yhdistyneen kuningaskunnan jättämisessä ulkopuolelle asetuksen antamisen osalta on kysymys EY 230 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta ja/tai perustamissopimuksen rikkomisesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan pääväite on se, että kun neuvosto jätti sen rajavirastoasetuksen antamisen osalta ulkopuolelle, se menetteli Schengen-pöytäkirjan 4 ja 5 artiklan välistä suhdetta koskevan virheellisen tulkinnan pohjalta. Se väittää erityisesti seuraavaa:

Neuvoston tulkinta, jonka mukaan Schengen-pöytäkirjan 5 artiklassa annettu osallistumisoikeus soveltuu ainoastaan sellaisiin Schengenin säännöstöön perustuviin toimenpiteisiin, joihin Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu neuvoston 4 artiklan nojalla tekemän päätöksen perusteella, on ristiriidassa kyseisten artiklojen rakenteen ja kieliasun, 5 artiklan järjestelmän todellisen luonteen ja sen 5 artiklaan liittyvän julistuksen kanssa, joka liitettiin Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan.

Neuvoston Schengen-pöytäkirjaa koskeva tulkinta ei mahdollista Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan ”rajoitussäännön” tehokasta vaikutusta. Tällainen tulkinta ei myöskään suojaa Schengenin säännöstön yhtenäisyyttä. Itse asiassa säännöstöä turvaavana keinona sen vastakkainen vaikutus Yhdistyneelle kuningaskunnalle olisi pääosin suhteeton.

Kun otetaan huomioon se Schengen säännöstöön perustuvien toimenpiteiden laaja ja väljä käsite, jota neuvosto käytännössään soveltaa, Schengen-pöytäkirjan 5 artiklan järjestelmä, sellaisena kuin neuvosto sitä tulkitsee, saattaisi toimia tavalla, joka loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta ja tehostettua yhteistyötä ohjaavia perusperiaatteita.

Toissijaisesti Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että jos neuvoston tulkinta Schengen-pöytäkirjan 4 ja 5 artiklan välisestä suhteesta olisi oikea, tämä johtaisi välttämättä 5 artiklassa tarkoitetun Schengenin säännöstöön perustuvan toimenpiteen käsitteen suppeaan tulkintaan siten, että kysymys olisi säännöstöön epäselvästi liittyvästä toimenpiteestä, ja rajavirastoasetus ei ole tällainen toimenpide.

(1) EYVL L 349, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/25

Amtsgericht Freiburgin 14.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö sakkoasiassa, jossa Bernd Voigt valittaa Regierungspräsidium Karlsruhe-Brettenin sakkomääräyksestä

(Asia C-83/05)

(2005/C 82/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Amtsgericht Freiburg on pyytänyt 14.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.2.2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sakkoasiassa, jossa Bernd Voigt valittaa Regierungspräsidium Karlsruhe-Brettenin sakkomääräyksestä, seuraaviin kysymyksiin:

Onko tyyppihyväksyntädirektiiviä 70/156/ETY, (1) sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/53/ETY, (2) joka on saatettu Saksan oikeusjärjestelmän osaksi 9.12.1994 annetulla Verordnung über die EG-Typgenehmigung für Fahrzeuge und Fahrzeugteile -nimisellä asetuksella, (jota on muutettu viimeksi 7.2.2004) tulkittava siten, että myös sellaisen moottoriajoneuvon kuljettaja, jonka ajoneuvo on rekisteröity EY-tyyppihyväksynnän perusteella annetun tyyppihyväksynnän seurauksena henkilöautona, on oikeutettu ottamaan ajoneuvon hyväksyttynä ajoneuvotyyppinä käyttöön tieliikenteessä ja erityisesti, sovelletaanko tämän moottoriajoneuvon kuljettajan osalta myös sellaisia nopeusrajoituksia, jotka koskevat pelkästään henkilöautoja?

Saavatko liikennerikkomusten tutkinnan osalta toimivaltaiset viranomaiset todeta, että Kraftfahrt-Bundesamtin EY-tyyppihyväksynnän mukaan antamat tyyppihyväksynnät ja saksalaisten ajoneuvorekisteriviranomaisten näiden EY-tyyppihyväksyntien perusteella suorittamat rekisteröinnit eivät ole ratkaisevia ajoneuvotyypin luokittelun suhteen silloin, kun vahvistetaan, mitä nopeusrajoitusta sellaisen ajoneuvotyypin kuljettajan on noudatettava?

(1) Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/156/ETY; korvattu ja muutettu 18.6.1992 annetulla direktiivillä 92/53/ETY.

(2) Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/53/ETY (EYVL L 225, 10.8.1992, s. 1).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/26

Euroopan yhteisöjen komission 18.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-90/05)

(2005/C 82/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 18.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on Dimitris Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio,

annettuaan Luxemburgin suurherttuakunnalle tilaisuuden esittää huomautuksensa ja 7.7.2004 päivätyn perustellun lausunnon ja kuultuaan tämän vastauksen, joka kirjattiin saapuneeksi pääsihteeristöön 13.10.2004, vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

toteamaan, että koska Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut arvonlisäveronpalautuksia maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille koskevaa kuuden kuukauden määräaikaa, se ei ole noudattanut kahdeksannen arvonlisäverodirektiivin (1) 7 artiklan neljännen kohdan mukaisia velvoitteitaan, ja

2)	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Luxemburgin suurherttuakunta on kyllä asianmukaisesti saattanut kyseisen direktiivin kansallisen oikeusjärjestyksen osaksi, mutta ei käytännössä noudata sen 7 artiklan neljännessä kohdassa säädettyä kuuden kuukauden määräaikaa, joka koskee arvonlisäveronpalautuksia maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille. Luxemburgin viranomaisten suorittamat palautukset ovat säännöllisesti huomattavan viivästyneitä. Luxemburgin lainsäädännössä ei myöskään säädetä viivästyskoroista, joilla voitaisiin korvata näistä viivästyksistä aiheutuvaa vahinkoa.

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt – 6 päivänä joulukuuta 1979 annettu kahdeksas neuvoston direktiivi 79/1072/ETY (EYVL L 331, 27.12.1979, s. 11).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/26

Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-92/05)

(2005/C 82/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 21.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Bruno Stromsky ja Bernhard Schima, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut neuvoston direktiivissä 93/42/ETY vahvistettuja vaatimuksia koskevista yksityiskohtaisista eritelmistä sellaisten lääkinnällisten laitteiden osalta, joiden valmistuksessa käytetään eläinperäisiä kudoksia, 23 päivänä huhtikuuta 2003 annetun komission direktiivin 2003/32/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

2)	vaihtoehtoisesti toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut edellä mainitun direktiivin 2003/32/EY mukaisia velvollisuuksiaan, koska se ei ole ilmoittanut komissiolle antamistaan säännöksistä

3)	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 1.1.2004.

(1) EYVL L 105, 26.4.2003, s. 18.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/28

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa T-193/02, Laurent Piau vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) pelaaja-agenttien toimintaa koskevat määräykset - Yritysten yhteenliittymän päätös - EY 49, EY 81 ja EY 82 artikla - Kantelu - Yhteisön edun puuttuminen - Hylkääminen)

(2005/C 82/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-193/02, Laurent Piau, kotipaikka Nantes (Ranska) edustajanaan asianajaja M. Fauconnet, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään O. Beynet ja A. Bouquet, prosessiosoite Luxemburgissa), jota tukee Kansainvälinen jalkapalloliitto (FIFA), kotipaikka Zürich (Sveitsi), edustajinaan asianajajat F. Louis ja A. Vallery, jossa vaaditaan kumoamaan 15.4.2002 tehty komission päätös, jossa hylättiin kantajan tekemä kantelu, joka koski kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) antamia pelaaja-agenttien toimintaa koskevia määräyksiä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit V. Tiili ja M. Vilaras, kirjaaja: hallintovirkamies I. Natsinas, on 26.1.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

3	Kansainvälinen jalkapalloliitto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

(1) EYVL C 219, 14.9.2002.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/28

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä tammikuuta 2005,

asiassa T-267/03, Anna Maria Roccato vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Sisäinen kilpailu - Päätös olla hyväksymättä hakijaa suullisiin kokeisiin - Valintalautakunnan harkintavalta - Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus)

(2005/C 82/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-267/03, Anna Maria Roccato, entinen Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asiamiehet G. Vandersanden ja L. Levi vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja F. Clotuche-Duvieusart, kotipaikka Luxembourg), jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kilpailun COM/PB/99 valintalautakunnan 24.1.2003 tekemän päätöksen ja määräämään hänelle suoritettavaksi vahingonkorvausta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit V. Tiili ja V. Vadapalas, kirjaaja: I. Natsinas, hallintovirkamies, on 26.1.2005 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1	Kanne hylätään.

2	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 239, 4.10.2003.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/29

U.S. Steel Košice s.r.o.:n 20.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-489/04)

(2005/C 82/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

U.S. Steel Košice, Košice, Slovakian tasavalta, on nostanut 20.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat barrister D. Hueting, solicitor C. Thomas ja asianajaja E. Vermulst.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission 20.10.2004 tekemän päätöksen, joka koski Slovakian tasavallan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti ilmoittamaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamista koskevaa kansallista suunnitelmaa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on slovakialainen yhtiö ja maan ainoa teräksentuottaja. Se vaatii kannekirjelmässään komission 20.10.2004 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, joka koski Slovakian tasavallan direktiivin 2003/87 (1) mukaisesti ilmoittamaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamista koskevaa kansallista suunnitelmaa.

Kanteensa tueksi kantaja väittää ensiksi, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohtaa, koska siinä väitetysti hyväksytään kansallinen jakosuunnitelma, vaikka hyväksyttyjen päästöoikeuksien kokonaismäärä on pienempi kuin suunnitelmassa mainittujen yksittäisten päästöoikeuksien ja varausten kokonaismäärä. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan direktiivin 2003/87 liitteessä III olevaa perustetta 1 ja 2, koska siinä vahvistetaan Slovakian tasavallan toteuttama päästöoikeuksien jakaminen tasolle, joka on huomattavasti alhaisempi kuin alun perin ilmoitettu määrä, joka oli niiden velvoitteiden mukainen, jotka Slovakian tasavallalla Kioton pöytäkirjan mukaan on. Kantaja väittää myös, että komissio syyllistyi harkintavallan väärinkäyttöön, koska riidanalaisella päätöksellä pyritään sen mukaan päästöoikeuksien niukkuuteen, mikä poikkeaa direktiivissä 2003/87 vahvistetuista tavoitteista, ja lisäksi, että päätös perustui kahdenvälisiin neuvotteluihin, jotka eivät olleet avoimia, mitä direktiivissä 2003/87 ei sallita. Kantaja väittää edelleen, että riidanalaisella päätöksellä loukataan syrjintäkiellon periaatetta, koska komissio kohteli sääntöjenvastaisesti Slovakian tasavaltaa eri tavalla kuin Saksaa ja ensimmäisiä kahdeksaa jäsenvaltiota, joiden jakosuunnitelmat sille toimitettiin, ja koska se ei muutoin sääntöjenvastaisesti kohdellut Slovakian tasavaltaa eri tavoin kuin Latviaa ja Viroa. Kantajan mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan myös suhteellisuusperiaatetta, koska siinä ensinnäkin väitetysti hyväksytään suunnitelma, vaikka Slovakian ehdottama päästöoikeuksien kokonaismäärä vahvistetaan pienemmäksi kuin mikä on asianmukaista ja tarpeen, ja koska komissio ei toiseksi arvioinut vaikutuksia, jotka jaettavan kokonaismäärän vähenemisellä on yksittäisille laitoksille. Kantaja väittää lopuksi, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu asianmukaisesti ja riittävästi.

(1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/29

Merant GmbH:n 21.12.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-491/04)

(2005/C 82/57)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: saksa

Merant GmbH, kotipaikka Ismaning, (Saksa), on nostanut 21.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on Rechtsanwalt A. Schulz.

Vastapuolena valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli Focus Magazin Verlag GmbH, München, (Saksa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 18.10.2004 tekemän päätöksen nro R-542/2002-2

—

palauttaa voimaan väiteosaston 29.4.2002 (päätös nro 1198/2002) tekemän päätöksen, eli hylkää yhteisön tavaramerkkihakemuksen nro 453 720 seuraaville tavaroille ja palveluille:

—

”luokkaan 9 kuuluvat kaikenlaiset tietoja sisältävät konekieliset tietovälineet ja ohjelmistot, erityisesti digitaaliset ja analogiset tietovälineet, joissa on esimerkiksi kulttuuriin ja tieteeseen liittyviä ja teollisuuteen tai tekniikkaan liittyviä tietoja; ohjelmoidut levykkeet, ROM-videokasetit, CD-levyt, sirulevyt ja magneettiset tietovälineet;

—

luokkaan 16 kuuluvat painokirjaimet, sanoma- ja aikakauslehdet, kirjat, julisteet, tarrat, kalenterit, valokuvat; kirjoituskoneet ja konttoritarvikkeet, nimittäin ei-sähköiset konttorilaitteet, kirjoitusvälineet, kuulakärkikynät, täytekynät; neuvonta- ja opetusvälineet, myös mallien ja kuvataulujen muodossa;

—	luokkaan 41 kuuluva sellaisten digitaalisten ja analogisten tietovälineiden julkaiseminen, joissa on esimerkiksi kulttuuriin, tieteeseen, urheiluun, teollisuuteen tai tekniikkaan liittyviä tietoja ja luokkaan 42 kuuluvat päivityspalvelut myös cd-rom-levyille; julkaisupalvelut.”

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Focus Magazin Verlag GmbH
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki ”FOCUS” luokkiin 3, 6, 7, 8, 9, 14, 15, 16, 20, 21, 24, 25, 26, 28, 29, 32, 33, 35, 36, 38, 39, 41, 42 kuuluville tavaroille ja palveluille – hakemus nro 453 720
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kantaja
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansainvälinen kuvamerkki ”MICRO FOCUS” luokkiin 9, 16, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen osittainen hyväksyminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Focus Magazin Verlag GmbH:n valituksen hyväksyminen ja kantajan väitteen hylkääminen
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on kantajan mukaan sovellettu väärin. Näiden kahden merkin välillä on sen mukaan sekaannusvaara. Merkeissä, joiden rekisteröintiä on haettu myöhemmin, on kantajan mukaan otettu käyttöön osa aikaisemmin rekisteröidystä merkistä ja merkin kattamat tavarat ja palvelut ovat osittain samoja ja osittain erittäin samankaltaisia.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/30

Jungbunzlauer AG:n ja kolmen muun yhtiön 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-492/04)

(2005/C 82/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Jungbunzlauer AG, Basel (Sveitsi), Jungbunzlauer Ladenburg GmbH, Ladenburg (Saksa), Jungbunzlauer Holding AG, Chur (Sveitsi) ja Jungbunzlauer Austria AG, Wien, ovat nostaneet 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat R. Bechtold, M. Karl, U. Soltész ja C. Steinle.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	kumoaa 29.9.2004 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/E-1/36.756 – natriumglukonaatti) kokonaisuudessaan toissijaisesti kumoaa päätöksen sen tiettyjen adressaattien osalta toissijaisesti alentaa päätöksessä määrättyjen sakkojen määrää

2)	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut

3)	turvautuu asian T-312/01 asiakirjoihin ja ryhtyy kaikkiin muihin asianmukaisina pitämiinsä prosessinjohtotoimiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat olivat osallistuneet natriumglukonaattialalla pitkäaikaiseen sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin ja rikkoneet näin ollen EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa. Yrityksille määrättiin tämän perusteella sakkoja.

Kantajat riitauttavat kyseisen päätöksen ja väittävät, että kilpailusääntöjen rikkomisesta on vastuussa ainoastaan Jungbunzlauer Ladenburg GmbH. Jungbunzlauer Austria AG ja Jungbunzlauer AG eivät ole milloinkaan osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen eivätkä ne ole millään tavalla voineet vaikuttaa Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:n markkinakäyttäytymiseen tai liikepolitiikkaan. Niillä ei ole vastuuta myöskään sen vuoksi, että ne ovat yhteisöoikeudellisesti sidoksissa Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:hon tai sen vuoksi, että ne kuuluvat Jungbunzlauer-konserniin. Jungbunzlauer Holding AG on pelkkä holdingyhtiö, jolla ei ole ratkaisevaa vaikutusvaltaa Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:n tukku- tai hintapolitiikkaan ja näin ollen markkinakäyttäytymiseen natriumglukonaatin osalta.

Vaikka Jungbunzlauer Austria AG, Jungbunzlauer AG ja Jungbunzlauer Holding AG olisivat vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, mikä kantajien mukaan ei kuitenkaan ole tilanne, komission toimivalta määrätä sakkoja näille yhtiöille on jo vanhentunut.

Kantajat väittävät lisäksi, että päätös on siltä osin, kuin se on osoitettu Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:lle, muodollisesti ja aineellisesti virheellinen, koska komissio on jättänyt noudattamatta useita eri periaatteita. Komissio on muun muassa loukannut syyttömyysolettaman ja hyvän hallinnon periaatteita, koska se on oikeudenkäyntimenettelyn, joka koski samasta kartellista 2.10.2001 tehtyä päätöstä, vireillä ollessa vienyt läpi toisen hallintomenettelyn. Komissio on 29.9.2004 tehdyllä ”toisella” päätöksellä jättänyt joka tapauksessa noudattamatta perusteltua luottamusta ja kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevia periaatteita. Tämän lisäksi menettely on kestänyt kohtuuttoman kauan.

Sakon määrän vahvistamisen osalta kantajat väittävät muun muassa, että sakko on suhteettoman korkea ja sillä ylitetään sakon määrälle vahvistetut ylärajat, että komissio on ottanut huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen keston, joka on virheellinen, että Jungbunzlauer Ladenburg BmbH ei ole johtaja ja että menettelyn liian pitkän keston vuoksi kyse on lieventävistä olosuhteista.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/31

Euroopan yhteisöjen komission 24.12.2004 IIC Informations-Industrie Consulting GmbH:ta vastaan nostama kanne

(Asia T-500/04)

(2005/C 82/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 24.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen IIC Informations-Industrie Consulting GmbH:ta, Königswinter (Saksa), vastaan. Kantajan edustajina ovat G. Braun, W. Wils ja N. Knittlmayer, ja prosessisoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle 181 236,61 euroa 4 prosentin korkoineen 1.1.1998 lukien

2)	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja teki vuonna 1996 vastaajan kanssa kaksi sopimusta, joilla kantaja sitoutui myöntämään vastaajalle taloudellista apua kahden euroopanlaajuisen kulttuurihankkeen toteuttamiseen. Taloudellisella tuella oli tarkoitus kattaa 50 prosenttia vastaajalle aiheutuneista hankkeeseen liittyvistä kustannuksista, mikäli kyseiset kustannukset käytettiin ja ne esitettiin sopimuksen mukaisesti. Vastaaja sai kyseisten sopimusten perusteella vuonna 1997 ennakkona yhteensä 400 821 DM (204 936,52 euroa) koko taloudellisen tuen yhteissummasta.

Hankkeen päätyttyä vastaaja esitti komissiolle väitetyt hankkeesta aiheutuneet kustannukset, joiden määrästä se halusi pidättää ennalta maksetun taloudellisen tuen määrän. Kantaja toimitti kuitenkin tarkastuksen ja tuli siihen tulokseen, että vastaajalla oli oikeus taloudelliseen tukeen, jonka suuruus näiden molempien hankkeiden osalta oli ainoastaan 46 300,18 DM (23 672,91 euroa). Tämän vuoksi kantaja vaatii vastaajaa maksamaan takaisin tämän summan ylittävän osan eli 181 263,61 euroa (354 520,82 DM).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/32

V.I.C. Verband der Internationalen Caterer in Deutschland e.V:n 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-5/05)

(2005/C 82/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

V.I.C. Verband der Internationalen Caterer in Deutschland e.V, Berliini, on nostanut 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja K. Kühne.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1.	kumoaa 11.11.2004 päivätyssä kirjeessä olevan päätöksen evätä tutustuminen komissiolle 12.5.1978 tehtyyn Saksan viranomaisten anomukseen saada ottaa käyttöön poikkeavia erityistoimia, ja

2.	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio epäsi ns. avoimuusasetuksen (1) 4 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla kantajan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat Saksan liittotasavallan anomusta saada ottaa käyttöön poikkeavia erityistoimia kuudennen arvonlisäverodirektiivin (2) 27 artiklan mukaisesti.

Kantaja väittää, että tutustumispyynnön epääminen merkitsee kantajalle tosiasiallista oikeussuojan epäämistä, koska kantajan valituksen hylkääminen pääasian käsittelyssä perustui pyydettyyn asiakirjaan. Kantajan mukaan tutustumispyynnön epääminen on vastoin avoimuusasetusta.

Kantajan mielestä tutustumispyynnön epääminen avoimuusasetuksen 4 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla on vastoin EU 1 artiklaa sekä EY 21, EY 207, EY 253 ja EY 255 artiklaa, koska pyydetyn asiakirjan jakelun estäminen ei ole perusteltua.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

(2) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/32

DEF-TEC Defense Technology GmbH:n 12.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-6/05)

(2005/C 82/61)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

DEF-TEC Defense Technology GmbH, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), on nostanut 12.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja H. Daniel.

Defense Technology Corporation of America, kotipaikka Jacksonville, Florida (Yhdysvallat), osallistui myös asian käsittelyyn valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.11.2004 tekemän ratkaisun asiassa R 493/2002-2

—	toteaa SMHV:n väiteosaston ratkaisun nro 722/2002 mitättömäksi

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki FIRST DEFENSE AEROSOL PEPPER PROJECTOR luokkiin 5 (farmaseuttiset tuotteet jne.), 8 (käsikäyttöiset työkalut ja -välineet jne.) ja 13 (ammukset jne.) kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 643 668
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Defense Technology Corporation of America
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansallinen ja kansainvälinen sana- ja kuviomerkki FIRST DEFENSE
Väiteosaston ratkaisu:	Rekisteröinnin epääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Asetuksen N:o 40/94 (1) 8 artiklan 3 kohdan rikkominen. Kantaja kiistää toteamuksen, jonka mukaan se ei ole toimittanut riittävästi todisteita siitä, että riidanalaista tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tekeminen tapahtui tavaramerkin haltijan suostumuksella.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1)

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/33

Viasat Broadcasting UK Ltd:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-16/05)

(2005/C 82/62)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Viasat Broadcasting UK Ltd, kotipaikka West Drayton (Yhdistynyt kuningaskunta), on nostanut 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Simon Evers Hjelmborg.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1.	kumoaa komission TV2/DANMARK A/S:n pääomankorotuksesta 6.10.2004 tekemän päätöksen nro N 313/2004 – Tanska (C(2004)3632 lopullinen) 55 kohdan;

2.	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riitautettu päätös koskee valtion omistaman julkisen palvelun televisioyhtiö TV2/DANMARK A/S:n pääomankorotussuunnitelmaa. Pääomankorotusta, joka koostuu pääomatuesta Tanskan valtiolta ja velan muuttamisesta omaksi pääomaksi, pidettiin tarpeellisena komission 19.5.2004 tekemän sellaisen päätöksen (1) seurauksena, jolla komissio velvoitti Tanskan perimään TV2/DANMARK A/S:ltä takaisin laittomasti myönnetyn valtiontuen, mikä olisi aiheuttanut yhtiön joutumisen konkurssiin.

Riitautetusta päätöksestä ilmenee, ettei komissio voinut sulkea pois mahdollisuutta siitä, että TV2:n suunniteltuun pääomankorotukseen sisältyy EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukielementtejä. Riitautetun päätöksen 55 kohdassa komissio kuitenkin totesi, että TV2:n pääomankorotukseen mahdollisesti sisältyvä valtiontuki oli EY 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuva.

Kantaja esittää kanteensa tueksi, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole todennut, että pääomankorotussuunnitelma on EY 87 artiklan 1 kohdan vastainen. Tätä väitettä tukevat mm.

—

se, että syy siihen, että TV2/DANMARK A/S:n pääomankorotusta haetaan, on sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisin maksamista koskeva vaatimus, minkä vuoksi uuden tuen (pääomankorotuksen) hyväksyminen merkitsisi sitä, että EY 87 artiklan 1 kohta ja komission 19.5.2004 tehty päätös menettäisivät itsenäisen merkityksensä,

—	se, että pääomankorotusta, jolla oma pääoma korotetaan optimaaliseen pääomarakenteeseen, ei voida pitää markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisena,

—	se, että TV2/DANMARK tuotti vuonna 2003 voittoa ilman valtiontukea, mikä osoittaa, että itse yhtiö on asemassa, jossa se voi rakentaa halutun oman pääoman ja

—	se, että optimaalista pääomarakennetta ei tarvita siihen, että TV2/DANMARK A/S voi hoitaa julkisen palvelun velvoitteensa.

Kantaja esittää lisäksi, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että pääomankorotukseen mahdollisesti liittyvä valtiontukielementti on EY 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuva. Tätä väitettä tukee mm.

—	se, että EY 86 artiklan 2 kohdan soveltamisala rajoittuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen (julkisen palvelun) nettolisäkustannusten korvaamiseen, minkä vuoksi määräys ei koske valtion sijoituksia yrityksissä, jotka tarjoavat näitä palveluja,

—	se, että Tanskan valtion sijoitus TV2/DANMARK A/S:iin (pääomankorotus) ei ole korvaus ostetuista julkisista palveluista ja näin ollen ei ole korvaus julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvista nettolisäkustannuksista,

—	se, että TV2/DANMARK A/S:llä ei vaikuta olevan julkisen palvelun velvoitteisiin liittyviä nettolisäkustannuksia,

—

se, että komissio ei selvitä julkisen palvelun käsitettä, ja se näin ollen hyväksyy tästä käsitteestä erittäin laajan määrittelyn, jonka mukaan koko TV2/DANMARK A/S:n ohjelmisto on julkista palvelua, mistä seuraa, että EY 86 artiklan 2 kohdan suhteellisuusperustetta koskeva arviointi jää tosiasiallisesti sisällyksettömäksi ja

—	se, että EY 86 artiklan 2 kohdan perusteella ei voida hyväksyä valtiontukea siinä tarkoituksessa, että valtionyhtiöt tehdään houkutteleviksi myyntiä varten.

Lisäksi esitetään, että komission oli rajoituttava arvioimaan suunniteltu pääomankorotus EY 87 artiklan 2 kohdan ja EY 87 artiklan 3 kohdan, joista erityisesti EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan, ja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (2) mukaan ja että suunniteltu pääomankorotus ei täytä näiden määräysten mukaisia edellytyksiä.

(1) Komission Tanskan TV2/DANMARKIN hyväksi toteuttamia järjestelyjä koskevassa asiassa C 2/2003 (ex NN 22/2002) 19.5.2004 tekemä päätös C(2004) 1814 lopullinen.

(2) Komission tiedonanto, EUVL C 244, 1.11.2004, s. 2.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/34

France Télécomin 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-17/05)

(2005/C 82/63)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

France Télécom, Pariisi (Ranska), on nostanut 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Antoine Gosset-Grainville ja Laurent Godfroid.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	kumoaa komission 2.8.2004 tekemän päätöksen nro C(2004)3060, joka koskee Ranskan France Télécomille myöntämää valtiontukea, ja

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin kantaja tässä asiassa vetoaa, ovat täysin samat kuin ne, joihin kantaja vetoaa asiassa T-427/04.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/34

Boliden AB:n, Outokumpu Copper Fabrication AB:n ja Outokumpu Copper BCZ S.A:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-19/05)

(2005/C 82/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Boliden AB, kotipaikka Tukholma (Ruotsi), Outokumpu Copper Fabrication AB, kotipaikka Västerås (Ruotsi) ja Outokumpu Copper BCZ S.A., kotipaikka Liège (Belgia), ovat nostaneet 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat C. Wetter ja O. Rislund.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 3.9.2004 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/E-1/38.069 – kupariset vesijohtoputket) 1 artiklan a, b ja c kohdan siltä osin kuin ne koskevat 1.7.1995–27.8.1998 välistä aikaa ja 10.12.1998–7.10.1999 välistä aikaa

—	muuttaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa ja alentaa kantajille määrättyä sakkoa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat rikkoivat muiden yritysten mukana EY 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla monitahoisiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joilla vahvistettiin hintoja ja jaettiin markkinoita kuparisten vesijohtoputkien alalla.

Kanteensa tueksi kantajat väittävät, että komissio teki EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisessa oikeudellisen virheen katsoessaan, että kantajat osallistuivat yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka kesti 3.6.1998–22.3.2001 välisen ajan. Kantajat väittävät edelleen, että vaikka tämä rikkominen olisikin luonnehdittava yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, komissio rikkoi suhteellisuusperiaatetta, kun se ei ottanut huomioon, että kantajien osallistuminen kyseiseen rikkomiseen oli vähäisempää huomattavan osan siitä ajanjaksosta, jonka kyseinen rikkominen kesti. Kantajien mukaan komissio myös katsoi virheellisesti, ettei vanhentumissääntöjä voitu soveltaa kantajien tapaukseen, ja siksi kantajat väittävät, että mitään sakkoa ei olisi pitänyt määrätä niiden rikkomisten osalta, jotka loppuivat ennen 22.3.1996, kun otetaan huomioon, että komissio aloitti tutkimuksensa 22.3.2001. Lopuksi kantajat väittävät, että komissio ei soveltanut kantajiin asianmukaisesti yhteistyötiedonantoaan eikä sakkojen laskemista koskevia vuoden 1998 suuntaviivoja, koska komission myöntämä sakonalennus ei heijasta asianmukaisesti sitä yhteistyötä, jota kantajat tekivät komission kanssa. Samassa yhteydessä kantajat myös väittävät, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska kantajille myönnettiin sama sakonalennus kuin toiselle kyseiseen rikkomiseen osallistuneelle yritykselle, vaikka kantajat tekivät komission kanssa tiiviimpää yhteistyötä kuin kyseinen yritys.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/35

Outokumpu OYJ:n ja Outokumpu Copper Products OY:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-20/05)

(2005/C 82/65)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Outokumpu OYJ, kotipaikka Espoo (Suomi), ja Outokumpu Copper Products OY, kotipaikka Espoo (Suomi), ovat nostaneet 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat barrister J. Ratliff sekä asianajajat F. Distefano ja J. Luostarinen.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 3.9.2004 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/E-1/38.069 – kupariset vesijohtoputket) 2 artiklan siltä osin kuin se koskee kantajille määrätyn sakon määrää

—	alentaa kantajille kyseisessä päätöksessä määrättyä sakkoa tuomiovaltansa nojalla

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio teki oikeudellisen virheen korottaessaan kantajille määrättyä sakkoa 50 prosenttia rikkomisen uusimisen takia sillä perusteella, että kantajien oli jo todettu syyllistyneen samankaltaiseen rikkomiseen ruostumatonta terästä koskeneessa asiassa. Tämän osalta kantajat väittävät, että komissio rikkoi asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklaa sekä omia vuonna 1998 sakkojen määräämisestä antamiaan suuntaviivoja, loukkasi suhteellisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun yleisiä periaatteita ja teki ilmeisen arviointivirheen.

Kantajat väittävät edelleen, että komissio teki sekä oikeudellisen virheen että tosiseikkojen arviointia koskevan virheen korottaessaan kantajille määrättyä sakkoa 50 prosenttia ennaltaehkäisyn vuoksi. Tämän osalta kantajat väittävät, että komissio arvioi tällaisia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia virheellisesti ja vastoin neuvoston asetuksen 1/2003 23 artiklaa, omia vuonna 1998 sakkojen määräämisestä antamiaan suuntaviivoja sekä sakkojen määräämisen, rankaisemisen ja suhteellisuuden yleisiä periaatteita, koska kyseisessä rikkomisessa mukana olleisiin muihin yrityksiin verrattuina kantajista tuli entistäkin suurempia yrityskaupoilla, jotka tehtiin aivan rikkomisen lopussa tai jopa sen jälkeen. Samassa yhteydessä kantajat väittävät, että komissio teki virheen tarkastellessaan ainoastaan liikevaihtoa eikä kantajien kaikkia olosuhteita.

Lopuksi kantajat väittävät, että komissio selvästi teki oikeudellisen virheen ottaessaan sakkojen määräämisessä huomioon paitsi tuottajien ”muokkauslisän”, joka saadaan kuparimetallin jalostamisesta vesijohtoputkiksi, myös koko toiminnan perustana olevasta kuparimetallista saatavan liikevaihdon, joka ei kuulunut mihinkään lainvastaiseen yhteistoimintaan. Kantajien mukaan kyseinen virhe on johtanut suhteettomaan korkeaan sakkoon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1)

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/36

Halcor Metal Works S.A:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-21/05)

(2005/C 82/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Halcor Metal Works S.A., kotipaikka Ateena (Kreikka), on nostanut 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat barrister I. S. Forrester sekä asianajajat A. P. Schulz ja A. Komninos.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan f kohdan ja 2 artiklan d kohdan siltä osin kuin sakko määrätään Halcorille

—	toissijaisesti määrää sellaisen alemman sakon, jonka se mahdollisesti katsoo asianmukaiseksi, kun se käyttää EY 229 artiklaan perustuvaa täyttä harkintavaltaansa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa sakon, joka sille määrättiin EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 3.9.2004 asiassa Comp/E-1/38-069 tehdyllä komission päätöksellä, jonka mukaan kuparisten vesijohtoputkien alalla on rikottu kilpailusääntöjä kolmella erillisellä tavalla.

Kanteensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, ettei se ansainnut menettelystään sakkoa. Kantajan mukaan sen menettelyyn ei sisältynyt toimia, joista olisi ollut perusteltua määrätä EY 81 artiklan mukainen sakko, koska riidanalaisen päätöksen muut adressaatit harjoittivat sitä kohtaan painostusta ja koska se vienti- ja kasvukeskeisenä yrityksenä osallistui kartelliin vastahakoisesti ja passiivisesti.

Kantaja väittää myös, että sille määrätyn sakon lähtökohta oli ilmiselvästi virheellinen ja loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kantaja toteaa, että kun kyseisessä päätöksessä väitetään sen muiden adressaattien syyllistyneen kolmeen erilliseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, kantajaa syytetään ainoastaan yhdestä rikkomisesta, ja kuitenkin sakon perusmäärä laskettiin samalla tavalla kaikkien adressaattien osalta. Kantaja väittää myös, ettei se vahvistanut järjestelyjä ja että rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus kattaa päätöksessä virheellisesti Kreikan.

Kantaja väittää edelleen, että rikkomisen keston perusteella määrätty sakonkorotus merkitsee ilmeistä arviointivirhettä ja oikeudellista virhettä.

Lopuksi kantaja väittää, että sille määrätty sakko on suhteeton, kun sitä verrataan kyseisen päätöksen muille adressaateille määrättyihin sakkoihin ja kun otetaan huomioon kantajan erityiset olosuhteet. Kantaja viittaa tämän osalta siihen, että se vapaaehtoisesti lakkasi osallistumasta kokouksiin vuonna 1999 eli kaksi vuotta ennen kuin komissio kuuli kartelliväitteistä, kokouksiin osallistumisensa lyhytaikaisuuteen, passiiviseen läsnäoloonsa kokouksissa sekä siihen, että se toimitti komissiolle ne täydelliset asiakirjat, joihin väitetiedoksianto ja päätös perustuivat.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/37

Antonello Violettin ynnä muiden 11.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-22/05)

(2005/C 82/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Antonello Violetti, kotipaikka Cittiglio (Italia) ja 12 muuta virkamiestä ovat nostaneet 11.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajana on asianajaja Eric Boigelot.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	määrää esitettäviksi kaikki kantajia koskevat ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sinetöimät asiakirja-aineistot

2)	määrää esitettäväksi kantajista tehdyn sisäisen tutkimuksen päättävän kertomuksen

3)	kumoaa kantajista tehdyn tutkimuksen

4)	kumoaa OLAF:n muistion, joka sisältää tutkimusta koskevan tiedoksiannon ja Italian tuomioistuimille annetun tiedon

5)	kumoaa Italian tuomioistuimille toimitetun tutkimusta koskevan kertomuksen

6)	kumoaa kaikki näitä päätöksiä seuraavat ja/tai niihin liittyvät toimenpiteet, jotka tämän kanteen jälkeen voidaan toteuttaa

7)	velvoittaa komission maksamaan vahingonkorvauksia, joiden kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 30 000 euroa jokaiselle kantajalle, sillä varauksella, että tätä summaa nostetaan tai lasketaan menettelyn kuluessa

8)	velvoittaa joka tapauksessa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

OLAF ilmoitti kantajille tapaturmavakuutusjärjestelmän soveltamista koskevan sisäisen tutkimuksen aloittamisesta. Tämän ilmoituksen jälkeen asianomaiset virkamiehet vaativat saada tutustua heitä koskevaan lääketieteelliseen asiakirja-aineistoon. Heiltä evättiin tämä tutustumisoikeus.

Oikeudellinen peruste liittyy siihen, että henkilöstösääntöjen 73 artiklaa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 28 artiklaa ja Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettuja säännöksiä on rikottu, että yleisiä oikeusperiaatteita, kuten hyvän hallinnon periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, että huolenpitovelvollisuutta on laiminlyöty ja että niitä periaatteita on loukattu, joiden mukaan OLAF ja komissio voivat tehdä päätöksiä vain lain mukaan hyväksyttävin perustein, toisin sanoen sellaisin perustein, joilla on merkitystä asian kannalta ja joihin ei liity ilmeistä arviointivirhettä.

Kantajat katsovat myös, että asetus 1073/1999 (1) ja komission 2.6.1999 tekemä päätös 1999/396/EY (2) ovat laittomia ja esittävät näin ollen EY:n perustamissopimuksen 241 artiklan mukaisen lainvastaisuusväitteen.

(1) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1)

(2) 1999/396/EY, EHTY, Euratom: Komission päätös, tehty 2 päivänä kesäkuuta 1999, petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 149, s. 57)

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/37

Eric Gippini Fournierin 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-23/05)

(2005/C 82/68)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Eric Gippini Fournier, kotipaikka Brysseli, on nostanut 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Anouk Theissen.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

kumoaa päätökset, joilla kantajalle ei myönnetty yhtään ”pääosaston etusijapistettä” vuoden 2003 ylennyskierroksella, joilla hylättiin kantajan ylennyskomitealle tekemä valitus, jossa hän vaati, että hänelle myönnetään ”pääosaston etusijapisteitä” (tai ”valitus”pisteitä tai muita etusijapisteitä riippumatta niiden nimityksestä)ja joilla hylättiin etusijapisteiden myöntäminen toimielimen edun mukaisesta työstä henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

2)	velvoittaa komission suorittamaan kantajalle 2500 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä;

3)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on komission virkamies ja joka on ollut yksikön edun mukaisesti tilapäisesti siirrettynä yhteisöjen tuomioistuimeen 1.3.2002-6.10.2003, on esittänyt lainvastaisuusväitteen henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten osalta, koska hänen ansioitaan ei ollut vertailtu muiden pääosastojen virkamiesten ansioihin. Kantaja väittää myös, että valtaosa etusijapisteiden luokista on lainvastaisia, sillä ne ovat ristiriidassa henkilöstösääntöjen 45 artiklan ja syrjintäkiellon periaatteen kanssa.

Kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 5, 25, 43 ja 45 artiklan rikkomiseen, henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan rikkomiseen. Kantaja vetoaa myös suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon, yhdenvertaisen kohtelun sekä luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen. Lopuksi kantaja väittää, että asiassa on tapahtunut menettelyllinen virhe ja kyseessä on harkintavallan väärinkäyttö ja lisäksi useiden toimien ja päätösten perustelut ovat puutteelliset ja asiassa on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/38

Standard Commercial Corporationin, Standard Commercial Tobacco Corporationin ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corporationin 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-24/05)

(2005/C 82/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Standard Commercial Corporation, Wilson, Pohjois-Karoliina (USA), Standard Commercial Tobacco Corporation, Wilson, Pohjois-Karoliina (USA) ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corporation, Vaduz, Liechtenstein, ovat nostaneet 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat M. Odriozola, M. Marañón ja A. Emch.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa 20.10.2004 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen asiassa COMP/C.38.238/B.2 – Espanjan raakatupakka) siltä osin kuin se koskee kantajia

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että muiden yritysten ohella kantajat olivat 1996–2001 rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa tekemällä sopimuksia ja/tai omaksumalla yhdenmukaisia menettelytapoja, joilla pyrittiin vahvistamaan joka vuosi kunkin raakatupakkalajikkeen (kaikki laadut) (korkein) keskimääräinen toimitushinta ja jakamaan kutakin ostettavaa raakatupakkalajiketta koskevat kiintiöt. Komissio katsoi lisäksi, että kantajat olivat viimeisen kolmen vuoden aikana (1999–2001) myös sopineet keskenään kuhunkin raakatupakkalajikkeen laatuluokkaan sovellettavista hintojen vaihteluväleistä ja muista ehdoista.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi ensinnäkin siihen, että komissio on soveltanut virheellisesti EY 81 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa katsoessaan, että kantajat olivat vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon niiden tytäryhtiö oli syyllistynyt. Kantajien mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen sitä, että kantajat olisivat voineet käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä suhteen koko kilpailusääntöjen rikkomisen keston ajan, eikä sitä, että ne olivat tosiasiallisesti käyttäneet jotakin vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä harjoittaman politiikan suhteen. Toissijaisesti kantajat väittävät myös, että komissio ei ole perustellut riittävästi sitä, minkä vuoksi se katsoi niiden olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin niiden tytäryhtiö oli syyllistynyt.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio ei ole noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ole soveltanut kantajiin arviointiperusteita, joita se oli soveltanut katsoessaan, etteivät muut emoyhtiöt olleet vastuussa tytäryhtiöistä, jotka osallistuivat kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tämä pitää sisällään myös sen, ettei komissio ottanut huomioon sitä, että yhden kantajan intressi tytäryhtiönsä osalta oli yksinomaan taloudellinen, vaikka komissio oli nimenomaan juuri tästä syystä katsonut, ettei eräs toinen emoyhtiö ollut vastuussa tytäryhtiöstään.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/39

KM Europa Metal AG:n, Tréfimétaux S.A.:n ja Europa Metalli S.p.A:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-25/05)

(2005/C 82/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

KM Europa Metal AG, kotipaikka Osnabruck (Saksa), Tréfimétaux S.A. kotipaikka Courbevoie Cedex (Ranska) ja Europa Metalli S.p.A, kotipaikka Firenze (Italia), ovat nostaneet 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat barrister R. Elderkin ja asianajajat M. Siragusa, A. Winckler, G. Cesare Rizza, T. Graf ja M. Piergiovanni.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	alentaa olennaisesti KME:lle määrätyn sakon määrää,

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut, ja

—	ryhtyy muihin tarpeelliseksi katsomiinsa toimenpiteisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat sakon, jonka komissio määräsi niille EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä asiassa Comp/E-1/38-069 3.9.2004 tekemällään päätöksellä, jolla todettiin kolme erillistä kilpailusääntöjen rikkomista kuparisten vesijohtoputkien alalla.

Kantajat väittävät ensimmäisessä kanneperusteessaan, että komissio arvioi väärin rikkomisen tosiasiallisen vaikutuksen markkinoihin määrittäessään sakon perusmäärää, ja rikkoi näin ollen suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kartellin vaikutus asiakkaisiin ja kuluttajiin oli hyvin rajallinen tuottajien yhteisiä toimintalinjoja koskevista lukuisista poikkeamisista ja jatkuneesta keskinäisestä kilpailusta, puuttuvasta valvonta- ja rangaistusmekanismista sekä asiakkaiden vahvasta ostokyvystä johtuen.

Kantajat väittävät toisessa kanneperusteessaan, että komission rikkomisen vakavuutta koskevaan arviointiin vaikutti vääristävästi se, että komissio yliarvioi rikkomisten taloudellisen vaikutuksen. Kantajien mukaan raaka-aineen eli kuparin hintaa ei olisi saanut ottaa mukaan laskettaessa relevanttia markkina-arvoa, koska rikkomiset tapahtuivat vain arvonlisäyksen osalta. Kantajat väittävät myös, että ensinnäkään putkien tuottajilla ei ole minkään asteista vaikutusmahdollisuutta metallin hintaan, minkä lisäksi niiden on hankittava kupari noudattaen tiukasti asiakkaidensa antamia hankintaohjeita.

Kantajat väittävät kolmannessa kanneperusteessaan, että komissio yliarvioi huomattavasti kantajien merkityksen kuparisten vesijohtoputkien markkinoilla muihin markkinatoimijoihin verrattuna, ja vahvisti näin ollen sakon laskentapohjan liian suureksi. Komissio ei erityisesti ottanut huomioon sitä, että kantajat olivat merkittävän ajan toistensa kilpailijoita markkinoilla.

Kantajat väittävät neljännessä kanneperusteessaan, että komission laskelma rikkomisen kestosta sakon laskentapohjan vahvistamisessa oli vastoin suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Erityisesti määrittäessään sakon korottamista keston perusteella komissio ei olisi saanut ottaa huomioon sitä vuotta, jonka aikana Eurooppaa koskevia kokouksia ei pidetty, eikä niitä vuosia, jolloin yhteistoimintajärjestely toimi erityisen väljästi ja tehottomasti.

Kantajat väittävät viidennessä kanneperusteessaan, että komissio ei ottanut huomioon useita lieventäviä asianhaaroja eli sitä, että sopimuksia ei sovellettu ja kuparisten vesijohtoputkiteollisuuden kriisiä. Kantajat väittävät lisäksi, että päätös loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska sillä syrjitään laittomasti KME:tä Outokumpuun nähden siten, että viimeksi mainitun yrityksen sakkoja alennettiin enemmän kuin KME:n sakkoja sellaisen yhteistyön perusteella, jota ei mainita vuoden 1996 yhteistyöstä annetussa tiedonannossa.

Kantajat väittävät kuudennessa kanneperusteessaan, että määrä, jolla niiden sakkoja alennettiin vuoden 1996 yhteistyöstä annetun tiedonannon nojalla, oli liian pieni. Komission tätä asiaa koskeva päätelmä perustui virheellisille tosiseikkaperusteille, komissio poikkesi omasta käytännöstään ja oikeuskäytännöstä ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Kantajat väittävät seitsemännessä kanneperusteessaan, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon kantajien epävarma taloudellinen asema ja siitä johtuva kyvyttömyys maksaa korkeaa sakkoa; kyvyttömyys johtuu erityisesti kantajille rinnakkaisessa asiassa Industrial Tubes (1) määrätyistä raskaista seuraamuksista.

(1) Asia COMP/E-1/38.240 Industrial Tubes

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/40

Carmela Lo Giudicen 14.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-27/05)

(2005/C 82/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Carmela Lo Giudice, kotipaikka Strombeek-Bever (Belgia), on nostanut 14.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Frédéric Frabetti ja Gilles Bounéou, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	kumoaa vuoden 2003 (1.1.2003 ja 31.12.2003 välinen ajanjakso) arviointikierroksen

2)	tai kumoaa 4.5.2004 tehdyn päätöksen, jolla saatettiin päätökseen kantajan uraa koskeva arviointikertomus (UKA) 1.1.2003 ja 31.12.2003 väliseltä jaksolta

3)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on komission virkamies, joutui sairauslomalle 1.12.2003 ja 10.5.2004 väliseksi ajaksi. Komissio laati tämän jakson aikana kantajan uraa koskevan arviointikertomuksen ilman hänen osallistumistaan.

Kanteensa tueksi kantaja väittää aluksi, että se, että uuden uraa koskevan arviointikertomuksen laatimista koskevan järjestelmän yhteyteen luodut tietokonelomakkeet, jotka täytetään suoraan ruudulle ja tallennetaan henkilöstöhallinnon tietojenkäsittelyjärjestelmään, vastaa samanaikaisten asiakirja-aineistojen luomista, jolla rikotaan henkilöstösääntöjen 26 artiklaa.

Kantaja väittää myös, että sillä, että hän ei lainkaan osallistunut kertomuksen laatimiseen, rikottiin henkilöstösääntöjen 43 artiklaa, tämän artiklan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä ja hyvän hallinnon, syrjintäkiellon ja omavaltaisten toimenpiteiden kiellon periaatteita. Kantaja vetoaa samassa asiayhteydessä siihen, että harkintavaltaa on käytetty väärin, että perustelut puuttuvat, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, että ”patere legem quam ipse fecisti” -sääntöä (viranomaisten toimet sitovat niitä niiden myöhemmässä toiminnassa) on rikottu ja että huolenpitovelvollisuutta on laiminlyöty.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/40

Ekabe International SCA:n 17.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-28/05)

(2005/C 82/72)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: ranska

Ekabe International SCA, kotipaikka Luxemburg, on nostanut 17.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Charles de Haas.

Puleva SA osallistui asian käsittelyyn neljännessä valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ja muuttaa neljännen valituslautakunnan päätöksen siltä osin, kuin siinä vahvistetaan yhteisön tavaramerkin OMEGA 3, nro 824 573, hylkääminen väitemenettelyssä nro B 148 132;

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Yhteisön tavaramerkin hakija:	CEMA -yhtiö. Tavaramerkki on siirretty Primalliancelle ja myöhemmin Ekabe Internationalille.
Haettu tavaramerkki:	Kuvamerkki ”OMEGA 3” luokkaan 29 (margariini) kuuluvia tuotteita varten – hakemus nro 824 573.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Puleva SA
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kansallinen sanamerkki ”PULEVA-OMEGA 3” luokkaan 29 kuuluvia tuotteita varten (liha, kala, siipikarja ja riista; säilötyt, kuivatut ja kypsennetyt hedelmät ja vihannekset; munat, maito ja maitotuotteet,…).
Väiteosaston ratkaisu:	Rekisteröintihakemuksen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/41

DELTAFINA Spa:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-29/05)

(2005/C 82/73)

Oikeudenkäyntikieli: italia

DELTAFINA Spa, Orvieto (TR), on nostanut 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Roberto A. Jacchia, Antonella Terranova, Irene Picciano ja Fabio Ferraro.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1)	ensisijaisesti kumoaa 20.10.2004 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission riidanalaisen päätöksen

2)	toissijaisesti kumoaa osittain 20.10.2004 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission riidanalaisen päätöksen ja muotoilee sen uudestaan sekä vastaavasti alentaa Deltafinalle päätöksessä määrätyn sakon määrää

3)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa kyseessä oleva päätös on sama, josta on ollut kyse yhdistetyissä asioissa T-24/05, Standard Commercial ym. vastaan komissio, annetussa tuomiossa. (1) Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samankaltaiset kuin kyseisessä asiassa esitetyt.

Kantaja arvostelee vastaajaa erityisesti seuraavista seikoista:

—	vastaaja on katsonut sen olevan vastuussa siitä, että se on osallistunut kartelliin – ja ollut siinä jopa johtavana yrityksenä – joka toteutettiin merkityksellisillä markkinoilla, joilla se ei kuitenkaan toimi.

—	vastaaja ei ole määritellyt kyseisiä merkityksellisiä markkinoita.

—	vastaaja on osoittanut sille väitetiedoksiannon, jossa ei ole mitään asian kannalta merkityksellisiä vastalauseita

—	vastaaja ei ole noudattanut toimien riittävää perustelemista koskevaa periaatetta siltä osin kuin on kyse liiketoiminnalle aiheutuneen, ainakin välillisen tai potentiaalisen, vahingon toteen näyttämisestä

—	vastaaja on arvioinut virheellisesti kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa ja vakavuutta sekä raskauttavia ja lieventäviä olosuhteita

—	vastaaja on arvioinut virheellisesti kantajan tekemää yhteistyötä ja sakon alennusta, joka sille tämän perusteella olisi pitänyt myöntää.

Kantaja vetoaa lisäksi siihen, ettei komissio ole ottanut huomioon sakon enimmäismääriä eikä taloudelliseen ympäristöön ja sosiaaliseen toimintakenttään liittyviä objektiivisia seikkoja lieventävinä olosuhteina sakon määrää vahvistettaessa.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio on jättänyt noudattamatta yhdenvertaisen kohtelun, seuraamuksen taannehtivuuskiellon ja luottamuksensuojan periaatteita ja että se on käyttänyt väärin harkintavaltaa, koska se on poikennut seuraamuskäytännöstään pelkästään näennäisesti niiden henkilöiden osalta, jotka ovat tehneet yritysten väliset yhteisjärjestelyt mahdollisiksi, suosineet niitä tai tukeneet niitä ulkoisesti, vaikka se oli ilmoittanut, että se poikkeaisi kyseisestä käytännöstään vasta tulevaisuudessa.

(1) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/42

Compañía Española de Tabaco en Rama, S.A.:n, 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-33/05)

(2005/C 82/74)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Compañía Española de Tabaco en Rama, S.A., kotipaikka Navalmoral de la Mata (Espanja), on nostanut 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Marcos Araujo, Madrid.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	kumoaa EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelystä 20.10.2004 tehdyn komission päätöksen [K(2004) 4030 lopullinen] asiassa KOMP/K.38.238/B.2 – Raakatupakka Espanja

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalainen päätös, josta tässä asiassa on kyse, on sama kuin asiassa T-24/05, Standard Commercial ym. vastaan komissio. (1)

Kaikki väitteet liittyvät suhteellisuusperiaatteeseen. Kantaja korostaa erityisesti sitä, että kyseessä olevat menettelyt tapahtuivat 25 miljoonan euron suuruisilla markkinoilla ja että määrätyt sakot nousivat lähes samaan määrään. Konkreettisena esimerkkinä CETARSA yllätettiin sakolla, joka oli 7,5 prosenttia sen vuoden 2003 liikevaihdosta.

Kanteensa tueksi kantaja esittää seuraavat perusteet:

—	Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen, joka perustuu siihen, että jalostajille määrättiin korkeat rangaistukset ja tuottajille symboliset sakot kumpaankin alaan sovellettavissa olevien perustelujen perusteella.

—

Asiaa koskevien tosiseikkojen (julkinen tuki alan sääntelylle tuottajien ja jalostajien välisin sopimuksin, kyseessä olevien markkinoiden pienuus, vaikutusten puuttuminen jne.), joiden perusteella menettelyjen arvioiminen ”vakavaksi””erittäin vakavan” asemesta olisi ollut perusteltua, virheellinen arviointi.

—	Menettelyjen keston virheellinen arviointi.

—	Kantajan kyseessä oleviin menettelyihin osallistumisen virheellinen arviointi, koska tämä tehtiin yksinomaan sen markkinaosuuden perusteella ja huomiotta jätettiin muut tekijät, jotka yksilöivät sen tilanteen.

—	Menetelmä, jota komissio käyttää perusmäärien vahvistamiseksi, johtaa suhteettomien sakkojen määräämiseen, kun on kyse kantajan kaltaisista pienistä yrityksistä.

—	Sakkojen määräämältä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon mielivaltainen soveltaminen, mikä loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia, komission perustelematta tätä erilaista kohtelua.

(1) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/42

World Wide Tobacco España SA:n, 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-37/05)

(2005/C 82/75)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

World Wide Tobacco España, S.A., kotipaikka Madrid (Espanja), on nostanut 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Miguel Odriozola Alén, Marta Marañón Hermoso ja Adrian Emch, Madrid.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	alentaa komission 20.10.2004 tehdyn päätöksen 3 artiklassa WWT:lle määrätyn sakon määrää

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa kyseessä oleva päätös on sama kuin asiassa T-24/05, Standard Commercial ym. vastaan komissio. (1)

Kantajan esittämän perusteet ovat samankaltaiset kuin edellä mainitussa asiassa esitetyt perusteet (yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan rikkominen).

Kantaja väittää erityisesti, että komissio sovelsi sakon perusmäärää laskiessaan kantajaan tiukempaa ehkäisevää kerrointa kuin muihin espanjalaisjalostajiin. Kantajan käyttäytymistä ei lisäksi voida lukea sen emoyritysten eli Trans-Continental Corporation Leaf Tobaccon, Standard Commercial Tobacco Corporationin ja Standard Commercial Corporationin syyksi.

Kantaja väittää myös, että sakkojen laskennassa noudatettavia suuntaviivoja ei ole noudatettu ja että perustellun luottamuksen periaatetta on loukattu, koska komissio ei pitänyt lieventävänä asianhaarana sitä, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun raakatupakka-alaa tutkitaan, että kantaja päätti rikkomiset komission ensimmäisestä asiaan puuttumisesta lähtien ja että sopimuksia ei sovellettu vuosina 1996 ja 1997.

(1) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/43

Agroexpansión S.A.:n 22.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-38/05)

(2005/C 82/76)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Agroexpansión S.A., kotipaikka Madrid (Espanja), on nostanut 22.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Jaime Folguera Crespo ja Patricia Vidal Martínez, Madrid.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

1)	kumoaa osittain komission 20.10.2004 tekemän päätöksen 3 artiklan ja alentaa Agroexpansiónille määrätyn sakon määrää

2)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa kyseessä oleva päätös on sama kuin asiassa T-24/05, Standard Commercial ym. vastaan komissio. (1)

Kantajan esittämät perusteet ovat samankaltaiset kuin edellä mainitussa asiassa esitetyt perusteet (yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen sekä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan rikkominen).

Kantaja väittää erityisesti, että komissio otti virheellisesti huomioon konsernin, jonka johdossa on DIMON INC., kokonaisliikevaihdon määritelläkseen kantajalle määrätyn sakon määrän. AGROEXPANSIÓN kuitenkin liitettiin tähän konserniin vasta vuoden 1997 marraskuusta lähtien.

Komissio ei myöskään pitänyt lieventävänä asianhaarana sitä, että kantaja lopetti heti osallistumisensa kyseisiin menettelyihin, kun se sai tietää komission tarkastustoimenpiteistä.

(1) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/43

Calavo Growers of Californian 24.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-53/05)

(2005/C 82/77)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Calavo Growers of California on nostanut 24.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Enrique Armijo Chavarri ja Antonio Castán Pérez-Gómez.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan 8.11.2004 asiassa R 159/2004-1 tekemän päätöksen ja

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Luis Calvo Sanz esitti 8.3.2001 hakemuksen, joka koski kuviomerkin ”CALVO” (nro 2.127.132) rekisteröimistä luokkiin 29, 30 ja 31 kuuluvia tavaroita varten.

Saman vuoden joulukuun 21 päivänä Calavo Growers of California, joka on tämän asian kantaja, esitti tätä rekisteröintihakemusta vastaan väitekirjelmän, joka perustui yhteisön sanamerkille ”CALAVO” (nro 102.822), joka on rekisteröity luokkiin 29 ja 31 kuuluvia tavaroita varten. Tämä väitekirjelmä sisältää kaksi osaa. Ensimmäinen osa sisältää espanjankielisen lomakkeen, jossa ilmoitetaan väitemenettelyn kieli, riitautettu rekisteröintihakemus, väitteentekijä ja sen edustaja, sen pankkitilin numero, jolle vero maksetaan ja aikaisempi yhteisön tavaramerkki. Siinä täsmennetään myös, että väite perustuu ”kaikille tavaroille ja palveluille, joiden rekisteröintiä on aikaisemmin haettu” ja ”aikaisemmalle tavaramerkille ja sekaannusvaaralle”.

Väitekirjelmän toisessa osassa esitellään väitteen perustelut. Väitekirjelmän tämä osa on englanninkielinen.

Väiteosasto teki 18.12.2003 päätöksen nro 2927/2003, jossa osittain hyväksyttiin kantajan esittämä väite. Tässä päätöksessä ei otettu huomioon englanninkielisiä väitteitä, koska niitä ei ollut käännetty menettelykielelle tätä varten säädetyssä määräajassa.

Toimivaltainen valituslautakunta hyväksyi yhteisön tavaramerkin hakijan tästä ratkaisusta esittämän valituksen, koska väiteosasto ei ollut toimivaltainen tekemään väitteestä päätöstä sen vuoksi, että kantajan aineellisesta kysymyksestä esittämät väitteet oli hylättävä, koska niitä ei ollut käännetty menettelykielelle.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 42 artiklan 3 kohtaa ja 74 artiklan 1 kohtaa, kun niitä tulkitaan yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 20 säännön 3 kohdan kanssa, on rikottu.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/44

EDP-Energias de Portugal S.A:n 25.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-87/05)

(2005/C 82/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

EDP-Energias de Portugal S.A., kotipaikka Lissabon (Portugali), on nostanut 25.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat C. Botelho Moniz, R. García-Gallardo, A. Weitbrecht ja J. Ruiz Calzado.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission asiassa COMP/M.3440 EDP/GNI/GDP 9.12.2004 tekemän päätöksen, jolla keskittymä, jolla Energias de Portugal SA ja ENI Portugal S.p.A. hankkivat yhteisen määräysvallan Gás de Portugal SGPS S.A:ssa, todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kantajan kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riitautetulla päätöksellä komissio totesi yhteismarkkinoille soveltumattomaksi keskittymän, jolla kantaja hankki yhdessä ENI Portugal Investments S.p.A:n kanssa yhteisen määräysvallan Gás de Portugal SGPS S.A:ssa, joka on yhtiö, jonka toiminta kaasualalla kattaa kaikki jakelu- ja toimitusketjun tasot Portugalissa.

Kanteensa tueksi kantaja esittää ensinnäkin, että riitautettuun päätökseen johtanutta menettelyä suorittaessaan komissio loukkasi hyvän hallintotavan periaatetta ja laiminlöi olennaisia menettelyyn liittyviä edellytyksiä, kun se ei myöntänyt vastaajalle riittävää mahdollisuutta tutustua keskittymän osapuolten ehdottamia sitoumuksia koskevan markkinatestin lopputulokseen ja kun se ei tehnyt puolueetonta ja huolellista arviointia ehdotetuista sitoumuksista arvioidessaan markkinatestiä.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio rikkoi myös EY 253 artiklan mukaista velvollisuuttaan perustella asianmukaisesti päätöksensä, koska se vetosi luottamuksellisiksi katsomiinsa tietoihin, joita ei paljastettu kantajalle.

Kantaja vetoaa myös siihen seikkaan, että Portugalin kaasumarkkinat on luokiteltava direktiivin 2003/55 (1) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ”uusiksi” ja niiden hyväksi sovelletaan huhtikuuhun 2007 saakka poikkeusta tästä direktiivistä. Kantaja katsoo, että arvioimalla keskittymän vaikutuksia markkinoilla, jotka eivät ole avoimina kilpailulle, komissio rikkoi Portugalin hallituksen oikeutta järjestää uudelleen kaasualan rakenne poikkeuskauden aikana. Lisäksi se väittää, että komissio sovelsi väärin asetuksen 4064/89 (2) 2 artiklan mukaista aineellista arviointia väittäessään arvioivansa ehdotetun keskittymän vaikutukset poikkeuskauden lopussa usean vuoden kuluttua.

Kantajan mukaan tätä artiklaa ja perusteluvelvollisuutta on lisäksi rikottu, kun komissio ei ole arvioinut, estääkö kantajan ja Gás de Portugalin määräävän aseman vahvistuminen kaasu- ja sähkömarkkinoilla merkittävästi kilpailua.

Lopuksi kantaja esittää, että komissio rikkoi asetuksen 4064/89 8 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklan 3 kohtaa toteamalla, että ehdotettu kauppa on julistettava yhteismarkkinoille soveltumattomaksi huolimatta osapuolten ehdottamista sitoumuksista.

(1) Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, EUVL L 176, s. 57.

(2) Yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89, EYVL 1990, L 257, s. 13.

2.4.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/46

(2005/C 82/80)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 69, 19.3.2005

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 314, 18.12.2004

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://europa.eu.int/eur-lex

CELEX: http://europa.eu.int/celex

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 82

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	48. vuosikerta 2. huhtikuu 2005

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Tuomioistuin
	TUOMIOISTUIN
2005/C 082/1	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (ensimmäinen jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-422/02 P: Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH vastaan Euroopan unionin neuvosto (Muutoksenhaku — Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet — Polkumyynnin vastaiset menettelyt päättävä asetus — Taannehtiva vaikutus — Yhdenvertaisen kohtelun periaate — Syrjintäkielto — Japanista peräisin olevien suurten alumiinielektrolyyttikondensaattoreiden tuonti)	1

2005/C 082/2	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 15 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-12/03 P: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Tetra Laval BV (Muutoksenhaku — Kilpailu — Asetus (ETY) N:o 4064/89 — Päätös, jolla konglomeraatti-tyyppinen yrityskeskittymä on julistettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Vipuvaikutus — Tuomioistuinvalvonnan laajuus — Huomioon otettavat seikat — Kilpailukäyttäytymistä koskevat sitoumukset)	1

2005/C 082/3	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-15/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 75/439/ETY — Jäteöljyhuolto — Etusija uudistamalla tapahtuvalle käsittelylle)	2

2005/C 082/4	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 13 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-84/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivit 93/36/ETY ja 93/37/ETY — Julkiset hankinnat — Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettely — Soveltamisala — Hankintaviranomaisen käsite — Viranomaisten väliset yhteistyösopimukset — Sopimuksen käsite — Neuvottelumenettelyn käyttäminen tapauksissa, joita ei ole määritelty direktiivissä)	2

2005/C 082/5	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-92/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 75/439/ETY — Jäteöljyhuolto — Etusija uudistamalla tapahtuvalle käsittelylle)	3

2005/C 082/6	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (toinen jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-188/03 (Arbeitsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Irmtraud Junk vastaan Wolfgang Kühnel (Direktiivi 98/59/EY — Joukkovähentämiset — Neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa — Ilmoittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle — Irtisanomisen käsite — Irtisanomisen ajankohta)	3

2005/C 082/7	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 1 päivänä helmikuuta 2005, asiassa C-203/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 249 ja EY 307 artikla — Direktiivin 76/207/ETY 2 ja 3 artikla — Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu — Kielto ottaa naisia palvelukseen maanalaiseen työhön kaivosalalla sekä ylipaineessa suoritettavaan työhön ja sukellustyöhön)	4

2005/C 082/8	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (neljäs jaosto) 16 päivänä joulukuuta 2004, asiassa C-358/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Työntekijöiden suojelu — Työntekijöiden turvallisuus ja terveys — Käsin tapahtuva taakkojen käsittely, johon liittyy työntekijöiden vahingoittumisen vaara)	4

2005/C 082/9	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (kuudes jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-59/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/29/EY — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	5

2005/C 082/0	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (neljäs jaosto) 27 päivänä tammikuuta 2005, asiassa C-125/04 (Commission de Litiges Voyagesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Guy Denuit, Betty Cordenier vastaan Transorient – Mosaïque Voyages et Culture SA (Ennakkoratkaisukysymykset — Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi — EY 234 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin — Välimiesoikeus)	5

2005/C 082/1	Asia C-1/05 SA: Intek Company -nimisen yhtiön 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus	5

2005/C 082/2	Asia C-2/05 SA: Names b.v:n 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus	6

2005/C 082/3	Asia C-3/05 SA: Kazakstanin tasavallan tilastotoimiston 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan tekemä turvaamistoimen kohdistamista koskeva lupahakemus	6

2005/C 082/4	Asia C-2/05: Arbeidshof te Brusselin 23.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Rijksdienst voor Sociale Zekerheid vastaan N. V. Herbosch Kiere	6

2005/C 082/5	Asiat C-7/05, C-8/05 ja C-9/05: Bundesgerichtshofin 11.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asioissa Saatgut-Treuhandverwaltungs GmbH vastaan Dieter Deppen perilliset: 1. Ulrich Deppe, 2. Hanne-Rose Deppe, 3. Thomas Deppe, 4. Matthias Deppe, 5. Christine Urban, o.s. Deppe (C-7/05), vastaan Siegfried Hennings (C-8/05) sekä vastaan Hartmut Lübbe (C-9/05)	7

2005/C 082/6	Asia C-11/05: Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Friesland Coberco Dairy Foods BV, joka harjoittaa toimintaa nimellä Friesland Supply Point Ede, vastaan Belastingdienst/Douane Noord/kantoor Groningen	8

2005/C 082/7	Asia C-14/05: Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Anagram International Inc. vastaan Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Rotterdam	8

2005/C 082/8	Asia C-15/05: Gerechtshof te Amsterdamin 28.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Kawasaki Motors Europe N.V. vastaan Belastingsdienst/Douane district Rotterdam	9

2005/C 082/9	Asia C-22/05: Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	9

2005/C 082/0	Asia C-23/05: Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	9

2005/C 082/1	Asia C-26/05: Landesgericht Korneuburgin tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Plato Plastik Robert Frank GmbH vastaan CAROPACK Handels GmbH	10

2005/C 082/2	Asia C-27/05: Finanzgericht Hamburgin 5.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Elfering Export GmbH vastaan Haupzollamt Hamburg-Jonas	10

2005/C 082/3	Asia C-29/05 P: Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 28.1.2005 (telekopio 25.1.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-164/02, Kaul GmbH vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.11.2004 antamasta tuomiosta (muuna osapuolena SMHV:n valituslautakunnassa: Bayer AG)	11

2005/C 082/4	Asia C-30/05: Euroopan yhteisöjen komission 28.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	11

2005/C 082/5	Asia C-31/05: Euroopan yhteisöjen komission 28.1.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne	12

2005/C 082/6	Asia C-32/05: Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	12

2005/C 082/7	Asia C-33/05: Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	13

2005/C 082/8	Asia C-37/05: Euroopan yhteisöjen komission 31.1.2005 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	13

2005/C 082/9	Asia C-38/05: Euroopan yhteisöjen komission 1.2.2005 Irlantia vastaan nostama kanne	14

2005/C 082/0	Asia C-43/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.2.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne	14

2005/C 082/1	Asia C-44/05: Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne	15

2005/C 082/2	Asia C-47/05: Euroopan yhteisöjen komission 7.2.2005 Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	15

2005/C 082/3	Asia C-48/05: Landgericht Nürnberg-Fürthin 28.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Adam Opel AG vastaan Autec AG, vastaajan vaatimuksia tukeva väliintulija: Deutscher Verband der Spielwaren-Industrie e.V.	15

2005/C 082/4	Asia C-49/05 P: Ferriere Nord SpA:n 7.2.2005 (telekopion päivämäärä 2.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston asiassa T-176/01, Ferriere Nord SpA v. komissio, jota Italian tasavalta tukee, 18.11.2004 antamasta tuomiosta	16

2005/C 082/5	Asia C-51/05) P: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 (faksi 7.2.2005) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 23.11.2004 antamasta tuomiosta	17

2005/C 082/6	Asia C-53/05: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne	17

2005/C 082/7	Asia C-55/05: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne	18

2005/C 082/8	Asia C-57/05: Euroopan yhteisöjen komission 9.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne	18

2005/C 082/9	Asia C-59/05: Bundesgerichtshofin 2.12.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Siemens AG vastaan VIPA Gesellschaft für Visuaalisierung und Prozeßautomatisierung mbH.	19

2005/C 082/0	Asia C-61/05: Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne	19

2005/C 082/1	Asia C-62/05 P: Nordspedizionieri di Danielis Livio & C:n, selvitystilassa, 11.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston 14.12.2004 antamasta tuomiosta asiassa T-332/02, Nordspedizionieri ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio	20

2005/C 082/2	Asia C-63/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne	21

2005/C 082/3	Asia C-65/05: Euroopan yhteisöjen komission 10.2.2005 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne	21

2005/C 082/4	Asia C-67/05: Euroopan yhteisöjen komission 11.2.2005 Saksaan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne	22

2005/C 082/5	Asia C-68/05 P: Koninklijke Coöperatie Cosun U.A:n 11.2.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-240/02, Koninkjike Coöperatie Cosun U.A vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 7.12.2004 antamasta tuomiosta	22

2005/C 082/6	Asia C-70/05: Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	23

2005/C 082/7	Asia C-71/05: Euroopan yhteisöjen komission 14.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	23

2005/C 082/8	Asia C-73/05: Euroopan yhteisöjen komission 15.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne	24

2005/C 082/9	Asia C-74/05: Euroopan yhteisöjen komission 15.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	24

2005/C 082/0	Asia C-77/05: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 17.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne	25

2005/C 082/1	Asia C-83/05: Amtsgericht Freiburgin 14.1.2005 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö sakkoasiassa, jossa Bernd Voigt valittaa Regierungspräsidium Karlsruhe-Brettenin sakkomääräyksestä	25

2005/C 082/2	Asia C-90/05: Euroopan yhteisöjen komission 18.2.2005 Luxemburgin suurherttuakuntaa vastaan nostama kanne	26

2005/C 082/3	Asia C-92/05: Euroopan yhteisöjen komission 21.2.2005 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne	26

	ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
2005/C 082/4	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 26 päivänä tammikuuta 2005, asiassa T-193/02, Laurent Piau vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) pelaaja-agenttien toimintaa koskevat määräykset — Yritysten yhteenliittymän päätös — EY 49, EY 81 ja EY 82 artikla — Kantelu — Yhteisön edun puuttuminen — Hylkääminen)	28

2005/C 082/5	Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, 26 päivänä tammikuuta 2005, asiassa T-267/03, Anna Maria Roccato vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (Henkilöstö — Sisäinen kilpailu — Päätös olla hyväksymättä hakijaa suullisiin kokeisiin — Valintalautakunnan harkintavalta — Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus)	28

2005/C 082/6	Asia T-489/04: U.S. Steel Košice s.r.o.:n 20.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	29

2005/C 082/7	Asia T-491/04: Merant GmbH:n 21.12.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	29

2005/C 082/8	Asia T-492/04: Jungbunzlauer AG:n ja kolmen muun yhtiön 23.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	30

2005/C 082/9	Asia T-500/04: Euroopan yhteisöjen komission 24.12.2004 IIC Informations-Industrie Consulting GmbH:ta vastaan nostama kanne	31

2005/C 082/0	Asia T-5/05: V.I.C. Verband der Internationalen Caterer in Deutschland e.V:n 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	32

2005/C 082/1	Asia T-6/05: DEF-TEC Defense Technology GmbH:n 12.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	32

2005/C 082/2	Asia T-16/05: Viasat Broadcasting UK Ltd:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	33

2005/C 082/3	Asia T-17/05: France Télécomin 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	34

2005/C 082/4	Asia T-19/05: Boliden AB:n, Outokumpu Copper Fabrication AB:n ja Outokumpu Copper BCZ S.A:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	34

2005/C 082/5	Asia T-20/05: Outokumpu OYJ:n ja Outokumpu Copper Products OY:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	35

2005/C 082/6	Asia T-21/05: Halcor Metal Works S.A:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	36

2005/C 082/7	Asia T-22/05: Antonello Violettin ynnä muiden 11.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	37

2005/C 082/8	Asia T-23/05: Eric Gippini Fournierin 10.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	37

2005/C 082/9	Asia T-24/05: Standard Commercial Corporationin, Standard Commercial Tobacco Corporationin ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corporationin 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	38

2005/C 082/0	Asia T-25/05: KM Europa Metal AG:n, Tréfimétaux S.A.:n ja Europa Metalli S.p.A:n 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	39

2005/C 082/1	Asia T-27/05: Carmela Lo Giudicen 14.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	40

2005/C 082/2	Asia T-28/05: Ekabe International SCA:n 17.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan nostama kanne	40

2005/C 082/3	Asia T-29/05: DELTAFINA Spa:n 20.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	41

2005/C 082/4	Asia T-33/05: Compañía Española de Tabaco en Rama, S.A.:n, 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	42

2005/C 082/5	Asia T-37/05: World Wide Tobacco España SA:n, 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	42

2005/C 082/6	Asia T-38/05: Agroexpansión S.A.:n 22.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	43

2005/C 082/7	Asia T-53/05: Calavo Growers of Californian 24.1.2005 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne	43

2005/C 082/8	Asia T-87/05: EDP-Energias de Portugal S.A:n 25.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	44

2005/C 082/9	Asian T-131/03 poistaminen rekisteristä	45

	III Tiedotteita
2005/C 082/0	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 69, 19.3.2005	46