5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/1

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/2

1.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on kuvailla yleisesti yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (1), jäljempänä ’sulautuma-asetus’, 4 artiklan 4 ja 5 kohtaan, 9 artiklaan ja 22 artiklaan sisältyvän käsittelypaikan siirtojärjestelmän taustalla olevia periaatteita, mukaan luettuina järjestelmään viime aikoina tehdyt muutokset, luetteloida oikeudelliset kriteerit, jotka on täytettävä käsittelypaikan siirtämiseksi, ja esitellä tekijät, jotka voidaan ottaa huomioon siirtopäätöksiä tehtäessä. Tiedonannossa annetaan myös käytännön ohjeita siirtojärjestelmän toiminnasta, erityisesti sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetystä menettelystä käsittelypaikan siirtämiseksi ennen ilmoituksen tekemistä. Tämän tiedonannon ohjeita sovelletaan soveltuvin osin ETA-sopimuksessa oleviin siirtosääntöihin (2).

2.

Yhteisön toimivalta yrityskeskittymien valvonnassa määräytyy sulautuma-asetuksen 1 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyvien liikevaihtoon liittyvien kriteerien perusteella. Keskittymiä käsitellessään komissiolla ja jäsenvaltioilla ei ole rinnakkaista toimivaltaa. Sulautuma-asetuksessa vahvistetaan pikemminkin selvä toimivallan jako. Yhteisönlaajuiset keskittymät, toisin sanoen ne, joissa sulautuma-asetuksen 1 artiklassa säädetyt raja-arvot ylittyvät, kuuluvat komission yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot eivät saa sulautuma-asetuksen 21 artiklan mukaan soveltaa kansallista kilpailulainsäädäntöä tällaisiin keskittymiin. Toimivalta raja-arvot alittavissa keskittymissä säilyy jäsenvaltioilla eikä komissiolla ole valtuuksia käsitellä niitä sulautuma-asetuksen nojalla.

3.

Toimivallan määrittäminen pelkästään kiinteiden liikevaihtoon liittyvien kriteerien nojalla tarjoaa sulautuville yrityksille oikeusvarmuuden. Vaikka taloudelliset kriteerit osoittavat yleensä tehokkaasti, mitkä toimenpiteet soveltuvat paremmin komission tarkasteltaviksi, asetuksessa (ETY) N:o 4064/89 täydennettiin tätä selvärajaista toimivaltajärjestelmää komission mahdollisuudella siirtää pyynnöstä asian käsittely jäsenvaltioille ja päinvastoin, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

4.

Kun asetus (ETY) N:o 4064/89 annettiin, neuvoston ja komission tarkoituksena oli, että käsittelypaikan siirtämiseen turvauduttaisiin vain ”poikkeustapauksissa” ja silloin kun ”jäsenvaltion kilpailuun liittyviä etuja ei voitaisi suojella riittävästi muulla tavoin” (3). Asetuksen (ETY) N:o 4064/89 antamisen jälkeen on kuitenkin tapahtunut monenlaista kehitystä. Ensiksikin lähes kaikissa jäsenvaltioissa on säädetty yrityskeskittymien valvontaa koskevia lakeja. Toiseksi komissio on käyttänyt harkintavaltaansa ja siirtänyt 9 artiklan nojalla useiden asioiden käsittelyn jäsenvaltioille silloin, kun se on katsonut, että kyseisellä jäsenvaltiolla on komissiota paremmat edellytykset tutkia asia (4). Myös monet jäsenvaltiot ovat useissa asioissa (5) päättäneet siirtää asian yhteisesti 22 artiklan nojalla katsoessaan, että komissio on se viranomainen, jolla on paremmat edellytykset tutkia asia (6). Kolmanneksi sellaisten yrityskeskittymien määrä, jotka eivät täytä sulautuma-asetuksen 1 artiklan raja-arvoja ja joista on ilmoitettava useassa jäsenvaltiossa, on kasvanut. Tämä suuntaus jatkuu todennäköisesti yhteisön laajentumisen myötä. Monet näistä toimenpiteistä vaikuttavat kilpailuun yksittäisten jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella (7).

5.

Sulautuma-asetukseen sisältyvien, käsittelypaikan siirtämistä koskevan järjestelmän tarkistusten tarkoituksena on helpottaa komission ja jäsenvaltioiden välistä työnjakoa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Tavoitteena on, että periaatteessa keskittymän tutkimiseen paremmin soveltuvan viranomaisen tai soveltuvien viranomaisten olisi käsiteltävä asia. Tarkistuksilla on myös pyritty säilyttämään vuonna 1989 käyttöön otetut yhteisön yrityskeskittymien valvontajärjestelmän keskeiset piirteet, erityisesti säännös ”yhden luukun” periaatteesta tarkasteltaessa keskittymiä, joilla on rajat ylittävää vaikutusta, ja vaihtoehto keskittymien moninkertaiselle ilmoittamiselle yhteisössä (8). Tällaiset moninkertaiset ilmoitukset aiheuttavat usein huomattavia kustannuksia sekä kilpailuviranomaisille että yrityksille.

6.

Nykyisessä siirtojärjestelmässä siirto voidaan tehdä ennen kuin keskittymästä on tehty virallista ilmoitusta missään jäsenvaltiossa. Tällöin keskittymään osallistuvat yritykset voivat varmistua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kenellä on lopullinen toimivalta asian tarkastelemiseen. Käsittelypaikan siirtäminen ennen ilmoituksen tekemistä vähentää ilmoituksen tekemisen jälkeiseen siirtämiseen liittyviä lisäkustannuksia erityisesti aikaviipeiden suhteen.

7.

Käsittelypaikan siirtämistä koskevaan järjestelmään tehtiin muutoksia asetuksessa (EY) N:o 139/2004, koska järjestelmän halutaan toimivan toimivaltaa koskevana mekanismina, joka on joustava (9) mutta joka samalla varmistaa kilpailun tehokkaan suojelun ja rajoittaa mahdollisimman suuressa määrin mahdollisuuksia käsittelypaikkaa koskevaan keinotteluun. Kun otetaan erityisesti huomioon oikeusvarmuuden merkitys, on kuitenkin korostettava, että käsittelypaikan siirtäminen muodostaa edelleen poikkeuksen yleisistä säännöistä, jotka määrittävät toimivallan objektiivisesti määriteltävien liikevaihtoa koskevien raja-arvojen perusteella. Lisäksi komissiolla ja jäsenvaltioilla on 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 22 artiklan nojalla edelleen huomattavasti harkintavaltaa päättäessään, siirtääkö ”alkuperäiseen toimivaltaansa” kuuluvien asioiden käsittelypaikka tai suostuako käsittelemään asia, joka ei kuulu niiden ”alkuperäiseen toimivaltaan” (10). Tältä osin tämän tiedonannon tarkoituksena on tarjota ainoastaan yleisiä ohjeita siitä, ovatko tietyt asiat tai asiaryhmät sopivia siirrettäviksi.

8.

Sulautuma-asetuksessa vahvistettu yrityskeskittymien valvontajärjestelmä, mukaan luettuna siihen sisältyvä mekanismi asioiden jakamiseksi komission ja jäsenvaltioiden kesken, noudattaa EY:n perustamissopimuksessa määrättyä toissijaisuusperiaatetta (11). Asioiden käsittelypaikan siirtämistä koskevissa päätöksissä olisi näin ollen otettava huomioon kaikki toissijaisuusperiaatteen soveltamiseen liittyvät seikat, erityisesti tutkimuksen suorittamiseen paremmin soveltuva viranomainen, keskitetyn ”yhden luukun” järjestelmän tuomat hyödyt ja toimivaltaa koskevan oikeusvarmuuden merkitys (12). Nämä tekijät liittyvät toisiinsa ja niiden painotus riippuu asian erityispiirteistä. Kun komissio ja jäsenvaltiot harkitsevat sitä, käyttävätkö ne mahdollisuuttaan pyytää siirtoa tai suostua siihen, komission ja jäsenvaltioiden on ennen kaikkea pidettävä mielessä tarve varmistaa kilpailun tehokas suojeleminen kaikilla markkinoilla, joihin toimenpide vaikuttaa (13).

9.

Periaatteessa toimivalta olisi siirrettävä toiselle kilpailuviranomaiselle vain silloin, kun se soveltuu paremmin keskittymän käsittelyyn, ottaen huomioon asian erityispiirteet sekä viranomaisen käytettävissä olevat välineet ja asiantuntemus. Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti alueeseen, johon keskittymästä mahdollisesti aiheutuvat kilpailuvaikutukset kohdistuvat. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota mahdollisesta siirrosta aiheutuviin hallinnollisiin seurauksiin (14).

10.

Keskittymän käsittelyä koskevan toimivallan siirtäminen on todennäköisesti tärkeämpää silloin, kun ilmenee, että keskittymällä saattaa olla merkittävä vaikutus kilpailuun ja se on sen vuoksi tutkittava huolellisesti.

11.

Käsittelypaikan siirtämistä koskevissa päätöksissä olisi otettava huomioon myös sulautuma-asetuksen ytimen muodostavan ”yhden luukun” järjestelmän tuomat hyödyt (15). ”Yhden luukun” periaatteesta hyötyvät sekä kilpailuviranomaiset että yritykset. Kun keskittymän käsittelee yksi kilpailuviranomainen, yleensä hallinnollinen tehokkuus lisääntyy ja vältetään useiden viranomaisten käsittelystä aiheutuva täytäntöönpanotoimien moninkertaisuus ja hajanaisuus samoin kuin asian mahdollisesti epäyhdenmukainen käsittely (tutkimuksen, arvioinnin ja mahdollisten korjaustoimenpiteiden osalta). Siitä on tavallisesti hyötyä myös yrityksille, erityisesti keskittymän osapuolille, sillä järjestelmä alentaa moninkertaisesta ilmoittamisvelvollisuudesta johtuvia kustannuksia ja taakkaa sekä poistaa vaaran ristiriitaisista päätöksistä, joita saattaisi aiheutua siitä, että useat kilpailuviranomaiset tutkivat saman toimenpiteen eri oikeusjärjestelmien mukaisesti.

12.

Käsittelypaikan siirtämisestä aiheutuvaa asioiden hajottamista olisi tämän vuoksi vältettävä mahdollisuuksien mukaan (16), ellei ilmene, että useilla viranomaisilla on paremmat edellytykset varmistaa kilpailun tehokas suojelu kaikilla toimenpiteen vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla. Näin ollen olisi yleensä asianmukaista, että asian (tai ainakin sen toisiinsa liittyvät osat) käsittelisi yksi ainoa viranomainen, vaikkakin osittaiset siirrot ovat mahdollisia asetuksen 4 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan mukaisesti (17).

13.

Huomiota olisi kiinnitettävä myös siihen, kuinka tärkeä oikeusvarmuus siitä, kenellä on toimivalta käsitellä tiettyä keskittymää, on kaikkien asianomaisten kannalta (18). Käsittely olisi näin ollen siirrettävä yleensä vain silloin, kun pakottavasta syystä on poikettava ”alkuperäisestä toimivallasta” kyseisessä asiassa, erityisesti ilmoituksen tekemisen jälkeisessä vaiheessa. Samoin jos käsittely on siirretty ennen ilmoituksen tekemistä, samassa asiassa olisi mahdollisimman suuressa määrin vältettävä siirtoa ilmoituksen tekemisen jälkeen (19).

14.

Oikeusvarmuuden merkitys olisi pidettävä mielessä myös siirron oikeudellisten perusteiden osalta ja erityisesti ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa tiukkojen määräaikojen vuoksi. Näin ollen ennen ilmoituksen jättämistä tehdyt siirrot olisi periaatteessa rajoitettava sellaisiin tapauksiin, joissa on suhteellisen yksinkertaista määritellä alusta alkaen maantieteelliset markkinat ja/tai mahdollinen kilpailuvaikutus, jotta tällaisia pyyntöjä koskevat päätökset voidaan tehdä nopeasti.

15.

Käsittelyn siirtämistä ennen ilmoituksen tekemistä koskeva järjestelmä käynnistyy keskittymän osapuolten tekemällä perustellulla lausunnolla. Harkitessaan tällaisen pyynnön tekemistä keskittymän osapuolten on ensiksi tarkastettava, että sulautuma-asetuksessa säädetyt oikeudelliset vaatimukset täyttyvät, ja toiseksi, että siirtäminen ennen ilmoituksen tekemistä noudattaa edellä esitettyjä pääperiaatteita.

16.

Jotta komissio voi siirtää asian käsittelyn yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle 4 artiklan 4 kohdan nojalla, kahden oikeudellisen vaatimuksen on täytyttävä:

17.

Ensimmäisen kriteerin osalta pyynnön esittävien osapuolten on osoitettava, että toimenpide saattaa vaikuttaa kilpailuun erillisillä markkinoilla jäsenvaltiossa ja että tämä vaikutus voi olla merkittävä, minkä vuoksi keskittymää on syytä tutkia lähemmin. Kyseiset viitteet voivat olla luonteeltaan vain alustavia eivätkä ne vaikuta tutkimuksen tulokseen. Vaikka osapuolten ei tarvitse osoittaa, että vaikutus kilpailuun on todennäköisesti kielteinen (20), niiden olisi mainittava indikaattoreita, jotka yleisesti osoittavat, että toimenpiteestä aiheutuu kilpailuvaikutuksia (21).

18.

Toisen kriteerin osalta pyynnön esittävien osapuolten on osoitettava, että maantieteelliset markkinat, joilla toimenpide vaikuttaa kilpailuun kuvatulla tavalla (17 kohta), ovat laajuudeltaan kansalliset tai kansallista pienemmät (22).

19.

Siirtopyynnön todennäköisen tuloksen arvioimiseksi mahdollisimman suurella tarkkuudella siirtopyyntöä harkitsevien keskittymän osapuolten olisi oikeudellisten vaatimusten tarkastamisen lisäksi tarkasteltava myös sitä, onko todennäköistä, että asian siirtäminen katsotaan aiheelliseksi. Tähän sisältyy edellä mainittujen pääperiaatteiden (8—14 kohta) soveltamisen tutkiminen ja erityisesti sen tutkiminen, onko kilpailuviranomainen tai -viranomaiset, joiden käsiteltäväksi ne pyytäisivät asian siirtämistä, asian käsittelyyn parhaiten soveltuva viranomainen. Tämän vuoksi niiden olisi punnittava sekä aluetta, johon toimenpiteen kilpailuvaikutukset todennäköisesti kohdistuvat että sitä, kuinka sopiva kansallinen kilpailuviranomainen olisi toimenpiteen tutkimiseen.

20.

Yhteisönlaajuiset keskittymät, jotka saattavat vaikuttaa kilpailuun kansallisilla tai kansallista pienemmillä markkinoilla ja joiden vaikutukset todennäköisesti rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon tai joiden suurin taloudellinen vaikutus rajoittuu yhteen jäsenvaltioon (23), soveltuvat parhaiten siirrettäviksi kyseisen jäsenvaltion käsiteltäviksi. Tämä koskee erityisesti keskittymiä, joissa vaikutus tuntuu sellaisilla erillisillä markkinoilla, jotka eivät muodosta yhteismarkkinoiden merkittävää osaa. Jos asian käsittely siirretään vain yhdelle jäsenvaltiolle, myös ”yhden luukun” periaatteen tuottama hyöty säilyy.

21.

Asian erityisolosuhteista riippuu, soveltuuko siirtämismenettelyyn sellainen yhteisönlaajuinen keskittymä, jolla on mahdollisesti merkittävä vaikutus kilpailuun kansallisilla markkinoilla, mutta jolla voi lisäksi olla merkittäviä rajat ylittäviä vaikutuksia (esimerkiksi siksi, että keskittymän vaikutuksilla yksillä maantieteellisillä markkinoilla saattaa olla merkittäviä seurauksia muiden jäsenvaltioiden maantieteellisillä markkinoilla tai siksi, että keskittymällä voi olla mahdollisia markkinoiden sulkemisvaikutuksia ja sen johdosta yhteismarkkinat sirpaloituvat) (24). Koska sekä komissiolla että jäsenvaltioilla saattaa olla yhtäläiset edellytykset käsitellä tai ne voivat soveltua yhtä hyvin käsittelemään tällaisia asioita, olisi säilytettävä suuri harkintavalta päätettäessä asian käsittelyn siirtämisestä.

22.

Se, missä määrin yhteisönlaajuiset keskittymät, jotka saattavat vaikuttaa kilpailuun useilla kansallisilla tai kansallista pienemmillä markkinoilla useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, soveltuvat siirrettäviksi jäsenvaltioiden käsiteltäviksi, riippuu kuhunkin asiaan liittyvistä erityistekijöistä. Tällaisia erityistekijöitä ovat niiden kansallisten markkinoiden lukumäärä, joihin keskittymä todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi, mahdollisuus ratkaista mahdolliset ongelmat oikeasuhteisilla, ristiriidattomilla korjaustoimenpiteillä ja asian vaatimat tutkimukset. Jos toimenpide saattaa aiheuttaa kilpailuongelmia useassa jäsenvaltiossa ja edellyttää koordinoituja tutkimuksia ja korjaustoimia, tämä saattaa puhua sen puolesta, että komission olisi säilytettävä toimivalta koko kyseisen asian käsittelyssä (25). Toisaalta jos asia johtaa kilpailuongelmiin, jotka huolimatta siitä, että asiaan liittyy useamman kuin yhden jäsenvaltion kansalliset markkinat, eivät näytä vaativan koordinoitua tutkimusta ja/tai korjaustoimia, asian käsittelypaikan siirtäminen voi olla asianmukaista. Muutamissa asioissa (26) komissio on jopa katsonut aiheelliseksi siirtää keskittymän käsittelyn useammalle kuin yhdelle jäsenvaltiolle sellaisten merkittävien kilpailuedellytysten eroavaisuuksien vuoksi, jotka olivat luonteenomaisia keskittymän vaikutusalaan kuuluville markkinoille kyseisissä jäsenvaltioissa. Vaikka asian käsittelyn hajottaminen vie keskittymän osapuolilta ”yhden luukun” järjestelmän tuoman hyödyn, tämä seikka ei ole yhtä merkittävä ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, koska siirtomenettely käynnistyy kyseisten osapuolten vapaaehtoisen pyynnön johdosta.

23.

Lisäksi olisi mahdollisimman suuressa määrin otettava huomioon se, onko kansallisella kilpailuviranomaisella tai kansallisilla kilpailuviranomaisilla, joille asian käsittely halutaan siirtää, paikallismarkkinoita koskevaa erityistä asiantuntemusta (27) ja tutkiiko se tai aikooko se tutkia toista saman alan toimenpidettä (28).

24.

Sulautuma-asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaan ainoastaan kaksi oikeudellista vaatimusta on täytettävä, jotta toimenpiteen osapuolet voivat pyytää asian siirtämistä komissiolle: toimenpiteen on oltava sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu keskittymä ja sitä on voitava tarkastella vähintään kolmen jäsenvaltion kansallisen yrityskeskittymien valvontaa koskevan kilpailulainsäädännön perusteella. (Ks. myös 65 ja 70 kohta ja niitä seuraavat kohdat.)

25.

Siirtopyynnön todennäköisen tuloksen arvioimiseksi mahdollisimman suurella tarkkuudella siirtopyyntöä harkitsevien keskittymän osapuolten olisi oikeudellisten vaatimusten tarkastamisen lisäksi tarkasteltava myös sitä, onko todennäköistä, että asian siirtäminen katsotaan aiheelliseksi. Tähän sisältyy edellä mainittujen pääperiaatteiden soveltamisen tutkiminen ja erityisesti sen tutkiminen, onko komissio asian käsittelyyn paremmin soveltuva viranomainen.

26.

Tältä osin sulautuma-asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, että ”pyynnöt käsittelyn siirtämisestä komissiolle ilmoitusta edeltävässä vaiheessa olisivat erityisen tarkoituksenmukaisia tilanteissa, joissa keskittymällä olisi vaikutuksia useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella”. Erityistä huomiota olisi näin ollen kiinnitettävä alueeseen, jolla toimenpide todennäköisesti aiheuttaa kilpailuvaikutuksia, ja siihen, kuinka hyvin komissio soveltuu asian käsittelijäksi.

27.

Erityisesti olisi arvioitava, onko asia todella luonteeltaan rajat ylittävä, ja otettava huomioon sellaiset tekijät kuin asian todennäköiset vaikutukset kilpailuun ja näiden vaikutusten käsittelyyn tarvittavat tutkimus- ja täytäntöönpanovaltuudet. Tältä osin olisi erityisesti otettava huomioon se, onko asialla mahdollisesti vaikutusta kilpailuun yksillä tai useammilla keskittymän vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla. Joka tapauksessa viitteet mahdollisesta kilpailuvaikutuksesta voivat olla luonteeltaan pelkästään alustavia (29) eivätkä ne vaikuta tutkimuksen tulokseen. Osapuolten ei myöskään tarvitse osoittaa, että kilpailuun kohdistuvat vaikutukset olisivat todennäköisesti haitallisia.

28.

Komissiolle siirrettäviksi soveltuvat parhaiten asiat, joissa markkinat, joilla keskittymä saattaa vaikuttaa kilpailuun, ovat maantieteellisesti kansallisia laajemmat (30), tai joilla keskittymän vaikutusalaan mahdollisesti kuuluvat markkinat ovat kansallisia laajemmat ja keskittymän pääasiallinen taloudellinen vaikutus liittyy kyseisiin markkinoihin. Tällaisissa tapauksissa, kun kilpailuvaikutukset ulottuvat kansallisten rajojen ulkopuolelle ja edellyttäisivät sen vuoksi mahdollisesti tutkimuksia useissa maissa ja asianmukaisia täytäntöönpanovaltuuksia, komissiolla on todennäköisesti parhaat edellytykset tutkia asia.

29.

Komissiolla saattaa olla paremmat edellytykset käsitellä asioita (tutkimus, arviointi ja mahdolliset korjaustoimenpiteet mukaan luettuina), jotka aiheuttavat mahdollisia kilpailuongelmia useissa jäsenvaltioissa sijaitsevilla kansallisilla tai kansallista pienemmillä markkinoilla (31). Komissiolla on todennäköisesti parhaat edellytykset suorittaa tutkimus näissä tapauksissa, koska on suotavaa varmistaa yhdenmukainen ja tehokas tutkimus eri maissa, asianmukaisten tutkimusvaltuuksien käyttö ja mahdollisten kilpailuongelmien ratkaiseminen yhdenmukaisten korjaustoimenpiteiden avulla.

30.

Edellä 4 artiklan 4 kohdan osalta esitetyn mukaisesti riippuu asian erityisolosuhteista, soveltuvatko sellaiset keskittymät siirrettäviksi, joista voi aiheutua merkittäviä rajat ylittäviä vaikutuksia huolimatta siitä, että niillä on mahdollisesti merkittävä vaikutus kilpailuun valtakunnallisilla markkinoilla. Koska sekä komissiolla että jäsenvaltioilla saattaa olla yhtäläiset edellytykset asian käsittelyyn, olisi säilytettävä huomattava harkintavalta päätettäessä asian käsittelypaikan siirtämisestä.

31.

Lisäksi olisi otettava huomioon mahdollisimman suuressa määrin se, onko komissiolla erityisen hyvät edellytykset asian tutkimiseen asianmukaisesti, erityisesti kun otetaan huomioon sellaiset tekijät kuin erityisasiantuntemus tai aikaisempi kokemus kyseisellä alalla. Mitä suuremmat mahdollisuudet keskittymällä on vaikuttaa kilpailuun yhden jäsenvaltion alueen ulkopuolella, sitä todennäköisempää on, että komissiolla on paremmat edellytykset tutkia asia, erityisesti kun on kyse tosiseikkojen selvittämisestä ja täytäntöönpanovaltuuksista.

32.

Keskittymän osapuolet voivat myös esittää, että kilpailuvaikutusten ilmeisestä puuttumisesta huolimatta on välttämätöntä, että komissio käsittelee toimenpiteen, kun otetaan huomioon sellaiset tekijät kuin kustannukset ja aikaviive, jos keskittymästä ilmoitettaisiin useassa jäsenvaltiossa (32).

33.

Asetuksen 9 artiklassa säädetään kahdesta vaihtoehdosta jäsenvaltion halutessa pyytää asian käsittelypaikan siirtämistä sen jälkeen kun asiasta on ilmoitettu komissiolle. Näistä vaihtoehdoista säädetään 9 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

34.

Jotta asian käsittely voidaan siirtää jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, seuraavien oikeudellisten vaatimusten on täytyttävä:

35.

Ensimmäisen kriteerin osalta pyynnön esittävän jäsenvaltion on osoitettava, että alustavan analyysin perusteella on todellinen riski, että toimenpiteellä saattaa olla merkittävä haitallinen vaikutus kilpailuun ja että sen vuoksi sitä on tarkasteltava perusteellisesti. Tällaiset viitteet saattavat riittää alustavaksi näytöksi mahdollisesta merkittävästä haitallisesta vaikutuksesta, mutta niillä ei ole vaikutusta täydellisen tutkimuksen tulokseen.

36.

Toisen kriteerin osalta jäsenvaltion on osoitettava, että maantieteelliset markkinat, joilla toimenpide vaikuttaa kilpailuun juuri kuvatulla tavalla (35 kohta), ovat laajuudeltaan kansalliset tai kansallista pienemmät (33).

37.

Oikeudellisten vaatimusten lisäksi olisi otettava huomioon myös muita tekijöitä arvioitaessa asian käsittelypaikan siirtomahdollisuutta. Tähän sisältyy edellä mainittujen pääperiaatteiden soveltamisen tutkiminen ja erityisesti sen tutkiminen, onko kilpailuviranomaisella tai -viranomaisilla, jotka pyytävät asian siirtämistä, parhaat edellytykset käsitellä asia. Tämän vuoksi olisi punnittava sekä aluetta, johon toimenpiteen kilpailuvaikutukset todennäköisesti kohdistuvat että sitä, kuinka hyvät edellytykset kansallisella kilpailuviranomaisella olisi toimenpiteen tutkimiseen. (Ks. edellä 19-23 kohta.)

38.

Jotta asian käsittely voidaan siirtää jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, seuraavien oikeudellisten vaatimusten on täytyttävä:

39.

Ensimmäisen kriteerin osalta pyynnön esittävän jäsenvaltion on osoitettava alustavan analyysin perusteella, että keskittymä todennäköisesti vaikuttaa kilpailuun markkinoilla. Tällaiset viitteet saattavat riittää alustavaksi näytöksi mahdollisesta merkittävästä haitallisesta vaikutuksesta, mutta niillä ei ole vaikutusta täydellisen tutkimuksen tulokseen.

40.

Toisen kriteerin osalta pyynnön esittävän jäsenvaltion on osoitettava paitsi se, että markkinat, joilla toimenpide vaikuttaa kilpailuun edellä kuvatulla tavalla (38 kohta), muodostavat erilliset markkinat jäsenvaltiossa, myös se, että kyseiset markkinat eivät muodosta merkittävää osaa yhteismarkkinoista. Tältä osin aiemman hallintokäytännön ja oikeuskäytännön (34) perusteella näyttää siltä, että tällaiset tilanteet rajoittuvat jäsenvaltiossa yleensä markkinoihin, joiden maantieteellinen ulottuvuus on pieni.

41.

Komissiolla on velvollisuus siirtää asian käsittely, jos nämä edellytykset täyttyvät.

42.

Jotta yksi tai useampi jäsenvaltio voi siirtää asian käsittelyn komissiolle 22 artiklan nojalla, kahden oikeudellisen vaatimuksen on täytyttävä:

43.

Ensimmäisen kriteerin osalta keskittymä täyttää tämän vaatimuksen, jos sillä on havaittavaa vaikutusta jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen (35).

44.

Samoin kuin 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan tapauksessa toisen kriteerin osalta pyynnön esittävän jäsenvaltion on osoitettava, että alustavan analyysin perusteella on todellinen riski, että toimenpiteellä saattaa olla merkittävä haitallinen vaikutus kilpailuun ja että sen vuoksi sitä on tarkasteltava perusteellisesti. Tällaiset viitteet saattavat riittää alustavaksi näytöksi mahdollisesta haitallisesta vaikutuksesta, mutta niillä ei ole vaikutusta täydellisen tutkimuksen tulokseen.

45.

Koska asian siirtämisestä komissiolle ilmoituksen jälkeen voi aiheutua keskittymän osapuolille lisäkustannuksia ja aikaviipeitä, se olisi rajoitettava yleensä tapauksiin, joissa näyttää olevan todellinen riski kielteisistä vaikutuksista kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa näyttää siltä, että tällaisiin vaikutuksiin voitaisiin vastata parhaiten yhteisön tasolla (36). Seuraavat asiaryhmät soveltuvat parhaiten siirrettäviksi komission käsiteltäviksi 22 artiklan mukaisesti:

46.

Sulautuma-asetuksessa vahvistetaan siirtojärjestelmän toimintaa koskevat oikeussäännöt. Asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohtaan, 9 artiklaan ja 22 artiklaan sisältyvissä säännöissä vahvistetaan yksityiskohtaisesti eri vaiheet asian siirtämiseksi komissiolta jäsenvaltioille ja päinvastoin.

47.

Kussakin neljästä siirtämistä koskevasta säännöksestä vahvistetaan mekanismi tietyntyyppisen keskittymän käsittelyn siirtämiseksi. Säännökset voidaan luokitella seuraavasti:

48.

Tämän tiedonannon liitteessä I olevissa kaavioissa esitetään graafisesti menettelyn eri vaiheet, joita noudatetaan 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, 9 artiklan ja 22 artiklan mukaisessa siirtomekanismissa.

49.

Ainoastaan keskittymään osallistuvat yritykset (37) voivat pyytää käsittelypaikan siirtämistä ennen ilmoituksen tekemistä. Keskittymään osallistuvien yritysten on tarkastettava, täyttääkö keskittymä 4 artiklan 4 kohdan kriteerin (keskittymä on yhteisönlaajuinen mutta saattaa vaikuttaa merkittävästi kilpailuun erillisillä markkinoilla jäsenvaltiossa) tai 4 artiklan 5 kohdan kriteerin (keskittymä ei ole yhteisönlaajuinen mutta sitä voidaan tarkastella vähintään kolmen jäsenvaltion kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella). Keskittymään osallistuvat yritykset voivat tämän jälkeen pyytää asian käsittelyn siirtämistä komissiolle tai komissiolta toimittamalla perustellun pyynnön RS-lomakkeella. Komissio toimittaa pyynnön viipymättä kaikille jäsenvaltioille. Menettelyn jatko vaihtelee riippuen siitä, sovelletaanko 4 artiklan 4 vai 5 kohtaa.

50.

Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan mukaan ilmoituksen jälkeisen siirtomenettelyn käynnistävät jäsenvaltiot joko omasta aloitteestaan tai komission kehotuksesta 9 artiklan 2 kohdan ja 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Menettelyt eroavat riippuen siitä, siirretäänkö asia komissiolle vai komissiolta.

51.

Tiedonannon seuraavassa jaksossa keskitytään eräisiin järjestelmän yksityiskohtiin. Tarkoituksena on antaa lisäohjeita yrityksille, jotka mahdollisesti haluavat tehdä siirtopyynnön ennen keskittymästä ilmoittamista, tai jotka ovat osapuolina toimenpiteissä, joiden käsittelypaikka mahdollisesti siirretään ilmoituksen tekemisen jälkeen.

52.

Tiedonannon tässä jaksossa on ohjeita eräistä sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, 9 artiklan ja 22 artiklan mukaisen siirtojärjestelmän toiminnan yksityiskohdista.

53.

Sulautuma-asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan komissio toimii asetuksessa säädetyissä menettelyissä läheisessä ja jatkuvassa yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten (kansalliset kilpailuviranomaiset) kanssa. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen sekä kansallisten kilpailuviranomaisten keskinäinen yhteistyö ja vuoropuhelu ovat erityisen tärkeitä keskittymäasioissa, jotka kuuluvat sulautuma-asetuksessa vahvistetun siirtojärjestelmän piiriin.

54.

Sulautuma-asetuksen johdanto-osan 14 kappaleen mukaan komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten ”on muodostettava yhdessä julkisten viranomaisten verkosto, joka soveltaa yhteisön kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä ja hyödyntää tehokkaita tietojenvaihto- ja kuulemisjärjestelyjä pyrkien varmistamaan, että asian käsittelystä vastaa siihen parhaiten soveltuva viranomainen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että moninkertaiset ilmoitukset tietystä keskittymästä vältetään mahdollisimman suuressa määrin”.

55.

Verkoston olisi varmistettava keskittymien käsittelyn tehokas jakaminen edellä II jaksossa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Tähän sisältyy ilmoituksen tekemistä edeltävän siirtomekanismin moitteettoman toiminnan edistäminen samoin kuin mahdollisimman suuressa määrin sellaisen järjestelmän tarjoaminen, jonka avulla voidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa osoittaa tapaukset, joissa ilmoituksen jälkeiset siirtopyynnöt ovat mahdollisia (46).

56.

Asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaan komissio toimittaa yritysten esittämät perustellut pyynnöt viipymättä (47). Komissio pyrkii toimittamaan nämä asiakirjat niiden vastaanottamista tai antamista seuraavan työpäivän kuluessa. Verkostossa vaihdetaan tietoja eri tavoin olosuhteiden mukaan: sähköpostitse, postitse, kuriiripostilla, faksilla tai puhelimitse. On huomattava, että arkaluonteisia tai luottamuksellisia tietoja vaihdetaan turvatun sähköpostin kautta tai muilla näiden yhteyspisteiden välisillä turvatuilla viestintäkeinoilla.

57.

Kaikkia verkoston jäseniä, mukaan luettuina komissio ja kaikki kansalliset kilpailuviranomaiset, niiden virkamiehet ja muut niiden palveluksessa olevat sekä muut henkilöt, jotka työskentelevät näiden viranomaisten valvonnassa, sekä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten virkamiehet ja toimihenkilöt, sitoo sulautuma-asetuksen 17 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus. Ne eivät saa ilmaista ei-julkisia tietoja, jotka on saatu sulautuma-asetusta sovellettaessa, ellei tiedon antanut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ole antanut lupaa tiedon ilmaisemiseen.

58.

Verkostossa tapahtuva neuvottelu ja tietojenvaihto koskevat julkisia täytäntöönpanoviranomaisia eivätkä vaikuta mihinkään yhteisön tai valtioiden lainsäädännössä yrityksille vahvistettuihin oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Kukin kilpailuviranomainen on kaikilta osin vastuussa siitä, että asiat käsitellään asianmukaista menettelyä noudattaen.

59.

Jotta siirtojärjestelmä toimisi nopeasti ja moitteettomasti, on ehdottoman tärkeää, että pyynnön esittävät osapuolet toimittavat tarvittaessa täydelliset ja tarkat tiedot viipymättä ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Tarvittavia tietoja koskevat oikeudelliset vaatimukset ja seuraamukset virheellisten, epätäydellisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta on vahvistettu sulautuma-asetuksessa, asetuksessa (EY) N:o 802/2004, jäljempänä ’sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetus’, ja RS-lomakkeessa (48).

60.

RS-lomakkeessa mainitaan, että kaikkien perustellussa lausunnossa annettujen tietojen on oltava oikeita ja täydellisiä. Jos osapuolet toimittavat virheellisiä tai epätäydellisiä tietoja, komissiolla on valtuudet joko tehdä päätös sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla (jos se saa tutkimuksen aikana tietoonsa, että 4 artiklan 5 kohdan edellytykset eivät täyty) tai peruuttaa 4 artiklan 5 kohdan mukaisen käsittelypaikan siirtämisen jälkeen 6 tai 8 artiklan nojalla tekemänsä päätökset sulautuma-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan tai 8 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen päätöksen jälkeen tai peruuttamisen jälkeen toimenpiteeseen sovellettaisiin jälleen kansallista kilpailulainsäädäntöä. Jos 4 artiklan 4 kohdan mukainen käsittelypaikan siirtäminen perustuu virheellisiin tai epätäydellisiin tietoihin, komissio voi vaatia ilmoituksen tekemistä 4 artiklan 1 kohdan nojalla. Komissiolla on myös valtuudet määrätä sakkoja sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Osapuolten on myös hyvä tietää, että jos käsittelypaikan siirtäminen perustuu RS-lomakkeessa annettuihin virheellisiin tai epätäydellisiin tietoihin, komissio ja/tai jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan siirtää asian käsittelypaikan ilmoituksen tekemisen jälkeen peruuttaakseen ilmoitusta edeltävässä vaiheessa tehdyn, tällaisiin virheellisiin tai epätäydellisiin tietoihin perustuvan siirtämisen (49).

61.

Toimittaessaan tietoja RS-lomakkeella tai yleensä pyytäessään asian siirtämistä ennen ilmoituksen tekemistä keskittymään osallistuvien yritysten ei tarvitse osoittaa, että keskittymän vaikutukset olisivat kilpailulle haitallisia (50). Niiden olisi kuitenkin toimitettava mahdollisimman paljon tietoja osoittaakseen selvästi, millä tavoin keskittymä täyttää 4 artiklan 4 ja 5 kohdan oikeudelliset vaatimukset ja miksi keskittymä soveltuisi parhaiten pyynnössä mainitun kilpailuviranomaisen tai siinä mainittujen kilpailuviranomaisten käsiteltäväksi. Sulautuma-asetuksessa ei säädetä, että RS-lomakkeen toimittamisesta olisi julkaistava tietoja, eikä näin myöskään aiota tehdä. Näin ollen julkistamaton toimenpide voi olla ennen ilmoituksen tekemistä esitetyn siirtopyynnön kohteena.

62.

Vaikka sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen mukaan komissio hyväksyy millä tahansa yhteisön virallisella kielellä laaditun RS-lomakkeen, yrityksiä, jotka toimittavat verkostolle jaettavia tietoja, kehotetaan käyttämään kieltä, jota kaikki tietojen vastaanottajat ymmärtävät. Tämä helpottaa pyyntöjen käsittelyä jäsenvaltioissa. Jos pyydetään käsittelyn siirtämistä yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, pyynnön esittäviä osapuolia kehotetaan liittämään mukaan jäljennös pyynnöstä niiden jäsenvaltioiden kielillä, joihin käsittelyn siirtämistä pyydetään.

63.

RS-lomakkeessa mainittujen oikeudellisten vaatimusten täyttämisen lisäksi keskittymään osallistuvien yritysten olisi oltava valmiita toimittamaan tarvittaessa lisätietoja ja keskustelemaan asiasta komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa vilpittömästi ja avoimesti, jotta komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat arvioida, olisiko kyseisen keskittymän käsittelypaikkaa siirrettävä.

64.

Siirtopyyntöä ilmoitusta edeltävässä vaiheessa harkitsevien keskittymän osapuolten ja komission ja/tai jäsenvaltioiden viranomaisten väliset epäviralliset yhteydenotot ovat suositeltavia, myös RS-lomakkeen toimittamisen jälkeen. Komissio on sitoutunut antamaan epävirallisia neuvoja varhaisessa vaiheessa yrityksille, jotka haluavat käyttää sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädettyä järjestelmää käsittelypaikan siirtämiseksi ennen ilmoitusta (51).

65.

Ainoastaan sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen keskittymien käsittelypaikka voidaan siirtää 4 artiklan 5 kohdan ja 22 artiklan nojalla. Ainoastaan keskittymät, jotka kuuluvat yrityskeskittymien valvontaa koskevan sovellettavan kansallisen kilpailulainsäädännön piiriin, voidaan siirtää 4 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan nojalla (52).

66.

Pyyntöjen, jotka tehdään sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla käsittelypaikan siirtämiseksi ennen ilmoitusta, on koskettava keskittymiä, joihin liittyvät suunnitelmat ovat riittävän konkreettisia. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksillä on oltava vähintään vilpitön aikomus sulautua tai että aikomuksesta tehdä julkinen ostotarjous on ilmoitettu julkisesti (53).

67.

Asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan ainoastaan ilmoitusta edeltävässä vaiheessa.

68.

Asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että keskittymään osallistuvat yritykset voivat pyytää käsittelypaikan siirtämistä perustellussa lausunnossa (RS-lomake) ”ennen keskittymästä ilmoittamista 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla”. Tämä tarkoittaa sitä, että pyyntö voidaan tehdä ainoastaan, jos CO-lomaketta ei ole toimitettu 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

69.

Samoin 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että pyyntö voidaan tehdä ”ennen toimivaltaisille [kansallisille] viranomaisille ilmoittamista”. Tämä tarkoittaa sitä, että tätä säännöstä sovelletaan vain, jos keskittymästä ei ole ilmoitettu muodollisesti missään jäsenvaltiossa. Jo yksi jossain yhteisön alueella tehty ilmoitus estää yrityksiä käynnistämästä 4 artiklan 5 kohdan mukaisen mekanismin. Komissio katsoo, että kansallisella tasolla ei saisi määrätä rangaistusta ilmoituksen tekemättä jättämisestä silloin, kun 4 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön käsittely on vielä kesken.

70.

Asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaan yritykset voivat pyytää sellaisen keskittymän käsittelypaikan siirtämistä ennen ilmoitusta, joka ei ole yhteisönlaajuinen keskittymä ja ”jota voidaan tarkastella vähintään kolmen jäsenvaltion kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella”.

71.

Käsitteen ”jota voidaan tarkastella” eli ”tarkastelukelpoinen” olisi tulkittava tarkoittavan keskittymää, joka kuuluu jonkin jäsenvaltion toimivaltaan sen kansallisen, yrityskeskittymien valvontaa koskevan kilpailulainsäädännön nojalla. Pakollinen ilmoitusvaatimus ei ole tarpeen, toisin sanoen ei ole välttämätöntä edellyttää kansallisessa lainsäädännössä, että keskittymästä on ilmoitettava (54).

72.

Asetuksen 4 artiklan 5 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan mukaan asiaa ei siirretä, jos vähintään yksi jäsenvaltio, ”joka on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimivaltainen tutkimaan keskittymän”, on ilmoittanut olevansa eri mieltä pyynnöstä siirtää asian käsittely. ”Toimivaltainen” jäsenvaltio on sellainen, jossa keskittymää voidaan tarkastella ja jolla sen vuoksi on valtuudet tutkia keskittymä kansallisen kilpailulainsäädäntönsä perusteella.

73.

RS-lomakkeesta toimitetaan jäljennös kaikille jäsenvaltioille, ei ainoastaan niille, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan asian. Kuitenkin ainoastaan jäsenvaltiot, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan asian, otetaan huomioon sovellettaessa 4 artiklan 5 kohdan kolmatta ja neljättä alakohtaa. Asetuksen 4 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaan toimivaltaiset jäsenvaltiot voivat ilmoittaa 15 työpäivän kuluessa RS-lomakkeen vastaanottamisesta olevansa samaa tai eri mieltä käsittelypaikan siirtämisestä. Jos ne kaikki ovat samaa mieltä, keskittymän katsotaan olevan yhteisönlaajuinen 4 artiklan 5 kohdan viidennen alakohdan mukaisesti. Toisaalta 4 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaan käsittelyä ei siirretä mistään jäsenvaltiosta, jos yksikin toimivaltainen jäsenvaltio on eri mieltä.

74.

Edellä kuvaillun mekanismin vuoksi on 4 artiklan 5 kohdan moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot, joissa asiaa voidaan tarkastella kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella ja jotka sen vuoksi ovat toimivaltaisia tutkimaan asian kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella, ilmoitetaan oikein. Sen vuoksi RS-lomakkeessa vaaditaan, että keskittymään osallistuvat yritykset toimittavat riittävät tiedot, jotta kukin jäsenvaltio voi tarkastaa, onko se toimivaltainen tutkimaan keskittymän kansallisen kilpailulainsäädäntönsä perusteella.

75.

Jos RS-lomake on täytetty oikein, ongelmia ei pitäisi syntyä. Tässä tapauksessa keskittymään osallistuvat yritykset ovat ilmoittaneet oikein kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat toimivaltaisia tarkastelemaan asian. Ongelmia voi kuitenkin syntyä tapauksissa, joissa yritykset eivät ole täyttäneet RS-lomaketta oikein tai joissa ollaan eri mieltä siitä, mitkä jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia tarkastelemaan asian.

76.

Kun kyseinen 15 työpäivän jakso on päättynyt ilman, että yksikään jäsenvaltio olisi ilmoittanut olevansa eri mieltä, siirto katsotaan päteväksi. Tällä varmistetaan komission sulautuma-asetuksen 6 tai 8 artiklan nojalla tekemien päätösten pätevyys 4 artiklan 5 kohdan mukaisen siirron jälkeen.

77.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yritykset voivat käyttää järjestelmää väärin antamalla RS-lomakkeessa tahallaan tai tuottamuksesta virheellisiä tietoja, esimerkiksi keskittymän tarkastelukelpoisuudesta jäsenvaltioissa. Kuten edellä 60 kohdassa todetaan, komissio voi ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi ja tällaisten rikkomistapausten ehkäisemiseksi. Keskittymään osallistuvien yritysten olisi oltava tietoisia myös siitä, että jos siirto on tehty virheellisten tai epätäydellisten tietojen perusteella, jäsenvaltio, joka uskoo olleensa toimivaltainen käsittelemään asian mutta jolla ei virheellisten tietojen vuoksi ollut mahdollisuutta ilmoittaa vastustavansa siirtoa, voi pyytää ilmoituksen jälkeistä siirtoa.

78.

Asetuksen 4 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan ja 5 kohdan neljännen alakohdan, 9 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan komission on ilmoitettava keskittymään osallistuville yrityksille tai henkilöille ja kaikille jäsenvaltioille mainittujen säännösten nojalla mahdollisesti tehdystä keskittymän käsittelypaikan siirtämistä koskevasta päätöksestä.

79.

Päätöksestä ilmoitetaan keskittymään osallistuville yrityksille osoitetulla kirjeellä (tai 9 artiklan 1 kohdan tai 22 artiklan 3 kohdan mukaisissa päätöksissä kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetulla kirjeellä). Kaikille jäsenvaltioille toimitetaan jäljennös päätöksestä.

80.

Tällaisten päätösten julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei vaadita (55). Komissio antaa kuitenkin riittävät tiedot tällaisista päätöksistä kilpailun pääosaston verkkosivuilla ottaen huomioon salassapitovelvollisuuden.

81.

Asetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään, että kun komissio siirtää ilmoitetun keskittymän jäsenvaltiolle 4 artiklan 4 kohdan tai 9 artiklan 3 kohdan nojalla, kansallisen kilpailuviranomaisen on käsiteltävä asia ”viipymättä”. Näin ollen toimivaltaisen viranomaisen olisi tutkittava asia mahdollisimman pian kansallisen lainsäädännön perusteella.

82.

Asetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään lisäksi, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on 45 työpäivän kuluessa siitä kun komissio on siirtänyt asian käsittelyn tai kun mahdollisesti vaadittava ilmoitus on tehty kansallisella tasolla, ilmoitettava keskittymään osallistuville yrityksille kilpailutilanteen alustavan arvioinnin tuloksista ja mahdollisista lisätoimenpiteistä, joihin se aikoo ryhtyä. Tämän vuoksi 45 työpäivän kuluessa tapauksen mukaan asian käsittelypaikan siirtämisestä tai ilmoituksen tekemisestä keskittymän osapuolille olisi toimitettava riittävät tiedot, jotta ne voisivat ymmärtää viranomaisen mahdollisesti havaitsemien alustavien kilpailuongelmien luonteen ja saisivat tietää tutkimuksen todennäköisen laajuuden ja keston. Kyseessä oleva jäsenvaltio voi vain poikkeuksellisesti pidentää tätä määräaikaa, jos keskittymään osallistuvat yritykset eivät ole toimittaneet sille tarvittavia tietoja sen kansallisen kilpailulainsäädännön mukaisesti.

83.

Tätä tiedonantoa tarkistetaan säännöllisesti, erityisesti sulautuma-asetukseen sisältyvien käsittelypaikan siirtämistä koskevien säännösten tarkistusten johdosta. Tältä osin olisi huomattava, että sulautuma-asetuksen 4 artiklan 6 kohdan mukaan komission on annettava neuvostolle kertomus käsittelypaikan siirtämistä ennen ilmoitusta koskevien säännösten (eli 4 artiklan 4 ja 5 kohdan) täytäntöönpanosta viimeistään 1 päivään heinäkuuta 2009.

84.

Tämä tiedonanto ei rajoita Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa sovellettavista perustamissopimuksen määräyksistä ja muun lainsäädännön säännöksistä.

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/24

1.

Yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (1), jäljempänä ’sulautuma-asetus’, 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa ja 8 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 8 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että keskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtävän päätöksen ”katsotaan kattavan ne rajoitukset, jotka suoraan koskevat keskittymän toteuttamista ja ovat toteuttamisen kannalta välttämättömiä”.

2.

Keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvien ja sen kannalta välttämättömien rajoitusten, jäljempänä myös ’liitännäisrajoitukset’, arviointia koskevissa muutetuissa säännöissä otetaan käyttöön tällaisten rajoitusten itsearviointia koskeva periaate. Tämä on osoitus lainlaatijan tavoitteesta olla velvoittamatta komissiota arvioimaan ja käsittelemään erikseen liitännäisrajoituksia. Liitännäisrajoitusten käsittelyä sulautuma-asetuksen nojalla selvitetään tarkemmin sulautuma-asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa, jossa todetaan, että ”komission tämän asetuksen nojalla tekemien päätösten, joiden mukaan keskittymä on yhteismarkkinoille soveltuva, olisi automaattisesti katettava kyseiset rajoitukset ilman, että komission olisi arvioitava tällaisia rajoituksia yksittäisissä tapauksissa”. Vaikka kyseisen johdanto-osan kappaleen mukaisesti komissiolle jää vielä tehtäväksi arvioida erityisiä uusia tai ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka aiheuttavat selvästi epävarmuutta, kaikissa muissa tapauksissa keskittymään osallistuvien yritysten on arvioitava itse, voidaanko niiden sopimuksia katsoa liiketoimen liitännäisrajoituksiksi ja missä laajuudessa. Kansalliset tuomioistuimet voivat ratkaista riita-asiat, jotka koskevat sitä, ovatko rajoitukset suoraan keskittymän toteuttamiseen liittyviä ja sen kannalta välttämättömiä ja siten automaattisesti komission hyväksymispäätöksen soveltamisalaan kuuluvia.

3.

Komissiolle jäävää tehtävää käsitellään sulautuma-asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa, jossa todetaan, että komission olisi keskittymään osallistuvien yritysten pyynnöstä varta vasten arvioitava, ovatko rajoitukset luonteeltaan liitännäisrajoituksia, ”uusien tai ratkaisemattomien kysymysten osalta, jotka aiheuttavat selvästi epävarmuutta”. Johdanto-osan kappaleessa määritellään tämän jälkeen ’uusi tai ratkaisematon kysymys, joka aiheuttaa selvästi epävarmuutta’ kysymykseksi, joka ”ei kuulu komission asiaankuuluvan voimassa olevan tiedonannon tai komission julkaistun päätöksen soveltamisalaan”.

4.

Oikeusvarmuuden takaamiseksi keskittymään osallistuville yrityksille tässä tiedonannossa annetaan liitännäisrajoitusten käsitteen tulkintaa koskevia ohjeita. Seuraavissa jaksoissa annetut ohjeet heijastavat komission käytännön keskeistä sisältöä ja niissä vahvistetaan periaatteet sen arvioimiseksi, missä määrin yleisimmät sopimustyypit mahdollisesti katsotaan liitännäisrajoituksiksi.

5.

Näistä periaatteista poikkeaminen voi kuitenkin olla perusteltua, jos asiaan liittyy poikkeuksellisia olosuhteita, joita tämä tiedonanto ei koske. Osapuolet voivat saada julkaistuista komission päätöksistä (2) lisäapua sen määrittämiseksi, voidaanko niiden sopimukset katsoa liitännäisrajoituksiksi. Jos komissio on aikaisemmin käsitellyt julkaistuissa päätöksissään (3) poikkeuksellisia olosuhteita sisältäviä tapauksia, ne eivät ole sulautuma-asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa tarkoitettuja ’uusia tai ratkaisemattomia kysymyksiä’.

6.

Näin ollen asiassa on kyse ’uudesta ja ratkaisemattomasta kysymyksestä, joka aiheuttaa selvästi epävarmuutta’, jos kyseiset rajoitukset eivät kuulu tämän tiedonannon soveltamisalaan ja niitä ei ole aikaisemmin käsitelty komission julkaistuissa päätöksissä. Sulautuma-asetuksen johdanto-osan 21 kappaleen mukaisesti komissio arvioi näissä tapauksissa osapuolten pyynnöstä varta vasten tällaisia rajoituksia. Ottaen huomioon luottamuksellisten tietojen suojelua koskevat vaatimukset komissio julkistaa asianmukaisella tavalla sellaiset arvioinnit, joilla kehitetään edelleen tässä tiedonannossa vahvistettuja periaatteita.

7.

Siltä osin kuin rajoitukset liittyvät suoraan keskittymän toteuttamiseen ja ovat sen kannalta välttämättömiä, sulautuma-asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vain tätä asetusta sovelletaan, ja neuvoston asetuksia (EY) N:o 1/2003 (4), (ETY) N:o 1017/68 (5) ja (ETY) N:o 4056/86 (6) ei sovelleta. Sitä vastoin sellaisiin rajoituksiin, joita ei voida pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja sen kannalta välttämättöminä, on edelleen mahdollista soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Pelkästään se seikka, että sopimuksen tai järjestelyn ei katsota liittyvän keskittymään, ei sinällään vaikuta sopimuksen tai järjestelyn oikeudelliseen asemaan. Tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä on arvioitava perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan sekä niitä koskevien säädösten ja tiedonantojen (7) mukaisesti. Niihin saatetaan myös soveltaa kansallisia kilpailusääntöjä. Näin ollen sopimukset, jotka sisältävät kilpailunrajoituksen, mutta joiden ei katsota liittyvän suoraan keskittymän toteuttamiseen ja olevan sen kannalta välttämättömiä tämän tiedonannon mukaisesti, voivat kuitenkin kuulua näiden säännösten soveltamisalaan.

8.

Komission tulkinta sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisesta alakohdasta sekä 8 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja 2 kohdan kolmannesta alakohdasta ei vaikuta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mahdollisiin tulkintoihin.

9.

Tämä tiedonanto korvaa komission aikaisemman tiedonannon keskittymiin suoraan liittyvistä ja niiden kannalta välttämättömistä rajoituksista (8).

10.

Keskittymä muodostuu sopimusjärjestelyistä ja sopimuksista, joilla luodaan sulautuma-asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräysvalta. Kaikki sopimukset, joilla toteutetaan keskittymän päätavoite (9), kuten yrityksen osakkeiden tai omaisuuserien myyntiä koskevat sopimukset, ovat erottamaton osa keskittymää. Näiden järjestelyjen ja sopimusten lisäksi keskittymän osapuolet voivat tehdä muita sopimuksia, jotka eivät ole erottamaton osa keskittymää mutta voivat rajoittaa osapuolten toimintavapautta markkinoilla. Jos tällaiset sopimukset sisältävät liitännäisrajoituksia, ne kuuluvat automaattisesti keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi tehdyn päätöksen soveltamisalaan.

11.

Suoran liittymisen ja välttämättömyyden kriteereitä arvioidaan objektiivisin perustein. Rajoitukset eivät ole keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviä eivätkä sen kannalta välttämättömiä vain siitä syystä, että osapuolet pitävät niitä sellaisina.

12.

Jotta rajoituksia pidettäisiin ’keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä’, niiden on liityttävä läheisesti itse keskittymään. Ei riitä, että sopimus on tehty samassa yhteydessä tai samaan aikaan keskittymän toteuttamisen kanssa (10). Keskittymään suoraan liittyvät rajoitukset liittyvät taloudellisesti pääliiketoimeen ja niiden tarkoituksena on mahdollistaa sujuva siirtyminen keskittymän jälkeen muuttuneeseen yhtiörakenteeseen.

13.

Sopimusten on oltava ’keskittymän toteuttamisen kannalta välttämättömiä’ (11), mikä merkitsee sitä, että ilman kyseisiä sopimuksia keskittymää ei voitaisi toteuttaa tai sen toteuttaminen olisi huomattavasti epävarmempaa, aiheuttaisi merkittävästi suuremmat kustannukset, veisi tuntuvasti pitemmän ajan tai olisi huomattavasti vaikeampaa (12). Keskittymän toteuttamisen kannalta välttämättömien sopimusten tavoitteena on yleensä siirretyn omaisuuden arvon suojeleminen (13), toimitussuhteiden jatkumisen varmistaminen yhtenäisen taloudellisen kokonaisuuden hajoamisen jälkeen (14) tai uuden yrityksen käynnistämisen mahdollistaminen (15). Rajoituksen välttämättömyyttä arvioitaessa on aiheellista ottaa huomioon sen luonne ja lisäksi varmistaa, että rajoituksen kesto, asiasisältö ja maantieteellinen ulottuvuus eivät ylitä sitä, mitä keskittymän toteuttaminen kohtuudella edellyttää. Jos tarjolla on yhtä tehokkaita vaihtoehtoja, joiden avulla oikeutettu tavoite voidaan saavuttaa, yritysten on valittava niistä se, joka on objektiivisesti katsoen vähiten kilpailua rajoittava.

14.

Vaiheittain toteutettavissa keskittymissä sopimusjärjestelyjä, jotka koskevat vaiheita ennen kuin määräysvalta on syntynyt sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ei tavallisesti voida pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä eikä sen kannalta välttämättöminä. Sopimus olla tekemättä olennaisia muutoksia kohdeyrityksen liiketoimintaan ennen yhteisen ostotarjouksen toteuttamista katsotaan kuitenkin yhteisen ostotarjouksen toteuttamiseen suoraan liittyväksi ja sen kannalta välttämättömäksi (16). Sama koskee yhteisen ostotarjouksen yhteydessä ostotarjouksen tekijöiden välistä sopimusta siitä, että ne eivät tee kyseisestä yrityksestä erillisiä kilpailevia tarjouksia tai yritä muuten saada määräysvaltaa.

15.

Sopimukset, joiden tavoitteena on helpottaa yhteisen määräysvallan hankkimista, on katsottava keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviksi ja sen kannalta välttämättömiksi. Tämä koskee yhteisen määräysvallan hankkimiseen osallistuvien välisiä omaisuuden jakoa koskevia järjestelyjä, joiden tarkoituksena on tuotantovälineiden tai jakeluverkkojen sekä yhdessä hankitun yrityksen nykyisten tuotemerkkien jakaminen osapuolten kesken.

16.

Jos mainittuun jakoon liittyy toimivan taloudellisen kokonaisuuden hajottaminen, hajottamisen kohtuullisin ehdoin mahdollistavia järjestelyjä on pidettävä keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja sen kannalta välttämättöminä seuraavien periaatteiden mukaisesti.

17.

Rajoitukset, joista osapuolet sopivat yrityksen luovutuksen yhteydessä, voivat hyödyttää ostajaa tai myyjää. Yleisesti ottaen ostajan tarve saada jonkinasteista suojelua on suurempi kuin myyjän vastaava tarve. Ostajan on saatava varmuus siitä, että se saa hankkimansa yrityksen täydessä arvossaan. Näin ollen yleensä myyjää hyödyttävät rajoitukset joko eivät ole keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviä ja sen kannalta välttämättömiä (17) tai niiden soveltamisalan ja/tai keston on oltava rajallisempi kuin ostajaa hyödyttävien lausekkeiden (18).

18.

Myyjälle yrityksen tai sen osan luovutuksen yhteydessä asetettavat kilpailukieltovelvoitteet voivat olla keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviä ja sen kannalta välttämättömiä. Ostajaa on jossain määrin suojeltava myyjän taholta tulevalta kilpailulta, jotta se saisi siirretyn omaisuuden täydessä arvossaan, voisi varmistaa asiakasuskollisuuden ja omaksua taitotiedon ja hyödyntää sitä. Tällaiset kilpailukieltolausekkeet takaavat, että ostaja saa siirretyn omaisuuden täydessä arvossaan, mihin tavallisesti sisältyy sekä aineellinen että aineeton omaisuus, kuten myyjän saavuttama liikearvo eli goodwill tai myyjän kehittämä taitotieto (19). Edellä mainitut eivät ole ainoastaan keskittymään suoraan liittyviä vaan myös sen toteuttamisen kannalta välttämättömiä osia, koska voidaan kohtuudella olettaa, että ilman niitä yrityksen tai sen osan myynti ei onnistuisi.

19.

Tällaisia kilpailukieltolausekkeita voidaan perustella oikeutetulla tavoitteella eli keskittymän toteutumisella vain, jos niiden kesto, maantieteellinen ulottuvuus, asiasisältö ja kohdehenkilöt eivät ole suhteettomia kyseisen tavoitteen saavuttamiseen nähden (20).

20.

Kilpailukieltolausekkeet ovat perusteltuja enintään kolmen vuoden ajan (21), jos yrityksen luovutukseen sisältyy asiakasuskollisuuden siirto sekä liikearvon että taitotiedon muodossa (22). Jos luovutukseen sisältyy ainoastaan liikearvoa, kilpailukieltolausekkeet ovat perusteltuja enintään kahden vuoden ajan (23).

21.

Sitä vastoin kilpailukieltolausekkeita ei voida pitää välttämättöminä, jos luovutus käytännössä rajoittuu aineelliseen omaisuuteen (kuten maa-alueisiin, rakennuksiin tai laitteisiin) tai yksinoikeuteen perustuviin immateriaalioikeuksiin (joiden haltijat voivat ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin, jos luovuttaja rikkoo kyseisiä oikeuksia).

22.

Kilpailukieltolausekkeen maantieteellisen soveltamisalan on rajoituttava alueeseen, jolla myyjä on tarjonnut kyseisiä tuotteita tai palveluja ennen luovutusta, koska ostajaa ei tarvitse suojella myyjän taholta tulevalta kilpailulta alueilla, joilla myyjä ei ole aiemmin toiminut (24). Kyseistä maantieteellistä soveltamisalaa voidaan kuitenkin laajentaa alueille, joilla myyjä suunnitteli toiminnan aloittamista kaupan tekohetkellä edellyttäen, että se oli jo investoinut tätä varten.

23.

Kilpailukieltolausekkeiden on lisäksi rajoituttava tuotteisiin (parannetut versiot, uudistetut tuotteet ja seuraajamallit mukaan luettuina) ja palveluihin, joista luovutetun yrityksen taloudellinen toiminta muodostuu. Tähän voivat sisältyä tuotteet ja palvelut, jotka kaupan tekohetkellä olivat jo pitkälle kehitettyjä, tai loppuun kehitetyt tuotteet, joita ei vielä markkinoida. Suojelua myyjän taholta tulevalta kilpailulta sellaisilla tuote- tai palvelumarkkinoilla, joilla luovutettu yritys ei toiminut ennen luovutusta, ei katsota tarpeelliseksi (25).

24.

Myyjä voi antaa itseään, tytäryhtiöitään ja kauppaedustajiaan koskevia sitoumuksia. Velvoitetta kohdistaa samanlaisia rajoituksia muihin tahoihin ei kuitenkaan pidetä keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvänä ja sen kannalta välttämättömänä. Tämä koskee erityisesti lausekkeita, jotka rajoittaisivat jälleenmyyjien tai käyttäjien mahdollisuuksia harjoittaa tuontia tai vientiä.

25.

Lausekkeita, jotka rajoittavat myyjän oikeutta ostaa tai omistaa osakkeita yrityksessä, joka kilpailee luovutetun liiketoiminnan kanssa, pidetään keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja sen kannalta välttämättöminä samoin edellytyksin kuin edellä esitettiin kilpailukieltolausekkeiden kohdalla, elleivät lausekkeet estä myyjää ostamasta tai omistamasta osakkeita pelkästään sijoituskohteena antamatta tälle suoraan tai välillisesti johtotehtäviä tai olennaista vaikutusvaltaa kilpailevassa yrityksessä (26).

26.

Henkilöstön värväämistä rajoittavilla ja salassapitovelvoitetta koskevilla lausekkeilla on vastaavanlainen vaikutus ja sen vuoksi niitä arvioidaan samankaltaisella tavalla kuin kilpailukieltolausekkeita (27).

27.

Yrityksen tai yrityksen osan luovutukseen voi liittyä teollis- ja tekijänoikeuksien tai taitotiedon luovutus ostajalle, jotta se voisi hyödyntää siirrettyä omaisuutta täysimääräisesti. Myyjä voi kuitenkin pysyä kyseisten oikeuksien omistajana ja käyttää niitä muussa kuin luovutetussa liiketoiminnassa. Tällaisissa tapauksissa tavallinen keino sen varmistamiseksi, että ostaja voi käyttää siirrettyä omaisuutta täysimääräisesti, on tehdä käyttölupasopimus ostajan hyväksi. Myös myyjä, joka on siirtänyt liiketoiminnan mukana teollis- ja tekijänoikeuksia, voi haluta käyttää osaa tai kaikkia näistä oikeuksista harjoittaakseen muuta liiketoimintaa. Tällaisessa tapauksessa ostaja myöntää käyttöluvan myyjälle.

28.

Patentteja (28), vastaavia oikeuksia tai taitotietoa (29) koskevien käyttölupien myöntäminen voi olla välttämätöntä keskittymän toteuttamiseksi. Niitä voidaan myös pitää erottamattomana osana keskittymää, ja joka tapauksessa niille ei tarvitse asettaa aikarajaa. Käyttöluvat voivat olla yksinkertaisia tai yksinoikeudellisia ja niiden käyttö voidaan rajoittaa aloille, jotka vastaavat luovutetun yrityksen liiketoimintaa.

29.

Valmistukselle asetetut maantieteelliset rajoitukset, jotka vastaavat luovutetun toiminnan maantieteellistä aluetta, eivät kuitenkaan ole keskittymän toteuttamisen kannalta välttämättömiä. Jos liiketoiminnan myyjä myöntää käyttöluvan ostajalle, myyjälle voidaan asettaa käyttölupasopimuksessa alueellisia rajoituksia noudattaen samoja edellytyksiä kuin liiketoiminnan myynnin yhteydessä asetettavissa kilpailukieltolausekkeissa.

30.

Käyttölupasopimuksiin sisältyvät rajoitukset, jotka ylittävät edellä mainitut määräykset (kuten sellaiset, jotka suojelevat pikemminkin käyttöluvan antajaa kuin saajaa), eivät ole keskittymän toteuttamisen kannalta välttämättömiä (30).

31.

Myös tavaramerkkien, toiminimien, mallioikeuksien, tekijänoikeuksien tai vastaavien oikeuksien lisensointiin voi liittyä tilanteita, joissa myyjä haluaa säilyä kyseisten oikeuksien omistajana jatkamansa toiminnan osalta, mutta ostaja tarvitsee kyseiset oikeudet markkinoidakseen luovutetun yrityksen tai sen osan tuottamia tuotteita tai palveluita. Myös tällöin sovelletaan edellä esitettyjä periaatteita (31).

32.

Yrityksen tai sen osan luovutus voi usein hajottaa perinteiset osto- ja toimitussuhteet, jotka perustuivat toiminnan integrointiin myyjän muodostamassa taloudellisessa kokonaisuudessa. Jotta mahdollistettaisiin myyjän taloudellisen kokonaisuuden hajottaminen ja omaisuuden osittainen siirto ostajalle kohtuullisin ehdoin, on usein välttämätöntä säilyttää olemassa olevat tai vastaavat suhteet myyjän ja ostajan välillä siirtymäkauden ajan. Tämä toteutetaan tavallisesti yrityksen tai sen osan myyjälle ja/tai ostajalle asetetuilla osto- ja toimitusvelvoitteilla. Ottaen huomioon myyjän taloudellisen kokonaisuuden hajoamisesta aiheutuva erityinen tilanne, tällaiset velvoitteet voidaan katsoa keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviksi ja sen kannalta välttämättömiksi. Ne voivat olla tapauksesta riippuen yhtä hyvin myyjää kuin ostajaa suosivia.

33.

Tällaisten velvoitteiden tavoite voi olla sen varmistaminen, että osapuolille toimitetaan jatkossakin hyödykkeitä, jotka ovat välttämättömiä myyjällä säilyneen liiketoiminnan tai ostajan hankkiman liiketoiminnan jatkamiseksi. Osto- ja toimitusvelvoitteiden kesto on kuitenkin rajattava ajanjaksoon, joka on välttämätön riippuvuussuhteen muuttamiseksi itsenäiseksi asemaksi markkinoilla. Näin ollen osto- ja toimitusvelvoitteet, joiden tavoitteena on varmistaa aikaisemmat toimitusmäärät, voivat olla perusteltuja enintään viiden vuoden pituisen siirtymäkauden ajaksi (32).

34.

Kiinteitä toimitus- tai ostomääriä koskevat velvoitteet, mahdollisesti muutoslausekkeen kanssa, katsotaan keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviksi ja sen kannalta välttämättömiksi. Lausekkeet, joissa määrätään rajoittamattomista määristä (33), yksinoikeudesta tai annetaan ensisijaisen toimittajan tai ensisijaisen ostajan asema (34), eivät kuitenkaan ole keskittymän toteuttamisen kannalta välttämättömiä.

35.

Palvelu- ja jakelusopimukset vastaavat vaikutuksiltaan toimitussopimuksia. Sen vuoksi niihin sovelletaan edellä esitettyjä periaatteita.

36.

Emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen välistä kilpailukieltovelvoitetta voidaan pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvänä ja sen kannalta välttämättömänä, jos velvoite koskee tuotteita, palveluja ja alueita, jotka yhteisyrityssopimus tai siihen liittyvät säännöt kattavat. Tällaiset kilpailukieltolausekkeet voivat muun muassa olla osoitus tarpeesta varmistaa neuvottelujen vilpittömyys, hyödyntää yhteisyrityksen omaisuus täysimääräisesti tai mahdollistaa emoyhtiöiden taitotiedon ja liikearvon siirtyminen yhteisyritykselle taikka tarpeesta suojella emoyhtiöiden etua yhteisyrityksessä kilpailutoimenpiteiltä, joita muun muassa emoyhtiöiden etuoikeutettu pääsy yhteisyritykselle siirrettyyn tai sen kehittämään taitotietoon ja liikearvoon helpottaa. Tällaisia emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen välisiä kilpailukieltovelvoitteita voidaan pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja sen kannalta välttämättöminä yhteisyrityksen toiminta-aikana (35).

37.

Kilpailukieltolausekkeen maantieteellinen soveltamisala on rajoitettava alueeseen, jolla emoyhtiöt tarjosivat merkityksellisiä tuotteita tai palveluita ennen yhteisyrityksen perustamista (36). Kyseistä maantieteellistä soveltamisalaa voidaan kuitenkin laajentaa alueille, joilla emoyhtiöt suunnittelivat toiminnan aloittamista kaupan tekohetkellä edellyttäen, että ne olivat jo investoineet tätä varten.

38.

Kilpailukieltolausekkeet on samoin rajoitettava koskemaan yhteisyrityksen taloudellisen toiminnan muodostavia tuotteita ja palveluita. Näihin voivat sisältyä tuotteet ja palvelut, jotka kaupan tekohetkellä ovat jo pitkälle kehitettyjä, tai loppuun kehitetyt tuotteet, joita ei vielä markkinoida.

39.

Jos yhteisyrityksen on tarkoitus aloittaa toiminta uusilla markkinoilla, mainitaan tuotteet, palvelut ja alueet, joilla sen on tarkoitus toimia yhteisyrityssopimuksen tai siihen liittyvien sääntöjen perusteella. Oletetaan kuitenkin, että yhden emoyhtiön etuja yhteisyrityksessä ei tarvitse suojella toisen emoyhtiön taholta tulevalta kilpailulta muilla markkinoilla kuin ne, joilla yhteisyritys toimii alusta alkaen.

40.

Lisäksi sellaisten emoyhtiöiden, joilla ei ole määräysvaltaa, ja yhteisyrityksen väliset kilpailukiellot eivät liity suoraan keskittymän toteuttamiseen eivätkä ole sen kannalta välttämättömiä.

41.

Henkilöstön värväämistä rajoittaviin ja salassapitovelvoitetta koskeviin lausekkeisiin sovelletaan samoja periaatteita kuin kilpailukieltolausekkeisiin.

42.

Emoyhtiöiden yhteisyritykselle myöntämää käyttölupaa voidaan pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvänä ja sen kannalta välttämättömänä. Tämä pitää paikkansa riippumatta siitä, sisältyykö käyttölupaan yksinoikeus tai onko se ajallisesti rajoitettu. Käyttölupa voidaan rajata tietylle soveltamisalalle, joka vastaa yhteisyrityksen toimintoja.

43.

Käyttölupia, jotka yhteisyritys on myöntänyt yhdelle emoyhtiöistään, tai sopimuksia käyttölupien vastavuoroisesta myöntämisestä voidaan pitää keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja välttämättöminä samoin edellytyksin kuin yrityskauppojen yhteydessä. Emoyhtiöiden välisiä käyttölupasopimuksia ei sen sijaan pidetä yhteisyrityksen toteuttamiseen suoraan liittyvinä ja sen kannalta välttämättöminä.

44.

Jos emoyhtiöt jatkavat toimintaansa yhteisyrityksen markkinoita edeltävässä tai sen jälkeisessä markkinavaiheessa, kaikkiin osto- ja toimitussopimuksiin, palvelu- ja jakelusopimukset mukaan luettuina, sovelletaan yrityksen luovuttamisen yhteydessä sovellettavia periaatteita.

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/32

1.

Tässä tiedonannossa selvitetään yksinkertaistettua menettelyä, jota komissio aikoo käyttää käsitellessään tiettyjä keskittymiä yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (1), jäljempänä ’sulautuma-asetus’, nojalla, jos yrityskeskittymät eivät aiheuta kilpailuongelmia. Tämä tiedonanto korvaa tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaan (2). Kokemus, jota komissio on saanut soveltaessaan yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 4064/89 (3), on osoittanut, että tietynlaiset ilmoitetut keskittymät voidaan tavallisesti hyväksyä niiden herättämättä olennaisia epäilyjä, jollei asiaan liity erityisiä piirteitä.

2.

Tiedonannon tarkoituksena on vahvistaa edellytykset, joissa komissio tavallisesti tekee lyhytmuotoisen päätöksen ja julistaa yksinkertaistettua menettelyä noudattaen keskittymän yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Samoin annetaan ohjeita itse menettelystä. Jos kaikki tiedonannon 5 kohdassa vahvistetut tarpeelliset edellytykset täyttyvät ja jos asiaan ei liity erityisiä piirteitä, komissio tekee 25 työpäivän kuluessa ilmoituksesta lyhytmuotoisen hyväksymispäätöksen yhteismarkkinoille soveltumisesta sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. (4)

3.

Jos tiedonannon 6—11 kohdassa vahvistetut takeet tai poikkeukset ovat sovellettavissa, komissio voi aloittaa tutkimuksen ja/tai tehdä sulautuma-asetuksen mukaisen yksityiskohtaisen päätöksen.

4.

Seuraavissa jaksoissa esitetyn menettelyn avulla komissio aikoo tarkentaa ja tehostaa yrityskeskittymien valvontaa yhteisössä.

5.

Komissio soveltaa yksinkertaistettua menettelyä seuraavanlaisiin keskittymien ryhmiin:

6.

Arvioidessaan, kuuluuko keskittymä johonkin 5 kohdassa tarkoitetuista ryhmistä, komissio varmistaa, että kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat on todennettu riittävän selkeästi. Koska markkinamääritelmät ovat todennäköisesti avainasemassa arvioinnissa, osapuolten olisi toimitettava tietoja kaikista mahdollisista vaihtoehtoisista markkinamääritelmistä ilmoituksen tekoa edeltävän vaiheen aikana (ks. 15 kohta). Ilmoituksen tekevien osapuolten on kuvailtava kaikki vaihtoehtoiset merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat, joihin ilmoitetulla keskittymällä voi olla vaikutusta, ja toimitettava kyseisten markkinoiden määrittelyä koskevat tiedot (12). Lopullisen päätöksen markkinoiden määritelmästä tekee kuitenkin komissio, joka perustaa päätöksensä tapausta koskevien tosiseikkojen analyysiin. Jos merkityksellisten markkinoiden tai osapuolten markkinaosuuksien määritteleminen on vaikeaa, komissio ei sovella yksinkertaistettua menettelyä. Jos keskittymiin liittyy uusia yleisesti kiinnostavia oikeudellisia kysymyksiä, komissio ei myöskään tavallisesti tee lyhytmuotoista päätöstä vaan siirtyy yleensä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen.

7.

Vaikka yleensä voidaan odottaa, että 5 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluviin keskittymiin ei liity vakavia epäilyjä niiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, jotkin tapaukset voivat kuitenkin poikkeuksellisesti edellyttää tarkempaa tutkimusta ja/tai yksityiskohtaista päätöstä. Tällaisissa tapauksissa komissiolla on mahdollisuus siirtyä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen.

8.

Seuraavassa esitetään suuntaa antavia esimerkkejä tapauksista, jotka voivat jäädä yksinkertaistetun menettelyn ulkopuolelle. Tietyt keskittymätyypit voivat lisätä osapuolten markkinavoimaa esimerkiksi yhdistämällä teknisiä, taloudellisia tai muita resursseja, vaikka keskittymän osapuolet eivät toimisikaan samoilla markkinoilla. Keskittymät, joiden osapuolista vähintään kaksi on läsnä toisiinsa läheisesti liittyvillä markkinoilla (13), eivät ehkä nekään sovellu yksinkertaistetun menettelyn piiriin, erityisesti jos keskittymän yhdellä tai useammalla osapuolella on yksinään vähintään 25 prosentin markkinaosuus tuotemarkkinoilla, joilla ei osapuolten välillä ole horisontaalista tai vertikaalista suhdetta mutta jotka ovat toisen osapuolen markkinoiden lähimarkkinat. Voi myös olla tapauksia, joissa osapuolten tarkkojen markkinaosuuksien määrittely ei ole mahdollista. Näin on usein silloin, kun osapuolet toimivat uusilla tai kehittymättömillä markkinoilla. Keskittymät voivat myös olla soveltumattomia yksinkertaistettuun menettelyyn, jos markkinoille pääsyn esteet ovat korkeat, markkinat ovat hyvin keskittyneitä (14) tai niillä on muita todettuja kilpailuongelmia.

9.

Komission tähän mennessä saama kokemus on osoittanut, että muutos yhteisestä määräysvallasta yksinomaiseen määräysvaltaan saattaa poikkeuksellisesti vaatia lähempää tutkimusta ja/tai yksityiskohtaista päätöstä. Erityisiä kilpailuongelmia voi aiheutua tilanteessa, jossa aiempi yhteisyritys sulautetaan jäljellä olevan ainoan määräysvaltaa käyttävän osakkaan konserniin tai verkostoon, jolloin määräysvaltaa käyttävien eri osakkaiden mahdollisten erilaisten etujen rajoittavat vaikutukset poistuvat ja strateginen markkina-asema saattaa vahvistua. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yritys A ja yritys B käyttävät yhdessä määräysvaltaa yhteisyrityksessä C, keskittymä, jossa A hankkii yksinomaisen määräysvallan C:stä, saattaa aiheuttaa kilpailuongelmia, jos C kilpailee suoraan A:n kanssa ja jos C:llä ja A:lla on kokonaisuudessaan huomattava markkinaosuus ja C menettää keskittymän vuoksi osan aiempaa riippumattomuuttaan (15). Jos tällaiset tilanteet kaipaavat lähempää tarkastelua, komissiolla on mahdollisuus siirtyä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen (16).

10.

Komissiolla on myös mahdollisuus siirtyä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen, jos komissio tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tarkastelleet yhteisen määräysvallan aiempaa hankintaa kyseisestä yhteisyrityksestä.

11.

Komissiolla on lisäksi mahdollisuus siirtyä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen, jos on kyse sulautuma-asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta yhteensovittamisesta.

12.

Jos jäsenvaltio ilmaisee perustellun huolestumisensa ilmoitetusta keskittymästä 15 työpäivän kuluessa siitä, kun se on saanut jäljennöksen ilmoituksesta, tai jos kolmas osapuoli ilmaisee perustellun huolestumisensa huomautusten esittämiselle annetussa määräajassa, komissio tekee yksityiskohtaisen päätöksen. Tähän sovelletaan sulautuma-asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja.

13.

Yksinkertaistettua menettelyä ei sovelleta, jos jäsenvaltio pyytää ilmoitetun keskittymän siirtämistä jäsenvaltion viranomaisten käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla tai jos komissio hyväksyy yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnön siirtää ilmoitettu keskittymä komission käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 22 artiklan nojalla.

14.

Jollei tässä tiedonannossa esitetyistä takeista ja poikkeuksista muuta johdu, komissio voi soveltaa yksinkertaistettua menettelyä keskittymiin, jos:

15.

Komissio on havainnut yhteydenpidon ilmoituksen tekevien osapuolten ja komission välillä ennen ilmoituksen tekemistä hyödylliseksi myös näennäisen selkeissä tapauksissa (17). Komission kokemus yksinkertaistetusta menettelystä on osoittanut, että yksinkertaistettuun menettelyyn ehdolla olevissa tapauksissa esille voi nousta monimutkaisia, esimerkiksi markkinamääritelmiin liittyviä kysymyksiä (ks. 6 kohta), jotka olisi suotavaa ratkaista ennen kuin ilmoitus tehdään. Yhteydenpito antaa komissiolle ja ilmoituksen tekeville osapuolille mahdollisuuden päättää ilmoituksessa annettavien tietojen täsmällisestä määrästä. Ilmoitusta edeltävä yhteydenpito olisi aloitettava vähintään kaksi viikkoa ennen arvioitua ilmoituspäivää. Ilmoituksen tekeviä osapuolia kehotetaan sen vuoksi olemaan yhteydessä komissioon ennen ilmoituksen tekoa erityisesti, jos ne haluavat, että komissio vapauttaa ne täydellisen ilmoituksen tekemisestä yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetun asetuksen (EY) No 802/2004 (18) 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sillä perusteella, että ilmoitettava toimenpide ei aiheuta kilpailuongelmia.

16.

Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen julkaistaviin tietoihin (19) kuuluvat keskittymän osapuolten nimet ja alkuperämaa, keskittymän luonne ja kohteena olevat taloudenalat sekä maininta siitä, että ilmoituksen tekevän osapuolen toimittamien tietojen perusteella keskittymä mahdollisesti soveltuu yksinkertaistettuun menettelyyn. Tämän jälkeen asianosaisilla on mahdollisuus toimittaa huomautuksia erityisesti seikoista, jotka mahdollisesti edellyttävät tutkimista.

17.

Jos komissio katsoo, että keskittymä täyttää yksinkertaistetun menettelyn soveltamisperusteet (ks. 5 kohta), se tekee asiassa tavallisesti lyhytmuotoisen päätöksen. Tämä koskee myös tapauksia, joista ei aiheudu kilpailuongelmia ja joista komissiolle on tehty yksityiskohtainen ilmoitus. Tällöin keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi sulautuma-asetuksen 10 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisesti 25 työpäivän kuluessa ilmoituksesta. Komissio pyrkii tekemään lyhytmuotoisen päätöksen mahdollisimman pian sen jälkeen, kun 15 työpäivän määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat pyytää ilmoitetun keskittymän siirtämistä sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla, on päättynyt. Komissiolla on kuitenkin 25 työpäivän kuluessa mahdollisuus siirtyä tavanomaisen sulautumien valvontamenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen ja aloittaa tutkimukset ja/tai tehdä yksityiskohtainen päätös, jos se pitää tätä kyseisen asian kannalta sopivampana toimenpiteenä.

18.

Komissio ilmoittaa päätöksen tekemisestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä, kuten keskittymän hyväksymistä koskevien yksityiskohtaisten päätösten yhteydessä. Päätöksen julkinen toisinto on saatavana kilpailun pääosaston Internet-sivuilla rajoitetun aikaa. Lyhytmuotoinen päätös sisältää ilmoitetusta keskittymästä samat tiedot, jotka komissio antoi tiedottaessaan ilmoituksen saamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (osapuolten nimet ja alkuperämaa, keskittymän luonne, taloudenalat), sekä lausuman keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi, koska se kuuluu yhteen tai useampaan tässä tiedonannossa tyypiteltyyn keskittymien ryhmään. Päätöksessä on erityinen maininta yhdestä tai useammasta tapaukseen soveltuneesta keskittymien ryhmästä.

19.

Yksinkertaistettu menettely ei sovellu tapauksiin, joissa keskittymään osallistuvat yritykset pyytävät nimenomaisesti arvioimaan keskittymän toteuttamiseen suoraan liittyviä ja sen kannalta välttämättömiä rajoituksia.

—

jos hankitaan yhdessä kohdeyritys, huomioon otettava liikevaihto on kohdeyrityksen (toisin sanoen yhteisyrityksen) liikevaihto,

—

jos muodostetaan yhteisyritys, jolle emoyhtiöt luovuttavat toimintaansa, liikevaihto on siirrettyjen toimintojen osalle laskettava liikevaihto,

—

jos olemassa olevaan yhteisyritykseen tulee uusi määräysvaltaa harjoittava osapuoli, huomioon otettava liikevaihto on yhteisyritysten liikevaihto ja uuden emoyhtiön (mahdollisesti) siirtämien toimintojen osalle laskettava liikevaihto.

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/36

—

EUR.1-tavaratodistus on laadittu muulle kuin määräysten mukaiselle lomakkeelle (esimerkiksi siinä ei ole aaltomaista taustakuviota, sen mitat tai väri poikkeavat huomattavasti mallista, siinä ei ole sarjanumeroa tai se on painettu muulla kuin virallisesti määrätyllä kielellä),

—

pakollisesti täytettävään kohtaan, lukuun ottamatta 8 kohtaa, ei ole tehty merkintää (esimerkiksi EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohta),

—

leima ja allekirjoitus puuttuvat (EUR.1-tavaratodistuksen 11 kohta),

—

muu kuin valtuutettu viranomainen on vahvistanut EUR.1-tavaratodistuksen,

—

EUR.1-tavaratodistus on vahvistettu uudella leimalla, jonka leimanäytettä ei ole vielä toimitettu tiedoksi,

—

esitetään EUR.1-tavaratodistuksen valokopio tai jäljennös alkuperäiskappaleen sijasta,

—

EUR.1-tavaratodistuksen 5 kohdassa oleva merkintä viittaa muuhun kuin sopimuspuolena olevaan maahan (esimerkiksi Israel tai Kuuba).

—

tavaran kuvaukselle varattua kohtaa (EUR.1-tavaratodistuksen 8 kohta) ei ole täytetty tai se koskee muita kuin tullille esitettyjä tavaroita,

—

alkuperäselvityksen on antanut muu kuin sopimuspuolena oleva maa, vaikka kyseiset tavarat ovat yhteisön tai Chilen alkuperätuotteita (esimerkiksi Israelissa Chilen alkuperätuotteille annettu EUR.1-tavaratodistus),

—

EUR.1-tavaratodistuksen pakollisesti täytettävässä kohdassa on jälkiä merkintöjen poispyyhkimisestä tai niiden lisäämisestä, eikä tätä ole vahvistettu (esimerkiksi kohdat, joissa on tavaroiden kuvaus, kollien lukumäärä, määrämaa ja alkuperämaa),

—

EUR.1-tavaratodistuksen voimassaoloaika on päättynyt muista kuin määräyksissä vahvistetuista syistä (esimerkiksi poikkeukselliset olosuhteet), lukuun ottamatta tapauksia, joissa tavarat on esitetty tullille ennen määräajan päättymistä,

—

alkuperäselvitys esitetään jälkikäteen tavaroille, jotka on alunperin tuotu vilpillisellä tavalla,

—

EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohdassa ilmoitetaan muu kuin sen sopimuksen sopimuspuolena oleva maa, jonka perusteella etuuskohtelua haetaan.

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/38

Euroopan komissio

Kilpailun pääosasto

Valtiontukien kirjaamo (State Aid Greffe)

B-1049 Bryssel

Faksi (32-2) 296 12 42

—

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen mukaan suuret yritykset vastaavat 85 prosentista ja pk-yritykset vain 15 prosentista kaikista merkityksellisistä menoista. Vaikka tukiohjelma on avoin kaikille yrityksille niiden koosta huolimatta, sen pääasialliset tuensaajat ovat suuria yrityksiä.

—

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat kuitenkin todenneet, että myös niissä tapauksissa, joissa suuret yritykset omistavat liiketilat, pk-yritykset voivat kuitenkin hyötyä toimenpiteestä välillisesti, sillä ne vuokraavat usein tilansa suurilta yrityksiltä. Tätä korostavat Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat tiedot, joista ilmenee, että yli vuoden tyhjillään olleita liiketiloja koskevista vuokrasopimuksista 31 prosenttia tehtiin suurten yritysten kanssa ja 69 prosenttia pk-yritysten kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan määritelmän mukaisilla vaikeimmilla ongelma-alueilla vastaavat luvut ovat 26 prosenttia (suuret yritykset) ja 74 prosenttia (pk-yritykset).

—

Komissio huomauttaa, että ilmoitettu toimenpide ei rajoitu komission määritelmän mukaisiin pk-yrityksiin. Komissio huomauttaa myös, että tukiohjelma ei rajoitu perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdassa tarkoitettuihin tukialueisiin.

—

Ilmoitetun toimenpiteen tavoitealueina käytetään 2000:a Yhdistyneen kuningaskunnan vaikeinta ongelma-aluetta. Tämä johtaa samoihin kysymyksiin, joita käsiteltiin leimaverosta myönnettävää vapautusta koskeneessa asiassa. Tällainen käytäntö poikkeaa komission aluetukiasioissa tavallisesti soveltamasta käytännöstä. Komissio katsoo edelleen, että tällaisen poikkeaman on oltava perusteltu, jotta tuensaajat, jotka eivät toimi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja/tai c alakohdassa tarkoitetuilla tukialueilla, eivät saa suhteetonta taloudellista hyötyä, joka muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

—

Hyväksyessään leimaverosta myönnettävää vapautusta koskevan tukiohjelman sen erityisansioiden perusteella komissio asetti useita ehtoja. Komissio päätti muun muassa, että ohjelman seuranta oli varmistettava ja että ohjelman myönteiset vaikutukset alueiden ja erityisesti teollisten joutomaiden fyysiseen elvyttämiseen oli osoitettava. Komissio ei ole tähän mennessä saanut jälkianalyysia, jonka perusteella se voisi arvioida ohjelman myönteisiä vaikutuksia.

—

Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toteavatkin, että tuen keskimääräinen intensiteetti olisi 9—10 prosenttia netto, ilmoitetun toimenpiteen enimmäistuki-intensiteetti voi nousta 40 prosenttiin netto muiden kuin osakeyhtiöiden osalta ja 30 prosenttiin netto osakeyhtiöiden osalta.

5.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/45

1.

Komissio vastaanotti 24. helmikuuta 2005 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yritykset Goldman Sachs Mortgage Company (”GSMC”, USA), joka on yrityksen Goldman Sachs Group, Inc. (”Goldman Sachs”, USA) määräysvallassa, ja The Cerberus Group (”Cerberus”, USA), hankkivat neuvoston asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä yhteisen määräysvallan yrityksessä Transamerica European Trailers (”TET”, Yhdistynyt Kuningaskunta), ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu toimi voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty. On huomattava, että asiaan sovelletaan mahdollisesti yksinkertaistettua menettelyä yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (2) nojalla annetun komission tiedonannon mukaisesti.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia kolmansia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.3678 — Goldman Sachs/Cerberus/TET/JV, seuraavaan osoitteeseen: