15.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 38/1

(1)

Perustamissopimuksen 153 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että yhteisö myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason toteuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla.

(2)

Perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus. Hyvän kauppatavan mukaisten menettelyjen kehittäminen alueella, jolla ei ole varsinaisia sisärajoja, on välttämätöntä, jotta voidaan tukea jäsenvaltiosta toiseen suuntautuvan toiminnan kehittämistä.

(3)

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevissa jäsenvaltioiden laeissa on tuntuvia eroja, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä kilpailun vääristymiä ja haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Mainonnan alalla harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/450/ETY (3) vahvistetaan vähimmäisvaatimukset harhaanjohtavaa mainontaa koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi, mutta siinä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta säännöksiä, joilla tarjotaan kattavampi suoja kuluttajille. Tämän vuoksi harhaanjohtavaa mainontaa koskevat jäsenvaltioiden säännökset ovat hyvin erilaisia.

(4)

Erot aiheuttavat epävarmuutta siitä, mitä kansallisia sääntöjä sovelletaan kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittaviin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, ja luovat monia esteitä, joilla on vaikutusta elinkeinonharjoittajiin ja kuluttajiin. Nämä esteet lisäävät sisämarkkinoiden vapauksien hyödyntämisestä elinkeinonharjoittajille aiheutuvia kustannuksia, etenkin kun liikkeenharjoittajat haluavat harjoittaa rajatylittävää markkinointia, mainoskampanjatoimintaa ja myynninedistämistä. Tällaiset esteet saavat myös kuluttajat epävarmoiksi oikeuksistaan ja heikentävät heidän luottamustaan sisämarkkinoihin.

(5)

Kun yhteisön tasolla ei ole olemassa yhdenmukaisia sääntöjä, rajatylittävään palvelujen ja tavaroiden tarjontaan tai sijoittautumisvapauteen kohdistuvat esteet voivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olla perusteltavissa silloin, kun niillä pyritään suojelemaan yleisesti hyväksyttyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita ja kun esteet ovat oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden. Perustamissopimuksen määräyksissä ja yhteisön johdetussa oikeudessa olevissa vapaata liikkuvuutta koskevissa säännöksissä vahvistettujen yhteisön tavoitteiden sekä kaupallista viestintää koskevan komission politiikan, kuten se on ilmaistu komission tiedonannossa ”Kaupallista viestintää sisämarkkinoilla koskevan vihreän kirjan seuranta”, mukaisesti tällaiset esteet olisi poistettava. Esteet voidaan poistaa ainoastaan vahvistamalla yhteisön tasolla yhdenmukaiset säännöt, joilla saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, sekä selventämällä yhteisön tasolla tiettyjä oikeudellisia käsitteitä siinä määrin kuin tämä on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden vaatimuksen täyttämiseksi.

(6)

Tällä direktiivillä lähennetään jäsenvaltioiden lait, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja välittömästi vahingoittavia ja siten laillisesti toimivien kilpailijoiden taloudellisia etuja välillisesti vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä, sopimaton mainonta mukaan lukien. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tällä direktiivillä suojellaan kuluttajia tällaisten sopimattomien kaupallisten menettelyjen olennaisilta seurauksilta mutta siinä todetaan, että joissakin tapauksissa vaikutus kuluttajiin saattaa olla merkityksetön. Sen soveltamis- tai vaikutusalaan eivät kuulu sellaiset kansalliset lait, jotka koskevat sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jotka vahingoittavat ainoastaan kilpailijoiden taloudellisia etuja tai jotka liittyvät elinkeinonharjoittajien välisiin liiketapahtumiin. Suhteellisuusperiaatteen täysin huomioon ottaen jäsenvaltioilla on edelleen halutessaan mahdollisuus säännellä kyseisiä käytäntöjä yhteisön lainsäädäntöä noudattaen. Tämän direktiivin soveltamis- tai vaikutusalaan eivät kuulu myöskään direktiivin 84/450/ETY säännökset, jotka koskevat elinkeinonharjoittajia mutta ei kuluttajia harhauttavaa mainontaa tai vertailevaa mainontaa. Tällä direktiivillä ei myöskään ole vaikutusta hyväksyttyihin mainos- ja markkinointikäytäntöihin, kuten lainmukaiseen tuotesijoitteluun, brandin differointiin tai houkuttimien tarjontaan, jotka voivat legitiimisti muuttaa kuluttajien käsitystä tuotteesta ja vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä heikentämättä heidän mahdollisuuttaan tehdä perusteltu ratkaisu.

(7)

Tässä direktiivissä puututaan kaupallisiin menettelyihin, joilla pyritään välittömästi vaikuttamaan kuluttajien kaupallisiin ratkaisuihin suhteessa tuotteisiin. Siinä ei puututa kaupallisiin menettelyihin, joilla on ensisijaisesti muu tarkoitus, kuten vuosikertomusten ja yritysesitteiden kaltaiseen sijoittajille suunnattuun kaupalliseen viestintään. Siinä ei puututa makuasioihin ja säädyllisyyskysymyksiin liittyviin oikeudellisiin vaatimuksiin, jotka poikkeavat suuresti toisistaan eri jäsenvaltioissa. Kadulla tapahtuvan kaupallisen yhteydenoton kaltaisia kaupallisia menettelyjä voidaan pitää epätoivottavina jäsenvaltioissa kulttuurisista syistä. Jäsenvaltioiden pitäisi sen vuoksi jatkossakin voida yhteisön lainsäädäntöä noudattaen kieltää alueellaan kaupallisia menettelyjä makuasioihin ja säädyllisyyskysymyksiin liittyvistä syistä, vaikka kyseisillä menettelyillä ei rajoitettaisikaan kuluttajan valinnanvapautta.

(8)

Tällä direktiivillä suojellaan nimenomaisesti kuluttajien taloudellisia etuja elinkeinonharjoittajien sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä. Näin sillä myös välillisesti suojellaan laillisesti toimivia elinkeinonharjoittajia kilpailijoilta, jotka eivät noudata tämän direktiivin sääntöjä, ja siten taataan terve kilpailu sen koordinoimalla alalla. Samalla otetaan huomioon, että on olemassa muita kaupallisia menettelyjä, jotka eivät aiheuta haittaa kuluttajille mutta voivat vahingoittaa kilpailijoita ja liikeasiakkaita. Komission olisi huolellisesti tarkasteltava, tarvitaanko epäterveen kilpailun alalla tämän direktiivin soveltamisalaa pidemmälle meneviä yhteisön toimia, ja tehtävä tarvittaessa säädösehdotus, joka kattaa nämä epäterveen kilpailun muut näkökohdat.

(9)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta sopimattoman kaupallisen menettelyn vuoksi vahinkoa kärsineiden yksittäisiä toimia. Sillä ei myöskään rajoiteta yhteisön eikä jäsenvaltioiden sääntöjä, jotka koskevat sopimusoikeutta, teollis- ja tekijänoikeuksia, tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtia, sijoittautumisedellytyksiä ja toimilupajärjestelmiä, mukaan lukien uhkapelitoimintaa koskevat yhteisön oikeuden mukaiset säännöt, yhteisön kilpailusääntöjä eikä niiden kansallisia täytäntöönpanosääntöjä. Jäsenvaltiot voivat siten pitää voimassa tai ottaa käyttöön kaupallisia käytäntöjä koskevia, esimerkiksi alkoholiin, tupakkaan tai lääkkeisiin liittyviä rajoituksia tai kieltoja kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi alueellaan elinkeinonharjoittajan sijoittautumispaikasta riippumatta. Rahoituspalvelut ja kiinteä omaisuus edellyttävät monimutkaisuutensa ja niihin sisältyvien suurten riskien vuoksi yksityiskohtaisia vaatimuksia, elinkeinonharjoittajille asetettavat positiiviset velvoitteet mukaan luettuina. Tämän vuoksi tällä direktiivillä ei rahoituspalvelujen ja kiinteän omaisuuden alalla rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tätä direktiiviä tiukempia säännöksiä kuluttajien taloudellisten etujen suojelemiseksi. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista säännellä jalometallituotteiden jalometallipitoisuuden varmentamista ja merkintää.

(10)

On tarpeen varmistaa, että tämä direktiivi on johdonmukaisessa suhteessa yhteisön nykyiseen lainsäädäntöön, varsinkin tapauksissa, joissa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä sovelletaan yksittäisiin sektoreihin. Tällä direktiivillä muutetaan direktiiviä 84/450/ETY, kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20 päivänä toukokuuta 1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/7/EY (4) ja kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19 päivänä toukokuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/27/EY (5) sekä kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalveluiden etämyynnistä23 päivänä syyskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/65/EY (6). Vastaavasti tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan, mikäli ei ole olemassa erityisiä yhteisön säännöksiä, joilla säädellään tiettyjä sopimattomien kaupallisten menettelyjen näkökohtia, kuten tiedottamisvaatimuksia ja kuluttajille annettavan tiedon esittämismuotoa koskevia vaatimuksia. Tällä direktiivillä tarjotaan kuluttajille suojaa, kun erityistä alakohtaista yhteisön lainsäädäntöä ei ole olemassa, ja kielletään elinkeinonharjoittajia luomasta vääriä vaikutelmia tuotteiden luonteesta. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä ovat monimutkaiset tuotteet, joihin liittyy kuluttajan kannalta suuri riski, kuten tietyt rahoituspalvelutuotteet. Tällä direktiivillä täydennetään siis kuluttajien taloudellista etua haittaaviin kaupallisiin menettelyihin sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä.

(11)

Pitkälle menevällä lähentymisellä, joka toteutetaan lähentämällä tällä direktiivillä kansalliset säännökset, päästään korkeatasoiseen yhteiseen kuluttajansuojaan. Tässä direktiivissä vahvistetaan yksi kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävien sopimattomien kaupallisten menettelyjen yleinen kielto. Siinä säädetään myös säännöt aggressiivisille kaupallisille menettelyille, joita ei tällä hetkellä säädellä yhteisön tasolla.

(12)

Yhdenmukaistaminen tuo tuntuvasti lisää oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien osalta. Sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voivat luottaa yhtenäisiin, hyvin määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin sääntelypuitteisiin, joilla säädellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen kaikkia näkökohtia Euroopan unionissa. Näin poistetaan kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevien sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvat esteet ja mahdollistetaan sisämarkkinoiden toteuttaminen tällä alalla.

(13)

Jotta yhteisön tavoitteet saavutetaan sisämarkkinoiden esteet poistamalla, on tarpeen korvata jäsenvaltioiden erilaiset voimassa olevat yleislausekkeet ja oikeusperiaatteet. Tässä direktiivissä vahvistetun yhden yhteisen yleiskiellon piiriin kuuluvat siksi kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävät sopimattomat kaupalliset menettelyt. Kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi yleiskieltoa olisi sovellettava yhtäläisesti sekä niihin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, joita esiintyy ilman minkäänlaista elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimussuhdetta, että niihin, joita esiintyy sopimuksen tekemisen jälkeen ja sen täytäntöönpanon aikana. Yleiskieltoa täydentävät säännöt, jotka koskevat kahta selvästi yleisintä kaupallisten menettelyjen tyyppiä eli harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä ja aggressiivisia kaupallisia menettelyjä.

(14)

On suotavaa, että harhaanjohtaviin kaupallisiin menettelyihin kuuluvat ne menettelyt, harhaanjohtava mainonta mukaan lukien, jotka kuluttajaa harhauttamalla estävät häntä tekemästä perustellun ja täten tehokkaan valinnan. Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien ja käytäntöjen mukaisesti tässä direktiivissä luokitellaan harhaanjohtavat menettelyt harhaanjohtaviin toimiin ja harhaanjohtaviin mainitsematta jättämisiin. Mainitsematta jättämisten osalta tässä direktiivissä yksilöidään rajoitettu joukko keskeisiä tietoja, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen. Tällaisia tietoja ei tarvitse antaa mainoksissa, vaan ainoastaan silloin, jos elinkeinonharjoittaja tekee ostokehotuksen, joka on selkeästi määritelty käsite tässä direktiivissä. Tässä direktiivissä omaksuttu täydellisen yhdenmukaistamisen lähestymistapa ei estä jäsenvaltioita määrittämästä kansallisessa lainsäädännössä tiettyjen tuotteiden, esimerkiksi keräilyesineiden tai sähkölaitteiden, sellaisia pääominaisuuksia, joiden mainitsematta jättämisellä olisi olennainen merkitys ostokehotusta tehtäessä. Tällä direktiivillä ei pyritä supistamaan kuluttajan valinnanmahdollisuutta kieltämällä muiden tuotteiden kanssa samannäköisten tuotteiden myynnin edistäminen, paitsi jos samannäköisyys aiheuttaa kuluttajissa sekaannusta tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen ja on sen vuoksi harhaanjohtavaa. Tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa yhteisön nykyistä lainsäädäntöä, jossa jäsenvaltioille annetaan nimenomaisesti mahdollisuus valita useiden kuluttajansuojaa koskevien sääntelyvaihtoehtojen välillä kaupallisten menettelyjen alalla. Erityisesti tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (7) 13 artiklan 3 kohdan soveltamista.

(15)

Kun yhteisön lainsäädännössä asetetaan kaupallista viestintää, mainontaa tai markkinointia koskevia tiedotusvaatimuksia, kyseistä tiedotusta pidetään tämän direktiivin mukaisesti olennaisena. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus pitää voimassa tai lisätä tiedotusvaatimuksia, jotka liittyvät sopimusoikeuteen ja joilla on sopimusoikeudellisia seurauksia, jos tämä sallitaan nykyisten yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien välineiden vähimmäislausekkeissa. Liitteessä II, joka ei ole tyhjentävä, on luettelo tällaisista yhteisön säännöstön mukaisista tiedotusvaatimuksista. Ottaen huomioon, että tällä direktiivillä säädetään täydellisestä yhdenmukaistamisesta, ainoastaan yhteisön lainsäädännön mukaisia tiedotusvaatimuksia pidetään olennaisina tämän direktiivin 7 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa. Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tiedotusvaatimuksia, jotka vähimmäislausekkeiden perusteella vastaavat siitä, mitä yhteisön lainsäädännössä vaaditaan tai ylittävät sen, näiden lisätiedotusvaatimusten täyttämättä jättäminen ei merkitse tämän direktiivin mukaista harhaanjohtavaa mainitsematta jättämistä. Sen sijaan jäsenvaltiot voivat yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien vähimmäislausekkeiden sen salliessa ottaa käyttöön tai pitää voimassa tiukempia säännöksiä, jotka ovat yhteisön oikeuden mukaisia, varmistaakseen kuluttajien yksilöllisten sopimusperusteisten oikeuksien suojan korkeamman tason.

(16)

Aggressiivisia kaupallisia menettelyjä koskevien säännösten piiriin olisi kuuluttava ne menettelyt, jotka merkittävästi vähentävät kuluttajan valinnanvapautta. Näitä menettelyjä ovat häirinnän, pakottamisen, fyysinen voimankäyttö mukaan luettuna, ja sopimattoman vaikuttamisen käyttäminen.

(17)

Oikeusvarmuuden lisäämiseksi on suotavaa nimetä ne kaupalliset menettelyt, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Liitteessä I on sen vuoksi täydellinen luettelo kaikista kyseisistä menettelyistä. Nämä ovat ainoat kaupalliset menettelyt, joita voidaan pitää sopimattomina ilman 5—9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia.

(18)

On tarpeen suojella kaikkia kuluttajia sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä; yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ratkaistessaan mainontaa koskevia asioita direktiivin 84/450/ETY hyväksymisen jälkeen katsonut olevan tarpeen tarkastella vaikutusta kuvitteelliseen, tyypilliseen kuluttajaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja direktiiviin sisältyvän suojelun tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä direktiivissä otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen keskivertokuluttaja, mutta siinä on myös säännöksiä, joilla estetään sellaisten kuluttajien hyväksikäyttö, jotka erityispiirteidensä vuoksi ovat erityisen alttiita sopimattomille kaupallisille menettelyille. Jos kaupallinen menettely on kuitenkin erityisesti suunnattu jollekin tietylle kuluttajaryhmälle, kuten lapsille, on toivottavaa, että kaupallisen menettelyn vaikutusta arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön kannalta. Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu. Kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.

(19)

Jos kuluttajat ovat tiettyjen ominaisuuksiensa kuten ikänsä, henkisen tai fyysisen vajavaisuutensa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi erityisen alttiita kaupallisen menettelyn tai sen perustana olevan tuotteen suhteen ja jos menettely todennäköisesti vääristää vain tällaisten kuluttajien taloudellista käyttäytymistä tavalla, jonka elinkeinonharjoittaja voi kohtuudella ennakoida, on tarpeen varmistaa heidän asianmukainen suojelunsa arvioimalla menettelyä kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön näkökulmasta.

(20)

On aiheellista säätää käytännesääntöjen asemasta; niiden avulla elinkeinonharjoittajat voivat soveltaa tämän direktiivin periaatteita tehokkaasti yksittäisillä talouden aloilla. Aloilla, joilla on elinkeinonharjoittajien toimintaa sääteleviä pakollisia erityisvaatimuksia, on asianmukaista edellyttää sellaisissa myös alaa koskevien huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten osoittamista. Valvonnalla, jota käytännesääntöjen ylläpitäjät harjoittavat kansallisella tai yhteisön tasolla sopimattomien kaupallisten menettelyjen eliminoimiseksi, voidaan mahdollisesti välttää hallinnolliset ja oikeustoimet, ja siksi sitä olisi edistettävä. Korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi kuluttajajärjestöille voitaisiin tiedottaa käytännesäännöistä ja ne voitaisiin ottaa mukaan käytännesääntöjen laatimiseen.

(21)

Henkilöillä ja organisaatioilla, joilla kansallisen lainsäädännön mukaan on oikeutettu etu asiassa, on oltava oikeussuojakeinot sopimattomien kaupallisten menettelyjen saattamiseksi joko tuomioistuimen tai sellaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta ratkaista kanteet tai ryhtyä tarkoituksenmukaisiin oikeustoimiin. Vaikka todistustaakka onkin määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä, on tarpeen kuitenkin antaa tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille oikeus vaatia, että elinkeinonharjoittajat esittävät todisteita esittämiensä tosiasiaväittämien oikeellisuudesta.

(22)

On tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät tämän direktiivin säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, eli sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevista kansallisista laeista sisämarkkinoiden toiminnalle aiheutuvien esteiden poistamista ja korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan tarjoamista lähentämällä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi ja korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.

(24)

Tätä direktiiviä on syytä tarkastella uudelleen sen varmistamiseksi, että sillä puututaan sisämarkkinoiden esteisiin ja saavutetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Uudelleen tarkastelun seurauksena voi olla, että komissio antaa ehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta, esimerkiksi siten, että 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeuksen voimassaoloa jatketaan tietyksi ajaksi ja/tai siten, että muuta kuluttajansuojalainsäädäntöä muutetaan ottaen huomioon komission kuluttajansuojastrategian mukainen sitoumus tarkastella uudelleen olemassa olevaa yhteisön säännöstöä korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.

(25)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita,

a)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvissa kaupallisissa menettelyissä toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa;

b)

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvissa kaupallisissa menettelyissä toimii tarkoituksessa, joka liittyy hänen elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa, ja elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä;

c)

’tuotteella’ tavaraa tai palvelua, kiinteä omaisuus, oikeudet ja velvoitteet mukaan luettuina;

d)

’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;

e)

’kuluttajien taloudellisen käyttäytymisen olennaisella vääristämisellä’ kaupallisen menettelyn käyttämistä heikentämään tuntuvasti kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös, mikä saa kuluttajan tekemään sellaisen kaupallisen ratkaisun, johon hän ei muuten olisi päätynyt;

f)

’käytännesäännöillä’ sopimusta tai jäsenvaltioiden laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä riippumatonta sääntöä, joka määrittelee niiden elinkeinonharjoittajien käyttäytymisen, jotka sitoutuvat noudattamaan sääntöjä yhden tai useamman erityisen kaupallisen menettelyn tai liiketoiminnan alan osalta;

g)

’käytännesääntöjen ylläpitäjällä’ tahoa, mukaan lukien elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien ryhmä, joka vastaa käytännesääntöjen laatimisesta ja tarkistamisesta ja/tai sen valvomisesta, että ne, jotka ovat sitoutuneet sääntöihin, noudattavat niitä;

h)

’huolellisella ammatinharjoittamisella’ sellaista erikoistaidon ja huolellisuuden tasoa, jota elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa osoittavan kuluttajia kohtaan ja joka vastaa rehellistä markkinatapaa ja/tai vilpittömässä mielessä toimimisen yleistä periaatetta elinkeinonharjoittajan toimialalla;

i)

’ostokehotuksella’ kaupallista viestiä, jossa ilmaistaan tuotteen ominaispiirteet ja hinta käytetylle kaupallisen viestinnän keinolle asianmukaisella tavalla ja näin mahdollistetaan kuluttajalle ostoksen tekeminen;

j)

’sopimattomalla vaikuttamisella’ valta-aseman käyttämistä suhteessa kuluttajaan painostamistarkoituksessa, ilman että välttämättä käytettäisiin tai uhattaisiin käyttää fyysistä voimaa, tavalla, joka merkittävästi rajoittaa kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ratkaisu;

k)

’kaupallisella ratkaisulla’ ratkaisua, jonka kuluttaja tekee siitä, aikooko hän ostaa sekä miten ja millä ehdoilla hän ostaa, maksaa kokonaisuudessaan tai osittain, pitää tuotteen tai luopua siitä tai käyttää sopimuksesta johtuvaa tuotteeseen kohdistuvaa oikeutta, tai siitä, päättääkö kuluttaja toimia tai pidättyä toimimasta;

l)

’säännellyllä ammatilla’ yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, jonka aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tai jonka jotakin harjoittamisen muotoa varten edellytetään suoraan tai välillisesti lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti määrättyä ammattipätevyyttä.

a)

se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen; ja

b)

se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.

a)

harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti; tai

b)

aggressiivisia 8 ja 9 artiklassa esitetyn mukaisesti.

a)

tuotteen olemassaolo tai sen luonne;

b)

tuotteen pääominaisuudet, kuten sen saatavuus, edut, riskit, suorittaminen, koostumus, lisävarusteet, myynninjälkeinen asiakastuki ja valitusten käsittely, valmistus- tai suoritustapa ja -ajankohta, toimitus, käyttökelpoisuus, käyttötarkoitus, määrä, tuote-erittely, maantieteellinen tai kaupallinen alkuperä tai tulokset, joita sitä käyttämällä odotetaan saavutettavan, taikka tuotteelle tehtyjen testien tai tarkastusten tulokset ja olennaiset piirteet;

c)

elinkeinonharjoittajan sitoumusten laajuus, kaupallisen menettelyn perusteet ja myyntiprosessin luonne, maininta tai tunnus, joka liittyy tuotteen tai elinkeinonharjoittajan suoraan tai välilliseen sponsorointiin tai hyväksyntään;

d)

hinta tai sen laskentatapa tai erityinen hintaetu;

e)

huollon, osan, vaihtamisen tai korjauksen tarve;

f)

elinkeinonharjoittajan tai hänen edustajansa luonne, ominaisuudet ja oikeudet, kuten henkilöllisyys ja varallisuus, pätevyys, asema, hyväksyntä, kytkentä tai yhteys ja hänen omistamansa teolliset, kaupalliset ja immateriaalioikeudet tai saamansa palkinnot ja tunnustukset;

g)

kuluttajan oikeudet tai häneen mahdollisesti kohdistuvat riskit.

a)

tuotteen markkinointi, mukaan lukien vertaileva mainonta, joka aiheuttaa sekaannusta kilpailijan tuotteiden, tavaramerkkien, kauppanimitysten ja muiden erottavien tunnusten kanssa;

b)

sellaisten sitoumusten noudattamatta jättäminen, jotka sisältyvät käytännesääntöihin, joita elinkeinonharjoittajat ovat sitoutuneet noudattamaan, mikäli:

a)

tuotteen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista;

b)

elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, kuten esimerkiksi hänen toiminimensä ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, joka puolesta hän toimii;

c)

hinta veroineen tai, ellei tuotteen luonteesta johtuen hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja;

d)

maksujärjestelyt, toimitus, suorittaminen ja valitusten käsittelyihin sovellettava käytäntö, mikäli ne poikkeavat huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimuksista;

e)

kun tuotteisiin ja liiketoimiin liittyy irtisanomis- tai peruuttamisoikeus, maininta tästä oikeudesta.

a)

sen ajoitus, tapahtumapaikka, luonne ja kesto;

b)

uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;

c)

elinkeinonharjoittajan vaikuttaminen tuotetta koskevaan kuluttajan ratkaisuun käyttämällä tiedossaan olevia vastoinkäymisiä tai seikkoja, jotka ovat niin vakavia, että ne heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;

d)

elinkeinonharjoittajan asettamat vaikeat ja kohtuuttomat sopimuksen ulkopuoliset esteet, kun kuluttaja haluaa käyttää sopimukseen sisältyviä oikeuksiaan, mukaan lukien oikeutta päättää sopimus tai vaihtaa tuotetta tai elinkeinonharjoittajaa;

e)

uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole laillisesti mahdollisia.

—

ryhtyä oikeudellisiin toimiin tällaisten sopimattomien kaupallisten menettelyjen suhteen, ja/tai

—

saattaa tällaiset sopimattomat kaupalliset menettelyt sellaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta joko ratkaista valitukset tai panna vireille asianmukainen oikeudenkäynti asiassa.

—

voidaanko nämä oikeuskeinot ottaa käyttöön erikseen tai yhdessä useita samalla talouden alalla toimivia elinkeinonharjoittajia vastaan, ja

—

voidaanko nämä oikeuskeinot ottaa käyttöön käytännesääntöjen ylläpitäjää vastaan silloin, kun asianomaisissa käytännesäännöissä edistetään oikeudellisten vaatimusten noudattamatta jättämistä.

—

määrätä sopimattomat kaupalliset menettelyt lopetettavaksi tai hakea tuomioistuimelta päätöstä niiden lopettamisesta, tai

—

kieltää sopimaton kaupallinen menettely tai hakea tuomioistuimelta päätöstä menettelyn kieltämisestä, jollei menettelyä vielä ole käytetty mutta sen käyttäminen on odotettavissa,

—

joko väliaikaisina, tai

—

lopullisina,

—

määrätä kyseinen päätös kokonaan tai osittain julkaistavaksi tarkoituksenmukaiseksi katsomassaan muodossa,

—

määrätä lisäksi oikaisu julkaistavaksi asiassa.

a)

olla kokoonpanoltaan sellaisia, että niiden puolueettomuudesta ei ole epäilyksiä;

b)

saada riittävät toimivaltuudet valitusten johdosta tekemiensä päätösten noudattamisen tehokasta valvomista ja turvaamista varten;

c)

säännönmukaisesti perustella päätöksensä.

a)

vaatia elinkeinonharjoittajaa näyttämään toteen kaupalliseen menettelyyn liittyvien tosiasiaväittämien paikkansapitävyys, jos se elinkeinonharjoittajan ja menettelyn muiden asianosaisten oikeutetut edut sekä kyseiseen tapaukseen liittyvät seikat huomioon ottaen on aiheellista; ja

b)

katsoa tosiasiaväittämät virheellisiksi, jollei a alakohdan mukaisesti vaadittua näyttöä esitetä tai jos tuomioistuin tai hallintoviranomainen pitää sitä riittämättömänä.

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tämän direktiivin tarkoituksena on suojella elinkeinonharjoittajia harhaanjohtavalta mainonnalta ja sen kohtuuttomilta seurauksilta sekä vahvistaa ne edellytykset, joiden toteutuessa vertaileva mainonta on sallittua.”

2)

2 artiklassa:

3)

Korvataan 3 a artikla seuraavasti:

”3 a artikla

1.   Vertaileva mainonta on vertailun osalta sallittua, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

4)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että käytettävissä on riittävät ja tehokkaat keinot harhaanjohtavan mainonnan torjumiseksi ja vertailevaa mainontaa koskevien säännösten noudattamiseksi elinkeinonharjoittajien ja kilpailijoiden edun edellyttämällä tavalla. Näihin keinoihin kuuluvat säännökset, joiden mukaisesti sellaiset henkilöt tai yhteisöt, joiden etua harhaanjohtavan mainonnan kieltäminen tai vertailevan mainonnan säänteleminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti koskee, voivat:

Kunkin jäsenvaltion on ratkaistava, kumpi näistä mahdollisuuksista on käytettävissä ja onko tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla oikeus vaatia, että valituksen käsittelyssä on turvauduttava muihin olemassa oleviin keinoihin, joihin luetaan myös 5 artiklassa tarkoitetut menettelyt, ennen asian ottamista ratkaistavaksi.

Kunkin jäsenvaltion on ratkaistava:

5)

Korvataan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta säännöksiä laajemmasta elinkeinonharjoittajien ja kilpailijoiden suojasta harhaanjohtavan mainonnan osalta.”.

15.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 38/21

(1)

Asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 (3) ja (ETY) N:o 574/72 (4) olisi tehtävä eräitä muutoksia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön ottamiseksi huomioon, kyseisten asetusten soveltamisen helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännössä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon.

(2)

Oikeuskäytännön viimeaikaisen kehityksen huomioonottamiseksi olisi vedettävä johtopäätökset, varsinkin asioissa Johann Franz Duchon vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Angestellten (5) ja Office national de l'emploi vastaan Calogero Spataro (6) annetuista tuomioista.

(3)

Asiassa Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter ja asiassa Ghislain Leclere ja Alina Deaconescu vastaan Caisse nationale des prestations familiales annetut tuomiot (7), jotka koskevat etuuksien määrittämistä maksuihin perustumattomiksi erityisetuuksiksi, edellyttävät oikeusvarmuuden vuoksi, että täsmennetään huomioon otettavat kaksi kumulatiivista kriteeriä, joiden perusteella tällaiset etuudet voidaan pätevästi merkitä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteeseen II a. On aiheellista tarkistaa liitettä tältä pohjalta ottaen huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, jotka koskevat tämän tyyppisiä etuuksia, jotka yhdistelmäluonteensa vuoksi kuuluvat erityisen yhteensovittamisen piiriin. Etuudensaajien oikeuksien turvaamiseksi on myös tärkeää antaa tarkat siirtymäsäännökset etuudesta, jota edellä mainittu asiassa Jauch annettu tuomio koskee.

(4)

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten välisiä suhteita koskevan oikeuskäytännön perusteella on tarpeen tarkistaa kyseisen asetuksen liitettä III. Liitteessä III olevan A osan merkinnät ovat perusteltuja vain kahdessa tapauksessa: jos ne ovat edullisempia siirtotyöläisille (8) tai jos ne koskevat erityisiä — yleensä historiallisiin tilanteisiin liittyviä — poikkeuksellisia olosuhteita. Lisäksi B osaan ei ole aiheellista hyväksyä merkintöjä kuin siinä tapauksessa, että poikkeukselliset ja objektiiviset tilanteet edellyttävät poikkeamista asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 39 ja 42 artiklasta (9).

(5)

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisen helpottamiseksi olisi oltava tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat virkamiehiä tai sellaisina pidettäviä henkilöitä ja toisaalta matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäseniä yrityksissä, jotka harjoittavat kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse; lisäksi olisi oltava yksityiskohtaiset säännöt mainitun asetuksen 23 artiklan mukaisen huomioon otettavan keskimäärän määrittämiseksi.

(6)

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen II a tarkistaminen johtaa eräiden nykyisten merkintöjen poistamiseen ja, ottaen huomioon joidenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön muutokset, eräiden uusien merkintöjen lisäämiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyseisten jäsenvaltioiden asiana harkita, ovatko siirtymäjärjestelyt tai kahdenväliset ratkaisut tarpeen niiden henkilöiden osalta, joiden saatuihin oikeuksiin tämä voi vaikuttaa,

1.

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

2.

Korvataan 4 artiklan 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.   Tätä artiklaa sovelletaan maksuihin perustumattomiin rahallisiin erityisetuuksiin, jotka annetaan sellaisen lainsäädännön mukaan, jolla on henkilöllisen soveltamisalansa, tavoitteidensa ja/tai oikeutta koskevien edellytysten vuoksi sekä 1 kohdassa tarkoitetun sosiaaliturvalainsäädännön että sosiaalihuollon piirteitä.

Maksuihin perustumattomat rahalliset erityisetuudet ovat etuuksia,

3.

Korvataan 7 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 9 a artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Viitekauden pidentäminen

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden tunnustaminen edellyttää vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä tiettynä aikana ennen vakuutustapahtumaa, jota vastaan vakuutus on otettu (viitekausi), ja jos edellä mainittu lainsäädäntö edellyttää, että kaudet, joiden aikana etuuksia on myönnetty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen tämän jäsenvaltion alueella, johtavat viitekauden pidentämiseen, kaudet, joiden aikana työkyvyttömyyseläkkeitä tai vanhuuseläkkeitä tai sairausetuuksia, työttömyysetuuksia tai työtapaturmaetuuksia tai ammattitautietuuksia on myönnetty toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen toisen jäsenvaltion alueella, johtavat samoin edellä sanotun viitekauden pidentämiseen.”.

5.

Korvataan 10 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Edellä 10 artiklan ja III osaston säännöksiä ei sovelleta 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuihin erityisiin maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin. Henkilöille, joihin tätä asetusta sovelletaan, myönnetään näitä etuuksia yksinomaan sen jäsenvaltion alueella, jossa he asuvat, ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että nämä etuudet on lueteltu liitteessä II a. Etuudet myöntää asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan.”.

6.

Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.   Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä asetetaan tietty viitekausi ja tämä kausi vastaa kyseisessä tapauksessa kokonaisuudessaan tai osittain yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle täyttyneitä vakuutuskausia.”.

7.

Poistetaan 35 artiklan 2 kohta.

8.

Poistetaan 69 artiklan 4 kohta.

9.

Lisätään artiklat seuraavasti:

”95 f artikla

Liitteessä II olevan I jakson kohtien ’D. SAKSA’ ja ’R. ITÄVALTA’ muuttamista koskevat siirtymäsäännökset

1.   Liitteessä II olevan I jakson kohdissa ’D. SAKSA’ ja ’R. ITÄVALTA’, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta … annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 000/2005 (10) asetuksella muutetussa muodossa, ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

2.   Kaikki vakuutuskaudet ja mahdolliset työskentelykaudet, kaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet, jotka ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet ennen 1 päivää tammikuuta 2005, otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3.   Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen nojalla, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

4.   Kaikki etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä tammikuuta 2005, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5.   Sellaisten henkilöiden oikeudet, joille on myönnetty eläke tai elinkorko ennen 1 päivää tammikuuta 2005, voidaan heidän pyynnöstään tarkistaa, ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6.   Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 2005, tämän asetuksen mukaisesti saadut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä eikä kyseisiin henkilöihin voida soveltaa oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa minkään jäsenvaltion lainsäädäntöä.

7.   Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään 1 päivänä tammikuuta 2005 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa pyynnön päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

95 g artikla

Liitteessä II a olevan, itävaltalaista huoltoavustusta (Pflegegeld) koskevan merkinnän poistamista koskevat siirtymäsäännökset

Jos Itävallan liittovaltion huoltoavustuslain mukaista huoltoavustusta on haettu tämän asetuksen 10 a artiklan 3 kohdan nojalla viimeistään 8 päivänä maaliskuuta 2001, on sovellettava asetuksen tätä säännöstä niin kauan kuin avustuksen saajan asuinpaikka pysyy Itävallassa 8 päivän maaliskuuta 2001 jälkeen.

10.

Muutetaan liitteet II, II a, III, IV ja VI tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

1.

Poistetaan 4 artiklan 11 kohta.

2.

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 c artikla

Muodollisuudet sovellettaessa asetuksen 13 artiklan 2 kohdan d alakohtaa virkamiehiin ja sellaisina pidettäviin henkilöihin

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, on annettava 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamiseksi todistus siitä, että virkamies tai sellaisena pidettävä henkilö on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen.”

3.

Muutetaan 12 a artikla seuraavasti:

4.

Poistetaan 32 a artikla.

5.

Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

15.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 38/36

(1)

Asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (3) annetaan säännöt tavaroiden tullikäsittelystä niiden tuonnissa ja viennissä.

(2)

On tarpeen varmistaa, että yhteisön tullialueelle tuotavien ja sieltä vietävien tavaroiden tullitarkastusten antama suoja on samantasoinen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen varmistaa, että tullitarkastukset ovat samantasoiset koko yhteisössä ja että jäsenvaltiot, jotka pääasiassa vastaavat tullitarkastuksista, toteuttavat ne yhdenmukaisesti. Tarkastuksien olisi perustuttava tavaroiden ja taloudellisten toimijoiden valintaa koskeviin yhteisesti sovittuihin normeihin ja riskin arviointiperusteisiin, jotta yhteisölle ja sen kansalaisille sekä yhteisön kauppakumppaneille aiheutuvat riskit voidaan minimoida. Jäsenvaltioiden ja komission olisi tämän vuoksi otettava käyttöön yhteistä lähestymistapaa tukeva yhteisönlaajuinen riskinhallintajärjestelmä, jotta ensisijaiset tavoitteet voidaan vahvistaa ja resurssit kohdentaa tehokkaasti ja jotta tullitarkastusten ja laillisen kaupan helpottamisen välinen sopiva tasapaino saadaan säilymään. Tällaisessa järjestelmässä olisi oltava myös yhteiset arviointiperusteet ja yhdenmukaiset vaatimukset valtuutetuille taloudellisille toimijoille ja siinä olisi varmistettava näiden arviointiperusteiden ja vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen. Kaikille jäsenvaltioille yhteisen riskinhallintajärjestelmän perustaminen ei saisi estää jäsenvaltioita tekemästä tavaroiden satunnaistarkastuksia.

(3)

Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä ”valtuutetun taloudellisen toimijan” asema mille tahansa taloudelliselle toimijalle, joka täyttää toimijoiden tarkastusjärjestelmiin, taloudelliseen vakavaraisuuteen ja vaatimusten aiempaan noudattamiseen liittyvät yhteiset arviointiperusteet. Muiden jäsenvaltioiden olisi tunnustettava yhden jäsenvaltion antama valtuutetun taloudellisen toimijan asema, mutta asema ei anna oikeutta hyötyä automaattisesti muissa jäsenvaltioissa tullisäännösten mukaisista yksinkertaistetuista menettelyistä. Muiden jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sallittava valtuutettujen taloudellisten toimijoiden käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä, jos nämä täyttävät kaikki tiettyjen yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöä koskevat erityisvaatimukset. Käsitellessään yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöä koskevaa pyyntöä muiden jäsenvaltioiden ei tarvitse arvioida uudelleen toimijan tarkastusjärjestelmää, taloudellista vakavaraisuutta eikä vaatimusten aiempaa noudattamista, koska valtuutetun taloudellisen toimijan aseman antanut jäsenvaltio on jo tehnyt sen, mutta niiden olisi varmistettava, että tiettyjen yksinkertaistettujen menettelyjen käyttämistä koskevat muut erityisvaatimukset täyttyvät. Yksinkertaistettujen menettelyjen käyttöä muissa jäsenvaltioissa voidaan myös koordinoida asianomaisten tulliviranomaisten välisellä sopimuksella.

(4)

Tullisäännösten mukaiset yksinkertaistetut menettelyt eivät vastedeskään saisi rajoittaa yhteisön tullikoodeksissa määriteltyjä, erityisesti turvallisuuteen ja vaarattomuuteen liittyviä tullitarkastuksia. Tällaisista tarkastuksista vastaavat tulliviranomaiset, ja oikeus tarkastuksiin olisi säilytettävä, vaikkakin kyseisten viranomaisten olisi otettava valtuutetun taloudellisen toimijan asema huomioon yhtenä tekijänä riskianalyysissä ja myönnettäessä taloudelliselle toimijalle mahdollisia helpotuksia turvallisuuteen ja vaarattomuuteen liittyvien tarkastusten osalta.

(5)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission olisi vaihdettava vienti- ja tuontitavaroiden riskeihin liittyviä tietoja. Tätä varten olisi perustettava luotettava yhteinen järjestelmä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat päästä tietoihin ja siirtää ja vaihtaa niitä oikeaan aikaan ja tehokkaasti. Tällaisia tietoja voidaan antaa myös kolmansille maille, jos näin määrätään kansainvälisessä sopimuksessa.

(6)

Olisi tarkennettava, millä edellytyksillä taloudellisten toimijoiden tullille antamat tiedot voidaan luovuttaa saman jäsenvaltion muille viranomaiselle, muille jäsenvaltioille, komissiolle taikka kolmansien maiden viranomaisille. Tätä varten olisi todettava selvästi, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (4)sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (5) sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten sekä muiden yhteisön tullikoodeksin mukaisesti tietoja saavien viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.

(7)

Jotta asianmukaiset riskiin perustuvat tarkastukset voidaan tehdä, on tarpeen säätää velvoitteesta esittää ennakolta kaikkia yhteisön tullialueelle tuotavia tai sieltä vietäviä tavaroita koskevat tiedot, lukuun ottamatta tavaroita, jotka kuljetetaan tämän alueen kautta ilmateitse tai laivalla siellä pysähtymättä. Tällaisten tietojen olisi oltava käytettävissä ennen kuin tavarat tuodaan yhteisön tullialueelle tai viedään sieltä. Erilaisia määräaikoja ja sääntöjä voidaan vahvistaa tavaroiden, kuljetuksen tai taloudellisten toimijoiden tyypistä riippuen tai kun kansainväliset sopimukset edellyttävät erityisiä turvajärjestelyitä. Turvallisuusaukkojen välttämiseksi tätä vaatimusta olisi sovellettava myös tavaroihin, jotka tuodaan vapaa-alueelle tai viedään sieltä.

(8)

Asetus (ETY) N:o 2913/92 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään jakso ja artikla seuraavasti:

”1 A jakso

Valtuutetut taloudelliset toimijat

5 a artikla

1.   Tulliviranomaiset myöntävät 2 kohdassa säädetyin perustein ’valtuutetun taloudellisen toimijan’ aseman mille tahansa yhteisön tullialueelle sijoittautuneelle taloudelliselle toimijalle, neuvoteltuaan tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Valtuutettu taloudellinen toimija hyötyy vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevien tullitarkastusten helpotuksista ja/tai tullisäännösten mukaisista yksinkertaistetuista menettelyistä.

Kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaiset tunnustavat valtuutetun taloudellisen toimijan aseman 2 kohdan sääntöjen ja edellytysten mukaisesti tämän rajoittamatta tullitarkastuksia. Tulliviranomaisten on valtuutetun taloudellisen toimijan aseman tunnustamisen perusteella ja edellyttäen, että tietyntyyppisiä yhteisön tullilainsäädännön mukaisia yksinkertaistettuja menettelyjä koskevat vaatimukset täyttyvät, annettava toimijan hyötyä näistä yksinkertaistetuista menettelyistä.

2.   Valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämisperusteita ovat:

Komiteamenettelyä käytetään päätettäessä seuraavia asioita koskevista säännöistä:

ja edellytyksistä, joiden mukaisesti

3)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

1.   Tulliviranomaiset voivat toteuttaa voimassa olevissa säännöksissä annettujen edellytysten mukaisesti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tarkastukset varmistaakseen tullisäännösten ja muun sellaisen lainsäädännön moitteettoman soveltamisen, joka koskee yhteisön tullialueen ja kolmansien maiden välillä liikkuvien tavaroiden saapumista, poistumista, passitusta, siirtoa ja käyttötarkoitusta sekä tavaroiden, joilla ei ole yhteisöasemaa, alueella oloa. Tullitarkastuksia yhteisön lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi voidaan tehdä kolmannessa maassa, jos näin määrätään kansainvälisessä sopimuksessa.

2.   Muiden tullitarkastusten kuin satunnaistarkastusten on perustuttava riskianalyysiin, jossa käytetään automaattista tietojenkäsittelymenetelmää, jotta riskit voidaan tunnistaa ja arvioida ja jotta riskien arviointiin tarvittavat toimenpiteet voidaan kehittää kansallisin, yhteisön ja, jos niitä on, kansainvälisin arviointiperustein.

Yhteisen riskinhallintajärjestelmän määrittämisessä ja yhteisten arviointiperusteiden sekä tarkastustoimien ensisijaisten alojen vahvistamisessa on käytettävä komiteamenettelyä.

Jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa otettava käyttöön sähköinen järjestelmä riskinhallinnan toteuttamiseksi.

3.   Jos muut viranomaiset kuin tulliviranomaiset suorittavat tarkastuksia, tarkastukset on suoritettava tiiviissä yhteistyössä tulliviranomaisten kanssa ja mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan ja samassa paikassa.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettujen tarkastuksien puitteissa tulli- ja muut toimivaltaiset viranomaiset, kuten eläinlääkintä- ja poliisiviranomaiset, voivat antaa tietoja, joita ne ovat saaneet yhteisön tullialueen ja kolmansien maiden välillä liikkuvien tavaroiden saapumiseen, poistumiseen, passitukseen, siirtoon ja käyttötarkoitukseen sekä yhteisöasemaa vailla olevien tavaroiden alueella oloon liittyen toisilleen sekä muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille ja komissiolle, kun tämä on tarpeen riskin minimoimiseksi.

Luottamuksellisten tietojen toimittaminen kolmansien maiden tulliviranomaisille ja muille elimille (esimerkiksi turvallisuuselimille) on sallittua ainoastaan, jos näin määrätään kansainvälisessä sopimuksessa ja edellyttäen, että voimassa olevia tietosuojaa koskevia säännöksiä, erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (6) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (7) noudatetaan.

4)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Tietoja, jotka ovat luottamuksellisia tai jotka on toimitettu luottamuksellisesti, koskee salassapitovelvollisuus. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa luovuttaa tällaisia tietoja ilman tiedot antaneen henkilön tai viranomaisen nimenomaista lupaa. Tietojen luovuttaminen on kuitenkin sallittua, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus tietojen luovuttamiseen voimassa olevien säännösten nojalla, erityisesti tuomioistuinkäsittelyyn liittyen. Tietojen antamisessa tai luovuttamisessa on noudatettava kaikilta osin voimassa olevia tietosuojaa koskevia säännöksiä, erityisesti direktiiviä 95/46/EY ja asetusta (EY) N:o 45/2001.”

5)

Korvataan 16 artiklassa sana ”tullitarkastusta” sanalla ”tullitarkastuksia”.

6)

Lisätään III osaston I lukuun artiklat seuraavasti:

”36 a artikla

1.   Yhteisön tullialueelle tuoduista tavaroista on tehtävä yleisilmoitus, lukuun ottamatta tavaroita, jotka kuljetetaan kuljetusvälineessä, joka ainoastaan kulkee tullialueen aluevesien tai ilmatilan kautta pysähtymättä kyseisellä alueella.

2.   Yleisilmoitus jätetään saapumistullitoimipaikkaan.

Tulliviranomaiset voivat sallia yleisilmoituksen jättämisen muuhun tullitoimipaikkaan edellyttäen, että tämä välittää viipymättä tarvittavat tiedot saapumistullitoimipaikkaan tai pitää ne saapumistullitoimipaikan saatavilla sähköisesti.

Tulliviranomaiset voivat sallia, että yleisilmoituksen antamisen sijasta annetaan ilmoitus ja pääsy taloudellisen toimijan sähköisessä järjestelmässä oleviin yleisilmoitusta koskeviin tietoihin.

3.   Yleisilmoitus on jätettävä ennen tavaroiden tuontia yhteisön tullialueelle.

4.   Komiteamenettelyllä vahvistetaan

sovellettavaksi erityisolosuhteissa ja tietyntyyppisen tavaraliikenteen, tietyntyyppisten kuljetusmuotojen tai tietyntyyppisten taloudellisten toimijoiden ollessa kyseessä, tai kun kansainvälisissä sopimuksissa määrätään erityisistä turvajärjestelyistä.

36 b artikla

1.   Riskianalyysin ja tullitarkastusten suorittamisen ja etenkin vaarattomuuden ja turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot sisältävän yleisilmoituksen yhteinen muoto ja siinä vaadittavat tiedot määritetään komiteamenettelyllä, tarvittaessa kansainvälisiä standardeja ja kauppatapoja noudattaen.

2.   Yleisilmoitus on tehtävä käyttäen tietojenkäsittelymenetelmää. Kauppaa, satamaa tai kuljetusta koskevia tietoja voidaan käyttää, jos ne sisältävät tarvittavat tiedot.

Tulliviranomaiset voivat hyväksyä asiakirjamuodossa tehtävät yleisilmoitukset poikkeustapauksissa, edellyttäen, että niihin sovelletaan samaa riskinhallinnan tasoa kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen tehtyihin yleisilmoituksiin.

3.   Yleisilmoituksen jättää henkilö, joka tuo tavarat tai joka vastaa tavaroiden kuljetuksesta yhteisön tullialueelle.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun henkilön velvoitteiden estämättä yleisilmoituksen voi hänen sijastaan jättää

5.   Edellä 3 tai 4 kohdassa tarkoitettu henkilö saa pyynnöstään oikaista yhtä tai useampaa yleisilmoituksessa antamaansa tietoa sen jälkeen, kun yleisilmoitus on jätetty. Oikaisu ei kuitenkaan ole mahdollista sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat

36 c artikla

1.   Saapumistullitoimipaikka voi luopua vaatimasta yleisilmoituksen jättämistä sellaisten tavaroiden osalta, joista on jätetty tulli-ilmoitus ennen 36 a artiklan 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä. Tällöin tulli-ilmoituksessa on oltava vähintään yleisilmoitukselta vaadittavat tiedot ja sillä on yleisilmoituksen asema siihen asti kun tulli-ilmoitus hyväksytään 63 artiklan mukaisesti.

Tulliviranomaiset voivat sallia tulli-ilmoituksen jättämisen tuontitullitoimipaikkaan, joka ei ole saapumistullitoimipaikka, edellyttäen, että tämä välittää viipymättä tarvittavat tiedot saapumistullitoimipaikkaan tai pitää ne saapumistullitoimipaikan saatavilla sähköisesti.

2.   Kun tulli-ilmoitus jätetään muuten kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen, tulliviranomaiset soveltavat tietoihin samaa riskinhallinnan tasoa kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen tehtyihin sähköisiin yleisilmoituksiin.”

7)

Korvataan 37 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”Tulliviranomaiset voivat tarkastaa niitä …” ilmaisulla ”Niille voidaan tehdä tullitarkastuksia …” ja 38 artiklan 3 kohdassa ilmaisu ”… tavarat, jotka kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaiset … voivat tarkastaa …” ilmaisulla ”… tavarat, joille jäsenvaltio voi tehdä tullitarkastuksia …”.

8)

Korvataan 38 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   1—4 kohdan, 36 a—36 c artiklan ja 39—53 artiklan säännöksiä ei sovelleta tavaroihin, jotka viedään väliaikaisesti yhteisön tullialueelta kuljetettaessa niitä meri- tai ilmateitse kahden tällä alueella sijaitsevan paikan välillä, jos kuljetus tapahtuu suoraa tietä reittilento- tai reittialusliikennettä käyttäen pysähtymättä yhteisön tullialueen ulkopuolella.”

9)

Korvataan 40 artikla seuraavasti:

”40 artikla

Tavarat, jotka saapuvat yhteisön tullialueelle, esittää tullille henkilö, joka toi ne kyseiselle alueelle, tai tarvittaessa henkilö, joka vastaa tavaroiden kuljetuksesta tuonnin jälkeen, paitsi jos kyseessä on tavara, jota kuljetetaan kuljetusvälineessä, joka ainoastaan kulkee yhteisön tullialueen aluevesien tai ilmatilan kautta pysähtymättä yhteisön tullialueella. Tavarat esittävän henkilön on viitattava tavaroiden osalta aiemmin jätettyyn yleisilmoitukseen tai tulli-ilmoitukseen.”

10)

Otsikoidaan III osaston 3 luku uudelleen seuraavasti: ”Tullille esitettyjen tavaroiden purkaminen”.

11)

Poistetaan 43—45 artikla.

12)

Korvataan 170 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tavarat on esitettävä tulliviranomaisille ja niille on suoritettava asianomaiset tullimuodollisuudet, jos:

13)

Korvataan 176 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kun tavaroita lastataan vapaa-alueella kuljetusvälineestä toiseen, toimenpiteeseen liittyvät tiedot on pidettävä tulliviranomaisten saatavilla. Tällaisen lastauksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden lyhytaikaista varastointia pidetään lastauksen erottamattomana osana.

Yhteisön tullialueen ulkopuolelta suoraan vapaa-alueelle tuotavista tavaroista tai vapaa-alueelta suoraan yhteisön tullialueen ulkopuolelle vietävistä tavaroista on jätettävä asianmukainen yleisilmoitus 36 a—36 c tai 182 a—182 d artiklan mukaisesti.”

14)

Korvataan 181 artikla seuraavasti:

”181 artikla

Tulliviranomaisten on varmistettava, että vietäessä tavaroita yhteisön tullialueen ulkopuolelle vapaa-alueelta tai vapaavarastosta noudatetaan vientiä, ulkoista jalostusta, jälleenvientiä, suspensiomenettelyjä tai sisäistä passitusmenettelyä koskevia säännöksiä sekä V osaston säännöksiä.”

15)

Poistetaan 182 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä sanat ”jälleenviennistä tai”.

16)

Lisätään V osastoon (Yhteisön tullialueelta vietävät tavarat) artiklat seuraavasti:

”182 a artikla

1.   Yhteisön tullialueelta vietävistä tavaroista on tehtävä joko tulli-ilmoitus tai, jos tulli-ilmoitusta ei vaadita, yleisilmoitus, paitsi jos kyseessä on tavara, jota kuljetetaan kuljetusvälineessä, joka ainoastaan kulkee tullialueen aluevesien tai ilmatilan kautta pysähtymättä yhteisön tullialueella.

2.   Komiteamenettelyllä määritetään

sovellettavaksi erityisolosuhteissa ja tietyntyyppisen tavaraliikenteen tai tietyntyyppisten kuljetusmuotojen tai taloudellisten toimijoiden ollessa kyseessä, tai kun kansainvälisissä sopimuksissa määrätään erityisistä turvajärjestelyistä.

182 b artikla

1.   Kun yhteisön tullialueelta vietäville tavaroille osoitetaan tulliselvitysmuoto, jota varten tarvitaan tulli-ilmoitus tullisäännösten mukaisesti, kyseinen tulli-ilmoitus on jätettävä vientitullitoimipaikkaan ennen kuin tavarat viedään yhteisön tullialueelta.

2.   Kun vientitullitoimipaikka on muu kuin poistumistullitoimipaikka, vientitullitoimipaikka välittää tai saattaa poistumistullipaikan vaatimat tiedot viipymättä sähköisesti sen saataville.

3.   Tulli-ilmoituksessa on oltava vähintään 182 d artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta yleisilmoitukselta vaadittavat tiedot.

4.   Kun tulli-ilmoitus jätetään muuten kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen, tulliviranomaisten on sovellettava tietoihin samaa riskinhallinnan tasoa kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen tehtyihin ilmoituksiin.

182 c artikla

1.   Kun yhteisön tullialueelta vietäville tavaroille ei osoiteta tulliselvitysmuotoa, jota varten tarvitaan tulli-ilmoitus, poistumistullitoimipaikkaan on jätettävä yleisilmoitus ennen kuin tavarat viedään yhteisön tullialueelta.

2.   Tulliviranomaiset voivat sallia yleisilmoituksen jättämisen muuhun tullitoimipaikkaan edellyttäen, että tämä välittää viipymättä tarvittavat tiedot poistumistullitoimipaikkaan tai pitää ne poistumistullitoimipaikan saatavilla sähköisesti.

3.   Tulliviranomaiset voivat sallia, että yleisilmoituksen antamisen sijasta annetaan ilmoitus ja pääsy taloudellisen toimijan sähköisessä järjestelmässä oleviin yleisilmoitusta koskeviin tietoihin.

182 d artikla

1.   Riskianalyysin ja tullitarkastusten suorittamisen ja etenkin vaarattomuuden ja turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot sisältävän yleisilmoituksen yhteinen muoto ja siinä vaadittavat tiedot määritetään komiteamenettelyllä, tarvittaessa kansainvälisiä standardeja ja kauppatapoja noudattaen.

2.   Yleisilmoitus on tehtävä käyttäen tietojenkäsittelymenetelmää. Kauppaa, satamaa tai kuljetusta koskevia tietoja voidaan käyttää, jos ne sisältävät tarvittavat tiedot.

Tulliviranomaiset voivat hyväksyä asiakirjamuodossa tehtävät yleisilmoitukset poikkeustapauksissa edellyttäen, että niihin sovelletaan samaa riskinhallinnan tasoa kuin tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen tehtyihin yleisilmoituksiin.

3.   Yleisilmoituksen jättää:

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettu henkilö saa pyynnöstään oikaista yhtä tai useampaa yleisilmoituksessa antamaansa tietoa sen jälkeen, kun yleisilmoitus on jätetty. Oikaisu ei kuitenkaan ole mahdollista sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat

15.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 38/45

(1)

Energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten eroavuudet voivat aiheuttaa kaupan esteitä ja vääristää kilpailua yhteisössä, ja siten niillä voi olla suora vaikutus sisämarkkinoiden luomiseen ja toimintaan. Kansallisten lakien yhdenmukaistaminen on ainoa keino torjua tällaiset kaupan esteet ja epäterve kilpailu.

(2)

Energiaa käyttävillä tuotteilla on suuri osuus luonnonvarojen ja energian kulutuksessa yhteisössä. Niillä on myös useita muita merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun tarkastellaan yhteisön markkinoilla saatavilla olevia tuoteluokkia, niiden ympäristövaikutukset vaihtelevat tasoltaan huomattavasti, vaikka niiden toiminnalliset ominaisuudet voivat olla samanlaiset. Kestävän kehityksen vuoksi olisi edistettävä näiden tuotteiden ympäristövaikutusten jatkuvaa parantamista, erityisesti määrittämällä kielteisten ympäristövaikutusten pääasialliset lähteet ja välttämällä saasteiden kulkeutumista silloin, kun tähän parantamiseen ei liity kohtuuttomia kustannuksia.

(3)

Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yhdennettyä tuotepolitiikkaa (Integrated Product Policy, IPP) koskevan yhteisön strategian eräs keskeinen tekijä. Se on ennalta ehkäisevä lähestymistapa, jonka tarkoituksena on optimoida tuotteiden ympäristönsuojelullinen taso ja säilyttää samalla niiden käyttöominaisuudet ja joka tarjoaa uusia ja todellisia mahdollisuuksia valmistajille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle.

(4)

Energiatehokkuuden parantamista, jonka yksi mahdollisuus on sähkönkäytön tehostaminen, pidetään merkittävänä tekijänä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. Sähkön kysyntä on kaikkein nopeimmin kasvava energian loppukäytön muoto, ja sen ennustetaan kasvavan seuraavien 20—30 vuoden aikana, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Komission esittämässä eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa ehdotettu merkittävä energiankulutuksen vähennys on mahdollinen. Ilmastonmuutos on eräs 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (3) vahvistetun kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman painopisteistä. Energian säästäminen on kustannustehokkain tapa lisätä toimitusvarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuonnista. Siksi olisi hyväksyttävä huomattavia kysyntään puuttuvia toimia ja tavoitteita.

(5)

Olisi toimittava energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluvaiheen aikana, koska elinkaaren kuluessa aiheutuva pilaantuminen ja suurin osa siihen liittyvistä kustannuksista määräytyy tuossa vaiheessa.

(6)

Olisi luotava johdonmukaiset puitteet energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien yhteisön vaatimusten soveltamista varten ja pyrittävä siten takaamaan vaatimukset täyttävien tuotteiden vapaa liikkuvuus ja parantamaan niiden yleistä ympäristövaikutusta. Näissä yhteisön vaatimuksissa olisi noudatettava terveen kilpailun ja kansainvälisen kaupan periaatteita.

(7)

Ekologiseen suunnitteluun liittyvät vaatimukset olisi asetettava siten, että otetaan huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman tavoitteet ja painopisteet, mukaan luettuina tarvittaessa kyseisen toimintaohjelman aihekohtaisten strategioiden soveltuvat tavoitteet.

(8)

Tällä direktiivillä pyritään saavuttamaan korkea ympäristönsuojelun taso vähentämällä energiaa käyttävien tuotteiden mahdollisia ympäristövaikutuksia. Tämä hyödyttää viime kädessä kuluttajia ja muita loppukäyttäjiä. Kestävä kehitys edellyttää myös, että suunniteltujen toimenpiteiden terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. Tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen auttaa osaltaan turvaamaan energiahuoltoa, joka on edellytys vakaalle taloudelliselle toiminnalle ja siten myös kestävälle kehitykselle.

(9)

Parannetun suunnittelun ansiosta aikaansaatujen ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi voi olla tarpeen tiedottaa kuluttajille energiaa käyttävien tuotteiden ympäristönsuojeluun liittyvistä ominaisuuksista ja ympäristönsuojelullisesta tasosta sekä antaa heille neuvoja tuotteen käyttämiseksi ympäristöä säästävällä tavalla.

(10)

Vihreässä kirjassa yhdennetystä tuotepolitiikasta, joka on merkittävä innovatiivinen osa kuudetta ympäristöä koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa, esitetyn lähestymistavan tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana. Kun tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksia tarkastellaan suunnitteluvaiheessa, on mahdollista helpottaa ympäristönäkökohtien parempaa huomioon ottamista kustannustehokkaalla tavalla. Tarvitaan riittävää joustavuutta, jotta tällaiset tekijät voidaan sisällyttää tuotteen suunnitteluun samalla kun otetaan huomioon tekniset, toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat.

(11)

Vaikka kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelulliseen tasoon on toivottavaa, kasvihuonekaasujen vähentämistä energiatehokkuutta parantamalla olisi pidettävä ensisijaisena ympäristötavoitteena siihen asti, kun työsuunnitelma on hyväksytty.

(12)

Voi olla tarpeellista ja perusteltua laatia erityiset määrälliset vaatimukset joidenkin tuotteiden ekologiselle suunnittelulle tai ympäristönäkökohdille, jotta varmistetaan niiden ympäristövaikutusten minimointi. Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve edistää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan puitteissa tehtyjen sitoumusten täyttämistä, kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä edistettävän yhdennetyn lähestymistavan noudattamista, olisi korostettava sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla voidaan tehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä alhaisin kustannuksin. Näillä toimenpiteillä voidaan myös edistää voimavarojen kestävää käyttöä, ja niillä on merkittävä osa kymmenvuotisessa kestävän kehityksen ja kulutuksen puiteohjelmassa, josta sovittiin kestävää kehitystä koskevassa huippukokouksessa Johannesburgissa syyskuussa 2002.

(13)

Ekologiseen suunnitteluun liittyvien vaatimusten taso olisi yleensä asetettava teknisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan analyysin perusteella. Vaatimustason asettamiseen käytettävän menetelmän joustavuus voi edistää nopeaa ympäristönsuojelun tason parantamista. Asianomaisia tahoja olisi kuultava ja niiden olisi osallistuttava aktiivisesti tätä koskevan selvityksen tekemiseen. Pakollisten toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää asianomaisten tahojen kuulemista. Tällaisessa kuulemisessa voi ilmetä, että asteittainen käyttöönotto tai siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen. Välitavoitteilla voidaan lisätä toimintaperiaatteen ennustettavuutta, ottaa huomioon tuotteen kehitysvaiheet ja helpottaa asianomaisten toimijoiden pitkäjännitteistä suunnittelua.

(14)

Ensisijainen asema olisi annettava vaihtoehtoisille toimintatavoille, kuten toimialan itsesääntelylle, jos tällaisella toiminnalla voidaan todennäköisesti saavuttaa asetetut tavoitteet nopeammin tai vähemmin kustannuksin kuin pakollisilla vaatimuksilla. Lainsäädäntötoimia voidaan tarvita, jos markkinavoimat eivät kehity oikeaan suuntaan tai riittävän nopeasti.

(15)

Itsesääntelyllä, johon kuuluvat vapaaehtoiset sopimukset toimialan tarjoamina yksipuolisina sitoumuksina, voidaan saavuttaa nopeaa edistymistä pikaisen ja kustannustehokkaan täytäntöönpanon myötä ja sillä mahdollistetaan joustava ja asianmukainen mukautuminen teknisiin vaihtoehtoihin ja markkinoiden suuntauksiin.

(16)

Komission tiedonannon ”Yhteisön tason ympäristösopimukset osana lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa” 6 luku voi antaa hyödyllistä opastusta, kun arvioidaan teollisuuden itsesääntelyä tämän direktiivin yhteydessä.

(17)

Tällä direktiivillä olisi lisäksi edistettävä ekologisen suunnittelun käyttöä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset) ja erittäin pienissä yrityksissä. Tätä käyttöä olisi helpotettava siten, että yritysten tuotteiden ekologista kestävyyttä koskevat tiedot olisivat laajalti ja helposti saatavilla.

(18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanosäädösten mukaiset ekologisen suunnittelun vaatimukset täyttävät energiaa käyttävät tuotteet olisi varustettava CE-merkinnällä ja siihen liittyvällä tiedolla, jotta ne voidaan saattaa sisämarkkinoille ja ne voivat liikkua vapaasti. Täytäntöönpanotoimenpiteiden tiukka soveltaminen on tarpeen, jotta voidaan vähentää säänneltyjen energiaa käyttävien tuotteiden ympäristöhaittoja ja varmistaa terve kilpailu.

(19)

Kun komissio valmistelee täytäntöönpanotoimenpiteitä ja työsuunnitelmaansa, sen olisi kuultava jäsenvaltioiden edustajia sekä tuoteryhmään liittyviä osapuolia, kuten teollisuutta, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittoja, kauppiaita, vähittäiskauppiaita, maahantuojia, ympäristönsuojeluryhmiä ja kuluttajajärjestöjä.

(20)

Valmistellessaan täytäntöönpanotoimenpiteitä komission olisi otettava myös asianmukaisesti huomioon voimassa oleva kansallinen ympäristölainsäädäntö, erityisesti myrkyllisiä aineita koskeva lainsäädäntö, jonka säilyttämistä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa, siten, ettei olemassa olevaa perusteltua suojelun tasoa lasketa jäsenvaltioissa.

(21)

Olisi kiinnitettävä huomiota teknistä yhdenmukaistamista koskevissa direktiiveissä käytettäväksi tarkoitettuihin moduuleihin ja sääntöihin, joista säädetään teknistä yhdenmukaistamista koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen eri vaiheissa käytettäviksi tarkoitetuista moduuleista ja CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä ja käytöstä 22 päivänä heinäkuuta 1993 tehdyssä neuvoston päätöksessä 93/465/ETY (4).

(22)

Valvontaviranomaisten olisi vaihdettava tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista suunnitelluista toimenpiteistä, jotta markkinoiden valvontaa voitaisiin parantaa. Tässä yhteistyössä olisi käytettävä mahdollisimman paljon hyväksi sähköisiä viestintäkeinoja ja asiaan liittyviä yhteisön ohjelmia. Tietojen vaihtoa tuotteen ympäristönsuojelullisesta tasosta sen elinaikana ja suunnitteluratkaisujen tuloksista olisi helpotettava. Valmistajien ekologisesta suunnittelusta saamien tietojen kokoaminen ja levittäminen on eräs tällä direktiivillä saavutettava keskeinen etu.

(23)

Pk-yrityksille suunnatun ekologista suunnittelua koskevan koulutuksen ja tiedotuksen osalta voi olla asianmukaista harkita liitännäistoimia.

(24)

Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on yhteisön tasolla yhdenmukaistetut standardit. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että tuotteen oletetaan olevan niiden vastaavien vaatimusten mukainen, joista on määrätty tämän direktiivin perusteella annetussa täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava.

(25)

Eräs yhdenmukaistettujen standardien tärkeimmistä tehtävistä olisi oltava tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä soveltavien valmistajien auttaminen. Tällaiset standardit voivat olla olennaisen tärkeitä mittaus- ja testausmenetelmien vahvistamisessa. Yleisten ekologisen suunnittelun vaatimusten osalta yhdenmukaistetut standardit voivat ohjata osaltaan merkittävästi valmistajia laatimaan tuotteensa ekologisen profiilin sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten mukaisesti. Näissä standardeissa olisi selkeästi osoitettava niiden lausekkeiden ja kyseessä olevien vaatimusten välinen suhde. Yhdenmukaistettujen standardien tarkoituksena ei saisi olla rajojen asettaminen ympäristönäkökohdille.

(26)

Tässä direktiivissä käytettyjen määritelmien osalta on tarkoituksenmukaista viitata asianmukaisiin kansainvälisiin standardeihin, kuten ISO 14040.

(27)

Tässä direktiivissä noudatetaan tiettyjä uuden lähestymistavan täytäntöönpanoperiaatteita, jotka on vahvistettu uudesta lähestymistavasta tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardeihin 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5), sekä periaatetta, joka koskee viittaamista yhdenmukaistettuihin eurooppalaisiin standardeihin. Standardoinnin merkityksestä Euroopassa 28 päivänä lokakuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (6) suositeltiin, että komission olisi tarkasteltava, voidaanko uuden lähestymistavan periaatetta laajentaa uusille sektoreille pyrittäessä parantamaan ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä aina kun se on mahdollista.

(28)

Tällä direktiivillä täydennetään jo olemassa olevia yhteisön säädöksiä, joita ovat muun muassa kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY (7), tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000 (8), toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2422/2001 (9), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (10), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY (11) sekä tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/769/ETY (12). Synergia tämän direktiivin ja olemassa olevien yhteisön säädösten välillä on omiaan edistämään niiden vaikutusta ja luomaan johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi.

(29)

Koska uusien nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita käyttävien kuumavesikattiloiden hyötysuhdevaatimuksista 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/42/ETY (13), kotitalouksien sähkökäyttöisten jääkaappien, pakastimien ja näiden yhdistelmien energiatehokkuusvaatimuksista 3 päivänä syyskuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/57/EY (14) sekä loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/55/EY (15) sisältävät jo säännöksiä energiatehokkuusvaatimusten tarkistuksista, ne olisi sisällytettävä nyt käsillä oleviin puitteisiin.

(30)

Direktiivissä 92/42/ETY säädetään merkintäjärjestelmästä, jolla kattiloiden energiateho voidaan todeta. Koska jäsenvaltiot ja toimiala ovat yhtä mieltä siitä, ettei merkintäjärjestelmä ole tuottanut toivottua tulosta, direktiivi 92/42/ETY olisi muutettava, jotta järjestelmiä voitaisiin tehostaa.

(31)

Tilalämmittämiseen ja kuuman veden tuottamiseen käytettävien lämmönkehittimien suorituskyvystä uusissa ja olemassa olevissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa sekä lämpöeristyksestä ja kuuman talousveden jakeluputkien eristämisestä uusissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa 13 päivänä helmikuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä 78/170/ETY (16) säädetyt vaatimukset on korvattu säännöksillä, jotka sisältyvät direktiiviin 92/42/ETY, kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston direktiiviin 90/396/ETY (17) sekä rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/91/EY (18). Direktiivi 78/170/ETY olisi sen vuoksi kumottava.

(32)

Kodinkoneiden tuottamasta ilmassa kantautuvasta melusta 1 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/594/ETY (19) säädetään edellytyksistä, joilla tällaisten laitteiden tuottamaa melua koskevien tietojen julkaisemista voidaan vaatia jäsenvaltioissa, ja siinä määritellään menettely melutason määrittämiseksi. Yhdenmukaistamista varten melupäästöt olisi sisällytettävä integroituun ympäristönsuojelullisen tason arviointiin. Koska tässä direktiivissä säädetään tällaisesta integroidusta lähestymistavasta, direktiivi 86/594/ETY olisi kumottava.

(33)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (20) mukaisesti.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi määrättävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(35)

Olisi pidettävä mielessä, että paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (21) 34 kohdassa todetaan, että neuvosto ”kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sisämarkkinoiden toiminnan varmistamista edellyttämällä tuotteilta riittävää ympäristönsuojelullista tasoa, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

1)

’energiaa käyttävällä tuotteella’ tuotetta, joka sen jälkeen, kun se on saatettu markkinoille ja/tai otettu käyttöön, on riippuvainen energian syötöstä (sähkö, fossiiliset polttoaineet tai uusiutuvat energialähteet) toimiakseen tarkoitetulla tavalla, tai tuotetta, joka on tarkoitettu tällaisen energian tuottamiseen, siirtoon ja mittaamiseen, mukaan luettuina energian syötöstä riippuvaiset ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullinen taso voidaan arvioida itsenäisesti;

2)

’komponenteilla ja osakokoonpanoilla’ energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitettuja osia, joita ei saateta markkinoille ja/tai oteta käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa ei voida arvioida itsenäisesti;

3)

’täytäntöönpanotoimenpiteillä’ toimenpiteitä, jotka hyväksytään tämän direktiivin nojalla ja joissa asetetaan määriteltyihin energiaa käyttäviin tuotteisiin tai niiden ympäristönäkökohtiin liittyviä ekologisen suunnittelun vaatimuksia;

4)

’markkinoille saattamisella’ energiaa käyttävän tuotteen saattamista yhteisön markkinoille ensimmäistä kertaa jakeluun tai käyttöön yhteisössä korvausta vastaan tai maksutta ja käytetystä myyntitavasta riippumatta;

5)

’käyttöönotolla’ energiaa käyttävän tuotteen ensimmäistä käyttöä käyttötarkoitukseensa loppukäyttäjän toimesta yhteisössä;

6)

’valmistajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita ja vastaa siitä, että ne ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaiset, kun tarkoituksena on tuotteen saattaminen markkinoille ja/tai sen käyttöönotto valmistajan omalla nimellä tai tavaramerkillä tai valmistajan omaa käyttöä varten. Mikäli ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua valmistajaa ei ole, valmistajaksi katsotaan luonnollinen tai oikeushenkilö, joka saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita;

7)

’valtuutetulla edustajalla’ yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on saanut valmistajalta kirjallisen valtuutuksen täyttää tämän puolesta kaikki tai osa tähän direktiiviin liittyvistä velvoitteista ja muodollisuuksista;

8)

’materiaaleilla’ kaikkia energiaa käyttävän tuotteen elinkaaren aikana käytettyjä aineita;

9)

’tuotesuunnittelulla’ niiden prosessien joukkoa, joilla muunnetaan energiaa käyttävältä tuotteelta vaaditut oikeudelliset, tekniset, turvallisuus-, toiminta-, markkinointi- tai muut vaatimukset energiaa käyttävän tuotteen teknisiksi eritelmiksi;

10)

’ympäristönäkökohdalla’ energiaa käyttävän tuotteen elementtiä tai toimintoa, joka voi olla vuorovaikutteinen ympäristön kanssa sen elinkaaren aikana;

11)

’ympäristövaikutuksella’ ympäristömuutoksia, jotka aiheutuvat kokonaan tai osittain energiaa käyttävästä tuotteesta sen elinkaaren aikana;

12)

’elinkaarella’ energiaa käyttävän tuotteen peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden käytöstä loppukäsittelyyn;

13)

’uudelleenkäytöllä’ toimintaa, jossa energiaa käyttävää tuotetta tai sen osia, jotka ovat saavuttaneet ensimmäisen käyttöikänsä lopun, käytetään samaan tarkoitukseen, johon ne oli suunniteltu, mukaan luettuina keräyspisteeseen, jakelijalle, kierrättäjälle tai valmistajalle palautettujen energiaa käyttävien tuotteiden käytön jatkaminen sekä energiaa käyttävän tuotteen uudelleenkäyttö kunnostuksen jälkeen;

14)

’kierrätyksellä’ jätemateriaalin uudelleenprosessointia tuotantoprosessissa alkuperäistä tarkoitusta tai muita tarkoituksia varten, lukuun ottamatta energian talteenottoa;

15)

’energian talteenotolla’ palavan jätteen käyttämistä energian tuottamiseen suoran polttamisen kautta muun jätteen kanssa tai ilman muuta jätettä, kuitenkin siten, että lämpö otetaan talteen;

16)

’talteenotolla’ sovellettavaa toimintoa, josta säädetään jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (22) liitteessä II B;

17)

’jätteellä’ niihin luokkiin kuuluvaa ainetta tai esinettä, jotka on lueteltu direktiivin 75/442/ETY liitteessä I ja jotka haltija heittää pois tai aikoo heittää pois tai joutuu heittämään pois;

18)

’vaarallisella jätteellä’ jätettä, joka kuuluu vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (23) 1 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan;

19)

’ekologisella profiililla’ energiaa käyttävään tuotteeseen sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen mukaista kuvausta panoksista ja tuotoksista (kuten materiaalit, päästöt ja jäte), jotka liittyvät energiaa käyttävään tuotteeseen koko sen elinkaaren ajan ja joilla on merkitystä tuotteen ympäristövaikutusten kannalta ja jotka ilmaistaan mitattavissa olevina fysikaalisina suureina;

20)

energiaa käyttävän tuotteen ’ympäristönsuojelullisella tasolla’ valmistajan saavuttamia tuloksia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtien hallinnassa, sellaisina kuin ne ilmenevät tuotteen teknisistä asiakirjoista;

21)

’ympäristönsuojelullisen tason parantamisella’ prosessia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason kohottamiseksi peräkkäisissä sukupolvissa, ei kuitenkaan välttämättä samanaikaisesti tuotteen kaikkien ympäristönäkökohtien osalta;

22)

’ekologisella suunnittelulla’ ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason parantamiseksi sen koko elinkaaren aikana;

23)

’ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ vaatimusta, joka liittyy energiaa käyttävään tuotteeseen tai energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluun ja jonka tarkoituksena on parantaa tuotteen ympäristönsuojelullista tasoa, tai vaatimusta tietojen antamisesta energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohdista;

24)

’yleisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka perustuu energiaa käyttävän tuotteen ekologiseen profiiliin kokonaisuudessaan eikä tietyille ympäristönäkökohdille asetettuihin raja-arvoihin;

25)

’erityisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ määrällistä ja mitattavissa olevaa ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka liittyy tiettyyn energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtaan, kuten energiankulutukseen tuotetta käytettäessä mitattuna tiettyä suoritustehon yksikköä kohti;

26)

’yhdenmukaistetulla standardilla’ teknistä eritelmää, jonka tunnustettu standardointielin on antanut komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (24) säädettyjen menettelyjen mukaisesti eurooppalaisen vaatimuksen asettamiseksi, mutta jonka noudattaminen ei ole pakollista.

i)

järjestää riittävästi asianmukaisia energiaa käyttävien tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia ja velvoittaa valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja vetämään 6 artiklan mukaisesti markkinoilta energiaa käyttävät tuotteet, jotka eivät vastaa vaatimuksia;

ii)

vaatia asianosaisilta kaikki tarvittavat tiedot täytäntöönpanotoimenpiteissä eritellyllä tavalla;

iii)

ottaa näytteitä tuotteista ja suorittaa niiden vaatimustenmukaisuustarkastuksia.

a)

voidaanko tiedot antaa yhdenmukaistetuilla symboleilla tai tunnustetuilla koodeilla tai muulla tavoin;

b)

energiaa käyttävän tuotteen arvioitu käyttäjätyyppi ja annettavien tietojen luonne.

a)

sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten täyttämättä jättämisestä;

b)

9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien virheellisestä soveltamisesta;

c)

puutteista 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa.

a)

energiaa käyttävän tuotteen myyntivolyymin ja kaupan on yhteisön alueella oltava viimeisimpien saatavissa olevien tietojen mukaan yli 200 000 yksikköä vuodessa;

b)

energiaa käyttävällä tuotteella on oltava markkinoille saatetut ja/tai käyttöön otetut määrät huomioon ottaen yhteisön alueella merkittävä ympäristövaikutus, siten kuin on määritelty päätöksessä N:o 1600/2002/EY vahvistetuissa yhteisön strategisissa painopisteissä;

c)

energiaa käyttävään tuotteeseen on liityttävä merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia. Sen arvioimiseksi, täyttyykö tämä edellytys, sovelletaan seuraavia seikkoja:

a)

ympäristöä koskevat yhteisön ensisijaiset toimet, kuten päätöksessä N:o 1600/2002/EY tai komission eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) esitetyt ensisijaiset toimet;

b)

asianmukaisen itsesääntelyn, kuten teollisuuden tekemät vapaaehtoiset sopimukset tai muut sen toteuttamat toimenpiteet.

a)

tarkastelee energiaa käyttävän tuotteen elinkaarta;

b)

suorittaa arvioinnin, jossa tarkastellaan vaikutusta ympäristöön, kuluttajiin ja valmistajiin, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, kilpailukyvyn, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannusten ja hyötyjen osalta;

c)

ottaa huomioon nykyisen kansallisen ympäristölainsäädännön, jota jäsenvaltiot pitävät asiaan vaikuttavana;

d)

kuulee asianmukaisella tavalla sidosryhmiä;

e)

laatii täytäntöönpanotoimenpidettä koskevan ehdotuksen perustelut b alakohdassa tarkoitetun arvioinnin pohjalta;

f)

määrittelee täytäntöönpanopäivän (-päivät) ja mahdollisen vaiheittaisen tai siirtymätoimenpiteen tai -kaudet ottaen huomioon erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tai pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten valmistamiin erityisiin tuoteryhmiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset.

a)

tuotteen toiminnallisuuteen käyttäjän näkökulmasta ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

b)

terveydelle, turvallisuudelle ja ympäristölle ei saa aiheutua haitallisia vaikutuksia;

c)

kuluttajiin ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta erityisesti tuotteen kohtuuhintaisuuden ja elinkaarikustannusten osalta;

d)

valmistajien kilpailukykyyn ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta, ei myöskään yhteisön ulkopuolella sijaitsevilla markkinoilla;

e)

erityisten ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta ei periaatteessa saa seurata, että valmistajilta vaaditaan patenttia edellyttävää tekniikkaa;

f)

valmistajalle ei saa aiheutua kohtuutonta hallinnollista rasitetta.

1)

Kumotaan 6 artikla.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Tämä direktiivi katsotaan käyttöä koskevan energiatehokkuuden osalta … annetun direktiivin 2005/…/EY (27)  (28) 12 artiklan mukaiseksi täytäntöönpanotoimenpiteeksi mainitun direktiivin mukaisesti, ja sitä voidaan muuttaa tai se voidaan kumota direktiivin 2005/…/EY (28) 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3)

Kumotaan liitteessä I oleva 2 kohta.

4)

Kumotaan liite II.