8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/1

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

yhdistetyissä asioissa C-10/02 ja C-11/02 (Tribunale amministrativo regionale per la Puglian esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Anna Fascicolo ym. ja Enzo De Benedictis ym. vastaan Regione Puglia (C-10/02) ja Grazia Berardi ym. ja Lucia Vaira ym. vastaan Azienda Unità Sanitaria Locale BA/4 (C-11/02) (1)

(Lääkäreiden vapaa liikkuvuus - Direktiivit 86/457/ETY ja 93/16/ETY - Tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen - Jäsenvaltioiden velvollisuus edellyttää yleislääkärin ammatin harjoittamiselta kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä erityiskoulutuksesta saatua tutkintotodistusta - Saavutetut oikeudet - Ennen 1.1.1995 saadun pätevyystodistuksen ja erityiskoulutuksesta annetun tutkintotodistuksen vastaavuus - Yleislääkäreiden luettelon määrittäminen tietyllä alueella avoinna olevien virkojen täyttämiseksi henkilöillä olevien todistusten mukaan)

(2005/C 6/01)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Yhdistetyissä asioissa C-10/02 ja C-11/02, joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Tribunale amministrativo regionale per la Puglia (Italia) on esittänyt 10.10.2001 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 15.1.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa Anna Fascicolo ym. ja Enzo De Benedictis ym. vastaan Regione Puglia, Maria Paciolla, Assessorato alla Sanità e Servizi Sociali della Regione Puglia, Coordinatore del Settore Sanità, Azienda Unità Sanitaria Locale BR/1, Felicia Galietti ym., Azienda Unità Sanitaria Locale BA/4, Madia Evangelina Magrì, Azienda Unità Sanitaria Locale BA/1 ja Azienda Unità Sanitaria Locale BA/3 (C-10/02) sekä Grazia Berardi ym. ja Lucia Vaira ym. vastaan Azienda Unità Sanitaria Locale BA/4, Angelo Michele Cea, Scipione De Mola, Francesco d'Argento, Azienda Unità Sanitaria Locale FG/2, Antonella Battista ym., Nicola Brunetti ym., Azienda Unità Sanitaria Locale BA/3, Azienda Unità Sanitaria Locale FG/3 ja Erasmo Fiorentino (C-11/02), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts, S. von Bahr ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: M. Múgica Arzamendi, johtava hallintovirkamies, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa, ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/16/ETY 36 artiklan 2 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita katsomaan yleislääkärien virkoihin pääsyn osalta, että ennen 1.1.1995 hankittu pätevyys harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä vastaa yleislääkärin erityiskoulutuksen suorittamiseen perustuvaa tutkintotodistusta.

2)

Direktiivin 93/16 36 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa ei ole se, että jäsenvaltiot myöntävät niille lääkäreille, joilla on sekä yleislääkärin tutkintotodistus että ennen 31.12.1994 hankittu pätevyys harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä — laajemman virkakiintiön kuin lääkäreille, joilla on joko kyseinen tutkintotodistus tai edellä mainittu pätevyys, sallimalla heidän hakea virkaa samaan aikaan molemmista virkakiintiöistä — vielä edullisemman kohtelun myöntämällä kyseisenlaisille lääkäreille – heidän hakiessaan virkaa kiintiössä, jonka virat on varattu lääkäreille, jotka ovat hankkineet pätevyyden harjoittaa kyseistä ammattia ennen 31.12.1994 – lisäpisteitä edellä mainitun tutkintotodistuksen perusteella.

---

(1)  EYVL C 68, 16.3.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

9 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-46/02 (Vantaan käräjäoikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Fixtures Marketing Ltd vastaan Oy Veikkaus Ab (1)

(Direktiivi 96/9/EY - Tietokantojen oikeudellinen suoja - Sui generis -oikeus - Tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen liittyvän investoinnin käsite - Jalkapallosarjojen ottelujärjestykset - Vedonlyönti)

(2005/C 6/02)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asiassa C-46/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Vantaan käräjäoikeus (Suomi) on esittänyt 1.2.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.2.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Fixtures Marketing Ltd vastaan Oy Veikkaus Ab, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaajat: johtavat hallintovirkamiehet M. Múgica Arzamendi ja M.-F. Contet, on antanut 9.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY 7 artiklan 1 kohtaan sisältyvä tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän investoinnin käsite on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka käytetään olemassa olevien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tietokantaan. Tämä käsite ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen. Kun kyse on ottelujärjestyksen laatimisesta jalkapallosarjojen organisoimista varten, tämä käsite ei siis kata niitä voimavaroja, jotka käytetään jalkapallosarjan eri otteluiden päivämäärien ja kellonaikojen sekä niissä vastakkain pelaavien joukkueiden määrittämiseen.

---

(1)  EYVL C 109, 4.5.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/2

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

yhdistetyissä asioissa C-183/02 P ja C-187/02 P: Daewoo Electronics Manufacturing España SA (Demesa) (C-183/02 P) ja Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava (C-187/02 P) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - Verotukselliset toimenpiteet - Perusteltu luottamus - Uudet perusteet)

(2005/C 6/03)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Yhdistetyissä asioissa C-183/02 P ja C-187/02 P, joissa on kyse kahdesta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, jotka on pantu vireille 15. ja 16.5.2002, Daewoo Electronics Manufacturing España SA (Demesa), kotipaikka Vitoria (Espanja), (edustajanaan asianajajat A. Creus Carreras ja B. Uriarte Valiente) C-183/02 P, Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava (edustajinaan asianajajat A. Creus Carreras, B. Uriarte Valiente ja M. Bravo-Ferrer Delgado) C-187/02 P, jota tukee Comunidad Autónoma del País Vasco (edustajanaan asianajaja E. Garayar Gutiérrez) ja joissa valittajien vastapuolina ja muina osapuolina ovat Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään F. Santaolalla Gadea ja J. L. Buendía Sierra), Asociación Nacional de Fabricantes de Electrodomésticos de Línea Blanca (ANFEL), kotipaikka Madrid (Espanja), ja Conseil européen de la construction d'appareils domestiques (CECED), kotipaikka Bryssel (Belgia), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja N. Colneric, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Asiat C-183/02 P ja C-187/02 P yhdistetään tuomion antamista varten.

2)	Valitukset hylätään.

3)	Valittajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan tämän lisäksi Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Comunidad Autónoma del País Vasco vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EYVL C 180, 27.7.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-185/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Jätehuolto - Polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien käsittely - Direktiivi 96/59/EY)

(2005/C 6/04)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-185/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 17.5.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään A. Caeiros) vastaan Portugalin tasavalta (asiamiehinään L. Fernandes ja M. Telles Romão ja M. J. Lois), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit S. von Bahr ja J. Malenovský (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien (PCB/PCT) käsittelystä 16 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/59/EY 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei säädetyissä määräajoissa ole ilmoittanut Euroopan yhteisöjen komissiolle kyseisessä artiklassa säädetyistä suunnitelmista.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Portugalin tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EYVL C 180, 27.7.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/3

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

yhdistetyissä asioissa C-186/02 P ja C-188/02 P: Ramondín SA, Ramondín Cápsulas SA (C-186/02 P), Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava (C-188/02 P) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - Verotukselliset toimenpiteet - Harkintavallan väärinkäyttö - Perustelut - Uudet perusteet)

(2005/C 6/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Yhdistetyissä asioissa C-186/02 P ja C-188/02 P, joissa on kyse kahdesta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, jotka on pantu vireille 15. ja 16.5.2002, Ramondín SA, kotipaikka Logroño (Espanja), ja Ramondín Cápsulas SA, kotipaikka Laguardia (Espanja), (edustajanaan asianajaja J. Lazcano-Iturburu Ayestaran) C-186/02 P, Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava, (edustajinaan asianajajat A. Creus Carreras, B. Uriarte Valiente ja M. Bravo-Ferrer Delgado) C-188/02 P, ja joissa valittajien vastapuolina ja muina osapuolina ovat Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään F. Santaolalla Gadea ja J. L. Buendía Sierra), jota tukee Comunidad Autónoma de La Rioja, (edustajanaan abogado J. M. Criado Gámez) yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja N. Colneric, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Asiat C-186/02 P ja C-188/02 P yhdistetään tuomion antamista varten.

2)	Valitukset hylätään.

3)	Valittajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan tämän lisäksi Euroopan yhteisöjen komissiolle ja Comunidad Autónoma de La Riojalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 191, 10.8.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/4

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

9 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-203/02 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö): The British Horseracing Board Ltd ym. vastaan William Hill Organization Ltd (1)

(Direktiivi 96/9/EY - Tietokantojen oikeudellinen suoja - Sui generis -oikeus - Tietokannan sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen - Tietokannan sisällön (epä)olennainen osa - Kopiointi ja uudelleenkäyttö - Tavanmukainen käyttö - Valmistajan laillisille eduille aiheutuva kohtuuton vahinko - Hevostietokanta - Kilpailuluettelot - Vedonlyönti)

(2005/C 6/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-203/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 24.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.5.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa The British Horseracing Board Ltd ym. vastaan William Hill Organization Ltd, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaajat: johtavat hallintovirkamiehet M. Múgica Arzamendi ja M.-F. Contet, on antanut 9.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän investoinnin käsite, joka sisältyy tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY 7 artiklan 1 kohtaan, on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka käytetään olemassa olevien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tietokantaan. Se ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen. Tietokannan sisällön varmistamiseen liittyvän investoinnin käsite, joka sisältyy direktiivin 96/9 7 artiklan 1 kohtaan, on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka tietokantaa muodostettaessa ja sen toiminnan aikana käytetään etsittyjen aineistojen paikkansapitävyyden tarkastamiseen sen varmistamiseksi, että tietokantaan sisällytettävä tai sisältyvä informaatio on luotettavaa. Voimavarat, jotka käytetään tarkistuksiin luotaessa tietokantaan myöhemmin koottavia aineistoja, eivät kuulu kyseisen käsitteen piiriin. Voimavarat, jotka käytetään kilpailuun osallistuvien hevosten luettelon laatimiseen ja tässä yhteydessä tehtäviin tarkistuksiin, eivät ole investointi, joka liittyy kyseisen luettelon sisältävän tietokannan sisällön keräämiseen ja varmistamiseen.

2)

Direktiivin 96/9 7 artiklaan sisältyviä kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteitä on tulkittava siten, että niillä tarkoitetaan tietokannan koko sisällön tai sen osan kaikkea luvatonta käyttöönottoa ja levittämistä yleisölle. Nämä käsitteet eivät edellytä suoraa pääsyä kyseessä olevaan tietokantaan. Se, että tietokannan muodostanut henkilö on mahdollistanut yleisölle pääsyn tietokannan sisältöön tai antanut tähän pääsyyn suostumuksensa, ei vaikuta tämän henkilön oikeuteen kieltää tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö.

3)

Direktiivin 96/9 7 artiklassa tarkoitetaan tietokannan sisällön määrällisesti arvioituna olennaisen osan käsitteellä tietokannasta kopioitua ja/tai uudelleenkäytettyä tietomäärää, ja kyseistä käsitettä on arvioitava tietokannan kokonaissisällön määrään nähden. Tietokannan sisällön laadullisesti arvioituna olennaisen osan käsite viittaa sellaisen investoinnin merkittävyyteen, joka liittyy kopioinnin ja/tai uudelleenkäytön kohteena olevan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen, riippumatta siitä, onko tämä kohde määrällisesti olennainen osa suojatun tietokannan yleisestä sisällöstä. Tietokannan sisällön epäolennaisen osan käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset osat, jotka eivät vastaa sekä määrällisesti että laadullisesti olennaisen osan käsitettä.

4)

Direktiivin 96/9 7 artiklan 5 kohdassa säädetty kielto koskee sellaista luvatonta kopiointia ja/tai uudelleenkäyttöä, joilla pyritään niiden kumulatiivisen vaikutuksen avulla muodostamaan uudelleen ja/tai saattamaan yleisön saataville ilman tietokannan muodostaneen henkilön lupaa kyseisen tietokannan koko sisältö tai sen olennainen osa ja jotka vahingoittavat siten vakavasti kyseisen henkilön tekemää investointia.

---

(1)  EYVL C 180, 27.7.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-216/02 (Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Österreichischer Zuchtverband für Ponys, Kleinpferde und Spezialrassen vastaan Burgenländische Landesregierung, (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Yhteisön sisäinen hevoseläinten kauppa - Rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitävien tai perustavien järjestöjen ja yhdistysten hyväksymis- tai tunnustamismenettely - Päätöksen 92/353/ETY 2 artiklan 2 kohta)

(2005/C 6/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-216/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 23.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.6.2002, asiassa Österreichischer Zuchtverband für Ponys, Kleinpferde und Spezialrassen vastaan Burgenländische Landesregierung, Österreichischer Shetlandponyzuchtverbandin osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari) ja R. Silva de Lapuerta, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 11.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitävien tai perustavien järjestöjen ja yhdistysten hyväksymisen tai tunnustamisen perusteista 11 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn komission päätöksen 92/353/ETY 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun yksi tai useampi tässä säännöksessä mainittu tilanne toteutuu, hevosrotua varten jo virallisesti tunnustetuilla tai hyväksytyillä järjestöillä tai yhdistyksillä ei ole oikeutta vaatia toimivaltaisilta viranomaisilta, että nämä kieltäytyvät tunnustamasta tai hyväksymästä saman rodun kantakirjoja pitävää tai perustavaa uutta yhdistystä tai järjestöä.

2)	Se, että jäsenvaltion lainsäädännössä evätään olemassa olevilta yhdistyksiltä tai järjestöiltä, jotka vastustavat uuden yhdistyksen tai järjestön tunnustamista, oikeussuojakeino toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemän tunnustamispäätöksen osalta, ei ole yhteisön oikeuden vastaista.

---

(1)  EYVL C 191, 10.8.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/5

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

16 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-245/02 (korkeimman oikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Anheuser-Busch Inc. vastaan Budějovický Budvar, národní podnik (1)

(Maailman kauppajärjestön perustamissopimus - TRIPS-sopimuksen 2 artiklan 1 kohta, 16 artiklan 1 kohta ja 70 artikla - Tavaramerkit - Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden laajuus - Tunnuksen käyttäminen toiminimenä)

(2005/C 6/08)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Asiassa C-245/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä jonka Suomen korkein oikeus on esittänyt 3.7.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.7.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Anheuser-Busch Inc. vastaan Budějovický Budvar, národní podnik, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), A. Rosas ja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, J. N. Cunha Rodrigues ja K. Schiemann, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 16.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus), joka on 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C, soveltuu tavaramerkin ja sitä loukkaavaksi väitetyn tunnuksen kollisioon, kun kyseinen kollisio on alkanut ennen TRIPS-sopimuksen soveltamispäivää mutta jatkunut sen jälkeen.

2)

Toiminimi voi muodostaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun merkin. Tässä määräyksessä annetaan tavaramerkin haltijalle yksinoikeus estää se, että kolmas osapuoli käyttää merkkiä, jos kyseinen käyttö aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajalle. Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 17 artiklassa määrätyillä poikkeuksilla pyritään erityisesti siihen, että kolmas osapuoli voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, ilmoittaakseen toiminimensä, kunhan tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

3)

Toiminimeä, jota ei ole rekisteröity eikä vakiinnutettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaramerkki on rekisteröity ja jossa tavaramerkille haetaan suojaa kyseistä toiminimeä vastaan, voidaan pitää teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettuna olemassa olevana aikaisempana oikeutena, jos toiminimen haltijalla on kyseisen sopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluva oikeus, joka on syntynyt aiemmin kuin tavaramerkkiin liittyvä oikeus, jonka kanssa tämän oikeuden väitetään olevan kollisiossa, ja jonka nojalla toiminimen haltija voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tämä tavaramerkki.

---

(1)  EYVL C 219, 14.9.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-249/02: Portugalin tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - EMOTR:sta maksettava rahoitus - Jäsenvaltion todelliset menot, jotka alittavat sen komissiolle ilmoittamat arviot menoista - Komission toimivalta vähentää ennakkomaksuina suoritettuja määriä - Komission pääjohtajan kirje, jossa ilmoitetaan jäsenvaltiolle tästä vähennyksestä - Toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia)

(2005/C 6/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-249/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 1.7.2002, Portugalin tasavalta (asiamiehenään L. Fernandes, avustajinaan advogado C. Botelho Moniz ja advogado E. Maia Cadete) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: L. Visaggio, avustajanaan N. Castro Marques), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), R. Schintgen ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on ratkaissut asian 11.11.2004 seuraavasti:

1)

Päätös, joka sisältyy Euroopan yhteisöjen komission maatalouden pääosaston pääjohtajan 18.4.2002 päivättyyn kirjeeseen, joka koskee varainhoitovuodelle 2002 myönnettyjen ennakkomaksujen vähennystä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 6.9.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1763/2001, 39 artiklan 3 kohdan nojalla, kumotaan.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 219, 14.9.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/6

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-284/02 (Bundesarbeitsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) Land Brandenburg vastaan Ursula Sass (1)

(Sosiaalipolitiikka - Mies- ja naispuoliset työntekijät - EY 141 artikla - Samapalkkaisuus - Direktiivi 76/207/ETY - Tasa-arvoinen kohtelu - Äitiysloma - Siirtyminen ylempään palkkaluokkaan - Sellaisen äitiysloma-ajan huomiotta jättäminen täysimääräisenä, joka on otettu entisen Saksan demokraattisen tasavallan lainsäädännön nojalla)

(2005/C 6/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-284/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 21.3.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.8.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Land Brandenburg vastaan Ursula Sass, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies F. Contet, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY vastaista on se, että Bundes-Angestelltentarifvertrag-Ostin (Itä-Saksan julkisen sektorin työsopimussuhteisia toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus) kaltaisessa työehtosopimuksessa jätetään ylennykseltä edellytettyyn kauteen lukematta sellainen osuus, jonka ajan naispuolinen työntekijä on ollut DDR:n lainsäädännön mukaisesti äitiyslomalla yli sen kahdeksan viikon mittaisen suojakauden, josta säädetään työehtosopimuksessa tarkoitetussa Saksan liittotasavallan lainsäädännössä, jos kummankin äitiysloman tavoitteet ja päämäärät vastaavat niitä tavoitteita, jotka on asetettu naisten suojelemiseksi raskauden ja äitiyden perusteella, mistä säädetään tämän direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa. Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttyvätkö nämä edellytykset.

---

(1)  EYVL C 261, 26.10.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-317/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Irlanti (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Yhteisön kalastusjärjestelmä - Asetukset (ETY) N:o 3760/92 ja 2847/93 - Kalastuskiintiöiden ylittäminen)

(2005/C 6/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-317/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.9.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Fitch ja T. van Rijn, sitten T. van Rijn ja B. Doherty) vastaan Irlanti (asiamiehenään D. O'Hagan, avustajanaan A. Schuster), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. von Bahr ja J. Malenovský, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Irlanti ei ole noudattanut yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 9 artiklan 2 kohdan eikä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 2, 21 ja 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, — koska se ei ole vahvistanut sille myönnetyn kalastuskiintiön käyttöä koskevia kriteereitä ja yksityiskohtaisia sääntöjä — koska se ei ole huolehtinut elollisten merellisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevien yhteisön sääntöjen noudattamisesta valvomalla kalastuksen harjoittamista, suorittamalla saaliin aluksesta purkamista koskevia asianmukaisia tarkastuksia ja ilmoittamalla saaliit, sekä suorittamalla muuta asiaa koskevissa yhteisön asetuksissa edellytettyä valvontaa — koska se ei ole kieltänyt väliaikaisesti sen oman lipun alla purjehtivien tai sen alueella rekisteröityjen alusten harjoittamaa kalojen pyyntiä, kun sille myönnettyjen kiintiöiden katsottiin täyttyneen, ja — koska se ei ole aloittanut hallinnollisia tai rikosoikeudellisia menettelyjä näitä asetuksia rikkoneiden alusten päälliköitä vastaan tai sellaisia muita henkilöitä vastaan, jotka ovat vastuussa tällaisesta rikkomisesta.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EYVL C 261, 26.10.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/7

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

16 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-327/02 (Rechtbank te 's-Gravenhagenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Lili Georgieva Panayotova ym. vastaan Minister voor Vreemdelingenzaken en Integratie (1)

(Yhteisöjen ja Bulgarian, yhteisöjen ja Puolan ja yhteisöjen ja Slovakian väliset assosiaatiosopimukset - Sijoittautumisoikeus - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan hakemukset, jotka koskevat oleskelulupaa sijoittautumista varten, hylätään ilman tutkintaa siinä tapauksessa, että hakijalla ei ole väliaikaista oleskelulupaa)

(2005/C 6/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-327/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka on esittänyt Rechtbank te 's-Gravenhage (Alankomaat) 16.9.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.9.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Lili Georgieva Panayotova, Radostina Markova Kalcheva, Izabella Malgorzata Lis, Lubica Sopova, Izabela Leokadia Topa ja Jolanta Monika Rusiecka vastaan Minister voor Vreemdelingenzaken en Integratie, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), R. Schintgen, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 16.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bulgarian tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Eurooppa-sopimuksen, joka on hyväksytty 19 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 94/908/EHTY, EY, Euratom, 45 artiklan 1 kohta luettuna yhdessä sen 59 artiklan 1 kohdan kanssa, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Eurooppa-sopimuksen, joka on hyväksytty 13 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 93/743/Euratom, EHTY, EY, 45 artiklan 3 kohta luettuna yhdessä sen 59 artiklan 1 kohdan kanssa sekä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Slovakian tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Eurooppa-sopimuksen, joka on hyväksytty 19 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 94/909/EHTY, EY, Euratom, 45 artiklan 3 kohta luettuna yhdessä sen 59 artiklan 1 kohdan kanssa eivät lähtökohtaisesti estä sellaista jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon sisältyy ennakkovalvontajärjestelmä, jossa asetetaan kyseisen jäsenvaltion alueelle maahantulon, joka tapahtuu tarkoituksin sijoittautua sinne itsenäisenä ammatinharjoittajana, edellytykseksi, että kyseisen jäsenvaltion diplomaattinen edustusto tai konsulaatti siinä valtiossa, josta asianomainen on lähtöisin tai jossa hän oleskeli pysyvästi, on myöntänyt väliaikaisen oleskeluluvan. Tällaisessa järjestelmässä voidaan pätevästi asettaa tällaisen luvan myöntämisen edellytykseksi se, että asianomainen osoittaa, että hänellä todella on aikomus aloittaa toiminta itsenäisenä ammatinharjoittajana olematta samanaikaisesti missään palkkatyössä ja käyttämättä hyväkseen yhteiskunnan varoja ja että hänellä on alusta alkaen riittävät taloudelliset varat ja kohtuulliset mahdollisuudet menestyä. Tällaisiin ennakolta myönnettäviin oleskelulupiin sovellettavan säännöstön on kuitenkin perustuttava helposti käytettävissä olevaan menettelylliseen järjestelmään, jossa asianomaisille pystytään takaamaan, että heidän hakemuksensa käsitellään kohtuullisessa ajassa ja objektiivisesti ja että mahdollisiin luvan epäämispäätöksiin voidaan hakea tuomioistuimissa muutosta.

2)

Kyseisiä assosiaatiosopimusten määräyksiä on tulkittava siten, että ne eivät lähtökohtaisesti estä myöskään sitä, että tällaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hylkäävät assosiaatiosopimuksiin perustuvaa sijoittautumista varten tämän valtion alueella tehdyn oleskelulupahakemuksen, kun hakijalla ei ole tässä lainsäädännössä edellytettyä väliaikaista oleskelulupaa.

3)

Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että hakija väittää täyttävänsä selvästi ja ilmeisesti väliaikaisen oleskeluluvan ja tällaisiin sijoittautumistarkoituksiin myönnettävän oleskeluluvan myöntämisen aineelliset edellytykset, tai sillä, että kyseinen hakija oleskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti muulla perusteella hakemuksen tekohetkellä, jos ilmenee, että hakemus ei ole niiden nimenomaisten edellytysten mukainen, jotka liittyvät siihen, että asianomaisen maahantulo tähän jäsenvaltioon sallitaan, eikä erityisesti niiden edellytysten mukainen, jotka koskevat sallittua oleskelun kestoa.

---

(1)  EYVL C 274, 9.11.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/8

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

9 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-338/02 (Högsta domstolenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Fixtures Marketing Ltd vastaan Svenska Spel AB (1)

(Direktiivi 96/9/EY - Tietokantojen oikeudellinen suoja - Sui generis -oikeus - Tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen liittyvän investoinnin käsite - Jalkapallosarjojen ottelujärjestykset - Vedonlyönti)

(2005/C 6/13)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-338/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 10.9.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.9.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Fixtures Marketing Ltd vastaan Svenska Spel AB, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaajat: johtavat hallintovirkamiehet M. Múgica Arzamendi ja M.-F. Contet, on antanut 9.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY 7 artiklan 1 kohtaan sisältyvä tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän investoinnin käsite on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka käytetään olemassa olevien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tietokantaan. Tämä käsite ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen. Kun kyse on ottelujärjestyksen laatimisesta jalkapallosarjojen organisoimista varten, tämä käsite ei siis kata niitä voimavaroja, jotka käytetään jalkapallosarjan eri otteluiden päivämäärien ja kellonaikojen sekä niissä vastakkain pelaavien joukkueiden määrittämiseen.

---

(1)  EYVL C 274, 9.11.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/9

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-420/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Jätteiden laiton sijoittaminen Péra Galinin kaatopaikalle - Jätedirektiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY - 4 ja 9 artikla)

(2005/C 6/14)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-420/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 21.11.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Konstantinidis) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään E. Skandalou), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), K. Lenaerts, S. von Bahr ja K. Schiemann, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että Heraklionin hallintoalueen eräällä osa-alueella sijaitsevalle Péra Galinin kaatopaikalle sijoitetut jätteet hyödynnettäisiin tai että niistä huolehdittaisiin vaarantamatta ihmisten terveyttä, vesiä, ilmaa, maaperää ja kasveja sekä eläimiä, ja tuottamatta melu- tai hajuhaittoja, ja koska se on myöntänyt tälle laitokselle sellaisen käyttöluvan, joka ei sisällä tarvittavia tietoja.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 31, 8.2.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/9

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-425/02 (Cour administrativen esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Johanna Maria Delahaye (puolison nimi Boor) vastaan Ministre de la Fonction publique et de la Réforme administrative (1)

(Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen valtiolle luovutuksen yhteydessä - Valtion mahdollisuus soveltaa julkisoikeudellisia oikeussääntöjä - Palkan alentaminen)

(2005/C 6/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-425/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour administrative (Luxemburg) on esittänyt 21.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 25.11.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Johanna Maria Delahaye (puolison nimi Boor) vastaan Ministre de la Fonction publique et de la Réforme administrative, tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann ja N. Colneric (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on ratkaissut asian 11.10.2004 seuraavasti:

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annettua neuvoston direktiiviä 77/187/ETY on tulkittava siten, että kun yksityisoikeudellinen oikeushenkilö luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, se, että valtio uutena työnantajana alentaa asianomaisten työntekijöiden palkkaa noudattaakseen voimassa olevia valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia kansallisia säännöksiä, ei lähtökohtaisesti ole kyseisen direktiivin vastaista. Toimivaltaisten viranomaisten, joiden on sovellettava ja tulkittava mainittuja säännöksiä, on kuitenkin sovellettava ja tulkittava niitä niin pitkälti kuin mahdollista mainitun direktiivin tarkoituksen valossa, ja viranomaisten on etenkin otettava huomioon työntekijän virkaikä sikäli kuin kansallisissa säännöksissä, jotka koskevat valtion toimihenkilöiden asemaa, otetaan palkanlaskennassa huomioon valtion toimihenkilön virkaikä. Siinä tapauksessa, että tällainen palkanlaskenta johtaa asianosaisen palkan olennaiseen alentamiseen, kyseessä oleva palkanalennus on olennainen työsuhteen ehtojen muutos niiden työntekijöiden vahingoksi, joita luovutus koskee, joten työnantajan katsotaan tällaisessa tilanteessa olevan direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa kyseisten työntekijöiden työsopimusten päättymisestä.

---

(1)  EYVL C 19, 25.1.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

9 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-444/02 (Monomeles Protodikeio Athinonin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Fixtures Marketing Ltd vastaan Organismos prognostikon agonon podosfairou AE (OPAP) (1)

(Direktiivi 96/9/EY - Tietokantojen oikeudellinen suoja - Tietokannan käsite - Sui generis -oikeuden soveltamisala - Jalkapallosarjojen ottelujärjestykset - Vedonlyönti)

(2005/C 6/16)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-444/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Monomeles Protodikeio Athinon (Kreikka) on esittänyt 11.7.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Fixtures Marketing Ltd vastaan Organismos prognostikon agonon podosfairou AE (OPAP), yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas ja K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaajat: johtavat hallintovirkamiehet M. Múgica Arzamendi ja M.-F. Contet, on antanut 9.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11 päivänä maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY 1 artiklan 2 kohtaan sisältyvällä tietokannan käsitteellä tarkoitetaan kokoelmaa, joka sisältää sellaisia teoksia, tietoja tai muita aineistoja, jotka ovat erotettavissa toisistaan niin, ettei erottaminen vaikuta niiden sisällön arvoon, ja johon kuuluu sellainen menetelmä tai järjestelmä, joka mahdollistaa jokaisen kokoelmaan sisältyvän aineiston löytämisen, olipa tämä menetelmä tai järjestelmä luonteeltaan millainen hyvänsä.

Pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltainen jalkapallosarjan ottelujärjestys on direktiivin 96/9 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tietokanta.

Direktiivin 96/9 7 artiklan 1 kohtaan sisältyvä tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän investoinnin käsite on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan voimavaroja, jotka käytetään olemassa olevien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tietokantaan. Tämä käsite ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen. Kun kyse on ottelujärjestyksen laatimisesta jalkapallosarjojen organisoimista varten, tämä käsite ei siis kata niitä voimavaroja, jotka käytetään jalkapallosarjan eri otteluiden päivämäärien ja kellonaikojen sekä niissä vastakkain pelaavien joukkueiden määrittämiseen.

---

(1)  EUVL C 31, 8.2.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/10

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-457/02: rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Antonio Niselli (1)

(Direktiivit 75/442/ETY ja 91/156/ETY - Jätteiden käsite - Tuotannon ja kulutuksen jäännöstuotteet, jotka voidaan käyttää uudelleen - Rautaromu)

(2005/C 6/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-457/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale penale di Terni (Italia) on esittänyt 20.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on Antonio Niselli, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann ja J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY – sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY ja 24.5.1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/350/EY – 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa annettua jätteen määritelmää ei voida tulkita siten, että se koskee ainoastaan sellaisia tapauksia, joissa aineen tai esineen haltija toimittaa tai asettaa kyseisen aineen tai esineen mainitun direktiivin liitteessä II A tai II B tai vastaavanlaisessa luettelossa tarkoitetun huolehtimis- tai hyödyntämistoimen kohteeksi tai joissa haltija tahtoo kohdistaa siihen tällaisen toimen tai hänellä on siihen velvollisuus.

2)

Direktiivin 75/442 – sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156 ja päätöksellä 96/350 – 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa olevaa jätteen käsitettä ei ole tulkittava siten, että sen ulkopuolelle jäävät sellaiset tuotannon tai kulutuksen jäännöstuotteet, joita voidaan käyttää tai käytetään tuotanto- tai kulutuskierrossa joko ilman edeltävää käsittelyä ja aiheuttamatta vahinkoa ympäristölle, tai sen jälkeen, kun niitä on ensin käsitelty mutta siten, ettei mikään kyseisen direktiivin liitteessä II B tarkoitetuista hyödyntämistoimista ole tarpeen.

---

(1)  EYVL C 31, 8.2.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-467/02 (Verwaltungsgericht Stuttgartin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Inan Cetinkaya vastaan Land Baden-Württemberg (1)

(ETY–Turkki-assosiaatiosopimus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäinen kohta ja 14 artiklan 1 kohta - Turkkilaisen työntekijän lapsen oleskeluoikeus hänen tultuaan täysi-ikäiseksi - Maasta poistamista koskevan päätöksen edellytykset - Rikostuomiot)

(2005/C 6/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-467/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Stuttgart (Saksa) on esittänyt 19.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Inan Cetinkaya vastaan Land Baden-Württemberg, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston, joka perustettiin Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella, päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava niin, että se koskee sellaisen täysi-ikäisen henkilön tilannetta, joka on laillisille työmarkkinoille vastaanottavassa jäsenvaltiossa kuuluvan tai kuuluneen turkkilaisen työntekijän lapsi, vaikka tämä lapsi on syntynyt ja aina asunut tässä viimeksi mainitussa valtiossa.

2)

Päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäinen kohta on esteenä sille, että vankeusrangaistukseen tuomitsemisen, jota on seurannut vieroitushoito, johdosta niitä oikeuksia, jotka Cetinkayan tilanteessa olevalla Turkin kansalaisella on tämän säännöksen nojalla, rajoitetaan sen vuoksi, että hän on pitkän aikaa poissa työmarkkinoilta.

3)

Päätöksen N:o 1/80 14 artikla on esteenä sille, että kansalliset tuomioistuimet eivät ota huomioon tutkiessaan Turkin kansalaisen maastapoistamispäätöksen laillisuutta sellaisia tosiseikkoja, jotka ovat tapahtuneet toimivaltaisten viranomaisten tekemän viimeisen päätöksen jälkeen ja joiden nojalla asianomaisen oikeuksien tässä säännöksessä tarkoitettu rajoittaminen ei olisi enää sallittua.

---

(1)  EUVL C 70, 22.3.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/11

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-73/03, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valtiontuet - Maatilojen omistajanvaihdoille myönnetyt veroedut - Maanviljelijöille myönnetty lainojen korkohyvitys ja takaus)

(2005/C 6/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-73/03, jossa on kyse EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesta kumoamiskanteesta, Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde), vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. L. Buendía Sierra), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas, sekä tuomarit J.-P. Puissochet, S. von Bahr (esittelevä tuomari), J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 101, 26.4.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-124/03 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Artrada (Freezone) NV, Videmecum BV, Jac. Meisner Internationaal Expeditiebedrijf BV vastaan Rijksdienst voor de keuring van Vee en Vlees (1)

(Terveydensuojelu - Raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotanto ja markkinoille saattaminen - Arubasta maahantuotu sokerista, kaakaosta ja vähärasvaisesta maitojauheesta koostuva seos)

(2005/C 6/20)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-124/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 11.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.3.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa: Artrada (Freezone) NV, Videmecum BV, Jac. Meisner Internationaal Expeditiebedrijf BV vastaan Rijksdienst voor de keuring van Vee en Vlees, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Schintgen ja N. Colneric, julkisasiamies: Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies F. Contet, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä 16 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/46/ETY 2 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito” ei kata sellaisia tuotteen maitoainesosia, joissa on myös muita ainesosia, jotka eivät ole maitoainesosia, ja jonka maitoainesosia ei voi erottaa niistä ainesosista, jotka eivät ole maitoainesosia.

2)

Direktiivin 92/46/ETY 2 artiklan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”maitopohjaiset tuotteet” koskee sekä lopputuotteita että puolivalmiita tuotteita, joita on jatkokäsiteltävä ennen kuin ne voidaan myydä kuluttajille. Tällaisessa tapauksessa puolivalmiin tuotteen osalta on siis tutkittava, onko siinä oleva maito sen olennainen osa joko määrän tai tuotteen ominaisuuksien suhteen. Tätä varten on otettava huomioon puolivalmiin tuotteen objektiivisesti todettavat ominaisuudet ja ominaispiirteet sellaisina kuin ne olivat sitä maahantuodessa ja erityisesti se, mikä on maidon tai maitotuotteen osuus puolivalmiissa tuotteessa, miten puolivalmista tuotetta voidaan käyttää ja millainen sen maku on.

---

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/12

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-126/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/50/ETY - Julkiset hankinnat - Jätekuljetuspalvelut - Menettely, jossa hankintailmoitusta ei julkaista ennakkoon - Sopimus, jonka hankintaviranomainen tekee sellaisen taloudellisen toiminnan osalta, johon kohdistuu kilpailua - Sopimus, jonka hankintaviranomainen tekee voidakseen jättää tarjouksen hankintasopimuksen tekomenettelyssä - Palvelun suorittajan suorituskyvyn osoittaminen - Mahdollisuus vedota kolmannen osapuolen suorituskykyyn - Alihankinta - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteavan tuomion vaikutukset)

(2005/C 6/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-126/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 20.3.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään K. Wiedner), vastaan Saksan liittotasavalta (asiamiehenään W.-D. Plessing, avustajanaan Rechtsanwalt H.-J. Prieß), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja K. Schiemann, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska Münchenin kaupunki on tehnyt hankintasopimuksen, joka koskee jätekuljetuksia Donauwaldin alueen keräyspaikoilta München-Nordin lämpökeskukseen, kyseisen direktiivin 8 artiklassa, luettuna yhdessä 11 artiklan 1 kohdan kanssa, säädettyjen menettelysääntöjen vastaisesti.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-148/03 (Oberlandesgericht Münchenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Nürnberger Allgemeine Versicherungs AG vastaan Portbridge Transport International BV (1)

(Brysselin yleissopimus - 20 artikla ja 57 artiklan 2 kappale - Vastaajan poissaolo oikeudenkäynnistä - Vastaaja, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa - Geneven yleissopimus tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta - Yleissopimusten ristiriita)

(2005/C 6/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-148/03, jossa Oberlandesgericht München (Saksa) on esittänyt 27.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.3.2003, tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Nürnberger Allgemeine Versicherungs AG vastaan Portbridge Transport International BV, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: kolmannen jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit R. Schintgen (esittelevä tuomari) ja N. Colneric, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, 57 artiklan 2 kappaleen a kohtaa on tulkittava siten, että sopimusvaltion tuomioistuin, jossa on nostettu kanne sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisen sopimusvaltion alueella, voi perustaa toimivaltansa sellaiseen erityiseen sopimukseen, jonka osapuolena on myös ensin mainittu valtio ja jossa on erityisiä määräyksiä tuomioistuimen toimivallasta, vaikka vastaaja ei kyseessä olevassa oikeudenkäynnissä lausu asiakysymyksestä.

---

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/13

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

11 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-171/03 (College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Maatschap Toeters, M. C. Verberk vastaan Productschap Vee en Vlees (1)

(Naudanliha - Vasikoiden aikaisesta markkinoille saattamisesta myönnettävä palkkio - Palkkiohakemuksen jättämiselle asetettu määräaika - Määräajan laskemistavat - Asetuksen (ETY) N:o 3886/92 pätevyys)

(2005/C 6/23)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-171/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 13.4.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.4.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Maatschap Toeters, M. C. Verberk, joka käyttää toiminimeä Verberk-Voeten, vastaan Productschap Vee en Vlees, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari) ja R. Silva de Lapuerta, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 11.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1

a) Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 3 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 805/68 säädettyjen palkkiojärjestelmien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetusten (ETY) N:o 1244/82 ja (ETY) N:o 714/89 kumoamisesta 23 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3886/92, sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2311/96, 50 a artiklassa säädetyn kaltainen viikoissa ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen viikon sen päivän viimeisen tunnin kuluttua umpeen, joka nimeltään vastaa sitä päivää, joka seurasi päivää, jona teurastus suoritettiin. b) Jäsenvaltio ei voi asetuksen N:o 3886/92 50 a artiklaa soveltaessaan määrittää ajankohtaa, jona palkkiohakemus on tehty, soveltamalla kansallisia menettelytapasääntöjä, joita kyseisen jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä sovelletaan vastaavanlaisiin kansallisiin hakemusten tekemiselle asetettuihin määräaikoihin. c) Asetuksen N:o 3886/92 50 a artiklaa on tulkittava siten, että palkkiohakemus on ”toimitettu” ajoissa vain, jos se on saapunut toimivaltaiselle viranomaiselle ennen määräajan päättymistä.

2)

Esitetyn kysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asetuksen N:o 3886/92 50 a artiklan 1 kohdan pätevyyteen siltä osin kuin sen nojalla palkkio evätään hakijalta kokonaisuudessaan, jos hakemuksen jättämiselle asetettu määräaika ylitetään, riippumatta tämän määräajan ylityksen luonteesta tai laajuudesta.

---

(1)  EUVL C 146, 21.6.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-284/03 (Cour d'appel de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) Belgian valtio vastaan Temco Europe SA (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 13 artiklan B kohdan b alakohta - Vapautetut toimet - Kiinteän omaisuuden vuokraus - Sopimus hallintaoikeudesta, joka voidaan välittömästi lakkauttaa)

(2005/C 6/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-284/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour d'appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 19.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.7.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Belgian valtio vastaan Temco Europe SA, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että toimet, joilla yhtiö samanaikaisesti myöntää eri sopimuksilla itseensä läheisessä yhteydessä oleville yhtiöille saman kiinteistön hallintaoikeuden, joka voidaan lakkauttaa välittömästi, sellaista korvausta vastaan, joka on pääosin vahvistettu hallintaoikeuden kohteena olevan pinta-alan mukaan, ovat tässä säännöksessä tarkoitettuja ”kiinteän omaisuuden vuokrausta” koskevia toimia, kun näiden sopimusten, sellaisina kuin niitä on käytännössä sovellettu, pääasiallisena tarkoituksena on tilojen tai kiinteistöpinta-alojen passiivinen käyttöön luovuttaminen sellaista vastiketta vastaan, joka liittyy ajan kulumiseen, eikä palvelun tarjoaminen, jolloin ne on määriteltävä toisella tapaa.

---

(1)  EUVL C 213, 6.9.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/14

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-357/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 98/24/EY - Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen - Työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyvät riskit - Määräajassa ja kyseisen jäsenvaltion koko alueella tapahtuvan toimeenpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-357/03, jossa on kyse EY 226 artiklan nojalla nostetusta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään D. Martin ja H. Kreppel), vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), sekä tuomarit C. Gulmann, J. Makarczyk, P. Kūris ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä (neljästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 7 päivänä huhtikuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/24/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 264, 1.11.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/15

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-360/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/39/EY - Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen - Työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyvät riskit - Työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen määrittäminen - Määräajassa ja kyseisen jäsenvaltion koko alueella tapahtuvan toimeenpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-360/03, jossa on kyse EY 226 artiklan nojalla nostetusta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään D. Martin ja H. Kreppel), vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), sekä tuomarit C. Gulmann, J. Makarczyk, P. Kūris ja J. Klučka, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut ensimmäisen työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen luettelon laatimisesta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä annetun neuvoston direktiivin 98/24/EY täytäntöönpanemiseksi 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission direktiivin 2000/39/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 264, 1.11.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/15

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-421/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/18/EY - Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-421/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 3.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään U. Wölker), vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: N. Colneric, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues ja E. Levits (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY1 mukaiset velvollisuutensa, koska se ei ole saattanut voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 275, 15.11.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/16

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-422/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/18/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/28)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-422/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 3.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. van Beek) vastaan Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehenään H. G. Sevenster ja J. van Bakel), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit K. Schiemann (esittelevä tuomari) ja E. Juhász, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 275, 15.11.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/16

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-460/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Irlanti (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/53/EY - Romuajoneuvot - Direktiivin täytäntöönpanoon laiminlyönti)

(2005/C 6/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-460/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 31.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään X. Lewis ja M. Konstantinidis) vastaan Irlanti (asiamiehenään D. O'Hagan), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit E. Juhász ja E. Levits (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Irlanti ei ole noudattanut romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY ja erityisesti sen 10 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 304, 13.12.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/16

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-482/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Irlanti (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/14/EY - Yhteisön rautatiet - Infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen, infrastruktuurin käyttömaksujen periminen ja turvallisuustodistusten antaminen - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-482/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 19.11.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään W. Wils) vastaan Irlanti (asiamiehenään D. O'Hagan, avustajanaan D. Moloney, BL), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: J.-P. Puissochet, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. von Bahr ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Irlanti ei ole noudattanut rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 7, 10.1.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/17

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-497/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 28 artikla - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Lisäravintoaineiden postimyynti - Kielto)

(2005/C 6/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-497/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 24.11.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (edustajinaan J. C. Schieferer ja B. Schima) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues ja M. Ilešič (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Itävallan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt Gewerbeordnungin (Itävallan elinkeinolaki) 50 §:n 2 momentissa lisäravintoaineita koskevasta postimyyntikiellosta.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/17

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-505/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Juomaveden laatu - Direktiivi 80/778/ETY)

(2005/C 6/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-505/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 28.11.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja F. Simonetti) vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues ja C. Mercier), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit E. Juhász (esittelevä tuomari) ja M. Ilešič, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Ranskan tasavalta ei ole noudattanut juomaveden laadusta 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/778/ETY 7 artiklan 6 kohdan eikä liitteen I mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut tämän direktiivin vaatimuksia Bretagnen juomaveden nitraattipitoisuuden osalta.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 21, 24.1.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/18

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-4/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 98/44/EY - Bioteknologian keksintöjen oikeudellinen suoja - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-4/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 8.1.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Banks ja C. Schmidt), vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään H. Dossi), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit K. Schiemann ja M. Ilešič (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6 päivänä heinäkuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/44/EY, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 47, 21.2.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/18

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-5/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 98/44/EY - Bioteknologian keksintöjen oikeudellinen suoja - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-5/04, jossa on ollut kyse EY 226 artiklan mukaisesta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 9.1.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Banks ja C. Schmidt) vastaan Saksan liittotasavalta (asiamiehenään M. Lumma), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit K. Schiemann ja M. Ilešič (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 28.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6 päivänä heinäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 47, 21.2.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/18

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-78/04: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 96/61/EY - Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen)

(2005/C 6/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-78/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.2.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään: U. Wölker ja M. Konstantinidis) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann, sekä tuomarit R. Schintgen, P. Kūris (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut sille ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 4 kohdan, 9 artiklan 3–5 kohdan, direktiivin liitteen IV, sekä 1 artiklan kun se luetaan yhdessä liitteessä I olevan 1.1. kohdan ja 6.6. kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole — pannut edellä mainitun direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”olemassa oleva laitos” täydellisesti täytäntöön Gewerbeordnung 1994:ssa (vuoden 1994 elinkeinolaki, sellaisena kuin se Bundesgesetz BGBl 1, 88/2000 mukaisessa versiossa, joka tuli voimaan 1.9.2000), — pannut 9 artiklan 4 kohdan mukaisia luvan myöntämisehtoja koskevia vaatimuksia täydellisesti täytäntöön Gewerbeordnung 1994:ssa, sellaisena kuin se muutettuna, eikä pannut 9 artiklan 3–5 kohdan mukaisia vaatimuksia täydellisesti täytäntöön Niederösterreichische Elekrizitätswesengesetz 2001:ssa (NÖ EwG 2001), — pannu liitettä IV täydellisesti täytäntöön Gewerbeordnung 1994:ssa, sellaisena kuin se on muutettuna, ja NÖ EwG 2001:ssa, — pannut direktiiviä liitteessä I olevassa 1.1. kohdassa mainittujen polttolaitosten osalta täytäntöön Gewerbeordnung 1994:ssa, sellaisena kuin se on muutettuna, ja Salzburgin Abfallwirtschaftsgesetz 1998:ssa, — pannut direktiiviä 96/61 täydellisesti täytäntöön Burgenlandin Elektrizitätswesengesetz 1999:ssä ja — pannut direktiiviä sen liitteessä I olevassa 6.6. kohdassa mainittujen tehokasvatuslaitosten osalta täytäntöön Burgenladin, Salzburgin ja Tirolin osavaltioiden lainsäädännössä.

2)	Itävallan tasavalta valvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/19

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-79/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/40/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-79/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 19.2.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Patakia ja B. Schima) vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehenään S. Schreiner), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: R. Silva de Lapuerta, jaoston puheenjohtaja, sekä tuomarit C. Gulmann ja J. Makarczyk (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanemisesta kotitalouksien sähköuunien energiamerkinnän osalta 8 päivänä toukokuuta 2002 annetun komission direktiivin 2002/40/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asetetussa määräajassa antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 85, 3.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/19

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-116/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ruotsin kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/17/EY - Vakuutusyritysten tervehdyttäminen ja likvidaatio - Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/37)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-116/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 4.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään E. Traversa ja K. Simonsson) vastaan Ruotsin kuningaskunta (asiamiehenään A. Kruse), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari) ja E. Levits, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ruotsi ei ole noudattanut vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/17/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/20

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-143/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Belgian kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/29/EY - Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-143/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 17.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään K. Banks) vastaan Belgian kuningaskunta (asiamiehenään A. Goldman), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: J.-P. Puissochet, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. von Bahr ja J. Malenovský (esittelevä tuomari), julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/20

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2004,

asiassa C-164/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2001/17/EY - Vakuutusyritysten tervehdyttäminen ja likvidaatio - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2005/C 6/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-164/04, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 31.3.2004, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään E. Traversa ja M. Shotter) vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehenään C. Jackson), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari) ja E. Levits, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 18.11.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/17/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/21

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(neljäs jaosto)

22 päivänä kesäkuuta 2004,

asiassa C-151/03 P: Karl L. Meyer vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Vahingonkorvauskanne - Komission tekemän virkavirheen johdosta kärsityn vahingon korvaaminen - MMA:iden assosiaatiopäätösten soveltaminen)

(2005/C 6/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-151/03 P, Karl L. Meyer, kotipaikka Uturoa (Raiatean saari, Ranskan Polynesia), (asianajaja: J.-D. des Arcis), jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-333/01, Meyer vastaan komissio, 13.2.2003 antaman tuomio (Kok. 2003, s. II-117) kumoamista ja jossa vastapuolena on Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään: M.-J. Jonczy ja B. Martenczuk), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues, sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja K. Schiemann, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 22.6.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Muutoksenhaku hylätään.

2)	Meyer velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 112, 10.5.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/21

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kuudes jaosto)

5 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-192/03 P, Alcon Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Dr. Robert Winzer Pharma GmbH (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - Yhteisön tavaramerkin mitättömyys - Asetuksen N:o 40/94 51 artikla - Rekisteröintihakemuksen ehdoton hylkäysperuste - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan d alakohta - Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta - Sanamerkki BSS)

(2005/C 6/41)

Oikeudenkäyntikieli; englanti

Asiassa C-192/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.5.2003, Alcon Inc., aiemmin Alcon Universal Ltd, kotipaikka Hünenberg (Sveitsi) (edustajinaan asianajajat C. Morcom, QC, ja S. Clark), ja jossa vastapuolena ja muuna osapuolena ovat sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään S. Laitinen ja A. Sesma Merino), Dr. Robert Winzer Pharma GmbH, kotipaikka Olching (Saksa) (edustajanaan Rechtsanwalt S. Schneller), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Macken ja U. Lõhmus, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on 5.10.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Alcon Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 158, 5.7.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/22

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(kuudes jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-352/03 P, Pietro Del Vaglio vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Eläkkeet - Asuinvaltion vaihtaminen - Sovellettava korjauskerroin - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

(2005/C 6/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-352/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaisesta valituksesta, Pietro Del Vaglio, Euroopan yhteisöjen komission entinen virkamies, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), (edustajinaan asianajajat M. Famchon ja B. Desrez), vastapuolena: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. Currall, avustajanaan D. Waelbroeck), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies. J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on 12.10.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Del Vaglio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 251, 18.10.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/22

---

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

(viides jaosto)

1 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-480/03 (Cour d'arbitragen esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Hugo Clerens ja b.v.b.a. Valkeniersgilde vastaan Vallonian hallintoalueen hallitus ja valtioneuvosto (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Direktiivi 79/409/ETY - Luonnonvaraisten lintujen suojelu - Vankeudessa syntyneet ja kasvatetut lajit)

(2005/C 6/43)

Oikeudenkäyntikielet: ranska ja hollanti

Asiassa C-480/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour d'arbitrage (Belgia) on esittänyt 29.10.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.11.2003, asiassa Hugo Clerens ja b.v.b.a. Valkeniersgilde vastaan Vallonian hallintoalueen hallitus ja valtioneuvosto, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) ja J. Makarczyk, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 1.10.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettua neuvoston direktiiviä 79/409/ETY on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta vankeudessa syntyneihin ja kasvatettuihin yksilöihin, minkä vuoksi jäsenvaltioilla on yhteisön oikeuden nykytilassa toimivalta säännellä tätä asiaa ellei EY 28–EY 30 artiklasta muuta johdu.

---

(1)  EUVL C 35, 7.2.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/22

---

Euroopan yhteisöjen komission 29.9.2004 Irlantia vastaan nostama kanne

(Asia C-418/04)

(2005/C 6/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 29.9.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Barry Doherty ja Michel van Beek, prosessiosoite Luxemburgissa.

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

toteaa, että koska Irlanti ei ole a) osoittanut vuodesta 1981 lähtien luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY (1) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkia lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita direktiivin 79/409/ETY liitteessä I mainittuja lajeja sekä säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja varten b) perustanut vuodesta 1981 lähtien direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tarvittavaa oikeudellista järjestelmää näiden alueiden suojelemiseksi c) varmistanut, että vuodesta 1981 lähtien 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovelletaan alueisiin, jotka on direktiivin 79/409/ETY mukaisesti osoitettava erityissuojelualueiksi d) pannut täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön ja soveltanut direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vaatimuksia e) direktiivin 79/409/ETY mukaisesti osoitettujen erityissuojelualueiden osalta toteuttanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (2) 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä eikä niiden alueiden virkistyskäytön osalta, joiden on tarkoitettu kuuluvan direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, toteuttanut mainitun 6 artiklan 2 kohdan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä f) toteuttanut kaikkia direktiivin 79/409/ETY 10 artiklan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä, se ei ole noudattanut näiden direktiivien edellä mainittujen artiklojen mukaisia velvoitteitaan ja

2.	velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä asiassa on kyse siitä, että Irlanti ei ole noudattanut tiettyjä direktiivissä 79/409/ETY ja direktiivissä 92/43/ETY vahvistettuja velvoitteita. Komissio väittää seuraavaa:

Irlanti ei ole vuodesta 1981 lähtien osoittanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY (jäljempänä lintudirektiivi) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkia lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita direktiivin liitteessä I mainittuja lajeja sekä säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja varten. Tähän liittyy kaksi näkökohtaa. Irlanti ei ensinnäkään ole osoittanut lainkaan tiettyjä alueita (osoittamatta jättäminen). Irlanti ei toiseksi ole osoittanut kokonaan muita alueita (osittainen osoittaminen). Alueellisen kattavuuden osalta osoittamatta jättämisen ja osittaisen osoittamisen yhteisvaikutuksesta Irlannilla oli jäsenvaltioiden toiseksi pienin erityissuojelualueiden verkosto ennen 1.5.2004 tapahtuneita liittymisiä.

Irlanti ei ole vahvistanut tarvittavaa oikeudellista järjestelmää erityissuojelualueiden suojelemiseksi lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Asiaan liittyvä Irlannin lainsäädäntö rajoittuu niin kutsuttuihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin eli toimenpiteisiin, joilla pyritään vastaamaan ihmisen toiminnan elinympäristöille aiheuttamiin uhkiin ja luonnonvaraisille linnuille aiheuttamiin häiriöihin. Näiden ennalta ehkäisevien toimenpiteiden luontaisista virheistä riippumatta komissio väittää, että 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetty oikeudellinen suojelujärjestelmä on laajempi ja että pyrkimykset rajoittaa ihmisen negatiivista toimintaa eivät välttämättä riitä lintulajien eloonjäämisen ja lisääntymisen varmistamiseen erityissuojelualueilla.

Vaikka elinympäristöjen suojelun kannalta merkittävää Irlannin lainsäädäntöä erityissuojelualueiksi osoitettujen alueiden ulkopuolella on olemassa, se ei ole niin täsmällistä, kuin mitä lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetään. Irlannin lainsäädännössä ei erityisesti aseteta erityisvelvoitteita niiden luonnonvaraisten lintulajien elinympäristöjen osalta, joiden pitäisi saada erityissuojelualueen suojaa alueilla, joita Irlannin olemassa oleva erityissuojelualueverkosto ei kata.

Irlannissa ei ole erityisiä säännöksiä, joilla pantaisiin täytäntöön 4 artiklan 4 kohdan toinen virke, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on ”pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen” suojelualueiden ulkopuolella. Lainsäädännössä ei valvota tarkoituksenmukaisesti monenlaista elinympäristöjä tuhoavaa toimintaa.

Direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) piti panna täytäntöön 10.6.1994 lukien. Tämä merkitsee sitä, että Irlannin olisi pitänyt panna täytäntöön ja soveltaa 6 artiklan 2–4 kohdan säännöksiä kaikkiin lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti osoitettuihin tai tämän saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustettuihin erityissuojelualueisiin kyseisenä päivänä tai sen jälkeen. Komissio katsoo, että Irlanti ei ole pannut täytäntöön tai soveltanut luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa.

Kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen lintudirektiivin 10 artiklan täytäntöönpanemiseksi on tarpeen direktiivin täysimääräisen vaikutuksen varmistamiseksi. Koska asiaa koskevissa säädöksissä ei vahvisteta tutkimuksen edistämistä koskevaa velvoitetta, Irlanti ei ole pannut 10 artiklaa täytäntöön.

---

(1)  EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

(2)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/24

---

Euroopan yhteisöjen komission 5.10.2004 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-427/04)

(2005/C 6/45)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 5.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat sen oikeudellisen yksikön virkamiehet Wouter Wils ja Georgios Savvos.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2.	velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 20.4.2003.

---

(1)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/24

---

Cour d'appel de Bruxellesin yhdeksännen jaoston 14.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Mobistar SA vastaan Institut belge des services postaux et des télécommunications, lyhenne IBPT, Belgacom Mobile SA:n ja Base SA:n osallistuessa asian käsittelyyn

(Asia C-438/04)

(2005/C 6/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour d'appel de Bruxelles (yhdeksäs jaosto) on pyytänyt 14.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 19.10.2004, yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Mobistar SA vastaan Institut belge des services postaux et des télécommunications, lyhenne IBPT, Belgacom Mobile SA:n ja Base SA:n osallistuessa asian käsittelyyn, seuraaviin kysymyksiin:

Direktiivin 2002/22/EY (1) (yleispalveludirektiivi) 30 artiklassa säädetyn numeroiden siirrettävyyspalvelun osalta:

1.

Tarkoitetaanko yleispalveludirektiivin 30 artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään, että kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numeron siirrettävyyteen liittyvän yhteenliittämisen hinnoittelu on kustannuslähtöistä, ainoastaan kustannuksia, jotka liittyvät siirrettyyn numeroon tuleviin puheluihin, vai myös operaattoreille numeroiden siirtopyyntöjen täytäntöönpanon yhteydessä aiheutuvien kustannusten hinnoittelua?

2.

Mikäli direktiivin 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan ainoastaan siirrettyyn numeroon tuleviin puheluihin liittyviä yhteenliittämisestä aiheutuvia kustannuksia, onko sitä tulkittava a) siten, että siinä annetaan operaattoreille vapaus neuvotella palvelun kaupalliset ehdot ja että siinä kielletään jäsenvaltioita asettamasta etukäteen siirtopyynnön täytäntöönpanoon liittyviä palvelusuorituksia koskevia kaupallisia ehtoja yrityksille, joita koskee velvoite tarjota numeron siirrettävyyspalvelua? b) siten, että siinä ei kielletä jäsenvaltioita asettamasta etukäteen tällaista palvelua koskevia kaupallisia ehtoja operaattoreille, joilla on katsottava olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla?

3.

Mikäli direktiivin 30 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä asetetaan kaikille operaattoreille kustannuslähtöisyyttä koskeva velvoite numeron siirtämiskustannusten osalta, onko katsottava, että seuraavat toimenpiteet ovat sen vastaisia: a) kansallinen sääntelytoimenpide, jossa määrätään tietystä laskentatavasta kustannusten laskemiseksi? b) kansallinen toimenpide, jossa vahvistetaan kustannusten jako operaattoreiden kesken etukäteen? c) kansallinen toimenpide, jolla valtuutetaan kansallinen sääntelyviranomainen vahvistamaan etukäteen kaikkien operaattoreiden osalta ja tietyksi ajanjaksoksi niiden maksujen enimmäismäärä, joita aikaisempi operaattori voi vaatia uudelta operaattorilta? d) kansallinen toimenpide, jolla annetaan aikaisemmalle operaattorille oikeus soveltaa kansallisen sääntelyviranomaisen määrittämää hinnoittelua ja vapautetaan tämä velvoitteesta osoittaa, että sen soveltama hinnoittelu perustuu sen omiin kustannuksiin?

Direktiivin 2002/21/EY (2) (puitedirektiivi) 4 artiklassa tarkoitettu muutoksenhakuoikeus

Onko puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että viranomaisella, joka on määrätty tutkimaan valitukset, on oltava käytettävissään kaikki tiedot, joita se tarvitsee asian aineellisen kysymyksen asianmukaiseksi tutkimiseksi, mukaan lukien luottamukselliset tiedot, joiden perusteella kansallinen sääntelyviranomainen on tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksen?

---

(1)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51).

(2)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33).

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/25

---

Cour de Cassation de Belgiquen (ensimmäinen jaosto) 7.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Axel Kittel vastaan Belgian valtio

(Asia C-439/04)

(2005/C 6/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour de Cassation de Belgique (ensimmäinen jaosto) on pyytänyt 7.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Axel Kittel vastaan Belgian valtio seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista, että myyntisopimuksen purkamisesta sellaisen kansallisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka mukaan myyntisopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää veron vähennysoikeuden, kun tavaroiden luovutus on tapahtunut kyseiselle verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen siitä, että myyjä syyllistyy petokseen?

2)	Onko annettava vastaus toisenlainen, kun pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on itse arvonlisäverojärjestelmä?

3)	Onko annettava vastaus toisenlainen, kun myyntisopimuksen lainvastainen tarkoitus, josta seuraa kansallisessa oikeusjärjestyksessä kyseisen sopimuksen absoluuttinen pätemättömyys, on arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos, josta molemmat sopimusosapuolet ovat tietoisia?

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/25

---

Cour de Cassation de Belgiquen (ensimmäinen jaosto) 7.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Belgian valtio vastaan Recolta Recycling s.p.r.l.

(Asia C-440/04)

(2005/C 6/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Cour de cassation de Belgique (ensimmäinen jaosto) on pyytänyt 7.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 19.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Belgian valtio vastaan Recolta Recycling s.p.r.l. seuraaviin kysymyksiin:

1)

Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista, että myyntisopimuksen purkamisesta sellaisen kansallisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka mukaan myyntisopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää veron vähennysoikeuden, kun tavaroiden luovutus on tapahtunut kyseiselle verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen siitä, että myyjä syyllistyy petokseen?

2)	Onko annettava vastaus toisenlainen, kun pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on itse arvonlisäverojärjestelmä?

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/26

---

Hoge Raad der Nederlandenin 15.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa H. A. Solleveld vastaan Inspecteur van de Belastingsdienst — ondernemingen Amersfoort

(Asia C-443/04)

(2005/C 6/49)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Hoge Raad der Nederlanden on pyytänyt 15.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa H. A. Solleveld vastaan Inspecteur van de Belastingsdienst – ondernemingen Amersfoort, seuraavaan kysymykseen:

Onko kuudennen direktiivin (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan johdantolausetta ja c alakohtaa tulkittava siten, että arvonlisäverosta ovat vapautettuja sellaiset toimet, jotka koostuvat edellä 3.1.2. ja 3.1.3 kohdassa kuvatun häiriökenttädiagnostiikan puitteissa tapahtuvasta diagnoosin tekemisestä, terapiaehdotusten esittämisestä ja mahdollisesti suoritettavasta käsittelystä, myös silloin, jos tämä mainittuja toimia suorittavan henkilön toiminta ei kuulu lääketieteellisen ammatin tai avustavan hoitohenkilöstön ammatin harjoittamiseen, sellaisena kuin asianomainen jäsenvaltio on nämä ammatit määritellyt?

---

(1)  EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1-40.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/26

---

Hoge Raad der Nederlandenin 15.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa J. E. van den Hout-van Eijnsbergen vastaan Inspecteur van de Belastingsdienst — ondernemingen Leiden

(Asia C-444/04)

(2005/C 6/50)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Hoge Raad der Nederlanden on pyytänyt 15.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa J. E. van den Hout-van Eijnsbergen vastaan Inspecteur van de Belastingsdienst — ondernemingen Leiden, seuraavaan kysymykseen:

Onko kuudennen direktiivin (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan johdantolausetta ja c alakohtaa tulkittava siten, että arvonlisäverosta ovat vapautettuja psykoterapeuttien antamat hoidot, joiden antajana on sellainen ammatinharjoittaja, joka täyttää edellä 3.1. kohdassa mainitut rekisteröintiä varten laissa säädetyt vaatimukset ja joka on rekisteröity siellä mainittuun psykoterapeuttirekisteriin, myös silloin, jos tämä mainittuja toimia suorittavan henkilön toiminta ei kuulu lääketieteellisen ammatin tai avustavan hoitohenkilöstön ammatin harjoittamiseen, sellaisena kuin asianomainen jäsenvaltio on nämä ammatit määritellyt?

---

(1)  EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1-40.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/26

---

High Court of Justice (England & Wales) Chancery Divisionin 13.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Test Claimants in the FII Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue

(Asia C-446/04)

(2005/C 6/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division, on pyytänyt 13.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Test Claimants in the FII Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue seuraaviin kysymyksiin:

1.

Onko EY 43 tai EY 56 artiklan vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joiden nojalla yhtiöverosta vapautetaan osingot, jotka yhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa (kotimainen yhtiö), saa muilta kotimaisilta yhtiöiltä, ja joiden nojalla osingoista, jotka kotimainen yhtiö saa yhtiöiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa (ulkomaiset yhtiöt), kannetaan yhtiöveroa (sen jälkeen kun kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi on myönnetty vähennys kyseisistä osingoista mahdollisesti maksettavasta lähdeverosta ja tietyin edellytyksin niistä veroista, jotka ulkomaiset yhtiöt ovat maksaneet voitoistaan siinä valtiossa, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka)?

2.

Kun jäsenvaltion järjestelmässä tietyissä tilanteissa peritään yhtiöveroennakkoa osingoista, jotka kotimainen yhtiö jakaa osakkeenomistajilleen, ja myönnetään näistä osingoista yhtiöveron hyvitys kotimaisille osakkeenomistajille, onko EY 43 tai EY 56 artiklan tai neuvoston direktiivin 90/435/ETY (1) 4 artiklan 1 kohdan tai 6 artiklan vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joiden nojalla kotimainen yhtiö voi jakaa osinkoja osakkeenomistajilleen joutumatta maksamaan yhtiöveroennakkoa sikäli kuin se on saanut osinkoja yhtiöiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, (joko suoraan tai muiden sellaisten yhtiöiden välityksellä, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa), mutta joiden nojalla kotimainen yhtiö ei voi jakaa osinkoja osakkeenomistajilleen joutumatta maksamaan yhtiöveroennakkoa sikäli kuin se on saanut osinkoja ulkomaisilta yhtiöiltä?

3.

Onko edellä toisessa kysymyksessä mainittujen yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joissa säädetään, että maksettu yhtiöveroennakko voidaan vähentää yhtiöverosta, joka osinkoa jakavan yhtiön ja niiden muiden konsernin yhtiöiden, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, on maksettava voitoistaan kyseisessä jäsenvaltiossa, a. mutta joissa ei säädetä minkäänlaisesta maksetun yhtiöveroennakon vähennyksestä tai jostakin vastaavasta hyvityksestä (kuten yhtiöveroennakon palautuksesta) sellaisten voittojen osalta, jotka ulkomaiset konsernin yhtiöt ovat tehneet joko kyseisessä jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa, ja/tai b. joiden nojalla vähennykset, jotka kotimainen yhtiö mahdollisesti saa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, alentavat sitä maksettavaa yhtiöveroa, josta maksettu yhtiöveroennakko voidaan vähentää?

4.

Kun jäsenvaltiossa on voimassa säännöksiä, joiden nojalla kotimaiset yhtiöt voivat tietyissä tilanteissa niin valitessaan saada takaisin osakkeenomistajilleen jakamistaan osingoista maksamansa yhtiöveroennakon sikäli kuin kotimaiset yhtiöt ovat saaneet osingot ulkomaisilta yhtiöiltä (mukaan lukien tässä tarkoituksessa yhtiöt, joiden verotuksellinen kotipaikka on kolmansissa maissa), onko EY 43 tai EY 56 artiklan tai neuvoston direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan tai 6 artiklan vastaista, että kyseisten säännösten nojalla a. kotimaisten yhtiöiden on maksettava yhtiöveroennakko ja vaadittava myöhemmin sen palauttamista; ja b. kotimaisten yhtiöiden osakkeenomistajat eivät voi saada yhtiöveron hyvitystä, jonka ne olisivat saaneet sellaiselta kotimaiselta yhtiöltä saamastaan osingosta, joka ei itse ollut saanut osinkoja ulkomaisilta yhtiöiltä?

5.

Kun jäsenvaltio on antanut ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä kuvaillut säännökset ennen 31.12.1993 ja kun se on tämän ajankohdan jälkeen antanut neljännessä kysymyksessä kuvaillut säännökset ja jos nämä jälkimmäiset säännökset ovat EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa kielletty rajoitus, onko tätä rajoitusta pidettävä sellaisena uutena rajoituksena, jota ei vielä ollut olemassa 31.12.1993?

6.

Mikäli jokin ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa, neljännessä tai viidennessä kysymyksessä kuvatuista säännöksistä on vastoin jotakin näissä kysymyksissä mainituista yhteisön säännöksistä ja määräyksistä ja kun kotimainen yhtiö tai saman konsernin muut yhtiöt esittävät kyseisten rikkomisten osalta seuraavia vaatimuksia: (i) vaatimus palauttaa yhtiövero, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatussa tilanteessa kannettu lainvastaisesti; (ii) vaatimus myöntää ne vähennykset, joita on haettu sellaisesta yhtiöverosta, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatussa tilanteessa kannettu lainvastaisesti, (tai vaatimus korvata tällaisten vähennysten myöntämättä jättäminen); (iii) vaatimus palauttaa (tai korvata) yhtiöveroennakko, jota ei yhtiön maksettavana olleesta yhtiöverosta voitu vähentää tai muulla tavalla hyvittää ja jota ei olisi maksettu (tai joka olisi hyvitetty), mikäli yhteisön säännöksiä ja määräyksiä ei olisi rikottu; (iv) vaatimus, joka perustuu sen tilanteen osalta, että yhtiöveroennakko on vähennetty yhtiöverosta, siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää yhtiöveroennakon maksamisen ja kyseisen vähennyksen välisenä aikana; (v) vaatimus palauttaa yhtiön tai konsernin toisen yhtiön maksama yhtiövero, kun jokin näistä yhtiöistä tuli yhtiöverovelvolliseksi luopuessaan muista vähennyksistä voidakseen vähentää maksettavanaan olleen yhtiöveroennakon maksettavanaan olleesta yhtiöverosta (jolloin yhtiöveroennakon vähentämiselle asetettujen rajoitusten takia yhtiöverosta on maksettava jäännösveroa); (vi) vaatimus, joka perustuu siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää, koska yhtiövero on maksettu tavanomaista aikaisemmin, tai vaatimus vähennyksistä, jotka jäivät edellä alakohdassa (v) kuvatussa tilanteessa saamatta; (vii) kotimaisen yhtiön esittämä vaatimus maksaa (tai korvata) yhtiöveroennakon ylijäämä, jonka kyseinen yhtiö on luovuttanut toiselle konsernin yhtiölle ja joka jäi vähentämättä, kun tämä toinen yhtiö myytiin, pilkottiin tai asetettiin selvitystilaan; (viii) vaatimus, joka perustuu sen tilanteen osalta, että yhtiöveroennakko on maksettu mutta myöhemmin vaadittu palautettavaksi neljännessä kysymyksessä kuvailtujen säännösten ja määräysten nojalla, siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää yhtiöveroennakon maksamisen ja sen päivän, jona sitä vaadittiin palautettavaksi, välisenä aikana; (ix) vaatimus korvauksesta, kun kotimainen yhtiö päätti vaatia yhtiöveroennakon palauttamista neljännessä kysymyksessä kuvailun järjestelmän nojalla ja hyvitti osakkeenomistajilleen sen, etteivät nämä voineet saada yhtiöveron hyvitystä, korottamalla osingon määrää, onko kutakin edellä esitettyä vaatimusta pidettävä   aiheettomasti perittyjen summien palauttamisvaatimuksena, joka seuraa edellä mainittujen yhteisön säännösten ja määräysten rikkomisesta ja liittyy siihen; vai   sellaisena hyvitys- tai vahingonkorvausvaatimuksena, joiden osalta yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa asetettujen edellytysten on täytyttävä; vai   vaatimuksena maksaa sellainen rahamäärä, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua?

7.

Mikäli johonkin kuudennen kysymyksen osaan vastataan siten, että kyse on vaatimuksesta maksaa sellainen rahamäärä, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua, (a) seuraako tällainen vaatimus edellä mainituissa yhteisön säännöksissä ja määräyksissä myönnetystä oikeudesta ja liittyykö se tähän oikeuteen; vai (b) onko yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa vahingonkorvauksille asetettujen edellytysten täytyttävä, vai (c) onko joidenkin muiden edellytysten täytyttävä?

8.	Vaikuttaako kuudenteen tai seitsemänteen kysymykseen annettaviin vastauksiin se, esitetäänkö kuudennessa kysymyksessä mainitut vaatimukset kansallisen oikeuden nojalla palautusvaatimuksina vai esitetäänkö ne tai onko ne esitettävä vahingonkorvausvaatimuksina?

9.

Millaisia ohjeita yhteisöjen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi antaa käsiteltävänä olevassa asiassa siitä, mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon selvittäessään, onko kyse yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, annetussa tuomiossa tarkoitetusta riittävän ilmeisestä rikkomisesta, ja selvittäessään erityisesti sitä, onko rikkominen anteeksiannettava, kun otetaan huomioon merkityksellisten yhteisön säännösten ja määräysten tulkintaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen tämänhetkinen oikeuskäytäntö, tai selvittäessään sitä, onko tietyssä tapauksessa olemassa sellainen riittävä syy-yhteys, jota voidaan pitää kyseisessä tuomiossa tarkoitettuna ”välittömänä syy-yhteytenä”?

---

(1)  Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/435/ETY (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6).

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/28

---

Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin 11.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Fidium Finanz AG vastaan Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht

(Asia C-452/04)

(2005/C 6/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main on pyytänyt 11.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Fidium Finanz AG vastaan Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht seuraaviin kysymyksiin:

1)

Voiko yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, tässä tapauksessa Sveitsissä, ammattimaisesti harjoittamansa ja Euroopan unionin jäsenvaltion, tässä tapauksessa Saksan liittotasavallan, asukkaille kohdistamansa luotonannon osalta vedota tätä jäsenvaltiota ja sen viranomaisten tai tuomioistuinten toimenpiteitä vastaan EY 56 artiklassa tarkoitettuun pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, vai kuuluuko tällaisten rahoituspalvelujen valmistelu, myöntäminen ja toteuttaminen yksinomaan EY 49 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan?

2)

Voiko yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, vedota EY 56 artiklassa tarkoitettuun pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, kun se myöntää luottoja ammattimaisesti tai suurimmaksi osaksi Euroopan unionin alueella asuville henkilöille ja kun sen kotipaikka on maassa, jossa tämän liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ei edellytä minkäänlaista kyseisen valtion viranomaisten antamaa ennakkolupaa eikä sen liiketoimintaa edellytetä jatkuvasti valvottavan, kuten Euroopan unionin ja tässä tapauksessa erityisesti Saksan liittotasavallan alueella toimivien luottolaitosten osalta on tavanomaista, vai merkitseekö pääomien vapaaseen liikkuvuuteen vetoaminen tällaisessa tapauksessa oikeuden väärinkäyttöä? Voidaanko tällaista yritystä käsitellä toimilupaa koskevan velvoitteen osalta Euroopan unionin oikeuden perusteella samalla tavoin kuin asianomaisen jäsenvaltion alueella asuvia henkilöitä ja sijaitsevia yrityksiä, vaikka sen kotipaikka ei ole tässä jäsenvaltiossa eikä sillä ole siellä myöskään sivuliikettä?

3)

Onko asiassa sovellettava EY 56 artiklassa tarkoitettua pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa sääntöä, jonka mukaan se, että yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, myöntää ammattimaisesti luottoja Euroopan unionin alueella asuville henkilöille, edellyttää, että se hakee ensin toimiluvan sen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaisilta, jossa luotonsaaja asuu? Riippuuko tämä siitä, onko luvaton ammattimainen luotonanto rikos vai ainoastaan rikkomus?

4)

Onko kolmannessa kysymyksessä mainittu ennakkolupaa koskeva vaatimus EY 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla perusteltavissa erityisesti — luotonottajien suojelemisella sopimusperusteisilta ja taloudellisilta velvoitteilta sellaisia henkilöitä kohtaan, joiden luotettavuutta ei ole ensin tutkittu, — tämän henkilöryhmän suojelemisella yrityksiltä tai henkilöiltä, jotka eivät toimi sääntöjenmukaisesti kirjanpitonsa ja niille yleisten säännösten perusteella kuuluvien asiakkaiden neuvonta- ja ilmoitusvelvoitteiden osalta, — tämän henkilöryhmän suojelemisella epäasianmukaiselta tai vilpilliseltä mainonnalta, — luotonantajayrityksen riittävien taloudellisten voimavarojen varmistamisella, — pääomamarkkinoiden suojelemisella suurluottojen valvomattomalta myöntämiseltä, — pääomamarkkinoiden ja yhtiön suojelemisella kaiken kaikkiaan rikollisilta menettelytavoilta, kuten erityisesti rahanpesun tai terrorismin estämiseksi annettujen säännösten kohteena olevilta menettelytavoilta?

5)

Kattaako EY 58 artiklan 1 kohdan b alakohta kolmannessa kysymyksessä tarkoitetun yhteisön oikeuden perusteella sinänsä sallitun toimilupaa koskevan vaatimuksen, kun sen mukaan toimiluvan myöntäminen edellyttää välttämättä sitä, että yrityksellä on johto tai vähintään sivuliike asianomaisessa jäsenvaltiossa erityisesti — sen mahdollistamiseksi, että kyseisen jäsenvaltion elimet voivat tosiasiallisesti ja tehokkaasti valvoa liiketoimintaa ja liiketoimia eli myös lyhyellä varoitusajalla tai ennalta ilmoittamatta, — liiketoiminnan ja liiketoimien tekemiseksi jäsenvaltiossa saatavilla olevien tai säilytettävien asiakirjojen perusteella täysin ymmärrettäviksi, — sen mahdollistamiseksi, että yrityksen henkilökohtaisesti vastuunalaiset henkilöt ovat tavoitettavissa jäsenvaltion alueella, — sen varmistamiseksi tai ainakin helpottamiseksi, että yrityksen asiakkaiden taloudelliset vaateet täytetään jäsenvaltion alueella?

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/29

---

Landgericht Berlinin 31.8.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö kaupparekisteriasiassa innoventif Limited, asian osapuoli Die innoventif Limited

(Asia C-453/04)

(2005/C 6/53)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Landgericht Berlin on pyytänyt 31.8.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 28.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa kaupparekisteriasiassa innoventif Limited, asian osapuoli innoventif Limited seuraavaan kysymykseen:

Onko EY 43 ja EY 48 artiklan mukaisen yhtiöiden sijoittautumisvapauden kanssa yhteensopivaa se, että sellaisen pääomayhtiön, jonka kotipaikka on Isossa-Britanniassa, Saksan liittotasavaltaan perustaman sivuliikkeen merkitseminen kaupparekisteriin edellyttää sellaisen ennakkomaksun maksamista, joka määräytyy yhtiön toimialan, sellaisena kuin se on vahvistettu Memorandun of Associationin sen osalta merkityksellisissä kohdissa, julkaisemisesta odotettavissa olevien kustannusten mukaan?

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 28.10.2004 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-455/04)

(2005/C 6/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 28.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on C. O'Reilly, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

toteaa, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

2.	velvoittaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, on päättynyt 31.12.2002.

---

(1)  EYV L 212, 7.8.2001, s. 12.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 29.10.2004 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-457/04)

(2005/C 6/55)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 29.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat António Caeiros ja Gregorio Valero Jordana, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY muuttamisesta 3 päivänä maaliskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/17/EY (1) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä;

—	toteaa toissijaisesti, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2003/17/EY 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut välittömästi komissiolle tällaisista toimista;

—	velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2003/17/EY täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 30.6.2003.

---

(1)  EUVL L 76, s. 10.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/30

---

Euroopan yhteisöjen komission 25.10.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-462/04)

(2005/C 6/56)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 25.10.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Eugenio de March ja Carmel O'Reilly.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/96/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perustelut ja pääasialliset perusteet:

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 2.12.2002.

---

(1)  EYVL L 149, 2.6.2001, s. 34.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/31

---

Audiencia Provincial de Málagan ensimmäisen jaoston 8.7.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Giuseppe Francesco Gasperini ym., jossa on kyse nopeutetun menettelyn aloittamisesta 21.11.2003 annetusta määräyksestä nostetusta kanteesta

(Asia C-467/04)

(2005/C 6/57)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Audiencia Provincial de Málagan ensimmäinen jaosto on pyytänyt 8.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.11.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Giuseppe Francesco Gasperini ym., jossa on kyse nopeutetun menettelyn aloittamisesta 21.11.2003 annetusta määräyksestä nostetussa kanteessa, seuraaviin kysymyksiin:

—

Kun on kyse rikosasiassa annetun tuomion oikeusvoimasta, tämä tuomioistuin tiedustelee Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan tulkinnan osalta seuraavaa: 1. Sitooko muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimia se, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimet ovat todenneet rikoksen vanhentuneeksi? 2. Kun syyte hylätään rikoksen vanhentumisen vuoksi, ulottuvatko tämän hylkäämisen vaikutukset muissa yhteisön jäsenvaltioissa syytettyinä oleviin henkilöihin silloin kun syyte koskee samoja tosiseikkoja, tai, voidaanko katsoa, että rikoksen vanhentumisesta johtuvat vaikutukset ulottuvat myös henkilöihin, jotka ovat syytettyinä muissa jäsenvaltioissa samojen tosiseikkojen perusteella? 3. Jos yhden yhteisön jäsenvaltion rikosasioita käsittelevät tuomioistuimet toteavat, että kauppatavaran yhteisön ulkopuolista alkuperää ei ole osoitettu salakuljetusrikoksen yhteydessä, ja hylkäävät syytteen, voivatko toisen jäsenvaltion tuomioistuimet laajentaa tutkintaa osoittaakseen, että kauppatavara on tuotu yhteisön ulkopuolisesta valtiosta yhteisön tullitariffia suorittamatta?

—

Kun on kyse vapaassa vaihdannassa olevan kauppatavaran käsitteestä, tämä tuomioistuin tiedustelee Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 24 artiklan tulkinnan osalta seuraavaa: Kun jokin yhteisön jäsenvaltion tuomioistuin on todennut, että kauppatavaran laitonta tuontia yhteisön alueelle ei ole osoitettu, tai että salakuljetusrikos on vanhentunut, a) voidaanko katsoa, että kyseinen kauppatavara on vapaassa vaihdannassa muiden jäsenvaltioiden alueella? b) voidaanko katsoa, että markkinoille saattaminen kolmannessa yhteisön jäsenvaltiossa, joka tapahtuu sen jälkeen, kun tavara on tuotu jäsenvaltioon, jossa syyte on hylätty, on itsenäinen ja näin ollen rangaistava teko, vai onko päinvastoin katsottava, että se on maahantuontiin yhdistettävä teko?

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/31

---

Euroopan yhteisöjen komission 4.11.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-472/04)

(2005/C 6/58)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Euroopan yhteisöjen komission on nostanut 4.11.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Knut Simonsson ja Claudio Loggi.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä 4 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/96/EY (1) 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niitä komissiolle

—	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perustelut ja pääasialliset perusteet:

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 5.8.2003.

---

(1)  EYVL l 013, 16.1.2001, s. 9.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/32

---

Euroopan yhteisöjen komission 12.11.2004 Helleenien tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-476/04)

(2005/C 6/59)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Euroopan yhteisöjen komissio on 12.11.2004 nostanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Helleenien tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat sen oikeudellisen yksikön virkamiehet Maria Kontou-Durande ja Carmel O'Reilly.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (1) 32 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, ja

—	velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeusjärjestyksessä, on päättynyt 31.12.2002.

---

(1)  EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/32

---

Asian C-67/03 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 6/60)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 6.7.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-67/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta.

---

(1)  EUVL C 83, 5.4.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/32

---

Asian C-93/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 6/61)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 6.7.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-93/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta.

---

(1)  EUVL C 94, 17.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/32

---

Asian C-117/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 6/62)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 6.7.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-117/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/32

---

Asian C-118/04 poistaminen rekisteristä (1)

(2005/C 6/63)

(Oikeudenkäyntikieli: italia)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 6.7.2004 antamalla määräyksellä tuomioistuimen rekisteristä on poistettu asia C-118/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/33

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-35/01, Shanghai Teraoka Electronic Co. Ltd vastaan Euroopan unionin neuvosto (1)

(Polkumyynti - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotto - Kiinasta peräisin olevat elektroniset vaa'at - Markkinatalouden ehdoin toimiva yritys - Vahingon määrittäminen - Syy-yhteys - Puolustautumisoikeudet)

(2005/C 6/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-35/01, Shanghai Teraoka Electronic Co. Ltd, kotipaikka Shanghai (Kiina), edustajanaan asianajaja P. Waer, vastaan Euroopan unionin neuvosto (asiamiehenään S. Marquardt, avustajinaan aluksi asianajajat G. Berrisch ja P. Nehl, ja sittemmin G. Berrisch), jota tukee Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään V. Kreuschitz, S. Meany ja T. Scharf, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektronisten vaakojen tuonnissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2605/2000 (EYVL L 301, s. 42) 1 artikla, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit J. Pirrung, P. Mengozzi, A. W. H. Meij ja M. Vilaras, kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers, on 28.10.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EYVL C 118, 21.4.2001.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/33

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-207/02, Nicoletta Falcone vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Yleinen kilpailu - Esivalintavaiheesta saatuun tulokseen perustuva päätös olla hyväksymättä hakijaa kirjallisiin kokeisiin - Kilpailuilmoituksen väitetty lainvastaisuus)

(2005/C 6/65)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa T-207/02, Nicoletta Falcone, hakija kilpailussa KOM/A/10/01, edustajanaan M. Condinanzi, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. Currall, avustajanaan A. Dal Ferro, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan kilpailun KOM/A/10/01 valintalautakunnan 2.5.2002 tekemä päätös olla hyväksymättä kantajaa esivalintakokeita seuraaviin kirjallisiin kokeisiin sillä perusteella, ettei hän ole saanut tarvittavaa määrää pisteitä kuuluakseen 400 parhaan hakijan joukkoon, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja N. Forwood, kirjaaja: H. Jung, on 26.10.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

---

(1)  EYVL C 202, 24.8.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/34

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

28 päivänä lokakuuta 2004,

yhdistetyissä asioissa T-219/02 ja T-337/02, Olga Lutz Herrera vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstöasia - Avoin kilpailu - Kokeisiin pääsyn epääminen - Kilpailuilmoitus - Ikäraja)

(2005/C 6/66)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Yhdistetyissä asioissa T-219/02 ja T-337/02, Olga Lutz Herrera, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat J.-R. García-Gallardo Gil-Fournier ja J. Guillem Carrau, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Currall ja H. Tserepa-Lacombe, avustajinaan J. Rivas Andrés ja J. Gutiérrez Gisbert, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kilpailun COM/A/6/01 valintakoelautakunnan 31.7.2001 tekemän päätöksen ja kilpailun COM/A/10/01 valintakoelautakunnan 20.12.2001 tekemän päätöksen olla hyväksymättä kantajaa kyseisten kilpailujen kirjallisiin kokeisiin sillä perusteella, ettei hän täyttänyt ikärajaa koskevaa edellytystä, ja toissijaisesti kumoamaan kantajan kilpailujen COM/A/6/01 ja COM/A/10/01 valintakoelautakuntien päätöksistä tekemien hallinnollisten valitusten hylkäämisestä tehdyt päätökset, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit R. García-Valdecasas ja J. D. Cooke, kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González, on 28.10.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanteet hylätään.

2)	Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EYVL C 233, 28.9.2002.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/34

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

26 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-55/03, Philippe Brendel vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Nimitys - Palkkaluokan ja palkkatason määrittäminen - Virkaiän hyvittäminen palkkatasossa - Vahingonkorvauskanne)

(2005/C 6/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-55/03, Philippe Brendel, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Currall ja F. Clotuche-Duvieusart, avustajanaan asianajaja D. Waelbroeck, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa vaaditaan yhtäältä komission sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja määriteltiin palkkaluokkaan A 7 palkkatasolle 2, ja toisaalta korvauksia vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineensä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja N. Forwood, kirjaaja: apulaiskirjaaja B. Pastor on 26.10.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Komissio velvoitetaan maksamaan viivästyskorkoja summasta, joka muodostuu sen palkan, joka kantajalle olisi pitänyt maksaa, joka vastaa palkkaluokan A 7 tason 3 palkkaa, ja sen palkan, joka vastaa palkkaluokan A 7 tason 2 palkkaa, välisestä erotuksesta 16.4.2001 alkaen; nämä korot lasketaan niistä eri maksupäivistä alkaen, joina jokainen maksu olisi henkilöstösääntöjen mukaisesti pitänyt suorittaa, ja siihen päivään asti, kun maksu suoritetaan kokonaan. Sovellettava korko lasketaan kyseisen ajanjakson eri vaiheissa sovelletun Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaation koron perusteella, lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.

2)	Lausunnon antaminen siitä vaatimuksesta raukeaa, joka koskee sen summan maksamista, joka vastaa sen palkan, joka kantajalle olisi pitänyt maksaa, joka vastaa palkkaluokan A 7 tason 3 palkkaa, ja sen palkan, joka vastaa palkkaluokan A 7 tason 2 palkkaa, välistä erotusta 16.3.2001 alkaen.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja kolmesta neljännesosasta kantajan oikeudenkäyntikuluja.

5)	Kantaja vastaa neljännesosasta oikeudenkäyntikulujaan.

---

(1)  EUVL C 101, 26.4.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/35

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

28 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-76/03, Herbert Meister vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Henkilöstö - Yksikön johtajan uudelleensijoittaminen - Yksikön etu - Virkojen vastaavuus - Oikeus sananvapauteen - Huolenpitovelvollisuus - Perustelut - Oikeus tulla kuulluksi - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu)

(2005/C 6/68)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-76/03, Herbert Meister, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) virkamies, kotipaikka Muchamiel (Espanja), edustajanaan asianajaja G. Vandersanden, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehenään O. Waelbroeck), jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta yhtäältä kumoamaan SMHV:n 22.4.2002 tekemän päätöksen PERS-AFFECT-02-30, jolla kantaja nimitettiin yksikön edun mukaisesti oikeudellisten asioiden varapuheenjohtajiston oikeudelliseksi neuvonantajaksi ja hänen virkansa siirrettiin vastaavasti, ja toisaalta velvoittamaan hänelle suoritettavaksi vahingonkorvausta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja E. Cremona, kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen, on 28.10.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) velvoitetaan maksamaan kantajalle vahingonkorvausta 5 000 euroa virkavirheen johdosta.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä viidesosasta kantajan oikeudenkäyntikuluista.

4)	Kantaja vastaa neljästä viidenneksestä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 101, 26.4.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/35

---

ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

29 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-394/02, Arnaldo Lucaccioni vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Eläke - Palkan ulosmittausmenettely - Kansallisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano)

(2005/C 6/69)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-394/02, Arnaldo Lucaccioni, Euroopan yhteisöjen komission entinen virkamies, kotipaikka St-Leonards-On-Sea (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajajat J. R. Iturriagagoitia Bassas ja K. Delvolvé, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. Currall, prosessiosoite Luxemburg), jossa kantaja vaatii yhtäältä sellaisen komission päätöksen kumoamista, joka koskee ryhtymistä ulosmittaamaan kantajan eläkettä italialaisen tuomioistuimen sellaisen päätöksen vuoksi, jolla kantaja on velvoitettu maksamaan lääkärinpalkkiot lääkärille, jonka kantaja oli valinnut edustamaan itseään työkyvyttömyyslautakunnassa ja lääketieteellisessä lautakunnassa, sekä toisaalta tiettyjen maksujen ja palkkioiden korvaamista ja vahingonkorvauksen maksamista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas, kirjaaja: H. Jung, on antanut 29.9.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 55, 8.3.2003

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/36

---

ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-3/03, Everlast World's Boxing Headquarters Corporation vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Rekisteröinnin hylkääminen osittain - Hakemuksen peruuttaminen - Asiassa annettavan lausunnon raukeaminen)

(2005/C 6/70)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa T-3/03, Everlast World's Boxing Headquarters Corporation, kotipaikka New York (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat A. Renck, V. Bomhard, A. Pohlmann ja C. Albrecht, vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään: D. Schennen ja G. Schneider), jossa vaaditaan kumottavaksi SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 30.10.2002 asiassa R 391/2001-1-sanamerkin ”Choice of Champions” rekisteröintihakemuksen johdosta tekemää päätöstä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung, sekä tuomarit A. W. H. Meij ja S. Papasavvas, kirjaaja: H. Jung, on antanut 14.10.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Asiassa annettava lausunto raukeaa.

2)	Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 55, 8.3.2003.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/36

---

ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

27 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-108/04, Nikolaus Steininger vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Urakehitysarviointi - Ansiopisteiden alentaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2005/C 6/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-104/04, komission virkamies Nikolaus Steininger, kotipaikka Bryssel, jota edustaa asianajaja N. Lhoest, jonka prosessiosoite on Luxemburgissa, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja H. Kraemer, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii kumoamaan komission päätöksen alentaa kantajalle arviointiajanjaksolta 2001-2002 kertyneitä ansiopisteitä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal, sekä tuomarit P. Mengozzi ja I. Wiszniewska-Bialecka, kirjaaja: H. Jung, on antanut 27.9.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 106, 30.4.2004.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/36

---

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS,

15 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa T-193/04, Hans-Martin Tillack vastaan Euroopan yhteisöjen komissio

(Väliaikainen oikeussuoja - Välitoimihakemus ja täytäntöönpanon lykkääminen)

(2005/C 6/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-193/04, Hans-Martin Tillack, edustajinaan I. Forrester, QC, sekä asianajajat T. Bosly, C. Arhold, N. Flandin, J. Herrlinger ja J. Siaens, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio asiamiehinään C. Docksey ja C. Ladenburger, prosessiosoite Luxemburgissa, jossa hakija vaatii yhtäältä, että kaikkien Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) Belgian ja Saksan oikeusviranomaisille 11.2.2004 oletettavasti esittämään toimenpidepyyntöön liittyvien toimien täytäntöönpanoa lykätään, ja toisaalta, että OLAF tulee määrätä pidättäytymään hankkimasta, tarkastamasta, tutkimasta ja kuuntelemasta kaikkien niiden kantajan kotona ja työpaikalla 19.3.2004 suoritetussa kotietsinnässä saatujen asiakirjojen ja tietojen, jotka ovat Belgian oikeusviranomaisten hallussa, sisältöä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti antanut 15.10.2004 määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista annetaan ratkaisu myöhemmin.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/37

---

Telefon und Buch Verlagsgesellschaft m.b.H:n 19.9.2003 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-322/03)

(2005/C 6/73)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: saksa

Telefon und Buch Verlagsgesellschaft m.b.H., Salzburg (Itävalta) on nostanut 19.9.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja H. G. Zeiner.

HEROLD Business Data GmbH & Co. KG (aikaisemmin Herold Business Data AG), Mödling, Itävalta, osallistui myös asian käsittelyyn valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

muuttaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 19.6.2003 yhdistetyissä asioissa R 580/2001 ja R 592/2001 tekemää ratkaisua siten, että yhteisön tavaramerkin WEISSE SEITEN (hakemus nro 371 096) mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylätään kokonaisuudessaan, tai toissijaisesti

—

kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 19.6.2003 tekemän ratkaisun yhdistetyissä asioissa R 580/2001 ja R 592/2001 sekä velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tekemään asian mahdollisen palauttamisen jälkeen uuden ratkaisun ja hylkäämään yhteisön tavaramerkin WEISSE SEITEN (hakemus nro 371 096) mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen kokonaisuudessaan velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu:	Sanamerkki WEISSE SEITEN luokkiin 9, 16, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – yhteisön tavaramerkki nro 371 096.
Yhteisön tavaramerkin haltija:	Kantaja.
Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen tekijä:	HEROLD Business Data GmbH & Co. KG.
Mitättömyysosaston ratkaisu:	Yhteisön tavaramerkin osittainen mitättömäksi julistaminen painetussa tai elektronisessa muodossa olevien nimiä sisältävien puhelinluettelojen osalta (luokat 9 ja 16) sekä tällaisten nimiä sisältävien puhelinluettelojen jakelun osalta (luokka 41).
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	— Rekisteröity tavaramerkki on asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti erottamiskykyinen. — Merkki ei kuvaile tavara- ja palveluluetteloon kuuluvia tavaroita ja palveluja 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. — Rekisteröity tavaramerkki ei ole 7 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu tavanomainen yleisnimi.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/37

---

Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading B.V:n 23.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-382/04)

(2005/C 6/74)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading B.V. on nostanut 23.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan kotipaikka on Landgraaf (Alankomaat), ja edustajana on asianajaja Hendrik Cornelis De Bie.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa 17.6.2004 tehdyn komission päätöksen (REM 19/2002) siltä osin kuin siinä todetaan, että ei ollut perusteltua hyväksyä tullien peruuttamista koskevaa hakemusta;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja tuo muun muassa riisipaperia, joka luokiteltiin useiden vuosien ajan samaan CN-koodiin. 27.6.1997 annetun komission asetuksen N:o 1196/97 (1) jälkeen tavarat oli luokiteltava toiseen CN-koodiin. Kantaja toteaa, että sen tapauksessa näin ei tehty. Sen mukaan sen tilanne on itse asiassa poikkeuksellinen, koska Alankomaiden tulli on tehnyt useita virheitä toteuttamiensa tarkastusten yhteydessä. Kantaja toteaa, että Alankomaiden tulli ei ollut havainnut riisipaperin virheellistä luokittelua 8 kuukauden aikana toteutetuista useista tarkastuksista huolimatta. Kantaja toteaa lisäksi, ettei sen voida väittää syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi asetuksen N:o 2913/92 (2) 239 artiklan rikkomiseen, siihen, että komissio on arvioinut tosiseikkoja virheellisesti sekä perustelujen puuttumiseen. Kantaja väittää lisäksi, että hyvän hallinnon periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska komissio päätti aikaisemmissa päätöksissään toisin. Kantaja vetoaa lopuksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

---

(1)  Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 27 päivänä kesäkuuta 1997 annettu komission asetus (EY) N:o 1196/97 (EUVL L 170, s. 13).

(2)  Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s, 1).

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/38

---

EnBW Energie Baden-Württemberg AG:n 27.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-387/04)

(2005/C 6/75)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

EnBW Energie Baden-Württemberg AG, Karlsruhe (Saksa), on nostanut 27.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat C.-D. Ehlermann, M. Seyfarth, A. Gutermuth ja M. Wissmann.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	EY 231 artiklan nojalla kumoaa Saksan direktiivin 2003/87/EY (1) mukaisesti ilmoittamasta kansallisesta suunnitelmasta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamiseksi 7.7.2004 tehdyn komission päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on saksalainen energia-alan yritys. Sikäli kuin kantajan voimalaitoksista tulee kasvihuonekaasuja, kuuluu kantaja 1.1.2005 lukien direktiivillä 2003/87/EY toteutettuun yhteisössä noudatettavaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän alaisuuteen.

Kantaja vaatii kumottavaksi komission päätöstä, jossa vahvistettiin – joittenkin esillä olevan asian kannalta merkityksettömin poikkeuksin – Saksan ilmoittaman kansallisen suunnitelman kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jaosta. Kantaja kyseenalaistaa erityisesti suunnitelmaan sisältyvän siirtymäsäännöksen, jonka mukaan voimalaitoksen omistaja, joka lakkauttaa vanhan laitoksen ja korvaa sen uudella, saa hyväkseen neljän vuoden ajan oikeudet, jotka olisivat tulleet vanhalle laitokselle. Kantajan käsityksen mukaan näin oikeuksia annetaan liikaa, mikä täyttää EY 87 artiklan 1 kohdan mukaisen tuen tunnusmerkistön ja on perusteetonta. Vastaajan tästä poikkeava käsitys riidanalaisessa päätöksessä merkitsee ilmeistä arviointivirhettä, eikä tosiseikkoja ole päätöksessä riittäväti tuotu esiin. Tämän vuoksi riidanalainen päätös on vastoin EY 87 artiklan 3 kohtaa ja 88 artiklan 2 kohtaa.

Kantaja väittää vastaajan EY 88 artiklan 2 kohtaa rikkomalla laiminlyöneen virallisen tukia koskevan menettelyn, vaikka vastaajan täytyi olla huomattavan epävarma säännöksen yhteensopivuudesta EY-sopimuksen kanssa.

Lisäksi riidanalainen päätös on vastoin direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa ja liitteessä III olevaa 5 kohtaa, koska liika päästöoikeuksien antaminen antaa perusteettomasti etua kantajan kilpailijoille, jotka vahvistuvat siitä, että yritykset, joiden kantajan tapaan on lähitulevaisuudessa säännösten perusteella lopetettava ydinvoimalaitoksia, kärsivät aiheettomasti.

Riidanalainen päätös on niin ikään vastoin 253 artiklaa lukuisten perusteluissa olevien vakavien puutteiden takia.

---

(1)  Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EYVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/39

---

Dirk Klaasin 30.9.2004 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

(Asia T-393/04)

(2005/C 6/76)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Dirk Klaas, kotipaikka Heidelberg (Saksa), on nostanut 30.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan. Kantajan edustajana on Rechtsanwalt R. Moos.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

toteaa mitättömäksi sen, että henkilöstöasioiden pääosaston pääjohtaja peruutti 12.2.2004 kaksi ylennyspistettä, mikä vahvistettiin Euroopan parlamentin pääsihteerin 30.6.2004 oikaisuvaatimuksen johdosta tekemällä päätöksellä, siltä osin kuin kantajalta on evätty kaksi ylennyspistettä, jotka oli annettu ajalta ennen vuotta 1999;

—	kumoaa päätöksen tältä osin ja vahvistaa, että nämä kaksi ylennyspistettä siirretään seuraaville vuosille;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on parlamentin virkamies. Hänet ylennettiin taannehtivasti 1.1.1999 lukien palkkaluokkaan A6. Ylennyksen yhteydessä poistettiin kaikki ylennyspisteet, jotka kantaja oli saanut vuoteen 1999 mennessä. Perusteluinaan parlamentti viittasi tuomioistuimen asiassa T-30/02, Leonhardt vastaan parlamentti, antamaan tuomioon, jossa parlamentin näkemyksen mukaan sallitaan tällainen poistaminen.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi siihen, että siirtymäsäännöt, joiden mukaan kaikki vuoteen 1999 mennessä saadut pisteet on ylennyksen yhteydessä poistettava, ovat henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastaisia. Kantajan näkemyksen mukaan nämä siirtymäsäännöt eivät ole tarpeellisia eivätkä oikeasuhteisia, ja niillä loukataan yhdenvertaisuuden periaatetta. Kantaja väittää myös, että käsiteltävänä oleva asia ei ole verrattavissa asiaan T-30/02.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/39

---

SOFFASS S.p.A:n 4.10.2004 sisämarkkinoilla toimivaa yhdenmukaistamisvirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-396/04)

(2005/C 6/77)

Kieli, jolla kanne on nostettu: italia

SOFFASS S.p.A. on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoilla toimivaa yhdenmukaistamisvirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana ovat avvocato Vincenzo Biliardo ja avvocato Cristiano Bacchini.

Valituslautakunnassa toimitetussa menettelyssä vastapuolena oli SODIPAN (Société en Commandite par Actions).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan 16.7.2004 tehdyn päätöksen (asia R 0699/2003-1)

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Kuvamerkki ”NICKY” – luokkaan 16 kuuluvat tuotteet (kotitalous- ja hygieeniakäyttöön tarkoitetut kartonki- ja/tai selluloosatuotteet). Rekisteröintihakemus nro 1 315 985.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Ranskalainen yhtiö SODIPAN (société en commandite par actions).
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Ranskalaiset kuvamerkit ”NOKY” (nro 1 346 586) ja ”noky” (nro 1 400 192) luokkaan 16 kuuluville tavaroille.
Väiteosaston ratkaisu:	Väite on hylätty
Valituslautakunnan ratkaisu:	Väiteosaston päätös on hylätty ja asia on palautettu ko. osastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Kanneperusteet:	Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a ja balakohdan virheellinen soveltaminen (sekaannusvaara)

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/40

---

Scandlines Sverige AB:n 7.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-399/04)

(2005/C 6/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Scandlines Sverige AB, kotipaikka Helsingborg (Ruotsi), on nostanut 7.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat C. Vadja, QC ja lakimiehet R. Azelius ja K. Azelius.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission 23.7.2004 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan 2.7.1997 tekemä kantelu,

—	palauttaa asian komissiolle kantelun uudelleen tutkimista varten annetun tuomion mukaisesti, ja

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut riippumatta oikeudenkäynnin lopputuloksesta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on ruotsalainen yhtiö, jonka päätoimialana on lauttaliikennöitsijän satama-agenttina toimiminen. Kantaja kanteli komissiolle Helsingborgs Hamn AB:stä (HHAB), joka on yhtiö, joka vastaa Helsingborgin sataman pidosta ja määrää satamamaksuista. Kantaja katsoi, että HHAB veloitti kantajalta liian suuria satamamaksuja ja käytti näin tehdessään väärin määräävää asemaansa EY 82 artiklan vastaisesti. Kyseinen kantelu hylättiin riidanalaisella päätöksellä.

Kantaja väittää, että komissio teki virheen katsoessaan, että lauttaliikennöitsijöille määrätyt satamamaksut eivät olleet liian suuria. Kantajan mukaan komission kustannus-hinta-analyysin mukaan HHAB on saanut lauttaliiketoiminnassaan voittoja, jotka ovat yli 100 % kyseessä olevassa liiketoiminnassa käytetystä pääomasta. Kantajan mukaan sellaisia voittoja ei voi saada kilpailluilla markkinoilla, ja siten maksut ovat liian suuria ja kohtuuttomia ja niihin liittyy väärinkäyttöä. Kantaja katsoo, että hylätessään kyseisen väitteen komissio sovelsi virheellisesti käsitettä ”taloudellinen arvo”, ei noudattanut suhteellisuusperiaatetta eikä soveltanut oikein todistustaakkaa koskevia sääntöjä. Kantaja väittää myös, että komissio hylkäsi virheellisesti lauttaliikennöitsijöiltä ja cargo -liikennöitsijöiltä perittyjen maksujen vertailun ja Helsingborgissa ja saman reitin toisessa päässä Elsinoressa perittävien maksujen vertailun. Kantaja riitauttaa myös komission päätelmän siitä, että lautta- ja cargo -liikennöitsijöiden välillä ei olisi EY 82 artiklan mukaista hintasyrjintää. Kantajan mukaan komissio katsoi virheellisesti, että palvelut, joita HHAB:n tarjoaa kyseessä olevalle kahdelle liikennöintialalle, eivät ole verrattavissa toisiinsa, ja että kyseessä ei ollut lauttaliikennöitsijöiden asettaminen epäedulliseen kilpailuasemaan.

Kantaja väittää edelleen, että komission perustelut ovat väärät, puutteelliset ja ristiriitaiset ja näin ollen EY 253 artiklan vastaiset. Kantaja vetoaa myös siihen, että sen oikeutta tulla kuulluksi asetuksen 2842/98 6 artiklan nojalla on loukattu, ja siihen, että komissio ei tehnyt oikeanlaista tutkintaa kohtuullisessa ajassa ja näin ollen rikkoi EY 10 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa sekä loukkasi periaatetta, jonka mukaan komission on toimittava kohtuullisessa ajassa.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/40

---

Nadine Schmitin 8.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-419/04)

(2005/C 6/79)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Nadine Schmit, kotipaikka Ispra (Italia), on nostanut 8.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Pierre Paul Van Gehuchten ja Pierre Jadoul ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa kantajan valitukseen 8.7.2004 annetun kielteisen päätöksen, päätöksen, jolla kantajasta jätettiin laatimatta arviointikertomus ajanjaksolta 2001–2002, ja nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla jätettiin kirjaamatta kantaja niiden virkamiesten joukkoon, jotka ylennettiin vuoden 2003 ylennyskierroksella palkkaluokkaan C2,

—	velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle 3 000 euroa vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on komission virkamies, jäi sairauslomalle lokakuussa 2002. Hän saa työkyvyttömyyseläkettä 1.9.2003 alkaen. Tämän perusteella nimittävä viranomainen päätti jättää laatimatta kantajaa koskevan arviointikertomuksen ajanjaksolta 2001–2002. Siten kantaja ei saanut yhtään lähtöpistettä eikä etusijapistettä vuoden 2003 ylennyskierroksella eikä hänen nimensä ole niiden virkamiesten luettelossa, jotka ylennettiin palkkaluokkaan C2.

Kantaja riitauttaa riidanalaiset päätökset vedoten henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja sen yleisten täytäntöönpanosäännösten (26.4.2002 tehty komission päätös) rikkomiseen sekä yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen. Tässä yhteydessä kantaja tuo esille, että komissiolla ei vuoden 2002 lopussa tai vuoden 2003 alussa ollut oikeutta katsoa, että kantaja on virkamies, joka jää alle vuoden sisällä eläkkeelle ja jota koskevaa arviointikertomusta ei tarvitse laatia. Kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkomiseen sekä yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen sitä päätöstä vastaan, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan C2.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/41

---

José Antonio Carreiran 11.10.2004 Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastoa vastaan nostama kanne

(Asia T-421/04)

(2005/C 6/80)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

José Antonio Carreira, kotipaikka Bryssel, on nostanut 11.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastoa vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Georges Vandersanden ja Laure Levi.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa viraston tekemän päätöksen, jolla kantajalle myönnetään ainoastaan osa henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta, hänen 13.1.2003 ja 15.8.2004 väliseksi ajaksi saamaansa väliaikaiseen virkanimitykseen perustuvasta tasoituskorvauksesta

—	velvoittaa vastaajan maksamaan henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdan nojalla suoritettavan tasoituskorvauksen loppuosan

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja, joka, kuten myös vastaajan oikeudellinen neuvonantaja, määrättiin hoitamaan väliaikaisesti viraston hallintojohtajan tehtäviä kyseisen viran vakinaisen haltijan sairausloman vuoksi, vastustaa nimittävän viranomaisen päätöstä jakaa tasoituskorvauksen määrä niiden kahden henkilön kesken, jotka hoitivat väliaikaisesti kyseistä virkaa. Kantaja vastusti kyseistä päätöstä täsmentäen, että hän ei hyväksynyt sitä, että hänen katsottiin työskennelleen puolipäiväisesti hallintojohtajan sijaisena, ja että näin ollen hänellä on oikeus oikeudenkäynnin kohteena olevaan tasoituskorvaukseen kokonaisuudessaan.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sekä palkkaluokan ja tehtävän vastaavuuden ja syrjintäkiellon periaatteisiin ja suhteellisuusperiaatteeseen.

Kantaja katsoo, että tässä tapauksessa on laiminlyöty myös toimien perusteluvelvollisuutta.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/41

---

Walter Parlanten 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-432/04)

(2005/C 6/81)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Walter Parlante, kotipaikka Enghien (Belgia), on nostanut 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Lucas Vogel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa nimittävän viranomaisen 5.7.2004 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan 26.2.2004 tekemä valitus, jolla kantaja moittii päätöstä evätä häneltä ylennys palkkaluokasta C2 palkkaluokkaan C1 ylennyskierroksella 2003;

—	jos on tarpeen, kumoaa myös nimittävän viranomaisen alun perin joulukuussa 2003 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin hänen ylennyksensä palkkaluokasta C2 palkkaluokkaan C1 ylennyskierroksella 2003;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkomiseen, syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantajan mukaan uusi ylentämismenettely ei takaa enää yksittäisten virkamiesten ansioiden asianmukaista ja oikeudenmukaista vertailua, koska vertailu tapahtuu ainoastaan saman pääosaston muiden virkamiesten kanssa.

Kantaja väittää lisäksi, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 12 artikla on vastoin henkilöstösääntöjen 45 artiklaa ja syrjivä siltä osin kuin tietyille virkamiehille myönnetään ylennyskierroksen 2003 kuluessa täydentäviä etusijapisteitä pelkästään sillä perusteella, että heitä on ehdotettu ylennettäviksi ylennyskierroksella 2002 ilman, että heitä on todellisuudessa ylennetty.

Kantaja vetoaa myös luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/42

---

Angela Davin 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-433/04)

(2005/C 6/82)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Angela Davi, kotipaikka Bryssel, on nostanut 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Lucas Vogel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa nimittävän viranomaisen 2.7.2004 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan 1.3.2004 tekemä valitus, jolla kantaja moittii päätöstä evätä häneltä ylennys palkkaluokasta C3 palkkaluokkaan C2 ylennyskierroksella 2003;

—	jos on tarpeen, kumoaa myös nimittävän viranomaisen alun perin joulukuussa 2003 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin hänen ylennyksensä palkkaluokasta C3 palkkaluokkaan C2 ylennyskierroksella 2003;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin kantaja vetoaa, ovat samat kuin asiassa T-432/04.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/42

---

Alex Milbertin ja muiden 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-434/04)

(2005/C 6/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Alex Milbert, kotipaikka Hesperange (Luxemburg), Imre Czigàny, kotipaikka Rhode St. Genèse (Belgia), José Manuel De la Cruz González, kotipaikka Bryssel, Viviane Deveen, kotipaikka Overijse (Belgia), Mohammad Reza Fardoom, kotipaikka Roodt-sur-Syre (Luxemburg), Laura Gnemmi, kotipaikka Hünsdorf (Luxemburg), Marie-José Reinard, kotipaikka Bertrange (Luxemburg), Vassilios Stergiou, kotipaikka Kraainem (Belgia) ja Ioannis Terezakis, kotipaikka Bryssel, ovat nostaneet 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Gilles Bounéou ja Frédéric Frabetti.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ylennyskierroksella 2003 ylennettyjen virkamiesten luettelon siltä osin kuin kyseiseen luetteloon ei ole otettu kantajien nimiä sekä toissijaisesti tämän päätöksen valmistelevat toimet;

—	toissijaisesti kumoaa ylennyspisteiden myöntämisen ylennyskierroksella 2003 kantajia koskevilta osin;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajia, jotka ovat komission virkamiehiä, ei ylennetty ylennyskierroksella 2003. Kanteellaan kantajat asettavat kyseenalaiseksi komission tällä ylennyskierroksella käyttämän järjestelmän sikäli kuin kyseisen järjestelmän mukaan jokaiselle virkamiehelle myönnettyihin lähtöpisteisiin ja virkaiän perusteella kertyviin pisteisiin lisätään ”täydentävät etusijapisteet” pisteet, jotka myönnetään ylennettävien virkamiesten luettelossa edellisellä ylennyskierroksella olleille mutta ylentämättä jääneille virkamiehille, sekä pääosastojen myöntämät pisteet, erityiset ylimenokauden pisteet, yksikön edun nimissä myönnetyt pisteet ja ylennyskomiteoiden myöntämät ”lisäpisteet”. Kantajat väittävät, että komissio ei ole soveltaessaan tällaista järjestelmää suorittanut ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailua, mikä on vastoin henkilöstösääntöjen 45 artiklaa sekä sen yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä.

Samalla perusteella kantajat vetoavat syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen, mielivaltaisen menettelyn kiellon rikkomiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, patere legem quam ipse faciti -periaatteen (viranomaisten toimet sitovat niitä niiden myöhemmässä toiminnassa) loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/43

---

Manuel Simões Dos Santosin 22.10.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan nostama kanne

(Asia T-435/04)

(2005/C 6/84)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Manuel Simões Dos Santos, kotipaikka Alicante (Espanja), on nostanut 22.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja A.C. Carreras.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 7.7.2004 tehdyn päätöksen, jolla kantajan valitus hylättiin, sekä 15.12.2003 tehdyn päätöksen, jolla määrättiin hakijan ansiopisteiden kokonaismäärä, ja 12.12.2003 tehdyn päätöksen, jolla viimeksi mainittu päätös vahvistettiin, ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevan asian kantaja ylennettiin palkkaluokkaan A 5 vuoden 2002 ylennyskierroksella. Samassa yhteydessä nimittävä viranomainen antoi kantajalle tiedoksi, että tällä oli jäljellä 54,19 pistettä. Henkilöstöosaston 15.12.2003 päivätyn kirjeen perusteella kantaja sai kuitenkin tietää, että pisteiden määrä 30.9.2003 oli vain 1,5. Kirjeestä, joka on riidanalainen päätös, käy selville, että kyseessä oleva pisteiden väheneminen ei ollut seurausta saatujen pisteiden muuttamisesta ennen uuden, SMVH:n päätöksen ADM-03-35 mukaisen järjestelmän käyttöönottoa, vaan se oli seurausta pisteiden täydellisestä poistamisesta sellaisen uuden säännön soveltamisen johdosta, jonka mukaan ylennyksen jälkeen pisteiden saaminen alkaa nollasta.

Kantaja vetoaa väitteidensä tueksi laillisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen ja taannehtivuuskiellon rikkomiseen siltä osin kuin kyseessä olevassa tapauksessa ei ollut kyse sellaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joiden nojalla olisi voitu peruuttaa pisteiden jäljelle jäävä määrä, joka virkamiehellä jo oli todettu olevan ja johon tällä oli oikeus sen järjestelmän mukaan, joka tuona aikana oli voimassa.

Kantaja vetoaa samoin luottamuksensuojan periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen sekä perusteluvelvollisuuden rikkomiseen.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/43

---

Carlos Sánchez Ferrizin 26.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-436/04)

(2005/C 6/85)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Carlos Sánchez Ferriz, kotipaikka Bryssel, on nostanut 26.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Gilles Bounéou ja Frédéric Frabetti.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ylennyskierroksella 2003 ylennettyjen virkamiesten luettelon siltä osin kuin kyseiseen luetteloon ei ole otettu kantajan nimeä sekä toissijaisesti tämän päätöksen valmistelevat toimet;

—	kumoaa lisäksi ylennyspisteiden myöntämisen ylennyskierroksella 2003 kantajaa koskevilta osin;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa samoihin oikeudellisiin perusteisiin, joihin kantajat ovat vedonneet asiassa T-434/04.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/44

---

Holger Standertskjöld-Nordenstamin 1.11.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-437/04)

(2005/C 6/86)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Holger Standertskjöld-Nordenstam, kotipaikka Waterloo (Belgia), on nostanut 1.11.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Thierry Demaseure.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission päätöksen olla kirjaamatta kantajan nimeä hallinnollisessa tiedotteessa n:o 84-2003 19.12.2003 julkaistuun luetteloon virkamiehistä, jotka on arvioitu ansioituneimmiksi siltä osin kuin on kyse ylennyksestä A/3 palkkaluokkaan vuoden 2003 ylennyskierroksen ”toisessa aallossa”;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan pääosasto on esittänyt kantajalle ylennystä palkkaluokkaan A3 varainhoitovuonna 2003. Nimitysasioiden neuvoa–antava komitea laati luettelon ylennyksen saamisen kannalta 14 ansioituneimmasta virkamiehestä. Kantajan nimeä ei ollut luettelossa, koska hänet oli arvioitu viidennelletoista sijalle. Nimittävä viranomainen päätti tämän jälkeen lisätä tähän luetteloon kahden kabinetin jäsenen nimet. Tältä pohjalta kantaja esittää kanteensa tueksi, että riidanalainen päätös on henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastainen, koska näiden kahden kabinetin jäsenen ansioita ei ole verrattu muiden virkamiesten, joihin myös kantaja kuuluu, ansioihin.

Kantaja vetoaa lisäksi toiseen kanneperusteeseen, jonka mukaan komission 19.7.1988 tekemän päätöksen 4.2 artiklaa olisi rikottu. Tässä yhteydessä kantaja korostaa, että kyseessä olevat ylennykset tehtiin ilman nimitysasioiden neuvoa-antavan komitean ennalta antamaa lausuntoa ja että ansioituneimmasta virkamiehestä laadittuun luetteloon olisi tullut sisältyä sellainen määrä virkamiesten nimiä, joka ylittää ylennysmahdollisuudet 50 prosentilla, eikä, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa, sellainen määrä nimiä, joka vastaa vapaiden toimien lukumäärää.

Viimeiseksi kantaja vetoaa perusteluvelvollisuuden rikkomiseen.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/44

---

Elke Huoberin 29.10.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-438/04)

(2005/C 6/87)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Elke Huober, kotipaikka Bryssel, on nostanut 29.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa neuvoston päätöksen, jolla on evätty kantajalta oikeus ulkomaankorvaukseen ja siitä johdannaisiin oikeuksiin hänen palvelukseen tulostaan 1.9.2003 lähtien

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ennen neuvoston palvelukseen tuloaan kantaja oli Baden-Württembergin osavaltion tiedotustoimiston palveluksessa Brysselissä. Esillä olevassa kanteessa kantaja riitauttaa päätöksen, jolla häneltä on evätty oikeus ulkomaankorvaukseen.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin neuvosto ei katsonut, että hänen tilanteensa perustui siihen, että hän oli ollut toisen valtion palveluksessa. Kantaja vetoaa lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/45

---

Jean-Claude Heyraudin 2.11.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-441/04)

(2005/C 6/88)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jean-Claude Heyraud, kotipaikka Bryssel, on nostanut 2.11.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission päätöksen, jolla vahvistettiin vuoden 2003 ylennysmenettelyssä toisen asteikon perusteella palkkaluokkaan A 3 ylennettyjen virkamiesten luettelo ja jolla hylättiin kantajan hakemus

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan asian kantaja, joka on palkkaluokassa A4 oleva virkamies, riitauttaa nimittävän viranomaisen kieltäytymisen ylentää hänet ylempään palkkaluokkaan vuoden 2003 toisen asteikon ylennysmenettelyssä.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi henkilöstösääntöjen 45 artiklan sekä syrjintäkiellon periaatteen rikkomiseen.

Kantaja täsmentää tältä osin, että komissio ”standardoi” henkilöstösääntöjen mukaisessa ansioiden vertailussa lähtöpisteet, jotka pääosastot ja yksiköt olivat antaneet palkkaluokassa A4 oleville ylennyskelpoisille keskijohdon virkamiehille. Standardoitu arvosana määritettiin kantajan mukaan suhteessa niiden lähtöpisteiden keskiarvoon, jotka oli myönnetty palkkaluokassa A4 oleville virkamiehille, jotka voitiin ylentää toisen asteikon perusteella palkkaluokkaan A3.

Kantajan mukaan komission käyttämä menetelmä on asianmukainen ainoastaan siltä osin kuin keskiarvo lasketaan riittävän suuresta joukosta ylennyskelpoisia virkamiehiä. Koska kantaja on kuitenkin yksikkönsä ainoa palkkaluokassa A4 oleva virkamies, joka on ylennyskelpoinen vuoden 2003 toisen asteikon ylennysmenettelyssä, hänelle annettiin standardoitu arvosana 100 riippumatta hänen ansioistaan ja hänen yksikössään lähtöpisteiden määrittämisessä käytetyistä erityisistä arviointiperusteista.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/45

---

Andrea Walderdorffin 5.11.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-442/04)

(2005/C 6/89)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Andrea Walderdorff, kotipaikka Bryssel, on nostanut 5.11.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Lucas Vogel.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa nimittävän viranomaisen 19.7.2004 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan 26.2.2004 tekemä valitus, jolla kantaja moittii päätöstä evätä häneltä ylennys palkkaluokasta A5 palkkaluokkaan A4 ylennyskierroksella 2003;

—	jos on tarpeen, kumoaa myös nimittävän viranomaisen alun perin marraskuussa 2003 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin hänen ylennyksensä palkkaluokasta A5 palkkaluokkaan A4 ylennyskierroksella 2003;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin kantaja vetoaa, ovat samat kuin asiassa T-432/04.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/46

---

Danish Management A/S:n 2.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-463/04)

(2005/C 6/90)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Danish Management A/S, kotipaikka Viby J (Tanska), on nostanut 2.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat solicitor C. Kennedy-Loest ja solicitor C. Thomas.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission 18.11.2004 ja 30.11.2004 tekemät päätökset, joilla kantajan tarjous hylättiin tarjouskilpailumenettelyssä, joka koski palvelusopimusta Euroopan yhteisön rahoittamien ulkoasiainyhteistyön hankkeiden ja ohjelmien toteuttamisen valvontajärjestelmästä – erä 2: AKT, Etelä-Afrikka ja Kuuba – EuropeAid 119453/C/SV/Multi,

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja teki tarjouksen tarjouskilpailussa, joka koski palvelusopimusta Euroopan yhteisön rahoittamien ulkoasiainyhteistyön hankkeiden ja ohjelmien toteuttamisen valvontajärjestelmästä – erä nro 2, joka kattaa AKT-maat, Etelä-Afrikan ja Kuuban, ja jota koskeva ilmoitus julkaistiin 26.5.2004. (1)

Komissio hylkäsi kyseisen tarjouksen 18.11.2004 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että kantajan rahoitustarjouksen ja teknisen tarjouksen välillä oli ristiriita vaadittavien miestyöpäivien lukumäärän osalta. Komissio vahvisti päätöksensä 30.11.2004 päivätyssä kirjeessä.

Kantaja väittää, että komission päätöstä rasittaa tosiseikkoja koskeva virhe, koska kantajana olevan yrityksen tekemän tarjouksen kyseisten kahden osan välillä ei kantajan mukaan ollut mainitunlaista ristiriitaa.

Kantaja väittää lisäksi, että komission olisi pitänyt pyrkiä selvittämään väitettyä ristiriitaa ja että koska komissio ei näin tehnyt ennen kuin se hylkäsi kantajan tarjouksen, sen menettely oli kohtuutonta ja huolimatonta ja se laiminlöi näin ollen huolellisuusvelvoitetta.

---

(1)  EUVL S 102-081573.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/46

---

Impalan 3.12.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-464/04)

(2005/C 6/91)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Impala, Bryssel (Belgia) on nostanut 3.12.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat S. Crosby ja J. Golding.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa kokonaisuudessaan komission 19.7.2004 tekemän päätöksen asiassa nro COMP/M.3333 – Sony/BMG

—

toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen sikäli kuin se koskee kaikkia seuraavia seikkoja tai yhtä niistä: — yhteinen määräävä markkina-asema verkkovälitteisen musiikin lisenssimarkkinoilla — jakamaton määräävä markkina-asema verkkovälitteisen musiikin jakelumarkkinoilla — osapuolten musiikkikustannustoiminnan yhteensovittaminen

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on kansainvälinen etujärjestö, jonka tehtävänä on jäsentensä, jotka ovat itsenäisiä levy-yhtiöitä, yleisen edun edistäminen. Se vaatii komission sellaisen päätöksen kumoamista, jolla hyväksyttiin sulautuma maailmanlaajuista musiikkitallennetoimintaa harjoittavien Bertelsmann AG:n ja Sony Corporation of American välillä.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että kun komissio antoi luvan sulautumaan, se rikkoi EY 253 artiklaa, EY 81 artiklan 1 kohtaa, asetusta 4064/89 (1) sekä näiden soveltamista koskevia säädöksiä, ja teki ilmeisiä arviointivirheitä

—	katsomalla, että musiikkitallennemarkkinoilla ei ollut yhteistä määräävää markkina-asemaa ennen sulautumaa

—	katsomalla, että sulautuma ei vahvistanut olemassa ollutta yhteistä määräävää markkina-asemaa kyseisillä markkinoilla

—	katsomalla, että sulautumalla ei luotaisi yhteistä määräävää markkina-asemaa musiikkitallennemarkkinoilla, verkkovälitteisen musiikin lisenssimarkkinoilla tai verkkovälitteisen musiikin jakelumarkkinoilla

—	katsomalla, että sulautuma ei johtaisi osapuolten musiikkikustannustoiminnan yhteensovittamiseen.

---

(1)  EYVL L 395, s. 1.

---

8.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/48

---

(2005/C 6/92)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 314, 18.12.2004

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 300, 4.12.2004

EUVL C 273, 6.11.2004

EUVL C 262, 23.10.2004

EUVL C 251, 9.10.2004

EUVL C 239, 25.9.2004

EUVL C 228, 11.9.2004

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex:http://europa.eu.int/eur-lex

CELEX:http://europa.eu.int/celex

---