7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/1

2.1.1

Laivojen rakentaminen on jatkanut vahvaa kasvuaan yli kahden vuosikymmenen ajan. Teknologian nopea kehittyminen on pienentänyt vesikuljetusten kustannuksia huomattavasti, mikä on edistänyt tehokkaasti maailmankauppaa ja tehnyt merenkulusta globalisaation keskeisen liikkeellepanevan voiman.

2.1.2

Talouden näkökulmasta alukset ovat liikkuvia investointihyödykkeitä, joita ei tuoda maahan vaan rekisteröidään laivanomistajan valitseman lipun alle. Näin ollen alukset ovat tuotteita, jotka eivät tarvitse tuekseen kattavia markkinointitoimenpiteitä eivätkä myynti- tai huoltoverkostoja. Myös alusten kuljetuskustannukset ovat luonnollisesti erittäin alhaiset. Koska alan liiketoimintakulut ovat yleisesti ottaen pienet eikä käytössä ole polkumyynnin vastaisia sääntöjä, ala on erittäin riippuvainen myyntihinnoista.

2.1.3

Laivanrakennusala tarjoaa keskeisen tärkeitä kuljetusvälineitä maailmankaupan käyttöön, minkä lisäksi alalla rakennetaan nykyaikaisia laitteistoja turvallisuus- ja puolustustarpeita varten sekä kehitetään edistyksellistä teknologiaa, joka tarjoaa useita sivutuotteita muillekin sektoreille. Kyseisten elintärkeiden tehtäviensä vuoksi laivanrakennusta pidetään useimmille teollisuusmaille ja teollistumassa oleville maille strategisesti tärkeänä elinkeinona.

2.1.4

Laivanrakennusalaan kytköksessä olevat yritykset — kuten telakat, merenkulkualan laitevalmistajat ja erilaiset erityispalveluiden tarjoajat — ovat muodostaneet Euroopassa moninaisen yritysverkoston, joka työllistää suoraan yli 350 000 ammattitaitoista työntekijää. Alan vuosittainen liikevaihto EU:ssa on noin 34 miljardia euroa (1).

2.1.5

EU:n kaupallinen laivanrakennustoiminta on kuitenkin menettänyt rajusti markkinaosuuksiaan etenkin Etelä-Korean harjoittamien vahingollisten kauppatapojen seurauksena, ja ala onkin ajautunut vakaviin vaikeuksiin. EU:n markkinaosuus uusista tilauksista (tasatuissa bruttovetoisuustonneissa laskettuna) on pudonnut vuodesta 2000 kahdella kolmasosalla: EU:n osuus oli vuonna 2000 19 prosenttia mutta vuonna 2003 enää 6,5 prosenttia (2). Tilanne paheni vuoden 2003 puoliväliin asti: samalla kun hinnat putosivat alimmalle tasolleen 13 vuoteen, euro jatkoi vahvistumistaan merenkulkualalla yleisesti käytettävään valuuttaan Yhdysvaltain dollariin sekä tärkeimpien aasialaisten kilpailijamaiden valuuttoihin nähden. Etenkin viime vuoden aikana kansainvälinen kauppa on lisääntynyt merkittävästi. Syynä tähän on ollut se, että energian ja raaka-aineiden kysyntä Kiinassa sekä teollisuustuotteiden vienti ja tuonti ovat lisääntyneet poikkeuksellisen voimakkaasti. Lisääntynyt kysyntä on aiheuttanut säiliö-, irtolasti- ja konttialusten uusien tilausten ennätysmäisen lisääntymisen. Euroopan laivanrakentajat ovat hyötyneet kysynnän rajusta kasvusta ja ne onnistuivat vuonna 2003 lähes kaksinkertaistamaan saamiensa tilausten määrän vuoteen 2002 verrattuna. Euroopan osuus maailman laivanrakennusmarkkinoista jatkaa kuitenkin pienentymistään.

2.1.6

Vuoden 2003 puoliväliin jatkunut erittäin huolestuttava kehitys on kuitenkin tasoittunut jossain määrin useissa jäsenvaltioissa. Viimeaikaisen kehityksen jatkumisesta ei kuitenkaan ole takeita, ja Euroopan tulisikin lähiaikoina pyrkiä löytämään kestäviä ratkaisuja laivanrakennusteollisuutensa ongelmiin. Jos tässä ei onnistuta, Eurooppa on vaarassa menettää kyseisen elintärkeän huipputekniikkaan perustuvan teollisuudenalan. Kokemus osoittaa, että jos laivanrakennusalan valmiudet menetetään kerran, niitä ei todennäköisesti saada takaisin.

2.2.1

Laivanrakennuksen strategisesta merkityksestä johtuen valtiot ovat perinteisesti osallistuneet voimakkaasti alan toimintaan kaikkialla maailmassa. Myös Euroopan yhteisön laivanrakennuspolitiikassa on 1970-luvulta lähtien keskitytty valtiontukijärjestelmien ehtojen määrittelyyn. Toimintatuen sallittua enimmäismäärää on pienennetty asteittain: sallittu enimmäismäärä oli vuonna 1987 28 prosenttia sopimusarvosta, mistä se pienennettiin 9 prosenttiin vuonna 1992 ja poistettiin kokonaan vuodesta 2000 alkaen.

2.2.2

OECD:ssa käynnistettiin Yhdysvaltain aloitteesta vuonna 1989 neuvottelut, joiden tarkoituksena oli saada aikaan kaikkia laivanrakennusalan valtiontukia koskeva kansainvälinen sääntelyjärjestelmä. Neuvottelut saatiin menestyksekkääseen päätökseen vuonna 1994, jolloin Euroopan yhteisöjen komissio sekä Suomen, Japanin, Korean tasavallan, Norjan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen hallitukset allekirjoittivat päätösasiakirjan, jonka aiheena oli sopimus tavanomaisten kilpailuedellytysten noudattamisesta kauppalaivojen rakennus- ja korjausteollisuudessa. Sopimusta ei kuitenkaan onnistuttu ratifioimaan Yhdysvalloissa, joten se ei tullut koskaan voimaan.

2.2.3

Kansainvälisen sopimuksen puuttuessa neuvosto antoi vuonna 1998 uuden asetuksen (EY 1540/98) laivanrakennusteollisuudelle myönnettävän tuen uusien sääntöjen vahvistamisesta. Asetus sisälsi toimintatuen yksipuolisen lakkauttamisen vuoden 2000 loppuun mennessä, minkä lisäksi komissio velvoitettiin seuraamaan tarkoin laivanrakennusmarkkinoiden kansainvälistä kehitystä sekä arvioimaan, minkälaisia vaikutuksia kilpailunvastaisilla käytännöillä on Euroopan telakoihin.

2.2.4

Jo neuvostolle vuonna 1999 laatimassaan ensimmäisessä seurantakertomuksessa komissio esitti selviä todisteita vahingollisista kauppakäytännöistä, joihin etenkin Etelä-Korean telakat syyllistyivät asettaessaan hinnat kustannuksia alemmalle tasolle. Myös kaikissa sen jälkeen laadituissa seurantakertomuksissa (kaiken kaikkiaan seitsemän vuoteen 2003 mennessä) vahvistettiin ensimmäisessä kertomuksessa tehty havainto ja esitettiin sen tueksi entistä yksityiskohtaisempia lisätodisteita.

2.2.5

Saamiensa vakuuttavien todisteiden perusteella neuvosto ilmoitti toistuvasti olevansa erittäin huolestunut tilanteesta ja päätti käynnistää kahdenväliset neuvottelut Etelä-Korean kanssa. Useiden neuvottelukierrosten jälkeen allekirjoitettiin kesäkuussa 2000 hyväksyttynä neuvottelupöytäkirjana tehty laivanrakennuksen maailmanmarkkinoita koskeva sopimus. Seuranneissa keskusteluissa kävi kuitenkin ilmi, että Korean hallitus ei kyennyt panemaan täytäntöön sopimukseen sisältyviä periaatteita.

2.2.6

Koska Korean kanssa käydyt kahdenväliset neuvottelut päättyivät tuloksettomina, laivanrakennusteollisuus teki lokakuussa 2000 kaupan esteitä koskevan asetukseen (EY 3286/94) perustuvan valituksen.

2.2.7

Komissio vastusti edelleen päättäväisesti toimintatuen käytön pidentämistä vuoden 2000 lopussa. Komissio suostui kuitenkin viemään asian WTO:n käsiteltäväksi ratkaisun löytämiseksi Korean harjoittamiin hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, ellei Korean kanssa käytävissä neuvotteluissa saataisi aikaan EU:ta tyydyttävää ratkaisua toukokuuhun 2001 mennessä. Komissio ehdotti lisäksi, että samaan aikaan otetaan käyttöön väliaikaiset suojajärjestelyt, joiden erityisenä tarkoituksena on suojautua Korean harjoittamia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan sinä aikana, kun asian käsittely WTO:ssa on kesken.

2.2.8

Kesällä 2002 yhteisö alkoi lopulta soveltaa tätä niin kutsuttua kaksitahoista lähestymistapaa: samalla kun WTO:ta pyydettiin perustamaan asiaa käsittelevä riitojenratkaisupaneeli, hyväksyttiin myös laivanrakennusteollisuuden väliaikaisia suojajärjestelyitä koskeva asetus (EY 1177/2002).

2.2.9

Myös OECD:ssa käynnistettiin vuonna 2002 uudet yritykset tasavertaisten toimintaedellytysten turvaamiseksi maailman laivanrakennusalalla, tällä kertaa ilman Yhdysvaltojen osallistumista. OECD:n neuvosto perusti erityisen neuvotteluryhmän etsimään uutta tehokasta ratkaisua olemassa oleviin ongelmiin. Asiassa on kuitenkin katsottu tähän mennessä edetyn melko hitaasti, ja jääkin nähtäväksi, missä määrin OECD:n valitsema lähestymistapa on käyttökelpoinen.

3.1

Seuraavassa on kronologinen luettelo LeaderSHIP 2015 -ohjelman laatimiseen johtaneista tärkeimmistä tapahtumista:

3.2.1

Laivanrakennusta koskevissa yhteisön suuntaviivoissa on keskitytty ennen kaikkea kilpailu- ja kauppapolitiikkaan. Alan teollisuus onkin kiinnittänyt huomiota kolmannen keskeisen tekijän eli kilpailupolitiikan sekä erityisesti kaikkien kolmen politiikan alan vankan yhteistoiminnan puuttumiseen. Lisäksi teollisuus myöntää myös, että ala itse ei ole onnistunut löytämään riittävän hyvää yhteistä vastausta kohtaamiinsa kilpailuhaasteisiin.

3.2.2

Toimintatuen lakkauttamisen myötä toimiala hyväksyi ajatuksen siitä, että tuet eivät ole oikea tapa edetä asiassa, kuten ei myöskään sellainen protektionismi, joka on synnyttänyt kilpailukyvyltään heikkoa teollisuutta Euroopan yhteisön ulkopuolisissa laivanrakennusmaissa. Etelä-Korean harjoittaman aggressiivisen teollisuuspolitiikan muodostamaan haasteeseen oli kuitenkin vastattava pikaisesti, joten oli kehitettävä uudenlainen lähestymistapa.

3.2.3

Kun Euroopan laivanrakennusteollisuuden etujärjestö CESA (Committee of EU Shipbuilders' Associations) esitti keväällä 2002 Euroopan komissiolle luonnosehdotuksensa LeaderSHIP 2015 -aloitteeksi, hankkeen arvo alakohtaisena vastauksena Lissabonin huippukokouksessa määritettyihin EU:n pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin tunnustettiin välittömästi. LeaderSHIP 2015 -aloitteessa todellakin käsiteltiin Lissabonin strategian keskeisiä elementtejä.

3.2.4

Oli luotava olemassa olevaan lähestymistapaan perustuva kokonaisstrategia, jossa uutena piirteenä oli kuitenkin se, että komissio oli kutsunut toimialan mukaan integroidun suunnitelman muotoilemiseen. Lokakuussa 2002 CESA esitteli Euroopan laivanrakennus- ja laivankorjausteollisuuden tulevaisuutta koskevan LeaderSHIP 2015 -nimisen suunnitelman.

3.2.5

Euroopan laivanrakentajien tavoitteena on vahvistaa johtoasemaansa tietyillä markkinalohkoilla. Tähän päästään siten, että kilpailukykyä parannetaan edistämällä innovaatiotoimintaa ja valikoivia tutkimus- ja kehitystoimia, vahvistamalla asiakaskeskeisyyttä, tehostamalla tuotantoa sekä parantamalla teollisuuden rakennetta. Toimialan mukaan tavoitteet, joihin EU:n tulisi suoraan osallistua, ovat mm. kattavien rahoitus- ja takausjärjestelyjen kehittäminen, entistä tiukempien turvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimusten edellyttäminen uusien korkealuokkaisten alusten tilausten yhteydessä sekä eurooppalaisten teollis- ja tekijänoikeuksien suojeleminen ja vahvistaminen.

3.2.6

Eurooppalainen lähestymistapa meripuolustuksen tarpeisiin edellyttää yhteisiä toimintalinjoja puolustustarvikehankinnoissa.

3.2.7

Laivanrakennusalan vuoteen 2015 ulottuvien laajojen suuntaviivojen mukaisesti alalla tapahtuva kehitys liittyy etenkin seuraaviin asioihin: multimodaaliset kuljetukset, sisävesiliikenne ja lähimerenkulku, innovaatiotoiminnan ja tutkimus- ja kehitystyön vahvistuminen, EU:n laajentuminen, terveys- ja ympäristölainsäädäntö sekä eteneminen kohti yhteistä puolustuspolitiikkaa. Koska jäsenvaltioiden ja EU:n poliittisilla toimilla on vaikutusta kaikkiin edellä mainittuihin asioihin, toimiala katsoo, että komission olisi osallistuttava aktiivisesti tulevia toimintalinjoja koskevien ideoiden kehittelyyn.

3.2.8

Laivanrakennusala katsoo, että sillä itsellään on suuri vastuu siitä, että alan ongelmat onnistutaan ratkaisemaan. Suunnitelmassa kehotetaankin kehittämään uudentyyppisiä aluksia ja uuden sukupolven laivavarusteita, joissa yhdistyvät tehokkuus, turvallisuus, mukavuus, ympäristöystävällisyys sekä erikoistuminen.

3.2.9

Suunnitelmaan sisältyy kaksi alan yritysrakennetta koskevaa lähestymistapaa, jotka täydentävät toisiaan:

3.3.1

Korkean tason neuvoa-antava työryhmä aloitti LeaderSHIP 2015 -aloitteen käsittelyn vuoden 2003 alussa CESA:n esittämän suunnitelman pohjalta. Työryhmän puheenjohtajana toimi komissaari Erkki Liikanen, ja sen jäseninä oli seitsemän Euroopan komission jäsentä, kaksi Euroopan parlamentin eturivin jäsentä, kymmenen tärkeimmän telakan toimitusjohtajat, laivavarusteteollisuutta edustavan järjestön puheenjohtaja sekä Euroopan metallityöntekijöiden liiton pääsihteeri.

3.3.2

Neuvoa-antava ryhmä julkaisi LeaderSHIP 2015 -aloitetta koskevan raporttinsa lokakuussa 2003 (3). Raportissa on kahdeksan lukua, joissa käsitellään kaikkia toimialan esittämään suunnitelmaan sisältyneitä kysymyksiä, sekä Euroopan laivanrakennusteollisuuden yhdistämistarvetta käsittelevä loppuluku. Raportin yleisenä päätelmänä todetaan, että ”LeaderSHIP 2015 on hyvä esimerkki tehokkaasta eurooppalaisesta alakohtaisesta teollisuuspolitiikasta”.

3.3.3

Raportin kahdeksassa luvussa yksilöidään EU:n laivanrakennuksen ja koko unionin tavoitteet kyseisellä alalla. Raportissa ehdotetaan tasavertaisten toimintaedellytysten luomista maailman laivanrakennusalalle EU:n kauppapolitiikan keinoin, minkä lisäksi on pantava täytäntöön laivanrakennusalaan sovellettavat WTO:n säännöt ja luotava täytäntöönpanokelpoiset OECD:n kurinpitomenettelyt.

3.3.4

Laivanrakennusalan ja EU:n on tehtävä tiivistä yhteistyötä tutkimus- ja kehitystyötä ja innovaatiotoimintaa koskevissa kysymyksissä, sillä kyseessä on keskeisen tärkeä asia. Asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei ole otettu riittävästi huomioon laivanrakennuksen ja siihen liittyvän teknologian erityistarpeita.

3.3.5

Sama pitää paikkansa myös kattavien rahoitus- ja takausjärjestelyjen kehittämisen osalta. Nykyisin käytössä olevat työvälineet eivät ole kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla. Olisi tutkittava mahdollisuutta perustaa EU:n laajuinen takuurahasto luovutusta edeltävää ja luovutuksen jälkeistä rahoitusta varten. Lisäksi voitaisiin tiivistää yhteistyötä sellaisten vientiluottovakuutusyhtiöiden kanssa, jotka on katettu riittävillä jälleenvakuutuksilla.

3.3.6

Euroopan meriturvallisuusviraston tehtävänä on tehostaa meriympäristön suojelua. On perustettava asianomaisista merenkulkualan sidosryhmistä koostuva yhteinen asiantuntijakomitea teknisen tuen tarjoamiseksi meriturvallisuusvirastolle ja komissiolle. Laadunarviointia, turvallisuutta ja valvontaa olisi tehostettava sekä laivanrakennus- että laivankorjausalalla sen varmistamiseksi, että asianmukaisia laatustandardeja sovelletaan kaikkialla maailmassa.

3.3.7

Laivanrakennusteollisuuden pyrkimystä lisätä yhteistyötään puolustusalalla voidaan työryhmän mukaan tukea EU:n tasolla edistämällä teollista yhteistyötä telakoiden sekä telakoiden ja tavarantoimittajien välillä sekä tukemalla pääsyä vientimarkkinoille ja teollisuudenalan yhdistämistä. Perusteilla olevan Euroopan puolustusviraston on huolehdittava siitä, että jäsenvaltioiden merivoimien toiminnalliset vaatimukset yhdenmukaistetaan ja että laaditaan puolustustarvikkeita koskevia yhteisiä sääntöjä.

3.3.8

Koska teknologinen johtoasema on Euroopan laivanrakentajille erittäin tärkeä asia, nykyisiä teollis- ja tekijänoikeuksien suojauskeinoja on voitava hyödyntää täysimääräisesti. On perustettava laivanrakennusalan osaamistietokantoja sekä parannettava patenttien suojaamista koskevia kansainvälisiä sääntöjä.

3.3.9

Ensimmäisenä metalliteollisuuden sektorina laivanrakennusala on virallisesti perustanut työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaavan alakohtaisen komitean, jonka tarkoituksena on analysoida uusia osaamistarpeita sekä vastata niihin.

3.3.10

Toivottujen tulosten saavuttaminen edellyttää toimialan rakenteen optimointia. Dynaamisen kehitysprosessin tuloksena telakoiden ja tavarantoimittajien suhde on kehittymässä kohti uudenlaisia hankekumppanuuksia, kun otetaan huomioon, että tavarantoimittajien osuus telakoiden tuotannosta on nykyisin noin 70-80 prosenttia. Alan yhdistämisprosessia olisi tuettava erityiskannustimilla, jotka perustuvat ”yhdistämistuen” ajatukseen.

3.4.1

LeaderSHIP 2015 -aloitetta koskevalla tiedonannollaan (4) komissio siirtää korkean tason neuvoa-antavan ryhmän työn tulokset osaksi yhteisön virallista politiikkaa. Komissio painottaa jälleen kerran, että laaja-alaista lähestymistapaa on tarpeen täydentää alakohtaisilla toimilla. Tiedonannossaan komissio arvioi LeaderSHIP 2015 -raportin kutakin lukua ja ilmaiseen tukensa raportin suosituksille.

3.4.2

Tiedonannossaan komissio korostaa laivanrakennus- ja korjausalan merkittävää strategista ulottuvuutta. Komissio myös toteaa olevansa yksin tai yhdessä muiden tahojen kanssa vastuussa seuraavista asiakokonaisuuksista, joita käsitellään neuvoa-antavan ryhmän raportin kahdeksassa luvussa:

3.5.1

Kilpailukykyneuvosto käsitteli LeaderSHIP 2015 -aloitetta koskevaa komission tiedonantoa 27. marraskuuta 2003 osana laajempaa teollisuuspoliittista tarkastelua (6). Neuvosto korostaa päätelmissään alakohtaisen analyysin merkitystä horisontaalisten politiikkojen terävöittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan teollisuuden kilpailukykyä ottamalla huomioon teollisuuden eri alojen tarpeet ja erityispiirteet.

3.5.2

Eri teollisuudenaloista kiinnitetään huomiota etenkin laivanrakennusteollisuuteen, ilmailu- ja avaruusteollisuuteen sekä tekstiili- ja vaatetusalaan.

3.5.3

Neuvoston näkemykset perustuvat siihen, että kilpailukyvyn vahvistamiseen on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Sama koskee myös LeaderSHIP 2015 -aloitetta.

3.5.4

Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttää alakohtaisia analyysejä, teollisuuden toimintaedellytyksien parantamista sekä kaikkien sidosryhmien avointa kuulemista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu mukaan luettuna. Neuvosto korostaa sen merkitystä, että asiaa koskevien aloitteiden tekemistä jatketaan vastaisuudessakin.

3.5.5

LeaderSHIP 2015 -aloitteen osalta neuvosto suosittaa, että alan teollisuus ja julkiset viranomaiset kiinnittävät erityishuomiota seuraaviin asioihin:

3.5.6

Neuvosto toivoo, että sille annetaan säännöllisesti tietoja LeaderSHIP 2015 -aloitteen tuloksista ja sen suositusten täytäntöönpanosta.

4.1

Myös ETSK katsoo, että Euroopassa tarvitaan elinkykyistä laivanrakennusteollisuutta ja että sen vuoksi on ryhdyttävä alakohtaisiin erityistoimiin.

4.2

On syytä huomauttaa, että alan teollisuus on onnistunut sopimaan vuoteen 2015 ulottuvasta yhtenäisestä ohjelmasta. Kyseinen moderni alakohtainen lähestymistapa perustuu markkinoille sopeutumisen ja kilpailun osalta EU:n sääntöihin, kuten pitääkin.

4.3

Yhtä merkittävää on, että alan teollisuus ja seitsemän komission jäsentä ovat julkaisseet yhdessä LeaderSHIP 2015 -nimisen tulevaisuutta koskevan suunnitelman. Kyseinen keskinäinen sitoutuminen on johtanut siihen, että komissio on hyväksynyt LeaderSHIP-aloitteen.

4.4

ETSK suhtautuu myönteisesti kilpailukykyneuvoston omaksumaan, laaja-alaisia poliittisia toimia ja alakohtaista teollisuuspolitiikkaa koskevaan uuteen lähestymistapaan. LeaderSHIP on osoitus siitä, että tällaisella teollisuuspolitiikalla alakohtaiset erityistarpeet voidaan sovittaa yhteen laaja-alaisten lähestymistapojen kanssa.

4.5

ETSK suhtautuu myönteisesti laivanrakennus- ja laivankorjausalaa koskeviin neuvoston erityissuosituksiin, jotka ovat komission sekä alan itsensä LeaderSHIP 2015 -aloitteen yhteydessä antamien suositusten mukaisia.

4.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että laivanrakennuspolitiikkaa on siten alettu tarkastella uudesta näkökulmasta. Muutos on seurausta sekä uusista työtavoista että teollisuuspolitiikkaan sovellettavasta uudesta alakohtaisesta lähestymistavasta. Uusi lähestymistapa voi toimia esikuvana, josta myös muut alat voivat ottaa mallia, kun ne toteutettavat vastaavanlaisia aloitteita.

4.7

ETSK on tarkemmin sanottuna sitä mieltä, että kansallisten politiikkojen jatkamisen sijaan ainoastaan yhteiset näkemykset ja periaatteet sekä EU:n tasolla yhteisesti päätettävät käytännöt luovat terveen perustan kestävälle eurooppalaiselle laivanrakennus- ja laivankorjausteollisuudelle.

4.8

Euroopan unionin laajentuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja saattaa tuoda arvokkaita etuja, kun EU pääsee mukaan sellaisille markkinalohkoille, joilla unionin telakat eivät ennen laajentumista enää toimineet (7). Alalla sovellettavia yhteisön sääntöjä on kuitenkin noudatettava kaikilta osin.

4.9

LeaderSHIP 2015 -aloite voi onnistua vain, jos kaikki hankkeeseen osallistuvat kumppanit (teollisuus, komissio ja eräissä tapauksissa jäsenvaltiot) toimivat samanaikaisesti kaikissa aloitteen piiriin kuuluvissa asiakokonaisuuksissa siten, että kukin taho on aktiivinen omalla vastuualueellaan.

5.1

Ehdotettujen toimintalinjojen uskottavuus riippuu niiden täytäntöönpanosta. Seurantaprosessin on oltava avoin ja sitä on valvottava tarkasti, sillä kyseessä on ratkaisevan tärkeä asia. Lisäksi on varmistettava hankkeen osallistumismahdollisuudet, avoimuus ja riittävä valvonta. Neuvoston päätelmien lisäksi ETSK kannattaa vahvasti sitä, että komissio laatii vuosittain kilpailuneuvostolle asiaa koskevan väliraportin.

5.2

LeaderSHIP 2015 -aloitteen ensisijaisena tavoitteena on tasavertaisten toimintaedellytysten turvaaminen maailman laivanrakennusalalla. ETSK korostaa kyseinen politiikan alan perusluonteista merkitystä koko strategialle. Komitea kannattaa varauksetta EU:n nykyistä kauppapoliittista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on saada aikaan tehokas kansainvälinen sopimus, jotta voidaan varmistaa tiukkojen sääntöjen soveltaminen kaikkialla maailmassa.

5.3

ETSK korostaa, että eräiden Aasian maiden telakoiden harjoittama epäterve kilpailu uhkaa vakavasti eurooppalaisia telakoita. Myös Euroopan laivavarusteteollisuuden tulisi kiinnittää huomiota uhkaavaan vaaraan. Jotkin johtavat aasialaiset laivanrakennusmaat ovat ilmoittaneet, että ne keskittyvät hankinnoissaan paikalliseen tarjontaan, mihin on syytä suhtautua erittäin vakavasti.

5.4

Tasavertaisista toimintaedellytyksistä puhuttaessa ei ole kiinnitetty erityistä huomiota alan käytäntöihin EU:n sisällä, vaikka jäsenvaltioissa on edelleen käytössä erilaisia tapoja tarjota eritasoista tukea laivanrakennukselle. Tasavertaisten toimintaedellytysten turvaamiseen unionissa sekä menettelyjen avoimuuteen ja valvontaan onkin syytä kiinnittää erityishuomiota. Jotta voitaisiin parantaa prosessin uskottavuutta sekä luottamusta siihen, että yhteisesti sovittuja sääntöjä ja tavoitteita kunnioitetaan, ETSK painottaa sen merkitystä, että komissio valvoo valtiontukisääntöjen soveltamista sekä mahdollisia epäreiluja käytäntöjä.

5.5

Tutkimus ja kehitys sekä innovaatiot ovat erittäin tärkeitä asioita, sillä Eurooppa on edelleenkin laivanrakennusalan innovaatiolähde maailmassa. Innovaatiotoiminnalla onkin keskeinen rooli alan menestyksen varmistamisessa. Sen vuoksi on tärkeää luoda erilaisia tehokkaita tukivälineitä, joita myös hyödynnetään asianmukaisesti. Alan teollisuus voi auttaa asiassa antamalla päätöksentekijöille konkreettisia neuvoja. Innovaatiovälineiden soveltamisen tulee joka tapauksessa tapahtua avoimella tavalla.

5.6

ETSK, katsoo, että EU:n laajuinen takuurahasto tulisi saada toimintaan mahdollisimman pian, kuten LeaderSHIP-aloitteessa ehdotetaan, jotta alusten rahoittamiseen tarkoitettujen välineiden käyttöä voidaan tehostaa sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Takuurahaston toiminnan toteuttamisen tulisi olla ennen kaikkea komission vastuulla. Rahastolla voidaan edistää tehokkaiden ja tasavertaisten toimintaedellytysten luomista EU:ssa.

5.7

ETSK suhtautuu myönteisesti alan teollisuuden ja komission yksimielisyyteen siitä, minkälaisia ympäristövaatimuksia ja -politiikkaa alalla on tarpeen soveltaa. EU:n tulee jatkossakin säilyttää johtoasema meriympäristön suojelussa ja vaatia asiaa koskevien kansainvälisten sääntöjen tiukkaa soveltamista. Koordinoidun eurooppalaisen lähestymistavan soveltaminen Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) työskentelyyn saattaa auttaa varmistamaan riittävän tehokkuustason, jotta IMO:n asemaa ainoana kansainväliset säännöt vahvistavana auktoriteettina voidaan tukea.

5.8

EU:ssa on viime vuosina saatu aikaan huomattavia parannuksia merenkulun turvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön. Laivojen kunnossapitoa koskeviin tarkoituksenmukaisiin vaatimuksiin on kuitenkin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, kuten LeaderSHIP-aloitteessa ehdotetaan.

5.9

EU:lla on edelleen suuria ongelmia merenkulun turvallisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa. ETSK suosittaa sen vuoksi painokkaasti, että Euroopan maiden rannikkovartiostojen yhteistyötä tehostetaan.

5.10

Lähimerenkulun vahvistaminen sekä liikenteen siirtäminen maanteiltä meriteille ovat myös ympäristön kannalta tärkeitä tavoitteita. Kyseisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää nykyaikaisten perusrakenteiden parantamista satamat ja alukset mukaan luettuina. Kyseisten perusrakenteiden julkisen rahoittamisen yhteydessä viranomaisten on huolehdittava siitä, että investoinnit tehdään EU:n tuottajia hyödyttävällä tavalla.

5.11

ETSK pitää työntekijöiden asemaa keskeisen tärkeänä seikkana. Komitea onkin tyytyväinen pyrkimyksiin tehostaa työmarkkinaosapuolten välistä alakohtaista vuoropuhelua, jossa komissiolla, työnantajilla ja ammattijärjestöillä on kaikilla oma roolinsa. On syytä panna merkille, että laivanrakennusala oli ensimmäinen metalliteollisuuden sektori, jolla perustettiin virallinen työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaava alakohtainen komitea — mikä on jälleen yksi osoitus alalle ominaisesta innovatiivisesta asennoitumisesta.

5.12

Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu antaa jo nyt arvokkaan panoksensa useiden sosiaalisten kysymysten käsittelyyn koulutus, työhönotto, elinikäinen oppiminen ja suhdannevaihteluihin sopeutuminen mukaan luettuina. Tähän mennessä on perustettu kaksi työryhmää, joista ensimmäisen tehtävänä on kohentaa teollisuuden imagoa ja toisen yksilöidä laivanrakennusalan uusia osaamistarpeita.

5.13

Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun yhteydessä tulisi käsitellä myös työn tuottavuuden huomattavia eroja maailmanlaajuisesti tarkasteltuna.

5.14

ETSK kannattaa sitä, että Euroopan puolustustavoitteiden yhteydessä kiinnitetään entistä enemmän huomiota sellaisiin tuotantoteollisuuden aloihin kuin laivanrakennus ja ilmailu- ja avaruusteollisuus ja että puolustusteollisuuden ja muun teollisuuden vuorovaikutusta lisätään.

5.15

Tässä yhteydessä on syytä panna tyytyväisenä merkille, että LeaderSHIP-aloitteessa painotetaan merivoimien yhteishankkeiden sekä eurooppalaisten sota-alustelakoiden yhteistyön merkitystä. Jäsenvaltioiden turvallisuusnäkökohdat sekä toisistaan poikkeavat perinteet ovat tähän asti haitanneet tällaista yhteistyötä. Jos eurooppalaiset eivät päätä tiivistää yhteistyötään asiassa, kustannukset jatkavat nousuaan ja vaarantavat Euroopan johtoaseman innovaatioiden ja teknologian alalla.

5.16

Onnistuneita yhteistyöhankkeita on jo toteutettu: esimerkkeinä mainittakoon Saksan ja Alankomaiden yhteistyö fregattien rakentamisessa sekä lentotukialuksia koskeva yhteistyö Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Uusia hankkeita voidaan suunnitella yhteistyössä perusteilla olevan Euroopan puolustusmateriaaliviraston kanssa. Telakoiden välisten yhteisvaikutusten optimointi on erittäin tärkeää tietämyksen ja taitotiedon säilyttämiseksi ja parantamiseksi. On toivottavaa, että puolustusmateriaalivirastoa pyydetään inventoimaan sota-alustelakoiden käytössä oleva kapasiteetti, teknologia ja innovaatiot, jotta uusien tarjouspyyntöjen yhteydessä voidaan varmistaa mahdollisimman hyvä hinta—laatu-suhde. Kun otetaan huomioon, että sota-alustelakoiden asiakkaina ovat valtiot, olisi pyrittävä välttämään sota-alusten ja kauppalaivojen tuotantoon tarkoitettujen tukien sekoittuminen keskenään.

5.17

Perusedellytyksenä sille, että ala säilyttää elinkelpoisuutensa tulevaisuudessakin, pidetään teollisuudenalan yhdistämistä. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten kyseinen prosessi onnistutaan toteuttamaan, kun otetaan huomioon alan ydintoimintojen ja lukuisten tavarantoimittajien väliset monimutkaiset suhteet.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/8

1.1

EU on joutunut kohtaamaan jo ennen Lissabonin huippukokouksen tavoitteiden asettamista mutta myös sen jälkeen vakavia ongelmia, jotka liittyvät seuraaviin asioihin: a) eurooppalaisten yritysten, etenkin pk-yritysten kilpailukyky ja nykyaikaistaminen, b) julkisten viranomaisten toiminnan tehottomuus sekä byrokratia yrittäjyyden tukemisen yhteydessä, c) pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden, julkishallinnon ja komission toimien puutteellinen koordinointi pk-yrityksiä tuettaessa, d) pk-yrityksiä koskevien kansallisten ohjelmien puutteellinen koordinointi, e) pk-yrityksiä koskevien pitkän aikavälin sitovien strategioiden puuttuminen jäsenvaltioissa, f) yritysten (etenkin pk-yritysten) mahdollisuudet saada rahoitustukea pankkisektorilta ja riskipääomamarkkinoilta, g) pk-yritysten pienestä koosta ja riskialttiudesta johtuvat korkeat lainanhoitokustannukset sekä h) pysyvän pk-yrityspolitiikan puuttuminen.

1.2

Vaikka yhtenäismarkkinat onkin toteutettu lainsäädännön ja sääntelyn osalta, EU myöntää, että pk-yritykset eivät ole täysin kyenneet omaksumaan nykyistä järjestelmää ja sen tuomia potentiaalisia etuja eivätkä ne osaa käyttää hyväkseen tarjolla olevia mahdollisuuksia.

1.3

EU pyrkii säilyttämään asemansa maailmanlaajuisessa kilpailussa sekä vastaamaan Yhdysvaltojen (1) — jossa kilpailukyky ja tuottavuus ovat kehittyneet erityisen myönteisesti — vahvaan taloudelliseen ja poliittiseen asemaan. Samalla unionin on kyettävä vastaamaan Japanin ja Kaakkois-Aasian maiden (2) sekä Kiinan, Intian ja Brasilian tapaisten nousevien talousmahtien haasteeseen.

1.4

Vaikein EU:ta koetteleva sosiaalinen ja taloudellinen ongelma on työttömyys. Unioni onkin asettanut ensisijaiseksi tavoitteekseen uusien työpaikkojen luomisen etenkin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, kun otetaan huomioon, että ylivoimaisesti suurin osa eurooppalaisista yrityksistä on juuri pk-yrityksiä.

1.5

EU pyrkii panostamaan merkittävästi tutkimuksen ja teknologisen kehityksen vahvistamiseen, sillä unioni tietää, että ainoastaan eteneminen kyseisillä aloilla riittää takaamaan kasvun ja edistyksen. Esitetty strategia ei kuitenkaan aina tuo odotettuja tuloksia. Syynä tähän ovat joustavien mekanismien puuttuminen sekä byrokratiaa lisäävät sääntelykehykset, jotka myös heikentävät tehokkuutta ja aiheuttavat haitallisia viivästyksiä.

1.6

Voidakseen vastata kaikkiin edellä esitettyihin haasteisiin Amsterdamiin kokoontunut Eurooppa-neuvosto (kesäkuu 1997) ja Luxemburgissa pidetty erityinen työllisyyshuippukokous (marraskuu 1997) loivat perustan kasvua ja työllisyyttä koskevalle aloitteelle. Sen lisäksi ministerineuvosto loi päätöksillään 98/347/ΕY (3) ja 2000/819/ΕY (4) perustan eurooppalaisen yrittäjyyden järjestelmälliselle ja jatkuvalle tukemiselle. Tavoitteena oli samalla työpaikkojen määrän lisääminen erityisohjelmien avulla.

2.1.1

Pk-yrityksiä halutaan tukea siksi, että niihin on osoitettu syntyvän muita yrityksiä helpommin uusia työpaikkoja. Syynä tähän on se, että pk-yritykset kykenevät sopeutumaan markkinaolosuhteiden muutoksiin, niiden päätöksentekojärjestelmät ovat yksinkertaisia ja ne pystyvät nopeasti mukauttamaan toimintansa uusiin olosuhteisiin. Lisäksi on käynyt ilmi, että tavallisesti juuri pk-yrityksillä on (byrokraattisten menettelyjen ja rahoituksen puutteen vuoksi) eniten ongelmia yrityksen perustamisvaiheessa sekä silloin, kun pyritään edistämään innovatiivisia hankkeita (koska pk-yrityksillä ei ole mahdollisuutta saada pankkirahoitusta ja uusissa jäsenvaltioissa ei ole pankkijärjestelmää, joka kykenisi antamaan tällaista rahoitusta) tai kehittämään kansainvälistä yhteistyötä.

2.2.1

Aloitteen alkuperäiset budjettimäärärahat olivat 423,56 miljoonaa euroa, joista ETF-käynnistysjärjestelmän osuus oli 168 miljoonaa euroa, JEV:n osuus 57 miljoonaa euroa ja pk-yritysten takausjärjestelmän osuus 198,56 miljoonaa euroa. Koska pk-yritysten takausjärjestelmän käyttöaste oli korkea, JEV:stä siirrettiin 30,56 miljoonaa euroa pk-yritysten takausjärjestelmään. Sitoumusjakson päättyessä 29. toukokuuta 2002 EIR oli sitonut kokonaisuudessaan ETF-käynnistysjärjestelmään ja pk-yritysten takausjärjestelmään käytettävissä olevat alkuperäiset budjettimäärärahat. JEV-hankkeisiin oli sidottu yhteensä 14,5 miljoonaa euroa.

2.2.2

Riskipääomajärjestelmä (ETF-käynnistysjärjestelmä) luo edellytykset sille, että innovatiivisten pk-yritysten riskipääoman saantia erityisesti yritysten perustamisvaiheessa ja varhaisessa kehitysvaiheessa voidaan lisätä investoimalla erikoistuneisiin riskipääomarahastoihin.

2.2.2.1

JVL:n (Joint European Venture) kautta EU myöntää pk-yrityksille rahoitustukea jäsenvaltioiden rajat ylittävien yhteisyritysten perustamiseen EU:ssa.

2.2.2.2

Pk-yritysten takausjärjestelmän kautta EU osoittaa budjettivaroja EIR:n antamista takauksista ja vastatakauksista aiheutuvien kulujen peittämiseen, jotta pk-yrityksille ja innovatiivisille uusyrityksille suunnattua luotonantoa voitaisiin lisätä. Tähän päästään lisäämällä jäsenvaltioissa toimivien takausjärjestelmien kapasiteettia, mikä koskee sekä uusia että olemassa olevia salkkuja. Järjestelmästä katetaan osa takaustappioista ennalta määrättyyn summaan asti, ja erityistä huomiota kiinnitetään pk-yritysten aineettoman toiminnan rahoitukseen.

3.1

Komission kertomuksen mukaan (6) ETF-käynnistysjärjestelmästä oli kesäkuuhun 2002 mennessä tuettu noin 206:ta korkean teknologian (bioteknologian/biotieteiden ja tietotekniikan alojen) pk-yritystä. Kyseiset yritykset olivat onnistuneet erinomaisesti myös uusien työpaikkojen luomisessa. Pk-yritysten takausjärjestelmästä oli samana ajankohtana tuettu yli 112 000:ta pientä yritystä, joiden tarjoamien työpaikkojen määrä oli lisääntynyt yli 30 prosenttia, kun taas JEV:stä tuettujen hankkeiden määrä oli hyvin pieni (vain 137 sijoitusehdotusta oli hyväksytty).

4.1

Komission kertomus (7) perustuu kaikkien kolmen järjestelmän osalta hyvin pieneen otokseen yrityksiä, joten siinä tehdyt päätelmät sisältävät erittäin todennäköisesti sekä tilastollisia että asiavirheitä.

4.2

Vuosien 1998 (käynnistämisvuosi) ja 2002 (arviointivuosi) välisenä neljän vuoden ajanjaksona a) ETF-käynnistysjärjestelmästä tuettiin noin 206:ta pk-yritystä. ETSK pitää kyseistä lukua pienenä, jos sitä verrataan vastaavien hankkeiden tuloksiin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa pk-yritysten perustaminen on lisääntynyt rajusti ja yrittäjyys on noussut erityiseen suosioon vastaavanlaisten, korkean riskin pääomaan perustuvien järjestelmien ansiosta. Samaan aikaan b) JEV:n avulla perustettiin vain 31 rajatylittävää yhteisyritystä ja luotiin 252 uutta työpaikkaa, mikä ei vastaa odotuksia. c) Pk-yritysten takausjärjestelmän tuloksia voidaan pitää myönteisinä.

4.3

Kertomuksessa esitetyt ennusteet työpaikkojen määrän lisääntymisestä tukea saavissa yrityksissä perustuvat vanhoihin tilastotietoihin (vuodesta 2001 vuoden 2002 puoliväliin), eikä niiden perusteella voida arvioida riittävän hyvin kyseisten kolmen alaohjelman vaikutuksia.

4.4

Koska ETSK:lla ei ole käytettävissään lopullisia, konkreettisia ja kattavia tietoja uusien työpaikkojen syntymisestä vuosina 1998—2003, tilanteen arvioiminen sekä asiaa koskevien näkemysten ja päätelmien esittäminen on erityisen vaikeaa. Siitä huolimatta ETSK painottaa jälleen kerran, että komitea on erityisen kiinnostunut pyrkimyksistä luoda uusia työpaikkoja. ETSK kehottaakin komissiota kiinnittämään asiaan ensisijaista huomiota sen jälkeen, kun kyseistä ohjelmaa on tarkistettu.

4.5

Innovaatiotoiminnan vahvistamisen välttämättömänä edellytyksenä on suurten investointiriskien ottaminen, jotta innovaatiot voidaan muuttaa liiketoimintasuunnitelmiksi ja menestyksellisiksi investointihankkeiksi. Eräiden tällaisten hankkeiden hämmästyttävä menestys korvaa niiden innovaatiohankkeiden epäonnistumisen, jotka eivät lopulta ole saaneet markkinoiden hyväksyntää.

4.6

Ohjelmassa ei kiinnitetä lainkaan huomiota talouden perinteisiin aloihin. Innovaatiotoiminnan jatkuva korostaminen estää perinteisillä aloilla toimivia pieniä ja keskisuuria yrityksiä saamasta rahoitusta. Innovaatiot ovat erittäin tärkeä väline pyrittäessä nykyaikaistamaan taloutta ja vahvistamaan sen kilpailukykyä. On kuitenkin syytä korostaa seuraavia seikkoja: a) Eurooppalaiset yritykset ovat vaarassa menettää lopullisesti markkinaosuuksiaan Euroopassa, kun unionin markkinoille tuodaan EU:n ulkopuolisista matalan kustannustason maista perinteisten alojen tuotteita. b) Jos perinteisten alojen pk-yrityksiä ei tueta, vaarana on, että jakelun ja kaupan alalle syntyy oligopoleja. Asialla on seurannaisvaikutuksia koko tuotantoketjuun, ja lopputuloksena on työpaikkojen kokonaismäärän vähentyminen.

4.7

Perusedellytyksenä sille, että pk-yritykset voivat osallistua kyseiseen ohjelmaan, on byrokraattisten menettelyjen vähentäminen. On otettava käyttöön kaikki menettelyt sisältävä yhden luukun palvelu, joka mahdollistaa turhista asiakirjoista luopumisen uutta teknologiaa käyttämällä.

5.1

ETSK kannattaa tarkistuksia, joita komissio esittää päätökseen 2000/819/EY.

5.2

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kyseisten kolmen rahoitusvälineen kokonaisvaikutukset voidaan arvioida vasta pitkän ajan kuluttua. Komitea katsoo kuitenkin, että välineiden käynnistämisestä niiden vaikutusten arviointiin on jo kulunut riittävän pitkä aika, jotta voidaan tehdä rakenteellisiin muutoksiin johtavia päätelmiä. Lisäksi nykyisissä globaalin maailmantalouden ja erittäin kireän kilpailun olosuhteissa ei ole varaa hukata aikaa, sillä yritystrendit ja yritysten tulevaisuudennäkymät muuttuvat jatkuvasti.

5.3

ETSK on pannut merkille, että kansainvälinen liiketoimintaympäristö kehittyi vuosina 2001 ja 2002 epätyydyttävästi. Lisäksi tarjolla olevan riskipääoman määrä väheni EU:ssa, eivätkä suuret pankit olleet halukkaita lainoittamaan pk-yritysten toimintaa. Vuonna 2002 takausten kysyntä Euroopassa nousi huomattavasti suurten pankkien vaatiessa lisävakuuksia, kun ne arvioivat riskien ja hallinnointikustannusten lisääntyneen. Edellä mainittujen olosuhteiden vuoksi ETSK pitää kyseisten järjestelmien, erityisesti takausjärjestelmän ja ETF-käynnistysjärjestelmän, olemassaoloa sitäkin hyödyllisempänä. Komitea ehdottaa myös yhteistyön tiivistämistä sellaisten pienten erikoistuneiden pankkien kanssa, jotka ovat ottaneet päätehtäväkseen pk-yritysten palvelemisen ja joilla on käytössään joustavia viestintäjärjestelmiä.

5.4

ETSK tukee kyseisten kolmen alaohjelman tavoitteita ja pitää ohjelmia tarpeellisina. Komitea katsoo kuitenkin, että menettely, jota pk-yritysten on noudatettava voidakseen osallistua kyseisiin ohjelmiin, on hankala, byrokraattinen ja joustamaton, kun otetaan huomioon, että pk-yrityksillä on usein huomattavia tiedotukseen ja sisäiseen organisaatioon liittyviä ongelmia.

5.5

ETSK pitää pk-yritysten takausjärjestelmää erityisen hyödyllisenä välineenä ja kehottaa vahvistamaan huomattavasti järjestelmän rahoitusta. Lisäksi tulisi pyrkiä varmistamaan kaikin keinoin niiden maiden välitön osallistuminen, jotka eivät vielä kuuluu järjestelmän piiriin (Kreikka, Irlanti, Luxemburg).

5.6

ETSK tukee pyrkimyksiä vahvistaa pk-yritysten takausjärjestelmää, kun otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin. Kyseisissä maissa on tuhansia pk-yrityksiä, joilla ei ole mahdollisuutta saada pankkilainaa ja jotka eivät voi siten investoida tuottavasti ja luoda uusia työpaikkoja.

5.7

ETSK:n mielestä ohjelman talousarvion suuruus on arvioitava uudelleen, jotta uusien jäsenvaltioiden tarpeet voidaan ottaa huomioon. Tällä hetkellä käytössä oleva talousarvio on tarkoitettu 15- eikä 25-jäsenistä EU:ta varten, ja uusilla kumppaneilla on varmasti vanhoja jäsenvaltioita suurempia tarpeita.

5.8

ETSK kehottaa komissiota ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin pk-yritysten takausjärjestelmän vahvistamiseksi entisestään, koska kyseessä on välttämätön väline innovatiivisten pk-yritysten kehittämiseksi sekä sellaisten korkeariskisten yrityshankkeiden tukemiseksi, joita tarvitaan tutkimuksen ja teknologian kehittämiseksi. Järjestelmän avulla voidaan edistää myös muita pk-yritysten investointihankkeita, jotka eivät kuulu huipputeknologian alaan mutta joihin liittyy merkittäviä liiketoimintaintressejä ja joiden yhteydessä tulee siten voida hyödyntää kaikkia erimuotoisia rahoitusvälineitä. Tämän vuoksi komitea ehdottaa seuraavaa:

5.9

ETSK katsoo, että tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) EU:ssa suunnattu yksityinen ja julkinen rahoitus on riittämätöntä, eikä sillä kyetä kattamaan tietotekniikan, uuden teknologian ja biotieteiden aloilla toimivien pk-yritysten kasvavia tarpeita. ETSK kehottaa irrottamaan huomattavasti nykyistä enemmän varoja kyseisten tarpeiden kattamiseksi.

5.10

Sellaisia nopeavaikutteisia ja joustavia järjestelmiä, joita on käytössä Yhdysvalloissa ja jotka ovat johtaneet siellä erinomaisiin tuloksiin, on tutkittava, arvioitava ja hyödynnettävä tarpeen mukaan. Lisäksi on annettava enemmän tilaa yksityisten erikoistuneiden riskipääomarahastojen kanssa tehtävälle yhteistyölle silloin kun se on investointien kannalta perusteltua (8). ETSK kehottaa komissiota ottamaan johtavan roolin asiassa.

5.11

ETSK katsoo, että pk-yrityksille olisi tiedotettava nykyistä paremmin takausjärjestelmän olemassaolosta ja toiminnasta. Lisäksi olisi löydettävä parempia tapoja lähestyä Euroopan investointirahastoa ja Euroopan investointipankkia ja luoda yhteyksiä niihin. On tehty tutkimus, jonka mukaan useimmilla pk-yrityksillä ei ole tietoa EU:n järjestelmällisistä yritystukitoimista. Sen vuoksi yrityksiä edustavien organisaatioiden (kauppakamarit ja muut vastaavat järjestöt, pk-yritysorganisaatiot jne.) suora osallistuminen on välttämätöntä, jotta tiedon jakamista voidaan tehostaa, yhteydenpito pk-yrityksiin voidaan muuttaa entistä suoremmaksi ja asiapitoisemmaksi ja ohjelman soveltamisen yhteydessä esiintyvät käytännön ongelmat voidaan ratkaista mahdollisimman nopeasti.

5.12

ETSK katsoo, että heti sen jälkeen, kun uudet jäsenvaltiot ovat liittyneet unioniin, on tehtävä erityisarviointi ohjelman välineiden käytöstä. Syynä tähän on se, että vaikka EU:hun liittymässä olevien maiden nykyisiin ongelmiin onkin kiinnitetty huomiota, on selvää, että a) todellinen tilanne osoittautuu arvioitua pahemmaksi, b) uudet jäsenvaltiot tarvitsevat paljon tukea, jota ei tällä hetkellä pystytä arvioimaan ja c) edessä on sopeutumisaika, joka merkitsee vakavia riskejä pk-yrityksille.

5.13

ETSK kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan JEV-järjestelmästä luovutaan väliaikaisesti, kun otetaan huomioon järjestelmän nykyinen, arvostelua osakseen saanut rakenne. Komitea korostaa kuitenkin kannattavansa samalla jatkuvasti kansainvälisiä ohjelmia, sillä komitean mielestä kansainvälinen yhteistyö ja rajatylittävät yrityshankkeet ovat viivästyneet EU:ssa huomattavasti. Lisäksi yritystoimintaa haittaavien rajojen poistaminen Euroopan sisällä on välttämätöntä.

5.14

On myös tutkittava mahdollisuutta ottaa uudelleen käyttöön JEV tai jokin muu samoihin periaatteisiin pohjautuva järjestelmä, jos ja kun laajentumisen jälkeen syntyy mahdollisuuksia luoda rajatylittäviä yhteistyöhankkeita EU:n ja ETA:n sisällä. Olisi siis luotava toimintalinjat pk-yritysten kansainvälisen yhteistyön tukemiseksi, jotta edellä mainittu tärkeä tavoite voidaan saavuttaa. Samalla olisi kuitenkin päästävä eroon JEV:n rasitteena olleesta byrokraattisesta taakasta, joka oli myös syynä järjestelmän epäonnistumiseen.

5.15

ETSK katsoo, että tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta tähän asti saatujen kokemusten perusteella olisi otettava jälleen käyttöön pk-yrityksille tarkoitettuja pieniä ohjelmia, jotka eivät sisälly nykyisen ohjelman periaatteisiin.

5.16

ETSK toteaa, että rahoitukseltaan pienten ohjelmien täytäntöönpanoon liittyy raskaita hallinnollisia kustannuksia, minkä vuoksi niiden määrää on pyritty vähentämään huomattavasti. Komitea huomauttaa lisäksi, että pienten ohjelmien määrän vähentäminen kaventaa pk-yritysten mukanaoloa, sillä niillä ei ole mahdollisuutta osallistua suurta rahoitusta vaativiin ohjelmiin. Edellä mainituista syistä ETSK yhtyy Euroopan parlamentin näkemykseen ja kehottaa komissiota harkitsemaan erityisen tarkkaan etenkin sellaisten pienten ohjelmien lakkauttamista, joiden on osoitettu vastaavan pk-yritysten keskeisiin tarpeisiin. Sen vuoksi ETSK pitää komission yhteistyötä yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa välttämättömänä.

5.17

ETSK katsoo, että Eurooppa-neuvoston Feirassa 19. kesäkuuta 2000 hyväksymä pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja on erityisen tärkeä aloite. Komitea on jo aikaisemmissa lausunnoissaan esittänyt toistuvasti näkemyksiään asiasta. Komitea katsoo tarpeelliseksi muistuttaa, että peruskirjan linjaukset olisi toteutettava myös käytännössä laatimalla selkeitä asiaa koskevia säännöksiä.

5.18

ETSK kannattaa päätöksen 2000/819/EY liitteessä 1 (Toiminta-alojen kuvaus) esitettyjä pk-yritysten takausjärjestelmän tukitavoitteita (4 kohdan a alakohdan ii alakohta). Komitea katsoo kuitenkin, että tavoitteita voitaisiin laajentaa entisestään, kunhan asiasta käydään ensin perusteellinen vuoropuhelu pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa (esim. laatujärjestelmät, ympäristö- ja laatututkimukset, tekninen ja teknologinen apu, teknologian siirto).

5.19

ETSK katsoo, että EU:n on ryhdyttävä painokkaisiin ja päättäväisiin toimenpiteisiin innovatiivisten pk-yritysten tukemiseksi. Ohjelmista on poistettava sellaiset byrokraattiset menettelyt, jotka vaikuttavat haitallisesti niiden toimintaan ja aiheuttavat viivästyksiä (mm. tarpeettomista asiakirjoista on päästävä eroon ja menettelyjä on nopeutettava).

5.20

ETSK arvioi ohjelmien edenneen myönteisesti ja toivoo, että niiden tukemista ja kehittämistä jatketaan.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/12

1.1

Euroopan komissio julkaisi 2. joulukuuta 2003 neuvotteluasiakirjan, jonka otsikko on ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille maksualan uudesta oikeudellisesta kehyksestä sisämarkkinoilla”.

1.1.1

Euroopan komissio toteaa, että rajatylittäviin euromääräisiin maksuihin liittyy oikeudellista ja teknistä tehottomuutta, joka johtuu yhteisön tason oikeudellisen kehyksen epäasianmukaisuudesta. Maksuja koskevia säädöksiä on useita: mm. asetus (EY) N:o 2560/2001 (1), jonka mukaan rajatylittävistä euromääräisistä maksuista perittävien palvelumaksujen tulisi olla samansuuruisia kuin maiden sisäisistä maksuista perittävät palvelumaksut, ja direktiivi 97/5/ETY (2), joka koskee sähköisten maksuvälineiden käyttäjien suojelua. Yhtenäistä oikeudellista kehystä ei kuitenkaan toistaiseksi ole. Tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden kunnollinen toiminta edellyttää edullisia, tehokkaita ja turvallisia maksupalveluja. Komissio esittää tiedonannossa seuraavat perusperiaatteet, joita se pitää erityisen merkittävinä maksualaa koskevan EU:n lainsäädännön yhteydessä: 1) tehokkuus pysyvänä tavoitteena, 2) turvallisuus ehdottomana edellytyksenä, 3) kilpailu: pääsy markkinoille ja yhtäläiset kilpailuolosuhteet, 4) korkeatasoinen asiakkaan (3) suoja, 5) oikeudellisten säännösten tekninen neutraalius, 6) maksuja koskevan lainsäädännön uudistamisen avulla luotava lisäarvo ja 7) tulevan (tulevien) oikeudellis(t)en väline(id)en luonne.

1.2

Komission neuvotteluasiakirja on tulosta varsin pitkän ajan kuluessa tehdystä valmistelutyöstä. Tarkoituksena on tehdä keväällä 2004 asiaa koskeva lainsäädäntöaloite.

1.3

Komission pyrkimyksenä on poistaa tekniset ja oikeudelliset esteet ja varmistaa tällä tavoin maksupalvelujen tehokkuus, tasapuoliset kilpailuolosuhteet, kuluttajien asianmukainen suojelu, maksujen turvallisuus sekä oikeusvarmuus kaikille maksuprosessin osapuolille.

1.4

Komissio tunnustaa, että eurooppalaiset pankit ovat yrittäneet parantaa tilannetta. (4) Kesäkuussa 2002 perustettu eurooppalainen maksuneuvosto (European Payment Council) on päättänyt toteuttaa laajan työohjelman yhtenäisen euromaksualueen muodostamiseksi ja ehdottanut merkittäviä muutoksia maksupalvelujen järjestämiseen Euroopan unionissa. Näihin suunnitelmiin sisältyy erityisesti ensisijaiseksi määritelty päätös perustaa euromääräisiä tilisiirtoja varten uusi järjestely (5), jossa siirtokulut ovat hyvin alhaiset ja tilisiirto kestää enintään kolme päivää.

1.5

Komission mielestä pääomanliikkeiden vapauttaminen on helpottanut EU:n sisäisiä rajatylittäviä rahansiirtoja, mutta sisämarkkinat eivät varsinkaan vähittäismaksujen osalta vielä toimi yhtä tehokkaasti kuin jäsenvaltiotasolla. Sisämarkkinoiden maksupalveluja koskevien jäsenvaltiokohtaisten säännösten ja toimintatapojen välillä on myös eroja. Uuden oikeudellisen kehyksen avulla tulisi tarvittaessa poistaa nämä yhtenäisen maksualueen tiellä olevat oikeudelliset esteet varsinkin, jos ne estävät EU:n laajuisten maksuinfrastruktuurien ja -järjestelmien asianmukaisen toiminnan. Tällaisia esteitä ovat esim. maksumääräyksen peruuttamista koskevat säännöt, jotka vaihtelevat sen mukaan, missä sisämarkkinoiden osassa maksumääräys on annettu. Keskeisiä vaatimuksia ovat yhteentoimivuus, yhtenäiset standardit ja keskeisten oikeussäännösten yhdenmukaistaminen.

1.6

Oikeusvarmuuden puuttuminen on tekijä, joka estää maksupalvelujen tarjoajia ja käyttäjiä toimimasta vapaasti tai toimimasta lainkaan. Tämä koskee esimerkiksi suoraveloitusta, jota ei vielä tunneta EU:n tasolla (ks. liite 16). Samoin on säännöllisesti toistuvien maksujen laita (esim. ulkomaisen lehden kestotilaus tai julkiset palvelut toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa kesäasuntoa varten): niitä ei voi hoitaa suoraveloituksena. Jotta käyttäjät, esim. kuluttajat ja pk-yritykset, saisivat sisämarkkinoista kaiken hyödyn, rajatylittävien maksupalvelujen on toimittava yhtä tehokkaasti kuin kansallisella tasolla tarjottavien vastaavien palvelujen. Uuden oikeudellisen kehyksen avulla olisikin poistettava puutteet sekä parannettava kuluttajien luottamusta sisämarkkinoiden yhtenäiseen maksualueeseen ja heidän tyytyväisyyttään kyseisellä alueella.

1.7

Sisämarkkinoilla on erityisen tärkeää, että kuluttajat luottavat maksutapahtumiin, koska tapahtumat ovat usein rajatylittäviä ja koska luottamus on keskeinen edellytys sähköisen kaupankäynnin mahdollisuuksien hyödyntämiselle EU:n markkinoilla. Siksi perustamissopimuksen 153 artiklassa määrätään kuluttajansuojan korkean tason varmistamisesta, mikä kuuluu uuden oikeudellisen kehyksen perusperiaatteisiin. Tällaisen suojan tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset on kuitenkin arvioitava, sillä ne päätyvät lopulta tavalla tai toisella asiakkaan maksettaviksi.

1.8

Asiakkaiden suojelemiseksi tulee soveltaa yhdenmukaisia ja helppokäyttöisiä tiedonantovaatimuksia ennen maksutapahtuman toteutumista ja sen jälkeen. Nykyisessä maksuja koskevassa EU:n lainsäädännössä on jo monia tähän liittyviä säännöksiä, joita on tarkistettava. Vaikeimpia tehtäviä on tietojen sisällön ja määrän oikean tasapainon löytäminen, jotta tietoja lukeva maksupalvelun käyttäjä pystyy ymmärtämään ne ja saamaan selon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

1.9

Komissio pitää erittäin tärkeinä myös oikeudellisia turvakeinoja asiakkaan suojaamiseksi tapauksissa, joissa maksutapahtuma ei toteudu tai se toteutuu vajavaisesti taikka ilman asianmukaista valtuutusta.

1.10

Tiedonantoon kuuluvat 21 liitettä ovat sen olennainen osa. Kussakin liitteessä käsitellään tiettyä maksualan sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan liittyvää oikeudellista tai teknistä kysymystä.

2.1

Komitea kannattaa komission aloitteen tavoitetta, joka koskee johdonmukaisen ja kattavan oikeudellisen kehyksen luomista yhtenäiselle eurooppalaiselle maksualueelle. Maksualan sisämarkkinoiden tiellä on esteitä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen eroista. Sisämarkkinoilla suoritettavia maksuja säännellään nykyisinkin vielä enimmäkseen jäsenvaltiokohtaisten sääntöjen ja/tai toimintatapojen mukaisesti. Koska unionissa suoritettavista vähittäismaksuista 98 prosenttia on maiden sisäisiä (6), rajatylittävien maksupalvelujen kysyntä EU:ssa on tietenkin vähäistä.

2.2

Monien Euroopan maiden kotimaiset maksupalvelumarkkinat toimivat hyvin tehokkaasti. Lainsäädännöllä tulisikin vain poistaa rajatylittäviä maksuja haittaavat tekijät, jotta toiminta olisi yhtä tehokasta kaikkialla. Rajatylittävien maksujärjestelmien parantaminen ei siis saisi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioissa käytössä oleviin tehokkaisiin kotimaisiin maksujärjestelmiin.

2.3

Komission tulisi poistaa esteet EU:n laajuisten markkinakäytänteiden ja sopimusten kehittämisen tieltä, mutta sen ei pitäisi antaa säännöksiä näkökohdista, jotka voidaan sisällyttää kyseisiin käytänteisiin ja sopimuksiin. Tässä yhteydessä tulee pyrkiä asianmukaiseen tasapainoon itse- ja yhteissääntelyn sekä EU:n lainsäädännön välillä.

2.4

ETSK:n mukaan (7) sekä itse- että yhteissääntelyä tulee tukea. Kuitenkin on hyväksyttävä tiukka säännöstö kaikkia niitä toimia varten, joiden osalta itse- tai yhteissääntely osoittautuu epätarkoituksenmukaiseksi tai riittämättömäksi tai joiden osalta sääntelyä ei sovelleta asianmukaisella tavalla.

2.5

Komitea kannattaa korkeatasoisen ja yhtenäisen kuluttajansuojan periaatetta, sillä se kuuluu perustamissopimuksen ensisijaisiin tavoitteisiin.

2.6

Maksualan sisämarkkinoiden tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyiset. Mikäli EU:n lainsäädäntökehyksen luominen lisää maksuliikenteen kustannuksia, todellisena uhkana on, että maksupalveluja hoitavat tulevaisuudessa yhä useammin EU:n ulkopuolella toimivat unionin ulkopuoliset tahot ja ettei lainsäädännöllä saavuteta sille asetettuja tavoitteita.

2.7

Komitea ei pidä toivottavana sekkien jättämistä uuden säädöksen soveltamisalaan kuuluvien maksujen ulkopuolelle, sillä joissakin jäsenvaltioissa kyseistä maksuvälinettä käytetään vielä yleisesti.

2.8

Uudessa järjestelmässä on lisäksi huolehdittava itsesääntelyn avulla siitä, että yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen minkä tahansa rahoituslaitoksen käyttöön antamat tai hyväksymät luottokortit tai luotolliset pankkikortit käyvät kaikkiin pankkiautomaatteihin kaikissa jäsenvaltioissa.

3.4.1

Arvopäiväkysymys ei koske yksinomaan maksuja; monesti arvopäivä ei liity erityisesti maksutapahtumaan, vaan se voi määräytyä minkä tahansa tilitapahtuman mukaan.

3.4.2

Kuten komissio myöntää, arvopäivän määrittely on ensi kädessä hinnoittelukysymys (eli osa tuotehallintaa tai asiakassuhteita). Koska arvopäivä on tuotehallintaan liittyvä kysymys, se ei ole sidoksissa tilitapahtumien seurannassa käytettäviin kirjauksiin.

3.4.3

Arvopäivät voivat vaihdella pankeittain, ja pankki voi soveltaa erilaisia arvopäiviä eri asiakkaisiinsa tai jopa saman asiakkaan eri tilitapahtumiin.

3.4.4

Komitea pitää tervetulleena ajatusta siitä, että maksupalvelujen tarjoajille asetettaisiin arvopäivän käyttöä koskevia avoimuusvaatimuksia. Arvopäivien käytöstä kuluttajille aiheutuvien taloudellisten vaikutusten tulisi olla kohtuullisia. Arvopäiväjärjestelmien lähentämistä Euroopan laajuisesti tulee myös harkita, vaikkakin jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien ollessa hyvin erilaisia kyseistä lähentämistä on pidettävä keskipitkän aikavälin tavoitteena.

3.4.5

Kyseisen lähentämisprosessin yhteydessä tulisi soveltaa sellaista toimintalinjaa, että maksutapahtuman arvopäiväksi määritellään päivä, jona maksumääräyksen mukainen rahavirta toteutuu maksupalvelun tarjoajan järjestelmässä.

3.5.1

Asetuksessa (EY) N:o 2560/2001 viitataan kansainväliseen tilinumeroon (8) ja pankkitunnukseen (9), joita yhteisön viranomaiset, Euroopan keskuspankkijärjestelmä mukaan luettuna, ovat edistäneet ja tukeneet. IBAN-tilinumerostandardi on hyväksytty ja toimii kaikkialla EU:ssa. Kyseisessä koodijärjestelmässä tilinumeroiden siirtäminen ei ole mahdollista. Pankkien tulisi taata vähintään se, että saman pankin eri konttorin asiakkaaksi siirtyvä voi säilyttää vanhan tilinumeronsa.

3.10.1

Asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi olisi tarkoituksenmukaisempaa, että tässä liitteessä se ajankohta, jona maksutapahtuma tulee peruuttamattomaksi, määriteltäisiin maksuvälineittäin. Liitteessä olisi käsiteltävä myös sitä, miten tähän ajankohtaan liittyvistä seikoista tiedotetaan. Komitean mukaan asiakkaalle olisi ilmoitettava maksun peruuttamattomuutta koskevat ehdot eri maksujärjestelmien ja käytetyn maksuvälineen osalta.

3.10.2

On myös pidettävä mielessä, että asiakkaat eivät pelkästään lähetä vaan he myös vastaanottavat maksuja. Sillä, että ajanjakso, jonka kuluessa maksu voidaan peruuttaa, on erittäin pitkä, voi siten olla päinvastaisia haitallisia vaikutuksia maksuja vastaanottaville asiakkaille.

3.10.3

Lisäksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä maksumääräyksen peruuttaminen maksumääräyksen antajaan ja maksujärjestelmään liittyvistä syistä. Maksumääräysten selvitystä ei selvyyden vuoksi ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tulisi voida peruuttaa, kun ne on kirjattu järjestelmään selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä annetun direktiivin mukaisesti.

3.10.4

Komitean mielestä maksumääräyksen peruuttaminen on mutkikas kysymys, josta tulisi keskustella edelleen. Maksupalvelujen tarjoajan olisi kuitenkin pyydettäessä ilmoitettava asiakkailleen se ajankohta, jonka jälkeen yksittäinen maksutapahtuma on peruuttamaton.

3.12.1

Komitea on samaa mieltä siitä, että maksupalvelun tarjoajan tulisi vastata maksumääräyksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja todistaa, että maksutapahtuma on kirjattu ja toteutettu oikein sekä hyvitetty maksunsaajan tilille. Maksupalvelun tarjoaja vastaa teknisessä mielessä siitä maksujärjestelmän osasta, johon se voi vaikuttaa. On kuitenkin selvää, että palveluntarjoajalla on ainoastaan siviilioikeudellinen vastuu. Palveluntarjoaja ei missään tapauksessa ole korvausvelvollinen mikäli se on toiminut huolellisesti tai mikäli kyseessä on force majeure -tilanne. Palvelun tarjoajan tehtävänä on kuitenkin osoittaa, että maksutapahtuma on kirjattu oikein sekä se, että maksu on suoritettu ja merkitty kirjanpitoon sovitulla tavalla. Tätä velvollisuutta ei voida sopimuksin rajoittaa tai kiertää.

3.12.2

Komitean mielestä maksupalvelun tarjoaja voisi lisätä tarjoamansa palvelun arvoa ottamalla vastuun myös vaateista, jotka liittyvät palveluntarjoajan vaikutusvallan ulkopuolella oleviin seikkoihin. Tämä koituisi myös asiakkaiden hyödyksi ja lisäisi kilpailua.

3.13.1

Luottolaitokset ovat kortilla suoritettujen maksujen osalta velvollisia noudattamaan suositusta 97/489/EY etenkin seuraavalla tavalla:

3.13.2

Maksupetosten takana on myös järjestäytynyttä rikollisuutta. Edellä mainittu 150 euron raja saattaa kannustaa petolliseen menettelyyn. Tämän takia komitea katsoo, että käyttöön olisi otettava riskiin perustuva raja. Kortinhaltijan vastuun tulisi edellä mainitussa tapauksessa olla tietty prosenttiosuus kortin luottorajasta. Kortinhaltija hyväksyisi vastuun korttia koskevassa sopimuksessaan. Tällainen oikeudenmukainen lähestymistapa vastaisi todellista riskiä ja kustannuksia, ja näin voitaisiin tehokkaammin ehkäistä petoksia, jolloin yleiskustannukset pienenisivät.

3.13.3

Suosituksen 97/489/EY osittainen tarkistaminen maksualan uuden oikeudellisen kehyksen mukaisesti on myönteistä. Komitean mielestä liitettä tulisi tarkastella yhdessä sähköistä allekirjoitusta koskevan direktiivin mukaisten sähköisen allekirjoituksen käyttötapojen kanssa.

3.13.4

On epävarmaa, voisiko maksupalvelujen tarjoaja näyttää täydellisesti tai edes välillisesti toteen, onko asiakas sellaisen maksutapahtuman suorittaja, joka on maksettu teknisesti turvallisen sähköisen maksuvälineen avulla. Maksupalvelujen tarjoajien lienee etenkin Internet-pankissa suoritettujen maksujen osalta vaikea esittää tällaista näyttöä, sillä maksut voidaan suorittaa mikrotietokoneilla, joita palvelun tarjoaja ei voi valvoa.

3.14.1

Periaate, jonka mukaan maksunsaaja saa maksun koko summan, on tässä liitteessä keskeinen. Periaate on vakiintunut asetuksen (EY) N:o 2560/2001 myötä sellaisten maksujen osalta, jotka voidaan välittää automaattisen maksujenkäsittelyn kautta (Straight-Through-Processing), sillä edellytyksellä, että vastaavat maksut kotimaan maksuliikenteessä suoritetaan kokonaisuudessaan eikä maksunsaajalle maksettavasta summasta vähennetä kuluja.

3.14.2

Lisäksi pankit ovat säännelleet itse näitä seikkoja pankkienvälisen maksusopimuksen perusteella (Interbank Convention on Payments) (13), jota sovelletaan ainoastaan euromääräisiin tilisiirtoihin. Maksusopimuksen tavoitteena on edistää välittäjäpankkien käytöstä luopumista, sillä niiden käytöstä aiheutuvat kulut veloitetaan tilisiirron kokonaissummasta.

3.14.3

Käyttöön otettavassa oikeudellisessa kehyksessä tulisi välttää erityisiin viestimuotoihin ja -järjestelmiin sisältyviä teknisiä termejä (kuten SHARE, BEN, OUR), sillä ne ovat usein epätarkoituksenmukaisia jäsenvaltion sisäisessä maksuliikenteessä. Komitean mielestä direktiivin 97/5/EY korvaamiseksi ei pitäisi antaa muita säädöksiä. Nykyisten veloitusvaihtoehtojen tarkoituksena on tarjota asiakkaalle vaihtoehtoja, jotka sisältyvät asiakkaan ja pankin neuvottelemiin ehtoihin. Liiallisen yhdenmukaistamiseen ja valinnanvapauden rajoittamiseen liittyviä riskejä on vältettävä; nykyiset veloitusvaihtoehdot vastaavat markkinoiden tarpeita, joita EU:n sisäisiin tilisiirtoihin käytettävät perusvälineet eivät täytä. Nämä vaihtoehdot ovat tarpeen eri maksutyyppien sekä myös etäkaupan kannalta. Komitean mielestä maksupalvelujen tarjoajien pitäisi ilmoittaa käytetty veloitusmuoto nykyistä avoimemmin.

3.14.4

Komitea kehottaa komissiota poistamaan ristiriidan, joka syntyy direktiivissä oletuksena olevan OUR-vaihtoehdon ja asetuksessa etusijalle asetetun SHARE-vaihtoehdon välille. OUR-vaihtoehto on veloitusjärjestelmä, joka on käytössä vain harvassa jäsenvaltiossa.

3.15.1

Komitea muistuttaa, että Euroopan maksuneuvostossa toimivat eurooppalaiset pankit sopivat Credeuro-sopimuksessa, että ellei muuta ole sovittu, tilisiirron on tapahduttava kolmen pankkipäivän kuluessa (hyväksymispäivän jälkeen). Kolmen päivän määräaika on oletusaika, ja yksittäiset pankit voivat nopeuttaa tilisiirtojen käsittelyä. Koska tilisiirtoon kulunut aika on palvelun keskeinen osatekijä, olisi luotettava siihen, että kilpailu kehittää palveluja edelleen.

3.15.2

Ainoastaan siinä tapauksessa, että maksupalvelujen tarjoajien itsesääntelyyn perustuvat aloitteet epäonnistuvat, tulisi harkita säädöstarvetta asiassa.

3.16.1

Eurooppalainen maksuneuvosto (EPC) yksilöi lainsäädännön tarpeen ja/tai poistettavat oikeudelliset esteet. Hyväksyttyään virallisesti yleiseurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän EPC ilmoittaa kantansa komissiolle. Yleiseurooppalaista suoraveloitusjärjestelmää koskeva lainsäädäntö riippuu suuressa määrin valittavasta mallista. Komitean mielestä maksupalvelualan ja EY:n lainsäätäjän olisi ryhdyttävä tiiviiseen yhteistyöhön tässä kysymyksessä.

3.17.1

Tämä liite ei koske maksuihin liittyviä kysymyksiä eikä se siten kuuluu maksualan uuteen oikeudelliseen kehykseen.

3.17.2

Käteis- tai muita maksuja ei lainsäädännössä tulisi kohdella eriarvoisesti. Useat lainsäädäntöön ja teknisiin seikkoihin perustuvat esteet haittaavat käteisen rahan rajatylittävien kuljetuksien kehitystä euroalueella. Tämä koskee etenkin yhdessä valtiossa sijaitsevien kansallisten keskuspankkien sivutoimipaikkojen ja rahoituslaitoksen toisessa valtiossa sijaitsevien sivutoimipaikkojen välisten rahankuljetuksen esteitä.

3.17.3

Mahdollisuus käyttää keskuspankkien rajatylittäviä palveluja liittyy yhteisen rahan käytön luonnolliseen kehitykseen euroalueella.

3.17.4

Käteiskuljetusalan kilpailua euroalueella olisi edistettävä tehokkuuden maksimoimiseksi. Komitean mielestä olisi säädettävä rajatylittäviin käteisen rahan kuljetuksiin oikeuttavasta luvasta sekä lupien noudattamisen riittävästä valvonnasta.

3.21.1

Komitean mielestä liitteessä 21 käsitellyt kysymykset sisältyvät liitteessä 12 käsiteltyihin asioihin (toteutumatta jättäminen tai puutteellinen toteuttaminen) ja seuraavat seikat olisikin otettava huomioon:

3.21.2

Maksupalvelujen tarjoajia ei tulisi asettaa vastuuseen sellaisista maksuista, jotka eivät kirjautuneet maksujärjestelmään sen pettämisen aikana. Maksupalvelujen tarjoajalla on siviilioikeudellisen vastuunsa mukainen rajoitettu vastuu, ja sen on näytettävä ryhtyneensä kaikkiin tarpeellisiin toimiin maksuverkon pettämisen estämiseksi.

3.21.3

Iso-Britanniassa toimiviin pankkeihin hiljattain kohdistuneiden s-postien ja väärennettyjen Internet-sivujen avulla tapahtuvien ns. phishing-hyökkäyksien yhteydessä eräs verkkopalvelujen tarjoaja vastasi hyökkäykseen sulkemalla verkkopalvelunsa. Maksupalvelujen tarjoajalla ei ole välittömiä keinoja torjua tällaisia hyökkäyksiä, koska hyökkääjä ja asiakas ovat tässä tapauksessa olleet suorassa sähköpostiyhteydessä toisiinsa. Mikäli mahdollista, maksupalvelujen tarjoajan tulisi tiedottaa asiakkailleen ennen kuin se keskeyttää järjestelmän toiminnan turvallisuussyistä. Komitean mielestä ei ole asianmukaista rangaista palvelun tarjoajaa siitä, että se on ryhtynyt toimiin asiakkaidensa suojaamiseksi tällä tavoin. Komitea kehottaa maksupalvelujen tarjoajia toimimaan aktiivisesti tämäntyyppisten petosten torjunnassa.

4.1

Uuden oikeudellisen kehyksen tulisi olla yhdenmukainen yhteisön kuluttajansuojapolitiikkaa koskevan strategian kanssa, jonka keskeisenä tarkoituksena on korkeatasoinen yhteinen kuluttajansuoja.

4.1.1

Komitea tukee Euroopan komission pyrkimystä vahvistaa kuluttajien luottamusta, oikeusvarmuutta ja sisämarkkinoilla suoritettavien maksujen markkinatehokkuutta. Komitea kannattaa sitä, että itse- ja yhteissääntelyä pidetään mahdollisena tapana edetä useissa 21 liitteessä mainituissa kysymyksissä.

4.2

Liitteitä 1, 2, 8, 12, 13, 18 ja 19 koskevat säädösaloitteet tulisi asettaa etusijalle. Erityisen ripeästi tulisi paneutua liitteisiin tiedonantovaatimuksista (liite 2), maksumääräyksen antajaa koskevista tiedoista (liite 8) sekä tietosuojakysymyksistä (liite 18).

4.3

Yhteistyötä komission ja pankkisektorin välillä tulisi tiivistää yleiseurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän perustamiseksi (liite 16). Yhteistyö on tarpeen myös määriteltäessä sitä, kenellä on oikeus tarjota maksupalveluja (liite 1) ja myös maksuvälineiden ja niiden osien turvallisuuden arvioinnissa (liite 7).

4.4

Mitä tulee muihin liitteisiin, komitean mielestä itse- tai yhteissääntely on tarkoituksenmukaisempi tapa saavuttaa komission ajama tavoite tehokkaista sisämarkkinoista maksualalla. Mikäli itsesääntelyyn perustuvat toimet eivät osoittaudu onnistuneiksi, on selvää, että käsitellyistä kysymyksistä on säädettävä yhteisön tasolla.

4.5

Komitea ehdottaa samansuuntaisesti, että tulevassa oikeudellisessa kehyksessä tulisi keskittyä siihen, että kuluttajille tiedotetaan maksupalvelujen käyttämiseen liittyvistä seikoista ja käyttöehdoista. Kehyksen tulisi nojautua mahdollisimman paljon nykyisiin käytäntöihin ja itsesääntelyyn perustuviin sääntöihin. Sellaisten kysymysten sääntely, joiden suhteen palvelujen tarjoajat ovat jo saavuttaneet lainsäätäjän tavoitteet, ei ole tarpeen (esimerkiksi tilisiirtoja koskevaa direktiiviä ei ole tarpeen tarkistaa tilisiirtojen toteutumisajan lyhentämiseksi). Yhteinen lähestymistapa on tietyissä kysymyksissä kuitenkin oikea ratkaisu.

4.6

Tiedonanto on usealta osin laajempi kuin pelkkien maksupalvelujen käsittely edellyttäisi, ja komission on korostettava nimenomaisesti kaupallisten palvelujen ja maksujärjestelmien välistä eroa. Maksupalveluista mahdollisesti annettavaan säädökseen ei tulisi sisällyttää seikkoja, jotka koskevat muiden kuin maksuihin liittyvien velvoitteiden täyttämistä.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/19

1.1

Ehdotuksella on tarkoitus kodifioida luottovakuutuksen, luottotakuiden ja rahoitusluottojen alan neuvotteluja ja tietojenvaihtoa koskevista menettelyistä 3. joulukuuta 1973 annettu neuvoston päätös 73/391/ETY. Päätöstä on muutettu neuvoston päätöksellä 76/641/ETY, Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjalla sekä Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

1.2

Päätökset koskevat ainoastaan julkisyhteisöjä, ja niissä säännellään etenkin sitä, missä tapauksissa ulkomaanluottojen myöntämistä tai niiden takaamista suunnittelevan jäsenvaltion on sovellettava neuvottelumenettelyä muiden jäsenvaltioiden ja komission kuulemiseksi. Päätös ei vaikuta yksityiseen vientiluottojen takaustoimintaan.

1.3

Ehdotetulla päätöksellä korvataan kodifioitavat säädökset.

1.4

Ehdotetulla päätöksellä ei muuteta kodifioitavien säädösten asiasisältöä. Kyseessä on ainoastaan säädösten kokoaminen yhteen ja vain kodifioinnin edellyttämien muodollisten muutosten tekeminen.

2.1

Ehdotus liittyy komission tavoitteeseen koota usein muutetut säännökset yhteen niiden selkeyden parantamiseksi.

2.2

Koska voimassa olevat säännökset ovat tähän asti olleet hajallaan eri säädöksissä, on niiden selvittäminen ollut työlästä ja edellyttänyt useiden säädösten tutkimista ja vertailua.

2.3

Ehdotuksessa rajoitutaan kodifioitavien säädösten yhdistämiseen muuttamatta lainkaan niiden asiasisältöä. Asiasisällön muuttaminen ei ole tarpeen.

2.4

Ehdotus on tervetullut, koska se edistää avoimuutta sekä yhteisön säädösten ymmärrettävyyttä (1).

2.5

Komission tulisi kuitenkin ottaa kodifioinnin yhteydessä huomioon vielä seuraavat seikat:

2.6

Lisäksi käännösten virheettömyyteen olisi oikeusvarmuuden ja päätöksen oikeanlaisen soveltamisen vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

a)

4 artiklan e alakohdan ii ja iv alakohdassa ”luoton alkamisajankohta” olisi käännettävä pikemminkin ”ponto de partida do crédito” kuin ”inícido do crédito”, koska kyse ei välttämättä ole samasta päivämäärästä.

b)

4 artiklan e alakohdan iv alakohdassa ilmaus ”jos luottoa ei makseta takaisin tasaerissä säännöllisin väliajoin” olisi parempi kääntää ”escalonadas em prestações iguais e espaçadas de modo regular” kuin ”escalonadas por parcelas de igual montante espaçadas de modo regular”.

c)

Niin ikään ilmaus ”tukiluotto” (esim. 4 artiklan f alakohdan i alakohta ja 5 artiklan e alakohdan i alakohta) tulisi kääntää ”crédito de ajuda” eikä ”crédito de auxílio”, koska viimeksi mainitulla ilmauksella on valtiontukia koskevassa EU:n lainsäädännössä aivan eri merkitys.

d)

Lisäksi kirjoitusvirheitä on ainakin 3 artiklan 2 kohdassa (ensimmäisellä ja kolmannella rivillä) (”ntureza” ja ”peirem”), 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa (”desdavorável”) ja liitteessä I olevan B kohdan d alakohdassa (”antiantamentos”).

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/20

1.1

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) hyväksyi vuonna 1979 alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan kansainvälisen johtamissäännöstön (ISM-säännöstön) edistääkseen turvallisuuskulttuurin ja ympäristötietoisuuden kehittämistä alusliikenteessä. Vuonna 1994 IMO päätti tehdä säännöstön pakolliseksi lisäämällä ihmishengen turvallisuudesta merellä tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen vuodelta 1974 (SOLAS) uuden IX luvun ”Alusten turvallisuusjohtaminen”.

1.2

Säännöstön noudattaminen tehtiin pakolliseksi kahdessa vaiheessa. Se tuli pakolliseksi 1.7.1998 yhtiöille, jotka liikennöivät kansainvälisillä reiteillä sellaisilla matkustaja-aluksilla, öljysäiliöaluksilla, kemikaalisäiliöaluksilla, kaasusäiliöaluksilla ja irtolastialuksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 tonnia. Sen jälkeen se tuli 1.7.2002 pakolliseksi yhtiöille, jotka liikennöivät kansainvälisillä merireiteillä sellaisilla muilla lastialuksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 tonnia.

1.3

Estonia-tragedian vuoksi EU päätti ryhtyä toimiin, jotta ISM-säännöstöä alettaisiin soveltaa suunniteltua aikaisemmin eli 1.7.1996 mennessä yhteisössä kansainvälisillä ja kotimaan reiteillä liikennöiviin ro-ro-matkustaja-aluksiin (asetus (EY) N:o 3051/95, 8.12.1995) (1). ETSK ilmaisi lausunnossaan olevansa tyytyväinen ehdotettuun toimeen ja kannattavansa komission aloitetta (2).

1.4

Asetusta on muutettu kahdesti: a) asetuksella 179/1998 (3) asiakirjoja/todistuksia koskevien ISM-säännösten yhdenmukaisesta soveltamisesta Euroopassa liikennöiviin aluksiin b) asetuksella 1970/2002 (4), jolla saatettiin asiaa koskevan asetuksen säännökset ajan tasalle ottaen huomioon IMO:n myöhemmin tekemät säännöstön muutokset. Asetus tuli voimaan 26. marraskuuta 2002.

2.1

Kun asetus (EY) N:o 3051/95 annettiin, jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti totesivat, että ISM-säännöstön soveltaminen ro-ro-matkustaja-aluksiin oli ensisijainen tavoite ja että se oli ensimmäinen toimi meriturvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimien sarjassa.

2.2

Ehdotetulla asetuksella korvataan asetus (EY) 3051/95, ja se on aiempaa asetusta yleisempi, sillä sen tavoitteena on helpottaa ISM-säännöstön asianmukaista, täsmällistä ja yhdenmukaista noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa ja unioniin liittyvissä maissa. Asetuksella pidetään edelleen voimassa EU:ssa nykyisin voimassa olevat ISM-säännöt, joita sovelletaan Euroopan satamiin ja satamista säännöllisesti liikennöiviin ro-ro-matkustaja-aluksiin niiden lippuvaltiosta riippumatta.

2.3

Asetusta sovelletaan kaikkiin yhtiöihin, jotka liikennöivät merellä yhdellä tai useammalla seuraavista aluksista:

2.4

Ehdotetun asetuksen soveltamisala perustuu SOLAS-yleissopimuksen IX luvun määräyksiin. Sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat alustyypit, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla, vaikka ne liikennöisivät kotimaanreiteillä. Kotimaanreiteillä liikennöivien matkustaja-alusten osalta sääntöjä sovelletaan kuitenkin ainoastaan niihin matkustaja-aluksiin, jotka liikennöivät yli viiden meripeninkulman päässä rantaviivasta, mutta toisaalta niitä sovelletaan kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtiviin aluksiin.

2.5

Kaikkien yhdellä tai useammalla edellä mainitun tyyppisellä aluksella liikennöivien yhtiöiden täytyy noudattaa alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevaa kansainvälistä johtamissäännöstöä (ISM-säännöstö), joka sisältyy asetuksen liitteen osastoon I. Jäsenvaltioiden on noudatettava todistusten antamista koskevia ohjeita (hallinnoille tarkoitetut säännökset ISM-säännöstön täytäntöönpanosta) liitteen osaston II mukaisesti.

3.1

ISM-säännöstö on yksi IMO:n merkityksellisimmistä toimista meriturvallisuuden alalla, koska se tarjoaa puitteet IMO:n yleissopimusten tehokkaalle noudattamiselle. ETSK:n kanta on, kuten aiemmissa lausunnoissa on todettu, että asetus 3051/95 on täyttänyt tehtävänsä hyvin aikaistaessaan ISM-säännöstön soveltamista kahdella vuodella ja laajentaessaan sen soveltamista kotimaan merireiteillä liikennöiviin ro-ro-matkustaja-aluksiin.

3.2

ETSK toteaa, että asetuksen tavoite on jo saavutettu niiden yhtiöiden osalta, jotka liikennöivät kansainvälisillä reiteillä matkustaja-aluksilla ja lastialuksilla, sillä velvoite noudattaa ISM-säännöstöä perustuu SOLAS-yleissopimukseen. Samoin asetuksen 3051/95 täytäntöönpanolla on saavutettu tavoite niiden yhtiöiden osalta, jotka liikennöivät kotimaanreiteillä ro-ro-matkustaja-aluksia käyttäen.

3.3

Komission pääasiallinen perustelu ehdotukselle on, että koko ISM-säännöstön ja hallinnoille tarkoitettujen ohjeiden voimaansaattaminen EU:n oikeudessa vahvistaa säännöstön tehokasta täytäntöönpanoa unionissa. ETSK pitää perustelua asianmukaisena ja kannattaa varauksetta tavoitetta siltä osin kuin se koskee aluksia, joihin jo sovelletaan ISM-säännöstöä. Kun tarkastellaan sitä lisäarvoa, jonka ISM-säännöstön soveltamisalan ehdotettu laajentaminen muuntyyppisiin aluksiin mahdollisesti tuo, ETSK esittää kuitenkin seuraavat huomiot.

3.3.1

ISM-säännöstö laadittiin toimialan aloitteesta vapaaehtoisesti noudatettavaksi välineeksi laadukkaan merenkulun edistämiseksi. Säännöstön pakollisesta yleisestä soveltamisesta saadut kokemukset vuonna 1998 käynnistyneestä ensimmäisestä vaiheesta alkaen ovat odotetusti osoittaneet säännöstön vahvuudet ja puutteet. On todettu yleisesti, että koko merenkulkuyhteisön (lippuvaltiot, luokituslaitokset ja varustamot) tulisi ymmärtää nykyistä paremmin säännöstön tavoitteet, että ISM-todistuskirjoja myöntävien tulisi parantaa keskinäisiä yhteyksiään ja että ISM-säännösten noudattamista valvovien tarkastajien koulutukselle tulisi laatia yhtenäiset vaatimukset. Hyvän turvallisuusjohtamisen ydin on ylimmän tason sitoutuminen. Meriturvallisuudessa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä lopputuloksen määrää yksittäisten ihmisten sitoutuminen ja motivaatio kaikilla tasoilla. Mikäli merenkulkualalla ei sisäistetä ISM-säännöstöä, säännöstö voi jäädä vain teoreettiseksi, kuten epäilijät ovat esittäneet.

3.3.2

Riskinarviointia käytetään nykyään paljon puolueettomana ja luotettavana välineenä turvallisuuden parantamisen arvioimisessa. Tästä lähtökohdasta ja selkeästi osoitettu tarve huomioon ottaen ISM-säännöstön pakollinen soveltaminen EU:ssa jäsenvaltioiden satamista tai satamiin säännöllisesti liikennöiviin ro-ro-matkustaja-aluksiin oli täysin perusteltua ja kannatettavaa. Samoin perustein on hallinnolle tarkoitettujen ohjeiden soveltaminen kaikkiin muihin kotimaanreiteillä liikennöiviin aluksiin jätetty toistaiseksi, aivan perustellusti, jäsenvaltioiden hallintoelinten harkintavaltaan toissijaisuusperiaatteen nojalla. ETSK:n tietojen mukaan minkään jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole laajennettu ISM-säännöstön pakollista soveltamista muihin kotimaanreiteillä liikennöiviin aluksiin.

3.3.3

ISM-säännöstössä, joka on laadittu kansainvälisillä reiteillä liikennöiviä aluksia varten, joita viranomaisten ja varustamojen ei näin ollen ole helppo valvoa, asetetaan merkittäviä velvoitteita varustamoille ja niiden aluksille sekä edellytetään kansainvälisten yleissopimusten noudattamista ja kannustetaan noudattamaan alan standardeja. Lisäksi yksinomaan kotimaanreiteillä liikennöivien lastialusten meriturvallisuusjärjestelmää säännellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä, ja vastaavasti tällaiset alukset saattavat joutua noudattamaan kansainvälisillä reiteillä liikennöiviä lastialuksia koskevaa säännöstöä.

3.3.4

ETSK, joka toimii muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten edunvalvojana Euroopassa, on huolissaan ISM-säännöstön pakollisesta soveltamisesta yksinomaan kotimaan merireiteillä liikennöiviin pieniin ja keskisuuriin laivanvarustusyrityksiin. Edellä esitetyn perusteella ehdotetussa asetuksessa tulisi ottaa huomioon säännöstön noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja byrokraattiset muodollisuudet, jos niitä sovelletaan edellä mainitun kaltaisten yritysten omistamiin aluksiin. Näin ollen tarvitaan joustavuutta säännöstön soveltamisessa ja/tai poikkeusten sallimisessa.

4.1.1

ETSK katsoo, että käytännön syistä saatetaan tarvita poikkeuksia silloin, kun kyseessä ovat kotimaanreiteillä liikennöivät pienet lastialukset ja matkustaja-alukset, sekä erityisesti niissä tapauksissa, kun omistaja hoitaa itse alusta tai alus on suoraan omistajan valvonnassa.

4.2.1

Vastaavasti mainituntyyppiset alukset saattavat joutua noudattamaan kansainvälisillä reiteillä liikennöiviä lastialuksia koskevaa säännöstöä. ETSK on sitä mieltä, että asetuksessa tulisi säätää selvästi ISM-säännöstön perusvaatimukset, jotka saattavat koskea näitä aluksia.

4.3.1

ETSK kannattaa todistusasiakirjojen vaatimisen pakollisuutta, sillä se on ehdotetun asetuksen pääasiallinen pätevä peruste.

4.3.2

On huomattava 2 ja 6 artiklan perusteella, että myös muun valtion kuin lippuvaltion hallinto voi antaa vaatimustenmukaisuusasiakirjat tai vastaavasti turvallisuusjohtamistodistukset jälkimmäisen pyynnöstä.

4.3.3

ETSK:n mielestä 5 artiklan 4 ja 9 kohdat vaativat selvennystä ja ne on sovitettava yhteen ISM-säännöstön määräysten kanssa, sillä kyseisissä kohdissa asetetaan tarpeettomia rajoituksia ja ne voivat johtaa epäselvään tilanteeseen.

4.4.1

Suojamenettely ei koske, vaikka sen pitäisi koskea, sellaista jäsenvaltiota tai lippuvaltiota, joka on antanut vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja joka saattaa joutua lykkäämään asiakirjan voimaantuloa tai mitätöimään sen.

4.5.1

Artikla koskee raportoinnin muotoa, josta komission on määrä päättää, mutta siinä ei säädetä raportoinnin sisällöstä. Tulisi selventää, koskeeko jäsenvaltioiden raportointi säädöksen ja täsmällisemmin sanottuna todistustenantamismenettelyjen vaatimustenmukaisuutta vai yhtiöiden ja niiden alusten vaatimustenmukaisuutta, joka voidaan osoittaa lippu- ja satamavaltion valvonnalla.

4.6.1

ETSK pitää 3 ja 4 artiklaa koskevien huomioiden mukaisesti asianmukaisena vuoden siirtymäkautta sellaisille lastialuksille ja matkustaja-aluksille, jotka liikennöivät kotimaan reiteillä.

5.1

ETSK kannattaa koko ISM-säännöstön ja hallinnoille tarkoitettujen ohjeiden voimaansaattamista EU:n oikeudessa ehdotetun uuden, asetuksen 3051/95 korvaavan asetuksen avulla. Ehdotetun asetuksen soveltamisalan laajentamisen lisäarvo saattaisi olla käytännössä kuitenkin vähäinen, sillä kansainvälisillä reiteillä liikennöivät alukset ja kotimaanreiteillä liikennöivät ro-ro-matkustaja-alukset noudattavat jo nyt ISM-säännöstöä.

5.2

ETSK toteaa, että vuonna 1998 käynnistyneestä ensimmäisestä vaiheesta alkaen saadut kokemukset ISM-säännöstön soveltamisesta ovat osoittaneet säännöstön vahvuudet ja puutteet. ISM-säännöstön soveltamiseen osallistuvien merenkulkualan kaikkien toimijoiden tulisi sisäistää säännöstön tavoitteet, muutoin se saattaa jäädä vain teoreettiseksi. Tämä koskee erityisesti niitä yhtiöitä ja aluksia, jotka eivät ole tähän asti kuuluneet ISM-säännöstön soveltamisalaan.

5.3

Aloitetta ISM-säännöstön soveltamisalaan laajentamiseksi kaikkiin kotimaanreiteillä liikennöiviin aluksiin on syytä miettiä uudelleen, jotta siitä voidaan tehdä nykyistä joustavampi. Uudet alusluokat saattavat joutua noudattamaan kansainvälisillä reiteillä liikennöiviä aluksia koskevaa säännöstöä todennäköisesti kohtuuttomin noudattamisesta aiheutuvin kuluin, erityisesti kun alusta hoitaa omistaja itse tai se on suoraan tämän valvonnassa. Tämä ei ollut tarkoitus, eikä se ole kohtuullista. Ehdotettuun asetukseen sisältyvää todistustenantamisprosessia tulee mukauttaa siten, että kotimaanreiteillä liikennöiville pienille ja keskisuurille laivanvarustusyrityksille ei aseteta tarpeettomia rajoituksia. Niinpä saattaa olla tarpeen säätää ISM-säännöstön perusvaatimuksiin poikkeusmahdollisuuksia tai vaihtoehtoisia säännöksiä tällaisten alusten osalta.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/23

1.1

Komissio on puuttunut merenkulun turvatoimien parantamista koskevassa tiedonannossaan (1) ja ehdotuksessaan asetukseksi alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta (2) alusten sekä alusten ja satamien vuorovaikutuksen turvallisuusnäkökohtiin sekä ehdottanut erityistoimia, joita käsitellään parhaillaan lainsäädäntämenettelyssä. Ehdotettu asetus koskee kuitenkin ainoastaan sataman sitä osaa, jossa aluksen ja sataman vuorovaikutus tapahtuu, eli terminaalia.

1.2

Antamassaan lausunnossa (3) ETSK on suhtautunut myönteisesti komission ehdottamaan toimeen ja kannattanut komission pyrkimystä ryhtyä seuraavaksi toteuttamaan yhteisön lisätoimenpiteitä, joilla taataan sekä satamien että satamien ja niitä ympäröivien alueiden välisten yhteyksien turvallisuus.

1.3

Komission aloitteen toisessa ja edellistä vaikeammassa vaiheessa todetaan, että on käynnistettävä kattava satamien turvallisuuspolitiikka, koska yhä laajemmat satama-alueet, jotka ovat koko kuljetusketjun ja matkustajavirtojen olennainen yhtymäkohta, altistuvat vaaroille.

2.1

Ehdotuksella täydennetään alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamista koskevalla asetuksella käyttöönotettuja turvatoimia varmistamalla, että ehdotuksen myötä koko satama kuuluu turvajärjestelmän piiriin. Direktiivillä taataan yhteisön satamien asianmukainen turvallisuustaso ja varmistetaan, että kaikkia satama-alueet kattavia turvallisuustoimenpiteitä sovelletaan yhtenäisesti.

2.2

Komissio toteaa, ettei vaaditun turvajärjestelmän perustamista varhaisessa vaiheessa voida taata IMO:n ja ILO:n yhteistoimenpiteillä, joihin kuuluvat parhaillaan laadittavat vapaaehtoiset satamien turvatoimia koskevat käytännesäännöt. EU:n on siis toimittava ennakoivasti, mieluiten säätämällä direktiivi, joka jättää tarvittavaa joustovaraa.

2.3

Ehdotetussa direktiivissä sallitaan satamien nykyisten turvajärjestelmien säilyttäminen, jos ne vastaavat direktiivin perusperiaatteita ja -vaatimuksia. Direktiivissä velvoitetaan tekemään turvallisuusarviointeja, määrittelemään turvallisuustasot, laatimaan ja hyväksymään turvallisuussuunnitelmia, nimeämään turvallisuudesta vastaava viranomainen, nimeämään turvapäällikkö, asettamaan turvakomiteoita ja tukemaan toimenpiteiden täytäntöönpanoa.

3.1

Syyskuun 11. päivänä tehtyjen terrori-iskujen jälkeiset tapahtumat ja toimet ovat osoittaneet oikeiksi arviot, joiden mukaan terrorismin vastainen taistelu kestää pitkään. Madridissa 11. maaliskuuta 2004 sattuneet traagiset tapahtumat osoittivat koko liikennejärjestelmän olevan altis terrori-iskuille. Ne todistivat myös, ettei täydellistä turvallisuutta milloinkaan saavuteta. Liikenteen turvallisuudesta antamassaan valmistelevassa lausunnossa (4) ja sitä seuranneessa lausunnossa merenkulun turvatoimista (5) ETSK oli vakaasti sitä mieltä, että EU:n tulisi astua kansainvälisen toiminnan johtoon ja laatia nykyistä laajemmat turvallisuuspuitteet, joissa puututaan terrorismin syihin eikä pelkästään pyritä ehkäisemään sitä tai poistamaan sen vaikutuksia.

3.2

Koska merenkulun turvallisuus on maailmanlaajuinen ongelma, sekä kansainvälinen yhteisö että EU ovat kiinnittäneet siihen asianmukaista huomiota. Raideliikenteen turvallisuudessa näkyy kuitenkin keskityttävän pitkälti kansallisen tason aloitteisiin, kun taas tieliikenteessä ja sisävesiliikenteessä terrorismi on jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle. ETSK painottaa, että elleivät muut liikennemuodot huolehdi omasta vastuustaan, ”heikoin lenkki” on terrorismin kohteena, jota kautta se tunkeutuu järjestelmään. On epärealistista odottaa, että satamat täyttäisivät muiden liikennemuotojen turva-aukot, ja on epäreilua sälyttää niille turvatoimista koituva taloudellinen taakka.

3.3

ETSK toteaa jälleen kerran, että terrorismin torjuntaan tähtäävät toimenpiteet olisi yhdistettävä toimenpiteisiin, joilla pyritään torjumaan perinteisiä turvallisuusongelmia (järjestäytynyttä rikollisuutta, luvatonta jäljentämistä, petoksia, salakuljetusta ja laitonta maahanmuuttoa). Näitä ongelmia tavataan laajoilla satama-alueilla, ja niihin olisi pitänyt puuttua pikaisesti, kuten ETSK on vaatinut. ETSK pahoittelee nyt sitä, etteivät tietyt EU:n jäsenvaltiot ole vielä liittyneet laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen ja siihen liittyviin pöytäkirjoihin. Komitea painottaa, että ne on ratifioitava pikaisesti, sillä näin vahvistettaisiin terrorismin torjuntaan käytettävissä olevia oikeudellisia välineitä.

3.4

ETSK:n mielestä (6) EU:n olisi ryhdyttävä toimiin varmistaakseen vastavuoroisen ja yhteistyöhön pohjautuvan toiminnan Yhdysvaltojen kanssa, jotta kaikkea EU:sta lähtevää rahtia (kontteja) kohdellaan tasavertaisesti. Unionin olisi siirrettävä tai sisällytettävä kahdenväliset järjestelyt Maailman tullijärjestön WCO:n alaisuudessa tehtävään monenkeskiseen sopimukseen. Samantapaisia vastavuoroisia järjestelyjä olisi toteutettava myös muiden alueiden tai maiden kanssa, ja niiden tueksi olisi perustettava tiedonvaihtojärjestelmä. Sopimusten puitteissa voitaisiin tarvittaessa tehdä teknistä yhteistyötä ja antaa kehitysmaille rahoitustukea, jotta ne parantaisivat satamiensa turvarakenteita.

3.5

Ehdotettujen toimenpiteiden puitteet muistuttavat satamarakenteille (terminaaleille) asetettuja puitteita. Niissä on uutta etenkin se, että maantieteellinen soveltamisala ulotetaan kattamaan koko satama-alue, jonka jäsenvaltiot määrittelevät Yhdysvaltojen toteuttamien vastaavien toimien mukaisesti. ETSK:n mielestä tarkoitus olisi saavutettu parhaiten laajentamalla asetuksen (EY) N:o 725/2004 (7) soveltamisalaa. ETSK myöntää kuitenkin, ettei edellä mainitun asetuksen mukaista täydellistä turvajärjestelmää vielä voida ulottaa kattamaan laajempia satama-alueita ja että direktiivissä on jätettävä jäsenvaltioille vaadittua joustovaraa toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon, että yhteisön satamat ja niiden toiminta poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jousto ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että EU:n satamissa toteutetaan hyvin erilaisia toimenpiteitä, sillä näin ulkomaiset satamat saatettaisiin luokitella ”turvallisiksi” tai laatia musta lista ”turvattomista” satamista sen mukaan, miten ne tunnistavat laittomat maahanmuuttajat ja terroristit. Tämä saattaisi vääristää markkinoita ja voisi haitata kansainvälisen kaupan joustavaa kulkua.

3.6

ETSK toistaa näkemyksensä (8), jonka mukaan EU:n laajentuminen korostaa Välimeren roolia. Välimeri sijaitsee potentiaalisia turvaongelmia aiheuttavien alueiden läheisyydessä. Tämä lisää tarvetta antaa merenkulun turvatoimille välimerellinen ulottuvuus. ETSK on suhtautunut myönteisesti Euro—Välimeri-liikenneverkon kehittämiseen (9) ja merenkulun turvallisuuden sisällyttämiseen osaksi verkoston tavoitteita. Komitea on ollut komission kanssa yhtä mieltä siitä, että Välimeren alueen kumppaneiden on olennaista vahvistaa turvatoimenpiteitä. Ensimmäisenä askeleena tämän päämäärän saavuttamiseksi on pidetty turvallisuutta ja turvatoimia käsittelevän Euro—Välimeri-instituutin perustamista.

3.7

Nykyisessä muodossaan direktiivissä keskitytään hallinnollisiin näkökohtiin. Direktiivissä ei määritellä yhtenäisiä menettelyjä liitteissä mainittujen yksityiskohtien soveltamiseksi, vaan annetaan mahdollisuus mukauttaa direktiiviä myöhemmin. ETSK toteaa olevan välttämätöntä parantaa pikimmiten turvatoimia myös muualla kuin sataman siinä osassa, jossa aluksen ja sataman vuorovaikutus tapahtuu. Komitea korostaa kuitenkin, että olisi ollut järkevämpää ottaa huomioon asiassa tapahtunut tähänastinen kansainvälinen kehitys ja erityisesti IMO:n, ILO:n ja Maailman tullijärjestön WCO:n toimet sekä antaa nopeasti selkeitä suuntaviivoja direktiivin tavoitteiden toteuttamiseksi.

3.8

ETSK panee merkille, ettei direktiivillä luoda uusia velvoitteita alueilla, jotka jo kuuluvat asetuksen (EY) N:o 725/2004 (10) soveltamisalaan, eikä laajennetuilla satama-alueilla. Siinä kuitenkin korostetaan perusperiaatetta, jonka mukaan satamien turvatoimien tulisi olla tasapainossa asetettujen tavoitteiden, kustannusten ja liikennevaikutusten sekä tavaravirtojen kanssa. Turvatoimien tarvetta onkin harkittava huolellisesti ja on arvioitava, ovatko ne realistisia ja toteuttamiskelpoisia käytännössä. Toimenpiteissä olisi kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava etenkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, jotta ei rajoiteta kansalaisten henkilökohtaisia ihmisoikeuksia eikä perustuslaillista järjestystä eikä palvella näin terroristien tarkoitusperiä. Siksi olisi huolehdittava siitä, että vältetään seuraavia seikkoja:

3.9

Useimpien satamien kustannukset moninkertaistuvat, kun niiden on toteutettava lisätoimenpiteitä turvatakseen tuntuvasti laajentuneen sataman maantieteellisen alueen. Kustannuksia koituu etenkin sataman pääsyrajoituksista, rahdin ja matkatavaroiden valvonnasta sekä matkustajien tunnistamisesta. Turvatoimien laajentaminen edellyttää, että satamissa toteutetaan perusrakenteisiin, varusteisiin, työvoimaan ja koulutukseen liittyviä lisäjärjestelyjä. ETSK viittaa aiempiin lausuntoihinsa turvajärjestelyjen kustannusten rahoituksesta ja toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen laatia toimenpiteiden toteuttamista varten EU:n rahoitussuunnitelma. ETSK on lausunnoissaan todennut erityisesti, että ”vaikka asiakkaat maksavat osan turvatoimien tehostamisesta johtuvista lisäkustannuksista, myös valtiovallan odotetaan osallistuvan tiettyihin terrorismin torjumisesta aiheutuviin kustannuksiin, sillä terrorismi on reaktio valtioiden harjoittamaa politiikkaa vastaan”. Lisäksi ETSK toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen tutkia merenkulun turvallisuuden tehostamisesta koituvien kustannusten kokonaisvaikutuksia ja yhtyy Euroopan parlamentin esittämään samantapaiseen pyyntöön.

3.9.1

Merisatamat ovat keskeistä kansallista omaisuutta. Koko satama-alueen kattavat turvatoimet voidaan siis luokitella yleisen edun mukaisiksi. Tällaisten toimenpiteiden julkinen rahoitus ei näin ollen ole EU:n perustamissopimuksen mukaisten valtiontukia koskevien määräysten alaista. Koska jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, myöntävätkö ne kyseisiin toimiin julkista rahoitusta vai eivät, EU:n olisi sovittava yhtenäisestä lähestymistavasta kilpailuvääristymien välttämiseksi. Lähestymistavassa on otettava huomioon myös satamarakenteiden turvatoimien rahoitus, ja sen lähtökohdaksi olisi otettava seuraavat periaatteet:

3.9.2

Satamien turvatoimien kustannuksia on äärimmäisen vaikea arvioida. EU:n satamien turvatoimien kustannusten odotetaan kuitenkin maantieteellisistä syistä kohoavan suhteessa korkeammiksi kuin Yhdysvalloissa, koska EU:ssa on enemmän satamia. On arvioitu, että toimien toteuttamisesta aiheutuu suhteellisen runsaasti kustannuksia suurille (11) ja pienille satamille.

3.10

Jos uudenlaiseen terrorismiin ei vastata pikaisesti, satamia voidaan joutua sulkemaan, mistä saattaa koitua miljardien eurojen tappiot. Turvallisuusriskistä saattaa näin muodostua kaupalle muita kuin tullitariffien aiheuttamia esteitä.

4.1

Satamien maantieteellinen kattavuus ja hallinto on yleensä määritelty tarkkaan, ja niissä harjoitetaan samanaikaisesti monenlaista toimintaa. Satamien rajat kattavat tavallisesti satamarakenteet eikä päinvastoin, kuten ehdotetun direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa ja 3 artiklaan sisältyvässä ”sataman” tai ”merisataman” määritelmässä esitetään. Määritelmän mukaan satama-alue olisi pienempi kuin ”satamarakenteen” kattama alue, johon kuuluvat lisäksi ankkurointialueet, odotuspaikat ja sisääntuloväylät. Siksi 2 artiklan 4 kohdassa mainittua ilmausta ”ensisijaisesti” on selkiytettävä.

4.2

Koska sataman turvasuunnitelma on tärkeä, sen on ennen kaikkea vastattava ISPS-säännöstön täytäntöönpanoprosessin yhteydessä jo tehtyjä päätöksiä ja asetusta (EY) N:o 725/2004 (12) satamarakenteiden vaatimuksista. Suunnitelman olisi sisällettävä sataman rajojen sisäpuolella sijaitsevien satamarakenteiden kokonaisvaltaiset turvasuunnitelmat. Suunnitelman piiriin kuuluvien satamarakenteiden tulisi toimia sataman osa-alueina, ja niiden turvasuunnitelmien olisi oltava osa sataman kokonaisvaltaista turvasuunnitelmaa, jota mukautetaan tarvittaessa vastaamaan suunnitelman kokonaistavoitteita. Sataman turvaviranomaisen tulisi siis viime kädessä vastata suunnitelmasta.

4.3

Suunnitteilla olevat satamien neuvoa-antavat turvakomiteat tehostavat sataman turvasuunnitelman täytäntöönpanoa. ETSK olettaa, että sataman turvaviranomainen perustaa komiteat kartoittamaan myös sataman turvasuunnitelmaan sisältyviä seikkoja. ETSK kannattaa merimiesten ja satamatyöntekijöiden edustajien osallistumista satamien turvakomiteoiden työskentelyyn käytännöllisten ratkaisujen löytämiseksi.

4.4

Rahdille ja matkustajille ei saa suorittaa päällekkäistarkastuksia satama-alueelle tultaessa ja sen jälkeen mahdollisesti satamarakenteiden alueelle saavuttaessa. Alusten miehistön, vierailijoiden ja tavarantoimittajien liikkuvuuteen on lisäksi suhtauduttava käytännönläheisesti.

4.5

Toisen jäsenvaltion turvallisuusvirkamiesten tietyssä jäsenvaltiossa suorittamat tarkastukset satamien turvatoimien noudattamisesta olisi tehtävä Euroopan komission alaisuudessa (17 artiklan 2 kohta ja 14 artiklan 3 kohta).

5.1

Madridissa 11. maaliskuuta 2004 sattuneet traagiset tapahtumat osoittivat koko liikennejärjestelmän olevan altis terrori-iskuille. Ne todistivat myös, ettei täydellistä turvallisuutta voida milloinkaan saavuttaa.

5.2

ETSK painottaa, että elleivät kaikki liikennemuodot huolehdi omasta vastuustaan, ”heikoin lenkki” on terrorismin kohteena, jota kautta se tunkeutuu järjestelmään. On epärealistista odottaa, että satamat täyttäisivät muiden liikennemuotojen turva-aukot, ja on epäreilua sälyttää niille turvatoimista koituva taloudellinen taakka.

5.3

ETSK uskoo lujasti, että valvontatoimiin perustuva strategia ei anna turvaa turvattomassa maailmassa. EU:n onkin käytävä kansainvälisen toiminnan johtoon, jotta voitaisiin kehittää avarammat turvallisuuspuitteet, joiden ansiosta pystytään puuttumaan terrorismin syihin sen sijaan, että yritettäisiin pelkästään eliminoida sen seuraukset.

5.4

ETSK kannattaa täysin ehdotettua direktiiviä, jotta turvatoimet pannaan täytäntöön nykyistä laajemmilla satama-alueilla. Direktiivin jäsenvaltioille sallima jousto ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että ulkomaisia satamia luokitellaan ”turvallisiksi” tai laaditaan musta lista ”turvattomista” satamista. Tämä saattaisi vääristää markkinoita ja voisi haitata kansainvälisen kaupan joustavaa kulkua.

5.5

ETSK toteaa jälleen kerran, että terrorismin torjuntaan tähtäävät toimenpiteet olisi yhdistettävä toimenpiteisiin, joilla pyritään torjumaan perinteisiä turvallisuusongelmia (järjestäytynyttä rikollisuutta, luvatonta kopioimista, petoksia, salakuljetusta ja laitonta maahanmuuttoa).

5.6

Merisatamat ovat keskeistä kansallista omaisuutta. Koko satama-alueen kattavat turvatoimet voidaan siis luokitella yleisen edun mukaisiksi. Tällaisten toimenpiteiden julkinen rahoitus ei näin ollen ole EU:n perustamissopimuksen mukaisten valtiontukia koskevien määräysten alaista. EU:n olisi kilpailuvääristymien välttämiseksi sovittava yhtenäisestä lähestymistavasta, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea. ETSK toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen laatia toimenpiteiden toteuttamista varten tarvittaessa EU:n rahoitussuunnitelma. Komitean mielestä satamien turvatoimien taloudellinen ulottuvuus on kansainvälisen kaupan kannalta erittäin tärkeä näkökohta, ja EU:n olisi tarkasteltava sitä pikimmiten.

5.7

Satamien turvatoimissa olisi kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava etenkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, jotta ei rajoiteta kansalaisten ihmisoikeuksia eikä perustuslaillista järjestystä.

5.8

ETSK painottaa, että EU:n satamien turvallisuuspolitiikalle on pikaisesti annettava välimerellinen ulottuvuus. Se tulee EU:n laajentumisen myötä olemaan keskeisellä sijalla.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/27

1

2

3

4

5

6

1.1

Hyödynnettävä energia (1) on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme perusta. Vasta energian riittävä saatavuus on johtanut nykyiseen elintasoon: keskimääräinen elinikä, elintarvikkeiden saatavuus, yleinen hyvinvointi ja henkilökohtaiset vapaudet ovat suurissa ja kasvavissa teollisuusmaissa saavuttaneet ennennäkemättömän tason. Ilman riittävää energiahuoltoa nämä saavutukset olisivat vaarassa.

1.2

Turvatun, edullisen, ympäristöystävällisen ja kestävän energiahuollon tarve oli Eurooppa-neuvoston Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa tekemien päätösten yhteinen peruskysymys. Euroopan unioni on asettanut kolme tiiviisti toisiinsa liittyvää ja yhtä tärkeää kestävän kehityksen puitteissa toteutettavaa energiapoliittista tavoitetta, nimittäin (1) kilpailukyvyn, (2) huoltovarmuuden ja (3) ympäristön suojelun ja parantamisen.

1.3

Komitea on useissa lausunnoissaan todennut, että näiden tavoitteiden saavuttamisen tiellä on kuitenkin vakavia esteitä, ja käsitellyt toistuvasti tästä seuraavaa energiaongelmaa, sen eri näkökohtia ja mahdollisia ratkaisuja (2). Tässä mainittakoon erityisesti komitean lausunnot komission vihreästä kirjasta ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” (3) ja aiheesta ”Energiahuollon turvallisuuden ja kestävyyden tutkimustarpeet” (4).

1.4

Komitea totesi jo näissä aikaisemmissa lausunnoissaan, että energian tarjontaan ja hyödyntämiseen liittyy ympäristöhaittoja, riskejä, luonnonvarojen vähenemistä sekä ongelmallista ulkopoliittista riippuvuutta ja ennakoimattomuutta ja että tärkein väline huoltovarmuutta koskevien ja muiden riskien vähentämiseksi on kaikkien energialajien ja -muotojen mahdollisimman monipuolinen ja tasapuolinen hyödyntäminen sekä kaikinpuolinen pyrkimys energian säästämiseen ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Aiemmassa lausunnossa (5) on myös esitelty lyhyesti eri prosessien hyöty- ja haittapuolet, joita tässä ei siis toisteta tilan puutteen vuoksi.

1.5

Mikään niistä vaihtoehdoista tai tekniikoista, jotka voivat osaltaan turvata tulevaisuuden energiahuoltoa, ei ole teknisesti täydellinen, täysin vapaa ympäristöhaitoista, kaikkiin tarpeisiin riittävä eikä potentiaaliltaan arvioitavissa riittävän pitkällä aikavälillä. Näin ollen ennakoiva ja vastuuntuntoinen eurooppalainen energiapolitiikka ei saa luottaa siihen, että edellä mainitut tavoitteet täyttävä, riittävä energiahuolto voidaan turvata ainoastaan muutaman energiamuodon hyödyntämisellä. Tämä pätee myös energian säästämisen ja tarkoituksenmukaisen käytön tarve huomioon ottaen.

1.6

Pitkän aikavälin ympäristöystävällistä ja taloudellisesti kestävää energiahuoltoa ei siis ole turvattu Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa (6). Avain mahdollisiin ratkaisuihin voi löytyä ainoastaan intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Energiatutkimus (7) on jokaisen pitkällä aikavälillä menestyksekkään energiapolitiikan strateginen osa ja välttämätön perusta. Siteeratussa lausunnossaan komitea suositteli johdonmukaisen yhteisön energiatutkimusohjelman luomista, jonka huomattavia osia sisältyykin jo kuudenteen T&K-puiteohjelmaan ja Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan, mutta jonka puitteissa kohdennettua T&K-toimintaa lisättäisiin vielä huomattavasti.

1.7

Lisäksi komitea on huomauttanut siitä, että energiaongelman tutkimussuuntaa tulisi yleistää ja tutkimuksen käsittämää ajanjaksoa huomattavasti laajentaa, koska energiatalouden muutokset etenevät hitaasti, koska ilmastoon vaikuttavien kaasujen päästöt eivät ole alueellinen vaan maailmanlaajuinen ongelma ja koska on odotettavissa, että ongelmat kärjistyvät entisestään kuluvan vuosisadan loppupuolella.

1.8

Sekä luonnonvarojen vähenemiseen että päästöihin (kasvihuonekaasut) liittyvät ongelmat pahenevat entisestään maailmanlaajuisen energiatarpeen ennustetun kasvun vuoksi: väestökasvun sekä kehityksessä jälkeen jääneiden maiden kiinnikuromisen seurauksena energiatarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan tai jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Strategiat ja kehitysnäkymät on näin ollen suunnattava tämän aikarajan ylitse.

1.9

Lisäksi komitea totesi vastikään antamassaan luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevassa lausunnossa jälleen, että kestävän kehityksen strategian on katettava selkeästi pitempi ajanjakso.

1.10

Kuten komitea on aiemmin todennut, kyseiset tosiasiat eivät kuitenkaan välity riittävästi kansalaisille eikä niistä keskustella riittävästi julkisuudessa. Lähinnä esiintyy riskien ja mahdollisuuksien yli- ja aliarvioinnin välillä vaihtelevia mielipiteitä. Mielipiteiden kirjo yltää koko energiaongelman kieltämisestä (onhan tähänkin asti kaikki mennyt hyvin ja tarpeen tullen voidaan ottaa käyttöön aina uusia varantoja — esim. metsien kuolemaa on ennustettu jo vuosien ajan ja väitetty, että öljy- ja kaasuvarannot riittävät enää neljäksikymmeneksi vuodeksi) siihen uskoon, että koko maailman energiantarve voitaisiin tyydyttää helposti uusiutuvilla energiamuodoilla, jos siihen vain keskitettäisiin kaikki tutkimusvoimavarat ja yhteiskunta sopeutuisi asianmukaisesti asiaan.

1.11

Tästä syystä ei vielä ole olemassa riittävän yhtenäistä maailmanlaajuista energiapolitiikkaa, ja jopa EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyy selkeitä eroja energiaongelmaan suhtautumisessa.

2.1

Sekä erittäin raskaiden atomiydinten halkaiseminen (fissio) että erittäin kevyiden atomiydinten yhteensulauttaminen (fuusio) ovat prosesseja, joissa — suhteessa tarvittuun massaan — vapautetaan energiamääriä, jotka ovat noin miljoona kertaa suurempia kemiallisissa prosesseissa vapautuviin energiamääriin verrattuna.

2.2

Vuoden 1928 vaiheilla huomattiin, että auringon ja useimpien tähtien aiemmin selittämätön energialähde on ydinfuusio. Näin ollen fuusioenergia on siis auringonsäteiden kautta myös elämäämme määräävä energiamuoto, sillä siihen perustuu sekä kasvien kasvu, fossiilisten energiamuotojen synty että uusiutuvien energiamuotojen saanti.

2.3

Kun sitten vuonna 1938 keksittiin lisäksi fissio ja todettiin sen potentiaali valtavana, myös rauhanomaisiin tarkoituksiin soveltuvana maapallolla sijaitsevana energialähteenä, käynnistyi toiveikas ja dynaaminen kehitystyö sen hyödyntämiseksi.

2.4

Tämän kehitystyön aikana kävi ilmeiseksi, että fissiolla päästiin yllättävän nopeasti tavoitteisiin, kun taas toiveita fuusion hyödyntämisestä käytännössä ehtymättömänä maapallolla esiintyvänä energialähteenä ei ole pystytty vielä lopullisesti toteuttamaan.

2.5

Molempien ydinenergiamuotojen konkreettisen hyödyntämisen tarkoituksena on ensiksi tuottaa sähköä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttamatta sekä toiseksi vähentää liikennesektorille polttoaineena tärkeiden hiilivetyjen (raakaöljyn ja maakaasun) kulutusta, joiden polttaminen aiheuttaa hiileen verrattuna vähemmän hiilidioksidia ja joita siksi aiotaan hyödyntää tai osittain jo hyödynnetäänkin yhä enemmän myös sähköntuotannossa (8).

2.6

Fission ja fuusion toimintatapa, käyttöedellytykset, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat, resurssien riittävyys ja saatavuus jne. eroavat täysin toisistaan. Kaikilla näillä aloilla ydinfuusiolla olisi sisäänrakennettuja etuja (ks. kohta 2.11 ja seuraavat kohdat).

2.7

Fissio. Fissiota on hyödynnetty jo vuosikymmenten ajan energiantuotantoon. Fissiovoimaloilla on pystytty oleellisesti vähentämään kasvihuonekaasujen (hiilidioksidin) päästöjä ja lieventämään öljyn tai kaasun kulutukseen/tuontiin liittyvää riippuvuutta. Tämän vuoksi keskustelu ydinvoimasta on käynnistetty uudelleen etenkin myös hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja tähän tarkoitettujen välineiden (kannustimet/seuraamukset) yhteydessä. Komitea on käsitellyt asiaa vastikään antamassaan lausunnossa (9).

2.8

Polttoaineina fissiossa käytetään jaksollisen järjestelmän erityisen raskaiden alkuaineiden, eli toriumin, uraanin ja plutoniumin, isotooppeja (10). Ytimen halkaisussa vapautuvat neutronit käynnistävät kyseisten aineiden atomiytimissä uusia halkeamisprosesseja ja mahdollistavat näin energiaa tuottavan ketjureaktion, jota on säädeltävä. Tässä yhteydessä syntyy radioaktiivisia — osittain hyvin pitkäikäisiä — halkeamistuotteita ja aktinideja, jotka on pidettävä vuosituhansien ajan erillään biosfääristä. Tämä aiheuttaa huolta ja saa osan kansalaisista kokonaan vastustamaan ydinvoiman hyödyntämistä. Lisäksi samalla syntyy uusia halkaisukelpoisia aineita, kuten plutoniumia (uraani-238:sta), jotka mahdollisena ydinasemateriaalina ovat valvonnan alaisia.

2.9

Fissiovoimaloilla on miilun toimintaperiaate. Muutamien vuosien (voimalassa noin 100 tonnin) ydinpolttoainevarasto on suljettu reaktiotilavuuteen, ja säätöprosesseilla vaikutetaan halkeamisreaktioiden määrään halutun tehon säätämiseksi. Prosessien säätöön ja turvallisuuden varmistamiseen käytetyistä viimeistellyistä prosesseista huolimatta jo pelkästään varastoidun energian määrä antaa aihetta huoleen. Lisäksi syntyy huomattava määrä jälkilämpöä, joten useimmissa reaktorityypeissä on reaktorin alasajon jälkeen jatkettava pitkään intensiivistä jäähdytystä vaipan ylikuumenemisen välttämiseksi.

2.10

Näihin huoliin viitaten komitea on vastikään asiasta antamassaan lausunnossa (11) todennut, että fissiotekniikan alalla kehitetään parhaillaan neljännen sukupolven ydinvoimaloita. Niissä nykyisten laitosten jo korkeita turvallisuusnormeja parannetaan edelleen passiivisen turvallisuuden suhteen.

2.11

Tarvittavalla massalla mitattuna ydinfuusio on tehokkain maapallolla mahdollisesti hyödynnettävistä energiaprosesseista. Fuusioreaktorit ovat laitteistoja hallittujen fuusioprosessien tuottamiseksi ja siinä vapautuvan energian hyödyntämiseksi jatkuvasti (12) toimivina sähköä — ensisijaisesti peruskuormaa — tuottavina voimaloina. Polttoaineena käytetään vedyn raskaita isotooppeja (ks. jäljempänä). Fuusioreaktori tuottaa ”kuonana” vaaratonta jalokaasua heliumia (13), jolle löytyy monenlaista hyötykäyttöä.

2.12

Fuusioreaktiossa — joka tapahtuu ainoastaan, kun reaktio-osapuolet törmäävät erittäin suurella nopeudella (14) toisiinsa — vapautuu kuitenkin lisäksi neutroneja, jotka muuttavat reaktorin seinämateriaalit radioaktiivisiksi (ja voivat myös muuttaa niiden mekaanisia ominaisuuksia). Siksi asianomaisen T&K-ohjelman tavoitteena on kehittää materiaaleja, joiden radiotoksisuus (15) laskee jo sadan tai korkeintaan muutaman sadan vuoden sisällä hiilituhkan radiotoksisuutta vastaavaksi. Tämä saattaisi mm. antaa mahdollisuuden käyttää valtaosaa kyseisistä materiaaleista uudelleen ja vähentäisi huomattavasti loppusijoitusongelmaa.

2.13

Fuusioenergian tuotannon tieteellis-tekniset edellytykset ovat erittäin vaativia. Kyse on vaikeasta tehtävästä kuumentaa vedyn isotoopeista (deuterium-tritium -sekoituksesta) koostuva kaasu yli 100 miljoonan asteen lämpötiloihin (jolloin kaasu muuttuu plasmaksi (16)), jotta törmäävillä ytimillä olisi riittävä nopeus toivottujen fuusioprosessien aikaansaamiseksi. Lisäksi on pystyttävä pitämään plasma riittävän kauan koossa sekä ottamaan talteen siinä syntyvä fuusioenergia ja siirtämään se hyödynnettäväksi.

2.14

Nämä prosessit tapahtuvat fuusioreaktorin polttokammiossa. Polttokammioon jatkuvasti syötetyn polttoaineen (voimalassa muutaman gramman verran) energiavarasto riittää ilman uutta syöttöä ainoastaan muutaman minuutin tehon luovuttamiseen, joten epätoivotut hallitsemattomat ketjureaktiot eivät ole mahdollisia. Lisäksi nimenomaan se tosiasia, että jokainen virhe johtaa jäähtymiseen ja ”termonukleaarisen” polttoprosessin (17) sammumiseen on fuusioreaktoriin luonnostaan kuuluva turvallisuuteen liittyvä lisäetu.

2.15

Nämä fuusioenergiaan luonnostaan kuuluvat turvallisuusnäkökohdat, mahdollisuus vähentää huomattavasti pitkäikäisen radiotoksisen jätteen määrää (halkeamistuotteita sekä pitkäikäisiä ja erityisen vaarallisia komponentteja eli aktinideja ei fuusiossa edes synny) ja lähes rajoittamaton resurssivarasto tekisivät fuusioenergian hyödyntämisestä erittäin kiintoisan ja oleellisen osan tulevaa kestävää energiahuoltoa, joka osaltaan auttaisi nykyisten ongelmien ratkaisussa.

2.16

Komitea onkin jo aikaisemmissa lausunnoissaan viitannut siihen, että fuusioenergian hyödyntämiseen tähtäävät T&K-toimet ovat erittäin tärkeä osa tulevaisuuden energiapolitiikkaa ja tarjoavat oivan esimerkin eurooppalaisen integraation menestyksestä ja että niitä on siksi tuettava vahvasti eurooppalaisilla T&K-puiteohjelmilla tai Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmilla.

3.1

Ensimmäiset fuusioenergian rauhanomaista hyödyntämistä koskevat pohdinnat käynnistyivät vajaat 50 vuotta sitten. Tuolloin eräillä valtioilla oli jo käytössään tarvittava tekniikka fuusioprosessien käyttämiseksi aseissa (vetypommi), mutta fuusion rauhanomaisen hyödyntämisen saavuttaminen vaikutti kylläkin erittäin lupaavalta mutta samalla myös tavattoman vaikealta ja pitkäaikaiselta prosessilta.

3.2

Tämä käy erityisen selväksi kahdesta nykyisinkin käytetystä lainauksesta, joista ilmenee jo aikaisessa vaiheessa havaittu korkeiden odotusten ja huippuvaikeiden fysikaalisten ja teknisten ongelmien välinen jännite. H.J. Bhabha totesi Genevessä vuonna 1955 pidetyn ensimmäisen ydinvoiman rauhanomaista käyttöä käsittelevän konferenssin avauspuheenvuorossaan: ”I venture to predict that a method will be found for liberating fusion energy in a controlled manner within the next two decades (18)”. Toisaalta taas R.F. Post kirjoitti vuonna 1956 ensimmäisessä fuusiota käsittelevässä katsauksessa (19), jonka julkaisun Yhdysvallat salli: ”However, the technical problems to be solved seem great indeed. When made aware of these, some physicists would not hesitate to pronounce the problem impossible of solution (20)”.

3.3

Jälkikäteen voidaan todeta, että monien silloin syntyneiden toteuttamisideoiden joukossa olivat jo ns. magneettista koossapitoa koskevat konseptit, jotka ovat osoittautuneet lupaavimmiksi menetelmiksi vaadittujen ehtojen täyttämiseksi. Tarvittiin kuitenkin vaivalloista, esteitä ja takaiskuja kohdannutta tieteellis-teknistä kehitys- ja viimeistelytyötä, ennen kuin tämä tieto saavutettiin. Kyse on tokamakista (venäjänkielinen lyhenne sanoista toroidaalinen (21) kammiomagneettinen käämi) ja stellaraattorista. Molemmat menetelmät ovat saman perusidean muunnelmia, eli kuuma plasma suljetaan vaadituissa olosuhteissa sopivan rakenteen omaavien renkaanmuotoisten magneettikenttien sisään.

3.4

Uraauurtava rooli tässä kehityksessä oli eurooppalaisena yhteishankkeena toteutetulla JET-koereaktorilla (Joint European Torus), jonka tekninen suunnitelma (22) saatiin valmiiksi noin 20 vuotta myöhemmin (23). JETin koevaiheen aikana pystyttiin paitsi ensimmäistä kertaa todella tuottamaan tarvittavat plasman lämpötilat myös 90-luvulla vapauttamaan hallitusti deuteriumin ja tritiumin keskinäisellä fuusioprosessilla mainittavia määriä (noin 20 megajoulea koekäyttöä kohden) fuusioenergiaa. Näin on jo onnistuttu lyhytaikaisesti vapauttamaan fuusioprosesseilla plasmasta lähes yhtä paljon tehoa kuin siihen on sen kuumentamiseksi johdettu.

3.5

Tämä menestys oli mahdollista keskittämällä kaikki voimat Euratom-ohjelman puitteissa toteutettuun Euroopan yhteisön fuusiotutkimusohjelmaan. Kyseisessä verkostossa jäsenvaltioiden yksittäiset tutkimuslaitokset, joilla oli yhteyksiä Euratomiin, löysivät — erilaisine koelaitteineen ja omine työpanoksineen sekä osallistumisellaan JET-hankkeeseen — yhteisen identiteetin. Tässä hankkeessa toteutettiin siis jo aikaisessa vaiheessa eurooppalainen tutkimusalue ja osoitettiin sen suorituskyky.

3.6

Näin ollen on saavutettu menestyksekkäästi maailmanlaajuisen fuusiotutkimuksen ensimmäinen, ratkaiseva vaihe ja osoitettu kokeellisesti fuusioplasmojen tuottamisen ja magneettiseen kenttään sulkemisen fysikaaliset periaatteet.

3.7

Oleellista saavutetussa edistyksessä oli myös esimerkillinen maailmanlaajuinen yhteistyö, jota koordinoivat mm. sellaiset järjestöt kuin IAEA (Kansainvälinen atomienergiajärjestö) ja IEA (Kansainvälinen energiajärjestö). Ratkaisevassa asemassa oli eurooppalaisen tutkimuksen panos. Määrätietoisen, etenkin Yhdysvaltojen etumatkan kiinnikuromiseen tähdänneen työn jälkeen eurooppalaisella tutkimuksella on alalla nykyisin tunnustetusti kansainvälinen johtoasema.

3.8

Jo 17 vuotta sitten presidentti Gorbatšovin ja presidentti Reaganin, joiden joukkoon liittyi myöhemmin myös presidentti Mitterrand, aloitteesta syntyi suunnitelma, jonka mukaan oli tarkoitus kehittää maailmanlaajuisena yhteishankkeena ensimmäinen koereaktori ITER (24), jossa plasman käyttösuhde on positiivinen (eli plasmasta vapautetaan selkeästi enemmän tehoa fuusioprosessien avulla kuin siihen syötetään). Tarkoituksena oli mahdollisesti myös rakentaa koereaktori yhdessä ja käyttää sitä yhteistyössä. ITERillä on tarkoitus osoittaa voimalakokoluokassa, että teknisesti ja tieteellisesti on mahdollista vapauttaa ydinfuusiosta palavan plasman avulla hyödynnettävää energiaa.

3.9

Palamisella (jota kutsutaan myös termonukleaariseksi palamiseksi) ymmärretään tässä sellaista tilaa, jossa fuusioprosesseissa vapautuva energia (tarkemmin: syntyneiden heliumydinten kantama energia) osallistuu huomattavissa määrin plasman vaadittujen, erittäin korkeiden lämpötilojen ylläpitoon. Tähänastisten kokeiden tulokset ovat osoittaneet, että tämä voidaan saavuttaa vasta riittävän suurten — jo voimaloiden kokoluokkaa lähestyvien — laitteistojen avulla. Tämä on vaikuttanut ITERin koon suunnitteluun.

3.10

Hanke on siirtymävaiheessa tutkimuksen ja kehittämisen välillä, joskaan näitä käsitteitä ei voida selkeästi erottaa toisistaan. ITERin tavoitteiden saavuttamiseksi on nimittäin ensiksi tutkittava loppuun asti ne fysikaaliset kysymykset, jotka avautuvat vasta pitemmän aikaa palavan fuusioplasman avulla. Toiseksi on kehitettävä teknisiä laitteisto-osia (kuten erittäin suuria suprajohtavia magneetteja, plasman kestävä (25) polttokammio, aggregaatteja plasman kuumentamiseksi jne.), jollaisia myöhemmin tarvitaan toimivassa energeettisessä reaktorissa vastaavin ominaisuuksin ja samankokoisina. Tämä on siis ensimmäinen askel fysiikasta voimalatekniikan suuntaan.

3.11

ITERin maailmanlaajuisten suunnittelutöiden tulokset ovat käytettävissä laskelmatietojen ja kattavien rakennusasiakirjojen muodossa sekä prototyyppeinä ja testattuina mallikomponentteina. Ne perustuvat kaikista tähänastisista kokeista saatuihin kokemuksiin ja tehtyyn ekstrapolointiin. Tässä työssä johtava asema on JET-koereaktorilla, joka on paitsi eurooppalaisen myös maailmanlaajuisen fuusio-ohjelman lippulaiva.

3.12

ITERin lineaariset mitat (plasmarenkaan keskimääräinen suuri läpimitta on 12 m, polttokammion tilavuus on noin 1 000 m3) tulevat näin ollen olemaan noin kaksinkertaiset JET-koeraktoriin verrattuna. ITERillä on tarkoitus tuottaa — kymmenkertaisella tehonvahvistuksella (26) — noin 500 megawattia fuusiotehoa aluksi noin 8 minuuttia kestävien polttojaksojen aikana (pienemmällä tehonvahvistuksella periaatteessa rajattomasti kestävien polttojaksojen aikana).

3.13

ITERin rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 5 miljardia euroa (27).

3.13.1

ITERin rakentamisen yhteydessä suurin osa näistä rahoista virtaisi niille yrityksille, jotka saisivat tehtäväkseen koelaitoksen eri osien valmistamisen ja asentamisen. Euroopan suuri panos ITERin rakentamiseen merkitsisi siis eurooppalaisen teollisuuden innovaatiovoiman kasvua ja yleisen teknisen osaamisen lisäämistä ja näin ollen edistäisi Lissabonin tavoitteiden saavuttamista.

3.13.2

Teollisuus on jo aiemminkin hyötynyt monista fuusio-ohjelman oheistuotteista (28). On odotettavissa, että tämä tärkeä lisähyöty on erityisen suuri ITERin rakentamisen yhteydessä.

3.13.3

ITERin rakennusvaiheen aikana koko fuusio-ohjelmaan tarvittavat EU:n (eli yhteisön ja jäsenvaltioiden) kokonaiskustannukset olisivat alle 0,2 prosenttia energian loppukäytön kustannuksista EU:ssa.

3.14

ITER-kumppanuuden osapuolet ovat vaihdelleet (29) (alun perin siihen kuuluivat EU, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat, noin viisi vuotta sitten Yhdysvallat jätti yhteishankkeen mutta liittyi vuonna 2003 uudelleen ja samalla myös Kiina ja Korea liittyivät mukaan), mutta sen avulla on pystytty paitsi jakamaan suunnittelutyön kustannukset kaikkien energiatutkimuksen suurten kansainvälisen toimijoiden kesken myös varmistamaan, että suunnittelussa voidaan hyödyntää kaikki maailmanlaajuisesti saatavissa olevat tulokset.

3.15

Lisäksi näin on korostettu hankkeen merkitystä maailmanlaajuisena projektina maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi.

3.16

Myös ITERin yhteinen rakentaminen ja käyttö lisäisi huomattavasti kaikkien kumppanuusmaiden osaamista ja teknistä taitoa (ks. myös kohta 5) muutenkin kuin pelkästään kyseisen uuden energiajärjestelmän suhteen, sillä se kasvattaisi myös yleistä huipputeknologian innovaatiokykyä.

3.17

Täysin uutta tekniikan historiassa kuitenkin olisi, jos näin suuriin tavoitteisiin tähtäävää laitetta rakennettaisiin maailmanlaajuisesti ainoastaan yksi kappale, eli jos tässä vaiheessa luovuttaisiin kilpailevien, samalla kehitysasteella olevien muunnelmien kehittämisestä ja kokeilemisesta, toisin kuin aiemmin on menetelty esimerkiksi ilmailun, avaruuslentojen ja fissioreaktoreiden kehittämisen yhteydessä.

3.18

Tätä säästämispyrkimyksiin perustuvaa yhdessä mallissa pitäytymistä olisi kompensoitava erityisen tehokkailla liitännäisohjelmilla, jotka antavat tilaa innovatiivisille ideoille ja kehitysriskiä vähentäville konseptivaihtoehdoille (30), joita olisi kuitenkin aluksi tarkasteltava pienemmässä mittakaavassa ja näin ollen myös pienemmin kustannuksin.

4.1

Noin 20 vuotta rakennusvaiheen aloittamisen jälkeen odotettavissa olevien ITER-hankkeesta kerättyjen tulosten on tarkoitus toimia perustana ensimmäisen sähköä tuottavan demonstraatioreaktorin DEMOn suunnittelulle ja rakentamiselle. DEMOn rakentaminen voisi siis alkaa noin 20—25 vuoden päästä.

4.2

Nykynäkökulmasta katsoen tulisi olla mahdollista suunnitella fuusiovoimaloita, joilla on seuraavat ominaisuudet:

4.3

DEMOn kehittäminen edellyttää keskeisten, esimerkiksi energiansaantoon ja polttojakson kestoa rajoittaviin prosesseihin liittyvien kysymysten ratkomista, joita on tarkoitus tutkia ja demonstroida jo ITER-hankkeella. Lisäksi on tarkoitus jatkaa ja vahvistaa sekä tähän jo käytettävissä olevien tai edelleen kehitettävien vaativien menetelmien ohella myös muita tärkeitä teknisiä kehitystoimia.

4.4

Tämä koskee etenkin sisäistä polttoainekiertoa (tritiumin tuottaminen ja käsittely), tehon talteen ottamista, materiaalien kestävyyttä plasman (plasman ja seinämän vuorovaikutus) ja siihen törmäävien neutronien suhteen, korjaustekniikkaa, kauko-ohjauksen parantamista sekä tekniikan parantamista siten, että polttojakso saadaan pidennettyä keskeytyksittä jatkuvaksi. Erityisen tärkeä tehtävä on myös sopivien rakennemateriaalien kehittäminen, jotka muuttuvat vain heikosti radioaktiivisiksi tai palautuvat nopeasti vaarattomiksi. Tätä kysymystä on käsiteltävä entistä tiiviimmin pitkäaikaisten kokeiden ja varmistuksen tarpeen vuoksi.

4.5

Olisi kuitenkin väärin uskoa, että T&K-tehtävät päättyvät DEMOn rakentamiseen. Tekniikan historia osoittaa, että intensiivinen tutkimus ja kehitys on käynnistynyt usein vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen prototyyppi on ollut jo olemassa.

4.5.1

Tekniikan historia osoittaa myös, että uuden teknologian ensimmäiset prototyypit ovat usein olleet vielä viimeistelemättömiä, karkeita rakennelmia verrattuna niistä jälkeenpäin asteittain kehittyneisiin hienostuneisiin koneisiin.

4.5.2

Dieselmoottorin nykymuodot saavutettiin vasta lähes sata vuotta sen keksimisen jälkeen. Myös fuusiovoimaloita on myöhemmin vielä parannettava, viimeisteltävä ja sopeutettava tuleviin vaatimuksiin.

5.1

ITERin sijoittamisesta käydään parhaillaan korkeimmalla poliittisella tasolla kilpailua kahden ehdokkaan välillä, joista toinen on Cadarache (36) Euroopassa ja toinen Rokkasho-Mura (37) Japanissa. Kiistan lopputuloksesta riippuu sekä eri kumppaneiden taloudellinen panos että tarvittavan liitännäisohjelman sisältö.

5.2

Ennen kuin Yhdysvallat palasi ITER-hankkeen pariin ja Kiina ja Korea liittyivät siihen, ei ollut vakavia epäilyksiä siitä, etteikö ITERiä sijoitettaisi Eurooppaan jo senkin takia, että näin olisi parhaiten varmistettu sen onnistuminen JET-hankkeen tapaan.

5.3

Nyt syntyneessä uudessa tilanteessa Yhdysvallat ja Korea kannattavat kuitenkin Japanin Rokkasho-Muraa sijoituspaikkana, vaikka Cadarachen tekniset ansiot sijaintipaikkana ovat selkeät ja laajasti tunnustetut. Mikäli ITER päätettäisiin sijoittaa Japaniin, Eurooppa menettäisi johtoasemansa ja se jäisi ilman tähänastisten investointien ja työn hedelmiä, millä olisi kielteisiä seurauksia tutkimukselle ja teollisuudelle.

5.4

Näin ollen komitea tukee varauksettomasti 25.—26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöstä, jonka mukaan neuvosto tukee yksimielisesti ITER-hanketta koskevaa eurooppalaista tarjousta ja pyytää komissiota edistämään neuvotteluja ITER-hankkeesta, jotta se voitaisiin nopeasti aloittaa eurooppalaisessa sijoituspaikassa.

6.1

Komitea yhtyy komission käsitykseen siitä, että fuusioenergian rauhanomainen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa energiahuoltoon pitkän aikavälin merkittävä osaratkaisu, jossa otetaan huomioon sekä kestävyys, ympäristöystävällisyys että kilpailukyky.

6.1.1

Syynä tähän ovat fuusioenergian seuraavat mahdolliset edut:

6.1.2

Fuusioenergian potentiaali täydentää erityisesti uusiutuvien energiamuotojen tarjoamia mahdollisuuksia, mutta on lisäksi tuuli- ja aurinkoenergiaan verrattuna riippumaton sääolosuhteista sekä vuoden- ja vuorokaudenajoista. Tämä koskee myös vaatimuksiin sopeutettua keskitettyjen ja hajautettujen järjestelmien välistä suhdetta.

6.1.3

Tämän vuoksi komitea on jo useissa lausunnoissa (39) kannattanut fuusioenergiaa koskevan T&K-ohjelman selkeää ja entistä vahvempaa tukemista.

6.2

Komitea toteaa tyytyväisenä, että eurooppalaisen fuusio-ohjelman johdolla ja sen yhteishankkeen JETin avulla on saavutettu maailmanlaajuisen fuusiotutkimuksen ensimmäinen, ratkaiseva etappi, nimittäin energian vapauttamista ydinfuusion avulla koskevan fysikaalisen periaatteen kokeellinen osoitus. Näin luotiin perusta ITER-koereaktorille, jossa on tarkoitus tuottaa ja tutkia ensimmäistä kertaa palavaa fuusioplasmaa, joka luovuttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin siihen on syötettävä.

6.3

Monivuotinen tutkimus- ja kehitystyö ja siihen tarvitut investoinnit ovat nyt maailmanlaajuisessa yhteistyössä johtaneet tilanteeseen, jossa ollaan tekemässä ratkaisuja voimalan kokoluokkaa lähestyvän ITER-koereaktorin rakentamista ja käyttöä koskevista suunnittelutöistä ja poliittisista toimista.

6.4

Komitea korostaa eurooppalaisen fuusio-ohjelman uraauurtavaa ja johtavaa panosta, jota ilman ITER-hanketta ei vielä olisi olemassakaan.

6.5

ITER-hankkeen tuloksia taas on tarkoitus hyödyntää ensimmäisen sähköä tuottavan demonstraatioreaktorin DEMOn suunnittelussa ja rakentamisessa. DEMOn rakentaminen voisi siis alkaa noin 20—25 vuoden päästä.

6.6

Komitea tukee komission strategisia pyrkimyksiä varmistaa Euroopalle vahva asema myös kaupallisen hyödyntämisen vaiheessa ja suunnata enenevästi jo nyt fuusio-ohjelman osia ITERin ohi suoraan DEMOon.

6.7

DEMOn kehittäminen edellyttää vastauksia keskeisiin kysymyksiin, joita on tarkoitus tutkia jo ITER-hankkeen avulla, mutta myös edistystä toisissa keskeisissä tehtävissä. Esimerkkejä näistä ovat magneettikonfiguraation optimointi, materiaalikehitys (kuten plasman aiheuttamaa syöpymistä, neutronivaurioita ja syntyvän radioaktiivisuuden vähenemisnopeutta koskevat parannukset), polttoaineen kiertokulku, tehon talteenotto, plasmavirran ylläpito ja sen sisäisen jakautumisen ohjaus, hyötysuhde sekä komponenttien luotettavuus.

6.7.1

Komitea muistuttaa, että edistyminen näillä aloilla edellyttää välttämättä laajaa eurooppalaista T&K-liitännäisohjelmaa, johon jäsenvaltiot osallistuvat. Tähän ohjelmaan tarvitaan fysikaalisten ja erityisesti myös teknisten kokeiden ja suurien laitteistojen verkosto, jonka on oltava käytettävissä ITERin tukena ja täydennyksenä.

6.8

Komitea pitää erityisen tärkeänä säilyttää nykyinen dynamiikka ja vastata tällaisen tieteellis-teknisesti vaativan ja pitkän aikavälin energiahuollolle erittäin tärkeän tavoitteen asettamiin haasteisiin päättäväisesti, tarmokkaasti ja riittävällä taloudellisella panoksella. Kyse on myös Lissabonin ja Göteborgin strategioiden toimeenpanoa koskevasta keskeisestä velvoitteesta.

6.8.1

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ensiksi, että energiatutkimukselle yleensä ja tässä yhteydessä etenkin fuusio-ohjelmalle osoitetaan tulevassa seitsemännessä T&K-puiteohjelmassa ja Euratom-ohjelmassa jatkomenestykseen tarvittavat ja siis huomattavasti entistä suuremmat määrärahat ja että samalla hyödynnetään myös kaikki muut mahdollisuudet ITERin rahoittamiseksi.

6.8.2

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toiseksi fysiikan ja tekniikan asiantuntijoista koostuvan tarvittavan henkilöstöpohjan varmistamista, jotta ITERin käyttöön ja DEMOn kehitystyöhön olisi käytettävissä riittävästi eurooppalaisia osaajia. Komitea viittaa tässä vastikään tästä nimenomaisesta aiheesta antamaansa lausuntoon (40).

6.8.3

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kolmanneksi, että korkeakoulut ja tutkimuskeskukset pysyvät verkostossa: ensiksi, jotta seuraavat tutkija- ja insinöörisukupolvet saavat tarvittavat erityistiedot, toiseksi, jotta ne osallistuisivat omalla asiantuntemuksellaan ja laitteistoillaan käsillä oleviin tehtäviin ja kolmanneksi, jotta ne toimisivat yhdyssiteenä kansalaisyhteiskuntaan.

6.8.4

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäksi erityisesti, että ryhdytään ajoissa kampanjoimaan ja toimimaan eurooppalaisen teollisuuden tarvittavan panostuksen puolesta tällä monitahoisen tieteellis-teknisen huippukehityksen alalla. Tähänastisessa fuusio-ohjelmassa eurooppalaisella teollisuudella on ollut pääasiassa pitkälle erikoistuneiden ja erittäin vaativien komponenttien kehittäjän ja toimittajan rooli, ja tätä kokemuspohjaa tuleekin vaalia. Tästä huolimatta Euroopan teollisuuden tulisi fuusioreaktoreiden hyödynnettävyyden lähestyessä siirtyä asteittain omavastuullisempaan ja päätösvaltaisempaan rooliin.

6.8.5

Suunnitellut teollisuuteen virtaavat huomattavat investointirahat ITERin rakentamiseksi ja DEMOn kehittämiseksi sekä vahvistavat taloutta että — vielä merkittävämmin — kasvattavat osaamista ja innovaatiota huippuvaativalla teknisellä uudisalalla. Tämä käy ilmeiseksi jo tähänastisen fuusio-ohjelman moninaisista oheistuotteista.

6.9

Kansainvälisesti Euroopan on kohdattava monia haasteita: ensiksi sen on puolustettava johtavaa rooliaan fuusiotutkimuksessa paitsi Yhdysvaltojen suorituskykyistä tutkimusta myös kolmen aasialaisen ITER-kumppanin (41) kasvavaa voimaa vastaan; toiseksi tähänastista, uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yllä ja laajennettava.

6.10

Komitea kannattaa komission aikomusta ottaa nämä haasteet vastaan. Se pyytää neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita yhtymään tähän pyrkimykseen ja estämään Euroopan johtoaseman menetys tällä merkittävällä tulevaisuuden alalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyy kuitenkin eräitä ongelmia.

6.11

Ennen kuin Yhdysvallat palasi ITER-hankkeen pariin ja Kiina ja Korea liittyivät siihen, ei ollut vakavia epäilyksiä siitä, etteikö ITERiä sijoitettaisi Eurooppaan jo senkin takia, että näin olisi parhaiten varmistettu sen onnistuminen JET-hankkeen tapaan.

6.12

Nyt syntyneessä uudessa tilanteessa Yhdysvallat ja Korea kannattavat kuitenkin Japanin Rokkasho-Muraa sijoituspaikkana, vaikka Cadarachen tekniset ansiot sijaintipaikkana ovat selkeät ja laajasti tunnustetut. Mikäli ITER päätettäisiin sijoittaa Japaniin, Eurooppa menettäisi johtoasemansa, ja se jäisi ilman tähänastisten investointien ja työn hedelmiä, millä olisi kielteisiä seurauksia tutkimukselle ja teollisuudelle.

6.13

Näin ollen komitea tukee varauksettomasti 25.—26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöstä, jonka mukaan neuvosto tukee yksimielisesti ITER-hanketta koskevaa eurooppalaista tarjousta ja pyytää komissiota edistämään neuvotteluja ITER-hankkeesta, jotta se voitaisiin nopeasti aloittaa eurooppalaisessa sijoituspaikassa.

6.14

Asiaa tiivistäen ja korostaen komitea pyytää — ITERin strateginen avainrooli tärkeän kestävän energialähteen rakentamisessa huomioon ottaen — neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja komissiota käynnistämään aloitteita ja käyttämään kaikki mahdollisuudet sekä tarvittaessa kehittämään uusia rakenteellisia kansainvälisen työnjaon suunnitelmia sen varmistamiseksi, että ITER rakennetaan joka tapauksessa Euroopan alueelle.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/35

1.1

Galileo-ohjelma on merkittävä haaste Euroopan unionille, sen riippumattomuudelle, sen tekniselle ja tieteelliselle kapasiteetille, sen taloudelle ja erityisesti sen avaruus- ja televiestintäalan toiminnalle. Avaruusalan kehittäminen on perustunut viime vuosina pääasiassa satelliittiviestinnän kaupalliseen toimintaan. Televiestintäteollisuuden vaikeuksilla on puolestaan ollut vakavia välillisiä vaikutuksia avaruusalaan, joka ei saa riittävästi tukea institutionaalisella eikä poliittisella tasolla erityisesti, kun vertailukohteena ovat pääasialliset kilpailijamme.

1.2

Keskustelu ohjelman oikeudenmukaisten palautumien jaosta Euroopan avaruusjärjestön jäsenvaltioiden välillä sekä Euroopan ulkopuoliset paineet ovat viivästyttäneet Galileo-ohjelmaa, joka on vihdoin päässyt todelliseen käynnistysvaiheeseen sen jälkeen kun ESA:n neuvostossa päästiin 26. toukokuuta 2003 sopimukseen järjestön jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista.

1.3

Galileo-ohjelman merkittävä erityispiirre GPS-järjestelmään verrattuna on se, että Galileo on siviiliohjelma. Tällä suurella infrastruktuurihankkeella on ratkaiseva strateginen merkitys Euroopan unionin tulevaisuudelle ja sen riippumattomuudelle, kuten ETSK, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo todenneet. Hanke kuuluu täysin Lissabonin strategian piiriin. On aiheellista korostaa tämän laajan ohjelman merkitystä unionin rakentamisen kannalta.

1.4

Galileo-järjestelmään sisältyy viisi palvelutyyppiä:

1.5

Koska Galileo on siviilijärjestelmä, sitä käytetään pääasiallisesti jokapäiväisiin toimintoihin, erityisesti liikennealalla. Järjestelmän on siis pystyttävä varmistamaan palvelun jatkuvuus ja turvallisuus, ja vikatapauksissa se voidaan asettaa siviilioikeudelliseen vastuuseen, toisin kuin GPS.

1.6

Galileo on hieman tarkempi kuin GPS ja ennen kaikkea se kattaa koko maapallon. Lisäksi sen avulla voidaan tarkistaa reaaliajassa signaalin koskemattomuus. Tämä on äärimmäisen tärkeää tiettyjen palvelujen, erityisesti siviili-ilmailun, kannalta.

1.7

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa pääasiallisena tavoitteena on esittää katsaus Galileo-ohjelman edistymisestä, esitellä tulevaisuudennäkymiä ja ottaa esille joitain tämän kokonaiskustannuksiltaan 3,2 miljardin euron hankkeen epävarmuustekijöitä. Hanke on tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa:

—

kehittämisvaiheen edistyminen

—

kansainvälisen yhteistyön kehitys

—

siirtyminen rakennus- ja käyttöönottovaiheeseen ja käyttövaiheeseen.

—

määrittelyvaiheen viimeiset työt

—

perusinfrastruktuuri

—

pian toimintavalmista EGNOS-järjestelmää koskevat työt

—

Euroopan radionavigointisuunnitelmaa koskevat työt.

2.1.3.1

Euroopan yhteisöllä oli äärettömän kovat panokset pelissä. Sillä oli kaksi tavoitetta:

2.1.3.2

Keskustelut käytiin tilanteessa, johon vaikutti amerikkalaisen GPS-järjestelmän perinteinen monopoliasema. Euroopan yhteisö saavutti kuitenkin toivomansa tulokset sekä taajuusspektrin käyttöehdoissa että puolueettoman monenvälisen koordinoinnin osalta.

2.2.1

Kuten neuvosto on useissa yhteyksissä korostanut, kansainvälinen yhteistyö on olennainen tekijä parhaan mahdollisen hyödyn saamiseksi Galileo-ohjelmasta. Unionin ulkopuoliset maat ovat yhä enemmän kiinnostuneita osallistumisesta. Komissio noudattaa tältä osin samanaikaisesti sekä kahdenvälistä että alueellista lähestymistapaa.

2.2.2

Ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin 30. lokakuuta 2003 Kiinan kanssa. Neuvottelut on aloitettu Intian ja Israelin kanssa. Samanlaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty myös Etelä-Korean, Brasilian, Japanin, Kanadan, Australian, Meksikon ja Chilen kanssa.

2.2.3

Alueellisen yhteistyön alalla käynnistetään vuoropuhelu Välimeren alueen, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kanssa.

2.2.4

Neuvottelut on aloitettu myös Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa, joilla on jo satelliittinavigointijärjestelmä. Nämä neuvottelut ovat erityisen tärkeät, sillä niiden yhteydessä pyritään varmistamaan kyseisten järjestelmien ja Galileon tekninen yhteensopivuus ja yhteentoimivuus. Muistutettakoon, että Yhdysvallat kyseenalaisti aluksi koko Galileo-ohjelman perusteet. Joka tapauksessa keskustelujen kohteena olevan yhteistoimintamekanismin tulee perustua osapuolten yhtäläisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti mahdollisen veto-oikeuden käyttämisessä.

2.3.1.1

Yhteisyritys vastaa järjestelmän toimiluvan myöntämisestä. Menettely aloitettiin lokakuussa 2003. Neljä hakemusta katsottiin vaatimukset täyttäviksi. Ne tulivat yhteenliittymiltä, joissa on pääosakkaiden lisäksi mukana joukko yrityksiä. Kaikki tarjouksen tekijät olivat sitä mieltä, että tuleva eurooppalainen järjestelmä pystyy tuottamaan merkittäviä kaupallisia tuloja, ja ne katsoivat voivansa rahoittaa huomattavan osan osuuksistaan omista varoistaan.

2.3.1.2

Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon neuvoston esittämä toivomus, jonka mukaan yhteisön osuus rakennus- ja käyttöönottovaiheen rahoituksesta saisi olla enintään kolmannes. Toiseen vaiheeseen eli kilpailuun perustuvaan neuvotteluvaiheeseen valittiin kolme yhteenliittymää (Alcatel/Alenia/Vinci, EADS/Thalès/Inmarsat, Eutelsat).

2.3.1.3

Rahoitusta varten on eritelty kuusi rahoituslähdettä:

2.3.2.1

Komissio on toimittanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille ehdotuksen asetukseksi eurooppalaisen satelliittinavigointiohjelman hallintorakenteista. Ehdotuksen mukaan tulisi perustaa valvontaviranomainen sekä turvallisuuskeskus, joka toimisi neuvoston pääsihteerin / yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan alaisuudessa. Loppujen lopuksi päädyttiin ehdottamaan valvontaviranomaisen perustamista. Sillä olisi toimivalta turvallisuusasioissa. Turvallisuuskeskusta ei perustettaisi, ja neuvosto tekisi itse päätökset kriisitapauksissa.

2.3.2.2

Toinen tärkeä järjestelmään liittyvä kysymys koskee mahdollista uhkaa yksityisyydelle. Muistutettakoon, että Galileo-järjestelmä ei ole itsessään uhka yksityisyydelle, sillä se ei saa mitään tietoa käyttäjiltään (ei maa-satelliittiyhteyttä). Sen sijaan käyttäjän saama tieto voidaan välittää edelleen jollain muulla järjestelmällä — esimerkiksi matkapuhelimella — ja sen avulla käyttäjä voidaan paikantaa. Vastuu Galileo-järjestelmän avulla saadun tiedon vastaavanlaisen käytön sääntelystä ei kuulu mitenkään ohjelmaa hallinnoiville yhteisön elimille, vaan kansallisille viranomaisille. Kansallisten viranomaisten tulee kiinnittää huomiota toimenpiteisiin, joihin niiden tulee ryhtyä Galileon käytön valvomiseksi ja joita niiden tulisi toteuttaa jo nyt GPS:n käytön valvomiseksi.

3.1

Komitea arvostaa komission asiakirjan ilmentämää aktiivista lähestymistapaa, sillä kyseessä on äärettömän tärkeä ja vaikea hanke. Pyrkimyksenä on saada asia päätökseen. Tiettyihin kysymyksiin onkin kiinnitettävä edelleen huomiota:

3.2

Tämän tärkeän hankkeen onnistuminen on riippuvainen neuvoston selkeästi ilmaisemasta poliittisesta ja rahoituksellisesta tavoitteesta, jossa se pitäytyy tiukasti. Sitoutuessaan Galileo-hankkeeseen neuvosto on antanut osoituksen pyrkimyksistään Euroopan unionin ja sen avaruuspolitiikan edistämiseksi.

4.1

Komissio näyttää esittämiensä päätelmien perusteella olevan huolestunut ja epävarma rahoituksesta. Rahoituskysymys on tärkeä. Jos rahoitus kyseenalaistetaan, koko ohjelma saattaa joutua uhanalaiseksi. ETSK huomauttaakin jälleen kerran, että Galileo-hanke on strategisesti erittäin tärkeä Euroopan unionille, sen avaruusalan tulevaisuudelle sekä unionin rakentamisen etenemiselle. Komitea on jo tuonut tämän näkemyksensä julki painokkaasti ja yksityiskohtaisesti EU:n avaruuspolitiikkaa käsittelevistä komission vihreästä ja valkoisesta kirjasta antamissaan lausunnoissa. (1) Komitea on komission tapaan tyytyväinen ohjelman käynnistämisessä tapahtuneeseen kehitykseen ja toivoo, ettei optimismi saa kolausta viime hetken vaikeuksien takia.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/38

1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida rautatieyritysten toimiluvista kesäkuun 19. päivänä 1995 annettu neuvoston direktiivi 95/18/EY (1).

2

Kansalaisten Euroopassa yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeys ovat erittäin tärkeitä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sen vuoksi korostaneet tarvetta kodifioida usein muutettuja säädöksiä, ja ne ovat sopineet 20. joulukuuta 1994 tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioinnissa ei saa muuttaa kodifioitavien säädösten asiasisältöä.

3

Käsillä oleva komission ehdotus noudattaa täysin kyseistä sääntöä, eikä ETSK esitä niin ollen mitään huomautuksia.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/39

1.1

Verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 1228/2003/EY tarkoituksena on sähkön todellisten sisämarkkinoiden luominen rajanylittävää sähkökauppaa tehostamalla. Direktiivin 96/92/EY säännöksiä olisi täydennettävä rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevilla oikeudenmukaisilla, kustannusvastaavilla, avoimilla ja sellaisenaan sovellettavilla säännöillä, joissa otetaan huomioon rakenteellisesti toisiaan vastaavien alueiden tehokkaiden verkko-operaattorien vertailu, jotta varmistettaisiin rajat ylittävien liiketoimien edellyttämä pääsy siirtoverkkoihin.

2.1

Slovenian tasavalta on pyytänyt komissiolta asetuksen muuttamista siten, että Slovenia voi jatkaa nykyisen järjestelmänsä soveltamista 1. heinäkuuta 2007 asti ylikuormitusongelmien hallintaan yhteenliitännöissä Itävallan ja Italian rajoilla. Tällä hetkellä Slovenia jakaa puolet näiden kahden yhteenliitännän käytettävissä olevasta kokonaiskapasiteetista soveltaen nykyistä järjestelmää. Siirtoverkonhaltijoiden välisen sopimuksen mukaan toisen puoliskon jakaa Italian/Itävallan verkonhaltija. Slovenian nykyisessä järjestelmässä on periaatteena, että jos kapasiteetin kokonaiskysyntä ylittää käytettävissä olevan kapasiteetin (ylikuormitus), kapasiteetti jaetaan hakijoille suhteellisuusperustetta noudattaen. Kapasiteetti jaetaan ilmaiseksi. Tällaista järjestelmää ei voida pitää asetuksen mukaisena syrjimättömänä, markkinaehtoisena ratkaisuna. Poikkeusjärjestelyä perustellaan sillä, että Slovenian teollisuuden rakennemuutosta ei vielä ole saatu päätökseen ja että Slovenian sähköntuotannon sopeuttaminen uusiin markkinaolosuhteiseen on edelleen käynnissä (ympäristönsuojeluun tehtävät investoinnit aiheuttavat korkeita kustannuksia).

3.1

Euroopan komission ehdotus tukeutuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan, joka sisältyy lainsäädännön lähentämistä koskevaan lukuun. Koska asetus 1228/2003 hyväksyttiin liittymisneuvotteluiden päätyttyä ja Slovenian liittymissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen eikä Slovenia voinut osallistua kyseisen asetuksen laatimiseen, on täysin oikeutettua käyttää perustana kyseistä liittymissopimusta tai liittymisasiakirjaa.

3.2

Liittymisasiakirja sisältää määräyksiä toimielinten päätösten soveltamisesta, etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa uusi jäsenvaltio ei ole voinut osallistua neuvotteluihin päätöksestä, joka on tehty liittymissopimuksen ja -asiakirjan allekirjoittamisen sekä niiden voimaanastumisen (1. toukokuuta 2004) välisenä aikana. Nämä ehdot täyttyvät Slovenian tapauksessa.

3.3

Slovenian hallituksen pyyntöä siirtää asetuksen 1228/2003 6 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen liitteen asianomaisten sääntöjen soveltamisen määräaikaa heinäkuun ensimmäiseen päivään 2007 ja myös käsillä olevaa komission ehdotusta tulisi siksi arvioida näiden määräyksien pohjalta.

3.4

Pacta sunt servanda -periaatteen mukaisesti tässä arvioinnissa voidaan päätyä ehdotuksen hylkäämiseen ainoastaan, mikäli sen hyväksyminen aiheuttaisi EU:lle kokonaisuudessaan peruuttamatonta haittaa.

3.5

Komissio katsoo kuitenkin ehdotuksessaan, että siirtymäkauden käytännön vaikutukset sähkön sisämarkkinoiden toimintaan olisivat häviävän pieniä. Komitea pitää perustelua hyväksyttävänä. Voidaan nimittäin tuskin väittää, että Slovenia voisi kehittyä ehdotetun siirtymäajan aikana merkittäväksi sisämarkkinoiden alueelliseksi solmukohdaksi.

3.6

Myös sinänsä oikeutettu perustelu, että asetuksen 1228/2003 laatimisen tarkoituksena oli nimenomaan viimein tehostaa kansainvälistä sähkökauppaa (1) ja että Slovenian pyyntö olisi tämän tarkoituksen vastainen, ei ole riittävän painokas ehdotuksen hylkäämiseksi, kun otetaan huomioon ehdotetun siirtymäjärjestelyn kesto, laajuus ja maantieteellinen rajaus.

3.7

Ratkaisevana tässä ei myöskään voida pitää sinänsä oikeaa kantaa, että tasapuolinen kilpailu mm. EU:n alumiinin, teräksen ja sähkön tuottajien kesken on oleellinen osa sisämarkkinoita.

3.8

Komission ehdotus tulisi hyväksyä myös turvallisen ja luotettavan sähköjärjestelmän takaamiseksi Sloveniassa sekä ympäristönsuojelutoimiin tehtävien investointien mahdollistamiseksi siirtymäajan aikana.

3.9

Ehdotuksen hyväksymien on komitealle sitäkin ilmeisempi valinta, koska se totesi 17. lokakuuta 2001 asetuksesta 1228/2003 antamassaan lausunnossa (2) silloisille ehdokasmaille syntyvistä vaikutuksista seuraavasti: ”Ehdokasvaltioiden sähkö- ja maakaasualoille on yleensä tyypillistä — — kilpailukyvyltään huonojen perusrakenteiden ja hallintamenetelmien säilyttäminen. Tämän välittömänä seurauksena saattaa olla alan työpaikkojen tuntuva katoaminen, joka synnyttää kestämättömiä yhteiskunnallisia jännitteitä erityisesti ehdokasvaltioissa, joissa ei ole jäsenvaltioissa sovellettavan järjestelmän kaltaista sosiaaliturvajärjestelmää. Siksi Euroopan unionin tulee antaa näille maille käyttöön yhteisössä parhaillaan päätökseen saatettavista liberalisointiprosesseista saadut kokemukset ja myöntää niille rahoitustukea yritysten uudenaikaistamiseksi. Kyseisten uusien markkinoiden avaaminen on syytä mukauttaa niiden energiasektorien rakenneuudistukseen, jotta ehdokasmaiden yritykset kykenevät kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin.”

4.1

Komission ehdotuksessa esitetyt perusteet sille, että Slovenia saisi siirtää asetuksen 1228/2003 6 artiklan 1 kohdan sekä ylikuormitusongelmien hallinta koskevien suuntaviivojen säännösten soveltamisen määräaikaa heinäkuun ensimmäiseen päivään 2007, eivät yksin sisämarkkinoiden tasapuolisen kilpailun ja sen merkityksen näkökulmasta tarkastellen oikeuta kyseisen asetuksen muuttamiseen.

4.2

Komitea pitää muutosta kuitenkin erittäin oikeutettuna, kun otetaan huomioon asetuksen ja liittymissopimuksen syntymisen keskinäinen ajoitus. Koska ehdotetun lyhyen siirtymäajan hyväksyminen ei aiheuta EU:lle kokonaisuudessaan peruuttamatonta haittaa — päinvastoin sillä taattaisiin Slovenian sähköjärjestelmän turvallisuus ja luotettavuus sekä ympäristönsuojeluun tehtävät investoinnit — ja koska komitea on asetuksesta 1228/2003 antamassaan lausunnossa (3) suositellut silloisten ehdokasvaltioiden kilpailukykyä tukevia toimia, komitea katsoo, että ehdotuksen arvioinnissa ratkaisevassa asemassa tulisi olla se tosiasia, että Slovenialla ei ollut mahdollisuutta osallistua asetuksen 1228/2003 laatimiseen ja antamiseen.

4.3

Lukuun ottamatta komission ehdotuksen perustelua ja perustaa, joita tulisi täydentää ja mukauttaa edellä mainitulla tavalla, komitea suosittelee ehdotetun muutoksen (asetusta 1228/03 soveltamisen osalta koskeva poikkeusjärjestely 1:een heinäkuuta 2007 asti) hyväksymistä.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/41

—

Aluekehitys säätelee globalisaatiota, jos alueille perustetaan ”klustereita” houkuttelemaan yrityksiä tehokkaasti sijoittautumaan ja säilyttämään yritystoimintansa alueella.

—

Muutoksen hallintaa ennakoidaan ennaltaehkäisevästi yritysten sosiaalisen vastuun ja hyvien käytänteiden avulla.

—

Yrityksissä neuvotellaan ja käydään vuoropuhelua, jotta rakenneuudistusta käsitellään sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Yrityshallinnon ja työntekijöiden on suhtauduttava muutokseen myönteisesti. On etsittävä yrityksen, työntekijöiden ja yhteisön kannalta onnistuneita ratkaisuja, joilla sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat tasapainotetaan.

—

Työnantajien, työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan (yliopistojen, tutkimus- ja innovointikeskusten, erinäisten järjestöjen jne.) ja paikallisviranomaisten on toimittava yhdessä luodakseen edellytykset tuotannon lisäämiselle ja parantaakseen alueiden kasvupotentiaalia.

—

Ehdotetaan otettavaksi käyttöön ”suosituimmuusasemassa olevan alueen” käsite. Sitä sovellettaisiin alueisiin, joilla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taso ja työllisyysaste ovat korkeat mutta jotka menettävät äkillisesti kilpailukykyään siksi, että yritystoiminta siirtyy muualle eikä alueilla ole vaihtoehtoisia työllistymismahdollisuuksia. Tällaisille alueille myönnettäisiin taloudellista tukea, jonka erityistavoitteena olisi elinkeinorakenteen elvyttäminen.

1.1

Jotta käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto asettuisi oikeisiin kehyksiin ja sitä tulkittaisiin asianmukaisesti, käsitteellä ”teollisuuden muutokset” määritellään tarkoitettavan ”teollisuuden tavanomaista, jatkuvaa reagointia sen liiketoimintaympäristössä tapahtuviin dynaamisiin muutoksiin kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja kasvumahdollisuuksien luomiseksi” (2) ja ”rakennemuutoksilla” tarkoitetaan ”tietyntyyppisiä teollisuuden muutoksia: tavallisesti kyseessä on tilapäinen (usein pakon sanelema) prosessi kilpailukyvyn palauttamiseksi liiketoimintaympäristön vaatimuksiin sopeutumalla, mistä on seurauksena epäjatkuvuutta liiketoiminnassa” (3). ”Ennakoinnin” käsite on muutoksen moitteettoman hallinnan kannalta keskeinen, sillä sen avulla voidaan välttää rakenneuudistukseen liittyviä ongelmia. Ennakointi on juuri tulevien kilpailuolosuhteiden ja markkinavaatimusten tarkastelua ja niihin ennalta varautumista. Sen avulla mukautustoimenpiteiden aikataulu voidaan laatia etukäteen, mikä puolestaan minimoi yrityksen sosiaaliset ongelmat ja tuottavuuteen liittyvät ongelmat.

1.2

Globalisaatio voidaan määritellä pyrkimykseksi tilanteeseen, jossa maidenväliset kauppasuhteet vilkastuvat ja helpottuvat. Tilannetta edistää maidenvälisen kaupan esteiden poistaminen, tuontiverojen alentaminen (poistaminen) sekä (EU:n ja Mercosurin kaltaisten) kansainvälisten ryhmittymien lujittaminen. Kunkin maan hallitus kannustaa ulkomaisia yrityksiä sijoittautumaan alueelleen ja kansainvälistää kaikki liiketoimintansa. Globalisaatio edellyttää myös, että luodaan yhteisiä perussääntöjä, jotka ovat voimassa kaikkialla maailmassa, ja niitä myös noudatetaan.

1.3

Taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävällä politiikalla pyritään kaventamaan jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja sekä kiihdyttämään kasvua ja edistämään nykyistä kestävämpää kehitystä auttamalla muita heikommin kehittyneitä alueita sopeutumaan osaamistalouden haasteisiin ja auttamalla näin kaikkia alueita toteuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet.

Koheesiopolitiikan on määrä ilmetä perusrakenteina, ympäristöasioina, yrittäjyytenä, asukaskohtaisena tulona, työllistymisenä ja sosiaaliturvana sekä sosiaalisen syrjäytymisen torjumisena, uuden tietotekniikan, peruskoulutuksen ja elinikäisen täydennyskoulutuksen saatavuutena, hallinnon tehostumisena sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden valmiuksien vahvistumisena.

1.4

Harvard Business Schoolin professori Michael Porter on teoksessaan The Competitive Advantage of Nations määritellyt ”klusterin” osuvasti seuraavalla tavalla: ”maantieteellisesti lähekkäin sijaitsevien vuorovaikutteisten yritysten ja niihin liittyvien instituutioiden (yliopistojen, virastojen tai kauppajärjestöjen) tietyllä toimialalla muodostama kilpailu- ja yhteistyöryhmittymä”.

2.1

Eurooppalainen yhteiskunta hyväksyy toki sen, että teollisuuden muutokset ovat väistämättömiä, koska ne johtuvat globalisaation vaikutuksista ja siis maailmantaloudessa jatkuvasti tapahtuvista muutoksista, joita leimaavat markkinoiden ja markkinakäyttäytymisen nopea ja perinpohjainen kehittyminen, tekniikan monimutkaistuminen ja kuluttajien aktiivinen osallistuminen hyödykkeiden, tuotteiden ja palvelutarjonnan suunnittelu- ja tuotantoprosessiin.

2.2

Globalisaatio on työmarkkinoiden ja tuottavuuden maailmanlaajuisen kilpailun liikkeelle paneva voima. Monikansalliset yhtiöt suuntaavat sijoituksia uudelleen maihin, joissa työvoimakustannukset ovat alhaiset, joista käsin pääsee suoraan markkinoille ja joissa on saatavilla teknistä asiantuntemusta.

2.3

Kilpailun lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja kuluttajien vaatimustaso muodostavat kaiken kaikkiaan nykyiset puitteet, jotka ovat omiaan luomaan suuria jännitteitä ja synnyttämään ongelmia.

2.4

Euroopan unionin on puututtava jännitteisiin ja ongelmiin päättäväisesti toimenpiteillä, joissa otetaan huomioon teollisuuden katoaminen Euroopasta. Unionin on siis estettävä tilanne, jossa seuraavat kolme seikkaa toteutuvat samanaikaisesti:

Nämä kolme seikkaa eivät vielä ole käynnissä samanaikaisesti, mutta työllisyyden ja kauppataseen taantuminen on ilmeinen tosiasia.

2.5

EU onnistuu vastaamaan edessään oleviin haasteisiin vain tarkistamalla teollisuuspolitiikkaansa siten, että toimitaan nykyistä ennakoivammin. On myös esitettävä järjestelmällisesti ja täysin avoimesti kaikkien sellaisten päätösten erityiset ja kumulatiiviset vaikutukset, jotka koskevat eurooppalaisen teollisuuden kustannus- ja tehokkuusrakenteita sekä laaja-alaisesti että tietyillä teollisuuden toimialoilla, kuten teräs- ja tekstiiliteollisuudessa. Lisäksi on aina otettava huomioon laajentumisen vaikutukset unionin jäsenvaltioiden määrän kasvaessa 25:een.

3.1

Eriarvoisuus on paradoksaalista aikana, jolloin tieteen ja tekniikan kehittymisen ansiosta kaikkien pitäisi voida tyydyttää nälkänsä. Samalla on kuitenkin havaittavissa, että sääntelemättömään kilpailuun turvautuva ”uusi globaali talous” on vaarassa lisätä epäsymmetriaa tuntuvasti.

Niinpä aluekehitystä tarvitaan välttämättömänä välineenä sääntelemään globalisaatiota. Ihmisten on lähennyttävä toisiaan olinpaikastaan riippumatta, jotta tavarat, palvelut ja mahdollisuudet ovat heidän ulottuvillaan.

3.2

Kehityksen on tavoitettava ihmiset siellä, missä he ovat. Ei voida huoletta olettaa, että tiettyjen ihmisten halu liikkua kehityksen perässä olisi sääntö, sillä kaikkein vähävaraisimmat kansalaiset eivät myöskään pysty siirtymään paikkakunnalta toiselle.

Alueiden on päätettävä, mihin ne teollisuuden muutoksilla ja rakenneuudistuksilla pyrkivät, yksilöitävä investoinnit sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja ennen kaikkea perus- ja ammattikoulutukseen liittyvät perusrakenteet.

3.3

ETSK katsoo, että alueellisten ”klustereiden” luominen on tehokkain tapa houkutella alueelle yrityksiä ja saada ne pysymään siellä. Ne ovat merkittävä alueellinen kilpailutekijä, ja samalla ne edistävät taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Klustereiden avulla voidaan myös ehkäistä teollisuuden muutosten ja rakenneuudistusten mahdollisesti aiheuttamia kielteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia vaikutuksia. Tekijöistä, joiden ansiosta klusterit saattavat osoittautua järjestelmäksi, jolla helpotetaan yritysten pysymistä alueella ja alueellisen kilpailukyvyn säilyttämistä, mainittakoon seuraavat:

3.4.

Koska yritykset kilpailevat nykytaloudessa maailmanlaajuisesti, ne keskittävät tai siirtävät toimintojaan alansa klustereihin saadakseen kilpailuetuja. Hyöty perustuu sellaisiin yleisiin tekijöihin kuin työikäisen väestön määrä ja ammattitaito, laadukas hallinto, alueelliset perusrakenteet, paikallisten tai alueellisten innovaatio- ja kehittämistoimien taso sekä ylipäätään alueen elämänlaatu (joka saattaa edellyttää esimerkiksi julkisen sektorin toimia tyhjilleen jääneiden teollisuusalueiden tervehdyttämiseksi). Alueelliset klusterit saattavat olla ratkaisevia tekijöitä lisättäessä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja ne voivat houkutella yrityksiä asettautumaan kehittyville alueille, kunhan EU ja jäsenvaltioiden hallitukset käynnistävät ja rahoittavat ohjelmia, joilla tuetaan teknologiayritysten sijoittautumista, kehittämistä ja innovointia, ammatillista koulutusta sekä yritysten, yliopistojen, paikallisviranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välistä kumppanuutta.

3.5

Suurkaupunkialueet ovat klustereiden perustamisen ja onnistumisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Ne ovat kulttuurikeskuksia, ja niihin on keskittynyt useita toimintoja. Julkinen ja yksityinen sektori etsivät suurkaupunkialueilla yhdessä ratkaisuja muutokseen ja nykyaikaistamiseen. Parhaillaan valmisteltavassa ETSK:n lausunnossa todetaan, että suurkaupunkialueet ”ovat liikenteeseen, rakennusalaan ja julkisiin töihin, tieto- ja viestintätekniikkaan, infrastruktuurien hallintaan jne. vaikuttavan tekniikan muutoksen kärjessä. Tekniikan muutos on myös teollisuuden rakenneuudistuksen ja työvoimaa vaativien toimintojen ja runsaasti lisäarvoa tuottavien palveluiden uudelleensijoittumisen taustalla. Elinkeinoelämän erikoistuminen ilmenee myös alueellisesti: klusterit tai yritysryhmittymät verkottuvat tutkimus- ja innovointikeskusten ja yliopistojen kanssa.” (5)

Euroopan suurkaupunkialueiden mittava haaste liittyy myös sellaisiin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ongelmiin kuin syrjäytyminen ja köyhyys, joiden ratkaiseminen edellyttää Euroopan suurkaupunkialueiden sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehittämistä ja yhteyksiä naapurialueisiin. Sopivien ratkaisujen etsiminen on kuitenkin vaikeaa yhtenäisten tilastojen puuttuessa.

Tapauksissa 1) ja 2)

on kyse horisontaalisista investointistrategioista. Ensimmäisessä tapauksessa monikansalliset yhtiöt pyrkivät ennen kaikkea valtaamaan uusia markkinoita ja laajentamaan palveluverkostoaan, kuten pankkipalveluita tai liikenne- ja energiaverkkoja. Toisessa tapauksessa monikansalliset yhtiöt pyrkivät laajentamaan helposti eteenpäin vietäviksi soveltuvien palveluiden tai tuotteiden tuotantokapasiteettia.

Tapauksessa 3)

on kyse vertikaalisesta yritystoiminnan siirtämisstrategiasta, jolla on eniten työllisyysvaikutuksia.

Tämäntyyppinen vaihtoehto on ominainen työvoimavaltaisille yrityksille (esimerkiksi tekstiilialan ja auton elektroniikkaosia valmistavat yritykset).

4.4.1

Teollisuuden rakenneuudistuksen tai yrityssiirron yhteydessä on arvioitava perusrakenteet, kalusto ja henkilöresurssit. Samalla on kannustettava uusia yrityksiä asettautumaan paikkakunnalle. Tietyissä tapauksissa maa ja maaperä on ennen uuden toiminnan aloittamista puhdistettava yrityksen muuttaessa pois alueelta.

On tehostettava ja valvottava julkista rahoitusta saaneiden sijoittajien vastuuta alueesta.

Kaikkien toimijoiden on tehtävä yhteistyösopimuksia toiminnan vauhdittamiseksi teollisuuden muutoksista kärsivillä alueilla.

4.7.1

Vuodesta 1970 alkaen talouskasvulle on ollut luonteenomaista palvelusektorin hallitseva asema tuotantoteollisuuteen nähden. Näiden kahden sektorin riippuvuus toisistaan ja niiden yhteisvaikutus ovat kuitenkin tuottavuuden ja innovaation kasvun kannalta olennaisia, ja ne ovat keskeisellä sijalla parannettaessa tuotteiden ja palveluiden laatua.

Teollisuuden rakenneuudistusten ja muutosten kannalta palvelu- ja tuotantosektorin välinen vuorovaikutus on ratkaisevaa. Yritykset, jotka tarjoavat teollisuusyrityksille palveluja (esimerkiksi T&K-yritykset), siirtävät näet tavallisesti toimintansa muualle teollisuusyritysten perässä.

5.1

ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät” (6) todetaan, että Euroopassa tarvitaan ”taloudellista ilmapiiriä, joka on otollinen kilpailukykyyn, kestävään kehitykseen sekä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen perustuville 'inhimillisille teollisuuden muutoksille'”. Näiden näkymien taustalla ovat Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet. EU vetoaakin erityisesti yritysten sosiaaliseen vastuuntuntoon elinikäistä oppimista, työn organisointia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, sosiaalista osallisuutta ja kestävää kehitystä koskevien hyvien toimintatapojen osalta.

5.2

Kun lähtökohdaksi otetaan eettinen käyttäytyminen, yritysten todetaan voivan kantaa sosiaalista vastuuta kahdella perussaralla:

Yrityksiä kehotetaan ylipäätään huomioimaan työmarkkinaosapuolet, paikallisviranomaiset, kuluttajat ja tavaran- tai palvelutoimittajat kukin oman toimivaltansa puitteissa.

5.3

Yritysten (edellä esitetyllä tavalla) kantama sosiaalinen vastuu saattaa edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, jos muutoksen tai rakenneuudistuksen hallintaan puututaan ennakoivasti, mistä kaikki toimijat hyötyvät.

6.1

Euroopan sosiaalirahasto kannustaa ja tukee teollisuuden muutosten toteuttamiseen liittyviä hyviä käytänteitä. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön yhteydessä Dublinissa toimiva Euroopan muutoksenseurantakeskus (EMCC) raportoi säännöllisesti yritysten sosiaalisesta ja alueellisesta vastuusta saaduista myönteisistä kokemuksista. Euroopan komissio on myös käynnistänyt kuulemishankkeen nimeltä ”Muutoksen ennakointi ja hallinta: dynaaminen lähestymistapa yrityksen uudelleenjärjestelyn sosiaalisiin näkökohtiin”. Sen ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin tarkasteltavana olevan alan hyviä käytänteitä.

Hyvät käytänteet ilmenevät yleensä seuraavalla tavalla:

6.2

On ensiarvoisen tärkeää neuvotella ja käydä työmarkkinavuoropuhelua, jotta rakenneuudistus toteutetaan sosiaalisesti vastuullisella tavalla. Onkin erittäin tärkeää, että sekä yritykset että ammattiliitot suhtautuvat asiaan myönteisesti, sillä näin rakenneuudistus voidaan toteuttaa sekä yritysten että työntekijöiden ja yhteisöjen kannalta onnistuneesti. Komissio on edistänyt tällaisia hyviä käytänteitä direktiiveillä (98/59/EY, 2001/23/EY, 94/45/EY ja 2002/12/EY), joissa säädetään tietyistä suuntaviivoista ja velvoitteista. Euroopan laajuisesta toiminnasta korostettakoon vuonna 2002 tehtyä aloitetta toteuttaa ”sosiaalisesti älykäs rakennemuutos”. Aloitteen pohjalta annettiin kesäkuussa 2003 joitain suuntaviivoja. Kaikkia irtisanomisen vaihtoehtoja on tutkittava.

6.3

On useita oivallisia esimerkkejä alan hyviä käytänteitä noudattaneista eurooppalaisista yrityksistä, jotka ovat hyödyntäneet sosiaalisesti vastuullisia käytänteitä ratkoessaan muutosstrategioitaan tai teollisuuden rakenneuudistusta. Esimerkkinä mainittakoon Arbedin, Aceralian ja Usinorin sulautumisen tuloksena syntynyt terästeollisuusyhtymä Arcelor. Se päätti — lattatankojen tuotannon rakenteellisen ylikapasiteetin takia ja yhteisvaikutusten parantamiseksi — sulkea vähitellen Liègen sulaton ja supistaa tuotantoa Bremenissä ja Eisenhüttenstadtissa. Koska toimenpiteiden vuoksi katosi työpaikkoja, Arcelor lupasi olla jättämättä ketään yksin työllisyysongelman kanssa ja sitoutui kunnostamaan kyseiset alueet sekä edistämään kaikkien sidosryhmien avulla paikallisten talousrakenteiden uudelleen teollistamista.

Esimerkkinä kielteisestä tapauksesta, jossa hyviä käytänteitä ei ole noudatettu, voidaan toisaalta mainita Etelä-Italiassa (Mezzogiornossa) toteutettu autoteollisuuden rakenneuudistus. Tarkoituksena oli siirtää osa alihankinnasta ulkomaille, mutta tuolloin ei varauduttu riittäviin oheistoimenpiteisiin eikä ratkaistu tilanteen synnyttämiä sosiaalisia ongelmia.

6.4

Viranomaisten on tuettava teollisuuden muutoksia, jotka ovat yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömiä, ja työntekijöiden koulutus ja täydennyskoulutus on rahoitettava. Tässä yhteydessä on aiheellista edistää uuden tekniikan käyttöä. Lisäksi on pyrittävä lujittamaan yritysten sosiaalista vastuuta ja sosiaalisia intressejä luomalla uusia, entistä laadukkaampia työpaikkoja. Yritysten sijaintialueiden ympäristön kestäväpohjaiseen kehittämiseen on myös kiinnitettävä huomiota.

7.1

Tavoitteena oleva kestävä kehitys on EU:n kannalta keskeinen seikka. Kestävän kehityksen edistämiseksi ja ylipäätään muita heikommin kehittyneiden alueiden kehittämiseksi ei riitä, että laaditaan mittavia Euroopan laajuisia hankkeita, kuten maantieverkostoja ja muita Euroopassa suunnitteilla olevia infrastruktuurihankkeita. Maiden ja alueiden välillä yhä havaittavat tuotanto-, tuottavuus- ja työllisyyserot johtuvat kilpailun kannalta ratkaisevien tekijöiden heikoista rakenteista eli epätarkoituksenmukaisista henkisen ja fyysisen pääoman rakenteista, ympäristöongelmista sekä puutteellisesta innovaatiokapasiteetista ja prosessien hallinnoinnista aluetasolla.

7.2

Teollisuuden muutoksilla voidaan edistää huomattavasti kestävää ja tasapainoista kehitystä, kun otetaan huomioon niiden välilliset vaikutukset talousrakenteeseen, yhteiskuntaoloihin, tieteeseen sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten panokseen yhdistettäessä sosiaaliset koheesiopolitiikat ja -välineet sekä yhteisön rakennepolitiikat. Muutokset edellyttävät sekä työnantajilta että työmarkkinaosapuolilta ja kansalaisyhteiskunnalta mukautumista, tutkimusta, innovaatiota ja uudenlaista suhtautumista: niiden on toimittava kumppaneina ja pyrittävä auttamaan alueita säilyttämään ja parantamaan taloudelliset ja sosiaaliset rakenteensa tasapainoisesti.

8.1

Komissio ehdottaa EU:n taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuuspolitiikalle uudenlaista, kolmen painopistealueen ympärille koottua rakennetta:

9.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että 18. helmikuuta 2004 julkaistussa kolmannessa kertomuksessa taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta käsitellään ”teollisuuden ja ylipäätään talouselämän muutoksia” nimenomaisesti ja objektiivisesta.

9.2

Komitea yhtyy etenkin kolmannessa koheesiokertomuksessa esitettyjen strategioiden taustalla oleviin periaatteisiin sekä siihen, että Lissabonin strategia ja tuleva aluepolitiikka on yhdistetty toisiinsa siten, että ohjelmissa keskitytään osaamiseen sekä kansallisilla ja alueellisilla ohjelmilla tuetaan muita heikommin kehittyneiden alueiden talouskehitystä. Komitea pitää toimenpiteitä kuitenkin riittämättöminä ja arvostelee niitä seuraavasti:

10.1

ETSK katsoo, että komission esittämät koheesiopolitiikan uudistusehdotukset ovat riittämättömiä eikä tilaisuutta muutoksen hallintaan ole täysin hyödynnetty. Muutokset ovat sekä väistämättömiä että olennaisia. Ne ilmentävät talouden dynaamisuutta ja edistävät kestävää kehitystä. Kolmen seuraavan aloitteen tarjoamia eri mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla: Lissabonin strategia ja sen ilmentämä myönteinen suhtautuminen muutoksiin, kilpailukykyyn ja koheesioon; sosiaalipoliittinen ohjelma, jossa muutoksen ennakoimista ja hallintaa pidetään keskeisenä haasteena; Euroopan työllisyysstrategia ja sen mukautumista koskeva osio.

10.2

ETSK katsoo, että taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat on tasapainotettava ja teollisuuden muutosten hallinnalle on asetettava kaksitahoinen tavoite: yhtäältä sillä on taattava kokonaisvaltaiset sosiaaliset tavoitteet ja edistettävä niitä (ammattikoulutus, työllisyys, mahdollisuudet ja sosiaaliturva) ja toisaalta turvattava yritysten elinkelpoisuus erityisillä tukipolitiikoilla, joilla taataan yritysten elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn parantamisen edellyttämä rakennemuutos ja vakiinnuttaminen toteuttamalla integroituja ja toisiaan täydentäviä toimia, joiden täytäntöönpanoon osallistuvat tärkeimmät toimijat eli valtio (eri tasoilla: keskus-, alue- ja paikallishallinnon tasolla) ja yritykset.

10.3

ETSK katsoo, että taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävän politiikan onnistumisen kannalta on välttämätöntä tehostaa EU:n nykyisten kehittämispolitiikkojen täytäntöönpanon koordinointia. Toiminnan on katettava nykyiset direktiivit, joilla säädetään työntekijöiden osallistumisesta yritysten päätöksentekoon, eri teollisuudenalojen välinen työmarkkinavuoropuhelu, komitean neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” (CCMI) säännöllinen kuuleminen, Euroopan muutoksenseurantakeskus (EMCC), rakennerahastotoimet, kilpailupolitiikka ja yritysten sosiaalisen vastuun edistäminen. Päämäärän saavuttamisen kannalta on ratkaisevaa, että kaikki sidosryhmät sitoutuvat toimintaan ja ponnistelevat tulosten saavuttamiseksi.

10.4

ETSK katsoo, että rakenneuudistusten varalta on sovittava tietyistä periaatteista, joiden pohjalta hyviä käytänteitä toteutetaan ja tuetaan. Käytänteiden on katettava myös tarve edistää yritysten kilpailukykyä sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden asettamat vaatimukset.

10.5

ETSK katsoo, että syynä Euroopan kilpailukyvyn jatkuvaan heikkenemiseen Yhdysvaltoihin verrattuna on se, ettei jäsenvaltioita vaadita noudattamaan määräaikoja pantaessa täytäntöön EU:n perusstrategioita ja -välineitä, kuten Lissabonin strategiaa, rakenneuudistuksia ja kestävää kehitystä.

Jos suuntaus jatkuu, EU on vaarassa pudota maailman talousmahtina toiselta sijalta kolmannelle sijalle (vaarallisia ovat Japani, Kiina ja Intia). On vältettävä, että näin pääsee tapahtumaan. Siksi ETSK päättelee, että komission on koordinoitava ja seurattava edellä mainittujen strategioiden täytäntöönpanoa entistä tiukemmin ja aktiivisemmin. Yksi tärkeimmistä koordinointitoimenpiteistä olisi teollisuuden muutosten ja yritystoiminnan siirron seurannasta vastaavan komissaarin nimittäminen. Näin teollisuuspolitiikka ja ympäristönsuojelu voitaisiin niveltää nykyistä paremmin toisiinsa.

a)

Strategista näkemystä koheesiosta olisi tarkistettava EU:n nykyisten haasteiden valossa määrittelemällä koheesion käsite uudelleen ja entistä painokkaammin. Koheesion ei pidä rajoittua pelkästään rakennerahastojen ja koheesiorahaston taloudelliseen tukeen, vaan yhteenkuuluvuutta on tarkasteltava uudelleen koheesion kolmen tavoitteen kannalta:

b)

Tukikelpoisuudesta päätettäessä käytettyä asukaskohtaiseen BKT:hen perustuvaa kriteeriä on syytä muuttaa, koska se aiheuttaa huolta pantaessa rakennepolitiikkoja täytäntöön. Suhteellista vaurautta ei tunnetusti voi mitata pelkästään kylmin numerotiedoin, kuten asukaskohtaisen BKT:n avulla. Yhteisön alueiden tukikelpoisuusehdoissa on keskityttävä sellaisiin tekijöihin kuin henkilöresurssien ammattitaito, infrastruktuurivaje, etäisyys unionin talouskeskuksista tai väestörakenne.

c)

Alueille on laadittava uudet arviointiperusteet, jotta unionin koheesiokartta saa uuden muodon.

d)

Alueellisen yhteenkuuluvuuden puitteissa yhteisön alueen hallinnointi on uudistettava ja alettava kehittää aluetta monikeskuksisesti, yhtenäisesti, tasapainoisesti ja kestävästi. Tässä aluenäkemyksessä on tarkasteltava alueiden välisen yhteenkuuluvuuden fyysistä ja taloudellista ulottuvuutta sekä tarjottava kuntien, alueiden, jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaisille mahdollisuus osallistua toimintaan ja rakentaa eurooppalainen aluekehitysmalli, joka johtaisi uusiin talous- ja sosiaalistrategioihin (investointiin ja T&K-toimiin sekä työllisyyteen).

e)

Taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävien rakennepolitiikkojen suunnittelua on vauhditettava, jotta talouden muutokset ja etenkin teollisuuden rakenneuudistukset tulevat ennakoiduiksi. EU:n talousarvioon varattu nykyinen enimmäisosuus (1,24 %) — jota voidaan supistaa vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymissä — ei riitä kattamaan tarpeita, ja toimintaa on supistettava. Tämä puolestaan estää saavuttamasta koheesiotavoitteita nykyistä nopeammin.

f)

On tärkeää keskittyä henkilöresursseihin panostamalla ammattikeskeiseen koulutukseen ja varsinaiseen ammatilliseen koulutukseen. Lähestymistavan on kuitenkin oltava joustava, ja sitä on voitava mukauttaa jäsenvaltioissa ja alueilla ilmeneviin erilaisiin ongelmiin.

g)

On tuettava erityisesti alueita, joiden teollisuustuotannon rakenteet kokevat perinpohjaisen uudistuksen. On kartoitettava elinkeinoelämän alat ja alueet, jotka ovat suuressa vaarassa menettää kilpailukykynsä, ja tehtävä ehdotuksia niiden tukemiseksi siten, että kunkin sektorin erityispiirteet otetaan huomioon. Teollisuuden rakenneuudistuksen vaikutuksiin uusissa jäsenvaltioissa on paneuduttava erityisen huolellisesti.

h)

Edelliseen kohtaan liittyen on otettava käyttöön ”suosituimmuusasemassa olevan alueen periaate”, jonka mukaisesti alueelle voitaisiin myöntää erityistukea rakennemuutoksen edistämiseksi. Tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolten käymällä vuoropuhelulla ja kansalaisvuoropuhelulla on keskeinen tehtävä. Alueen kaikkien vaikuttajien on osallistuttava dialogiin (yritysten, yliopistojen, tutkimuskeskusten, paikallisviranomaisten, järjestöjen, ammattiliittojen jne.). Näin onnistuttaisiin piristämään alueen elinkeinoelämän rakennetta luomalla taloudelliselle toiminnalle uusia vaihtoehtoja.

i)

On tärkeää tukea alueellisten ”klustereiden” kehittämistä laajentamalla tieto- ja viestintätekniikan alaa sekä sellaisia luovia, vankasti teknologiapohjaisia teollisuudenaloja, jotka kehittävät alueiden potentiaalia ja ammattitaitoa edistämällä kykyä houkutella alueelle yrityksiä ja saada ne pysymään alueella. Teollisuuden muutokset ja rakenneuudistukset tulisikin toteuttaa siten, että niillä vahvistetaan alueiden kilpailukykyä, lujitetaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja lisätään työllisyyttä.

On ratkaisevan tärkeää tehdä aluekohtaisia tutkimuksia ja sopia yhdessä keskus- ja aluehallinnon kanssa siitä, miten alueen koko potentiaalia hyödynnetään klusteria perustettaessa.

j)

Alueiden teollisuutta nykyaikaistettaessa on otettava huomioon sellaisista alakohtaisista ohjelmista kuin Rechar, Resider ja Retext saadut myönteiset kokemukset, jotta alueen koko kasvupotentiaali voidaan hyödyntää.

k)

Komission on edelleen nykyaikaistettava ja aktivoitava teollisuuspolitiikkaansa, jotta säännöt vastaavat uusia maailmanlaajuisia puitteita. ETSK onkin tyytyväinen 20. huhtikuuta 2004 tehtyyn teollisuuspolitiikan tarkistamista koskevaan ehdotukseen. (7) On erityisen tärkeää valvoa teollisuuspolitiikan ja muiden yhteisön politiikkojen, etenkin ympäristöpolitiikan yhteensovittamista.

l)

Euroopan on noudatettava tarkoin ILO:n sääntöjä ja huolehdittava siitä, että niitä noudatetaan. Jos sellaisilla alueilla, jotka eivät noudata samantasoisia markkinoiden pelisääntöjä, harjoitettavan ”sosiaalisen ja verojen polkumyynnin” lopettamiseksi ei tehdä mitään, Eurooppa saattaa ajautua talouskriisiin, koska eurooppalaiset yritykset eivät ole kilpailukykyisiä.

m)

Euroopan on astuttava maailmanlaajuiselle pelikentälle huolehtimalla korkealaatuisesta teknisestä, teknologisesta ja henkiseen pääomaan liittyvästä asiantuntemuksesta. Euroopan on tarkistettava tutkimukseen ja etenkin henkiseen pääomaan myöntämäänsä tukea. On tunnettu tosiasia, että Yhdysvalloissa opiskelevista noin 14 000 eurooppalaisesta tutkijasta vain noin 3 000 aikoo palata Eurooppaan. Tilanne on erittäin vakava, ja siihen on puututtava välittömästi asianmukaisin toimenpitein. Oivallinen askel tähän suuntaan on Regions for Knowledge -aloite (KnowREG), jonka puitteissa päätettiin 27. huhtikuuta 2004 käynnistää 14 kokeiluhanketta edistämään osaamistaloutta paikallis- ja aluetasolla.

n)

ETSK korostaa, että Eurooppa-neuvoston on yhdistettävä selkeästi kilpailukyvylle ja osaamiselle asetetut tavoitteet tulevaan aluepolitiikkaan.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/49

1.1

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990 antamassaan päätöslauselmassa 45/158 siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen. Sopimus tuli voimaan 1. heinäkuuta 2003 sen jälkeen, kun ensimmäiset 20 valtiota olivat ratifioineet sen. Tällä hetkellä sopimuksen ratifioineita valtioita on 25 (1). Se on siis voimassa oleva kansainvälinen sopimus, jota sen ratifioineiden valtioiden on noudatettava.

1.2

Yleissopimuksen tavoitteena on suojata taloudellisten syiden tai työn vuoksi maastaan muuttavien henkilöiden ihmisoikeudet ja -arvo tarkoituksenmukaisen lainsäädännön ja hyvien kansallisten käytänteiden avulla. Demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen tulee toimia tarkoituksenmukaisen siirtolaispolitiikkaa koskevan kansainvälisen lainsäädännön yhteisenä lähtökohtana. Yleissopimuksella taataan myös sekä maahanmuuttajien lähtövaltioissa että heitä vastaanottavissa maissa vallitsevien erilaisten tilanteiden välinen tasapaino.

1.3

Sopimus on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien seitsemästä kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta, ja siinä tunnustetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa määriteltyjen tiettyjen perusluonteisten ihmisoikeuksien kansainvälinen suojelu kaikille siirtotyöläisille ja heidän perheenjäsenilleen. Sopimukseen on koottu kokonaisvaltaisesti ja yleismaailmallisesti siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeudet tasavertaisen kohtelun periaatteen pohjalta. Siinä määritellään oikeudet, joita tulee soveltaa sekä laillisiin että sääntöjen vastaisesti maassa oleviin siirtolaisiin, sovitaan kansalaisoikeuksien sekä taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten ja työntekoon liittyvien oikeuksien suojelun vähimmäistasosta ja tunnustetaan, että siirtotyöläisten tulee voida nauttia tietyistä perusoikeuksista, jotka tulee turvata kansainvälisillä säännöillä.

1.4

Yleissopimus on kehitelty ILO:n aiempien sopimusten pohjalta (2), ja sillä laajennetaan oikeuskehys koskemaan kaikkea kansainvälistä siirtolaisuutta, edistetään maahanmuuttajien oikeudenmukaista kohtelua ja pyritään estämään sääntöjen vastaisesti maassa olevien maahanmuuttajien hyväksikäyttö. Siinä otetaan huomioon koko siirtolaisprosessi: koulutus, valinta, lähtö ja toiseen maahan siirtyminen, oleskelu työtä tarjoavassa valtiossa sekä paluu ja uudelleenasettuminen lähtömaahan.

1.5

Siirtolaisvirtojen hallinta on valtioiden vastuulla. ETSK toivoo Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tapaan siirtolaisten lähtömaiden ja heitä vastaanottavien maiden kahdenkeskisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön parantamista. Yleissopimuksella ei edistetä eikä hallinnoida siirtolaisvirtoja, vaan sillä pyritään ainoastaan takaamaan perusihmisoikeuksien yleismaailmallinen tunnustaminen ja vahvistamaan niiden kansainvälistä suojelua.

1.6

Yleissopimuksessa tarkastellaan siirtolaisten hallinnollista asemaa eri tavoin: perusihmisoikeuksien suojelu taataan kaikille henkilöille ja laillisiin maahanmuuttajiin sovelletaan lisäksi laajempia oikeuksia.

1.7

Kansainvälinen yhteisö ja Yhdistyneet Kansakunnat vahvistavat yleissopimuksella halunsa kehittää kansojen välistä yhteistyötä sääntöjen vastaisesti maahan tulevien siirtolaisten salakuljetuksen ja pimeän työn estämiseksi ja poistamiseksi sekä halunsa laajentaa perusihmisoikeuksien suojelu koskemaan siirtolaisia kaikkialla maailmassa (3).

2.1

Yleissopimuksella pyritään takaamaan siirtotyöläisille tasavertainen kohtelu ja sama oikeudellinen asema kuin maiden omille työntekijöille, mikä merkitsee sitä, että

2.2

Yleissopimuksessa tunnustetaan niin ikään maahanmuuttajien oikeus säilyttää yhteydet lähtömaahansa, mikä merkitsee sitä, että

2.3

Yleissopimuksen perusajatuksena on, että kaikilla maahanmuuttajilla tulee olla mahdollisuus vähimmäissuojeluun. Siinä tarkastellaan niitä kahta eri tilannetta, joissa siirtotyöläinen voi olla (laillinen tai laiton maahanmuuttaja), ja määritellään laillisesti maahan muuttaneille perusoikeuksia laajemmat oikeudet sekä myönnetään tietyt perusoikeudet myös laittomille maahanmuuttajille.

2.4

Yleissopimuksessa ehdotetaan toimenpiteitä laittoman maahanmuuton kitkemiseksi pääasiassa torjumalla harhaanjohtavaa tiedottamista, joka saattaa yllyttää ihmisiä laittomaan maahanmuuttoon, sekä määräämällä seuraamuksia tarvittavia asiakirjoja vailla olevien maahanmuuttajien salakuljettajille ja työnantajille.

2.5

Siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien suojaamiseksi perustetaan kymmenestä yleissopimuksen ratifioineiden valtioiden nimittämästä asiantuntijasta koostuva komitea, jonka tehtävänä on valvoa yleissopimuksen noudattamista.

3.1

Kansainvälinen siirtolaisuus on seurausta pohjoisen rikkaiden maiden ja kehitysmaiden välisestä suuresta taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Kyseinen eriarvoisuus lisääntyy talousjärjestelmässä, jossa maailmanlaajuistuminen on yhä kiivaampaa. Yleissopimuksen ratifioineet valtiot ovat kuitenkin enimmäkseen maita, joista siirtolaiset ovat lähtöisin. Euroopan unionin jäsenvaltiot, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Japani ja muut länsimaat, jotka vastaanottavat huomattavia määriä maahanmuuttajia (4), eivät ole tähän mennessä ratifioineet eivätkä allekirjoittaneet (5) sopimusta.

3.2

Euroopan unionin, joka pyrkii luomaan kansainvälisiä sääntöjä eri aloilla (kansainvälistä kauppaa koskevia sääntöjä WTO:ssa, ympäristöä koskevia sääntöjä Kyoton sopimuksen avulla jne.), tulee toimia myös sen hyväksi, että siirtolaisten perusoikeudet taataan kansainvälisillä säännöillä.

4.1

Euroopan unioni on alue, jossa taataan ihmisoikeudet ja suojellaan niitä ja jossa sovelletaan suurinta osaa Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisistä säädöksistä. Unionilla on käytössään myös eurooppalaisia välineitä kuten Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja.

4.2

Euroopan unioni on niin ikään kehittänyt useita säädöksiä syrjinnän torjumiseksi (6). Monet asiantuntijat ja Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus (7) ovat kuitenkin tiedottaneet syrjinnästä, josta maahanmuuttajat kärsivät työoloissaan.

4.3

Unionissa on Eurooppa-neuvoston Tampereella pitämästä kokouksesta lähtien valmisteltu yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädäntöä. Tampereen kokouksessa luotiin hyvä poliittinen perusta Euroopan unionin turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädännön yhdenmukaistamiselle ja kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiselle maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi. Siellä oltiin niin ikään yhtä mieltä siitä, että henkilöitä tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja että kotouttamispolitiikat ja syrjinnän vastaiset toimintaohjelmat ovat tarpeellisia.

4.4

Komissio on laatinut lukuisia lainsäädäntöaloitteita, joista käytävät neuvoston neuvottelut ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin vaikeiksi (8). Tampereen kokouksesta on kulunut neljä vuotta, mutta tulokset ovat edelleen niukat. Hyväksytty lainsäädäntö tuottaa pettymyksen, sillä se jää hyvin kauas Tampereella asetetuista tavoitteista, komission ehdotuksista sekä Euroopan parlamentin ja ETSK:n kannanotoista. Neuvottelujen lukkiintuminen, jonka nykyinen järjestelmä mahdollistaa, sekä eräiden vallankäyttäjien asenne ovat syynä siihen, että sopimuksiin pääseminen neuvostossa on hyvin vaikeaa.

4.5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on pyytänyt lukuisten lausuntojensa välityksellä neuvostoa toimimaan entistä vastuullisemmin, rakentavammin ja yhteistyöhakuisemmin. On yhä tähdellisempää, että Euroopan unionilla on käytettävissään tarkoituksenmukainen yhteinen lainsäädäntö, jonka avulla maahanmuuttoa voidaan hallinnoida laillisesti ja avoimesti.

4.6

ETSK on antanut useita lausuntoja (9), joissa todetaan, että Euroopan unionilla tulisi olla taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskeva yhteinen toimintaperiaate, jonka avulla maahanmuutto kanavoitaisiin laillisia teitä, vältettäisiin laiton maahanmuutto ja torjuttaisiin ihmiskauppa.

4.7

Direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten on hyväksyttävä kiireesti komission ehdotuksen (10) pohjalta ja ottamalla huomioon ETSK:n lausunto (11).

4.8

Thessalonikissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä koskevaan komission tiedonantoon (12), jossa todetaan työvoimaperusteisen maahanmuuton lisääntyvän Euroopassa lähivuosina, minkä vuoksi on tärkeää, että unionilla on käytössään tarkoituksenmukainen lainsäädäntö, jonka avulla maahanmuuttovirtoja voidaan hallita lainmukaisella tavalla. Komissio toteaa myös, että tarvitaan maahanmuuttajaväestöön kohdistuvia kotouttamispolitiikkoja sekä toimintaohjelmia kaikenlaisen hyväksikäytön ja syrjinnän torjumiseksi.

4.9

Eräiden jäsenvaltioiden maahanmuuttolainsäädännöt eivät ole täysin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia, ja useat kansalaisjärjestöt sekä Euroopan parlamentti ovat pitäneet jopa eräitä Euroopan unionin direktiivejä perusihmisoikeuksien vastaisina (esimerkiksi perheiden yhdistämistä koskeva direktiivi). ETSK katsoo, että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja EU:n perusoikeuskirjan tulee toimia pohjana kaikelle unionin maahanmuuttolainsäädännölle.

5.1

Yhdysvallat on viime aikoina soveltanut kansainvälisten asioiden hoidossa yksipuolista politiikkaa. Yhdistyneiden Kansakuntien koko järjestelmä kärsii tästä tilanteesta johtuvista vakavista ongelmista. Ne vaarantavat ainoan nykyisen järjestelmän, jossa kansainväliset selkkaukset pyritään ratkaisemaan monenkeskisesti ja yhteistyöhakuisesti.

5.2

Euroopan unioni on ryhtynyt, vaikkakin suurin vaikeuksin, luomaan yhteistä ulkopolitiikkaa, jossa Yhdistyneillä Kansakunnilla tulee olla keskeinen rooli. Tuleva perustuslaki vahvistaa näitä ulkopoliittisia valtuuksia yhteisön muiden tehtävien joukossa.

5.3

Euroopan unionin ulkosuhteiden perustana ovat monenvälisyys sekä aktiivinen sitoutuminen Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmään. Euroopan komissio toteaa äskettäin julkaisemassaan asiakirjassa (13) seuraavaa: ”YK:n suurin haaste on selvä: maailmanlaajuinen ohjausjärjestelmä pysyy heikkona, elleivät monenväliset toimielimet pysty varmistamaan päätöstensä ja vaatimustensa tehokasta täytäntöönpanoa, olivatpa kyseessä kunnianhimoiset maailmanrauhan ja turvallisuuden kaltaiset kysymykset tai hiljattain pidetyissä YK:n konferensseissa annettujen sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä ja ympäristöalaa koskevien sitoumusten käytännön täytäntöönpano. Euroopan unionilla on erityisvastuu tältä osin. Se on toisaalta asettanut monenvälisyyden yhdeksi ulkosuhteittensa pääperiaatteeksi, mutta toisaalta se voisi ja sen pitää olla esikuvana muille kansainvälisten sitoumustensa täytäntöönpanossa.”

5.4

Maailmanlaajuistuminen luo kansainvälisten asioiden hoidossa uusia mahdollisuuksia ja uusia ongelmia (14). Nykyinen siirtolaisuus aiheuttaa suuria ongelmia niin maahanmuuttajille kuin lähettäville ja vastaanottaville maille. Haasteenamme on pystyä muuttamaan ongelmat kaikkien, sekä maahanmuuttajien että lähettävien ja vastaanottavien maiden, mahdollisuuksiksi. Monenvälisyyden ja kansainvälisen yhteistyön tulee olla toimivan kansainvälisen hallinnon johtotähtinä, jotta käytettävissä on kansainvälisen yhteisön luoma maailmanlaajuisesti tunnustettujen sääntöjen ja elinten järjestelmä.

5.5

Kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan totesi Euroopan parlamentissa 29. tammikuuta 2004, kansainvälinen yhteistyö on paras tapa hallinnoida lähivuosina kasvavia kansainvälisiä muuttovirtoja. ”Vain kahdenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön avulla voimme luoda maahanmuuttajien lähtö- ja vastaanottomaiden välille kumppanuuksia, joista on hyötyä kaikille osapuolille, sekä muuttaa siirtolaisuuden kehityksen liikkeellepanevaksi voimaksi, torjua tehokkaasti ihmiskauppaa ja luoda yhteiset säännöt maahanmuuttajien kohtelulle ja maahanmuuton hallinnalle.”

5.6

Eurooppa muodostaa vapauteen ja demokratiaan perustuvan alueen, jossa kunnioitetaan kaikkien ihmisoikeuksia. Jotta näitä arvoja voitaisiin vahvistaa tulevaisuudessa, perusihmisoikeuksia suojelevat kansainväliset yleissopimukset on ratifioitava kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja sopimusten määräykset on sisällytettävä yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöön.

5.7

Euroopan perustuslakiehdotuksen 7 artiklassa ehdotetaan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen. ETSK kannattaa ehdotusta. ETSK kannattaa myös unionin perusoikeuskirjan sisällyttämistä perustuslakiin, sillä se loisi yhteisen perustan kaikkien ihmisten oikeuksille Euroopan unionissa.

5.8

Kyseiset arvot on sisällytettävä myös unionin kansainvälisiin suhteisiin. Euroopan unionin on edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien suojelemien kansainvälisten yleissopimusten pohjalta yhteisen oikeusrakenteen luomista kaikkien ihmisten perusoikeuksien kansainväliseksi suojelemiseksi henkilöiden kansalaisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

6.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa unionin maahanmuuttopolitiikasta antamiensa lausuntojen ja Euroopan parlamentin mietinnön mukaisesti, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ratifioivat siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990 antamassaan päätöslauselmassa 45/158 ja joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2003.

6.2

ETSK ehdottaa komission puheenjohtajalle ja neuvoston puheenjohtajana toimivalle valtiolle, että ne ryhtyvät asianmukaisiin toimiin, jotta jäsenvaltiot ratifioisivat yleissopimuksen kahden seuraavan vuoden aikana ja jotta myös EU ratifioisi yleissopimuksen sitten, kun perustuslakisopimus valtuuttaa sen allekirjoittamaan kansainvälisiä sopimuksia. Ratifioinnin nopeuttamiseksi komission tulisi tehdä tutkimus, jossa analysoidaan jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäädäntöä suhteessa yleissopimukseen. Lisäksi työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi toimia yhdessä ETSK:n ja komission kanssa ratifioinnin edistämiseksi.

7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/53

1.1

Komissio järjesti marraskuussa 2003 Salzburgissa konferenssin yhteisön maaseudun kehittämispolitiikan tulevaisuudesta laajentuneessa Euroopan unionissa. Elävää maaseutua käsitelleen Corkin konferenssin (1) tapaan Salzburgin konferenssissa

Komitea ehdottaakin, että pohdinnat, jotka koskevat maaseudun kehittämispolitiikan mukauttamista kaudella 2007—2013, perustuisivat konferenssin päätelmiin.

1.2

Komitea toteaa, että Euroopan unionin laajentumisen myötä maaseutualueiden kirjo kasvaa, mutta ennen kaikkea etusijalle nousevat uusien jäsenvaltioiden sosiaali- ja työllisyyskysymykset, joten on tärkeää selvittää aluepolitiikan ja YMP:n toisen pilarin välinen yhdenmukaisuus ja liittymäkohdat.

1.3

Komissio on julkaissut tiedonannon rahoitusnäkymistä seuraavalla ohjelmakaudella (2) sekä kolmannen koheesiokertomuksen (3). Näistä asiakirjoista käy ilmi, että kilpailukykyiseen ja osaamiseen perustuvaan talouteen tähtäävä Lissabonin strategia on liitetty täydellisesti mukaan aluepolitiikkaan. Tulevaa maaseudun kehittämispolitiikkaa käsitellään puolestaan otsakkeen ”Luonnonvarojen kestävä hallinta ja suojelu” alla. Siinä viitataan kestävän kehityksen strategiaan. Kyseisessä kohdassa käsitellään myös YMP:n ensimmäistä pilaria ja yhteisön ympäristönsuojeluohjelmia.

1.4

Göteborgissa 15.—16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston (4) päätelmien yhteydessä hyväksyttiin unionin kestävän kehityksen strategia. Siinä todetaan, että yhteisen maatalouspolitiikan olisi ”myötävaikutettava kestävän kehityksen saavuttamiseen asettamalla tarkistuksen painopisteeksi terveellisten ja korkealaatuisten tuotteiden, ympäristöllisesti kestävien tuotantomenetelmien — — edistäminen” (5).

1.5

Luxemburgissa kesäkuussa 2003 kokoontuneen maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmissä viitataan YMP:n toisen pilarin vahvistamiseen ”ympäristön, laadun ja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi sekä viljelijöiden auttamiseksi täyttämään EU:n tuotantovaatimukset vuodesta 2005 alkaen” (6). Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa tuleekin analysoida Salzburgissa esitettyjä kolmea toimintalinjaa ja syventää niitä koskevia pohdintoja. Toimintalinjat ovat kilpailukykyinen maatalous, ympäristönsuojelu sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen maaseudulla.

1.6

Maaseutukehityksen toimijat korostivat Salzburgin loppujulistuksessa myös sitä, että unionin maaseutupolitiikan merkittävä yksinkertaistaminen on tarpeellista ja kiireellistä. Yksinkertaistamisen yhteydessä tulee samalla antaa ohjelmiin osallistuville kumppaneille lisää vastuuta kattavien strategioiden laatimisessa ja toteuttamisessa.

1.7

Komitea aikoo siis käsitellä tässä oma-aloitteisessa lausunnossa tulevan aluepolitiikan ja tulevan maaseudun kehittämispolitiikan yhdenmukaisuutta, jotta voitaisiin selkiyttää ”harmaita alueita”, syventää maaseudun kehittämispolitiikan kolmea uutta toimintalinjaa koskevaa ehdotusta ja määritellä hallinnon yksinkertaistamisen osatekijät.

2.1

Yhtenäisasiakirjan hyväksyminen vuonna 1986 kiihdytti jäsenvaltioiden talouksien yhdentämisprosessia. Euroopan unionin alueiden kehitystasojen erot ja alueiden välinen kilpailu antoivat kuitenkin sysäyksen todelliselle koheesiopolitiikalle, jonka tulee olla vastapainona velvoitteille, joita yhtenäismarkkinat asettavat Euroopan eteläisille valtiolle ja epäsuotuisille alueille. Maastrichtissa tehty, vuonna 1993 voimaan tullut sopimus Euroopan unionista vakiinnutti taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan politiikan aseman.

2.2

Samalla unionin kauppasuhteiden kehitys ja sisämarkkinoiden asteittainen avautuminen kiihdyttivät alueiden välistä kilpailua, vaikka niillä kaikilla ei ollut samoja vahvuuksia. 90-luvulla rakennepolitiikan avulla pyrittiinkin vastaamaan seuraaviin tärkeisiin haasteisiin:

2.3

Rakennepolitiikan elementtejä kehitettiin edelleen uudistuksella (Agenda 2000), josta päätettiin vuonna 1999 ja jonka tavoitteena oli

2.4

Aluesuunnittelusta vastaavien Euroopan unionin jäsenvaltioiden ministerien julistuksessa (Potsdam 10.—11. toukokuuta 1999 (7)) ja Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (kesäkuu 2001) unionin kestävän kehityksen strategian määrittelystä korostetaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tarvetta Euroopan unionin alueiden tasapainoisen ja kestävän kehityksen kannalta. Viimeisimpänä vaiheena tässä kehityksessä valmistelukunta esitti Euroopan perustuslakisopimusta koskevan ehdotuksen 3 artiklassa alueellisen yhteenkuuluvuuden kirjaamista unionin tavoitteiden joukkoon (8).

2.5

Lisäksi asetuksessa N:o 1260/1999 (9) rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä todetaan, että kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämisessä ja rakenteellisessa mukauttamisessa ensisijaisena tavoitteena on edelleenkin maaseutualueiden omien mahdollisuuksien kehittäminen.

2.6

Kun otetaan huomioon se, miten rakennepolitiikkaa ohjailevat periaatteet, eli kasvun ja kestävän kehityksen tukeminen, ovat kehittyneet, komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa muistuttamaan alueellisen yhteenkuuluvuuden yhteydessä, että maaseutualueiden kehittämisen tulee olla edelleenkin yksi aluepolitiikan ensisijaisista tavoitteista. Aluepolitiikan avulla on siis löydettävä vastaukset ongelmiin, jotka koskevat työpaikkojen luomista, täydennyskoulutusta ja uuden teknologian käyttöä maaseutualueilla.

3.1

Maatalousalalla on tapahtunut 50:n viime vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Ne ovat ajan mittaan muokanneet maatalousrakenteita koskevan yhteisön politiikan kehitystä. Vuosina 1962—1972 yhteisön osallistuminen rajoittui markkinoiden hallintatoimien koordinointiin, sillä niitä oltiin juuri luomassa. Vuosina 1972—1985 mukaan tuli kaksi uutta toimintakategoriaa: kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat laaja-alaiset toimet (ammattikoulutus, varhaiseläke jne.) sekä alueelliset toimet rakenteellisten luonnonhaittojen vähentämiseksi ja maatalouden edistämiseksi.

3.2

Kun vuosina 1985—1999 pyrittiin tasapainottamaan unionin maatalouden kilpailukyvyn välttämätön parantaminen ja tuotantomahdollisuuksien sopeuttaminen markkinoiden tarpeisiin sekä korostettiin ympäristönsuojelua ja epäsuotuisten alueiden kehittämistä, maatalouden rakenteita koskevasta politiikasta tuli maatalousalaan kuuluva osa aluepolitiikan uutta strategiaa. Rakenteita koskevan politiikan yhteydessä ryhdyttiin näin ollen toteuttamaan laaja-alaisten toimien lisäksi myös toimia maaseutualueiden säilyttämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi sekä maaseudun, matkailun ja maataloustoiminnan perusrakenteiden kehittämiseksi.

3.3

Corkin konferenssin pohjalta voitiin Agenda 2000 -toimintaohjelman avulla panna täytäntöön yhtenäinen maaseudun kehittämispolitiikka. Siinä käytettiin kahta oikeudellista välinettä (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastoa). Niillä pyritään parantamaan maaseudun kehittämispolitiikan (YMP:n toinen pilari) ja markkinapolitiikan (YMP:n ensimmäinen pilari) yhdenmukaisuutta edistämällä erityisesti maaseudun talouden monipuolistamista.

3.4

Lisäksi otettiin käyttöön vapaaehtoinen suorien tukien mukauttamismekanismi. Sen avulla voidaan lisätä maatalouden ympäristötoimia, varhaiseläkkeitä, metsittämistä tai epäsuotuisille alueille suunnattuja toimia varten tarkoitettua rahoitusta leikkaamalla virallisten hintojen kompensointitukia, joista päätettiin maataloustuotteiden yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä.

3.5

Asetus N:o 1257/1999 (10) EMOTR:n tuesta maaseudun kehittämiseen perustuu seuraaviin huomioihin:

3.6

Ne 22 toimenpidettä, jotka jäsenvaltiot voivat sisällyttää maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiin, jakautuvat ohjelmakaudella 2000—2006 seuraavasti (11): 39,2 prosenttia kilpailukyvyn parantamiseen ja maatalouden mukauttamiseen, 35 prosenttia epäsuotuisille alueille ja maatalouden ympäristötoimenpiteille ja 25,8 prosenttia maaseutualueiden mukauttamiseen ja kehittämiseen.

3.7

Kesäkuussa 2003 hyväksytyn YMP:n uudistuksen yhteydessä vahvistettiin yksi maaseudun kehittämispolitiikan tehtävistä eli maatalouden mukauttaminen yhteiskunnan vaatimuksiin. Toimintakenttää laajennettiin ja siihen sisällytettiin tuotteiden laadun edistäminen, tuotantostandardien parantaminen (ympäristö, eläinten hyvinvointi), Natura 2000 -ohjelman toteuttaminen ja nuorten viljelijöiden hyväksi toteutettavien toimenpiteiden vahvistaminen.

3.8

Lisäksi mukauttamismekanismista on tullut pakollinen unionin tasolla. Sen pitäisi merkitä lähes 1,2 miljardin euron siirtoa vuoden aikana markkinapolitiikasta maaseudun kehittämispolitiikkaan.

3.9

Tämän kehityksen valossa komitea tähdentää, että YMP:n toisen pilarin ensisijaisena tavoitteena tulee olla tuen antaminen maatalouden mukauttamiselle, jotta voitaisiin vastata kansalaisten odotusten rakenteelliseen kehitykseen.

3.10

Kauden 2007—2013 rahoitusnäkymiä käsittelevässä komission tiedonannossa esitetään vakaata ja vaatimatonta budjettia siten, että Euroopan unionin omat varat pidetään 1,24 prosentin tasolla BKTL:stä. Komitea kannattaa komission ehdotusta ja korostaa, että yhteisön varojen vähentäminen olisi huono signaali hetkellä, jolloin Euroopan unionin laajentumista ollaan toteuttamassa.

3.11

Tämä toteamus pätee myös maaseudun kehittämispolitiikkaan. Itse asiassa sen ainoa ”lisäresurssi” olisi mukauttamisen toteuttaminen. Toisin sanoen voidaan vain siirtää varoja YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin välillä. Komitea kehottaakin neuvostoa ja Euroopan parlamenttia huolehtimaan siitä, että tälle politiikalle myönnetään asianmukaiset varat, sillä muuten se jää ilman sisältöä.

3.12

Uutta maaseudun kehittämispolitiikkaa toteuttaa uusi komissio, joka koostunee 25 jäsenestä. Jos YMP:n kahta pilaria on hoitamassa kaksi eri komissaaria, todellisena vaarana on, että näiden kahden politiikanalan väliltä häviää yhdenmukaisuus. Komitea vastustaa painokkaasti pyrkimyksiä perustaa kaksi erillistä pääosastoa ja nimittää kaksi eri komissaaria maatalousasioita ja maaseudun kehittämistä varten.

4.1

Komitea on huomauttanut jo aiemmissa lausunnoissaan (12), että maatalousmarkkinat ovat luonteeltaan epävakaat ja että hintojen vaihtelut vaikuttavat niihin suuresti. Tarjonnan ja markkinoiden sääntelymekanismit ovatkin ehdoton edellytys sille, että maatilat voivat täyttää kestävän maataloustuotannon ehdot. Komitea tähdentää, että maataloustuotteiden markkinoiden sääntelyä koskevan politiikan säilyttäminen edistää myös osaltaan maaseudun kehittämispolitiikan onnistumista.

4.2

Tuotannon ja maatalouden julkisen tuen välinen yhteys poistettiin YMP:n viimeisimmän uudistuksen yhteydessä 26. kesäkuuta 2003. Tämä kehitys tarkoittaa, että maataloustoiminnassa tarvitaan yhä enemmän taloudellisen kehittämisen näkökulmaa, jotta voitaisiin ottaa entistä paremmin huomioon sellaiset uudet vaatimukset kuin biologinen monimuotoisuus, maisemanhoito tai maatalousalan työpaikkojen luominen. Komitea muistuttaakin, että maataloustuotannolla vaikutetaan ensisijaisesti elävän maaseudun ylläpitämiseen, sillä sen avulla voidaan kehittää suoria yhteyksiä ihmisten toiminnan ja heidän elinalueidensa välille.

4.2.1

Tuotantojärjestelmien alueellinen sitouttaminen, maataloustuotannon hyödyntämiskeinot ja erityisesti suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kehittäminen sekä suoramyynti ovat eräitä näkökohtia maaseudun kehittämistä edistävässä maatalouden monitoimisuudessa.

4.3

Maatalousalalla on 25 jäsenvaltion unionissa yli 13 miljoonaa työpaikkaa ja maatalouteen liittyvillä aloilla yli 5 miljoonaa työpaikkaa. Nämä työpaikat ovat luonteeltaan hyvin ”aluesidonnaisia”. Yhteisön sisäisen kauppavaihdon kehitys, jossa korostuu yhä enemmän jalostettujen elintarvikkeiden osuus, vahvistaa maatalouden ja elintarvikealan välistä yhteyttä. Ensisijaisina tavoitteina tulee olla maatalouden säilyttäminen ja sen levittäytyminen maaseudulle, sillä muutoin maaseutualueiden integroituminen alueen talouteen rajoittuu.

4.4

Unionin (27 jäsenvaltion EU) pinta-alasta 45 prosenttia eli 190 miljoonaa hehtaaria on maatalouskäytössä. Vuonna 2001 yli 10 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta kuului maatalouden ympäristötoimien piiriin. Luontotyyppien ja luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevan direktiivin soveltamisalaan luokitelluista alueista 15 prosenttia on maatalousmaata, ja 15 jäsenvaltiosta koostuvan EU:n maatalousmaasta 38 prosenttia on määritelty nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiksi vyöhykkeiksi. Näillä toimilla vastataan ympäristönhoidon ja/tai aluesuunnittelun paikallisiin tavoitteisiin. On selvää, että maataloudella on aina keskeinen asema aluesuunnittelussa.

4.5

Komitea muistuttaa, että maataloustuotannon monitoimisuus vaikuttaa eri tavoin elävän maaseudun säilyttämiseen. Komission ja neuvoston tulee mainita tämä näkökohta kaikkien maaseudun kehittämispolitiikan uusien suuntauksien yhteydessä.

4.6

Komitea kannattaa Salzburgin konferenssin päätelmiä maaseudun talouden monipuolistamisesta, mutta korostaa, että tulisi välttää sitä virhettä, että maaseutua pyritään ”kaupungistamaan” eli että maaseudulla sovellettaisiin samoja kehittämistoimia kuin kaupunkialueilla. Komitea on parhaillaan laatimassa oma-aloitteista lausuntoa aiheesta ”Maatalous kaupunkien lähialueilla” (13). Maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä toteutettavassa maaseudun talouden monipuolistamisen toimintalinjassa tulisikin keskittyä muutamiin teemakokonaisuuksiin, jotka ovat tiiviissä yhteydessä maatalouteen. Näitä ovat muun muassa maatalousväestön elinoloja parantavat palvelut, maaseutumatkailun kehittäminen ja maataloustoimintaan perustuvan monitoimisuuden tukeminen.

5.1

Kolmannen koheesiokertomuksen päätelmät osoittavat, että alueiden välillä on edelleenkin eroja kestävässä tuotannossa, tuottavuudessa ja työpaikkojen luomisessa. Nämä erot johtuvat rakenteellisista puutteista kilpailukyvyn tärkeimpien tekijöiden alalla. Komitea tähdentää, että maaseudun kehittämispolitiikassa tulee ottaa vaikutteita myös näistä periaatteista, jotta maaseutualueiden rakenteita voidaan kehittää.

5.2

Euroopan unionin laajentuminen vahvistaa maaseutualueiden talouskehityksen ongelmaa, sillä uusissa jäsenvaltioissa on paljon piilotyöttömyyttä. Tämä monimutkaistaa aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan erottelua entisestään. Komitea ehdottaa, että aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan yhteiset aihealueet määritellään tarkasti uuden rakennerahastoasetuksen yhteydessä ja että aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa rahoitusta saavien toimenpiteiden määrää rajoitetaan, jotta näitä politiikkoja voitaisiin selkiyttää.

5.3

Vaikka maatalous ei voi yksinään varmistaa maaseudun kehittämistä, se on kuitenkin välttämätön tekijä maaseudun kehittämispolitiikan onnistumisen kannalta. Suorien ja välillisten työpaikkojen aluesidonnaisuuden ja alueen laajuuden takia on ensisijaisen tärkeää, että tuetaan maatalouden mukauttamista kansalaisten muuttuviin odotuksiin. Lisäksi YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin avulla edistetään maaseudun kehittämisen tavoitteita ylläpitämällä tai vahvistamalla maataloustoimintaa.

5.4

Myös Euroopan unionin laajentuminen on merkittävä haaste YMP:n tulevaisuuden kannalta. Komitea korostaa, että myös kokemusten vaihdolla ja menetelmien siirrolla tulisi olla erityinen sija YMP:n toisen pilarin täytäntöönpanon ehdoissa tulevalla kaudella.

5.5

Komitea tähdentää, että harvaan asutut alueet, kuten saaret, arktiset alueet ja vuoristoalueet, ovat pysyvien luonnonhaittojensa takia aina riippuvaisia yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamisen tavoitteesta. Sekä aluepolitiikan että maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanomenettelyissä tulee ottaa huomioon tämä näkökohta erityisesti ehdottamalla korkeampaa yhteisrahoitusastetta näiden rajoitusten huomioimiseksi. Komitea on parhaillaan laatimassa oma-aloitteista lausuntoa (14), jossa käsitellään tarkemmin menettelyjä, joiden avulla luonnonhaitoista kärsivät alueet voidaan integroida entistä paremmin alueen talouteen.

5.6

Komitea korostaa vielä, etteivät maaseudun kehittämispolitiikka ja aluepolitiikka ole julkisten viranomaisten ainoat toimintakeinot Euroopan unionin alueiden sopusointuiseksi kehittämiseksi. Komitea muistuttaa, että myös väestölle tarjottavien julkisten palvelujen alueellisella sitouttamisella osallistutaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamiseen.

6.1

Kesäkuussa 2003 tehdyssä YMP:n uudistuksessa tuotiin korostetusti esille maaseudun kehittämistä koskevan toisen pilarin ja ensimmäisen pilarin mukauttamisen välinen tiivis yhteys. YMP:n ensimmäiseen pilariin lisättiin uusia liitännäistoimenpiteitä, ja niiden kokonaismäärä kasvoi 22:sta 26:een.

6.1.1

Kaksi uutta toimenpidettä otettiin käyttöön elintarvikkeiden laadun parantamiseksi (vapaaehtoinen osallistuminen tunnustettuja laatumerkkejä koskevaan kansalliseen ohjelmaan sekä kuluttajille suunnatut elintarvikkeita koskevat edistämis- ja tiedotustoimet). Kaksi muuta uutta toimenpidettä liittyy tuotantotekniikoiden mukauttamiseen eurooppalaisten ympäristöstandardien pohjalta sekä eläinten hyvinvointiin ja kasvien ja eläinten terveyteen.

6.1.2

Useita vanhoja toimenpiteitä on mukautettu (eläinten hyvinvointia koskevien kysymysten huomioon ottaminen maatalouden ympäristötoimien yhteydessä, nuorten maanviljelijöiden toiminnan aloittamiseen tarkoitetun julkisen tuen vahvistaminen, luonnontyyppi- ja lintudirektiivin täytäntöönpano sekä sosiaalisten ja ympäristökriteerien mukaisesti hoidettuihin metsiin kohdistuvien investointien rahoittaminen).

6.2

Uusia jäsenvaltioita varten on hyväksytty tilapäinen maaseudun kehittämisohjelma kaudeksi 2004—2006. Ohjelmasta rahoitetaan neljän uuden liitännäistoimenpiteen lisäksi viljelijöiden ryhmittymille annettavaa tukea, puolittain omavaraisille tiloille tarkoitettua tukea ja teknistä tukea. Sillä täydennetään myös YMP:n ensimmäisen pilarin suoria tukia.

7.1

Yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattaminen ja sisämarkkinoiden asteittainen avaaminen sellaisille maatalouteen perustuville talouksille, jotka hyötyvät suhteellisista luonnoneduista tai sallivammista ympäristönormeista, vaikuttavat siten, että eurooppalaisen maatalousmallin kilpailukykyä on parannettava.

7.2

Komitea kannattakin ajatusta, jonka mukaan maatilojen investointitukea koskevaa maaseudun kehittämispolitiikan toimintalinjaa tulisi vahvistaa jatkuvasti. Investointeja, joiden avulla maatilat voivat ottaa huomioon sekä ympäristövaatimukset että eläinten hyvinvoinnin ja työolojen parantamisen, tulisi tukea, varsinkin jos niillä voidaan vahvistaa maataloustoimintaa alueella.