14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/1

14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/2

Nimi

:

Ministero delle Politiche Agricole e Forestali

Osoite

:

Via XX Settembre, 20, I-00187 Roma

Puhelin

:

(39-06) 4819968

Faksi

:

(39-06) 42013126

Sähköposti

:

qualita@politicheagricole.it

2.1

:

Nimi

:

Consorzio per la tutela e la valorizzazione della produzione olivicola della provincia di Viterbo

2.2

:

Osoite

:

Via Matteotti, 73, I-01100 Viterbo

2.3

:

Kokoonpano

:

tuottaja/jalostaja ( x ) muu ( )

4.1

Nimi: ”Tuscia”

4.2

Kuvaus: ekstra-neitsytoliiviöljy, jolla on seuraavat ominaisuudet:

4.3

Maantieteellinen alue: ”Tuscia”-ekstra-neitsytoliiviöljyssä käytettävien oliivien tuotanto- ja jalostusalueeseen kuuluvat Lazion alueella sijaitsevan Viterbon maakunnan alueet seuraavissa kunnissa: Acquapendente, Bagnoregio, Barbarano Romano, Bassano in teverina, Bassano Romano, Blera, Bolsena, Bomarzo, Calcata, Canepina, Capodimonte, Capranica, Caprarola, Carbognano, Castel S. Elia, Castiglione in Teverina, Celleno, Civita Castellana, Civitella d'Agliano, Corchiano, Fabrica di Roma, Faleria, Gallese, Gradoli, Graffignano, Grotte di Castro, Latera, Lubriano, Marta, Montalto di Castro (osin), Montefiascone, Monteromano, Nepi, Oriolo Romano, Orte, Piansano, Proceno, Ronciglione, S. Lorenzo Nuovo, Soriano nel Cimino, Sutri, Tarquinia, Tuscania (osin), Valentano, Vallerano, Vasanello, Vejano, Vetralla, Vignanello, Villa S. Giovanni in Tuscia, Viterbo, Vitorchiano. Tuotantoalueeseen osittain kuuluvien kuntien rajat on kuvattu eritelmässä.

4.4

Alkuperätodisteet: Oliivinviljely alkoi kyseisellä alueella 500-luvulla eKr., kun etruskit harjoittivat kauppaa foinikialaisten ja Magna Graecian kreikkalaisten kanssa. Oliivin kiviä on löydetty eräistä eteläisen Etrurian arkeologisista löydöksistä Viterbon maakunnasta.

Alun perin Tuscian alue, joka vastaa nykyään Viterbon maakuntaa, kuului Etruriaan, jota sen asukkaat, etruskit tai ”etrurit” kutsuivat latinankielisellä nimellä Hetruria tai Aetruria. Roomalaiset alkoivat 100-luvulta jKr. lähtien alueen tunnistamiseksi käyttää myös nimeä ”Tusci” tai ”Tuscia”. Ajan mittaan Tusciasta tuli Etrurian virallinen nimi. Se perustettiin keisari Diocletianuksen (284—305) toteuttaman Antiikin Italian hallinnonuudistuksen yhteydessä. Tuscian asukkaat harjoittivat muun muassa oliivinviljelyä ja valmistivat oliiviöljyä, kuten etruskien haudoista löydetyistä maalauksista käy ilmi. Sittemmin myös roomalaiset keskittyivät tiiviisti oliivinviljelyyn Tuscian alueen maatiloilla (Villae) ja jalostivat oliivit öljyksi läheisissä puristamoissa. Tyypillinen esimerkki tästä on nähtävissä Civita di Bagnoregiossa. Eri paikallisissa keskuksissa (kuten esimerkiksi Fabrica di Romassa ja Civita Castellanassa) valmistettiin vuosisatojen ajan myös keraamisia astioita öljyn kuljetusta ja varastointia varten.

4.5

Valmistusmenetelmä: ”Tuscia”-ekstra-neitsytoliiviöljyn valmistuksessa käytetään Frantoio-, Caninese- ja Leccino-lajikkeiden oliiveja. Näitä lajikkeita kasvaa yksittäisillä viljelmillä vähintään 90 prosenttia joko yksin tai yhdessä muiden lajikkeiden kanssa. Oliiviviljelmillä saa viljellä enintään 10 prosenttia muita lajikkeita.

Mainitulla alueella oliivinviljely on viljelymuodoista kaikkein yleisin, ja siihen erikoistuneilla viljelmillä on 150—300 puuta hehtaaria kohden, tehoviljelyä harjoittavilla viljelmillä yli 300 puuta ja sekaviljelmillä enintään 100 puuta hehtaaria kohden.

Erikoistuneilla viljelmillä oliivipuiden yleisimmät viljelymuodot ovat pensasmainen muoto, y-kirjaimen muoto, yksilatvainen ja suippo muoto sekä muoto, jossa latvat kasvavat alaspäin; sekaviljelmillä käytetään monilatvaista ja vapaata kasvatusmuotoa. Karsinta suoritetaan yleensä joka vuosi, kun taas nuorennusleikkauksien väli on pidempi.

Kasvinsuojelussa noudatetaan alueella toimivan kasvinsuojeluyksikön määräämiä kohdennettuja ja integroituja menetelmiä. Maaperää ei saa käsitellä rikkakasvintorjunta-aineilla eikä kuivatusaineilla.

Oliivit kerätään suoraan puista siinä vaiheessa, kun oliivin uloin kerros kypsyy, ja niin, että varhain kypsyvät oliivit (Leccino, Frantoio, Maurino, Pendolino) kerätään joka tapauksessa viimeistään 20. joulukuuta ja myöhään kypsyvät (Caninese, Moraiolo) viimeistään 15. tammikuuta.

Varisemista aiheuttavien aineiden käyttö tai leikkaaminen on kielletty. Oliivien enimmäistuotanto hehtaaria kohden on enintään 9 000 kg oliivinviljelyyn erikoistuneilla viljelmillä, ja yhdistelmä-/tai sekaviljelmillä enimmäistuotantomäärä on 90 kg. Oliivit kuljetetaan puristamoon viimeistään päivän kuluttua niiden keruusta, ja ne käsitellään viimeistään yhden päivän kuluessa siitä, kun ne on tuotu puristamoon. Oliivit on kuljettava asianmukaisissa säiliöissä.

Öljyttämistekniikoihin sisältyy:

Oliivien tuotanto, jalostus ja pullotus tapahtuvat rajatulla alueella. Se, että myös pullotus tapahtuu rajatulla alueella, johtuu siitä, että ”Tuscia”-öljyn erityisominaisuudet ja laatu halutaan säilyttää sekä varmistaa, että riippumattoman elimen suorittama tarkastus tapahtuu asianomaisten tuottajien valvonnassa. Suojatulla alkuperänimityksellä on tuottajien kannalta huomattava merkitys, ja se tarjoaa heille asiaa koskevan asetuksen tavoitteiden ja suuntaviivojen mukaisesti mahdollisuuden lisätulojen hankkimiseen. Lisäksi nämä toimet suoritetaan perinteisesti maantieteellisesti rajatulla alueella. Niiden tuottajien, jotka aikovat saattaa markkinoille kyseisellä merkinnällä varustettua ekstra-neitsytoliiviöljyä, on tuotteen jäljitettävyyden varmistamiseksi ilmoitettava oliiviviljelmistään ja jalostus- ja pullotuslaitoksistaan valvontaelimen ylläpitämiin ja päivittämiin asianmukaisiin rekistereihin.

4.6

Yhteys maantieteelliseen alkuperään: Tuscian maaperässä on erityisiä maanpinnan muodostumiseen ja maisemaan liittyviä ominaisuuksia. Volsinin, Ciminin ja Sabatinin vuoristot ympäröivät Bolsenan, Vicon ja Braccianon suuria tulivuoriperäisiä järviä ja pienempiä Mezzanon, Monterosin ja Martignanon järviä. Maaston korkeusvaihtelujen kannalta alue vastaa tulivuoriperäisiä alueita, joilla on samat ominaisuudet. Näiden tekijöiden ansiosta alueen ilmastolliset olosuhteet ovat suotuisat eläimistön ja runsaan kasvillisuuden kehittymiselle. Maatalouden kannalta erinomaiset maaperän ominaisuudet ja erityinen suotuisa pienilmasto, joka johtuu erityisistä maanpinnan muodostumiseen liittyvistä tekijöistä (kukkulat ja järvet), tekevät maaperästä hyvin otollisen oliivinviljelylle, minkä ansiosta Tuscia-ekstra-neitsytoliiviöljy on ominaisuuksiltaan alueelle tyypillinen ja ainutlaatuinen.

Oliiviöljyllä on paikallisessa ruokakulttuurissa tärkeä merkitys, ja sillä on erottamaton yhteys alueen tuotannolliseen ympäristöön.

Ilmasto on lauhkea, ja pääosin kevätkauteen osuva vuosittainen sademäärä on 900 millimetriä. Syksyisin sataa poikkeuksellisesti Colli Ciminin alueella, jolle ovat tyypillisiä herkät lämpötilan vaihtelut ja suuret sademäärät.

4.7

Valvontaelin:

4.8

Merkintä: Ekstra-neitsytoliiviöljy saatetaan markkinoille lasi- tai teräsastioissa, joiden tilavuus saa olla enintään 5 litraa.

Merkinnässä pitää olla selkein ja pysyvin kirjaimin etiketin merkintävaatimusten mukaisten tietojen lisäksi suojattu alkuperänimitys ”Tuscia”.

Merkinnässä on myös oltava erityistä ja yksiselitteistä logoa kuvaava graafinen tunnus, jota käytetään kiinteästi yhdessä alkuperänimityksen kanssa. Graafisen tunnuksen malli on otettu etruskilöydöksestä: savinen antefiksi, joka on peräisin Acquarossan (Viterbo) asuinalueen kaivauksista.

Antefiksi on tumman okranvärinen, ja siihen on kirjoitettu tummanpunaisin kirjaimin sana ”Tuscia”. Logo on kiinteä osa tuotantoeritelmää, jossa se ja viitevärit on kuvattu tarkoin.

4.9

Kansalliset vaatimukset:

14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/5

1.1

EY:n perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklassa määrättyjen valtiontukisääntöjen soveltamisesta kalastustuotteiden tuotantoon ja kauppaan säädetään kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (1) 19 artiklan 1 kohdassa ja kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (2) 32 artiklassa.

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrättyyn periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet eivät sovellu yhteismarkkinoille, sovelletaan 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjä poikkeuksia. Komissio aikoo hallinnoida näitä poikkeuksia kalastusalalla näiden suuntaviivojen mukaisesti.

1.2

Näitä suuntaviivoja sovelletaan koko kalatalousalaan, ja ne koskevat veden elollisten luonnonvarojen hyödyntämistä ja vesiviljelyä sekä saatavien tuotteiden tuotanto-, jalostus- ja kaupanpitämisvälineitä; niitä ei sovelleta virkistys- ja urheilukalastukseen, joka ei johda kalastustuotteiden myyntiin.

Suuntaviivat koskevat kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan tukia, sellaiset toimenpiteet mukaan luettuina, joista on jossakin muodossa koituvaa taloudellista hyötyä ja jotka on rahoitettu suoraan tai välillisesti julkisten (kansallisten, alueellisten, maakunnan, departementin tai paikallisten) viranomaisten talousarviomäärärahoista tai muista valtion varoista. Tukena pidetään esimerkiksi seuraavia: pääoman siirrot, halpakorkoiset lainat, korkohyvitykset, tietyt valtion omistusosuudet yritysten pääomista, tiettyä tarkoitusta varten kerättävillä maksuilla tai veroluonteisilla maksuilla rahoitettavat tuet sekä valtion pankkilainatakauksina, maksujen ja verojen alennuksina tai vapautuksina myöntämät tuet, mukaan luettuina nopeutetut kuoletukset ja sosiaaliturvamaksujen alennukset.

2.1

Kuten asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artiklan 2 kohdassa säädetään, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta yhteisön yhteisrahoittamiin toimenpiteisiin osoitettuihin jäsenvaltioiden pakollisiin rahoitusosuuksiin, joista säädetään mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa ja rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (4) 9 artiklan b kohdassa määritellyissä kehittämissuunnitelmissa tai kalastusalusten romuttamista koskevasta yhteisön kiireellisestä toimenpiteestä 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2370/2002 (5) 5 artiklassa. Siten jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa tällaisia rahoitusosuuksia komissiolle. Niihin ei sovelleta näitä suuntaviivoja.

Asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti sellaiset toimenpiteet, jotka edellyttävät julkista rahoitusta, joka ylittää mainitun asetuksen tai asetuksen (EY) N:o 2370/2002 säännösten mukaiset rajat asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen pakollisten rahoitusosuuksien osalta, on kuitenkin ilmoitettava komissiolle valtiontukena. Niihin sovelletaan näitä suuntaviivoja.

Asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artiklan 3 kohdan soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi ja yhteisön rakennerahastojen käytön helpottamiseksi jäsenvaltioiden on oman etunsa vuoksi erotettava selvästi toisistaan pakolliset rahoitusosuudet, joita ne aikovat myöntää kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen puitteissa asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisön toimenpiteiden yhteisrahoitukseen ja joita ei tarvitse ilmoittaa, sekä valtiontuki, jota ilmoittamisvelvollisuus koskee.

2.2

Jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa kalastusalan tukia, jotka täyttävät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/1998 (6) 1 artiklan nojalla annetuissa ryhmäpoikkeusasetuksissa säädetyt edellytykset. Tällaisia tukia ovat:

2.3

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 69/2001 (11) ei sovelleta kalastukseen.

3.1

Kalastusalalla, kuten yhteisössä muillakin taloudellisen toiminnan aloilla, yhteisön valtiontukia koskeva politiikka pyrkii estämään kilpailun vääristymisen sisämarkkinoilla.

Valtiontuki on kalastusalalla perusteltua vain, jos se on sopusoinnussa näissä suuntaviivoissa ja erityisesti elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (12) sekä asetuksissa (EY) N:o 2792/1999 ja (EY) N:o 104/2000 vahvistettujen kilpailupolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

3.2

On ensiarvoisen tärkeää varmistaa yhteisön politiikkojen yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus sekä valtiontukien valvonnan että yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvän rakennerahastojen käytön osalta.

Sen vuoksi toimenpiteet, joihin voidaan saada yhteisön rahoitusta, ovat valtiontukikelpoisia ainoastaan, jos ne ovat asetuksessa (EY) N:o 2792/1999 säädettyjen perusteiden mukaisia. Valtiontuen osuus ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista ei missään tapauksessa saa ylittää kyseisen asetuksen liitteessä IV vahvistettua kansallisen ja yhteisön taloudellisen osallistumisen sallittua enimmäistasoa.

Komissio arvioi tapauskohtaisesti kaikki tuet toimenpiteisiin, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen tai EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kalastustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun asetuksen (EY) N:o 1595/2004 soveltamisalaan, ja ottaa arvioinnissa huomioon perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklassa ja yhteisön yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistetut periaatteet.

3.3

On tärkeää, ettei tukea myönnetä tilanteessa, jossa ei noudateta yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Valtiontukea voidaan sen vuoksi pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan, jos kyseinen jäsenvaltio sitoutuu ennen tuen myöntämistä tarkistamaan, että rahoitettavat toimenpiteet ja niiden vaikutukset ovat yhteisön oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioiden on tukikauden aikana tarkistettava, että tuensaajat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Jos tukikauden aikana havaitaan, että tuensaaja ei noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, tuki on maksettava takaisin suhteessa rikkomisen vakavuuteen.

3.4

Sen varmistamiseksi, että tuki on tarpeen ja kannustaa kehittämään tiettyjä toimintoja, yhteismarkkinoille soveltuvana ei voida pitää tukea, jota myönnetään sellaiseen toimintaan, jota tuensaaja harjoittaisi jo tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tukea ei saisi myöntää toimiin, joita tuensaaja jo toteuttaa.

3.5

Valtiontuki ei saa vaikuttaa suojatoimenpiteen tavoin, vaan sillä on edistettävä kalastustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen järkiperäistämistä ja tehostamista. Tuilla on saatava aikaan kestäviä parannuksia, jotta kalatalousala voi jatkaa kehittymistään pelkästään markkinoilta saatavilla tuloilla.

3.6

Valtion vientituki ja kalastustuotteiden yhteisön sisäisen kaupan tuki ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

3.7

Tuensaajille ilman yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita palvelevia velvoitteita myönnetyt valtiontuet, joiden tarkoituksena on yritysten taloudellisen tilanteen ja maksuvalmiuden parantaminen tai joiden määrät perustuvat tuotettuun tai kaupan pidettyyn määrään, tuotteiden hintoihin, tuotantomääriin tai tuotantovälineisiin ja jotka aiheuttaisivat tuotantokustannusten pienenemistä tai tuensaajan tulojen kasvua, ovat toimintatukina yhteismarkkinoille soveltumattomia. Komissio aikoo soveltaa tätä sääntöä tiukasti kaikkiin toimintatukiin, myös verohelpotuksina sekä sosiaali- ja työttömyysturvamaksujen alennuksina myönnettäviin tukiin.

3.8

Avoimuuden tavoitteen vuoksi komissio ei voi pitää valtiontukea yhteismarkkinoille soveltuvana, ellei asianomainen jäsenvaltio ole ilmoittanut tuen toimenpidekohtaista kokonaismäärää ja tuen intensiteettiä.

Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti raja-arvot on ilmaistava mieluummin tuen intensiteettinä suhteessa tukikelpoisiin kustannuksiin kuin tuen enimmäismäärinä. Huomioon otetaan kuitenkin kaikki tuensaajan todellisen edun arvioimiseen vaikuttavat tekijät.

Valtiontukia arvioitaessa otetaan huomioon viranomaisten tuensaajalle yhteisön, kansallisen, alueellisen tai paikallisen lainsäädännön mukaisesti myöntämien kaikkien tukien ja erityisesti alueelliseen kehittämiseen tarkoitetun tuen yhteisvaikutus.

3.9

Alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja (13) ei sovelleta tällä alalla. Kalastusalaan liittyviä alueellisia valtiontukijärjestelmiä tarkastellaan näiden suuntaviivojen mukaisesti.

3.10

Valtiontuki, joka kuuluu EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kalastustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun asetuksen (EY) N:o 1595/2004 soveltamisalaan, mutta jonka edunsaajina ovat muut kuin pk-yritykset tai joka ylittää mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, arvioidaan näiden suuntaviivojen ja mainitun asetuksen 4—13 artiklassa kullekin toimenpideluokalle säädettyjen perusteiden mukaisesti.

4.1.1

Ympäristönsuojeluun myönnettävä valtiontuki arvioidaan valtiontukea ympäristönsuojelulle koskevien yhteisön suuntaviivojen (14) mukaisesti. Kyseisten suuntaviivojen vaatimusten mukaista ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea ei kuitenkaan pidetä yhteismarkkinoille soveltuvana, jos se koskee aluksen kapasiteettia tai jos sen avulla lisätään pyydysten tehokkuutta.

4.1.2

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenneuudistuksen toteuttamiseksi tarkoitettuja valtiontukia arvioidaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (15) mukaisesti. Näiden suuntaviivojen vaatimusten lisäksi merikalastusalalla toimivien yritysten rakenneuudistuksen toteuttamiseen tarkoitetun valtiontuen myöntämisen edellytyksenä on, että komissiolle on toimitettu asianmukainen suunnitelma, jonka tarkoituksena on vähentää laivaston kapasiteettia enemmän kuin yhteisön lainsäädännön mukaisesti on pakollista.

4.3.1

Tuki kalastustoiminnan väliaikaiseen lopettamiseen voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos se noudattaa asetuksen (EY) N:o 2792/1999 16 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

Kun on kyse elvytyssuunnitelmaan tai hoitosuunnitelmaan sisältyvästä kalastustoiminnan väliaikaisesta lopettamisesta, valtiontukea voidaan julistaa yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan, jos suunnitelma on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 tai 6 artiklan nojalla.

Kun on kyse kiireelliseen toimenpiteeseen liittyvästä kalastustoiminnan väliaikaisesta lopettamisesta, valtiontukea voidaan julistaa yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan, jos komissio on tehnyt toimenpidettä koskevan päätöksen joko asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 artiklan tai kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (17) 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai jos yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt päätöksen joko asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 850/98 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.3.2

Asetuksen (EY) N:o 2792/1999 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti voidaan haittavaikutuksista kärsineiden kalastusalusten miehistön jäsenten hyväksi toteutettavia sosiaalisia liitännäistoimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön kalastustoiminnan tilapäisen lopettamisen helpottamiseksi veden luonnonvarojen suojelusuunnitelmien puitteissa, pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

Jäsenvaltion on hyväksyttävä toiminnan lopettaminen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8, 9 tai 10 artiklan, asetuksen (EY) N:o 850/98 46 artiklan, tietyistä Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueiden kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 88/98 (18) 13 artiklan tai tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1626/94 (19) 1 artiklan 3 kohdan perusteella.

Veden luonnonvarojen suojelusuunnitelmiin on sisällyttävä kalastustoiminnan väliaikaisen lopettamisen lisäksi tehokkaita toimenpiteitä kalastuskuolevuuden alentamiseksi esimerkiksi vähentämällä pysyvästi kalastuskapasiteettia tai toteuttamalla teknisiä toimenpiteitä. Suunnitelmat on annettava komissiolle tiedoksi, ja niissä on oltava täsmälliset ja mitattavissa olevat tavoitteet sekä aikataulu.

Komissio pyytää suunnitelmista viipymättä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 33 artiklan 1 kohdassa säädetyn tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnon. Suunnitelmien sosiaalisista vaikutuksista ja tavanomaisen sosiaaliturvajärjestelmän ylittävien erityistoimenpiteiden oikeutuksesta on esitettävä näyttö. Miehistön jäsenenä pidetään ainoastaan henkilöä, joka harjoittaa pääasiallista ammattitoimintaansa toiminnassa olevalla merikalastusaluksella. Aluksen omistajalle myönnettävä tuki ei ole tukikelpoista lukuun ottamatta niitä aluksenomistajia, joiden pääasiallinen ammattitoiminta on omalla aluksella työskentely.

Komissiolle toimitettavaan toimenpidettä koskevaan ilmoitukseen on liitettävä tällaisen tuen tieteelliset ja tarvittaessa taloudelliset perusteet. Toimenpiteitä ei saa ulottaa yli tason, joka on ehdottoman välttämätön tuen tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteiden keston on oltava rajoitettu. Liiallisia korvauksia on vältettävä.

Jäsenvaltion myöntämän korvauksen kesto voi olla yksi vuosi, ja sitä voidaan pidentää yhdellä lisävuodella.

4.3.3

Edellä 4.3.1 ja 4.3.2 kohdassa tarkoitettu valtiontuki voi kattaa ainoastaan osan tilapäistä lopettamista koskevan toimenpiteen aiheuttamasta tappiosta.

4.3.4

Jäsenvaltion toteuttamaan kalastustoiminnan rajoittamiseen, jonka tarkoituksena on vähentää pyyntiponnistusta asetuksen (EY) N:o 2371/2002 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, myönnettävää tukea ei hyväksytä.

4.4.1

Kalastusalusten uusimiseen myönnettäviä tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jollei asetuksen (EY) N:o 2792/1999 9 ja 10 artiklassa ja liitteessä III olevassa 1.3 kohdassa säädetyistä vaatimuksista muuta johdu ja edellyttäen, että valtiontuen määrä tukiekvivalenttina ilmaistuna ei ylitä kyseisen asetuksen liitteessä IV vahvistettua kansallisen ja yhteisön taloudellisen osallistumisen enimmäistasoa.

Telakoille ei voida myöntää tukia yhteisön kalastusalusten rakentamiseen. Telakoille muiden kuin yhteisön kalastusalusten rakentamiseen, korjaamiseen tai konversioon maksettavaan tukeen sovelletaan laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevia puitteita (20).

4.4.2

Kalastusalusten nykyaikaistamiseen ja laitehankintoihin myönnettäviä tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jollei asetuksen (EY) N:o 2792/1999 9 ja 10 artiklassa ja liitteessä III olevassa 1.4 kohdassa säädetyistä vaatimuksista muuta johdu ja edellyttäen, että valtiontuen määrä tukiekvivalenttina ilmaistuna ei ylitä kyseisen asetuksen liitteessä IV vahvistettua kansallisen ja yhteisön taloudellisen osallistumisen enimmäistasoa.

4.4.3

Edellä 4.4.1 ja 4.4.2 kohdassa täsmennettyä tukea voidaan myöntää vain, jos asetuksen (EY) N:o 2371/2002 13 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 III luvussa määritellyn yhteisön laivastopolitiikan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 12 päivänä elokuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1438/2003 (21) sekä tarvittaessa yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnoinnista 30 päivänä maaliskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 639/2004 (22) säännöksiä noudatetaan.

4.4.4

Tukea käytettyjen alusten ostoon voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan, jos asetuksen (EY) N:o 2792/1999 12 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 12 artiklan 4 kohdan f alakohdan säännöksiä noudatetaan.

4.4.5

Valtiontukea laivastoinvestointeihin ei pidetä yhteismarkkinoille soveltuvana, eikä jäsenvaltio voi sellaista myöntää silloin kun on kyse toimenpiteistä, joihin liittyen yhteisön rahoitustuki on peruutettu väliaikaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 16 artiklan 1 kohdan nojalla.

14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/13

(1)

Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußballbund, DFB) haki 25. elokuuta 1998 asetuksen N:o 17 2 artiklan mukaista puuttumattomuustodistusta tai kyseisen asetuksen 4 artiklan mukaisesti myönnettävää, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaista yksittäistä poikkeusta miesten kahden ylimmän jalkapallosarjan (Bundesliiga ja 2. Bundesliiga) ottelujen radiointi- ja televisiointioikeuksien sekä muihin tekniikoihin liittyvien hyödyntämisoikeuksien (1) keskitetylle myynnille. Komissio julkaisi 30. lokakuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen N:o 17 19 artiklan 3 kohdan mukaisen tiedonannon (2), jossa se ilmoitti aikovansa ottaa myönteisen kannan muutettuun keskitettyyn myyntijärjestelyyn. Komissio on tämän jälkeen saanut huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(2)

Komissio ilmoitti 18. kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä DFB:lle ja liigayhdistykselle asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ennakkoarviostaan.

(3)

Komission ennakkoarvion mukaan ongelmat johtuvat siitä, että jalkapalloseurat luovuttavat Bundesliigan ja 2. Bundesliigan mediaoikeudet liigayhdistykselle (Ligaverband) keskitettyä myyntiä varten. Liigayhdistys määrää myyntisopimuksissa oikeuksien hinnan sekä niiden hyödyntämistavan ja -laajuuden. Keskitettyä myyntiä koskevan sopimuksen ja siihen perustuvan yhteismyynnin vuoksi jalkapalloseurat eivät voi itsenäisesti käydä kauppaa oikeuksilla televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien ja/tai urheilutapahtumien lähetysoikeuksia välittävien yritysten kanssa. Kilpailu oikeuksien myynnin alalla on näin estetty. Jalkapalloseurat eivät etenkään voi itsenäisesti päättää kauppahinnasta tai järjestää oikeuksien myyntiä tai määrittää myytävien oikeuksien laajuutta yhteismyyntijärjestelystä poikkeavalla tavalla.

(4)

Keskitetty myynti vaikuttaa ennakkoarvion mukaan lisäksi haitallisesti tuotantoketjun loppupään merkityksellisiin televisiolähetysmarkkinoihin sekä uusia medioita hyödyntäviin markkinoihin, koska sillä, pystyykö lähetystoiminnan harjoittaja tarjoamaan ohjelmistossaan jalkapallotapahtumia, on tärkeä merkitys kilpailtaessa mainostuloista ja maksu- tai kertamaksutelevision tilaajista.

(5)

Liigayhdistys on tämän jälkeen vahvistanut aikaisemman ilmoitusmenettelyn yhteydessä tekemänsä sitoumukset, joissa on jo otettu huomioon asetuksen N:o 17 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetut huomautukset ja jotka ovat nyt asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sitoumuksia. Seuraavassa on esitetty tiivistelmä sitoumuksista, jotka on julkaistu lyhentämättöminä kilpailun pääosaston verkkosivuilla.

(6)

Oikeudet liigaan myönnetään useana pakettina avointa ja syrjimätöntä menettelyä soveltaen. Sekä oikeuksien välittäjien että alilisenssinhaltijoiden kanssa tehtävät sopimukset saavat olla voimassa enintään kolme pelikautta.

(7)

Liigayhdistys tarjoaa Bundesliigan ja 2. Bundesliigan suorien lähetysten oikeuksia kahtena pääpakettina sekä maksuttoman että maksullisen televisiotoiminnan harjoittajille. Kolmas paketti oikeuttaa vähintään kahden Bundesliigassa pelattavan ottelun suoraan lähetykseen sekä ottelujen kohokohdista koostettujen jälkilähetysten ensiesitykseen maksuttomilla tv-kanavilla. Neljäs paketti oikeuttaa 2. Bundesliigan otteluiden suoriin lähetyksiin sekä ottelujen kohokohdista koostettujen jälkilähetysten ensiesitykseen maksuttomilla tv-kanavilla. Pakettiin 5 kuuluvat toisen ja kolmannen tason hyödyntämisoikeudet. Paketit 3—5 voidaan myydä useammalle oikeuksien hyödyntäjälle.

(8)

Paketti 6 sisältää oikeuden suoriin ja/tai pienellä viiveellä välitettäviin Internet-lähetyksiin Bundesliigan ja 2. Bundesliigan otteluista. Pakettiin sisältyy 1. heinäkuuta 2006 lähtien lisäksi oikeus otteluiden suoriin ja pienellä viiveellä välitettäviin lähetyksiin. Liigayhdistys tarjoaa lisäksi kaikkina pelipäivinä otteluista yhteensä vähintään 90 minuuttia suoraa lähetystä Internetissä esimerkiksi erillisellä koostekanavalla. Paketti 7 sisältää oikeudet ottelujen kohokohdista koostettuihin jälkilähetyksiin. Paketti 8 sisältää oikeuden matkaviestinverkossa lähetettäviin suoriin ja/tai lähes suoriin ja/tai ottelun päätyttyä välitettäviin lähetyksiin Bundesliigan ja/tai 2. Bundesliigan otteluista. Paketti 9 oikeuttaa Bundesliigan ja/tai 2. Bundesliigan otteluista laadittujen koosteiden jälkilähetyksiin matkaviestinverkossa.

(9)

Kukin jalkapalloseura voi myydä oikeudet kotiotteluihinsa liittyvän lähetysaineiston kertaesitykseen Euroopan talousalueella ilmaisella tv-kanavalla lähetettävänä jälkilähetyksenä, joka esitetään 24 tuntia ottelun päättymisen jälkeen. Oikeus voi kattaa koko ottelun tai sen osien lähettämisen.

(10)

Kaikki jalkapalloseurat voivat esittää Internetissä koti- ja vierasotteluistaan enintään 30 minuutin koosteen, kun ottelun päättymisestä on kulunut 1,5 tuntia. Ne voivat lisäksi 1. heinäkuuta 2006 lähtien esittää ottelun päätyttyä koti- ja vierasotteluistaan laajuudeltaan rajoittamattomia lähetyksiä omalla tai kolmannen osapuolen kotisivulla. Kaikki jalkapalloseurat voivat lisäksi myydä matkapuhelinoperaattoreille oikeudet kotiotteluidensa lähettämiseen matkapuhelinverkossa Euroopan talousalueella. Lisäksi ne voivat myydä oikeudet kotiotteluidensa jälkilähetyksiin maksuttomassa radioverkossa ilman rajoituksia. Suorana ottelua saa lähettää enintään 10 minuuttia puoliaikaa kohti.

(11)

Edellä mainittuja oikeuksia ei saa myydä siten, että oikeuksien hyödyntäjä pystyy valmistamaan tuotteen, joka haittaa DFB:n, liigayhdistyksen tai jonkun paketeista 1—9 ostaneen ja vastaavaa tuotetta markkinoivan tahon etuja ja estää hyödyntämästä tuotemerkeistä ja keskitetystä markkinoinnista (One-Stop-Shop) saatavia etuja.

(12)

Osapuolten toimittaman ehdotuksen mukaan jalkapalloseurat voivat hyödyntää käyttämättömiä oikeuksia. Liigayhdistyksellä on tällöin kuitenkin oikeus vastaavan paketin samanaikaiseen markkinointiin ilman yksinoikeutta. Näin on silloin, kun liigayhdistys ei ole saanut myytyä tiettyjä keskitetysti markkinoitavia oikeuksia. Jos jostakin edellä mainitusta paketista ei 14 päivän kuluessa pelivuoden ensimmäisestä pelipäivästä ole tehty paketissa määritellyt oikeudet kattavaa sopimusta, seurat voivat itse hyödyntää käyttämättömän paketin sisältämiä oikeuksia kotiottelujensa osalta jaksolla, joka ulottuu edellä mainitusta ajankohdasta pelikauden loppuun. Lisäksi seurat voivat hyödyntää oikeuksia silloin, kun oikeudet hankkinut osapuoli jättää ne käyttämättä ilman perusteltua syytä.

(13)

Televisiolähetyksiä ja Internet-lähetyksiä koskevat muutokset tulevat voimaan 1. heinäkuuta 2006 ja kaikki muut muutokset 1. heinäkuuta 2004. Näiden siirtymäkausien ansiosta kilpailuongelmat voidaan ratkaista vaarantamatta Bundesliigan tai 2. Bundesliigan toimintaa.

(14)

Tulevaisuudessa tehtäviin lisenssisopimuksiin ei sovelleta edellä kuvattua markkinointimallia. Komissio varaa oikeuden tarkastella erikseen näitä sopimuksia yhteisön oikeuden perusteella etenkin silloin, kun yksi oikeuksien hyödyntäjä hankkii useita keskitetysti myytäviä paketteja, joihin sisältyy yksinoikeuksia.

(15)

Jollei markkinatestin tuloksista muuta johdu, komissio aikoo tehdä asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisen päätöksen, jossa edellä tiivistetyt ja kilpailun pääosaston verkkosivuilla lyhentämättöminä esitetyt sitoumukset todetaan sitoviksi. Se kehottaa tämän vuoksi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa tämän tiedonannon julkaisemisesta.

(16)

Asianomaisia osapuolia pyydetään toimittamaan huomautuksistaan myös julkinen versio, josta liikesalaisuudet ja luottamukselliset tiedot on poistettu ja korvattu yhteenvedolla, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja, tai merkinnällä [liikesalaisuus] tai [luottamuksellinen tieto].

(17)

Huomautukset on lähetettävä viitteellä ”COMP/C-2/37.214 — Bundesliigan lähetysoikeuksien yhteismarkkinointi” osoitteeseen

14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/16

—

ilmaiseksi kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://europa.eu.int/comm/competition/mergers/cases/ ). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot.

—

sähköisessä muodossa Celex-sivuston ”CDE” versiossa asiakirjanumerolla 32004M3545. Celex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://europa.eu.int/celex)

14.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/16

—

ilmaiseksi kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://europa.eu.int/comm/competition/mergers/cases/ ). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot.

—

sähköisessä muodossa Celex-sivuston ”CEN” versiossa asiakirjanumerolla 32004M3539. Celex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. (http://europa.eu.int/celex)