10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

27 päivänä toukokuuta 2004

asiassa C-285/02 (Verwaltungsgericht Mindenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Edeltraud Elsner-Lakeberg vastaan Land Nordrhein-Westfalen (1)

(EY 141 artikla - Direktiivi 75/117/ETY - Kansallinen toimenpide, jonka mukaan kokopäiväisten ja osa-aikaisten opettajien on työskenneltävä yhtä monta lisätyötuntia ennen kuin he ovat oikeutettuja korvaukseen - Osa-aikaisten naispuolisten työntekijöiden välillinen syrjintä)

(2004/C 179/01)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-285/02, jonka Verwaltungsgericht Minden (Saksa) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Edeltraud Elsner-Lakeberg vastaan Land Nordrhein-Westfalen ennakkoratkaisun EY 141 artiklan ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL L 45, s. 19) tulkinnasta, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. La Pergola, S. von Bahr, R. Silva de Lapuerta ja K. Lenaerts, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.5.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

EY 141 artiklaa ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY 1 artiklaa on tulkittava siten, että ne estävät sellaisen kansallisen lainsäädännön, jonka mukaan osa-aikaiset opettajat eivät saa — kuten eivät kokopäiväiset opettajatkaan — mitään korvausta lisätyötunneilta, kun lisätyö ei ylitä kolmea tuntia kalenterikuukaudessa, jos kyseinen erilainen kohtelu vaikuttaa lukumäärältään huomattavasti useampaan naiseen kuin mieheen ja jos tällainen erilainen kohtelu ei ole perusteltavissa sellaisella päämäärällä, joka ei mitenkään liity tiettyyn sukupuoleen, tai jos se ei ole tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(1) EYVL C 247, 12.10.2002.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(neljäs jaosto)

27 päivänä toukokuuta 2004

asiassa C-398/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 75/442/ETY - Ympäristö - Jätehuolto)

(2004/C 179/02)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-398/02, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja M. Konstantinidis) vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään L. Fraguas Gadea), jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä maaliskuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/CEE (EYVL L 78, s. 32), mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut La Bañezassa (Espanja) sijaitsevan kaatopaikan osalta kyseisen direktiivin 4, 9 ja 13 artiklan soveltamisen takaamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja F. Macken, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.5.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kyseisen direktiivin 4, 9 ja 13 artiklan soveltamisen takaamisen edellyttämiä toimenpiteitä La Bañezassa (Espanja) sijaitsevan kaatopaikan osalta.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 323, 21.12.2002.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto),

27 päivänä toukokuuta 2004,

asiassa C-68/03 (Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Staatssecretaris van Financiën vastaan D. Lipjes (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 28 b artiklan E kohdan 3 alakohta - Välityspalvelut - Palvelun suorituspaikka)

(2004/C 179/03)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-68/03, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Staatssecretaris van Financiën vastaan D. Lipjes ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/680/ETY (EYVL L 376, s. 1), 28 b artiklan tulkinnasta, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas, A. La Pergola, R. Silva de Lapuerta ja K. Lenaerts, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.5.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/680/ETY, 28 b artiklan E kohdan 3 alakohtaa ei pidä tulkita siten, että se koskisi vain välityspalveluja, joiden vastaanottaja on arvonlisäverovelvollinen tai oikeushenkilö, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen.

Silloin, kun välitystoimi kuuluu kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna, 28 b artiklan E kohdan 3 alakohdan soveltamisalaan, välityspalvelujen kohteena olevien liiketoimien suorituspaikan määrittämiseksi on turvauduttava tämän saman direktiivin 28 b artiklan A ja B kohdan säännöksiin.

(1) EUVL C 83, 5.4.2003.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/2

Länsrätten i Stockholms länin (lääninoikeus) 20.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Ulf Öberg vastaan Stockholms läns allmänna försäkringskassa

(Asia C-185/04)

(2004/C 179/04)

Tukholman läänin lääninoikeus on pyytänyt 20.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.4.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Ulf Öberg vastaan Stockholms läns allmänna försäkringskassa seuraaviin kysymyksiin:

Onko kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä edellytys siitä, että vanhemman on sairauspäivärahaa vastaavaa vanhempainrahaa saadakseen asuttava jäsenvaltiossa ja oltava sen sairauskassan jäsen vähintään 240 päivän ajan ennen lapsen syntymää, yhteensoveltuva EY 12 artiklan, EY 17 artiklan 2 kohdan, EY 18 ja EY 39 artiklan, asetuksen N:o 1612/68 (1) 7 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä UNICE:n CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 96/34 (2) kanssa?

ii)

Mikäli kysymykseen (i) vastataan myöntävästi: Onko määriteltäessä sitä, onko työntekijä täyttänyt kansallisen lain mukaisen vakuutuksen odotusajan, tuohon aikaan lisättävä yhteisön oikeuden mukaan kausi, jona työntekijä on ollut yhteisön sairausvakuutusjärjestelmän alaisuudessa Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisesti?

(1) Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68 (EYVL 1994, erityispainos, alue 5, nide 1, s. 33).

(2) Neuvoston direktiivi, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1996 (EYVL L 145, 19.6.1996, s. 4).

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/3

Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-187/04)

(2004/C 179/05)

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään K. Wiedner ja G. Bambara, on nostanut 22.4.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/EY (1), ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 3, 6 ja 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska ANAS S.p.A. on antanut Autostrada della Valtrompia -nimisen moottoritien rakentamisen ja hallinnoinnin Società per l'autostrada Brescia-Verona-Vicenza-Padova p.a. -nimisen yhtiön toteutettavaksi suoraan 7.12.1999 tehdyllä sopimuksella, tarjouspyyntöä julkaisematta, ilman että tätä koskevat edellytykset olisivat täyttyneet;

—	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että kun ANAS on tehnyt hankintasopimuksen autostrada della Valtrompia -nimisen moottoritien rakentamisesta ja hallinnoimisesta tarjouspyyntöä julkaisematta, se ei ole toiminut direktiivissä 93/37/ETY ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 3, 6 ja 7 kohdassa säädetyn mukaisesti.

Direktiivin 3 artiklassa säädetään tiettyjen julkistamista koskevien yhteisön tasoisten säännösten soveltamisesta silloin, kun hankintaviranomaiset tekevät julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia, jos sopimuksen arvo on yli 5 miljoonaa euroa. Direktiivin 11 artiklan 3 kohdassa säädetään erityisesti, että hankintaviranomaisten, jotka aikovat tehdä julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen, on ilmoitettava tällaisesta aikomuksesta tarjouspyynnöllä, joka on saman artiklan 7 kohdan mukaan lähetettävä Euroopan yhteisöjen julkaisutoimistoon.

Ottaen huomioon, että autostrada della Valtrompia -nimisen moottoritien rakentamista ja hallinnoimista koskevan sopimuksen arvo on noin 640 miljoonaa euroa, siitä olisi pitänyt ilmoittaa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

(1) EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/3

Helleenien tasavallan 22.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia C-189/04)

(2004/C 179/06)

Helleenien tasavalta on 22.4.2004 nostanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat ulkoasiainministeriön oikeudellisen erityisosaston Euroopan yhteisön oikeutta koskevia asioita hoitavan yksikön oikeudellinen neuvonantaja Panagiotis Mylonopoulos ja valtion oikeudellisen neuvoston puheenjohtaja Vasileios Kyriazopoulos ja prosessiosoite Luxemburgissa Kreikan suurlähetystö, 27 rue Marie-Adelaïde.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa pätemättömäksi Euroopan yhteisöjen komission päätöksen, jolla kuitataan 565 656,80 euroa (Kreikan tasavallan ulkoasiainministeriön osallistuminen suunnitelmiin, jotka koskevat Euroopan unionin valtioiden diplomaattisten edustustojen yhdistämistä Abujassa Nigeriassa) 1 653 298,54 euron suuruisesta kokonaissummasta, joka on varattu Kreikan manteretta koskevalle alueelliselle toimintaohjelmalle, ja

—	velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kreikan tasavalta väittää, että komissio ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon sitä seikkaa, että Kreikan puolelta ei ole vahvistettu yhteisymmärrystä koskevaa lisäpöytäkirjaa, mikä merkitsee sitä, että Kreikan tasavalta on sanoutunut irti Abuja II -suunnitelmasta.

Vastaaja ei ole myöskään riittävästi ottanut huomioon sitä, että Kreikan tasavallan puolelta on pohjimmaltaan tunnustettu, mitä se on velkaa osallistumisestaan Abuja I -suunnitelmaan.

Tässä yhteydessä Kreikan tasavalta väittää, että tämä merkitsee sitä, että Euroopan yhteisöjen komissio on rikkonut periaatteita, jotka koskevat tulojen keräämistä ja varauksia, maksuvaatimusten hyväksymistä ja vahvistamista sekä vielä velkojen perimistä kuittauksen avulla.

Ottaen huomioon edellä esitetyn Kreikan tasavalta väittää, että Kreikan valtion haitaksi tehdyllä kuittauspäätöksellä komissio loukkaa aineellisen oikeuden säännöksiä eli asetuksen N:o 3342/02 säännöksiä sekä alkuperäisen pöytäkirjan 15 artiklan määräyksiä.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/4

Rechtbank's-Gravenhagen 22.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Nederlandse Vereniging Diervoederindustrie Nevedi vastaan Productschap Diervoeder

(Asia C-194/04)

(2004/C 179/07)

Rechtbank's-Gravenhage on pyytänyt 22.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.4.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Nederlandse Vereniging Diervoederindustrie Nevedi vastaan Productschap Diervoeder seuraaviin kysymyksiin:

Onko direktiivin 2002/2/EY (1) 1 artiklan 1 kohdan b alakohta ja /tai direktiivin 2002/2/EY 1 artiklan 4 kohta, siltä osin kuin siinä muutetaan direktiivin 79/373/ETY 5 C artiklan 2 kohdan a alakohtaa edellyttämällä prosenttiosuuksien luettelemista, pätemätön

a)	sen vuoksi, että EY 152 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ei ole sille oikeudellista perustaa,

b)	omaisuudensuojaa ja vapaata ammatinvalintaa koskevien perusoikeuksien loukkaamisen vuoksi, tai

c)	suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi?

Kun ne edellytykset, joilla jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin voi keskeyttää yhteisön toimielimen riitautetun toimen täytäntöönpanon erityisesti silloin, kun saman jäsenvaltion tuomioistuin on jo esittänyt kyseisen riidanalaisen toimen pätevyyttä koskevan kysymyksen yhteisöjen tuomioistuimelle, täyttyvät, voivatko myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset keskeyttää ilman tuomioistuinkäsittelyä mainitun toimen täytäntöönpanon siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on lausunut sen pätevyydestä?

(1) EYVL L 63, 6.3.2002, s. 23—25.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/4

Euroopan yhteisöjen komission 29.4.2004 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-195/04)

(2004/C 179/08)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 29.4.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Suomen tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat K. Wiedner ja M. Huttunen, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan mukaiset velvollisuutensa, koska Senaatti-kiinteistöt on suurkeittiölaitehankinnassaan rikkonut EY:n perustamissopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä ja erityisesti syrjimättömyyden periaatetta, johon sisältyy velvollisuus avoimuuteen sekä

2)	velvoittaa Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaikka yhteisön julkisia hankintoja koskevat direktiivit eivät sovellukaan hankintoihin, joiden arvo alittaa niiden soveltamiskynnyksen, EY:n perustamissopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä ja erityisesti syrjimättömyyden periaatetta, johon sisältyy velvollisuus avoimuuteen, on noudatettava.

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että vaikkakin tietyt julkisia hankintoja koskevat sopimukset jäävät hankintadirektiivien soveltamisalan ulkopuolelle, niitä tekevien hankintaviranomaisten on kuitenkin noudatettava perustamissopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä. Vaikka yhteisöjen lainsäätäjä onkin katsonut, että julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä säädettyjä yksityiskohtaisia menettelyjä ei pidetä soveltuvina sellaisiin julkisiin hankintoihin, jotka alittavat ao. säännösten mukaiset kynnysarvot, ei tämä kuitenkaan yksin merkitse sitä, etteivätkö tällaiset hankintasopimukset kuuluisi yhteisön oikeussääntöjen soveltamisalaan.

Oikeuskäytäntö osoittaa selkeästi, että hankinnasta on ilmoitettava asianmukaisessa laajuudessa ja että tätä avoimuusvelvollisuutta on noudatettava myös niissä hankinnoissa, joiden arvioidut arvot jäävät EY:n hankintadirektiivien soveltamiskynnyksen alapuolelle.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/4

Euroopan yhteisöjen komission 4.5.2004 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-199/04)

(2004/C 179/09)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 4.5.2004 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehet ovat Claire-Françoise Durand ja Florence Simonetti, avustajanaan barrister Anneli Howard, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole toteuttanut kaikkia tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY (2), 2, 3, 4, 5, 6, 8 ja 9 artiklan täysimääräisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisen edellyttämiä toimenpiteitä, ja

b)	velvoittaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

On kiistatonta, että Yhdistynyt kuningaskunta on antanut direktiivin 85/337 ja direktiivillä 97/11 tehtyjen muutosten täytäntöönpanon kannalta välttämättömän lainsäädännön. Tämä kanne koskee sitä tapaa, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat tulkinneet ja soveltaneet kyseessä olevia säännöksiä ja jolla ei komission mukaan varmisteta sitä, että direktiivi — sekä muuttamattomassa että muutetussa muodossaan — olisi saatettu asianmukaisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Tässä kanteessa komissio esittää kaksi jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista koskeva pääasiallista kanneperustetta, jotka ovat seuraavat:

Se, että Yhdistynyt kuningaskunta on käyttänyt kansallista ”käytön olennaista muuttamista” koskevaa koetta suunnitelmaa koskevan hakemuksen hyväksymisen yhteydessä, yhdistettynä siihen, että ”hanketta” on tulkittu suppeasti, merkitsee tiettyjen hankkeiden ja olemassa olevien hankkeiden muutosten jäämistä direktiivin laillisen soveltamisalan ulkopuolelle, minkä seurauksena ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä ei sovelleta tällaisiin hankkeisiin.

b)	Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on jättänyt yhtenäistämättä suunnittelunsa ja ympäristön pilaantumisen valvontansa riittävästi siten, että direktiivin 3 ja 8 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattaminen varmistettaisiin.

(1) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

(2) EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/5

Hof van beroep te Antwerpenin 27.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Belgian valtio — valtionvarainministeriö vastaan N.V. Molenbergnatie

(Asia C-201/04)

(2004/C 179/10)

Hof van beroep te Antwerpen on pyytänyt 27.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Belgian valtio — valtionvarainministeriö vastaan N.V. Molenbergnatie.

Hof van beroep on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta antamaan ratkaisun seuraavista kysymyksistä:

Sovelletaanko yhteisön tullikoodeksin (yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (1)) 217—232 artiklaa — kysymyksessä ovat osaston VII (”Tullivelka”) 3 luvun (Tullivelan kantaminen) säännökset; [alkuper. s. 5] kyseinen 3 luku koostuu 1 jaksosta (’Tullien määrän kirjaaminen tileihin ja antaminen tiedoksi velalliselle’ - 217—221 artikla) ja 2 jaksosta (’Tullien maksamisen määräaika ja yksityiskohtaiset säännöt’ — 222—232 artikla) — sellaisen tullivelan kantamiseen, joka on syntynyt ennen1.1.1994, mutta jonka kantamiseen ei ole ryhdytty tai kantaminen ei ole alkanut ennen 1.1.1994?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yhteisön tullikoodeksin 221 artiklassa säädetyn tiedoksiantamisen aina tapahduttava tullien määrän tileihin kirjaamisen jälkeen, tai toisin sanoin, onko tullien määrän kirjaaminen tileihin aina edellettävä yhteisön tullikoodeksin 221 artiklassa säädettyä tiedoksiantamista?

Johtaako myöhässä tapahtunut tullien määrän tiedoksianto velalliselle, eli tiedoksiannon suorittaminen yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdan alkuperäisessä versiossa (joka oli voimassa ennen sen korvaamista [19 päivästä joulukuuta 2000 sovellettavalla] 16.11.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2700/2000 1 artiklan 17 kohdalla) säädetyn kolmen vuoden määräajan päättymisen jälkeen, vaikka tulliviranomaiset pystyivät tosiasiassa vahvistamaan lain mukaan kannettavien tullien oikean määrän tässä kolmen vuoden määräajassa, siihen, että kyseistä tullivelkaa ei voida enää kantaa, tai seuraako siitä, että kyseinen tullivelka lakkaa tai johtaako se johonkin muuhun oikeusseuraamukseen?

Onko jäsenvaltioiden määrättävä siitä tavasta, jolla yhteisön tullikoodeksin 221 artiklassa säädetty tullien määrän tiedoksiantaminen velalliselle on tapahduttava?

Jos edellä olevaan kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko jäsenvaltio, joka on laiminlyönyt määrätä siitä, miten yhteisön tullikoodeksin 221 artiklassa säädetty tullien määrän tiedoksiantaminen velalliselle on tapahduttava, väittää, että mikä tahansa asiakirja, jossa tullien määrä mainitaan ja joka (tileihin kirjaamisen jälkeen) saatetaan velallisen tietoon, voidaan katsoa yhteisön tullikoodeksin 221 artiklassa säädetyksi tullien määrän tiedoksiannoksi velalliselle [alkuper. s. 7] vaikka edellä mainitussa asiakirjassa ei millään tavoin viitata yhteisön tullikoodeksin 221 artiklaan tai mainita, että se koskee tullien määrän tiedoksiantamista velalliselle?

(1) EYVL 1992, L 302, s. 1.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/6

Tribunale di Roman 7.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Stefano Macrino ja Claudia Capodarte vastaan Roberto Meloni

(Asia C-202/04)

(2004/C 179/11)

Tribunale di Roma on pyytänyt 7.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Stefano Macrino ja Claudia Capodarte vastaan Roberto Meloni seuraavaan kysymykseen:

Onko EY:n perustamissopimuksen 5 ja 85 artiklan (joista on tullut EY 10 ja EY 81 artikla) vastaista, että jäsenvaltio antaa lain, asetuksen tai hallinnollisen määräyksen, jolla hyväksytään asianajajien ammattikuntajärjestön laatiman esityksen perusteella maksuluettelo, jossa vahvistetaan kyseisen ammatin harjoittajien palkkioiden vähimmäis- ja enimmäismäärät sellaisten suoritusten osalta, jotka koskevat toimintaa (nk. oikeudenkäynnin ulkopuolinen toiminta), jota ei ole varattu asianajajien ammattikuntajärjestöön liittoon kuuluville henkilöille vaan jota kuka tahansa voi harjoittaa?

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/6

Mülhens GmbH & Co. KG:n 10.5.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-355/02, Mülhens GmbH & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (OHMI), jossa muuna osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa oli Zirh International Corp., 3.3.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-206/04 P)

(2004/C 179/12)

Mülhens GmbH & Co. KG on valittanut 10.5.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-355/02 (1), Mülhens GmbH & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (OHMI), jossa muuna osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa oli Zirh International Corp., 3.3.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan asiamies on asianajaja T. Schulte-Beckhausen.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 3.3.2004 antaman tuomion (asia T-355/02) sekä vastaajan ja muutoksenhaun vastapuolen toisen valituslautakunnan 1.10.2002 tekemän päätöksen (asia nro R-657/2001-2);

2.	velvoittaa vastaajan ja muutoksenhaun vastapuolen korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että koska kyseessä olevat tavarat ja palvelut ovat samankaltaisia ja vastakkain olevat tavaramerkit ovat lausuntatavaltaan samankaltaiset, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että vastakkain olevien tavaramerkkien välillä on asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara. (2)

Valittaja väittää tämän vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimuksia virheellisesti ja että riidanalainen tuomio on kumottava.

(1) EYVL C 70, 22.3.2003, s. 23.

(2) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/6

La Commissione tributaria provinciale di Novaran 26.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Vergani Paolo vastaan Agenzia Entrate Ufficio Arona

(Asia C-207/04)

(2004/C 179/13)

La Commissione tributaria provinciale di Novara on pyytänyt 26.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Vergani Paolo vastaan Agenzia Entrate Ufficio Arona seuraavaan kysymykseen:

Rikotaanko D.P.R. nro 917/86:n 17 §:n 4 a kohdan säännöksellä, jolla annetaan samanlaisten edellytysten täyttyessä verotusetu säätämällä, että niihin suorituksiin sovellettavaa veroastetta, jotka maksetaan työsuhteen päättyessä vapaaehtoisen kannustusjärjestelmän perustella 50 vuotta täyttäneille naispuolisille ja 55 vuotta täyttäneille miespuolisille työntekijöille, alennetaan 50 prosentilla, Euroopan unionin perustamissopimuksen 141 artiklaa (aiemmin 119 artikla) ja direktiiviä 76/207 (1), onko tämä säännös niiden kanssa ristiriidassa tai luodaanko sillä näillä määräyksillä kiellettyä miesten ja naisten epätasa-arvoista kohtelua?

(1) EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/7

Conseil d'Etat'n (Belgia) 13. jaoston 29.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Inter-Environnement Wallonie vastaan Vallonian hallintoalue

(Asia C-208/04)

(2004/C 179/14)

Conseil d'Etat (Belgia), 13. jaosto, on pyytänyt 29.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Inter-Environnement Wallonie vastaan Vallonian hallintoalue seuraavaan kysymykseen:

Onko 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun direktiivin 75/442/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä maaliskuuta 1991 annetulla direktiivillä 91/156/ETY (2), 1 artiklan a kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat luoda oikeussäännöllä sellaisten aineiden luokan, jotka eivät kuulu jätteiden eivätkä tuotteiden luokkiin, mutta jotka voivat kuitenkin joko vastata edellä mainitussa 1 artiklan a kohdassa säädettyä jätteen käsitettä, tai sisältää aineita tai esineitä, jotka vastaavat tätä samaa jätteen käsitettä?

(1) Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/ETY (EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39).

(2) Jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY muuttamisesta 18 päivänä maaliskuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/156/ETY (EYVL L 78, 26.3.1991, s. 32).

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/7

Euroopan yhteisöjen komission 12.5.2004 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-209/04)

(2004/C 179/15)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 12.5.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Michel Van Beek ja Bernhard Schima, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (1) (jäljempänä lintudirektiivi) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan eikä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2) (jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se

—

ei ole sisällyttänyt erityissuojelualueeksi osoitettuun Lauteracher Riedin alueeseen Soren- ja Gleggen-Köblern -nimisiä alueita, jotka kuuluvat tieteellisten arviointiperusteiden mukaan yhdessä tämän erityissuojelualueen kanssa lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin,

—	ei ole Bodenjärven pikatien S 18 rakennushankkeen hyväksyessään noudattanut asianmukaisesti ja täysimääräisesti vaatimuksia, joita sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan tapauksiin, joissa hanke toteutetaan siitä huolimatta, että sillä on kielteisiä vaikutuksia alueeseen.

2.	Velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Saksan liittotasavalta on ilmoittanut komissiolle Voralbergissa sijaitsevan Lauteracher Riedin alueen osoittamisesta erityissuojelualueeksi. Tämä alue on lintudirektiivin liitteessä I mainitun ruisrääkän (Crex crex) merkittävä pesimispaikka sekä tiettyjen Voralbergin muiden muuttolintulajien tärkeä pesimis-, oleskelu- ja läpikulkupaikka.

Komissio katsoo, että Lauteracher Riedin erityissuojelualueen nykyiset rajat eivät ole ymmärrettävissä ornitologisesta näkökulmasta käsin, ja että alueella ei voida asiantuntijanäkökulmasta tarkasteltuna varmistaa uhanalaisten lintulajien säilyttämistä pitkällä aikavälillä ilman Sorenin ja Gleggen-Köblerin alueiden sisällyttämistä siihen. Tästä seuraa komission mukaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Komissio katsoo lisäksi, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ja sen 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan Bodenjärven pikatien S 18 rakennushankkeen yhteydessä Lauteracher Riedin alueen suojeluvaatimukset huomioon ottaen. Vaikka ympäristötutkimus, jonka mukaan tienrakennushankkeella on kielteisiä vaikutuksia Lauteracher Riedin lintulajien suojelu- ja ylläpitotavoitteisiin, vaikuttaa pääpiirteissään täyttävän luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ympäristövaikutusten arvioinnin vaatimukset, 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti tämän jälkeen noudatettavaa menettelyä, kun kielteiseen arviointiin on päädytty, ei ole noudatettu: vaihtoehtoja ei ole tarkasteltu ja korvaavia toimenpiteitä ei ole toteutettu asianmukaisesti.

(1) EYVL L 103, s. 1.

(2) EYVL L 206, s. 7.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/8

Italian tasavallan 12.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia C-211/04)

(2004/C 179/16)

Italian tasavalta, asiamiehenään asianajaja Ivo Maria Braguglia, jota avustaa valtionasiamies Maurizio Fiorilli, on nostanut 12.5.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

kumoaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (1) soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 53/2002 (2) muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 16/2004 (3), erityisesti siltä osin kuin sillä muutetaan asetuksen N:o 753/2002 24, 36 ja 37 artiklaa, jotka koskevat perinteisten merkintöjen suojaa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja väittää, että asetuksen N:o 753/2002 muuttamisesta annettu asetus on lainvastainen seuraavin perustein:

—	asetuksen antamista koskeva menettely on lainvastainen menettelyä koskevien määräysten ja kontradiktorisen periaatteen rikkomisen vuoksi;

—	yhteisön tuottajien etuja ei ole verrattu yhteisön ulkopuolisten tuottajien etuihin;

—	puuttuva toimivalta ja neuvoston säännösten rikkominen;

—	TRIPS-sopimuksen 24 artiklan 3 kohdan rikkominen.

(1) EUVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(2) EUVL L 118, 4.5.2002, s. 1.

(3) EUVL L 55, 24.2.2004, s. 16.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/8

Protodikeio Thessalonikisin 8.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa K. Adeneler ym. vastaan Ellinikos Organismos Galaktos (ELOG)

(Asia C-212/04)

(2004/C 179/17)

Protodikeio Thessalonikis on pyytänyt 8.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa K. Adeneler ym. vastaan Ellinikos Organismos Galaktos (ELOG) seuraaviin kysymyksiin:

Onko kansallisen tuomioistuimen tulkittava kansallista lainsäädäntöään — siinä määrin kuin se on mahdollista — yhdenmukaisesti direktiivin kanssa, joka on saatettu osaksi sen kansallista oikeusjärjestystä määräajan jälkeen, siitä ajankohdasta alkaen, a) jolloin direktiivi tuli voimaan, b) jolloin täytäntöönpanolle varattu määräaika, jota ei ollut noudatettu, kului umpeen vai c) jolloin kansallinen täytäntöönpanotoimenpide tuli voimaan?

Onko EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on neuvoston direktiivin 1999/70 (EYVL L 175, s. 43, 10.7.1999) erottamaton osa, 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että pelkästään se seikka, että asetuksen tai lain säännöksessä edellytetään työsopimuksen tekemistä määräaikaisena, voi merkitä, samalla tavoin kuin työsuorituksen luonne, laji ja ominaisuudet tai muut vastaavat syyt, perusteltua syytä, jonka perusteella määräaikainen työsopimus voidaan tehdä tai jatkuvasti uusia?

Voidaanko EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on neuvoston direktiivin 1999/70 (EYVL L 175, s. 43, 10.7.1999) erottamaton osa, 5 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa tulkita siten, että sellaisia kansallisia säännöksiä [ei voida soveltaa], joiden mukaan perättäisiksi voidaan katsoa vain sellaiset työsopimukset tai työsuhteet, joiden voimassaolokausien väliin jäävä aika ei ylitä 20:ta työpäivää, kun näillä säännöksillä työntekijän hyväksi tehtävään olettamukseen, jonka mukaan perättäiset määräaikaiset työsopimukset tai työsuhteet katsotaan toistaiseksi voimassa oleviksi, sovelletaan väistämättä edellä mainittua edellytystä?

Onko lain 2190/1994 21 §:ssä oleva kansallinen säännös, jonka mukaan kielletään muuttamasta toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, jotka on kyllä tehty määräaikaisina työantajan poikkeuksellisten tai kausiluontoisten tarpeiden täyttämiseksi, mutta tosiasiallisesti vakituisten ja jatkuvien tarpeiden täyttämiseksi, yhdenmukainen yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteen ja EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on neuvoston direktiivin 1999/70 (EYVL L 175, s. 43, 10.7.1999) erottamaton osa, 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan tavoitteen kanssa?

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/9

Helleenien tasavallan 26 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia C-218/04)

(2004/C 179/18)

Helleenien tasavalta on nostanut 26.5.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehet ovat oikeudellinen neuvonantaja Vasileios Kontolaimos ja valtion oikeudellisen neuvoston yhteisön oikeutta käsittelevän erityisosaston maatalousministeriöön määrätty neuvonantaja Ioannis Chalkias ja ulkoasiainministeriön eurooppaoikeutta käsittelevän osaston erityisen oikeudellisen yksikön vs. oikeudellinen neuvonantaja Sofia Chalas, ja prosessiosoite Luxemburgissa Kreikan suurlähetystö, 27 rue Marie-Adélaïde.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa komission 30.3.2004 tekemän päätöksen K (2004) 1070 lopullinen, jolla vaadittiin palautettavaksi 710 341 euroa, joilla Euroopan yhteisö oli osallistunut yhteisön viininviljelyrekisterin luomiseen rahoittamiseen, ja

—	velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

1.	Lainsäädännön rikkominen.

2.	Toimivallan väärinkäyttö.

3.	Komission päätös, jossa vaaditaan palauttamaan myönnetty summa, ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen eikä sen periaatteen mukainen, jonka mukaan komission on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/9

Euroopan yhteisöjen komission 27.5.2004 Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-221/04)

(2004/C 179/19)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 27.5.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Espanjan kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehet ovat M. van Beek ja G. Valero Jordana, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

Toteaa, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) 12 artiklan 1 kohdan ja liitteen VI mukaisia velvoitteitaan, koska Castilla y Léonin viranomaiset sallivat ansalankojen sijoittamisen useilla yksityisillä metsästysalueilla

—	Velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Castilla y Léonin viranomaisten myöntämät luvat kettujen metsästykseen ansalankojen avulla ovat direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja liitteen VI vastaiset kahdesta syystä.

Yhtäältä ansalangan käyttö on sallittu Aldeanueva de la Sierran ja Mediana de Voltoyan alueilla, mikä aiheuttaa, että lutra lutraa (saukko), joka on direktiivin liitteessä IV mainittu eläinlaji, jota yhteisössä pidetään tärkeänä ja joka edellyttää tiukkaa suojelua, pyydystetään tai häiritään tahallisesti. Espanjan viranomaiset ovat itse todenneet, että saukkoja esiintyy mainituilla alueilla.

Toisaalta ansalanka on valikoimaton pyyntimenetelmä, koska mikä hyvänsä eläin riippumatta siitä, mitä halutaan pyydystää (tässä tapauksessa kettuja), voi jäädä siihen kiinni. Espanjan viranomaisten peruste, jonka mukaan luvissa on lauseke, jossa asetetaan velvollisuus päästää vapaaksi muut eläinlajit, ei merkitse, että pyydykset olisivat valikoivia, koska pyrkiessään pois ansalangasta kiinni jääneet eläimet yleensä loukkaantuvat ja niiltä voi jopa irrota raajoja.

(1) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/10

Elisabetta Righinin 16.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastan nostama kanne

(Asia T-145/04)

(2004/C 179/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Elisabetta Righini, kotipaikka Bryssel, on nostanut 16.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Eric Boigelot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	Kumoaa komission tekemät päätökset, joissa kantaja luokiteltiin hänen palvelukseen ottamisensa yhteydessä palkkaluokkaan A7, tasolle 3, sekä väliaikaisen toimihenkilön että koeajalla olevan virkamiehen ominaisuudessa, ja jotka annettiin kantajalle tiedoksi 27.5.2203 ja 30.6.2003

—	Velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantaja riitauttaa sen, että hänet luokiteltiin palkkaluokkaan A7, tasolle 3 siinä yhteydessä, kun hänet 21.5.2003 nimitettiin koeajalla olevaksi virkamieheksi.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:

—	henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaa on rikottu

—	komission 1.9.1983 tekemää päätöstä, sellaisena kuin se on muutettuna 7.2.1996, jossa täsmennetään palkkaluokkaan nimittämiseen ja palkkatason määrittämiseen väliaikaisten toimihenkilöiden ja virkamiesten palvelukseen ottamisen yhteydessä sovellettavia perusteita, on rikottu

—

joitakin yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja huolenpitovelvollisuuden periaatetta, on loukattu, ja niitä periaatteita on loukattu, joita nimittävän viranomaisen on noudatettava ja joiden mukaan päätös voi perustua vain syille, jotka ovat asian kannalta merkitykselliset ja jotka eivät ole ilmeisen virheelliset.

Kantaja korostaa, että sekä hänen poikkeuksellinen pätevyytensä että kyseessä olevan toimen luonne, joka edellytti, että palvelukseen otetaan erityisen pätevä hakija, olisivat oikeuttaneet, että hänet olisi luokiteltu palkkaluokkaan A6.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/10

TQ3 Travel Solutionsin 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-148/04)

(2004/C 179/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

TQ3 Travel Solutions, kotipaikka Mechelen (Belgia), on nostanut 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Rusen Ergec ja Kim Möric.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission 24.2.2004 tekemän päätöksen, jossa kantajalle ilmoitettiin, että sen hankintaa nro ADMIN/D1/PR/2003/131, osa 1, koskevaa tarjousta ei hyväksytä

—	kumoaa komission päätöksen, jonka mukaan kyseisen hankinnan osaa 1 koskeva sopimus tehdään Carlson Wagonlit Travelsin kanssa ja joka annettiin kantajalle tiedoksi komission 16.3.2004 päivätyllä kirjeellä

—	toteaa, että komission sääntöjenvastainen toiminta muodostaa virheen, josta komissio on vastuussa kantajaan nähden

—	velvoittaa kantajan asian käsittelyä komissiossa vahingon arvioimista varten

—	velvoittaa komission korvamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Matkatoimistopalveluja koskevan 20.10.2003 tehdyn rajoitetun tarjouskilpailun (1) ja sopimuksentekomenettelyn perusteella komissio päätti olla tekemättä hankintasopimusta kantajan kanssa ja tehdä sen Carlson Wagonlit Travelsin kanssa.

Kantaja vetoaa kyseisten päätösten kumoamiseksi kahteen täysin samanlaiseen kanneperusteeseen, jotka koskevat komission tarjousten arvioinnissa tekemää ilmeistä virhettä.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että Carlson Wagonlit Travelsin tarjous ei ollut epätavallisen alhainen; kantaja vetoaa myös 23.12.2002 annetun komission asetuksen N:o 2342/2002 (2) 146 artiklan 4 kohdassa säädetyn sellaisen velvoitteen noudattamatta jättämisestä johtuvaan sääntöjenvastaisuuteen, jonka mukaan toimielimen on pyydettävä tarvittavia selvennyksiä siitä, mistä tarjous muodostuu.

Toinen kanneperuste koskee komission tekemää ilmeistä virhettä sen arvioidessa tarjousten laadullista arvoa, kun se antoi Carlson Wagonlit Travelsin tarjoukselle korkeimman arvosanan tarjottujen palvelujen laadusta, vaikka kyseisessä tarjouksessa ei voitu taata kyseisten palvelujen riittävää laatua.

(1) Hankinta Q ADMIN/D1/PR/2003/131 (EYVL S 143).

(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1).

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/11

Graftech International Ltd:n 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-152/04)

(2004/C 179/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Graftech International Ltd, Wilmington (Delaware, USA), on nostanut 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat QC, barrister K. P. E. Lasok ja barrister Brian Hartnett, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	vaihtoehtoisesti: muuttaa riidanalaista päätöstä vapaata harkintavaltaansa käyttäen niin, että 8,04 prosentin suuruinen korko alkaa juosta vasta 30.9.2003 lukien tai että koron suuruutta alennetaan

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on komission päätös, joka sisältyy 17.2.2004 päivättyyn kirjeeseen, jossa tämä vaati kantajaa maksamaan 8,04 eikä 6,04 prosentin suuruista korkoa 18.7.2001 tehdyssä komission päätöksessä (1) määrätylle sakolle.

Kanteensa tueksi kantaja väittää komissio toimineen lainvastaisesti, kun tämä määräsi kahdesta mahdollisesta korkotasosta korkeamman. Kantajan mielestä viivästys sakon maksamisessa tai hyväksyttävän vakuuden asettamisessa sen takeeksi johtui siitä, että komissio myönsi, ettei kantaja kyennyt maksamaan sakkoa, ja että osapuolet pyrkivät pääsemään sopimukseen siitä, mikä on hyväksyttävä vakuus. Kantajan mukaan sitä ei voida kohdella laiminlyöntiin syyllistyneenä, kun otetaan huomioon sen muutoksenhaku päätökseen, jossa sakko määrättiin, sekä vilpittömästi käytyjen neuvottelujen luonne ja sisältö.

Lisäksi kantaja toteaa komission toimineen asetuksen 2342/2002 (2) 86 artiklan 5 kohdan vastaisesti.

Kantaja väittää myös, että komission käytöksen vuoksi kantaja saattoi perustellusti olettaa, että korkotasoksi määrättäisiin 6,04 prosenttia.

Kantaja vetoaa siihen, että hyvän hallintotavan periaatetta on loukattu, koska komissio ei kyennyt sopimaan asianmukaisesta vakuuden muodosta. Kantajan mukaan samoin komissio ei ilmoittanut selkeästi siitä, että korkeampaa korkoa peritään neuvottelujen ajalta.

Lopuksi kantaja katsoo riidanalaisen päätöksen olevan suhteeton. Kantajan näkemyksen mukaan oletuskorkokannan perusteluna on estää viivyttely eikä rankaista vilpittömiä neuvotteluja, joihin komissio on tarkoituksella ryhtynyt ja joita se on jatkanut omassa tahdissaan.

(1) EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 18 päivänä heinäkuuta 2001 tehty komission päätös 2002/271/EY (asia COMP/E-1/36.490, grafiittielektrodit) (EYVL 2002, L 100, s. 1).

(2) Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, annettu 23 päivänä joulukuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä (EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1)

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/11

Alenia Marconi Systems S.p.A:n 23.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-155/04)

(2004/C 179/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Alenia Marconi Systems S.p.A., edustajanaan asianajaja Francesco Sciaudone, on nostanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 23.4.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	määrää, että komission on toimitettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kaikki komission yksikköjen hallussa olevat, kantajan tekemään kanteluun liittyvät asiakirjat

—	kumoaa ja/tai muuttaa kanteen kohteena olevaa päätöstä

—	toteuttaa muut asianmukaisiksi katsomansa toimet, jotta komissio noudattaa sille EY 233 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita, ja erityisesti jotta komissio tutkii uudestaan 27.10.1997 tehdyn kantelun

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena olevalla päätöksellä hylättiin tuolloisen Alenia Difesan, joka oli Finmeccanica S.p.A:n tytäryhtiö, 27.10.1987 tekemä kantelu sillä perusteella, ettei EUROCONTROLiin voida soveltaa yhteisön kilpailusääntöjä ja ettei asiassa ollut esitetty riittävää näyttöä kantelussa esitettyjen, väärinkäyttöä koskevien väitteiden tueksi. Kantaja oli erityisesti riitauttanut EUROCONTROLin määräävän markkina-aseman väärinkäytön sekä prototyyppien kehittämistä koskevien sopimusten ja teollisoikeuksien hallinnointitavasta aiheutuvat vääristävät vaikutukset kilpailuun Air Traffic Management -laitteiston toimitussopimusten sekä kansallisille hallintoviranomaisille annettavan avustuksen osalta.

Päätös on riitautettu ennen kaikkea EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan rikkomisen vuoksi, ja erityisesti sillä perusteella, että vaikka sen mukaan 82 artiklaa pääsääntöisesti sovelletaan EUROCONTROLiin, esillä olevassa asiassa kyseisen artiklan ei ole katsottu olevan merkityksellinen, koska siinä on katsottu, että tämän elimen toteuttama toiminta ja kansallisille hallintoviranomaisille antama avustus eivät ole luonteeltaan taloudellista toimintaa.

Edellä mainitun rikkomisen lisäksi kantaja väittää, että kanteen kohteena oleva päätös on lainvastainen, koska

a)	komissio ei ole tutkinut kantelussa mainitun, turvallisuutta, säännöstelyä ja hyväksyntää koskevan toiminnan eikä kansallisille hallintoviranomaisille annettavan avustuksen osalta, onko kyseessä väärinkäyttö;

b)	arvioidessaan summaarisesti EUROCONTROLin toimintaa prototyyppien hankkimisen ja niihin liittyvien teollisuusoikeuksien hallinnoinnin osalta, komissio on katsonut, ettei kyseessä ollut EY:n perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettu väärinkäyttö.

Lopuksi kantaja toteaa, että kanteen kohteena oleva päätös on virheellinen, koska siitä puuttuvat täysin perustelut sille, miksi EUROCONTROLin kyseinen toiminta ei olisi luonteeltaan taloudellista, sekä sille, miksi EUROCONTROLin toiminta ei olisi EY:n perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/12

Electricité de Francen (EDF) 27.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-156/04)

(2004/C 179/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Electricité de France (EDF), jonka kotipaikka on Pariisi, on nostanut 27.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Michel Debroux ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa Ranskan kantajalle ja sähkö- ja kaasuteollisuudenalalle EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn johdosta vuonna 1997 toteutettujen kirjanpito- ja verotoimenpiteiden muodossa myöntämiin valtiontukiin liittyvän 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen C(2003)4637 lopullinen 3 ja 4 artiklan;

—	toissijaisesti kumoaa riitautetun päätöksen 3 ja 4 artiklan siltä osin, kuin määrä, jonka EDF on määrätty maksamaan takaisin, on erittäin merkittävästi yliarvioitu;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Riitautetussa päätöksessä komissio on katsonut sen, että kantaja ei ole maksanut yhtiöveroa sen johdosta, että yleisen sähkön toimitusverkon uudistamista varten verovapaasti tehdyt varaukset on uudelleen luokiteltu pääomansiirroiksi, olevan yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensiksi kanneperusteeseen, joka koskee väitettyä olennaisen menettelymääräyksen rikkomista. Se tähdentää, että muuttamalla arviointiaan menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riitautetun päätöksen tekemisen välisenä aikana sallimatta kantajan esittää huomautuksiaan komissio on rikkonut puolustautumisoikeutta.

Kantaja väittää lisäksi, että riitautettuja toimenpiteitä on arvioitava hyväksyttävänä kantajan uudelleen pääomittamisena. Jättämällä vastaamatta tähän väitteeseen komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan valtiontuen käsitettä. Kantaja väittää myös saman kanneperusteen yhteydessä, että riitautetut toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eikä niitä siis voida pitää valtiontukena.

Lopuksi kantaja väittää toissijaisen vaatimuksensa tueksi, että riitautetussa päätöksessä takaisin maksettavaksi määrätty summa on suurempi kuin mitä kantajan mahdollisesti voidaan katsoa kuuluvan maksaa.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/13

Davide Rovettan 24.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-159/04)

(2004/C 179/25)

Oikeudenkäytikieli: italia

Davide Rovetta, edustajanaan asianajaja Maurizio Gambardella, on nostanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 24.4.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa 14.5.2003 tehdyn lopullisen päätöksen, jolla kantajan palkkaluokaksi vahvistettiin B5/3, ja jolla hylättiin kantajan pyyntö nro D/77/03 tulla nimitetyksi palkkaluokkaan B4;

—	kumoaa päätöksen, jolla hylätään pyyntö saada tutustua asiaa käsitelleen pariteettikomitean asiakirjoihin, ja joka sisältyy valitukseen nro R/563/03 annettuun vastaukseen;

—	määrää riidanalaisesta päätöksestä kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta yhden euron suuruisen symbolisen korvauksen;

—	velvoittaa komission suorittamaan kantajalle taannehtivasti hänen palvelukseenottamisestaan lukien erotuksen, joka hänelle olisi maksettu, jos hänet olisi nimitetty palkkaluokkaan B4, siten kuin nimittävä viranomainen siitä päättää;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Davide Rovetta, joka on verotuksen ja tulliliiton pääosaston virkamies, pyysi koeaikansa päätyttyä nimittävää viranomaista nimittämään hänet henkilöstösääntöjen 31 artiklan nojalla ylempään palkkaluokkaan B4. Hän totesi pyynnössään, että hänet oli palkattu hoitamaan myös juristin tehtäviä verotuksen ja tulliliiton pääosaston yksikössä A3 ”oikeusasiat ja yhteisön säännösten soveltamisen valvonta”.

Saatuaan nimittävän viranomaisen kieltävän vastauksen ja kun hänet oli nimitetty palkkaluokkaan B5/3, hän teki tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, joka hylättiin nimenomaisella hylkäävällä päätöksellä.

Kantaja vaatii kanteessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kyseisen valituksesta tehdyn päätöksen, palkkaluokkaan nimittämistä koskevan päätöksen, samoin kuin hylkäävän päätöksen hänen pyyntöönsä saada tutustua asiaa käsitelleen pareteettikomitean asiakirjoihin.

Kantaja katsoo, että näissä päätöksissä on rikottu henkilöstösääntöjen 25 ja 31 artiklaa, yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä ja olennaisia menettelymääräyksiä, ja että niistä puuttuvat perustelut ja niissä on tehty ilmeinen arviointivirhe. Hän toteaa tämän osalta lisäksi, että esillä olevassa asiassa ei ole sovellettu palkkaluokkien määrittämisestä vuonna 1983 tehtyä peruspäätöstä, sellaisena kuin tämä päätös on 7.2.1996 tehdyllä päätöksellä muutettuna.

Lopuksi kantaja toteaa, että nimittävän viranomaisen valtuuksien delegoimisjärjestelmä palkkaluokkien vahvistamisen osalta on lainvastainen, sekä väittää, että suhteellisuusperiaatteen, avoimuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/13

Hippocrate Vounakisin 3.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-165/04)

(2004/C 179/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Hippocrate Vounakis, kotipaikka Wezeembeek-Oppem (Belgia), on nostanut 3.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastian Orlandi, Albert Coolen, Jean-Nöel Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa uralla etenemistä koskeva raportin jaksolta 1.7.2001—31.12.2002 laatimista koskevan päätöksen;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan mielestä häntä koskevassa uralla etenemistä koskevassa raportissa jaksolta 1.7.2001—31.12.2002 on sekä muotovirheitä että sisällöllisiä virheitä.

Vaatimustensa tueksi hän tuo esiin, että:

—	yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklaa ja henkilöstösääntöjen 43 artiklaa on rikottu. Kantaja täsmentää tältä osin, että kyseessä olevan raportin on laatinut henkilö, jolla ei ollut siihen kelpoisuutta;

—	käsillä olevassa asiassa on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe ja lisäksi annettujen arvosanojen ja vapaamuotoisen arvioinnin välillä on ristiriita;

—	perusteluvelvollisuutta on rikottu. Kantaja väittää tältä osin, että hänelle annettu kokonaisarvosana on keskiarvon alapuolella, vaikka edeltävät hänestä tehdyt raportit ovat olleet hyviä eikä tätä arvosanan laskemista ole selitetty.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/14

Carmelo Morellon 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-166/04)

(2004/C 179/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Carmelo Morello, kotipaikka Bryssel, on nostanut 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Jacques Sambon ja Pierre-Paul Van Gehuchten, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

1.	kumoaa hänen 28.3.2003 tekemänsä vaatimuksen implisiittisen hylkäämisen ja siltä osin kuin on tarpeen kumoaa hänen valituksensa hylkäämisen;

2.	velvoittaa komission maksamaan hänelle vahingonkorvausta 1 000 000 euroa hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja 1 000 000 euroa hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta;

3.	velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on komission virkamies, oli pyytänyt toisen asian yhteydessä, että toisen virkamiehen nimitys osastopäällikön virkaan, jota myös kantaja oli hakenut, kumotaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi hänen kanteensa ja kumosi kyseessä olevan nimityksen.

Kun edellä mainitussa asiassa annettu tuomio julistettiin, kyseessä olevaan virkaan nimitetty virkamies oli jo ylennetty ja siirretty toiseen virkaan, jolloin osastopäällikön virka, joka näin oli jäänyt avoimeksi, täytettiin siten, että toinen virkamies ryhtyi hoitamaan tätä virkaa henkilökohtaisista syistä myönnetyn virkavapaansa lopussa.

Sen jälkeen, kun edellä mainitussa asiassa annettu tuomio julistettiin, kantaja vaati, että komissio panisi kyseessä olevan tuomion täytäntöön, ja sittemmin kantaja teki valituksen vaatimuksensa implisiittisestä hylkäämisestä. Komissio hylkäsi tämän valituksen todeten, että koska sillä ei ollut vapaana olevaa virkaa, sen oli mahdotonta panna edellä mainittua tuomiota täytäntöön.

Tämä kanne koskee kantajan vaatimuksen hylkäämistä. Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa EY 233 artiklan ja henkilöstösääntöjen 4, 7, 24, 25 ja 45 artiklan rikkomiseen, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, harkintavallan sekä menettelysääntöjen väärinkäyttöön. Hän väittää myös, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä ja aineellista vahinkoa, koska hän on menettänyt vakavasti otettavan mahdollisuuden yletä palkkaluokkaan A3 uransa lopussa, ja vaatii korvausta tästä.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/14

Calliope S.A:n 12.5.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan nostama kanne

(Asia T-169/04)

(2004/C 179/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Calliope S.A., kotipaikka Mourenx (Ranska) on nostanut 12.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Stéphanie Legrand.

BASF A.G. osallistui myös asian käsittelyyn valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.3.2004 tekemän ratkaisun, jolla hylättiin valitus nro R 289/2003-1

—	velvoittaa SMHV:n rekisteröimään yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 1 422 641 kohteena olevan sanamerkin CARPOVIRUSINE hakemuksessa tarkoitettuja tavaroita varten

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja
Haettu tavaramerkki:	Sanamerkki CARPOVIRUSINE — hakemus nro 1 422 641 luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten (hyönteismyrkyt jne.)
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	BASF A.G.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu.	Kansallinen ja kansainvälinen sanamerkki CARPO luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten
Väiteosaston ratkaisu:	Rekisteröinnin epääminen
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1).

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/15

FederDOC:n — Confederazione nazionale dei Consorzi volontari per la tutela delle denominazioni di origine e delle indicazioni geografiche tipiche dei vini italiani — ym. 18.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-170/04)

(2004/C 179/29)

Oikeudenkäyntikieli: italia

FederDOC — Confederazione nazionale dei Consorzi volontari per la tutela delle denominazioni di origine e delle indicazioni geografiche tipiche dei vini italiani — ym. ovat nostaneet 18.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Luciano Spagnuolo Vigorita, Paolo Tanoni ja Roberto Gandin.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 753/2002 muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 316/2004 (EUVL L 55, 24.2.2004, s. 16);

—	toissijaisesti kumoaa kokonaan tai osittain asetuksen N:o 316/2004 1 artiklan 3, 8a, 9a, 9b, 10 ja 18 kohdan (ja tämän seurauksena myös liitteen II);

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne koskee neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 753/2002 muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 316/2004 (1).

Kantajat vetoavat siihen todelliseen vaaraan, että kanteen kohteena olevan asetuksen voimaan tulemisesta voi aiheutua kolmansien maiden tuottajien hyväksi tietynlainen vapautuminen seuraavien perinteisten merkintöjen osalta, jotka erottelevat tietyt italialaiset, kaikkialla maailmassa tunnetut viinit: Amarone, Cannellino, Brunello, Est!Est!Est!, Falerno, Governo all'uso toscano, Gutturnio, Lacryma Cristi, Lambiccato, Morellino, Recioto, Sciacchetrà, Sciac-trà, Sforzato (tai Sfurzat), Torcolato, Vergine, Vino Nobile, Vin Santo (tai Vino Santo tai Vinsanto). Tämä vahingoittaisi jäsenvaltioiden viinintuottajien vaivalloisesti hankkimaa asemaa (tuottajia sitovat tiukat määrälliset ja laadulliset säännöt), ja erityisesti siitä aiheutuisi vahinkoa kuluttajien luottamukselle: kolmansien maiden tuottajien ei tarvitse noudattaa tuotantoa koskevia sääntöjä, mutta ne voivat kuitenkin saattaa yhteisön markkinoille tuotteita, joilla ei ole näille viineille ominaista laatua ja aistein havaittavia ominaisuuksia, joita kyseisten viinien sitä vastoin on noudatettava.

Kaikilla kantajilla on kansallisten säännösten perusteella oikeus valvoa edellä mainittujen perinteisten merkintöjen käyttöä, sekä käyttää näitä merkintöjä.

Kantajat toteavat vaatimustensa tueksi erityisesti, että komissio on ylittänyt toimivaltansa ja on antanut kanteen kohteena olevan asetuksen, ilman mitään perusteita, hankkimatta asetuksella N:o 1493/1999 perustetun viinin hallintokomitean etukäteen antamaa lausuntoa ja kuulematta etukäteen kantajia.

Kantajat toteavat lisäksi, että kanteen kohteena olevan asetuksen eräillä säännöksillä loukataan EY:n perustamissopimukseen perustuvia tärkeitä periaatteita, joita ovat maataloutta, kilpailua, kuluttajansuojaa ja yhdenvertaisuutta koskevat periaatteet, suhteellisuusperiaate, saavutettujen oikeuksien periaate ja oikeusvarmuuden periaate. Kanteen kohteena olevassa asetuksessa rikotaan asetuksen N:o 1493/1999 täsmällisiä säännöksiä (täsmennettynä 47, 48 ja 49 artiklaa), ja se on ristiriidassa 15.4.1994 Marrakeshissa tehdyn nk. TRIPS-sopimuksen (maailmankauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva sopimus), jonka sopimuspuolena Euroopan yhteisö on, 23 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 4 kohdan kanssa.

Kantajat väittävät myös, että kanteen kohteena olevalla asetuksella rikotaan toimien perustelemista koskevaa velvollisuutta.

(1) EUVL L 55, 24.2.2004, s. 16.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/15

Telefónica, S.A:n 17.5.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-172/04)

(2004/C 179/30)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Telefónica, S.A., kotipaikka Madrid, on nostanut 17.5.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Andrea Sirimarco.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	Kumoaa SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 12.3.2004 asiassa R 676/2002-1 antaman riidanalaisen ratkaisun

—	Hyväksyy yhteisön tavaramerkin nro 1.694.157 ”EMERGIA” (kuvamerkki) rekisteröimisen kansainvälisen luokittelun luokkaan 38 kuuluvia ”sellaisia televiestintäpalveluita varten, joissa merenalaisten kaapeliverkkojen avulla sähköisesti siirretään ääntä, tietoja ja kuvaa”, ja

—	Velvoittaa SMHV:n ja sitä avustaneen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja.
Haettu tavaramerkki:	”Emergia” kuvamerkki — hakemus nro 1.694.147 luokkiin 9, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	D. Branch.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu.	Yhteisön sanamerkki ”EMERGEA” muun muassa luokkaan 38, ”kansallisten ja kansainvälisten verkkojen avulla suoritettavat telepalvelut ja tietokonepäätteiden avulla tapahtuva viestintä”, kuuluvia tavaroita ja palveluita varten.
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen osittainen hyväksyminen sillä perusteella, että väite koski luokkaan 38, ”televiestintäpalvelut, tietoliikenneverkkojen avulla tapahtuvat viestintäpalvelut”, kuuluvia palveluita.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen (sekaannusvaara).

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/16

Jürgen Cariuksen 14.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-173/04)

(2004/C 179/31)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jürgen Carius, kotipaikka Bryssel (Belgia), on nostanut 14.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Nicolas Lhoëst ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 21.3.2003 tehdyn henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan päätöksen, jolla vahvistetaan ilman muutoksia arviointikertomus kantajan urakehityksestä arviointikaudelta 1.7.2001—31.12.2002

—	kumoaa 23.12.2003 komission tekemän päätöksen, joka koskee kantajan tekemän oikaisuvaatimuksen hylkäämistä

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa uuden arviointijärjestelmän lainvastaisuuteen, koska se ei perustu objektiivisiin kriteereihin eikä salli arvioinnin kohteena olevan henkilön ajoissa tutustua arviointikertomukseen, jotta hän voisi tarvittaessa esittää havaintoja arvijoijalle.

Kantaja vetoaa myös perusteluvelvollisuuden rikkomiseen siltä osin kuin hänen ansioidensa arvostus on merkittävästi vähentynyt, eikä sitä ole asianmukaisesti selitetty, sekä ilmeiseen arviointivirheeseen.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/16

Petrotub S.A:n 6.5.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-174/04)

(2004/C 179/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Petrotub S.A., jonka kotipaikka on Roman, Romania, on nostanut 6.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja A.L. Merckx ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen muun muassa Romaniasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 2320/97 muuttamisesta siltä osin kuin se koskee Petrotub SA:n ja Republica SA:n valmistamien tuotteiden tuontia Euroopan yhteisöön 10 päivänä helmikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 235/2004 (1) 1 artiklan.

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Neuvosto antoi riitautetun asetuksen noudattaakseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-76/00 P 9.1.2003 antamaa tuomiota. Tällä tuomioilla kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-33/98 ja T-34/98, Petrotub ja Republica v. neuvosto, 15.12.1999 antama tuomio (2) ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa 17.11.1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2320/1997 siltä osin kuin se koskee Petrotub SA:ta ja Republica SA:ta.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että neuvosto on ylittänyt EY 233 artiklan mukaisen harkintavaltansa pannessaan tuomion täytäntöön asetuksen (EY) N:o 384/96 (3) 6 artiklan 1 ja 9 kohdan ja 2 artiklan 11 kohdan vastaisesti. Tarkemmin sanottuna kantaja väittää, että 6 artiklan 9 kohtaa rikottiin, koska riitautettu asetus annettiin alkuperäisen tutkimuksen perusteella, vaikka tämän aloittamisesta oli kulunut yli 15 kuukautta. Lisäksi 6 artiklan 1 kohtaa rikottiin, koska toteutetut polkumyyntitoimenpiteet eivät enää liittyneet ennen menettelyn aloittamista välittömästi edeltäneen vähintään kuuden kuukauden jakson tietoihin. Kantaja väittää myös, että riitautetussa asetuksessa ei ole asianmukaisesti perusteltu sitä, miksi asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 11 kohdassa säädetyt kaksi ensimmäistä polkumyyntimarginaalin laskentatapaa hylättiin ja niiden sijasta käytettiin kolmatta tapaa. Tämän perusteella kantaja väittää, että riitautetulla asetuksella rikottiin myös asetuksen N:o 384/1996 2 artiklan 11 kohtaa sekä EY 253 artiklaa.

(1) EUVL L 40, 12.2.2004, s. 12

(2) Kok. 1999, s. II-3837

(3) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/17

Donald Gordonin 7.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-175)

(2004/C 179/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Donald Gordon, kotipaikka Bryssel, Belgia, on nostanut 7.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja M. Byrne.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa päätöksen, jonka nimittävä viranomainen teki kantajan valituksen R/204/03 johdosta;

—

toteaa, että henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä 26.4.2002 tehty komission päätös tai sitä vastaava voimassaoleva toimenpide on pätemätön sikäli, kun sen mukaan arviointikertomukset tulevat lopullisiksi ennen kuin kaikki samassa yksikössä samalla palkkatasolla olevien henkilöiden tekemät valitukset on käsitelty;

—	toteaa, että 3.12.2002 päivätty hallinnollinen tiedote 99-2002 tai sitä vastaava voimassaoleva toimenpide on pätemätön sikäli, kun siinä asetetaan arvioinneille keskiarvotavoite;

—	velvoittaa kantajalle suoritettavaksi korvausta aineellisista vahingoista, joita tämän urakehitykselle, henkiselle hyvinvoinnille ja terveydelle on aiheutunut;

—	velvoittaa komission korvaamaan kaikki nyt esillä olevan asian käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska arvioinnin suorittanut esimies ei ole kuullut kyseessä olevaa virkamiestä viiden työpäivän kuluessa, kuten henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä 26.4.2002 tehdyssä komission päätöksessä edellytetään.

Kantaja vetoaa myös siihen, että arvioinnin suorittaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen allekirjoittaessaan kantajan arviointikertomuksen, koska kertomukseen sisältyi kantajan osalta virheellistä ja ristiriitaista tietoa. Kantaja vetoaa lisäksi harkintavallan väärinkäyttöön, koska arvioinnin suorittaja ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin mainittujen arviointivirheiden korjaamiseksi.

Lopuksi kantaja vetoaa vielä siihen, että olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu, koska komission 26.4.2002 tehdyllä päätöksellä käyttöön otettu sisäinen valitusjärjestelmä on järjestelmästä itsestään johtuen tehoton niistä kahdesta syystä, että valitusta esitettäessä saman yksikön muut arvioinnit, joihin valituksenalainen arviointi liittyy keskivertopisteiden kautta, ovat jo tulleet peruuttamattomasti päteviksi ja että valituksia varten on käytettävissä rajallinen määrä pisteitä.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/17

Luigi Marcuccion 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-176/04)

(2004/C 179/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Luigi Marcuccio, edustajanaan asianajaja Alessandro Distante, on nostanut 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla hylättiin kantajan pyyntö;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne on nostettu sillä perusteella, että kantaja pyysi 1.4.2003 komissiolta seuraavaa: a) mikäli on olemassa Tri M. P. Simonnetin laatima lääkärinlausunto, joka tehtiin kantajan kotona 20.6.2002 suoritetun lääkärintarkastuksen yhteydessä, tästä lähetetään oikeaksi todistettu jäljennös kantajalle tai hänen tätä tarkoitusta varten nimeämälle lääkärille, ja jälkimmäisessä tapauksessa tästä lähettämisestä ilmoitetaan kirjallisesti kantajalle; b) mikäli lääkärinlausuntoa ei ole olemassa, tästä ilmoitetaan kantajalle kirjallisesti; c) mikäli on olemassa perusteita sille, että edellä a ja b kohdassa esitettyihin pyyntöihin ei voida suostua, tällaiset perusteet ilmoitetaan kantajalle kirjallisesti.

Hiljaisen hylkäävän päätöksen jälkeen kantaja nosti esillä olevan kanteen.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

Lain rikkominen, koska virkamiehellä on oikeus saada tutustua kaikkiin sellaisiin itseään koskeviin asiakirjoihin, joita vastaajan palveluksessa olevat henkilöt ovat laatineet tehtäviään hoitaessaan, ja jotka näillä on hallussaan, ja tämä pätee myös lääkärinlausunnon osalta.

Kantajan terveyttä sekä fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta koskevan oikeuden rikkominen, sekä yhteisön toimielimellä olevan, palveluksessaan olevan henkilön hyvinvoinnin huomioon ottamista koskevan velvoitteen rikkominen.

Henkilöstösääntöjen 25 artiklassa säädetyn, toimien perustelemista koskevan velvollisuuden rikkominen.

Huolenpitovelvoitteen rikkominen, koska vastaaja ei ole ottanut millään tavalla huomioon kantajan etua sen osalta, että hänen annettaisiin tutustua lääkärinlausunnon sisältöön, tai että se annettaisiin tiedoksi edes kantajan tätä tarkoitusta varten nimeämälle lääkärille, ja kantaja toteaa lisäksi, ettei hän ymmärrä, mitä yksikön etua vastaaja on halunnut suojata hylätessään kantajan pyynnön ja tämän jälkeen tehdyn valituksen.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/18

Daniel Van der Spreen 17.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-182/04)

(2004/C 179/35)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Daniel Van der Spree, kotipaikka Overijse (Belgia), on nostanut 17.5.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa päätöksen, jolla hyväksytään lopullisesti kertomus kantajan urakehityksestä arviointikaudelta 1.7.2001—31.12.2002

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin henkilöstösääntöjen 26 ja 43 artiklan sekä siirtymäkaudella 2001—2002 arvioinnissa sovellettavien erityisten toimenpiteiden rikkomiseen. Kantaja vetoaa myös perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, huomautusten väliseen ristiriitaisuuteen ja arvosanojen epäjohdonmukaisuuteen sekä ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja nojautuu lisäksi puolustautumisoikeuksien rikkomiseen siltä osin kuin päätös on perustunut sisäistä tilintarkastusta koskevaan kertomukseen, josta kantaja ei ole koskaan saanut tietoa, ja väitettyihin arviointiperusteisiin, joista kantajan mukaan ei ollut ilmoitettu hänelle.

10.7.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/18

Microsoft Corporationin 7.6.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-201/04)

(2004/C 179/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Microsoft Corporation, Washington (Yhdysvallat) on nostanut 7.6.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat I. S. Forrester, QC ja asianajaja J.-F. Bellis.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission 24.3.2004 tekemän päätöksen tai toissijaisesti kumoaa määrätyn sakon tai alentaa huomattavasti sen määrää

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen, jossa todettiin kantajan syyllistyneen kahteen määräävän aseman väärinkäyttöön ja määrättiin tälle 497 196 304 euron suuruinen sakko. Komissio katsoi päätöksessä, että kantaja oli kieltäytynyt toimittamasta ”yhteentoimivuutta koskevia tietoja” ja evännyt niiden käytön työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmätuotteiden kehittämisessä ja jakelussa. Komissio katsoi toiseksi, että kantaja oli sitonut ”Windows Client PC Operating Systemin” saatavuuden Windows Media Playerin samanaikaiseen hankintaan.

Kantaja väittää kanteensa tueksi ensinnäkin, että komissio erehtyi katsoessaan, että kantaja rikkoi EY 82 artiklaa kieltäytymällä toimittamasta liikennekäytäntöjään kilpailijoille ja epäämällä tämän yrityskohtaisen teknologian käytön kilpailevissa työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmissä.

Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuinten asettamat edellytykset sille, että määräävässä asemassa olevan yrityksen on myönnettävä teollis- ja tekijänoikeuksiensa käyttämistä koskeva lisenssi, eivät täyty tässä asiassa. Kantajan mukaan teknologia, jonka käyttämiseen sen on annettava lisenssi, ei ole edellytyksenä yhteentoimivuudelle Microsoft PC -käyttöjärjestelmien kanssa, väitetty kieltäytyminen toimittamasta teknologiaa ei estänyt uusien tuotteiden tuloa johdannaismarkkinoille ja se ei lopuksi johtanut kaiken kilpailun poistamiseen johdannaismarkkinoilta.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä evättiin virheellisesti kantajalta mahdollisuus vedota teollis- ja tekijänoikeuksiinsa objektiivisena perusteluna väitetylle kieltäytymiselleen toimittaa teknologiaa, ja siinä esitettiin sen sijaan uusi ja oikeudellisesti virheellinen vertailu julkistamista edellyttävän yleisen edun kanssa.

Kantaja väittää myös, että lisenssiä ohjelmiston kehittämiseen ETA:lla ei milloinkaan pyydetty ja että kantajan velvollisuutena ei ollut pitää Sunin pyyntöä sellaisena, että se aiheuttaisi EY 82 artiklaan perustuvan erityisen velvollisuuden.

Kantaja väittää lisäksi, että EY 82 artiklaa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin soveltaessaan komissio jätti ottamatta huomioon velvoitteet, jotka Euroopan yhteisöille aiheutuvat Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdystä sopimuksesta (TRIPS).

Kantaja väittää toiseksi, että komissio erehtyi katsoessaan, että kantaja rikkoi EY 82 artiklaa sitoessaan PC-käyttöjärjestelmiensä saatavuuden Windows Media Playeriksi kutsutun mediatoiminnon samanaikaiseen hankintaan.

Kantajan mukaan riidanalainen päätös perustuu spekulatiiviseen markkinoiden sulkemisteoriaan, jonka mukaan Windows Media Player -nimisen mediatoiminnon jakelualueen laajuus saattaa jossain epämääräisessä vaiheessa tulevaisuudessa johtaa tilanteeseen, jossa sisällöntarjoajat ja ohjelmistojen kehittäjät koodaavat lähes yksinomaan Windows Media -muodoissa. Kantaja väittää, että tämä teoria on ristiriidassa AOL / Time Warner -yrityskeskittymää koskevan komission päätöksen (1) sekä asiakirja-aineistossa olevien niiden todisteiden kanssa, jotka osoittavat, että sisällöntarjoajat koodaavat edelleen monissa muodoissa.

Kantaja väittää myös, että riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon hyötyä, joka kantajan liiketoimintamallista saadaan ja joka merkitsee uuden toiminnon sisällyttämistä Windowsiin vastauksena teknologian kehitykseen ja kysynnän muutoksiin.

Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei myöskään täytetä edellytyksiä, jotka EY 82 artiklan ja varsinkin sen d alakohdan rikkomisen toteaminen edellyttävät. Kantaja väittää, että Windows ja sen mediatoiminto eivät ole kaksi erillistä tuotetta. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta, että väitetty sidonta ja sidotut tuotteet eivät liity luonnollisesti tai kaupallisen käytön vuoksi toisiinsa. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä jätetään huomiotta Euroopan yhteisöille TRIPSissä asetettu velvoite EY 82 artiklaa asian tosiseikkoihin sovellettaessa ja että asetettu korjaustoimenpide ei ole oikeasuhteinen.

Kantaja väittää kolmanneksi, että vaatimus siitä, että kantaja nimittää päätöksen noudattamisen valvonnasta vastaavan toimitsijamiehen, joka vastaanottaa ja tutkii kanteluita, ja maksaa tälle palkkaa, on lainvastainen, koska se ylittää komission toimivallan. Kantaja toteaa, että toimitsijamiehelle siirretyt valtuudet ovat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia, jotka kuuluvat tavallisesti komissiolle ja joita ei voida siirtää.

Kantaja väittää lopuksi, ettei sakon määräämiseen kantajalle ole olemassa perustaa, koska väärinkäytön toteaminen on oikeudellisesti uusi asia. Kantaja väittää myös, että sakko on selvästi liiallinen.

(1) Yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi 11 päivänä lokakuuta 2000 tehty komission päätös 2001/718/EY (Asia COMP/M.1845 — AOL/Time Warner) (EYVL 2001 L 268, s. 28).

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 179

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	47. vuosikerta 10. heinäkuu 2004

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Tuomioistuin
	TUOMIOISTUIN
2004/C 179/1	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27 päivänä toukokuuta 2004 asiassa C-285/02 (Verwaltungsgericht Mindenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Edeltraud Elsner-Lakeberg vastaan Land Nordrhein-Westfalen (EY 141 artikla – Direktiivi 75/117/ETY – Kansallinen toimenpide, jonka mukaan kokopäiväisten ja osa-aikaisten opettajien on työskenneltävä yhtä monta lisätyötuntia ennen kuin he ovat oikeutettuja korvaukseen – Osa-aikaisten naispuolisten työntekijöiden välillinen syrjintä)	1

2004/C 179/2	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27 päivänä toukokuuta 2004 asiassa C-398/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 75/442/ETY – Ympäristö – Jätehuolto)	1

2004/C 179/3	Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto), 27 päivänä toukokuuta 2004, asiassa C-68/03 (Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Staatssecretaris van Financiën vastaan D. Lipjes (Kuudes arvonlisäverodirektiivi – 28 b artiklan E kohdan 3 alakohta – Välityspalvelut – Palvelun suorituspaikka)	2

2004/C 179/4	Asia C-185/04: Länsrätten i Stockholms länin (lääninoikeus) 20.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Ulf Öberg vastaan Stockholms läns allmänna försäkringskassa	2

2004/C 179/5	Asia C-187/04: Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne	3

2004/C 179/6	Asia C-189/04: Helleenien tasavallan 22.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	3

2004/C 179/7	Asia C-194/04: Rechtbank's-Gravenhagen 22.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Nederlandse Vereniging Diervoederindustrie Nevedi vastaan Productschap Diervoeder	4

2004/C 179/8	Asia C-195/04: Euroopan yhteisöjen komission 29.4.2004 Suomen tasavaltaa vastaan nostama kanne	4

2004/C 179/9	Asia C-199/04: Euroopan yhteisöjen komission 4.5.2004 Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	4

2004/C 179/0	Asia C-201/04: Hof van beroep te Antwerpenin 27.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Belgian valtio — valtionvarainministeriö vastaan N.V. Molenbergnatie	5

2004/C 179/1	Asia C-202/04: Tribunale di Roman 7.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Stefano Macrino ja Claudia Capodarte vastaan Roberto Meloni	6

2004/C 179/2	Asia C-206/04 P: Mülhens GmbH & Co. KG:n 10.5.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-355/02, Mülhens GmbH & Co. KG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (OHMI), jossa muuna osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa oli Zirh International Corp., 3.3.2004 antamasta tuomiosta	6

2004/C 179/3	Asia C-207/04: La Commissione tributaria provinciale di Novaran 26.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Vergani Paolo vastaan Agenzia Entrate Ufficio Arona	6

2004/C 179/4	Asia C-208/04: Conseil d'Etat'n (Belgia) 13. jaoston 29.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Inter-Environnement Wallonie vastaan Vallonian hallintoalue	7

2004/C 179/5	Asia C-209/04: Euroopan yhteisöjen komission 12.5.2004 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne	7

2004/C 179/6	Asia C-211/04: Italian tasavallan 12.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	8

2004/C 179/7	Asia C-212/04: Protodikeio Thessalonikisin 8.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa K. Adeneler ym. vastaan Ellinikos Organismos Galaktos (ELOG)	8

2004/C 179/8	Asia C-218/04: Helleenien tasavallan 26 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	9

2004/C 179/9	Asia C-221/04: Euroopan yhteisöjen komission 27.5.2004 Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostama kanne	9

	ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
2004/C 179/0	Asia T-145/04: Elisabetta Righinin 16.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastan nostama kanne	10

2004/C 179/1	Asia T-148/04: TQ3 Travel Solutionsin 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	10

2004/C 179/2	Asia T-152/04: Graftech International Ltd:n 26.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	11

2004/C 179/3	Asia T-155/04: Alenia Marconi Systems S.p.A:n 23.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	11

2004/C 179/4	Asia T-156/04: Electricité de Francen (EDF) 27.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	12

2004/C 179/5	Asia T-159/04: Davide Rovettan 24.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	13

2004/C 179/6	Asia T-165/04: Hippocrate Vounakisin 3.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	13

2004/C 179/7	Asia T-166/04: Carmelo Morellon 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	14

2004/C 179/8	Asia T-169/04: Calliope S.A:n 12.5.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan nostama kanne	14

2004/C 179/9	Asia T-170/04: FederDOC:n — Confederazione nazionale dei Consorzi volontari per la tutela delle denominazioni di origine e delle indicazioni geografiche tipiche dei vini italiani — ym. 18.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	15

2004/C 179/0	Asia T-172/04: Telefónica, S.A:n 17.5.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (SMHV) vastaan nostama kanne	15

2004/C 179/1	Asia T-173/04: Jürgen Cariuksen 14.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	16

2004/C 179/2	Asia T-174/04: Petrotub S.A:n 6.5.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne	16

2004/C 179/3	Asia T-175: Donald Gordonin 7.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	17

2004/C 179/4	Asia T-176/04: Luigi Marcuccion 13.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	17

2004/C 179/5	Asia T-182/04: Daniel Van der Spreen 17.5.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	18

2004/C 179/6	Asia T-201/04: Microsoft Corporationin 7.6.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne	18

	III Tiedotteita
2004/C 179/7	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 168, 26.6.2004	20