29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/1

---

Arbeitsgericht Münchenin 26.2.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Werner Mangold vastaan Rüdiger Helm

(Asia C-144/04)

(2004/C 146/01)

Arbeitsgericht München on pyytänyt 26.2.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.3.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Werner Mangold vastaan Rüdiger Helm seuraaviin kysymyksiin:

1.a)

Onko puitesopimuksen (Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (1)) 8 lausekkeen 3 kohtaa tulkittava siten, että pantaessa lainsäädäntöä täytäntöön kansallisessa oikeudessa on kiellettyä heikentää tilannetta siten, että ikäraja alennetaan 60 vuodesta 58 vuoteen?

1.b)

Onko puitesopimuksen (Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28 päivänä kesäkuuta 1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY) 5 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö, johon — kuten nyt käsiteltävään lainsäädäntöön — ei sisälly mitään 1 kohdan kolmen vaihtoehdon mukaisia rajoituksia, on ristiriidassa sen kanssa?

2.

Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (2) 6 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö, jossa — kuten nyt käsiteltävässä lainsäädännössä — sallitaan määräaikaisten työsopimusten tekeminen 52 vuotta täyttäneiden työntekijöiden kanssa — perustellun syyn edellyttämistä koskevasta periaatteesta poiketen — ilman perusteltua syytä, ristiriidassa sen kanssa?

3.

Mikäli kolmeen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko kansallisen tuomioistuimen jätettävä soveltamatta yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, ja päteekö tällöin kansallisen oikeuden yleinen periaate, jonka mukaan määräaikaiset työsopimukset ovat ainoastaan perustellusta syystä sallittuja?

---

(1)  EYVL L 175, s. 43.

(2)  EYVL L 303, s. 16.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/1

---

Suomen tasavallan 31.3.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia C-162/04)

(2004/C 146/02)

Suomen tasavalta on nostanut 31.3.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on A. Guimaraes-Purokoski, prosessiosoite Luxemburgissa.

Suomen tasavalta vaatii ensisijaisesti, että yhteisöjen tuomioistuin

i)	kumoaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 4 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/136/EY (1) siltä osin kuin se koskee Suomea,

ii)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Suomen tasavalta vaatii toissijaisesti, että yhteisöjen tuomioistuin

iii)	kumoaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 4 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/136/EY 3 194 596 euron suuruisen summan osalta,

iv)	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Suomi katsoo, että komissio on tehdessään riidanalaisen päätöksen

i)

soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 3887/92 (2) 9 artiklan 2 kohtaa ja arvioinut virheellisesti tosiseikkoja Pohjois-Karjalassa. Komissio on jättänyt näyttämättä toteen, että Suomen pinta-alatukien valvontajärjestelmässä olisi merkittäviä puutteita Pohjois-Karjalassa ja että Suomen viranomaiset eivät olisi ryhtyneet komission edellyttämiin korjaaviin toimenpiteisiin;

ii)

arvioinut virheellisesti tosiseikkoja Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa. Komissio on jättänyt näyttämättä toteen, että Suomen pinta-alatukien valvontajärjestelmässä olisi merkittäviä puutteita mainituilla alueilla ja että Suomen viranomaiset eivät olisi ryhtyneet komission edellyttämiin korjaaviin toimenpiteisiin;

iii)	rikkonut suhteellisuusperiaatetta laajentamalla riidanalaisen päätöksen koskemaan Pohjois-Karjalan ohella myös Pohjois-Pohjanmaata, Pohjois-Savoa, Keski-Suomea, Kainuuta ja Lappia; sekä

iv)	jättänyt näyttämättä toteen, että Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Kainuun ja Lapin pinta-alatukien valvontajärjestelmässä käytettävät mittausmenetelmät olisivat yhteisön oikeuden vastaisia.

---

(1)  EUVL L 40, 12.2.2004, s. 31

(2)  Komission asetus (ETY), annettu 23 päivänä joulukuuta 1992, tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EYVL, Erityispainos 1994, 03/nide 47, s. 107

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/2

---

Euroopan yhteisöjen komission 5.4.2004 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-168/04)

(2004/C 146/03)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 5.4.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Barbara Eggers ja Enrico Traversa, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan rajoittaessaan AuslBG:n 18 §:n 12—16 momentilla ja 10 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdalla kolmannen maan kansalaisen työntekijän komennukselle lähettämistä palvelusuorituksen yhteydessä suhteettomasti, ja

—	velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Toisessa jäsenvaltiossa toimivaan palvelunsuorittajaan kohdistuu haittaa kolmannen maan kansalaisuuden omaavaa työntekijää Itävaltaan komennukselle lähetettäessä kolmen eri valvontamenettelyn johdosta Itävallan eri viranomaisissa. Ausländerbeschäftigungsgesetz (AuslBLG) edellyttää ”EU-lähetysvahvistuksen” hankkimista työmarkkinaviraston aluetoimipisteestä toimivaltaisesta konsulaatista saatavan Fremdengesetzin (FrG) mukaisen viisumin ohella sekä Arbeitsvertragsrechts-Anpassunsgesetzin (AVRAG) mukaista ilmoitusmenettelyä palkka- ja työehtojen tarkastamiseksi.

I   EU-lähetysvahvistus (AuslBLG 18 § 12—16 mom.)

Vaatimus AuslBLG 18 §:n 12—16 momentin mukaisesta EU-lähetysvahvistuksesta rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta yhteisössä.

Vaatimus EU-lähetysvahvistuksesta FrG:n mukaisen viisumin ohella sekä AVRAG:n mukaisesta ilmoitusmenettelystä ovat Itävallan tasavallan omaksumiin työntekijöiden hyväksikäytön estämistä ja työntekijöiden suojaa tarkoittaviin päämääriin nähden suhteettomia.

1.   Hyväksikäytön estäminen

Itävallan lainsäädäntö loukkaa suhteellisuusperiaatetta, koska palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyen tapahtuvien komennukselle lähettämisten ehtojen tehokas valvonta voidaan turvata vähemmän pitkällemenevin toimenpitein.

Jäsenvaltion oikeutettu intressi tarkastaa palveluyrityksen kolmannen maan kansalaisuuden omaavan työntekijän komennukselle lähettämisen edellytykset voidaan riittävän hyvin turvata edellyttämällä viisumia. Mikään lisäkontrolli, kuten EU-lähetysvahvistus, joka tulee toiselta viranomaiselta, ei ole oikeutettu.

2.   Palkka- ja työehtojen noudattaminen

AuslBLG:n 18 §:n 13 momentin 2 kohdassa oleva aineellinen edelllytys, jonka mukaan EU-lähetysvahvistus annetaan vain, jos Itävallan AVRAG:n mukaisia palkka- ja työehtoja noudatetaan, merkitsee suhteetonta kaksinkertaista valvontaa.

EU-lähetysvahvistusta koskeva vaatimus ja siihen liittyvä menettely ovat suhteettomia tavoiteltavaan päämäärään nähden, jona on työntekijän suojaaminen; näin on siksi, että Itävallan tasavallalla on jo käytettävissään vähemmän pitkällemeneviä kontrollikeinoja.

Itävallan tasavalta on pannut lähettämisdirektiivin täytäntöön AVRAG:lla, jossa säädetään mahdollisuudesta jälkikäteiseen valvontaan sen tarkastamiseksi, maksetaanko vaadittavaa palkkaa todellisuudessa.

3.   Siirtotyöläiset

AuslBLG:n 18 §:n 13 momentin 1 kohdassa EU-lähetysvahvistuksen edellytykseksi asetettu vaatimus vähintään yhden vuoden työskentelystä tai toistaiseksi tehdystä työsopimuksesta palvelun suorittavan yrityksen kanssa rajoittaa epäoikeutetulla tavalla palvelujen tarjoamisen vapautta. Hyväksikäytön estämistä tarkoittava päämäärä voidaan saavuttaa paljon vähemmän rajoittavin toimenpiteinkin.

II   Oleskeluluvan epääminen (FrG 10 § 1 mom. 3 kohta)

FrG:n 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oleskelulupa on evättävä, mikäli työntekijä on jo saapunut maahan ilman viisumia. Säännös ehkäisee komennukselle lähettämisen, kun palvelunsuorittaja voi osoittaa lainmukaisuuden eli on jo tehnyt tarjouksen, jonka perusteella jäsenvaltio voi suorittaa edellytetyn tarkastuksen.

Oleskeluluvan automaattinen epääminen FrG:n 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti on suhteetonta oleskeluoikeuden edellytysten valvonnan päämäärään nähden ja on siten lainvastainen.

FrG:n 10 §:n 3 momentissa säädetty viisumin automaattinen epääminen siinä tapauksessa, että ainoastaan muodollisesti laittomat maahan saapumiset rajoittavat palvelujen tarjoamisen vapautta huomattavasti ja tekevät siitä joillakin palvelualoilla näennäistä. Yhteisön oikeuden nykytilassa Itävallan tasavallalla on sen tarkastamiseksi, onko kolmannen maan kansalainen saapunut maahan palvelun suorittamistarkoituksessa, käytettävissään yhtä tehokas mutta vähemmän pitkällemenevä valvontakeino, viisumin antaminen ennen maahan saapumista.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/3

---

Vat and Duties Tribunalin, London Tribunal Centre, 2.4.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Abbey National plc (Inscape Investments Ltd kolmantena osapuolena) vastaan The Commissioners of Customs and Excise

(Asia C-169/04)

(2004/C 146/04)

Vat and Duties Tribunal, London Tribunal Centre, on pyytänyt 2.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.4.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Abbey National plc (Inscape Investments Ltd kolmantena osapuolena) vastaan The Commissioners of Customs and Excise, seuraaviin kysymyksiin:

1.

Tarkoittaako kuudennen ALV direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohtaan (1) sisältyvä ”jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallintaa” koskeva verovapautus sitä, että jäsenvaltioilla on valtuudet määritellä erityisten sijoitusrahastojen ”hallinnan” muodostavat toiminnot sekä valtuudet määritellä erityiset sijoitusrahastot, jotka voivat saada vapautuksen verosta?

2.

Mikäli kysymykseen 1 vastataan kieltävästi ja kuudennen ALV direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan käsitteelle ”hallinta” on annettava itsenäinen yhteisön oikeuden mukainen merkitys, ovatko palkkiot, joita omaisuudenhoitaja tai uskottu mies veloittaa palveluistaan arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20.12.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (yhteissijoitusyrityksistä annettu direktiivi) (2) 7 ja 14 artiklan, kansallisten säännösten ja asianomaisen rahaston sääntöjen mukaisesti kuudennen ALV direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa nojalla verosta vapautettuun ”erityisten sijoitusrahastojen hallintaan” liittyvä palvelu, kun otetaan huomioon yhteissijoitusyrityksistä annettu direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna?

3.

Mikäli kysymykseen 1 vastataan kieltävästi ja käsitteelle ”hallinta” on annettava itsenäinen yhteisön oikeuden mukainen merkitys, sovelletaanko kuudennen ALV direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan mukaista ”erityisten sijoitusrahastojen hallintaa” koskevaa verovapautusta palveluihin, joita kolmantena osapuolena oleva rahastonhoitaja suorittaa rahaston hallinnointiin liittyen?

---

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1).

(2)  EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/4

---

Espanjan kuningaskunnan 13.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia C-175/04)

(2004/C 146/05)

Espanjan kuningaskunta on nostanut 13.4.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on Abogado del Estado Lourdes Fraguas Gadea, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

kumoaa 4.2.2004 tehdyn päätöksen (1) niiltä osin, kuin siinä viitataan Espanjan menojen jättämiseen yhteisörahoituksen ulkopuolelle ”laatutarkastusten puuttumisen vuoksi” tomaatinjalostajille myönnetyn tuotantotuen osalta (7 314 117 euroa) ja ”toimitusaikataulun noudattamatta jättämisen vuoksi” tiettyjen sitrushedelmien tuottajille myönnetyn tuen osalta (1 277 630,65 euroa)

—	velvoittaa vastaajana olevan toimielimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tomaatinjalostajille myönnetty tuotantotuki:

Komission virkamiehet katsovat, että menettely, jota noudatettiin suhteessa lopputuotteiden laatutarkastukseen, ei ole asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotantotukijärjestelmän osalta 19 päivänä maaliskuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 504/97 15 artiklan mukainen. Kyseiset virkamiehet ehdottavat näin ollen 10 prosentin suuruista kiinteämääräistä oikaisua kyseisessä jäsenvaltiossa tämän tuen osalta maksettujen menojen kokonaismäärään. Espanjassa suoritetaan kuitenkin vuosittain tarkastuksia kaikissa yrityksissä koko markkinointivuoden aikana. Lisäksi valituissa yrityksissä (”pistokoeryhmä”) toteutetaan asetuksen N:o 504/97 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sellaisten lopputuotteiden tarkastuksia, jotka voivat olla tukihakemusten kohteena, mikä ei kuitenkaan merkitse, että muut yritykset olisivat syyllistyneet sääntöjenvastaisuuksiin.

Tiettyjen sitrushedelmien tuottajille myönnetty tuki:

Komission virkamiehet perustelevat rahoitusta koskevaa oikaisua koskevan ehdotuksensa sillä, että sovittuja määriä on siirretty toimitusajankohdasta toiseen. Markkinointivuonna 1997/1998 Espanjassa satoi kuitenkin huomattavasti keskimääräistä enemmän, mikä aiheutti tietyillä alueilla ja paikkakunnilla sen, että poimittaviksi jo kypsien hedelmien korjaamisessa esiintyi vaikeuksia ja myöhemmin kypsyvien lajikkeiden kypsyminen viivästyi. Nämä olosuhteet aiheuttivat sopimusten mukaisten toimitusaikataulujen muuttumisen. Espanjan viranomaiset vetosivat näin ollen ensi hetkestä alkaen pakottavaan syyhyn. Markkinointivuonna 1997/1998 ei monivuotisten sopimusten osalta ollut sääntöjä aikatauluun vuosineljänneksittäin osoitettujen määrien siirtämisestä. Tämän takia sitä, ettei aikataulua ole noudatettu ehdottomasti, ei voida pitää sääntöjenvastaisuutena, varsinkin kun myöhempinä markkinointivuosina on sallittu sovittujen määrien siirtäminen toimitusajankohdasta toiseen.

---

(1)  Komission päätös 2004/136/EY, tehty 4 päivänä helmikuuta 2004, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle, EYVL L 40, s. 31.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/5

---

Railion Deutschland AG:n 18.3.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-109/04)

(2004/C 146/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Railion Deutschland AG, Mainz (Saksa), on nostanut 18.3.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja H. Johlen.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 12.12.2003 tehdyn komission päätöksen C(2003)4660 lopull., jossa todetaan, että vapautus tuontimaksuista ei ole tietyssä tapauksessa ollut perusteltua,

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on yritys, joka harjoittaa tavarankuljetusta rautateitse. Kanne on nostettu komission päätöksestä, jolla tämä on evännyt Saksan liittotasavallan hakemuksen kantajan vapauttamisesta tullivelan maksamisesta. Tullivelka vahvistettiin, koska kantajan katsottiin kuljettaneen rautateitse Bremenin vapaa-alueelta Hampurin vapaa-alueelle värinä ilmoitettua alkoholia. Kantajalla ei ollut mitään liittymäkohtia tähän virheelliseen ilmoitukseen. Tavarat päätyivät sittemmin lopulta Hampurista säännöstenmukaisesti Tsekin tasavaltaan.

Kantaja väittää muun muassa, että päätöksellä rikotaan oikeutta tulla kuulluksi ja sitä rasittaa näin ollen olennainen menettelyvirhe. Kantajalle annettiin tosin muodollisesti tilaisuus tulla kuulluksi. Päätöksestä puuttuu kuitenkin kuulluksi tulemisen oikeuteen olennaisesti liittyvä edellytys siitä, että vastaaja tarkastelisi hylkäävässä päätöksessään sille esitettyjä väitteitä. Komissio ei ole ottanut huomioon kantaja esitystä rautatie- ja laivaliikenneyhtiön eri riskeistä vapaa-alueella. Komissio on lähtenyt päätöksessään siitä, että kantajaa käsiteltäisiin rautatieyhtiönä samalla tavoin kuin laivaliikenneyhtiötä.

Lisäksi kantaja toteaa, että päätöksellä rikotaan tullikoodeksin 239 artiklaa. Se kiistää paikkansa pitämättömien tai epätäydellisesti todettujen tosiseikkojen nojalla ”erityisten olosuhteiden” olemassaolon. Kantajaan kohdistuu rautatiemenettelyn yksinkertaistamisen vuoksi kohonnut riski siitä, että petoksentekijät erehdyttävät sitä kuljetettavista tavaroista. Se ei voi poistaa eikä valvoa tätä riskiä. Erityisesti konttien tutkiminen on käytännössä mahdotonta.

Lopuksi kantaja toteaa, että tullikoodeksin 239 artiklan mukaisen kohtuullistetun päätöksen yhteydessä on otettava huomioon, että Euroopan yhteisölle ei ole aiheutunut mitään taloudellista vahinkoa eikä sitä myöskään ole uhannut tällainen vahinko, koska alkoholi oli tarkoitettu tsekkiläisille markkinoille ja se on myös viety sinne.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/5

---

KM Europa Metal AG:n, Tréfimétaux SA:n ja Europa Metalli SpA:n 1.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-127/04)

(2004/C 146/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

KM Europa Metal AG, Osnabrück (Saksa), Tréfimétaux SA, Courbevoie Cedex (Ranska) ja Eurooppa Metalli SpA, Firenze (Italia), ovat nostaneet 1.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat lakimiehet M. Siragusa, A. Winckler, G. Cesare Rizza, T. Graf ja M. Piergiovanni.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	alentaa huomattavasti kantajille Euroopan yhteisöjen komission 16.12.2003 asiassa COMP/E-1/38.240 tekemässä päätöksessä määrättyä sakkoa

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut sekä kulut, jotka kantajille on aiheutunut siitä, että ne ovat KME:n sakon maksamisen asemesta antaneet pankkitakauksen tuomiota odotellessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio on katsonut, että kantajat muiden muassa ovat rikkoneet EY 81 artiklaa sekä ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen, joka on vaikuttanut kerroksittain keloille käärittyjen kuparisten teollisuusputkien markkinoihin Euroopan talousalueella. Näillä perusteilla komissio on määrännyt kantajat yhteisvastuullisesti maksamaan 18 990 000 euron sakon.

Kantajat eivät kiistä päätöksestä ilmeneviä seikkoja EY:n ja ETA:n kilpailusääntöjen rikkomisen osalta, mutta väittävät, että komissio on tehnyt sakon määrää laskiessaan lukuisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia virheitä. Ensinnäkin ne huomauttavat, että määrittäessään sakon perusmäärää ja ottaessaan laskelmissaan huomioon rikkomisen keston komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ole ottanut huomioon tilastollisesti merkityksetöntä kyseessä olevien sopimusten markkinavaikutusta eikä kartellin toiminnassa esiintyneitä vaihteluja.

Kantajat väittävät edelleen, että arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta komissio on huomattavasti yliarvioinut kyseessä olevien sopimusten taloudellisen vaikutuksen, koska se on ottanut huomioon puolivalmiiden tuotteiden (kupariset teollisuusputket) markkinoiden koon jalostuspalveluiden markkinoiden sijaan.

Kantajat väittävät edelleen, että komissio on tehnyt virheen, kun se ei ole ottanut huomioon useita lieventäviä olosuhteita, nimittäin sitä, että kantajat ovat soveltaneet kyseessä olevia sopimuksia rajoitetusti ja että ne ovat välittömästi ja vapaaehtoisesti lopettaneet kilpailusääntöjen rikkomisen, teollisuusputkitoimialan rakenteellista kriisiä ja sitä, että kantajat ovat tehneet yhteistyötä komission kanssa. Ne väittävät, että sakkojen alentaminen 30 prosentilla perustui virheellisiin oletuksiin tosiasioista eikä ollut johdonmukaista komission käytännön ja oikeuskäytännön kanssa. Ne huomauttavat edelleen, että komissio on syrjinyt niitä lainvastaisesti suhteessa toiseen yritykseen, koska komissio on ottanut huomioon tietyn lieventävän olosuhteen ainoastaan viimeksi mainitun osalta ja koska komission on kohdellut kyseistä yritystä paljon lempeämmin ilman mitään objektiivista perustetta.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/6

---

Giuseppe Calón 8.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-134/04)

(2004/C 146/08)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Giuseppe Caló, kotipaikka Luxemburg, on nostanut 8.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission 30.3.2004 tekemän päätöksen, joka koskee tilastotoimiston ”maataloutta, kalastusta, rakennerahastoja ja ympäristöä koskevien tilastojen” linjan johtajan palkkaluokkaan A2 kuuluvan toimen täyttämistä ja kantajan tähän toimeen esittämän hakemuksen hylkäämistä

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantaja, vastaajana olevan toimielimen virkamies, joka toimi tilastotoimiston (Eurostat) ”maataloutta, ympäristöä, ravintoa ja alueita koskevien tilastojen” linjan johtajana, oli siirretty pääosastonsa pääjohtajan pääneuvonantajan tehtäviin. Komissio päätti myös, että kantajan entinen toimi täytetään.

Kantaja riitautti nämä päätökset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa toisen asian (T-118/03, Caló v. komissio) yhteydessä.

Tällä kanteella kantaja riitauttaa päätöksen, jolla toinen virkamies nimitettiin hänen entiseen toimeensa ja vetoaa ensimmäiseksi samoihin perusteisiin kuin asiassa T-118/03. Lisäksi kantaja väittää, että tehtävään valitulla hakijalla ei ole kyseessä olevassa avointa toimea koskevassa ilmoituksessa edellytettyä pätevyyttä. Hän väittää myös, että tämä hakija oli osallistunut komission jäsenten kabinettipäälliköiden kokoukseen, jossa päätettiin sen toimen täyttämisestä, jota hän itse oli hakenut. Tämän perusteella kantaja vetoaa siihen, että avoimuuden, kohtuullisuuden ja puolueettomuuden periaatteita ja puolustautumisoikeuksia on loukattu. Lopuksi kantaja vetoaa siihen, että päätöksestä puuttuvat kokonaan perusteet.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/6

---

Kurt Martin Mayerin, Tilly Forstbetriebe GesmbH:n, Anton Volpini de Maestrin ja Johannes Volpini de Maestrin 13.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-137/04)

(2004/C 146/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Kurt Martin Mayer, Eisentratten (Itävalta), Tilly Forstbetriebe GesmbH, Treibach (Itävalta), Anton Volpini de Maestri, Spittal/Drau (Itävalta), ja Johannes Volpini de Maestri, Seeboden (Itävalta), ovat nostaneet 13.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajana on asianajaja M. Schaffgotsch.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission riidanalaisen päätöksen,

tai jos tätä vaatimusta ei hyväksytä, toissijaisesti

—	kumoaa komission riidanalaisen päätöksen kaikkien Itävallassa olevien yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osalta (riidanalaisen päätöksen liitteessä I oleva kohta AT),

tai jos tätä vaatimusta ei hyväksytä, toissijaisesti

—	a) kumoaa alueen AT 210200 (Nockberge) hyväksynnän komission riidanalaisessa päätöksessä ja b) kumoaa alueen AT 211900 (Gut Walterskirchen) hyväksynnän komission riidanalaisessa päätöksessä,

tai jos tätä vaatimusta ei hyväksytä, toissijaisesti

—

kumoaa komission riidanalaisen päätöksen liitteessä I vahvistettujen alueiden hyväksynnän yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi luontotyyppien ja lajien kannalta edustavuustasolla ja kokonaisarvioinnilla B, C ja D (vaihtoehtoisesti C ja D sekä vielä vaihtoehtoisesti vain C) jäsenvaltioiden normien mukaan a) samojen riidanalaisessa päätöksessä (liite I) hyväksyttyjen alueiden osalta, tai vaihtoehtoisesti b) kaikkien Itävallan alueiden osalta (liite I, kohta AT), tai vaihtoehtoisesti c) ainoastaan alueiden AT 210200 (Nockberge) ja AT 211900 (Gut Walterskirchen) osalta

—	joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan valtuuttamalle edustajalle.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessaan kantajat kohdistavat moitteita luettelosta alppivyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista 22 päivänä joulukuuta 2003 direktiivin 92/43/ETY nojalla tehtyyn komission päätökseen. (1) Kantajat harjoittavat maillaan maa- ja metsätaloutta sekä sivuelinkeinoja; nämä maat on riidanalaisessa päätöksessä vahvistettu ”yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi”. Kantajien mukaan he ovat päätöksen johdosta yhteisön toimen adressaatteja. On yleistävää ilman yksilöllistä arviointia, hyväksyntää ja vastaavaa korvausta (tai korvaukseen varautumista) rajoittaa yhteisön perustuslaillisen perinteen mukaan suojattavaa kantajien maaomaisuutta enemmän kuin yhteiskunnan etu edellyttää, mikä merkitsee EY 230 artiklan 2 kohdan rikkomista, mikä puolestaan edellyttää riidanalaisen päätöksen kumoamista.

Kantajat väittävät riidanalaisen päätöksen olevan ristiriidassa myös sen direktiivin (2) kanssa, johon se perustuu. Vaadittavia perusteita tarpeellisen rahoituksen arvioimiseksi ei ole asianmukaisesti esitetty eikä direktiivin vaatimaa suojelualueiden verkoston yhtenäisyyttä arvioitu.

Kantajat toteavat lisäksi, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä laiminlyönyt edellytettävällä tavalla nimenomaisesti ja eksplisiittisesti vahvistaa, minkä lajien ja luontotyyppien osalta nyt tärkeiksi alueiksi mainitut alueet tosiasiassa ovat yhteisön kannalta tärkeitä. Kantajat huomauttavat vielä lopuksi, että niiden suojelualueiden osalta, jotka koskevat kantajia, on käytetty vääriä tosiseikkoja päätöksenteon pohjana. Alueet on tältä osin katsottu tärkeiksi alueiksi epäasianmukaisesti, minkä vuoksi riidanalainen päätös on kumottava.

---

(1)  EYVL L 14, 21.1.2004, s. 21.

(2)  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7).

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/7

---

Adviesbureau Ehcon B.V:n 8.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-140/04)

(2004/C 146/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Adviesbureau Ehcon B.V., kotipaikka Reeuwijk (Alankomaat), on nostanut 8.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on A. Goedkoop.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	ensisijaisesti velvoittaa Euroopan yhteisön maksamaan korvauksena vahingosta, jota kantajalle on aiheutunut siitä, ettei sen tekemää urakkatarjousta ole hyväksytty, 158 400 euroa laillisene korkoineen siihen asti, kunnes määrä on kokonaisuudessaan maksettu

—	velvoittaa Euroopan yhteisön maksamaan korvauksena tuloihin kohdistuneesta vahingosta, joka kantajalle on aiheutunut siitä, ettei se ole voinut hyödyntää kokemustaan liiketaloudellisesti eikä laajentaa sitä, 60 000 euroa laillisine korkoineen siihen asti, kunnes määrä on kokonaisuudessaan maksettu

—

velvoittaa Euroopan yhteisön korvaamaan kantajalle välillisen vahingon, joka tälle on aiheutunut siitä, että siltä on evätty mahdollisuus jatkourakan saamiseen. Kantaja ilmoittaa jatkourakan saamista koskevan mahdollisuuden heikentymisestä aiheutuvan vahingon määräksi 10 prosenttia jatkourakan nettovoitosta, eli 25 500 euroa

—	toissijaisesti velvoittaa Euroopan yhteisön maksamaan korvauksena siitä, että kantajalta on evätty mahdollisuus saada urakka, 26 400 euroa laillisine korkoineen siihen asti, kunnes määrä on kokonaisuudessaan maksettu

—	velvoittaa Euroopan yhteisön maksamaan korvauksena kuluista, joita kantajalle on aiheutunut tarjouksen tekemisestä, 10 000 euroa laillisine korkoineen siihen asti, kunnes määrä on kokonaisuudessaan maksettu

—	velvoittaa Euroopan yhteisön maksamaan korvauksena kuluista, joita kantajalle on aiheutunut todistusaineiston hankkimisesta ja asian saattamisesta Euroopan parlamentin oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, 40 000 euroa laillisine korkoineen siihen asti, kunnes määrä on kokonaisuudessaan maksettu

—	velvoittaa Euroopan yhteisön korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja osallistui vuoden 1996 syyskuussa tarjouskilpailuun, jonka komissio järjesti juomavedestä annettuun direktiiviin liittyvien palveluiden (1) osalta. Kantaja ei tullut valituksi.

Kantajan mukaan komission toiminta on ristiriidassa avoimuusperiaatteen kanssa, jota komission on tarjouskilpailumenettelyssä noudatettava. Kantaja vetoaa siihen, että Euroopan parlamentin oikeusasiamies on kantajan esittämän valituksen perusteella tullut samaan lopputulokseen.

Kantaja väittää edelleen, että komission toiminta on ristiriidassa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 92/50/ETY (2) 3 artiklan kanssa. Kantajan mukaan komissio on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti kohdellut tarjoajia eri tavalla.

Kantajan mukaan komissio on myös rikkonut direktiivin 92/50/ETY 12 artiklan 1 kohtaa, koska komissio ei ole 15 päivän kuluessa asiaa koskevan pyynnön vastaanottamisesta ilmoittanut kantajalle kirjallisesti perusteita, joilla sen tarjous hylättiin.

Kantaja esittää edelleen, että jos komissio olisi toiminut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, kantaja olisi hyväksytty neuvotteluvaiheeseen. Kantaja toteaa, että jos näin olisi käynyt, se olisi myös saanut urakan itselleen.

Kantaja väittää myös, että komission oli direktiivin 92/50/ETY 16 artiklan ja 17 artiklan 2 kohdan nojalla lähetettävä sopimuksen tekomenettelyn tuloksia koskeva ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisen julkaisujen toimistolle 48 päivän kuluessa kyseisen sopimuksen tekemisestä.

Komissio on myös lopuksi yrittänyt johtaa kantajaa harhaan.

---

(1)  Julkinen tarjouspyyntö — XI.D.1 (EYVL 1996 C 232, s. 35).

(2)  Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1).

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/8

---

Lapin liiton, Enontekiön kunnan, Inarin kunnan, Utsjoen kunnan ja poromies Unto Auton 9.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-141/04)

(2004/C 146/11)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Lapin liitto, Enontekiön kunta, Inarin kunta, Utsjoen kunta ja poromies Unto Autto ovat nostaneet 9.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajaja Kari Marttinen ja professori Pertti Eilavaara.

Kantajat vaativat, etta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ja poistaa Suomea koskevien alueiden tiedot komission päätöksestä lainvastaisina tässä selostetulla tavalla

—	kumoaa erityisesti Pallas-Ounastunturin kansallispuistoa koskevan suojelualueen (FI1300101) kantaja, poromies Unto Auton oikeutta loukkaavana ja lainvastaisena

—	korvaa asianajokuluista syntyvät oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä ja tuomion antamisesta lukien määrättävine korkoineen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission päätös on syntynyt seuraavin keskeisimmin lainvastaisin perustein:

—	Komissio on ylittänyt toimivaltansa hyväksyessään Suomen esittämän luettelon alueista.

—	Komissio ei ole valvonut Suomen päätöksen lainmukaisuutta sille Rooman sopimuksen mukaan kuuluvalla tavalla eikä luontodirektiivin edellyttämällä tavalla, minkä vuoksi sen oma valmistelu perustuu luontodirektiivin liitteen III vastaiseen menettelyyn.

—	Suomi on valmistellut oman päätöksensä alueista yhteisöoikeuden vastaisesti, sillä se ei ole soveltanut yhteisöoikeudellista luontodirektiiviä sen liitteen III mukaisella tavalla, jonka on vahvistanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuin eri tuomioissaan.

—	Alppivyöhykkeen alueiden muodostamisesta ei ole kuultu valittajia eikä asian muu valmistelu ole perustunut Suomessa luontodirektiivin sääntelemään menettelyyn.

—

Erityisesti poromies Unto Autto katsoo, ettei komission päätös alppialueiden suojelemisesta turvaa hänen perusoikeuksiaan sen vuoksi, että päätöksellä on oikeusvaikutuksia, mutta hänen perusoikeuksiaan ei ole turvattu. Perusoikeuksilla tarkoitetaan sekä Suomen perustuslain mukaisia omaisuudensuojan, elinkeinojen harjoittamisen vapauden tai kulttuurisuojan oikeuksia. Komission päätös loukkaa myös vakiintuneessa käytännössa sovellettuja Euroopan unionin hyväksymiä perusoikeuksia.

---

29.5.2004

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/10

---

(2004/C 146/12)

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 146, 29.5.2004

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 106, 30.4.2004

EUVL C 94, 17.4.2004

EUVL C 85, 3.4.2004

EUVL C 71, 20.3.2004

EUVL C 59, 6.3.2004

EUVL C 47, 21.2.2004

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://europa.eu.int/eur-lex

CELEX: http://europa.eu.int/celex

---