30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/1

1)

Tuleva laajentuminen huomioon ottaen alueiden komitea pitää tervetulleena ehdotettuja järjestelyjä paikallista rajaliikennettä koskevien kahdenvälisten sopimusten laatimisen käynnistämiseksi koko Euroopassa, sillä tällainen rajaliikenne sekä tulevien uusien jäsenvaltioiden kesken että niiden ja niiden naapurimaiden välillä on varsin mittavaa ja usein alueellisesti tärkeää.

2)

Alueiden komitea korostaa, että tällä laajentumisen liitännäistoimenpiteellä voidaan varmistaa, että uusien jäsenvaltioiden ja niiden naapureiden välisistä rajoista ei muodostu ylivoimaista estettä kaupalle, sosiaaliselle ja kulttuuriselle vaihdolle tai alueelliselle yhteistyölle etenkään raja-alueiden asukkaiden kannalta.

3)

Alueiden komitea korostaa, että kunta-, alue- ja paikallistason viranomaiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan rajanylittävän keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön edelläkävijöitä, sillä rajoihin liittyvän ongelmat ja riskit ovat ensisijaisesti paikallisia ongelmia, joita voidaan poistaa tai ainakin vähentää tiiviin paikallisen yhteistyön avulla. Alueelliset intressit ja ongelmat voivat muodostua erittäin monitahoisiksi, ja vaikka niihin voidaan paikallisella tasolla usein löytää nopea ratkaisu, ne saattavat myös vaikuttaa pysyvän kielteisesti naapurivaltioiden välisiin suhteisiin ja olla hyvän naapuruuden esteenä.

4)

Alueiden komitea perustaa toiveikkuutensa moninaisiin ja poikkeuksetta positiivisiin kokemuksiin, joita on kerätty jo vuosikymmenten ajan eräiden Euroopan raja-alueiden paikallisessa rajaliikenteessä.

5)

Alueiden komitea pitää tervetulleena liittyvien maiden osallistumista komission ehdotuksen laatimiseen ja korostaa tarvetta jatkaa tätä vuorovaikutusta paikallisen rajaliikenteen järjestelyiden yhteydessä.

6)

Euroopan integraation tulevaisuutta varten — erityisesti laajentumista ajatellen — on suotavaa esitellä yhtenäinen rajanylittävän yhteistyön strategia. Käsillä olevat komission ehdotukset voisivat edistää asiaa merkittävästi, jos liittyvät maat ja niiden naapurissa sijaitsevat jäsenvaltiot hyödyntävät täysin asetuksen antamia mahdollisuuksia niissä tapauksissa, joissa kahdenvälisiä sopimuksia ole vielä käytössä.

1.1

pitää tervetulleena komission tarkoituksenmukaisesti yhdessä käsittelemiä ehdotuksia asetuksiksi, joiden tarkoituksena on täydentää johdonmukaista viisumioikeudellista sääntelykehystä raja-alueiden asukkaita koskevilla paikallisen rajaliikenteen helpotuksilla toistaiseksi määrittelemättömäksi siirtymäajaksi, kunnes liittyvissä ehdokasmaissa sovelletaan täysimääräisesti Schengenin säännöstöä. Samalla siirtymäajasta tehdään mahdollisimman joustava ja mahdollistetaan näin ennakoivasti järjestelmien asteittainen ja Schengenin säännöstön soveltamisasteen mukainen joustava mukauttaminen jäsenvaltioissa.

1.2

toteaa tyytyväisenä, että komission ehdotukset ovat osa perustamissopimuksen 61 artiklassa mainittua, viiden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta laadittavaa toimenpidekokonaisuutta, jonka avulla on tarkoitus vahvistaa perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaista henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Amsterdamin sopimuksella Schengenin säännöstö on sisällytetty osaksi Euroopan unionia, ja EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdassa annetaan yhteisölle yleinen toimivalta toteuttaa jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä koskevia toimenpiteitä.

1.3

viittaa lausuntoonsa aiheesta ”Laitonta maahanmuuttoa koskevan yhteisen politiikan kehittäminen, ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa, ulkorajat ja laittomien maahanmuuttajien palauttaminen” (KOM(2003) 323 lopullinen, CdR 250/2003 fin) ja korostaa huolellisesti suunnitellun viisumipolitiikan merkitystä laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan — etenkin ihmisarvoa polkevan naiskaupan — torjunnassa, jossa on tukeuduttava tehokkaaseen tietojärjestelmään ja tulokselliseen, yhdennettyyn ulkorajojen valvontajärjestelmään.

1.4

yhtyy komission tiedonannossa ”Kohti uutta naapuruuspolitiikan välinettä” esitettyyn kantaan, jonka mukaan tehokas rajavalvonta on edellytyksenä molemminpuoliselle vauraudelle ja turvallisuudelle, kaupankäynnin ja rajanylitysten helpottamiselle sekä samalla rajojen turvaamiselle.

1.5

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli erityisesti raja-alueiden vakauden ja turvallisuuden varmistamisessa.

1.6

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan ottaen huomioon EU:n ulkorajat ylittävät pitkäaikaiset sosiaaliset ja kulttuuriset yhteydet on tärkeää, että EU:n uutta ulkorajaa ei nähdä paikallisella tasolla esteenä olemassa oleville yhteyksille ja yhteistyölle, ja katsoo, että näitä yhteyksiä tulisi hyödyntää EU:n ja sen uusien naapurimaiden rauhanomaisten ja läheisten suhteiden luomisessa.

1.7

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten alueellisesta ja rajatylittävästä yhteistyöstä on valtiotason toiminnan ohella hyötyä puututtaessa pitkällä aikavälillä näihin monitahoisiin haasteisiin.

1.8

katsoo, että todellista edistystä rajatylittävässä yhteistyössä on havaittavissa nopeasti kaikkialla siellä, missä kunnianhimoinen ja ehdottomasti jatkettava rajatylittävän yhteistyön tukeminen esimerkiksi Interreg III A -ohjelmasta yhtyy raja-alueiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden tiiviiseen yhteistyöhön, joka jatkuu myös tuen päättymisen jälkeen.

1.9

toistaa pyyntönsä osoittaa raja-alueille edelleen erityistä huomiota ja myöntää niille edelleen yhteisön rajaseututoiminnan lähestymistavan mukaisesti asianmukaiset määrärahat ja välineet syrjäisen sijainnin perusteella.

1.10

on vakuuttunut siitä, että paikallisen rajaliikenteen helpottaminen on edistänyt osaltaan raja-alueiden paikallisten — sekä hallintoelinten että järjestöjen — toimijoiden ongelmatonta yhteistyötä ja että ehdotettujen asetusten avulla tätä kehitystä voidaan edelleen jatkaa.

1.11

esittää näin ollen, että menestyksekästä Euregio-mallia jatketaan myös tulevilla ulkorajoilla ja että siellä kuten myös väliaikaisilla ulkorajoilla sovittaisiin paikallisen rajaliikenteen järjestelyistä ainakin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden erityisten tukitoimien piiriin kuuluvien kuntien asukkaille, jotta voidaan vahvistaa yhteisön rahoittamien hankkeiden lisäarvoa ja helpottaa niissä tehtävää yhteistyötä.

1.12

pitää näin ollen tarpeellisena tutkia, edellyttääkö tavoitteiden saavuttaminen todellakin — vaikkakin vain maksimileveydeltään — rajatun soveltamisvyöhykkeen määrittelemistä. Komitea epäilee tämän toimenpiteen suhteellisuutta ja katsoo, että subsidiariteettiperiaatteen puitteissa tulisi ennemminkin jättää jäsenvaltioiden — joilla on tietoa todellisista paikallisista olosuhteista ja taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista riippuvaisuuksista alueiden sisällä — tehtäväksi sopia kahdenvälisesti soveltamisalueesta, etenkin kun sillä ei ole vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden etuihin.

1.13

korostaa, että paikallinen rajaliikenne, kuten kaikki toimenpiteet jäsenvaltioiden välisten rajojen purkamiseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen puitteissa, on pantava toimeen jäsenvaltioiden oikeutta ja kaikkien sopimusosapuolten intressejä kunnioittaen.

1.14

korostaa näin ollen, että jokaista rajanylitystä on valvottava ehdotetuista helpotuksista huolimatta, koska viisumeiden voimassaolon alueellisia ja ajallisia rajoitteiden noudattamista ei pystytä muuten — ilman rajanylitysleimoja — tehokkaasti varmistamaan.

1.15

korostaa, että erityisen lyhyen aikavälin L-viisumin käyttöönotossa on täytettävä kaikki samat ehdot kuin lyhytaikaisia viisumeita myönnettäessä, mutta että toisin kuin viimeksi mainitut, L-viisumi oikeuttaa oleskeluun pelkästään raja-alueella.

1.16

pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia ehdotuksen 9 artiklan mukaisten L-viisumeiden ajallisten rajojen valvomiseksi, ottaen huomioon, että 16 artiklassa määrätään maahantulo- ja maastapoistumisleimojen tarpeettomuudesta. Komission tulisi tutkia, edellyttääkö asetuksen tavoitteiden saavuttaminen tällaista valvontaa ja miten se tulisi tarpeen vaatiessa asianmukaisesti toteuttaa.

1.17

toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden ulkorajojen suojelua on tuettava myös yhteiseen konsuliohjeistoon perustuvan paikallisen konsuliyhteistyön ja viisumipolitiikan avulla.

1.18

viittaa siihen, että asetukset kuuluvat säädöksiin, jotka perustuvat Schengenin säännöstöön liittymissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja että näin ollen kaikkien ehdokasmaiden on hyväksyttävä ne kokonaisuudessaan, myös niin kauan ja siinä määrin kuin nämä maat eivät välittömästi EU:hun liittymisen myötä liity Schengenin järjestelmään.

1.19

korostaa, että paikallisen rajaliikennejärjestelmän käyttöönotto riippuu suuressa määrin myös paikallisista olosuhteista. Suunniteltujen toimenpiteiden onnistuminen edellyttää siis jäsenvaltioiden toimivallasta huolimatta raja-alueiden paikallis- ja alueviranomaisten kuulemista ennen suunnitelmien toimeenpanoa ja myös sen aikana.

1.20

korostaa, että ehdotettujen toimien ohessa on ryhdyttävä käytännön valmisteluihin ulkorajojen rajanylityspaikkojen parantamiseksi siten, että rajan ylittämisestä tulee tehokkaampaa ja sujuvampaa ja että samalla voidaan keskittää tarvittavat resurssit ulkorajojen turvallisuuden takaamiseksi.

1.21

muistuttaa, että sisärajoilla tehtävien tarkistusten poistamisesta huolimatta tällaiset toimenpiteet ovat siirtymisvaiheessa tarpeen myös väliaikaisilla ulkorajoilla, sillä alueelliset rajatylittävät liikenneverkot ovat tarpeellinen perusta EU:n laajentumisen taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien hyödyntämiselle.

1.22

pitää tervetulleena myös asetusten soveltuvuutta Kaliningradin alueen tapauksessa ja esittää, että ehdokasmaiden, EU:n ja Venäjän välisten kauttakulkujärjestelyjen toivottuna täydennyksenä ryhdytään pikaisesti laatimaan saavutettujen kompromissien mukaista asianmukaista järjestelyä.

1.23

pitää tarpeellisena mukauttaa mahdollisimman pian paikallista rajaliikennettä koskevia viisumioikeudellisia sääntöjä vastaaviin, etenkin tuontitulleja koskeviin vapautussääntöihin.

1.24

toteaa, että komissio on asiaa tarkasteltuaan perunut tiedonannossaan aiheesta ”Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa” esittämän aikomuksensa tehdä sopimuksia yhteisön ja sen naapureina olevien kolmansien maiden välillä. Komissio on päättänyt jättää asian järjestelyn naapurivaltioiden välisten kahdenvälisten sopimusten varaan, mikä mahdollistaa sekä raja-alueiden paikallisten ja alueellisten intressien että jäsenvaltioiden etujen huomioon ottamisen.

1.25

toivoo, että alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen näiden kahdenvälisten sopimusten laatimiseen mahdollistetaan yhtä itsestään selvästi kuin alueiden komitean osallistuminen rajatylittävää yhteistyötä koskevan yhteisön säännöstön kehittämiseen.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/7

1)

että tieliikenneturvallisuus on kysymys, joka koskettaa suoraan koko Euroopan unionia ja sen asukkaita. Vuosittain tapahtuu noin 1 300 000 henkilövahinkoihin johtavaa tieliikenneonnettomuutta, joissa kuolee yli 40 000 ja loukkaantuu yli 1 700 000 ihmistä. Tämän joukkotuhon taloudellisiksi kustannuksiksi on arvioitu 160 miljardia euroa, ja sen tuottaman henkilökohtaisen tuskan määrää on mahdoton arvioida,

2)

että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrätään selvästi, että yhteiseen liikennepolitiikkaan tulisi sisällyttää liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä,

3)

että eurooppalaisen liikennepolitiikan sekä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamista koskevat valtuudet ovat jaettuja, ja että alue- ja paikallisviranomaisilla on toimeenpanossa keskeinen rooli,

4)

että komissio on ehdottanut, että Euroopan unioni ottaisi tavoitteekseen vähentää kuolonuhrien määrän puoleen vuoteen 2010 mennessä,

1.1

Alueiden komitea pitää tiedonantoa ja siinä esitettyä toimintaohjelmaa merkittävänä panoksena tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi ja edistämiseksi.

1.2

Komitea tukee tavoitetta vähentää kuolonuhrien määrä puoleen vuoteen 2010 mennessä ja pitää tervetulleena, että neuvostokin kannattaa tavoitetta. Kuten tiedonannossa todetaan, tavoite merkitsee yhteistä, päättäväistä sitoutumista sekä vastuun ja toimien jakamista kaikille julkishallinnon tasoille. Tavoitteiden asettaminen, vastuualojen määritteleminen ja yhdennetty suunnittelu ovat menestymisen avaintekijöitä. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että toimintasuunnitelmalle asetettua tavoitetta tulisi harkita uudelleen. Kun otetaan huomioon, että tieliikennekuolemien määrä on vähentynyt puolella viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, tavoite vähentää tieliikenteessä kuolleiden määrää edelleen puolella vuoteen 2010 mennessä saattaa vaikuttaa liiankin kunnianhimoiselta, etenkin ajateltaessa toimintaohjelmassa hahmoteltuja toimenpiteitä. Kun otetaan huomioon tieliikennekuolemien ja onnettomuuksien määrän huomattava vaihtelu EU:n sisällä, on myös tärkeä varmistaa, että jäsenvaltioissa päästään asetettuun tavoitteeseen. Tässä yhteydessä on erityisesti otettava huomioon tieliikenneonnettomuuksien määrä sekä tieliikenneturvallisuuden alalla jo saavutetut hyvät tulokset. Samalla on pyrittävä siihen, että tulokset koskevat kaikkia tienkäyttäjiä eikä pelkästään autoilijoita.

1.3

Vaikka liikenneonnettomuuksien aiheuttamien kuolemien ja loukkaantumisien määrä onkin laskussa, komitea korostaa, ettei ole varaa tyytyväisyyteen, sillä unionin teillä vallitsevaa tilannetta ei voida edelleenkään hyväksyä.

1.4

Komitea korostaa, että yksittäisten tienkäyttäjien oikeudet eivät saa ylittää koko tienkäyttäjäyhteisön oikeutta turvallisuuteen.

1.5

Toimintaohjelman menestys edellyttää kaikkien asianosaisten panosta ja voimavaroja, ja alueiden komitea pitää tervetulleena komission antamaa tunnustusta alue- ja paikallisviranomaisten roolille. AK on myös tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut huomioon monia niistä suosituksista, jotka komitea esitti lausunnossaan aiheesta ”EU:n liikenneturvallisuuden painopisteet — Seurantakertomus ja toimenpiteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen” (3).

1.6

Komitea katsoo, että yhteisön tason toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä, kun alalla sovelletaan nopeasti kehittyvää teknologiaa ja sillä toimii maailmanlaajuista kauppaa käyviä monikansallisia yrityksiä. Komitea kannattaa siis avoimen koordinointimenetelmän soveltamista tietyissä koko unionin tieturvallisuuden parantamiseen tähtäävissä toimissa.

1.7

Komitea yhtyy siihen käsitykseen, että etenkin ylinopeuteen, rattijuopumukseen tai turvavyön ja kypärän käyttöön liittyvien tieliikenneturvallisuuden perussääntöjen laiminlyönti on vakavien onnettomuuksien suurin syy. Komitea korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä jäsenvaltioiden voimassa olevan lainsäädännön toimeenpanoon ja noudattamisen valvontaan.

1.8

Komitea pitää tieliikenneturvallisuutta koskevaa eurooppalaista peruskirjaa tervetulleena ja kannattaa sen aktiivista edistämistä. Komitea voisi edistää peruskirjan hyväksymistä koko EU:n alue- ja paikallisviranomaisten keskuudessa. Komitea kannattaa myös erityisiä ponnistuksia asian ajamiseksi ehdokasmaissa.

1.9

Alueiden komitea pitää tervetulleena ehdotusta Euroopan tieliikenneturvallisuuden seurantakeskuksen perustamisesta, sillä luotettavat ja vertailukelpoiset — etenkin onnettomuussyitä koskevat — tilastotiedot ovat tarpeen kohdennettujen lisätavoitteiden asettamiseksi tieliikenneturvallisuuden lisäämisessä.

1.10

Komitea kannattaa sellaisten normitettujen ajopiirtureiden (mustien laatikoiden) kehittämistä, jotka voidaan asentaa tieliikenneajoneuvoihin. Tämän kaltaisen teknologian laajalla käytöllä voisi olla huomattava vaikutus kuljettajien ajotapaan, ja se voisi myös vähentää merkittävästi turvallisuuslainsäädännön noudattamisen valvonnasta aiheutuvia kustannuksia.

1.11

Komitea esittää, että ajoneuvojen turvallisuusominaisuuksien kehittämiselle ja soveltamiselle myönnetään taloudellisia kannustimia nykyisten yhteisön politiikkojen puitteissa. Komitea korostaa kuitenkin, että ajoneuvoja ja niiden matkustajia suojaavien varusteiden kehitys ei saa tapahtua muiden, haavoittuvampien tienkäyttäjien kustannuksella.

1.12

Tiedonannossa todetaan, että Euroopan unionilla on käytössään rahavaroja tieliikenneturvallisuusaloitteiden tukemiseksi. AK katsoo, että näitä rahavaroja tulee myöntää myös paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön kohdennettujen tieliikenneturvallisuusohjelmien toteuttamista varten. Liikenneturvallisuusnäkökohtien tulisi myös toimia perusteena liikenneinfrastruktuurin rahoittamiselle rakennerahastoista.

1.13

Komitea katsoo, että tiedonannossa olisi voitu käsitellä yksityiskohtaisemmin muiden kuin moottoriajoneuvolla liikkuvien tienkäyttäjien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden, turvallisuutta koskevia näkökohtia. Näille tienkäyttäjille on osoitettu perinteisesti aivan liian vähän huomiota, mikä onkin johtanut aivan liian moniin onnettomuuksiin EU:n teillä. Komitea on huolissaan siitä, että ehdotettu tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma saattaa pahentaa tätä vinoutumaa entisestään.

2.1

Komitea on sitä mieltä, että toimintasuunnitelmalle asetettua tavoitetta tulisi vielä tarkastella uudelleen. Uudelleentarkastelu voisi sisältää myös alatavoitteiden asettamista yksittäisille jäsenvaltioille ja eri tienkäyttäjäryhmille, koska vaihtelu EU:n sisällä liikenneturvallisuudessa on suuri. Asetettujen tavoitteiden on oltava myös liikenneturvallisuudessa menestyneiden maiden osalta kannustavia ja realistisia. Mahdollisten alatavoitteiden asettaminen jäsenvaltioille tulisi tehdä yhdessä jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

2.2

Komitea on tyytyväinen komission ja Punaisen Ristin yhteisesti toteuttamaan lapsiin kohdistettuun kampanjaan. Komitea pitää erityisen tärkeänä kehittää nuorten kuljettajien ja tienkäyttäjien turvallista ajotapaa ja tiellä liikkumista. Tässä yhteydessä komitea pitäisi tervetulleina ehdotuksia komission tukemaksi EU:n laajuiseksi turvallista tiellä liikkumista ja ajotapaa edistäväksi ohjelmaksi, joka kohdistettaisiin — mahdollisesti Youth-ohjelman yhteydessä — keskiasteen opiskelijoihin. Paikallis- ja alueviranomaiset lienevät halukkaita ja asiantuntevia kumppaneita tällaisen ohjelman laatimisessa ja toimeenpanossa.

2.3

Komitea ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaisten roolia liikennelainsäädännön noudattamisen valvonnassa laajennettaisiin tiiviissä yhteistyössä poliisiviranomaisten kanssa, koska tällainen menettely voisi olla suureksi avuksi voimassa olevan lainsäädännön valvontaresurssien lisäämiseksi. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan saa määrätä lisätehtäviä pakollisiksi vaan niiden tulee olla vapaaehtoisia ja keskittyä lähinnä paikallisiin tieliikenneturvallisuuden ongelmiin.

2.4

Komitea kannattaa ehdotusta eurooppalaisen uusien autojen arviointiohjelman (EuroNCAP) kehittämiseksi siten, että siinä voidaan ottaa huomioon muitakin passiivisen turvallisuuden näkökohtia, kuten suoja niskavammoilta ja ajoneuvojen mukautuvuus kahden ajoneuvon yhteentörmäyksessä. Komitea katsoo kuitenkin, että EuroNCAP-ohjelmaan tulisi sisällyttää vakiona myös jalankulkijoiden loukkaantumisriskien arviointi.

2.5

Alueiden komitean mielestä toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava tieliikenneturvallisuutta ennakkoehtona tienrakennushankkeiden suunnittelussa, esimerkiksi kuulemalla tieturvallisuudesta vastaavia tahoja, kuten poliisiviranomaisia.

2.6

Komitea toteaa, että tieinfrastruktuurin parantaminen voi vähentää tieliikenneonnettomuuksien määrää ja vakavuutta. Toimintaohjelmassa esitetään uusien teiden rakentamiseen liittyviä toimia, mutta komitea pitäisi toivottavana sellaisia liikenteenhallinta- ja tieliikenneturvallisuusaloitteita, joita voitaisiin soveltaa nykyisiin teihin — myös taajama-alueilla. Esimerkiksi vaarallisille tieosuuksille tulisi harkita yleistä ohituskieltoa raskaille tavarankuljetusajoneuvoille.

2.7

Komitea ehdottaa, että Euroopan tieliikenneturvallisuuden seurantakeskuksen tehtäviin sisällytettäisiin parhaiden tieturvallisuuden toimeenpanokäytäntöjen kerääminen ja niiden jakaminen muille toimijoille. Seurantakeskuksen vastuualue voisi myös kattaa liikenne- ja turvallisuussääntöjen noudattamisastetta sekä valvontatoimien todennäköisyyttä koskevien vertailutietojen keräämisen kaikista jäsenvaltioista. Järjestelmällisesti koottujen tietojen julkaiseminen saattaisi kannustaa jäsenvaltioita parannuksiin näillä aloilla.

2.8

Komitean mielestä tieliikenneonnettomuuksien vaikutuksia niiden uhreihin ja heidän perheisiinsä tulisi tarkastella lähemmin. Tässä tulisi pyrkiä luomaan hyviä käytäntöjä onnettomuusuhreihin ja heidän perheisiinsä kohdistuvassa tiedon ja tuen jakamisessa. Toiminta voitaisiin myös liittää osaksi tieliikenneturvallisuuden seurantakeskuksen tehtäväkenttää.

2.9

Komitea edustaa paikallisia ja alueellisia hallintotasoja, eli tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelman keskeisiä toimeenpanokumppaneita. Näin ollen se haluaa olla edustettuna ohjelman seurantaryhmässä.

2.10

Komitea kannattaa ehdotusta perustaa ajokorttiasioista vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välille tiedotusverkosto. Komitea ehdottaa myös sellaisen järjestelmän laatimista, joka mahdollistaa EU:n kansalaisten muussa kuin asuinmaassaan tehdyistä liikennerikkomuksista saamien sakkojen perimisen heidän asuinmaassaan.

2.11

Komitea korostaa toistamiseen pyrkivänsä edistämään tieliikenneturvallisuutta ja suosittelee vahvistamaan keinoja, joilla estetään ajaminen ilman ajokorttia ja vakuutusta. Liian monia onnettomuuksia tapahtuu siitä syystä, että kuljettajat eivät noudata ajokorttiin tai vakuutukseen liittyviä vaatimuksia.

Tieliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi kuljettajia ei tule asettaa entistä suurempaan vastuuseen ainoastaan aiheuttamistaan vaaratilanteista, vaan myös vaatimuksista, joita heidän on noudatettava.

2.12

Komitea korostaa eurooppalaisen alueen avoimuutta ja muistuttaa uudelleen unionin kansalaisten liikkumisvapaudesta. Tieliikenteen vaarojen vastaisen toiminnan on ulotuttava rajojen yli. Tässä suhteessa on vahvistettava valtioiden välistä yhteistyötä, jotta unionin kansalaisten ja ulkomaalaisten jonkin jäsenvaltion alueella tekemistä liikennerikoksista ja -rikkomuksista määrätyt rangaistukset voidaan panna täytäntöön käytännössä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/10

1)

liikenneinfrastruktuurien kehittäminen on keskeinen väline Euroopan rakentamisessa, sillä näin edistetään kaupankäyntiä, luodaan talouskasvua, lisätään alueellista yhteenkuuluvuutta sekä rakennetaan läheisyyteen perustuvaa Eurooppaa. Näin ollen Euroopan laajuisilla liikenneverkoilla ja liikennekäytävillä on keskeinen rooli tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaan liikkuvuuden eli yhtenäismarkkinoiden esteettömän toiminnan turvaamisessa.

2)

liikennemuotojen tasapainottaminen on välttämätön edellytys ympäristöä säästävälle, Euroopan unionin kansainvälisten sitoumusten mukaiselle kestävälle kehitykselle,

3)

alueiden tasapainoinen kehitys edellyttää syrjäisten tai eristyksissä olevien alueiden asianmukaista huomioon ottamista, herkkien alueiden suojelua ja kulkuyhteyksien parantamista etenkin raja-alueilla sekä läheisyyteen perustuvan eurooppalaisen alueen luomista,

1.1

on tyytyväinen aloitteeseen, sillä Euroopan laajuiset verkot vauhdittavat kasvua ja työllisyyttä Euroopan unionissa, sekä tähdentää, että unionin kehittämiseksi tarvitaan pitkäjännitteistä näkemystä etenkin laajentumista ja unionin rajojen ulkopuolelle perustettavia multimodaalikäytäviä ajatellen. Tämä on erityisen tärkeää, jotta vältetään uusien jäsenvaltioiden jääminen syrjään.

1.2

korostaa, että liikenteen alalla Euroopan unionin toimien ei tule määräytyä talousarvioon liittyvien ja lyhyen aikavälin näkökohtien perusteella. On olennaisen tärkeää ottaa huomioon liikennejärjestelmän vaikutus unionin alueen monikeskuksiseen kestävään kehittymiseen. Rakennettavilla infrastruktuureilla ei pyritä ainoastaan helpottamaan tällä hetkellä havaittavia tai unionin laajentumisen jälkeen odotettavissa olevia ruuhkia. Ne muokkaavat myös tulevia liikennevirtoja. Tulevat liikennevirrat (henkilöt, palvelut ja tavarat) koskevat myös yhteyksiä Välimeren alueella ja Itämeren alueella sekä yhteyksiä Balkanin maihin ja muihin kolmansiin unionin naapurimaihin.

1.3

katsoo, että infrastruktuurit aikaansaavat talouskasvua ja edistävät pitkällä aikavälillä alueiden välistä taloudellista tasapainoa. Valmistautuminen unionin kehittymiseen (ja sen myöhempään laajentumiseen) on aloitettava jo nyt vahvistamalla (aineellisia ja aineettomia) yhteyksiä naapurimaihin sekä idässä että etelässä, jotta voitaisiin luoda entistä laajempi vakauteen, integraatioon ja hyvinvointiin perustuva alue. Juuri tässä mielessä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen sekä yleiseurooppalaisten ja Euro—Välimeri-alueen liikennekäytävien välisiä yhteyksiä on lisättävä. Näiden liikennekäytävien kehittäminen on osa uutta naapuruuspolitiikan strategiaa. Kuten korkean tason työryhmän raportissa todetaan, Euroopan laajuisten verkkojen (TEN) järkevässä pitkän tähtäimen suunnittelussa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaiset hankkeet on kytkettävä läheisesti yleiseurooppalaisiin liikennekäytäviin hyödyntämällä tässä yhteydessä käytettävissä olevia välineitä.

1.4

tähdentää tässä yhteydessä, että kansainvälisten yhteyksien luominen ja luonnonesteiden ylittäminen on ehdottoman tärkeää. Niitä koskeva edistyminen auttaa vähentämään kaupankäyntiä jarruttavia esteitä ja tasoittamaan kehityseroja Euroopassa.

1.5

kannattaa komission ehdotusta siitä, että Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien eri hankkeiden toteuttamista varten määritellään selkeät painopistealat, jotta käytettävissä olevat varat voidaan hyödyntää tehokkaasti ja välttää kyseisten väylien eri osuuksien hajanainen toteutuminen. Hajanainen toteuttaminen viivästyttää väylien käyttöönottoa ja siten myös niiden vaikutuksia unionin kehitykseen.

1.6

ilmaisee tässä yhteydessä kiinnostuksensa korkean tason työryhmän (Karel van Miertin ryhmä) tekemiin ehdotuksiin ensisijaisten hankkeiden valintaa koskevista täsmällisistä kriteereistä, jotka perustuvat Euroopan tasolla saatavaan lisäarvoon sekä asianomaisten valtioiden — etenkin rahoitukselliseen — sitoutumiseen. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että hyväksyttyjen hankkeiden luettelo on edelleen hyvin pitkä, jos otetaan huomioon hankkeet, jotka on jo aloitettu, mutta joita ei ole viety loppuun ja/tai joille ei ole osoitettu rahoitusta Tästä syystä tulisi käynnistää täydentävä ohjelma sellaisia hankkeita varten, jotka ovat valmiita aloitettavaksi ja joille rahoitus on olemassa ja jotka siten voidaan käynnistää pikaisesti (”pikakäynnistysohjelma”). Alueiden komitea aikoo myötävaikuttaa ja osallistua tällaisen ohjelman toteuttamiseen.

1.7

pitää tervetulleena, että etusijalle on asetettu rajatylittävät hankkeet, jotka edistävät intermodaalisuutta ja kestävien liikennemuotojen käyttöä. Komitea kannattaa erityisesti merten moottoriteitä sillä edellytyksellä, että ne ovat osa kestävän liikenteen kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Merten moottoriteiden tukitoimet eivät saa aiheuttaa merkittäviä kilpailun vääristymiä satamien välillä tai nykyisten meriliikenteen rahtipalvelujen ja kestävien maaliikennemuotojen — rautateiden sekä sisävesiliikenteen — välillä.

1.8

ilmaisee alue- ja paikallisviranomaisten halun osallistua entistä suoremmin hankkeita koskevaan tutkimustoimintaan sekä niiden laadinta- ja täytäntöönpanovaiheisiin etenkin, kun kyseessä ovat rajat ylittävät yhteydet. Alue- ja paikallisviranomaiset lukeutuvat usein aktiivisimpiin toimijoihin kyseisten hankkeiden edistämisessä.

1.9

on tyytyväinen komission pyrkimykseen nostaa EU:n rahastojen rahoitusosuus 30:een prosenttiin rajatylittäviä yhteyksiä koskevissa hankkeissa, jotka on nimetty ”unionin etua koskeviksi”. Tavallisesti tämänkaltaisiin hankkeisiin käytetään vähiten perinteisiä rahoituslähteitä. Komitea kehottaa hallituksia panemaan kyseisen suosituksen viipymättä täytäntöön.

1.10

kannattaa komission ehdotusta luoda menettely hankkeen nimeämiseksi ”unionin etua koskevaksi hankkeeksi” sekä asettaa koordinaattorit, joiden tehtävänä on seurata rajatylittäviä hankkeita.

1.11

toivoo, että hanke nimetään unionin etua koskevaksi ainoastaan silloin, kun on näytetty toteen asianomaisten valtioiden sitoutuminen hankkeeseen sekä rahoituksen että toteutusaikataulun osalta, jotta osapuolien välillä voidaan varmistaa koordinoitu ja nopea täytäntöönpano.

1.12

toivoo, että ensisijaisten hankkeiden hallinta johtaisi väylien ohjauskomiteoiden perustamiseen, kuten multimodaalikäytävien osalta on menetelty. Ohjauskomiteoihin osallistuisivat alue- ja paikallisviranomaiset, joita kyseiset väylät suoraan koskevat.

1.13

ehdottaa, että kriteereissä ensisijaisten väylien määrittelemiseksi mainittaisiin selkeästi erilaisiin hankkeisiin liittyvät tavoitteet kolmen keskeisen tekijän osalta: liikenteen pullonkaulojen poistamisen edistäminen ja verkottava vaikutus (ruuhkaisten lähtö- ja kohdealueiden väliset yhteydet, liikenneolosuhteiden parantaminen ja ajansäästö); vaikutus kestävään kehitykseen (ympäristö, mukaan lukien paikalliset vaikutukset kauttakulkualueisiin ja herkkiin alueisiin, kestäviin liikennemuotoihin siirtymistä edistävät toimet); vaikutukset aluesuunnitteluun (kulkuyhteyksien parantaminen, vaikutukset toimintaan kauttakulkualueilla). Tästä riippumatta komitea ehdottaa, että innovatiivisten teknologioiden käyttöön ja kehittämiseen kiinnitettäisiin unionissa entistä enemmän huomiota myös teollisuuspoliittiselta kannalta.

1.14

katsoo, että on laadittava alustavia, koordinoituja arviointimenettelyjä, jolloin valtiolliset rajat ylittäviä osuuksia varten voitaisiin perustaa ylikansallisia tutkimuskomissioita. Tällä tavoin voitaisiin edistää ensisijaisia väyliä koskevien päätösten johdonmukaisuutta ja avoimuutta sekä varmistaa asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen.

1.15

toivoo, että merten moottoriteiden toteuttamista koskevia sääntöjä tarkennettaisiin, jotta voidaan turvata suunniteltujen säännöllisten reittien jatkuvuus sekä varmistaa satamien ja niiden toimintapiiriin kuuluvien alueiden infrastruktuuriin johtavien yhteyksien mukauttaminen. On myös viipymättä otettava huomioon kysymykset meriliikenteen turvallisuudesta sekä tämänkaltaiseen liikenteeseen liittyviä saastumisriskejä koskevista takuista. Lisäksi on tärkeää, että säännöllisten meriliikennereittien määrittely muodostaa osan rannikkoalueiden koordinoimaa prosessia, jotta kaikenlaiset kilpailun vääristymät satamien välillä voidaan välttää.

1.16

katsoo, että Euroopan kasvualoitteen käynnistäminen edellyttää poikkeuksellisten rahoitusmuotojen käyttöönottoa. Kyseisessä aloitteessa liikenneverkkojen osuus on väistämättä huomattava.

1.17

painottaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämiseen liittyy huomattavia rahoitustarpeita, ja on huolissaan valtioiden kyvystä hankkia tähän tarvittavat varat etenkin ajankohtana, jolloin valtiot pyrkivät vähentämään julkisten menojen osuutta BKT:stä vakaussopimuksen noudattamiseksi.

1.18

on samaa mieltä ministerineuvoston kanssa siitä, että EIP:n on osallistuttava pontevammin verkon rahoitukseen, suhtautuu myönteisesti jo myönnettyihin lisämäärärahoihin ja kannustaa EIP:a kehittämään verkkoa varten uusia rahoitusmuotoja.

1.19

korostaa, että kyseinen ehdotus EIP:n roolin vahvistamiseksi on kuitenkin riittämätön kasvualoitteen ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen täytäntöönpanoa ajatellen.

1.20

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voi tarjota ratkaisun tiettyihin hankkeisiin. Useissa tapauksissa kustannuksiin ja liikenteeseen liittyvät riskit ovat kuitenkin niin suuret, että ilman hyvin kalliita vakuuksia riskien kattamiseksi omien varojen osuus ja hinnoitelluista infrastruktuuripalveluista saadut kaupalliset tulot jäävät hyvin vähäisiksi, ja niitä on täydennettävä joka tapauksessa unionin tai valtioiden julkisilla varoilla sekä jäljempänä olevissa kohdissa esitetyillä uusilla rahoitusmuodoilla. Tällä alalla EIP:lla voisi olla aikaisempaa merkittävämpi rooli yksityisten sijoittajien osallistumisen helpottamiseksi etenkin sellaisten takuumekanismien avulla, joita on jo käytetty menestyksellä eräissä hankkeissa.

1.21

muistuttaa, että rajat ylittävät osuudet eivät lyhyellä aikavälillä ole taloudellisesti riittävän kannattavia edistääkseen tasapainoista kumppanuutta ja että turvautuminen käyttömaksuihin ainoastaan kyseisillä korkeatasoisilla reiteillä ei ole omiaan ehkäisemään rajojen synnyttämiä nykyisiä vaikutuksia, vaan uhkaa pahentaa niitä.

1.22

katsoo, että edellä mainituista syistä johtuen on selvitettävä käytettävissä olevat rahoitusmuodot Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamiseksi. Valtioiden ja julkistalouden erityisiä ponnisteluja on lisättävä huomattavasti, mutta on myös löydettävä uusia tulolähteitä. Erityisesti on syytä olla varovainen kokonaisverotuksen kasvun suhteen etenkin polttoaineiden osalta, sillä kyseisten verojen keskeinen tarkoitus on kattaa ulkoiset kustannukset (turvattomuus, saastuminen, melu ja kasvihuoneilmiö), eikä niitä voida pitää verkkojen laajentamisen luontevana rahoituslähteenä. Lisäksi unionin nykyisen lainsäädännön puitteissa turvautuminen ensisijaisiin käyttökohteisiin osoitettuihin verovaroihin on hyvin epävarmaa. On ilman muuta toivottavaa kehittää lainsäädäntöä tältä osin, mutta kehittämismahdollisuudet ovat vähäiset ja toimeenpanon edellyttämät määräajat pitkiä. Kyseisen kehittämisen ensimmäisessä vaiheessa valtioille voitaisiin myöntää aikaisempaa suurempi itsenäisyys polttoaineverojen hallinnassa.

1.23

katsoo, että kun otetaan huomioon kokonaisverotuksen hyödyntämiseen liittyvät ongelmat, ensisijaisten väylien rahoittamisessa on turvauduttava nykyään etupäässä veromerkkien, lupamaksujen tai tiemaksujen kaltaisiin erityisveroihin. Samalla on luotava tasausjärjestelmiä, joilla vältetään korkeiden maksujen aiheuttamat vääristävät vaikutukset kalliisiin rakennustöihin tai vähemmän liikennöityihin osuuksiin. Alueiden komitea kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kyseiset mekanismit otetaan käyttöön nopeasti ja tasapuolisella tavalla.

1.24

muistuttaa, että sekä unionin että asianomaisten valtioiden on suunnattava rajat ylittäviin osuuksiin merkittävää rahoitustukea etenkin, kun on kyse luonnonesteiden tai herkkien alueiden ylittämisestä. Nykyisten ehdotusten mukaan unionin rahoitusosuus voisi nousta 30 prosenttiin hankkeiden kokonaiskustannuksista.

1.25

esittää, että asianomaisten valtioiden osallistuminen rajat ylittävien osuuksien rahoittamiseen niitä koskevalta osalta otetaan yhdeksi keskeisistä kriteereistä ensisijaisten väylien nimeämiseksi unionin etua koskeviksi hankkeiksi. Lisäksi komitea toivoo, että hallitukset noudattaisivat korkean tason työryhmän raportissa ehdotettuja aikatauluja.

1.26

ehdottaa, että tutkittaisiin ensisijaisten väylien eri osuuksien rahoitusmuotoja, jotka olisivat sopusoinnussa niiden päätavoitteiden kanssa. Ruuhkien ja liikenteen pullonkaulojen poistamisessa voidaan turvautua helpommin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen vilkkaan liikenteen takia sekä siksi, että käyttäjät ovat valmiita maksamaan ajansäästöstä. Sitä vastoin parannettaessa kulkuyhteyksiä syrjäisille seuduille sekä rakennettaessa rajat ylittäviä osuuksia voidaan luontevammin tukeutua vero- tai muihin sen kaltaisiin varoihin.

1.27

toivoo, että ensisijaisia hankkeita koskevia rahoitusmekanismeja kehitettäisiin sen varmistamiseksi, että varat ovat kaikkien osapuolien — myös unionin — käytettävissä, jotta voidaan välttää liiallinen tukeutuminen EU:n rakennerahastojen kaltaisiin unionin varoihin, jotka on suunniteltu muihin tarkoituksiin.

1.28

tähdentää, että alue- ja paikallisviranomaisten suuntaama rahoitus Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin tulee pysymään marginaalisena siitä syystä, että niillä on vastuullaan muita infrastruktuureja, jotka ovat usein välttämättömiä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen asianmukaiselle toiminnalle. Alueiden kulkuyhteyksien, kilpailukyvyn ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi on syytä huolehtia rakennerahastojen johdonmukaistamisesta Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin nähden. Tämä olisi otettava huomioon yhteisön suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä.

1.29

katsoo, että siinä määrin kuin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaa rahoitusta voidaan kartuttaa yhteisön muiden rahastojen avulla (EAKR ja koheesiorahasto), on tärkeää määrätä näin kerätyille varoille yläraja, joka vaihtelee väylän vaativuustason mukaan. Tämä edellyttää sitä, että liikennepolitiikasta ja aluepolitiikasta (sekä tarvittaessa kilpailupolitiikasta) vastuussa olevat laativat Euroopan tasolle alueiden viitteellisen luokittelun.

2.1

kehottaa suorittamaan seikkaperäisemmän tutkimuksen komission ehdotuksessa esitetystä toimenpideluettelosta, kuten komissio itse on esittänyt ehdottaessaan kasvualoitteen yhteydessä ”pikakäynnistys-ohjelman” perustamista, jotta voidaan esittää realistinen luettelo pikaisesti käynnistettävistä hankkeista.

2.2

ehdottaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisten väylien nimeäminen ”unionin etua koskeviksi hankkeiksi” edellyttää asianomaisten valtioiden osallistumista rahoitukseen kyseisten väylien rajatylittävien osuuksien toteuttamiseksi sekä asianomaisten paikallisviranomaisten osallistumista.

2.3

painottaa sitä, että on määriteltävä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluvien käytävien toteuttamista koskevat realistiset painopistealueet erityisesti laatimalla monivuotinen suunnitelma unionin ja asianomaisten valtioiden rahoitusvaroja varten. Varojen keskittämisellä voitaisiin näin varmistaa tehokkuus sekä laadittujen aikataulujen noudattaminen. Valintakriteereissä on otettava huomioon rahoitusmuotojen tarkoituksenmukaisuus (käyttäjät ja/tai veronmaksajat) kyseisen väylän eri osuuksien päätavoitteisiin nähden.

2.4

esittää, että asianomaiset alue- ja paikallisviranomaiset osallistuisivat ensisijaisten väylien ohjauskomiteoiden muodostamiseen sekä hankkeiden arviointiin ja suunnitteluun esimerkiksi osallistumalla — siinä tapauksessa, että ajatus toteutetaan — säännöllisesti Euroopan meriturvallisuusviraston työskentelyyn suurten infrastruktuurihankkeiden ollessa kyseessä. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Italia ehdotti tätä Napolissa 4. ja 5. heinäkuuta 2003 pidetyssä kokouksessa.

2.5

ehdottaa, että meriturvallisuus ja ympäristön suojelu mainitaan merten moottoriteitä käsittelevässä asiakirjassa erikseen.

2.6

pitää välttämättömänä, että uudessa naapuruusstrategiassa, jossa tuodaan esille yleiseurooppalaisten ja Euro—Välimeri-alueen liikennekäytävien merkitys integraatioon ja kehitykseen perustuvan alueen luomisessa, varataan asianmukaiset varat niiden toteuttamiseen ja tähdennetään, miten tärkeää on, että asianomaiset alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat niiden suunnitteluun.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/14

1)

Ruuhkat ja saasteet kunnissa ja alueilla lisäävät liike-elämän kustannuksia, haittaavat liikennejärjestelmien tehokasta toimintaa, pilaavat ympäristöä ja ovat kansanterveydelle haitallisia.

2)

Infrastruktuurin käyttömaksut ovat vain yksi lukuisista välineistä, joilla voidaan turvata liikenneinfrastruktuurien entistä kestävämpi ja tehokkaampi käyttö.

3)

Tieliikenteen verojen ja maksujen nykytaso ei perustu todellisten kustannusten huomioimiseen, mikä vääristää jäsenvaltioiden välistä kilpailua, jättää huomioimatta ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset kustannukset sekä vaikeuttaa infrastruktuuri-investointien rahoittamista.

4)

Tavaraliikenne on ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun pyritään edistämään Euroopan yhdentymistä sekä alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

5)

Tällä hetkellä kustannukset jäävät niiden viranomaisten maksettaviksi, jotka vastaavat raskaan kansainvälisen tavaraliikenteen kuormittamien teiden hoidosta, mikä saattaa aiheuttaa kyseisille viranomaisille suhteettoman rasitteen.

6)

Amsterdamin sopimuksen 3 c artiklassa määrätään, että EU:n on sisällytettävä ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset yhteisön politiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen kestävän kehityksen edistämiseksi.

7)

Göteborgiin kokoontunut Eurooppa-neuvosto katsoi, että eri liikennemuotojen välisen tasapainon muuttaminen on yksi EU:n kestävän kehityksen strategian ydinkysymyksistä.

8)

Yksi osa ehdotuspaketista Euroopan laajuisen liikenneverkon tukemiseksi on tiemaksujen sähköisten keruujärjestelmien yhteentoimivuutta yhteisössä koskeva direktiiviehdotus, josta komitea antaa erillisen lausunnon (CdR 185/2003 fin) (1).

1.1

kannattaa sitä, että eurooppalaisten puitteiden soveltamista yli 3,5 tonnin painoisiin raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin, Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon sekä mahdollisiin kiertoteihin rajoitetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Komitea pitää myös tervetulleena, että komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilla säilyy oikeus ulottaa tietullit tai käyttäjämaksut kattamaan koko tieverkkonsa.

1.2

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten on voitava osallistua päätöksentekoon maksujen soveltamisesta niiden omilla hallintoalueilla, mikä auttaa tasapainottamaan ristiriitaa yhtäältä paikallisten ja alueellisten taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten etujen sekä toisaalta tarpeen pyrkiä välttämään kilpailun vääristymistä EU:ssa välillä. Alue- ja paikallisviranomaisten on voitava päättää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vapaasti ja joustavasti, peritäänkö maksuja ollenkaan ja missä niitä peritään. Kestävää liikennepolitiikkaa ajatellen olisi kuitenkin toivottavaa, että raskaille tavaraliikenteen ajoneuvoille luotaisiin yhdennetty ja Euroopan laajuisesti voimassa oleva vähimmäistariffi.

1.3

suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotuksessa todetaan selvästi kiertoteiden aiheuttama ongelma. Komitea katsoo, että maksujen rakennetta on voitava muuttaa mahdollisimman joustavasti, jotta sivuteitä ei käytetä pääteiden korvikkeena.

1.4

katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioita ei tule velvoittaa pyytämään komissiolta lupaa, jos ne haluavat periä maksuja muiden kuin päätieverkon teiden käytöstä.

1.5

kehottaa komissiota edistämään asiasta vastaavien komission virkamiesten ja paikallis- ja aluehallinnon asiantuntijoiden välistä teknistä vuoropuhelua liikennepolitiikan suunnitteluvaiheessa.

2.1

toteaa, että maksujärjestelmän rakenteen avoimuus on oleellisen tärkeää sen varmistamiseksi, että käyttäjät hyväksyvät maksut.

2.2

on kuitenkin pettynyt siihen, että komission ehdotuksissa ei ole otettu huomioon valkoiseen kirjaan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” sisältyviä alkuperäisiä ehdotuksia, koska nykyversiossa vain infrastruktuurikustannuksia ja onnettomuuksista aiheutuvia kattamattomia kustannuksia voidaan käyttää infrastruktuurimaksujen laskentaperusteina. Alueiden komitea kannatti komission vuonna 1998 julkaisemassa valkoisessa kirjassa ”Oikeudenmukainen maksu infrastruktuurin käytöstä” hahmoteltua lähestymistapaa. Valkoisessa kirjassa ehdotettiin mallia, jonka mukaan maksut perustuvat kaikkia ulkoisia kustannuksia heijastaviin rajakustannuksiin.

2.3

kehottaa komissiota edelleen etsimään yhteisesti sovittavaa metodiikkaa, jonka avulla kaikki asiaankuuluvat ulkoiset kustannukset pystytään kvantifioimaan, mieluiten rajakustannusten pohjalta, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida, miten toivottavaa ja käytännöllistä kyseisten kustannusten sisällyttäminen maksujärjestelmään on, kun asiaa tarkastellaan liiketoimintaan ja kilpailukykyyn mahdollisesti kohdistuvia haittavaikutuksia ajatellen.

2.4

toteaa, että kustannuksia arvioitaessa on otettava huomioon ajoneuvojen käytön vaikutukset infrastruktuuriin ja ympäristöön. Koska ehdotuksessa käsitellään ajoneuvojen painoa, akseliominaisuuksia, moottorityyppejä sekä moottorien päästötasoja, sillä on todennäköisesti vaikutuksia alue- ja paikallisviranomaisiin tai muihin elimiin, jotka saattavat joutua testaamaan kyseiset ajoneuvot tai määräysten noudattamista valvomalla valistamaan, että ne täyttävät vähimmäisvaatimukset. Komitea huomauttaa kuitenkin, että kaikilla katsastusasemilla ei ole tällä hetkellä käytettävissään tavarankuljetusajoneuvojen tyyppihyväksyntää tai rekisteröintiä koskevaa asianmukaista tietoa.

2.5

kehottaa kuitenkin komissiota tarkastelemaan uudelleen liitteessä III esitettyjä vahinkoluokkia koskevia ehdotuksiaan. Erityisen poikkeavalta vaikuttaa se, että ajoneuvoyhdistelmät (auton ja varsinaisen tai puoliperävaunun yhdistelmä), joissa on 3+3 akselia ja joiden suurin sallittu kokonaispaino on 36—40 tonnia, on luokiteltu kuuluviksi vahinkoluokkaan I eli samaan luokkaan kuin kaksiakseliset kuorma-autot, joiden suurin sallittu kokonaispaino on 3,5—7,5 tonnia. Kyseisten ajoneuvoluokkien aiheuttama todellinen tiejärjestelmän rasitus ei juurikaan heijastu niiltä perittävien maksujen tasona.

2.6

kannattaa mahdollisuutta vaihdella tietulleja paikallisten olosuhteiden mukaan, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti tiheään asutut alueet tai ympäristöltään arat alueet.

2.7

kehottaa komissiota selventämään niiden herkkien alueiden määritelmää, joilla tietulleja on mahdollista korottaa enintään 50 prosenttia. Määritelmä on nykyisessä muodossaan liian epämääräinen, ja jäsenvaltiot saattavat tulkita sitä hyvin vaihtelevasti. Alppien alueen rajauskriteeriksi soveltuisi Alppeja koskeva yleissopimus, jonka myös EU on ratifioinut.

2.8

kannattaa niin ikään maksujen vaihtelua vuorokaudenajan ja ruuhkautumisasteen mukaan sen varmistamiseksi, että tavaraliikenteen operaattorit käyttävät tieverkkoa mahdollisimman tehokkaasti.

2.9

katsoo, että maksuja on voitava vaihdella vuorokaudenajan lisäksi myös päivän luonteen ja ajoneuvon kulkusuunnan mukaan. Keskimääräisten maksujen tulee tällöin kuitenkin olla EU:n suuntaviivojen mukaiset.

2.10

kehottaa komissiota poistamaan rajoitukset, jotka koskevat maksujen vaihtelua ruuhkautumisasteen mukaan. Tällaiset rajoitukset estävät ruuhkamaksujärjestelmien tehokkaan toiminnan, sillä liikenteen kohtuullisen sujuvuuden turvaamiseksi ruuhkamaksut tulisi joissakin tapauksissa voida määrittää yli kaksinkertaisiksi halvimpaan maksuun verrattuna. Viranomaisten tulee voida päättää maksuista vapaasti, niin että ne ovat paikalliset olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman tehokkaalla tasolla. Tällöin on noudatettava ennen kaikkea suhteellisuusperiaatetta.

2.11

on huolissaan siitä, että koska kuljetusmatkat EU:n syrjäisille ja vaikeakulkuisille alueille ja sieltä pois ovat väistämättä keskimääräistä pidemmät, matkan pituuteen perustuvilla maksuilla saattaa olla suhteettomia vaikutuksia paikallistalouksiin. Maksuja tulisi voida vaihdella näiden vaikutusten tasoittamiseksi.

2.12

toteaa, että maksujen vaihtelun tulee olla oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, jotta vältetään epäreilu kilpailu markkinoilla.

2.13

suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen kompensoida maksuja veronalennuksilla, erityisesti alentamalla vuotuista ajoneuvoveroa.

2.14

toteaa jälleen kerran pitävänsä kyseenalaisena sitä, ovatko yhteisön poliittiset toimet tällä alalla riittäviä nopeuttamaan puhtaamman teknologian ja puhtaampien polttoaineiden käyttöönottoa. Komitea katsoo, että komission tulisi pohtia politiikkojen entistä parempaa integrointia tällä alalla sekä infrastruktuurin käyttömaksujen kohdalla varmistaakseen, että molemmat politiikan alat auttavat sekä vähentämään ruuhkia että pienentämään haitallisia päästöjä.

2.15

kehottaa komissiota panostamaan tieinfrastruktuurin käyttömaksujärjestelmän kehittämistä koskeviin teknisiin tutkimuksiin, erityisesti rajakustannusten laskentamenetelmiin, ja sisällyttämään kaikki ulkoiset kustannukset maksuihin.

3.1

katsoo, että toimivat liikenneinfrastruktuurit edistävät oleellisesti Euroopan alueiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kun otetaan huomioon tieliikenteen kasvu, on tärkeää muuttaa suhtautumista eri liikennemuotoihin ja rohkaista kestävien liikennemuotojen käyttöä. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että on olemassa käyttökelpoisia ja yhtä tehokkaita ja kilpailukykyisiä vaihtoehtoja.

3.2

kannattaa liikenteeseen liittyvistä palveluista kerättävien maksujen varaamista liikennealan palvelujen rahoittamiseen. Tämä on keskeisen tärkeää sen varmistamiseksi, että tienkäyttäjät hyväksyvät maksujärjestelmän. Samalla komitea kuitenkin esittää sen sallimista, että käyttömaksuista saatavia varoja käytettäisiin myös ajoneuvo- tai polttoaineverojen alentamisesta johtuvien menetysten kompensoimiseen.

3.3

katsoo kuitenkin, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tulisi saada päättää vapaasti, miten ne käyttävät ehdotetusta uudesta liikenteen maksujärjestelmästä saatavat tulot, varsinkin silloin, kun maksuja kerätään niiden vastuulla olevilla teillä.

3.4

katsoo, että kaikkien maksujen osalta tulisi hyväksyä selkeästi mahdollisuus ristiinrahoittaa tieliikenteelle vaihtoehtoisia liikennemuotoja entistä kestävämpien liikennemuotojen edistämiseksi. Tätä mahdollisuutta ei tulisi rajoittaa koskemaan yksinomaan herkkiä alueita, joilla sovelletaan korotettuja maksuja.

3.5

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään vaihtoehtoisia liikennemuotoja, mikä vähentää ruuhkia ja edistää muutoksia liikennemuotojen käytössä tavarakuljetusten osalta.

3.6

katsoo, että kansallisen valvontaviranomaisen perustaminen kuhunkin jäsenvaltioon on tarpeetonta. Mikäli kansallinen valvontaviranomainen kuitenkin perustetaan, siihen tulisi kuulua paikallis- ja alueviranomaisten edustajia. Jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tulisi voida päättää itse, miten ne valvovat ja hallinnoivat maksujärjestelmästä saatavia tuloja. Niiden tulisi ottaa käyttöön riittävän avoimia menettelyjä, joilla tehdään tiliä kerätyistä maksuista sekä siitä, miten niitä käytetään liikenteen hyväksi. Järjestelmien tulee olla kaikille asianosaisille toimijoille avoimia.

3.7

huomauttaa, että komitea antaa Euroopan laajuisen liikenneverkon rahoituksesta erillisen lausunnon.

4.1

huomauttaa, että useat alue- ja paikallisviranomaiset ovat ottaneet tai suunnittelevat ottavansa käyttöön tiemaksujärjestelmiä, jotka perustuvat etäisyyksiin tai käytettyyn aikaan ja joissa käytetään joko tietullia tai vinjettiä (2).

4.2

suhtautuu myönteisesti selkeään toteamukseen, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ja niiden alue- ja paikallisviranomaiset päättävät jatkossakin muita kuin päätieverkon teitä koskevista maksuista sekä kaupunkialueiden ruuhkamaksujärjestelmistä. Tämänhetkinen tilanne säilyy, eli kyseisten maksujen soveltamista rajoittavat ainoastaan perussopimusten yleiset määräykset eivätkä ehdotetun direktiivin periaatteet.

4.3

huomauttaa, että eurovinjetti-direktiivi ei koske kaupunkialueiden teitä eikä paikallisteitä, elleivät ne ole osa Euroopan laajuista liikenneverkkoa. Lisäksi kiertoteiden käytöstä voidaan periä maksuja.

4.4

painottaa näin ollen seuraavia asioita:

5.1

kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota ehdotetun maksujärjestelmän vaikutuksiin etenkin

kun komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista vuonna 2008. Tästä ei saa kuitenkaan aiheutua jäsenvaltioille tai alueille kohtuutonta hallinnollista lisätaakkaa.

—

Päästöihin perustuvan ajoneuvoveron ekologinen ohjausvaikutus heikkenisi.

—

Henkilöajoneuvojen suhteellinen verorasitus vääristyisi kohtuuttomasti. Tämän seurauksena moniin henkilöautoihin voisi kohdistua huomattavasti korkeampi verotaakka kuin raskaan tavaraliikenteen ajoneuvoihin Tämä olisi ristiriidassa ajoneuvoverojärjestelmän periaatteiden kanssa, sillä käytännössä järjestelmällä katetaan infrastruktuurikustannuksia, vaikka tälle ei oikeudellista perustetta olekaan.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/25

1)

Euroopan tulevaisuuden kannalta on tärkeää kaikilla tasoilla torjua välinpitämätöntä suhtautumista politiikkaan, joka on kohonneesta koulutustasosta huolimatta entistä yleisempää erityisesti nuorten keskuudessa. Tutkimukset osoittavat, että nuorten demokraattinen aktiivisuus on tiiviisti sidoksissa heitä välittömästi kiinnostavaan toimintaan.

2)

Alue- ja paikallisviranomaisilla on eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa ratkaiseva rooli, sillä juuri ne ovat yhteydessä nuorisoon ja juuri kyseisellä tasolla nuoret kokeilevat koulussa ja vapaa-aikanaan ensimmäistä kertaa demokraattista vaikuttamista, joka on osa kansanvaltaista yhteiskuntaa.

3)

Eurooppalaisen nuorisopolitiikan tulee olla johdonmukaista nuorten puolesta ja yhdessä heidän kanssaan tehtävää politiikkaa. Myös asianmukaisten viranomaisten ja politiikan eri alojen tulee olla mukana, sillä siten varmistetaan alalla tarjolla olevien resurssien entistä parempi hyödyntäminen.

4)

Komitea ottaa huomioon 24. marraskuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan yhteistyön tulevaisuudesta (CONS 1475/03).

5)

Komitea ottaa huomioon Eurooppa-valmistelukunnan ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaista ja sen III-182 artiklan.

6)

Unionin nuorisopolitiikan tulee kaikilla hallinnollisilla ja poliittisilla tasoilla ja kaikissa maissa olla näkyvää, ja siihen liittyvässä viestinnässä tulee hyödyntää eurooppalaisten nuorten käyttämiä kanavia ja heidän kieltään,

1.1

Alueiden komitea kannattaa komission valitsemaa etenemistapaa, eli kyselytutkimusta, joka kattaa jäsenvaltioiden lisäksi kaikki jäsenyyttä hakeneet maat. Komitea on myös tyytyväinen siihen, että komissio on kuullut Euroopan nuorisofoorumia ja ottanut huomioon sen kannanoton (3). Valittu lähestymistapa on myönteistä jatkoa aiheesta ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” julkaistulle valkoiselle kirjalle (4), jossa huomattava osa eri maiden nuoria, asiantuntijoita ja eri tasoilla toimivia poliitikkoja pääsee esittämään asiansa.

1.2

Alueiden komitea on jo aiemmin todennut olevansa tyytyväinen avoimen koordinointimenetelmän sekä läheisyysperiaatteen soveltamiseen unionin nuorisopolitiikassa, mikäli alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan siihen täysivaltaisesti mukaan. Tämän vuoksi komitea suositteleekin, että sitä kuullaan tulevaisuudessa nuorisopolitiikan aloitteista, eikä niistä ainoastaan ilmoiteta sille.

1.3

Alueiden komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että johdonmukainen unionin nuorisopolitiikka, jossa otetaan huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden tilanne sekä eurooppalaisten nuorten haasteet ja ongelmat, voi osaltaan edistää Eurooppa-neuvoston Lissabonin- ja Barcelonan-kokouksissa asetettujen strategisten tavoitteiden toteuttamista. Niillähän pyritään luomaan ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous”.

1.4

Alueiden komitea kannattaa komission näkemystä, että virallisen järjestelmän ulkopuolinen ja omaehtoinen oppiminen sekä liikkuvuuteen liittyvät toimet ovat yhdessä virallisen koulutusjärjestelmän kanssa ratkaiseva tekijä nuorten yksilönkehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden kannalta ja että mainitut koulutusmuodot tulee asettaa nuorisopolitiikassa etusijalle paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla. Unionin tasolla nämä tavoitteet tulee liittää erityisesti kaudella 2006—2012 toteutettaviin uuden sukupolven ”Nuoriso-” ja ”Grundtvig” -ohjelmiin.

1.5

Alueiden komitea on samaa mieltä komission päätavoitteesta, eli ”sellaisten toimintojen toteuttamisesta ja tukemisesta, joilla edistetään nuorten aktiivisen kansalaisuuden harjoittamista ja vahvistetaan heidän täysipainoista osallistumistaan demokraattiseen yhteiskuntaelämään”. Komitean mielestä on kuitenkin ratkaisevan tärkeää painottaa sitä, että nuoret, ja nimenomaan kaikki nuoret, on myös kutsuttava mukaan nuorisopolitiikan konkreettisten tavoitteiden muotoiluun.

1.6

Alueiden komitea on samaa mieltä komission toteamuksesta, että erityisesti nuorten kiinnostuksen hiipuminen politiikkaan edellyttää, että nuorten demokraattiseen elämään osallistumiseen liittyvien yhteisten tavoitteiden toteuttamisen rinnalla selvitetään intensiivisesti niitä mekanismeja, jotka ovat kyseisen suuntauksen takana, sekä ehdotetaan toimenpiteitä kyseisten mekanismien välttämiseksi ja niiden poistamisen tehostamiseksi.

1.7

Alueiden komitea on yhtä mieltä komission sekä nuorten osallistumista paikalliseen ja alueelliseen toimintaan koskevan Euroopan neuvoston peruskirjan ”European Charter on the Participation of Young People in Local and Regional Life” kanssa paikallisyhteisön ratkaisevasta asemasta. Se kehottaakin jäsenvaltioiden hallituksia yhdessä paikallistoimijoiden kanssa luomaan lainsäädännölliset edellytykset ja tarjoamaan riittävät resurssit työlle, jonka tavoitteena on saada kaikki nuoret mukaan paikallistason poliittiseen elämään.

1.8

Tästä syystä AK kehottaa perustamaan paikallisia nuorisoneuvostoja ja kannattaa niiden perustamista.

1.9

Alueiden komitea kannattaa osallistumisen edistämiseksi esitettyjä toimia. Se katsoo kuitenkin, että jo varhaisessa vaiheessa on kiinnitettävä suurta huomiota naisten ja miesten tasavertaiseen osallistumiseen. Lisäksi on pyrittävä edistämään niiden nuorten osallistumista, joiden on sosiaalisen tai etnisen alkuperänsä, vammansa tai muun syyn vuoksi erityisen hankalaa saada äänensä kuuluviin poliittisessa elämässä. Alueiden komitea pitää tasa-arvoisten demokraattisten osallistumismahdollisuuksien puolustamista ehdottoman välttämättömänä.

1.10

Alueiden komitea katsoo, että yhtäältä yksityisten valtiosta riippumattomien organisaatioiden, nuoriso- ja vapaa-ajankerhojen, yhdistysten ja vanhempien sekä toisaalta julkisviranomaisten sekä poliittisten toimijoiden yhteistoiminnan parantaminen on olennainen edellytys osallistumiseen tähtäävän hankkeen onnistumiselle. Sama periaate pätee myös paikallisen, alueellisen, jäsenvaltio- ja unionitason yhteistoimintaan.

1.11

Alueiden komitea pitää tervetulleena nuorison kutsumista mukaan Euroopan komission kokeiluhankkeisiin (GD EAC 43/03), joiden tavoitteena on nuorten osallistumisen lisääminen. Komitea on tyytyväinen komission asiaa kohtaan ilmaisemaan huomattavaan kiinnostukseen ja valmiuteen myöntää hanke-ehdotuksille seuraavalla kierroksella nykyistä enemmän resursseja, sillä viime kierroksella hankkeista pystyttiin rahoittamaan vain hyvin pieni osa.

1.12

Alueiden komitea on samaa mieltä tarpeesta muuttaa sekä nuorten että poliitikkojen asenteita ja ajattelutapoja. Nuorten osalta tämä on mahdollista ainoastaan, mikäli he tuntevat aidosti vaikuttavansa politiikkaan. Nuorten kanssa käytävää vuoropuhelua on erityisesti laajennettava aloilla, joilla nuoret ovat juuri saaneet entistä paremmat mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon tai joilla osallistumismahdollisuuksien parantaminen on toteutettavissa. On myös edistettävä nuorten osallistumista heille suunnattujen palvelujen suunnitteluun ja hallinnointiin sekä kokeiltava nuorten aktiivisen yhteiskuntaelämään osallistumisen muotoja. Tämän suuntaisten aloitteiden tulee olla konkreettisia ja sisältää mm. ehdotuksia toimiksi, joilla tavoitetaan ne nuoret, jotka eivät ole mukana esim. yhdistystoiminnassa.

1.13

Alueiden komitea korostaa, että on tärkeää järjestää eurooppalaisille nuorisojärjestöille ja muille aktiivista nuorisopolitiikkaa harjoittaville organisaatioille taloudelliset mahdollisuudet toimia nykyistä tiiviimmässä yhteistyöverkossa ja vaihtaa alaa koskevia hyviä käytänteitä. Komitea onkin tyytyväinen ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön toimintaohjelmasta nuorisoalalla Euroopan laajuisesti toimivien organisaatioiden tukemiseksi (5).

1.14

Alueiden komitea on samaa mieltä siitä, että monet nuoret eivät voi osallistua demokraattisiin prosesseihin sosio-ekonomisista, koulutuksellisista, etnisistä, kulttuurisista tai sukupuoleen liittyvistä syistä taikka fyysisen tai psyykkisen vamman vuoksi. Onkin ratkaisevan tärkeää, että valtavirtaan kuuluvien toimien lisäksi erityisesti aluetasolla varataan keinoja tutkia myös niitä pintaa syvemmällä olevia syitä, jotka vaikuttavat edellä mainittujen nuorten heikkoon osallistumiseen. Samalla on tehtävä aloitteita, jotka auttavat ehkäisemään ja helpottamaan esiin tulleita kielteisiä tekijöitä.

1.15

Tämän vuoksi AK kannattaa voimakkaasti sitä, että Eurooppa-valmistelukunnan ehdotuksessa Euroopan perustuslaiksi, sen III-182 artiklassa, täydennetään nuorisopolitiikan alaa koskevia nykyisten perustamissopimusten määräyksiä tavoitteella, jonka mukaan unionin toiminnalla pyritään kannustamaan nuorten osallistumista Euroopan demokratian toimintaan.

1.16

Alueiden komitea on samaa mieltä siitä, että oppiminen eri ulottuvuuksineen — niin epävirallinen opetus (aloitteet, jotka helpottavat heikossa asemassa olevien väestönosien koulutukseenpääsyä) kuin virallisen järjestelmän tarjoama ja sen ulkopuolinen oppiminen (esim. ”toisen mahdollisuuden koulut” ja vastaavat holistista ihmisnäkemystä tukevat aloitteet) — on yksi kulmakivistä siinä kehityksessä, joka edistää nuorten kykyä osallistua demokraattiseen prosessiin. Näin ollen jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten on muotoiltava koulutuspolitiikkaa, joka tähtää konkreettisesti todella demokraattiseen oppimiseen.

1.17

Alueiden komitea pitää tärkeänä myös sitä, että nuoret ymmärtävät edustuksellista demokratiaa ja voivat kokeilla sitä. Komitea kehottaakin laatimaan esim. nuorisopoliitikkopäivien kaltaisia konkreettisia toimia ja aloitteita sekä ottamaan käyttöön nuorten kohtauspaikoissa (kouluissa, nuorisotaloissa jne.) ja/tai kansalaisina hyödynnettäviä osallistuvan demokratian välineitä.

1.18

Alueiden komitea pitää yhteiskunnallista perintöä tekijänä, joka on demokraattiseen prosessiin osallistumiskyvyn ja -halun lisäksi ratkaiseva. Tästä syystä virallisen järjestelmän ulkopuolisen, omaehtoisen sekä viralliseen järjestelmään kuuluvan oppimisen yhteensovittamisessa on otettava huomioon vanhempien ja perheen mahdollisimman laaja ja tehokas osallistuminen.

1.19

Alueiden komitea on yhtä mieltä tarpeesta tutkia nuorisoryhmien marginaalistumisen syitä, kuten yhteiskunnallista perintöä ja maailmanlaajuistumisen seurauksia, ja vaatii konkreettisia aloitteita, kuten unionin laajuista vertailuanalyysia.

1.20

Alueiden komitea on samaa mieltä siitä, että nuorisoa koskevalla tiedottamisella on vähintään kaksi kohderyhmää, eli 1) nuoret ja 2) nuorten kanssa tekemissä olevat aikuiset. Nuorisolle suunnatussa tiedottamisessa onkin tästä syystä tärkeää tiedostaa kohderyhmä, jotta viestin välitystapa, muoto, media ja sisältö voidaan muotoilla vastaavasti. On tarjottava erityisesti nuorille suunnattuja tiedotus-, ohjaus- ja neuvonantopalveluita (nuorten tiedotuskeskukset).

1.21

Alueiden komitea myöntää, että vastuu nuorisolle suunnattavan tiedon välittämisestä on sekä jäsenvaltioilla että alue- ja paikallisviranomaisilla. On kuitenkin korostettava, että toimeenpanossa tärkeimpiä toimijoita ovat alue- ja paikallistaso, joiden tuleekin osallistua mahdollisimman laajasti strategian suunnitteluun.

1.22

Alueiden komitea panee merkille komission päätelmän analyysista, joka koskee nuorten tietopalveluja jäsenvaltioissa. Päätelmien mukaan monet palvelut osoittautuvat tietyssä määrin puutteellisiksi tasoltaan, yhteisön, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallistason väliseltä koordinoinniltaan sekä käyttökelpoisuudeltaan. Komitea onkin yhtä mieltä siitä, että tässä suhteessa on tapahduttava huomattava parannus erityisesti kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevaa kohderyhmää edustavien nuorten ja fyysisestä tai psyykkisestä vammasta kärsivien kohdalla. Tällaisten tietopalvelujen tulee kattaa aktiivisesti kohderyhmänsä tavoittavat informaatiomuodot sekä itse nuoret.

1.23

Alueiden komitea kannattaa ehdotettuja toimia eri tietopalvelujen toiminnan koordinoimiseksi sekä vertikaalisen ja horisontaalisen yhteistyön tiivistämiseksi Euroopassa, mutta kaipaa lisää konkreettisia viittauksia siihen, miten tämä toteutetaan.

1.24

Kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevia nuoria koskevan tiedon osalta komitea katsoo, että on hankittava tutkimustuloksia tekijöistä, jotka haittaavat epäsuotuisassa asemassa olevien nuorten tavoittamista, ennen kuin pyritään varmistamaan tämän ryhmän yhdenvertainen mahdollisuus saada tietoa.

1.25

Alueiden komitea pitää tervetulleena komission ehdotusta nuorille tarkoitettuihin tieto- ja neuvontapalveluihin sovellettavaksi standardikoodiksi, joka koostuisi mm. yhteisistä laatuperusteista ja laadunvalvontamekanismeista. Komitea pitää kuitenkin tarpeellisena myös vaikutuksia koskevaa vertailuanalyysia. Yhteiseen standardikoodiin liittyvä työ vahvistaa automaattisesti eurooppalaista ulottuvuutta.

1.26

Alueiden komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nuorille tiedottamisen parissa työskentelevien koulutusta on parannettava. Heidän koulutuksensa on nykyistä enemmän autettava ymmärtämään erityisesti nuorten maailmaa ja nopeasti vaihtuvia viestintäkanavia, joissa uudella teknologialla, kuten matkapuhelimilla, tekstiviesteillä ja Internetillä, on ratkaiseva rooli. Nuorille tiedottamisen alalla työskentelevien koulutukseen onkin sisällytettävä tätä palvelevia seikkoja.

1.27

Alueiden komitea hyväksyy komission ehdotuksen, jonka mukaan nuoriso-organisaatiot ja yleensä nuoret on kutsuttava osallistumaan nuorille tiedottamiseen liittyvien strategioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Komitea painottaa kuitenkin, että erityisesti syrjäytyneiden nuorten kohderyhmän kannalta etnisten ja muiden vähemmistöjen osallistuminen prosessiin on tiedon suunnittelua, tuottamista ja välitystä ajatellen tärkeää.

1.28

Alueiden komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että komissio aikoo soveltaa avointa koordinointimenetelmää yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen ja seurantaan joustavasti ja läheisyysperiaatetta noudattaen.

1.29

Alueiden komitea kehottaa määrittelemään paikallis- ja alueviranomaisten aktiivisen roolin kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihdossa sekä suunnitelluissa tiheästi järjestettävissä kansainvälisissä kokouksissa ja kunnioittamaan tätä roolia.

1.30

Alueiden komitea esittää niin ikään, että jäsenvaltiot laativat yhdessä omien paikallis- ja alueviranomaistensa kanssa kansallisen tason raportteja osallistumista ja tiedottamista koskevien kahden painopisteen täytäntöönpanosta vuonna 2005. Komissio laatii niiden pohjalta oman raporttinsa hankkeen etenemisestä neuvostolle toimitettavaksi.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/29

1)

Pohjavesi on tärkeä ja uhanalainen luonnonvara, jolla on huomattava merkitys monien vesi- ja maaympäristöjen laadulle, teollisuudelle ja maataloudelle sekä juomavesihuollolle.

2)

Pohjaveden määrän ja laadun suojelu tulee asettaa keskeiseksi poliittiseksi tavoitteeksi sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; tähän liittyen tarvitaan yhteiseurooppalaisia aloitteita, joilla alaa koskevaa sääntelyä pyritään yhdenmukaistamaan mahdollisimman laajasti ottaen kuitenkin huomioon Euroopan pohjavesialueiden väliset huomattavat luonnonerot.

3)

Pohjaveden määrää käsitellään vesipolitiikan puitedirektiivissä, ja pohjavesidirektiivissä keskitytäänkin pohjaveden laatuun.

1.1

katsoo, että komission ehdotus uudeksi pohjavesidirektiiviksi edustaa perusdirektiivin eli vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa niin ympäristön kuin yhteiskuntatalouden kannalta järkevää yleisstrategiaa, jossa painotetaan saastumisen ehkäisyä ja ympäristön ennallistamista.

1.2

pitää näin ollen ehdotusta uudeksi pohjavesidirektiiviksi tervetulleena ja katsoo, että se täydentää hyvin pohjavettä koskevia vesipolitiikan puitedirektiivin säännöksiä.

1.3

hyväksyy sen, ettei ehdotus sisällä kattavia yhteiseurooppalaisia laatunormeja vedessä tavattujen saastuttavien aineiden raja-arvojen luettelona, vaan kattaa sen sijaan vain jo hyväksytyissä yhteisön säädöksissä, kuten nitraattia sekä torjunta-aineita ja biosidituotteita koskevissa direktiiveissä, säädetyt raja-arvot.

1.4

on erityisen tyytyväinen, että jäsenvaltiot voivat yhteiseurooppalaisten laatunormien sijaan asettaa direktiivissä esitettyjen kriteerien perusteella raja-arvot pohjavedessä niin luonnostaan kuin ihmisen toiminnan seurauksena esiintyville saasteille.

1.5

pitää myönteisenä, että direktiivi sisältää vähimmäisluettelon niistä aineista, joita koskevat raja-arvot jäsenvaltioiden on asetettava.

1.6

pitää järkevänä, että komissio voi jäsenvaltioiden kertomusten perusteella ottaa kantaa siihen, onko yhteisten laatunormien esittäminen perusteltua osana alaa koskevan sääntelyn harmonisoinnin jatkamista.

1.7

edellyttää, että alueiden komitea voi osallistua pohjaveden laatunormit sisältävän direktiivin liitteen I mahdolliseen muuttamiseen.

1.8

pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot voivat tiukentaa nykyisiä ja mahdollisesti tulevia eurooppalaisia laatunormeja pintavesien suojeluun liittyvien näkökohtien vuoksi.

1.9

haluaa lisäksi korostaa, että pohjavesimuodostumia ryhmiteltäessä ja valvontaverkkoa suunniteltaessa jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa, että pohjaveden laadun vertailu perustuu esim. hapetus-pelkistysolojen tai geologisten olosuhteiden vertailukelpoisuuteen.

2.1

esittää, että pohjavesidirektiivistä on käytävä ilmi, että jäsenvaltioiden vesipiirien viranomaiset voivat kiristää jäsenvaltiossa noudatettavia raja-arvoja, mikäli vesipolitiikan puitedirektiivin ympäristötavoitteiden saavuttaminen sitä kyseisessä vesipiirissä edellyttää.

2.2

ehdottaa, että ellei tiettyä luonnostaan pohjavedessä ilmenevää ainetta koskevaa tausta-arvoa tiedetä, määritellään kyseinen arvo seurantatietoja kerätessä parhaan mahdollisen asiantuntemuksen perusteella. Joissain tapauksissa luonnollisten tausta-arvojen määritteleminen ei liene mahdollista.

2.3

esittää, että mikäli pohjavesimuodostumassa tai pohjavesimuodostumien joukossa tunnistetaan merkityksellinen ja pysyvä noususuunta, jäsenvaltiot varmistavat, että käytettävät seurantapisteet ovat vertailukelpoisia.

2.4

ehdottaa fosforin lisäämistä ehdotetun direktiivin liitteen III osan A.1 vähimmäislistaan, sillä tämä aine muodostaa pitkällä aikavälillä uhan pohjaveden kemialliselle laadulle.

2.5

suosittelee, että vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 4 ja 5 kohdan säännöksiä muutetaan heti tilaisuuden tullen, mikäli ne eivät mahdollista vanhojen pilaantuneiden teollisuustonttien asianmukaista käsittelyä. Muutoksen yhteydessä tulee harkita käsitteen ”riskienhallinta-alueet” omaksumista vesipiirien suunnittelijoiden työvälineeksi, sillä käsite kattaa ekologisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi käytännön toteutettavuuden.

2.6

esittää, että pohjavesidirektiivin 4 artiklan 3 kohdasta tulee käydä selkeästi ilmi, miltä komitealta komissio pyytää lausunnon ennen pohjavesidirektiivin liitteen I muuttamista.

2.7

ehdottaa, että alueiden komitea osallistuu mahdollisimman laajasti pohjavesidirektiivin tuleviin muutoksiin, kuten direktiivin liitteiden II—IV olennaiseen muuttamiseen, sillä alue- ja paikallisviranomaisilla on monesti huomattavasti pohjavesialaan liittyvää teknis-hallinnollista kokemusta. Tässä yhteydessä haasteeksi on lisäksi asetettava se, että jäsenvaltiot hyödyntävät direktiiviin liittyvissä jatkotoimissa samoja kokemuksia.

2.8

toteaa, että ehdotetulla direktiivillä — joka on osa vesipolitiikan puitedirektiiviä — on huomattavia taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioihin. Komitea ehdottaakin, että vesipolitiikan puitedirektiivin noudattamisesta jäsenvaltioille aiheutuvaa taloudellista taakkaa helpotetaan nykyisillä ja uusilla rahoitusjärjestelmillä.

2.9

ehdottaa edellä esitetyn perustella seuraavia muutoksia:

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/33

1.1

kannattaa periaatteessa komission ehdotusta luoda kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevalla direktiivillä erillinen oikeudellinen kehys. Yhtenäisten vähimmäisvaatimusten määritteleminen jätehuoltoalalla on — jo EU:n laajentumisenkin vuoksi — aiheellista toteuttaa ympäristön suojelun ja näin ollen EU:ssa elävien ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi.

1.2

toteaa, että direktiivi aiheuttaa kaivannaisteollisuuden yrityksille kustannuksia, joilla voi olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Tästä kansalaisille ja alueille syntyvät sosiaaliset seuraukset on otettava huomioon.

1.3

katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisille ja myös yrityksille aiheutuva hallinnollinen taakka ja siihen liittyvät kustannukset eivät saa olla suhteettoman suuria.

1.4

katsoo, että edellä mainitut kohdat huomioon ottaen ja yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden ja järjestelmällisyyden varmistamiseksi sekä ristiriitaisuuksien välttämiseksi

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/46

1.1

pitää tervetulleena mahdollisuutta tarkastella kokonaisuutena ehdotuksia Euroopan unionissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeviksi politiikoiksi.

1.2

kannattaa Euroopan yhdentymisen tulevaisuutta ja erityisesti laajentumista ajatellen kokonaisvaltaisen, maahanmuuttajien kotouttamista koskevan strategian kehittämistä.

1.3

vahvistaa yhteisten periaatteiden, toimintalinjojen ja menettelytapojen arvon ja tarpeen sekä laittomien että laillisten maahanmuuttajien kotouttamisessa.

1.4

ymmärtää jäsenvaltioiden varautuneisuuden kotouttamispolitiikan alalla ja uskoo, että EU voisi tuoda lisäarvoa kansallisella tasolla toteutettaviin toimiin tukemalla kotouttamista ensisijaisesti tukiohjelmilla ja -aloitteilla lainsäädännön yhdenmukaistamisen sijasta.

1.5

pitää tervetulleena komission lupausta toteuttaa joukko toimia ja aloitteita, joilla voidaan tukea maahanmuuttajien kotouttamista kansalaisyhteiskuntaan ja heidän pääsyään Euroopan unionin työmarkkinoille.

1.6

kehottaa komissiota soveltamaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisimman hajautettua lähestymistapaa, jossa unioni, jäsenvaltiot, alueelliset ja paikalliset tasot sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat toimiin aktiivisesti.

1.7

pahoittelee, että tiedonannossa ja laajassa vaikutusten arvioinnissa ei ole tunnustettu paikallis- ja aluehallinnon keskeistä roolia kotouttamispolitiikkojen menestyksekkäässä toimeenpanossa. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat ensinnäkin suoraan julkisia palveluita tarjoava taho ja lisäksi toisten lakisääteisten ja vapaaehtoisten palveluntarjoajien kumppaneita. Ne toimivat myös yhteisöjen johtajina ja ovat maahanmuuttajayhteisöille suunnatun palveluntarjonnan eturintamassa sekä lähinnä kansalaisia olevia poliittisen vastuun kantajia.

1.8

pahoittelee, ettei paikallis- ja alueviranomaisia ole kuultu riittävästi maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä käsittelevän tiedonannon laajaa vaikutusten arviointia laadittaessa.

1.9

korostaa paikallisviranomaisten ratkaisevaa roolia, sillä niiden toimivaltaan kuuluvilla asunto-, suunnittelu-, koulutus-, terveys- ja työllisyyspolitiikoilla on suora vaikutus kotouttamiseen ja ne voivat edistää sosiaalista osallisuutta ja yhteisöjen kestävyyttä.

1.10

on vakuuttunut siitä, että kotouttamispolitiikkojen toimeenpanossa onnistutaan vain, jos paikallis- ja aluetason toimijoille osoitetaan riittävästi huomiota. Tämä koskee etenkin demokraattisesti valittuja tahoja, koska niiden on oltava erityisen tietoisia kansalaisten huolenaiheista.

1.11

pitää tervetulleena, että alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan osallistumaan kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämiseen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden alalla. Tämä helpottaa parhaiden käytäntöjen vertailua ja määrittelyä sekä jäsenvaltioiden hyväksymien strategioiden todellisten vaikutusten ja tulosten analysointia.

1.12

katsoo, että maahanmuutto on vastaanottaville maille myönteinen asia. Jotta maahanmuuttajat voivat kuitenkin maksimoida potentiaalinsa, jäsenvaltioiden on tarjottava asianmukainen perusta heidän kotouttamiselleen maahanmuuttovirtojen asianmukaisen ohjauspolitiikan avulla. Komitea ilmaisee kuitenkin samalla kannattavansa Euroopan perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen toteamusta, jonka mukaan unionitason koordinointi ”ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle etsimään työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana” (III-168 artiklan 5 kohta).

1.13

korostaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi ja että sekä maahanmuuttajilta että alkuperäisväestöltä vaaditaan ponnistuksia todellisen sosiaalisen koheesion saavuttamiseksi.

1.14

korostaa, että maahanmuuttajat ja pakolaiset on välttämättä otettava mukaan paikallis- ja aluetasolla tarjottujen palveluiden kehittämiseen. Näin voidaan luoda asianmukaiset ja tehokkaat palvelut ja käynnistää maahanmuuttajien ja pakolaisten aktiivinen kotouttaminen jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja työelämään.

1.15

korostaa, että yhteisön maahanmuuttopolitiikassa tulisi antaa erityistä arvoa lähtömaiden taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehittämiselle näiden maiden kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi poistamalla puutetta ja vähentämällä tyytymättömyyttä, joiden vuoksi kyseisten maiden kansalaiset lähtevät kotimaastaan, ja siirtolaismäärien rajoittamiseksi sellaiselle tasolle, joka on kestävä ja hyödyllinen sekä vastaanottaville että lähtömaille.

1.16

muistuttaa, että maahanmuutto ei yksin voi pitkällä aikavälillä ratkaista EU:n työvoimapulaa, ja viittaa tähän liittyen ikääntyvien ihmisten panosta työmarkkinoilla käsittelevään lausuntoonsa sekä yleisemmin tarpeeseen toteuttaa koulutusta, uudelleenkoulutusta, ammatinvalinnanohjausta sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen sääntelyvälineitä koskevaa politiikkaa, jolla edistetään täystyöllisyyttä.

1.17

toteaa huolestuneena tasa-arvonäkökohtien puuttumisen tiedonannosta ja korostaa erityisten sukupuolikohtaisten kotouttamistoimien tärkeyttä, sillä naispuolisten maahanmuuttajien keskuudessa vallitsee usein korkea työttömyys.

1.18

toteaa, että vastaanottavan maan kielen heikko tuntemus muodostaa huomattavan esteen kotoutumiselle, sillä se vaikeuttaa erityisesti työpaikan saantia, ammattikoulutukseen pääsyä ja hyvän koulumenestyksen saavuttamista.

1.19

vahvistaa, ettei Lissabonissa asetettuja tavoitteita voida saavuttaa ilman toimivaa maahanmuuttopolitiikka ja että näin ollen maahanmuuttajien ja pakolaisten yhteiskunnallista kotouttamista tulisi edistää vuoden 2006 jälkeen yhteisön rakennepoliittisilla välineillä sisällyttämällä nämä asiat talous- ja sosiaalipolitiikkoihin uuden tavoitteen 2 puitteissa.

1.20

kannattaa komission perääntymistä asiassa, joka käy ilmi sen yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa koskevasta tiedonannosta (KOM(2000) 757 lopullinen). Siinä käsiteltiin kolmansien maiden kansalaisille myönnettävää, EU:n kansalaisiin nähden yhdenvertaista oikeusasemaa, joka voisi johtaa EY:n perustamissopimukseen perustuvan ”yhteiskunnan kansalaisuuden” tarjoamiseen.

2.1

kehottaa komissiota tunnustamaan selkeämmin paikallis- ja alueviranomaisten roolin menestyksekkäiden kotouttamis- ja työllistämisaloitteiden toimeenpanossa ja edistämisessä. Paikallis- ja alueviranomaisten soveltuvuus tehtävään perustuu siihen, että ne toimivat yhteisöjen johtajina ja palveluiden pääasiallisina tarjoajina. Lisäksi ne tuntevat hyvin maahanmuuttajien ongelmat paikallistasolla, sillä ne ovat välittömässä yhteydessä maahanmuuttajiin ja heitä edustaviin tahoihin.

2.2

pitää erittäin tärkeänä tunnustaa laittomien siirtotyöläisten suuri määrä ja luoda menettelytapoja maahanmuuttolakeja vastaan rikkoneiden siirtolaisten aseman pikaiseksi laillistamiseksi soveltuvissa tapauksissa silloin kun asianmukainen vastaanotto on mahdollinen eikä siirtolainen ole syyllistynyt lakien vakavaan rikkomukseen. Jokaista tapausta tulisi tarkastella erikseen, ja laittomasta maahanmuutosta hyötyviä tahoja on pyrittävä rankaisemaan.

2.3

kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan koulutetun työvoiman rekrytoinnille kehitysmaista suuntaviivat, joissa tunnustetaan yhteisön velvollisuus varmistaa, etteivät lähtömaat kärsi aivovuodosta ja että siirtotyöläisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

2.4

muistuttaa, että on luotava aktiivinen politiikka ehkäisemään etenkin laitonta maahanmuuttoa, joka edistää ihmisarvoa loukkaavia markkinoita. Tätä varten on luotava EU:n ja etenkin niiden jäsenvaltioiden välinen toimintakehys, joihin maahanmuuttovirrat vaikuttavat välittömästi. Näin pyritään yhtäältä vastuullistamaan unionin ulkopuolisia lähtö- ja kauttakulkumaita avustus- ja tukihankkeiden avulla kohdemaihin suuntautuvan laittoman kuljetuksen estämiseksi ja pysäyttämiseksi paikan päällä sekä toisaalta valvomaan ja suojelemaan EU:n rajoja laittomalta maahanmuutolta.

2.5

kehottaa komissiota hyödyntämään paikallis- ja alueviranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä lähtömaiden vastaavien tahojen kanssa keräämiä kokemuksia kyseisten maiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi sekä helpottamaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavasta maahanmuuttoasioita koskevasta yhteistyöohjelmasta käytävään keskusteluun.

2.6

kehottaa komissiota tehostamaan Equal-ohjelman kaltaisia yhteisön ohjelmia, joilla edistetään yhteiskunnallista osallisuutta auttamalla heikossa asemassa olevia ja mahdollisesti syrjinnän kohteeksi joutuvia ryhmiä saamaan koulutusta ja työtä. Nämä ohjelmat tarjoavat resursseja, joita paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää edistääkseen pakolaisten integroitumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille.

2.7

katsoo, että komission tulisi toteuttaa toimia maahanmuuttajien kotouttamisen helpottamiseksi. Tällaiset ohjelmat tulisi suunnata erityisesti alue- ja paikallisviranomaisten tukemiseksi asianmukaisten palveluiden tarjoamisessa.

2.8

tukee kansalliskielten opettamista vieraina kielinä kaiken ikäisille siirtolaisryhmille, jotta ne kotoutuisivat paremmin, ja pitää erittäin tärkeänä parhaiden käytäntöjen tunnistamista ja levittämistä tällä alalla.

2.9

painottaa, että kotouttamispolitiikkoihin on liitettävä rasismin ja muukalaisvihan vastaisia tukistrategioita. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi

2.10

esittää, että tuleviin vuosittaisiin raportteihin yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä sisällytettäisiin sellaisten tukiohjelmien arviointi, joilla pyritään edistämään unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista. Näin voitaisiin tunnistaa parhaat käytänteet sekä laatia tältä perustalta poliittisia suosituksia.

2.11

kehottaa komissiota ottamaan huomioon keskustelussaan eurooppalaisen yhteenkuuluvuus-politiikan tulevaisuudesta tiettyjen alueiden ponnistukset tilanteessa, jossa niiden rakennerahastoista saama rahoitustuki saattaa vähentyä samalla kun niiden maahanmuuttajaväestö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

2.12

kehottaa laatimaan suuntaviivat maahanmuuttajien kansalaisoikeuksien tunnustamiseksi. Kansalaisoikeudet määräytyisivät maahanmuuttajien oleskelun pituuden mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja ne ovat tehokkaan kotouttamisen perusedellytys.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/50

1.

tunnustaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen strategisen roolin rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa koko Euroopan unionissa.

2.

kannattaa tiedonannossa esitettyä aietta lisätä johtamistaidot hallintoneuvoston jäseniltä vaadittavaan asiantuntemukseen.

3.

katsoo, että suurina työnantajina sekä asukkaiden ja kansalaisten tarvitsemien tavaroiden ja palveluiden tuottajina alue- ja paikallisviranomaiset vaikuttavat ja osallistuvat merkittävällä tavalla rasismin vastaisiin hankkeisiin ja hyvien käytänteiden kehittämiseen sekä arvioivat niitä. Valtakunnallisten strategioiden on saatava alue- ja paikallisyhteisöjen tuki, jotta ne hyväksytään ja niihin osallistutaan mahdollisimman laajalti ja jotta tieto leviää alueellisten ja paikallisten tiedotusvälineiden kautta mahdollisimman laajalle koko jäsenvaltiossa.

4.

korostaa kuulemismekanismien merkitystä ja yhteyksien ylläpitämistä kansalaisyhteiskuntaan.

5.

on huolestunut siitä, että maakohtaisten keskustelutilaisuuksien poistaminen seurantakeskuksen toiminnasta vähentää seurantakeskuksen vuorovaikutusta jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan kanssa. Jäsenvaltiokohtaiset keskustelutilaisuudet ovat edesauttaneet tärkeiden yhteyksien muodostamista ja ylläpitämistä keskinäisessä tietovirrassa etnisten vähemmistöyhteisöjen ja tärkeiden kansalaisyhteiskunnan voimien kanssa.

6.

Alueiden komitea on eri mieltä ehdotuksesta nimittää yhdenvertaisen kohtelun puolesta toimivien elinten johtajia ehdottomasti hallintoneuvostoon.

7.

arvostaa komission toivetta optimoida seurantakeskuksen päätöksentekorakenteiden teho — kun otetaan huomioon erityisesti se, että hallintoneuvoston kokoonpanossa olisi maksimoitava seurantakeskuksen vaikutus jäsenvaltioiden poliittisiin päättäjiin ja samalla säilytettävä kyky taata sen riippumattomuus.

8.

on samaa mieltä siitä, että Raxen on asetettava ehdottomasti etusijalle. Seurantakeskuksen seurantatehtävä on erittäin tärkeä. Tiedon järjestelmällinen keruu on tärkeää ratkaistaessa rasismiin ja muukalaisvihaan liittyviä seikkoja: puutteellinen välikohtauksista ilmoittaminen tai ilmoittamatta jättäminen, joihin on useita syitä; syrjivien suuntausten ja käytänteiden kehityksen kartoittaminen sekä niiden torjuntatoimenpiteiden tehokkuus ja erilaisista lähteistä saatujen tietojen vertailtavuuden parantaminen käyttämällä yhteisiä formaatteja, indikaattoreita ja menetelmiä. Seurantakeskuksen suorittama seuranta keräämällä, kokoamalla, analysoimalla ja levittämällä asianmukaista tietoa tarjoaa EU:lle paremman kuvan siitä, missä ja miten rasismi ja muukalaisviha ilmenevät. Unioni voi näin parantaa strategioitaan ja menetelmiään, joiden ansiosta yhteisöä koskevat tiedot ovat entistä vertailukelpoisempia, objektiivisempia, kattavampia ja luotettavampia. Seurantakeskuksen toiminta lisää myös jäsenvaltioiden korkeakoulujen tutkimuskeskusten, kansalaisjärjestöjen ja alan erityisten tukiryhmittymien/keskusten välistä yhteistyötä.

9.

toteaa, että yhteistyön lisääminen jäsenvaltioiden ja niiden viranomaisten kanssa on välttämätöntä seurannan ja raportointimekanismien parantamiseksi maakohtaisesti. Alueiden komitea on samaa mieltä tiedonannon kanssa siitä, että viime kädessä seurantakeskuksen tehtävä ei ole toteutettavissa, elleivät kansalliset viranomaiset ota käyttöön yhdenmukaisia tai suorastaan yhteisiä luokittelujärjestelmiä. Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti kansallisten viranomaisten halukkuuteen toimia aktiivisemmin tässä suhteessa kuulemisissaan komission ja seurantakeskuksen kanssa. Alueiden komitea siis hyväksyy komission ehdotuksen selkiyttää keskuksen ja kansallisten viranomaisten yhteistyötä koskevia asetuksen säännöksiä, jotta unionin investoinnille saadaan täysi vastine.

10.

katsoo, että seurantakeskuksen kertomukset tulisi selkeästi yhdistää sen yleistavoitteisiin ja antaa sillä tavalla tietoa jäsenvaltioiden ja EU:n poliittista päätöksentekoa varten.

11.

katsoo, että on kannustettava ja tuettava edelleen seurantakeskuksen toimintaa sen seuratessa ja lujittaessa Euroopan poliittisten puolueiden ”Rasisminvastaisen yhteiskunnan peruskirjaa” (allekirjoitettu helmikuussa 1998). Nykyisiä aloitteita, joita seurantakeskus tukee keskustelu-tilaisuuksilla — esimerkiksi työskentelyä tiedotusvälineiden kanssa, työskentelyä urheilujärjestöjen, kuten UEFA:n ja FIFA:n, kanssa, ja konferensseja —, olisi laajennettava kattamaan poliittisten puolueiden toiminta alue- ja paikallisyhteisöjen tasolla.

12.

katsoo EU:n laajentumista ajatellen, että seurantakeskuksen tulisi hankkia selkeä kuva ehdokasvaltioiden nykytodellisuudesta ja valmistautua laajentumisen seurauksiin, jotka voivat kasvattaa mm. maahanmuuttoa ja työttömyyttä koskevia pelkoja. Seurantakeskuksen tulisi jatkaa oikeutettua ja tärkeää työtään osallisuutta edistävän yhteiskunnan hyväksi.

1.

ehdottaa muiden järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön ja seurantakeskuksen tehtävän osalta asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa mainittavaksi, että keskus kutsuu alue- ja paikallisviranomaisia entistä useammin mukaan toimiinsa, niin että tietoa sekä levitetään alue- ja paikallisviranomaisille että kerätään niiltä. Näin voitaisiin tehdä

2.

kehottaa selkiyttämään 3 artiklan e kohtaa ja 2 artiklan 2 kohtaa (artikla, jossa annetaan keskuksen tavoite). Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan rooli keskuksen rakenteissa, tehtävissä ja toimissa vaatii vielä selkiyttämistä.

3.

EUMC:n hallintoneuvoston ja johtokunnan osalta alueiden komitea

4.

suosittelee selkiyttämään edelleen jäsenvaltioiden Raxeniin ”osallistumisen” luonnetta (3 artiklan 2 kohdassa) ja suojaamaan samalla seurantakeskuksen riippumattomuuden alkuperäisen asetuksen mukaisesti.

5.

tunnustaa tiedonkeruun ja tiedon analysoinnin olennaisen yhteyden ja suosittelee siksi, että keskuksen panosta sekä politiikkojen laatimiseen että valmiuksien kehittämiseen tässä suhteessa tuetaan. Tiedonkeruu on siis välttämätön muttei riittävä edellytys seurantakeskukselle sen asetuksessa säädetyn tehtävän täyttämiseksi.

6.

katsoo, että keskuksen valistustoimet ovat olleet olennainen osa sen tehtävää, ja suosittelee, että ne pitäisi siksi kirjata asetukseen.

7.

suosittelee, että seurantakeskuksessa valmistaudutaan asianmukaisesti kohtaamaan ehdokas-valtioiden EU:n laajentumisen yhteydessä tuomat haasteet ja mahdollisuudet ja että keskuksen tulisi tehdä yhteistyötä komission kanssa Kööpenhaminan kriteerien valvonnassa, rasisminvastaisuus mukaan luettuna.

8.

tukee ehdotusta, jonka mukaan seurantakeskuksen hallintoneuvosto voisi kutsua kokouksiinsa riippumattomia asiantuntijoita ehdokasmaista niiden tulevan EU:hun liittymisen helpottamiseksi.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/52

1

pahoittelee hvk:n epäonnistumista Eurooppa-neuvoston kokouksessa 12.—13. joulukuuta 2003 ja antaa tukensa puheenjohtajavaltio Irlannin toimille hallitustenvälisten neuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen, jotta unionin kansalaiset saisivat perustuslain mahdollisimman pian, mieluiten ennen Euroopan parlamentin vaaleja.

2

kehottaa keskustelemaan asiasta julkisesti avoimuuden ja vastuullisuuden parantamiseksi.

3

tähdentää, että Eurooppa-valmistelukunnan työskentely oli historiallisesti merkittävää ja sillä oli vahva, unionin kansalaisiin nojautuva demokraattinen oikeutus.

4

katsoo, että ehdotus, jonka Eurooppa-valmistelukunta esitti valtioiden ja hallitusten päämiehille ja jota komitea kannattaa täysin, on perusta tulevalle sopimukselle Euroopan perustuslaista, ja arvioi sen muodostavan siten pohjan lopulliselle yhteisymmärrykselle hvk:ssa.

5

vetoaa kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten vastuuntuntoon ja kehottaa niitä asettamaan yhteisön edun kansallisten etujen edelle, jotta Euroopan yhdentymisen ja erityisesti sen koheesiopolitiikan tulevaisuutta voidaan varjella.

6

painottaa tässä yhteydessä sitä, että alueellisen yhteenkuuluvuuden kirjaaminen unionin tavoitteiden joukkoon on yksi valmistelukunnan laatiman perustuslakiehdotuksen tärkeimmistä saavutuksista.

7

kehottaa hvk:ta vahvistamaan valmistelukunnan jo hyväksymän alue- ja paikallisviranomaisten roolin institutionaalisen tunnustamisen unionin rakentamisessa sekä AK:lle annetun uuden roolin subsidiariteettiperiaatteen valvojana.

8

toistaa suosituksensa sopimuksen eri osien välisten tiettyjen epäjohdonmukaisuuksien korjaamiseksi horjuttamatta kuitenkaan institutionaalista tasapainoa. Yhtäältä tulisi selkiyttää komitean institutionaalista asemaa, ankkuroida sen pakollista kuulemista edellyttävät alat sopimukseen perustuslaista ja lujittaa sen neuvoa-antavaa tehtävää sekä toisaalta vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta erityisesti luomalla erillinen oikeusperusta alueiden väliselle ja rajatylittävälle yhteistyölle.

9

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia viemään Laekenin Eurooppa-neuvostossa käynnistetyn unionin uudistuksen päätökseen.

10

antaa puheenjohtajalleen tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma unionin neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle ja valmistelukunnan jäsenille.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/53

1

suhtautuu myönteisesti komission vuotta 2004 koskevan työohjelmansa suunnittelun yhteydessä omaksumaan strategiseen lähestymistapaan.

2

katsoo, että alueiden komitean tärkeimmät tavoitteet heijastuvat komission painopistealoissa. AK:n tärkeimpinä tavoitteina ovat osallistuminen tulevan koheesiopolitiikan muotoiluun, Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän toimintasuunnitelman täytäntöönpano, laajentumistoimien saattaminen loppuun, uuden naapuruuspolitiikan valmistelu sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden vahvistaminen.

3

toistaa toiveensa päästä osallistumaan vuosittaisesta toimintastrategiasta ja työohjelmasta käytävään toimielinten väliseen vuoropuheluun ja on iloinen siitä, että komission tiedonannossa ”Vuoropuhelu alue- ja paikallishallinnon järjestöjen kanssa Euroopan unionin politiikkojen valmistelusta” (1) todetaan, että ”säännönmukainen vuoropuhelu käynnistetään, kun esitetään komission vuotuinen työohjelma”.

4

sitoutuu erityisesti kesäkuussa 2004 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja silmällä pitäen puolustamaan Eurooppa-valmistelukunnan työskentelyn tuloksia hallitustenvälisen konferenssin tuloksia koskevan päätöslauselmansa mukaisesti (päätöslauselmasta äänestetään 12. helmikuuta 2004).

5

katsoo, että Euroopan komission kanssa tulee jatkaa neuvotteluja toissijaisuus-, suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteiden noudattamisen sekä yhteisön lainsäädännön alueellisten vaikutusten arvioinnin käytännön toteutuksesta. Komitea muistuttaa todenneensa päätöslauselmassaan komission työohjelmasta vuodeksi 2003 seuraavaa: ”[Komitea] kannustaa komissiota toteuttamaan jo nyt Eurooppa-valmistelukunnan työryhmän esittämän läheisyysperiaatetta koskevan suosituksen, jonka mukaan kaikki läheisyysperiaatteeseen liittyvät lainsäädäntöehdotukset yksityiskohtaisine tietoineen kootaan yhteen asiakirjaan. Sen avulla voidaan laatia arvio läheisyysperiaatteen noudattamisesta.”

6

katsoo, että Euroopan komission tulee jatkaa kokeilujaan, joiden avulla pyritään edistämään kolmikantasopimuksia ja lisäämään alueellista yhteenkuuluvuutta. Komitea kehottaa komissiota tiedottamaan kyseisten kokeilujen tuloksista.

7

pyytää Euroopan komissiota arvioimaan yhdessä komitean kanssa yhteistyöpöytäkirjan täytäntöönpanoa, jotta sitä voitaisiin tarkistaa vuoden 2004 loppuun mennessä uuden kuulemis- ja yhteistyökulttuurin ja komitean uusien tehtävien mukaisesti.

8

suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto on hyväksynyt monivuotisen strategisen ohjelman vuosiksi 2004—2006 (2). Se on hyödyllinen viitekohta unionin muiden toimielinten strategiselle suunnittelulle.

9

sitoutuu osallistumaan täysimääräisesti uuden koheesiopolitiikan valmisteluun sekä hyödyntämään asiantuntemustaan ja jäsentensä perusteellisia tietoja paikallis- ja aluetasoista. Koheesiopolitiikkaa koskevat päätökset on tarkoituksenmukaisinta tehdä aluetasolla, minkä lisäksi myös päätösten toimeenpanon varmistaminen tapahtuu tehokkaimmin kyseisellä tasolla.

10

pitää tervetulleena Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoteen 2004 liittyviä aloitteita ja kehottaa tarjoamaan komitealle tilaisuuden osallistua aktiivisemmin tapahtumiin, joita komissio järjestää teemavuoden puitteissa, koska paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli urheilutapahtumien järjestämisessä

11

on vakaasti aidon, Lissabonin strategian tavoitteiden mukaista kilpailukykyä edistävän eurooppalaisen aluepolitiikan kannalla, ja vastustaa ehdottomasti aluepolitiikan uudelleen-kansallistamista ja sen korvaamista köyhille jäsenvaltioille myönnettävällä aluetuella.

12

katsoo, että aluepolitiikkaan tulee osoittaa vähintään tavoitteena olevat 0,45 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, jotta unionin aluepolitiikan realistisuus voidaan varmistaa, eikä hyväksy sitä, että EU:n talousarviota tasapainotetaan aluepolitiikan kustannuksella, kun tiettyjen nettomaksajina toimivien jäsenvaltioiden hallitukset vaativat määrärahasupistuksia.

13

suhtautuu kielteisesti kaikkiin pyrkimyksiin asettaa tulevista rahoitusnäkymistä ja koheesiopolitiikkaan varattavasta summasta sopimisen ehdoksi se, että hallitustenvälisessä konferenssissa mukaudutaan nettomaksajien näkemyksiin.

14

korostaa, että alueellinen yhteistyö on integraation osatekijä ja tuo aluepolitiikkaan todellista yhteisön lisäarvoa. Aluepolitiikan on oltava tulevien rakennerahastojen peruspilari.

15

toteaa jälleen, että rakennerahastojen hallintoa tulee yksinkertaistaa, tehostaa ja hajauttaa, kuten AK:n laatimassa suuntaa-antavassa selvityksessä korostetaan ja kuten ruohonjuuritason toimijat toivoivat selvityksen yhteydessä järjestetyssä laajassa kuulemismenettelyssä.

16

toistaa kehotuksensa siitä, että maaseudun kehittämistä koskevan yhteisön politiikan operationaalisen täytäntöönpanon tulee perustua kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jolla on yhtenäiset oikeudelliset ja toiminnalliset puitteet. Tämä vastaa Corkin (1996) ja Salzburgin (2003) julistusten sisältöä. Komitea kehottaa hylkäämään nykyisen lähestymistavan, jonka mukaan maaseudun kehittäminen on vain maataloustoiminnan jatke, ja esittää, että politiikkaan tulee sisällyttää kaikki maanviljelijöiden harjoittama toiminta eli myös matkailu, käsiteollisuuden tukeminen, tietoyhteiskunnan hyödyntäminen sekä yrityksille ja kansalaisille tarjottavat palvelut ja elinympäristöä koskeva politiikka.

17

kehottaa toteuttamaan Lissabonin strategiaa entistä tehokkaammin ja hajautetummin sekä varaamaan sitä varten tarvittavat budjettivarat.

18

on tyytyväinen siihen, että komissio antoi Eurooppa-neuvoston keväällä pidettävää huippukokousta varten laatimallaan tiedonannolla vahvan sysäyksen Lissabonin toiminta-suunnitelmalle, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa toteuttamaan kevään huippukokouksessaan toimet, joita tarvitaan kilpailukyvyn, innovoinnin, kestävän kasvun ja vakauden edistämisen edellyttämien uudistusten tekemiseksi. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisia tulisi pitää Lissabonin strategian täytäntöönpanon osapuolina, ja korostaa heidän osuuttaan kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa ja alueellisten erojen vähentämisessä.

19

katsoo kuitenkin, että Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen edellyttämiä rakenneuudistuksia ei voida tehdä sosiaalista yhteenkuuluvuutta vaarantaen vaan niitä on täydennettävä huomattavilla sijoituksilla talouteen, sosiaalialaan ja koulutukseen. Tältä osin alueiden komitea katsoo, että vakaus- ja kasvusopimukseen on lisättävä täsmällisempiä arviointiperusteita, joissa otetaan huomioon viranomaisten tekemät sijoitukset, kuten infrastruktuurin kehittämisestä aiheutuneet kulut sekä ammatilliseen ja sosiaaliseen integraatioon tarkoitetut tuet.

20

toteaa, että ympäristöasiat tulee ottaa entistä paremmin ja selvemmin huomioon kaikilla politiikanlohkoilla Göteborgin strategian mukaisesti ja että tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon taloudellinen tehokkuus.

21

pitää hyvänä, että prioriteetteihin kuuluu verkostoihin ja osaamiseen investoiminen sekä erityisesti eurooppalaisen tutkimusalueen kehittäminen ja sellaisen toimintasuunnitelman toteuttaminen, jolla lisätään investointeja tutkimus- ja kehitystyöhön tavoitteen mukaisesti (3 prosenttia BKT:sta) ja hankitaan tutkimustyöhön asianmukaiset henkilöresurssit.

22

toteaa, että Euroopan kasvun edistämisen ja Lissabonin strategian toteuttamisen yhteydessä tulee antaa entistä suurempi painoarvo koulutukselle ja henkilöresursseihin investoimiselle.

23

odottaa kärsimättömänä, millaisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä julkisen palvelun rahoittamista koskevan, tuomioistuimen asiassa Altmark Trans tekemän päätöksen johdosta sekä yleishyödyllisistä palveluista julkaistun vihreän kirjan johdosta, jossa komissio esittää tehtäväksi vain muutamia säädösehdotuksia.

24

korostaa, että eEurope 2005 -aloitetta on tärkeää tarkistaa ja mukauttaa unionin laajennuttua. Erityisen tärkeää on edistää eurooppalaisen suojatun laajakaistainfrastruktuurin kehittämistä ja käyttöä. Komitea odottaa tarkistettua eEurope 2005 -toimintasuunnitelmaa kiinnostuneena.

25

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, ettei viestintäalan yhä kiihtyvä keskittyminen johda sellaisen oligopolin syntymiseen, joka vaarantaa moniarvoisuuden, kulttuurin monimuotoisuuden ja kuluttajien valinnanvapauden.

26

on huolestunut siitä, etteivät komissio ja valtioiden keskushallinnot ota paikallis- ja alueviranomaisia riittävästi mukaan laajentumisvalmisteluihin, ja katsoo, että koheesiopolitiikalla tulisi olla keskeinen rooli uusia jäsenvaltioita integroitaessa.

27

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on sisällyttänyt unioniin liittyviä maita koskeviin päätavoitteisiinsa hallintovalmiuksien jatkokehittämisen. Komitea muistuttaa, että lisätukea tarvitsevat erityisesti unioniin liittyvien maiden paikallis- ja alueviranomaiset, ja kehottaa komissiota ottamaan ripeästi käyttöön uusia innovatiivisia toimia kyseisten maiden paikallis- ja alueviranomaisten hallinto- ja täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi.

28

suosittaa painokkaasti, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan nykyistä paremmat osallistumismahdollisuudet meneillään olevissa ja tulevissa liittymisneuvotteluissa. Komitea muistuttaa, että nyt unioniin liittyvien kymmenen maan kohtaamat ongelmat johtuvat osaltaan täytäntöönpano- ja hallintovalmiuksien puutteesta, joka olisi voitu välttää, jos laajentumisprosessin yhteydessä olisi kiinnitetty enemmän huomiota paikallis- ja alueviranomaisten tarpeisiin.

29

korostaa, että laajentuneessa unionissa on tärkeä edistää kulttuurin monipuolisuutta, ja pyrkii toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta kunnioitetaan ja tuetaan säilyttämisen arvoisena rikkautena. Tämä on yksi komitean painopistealoista.

30

antaa täyden tukensa komission harjoittamalle vakauteen perustuvalle naapuruuspolitiikalle mutta pahoittelee, että useimpien laajentumiseen ja naapuruuspolitiikkaan liittyvien kysymysten yhteydessä komission työohjelmassa ei vieläkään mainita alueiden komitean kuulemista.

31

katsoo, että myös Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisestä on etua ja että se on välttämätöntä EU:n raja-alueiden vakauden lisäämiseksi.

32

palauttaa mieliin, että ”Laajempi Eurooppa” -toimien onnistumisen ehdottomana edellytyksenä on kahden erillisen toimintalinjan laatiminen: toinen Välimeren aluetta varten ja toinen Venäjää ja uusia itsenäisiä valtioita varten.

33

suosittaa komissiolle, että se ottaa täysimääräisesti huomioon unioniin liittyviä maita edustavien uusien AK:n jäsenten kokemuksen kyseisten maiden itäisistä ja Välimeren alueella sijaitsevista naapureista ja että se ottaa EU:n 25 jäsenvaltion paikallis- ja alueviranomaiset mukaan ”ystäväpiirin” luomiseen perustuvan uuden politiikan muotoiluun. AK aikoo kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota ”Laajempi Eurooppa” -toimien itäiseen ulottuvuuteen ja järjestää aihetta koskevan seminaarin Kaliningradissa vuoden 2004 jälkipuoliskolla.

34

kehottaa 28. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman mukaisesti ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset entistä tiiviimmin mukaan Eurooppa—Välimeri-kumppanuuteen ja perustamaan kumppanuuden institutionaalisissa puitteissa kyseisiä viranomaisia edustavan elimen. Komitea ehdottaa, että hajautetusta Eurooppa—Välimeri-yhteistyöstä tehdään yksi Barcelonan prosessin pilareista ja että määritellään Välimeren alueen paikallis- ja alueviranomaisille tarkoitetun alueiden ja valtioiden välisen yhteistyöohjelman suuntaviivat. Toiminnassa tulisi keskittyä erityisiin koulutusohjelmiin, joissa pyrittäisiin luomaan hallintovalmiuksia.

35

kehottaa jatkamaan tarmokkaasti Thessalonikin toimintasuunnitelman toteuttamista ja ottamaan Länsi-Balkanin paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kaikkiin EU:n ohjelmiin ja verkkoihin, joiden avulla voidaan edistää niiden integroitumista unioniin kaikilla aloilla — taloudellisissa, yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa kysymyksissä.

36

korostaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamiseen luonnostaan kuuluvaa paikallista ja alueellista ulottuvuutta. Komitea kehottaa ottamaan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden huomioon Tampere-ohjelman johdosta laadittavien suuntaviivojen määrittelyssä ja toivoo, että ohjelma pannaan täytäntöön Thessalonikissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistetuissa määräajoissa. Alueiden komitea haluaa tulla kuulluksi kyseisistä asioista.

37

toteaa tyytyväisenä, että AK:ta on konsultoitu aiempaa enemmän turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta, mutta pahoittelee, ettei komissio pyytänyt komitealta lausuntoa eräistä kyseistä alaa koskevista asiakirjoista, joita AK erikseen ehdotti lausuntopyynnön aiheiksi.

38

huomauttaa, että maahanmuuttajien integroituminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat päivänpolttavia kysymyksiä useimmissa EU-valtioissa, ja toteaa, että integroitumisen tulisi olla keskeisellä sijalla kaikissa siihen vaikuttavissa yhteisön politiikan lohkoissa ja erityisesti yhteisessä turvapaikka- ja maahanmuutto-politiikassa.

39

suosittaa, että myös rakennerahastoja hyödynnetään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutusvälineiden tukemiseksi ja kehittämiseksi häiriöille alttiissa alue- ja paikallisyhteisöissä.

40

valtuuttaa puheenjohtajaansa toimittamaan tämän päätöslauselman Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, neuvoston nykyiselle ja tulevalle puheenjohtajavaltiolle Irlannille ja Alankomaille sekä ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.