Tiivistelmien sanasto

SCHENGENIN SOPIMUS JA YLEISSOPIMUS

Belgia, Saksa, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat päättivät 14. kesäkuuta 1985 allekirjoittamallaan sopimuksella lakkauttaa asteittain yhteisillä rajoilla tehtävät tarkastukset ja luoda allekirjoittajavaltioiden, muiden EU-maiden ja joidenkin kolmansien maiden kansalaisten vapaan liikkuvuuden mahdollistava järjestelmä.

Tätä sopimusta täydentää Schengenin yleissopimus, jossa määritellään ehdot ja takeet sellaisen alueen perustamiselle, jonka sisärajoilla ei tehdä tarkastuksia. Mainitut viisi maata allekirjoittivat sen 19. kesäkuuta 1990, ja se astui voimaan vuonna 1995. Sopimus, yleissopimus ja asiaan liittyvät sopimukset ja säännöt muodostavat yhdessä ”Schengenin säännöstön”, joka sisällytettiin EU:n kehykseen vuonna 1999 ja josta on tullut osa EU:n lainsäädäntöä. Lissabonin sopimuksella tehtiin ”alueesta, jolla ei ole sisärajoja ja jolla ihmisten vapaa liikkuvuus on taattu”, yksi EU:n tavoitteista.

Schengen-alueeseen kuuluu nykyisin 26 Euroopan maata, myös 22 EU:n 27:stä jäsenmaasta.

Myös Bulgaria, Kroatia, Kypros ja Romania kuuluvat niitä koskevissa liittymissopimuksissa määritellyin ehdoin Schengen-alueeseen, mutta tarkastuksia niiden sisärajoilla ei ole vielä poistettu.

Irlanti on ainoa jäsenmaa, joka ei kuulu Schengen-alueeseen. Vaikka se osallistuu Schengenin poliisiyhteistyöhön ja rikosasioissa tehtävään yhteistyöhön, se ei kuulu vapaan liikkumisen alueeseen ja jatkaa tarkastuksia Schengen-alueen rajoilla.

Neljä muuta maata, Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi, osallistuvat Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumisesta EU:n kanssa tekemiensä sopimusten mukaisesti, joten nekin kuuluvat Schengen-alueeseen.

Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioiden on hyväksyttävä Schengenin säännöstö täysimääräisesti liittyessään unioniin. Tarkastukset kuitenkin poistetaan (neuvoston yksimielisellä päätöksellä) sisärajoilta vasta sellaisen arvioinnin jälkeen,

KS. MYÖS