Lahjonnan torjuminen yksityisellä sektorilla
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Puitepäätös 2003/568/YOS lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla
PÄÄTÖKSEN TARKOITUS
- Siinä määritellään rikokseksi sekä aktiivinen lahjonta* että passiivinen lahjonta* yksityissektorilla. Oikeushenkilöt* voidaan saattaa vastuuseen tällaisesta rikoksesta.
- Päätöksellä kumotaan yhteinen toiminta 98/742/YOS.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Lahjonnan sisällyttäminen kansalliseen rikosoikeuteen
- EU-maiden on tehtävä rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot, kun niitä harjoitetaan liiketoiminnassa:
- henkilön lahjominen: menettely, jossa luvataan, tarjotaan tai annetaan millainen tahansa aiheeton etu suoraan tai kolmannen välityksellä missä tahansa ominaisuudessa yksityistä yritystä johtavalle tai sellaisessa työskentelevälle henkilölle itselleen tai kolmannelle, jotta tämä velvollisuutensa laiminlyöden* suorittaisi tai jättäisi suorittamatta jonkin teon;
- aiheettoman edun vaatiminen: henkilö vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä missä tahansa ominaisuudessa yksityistä yritystä johtavalle tai sellaisessa työskentelevälle henkilölle itselleen tai kolmannelle millaisen tahansa aiheettoman edun tai hyväksyy tällaisen edun lupaamisen itselleen tai kolmannelle siitä, että hän velvollisuutensa laiminlyöden suorittaisi tai jättäisi suorittamatta jonkin teon.
- Edellä esitettyä sovelletaan sekä voittoa tavoittelevien että voittoa tavoittelemattomien yritysten liiketoimintaan. Päätöksentekohetkellä EU-maat saivat rajata soveltamisalan sellaiseen menettelyyn, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa kilpailun vääristymistä tavaroiden tai kaupallisten palveluiden ostamisen yhteydessä. Rajoitus ei ole enää voimassa. Rajoitukset olivat voimassa viisi vuotta 22 päivästä heinäkuuta 2005.
- EU-maiden oli ilmoitettava neuvostolle tavasta, jolla ne aikoivat toimia puitepäätöksen teon yhteydessä. Neuvoston oli määrä tarkastella ennen 22 päivää heinäkuuta 2010 EU-maiden rajoituksia koskevia ilmoituksia.
Oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden vastuu
- Päätöksen tavoitteena on, että työntekijöiden kaltaisten luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yritysten kaltaiset oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen.
- Luonnollisten henkilöiden vastuun osalta EU-maiden on varmistettava, että näistä teoista voidaan tuomita rangaistus, jonka enimmäispituus on vähintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta. Menettelystä voidaan siis säätää yhdessä EU-maassa enintään vuoden vankeusrangaistus ja toisessa kahden vuoden vankeusrangaistus, ja molemmat täyttävät puitepäätöksessä esitetyt kriteerit. EU-maat voivat myös soveltaa enimmäisvankeusrangaistukseen tiukempia lakisääteisiä rajoja.
- Henkilöä voidaan myös väliaikaisesti kieltää harjoittamasta liiketoimintaa. Myös yllytyksen ja avunannon tällaiseen toimintaan on oltava rangaistava tekoja.
- Oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema seuraavilla perusteilla:
- oikeus edustaa oikeushenkilöä; tai
- valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;
- valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.
- Oikeushenkilöille voidaan langettaa rikosoikeudellisia tai muita sakkoja. Lisäksi EU-maat voivat harkita muita seuraamuksia, kuten oikeuden menettämistä julkisiin etuisuuksiin tai tukiin, väliaikaista tai pysyvää kieltoa harjoittaa liiketoimintaa jne.
Lainkäyttövalta
Kullakin EU-maalla on lainkäyttövalta rikoksiin, jos:
- rikos on tehty sen alueella;
- rikoksen tekijä on EU-maan kansalainen;
- rikos on tehty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on kyseisen EU-maan alueella.
Päätöstä sovelletaan Gibraltariin.
Päätökseen vaikuttaa Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-176/03 antama tuomio, joka koskee toimivallan jakoa Euroopan komission ja neuvoston välillä rikosasioissa.
MISTÄ ALKAEN PÄÄTÖSTÄ SOVELLETAAN?
EU-maiden oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi ennen 22 päivää heinäkuuta 2005.
TAUSTAA
Lisätietoja:
KESKEISET TERMIT
Aktiivinen lahjonta: lahjuksen antaminen henkilölle, jotta tämä toteuttaisi laittoman teon tehtäviään suorittaessaan.
Passiivinen lahjonta: lahjuksen vastaanottaminen.
Oikeushenkilö: mikä tahansa yhteisö, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan kansallisen lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisia elimiä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.
Velvollisuuden laiminlyönti: on ymmärrettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Käsitteeseen velvollisuuden laiminlyönti tulisi sisältyä kansallisessa lainsäädännössä ainakin mikä tahansa lainvastainen epälojaali käyttäytyminen tai, ammattisääntöjen tai -ohjeiden rikkominen.
ASIAKIRJA
Neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54–56)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sen arvioimisesta, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS noudattamiseksi (COM(2019) 355 final, 26.7.2019)
Viimeisin päivitys: 18.02.2020