Käytöstä poistettujen off-shore-öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen poistaminen ja hävittäminen

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Tiedonanto (KOM(98) 49 lopullinen) – käytöstä poistettujen off-shore-öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen poistaminen ja hävittäminen

TIEDONANNON TARKOITUS

Euroopan komissio pyrkii suojelemaan ympäristöä vähentämällä käytöstä poistetuista öljyn- ja kaasunporauksen off-shore-laitteistoista aiheutuvaa pilaantumista.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Niin sanottu Brent Sparin tapaus käynnisti uudelleen laajan keskustelun tarpeettomien öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen hävittämisestä vuonna 1995. Tuolloin Shell päätti Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen luvalla hävittää Brent Sparin, tarpeettoman öljyn varastointilautan, upottamalla sen syvänteeseen Pohjois-Atlantilla.
• Yleisö arvosteli päätöstä voimakkaasti merellisen ympäristön vaurioitumisen vuoksi. Tapauksen aikaan järjestettiin myös Pohjanmeri-konferenssi, jonka jälkeen annetussa ministeritason julistuksessa enemmistö paikalla olleista ministereistä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan ministereitä lukuun ottamatta vaati meriympäristön suojelemiseksi täydellistä kieltoa näiden laitteistojen upottamiselle mereen.
• Kuluttajat ryhtyivät boikotoimaan Shellin tuotteita monissa EU-maissa, minkä vuoksi yhtiö luopui suunnitelmastaan ja päätti purkaa laitteiston ja käyttää rungon uudelleen osana satamalaiturin laajennusta Norjassa. Tämä yksittäistapaus ei kuitenkaan ole antanut yleistä ratkaisua siihen, mitä noin 600 muulle Euroopan vesillä olevalle laitteistolle pitäisi tehdä. Suurin osa niistä sijaitsee Ison-Britannian ja Norjan vesillä.
• Käytöstä poistettujen laitteistojen hävittämistä on käsitelty OSPAR-yleissopimuksen alaisuudessa (OSPAR: Oslossa 15. helmikuuta 1972 allekirjoitettu yleissopimus aluksista ja ilma-aluksista tapahtuvan jätteen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemiseksi ja sen korvannut Pariisissa 9. syyskuuta 1992 allekirjoitettu yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta). Yleissopimuksen puitteissa tehtiin asiaa koskeva päätös vuonna 1998.
• Komissio tilasi marraskuussa 1996 tutkimuksen laitteistojen poistamisen ja hävittämisen teknisistä, ympäristöllisistä ja taloudellisista näkökulmista. Tutkimuksessa tehtiin seuraavat päätelmät:
• Suuret betoniset laitteistot:
  • laitteistojen poistamisesta ei ole riittävästi teknistä tietoa
  • ympäristön kannalta laitteistoja ei tarvitse poistaa kokonaan
  • poistamiskustannuksia on mahdoton arvioida.
• Muut, teräsrakenteiset laitteistot:
  • täydellinen poistaminen on teknisesti mahdollista
  • poistaminen on taloudellisesti perusteltua
  • poistaminen voidaan suorittaa turvallisesti
  • myrkyllisten ja vaarallisten aineiden jäämiä voidaan vähentää
  • teräs voidaan kierrättää maissa.
• Poistamis- ja hävittämiskustannuksista vastaavat laitteistojen omistajat eli öljy- ja kaasuyhtiöt. Osa kustannuksista voidaan vähentää verotuksessa. Arvioiden mukaan kaikkien lauttojen hinaaminen maihin kierrätystä varten maksaa 25 vuoden aikana kaksi miljardia euroa eli keskimäärin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Tällaisen päätöksen vaikutus öljyn ja kaasun kokonaistuotantohintoihin olisi häviävän pieni.
• Käytöstä poistettuja öljyn- ja kaasunporauksen off-shore-laitteistoja käsitellään monissa kansainvälisissä säädöksissä, kuten seuraavissa:
  • mannermaajalustaa koskeva Geneven yleissopimus (1958)
  • Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (1982)
  • Lontoon yleissopimus (1972)
  • Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ohjeet ja standardit off-shore-laitteistojen ja -rakenteiden poistamisesta mannermaajalustalta (1989)
  • vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (1989)
  • Oslon (1972) ja Pariisin (1992) yleissopimukset (OSPAR)
  • Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva Helsingin yleissopimus (1992)
  • Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskeva Barcelonan yleissopimus (1976).

Alalla ei kuitenkaan ole mitään tiettyä yhteistä oikeudellista kehystä, ja yleissopimuksissa käsitellään vain vähimmäisnormeja. Yksittäiset maat voivat asettaa tiukempia ehtoja.

• Yhdenmukaisen kansainvälisen lainsäädännön avulla voitaisiin
  • välttää kansallisten lakien välisistä eroista johtuvaa kilpailua
  • rajoittaa laitteistoista johtuvia pilaantumista aiheuttavia päästöjä
  • vähentää merellisen ympäristön pilaantumista
  • parantaa merenkulun turvallisuutta.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille käytöstä poistettujen off-shore-öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen poistamisesta ja hävittämisestä (KOM(1998) 49 lopullinen, 18.2.1998)

Viimeisin päivitys: 23.02.2017