Ulkomailla ammattiaan pysyvästi harjoittavat asianajajat – EU:n säännöt

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA

Direktiivi 98/5/EY – asianajajan ammatin harjoittaminen muussa kuin siinä EU-maassa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivi antaa asianajajille, jotka ovat pätevöityneet yhdessä EU-maassa, mahdollisuuden harjoittaa toisessa EU-maassa ammattiaan käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään. Direktiiviä sovelletaan EU:n kansalaisiin, joilla on lupa harjoittaa ammattiaan nimikkeellä ˮasianajajaˮ, mutta järjestelmä kattaa myös kaikki Euroopan talousalueen ja Sveitsin kansalaiset.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Oikeus harjoittaa ammattiaan

• Asianajajalla on oikeus harjoittaa pysyvästi ammattiaan toisessa EU-maassa käyttäen siinä EU-maassa hankkimaansa ammattinimikettä, josta hän on peräisin.
• Asianajan, joka haluaa tehdä näin, on kirjoittauduttava vastaanottavan EU-maan toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon.

Toiminta-alat

• Asianajaja, joka harjoittaa ammattiaan käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, voi harjoittaa samaa ammatillista toimintaa kuin vastaanottavan EU-maan asianajaja, tietyin poikkeuksin.
• Hän voi antaa lainopillisia neuvoja, jotka koskevat sen EU-maan oikeutta, josta hän on peräisin, vastaanottavan EU-maan oikeutta, yhteisön oikeutta ja kansainvälistä oikeutta. Asiakkaan edustamiseen tai puolustamiseen oikeudessa liittyvän toiminnan harjoittamisen osalta asianajaja, joka on hankkinut pätevyytensä muualla kuin kyseisessä maassa, voidaan vaatia toimimaan yhdessä paikallisen asianajajan kanssa.

Yhdenvertaisuus

• Toisesta EU-maasta peräisin oleva asianajaja voi saada myös vastaanottavan EU-maan ammattinimikkeen tietyin ehdoin. Hänen on toimittava vastaanottavassa EU-maassa tosiasiallisesti ja säännöllisesti vähintään kolmen vuoden ajan, ja tänä aikana hänen on toimittava riittävästi vastaanottavan maan oikeuden parissa.
• Ellei vastaanottavan maan ulkopuolella pätevyytensä hankkinut asianajaja ole toiminut riittävästi vastaanottavan maan oikeuden parissa, hän voi silti saada vastaanottavan EU-maan ammattinimikkeen osoittamalla toimivaltaisille viranomaisille, että hän on hankkinut tarvittavan osaamisen muulla tavalla (kuten osallistumalla asiaa koskeville kursseille ja seminaareihin).

Ammatin harjoittaminen ryhmänä

Jos ammatin harjoittaminen ryhmänä on vastaanottavassa jäsenvaltiossa sallittu, yksi tai useampi asianajaja, jotka ovat saman ryhmän jäseniä siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, voivat harjoittaa toimintaansa ryhmänsä jäseninä vastaanottavassa EU-maassa.

Ammattimainen käytös

Toisessa EU-maassa ammattiaan pysyvästi harjoittavan asianajajan olisi noudatettava vastaanottavan maan ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä riippumatta niistä eettisistä säännöistä, joita häneen sovelletaan siinä EU-maassa, josta hän on peräisin.

Kurinpitomenettelyt

Asianajajaan, joka harjoittaa ammattiaan käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, sovelletaan vastaanottavan EU-maan kurinpitomenettelyjä.

MILLOIN DIREKTIIVI TULEE VOIMAAN?

Direktiivi tuli voimaan 14. maaliskuuta 1998. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 14. maaliskuuta 2000.

TAUSTAA

Asianajajan ammattiin sovelletaan myös muita EU:n säädöksiä. Ne liittyvät seuraaviin:

• mahdollisuuteen tarjota palveluja tilapäisesti tai satunnaisesti (direktiivi 77/249/ETY) tai
• ammattitutkinnon tunnustamista siten, että asianajaja voi ryhtyä välittömästi harjoittamaan ammattiaan vastaanottavassa EU-maassa (direktiivi 2005/36/EC).
• Erityislainsäädännön piiriin kuuluvat ammatit

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36–43)

Direktiiviin 98/5/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17–18). Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22–142). Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 28.10.2015