Rikokset ja sovellettavat seuraamukset – huumausainekauppa

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Puitepäätös 2004/757/YOS – huumausainekauppaan liittyviä rikoksia ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt

PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Päätöksen tarkoituksena on torjua huumausainekauppaa, jotta voidaan vähentää huumausaineiden (määritelty jäljempänä kohdassa ”Tärkeimmät kohdat”) tarjontaa ja käyttöä.

Päätöksessä vahvistetaan EU-maissa noudatettavat vähimmäissäännöt ja vähimmäisseuraamukset.

Siinä luetellaan huumausainekauppaan liittyvät rangaistavat teot ja velvoitetaan EU-maita ryhtymään toimenpiteisiin huumausainekauppaan osallistuvia tahoja vastaan.

Puitepäätöstä on muutettu direktiivillä (EU) 2017/2103. Muutoksen tavoitteena on rajoittaa uusien psykoaktiivisten aineiden* saatavuutta säätämällä keinoista, joilla voidaan toteuttaa tehokkaampia toimia EU:n tasolla. Muutos tulee täysimääräisesti voimaan 23. marraskuuta 2018.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Rikokset

Puitepäätöksessä edellytetään, että kunkin jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, joilla tehdään huumausaineiden ja huumausaineiden lähtöaineiden* kauppaan liittyvästä tahallisesta toiminnasta rangaistavaa.

Päätöksessä määritellään ”huumausaine” aineeksi, joka kuuluu vuodelta 1961 olevan narkoottisia aineita koskevan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjalla, tai vuodelta 1971 olevan psykotrooppisia aineita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaan. Kun puitepäätöksen muutos tulee voimaan marraskuussa 2018, huumausaineiden määritelmä sisältää myös kaikki muutetun päätöksen liitteessä mainitut aineet.

Huumausainekauppaan liittyviin tekoihin kuuluvat tuotanto, valmistus, uuttaminen, myynti, kuljetus, tuonti ja vienti. Lisäksi huomioon otetaan huumausaineiden hallussapito tai ostaminen huumausainekauppaan liittyvien toimien toteuttamiseksi sekä lähtöaineiden valmistus, kuljetus ja jakelu. Rikoksena pidetään myös huumausainekauppaan yllytystä sekä avunantoa siihen ja huumausainekaupan yritystä.

Puitepäätös ei kuitenkaan kata henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen huumausaineiden kauppaan liittyvää toimintaa.

Uusien psykoaktiivisten aineiden sisällyttäminen ”huumausaineen” määritelmään (soveltaminen alkaa 23. marraskuuta 2018)

Direktiivissä (EU) 2017/2103 otetaan käyttöön menettely, jonka mukaisesti huumausaineen määritelmään sisällytetään uusia psykoaktiivisia aineita. Euroopan komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla lisätään uusia psykoaktiivisia aineita liitteessä olevaan luetteloon. Tällä menettelyllä korvataan nykyinen käytäntö, jonka mukaan uudet psykoaktiiviset aineet luokitellaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2017/2170 neuvoston päätöksen 2005/387/YOS mukaisesti.

Kun komissio harkitsee uuden aineen lisäämistä luetteloon, sen on otettava huomioon,

Lisäksi komission on arvioitava, aiheutuuko uudesta psykoaktiivisesta aineesta ihmisille ja yhteiskunnalle vakavia sosiaalisia haittoja ja onko kyseiseen uuteen psykoaktiiviseen aineeseen liittyvä rikollinen toiminta, järjestäytynyt rikollisuus mukaan lukien, järjestelmällistä, saadaanko siitä merkittävää laitonta hyötyä tai aiheutuuko siitä merkittäviä taloudellisia kustannuksia.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA) laatii komission päätöksenteon tueksi riskinarviointiraportin, jossa käsitellään näitä asioita.

EU antoi samaan aikaan direktiivin (EU) 2017/2103 kanssa myös asetuksen (EU) 2017/2102, jolla muutetaan asetusta (EY) N:o 1920/2006 uusia psykoaktiivisia aineita koskevan tiedonvaihdon, varhaisen varoituksen järjestelmän ja riskinarviointimenettelyn osalta. Asetus tulee täysimääräisesti voimaan 23. marraskuuta 2018.

Oikeushenkilöiden vastuu

EU-maiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt (esimerkiksi yritykset) voidaan saattaa vastuuseen huumausaineiden ja niiden lähtöaineiden kauppaan liittyvistä rikoksista sekä tällaisen rikoksen yllytyksestä tai yrityksestä sekä avunannosta siihen. Oikeushenkilö ei tässä yhteydessä tarkoita valtioita eikä muita julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa tai julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

Järjestö on vastuussa, jos rikoksen tekee henkilö, jolla on johtava asema järjestössä. Se voidaan saattaa vastuuseen myös ohjauksen tai valvonnan laiminlyönneistä. Oikeushenkilöiden vastuu ei kuitenkaan estä rikosoikeudellisia menettelyjä yksilöitä (luonnollisia henkilöitä) vastaan.

Seuraamukset

EU-maiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että rikoksista määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

Jos rikos tehdään kokonaan tai osittain EU-maan alueella, kyseisen maan on ryhdyttävä toimenpiteisiin edellyttäen, että rikoksentekijä on sen kansalainen tai rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön lukuun.

Huumausainekauppaan liittyvistä rikoksista määrättävien seuraamusten on oltava enimmillään vähintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta.

Seuraamusten on kuitenkin oltava enimmillään vähintään viidestä kymmeneen vuotta vankeutta tapauksissa, joissa rikos

EU-maiden on ryhdyttävä myös tarvittaviin toimiin rikosten kohteena olevien aineiden menetetyksi tuomitsemiseksi.

Rangaistuksia voidaan kuitenkin alentaa, jos rikoksentekijä luopuu rikollisesta toiminnastaan ja antaa hallinto- ja oikeusviranomaisille tietoa, jotka auttavat tunnistamaan muut rikoksentekijät.

Oikeushenkilöihin kohdistuvien seuraamusten on sisällettävä rikosoikeudellisia tai muita sakkoja. Lisäksi voidaan määrätä muita seuraamuksia, kuten laitosten asettaminen tuomioistuimen valvontaan tai sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

MISTÄ ALKAEN PÄÄTÖSTÄ SOVELLETAAN?

Päätöstä on sovellettu 12. marraskuuta 2004 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Uusi psykoaktiivinen aine: puhtaana tai valmisteena oleva aine, joka ei kuulu Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjalla, eikä psykotrooppisia aineita koskevan Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1971 yleissopimuksen soveltamisalaan mutta joka voi aiheuttaa terveydellisiä tai sosiaalisia riskejä, jotka ovat samankaltaisia kuin mainittujen yleissopimusten alaan kuuluvien aineiden aiheuttamat riskit.
Huumausaineiden lähtöaine: mikä tahansa aine, joka luetellaan huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan 20. joulukuuta 1988 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi annetussa EU:n lainsäädännössä.

ASIAKIRJA

Neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8–11)

Puitepäätökseen 2004/757/YOS tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/2170, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, N-fenyyli-N-[1-(2-fenyylietyyli)piperidin-4-yyli]-furaani-2-karboksamidin (furanyylifentanyyli) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 306, 22.11.2017, s. 19–20)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/2103, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, neuvoston puitepäätöksen 2004/757/YOS muuttamisesta uusien psykoaktiivisten aineiden sisällyttämiseksi ”huumausaineen” määritelmään ja neuvoston päätöksen 2005/387/YOS kumoamisesta (EUVL L 305, 21.11.2017, s. 12–18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2101, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, asetuksen (EY) N:o 1920/2006 muuttamisesta uusia psykoaktiivisia aineita koskevan tiedonvaihdon, varhaisen varoituksen järjestelmän ja riskinarviointimenettelyn osalta (EUVL L 305, 21.11.2017, s. 1–7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1920/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksesta (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 1–13)

Viimeisin päivitys: 20.02.2018