Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Yhdysvaltojen kanssa tehty sopimus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Sopimus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä

Päätös 2009/820/YUTP rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten tekemisestä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä

Päätös 2003/516/EY keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista EU:n ja Yhdysvaltojen välillä koskevien sopimusten allekirjoittamisesta

SOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Sopimuksessa vahvistetaan ehdot, jotka koskevat rikoksentekijöiden luovuttamista EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Sopimuksen tavoitteena on parantaa yhteistyötä sovellettavien luovuttamista sääntelevien suhteiden puitteissa.

Päätöksellä tehdään EU:n puolesta rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus Yhdysvaltojen kanssa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sopimus täydentää EU-maiden ja Yhdysvaltojen välisiä kahdenvälisiä luovuttamissopimuksia ja tehostaa yhteistyötä sovellettavien luovuttamista sääntelevien suhteiden yhteydessä.

Luovuttamiskelpoiset rikokset

Rikokset, joista voidaan luovuttaa, ovat

• rikoksia, joista rikoksesta sekä pyynnön esittäneessä että sen vastaanottaneessa maassa voidaan tuomita vankeusrangaistus (jonka enimmäispituus on yli yksi vuosi) tai ankarampi rangaistus
• tällaisen rikoksen yritys tai osallistuminen tällaisen rikoksen suorittamiseen.

Jos pyynnön vastaanottanut maa suostuu luovutukseen luovuttamiskelpoisen rikoksen osalta, sen on suostuttava luovutukseen myös muiden pyyntöön sisältyvien rikosten osalta, joista voi seurata enintään vuosi vankeutta, olettaen, että muut luovuttamiselle asetetut vaatimukset täyttyvät.

Luovutuspyynnöt

• Pyynnön esittänyt maa toimittaa luovutuspyynnön ja niihin liitetyt asiakirjat diplomaattiteitse. Jos näissä asiakirjoissa on pyynnön esittäneen maan oikeusministeriön tai ulkoasioista vastaavan ministeriön leima tai sinetti, niiden varmentamiseksi ei tarvitse toteuttaa muita toimia.
• Pyynnön esittänyt maa voi toimittaa väliaikaista säilöönottoa koskevat pyynnöt oikeusministeriöiden välityksellä diplomaattisten teiden sijaan. Pyynnöt voidaan toimittaa myös Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) välityksellä. Jos pyynnön esittänyt maa pyytää sellaisen henkilön luovuttamista, joka on jo otettu väliaikaisesti säilöön pyynnön vastaanottaneessa maassa, se voi toimittaa pyynnön suoraan pyynnön vastaanottaneen maan suurlähetystöön pyynnön esittäneessä maassa.
• Jos pyynnön vastaanottanut maa katsoo, että luovutuspyynnössä esitetyt tiedot eivät riitä pyynnön toteuttamiseen, se voi pyytää pyynnön esittäneeltä maalta lisätietoja. Lisätietojen toimittamispyynnöt voidaan tehdä suoraan oikeusministeriöiden välillä.

Luovutusmenettelyt

• Pyynnön vastaanottanut maa voi tilapäisesti luovuttaa pyynnön esittäneeseen maahan syytteeseenpanoa varten henkilön, jota vastaan on oikeudenkäynti tai joka suorittaa rangaistusta pyynnön vastaanottaneessa maassa.
• Jos useat maat pyytävät saman henkilön luovuttamista samasta rikoksesta tai eri rikoksista, pyynnön vastaanottanut maa päättää, mihin maahan luovutettavaksi pyydetty henkilö luovutetaan. Vastaavasti jos Yhdysvallat toimittaa luovutuspyynnön henkilöstä, jonka luovutusta on pyydetty myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella samasta rikoksesta tai eri rikoksista, pyynnön vastaanottanut EU-maa päättää, mihin maahan henkilö luovutetaan.
• Jos Yhdysvallat esittää luovutuspyynnön EU-maalle, jonka säännöt suojaavat sen omia kansalaisia luovuttamiselta ja pyyntö koskee toisen EU-maan kansalaista, täytäntöönpanevan oikeusviranomaisen on kuitenkin ilmoitettava asiasta EU-maalle, jonka kansalainen on kyseessä, ja soveltuvissa tapauksessa luovutettava henkilö kyseiseen maahan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella unionin tuomioistuimen asiassa C-182/15 (Petruhhin) antaman tuomion mukaisesti.
• SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että kun EU-maa, johon EU:n kansalainen, joka on toisen EU-maan kansalainen, on siirtynyt, saa luovuttamispyynnön sellaiselta EU:n ulkopuoliselta maalta, jonka kanssa se on tehnyt luovuttamista koskevan sopimuksen, sen on ilmoitettava tästä sille EU-maalle, jonka kansalainen kyseinen EU:n kansalainen on, ja mahdollisesti viimeksi mainitun maan pyynnöstä luovutettava kyseinen kansalainen sille neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS säännösten mukaisesti edellyttäen, että kyseinen EU-maa on oman oikeutensa nojalla toimivaltainen asettamaan henkilön syytteeseen alueensa ulkopuolella tehdyistä teoista.
• Jos EU-maa saa EU:n ulkopuoliselta maalta pyynnön, jossa pyydetään toisen EU-maan kansalaisen luovuttamista, pyynnön saaneen EU-maan on varmistettava, että luovutus ei vaikuta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin. Unionin tuomioistuin selvensi tätä asiassa C-191/16 (Pisciotti) seuraavasti: ”[T]apauksessa, jossa unionin kansalainen, jota koskee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta [...] tehdyn sopimuksen perusteella tehty luovuttamispyyntö Yhdysvaltoihin, on tämän pyynnön mahdollista täytäntöönpanoa varten otettu kiinni muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio perustuslaillisen säännön nojalla kohtelee eri tavalla omia kansalaisiaan kuin muiden unionin jäsenvaltioiden kansalaisia ja että se sallii tämän luovuttamisen, vaikka se ei salli omien kansalaistensa luovuttamista, kun se on ennalta antanut sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on, mahdollisuuden vaatia tämän kansalaisen luovuttamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, eikä viimeksi mainittu jäsenvaltio ole toteuttanut tätä varten mitään toimenpiteitä.”
• Lisäksi unionin tuomioistuin antoi asiassa C-247/17 (Raugevicius) seuraavan ratkaisun: ”SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että silloin kun on kyse kolmannen valtion pyynnöstä, joka koskee liikkumisvapauttaan käyttäneen Euroopan unionin kansalainen luovuttamista vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten eikä syytetoimia varten, luovuttamispyynnön vastaanottanut jäsenvaltio, jonka kansallisessa lainsäädännössä kielletään sen omien kansalaisten luovuttaminen unionin ulkopuolelle rangaistuksen täytäntöönpanoa varten ja säädetään mahdollisuudesta suorittaa tällainen ulkomailla määrätty rangaistus kyseisen jäsenvaltion alueella, on velvollinen varmistamaan sen, että jos kyseinen unionin kansalainen asuu pysyvästi sen alueella, häntä kohdellaan samalla tavalla kuin sen omia kansalaisia luovuttamista koskevissa kysymyksissä.”
• Pyynnön vastaanottanut maa voi käyttää yksinkertaistettuja luovutusmenettelyjä eli luovuttaa henkilön viipymättä ja ilman erityisiä menettelyjä, kun luovutettavaksi pyydetty henkilö suostuu luovuttamiseen.
• EU-maat ja Yhdysvallat voivat antaa luvan henkilön kauttakuljetukseen alueensa kautta, jos henkilö luovutetaan kolmannesta maasta EU-maihin tai Yhdysvaltoihin tai niistä kolmanteen maahan. Pyynnöt kauttakuljetuksesta voidaan tehdä diplomaattiteitse, suoraan Yhdysvaltojen ja EU-maan oikeusministeriöiden välillä tai Interpolin välityksellä. Ilmateitse tapahtuvaan kuljetukseen ei vaadita lupaa, jos reittisuunnitelmaan ei kuulu välilaskua kauttakulkumaan alueella. Jos reittisuunnitelmasta poikkeava välilasku tapahtuu, kyseinen maa voi vaatia kauttakulkulupaa.
• Pyynnön vastaanottanut maa voi suostua luovuttamiseen rikoksesta, josta voidaan langettaa kuolemantuomio pyynnön esittäneen valtion lainsäädännön nojalla mutta ei pyynnön vastaanottaneen maan lainsäädännön nojalla, sillä edellytyksellä, että
  • kuolemantuomiota ei langeteta
  • mahdollisesti langetettavaa kuolemantuomiota ei panna täytäntöön.
• Päätöksellä 2009/933/YUTP laajennetaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan sopimuksen alueellista soveltamisalaa koskemaan Alankomaiden Antilleja ja Arubaa.

VOIMAANTULO

Sopimus tuli voimaan 1. helmikuuta 2010.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Keskinäinen oikeusapu ja luovutus (Euroopan komissio)

ASIAKIRJAT

Sopimus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä (EUVL L 181, 19.7.2003, s. 27–33)

Neuvoston päätös 2009/820/YUTP, tehty 23 päivänä lokakuuta 2009, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen ja keskinäistä oikeusapua koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 291, 7.11.2009, s. 40–41)

Neuvoston päätös 2003/516/EY, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2003, keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä koskevien sopimusten allekirjoittamisesta (EUVL L 181, 19.7.2003, s. 25–26)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2009/933/YUTP, tehty 30 päivänä marraskuuta 2009, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen alueellisen soveltamisalan laajentamisesta Euroopan unionin puolesta (EUVL L 325, 11.12.2009, s. 4–5)

Ilmoitus Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan sopimuksen ja keskinäistä oikeusapua koskevan sopimuksen voimaantulopäivästä (EUVL L 323, 10.12.2009, s. 11)

Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä - Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat puitepäätöksen tekemisestä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1–20)

Päätökseen 2002/584/YOS tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 05.12.2019