Oikeus käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2013/48/EU oikeudesta käyttää avustajaa sekä pitää yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin vapaudenmenetyksen aikana

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivillä varmistetaan, että rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyillä ja syytetyillä sekä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä etsityillä henkilöillä (myöhemmin ”kansalaiset”) on oikeus käyttää avustajaa ja oikeus pitää yhteyttä vapaudenmenetyksen aikana.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Oikeus käyttää avustajaa

Kansalaisella on oltava oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä

• ennen kuin lainvalvonta- tai oikeusviranomainen (esimerkiksi poliisi) kuulustelee häntä,
• tutkintatoimien tai muiden todisteiden keräämistoimien (esim. vastakkainkuulustelu) aikana
• vapaudenmenetyksen jälkeen
• hyvissä ajoin ennen kuulemista rikosasioissa tuomioistuimessa.

Erityisesti direktiivi kattaa seuraavat näkökohdat:

• oikeus tavata yksityisesti avustajaa ja pitää yhteyttä hänen kanssaan
• oikeus siihen, että avustaja osallistuu tosiasiallisesti hänen kuulusteluunsa ja on läsnä tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien yhteydessä
• kaiken yhteydenpidon (muun muassa tapaamiset, kirjeenvaihto ja puhelinkeskustelut) luottamuksellisuus.

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena olevilla henkilöillä on direktiivin mukaan oltava oikeus käyttää avustajaa täytäntöönpanevassa EU-maassa ja nimetä avustaja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

Oikeudet vapaudenmenetystilanteissa

Kansalaisella on vapaudenmenetyksen jälkeen ilman aiheetonta viivästystä oikeus

• saada tieto vapaudenmenetyksestään ilmoitetuksi ainakin yhdelle valitsemalleen henkilölle. Jos pidätetty on lapsi, pidätyksestä on ilmoitettava mahdollisimman pian vanhempainvastuunkantajalle
• pitää yhteyttä vähintään yhden valitsemansa henkilön kanssa.

Muun EU-maan kansalaisella on vapaudenmenetyksen jälkeen oikeus saada vapaudenmenetyksensä ilmoitetuksi konsuliviranomaisille ja ottaa vastaan konsuliviranomaistensa vierailuja, pitää yhteyttä näiden kanssa sekä oikeus siihen, että nämä järjestävät hänelle oikeudellisen edustuksen.

Poikkeukset

Direktiivissä säädetään mahdollisuudesta väliaikaisesti poiketa tietyistä oikeuksista poikkeuksellisissa olosuhteissa tarkasti määritellyin edellytyksin (esimerkiksi jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset).

Oikeusapu

Direktiivissä (EU) 2016/1919 vahvistetaan yleiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat epäiltyjen, syytettyjen ja etsittyjen henkilöiden oikeutta oikeusapuun, ja varmistetaan näin direktiivin (EU) 2013/48 vaikuttavuus. Siinä vaaditaan EU-maita varmistamaan, että epäillyt ja syytetyt henkilöt, jotka eivät pysty itse maksamaan avustajan avusta, voivat saada oikeusapua, jos oikeudenmukaisuus niin vaatii. EU-maat voivat soveltaa tarveharkintaa (arvioidakseen, pystyvätkö asianomaiset henkilöt maksamaan itse oikeusavusta), aiheellisuusharkintaa (arvioidakseen, edellyttääkö oikeuden toteutuminen oikeusavun antamista) tai molempia sen arvioimiseksi, onko oikeusapua annettava.

Direktiivi (EU) 2016/1919 on viimeinen säädösteksti, joka on sisällytetty neuvoston marraskuussa 2009 hyväksymään, epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamista rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevaan etenemissuunnitelmaan.

Direktiivi on saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 5. toukokuuta 2019 mennessä.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 26. marraskuu 2013 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 27. marraskuu 2016 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Epäiltyjen ja syytettyjen oikeudet (Euroopan komissio).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1–12)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1919, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille (EUVL L 297, 4.11.2016, s. 1–8)

Direktiiviin (EU) 2016/1919 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Komission suositus, annettu 27 päivänä marraskuuta 2013, haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL C 378, 24.12.2013, s. 8–10)

Komission suositus, annettu 27 päivänä marraskuuta 2013, rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen oikeudesta oikeusapuun rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL C 378, 24.12.2013, s. 11–14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1–10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1–7)

Neuvoston päätöslauselma, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL C 295, 4.12.2009, s. 1–3)

Viimeisin päivitys: 23.11.2017