Komissio ehdottaa tapoja puuttua verojärjestelmän muotoseikkoihin ja porsaanreikiin, joita jotkin yhtiöt käyttävät välttyäkseen maksamasta oman osuutensa veroista.

Aggressiivisen verosuunnittelun estäminen on yksi osatekijä yksityiskohtaisessa ja monisyisessä komission toimintaohjelmassa, jonka tarkoitus on ehkäistä veronkiertoa ja veropetoksia.

Toimintaohjelmassa määritetään käytännön menetelmät, joilla voidaan parantaa hallinnollista yhteistyötä EU-maiden välillä, torjua väärinkäytöksiä ja kaksinkertaista verottamatta jättämistä sekä ratkaista veroparatiiseihin ja verorikoksiin liittyviä ongelmia.

Tällä hetkellä osa veronmaksajista saattaa käyttää monimutkaisia, toisinaan keinotekoisia järjestelyjä, joilla voidaan siirtää veropohja toisille oikeudenkäyttöalueille Euroopan unionin alueella tai sen ulkopuolella. Näin nämä veronmaksajat hyödyntävät kansallisten lakien keskinäisiä eroja sen varmistamiseksi, että tiettyjä tuloeriä ei veroteta missään, tai hyötyäkseen eroista veroprosenteissa. Tätä ongelmaa kutsutaan nimellä aggressiivinen verosuunnittelu.

Merkittävin vaikeus on se, että yhä kehittyneemmällä verosuunnittelulla siirretään verotettavat tulot maihin, joiden verotusjärjestelmät ovat veronmaksajalle suotuisampia. Näin pienennetään verovelvollisuutta sinänsä laillisilla järjestelyillä, jotka ovat kuitenkin ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa, hyödyntämällä lakien porsaanreikiä.

Aggressiivista verosuunnittelua voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Se johtaa muun muassa kaksinkertaisiin vähennyksiin (esim. sama tappio vähennetään sekä lähde- että asuinvaltiossa) ja kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen (esim. tulo, jota ei ole verotettu sen ansaintavaltiossa, vapautetaan verosta myös asuinmaassa).

Komissio kehottaakin jäsenvaltioita varmistamaan, että kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi muiden EU-maiden tai EU:n ulkopuolisten maiden kanssa solmittuihin sopimuksiin lisätään lauseke, joka estää erityisesti tunnistetun kaksinkertaisen verottamatta jättämisen tyypin.

Komissio myös suosittelee yhteisen yleisen väärinkäytön vastaista sääntöä, jonka tarkoitus on auttaa takaamaan yhdenmukaisuus ja tehokkuus alueella, jossa eri EU-maiden käytännöt eroavat toisistaan huomattavasti.

Tähän liittyen on tehty monia muitakin ehdotuksia. Esimerkiksi nykyisen ALV-järjestelmän on todettu olevan altis petoksille. Siksi komissio on päättänyt perustaa EU:n ALV-foorumin. Siellä yritysten edustajat ja veroviranomaiset voivat vaihtaa näkemyksiä EU-maiden välisiä liiketoimia koskevan ALV-hallinnon käytännön seikoista. Ne voivat myös määrittää menetelmiä, joiden avulla ALV-järjestelmän hallinnasta voidaan tehdä suoraviivaisempaa ja sen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää ALV-tuottoja menettämättä, sekä keskustella parhaista käytännöistä.

VIITTEET

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EUVL
Komission suositus 2012/772/EU	-	-	EUVL L 338, 12.12.2012.

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Toimintaohjelma veropetosten ja veronkierron vastaisen taistelun tukemiseksi. (COM(2012) 722 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä).

Ehdotus neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 2011/96/EU muuttamisesta. (COM(2013) 814 final - ei julkaistu EUVL:ssä).

Emo-tytäryhtiödirektiivi (direktiivi 2011/96/EU) laadittiin alun perin ehkäisemään eri EU-maissa toimivien, samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden kaksinkertainen verottaminen samasta tulosta (kaksinkertainen verotus). Jotkin yhtiöt ovat kuitenkin hyödyntäneet direktiivin säädöksiä ja kansallisten verosääntöjen välisiä eroavaisuuksia siten, että niitä ei ole verotettu ollenkaan missään EU-valtiossa (kaksinkertainen verottamatta jättäminen).

Ehdotettu muutos kiristää direktiiviä siten, että tietyt verosuunnittelujärjestelyt (hybridilainajärjestelyt) eivät voi hyötyä verovapautuksista. Ehdotuksessa esitetään, että jos hybridilainajärjestely on verovähennettävä siinä EU-valtiossa, jossa tytäryhtiö sijaitsee, se on verotettava siinä EU-valtiossa, jossa emoyhtiö toimii. Tämä estää yhtiöitä, joilla on sivuliikkeitä useassa EU-valtiossa, suunnittelemasta maksuja eri valtioissa sijaitsevien sivuliikkeiden kesken ja siten hyötymästä kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä.