EU allekirjoitti Paneurooppa–Välimeri-alueella kaupan kohteena olevien tavaroiden alkuperästä tehdyn alueellisen yleissopimuksen huhtikuussa 2011. Yleissopimuksessa kootaan yhteen oikeudelliseen välineeseen kaikki säännöt, jotka koskevat sellaisten tavaroiden alkuperää, joilla käydään kauppaa Paneurooppa–Välimeri-alueen maiden välillä tehdyn noin 60 kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen puitteissa, EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessi (SAP-prosessi) mukaan luettuna.
EU:n lisäksi yleissopimuksen osapuolina ovat
Jotta tavaroihin voidaan soveltaa tullietuuksia, on vahvistettava niiden alkuperä. Tavaroiden katsotaan olevan peräisin Paneurooppa–Välimeri-kumulaatiovyöhykkeeltä, jos ne
Yleissopimuksen perustana on kumulaatiojärjestelmä, jonka avulla sopimuspuolet voivat käyttää toistensa alkuperätuotteita ikään kuin ne olisi tuotettu kotimaassa. Paneurooppa–Välimeri-alkuperäkumulaatiojärjestelmän alaisuudessa käytetään EU:n ja monien asianomaisten maiden välillä diagonaalisen kumulaation järjestelmää.
Sopimuspuolten tulliviranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä, muun muassa toimittamalla toisilleen EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistusten antamiseen tai alkuperäselvitysten tarkastamiseen käyttämiensä leimasinten leimanäytteet.
Kaikkien sopimuspuolten edustajista koostuva sekakomitea vastaa yleissopimuksen hallinnoinnista ja varmistaa sen soveltamisen.
(1) Nimi ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 ja kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
Päätöstä on sovellettu alkaen.
Lisätietoja:
Neuvoston päätös 2013/94/EU, annettu , etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (EUVL L 54, , s. 3–158)
Päivitetty viimeksi