Afrikka-strategiasta EU:n ja Afrikan strategiseen kumppanuuteen

Nyt kun Euroopan unionin (EU) Afrikka-strategian (2005) hyväksymisestä on kulunut kaksi vuotta, EU ja Afrikka uudistavat kumppanuuttaan viime vuosina läpi käymiensä perusteellisten muutosten huomioon ottamiseksi. On tultu vaiheeseen, jossa Afrikka-strategiasta voidaan siirtyä strategiseen kumppanuuteen Afrikan kanssa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2007, Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus [KOM(2007) 357 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

TAUSTA: KAIROSTA LISSABONIIN

Kairossa vuonna 2000 järjestetyssä Euroopan unionin (EU) ja Afrikan ensimmäisessä huippukokouksessa EU ja Afrikka käynnistivät suunnitelmallisemman poliittisen vuoropuhelun, jota käydään korkeiden virkamiesten ja ministerien välisissä säännöllisissä tapaamisissa. Sen jälkeen kun Afrikan kehittämiseksi oli vuonna 2001 luotu uusi kumppanuusohjelma (Nepad) ja Afrikan unioni (AU) perustettu vuonna 2002, Lissabonissa oli tarkoitus järjestää vuonna 2003 järjestyksessä toinen huippukokous. Kokousta kuitenkin lykättiin, koska tiettyjen maiden osallistumisesta siihen syntyi erimielisyyttä.

Lokakuussa 2005 järjestetyssä Euroopan komission ja AU:n komission kokouksessa Euroopan komissio antoi tiedonannon EU:n Afrikka-strategiasta, jolle saman vuoden joulukuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi muodollisen hyväksynnän. Strategian avulla EU:n politiikasta tuli johdonmukaisempaa ja komission ja jäsenvaltioiden Afrikan-politiikkoja saatiin sovitettua paremmin yhteen.

Bamakossa joulukuussa 2005 pidetyn EU:n ja Afrikan viidennen ministerikokouksen osallistujat sopivat, että seuraavassa vaiheessa EU:lle ja Afrikalle laaditaan yhteinen strategia. Ajatus siunattiin joulukuussa 2006 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa ja tammikuussa 2007 järjestetyssä AU:n huippukokouksessa.

Yhteisellä strategialla halutaan lujittaa EU:n ja Afrikan poliittista vuoropuhelua. Tavoitteena on

• irrottautua perinteisestä kehitysyhteistyöstä käymällä vuoropuhelua molempia askarruttavista politiikan aiheista ja yhteistä etua edustavista kysymyksistä;
• irrottautua Afrikka-keskeisyydestä luopumalla yksinomaan Afrikan asioihin keskittyvästä strategiasta ja ottamalla asialistalle Eurooppaa ja koko muuta maailmaa kiinnostavia aiheita ja käsittelemällä niitä asiaankuuluvilla foorumeilla;
• välttää Afrikan tavoitteiden saavuttamiseksi annettavan tuen pirstaloituminen ja etsiä sen sijaan alueellisia ja maailmanlaajuisia ratkaisuja keskeisimpiin haasteisiin;
• varmistaa Afrikan ja Euroopan kansalaisten aktiivisempi osallistuminen strategiseen kumppanuuteen ja vahvistaa siten näiden kahden mantereen kansalaisyhteiskuntia.

Sen jälkeen kun EU:n ja Afrikan kahdeksas ministeritroikka oli hyväksynyt yhteisen strategian suuret linjat, lopullinen strategia hyväksyttiin EU:n ja Afrikan toisessa huippukokouksessa (ks. Muut asiaan liittyvät asiakirjat).

EU:N JA AFRIKAN YHTEISTÄ STRATEGIAA KOSKEVAT EHDOTUKSET

Yhteisellä strategialla on neljä poliittista tavoitetta:

• kumppanuuden lujittaminen niin, että siitä tulee kahden tasaväkisen kumppanin liitto;
• kehityksen kannalta keskeisten kysymysten, kuten rauhan ja turvallisuuden, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien, kaupan sekä Afrikan alueellisen ja koko mantereen laajuisen yhdentymisen ajaminen;
• maailmanlaajuisiin haasteisiin yhdessä vastaaminen;
• monipuolisen ja ihmisläheisen kumppanuuden edistäminen.

Konkreettisella tasolla komissio ehdottaa viittä yhteistä aloitetta, jotka sisällytetään yhteisen strategian liitteenä olevaan toimintasuunnitelmaan.

Kumppanuus energian alalla

Tämän alan kumppanuus tarjoaa foorumin

• energian saannin ja toimitusvarmuuden kaltaisista kysymyksistä käytävän vuoropuhelun lujittamiselle,
• energiainfrastruktuuriin tehtävien investointien lisäämiselle,
• öljy- ja kaasutulojen käyttämiselle entistä enemmän kehitystä tukevaan toimintaan,
• ilmastonmuutoksen huomioimiselle kaikessa kehitysyhteistyössä.

Energia-alan kumppanuus perustuu seuraaviin olemassa oleviin välineisiin:

• EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuus ja siihen liittyvä rahasto,
• EU:n energia-aloite (EUEI) (EN) ja siihen sisältyvä AKT-maille tarkoitettu energia-alan väline (esdeenfr),
• kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) maa- ja alueohjelmat,
• ympäristöä ja luonnonvarojen (myös energian) hoitamista koskeva temaattinen ohjelma (esdeenfr).

Kumppanuus ilmastonmuutoksen alalla

Kumppanuudella lujitetaan EU:n ja AU:n yhteistyötä seuraavilla aloilla:

• katastrofiriskien vähentäminen,
• metsäkadon pysäyttäminen,
• kehitysmaiden osallistuminen maailman hiilidioksidimarkkinoihin,
• ympäristöystävällisen teknologian edistäminen ja käyttö,
• ilmastonmuutoksen ympäristövaikutusten seurannan tehostaminen.

Tammikuussa 2007 AU:n johtajat sitoutuivat Addis Abeban julistuksessa sisällyttämään ilmastonmuutoskysymyksen valtioiden ja alueiden kehityspolitiikkoihin, ‑ohjelmiin ja ‑toimiin. Julistus on hyvä perusta EU:n ja AU:n ilmastonmuutoskumppanuudelle.

Kumppanuus muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla

Muuttoliikkeen osalta EU:n ja Afrikan yhteistyön tavoitteena on perustaa Afrikkaan muuttoliikkeiden seurantakeskuksia, jotka keräisivät, analysoisivat ja jakaisivat tietoa Afrikan sisäisistä sekä Afrikan ja EU:n välisistä muuttovirroista. Erityishuomion kohteeksi on tarkoitus ottaa ammattityöntekijöiden muutto.

Liikkuvuuden osalta kumppanuudella pyritään lisäämään Afrikan valmiuksia käsitellä muuttoliikkeitä koskevia tietoja. Kumppanuuteen kuuluu myös ammattityöntekijöiden liikkumisen kannustaminen solmimalla kumppanuuksia EU:n ja Afrikan eri instituutioiden, esimerkiksi korkeakoulujen ja sairaaloiden, välille.

Jotta afrikkalaisilla olisi tosiasiallinen vaihtoehto Eurooppaan muutolle, kumppanuuden puitteissa selvitetään mahdollisuutta luoda Afrikan viralliseen talouteen lisää ja parempia työpaikkoja.

Kumppanuus demokraattisen hallintotavan alalla

AU:n ja EU:n olisi edistettävä yhteisen edun mukaisista hallintokysymyksistä, kuten ihmisoikeuksista ja luonnonvarojen hoidosta, käytävää vuoropuhelua perustamalla hallintotapafoorumi, jonka toimintaan voisivat osallistua valtiosta riippumattomat toimijat, kansalliset parlamentit, paikallisviranomaiset ja alueelliset järjestöt. Lisäksi EU aikoo kartoittaa uusia tapoja, joilla panafrikkalaisen hallintorakenteen tukemiseksi myönnettävää yhteisön ja jäsenvaltioiden rahoitusta voitaisiin lisätä.

Institutionaalinen ja poliittinen rakenne

Komission mielestä on tärkeää lujittaa EU:n ja AU:n kaikkien toimielinten, varsinkin Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin sekä EU:n komission ja AU:n komission, välistä vuoropuhelua. EU ja AU voisivat myös järjestää yhteisiä ministerikokouksia. Näiden toimien perustana ovat kahdesti vuodessa järjestettävät EU:n ja Afrikan ministeritroikan kokoukset sekä valtioiden tai hallitusten päämiesten huippukokoukset, jollaisia voitaisiin järjestää kahden tai kolmen vuoden välein vuoroin Euroopassa, vuoroin Afrikassa.

Tältä pohjalta eurooppalaiset ja afrikkalaiset kumppanit tekevät yhteistyötä yhteisen strategian ja toimintasuunnitelman laatimiseksi. Edellä mainittujen aloitteiden lisäksi on tarkoitus solmia muiden alojen (rauha ja turvallisuus, demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet, tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus) kumppanuuksia ja kiinnittää erityistä huomiota vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Lissabonin julistus [Ei julkaistu EUVL:ssä] (pdf) (EN).

EU:n ja Afrikan toisen huippukokouksen päätteeksi annettu julistus luo perustan uudelle, kahden tasaveroisen kumppanin strategiselle kumppanuudelle. Huippukokous järjestettiin 8. ja 9. joulukuuta 2007, ja siihen osallistuivat valtion tai hallituksen päämiehet 53:sta Afrikan maasta ja 27:stä EU:n jäsenvaltiosta. Julistus sisältää kumppanuuden määritelmän ja sitoumukset, ja se hyväksyttiin samaan aikaan kuin EU:n ja Afrikan ensimmäinen yhteinen strategia ja sitä koskeva ensimmäinen kolmivuotinen toimintasuunnitelma (2008-2010) (pdf) (EN).

Strategisten painopisteiden pohjalta on luotu kahdeksan kumppanuutta, joiden puitteissa tapahtunutta edistystä mitataan seuraavassa, vuonna 2010 järjestettävässä huippukokouksessa. Kumppanuuksien teemat ovat rauha ja turvallisuus, demokraattinen hallinto ja ihmisoikeudet, kauppa ja alueellinen yhdentyminen, vuosituhattavoitteiden saavuttaminen, energia, tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus.

Viimeisin päivitys 16.05.2008