Tullietuusjärjestelmä vuosina 2006-2015 - suuntaviivat

Yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) tarkoituksena on tukea kehitysmaita köyhyyden torjumisessa siten, että tullietuuksia käytetään keinona auttaa niitä hankkimaan tuloja kansainvälisestä kaupasta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio määrittää tiedonannossaan periaatteet, joita noudatetaan annettaessa asetuksia vuosina 2006-2015.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, 7.7.2004, Kehitysmaat, kansainvälinen kauppa ja kestävä kehitys: Yhteisön yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) merkitys vuodet 2005-2015 kattavana kymmenvuotiskautena (KOM(2004) 461 final, EUVL C 242, 29.9.2004)

TIIVISTELMÄ

Euroopan komissio ehdottaa tiedonannossaan aiemmista järjestelmistä saatuihin kokemuksiin perustuen suuntaviivoja, joita sovelletaan yleiseen tullietuusjärjestelmään vuosina 2006-2015. Komissio esittää seuraavaa:

Anteliaan tullitarjouksen ylläpitäminen

Tullietuuskohtelun ylläpitämiseen ja parantamiseen on olemassa useita keinoja. Komissio ehdottaa muun muassa GSP-järjestelmän laajentamista tiettyihin tuotteisiin, joita nykyinen järjestelmä ei kata; sen ulkopuolelle jää lähes kymmenen prosenttia tuotteista, joista tullitariffin mukaan kannetaan tulli.

Eräät aroiksi luokitellut tuotteet voitaisiin myös siirtää muiden kuin arkojen tuotteiden luokkaan.

Etuusmarginalit (tällä hetkellä 3,5 % aroilla tuotteilla ja 100 % muilla kuin aroilla tuotteilla) säilytetään ennallaan ja niitä korotetaan mikäli mahdollista.

Euroopan unionin (EU) laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004 sekä myöhemmät Bulgarian, Romanian ja Kroatian käsittävät laajentumiset auttoivat parantamaan yhteisön tarjontaa, sillä niiden myötä EU:n markkinat laajentuivat kattamaan 100 miljoonaa uutta potentiaalista kuluttajaa.

GSP-järjestelmän keskittäminen maihin, jotka tarvitsevat etuuksia eniten

Komissio ehdottaa, että GSP-järjestelmä olisi kohdistettava maihin, jotka tarvitsevat sitä eniten, kuten vähiten kehittyneet maat (LDC-maat) sekä muut kaikkein haavoittuvimmat kehitysmaat (pienet kansantaloudet, sisämaavaltiot ja maat, joiden kansantulo on alhainen), jotta niillä olisi merkittävämpi asema kansainvälisessä kaupassa.

GSP-järjestelmään tulisi myös sisällyttää mekanismi, jolla maan poistaminen tapahtuu asteittain erityisestä kaikki paitsi aseet -järjestelystä, jolla annetaan viidenkymmenen köyhimmän maan kaikille tuotteille (aseita ja ampumatarvikkeita lukuun ottamatta) tulliton ja kiintiötön kohtelu.

GSP-järjestelmän yksinkertaistaminen ja sen hyödyntämisen helpottaminen

Yksinkertaistaminen on ollut käynnissä jo nykyisen GSP-järjestelmän aikana, ja sitä olisi edelleen tehostettava. Komissio on ehdottanut viiden GSP-järjestelyn korvaamista kolmella: yleinen järjestely, vähiten kehittyneisiin maihin sovellettava erityinen järjestely sekä uusi erityinen järjestely (GSP+) kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon kannustamiseksi.

Avoimuuden ja kohdentamisen lisääminen vähennettäessä asteittain merkittävimpien edunsaajamaiden etuuksia

Komissio ehdottaa etuuksien asteittaiseen vähentämiseen liittyvän avoimuuden lisäämistä siten, että tiettyjen edunsaajamaiden kaikkein kilpailukykyisimmät tuoteryhmät poistetaan GSP-järjestelmästä.

Tämä merkitsee sitä, että edunsaajat eivät enää tarvitse GSP-järjestelmän tukea EU:iin kohdistuvan vientinsä kasvattamiseen näiden tuotteiden osalta. Asteittaista vähentämistä ei sovelleta pienempiin edunsaajiin, jotka näin ollen saavat suuremman osuuden GSP-etuuksista.

Asteittaisen vähentämisen nykyisten perusteiden (osuus etuuskohtelutuonnista, kehitysindeksi ja viennin erikoistumisen indeksi) korvataan yhdellä yksinkertaisella perusteella: osuus yhteisön markkinoista ilmaistuna osuutena etuuskohtelutuonnista.

Uuden kannustimen määrittely kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon edistämiseksi

Kuten edellä on todettu, komissio ehdottaa uuden kannustimen käyttöönottoa kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon tukemiseksi siten, että huumausainelausekkeeseen, sosiaaliseen lausekkeeseen ja ympäristölausekkeeseen liittyvät erityiset järjestelyt korvataan yhdellä uudella luokalla: GSP+.

GSP+-järjestelyn avulla luodaan erityisiä kannustimia maille, jotka ovat liittyneet sosiaalisia oikeuksia, ympäristönsuojelua, hyvää hallintoa sekä laittomien huumausaineiden tuotannon ja kaupan torjumista koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Komissio ottaa huomioon kustakin kansainvälisestä yleissopimuksesta vastuullisten kansainvälisten laitosten tekemät arvioinnit ennen kuin se laatii GSP+-järjestelystä hyötyvien edunsaajamaiden luettelon. Järjestelyyn sisältyy lauseke, jolla järjestelmän soveltaminen voidaan keskeyttää uskottavasti ja nopeasti, jos maa ei täytä sille sopimusten mukaan kuuluvia velvoitteita.

Alkuperämaasääntöjen tarkistaminen

Komissio ehdottaa, että alkuperämaasääntöjä parannetaan muuttamalla niiden muotoa (yksinkertaistaminen), sisältöä (kumulaatiosäännöt) ja menettelyä (muodollisuudet ja tarkastukset).

Uusien alkuperämaasääntöjen tulisi myös olla joustavia kehityksen kannustamiseksi. Yksi tavoitteista on helpottaa alkuperäaseman saamista, jotta etuudet voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Järjestelmää voitaisiin esimerkiksi parantaa alueellisella kumulaatiolla, jolla edistettäisiin edunsaajamaiden välistä alueellista yhteistyötä. Komissio on korostanut, että alueellinen yhdentyminen on ennakkoedellytys etelän maille, jotta ne voisivat yhdentyä onnistuneesti kansainväliseen kauppaan.

Väliaikaista soveltamisen keskeyttämistä koskevien välineiden, suojatoimenpiteiden ja petosten torjuntatoimien tehostaminen

Komissio ehdottaa GSP-etuuksien soveltamisen väliaikaista keskeyttämistä koskevien välineiden ja suojalausekkeen uudelleenmäärittelyä, jotta voidaan ottaa huomioon etuuksien vähentäminen asteittain kaikkein kilpailukykyisimmiltä mailta.

Vaikka näitä välineitä käytetään jatkossakin vain poikkeustapauksissa, niiden luotettavuutta on vahvistettava niitä yksinkertaistamalla ja lisäämällä niiden käytön joustavuutta erityisesti tapauksissa, joissa kauppa on epätervettä. On myös olennaisen tärkeää, että komissio ja GSP-järjestelmän hallinnoinnista vastaavat jäsenvaltiot soveltavat välineitä epäröimättä tilanteissa, joissa on havaittu petos.

Koska edunsaajamailla itsellään on myös vastuu GSP-järjestelmän hallinnoinnista, komissio katsoo, että niiden on otettava käyttöön tehokkaat ja asianmukaiset hallinnolliset rakenteet, joilla varmistetaan annettujen alkuperäasiakirjojen aitous.

Tausta

Yleinen etuusjärjestelmä mahdollistaa kehitysmaista peräisin olevien tehdastuotteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden pääsyn yhteisön markkinoille kokonaan tai osittain ilman tuontitulleja.

Se on näin ollen Euroopan yhteisön kauppapolitiikan ja kehityspolitiikan väline. Järjestelmä on yhteistyöväline ja sellaisena ehdollinen, minkä vuoksi sen nojalla myönnetyt etuudet poistetaan mailta, jotka eivät enää tarvitse niitä.

Kehitysmaiden viennistä yksi viidennes kohdistuu EU:iin. EU:n tuonnista 40 % tulee kehitysmaista. EU on siis kehitysmaiden maataloustuotteiden suurin tuoja maailmassa, ja EU:n tuonti ylittää Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin yhteenlasketun tuonnin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle - Alkuperäsäännöt etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä - Suuntaviivat tulevaisuutta varten ( KOM(2005) 100 lopullinen, ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä)

Tätä tiedonantoa edelsi kuulemismenettely, joka koski alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä käsittelevää komission vihreää kirjaa. Tiedonanto osoittaa, että etuuskohtelualkuperäsääntöjä on tarkasteltava uudelleen. Uudelleentarkastelu on myös tärkeää, jotta kehitysmaat saataisiin intergroitua maailmantalouteen. Tarkastelussa olisi samalla myös mukautettava sääntöjen hallinto- ja valvontamenettelyjä.

Komissio ehdottaa toimia kolmella alueella:

• tarkistetaan edellytyksiä, joiden perusteella tuote määritellään maan alkuperätuotteeksi,
• muutetaan tullimenettelyjä, jotta tullietuuksien täytäntöönpano sujuisi asianmukaisesti ja taloudellisten toimijoiden etuuksien käyttöä voitaisiin valvoa,
• kehitetään välineitä, joilla voidaan varmistaa, että edunsaajamaat täyttävät velvoitteensa.

Neuvoston asetus (EY) N:o 732/2008 , annettu 22 päivänä heinäkuuta 2008, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 1100/2006 ja (EY) N:o 964/2007 muuttamisesta [EUVL L 211, 6.8.2008].

Asetuksessa säädetään yhteisön yleisestä tullietuusjärjestelmästä, jota sovelletaan 1.1.2009 ja 31.12.2011 välisenä aikana.

Vuosina 2009-2011 voimassa oleva GSP-järjestelmä keskittyy pääasiassa kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon tukemiseen maissa, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tämä uudistus sisältyy komission vuonna 2004 antamissa suuntaviivoissa olevaan kehykseen, jossa määritetään GSP-järjestelmän pääperiaatteet vuosille 2006-2015.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 512/2011 , annettu 11 päivänä toukokuuta 2011, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 muuttamisesta [EUVL L 145, 31.5.2011]

Tällä asetuksella muutetaan asetusta (EY) N:o 732/2008 tarpeellisin osin sen soveltamisajan jatkamiseksi 31.12.2013 saakka.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 978/2012 , annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta [EUVL L 303, 31.10.2012]

Keskipitkän aikavälin tarkastelun jälkeen EU:ssa sovittiin vuonna 2012 uusista säännöistä GSP-järjestelmän uudistamiseksi. Tarkoituksena on varmistaa, että järjestelmässä keskitytään maihin, jotka ovat eniten etuuskohtelun tarpeessa, erityisesti ottaen huomioon maailmantaloudessa viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset. Uudistettu GSP-järjestelmä on edunsaajamaille ja talouden toimijoille myös avoimempi ja ennustettavampi. Asetusta sovelletaan 31.12.2023 saakka.

Viimeisin päivitys 19.06.2014