Sillä luodaan yhteistyöjärjestelmä, jonka avulla rikoksen uhrit voivat saada korvauksia riippumatta siitä, missä Euroopan unionin (EU) maassa rikos on tehty.
Järjestelmä toimii EU-maissa tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perusteella.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Direktiivissä on kaksi pääkohtaa.
Siinä edellytetään, että kaikilla EU-mailla on oltava korvausjärjestelmä niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreille. Tällaisten järjestelmien organisaatio ja toiminta jätetään kunkin EU-maan omaan harkintaan.
Sillä luodaan EU:n laajuinen yhteistyöjärjestelmä, joka perustuu näille kansallisille järjestelmille.
Riittävän korvauksen takaaminen
Riittävien korvausten takaaminen uhreille voi olla vaikeaa,
jos rikoksentekijällä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja tai
rikoksentekijää ei ole saatu selville tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa syytettä (mahdollisuutta saada korvauksia rikoksentekijältä käsitellään direktiivissä 2012/29/EU, jolla vahvistetaan rikosten uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset).
Direktiivissä edellytetään, että uhrit
saavat korvauksen riippumatta siitä, mikä on heidän asuinmaansa tai missä EU-maassa rikos on tehty
saavat oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset – tarkan summan päättäminen jätetään sen EU-maan harkintaan, jonka alueella rikos on tehty.
Yhteistyö
Kaikkien EU-maiden piti perustaa kansalliset järjestelmät, jotka tarjoavat oikeudenmukaisia ja riittäviä korvauksia, mennessä. Direktiivillä perustetaan kansallisten viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä helpottamaan uhrien mahdollisuutta saada korvauksia kaikkialla EU:ssa.
Henkilöt, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi muussa kuin asuinmaassaan, voivat pyytää asuinmaansa viranomaiselta (avustava viranomainen) tietoa siitä, miten korvaushakemus täytetään.
Kyseinen kansallinen viranomainen välittää hakemuksen sen EU-maan kansalliselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty (päättävä viranomainen) ja joka on vastuussa hakemuksen arvioimisesta ja korvauksen maksamisesta.
Kaikki yhteydenpito on hoidettava päättävän maan kielellä. Euroopan komissio on laatinut vakiomuotoiset lomakkeet uhrien korvauksia koskevien hakemusten ja päätösten toimittamista varten.
Direktiivillä luodaan yhteysviranomaisten järjestelmä kuhunkin EU-maahan yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä tilanteissa. Yhteysviranomaiset kokoontuvat säännöllisesti. Lisätietoja löytyy Euroopan oikeusportaalista.
MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?
Se tuli voimaan . EU-maiden piti saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään mennessä.
Neuvoston direktiivi 2004/80/EY, annettu , rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (EUVL L 261, , s. 15–18)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission päätös 2006/337/EY, annettu , vakiolomakkeiden vahvistamisesta korvaushakemusten ja -päätösten toimittamista varten rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY mukaisesti (EUVL L 125, , s. 25–30)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu , rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, , s. 57–73)