Yleissopimus sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena virkamiehiä

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Yleissopimus sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena EU:n virkamiehiä tai EU-maiden virkamiehiä

Neuvoston säädös sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina EU:n virkamiehiä tai EU-maiden virkamiehiä, torjumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä

YLEISSOPIMUKSEN JA SÄÄDÖKSEN TARKOITUS

Yleissopimuksella
- pyritään varmistamaan, että EU-maa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sellaisen lahjonnan kriminalisoimiseksi, jossa on osallisina virkamiehiä*;
- on tarkoitus torjua lahjontaa, jossa on osallisina EU:n virkamiehiä* tai kansallisia virkamiehiä* EU-maista, ja vahvistaa EU-maiden välistä yhteistyötä tässä torjunnassa.
Säädöksellä vahvistetaan, että neuvosto aikoo tehdä yleissopimuksen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sopimuksen nojalla jokaisen EU-maan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla määritetään rikokseksi virkamiehen tekemä lahjuksen antaminen* ja lahjuksen ottaminen*. Yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat näihin lahjonnan muotoihin liittyvä avunanto ja yllytys.
Seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja vakuuttavia. Lisäksi EU-maiden on mahdollistettava se, että yritysjohtajat tai muut henkilöt, joilla on yrityksessä päätös- tai valvontavaltaa, voitaisiin saattaa rikosoikeudellisesti vastuuseen tapauksissa, joissa joku heidän käskyvaltaansa kuuluva henkilö on tehnyt lahjuksen antamiseen liittyvät toimet yrityksen lukuun.
Jokaisen EU-maan on ulotettava toimivaltansa rikoksiin yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden mukaisesti, kun
- rikos on tapahtunut kokonaan tai osittain sen alueella
- rikoksentekijä on sen kansalainen tai virkamies
- rikos on kohdistunut johonkin EU:n tai EU-maan virkamieheen tai EU:n toimielimen jäseneen, joka on samalla sen kansalainen
- rikoksentekijä on EU:n virkamies, joka on sellaisen EU:n toimielimen, viraston tai elimen palveluksessa, jonka kotipaikka on kyseisessä EU-maassa.
Jos rikoksiin, joista on säädetty yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden mukaisesti, liittyvä oikeudellinen menettely koskee vähintään kahta EU-maata, näiden maiden on tehtävä yhteistyötä esitutkinnassa, syyttämisessä ja rikoksesta tuomitun seuraamuksen täytäntöönpanossa.
EU-maiden on noudatettava periaatetta, jonka mukaan samaa rikosta ei voida käsitellä oikeudessa kahteen kertaan (tunnetaan myös ne bis in idem -periaatteena), mutta tästä periaatteesta on mahdollista poiketa.
EU-maat voivat antaa kansallisia säännöksiä, jotka sisältävät laajempia velvoitteita kuin tästä yleissopimuksesta johtuvat.
Jos EU-maiden välillä syntyy riitaa yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta eikä riitaa onnistuta ratkaisemaan kahdenvälisessä menettelyssä, asia on ensi vaiheessa tutkittava neuvostossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa määrättyä menettelyä noudattaen. Ellei ratkaisua ole saavutettu kuuden kuukauden kuluessa, yksi riidan osapuolista voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuimella on toimivalta myös EU-maan ja Euroopan komission välisissä riita-asioissa.

VOIMAANTULO

Yleissopimus tuli voimaan 28. syyskuuta 2005 ja kaikki EU-maat ovat liittyneet siihen.

TAUSTAA

Lahjuksen antamisen ja lahjuksen ottamisen määrittäminen rikokseksi on kahden viime vuosikymmenen aikana sisällytetty useisiin kansainvälisiin ja EU:n asiakirjoihin.

Kansainvälinen taso

Lahjuksen antamisen ja ottamisen määrittämistä rikokseksi säännellään Yhdistyneiden kansakuntien korruptiosopimuksella (UNCAC), joka on luonteeltaan yleismaailmallinen kansainvälinen sopimus. Sopimus tuli voimaan 14. joulukuuta 2005. Joulukuuhun 2014 mennessä kaikki EU-maat olivat ratifioineet UNCAC:n, ja myös EU:sta tuli sopimuspuoli vuonna 2008 (päätös 2008/801/EY).
Taloudellisen yhteistyö- ja kehitysjärjestön kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevassa yleissopimuksessa (ollut voimassa vuodesta 1999 alkaen) vahvistetaan oikeudellisesti sitovat vaatimukset kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption rikokseksi määrittämiseksi ja määrätään suuresta määrästä toimenpiteitä, joilla tämä voidaan tehdä tehokkaasti. Sopimuksessa keskitytään kansainvälisen lahjonnan ”toimituspuoleen”.

EU:n taso

Eurooppa-neuvoston lahjontaa koskeva rikosoikeudellinen yleissopimus (ollut voimassa vuodesta 2002 alkaen) on myös kunnianhimoinen asiakirja, jolla korruptiokäytännöt pyritään koordinoidusti määrittämään rikokseksi. Sillä tarjotaan myös täydentäviä rikosoikeudellisia toimenpiteitä ja parempaa kansainvälistä yhteistyötä lahjontaan liittyvistä rikoksista syytteeseen asettamisessa.

Huomautus: Vaikka useimmat EU-maista ovat edellä mainittujen yleissopimusten (kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva yleissopimus ja lahjontaa koskeva rikosoikeudellinen yleissopimus) sopimuspuolia, EU ei ole niiden sopimuspuoli.

Lisätietoja:

Lahjonta (Euroopan komissio)

KESKEISET TERMIT

Virkamies: EU:n tai EU-maan virkamies, mukaan lukien mikä tahansa toisen EU-maan kansallinen virkamies.

EU:n virkamies: henkilö, joka on EU:n virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisesti virkaan nimitetty tai sopimuksella palvelukseen otettu, tai henkilö, jonka EU-maat taikka julkinen tai yksityinen elin on asettanut EU:n käyttöön ja joka hoitaa vastaavia tehtäviä kuin EU:n virkamiehet tai muuhun henkilökuntaan kuuluvat.

Kansallinen virkamies: virkamies tai julkinen viranomainen sellaisena kuin ne on määritelty sen EU-maan kansallisessa lainsäädännössä, jossa asianomainen henkilö täyttää tämän tunnusmerkin kyseisen EU-maan rikosoikeuden soveltamisessa tarkoitetulla tavalla.

Lahjuksen antaminen: tahallinen teko, jolla luvataan tai annetaan suoraan taikka kolmannen välityksellä virkamiehelle itselleen tai kolmannelle minkä tahansa laatuinen etu siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai jättää virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimatta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä suorittaessaan.

Lahjuksen ottaminen: tahallinen teko, jolla virkamies vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä mitä tahansa etuja itselleen tai kolmannelle tai hyväksyy lupauksen sellaisista eduista korvaukseksi siitä, että hän toimii virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai jättää virkavelvollisuuksiensa vastaisesti toimimatta virkatehtävissään tai virkatehtävien hoitamiseen liittyviä tehtäviä suorittaessaan.

ASIAKIRJAT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehty sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva yleissopimus (EYVL C 195, 25.6.1997, s. 2–11)

Neuvoston säädös, annettu 26 päivänä toukokuuta 1997, sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla (EYVL C 195, 25.6.1997, s. 1)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (”EPPO”) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1–71)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29–41)

Neuvoston päätös (EU) 2016/63, annettu 15 päivänä tammikuuta 2016, Kroatian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehtyyn yleissopimukseen sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisena Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä (EUVLL 14, 21.1.2016, s. 23–24)

Neuvoston päätös 2008/801/EY, annettu 25 päivänä syyskuuta 2008, korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 287, 29.10.2008, s. 1–110)

Neuvoston päätös 2007/751/EY, annettu 8 päivänä marraskuuta 2007, Bulgarian ja Romanian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehtyyn sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevaan yleissopimukseen (EUVL L 304, 22.11.2007, s. 34–35)

Neuvoston päätös 2003/642/YOS, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan yleissopimuksen soveltamisesta Gibraltariin (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 27)

Neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54–56)

Sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva yleissopimus, Selitysmuistio (Neuvoston 3 päivänä joulukuuta 1998 hyväksymä teksti) (EYVL C 391, 15.12.1998, s. 1–12)

Neuvoston säädös, annettu 27 päivänä syyskuuta 1996, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvästä pöytäkirjasta (EYVL C 313, 23.10.1996, s. 1–10)

Neuvoston säädös, annettu 26 päivänä heinäkuuta 1995, yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL C 316, 27.11.1995, s. 48–57)

Viimeisin päivitys: 08.03.2019