Direktiivillä 2003/87/EY perustetaan Euroopan unionin (EU) päästökauppajärjestelmä (ETS). Se on EU:n ilmastonmuutospolitiikan kulmakiviä ja tärkein väline, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Se perustuu cap and trade -periaatteeseen1.
Alkuperäistä lainsäädäntöä on muutettu useita kertoja järjestelmän kehittyessä. Viimeisimmät muutokset hyväksyttiin direktiiviin (EU) 2023/958 ja direktiiviin (EU) 2023/959 osana EU:n niin kutsuttua ”55-valmiuspakettia”, jolla pyritään varmistamaan, että EU:n politiikka on eurooppalaisen ilmastolain ilmastotavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten sitoumusten mukaista.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
EU:n päästökauppajärjestelmän nykyinen (neljäs) vaihe alkoi vuonna 2021 ja kestää vuoteen 2030. Tälle kaudelle EU on asettanut uuden korotetun tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 62 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna.
Järjestelmää sovelletaan
voimalaitoksiin
useisiin paljon energiaa kuluttaviin teollisuudenaloihin
EU:n ja Euroopan talousalueen (ETA) sisäisin lentoihin sekä Sveitsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähteviin lentoihin
meriliikenteeseen (luovuttamisvelvoitteet otetaan asteittain käyttöön vuosina 2024–2026)
seuraaviin päästöihin:
hiilidioksidi (CO2)
typpioksiduuli
perfluorihiilivedyt
metaani.
Uusi erillinen päästökauppajärjestelmä on perustettu kattamaan rakennukset, tieliikenne ja polttoaineet muilla aloilla, jotka vastaavat nykyisen päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomasta teollisesta toiminnasta.
Päästöoikeudet
Kaikkien lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien toiminnanharjoittajien on 1. tammikuuta 2005 alkaen vuosittain luovutettava asianmukainen määrä päästöoikeuksia kattaakseen edellisen vuoden kasvihuonekaasupäästönsä (yksi päästö hilidioksiditonnia (CO2) kohti tai vastaava määrä muita voimakkaita kasvihuonekaasuja).
EU:ssa myönnettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärää on vähennetty vuosittain asteittain: 1,74 prosenttia vuosina 2013–2020 ja 2,2 prosenttia vuosina 2021–2023. Vuosina 2024–2027 sitä vähennetään 4,3 prosenttia vuodessa ja vuodesta 2028 lähtien 4,4 prosenttia vuodessa.
Ilmaisten päästöoikeuksien järjestelmää on tarkistettu hiilivuotoa2 koskevan ongelman ratkaisemiseksi keskittymällä aloihin, joilla on riski tuotannon siirtymisestä EU:n ulkopuolelle. Tältä osin
ilmaisista päästöoikeuksista luovutaan asteittain korkeampien vähennysasteiden perusteella
EU:hun tuotavia energiaintensiivisiä tuotteita varten on otettu käyttöön hiilirajamekanismi (CBAM), joka on EU:hun tuotaviin energiaintensiivisiin tuotteisiin sovellettava hiilen hinnoittelujärjestelmä. Päästökauppajärjestelmässä ilmaiseksi jaettavat päästöoikeudet poistetaan asteittain vuoteen 2034 mennessä hiilirajamekanismin kattamilla aloilla.
Ilmailuala
Vuoden 2026 loppuun asti EU:n hiilen hinnoittelua sovelletaan EU:n/ETA:n sisäisiin lentoihin sekä Sveitsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähteviin lentoihin, mikä säilyttää nykyisen rajoitetun maantieteellisen soveltamisalan sääntöjen kansainväliselle soveltamiselle. Euroopan komission on viimeistään 1. heinäkuuta 2026 esitettävä kertomus, jossa arvioidaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön perustaman kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmän (CORSIA) ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä. Kertomukseen on liitettävä lainsäädäntöehdotus päästökauppajärjestelmän soveltamisalan säilyttämisestä tai laajentamisesta lähteviin lentoihin, kun otetaan huomioon CORSIAn ympäristötavoitteiden tinkimättömyys ja kunnianhimo suhteessa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. CORSIAa sovelletaan Euroopan ulkopuolisiin lentoihin, jotka lähtevät CORSIAan osallistuvista maista tai saapuvat niihin.
Päivitetyt säännöt nopeuttavat saastuttaja maksaa -periaatteen3 täytäntöönpanoa luopumalla asteittain ilmailualan ilmaisista päästöoikeuksista kokonaan huutokaupalla vuonna 2026.
Tammikuun 1 päivästä 2024 joulukuun 31 päivään 2030 lentotoiminnan harjoittajille varataan 20 miljoonaa päästöoikeutta kannustimena siirtyä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Tämän kannustimen toteuttamiseksi delegoidussa asetuksessa (EU) 2025/723 vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt hyväksyttävien kestävien lentopolttoaineiden ja fossiilisen lentopetrolin välisten hintaerojen vuotuisesta laskennasta sekä kyseisiä polttoaineita käyttävien lentoyhtiöiden päästöoikeuksien jakamisesta:
Arvoltaan noin 1,6 miljardin euron mekanismin avulla voidaan kuroa umpeen fossiilisten ja tukikelpoisten kestävien polttoaineiden välistä kustannuseroa.
Lentoyhtiöiden on raportoitava polttoaineen käytöstä 31. maaliskuuta mennessä, minkä jälkeen komissio julkaisee polttoaineiden hintaerot 31. toukokuuta mennessä ja jakaa päästöoikeudet 31. elokuuta mennessä vuosittain.
Rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen erillinen päästökauppajärjestelmä
Kannustaakseen tieliikenteen ja rakennusten aloja koskevia päästövähennyksiä, jotka eivät kuuluneet nykyisen päästökauppajärjestelmän piiriin, lainsäätäjät sopivat perustavansa vuodesta 2027 alkaen erillisen mutta rinnakkaisen päästökauppajärjestelmän, niin kutsutun ETS2-järjestelmän, asianomaisilla aloilla poltettujen polttoaineiden päästöille. Toisin kuin nykyisessä päästökauppajärjestelmässä, ETS2-järjestelmässä esitetään sääntelyä alkupäässä eli energiaverojen maksuvelvollisten henkilöiden sääntelyä, mukaan lukien verottomat varastot ja polttoaineiden toimittajat, eikä polttoaineiden loppukuluttajien sääntelyä. ETS2-järjestelmään kuuluvien säänneltyjen yhteisöjen olisi palautettava todennettuja päästöjään varten päästöoikeuksia, jotka vastaavat niiden kulutukseen luovuttamien polttoaineiden määriä. Vaikka päästöoikeuksien palauttaminen ETS2-järjestelmässä alkaa vasta vuonna 2028 vuoden 2027 päästöjen osalta, päästöjen tarkkailu ja raportointi aloitetaan 1. tammikuuta 2025. ETS2-järjestelmässä olevia päästöoikeuksia ei voida korvata päästöoikeuksilla, joilla käydään kauppaa nykyisessä päästökauppajärjestelmässä, ja ne saatetaan markkinoille ainoastaan huutokaupalla (ilmaisjakoa ei ole). ETS2-järjestelmässä myönnettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuosittain 5,10 prosenttia järjestelmän alkaessa ja 5,28 prosenttia vuodesta 2028 alkaen.
Vähähiilisyyden ratkaisujen rahoitusmekanismit
Nykyaikaistamisrahasto tukee nykyaikaistavia investointihankkeita voimalaitossektorilla sekä laajempia energiajärjestelmiä EU:n jäsenvaltioissa, joiden markkinahinnoin laskettu bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2013 oli alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kolme alhaisemman tulotason jäsenvaltiota, joiden bruttokansantuote markkinahintaan oli alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta vuosina 2016–2018, on lisätty.
Innovaatiorahasto tukee innovatiivisten teknologioiden demonstrointia ja läpimurtavia innovaatioita EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla, mukaan lukien innovatiiviset uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen sekä energian varastointi. Energian varastointi keskittyy voimakkaammin uusien teknologioiden laajentamiseen.
Asetuksella (EU) 2023/955 perustettu sosiaalinen ilmastorahasto (ks. tiivistelmä) täydentää hiilen hinnan käyttöönottoa rakennusten ja tieliikenteen aloilla sekä tarjoaa jäsenvaltioille erillistä rahoitusta haavoittuvien ryhmien, erityisesti energia- tai liikenneköyhyydestä kärsivien kotitalouksien ja mikroyritysten, tukemiseksi.
Jäsenvaltioiden rooli
Jäsenvaltiot huolehtivat seuraavista tehtävistä:
ne myöntävät päästöoikeuksia,
ne varmistavat, että toiminnanharjoittajat, ilma-alusten käyttäjät, laivayhtiöt ja säännellyt yhteisöt seuraavat ja raportoivat päästönsä vuosittain sekä luovuttavat niiden kokonaispäästöjä edellisenä kalenterivuonna vastaavat päästöoikeudet,
ne huutokauppaavat kaikki päästöoikeudet, joita ei ole myönnetty ilmaiseksi tai lisätty markkinavakausvarantoon,
ne päättävät, miten huutokaupoista saatavat tulot käytetään ilmastoa, energiaa ja yhteiskuntaa koskeviin tarkoituksiin,
ne laativat komissiolle vuosittain raportin lainsäädännön soveltamisesta,
ne varmistavat, että päästöoikeuksia voidaan siirtää laitosten välillä EU:n sisällä sekä sellaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa päästöoikeudet on tunnustettu ja
ne määrittävät tehokkaat seuraamukset lain rikkomisesta.
Päästöoikeuksien huutokauppaamista koskevat säännöt
Delegoidulla säädöksellä, asetuksella (EU) 2023/2830, täydennetään direktiiviä 2003/87/EY, jossa esitetään päästöoikeuksien huutokaupan ajoitusta, hallinnointia ja muita näkökohtia koskevat säännöt. Sillä kumotaan ja korvataan asetuksessa (EU) N:o 1031/2010 aiemmin vahvistetut säännöt ottaen huomioon direktiiviin 2003/87/EY lisätyt uudet säännöt ja osatekijät, kuten nykyisen päästökauppajärjestelmän laajentaminen meriliikenteeseen ja uuden erillisen päästökauppajärjestelmän käyttöönotto sellaisten rakennusten, tieliikenteen ja teollisuuden osalta, jotka eivät kuulu nykyisen päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.
Delegoitu asetus (EU) 2023/2830 koskee muun muassa seuraavia näkökohtia:
huutokauppojen suunnittelu (huutokauppatuotteet, huutokaupan muoto, tarjousten tekeminen ja peruminen, huutokaupan selvityshinta ja yhtä suurten tarjousten ratkaiseminen),
huutokauppakalenterit (huutokauppojen ajoitus ja tiheys ja päästöoikeuksien määrän jakaminen, huutokauppojen järjestämisen esteet, huutokaupattavien päästöoikeuksien vuotuiset määrät),
huutokauppoihin osallistuminen,
huutokaupanpitäjän nimeäminen ja tehtävät,
päästöoikeuksien huutokauppaaminen innovaatiorahastoa, modernisaatiorahastoa, elpymis- ja palautumistukivälinettä ja sosiaalista ilmastorahastoa varten,
päästöoikeuksien mitätöinti,
yhteisen huutokauppapaikan ja palvelujen nimeäminen, joita kauppapaikka tarjoaa jäsenvaltioille ja komissiolle,
muiden huutokauppapaikkojen ja niiden tehtävien nimeäminen (jos jäsenvaltio ei osallistu yhteisen huutokauppapaikan nimeämiseen),
tapahtumista ilmoittaminen,
maksaminen ja huutokaupan tuoton siirtäminen,
huutokaupattujen päästöoikeuksien siirtäminen,
vakuushallinta,
maksut ja kustannukset,
huutokaupan valvonta, korjaavat toimet ja seuraamukset,
Direktiivi 2003/87/EY oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 31. joulukuuta 2003 mennessä.
Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin (EU) 2023/958 ja kiinteistä laitoksista, ilmailusta ja meriliikenteestä annetun direktiivin (EU) 2023/959 tarkistamisen yhteydessä vuonna 2023 tehdyt muutokset osaksi kansallista lainsäädäntöään 31. joulukuuta 2023 mennessä.
Kuitenkin jäsenvaltion on sovellettava useita maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevia säännöksiä vasta 1. tammikuuta 2026 alkaen.
Rakennuksia, tieliikennettä ja muita aloja koskevien uuden päästökauppajärjestelmän sääntöjen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli tehtävä viimeistään 30. kesäkuuta 2024.
Cap and trade -periaate. EU:n päästökauppajärjestelmä toimii tällä periaatteella. Cap eli raja-arvo määrittää tehtaiden, voimalaitosten ja muiden järjestelmään kuuluvien laitosten tiettyjen kasvihuonekaasupäästöjen sallitun kokonaismäärän. Raja-arvo laskee ajan myötä, jolloin kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Järjestelmä mahdollistaa päästöoikeuksien kaupan, jotta laitosten ja lentoyhtiöiden kokonaispäästöt pysyvät raja-arvon sisällä ja voidaan ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi.
Hiilivuoto. Hiilivuodolla tarkoitetaan mahdollista tilannetta, jossa yritykset ilmastopolitiikan kustannussyistä siirtävät tuotantoa muihin maihin, joissa päästörajoitukset ovat löyhempiä. Tämä voisi johtaa niiden kokonaispäästöjen lisääntymiseen. Tietyillä energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla hiilivuodon riski voi olla suurempi.
Saastuttaja maksaa -periaate. Tämä periaate edellyttää, että saastuttajat vastaavat aiheuttamansa saastumisen kustannuksista.
ASIAKIRJA
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu , kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, , s. 32–46).
Direktiiviin (EU) 2003/87/EC tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission delegoitu asetus (EU) 2025/723, annettu , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY täydentämisestä vahvistamalla yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat hyväksyttävien lentopolttoaineiden ja fossiilisen lentopetrolin välisten hintaerojen vuotuista laskentaa sekä EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien jakamista hyväksyttävien lentopolttoaineiden käyttöä varten (EUVL L, 2025/723, ).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/955, annettu , sosiaalisen ilmastorahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1060 muuttamisesta (EUVL L 130, , s. 1–51).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2405, annettu , tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (‘ReFuelEU Aviation’) (EUVL L, 2023/2405, ).
Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2830, annettu , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY täydentämisestä vahvistamalla kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoitusta, hallinnointia ja muita näkökohtia koskevat säännöt (EUVL L, 2023/2830, ).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu , puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, , s. 1–17)
Neuvoston Päätös (EU) 2020/954, annettu , Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä (ICAO) Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta, joka koskee ilmoitusta vapaaehtoisesta osallistumisesta kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmään (CORSIA) alkaen sekä vaihtoehtoa, joka on valittu lentotoiminnan harjoittajien päästöhyvitysvaatimusten laskemiseen vuosina 2021–2023 (EUVL L 212, , s. 14–17).
Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1842, annettu , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY soveltamista koskevien sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse tuotantotason muutoksista johtuvia päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon mukautuksia koskevista lisäjärjestelyistä (EUVL L 282, , s. 20–24).