Niissä vahvistetaan Euroopan komission käyttämä sakkojenlaskentamenettely yrityksille1, jotka rikkovat EU:n kilpailusääntöjä, joissa kielletään:
kartellit2ja muut rajoittavat liiketoimintatavat (aiempi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artikla, josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artikla) ja
määräävän markkina-aseman väärinkäytökset (aiempi EY-sopimuksen 82 artikla, josta on tullut SEUT-sopimuksen 102 artikla.)
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (ks. tiivistelmä) annetaan SEUT-sopimuksen 103 artiklan (aiempi 83 artikla) nojalla komissiolle valtuudet valvoa kilpailusääntöjä ja sakottaa yrityksiä rikkomuksista. Näissä suuntaviivoissa, jotka korvaavat edelliset vuonna 1998 hyväksytyt suuntaviivat, määrätään kovemmat sakot yrityksille, jotka rikkovat EU:n kartellit ja rajoittavat liiketoimintatavat kieltäviä sääntöjä.
Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklassa todetaan, että sakkojen laskennassa on otettava huomioon rikkomuksen vakavuus ja kesto. Sakot voivat olla suuruudeltaan enintään 10 prosenttia yritysryhmän, johon sääntöjä rikkonut yritys kuuluu, edellisen tilivuoden liikevaihdosta.
Määrätäkseen tavoitteidensa mukaisesti sakkoja, jotka ovat tarpeeksi suuria sekä rangaistukseksi rikkomuksiin osallisille yrityksille että kilpailusääntöjen uhmaamista ehkäiseväksi pelotteeksi muille, komissio ottaa huomioon seuraavanlaisia tekijöitä:
rikkomukseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvo;
rikkomuksen kesto – sakon on vastattava niiden vuosien määrää, jolloin yritys osallistui rikkomukseen, jotta sen vaikutus markkinoihin olisi huomioitu asianmukaisesti;
rikkomuksen vakavuus, erityisesti sakon tyypin ja sääntöjä rikkovan toiminnan luonteen sekä tiettyjen muiden tekijöiden perusteella;
yksittäisiä yrityksiä koskevat tekijät, jotka saattavat oikeuttaa sakon korottamisen tai alentamisen.
Kaksivaiheinen menettely
Komissio:
määrittää sakon perusmäärän kullekin yritykselle tai yritysten yhtymälle; ja
voi mukauttaa perusmäärää korottamalla tai alentamalla sitä.
Sakon perusmäärä
Sakon perusmäärä lasketaan prosenttiosuutena rikkomukseen liittyvästä myyntiarvosta ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui.
Prosenttiosuus myyntiarvosta määritetään rikkomuksen vakavuuden (luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, maantieteellinen ulottuvuus, jne.) mukaan ja voi olla enintään 30 prosenttia. Kartellit kuuluvat vahingollisimpiin kilpailunrajoitteisiin, ja niistä laskettava vakavuusprosentti on jakauman yläpäässä (vähintään 15 prosenttia).
Komissio saattaa lisätä tähän alkuperäiseen laskutoimitukseen lisämäärän, jota sovelletaan kaikkiin kartellitapauksiin ja komission harkinnan mukaisesti muihin rikkomuksiin. Tämä lisämaksu on 15–25 prosenttia vuotuisesta myyntiarvosta riippumatta rikkomuksen kestosta. Tämä tunnetaan ”osallistumismaksuna” ja se on tarkoitettu pelotteeksi, jolla ehkäistään yritysten lyhytaikaisiakin rikkomuksia.
Sakon perusmäärään tehtävät mukautukset
Komissio voi mukauttaa perusmäärää yksittäisten yritysten tapauksien perusteella; alentamalla, mikäli se havaitsee lieventäviä seikkoja, tai korottamalla, mikäli tapauksessa ilmenee raskauttavia seikkoja.
Rikkomusten uusijoita sakotetaan ankarammin. Uudelleen rikkovan yrityksen sakkoa voidaan korottaa 100 prosentilla aiempien rikkomusten perusteella.
Varmistaakseen riittävän pelotevaikutteen komissio voi myös korottaa sakkoa, joka kohdistuu yritykseen, jolla on huomattavan suuri rikkomukseen liittyvän myyntiarvon ulkopuolinen kokonaisliikevaihto.
Sakkoja voidaan alentaa lisää komission kartelliratkaisuja koskevan politiikan mukaisesti tai, muiden kuin kartellirikkomusten tapauksissa, yrityksen tai yritysten tehokkaan yhteistyön ja rikkomuksen tunnustamisen perusteella.
Kullekin yritykselle määrättävän sakon enimmäismäärä on asetettu 10 prosenttiin yrityksen kokonaisliikevaihdosta edeltävänä tilivuotena (asetus (EY) N:o 1/2003).
Yritys: mikä tahansa taloudellista toimintaa – toimintaa, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla – harjoittava yksikkö riippumatta oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta.
Kartelli: samanlaisista, mutta itsenäisistä yrityksistä koostuva ryhmä, joka sopii hinnoista tuotannon rajoittamiseksi taikka markkinoiden tai asiakkaiden jakamiseksi niiden välillä.
ASIAKIRJA
Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL C 210, , s. 2–5)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VII osasto – Kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt – 1 luku – Kilpailusäännöt – 1 jakso – Yrityksiin sovellettavat säännöt – 101 artikla (aiempi EY-sopimuksen 81 artikla) (EUVL C 202, , s. 88–89)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VII osasto – Kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt – 1 luku – Kilpailusäännöt – 1 jakso – Yrityksiin sovellettavat säännöt – 102 artikla (aiempi EY-sopimuksen 82 artikla) (EUVL C 202, , s. 89)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa – Unionin sisäiset politiikat ja toimet – VII osasto – Kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt – 1 luku – Kilpailusäännöt – 1 jakso – Yrityksiin sovellettavat säännöt – 103 artikla (aiempi EY-sopimuksen 83 artikla) (EUVL C 202, , s. 89–90)
Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu , perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL L 1, , s. 1–25)
Asetukseen (EY) N:o 1/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.