Viisi vuotta euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta

Euro tuli osaksi kahdentoista Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisten arkea 1. tammikuuta 2002. Viisi vuotta euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönoton jälkeen Euroopan komissio tekee tilannekatsauksen.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille, annettu 28 päivänä joulukuuta 2006: Viisi vuotta euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta [KOM(2006) 862 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan komissio arvioi, kuinka euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotto on vaikuttanut kansalaisten jokapäiväiseen elämään 1. tammikuuta 2002 alkaen.

Eurotiedotus on edelleen keskeisessä asemassa

Kansalaisille suunnatut kyselytutkimukset osoittavat, että yleistä tietoa euron tuomista eduista ei ole ollut tarpeeksi saatavilla, tiedotus on ollut puutteellista ja jotkin väärinkäsitykset ovat hyvin yleisiä. Euroopan komissio katsookin, että eurotiedotusta on lisättävä seuraavista syistä:

tiettyjä euron tuomia etuja ei tunneta: ainoastaan neljännes (23 %) euroalueen kansalaisista tietää, ettei euromääräisistä rahannostoista pankkikortilla jossakin toisessa euroalueen maassa aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia tai maksuja. Pankkikorttimaksujen osalta tämän tietää 27 prosenttia ja tilisiirtojen osalta 16 prosenttia kansalaisista
sitkeitä väärinkäsityksiä: suurin osa euroalueen kansalaisista on sitä mieltä, että euro on nostanut hintoja. EU:hun toukokuussa 2004 liittyneissä kymmenessä jäsenvaltiossa 45 prosenttia kyselyyn vastanneista katsoo, että euro kiihdyttää inflaatiota. Tämä on ristiriidassa Euroopan keskuspankin (EKP) seurantatietojen kanssa, joiden mukaan vuotuinen inflaatio on euroalueella ollut alle 2,4 prosenttia sen jälkeen, kun euro otettiin käyttöön vuonna 1999
hintojen kaksoismerkintä: selkeä enemmistö (57 %) kansalaisista laskee jokapäiväiset ostoksensa euroina, kun taas yksi viidesosa laskee edelleen vanhana kansallisena valuuttana. Kun kyseessä ovat kalliit ostokset, esimerkiksi auto tai asunto, suuri osa kansalaisista laskee sitä vastoin edelleen vanhana kansallisena valuuttana (40 %). Komissio toistaa vuonna 2002 antamansa suosituksen, jonka mukaan hintojen kaksoismerkinnät euroalueella olisi lopetettava mahdollisimman pian (Sloveniaa lukuun ottamatta). Vaikka hintojen kaksoismerkinnöistä on apua kuluttajille euroon siirtymisen alkuvaiheissa, ne kääntyvät itseään vastaan, jos niitä jatketaan liian pitkään.

Eurokolikoiden ja -seteleiden jatkuva kehittäminen

Euroseteleiden ja -kolikoiden laatua, luotettavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä parannetaan koko ajan. Euroopan keskuspankki ryhtyi valmistelemaan seuraavaa eurosetelisarjaa pian eurokäteisen käyttöönoton jälkeen, jotta kaikkein uudenaikaisimmat turvatekijät olisivat varmasti käytössä.

Väärennettyjä euroseteleitä ja -kolikoita on löydetty hyvin vähän verrattuna liikkeessä olevan käteisen määrään. Euroopan komissio korostaa, että Yhdysvaltain dollarin seteleiden väärennöksiä on paljon enemmän.

Euron ulkonäköön liittyvien tekijöiden säilyttäminen johdonmukaisina

Eurokolikoissa on yhteinen puoli, joka on sama kaikissa euroalueen jäsenvaltiossa, ja kansallinen puoli, joka on erilainen eri jäsenvaltioissa.

Kansallinen puoli. Euroopan unionin neuvosto päätti vuonna 2003, että liikkeeseenlaskettujen eurokolikoiden kansalliset puolet pysyisivät muuttumattomina ('moratorium') vuoden 2008 loppuun saakka. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa kolikossa kuvattu valtionpäämies vaihtuu. Jäsenvaltiot voisivat myös laskea liikkeeseen 2 euron arvoisia juhlarahoja merkittävien tapahtumien kunniaksi, kunhan noudatetaan tiettyjä rajoitteita kolikoiden määrän ja liikkeeseenlaskujen taajuuden suhteen. Juhlarahat ovat liikkeessä tavanomaiseen tapaan, paitsi että niiden kansallinen puoli on erilainen. Esimerkkinä voidaan mainita, että kaikki euroalueen jäsenvaltiot ovat sopineet laskevansa liikkeeseen 2 euron juhlarahan (EN) Rooman sopimuksen 50-vuotispäivän kunniaksi 25. maaliskuuta 2007.

Neuvoston olisi tehtävä uusi päätös liikkeeseenlaskettujen eurokolikoiden kansallisista puolista ennen kuin kansalliseen puoleen tehtäviä muutoksia koskeva kielto päättyy vuoden 2008 lopussa. Euroopan komissio käynnistää vuonna 2007 euroalueen väestölle suunnatun kyselytutkimuksen kartoittaakseen ihmisten mielipiteitä ja mieltymyksiä asian suhteen.

Jäsenvaltiot voivat myös laskea liikkeeseen eurokolikoiden keräilykappaleita, jotka ovat esimerkiksi jalometallia. Nämä kolikot ovat laillisia maksuvälineitä ainoastaan liikkeeseenlaskevassa valtiossa eikä niitä ole tarkoitettu vapaaseen liikkeeseen.

Yhteinen puoli. Eurokolikoissa on yhteisellä puolella Euroopan kartta, joka kuvaa vanhaa 15 jäsenvaltion muodostamaa Euroopan unionia. Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenvaltiota 1. toukokuuta 2004. Neuvosto päätti 7. kesäkuuta 2005 (FR) [PDF], että 10, 20 ja 50 sentin ja 1 ja 2 euron kolikoiden yhteistä puolta muutetaan niin, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat vastaisuudessa kuvattuina. Muutos ei koske pieniä 1, 2 ja 5 sentin kolikoita, sillä niissä Eurooppa kuvataan maailmanlaajuisella tasolla.

Slovenia otti ensimmäisenä 1. tammikuuta 2007 käyttöön kolikot, joissa on uusi yhteinen puoli. Ne euroalueen 12 jäsenvaltiota, jotka ottivat eurokäteisen käyttöön tammikuussa 2002, valmistelevat parhaillaan uusien kolikoiden tuotantoa. Suunnitelmien mukaan suurin osa siirtyy uuteen yhteiseen puoleen vuonna 2007 ja loput myöhemmin vuonna 2008.

Seteleiden ja kolikoiden tuotanto ja varastointi

Eurosetelit tuotetaan hajautetusti ja kerätään tuotannon jälkeen yhteen, eli Euroopan keskuspankki (EKP) jakaa seteleiden tuotannon vuosittain euroalueen kansallisille keskuspankeille. Kutakin nimellisarvoa tuotetaan näin ollen ainoastaan muutamassa setelipainossa, ja kukin keskuspankki vastaa ainoastaan yhden tai muutaman nimellisarvon tuotannosta. Näin mittakaavaeduilla voidaan lisätä tehokkuutta.

Lisäksi euroseteleiden logistisilla varastoilla ja yhteisellä strategisella varastolla (eurojärjestelmän strateginen varasto eli ESS) varmistetaan euroseteleiden jatkuva tarjonta. Esimerkkinä voidaan mainita, että varastoista toimitetaan ensimmäiset eurosetelit, kun jäsenvaltio liittyy euroalueeseen, kuten Slovenia teki 1. tammikuuta 2007.

EKP:n tarkoituksena on ottaa viimeistään vuonna 2012 käyttöön eurojärjestelmän yhteinen tarjouskilpailumenettely seteleiden osalta.

Eurokolikoiden tuotanto kuuluu puolestaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Koska päätökset siis tehdään hajautetusti, menetetään tehokkuus, jota saataisiin, jos kolikot kerättäisiin yhteen, erityisesti jos kolikoiden tuotantoa ja/tai varastointia koordinoitaisiin. Jokin maa voi esimerkiksi päättää tuottaa lisää kolikoita, vaikka muilla mailla olisi varastoissa saman nimellisarvon suuruisia kolikoita.

Komissio kehottaa tutkimaan, kuinka järjestelmää voitaisiin parantaa. Tämä koskee erityisesti pienimpiä kolikoita (1-, 2- ja 5-senttiä), joiden osuus on noin 80 prosenttia uusien kolikoiden tuotannosta. Näistä kolikoista saadaan vain vähän rahoitustuloa, ja tuotanto- ja liitännäiskustannukset (esimerkiksi kuljetus ja pakkaus) ovat korkeat nimellisarvoon verrattuna. Koska erilaiset kansalliset puolet haittaavat tietyssä määrin kolikkovarastojen vaihtoa ja/tai siirtoa eri maiden välillä, jotkin jäsenvaltiot saattavat olla valmiita harkitsemaan vakiomuotoisen kansallisen puolen käyttöä nimellisarvoltaan pienissä kolikoissa.

Euroopan komissio ehdottaa myös, että olisi tarkasteltava mahdollisuutta luoda oma EU:n budjettikohta eurokolikkohankkeille ja yhteisen edun mukaisille toimille.

Euron käyttö tilivaluuttana (1999), kolikoiden ja seteleiden käyttöönotto (2002)

Euro otettiin käyttöön yhdentoista jäsenvaltion yhteisenä rahana 1. tammikuuta 1999. Kreikka (esdeenfr) otti euron käyttöön 1. tammikuuta 2001. Vuosina 1999-2001 euroa voitiin käyttää ainoastaan tilivaluuttana esimerkiksi euromääräisissä sekeissä tai tilisiirroissa. Alussa vain harvat turvautuivat tähän mahdollisuuteen, ja päivittäisessä elämässä euron käyttöönotto yhteisenä rahana jäi jossain määrin huomiotta, sillä kyseisten kahdentoista maan kuluttajat jatkoivat kansallisten seteleiden ja kolikoiden käyttöä maksutapahtumissa. Eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön euroalueen kahdessatoista jäsenvaltiossa 1. tammikuuta 2002. Slovenia on kuulunut euroalueeseen 1. päivästä tammikuuta 2007.

Vastuu euroseteleiden tuotannosta ja liikkeeseenlaskusta kuuluu yksinomaan Euroopan keskuspankille. Jäsenvaltiot vastaavat eurokolikoiden tuotannosta ja lyömisestä. Euroalueen kansalliset keskuspankit laskevat kiertoon sekä eurosetelit että -kolikot.

See also