Marco Polo II -ohjelma

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Marco Polo II -ohjelma oli voimassa vuodesta 2007 vuoteen 2013 jatkona Marco Polo I -ohjelmalle (2003–2006) ja PACT-ohjelmalle (1997–2001).
• Ohjelma suunniteltiin tarjoamaan operatiivista tukea liikenne- ja logistiikka-alan yhteisöille sellaisten markkinoiden toimintahäiriöiden korjaamiseksi, jotka aiheuttivat epätasapainoa ja tehottomuutta tavaraliikennealalle erityisesti maantieliikenteen määräävän aseman vuoksi.
• Sen pääasiallisina tavoitteina oli vähentää ruuhkaantumista ja parantaa ympäristöystävällisyyttä tavaraliikennejärjestelmässä. Sillä edistettiin näin tehokasta ja kestävää liikennejärjestelmää, joka tarjoaa EU:n tason lisäarvoa ilman kielteisiä vaikutuksia taloudelliseen, sosiaaliseen tai alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.
• Suurin osa hankkeista arvioitiin ja valikoitiin saamaan tukea määrällisesti arvioitavissa olevien tulosten perusteella. Tällaisia olivat esimerkiksi todella aikaan saatu liikennemuotosiirtymä ja Euroopan liikenneverkossa vältetty tavaraliikenne.
• Marco Polo II -ohjelma mahdollisti laajemman maantieteellisen kattavuuden, koska siitä tuettiin toimia sekä EU-maiden välillä että vähintään yhden EU-maan ja lähellä sijaitsevan muun kuin EU-maan välillä.
• Ohjelman 435 miljoonan euron kokonaismäärärahat olivat saatavilla viiden erityyppisen toimen rahoitukseen:
  • liikennemuotosiirtymätoimet,
  • katalyyttiset toimet,
  • yhteiset oppimistoimet,
  • merten moottoritiet -toimet ja
  • liikenteen välttämistoimet.
• Toimet valittiin vuotuisten ehdotuspyyntöjen perusteella.
• Kaikki Marco Polo II -ohjelmasta rahoitetut toimet on saatettu päätökseen, ja ohjelma on päättynyt.
• Ohjelman hallinnoinnista vastasivat kaksi toimeenpanovirastoa: kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto vuoden 2013 loppuun saakka ja innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto vuodesta 2014 ohjelman päättymiseen saakka.
• Komissio julkaisi vuonna 2013 tiedonannon Marco Polo -ohjelmien vuosina 2003–2010 saavutetuista tuloksista.

Tukikelpoiset toimet

Tukikelpoisia olivat seuraavat toimet.

• Katalyyttiset toimet: toimet, joilla pyritään poistamaan merkittäviä EU:n tavaraliikennemarkkinoiden rakenteellisia esteitä, jotka haittaavat markkinoiden tehokasta toimintaa, lyhyen matkan meriliikenteen, rautatieliikenteen tai sisävesiliikenteen kilpailukykyä ja/tai niiden kuljetusketjujen tehokkuutta, jotka käyttävät näitä liikennemuotoja. Niiden tavoitteena on parantaa rautatiealan, sisävesiliikenteen ja lyhyen matkan merenkulun (merten moottoritiet mukaan lukien) yhteisvaikutusta tehostamalla infrastruktuurin käyttöä.
• Liikennemuotosiirtymätoimet: joilla siirretään tavarakuljetuksia maanteiltä lyhyen matkan merenkulkuun, rautateille, sisävesille tai eri liikennemuotojen yhdistelmäkuljetuksiin. Tavoitteena on, että tiematkat olisivat mahdollisimman lyhyitä.
• Yhteiset oppimistoimet: joilla pyritään parantamaan tavarankuljetusketjun työmenetelmien ja menettelyjen rakenteelliseen optimointiin liittyvää yhteistyötä ottaen huomioon logistiikan vaatimukset.
• Merten moottoritiet: merten moottoritiet -toimi esiteltiin vuonna 2001 annetussa valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta liikennepolitiikasta. Sillä siirretään välittömästi tavarakuljetuksia tieliikenteestä lyhyen matkan merenkulkuun tai lyhyen matkan merenkulun ja muiden liikennemuotojen yhdistelmäkuljetuksiin, joissa tiematkat ovat mahdollisimman lyhyitä. Merten moottoritie voitiin perustaa esimerkiksi Espanjan ja Ranskan välille, jotta vältettäisiin maantieliikenteen ruuhkautumista Pyreneillä.
• Liikenteen välttämistoimet: innovatiivisia toimia, joilla liikenne integroidaan yritysten tuotantologistiikkaan, jotta vältetään tavaraliikenteen suuren prosenttiosuuden kuljettaminen maanteitse vaikuttamatta kuitenkaan kielteisesti tuotannon määrään tai työvoimaan.

Ehdotusten valintakriteerit

• Toimen ehdottajan on oltava EU-maahan tai osallistujamaahan sijoittautunut yritys tai yhteenliittymä; osallistujamaihin kuuluvat EU:n jäsenehdokasmaat, Euroopan vapaakauppaliiton ja Euroopan talousalueen maat ja lähellä sijaitsevat EU:n ulkopuoliset maat tietyin edellytyksin.
• EU:n rahoitustuki myönnettiin avustusten muodossa. Useimmissa hanketyypeissä sitä myönnettiin maantieliikenteestä muuhun meri- tai maaliikenteeseen siirrettyjen tonnikilometrien taikka maantieliikenteessä vältettyjen ajoneuvokilometrien perusteella. Tavoitteena oli palkita korkealaatuisia hankkeita. EU:n avustus ei saanut johtaa kilpailun vääristymiseen.
• Ohjelmassa kiinnitettiin erityistä huomiota herkkiin alueisiin ja suurkaupunkialueisiin. Komissio arvioi ehdotetut toimet ottaen huomioon toimien vaikutuksen teiden ruuhkautumisen vähentämiseen, toimien suhteelliset ympäristöhyödyt sekä toimien yleisen kestävyyden.
• Eri toimille annettiin EU:n rahoitustukea enintään 35 prosenttia toimen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömien ja toimesta aiheutuvien menojen kokonaismäärästä. Yhteisille oppimistoimille tukea annettiin enintään 50 prosenttia.