Asetuksella vahvistetaan vakuutuksia koskevat vähimmäisvaatimukset lentoliikenteen harjoittajille ja ilma-alusten käyttäjille matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja kolmansien osapuolten osalta.
Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin lentoliikenteen harjoittajiin ja ilma-alusten käyttäjiin, jotka lentävät EU-maan alueella tai tälle alueelle, alueelta pois tai alueen yli. Lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien on oltava vakuutettu erityisesti seuraavien osalta:
Sitä ei sovelleta seuraaviin:
Lainsäädännön noudattaminen
Lentoliikenteen harjoittajien ja tarvittaessa ilma-alusten käyttäjien on osoitettava, että ne noudattavat tätä asetusta, toimittamalla asianomaisen EU-maan* toimivaltaisille viranomaisille vakuutustodistuksen tai muuta näyttöä voimassa olevasta vakuutuksesta.
Vakuutus matkustajia, matkatavaroita ja rahtia koskevan korvausvastuun varalta
Matkustajia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 250 000 erityistä nosto-oikeutta* matkustajaa kohden. Ilma-aluksilla, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa on enintään 2700 kg, liikennöitävien muiden kuin kaupallisten lentojen osalta EU-maat voivat asettaa vähimmäisvakuutusturvalle alemman tason, jonka on kuitenkin oltava vähintään 100 000 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden.
Matkatavaroita koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 1288 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden kaupallisilla lennoilla (delegoitu asetus (EU) 2020/1118).
Rahtia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 22 erityistä nosto-oikeutta kilogrammaa kohden kaupallisilla lennoilla (delegoitu asetus (EU) 2020/1118).
Vakuutus kolmansia osapuolia koskevan korvausvastuun osalta
Vähimmäisvakuutusturva onnettomuutta ja ilma-alusta kohden riippuu ilma-aluksen suurimmasta hyväksytystä lentoonlähtömassasta.
Noudattamisen valvonta ja seuraamukset
Inflaation huomioon ottamiseksi asetuksessa (EY) N:o 785/2004 vahvistettuja korvausvastuun rajoja tarkistettiin asetuksella (EU) N:o 285/2010.
Asetusta on sovellettu 30. huhtikuuta 2005 alkaen.
Lisätietoja:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 1–6)
Asetukseen (EY) N:o 785/2004 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35–50)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (uudelleen laadittu toisinto) (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3–20)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (EYVL L 140, 30.5.2002, s. 2–5)
Neuvoston päätös 2001/539/EY, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2001, yleissopimuksen tekemisestä tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 38)
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Ilma-alusten käyttäjiä koskevat vakuutusvaatimukset EU:ssa – Kertomus asetuksen (EY) N:o 785/2004 täytäntöönpanosta (COM(2008)0216 final, 24.4.2008)
Viimeisin päivitys: 13.08.2020