Direktiivissä määritetään EU:ssa noudatettavat vakiosäännöt useissa sähköiseen kauppaan liittyvissä asioissa.
Direktiivin kattamia verkkopalveluja ovat:
Direktiivissä määritetyn periaatteen mukaan näiden palvelujen tarjoajaa koskee vain sen EU-maan lainsäädäntö (palvelujen tarjoamisen aloittaminen ja toiminnan jatkaminen), jossa sillä on rekisteröity toimipaikka – ei sen maan, jossa toimijan käyttämät palvelimet, sähköpostiosoitteet tai postilaatikot sijaitsevat.
Kansallisten hallitusten on varmistettava, että toimijat julkaisevat perustiedot toiminnoistaan (nimi, osoite, kaupparekisterinumero jne.) pysyvässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa.
Kansallisten hallitusten on varmistettava, että mainonnassa noudatetaan seuraavia sääntöjä:
Ei-toivotun sähköpostin (”roskapostin”) on myös oltava selkeästi tunnistettavissa. Roskaposteja lähettävien yritysten on käytettävä säännöllisesti ja noudatettava rekistereitä, joihin henkilöt, jotka eivät halua tällaista kaupallista viestintää, voivat kirjoittautua.
Kaikissa EU-maissa sähköisille sopimuksille on annettava paperisopimuksia vastaava oikeusasema.
Näissä sopimuksissa on myös annettava seuraavat tiedot selkeästi ja ymmärrettävästi:
Kuluttajilla pitää olla mahdollisuus tallentaa ja tulostaa sopimukset ja yleiset sopimusehdot.
Katso myös direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista.
Tilauksia koskevat seuraavat vaatimukset:
Katso myös asetus (EU) 910/2014 sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista.
Direktiivi kannustaa sekä toimijoiden itsesäätelyyn että yhteiseen säätelyyn hallitusten kanssa. Esimerkkejä ovat:
EU-maiden on myös tarjottava nopeita, tehokkaita ratkaisuja verkkoympäristöjen juridisiin ongelmiin ja varmistettava, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Sähköisen palvelun tarjoajat, jotka tarjoavat pelkkää siirtotoimintaa, välimuistiin tallentamista tai säilytystä, eivät ole vastuussa siirtämästään tai säilyttämästään tiedosta, jos tietyt ehdot täyttyvät. Säilytyspalvelujen tarjoajat vapautetaan vastuusta, mikäli:
Kansalliset hallitukset eivät voi asettaa tällaisille välityspalvelujen tarjoajille seurantavelvoitetta heidän lähettämästään tai säilyttämästään tiedosta laittoman toiminnan etsimiseksi tai estämiseksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu , tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”)
Päivitetty viimeksi